[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fN13ucTMyzsygYi9W9VWLsQcwCmDOd5Wa2DN8H5S7MFU":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},56,"Sodan uhatessa","Hahnsson, Theodolinda",1838,1919,"56-hahnsson-theodolinda-sodan-uhatessa","56__Hahnsson_Theodolinda__Sodan_uhatessa","Ilveilys yhdessä näytöksessä","naytelma",[14],"huumori",[],"fi",1888,null,3132,18374,false,47401,[24],"Finnish drama -- 19th century",[26,27],"Humour","Plays/Films/Dramas","\"Sodan uhatessa: Ilveilys yhdessä näytöksessä\" by Theodolinda Hahnsson is a play written during the late 19th century. This literary work captures the atmosphere and anxieties surrounding the threat of war in a small town, primarily focusing on the impact of impending conflict on everyday life and social interactions. Hahnsson uses a blend of humor and drama to explore themes of societal response to crisis, commerce, and personal relationships.  The narrative unfolds in the home of the Varovainen family, where the impending war creates a sense of urgency among the characters. As Mr. and Mrs. Varovainen prepare for potential shortages by stockpiling goods, their daughter Alma receives an invitation to be a bridesmaid at her friend’s wedding, which brings her joy amid the tension. Interactions with neighbors, including the Ahnanen family, emphasize their thoughts on potential profit and misfortune due to the war. The play culminates in a twist when news arrives that peace has been secured, leading to a humorous resolution where planned purchases become unnecessary, and relationships develop as Alma's secret engagement emerges. The lighthearted yet poignant commentary captures the societal dynamics of fear, greed, and celebration in the face of uncertainty. (This is an automatically generated summary.)",[],253,"Hahnssonin yksinäytöksinen ilveilys sijoittuu pieneen maaseutukaupunkiin, jossa huhut sodan syttymisestä saavat asukkaat varautumaan kalliisiin aikoihin. Varovaisen ja Ahnasen perheet yrittävät kumpikin hyötyä tilanteesta hamstraamalla tarvikkeita ja juonimalla toistensa selän takana, mikä johtaa koomisiin tilanteisiin.","Theodolinda Hanhssonin 'Sodan uhatessa' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 56. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","SODAN UHATESSA\n\nIlveilys yhdessä näytöksessä\n\n\nKirj.\n\nTHEODOLINDA HAHNSSON\n\n\n\nTampereella,\nHj. Hagelberg, kustantaja,\n1888.\n\n\n\n\n\nJÄSENET:\n\n _Herra Varovainen_. Talonomistaja vähäisessä seutukaupungissa.\n _Rouva Varovainen_. Edellisen rouva.\n _Herra Ahnanen_. Talonomistaja.\n _Rouva Ahnanen_. Edellisen vaimo.\n _Alma_. Varovaisen tytär.\n _Arthur_. Ahnasen poika, luutnantti.\n _Neiti Tippa_. Edellisten tuttava.\n _Pormestari_.\n _Toimi_ | Sanomalehden toimittajia.\n _Huhu_  |\n _Janne_ | Varovaisen palvelusväkeä.\n _Manta_ |\n\nTapaus vähäisessä maaseutu-kaupungsisa.\n\nNäyttämö: Varovaisen koti. Huonekalut tavalliset. Herra Varovainen\nistuu sohvassa papirossia polttaen ja lukee Uutta Suometarta. Rouva\nistuu sukkaa kutoen sohvapöydän ääressä.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Herra Varov. Rouva Varov. Sitten Janne.\n\n_Herra Varov._ Sota uhkaa, täällä on kovat uutiset. Kun vedet pääsevät\njääpeitteistään, on sota valmis. Kalliit ajat ovat käsissä.\n\n_Rouva Varov._ Meidän täytyy ostaa, mitä tarvitsemme, me ostamme vuoden\nvarat, saammehan nyt halvalla.\n\n_Herra Varov._ Se ei ole hullumpaa.\n\n_Rouva Varov._ Sopiihan sitä nyt ostaa. Kas me vain olemme viisaita --\nkun sota on syttynyt, ja kaikki muut saavat maksaa suuret summat,\nolemme me saaneet kaikki polkuhinnasta, Me emme puhu tuumastamme\nkellekään mitään. Ahnaset, jos siitä vihiä saisivat, tekisivät varmaan\njuuri samoin, ja kauppiaat sitten ehkä koroittaisivat oitis hintojaan.\nEi, me toimimme vain kaikessa varovaisuudessa.\n\n_Herra Varov._ Mitä kaikkia sitten tarvitsemme? -- 1,000 papirossi\ntukkua.\n\n_Rouva Varov._ Sokeria ja kahvia.\n\n_Herra Varov._ Konjakkia ja viinejä.\n\n_Rouva Varov._ Kesäkapan ja hatun.\n\n_Herra Varov._ Kesäpalttoon ja lakin.\n\n_Rouva Varov._ Kankaat myöskin koroitetaan.\n\n_Herra Varov._ Aivan varmaan.\n\n_Rouva Varov._ (Kilistää kelloa. Janne tulee). Janne, sinun täytyy\ntuoda kotiin kaksi toppaa sokeria Maunulan puodista; sano että panevat\nrätinkiin, kyllä sitten itse menen maksamaan.\n\n_Janne_. Menenkö nyt oitis?\n\n_Rouva Varov._ Oitis niin!\n\n_Janne_. Onko muuta tuotavaa?\n\n_Rouva Varov._ On, leiviskä kahvia.\n\n_Herra Varov._ Mutta eihän se vuodeksi piisaa.\n\n_Rouva Varov._ (Jannelle). Tee nyt vain kuin kasken ja mene oitis,\n(Janne menee).\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Rouva Varov. Manta. Herra Varov. Alma.\n\n_Rouva Varov._ (Miehellensä). Näetkös, armaani, täytyy olla viisas,\nminä lähetän hänen toiseen puotiin sitten taas, ettei huomata, mitä\nvarten noin paljon ostamme. (Manta tulee kirje kädessä sisälle).\n\n_Manta_. Posteljooni toi kirjeen. (Antaa kirjeen Varovaiselle ja menee\njälleen).\n\n_Herra Varov._ Ah, tämä on Almalle! (Nousee istualta ja huutaa toiseen\nhuoneesen): Alma! (Alma tulee sisälle) tässä on kirje sinulle, pikku\nnupukkani.\n\n_Alma_. Kiitoksia, isäseni! (Lukee itsekseen. Herra ja rouva Varovainen\nkatsovat uteliaana häneen).\n\n_Herra Varov._ Mistä tuo kirje on?\n\n_Alma_. Se on orpanaltani, Hilma Ahoselta; hän viettää nyt kesällä\nhäitä ja kutsuu minua morsiusneidoksi. Voi, kuinka äärettömän hauskaa!\nIsälle ja äidille lupaa hän sitten myöhemmin lähettää kutsumuskirjeet.\n\n_Rouva Varov._ Mutta häävaatteet, ne ovat välttämättömästi ostettavat\nnyt, ennenkuin sota syttyy, sillä silloinhan kaikki nousee toista\nvertaa kalliimmaksi. Minä ostan vaalean silkkilenninkin.\n\n_Herra Varov._ Mutta onhan sinulla uusi tahi hiljan ostettu.\n\n_Rouva Varov._ Niin, mutta silkki ei nyt maksa enempää kuin villainen\nsodan aikana, ja Almalle ostamme myöskin.\n\n_Herra Varov._ Ja minun täytyy ostaa hienoa, mustaa verkaa.\n\n_Alma_. Koska menemme ostamaan?\n\n_Herra Varov._ Jahka minä nyt ensin toimitan rahaa pankista.\n\n_Rouva Varov._ Oitis mennä täytyy, jos sota ennättää syttyä, niin on jo\nkaikki koroitettu. Pannaan rätinkiin vain.\n\n_Herra Varov._ Niin, pannaan rätinkiin. Täytyyhän sitä nyt ostaa, koska\nhelpolla saa. On minulla vielä vähän toimitettavaa, ennenkuin menemme.\n(Lähtee oikealle).\n\n_Rouva Varov._ Ja minulla myöskin. (Kiirehtii vasemmalle).\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Alma.\n\n_Alma_ (Yksin. Ottaa juuri saamansa kirjeen ja rupeaa sitä lukemaan).\n\"Alma kulta! tule, ja palkinnoksi saat Arthur Ahmasen telttapojaksi.\"\nTuota Hilma-hupsua -- voi, kuinka hän on hyvä tuo herttainen ystäväni.\nHäihin tulen kuin tulenkin. Kuinka kauniilta Arthur näyttäneekin\nluutnantin univormussa. Mutta jos tulee sota -- voi sentään -- sitten\nei Arthur pääsekään häihin -- kentiesi unhottaa minun -- ja sitten --\nniin -- sitten en milloinkaan vietä häitä -- en milloinkaan, (istuu\nsohvalle miettiväisenä, Manta tulee sisälle, tuoden kirjettä\nkädessään).\n\n_Manta_. Posteljooni toi taas kirjeen. (Antaa kirjeen Almalle ja rupeaa\nsitten tomuja pyyhkäisemään).\n\n_Alma_ (Huudahtaen) Ah! (lukee kirjettä itsekseen ja huudahtaa\nmuistamatta Mantaa). Arthurilta! Todellakin! Olenhan aina aavistanut,\nettä minua rakastit. -- (Lukee taas ja puhuu sitten ääneensä). Ja hän\ntulee pian tänne, ellei sota syty, ja siksi on kihlauksemme meidän\nvälillämme salaisuutena. Omituista ja hupaista, että minun ja Arthurin\nvälillä on salaisuus, josta ei muut tiedä.\n\n_Manta_ (Puoliääneensä). Paitsi minä, paitsi minä, mutta en minä sitä\nkellekään puhu. (Menee hiljaa peräovesta).\n\n_Alma_. Oliko täällä ketään? (Herra Varovainen tulee). Ei, isäni vain\ntuli.\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Alma. Herra Varov. Sitten Rouva Varon. Janne ja Manta.\n\n_Alma_ (Pistää kirjettä taskuunsa hämillään ollen). Isä on jo\nvaatteissa; olen vielä täällä enkä ole mitään töimiellut.\n\n_Herra Varov._ Et muuta, kuin lukenut kirjettäsi.\n\n_Alma_ (Hämillään). Kirjettäsi?\n\n_Herra Varov._ Niin, olihan sinulla juuri Hilman kirje.\n\n_Alma_ (iloisesti). Niin, oli, oli! se hauska kirje -- ja minä pääsen\nhäihin. Ja nyt käyn ottamaan päällystakin ylleni ja sitten ostamaan\nhäävaatteita. (Menee oikealle).\n\n_Herra Varov._ (Ottaa kukkaron taskustaan ja tarkastelee sitä\nravistellen päätänsä). Paljon täytyy ottaa ulos rahoja pankista --\nvaimoväki tarvitsee kovin paljon. Silkkikangas -- parisataa markkaa\nmenee siihenkin vähintäin -- sillä hameissa täytyy olla pöhöjä ja -- ja\npihviä ja tiesi mitä kaikkea ilmapallon tapaista -- ja kas netpä vasta\nmaksavat -- sitten kapat ja hatut ja sitten vielä koko vuoden varat,\n(Alma ja rouva Varov. tulevat päällysvaatteissaan saliin). Jassoo,\nte olette jo menossa. (Janne tulee peräovesta, kantaen kahta\nsokeritoppaa),\n\n_Janne_. Tässä on, en saanut kahvileiviskää yht'aikaa.\n\n_Rouva Varov._ Hyvä! Nyt saat tuoda kahvileiviskän ja sitten menet\nGrönberg'in puotiin ja tuot sieltä myöskin kaksi toppaa ja leiviskän\nkahvia. Kaikki pannaaan rätinkiin. Ymmärrätkö?\n\n_Janne_. Kyllä. (Itsekseen). Mitähän herra nyt tuumannee, ruvenneeko\nmaakauppiaaksi, kun noin paljon tavaraa kokoo. (Menee peräovesta).\n\n_Herra Varov._ Noh, mennäänpäs nyt. (Alma sovittelee kaulahuiviansa\npeilin edessä).\n\n_Rouva Varov._ Älä siinä nyt enään peilaile!\n\n_Alma_. Eihän kauppiaat nyt tällä hetkellä tavaroitaan koroita:\ntäytyyhän sitä vähän siivota itseänsä.\n\n_Rouva Varov._ Kilistä kelloa, se on tarpeellisempi. (Alma ottaa\npöydältä kelien ja kilistää, Manta tulee sisälle). Jos tänne tulee joku\nmeitä hakemaan, niin käske heitä istumaan, sillä me emme kauan poissa\nviivy, menemme puotiloihin vain vähän. (He menevät).\n\n\nViides kohtaus\n\n    Manta. Janne.\n\n_Manta_. Mitä tohinaa ja tointa heillä nyt taas lienee? (Tarkastaa\nsokeritoppaa) kaksi sokeritoppaa! -- (Ovea koputetaan) Kuka siellä\ntulee? -- (Aukaisee oven. Janne tulee sisälle, tuoden leiviskän\nhalivia). Kah! sinäkö se olitkin, luulin sieltä parempiakin tulevan.\n\n_Janne_. Parempia? Mitäs kettuilet. (Nyppäsee häntä hiasta).\n\n_Manta_ (antaa Jannelle kyynäspäällään vähäisen tuuppauksen). Kettu\nolet ehkä itse.\n\n_Janne_. No älä nyt suotta ole pahalla tuulella, olemmehan kuitenkin\nhyviä ystäviä. (Hyräilee) \"Ja tuleepa meistä nätti pari ämmäin\nkiusallakin\".\n\n_Manta_. Meistä! Millä sinä vaimoasi elätät. Köyhiä olemme molemmat; ei\nmeistä paria tule, luota sinä siihen.\n\n_Janne_ (Jäykästi) Vai niin, sitten menen sotaan.\n\n_Manta_. Eihän sinun sotaan tarvitse lähteä, mutta jos sinun ottaisin,\nniin kuolisimme nälkään. Et sinä perhettä voi elättää.\n\n_Janne_. No älä sinä siitä huoli, kun vain pidät minusta, niin kyllä\nsitten eletään. Kas vain, et antanut mennä sotaan!\n\n_Manta_. En minä kenestäkään niin vähän pidä, että minun tähteni\nantaisin sotaan mennä, mutta ei meistäkään paria tule. Jos olis, millä\nalkaisimme -- mutta --\n\n_Janne_. Äläpäs huoli! Näethän sen, että meidän isäntämme aikoo\nmaakauppiaaksi; minä nyt olen sitä varten jo kantanut tavaroita kotia\nja vielä enemmän lähden tuomaan: sitten herra tietysti ottaa minut\npuukhollariksi ja sinusta tulee puukhollerska. Ahäh, eikö kelpaa? Mitäs\ntästä tuumit?\n\n_Manta_. Sinäkö puukhollariksi? -- Älä luulekaan.\n\n_Janne_. Luulen maar. Osaan minä rätinkiä ja myydä osaan myöskin\nKoetetaanpas! Tässä on tiski (osoittaa pöytää), tähän panemme tavarat\n(nostaa sokeritopan ja kahvileiviskän pöydälle). Noh, ole sinä nyt\nröökinä ja tule ostamaan. Minä osaan niin heikkarin lailla sekä ruotsia\nettä suomea.\n\n_Manta_. Älä nyt hassuttele.\n\n_Janne_. Koetappas vain!\n\n_Manta_ (koettaa matkia herrassäätyistä neitoa). Viins te kahve?\n\n_Janne_ (kohteliaasti kumartaen ja käsiään levittäen). Viins; voor te\nloov att vara noko meera, kom o sööp. (Jalan ääniä kuuluu).\n\n_Manta_. Herrasväki tulee, joudu pois!\n\n_Janne_. Mutta kuinka naimisemme käy? Näethän, että minä kelpaan vaikka\npuukhollariksi.\n\n_Manta_. Jätetään ne tuumat toistaiseksi.\n\n_Janne_. Mutta Manta.\n\n_Manta_. Tiehes nyt vain! (Janne menee ja Ahnaset astuvat sisälle).\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    Manta. Herra ja Rouva Ahnanen.\n\n_Rouva Ahnanen_. Hyvää päivää. Onko herrasväki kotona.\n\n_Manta_ (kumartaa). Herrasväki meni vastikään ulos puotiloihin. He\nsanoivat, että, jos joku tulee, pyytäisin vieraita istumaan, he eivät\nkauan viivy.\n\n_Herra Ahnanen_. Noh, varrotaan siis. (Manta menee. Rouva istuu\nsohvaan, herra nojatuoliin).\n\n_Rouva Ahnanen_. Kyllä me voitamme suuret summat, jos nyt sota syttyy.\nKun merikaupungista tulvailee tänne väkeä, niin vuokraamme korkeasta\nhinnasta huoneemme heille. Eihän tuo summa ollut suurikaan -- sata\nmarkkaa vain, jonka maksoimme pikku rivin vuokraajalle väliä siitä,\nettä saimme peruuttaa hyyrykontrahdin, ja jos nyt nuot Varovaiset vielä\nvuokraisivat nämä huoneensa meille, niin olisi meillä koko suuri summa\nsaatavissa, kun Helsinkiläiset tulevat huoneitten hakuun. Säästää ja\nkoota täytyy.\n\n_Herra Ahnanen_. Itse pidämme vain kaksi huonetta; näin sodan aikana\nsitä asuu vaikka kuinka ahtaalla, ja oitis kun olemme saaneet nämä\nhuoneet vuokrattua, kirjoitamme Helsinkiin ilmoituksen siitä, että\nmeillä on huoneita ja hyvät kellarit vuokrattavana kesäksi. (Askeleita\nkuulun). Nyt varmaankin tulevat. (He niistävät nenänsä ja katsovat\nodottavasti oveen päin. Varovaiset astuvat sisälle. Heillä on suuret\nvaatepakat, joita he laskevat yhdet yhtäälle, toiset toisaalle).\n\n\nSeitsemäs kohtaus.\n\n    Entiset. Alma. Herra ja Rouva Varovainen.\n\n_Herra ja Rouva Varov._ (yht'aikaa). Hyvää päivää!\n\n_Alma_. Hyvää päivää! (Kiirehtii kammariinsa).\n\n_Herra Varov._ (ottaa päällysvaatteet yltään.) Noh, mitäs kuuluu,\nnaapuri hyvä? (Rouva varovainen ottaa päällysvaatteet yltään ja menee,\nkäteltyään vieraitansa, istumaan).\n\n_Herra Ahnanen_. Tulimme vain kuulustelemaan, vuokraisitteko tämän\ntalonne kaluineen kampsuineen meille kesäksi, koska itse muutatte\nmaalle.\n\n_Rouva Varov._ Mitä te niin monilla huoneilla teette?\n\n_Rouva Ahnanen_ (yskähtää). Saamme paljon vieraita Helsingistä.\nOnnelliset oikein olette, jotka pääsette maalle, mutta meidän täytyy\nvain kaupungissa venyä, mieheni toimet kun sitä vaativat.\n\n_Herra Varov._ Ikävät ajat; jos nyt sota syttyy, niin kallistuu kaikki\näärettömästi. (Kuiskaa rouvallensa) Mitä näitten huoneitten teemme?\n\n_Rouva Varov._ (kuiskaten) Vuokraamme! Saammehan ikäänkuin ilmaiseksi\nrahaa.\n\n_Herra Varov._ (Ahmaselle). Naapuri hyvä, saatanhan sen nyt teille\nvuokrata, koska olette huoneiden tarpeessa -- mutta -- en sitä juuri\nhalusta tee, vaan olkoon menneeksi naapuruuden vuoksi.\n\n_Herra Ahnanen_ (Ottaa esiin hyyrykontrahdin). Olen tehnyt\nhyyrykontrahdin kaavan, se nyt ei olisi meidän välillämme tarpeellista\n-- mutta saattaahan se kuitenkin olla ikäänkuin hyvän järjestyksen\npuolesta.\n\n_Herra Varov._ No niin, eihän se haita. (Rupeaa tarkastamaan\nkontrahtia).\n\n_Rouva Ahnanen_ (Vilkaisten vaatepakkoihin). Olette tehnyt suuria\nostoksia.\n\n_Rouva Varov._ Olemme. Aiomme häihin tulevana kesänä ja olemme niitä\nvarten ostaneet kankaita.\n\n_Rouva Ahnanen_. Ai, neiti Ahosen häihin. Arthur kirjoitti nykyään,\nettä hänkin oli kutsuttu telttapojaksi. Hänen piti juuri saaman\npermissioonin, mutta kun nyt sota syttyy, niin hän ei pääsekkään kotia.\n\n_Herra Varoo._ (lukee puoliääneensä). \"Sitoudun minä vuokraamaan ensi\nkesäksi taloni N:o 403\" -- hm -- \"toisessa korttelissa\" -- oikein! --\naivan oikein, \"kaikki sekä pienemmät että suuremmat ulkohuoneet mukana\"\n-- aivan niin, \"kellarit ja ja muut\" -- jaa mitäs muuta, piirrän nimeni\nja pistän sinettini alle, eihän se muuta tarvitse. (Piirtää nimensä ja\npainaa sinettinsä paperille. Neiti Tippa tulee).\n\n\nKahdeksas kohtaus.\n\n    Entiset. Neiti Tippa. Sitten Toimi, Huhu ja Manta. Sitten Alma.\n\n_Tippa_. Hyvää päivää! Terveisiä Helsingistä!\n\n_Herra ja Rouva Varov._ (yhteen ääneen). Hyvää päivää! Mitä Helsingistä\nkuuluu?\n\n_Tippa_. Kylläpä sieltä kuuluu! Hohho, kuin on paljo vaatteita ylläni.\n\n_Rouva Varov._ (Syleillen Tippaa). Oi olipa hauskaa, että tulit, oma\nTippani. Saammehan nyt varmat tiedot kaikesta. (Tippa panee prillit\nnenällensä ja tarkastelee huoneessa olevia). Tuttuja vain.\n\n_Tippa_ (tervehtii Ahnasia). Hohho, oikein hauskaa, kun pääsen tänno\ntaas rauhaan, vaan Jumala paratkoon! kuinka kauan rauhaa täällä kestää,\nsitä ei kukaan tiedä, Helsingissä on kaikki mullin mallin, suuret\nsotalaivastot on Viaporin edustalla ja vihollinen aivan näkyvissä.\nYmmärrättehän, että vaara uhkaa ja kaikki kallistuu hirveästi, suolaa\nei saa enään rahallakaan!\n\n_Herra Ahnanen_. Onko mahdollista.\n\n_Rouva Varov._ Mutta, Tippa kulta, tuota emme saa kenellekään pariin\npäivään puhua, että ennätämme ostoksemme tehdä, ennenkuin kovin\nkallistuu täälläkin.\n\n_Tippa_. Se on tietty, se on tietty. (Toimi astuu sisälle).\n\n_Varov._ Hyvää päivää, Toimi! kovin paljon uutisia. --\n\n_Toimi_ (kumartaen seuraa). Kyllä kai, sitä minäkin arvelen. Neiti\nTippa tulee Helsingistä, siitä puhuttiin ravintolassa. Mitä Helsingistä\nkuuluu?\n\n_Kaikki_. Sota tulee varmaan.\n\n_Ahnanen_. Kaikki kallistuu.\n\n_Herra Varov._ Sotalaivasto on Viaporin edustalla!\n\n_Rouva Ahnanen_. Vihollinen näkyy!\n\n_Rouva Varov._ Mutta älkäämme puhuko sitä muille?\n\n_Tippa_. Ja pian mekin saatamme olla vaarassa.\n\n_Toimi_ (ottaa paperiliuskan taskustansa ia rupeaa piirustamaan\nmuistiinpanoja). Mitä muuta tiedätte Helsingistä?\n\n_Tippa_, En tiedä, mistä päästä alan kertoa, sillä kaikkihan siellä on\nyhtenä sekamelskana. (Manta tuo kahvi-asettimet pöydälle. Rouva Varov.\nkaataa kuppeihin kahvia). Pankit viedään pois, mikä Hämeenlinnaan, mikä\nJyväskylään, ja räntteriat ja yliopiston kokoelmat ja kirjastot ja\nkaikki. (Sanomalehden toimittaja Huhu tulee. Etuhuoneen ovi on auki, ja\nhän seisahtuu ovelle sekä kumartaa kenenkään huomaamatta).\n\n_Rouva Varov._ Ottakaatte kahvia, hyvät ystäväni! (He ottavat kaikki,\npaitsi Toimi). Jaa, jaa, kuka tietää, mitä tässä tulevana vuonna juo,\nkentiesi ohrakahvia!\n\n_Toimi_ (lukee katsellen paperiinsa). Sotalaivasto on Viaporin\nedustalla: vihollinen näkyy, sota tulee varmaan. (Neiti Tipalle).\nKuulkaapas neiti, minä pyydän, että ette näistä asioista nyt mainitse\nkenellekään muille, jotta Huhu ei saa näitä uutisia lehteensä ennenkuin\nminä.\n\n_Huhu_ (itsekseen). Ahaa! Mutta minäpä käytänkin nämät uutiset\nhyväkseni! (Poistuu perä-ovesta).\n\n_Tippa_ (peljästyneenä Toimelle). Panetteko minut sanomalehteen? (juo\npari siemausta). Älkää; älkää millään kurin. En minä tahdo kertoa\nmitäkään, enkä näinä sotaisina aikoina joutua sanomalehteen; sehän\nolisi hirveätä! Kuka tietää, mihinkä vaaraan tässä vielä joutuisin sen\nvuoksi! (juo taas pari siemausta). Ai, ai! poltin huulenikin tässä\nhädässä.\n\n_Toimi_. Olkaa huoleti, en minä teitä pane sanomalehteen, uutiset minä\nvain sinne panen.\n\n_Herra Ahnanen_ (Iloisesti). Nyt varmaankin muuttaa paljon\nhelsinkiläisiä tänne.\n\n_Rouva Varov._ (Närkästyneenä). Jaa, olisihan meidänkin sopinut\nvuokrata huoneemme vasta sitten.\n\n_Rouva Ahnanen_. Niin, mutta onneksemme ne ennätimme vuokrata.\n\n_Toimi_. Mitä uutisia vielä tiedätte, neiti Tippa?\n\n_Tippa_ (varovasti). En mitään. Missä on Alma?\n\n_Rouva Varov._ Niin Alma, häntä emme ole muistaneet tässä hädässä,\n(Menee vasemmalle ja huutaa ovesta): Alma! (Alma tulee sisälle). Täällä\non meillä rakkaita vieraita, etkä sinä tiedä mitään.\n\n_Alma_. Ah, täti Tippa! (syleilee häntä). Mitä Helsingistä kuluu? Onhan\ntäti ollut siellä.\n\n_Kaikki_. Sota on varma!\n\n_Alma_. Sota! ja Arthur -- ai! voi! vai sota.\n\n_Tippa_. Älä kultani peljästy! Eihän täällä vielä ole sotaa.\n\n_Alma_. Ei, mutta se oli niin odottamatointa, en luullut, että siitä\nsentään tulisi mitään. (Manta tulee sisälle, tuoden painettua\npaperilippua, jonka hän antaa Varovaiselle).\n\n_Varov._ Mitä tämä on? Kuulkaatte! Nyt on todellakin sota varma. Huhu\non painattanut ilmoituksia. Tässä sanotaan: Sotalaivasto on Viaporin\nedustalla, vihollinen on näkyvissä, ja sota on varma.\n\n_Toimi_ (harmistuneena). Mistä ihmeestä hän nyt tuon tiedon sai, juuri\nkun luulin, että minulla oli uutiset hankittuna. (Kävelee edestakaisin\nlaattialla).\n\n_Tippa_ (itsekseen). Hyvänen aika, kaikki on aivan niin, kuin minä\nkerroin, enhän minä olekkaan näitä uutisia keksinyt. -- Mutta ehkä minä\nne kuulinkin. Nytpä kyllä saan mennä muuallekin puhumaan. (Ääneensä).\nMinunkin on aika lähten jo. (Nousee istualta ja antaa kättä\nVarovaiselle sekä kumartaa muille). Minun on vielä meneminen muutamien\ntuttavieni luo, jotka minua odottavat.\n\n_Alma_. Minä tulen tätiä saattamaan.\n\n_Tippa_. Tule, nupukkani! (Alma juoksee vasemmalle ottamaan\npäällysvaatteet yllensä, ja Tippa pukee sillä välin itsensä. Alma\ntulee, ja he menevät).\n\n\nYhdeksäs kohtaus.\n\n    Entiset paitsi Tippa, Pormestari. Sitten Janne ja Alma.\n\n_Pormestari_ (tulee, prillit nenällä, ja hän huutaa iloisesti). Hyvää\npäivää! ja oikein iloista päivää!\n\n_Herra Ahnanen_. Kah! mikä pormestarin noin iloiseksi saatta?\n\n_Pormestari_. Iloiset sanomat.\n\n_Kaikki_ (yhtä haavaa). Mitkä sanomat?\n\n_Pormestari_ (ottaa plakaatin taskustansa). Rauha on päätetty, sotaa ei\ntulekkaan.\n\n_Kaikki_ (hämmästyneenä). Sotaa oi tulekkaan, rauha on päätetty.\n\n_Herra Varov._ Ja kaikki nuot tuhannen papirossi tukkua --!\n\n_Rouva Varov._ Ja kaikki muut ostokset! Kaikki turhia!\n\n_Herra ja Rouva Ahnanen_. Ja meidän kaikki huonerivit -- ne ovat\ntyhjänä, emmekä saa hyyryläisiä!\n\n_Pormestari_. Mitä kummia? -- Te ette ilostukaan, vaan päinvastaiselta\nnäyttää.\n\n_Toimi_. Ilostun maar minä, nyt saan huomisessa lehdessäni ilmoittaa,\nettä Huhu on levittänyt aivan vääriä ilmoituksia, sillä sotaa ei\ntulekkaan (Janne tulee sisiiile tuoden kahta sokeritoppaa).\n\n_Janne_. Tässä on; vieläkö nyt tuodaan?\n\n_Herra Varov._ He ei, ei millään muotoa!\n\n_Pormestari_. Ahaa, te ai'oitte voittaa, mutta jouduittekin tappiolle.\nOi, te lyhytnäköiset ihmiset, jotka voittaaksenne muutamia satoja,\nehkäpä tuhansia markkoja, antaisitte miljoonia mennä kansaltanne\nhukkaan!\n\n_Herra Ahnanen_. Lyhytnäköisyyttä ja pitkänäköisyyttä! -- Minä en\nolekkaan lyhytnäköinen -- en minä prilliäkään tarvitse, kuten muutamat\nherrat. (Alma tulee sisälle).\n\n_Alma_. Mikä tohina täällä nyt on? Hyvää päivää, pormestari!\n\n_Rouva Varov._ Niin, kun kaikki nämät ostokset ovat turhia!\n\n_Herra Varov._ Ja mitä ei vielä ole kotiinkaan tuotu: papirossit, kahvi\nleiviskät, viinit ja muut kaikki turhaa! Sotaa ei tulekkaan.\n\n_Alma_. Mutta mikä parempi, tulee rauha. Ja sitä paitsi ei näitä\nostoksia vielä ole maksettukaan. Sanomme nyt kauppias Maunulalle ja\nGrönberg'ille, että he ovat hyvät ja ottavat ne takaisin, kun ei niitu\ntarvitakkaan.\n\n_Herra Varov._ Mutta kankaat minä maksoin!\n\n_Alma_. Näitä vasta rauhan aikana tarvitaankin.\n\n_Herra Ahnanen_. Ja minä onnetoin kuin vuokrasin vielä nämätkin huoneet\nja tein kontrahdit ja kaikki!\n\n_Alma_. Kontrahdit tietysti peruutetaan.\n\n_Rouva Ahnanen_. Niin, kyllä se sopii.\n\n_Pormestari_. Aivan hyvin.\n\n_Herra Varov._ (suuttuneena) Mitä vielä! Itse hän sen kirjoitti ja itse\npyysi näitä huoneita; en minä niitä hänelle tukkinut.\n\n_Rouva Varov._ Sinäkin, Janne, siinä töllistelet, vie oitis takaisin\nnuo topat ja sano, ett'ei niitä sentään tarvitakkaan.\n\n_Janne_. Jaa minäkö?\n\n_Rouva Varov._ Niin, juuri sinä.\n\n_Janne_. Eikö herra sitten maakauppiaaksi rupeakkaan.\n\n_Rouva Varov._ Mitä hulluja sinä tuumaat?\n\n_Janne_. Että minä sitten olisin päässyt puukhollariksi ja saanut\nMantan vaimokseni.\n\n_Kaikki_ (nauravat); Haha haa!\n\n_Herra Varov._ Mene nyt, mene, ja vie pois nuo topat.\n\n_Janne_ (itsekseen). En siis puukhollariksi pääse, enkä Mantaakaan saa,\nnäitä vain täytyy edes takaisin raahia. (Tarttuu toppaan). En minä\ntämmöistäkään vikureeria ennen ole tanssinut. (Menee).\n\n\nKymmenes kohtaus.\n\n    Entiset. Arthur. Sitten Manta ja Janne.\n\n_Herra Ahnanen_. Että nyt ennätinkin vuokrata nämät huoneet, oikeinpa\nse riivatusti minua harmittaa.\n\n_Pormestari_. Näette nyt, että ahneus pettää viisauden.\n\n_Alma_. Olkaa huoleti, kyllä tuo vuokra-asia sovitetaan. (Kuiskaa\njotakin isällensä).\n\n_Herra Varov._ Todellakin! Enkä ole tietänyt mitään, (Menee Ahnasen\nluo). Me revimme rikki hyyrykontrahdit. Kuten jo alussa sanoin, en\njuuri halusta olisi antanutkaan näitä huoneita -- tarvitsemme ne ehkä\nitse -- ja sitä paitsi on ehkä muitakin -- muita syitä sopuun naapurien\nvälillä, kun tässä asiat selkenevät.\n\n_Herra Ahnanen_ (Almalle), Te, pikku kultanupukkani, miten näin saitte\nasiat kääntymään? (Varovaiselle). Me revimme rikki kontrahdit. (He\nrepivät). Kas niin! (Lyövät kättä sopuisasti).\n\n_Alma_. Arthur. (Rientää häntä syleilemään).\n\n_Rouva Varov._ Alma! Aima!\n\n_Rouva Ahnanen_. Arthur! (Puoliääneensä) Kummallisia täänaikaiset\ntytöt. Lentää miehen syliin. Sitä tuskin sopisi sulhaselleen tehdä näin\nkaikkein nähden.\n\n_Herra Ahnanen_. Arthur! Todellakin!\n\n_Arthur_. Oma poikanne aivan varmaan. (Tarttuu Alman käeen). Ja tässä\non morsiameni.\n\n_Rouva Ahnanen_. Emmehän me tietänyt, että olit kihloissa. (Itsekseen).\nKas nytpä saamme rikkaan miniän! (Almalle), Oi Alma kuita, tämä on nyt\nniin hauskaa, että oikein vedet silmiini vierähtää.\n\n_Pormestari_. Kas niin! Tuollaisia silloin tapahtuu, kun rauha tulee.\n\n_Arthur_. Kihlauksemme onkin tapahtunut aivan äsken, ja koska tiesin\nkotiin palaavani, päätimme sen siksi pitää salassa. (Herra Varov.\nkilistää kelloa. Maata tulee sisälle. Varov. kuiskaa hänelle jotakin.\nManta ottaa kahviasettimet ja menee).\n\n_Alma_ (tarttuu Arthurin käteen ja vie hänet isänsä ja äitinsä luo).\nTässä on sulhoni, jonka nyt rauha suo minun esittää teille. (Manta tuo\nasettimella viinilaseja, laskee asettimet pöydälle ja poistuu ovelle\npäin)\n\n_Varovaiset_ (Arthurille). Tervetultuasi! olihan hyvä, ett'ei sota\nsyttynyt. (Janne kurkistaa ovesta, juoksee sitten Mantan viereen, jossa\nhän ihastuneena kuiskaa, mitä yleisö ei kuule. Manta vuoroin hymyilee\nja tuuppaa häntä kyynaspäällään)\n\n_Ahnaset_. Olihan se hyvä, että rauha tuli.\n\n_Pormestari_. Ja nyt on siis rauha maassa ja rauhan solmut solmittuna\nAhnasen ja Varovaisen perheitten välillä. Toinhan siis ilosanomia!\n\n_Herra Varov._ Tarttukaamme laseihin! Kaikki (paitsi Manta ja Janne\ntarttuvat laseihin). Eläköön rauha!\n\n_Janne_ (yhtä haavaa ja vetäen Mantaa esiin, kumartaa). Kihloissa,\nvörloovate!\n\n    (Esirippu lasketaan).\n\n\n\n"]