[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fMqFXYRZlAVYObHh8c6TGZAPn_RaQigU6PdsCAA2tj0U":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":7,"slug":8,"bookId":9,"genreRaw":7,"genre":10,"themes":11,"origin":12,"language":13,"yearPublished":14,"yearPublishedTranslation":7,"wordCount":15,"charCount":16,"usRestricted":17,"gutenbergId":18,"gutenbergSubjects":19,"gutenbergCategories":22,"gutenbergSummary":26,"gutenbergTranslators":27,"gutenbergDownloadCount":28,"aiDescription":29,"preamble":30,"content":31},578,"Kaffe ja Tupakki","Eurén, Gustaf Erik (1818-72)",null,"578-euren-g-e-kaffe-ja-tupakki","578__Eurén_G._E.__Kaffe_ja_Tupakki","tietokirja",[],[],"fi",1855,3588,23826,false,43783,[20,21],"Coffee","Tobacco",[23,24,25],"Drugs/Alcohol/Pharmacology","History - European","History - Modern (1750+)","\"Kaffe ja Tupakki\" by Gustaf Erik Eurén is a comparative analysis of coffee and tobacco, written in the mid-19th century. This book examines the historical origins, uses, and cultural significance of these two popular beverages, shedding light on their roles in society and the economy. The topic centers around the cultivation, consumption, and the societal debates surrounding both coffee and tobacco, reflecting the attitudes of the time towards these substances.  In this text, Eurén delves into the origins of coffee, tracing its beginnings in Arabia to its spread across the globe, particularly focusing on its impact on various cultures, including the controversies it sparked regarding health and morality. He describes the evolution of coffee drinking, its adoption in different parts of Europe, and the economic ramifications of coffee cultivation. Similarly, the author explores tobacco's journey from the Americas to its widespread use in Europe, detailing its medicinal applications and social acceptance despite the growing awareness of its health risks. The book provides a historical lens through which readers can understand the complex interplay between society, culture, and these two widely consumed substances. (This is an automatically generated summary.)",[],190,"Kansanvalistuksellinen teos esittelee kahvin ja tupakan historiaa, viljelyä ja ominaisuuksia. Kirjoittaja kuvailee kaffepuun kasvua ja hedelmiä sekä tarkastelee näiden nautintoaineiden taloudellista merkitystä ja käyttöä 1850-luvun näkökulmasta.","G. E. Eurénin 'Kaffe ja Tupakki'  on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 578.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","KAFFE JA TUPAKKI\n\nKirj.\n\nGustaf Erik Eurén\n\n\n\nLukemisia kansalle. N:o 46.\n\n\n\nTurussa,\nJ. W. Lilja & Co:n kirjapainossa,\n1855.\n\n\n\nImprimatur: C. A. Sanmark.\n\n\n\n\n\n\nKaffepuu.\n\n\nNiinkuin ihmisten elämässä yksi kansa on toista merkillisempi ja usein\nyksi ihminen kansan seassa merkillisempi kuin koko kansa yhteensä, niin\non kasvaimienki seassa toinen kasvulai toistansa merkillisempi ja\nmonasti on yksi ainoa kasvain kaikkein heimolaistensa joukossa ylimäärin\ntunnettu ja ihmeellinen. Leipäkasvut ovat kaikkina maailman aikoina\narvattavasti olleet merkillisimmät, ja niitä lähimmät ovat muut ihmisten\nsyötävät kasvaimet. Sitten tulevat ihmisten vaatteiksi kelpaavaiset\nkasvaimet. Lopuksi ovat eläinten syötävät kasvaimet saaneet suuremman\narvon. Muista tietävät tuskin muut kuin oppineet mitään. Kaikkein\nkasvaimien seassa, jotka ihmisten nautinnoksi ovat käytetyt, on kaffepuu\nsaanut suuren merkillisyyden. Kaikkein nautittavain kasvujen seassa on\nse saanut yhtä suuren merkillisyyden kuin puuvilla (pumpuli)\nverhokasvujen seassa.\n\nArabiassa ja Javan luodolla nousee kaffepuu 8-10 kyynärän korkuiseksi,\nmutta länsi-Indiassa ei sitä päästetä siihen korkeuteen, vaan leikataan\noksat poikki ajallansa, josta se paremmin vesoo, tulee haaraisemmaksi ja\nantaa niin enemmän hedelmiä. Oksat ovat toinen toistansa vastaiset,\nlehdet samaten, jotka aina viheriöitsevät. Valkoiset ja hyvähajuiset\nkukkaset istuvat rypälettäin lehtien loukossa. Kukoistaissansa näyttää\nkaffepuu ikäänkuin lumelta peitettynä, enemmänki kuin meidän\nomenapuumme, jotka myös kyllä kukassa ollessansa lumittuneelta\nnäyttävät. Kukkasia seuraa punainen hedelmä, joka sekä muotonsa että\nkokonsa vuoksi on kirsipuun marjan kaltainen, suurempi ja punaisempi\nkuin tuomen marja. Sen marjan mehussa on kaksi siementä, joiden toinen\npuoli on tasainen, toinen ympyrämäinen. Nämät kutsutaan kaffepöönäksi\n(kaffeherneeksi), joka on väärä nimi koska ei hedelmä ole palko vaan\nmarja. Jo toisena vuonna kantaa kaffepuu hedelmiä, mutta täysisatoinen\non se vasta neljäntenä eli viidentenä vuonna. Se vaatii lämpimiä maita,\nehkä ei se salli kovaa kuumuutta. Kuumissa maan paikoissa istutetaan se\nmuiden puiden varjoon ja kaipaa aina märkyyttä.\n\nArabian saarento on enimmiten santamaata, kovin lämmin ja melkein\nsateeton; mutta sen eteläisessä päässä, jonkun matkan meren rannasta, on\nvähän kalpeampi ilma, vuorinen maakunta ja tarpeellinen paljous sadetta.\nTäällä onnellisessa Arabiassa (niinkuin sitä osaa on kutsuttu; sen oma\nnimi on Yemen) luultiin kauan aikaa kaffepuun kotomaan olevan. Mutta nyt\ntiedetään että kaffepuu Egyptin maasta eteläänpäin, Abyssiniassa ja\nvieläkin eteläisemmissä maissa, Enarea ja Kaffa, kasvaa villipuuna\nmetsissä. Tästä päättäen on kaffepuu Arabiassa istutettu, tuotuansa\nsinne nimitetyistä Afrikan maakunnista.\n\nUseimpain ja merkillisimpäin asiain alku on aina ollut satuisessa\nhämärässä. Tosien asiain siaan kerrotaan satuisia juttuja. Niin on puhe\nkaffeherneenki ensimäisestä nautitsemisesta melkein turhaa tarinata,\njoka kerrotaan seuraavalla tavalla: Eräs mahometilaisen luostarin\nesimies oli havainnut kuinka kutut, tätä hedelmätä nautittuansa, tulivat\nvalppaiksi, juokseskentelivat ja hyppelivät yökaudet. Tämä saatti hänen\nvalmistamaan tästä hedelmästä juomaa, joka pitäisi sekä hänen että\nluostarin muut kirkonpalveliat valppaina, koska heidän koko yön täytyi\ntemplissä rukouksia pitää.\n\nKaffejuominen kuuluu kokonaan kykyisempiin aikoihin. Vanhat Grekalaiset\nja Romalaiset eivät tästä juomasta tienneet mitään. Eräs vanha\narabialainen kirja asettaa kaffejuomisen 15 vuosisadan keskipaikoille,\njosta päättäen se olisi noin 400 vuoden vanha. Tämä arabialainen\nkirjoitus kertoo kaffejuoman syntymisen seuraavalla tavalla: Arabian\neteläisellä rantamaalla, Adenissa, oli eräs mufti (iso-pappi), nimeltä\nGemaledin. Punaisen meren länsirannoilla matkustaissansa kohtasi hän\nmuutamia kansalaisiansa, jotka nautitsivat kaffejuomaa. Kotiin tultuansa\narveli hän tämän juoman terveelliseksi ja havaitsikin koettuansa sen\ntekevän pään selkeäksi ja vastustelevan unta, jonka tähden hän säätti\nsitä juomaa kirkon palvelioille, jotka yörukouksia pitivät. Mutta nämät\nkatsoivat sen päivälläkin nautittuna hyväksi. Näistä levisi kaffejuoman\nnautitseminen, ensin Adenissa sitten koko Arabiassa ja myös Mekka\nnimisessä kaupungissa, josta se, koska kukin mahometilainen on vaadittu\nsinne kerran elämässänsä vaeltamaan, pian levisi kaikkein\nmahometilaisten maihin. Tässä tosin ei ole kaffejuomisen alkua\nosoitettu, mutta kuitenki sen leviäminen Arabiassa, josta se sitten yli\nkoko maailman on saatettu.\n\nVuonna 1511 lähetti Egyptin Ruhtinas uuden maaherran Mekkaan. Tämä, joka\nei tätä juomaa tuntenut, suuttui kovasti nähdessänsä kerran kaupungin\nsuuressa kirkossa kirkonpalveliain istuvan loukossa ja juovan\nkaffejuomaa. Hän ajoi nämät ulos kirkosta ja kutsui kokoon jumalisia,\nlainoppineita ja muita kaupungin ymmärtäviä miehiä, jotka kauan tästä\nasiasta tuumailivat. Yksi niistä sanoi toisten pilaksi että kaffe\nniinkuin viinakin saattaa juovuksiin, jonka hän tiesi siitä että hän oli\nkaffeeta maistanut. Mutta koska laki kielsi kaikkia semmoisia väkeviä\njuomia maistamasta, sai hän rikoksestansa laissa määrätyn\nraipparangaistuksen. Koska nämät kokoontuneet eivät taitaneet tulla\nmihinkään päätökseen, kysyttiin lääkäreitä. Maaherra kutsui kaksi\nlääkäriä, jotka sanoivat kaffejuoman terveydelle vahingolliseksi, jonka\ntähden se juoma kirottiin. Sitä kiellettiin myymästä, kaikki aseet ja\nastiat poltettiin ja se, joka sitä joi, kuljetettiin aasin selässä\npilkaksi ympäri kaupunkia. Mutta tämä kielto ei ollut pitkällinen, sillä\nruhtinas itse Kairossa oli hyvä kaffejuomari ja hänen oppineimmat\nmiehensä todistivat sen vahingoitsemattomaksi ja luvalliseksi. Tämän\nvoiton perästä tuli kaffe vieläkin suurempaan huutoon ja tietoon.\n\nParin kymmenen vuoden kuluttua sattui kuitenki Kairossa (Egyptin\npääkaupungissa) jonkun kiihkomielisen päähän ruveta saarnaamaan oikeata\nsotaa kaffejuomaa vastaan, joka nyt oli tuttu jokaisessa pienimmässäkin\nkaupungin töllissä. Hän saarnasi sanoen ettei yksikään kaffejuomari ole\noikia mahometilainen. Häneen mieltyneet oikiauskoiset ihmiset tulivat\ntästä niin villiin, että he kirkosta tultuansa ryntäsivät\nkaffehuoneisiin sisälle, löivät palasiksi kupit ja pöydät sekä pahasti\ntupuloitsivat kaikki juomarit. Koko kaupunki jakausi kahteen viholliseen\nlahkoon, kaffejuomarien ja kaffesotiain. Kapina ja meteli oli hirmuinen.\nKaupungin ylimmäinen tuomari kutsui oppineita kokoon ja nämät väittivät\nyksimielisesti että jo aikoja sitten oli tietty asia että kaffejuoma\nolisi sekä luvallinen että hyödyllinen. Kokouksen esimies tarjosi\npäälliseksi kaikille kaffeeta ja otti itse ensimäisen kupin. Tämä uusi\nvoitto levitti vieläkin enemmin kaffeen sekä huudon että nauttimisen.\nNiin tekevät ainakin ajattelemattomat vähämieliset ihmiset, turhasta\nottavat suuren äänen ja tekevät sen, mitä he parantaa aikovat, kahta\npahemmaksi.\n\nVuonna 1554 asetti kaksi miestä erinäisen kaffehuoneen\nKonstantinopolissa; siellä oli hienot istuimet, tarittiin kaffeeta,\njuotiin, pelattiin schack-peliä ja iloittiin. Eräs turkkilainen\nrunoseppä laati runon kaffeen kunniaksi. Kaffehuonetten luku kasvoi\nkasvamistansa niin että papit rupesivat valittamaan kaffehuoneissa\nkäytävän enemmin kuin kirkoissa. Mufti selitti että kaffejuominen on\nkielty koranissa (mahometilaisten bibliassa), josta syystä kaikki\nkaffehuoneet suljettiin. Mutta uusi Mufti rakasti kaffeeta, häntä\nseurasi muu papisto ja hovi ja koko kaupunki. Sittemmin on kyllä\nvälistäin täällä kaffehuoneet tulleet suljetuksi, mutta ei itse\nkaffejuoman tähden, vaan valtakunnallisista syistä, koska kansalla oli\nnäissä hyvä tilaisuus pakinoita hallituksen asioista. Kaffeen juominen\non siitä asti levinnyt leviämistänsä. Suuremmissa taloissa otettiin\nerityinen palvelia kaffejuomaa valmistamaan ja taritsemaan. Vihdoin\ntehtiin laki, joka määräsi vaimolla olevan syyn avioliitostansa päästä,\njos hänen miehensä kielsi hänen kaffeeta juomasta.\n\nNäin tuli Itämaalla kaffejuominen tavaksi 17 vuosisadalla eli 150 vuotta\nsen ensimäisestä alkamisesta Arabiassa. Tähän asti tunnettiin sitä\ntuskin nimeksikään muualla Europassa. Luultavasti tuli se ensin\nVenedigin suureen kauppakaupunkiin, sillä eräs Pietro della Valle\nkirjoittaa vuonna 1615 Konstantinopolista tahtovansa ottaa Italiaan\npalatessansa vähän kaffeeta myötänsä. Vuonna 1660 toivat muutamat Turkin\nmaalta palaavaiset kauppamiehet kaffeherneitä myötänsä Marseljiin ja\nnäyttelivät sekä niitä että muita siihen kuuluvia aseita ja astioita\nniinkuin joitakin kummallisia kappaleita; mutta jo vuonna 1671 avattiin\nsiellä ensimäinen kaffehuone. Eräs englantilainen kauppamies, Edwards,\notti Smyrnasta palatessansa grekalaisen neidon myötänsä kaffeeta hänelle\nvalmistamaan. Tämä neito nai erään ajajan (kuskin), joka parikunta avasi\nensimäisen kaffehuoneen Londoossa. Parisissa avattiin samoin ensimäinen\nkaffehuone 1672, koska Turkin Sultanin Mahomed IV:nen lähettiläinen\nsiellä oli pitemmän ajan oleskellut ja hovillekin tätä uutta juomaa\ntarjonnut. Marseljissa nousi kuitenki vielä pieni riita kaffen\njuomisesta. Lääkärit katsoivat sen vahingolliseksi ja saattivat sen\njulkisen keskustelemisen alle. Kutsumuskirjassa, joka vielä on tallella,\nkäskivät lääkärit tulemaan raadihuoneesen taistelemaan asiasta, mutta se\nvaikutti saman kuin mahometilaistenki vihollisuus, ehkä ei kaffejuoman\npuolustajillakaan aina ollut peräti vakavia ja luotettavia perustuksia,\nsillä äsken nimitetty kutsumuskirja sotii semmoisia perustuksia vastaan,\njoilla puolustajat olivat tahtoneet kaffejuoman hyväksi näyttää,\nniinkuin että se turkin kielellä nimitetään _bon_ (joka franskan\nkielellä merkitsee: _hyvä_) ja että se on kotoisin onnellisesta\nArabiasta.\n\nJälemmin tuli kaffe tutuksi pohjaisissa maakunnissa. Vuonna 1665 ei sitä\nvielä tunnettu Danskan maallakaan. Onpa sillä ollut täälläkin\nvastustajansa; viimis vuosisadan lopulla kiellettiin kaffejuominen sekä\nRuotsissa että Suomessa. Mutta ei se siitä lakannut. Kaffeeta keitettiin\nriihissä ja metsissä; ja koska kaffeella keittäissä on oma helposti\ntunnettava hajunsa, poltettiin katajan hakoja niin sekoitettaaksensa\nkaffen hajun. Niin paljo oli jo kaffejuominen vallassa ettei kielto\ntaitanut sitä enään takaisin tunkea, jonka tähden kielto viimein\nperäytettiinki. Siitä asti on kaffe levinnyt Suomessakin että tuskin\nenää löytyy maassamme sitä tölliäkään, jossa ei se olisi tunnettu.\n\nOnhan toki kaffeella vieläkin vastusteliansa, vaikka kyllä turhaan sitä\nvastustellaan. Sitä juodaan koko maassa, ehkä muutamat arkamieliset\nkynsivät päätänsä sanoen sen joko vahingolliseksi juomareille taikka\nvahingolliseksi maalle, koska se on ulkomailta ostettava.\n\nMitä ensin sen vahingollisuuteen juojille tulee, niin on siitä kaikkina\naikoina viisasteltu niinkuin jo edellä olemme kertoneet. Alkehisto, joka\nkaikkein kappalten alkuaineet tutkii, näyttää että kaffeherneessä on\nenempi häkkyainetta kuin missäkään muussa tunnetussa kasvaimessa, ja\nhäkkyaine on lihan pääaine. Siis on kaffeherne ja kaffejuominen suureksi\npalkinnoksi niille, jotka aivan vähän lihaa saavat syödäksensä. Tästä\ntaidamme selittää miksi ihmisille on niin suuri halu tämän juoman\nperään; syy on se että se on paljo ravitseva. Ulkomaan valtakunnissa,\njoissa kaikista ihmisen elämään kuuluvista asioista tarkka vaari\notetaan, on havaittu että lihan syöminen samassa mitassa on vähennyt\nkuin kaffeen nauttiminen on enennyt. Tässä on toinen todistus siitä että\nkaffeherneessä on samaa ainetta kuin lihassakin. Sentähden ei ulkomailla\nenään kaffeeta juodakkaan niinkuin täällä juhlallisena ja halullisena\njuomana, vaan sitä nautitaan ruokana, se on: sitä syödään melkein\nniinkuin meillä maitoa suuruspalan paineeksi. Ja sitä nauttivat tällä\ntavalla köyhimmätkin, työmiehet ja muut. Ei se sillen enää ole heille\nmikään herkku, vaan jokapäiväinen tarpeellinen ruoka. Tästä ehkä\narvannee lukia kuinka juuri kaffeen nauttiminen on niissä valtakunnissa,\njoissa se on jokapäiväinen elatuksen aine. Tämä näkyy jo\nulkopuoleltakin; sillä niissä paikkakunnissa on joka kolmannessa talossa\nkaffehuone, jossa ei ollenkaan muuta saa ostaa kuin kaffeeta ja jonkun\npalan sen viereen. Vaikka siis kaffe ei itsestänsä ole vahingollinen\njuojille, taitaa se kuitenki niinkuin kaikki muutkin nautitsemiset tulla\nvahingolliseksi ylöllisyyden tähden. Ei ole taivaan kannen alla sitä\nainetta, terveellisintäkään, joka ei ylöllisesti nautittuna tulisi\nvahingolliseksi. Ja tietty asia on myös että mitä voimallisempi aine,\nsitä pikemmin taitaa se myös vahingoittaa. Senpätähden neuvoisimme\nomanki maamme kaffejuojia että he joisivat kaffeensa kuivan ruokapalansa\npaineeksi, niinkuin tekevät ulkomaillakin. Ei tosin siitä ole vahinkoa\npelättävänä. Mutta toisaalta on kaffeen ja paloviinan sekoittaminen\noikeana myrkkynä pidettävä, sillä molemmat jo yksinänsäkin ovat väkeviä\nja voimallisia aineita.\n\nToinen on asia, jos kaffe ulkomailta ostettuna on vahingoksi maallemme.\nKysymys on sama jos mikään muu aine, ulkomaalta tuotuna, on maalle\nvahingoksi. Kyllä monikin niin luulee, mutta vähän ajattelemattomasti.\nTosi kyllä on että kaikki, mitä ulkomailta tuodaan, on maksettava; mutta\nmillä se maksetaan? Ei rahalla; sillä ei paperirahamme siellä kelpaa\nmiksikään ja kulta- ja hopiavuoria ei meillä löydy maassamme. Kaikki\nulkomailta tuodut aineet ovat siis maksettavat oman maamme tuloilla.\nViimisessä kädessä on kauppa sula vaihetus. Jos taas ajattelemme\nulkomaitten ihmisten tilat, niin havaitsemme että he maksavat meidän\nmaamme kalut heidän maansa ja työnsä tuloilla. Ellemme nyt ostaisi\nmitään ulkomailta, ei kaffeeta eikä muuta, niin arvattavasti eivät\ntaitaisi hekään meiltä mitään ostaa. Kaikki kauppa olisi tykkänään\nloppu. Tämän näimme menneinä vuosina selkeästi; maamme antoi huonon\ntulon sekä kuivuuden että hallain vuoksi, josta seurasi ettei talonpoika\ntaitanut ostaa eikä kauppamies taitanut myydä ulkomaan kaluja muuta kuin\nvähän entisen suhteen. Senpätähden ei taitanut kauppamies ulkomailtakaan\ntuottaa kuin vähän entisen suhteen. Tämän katsovat nyt ajattelemattomat\nhyväksi, koska ulkomaan aineita tuotiin vähempi maahan kuin ennen. Mutta\nkatsotaaspa toisaaltakin asia. Suomalaiset toivat vähä ulkomailta,\nsentähdenpä veivät he myös vähemmän ulkomaille, taikka oikeammin\nsanottu: ulkomaalaiset taisivat myös ostaa vähemmän Suomen kaluja ja\ntarjosivat sentähden niistä vähemmän hinnan. Ei ole sentähden Suomen\nkalut olleet monena vuonna niin vähässä hinnassa ulkomailla kuin\nmenneinä. Ja niinpä se on ainakin. Jos vähä myymme ulkomaille, niin myös\nostamme vähän sieltä; taikka takaperin: jos vähän ostamme ulkomailta,\nniin myös myymme vähän taikka huonoon hintaan. Emme sentähden taida\nsanoa kaffeeta kansan vahingoksi.\n\nMerkillistä on kuinka kaffeen juominen on enennyt siitä kuin sitä\nruvettiin ruokana käyttämään. Yksi ainoa kansa olkoon esimerkkinä.\nVuonna 1808 juotiin Englannissa vaan nimeksi kaffeeta; sinä vuonna\ntuotiin sinne yksi miljona naulaa kaffeeta. Vuonna 1832 tuotiin 22\nmiljonaa naulaa eli 22 kertaa enempi kuin 24 vuotta ennen. Vuonna 1848\ntuotiin sinne ja juotiin 45 miljonaa naulaa taikka 45 kertaa enempi kuin\n40 vuotta ennen. Sama on suunta melkein muissakin maissa.\n\nMutta vieläkin merkillisempi on se että hinta on samassa määrässä\nlaskenut kuin nauttiminenki. Vuodesta 1818 vuoteen 1848 eli 20 vuoden\nkuluessa on kaffeen hinta laskenut enempi kuin puolta halvemmaksi (eli\n65 prosenttia), joka tulee siitä että sen viljelys on suuressa mitassa\nenennyt.\n\nKaikissa paikoissa ulkomailla sanotaan yhteen äänen että kaffeen\njuominen on vähentänyt viinan nauttimisen, ja tässä olisi sen suurin\netu. Hallitukset ovatki sentähden aikaa voittain laskeneet kaffetullin\npaljo halvemmaksi entistänsä, josta sen nauttiminen on saanut suuren\nenenemisen ja siitä syystä tullin tulot valtakunnille antaneet vielä\nsuuremman voiton kuin ennen.\n\nJos taitaisimme yhdellä silmän heitolla katsahtaa yli koko sen suuren\nliikunnon maailmassa, jonka tämä pieni ja vieras siemen on matkaan\nsaattanut, kuinka tuhansittain ihmisiä viljelevät ja raivaavat maita\nkaffepuita istuttaaksensa, kuinka kauppamiehet niitä sitte ostelevat\ntalonpojilta ja kokoovat laivain täydet, kuinka laivat merille sitte\nniitä kuljettelevat maanpiirin ympäri merimiesten ollessa vaaroissa,\nkuinka taas kauppamiehet niitä toinen toisillensa jakailevat ympäri\nkaupunkeita, kuinka vihdoin niitä myyvät ostajille kaikista säädyistä\nruhtinoista alkain aina tölliläisten muijihin saakka, kuin vaskisepät\nhikoilevat pannua takoissansa ja savenvalajat kuppia ja muita\nvalaissansa, kuinka akat ja piikat keittelevät tätä herkkua vartoen sen\nkiehumista yli laitojen, kuinka viimeiseksi pienet seurat pakisevat\nilossa ja hyvämielissä koska kaffekuppi höyryy nenän alla -- jos kaikki\ntämän ajattelemme yhteensä ja vielä lisäämme mitä kaffemyllyt, polttajat\nja muut siitä saavat tekemistä, tosin on maan piirin päällä tuskin\nmikään yksinäinen aine, joka niin paljon matkaansaattaa ihmisille\ntoimitusta ja hyvämielisyyttä kuin _kaffepuu_.\n\n\n\n\nTupakki.\n\n\nKaikkein maailman kasvuin seassa on tupakki merkillisimpiä. Se on\nmyrkyllinen ja kuitenki nautitsevat sitä melkein kaikki ihmiset yhdellä\neli toisella tavalla. Tästä laveasta nautitsemisesta tulee kohdastansa\nse että monet ihmiset sitä kasvua viljelevät ja yhtä monet sitä vielä\nkaikin tavoin korjailevat. Jos vielä tähän lisäämme että tällä kasvulla\nei ole syötävää hedelmää eikä juurta eikä muitakaan ravitsevia osia,\nettä sillä ei ole hyvää hajuakaan, vaan sitä vastoin paha ja karvas sekä\nmaku että haju, että se nautitessa saattaa oksentamaan ja pyörtymään ja\nsuuressa mitassa nautittuna tuottaa vielä kuolemanki [_Nikotin_ on aine,\njoka saadaan tupakista ja on niin kovin myrkyllinen, että 4 eli 5\npisaraa kuolettaa koiran], jos kaikki tämän yhteen ajattelemme, on se\nsangen merkillistä kuinka semmoinen kasvu on taitanut ihmisten ja\njärjellisten ihmisten seassa tulla niin suureen voimaan kuin sillä nyt\nompi. Jos joku olisi pari sataa vuotta takaperin, koska tupakki vielä\nkasvoi Amerikan villimetsissä, sanonut: tuota kasvua tulevat joka\nmaailman maakunnassa ihmiset kylvämään ja viljelemään, tuota kasvua\nsitten tuhannet ihmiset vapriikeissa valmistavat poltettavaksi ja\npureskeltavaksi ja nenään jauhoina pistettäväksi, tuota kasvua\nkuljettavat tuhannet ihmiset maitse ja meritse valtakunnasta\nvaltakuntaan, tuota kasvua myyvät ja ostavat tuhansittain tuhannet\nkauppamiehet, jos joku pari sataa vuotta takaperin olisi noin puhunut,\neikö häntä todella olisi saanut hulluksi sanoa? Mutta nyt on tuo kaikki\njo tapahtunut. Tupakista sopii tosin sanoa mitä monesta ihmisestä\nnähdään, että usein ne tulevat suureen kunniaan ja arvoon, joista kukaan\nei olisi sitä luulla taitanut.\n\n[Tupakki on tosin lääkitykseksikin käytetty, joka on sen ainoa\nhyödyllisyys, mutta aivan pieni osa koko tupakin summasta käytetään\nlääkkeeksi.]\n\nViheriäisessä tilassansa on tupakilla aivan vähän hajua ja makua, mutta\nkuivassa tilassansa saa tupakki, erinomattain sen lehdet ilkeän hajun ja\naivan karvan maun.\n\nKoska Hispanialaiset ensin tulivat Amerikaan, löysivät he tnpakkikasvun.\nMatkustavaiset Amerikassa kertovat että ihmiset siellä, ennen\nEuropalaisten sinne tultua, käyttivät tupakkia lääkkeeksi; erinomattain\noli se aivan hyvä lääke haavoissa.\n\nMyös kertovat ensimäiset matkustavaiset Amerikassa että Meksikon\nkuninkaallisessa hovissa oli tapana tupakkia polttaa kieruissa taikka\nsigarrina. Koska Englantilaiset ensin tulivat Amerikaan, löysivät he\nsaman tavan, erinomattain Virginiassa, jossa vieläkin kasvaa hyvin\narvossa pidetty tupakkilai. Europalaisten näyttää saaneen ensimäisen\ntiedon tupakista Antillien saaristossa, sillä nimi _Tobako_ on Haitin\nkieltä, merkiten sitä putkea, jolla tupakkia poltettiin, eikä siis itse\ntupakkia. Tupakin meksikolainen nimi on _yete_ ja perulainen nimi\n_sagri_. Mutta tyhjä luulo on se että tupakin nimi on otettu Tobago\nnimisestä luodosta.\n\nEräs Italialainen Venzoni, joka vuosina 1542-1556 matkusti\nLänsi-Indiassa, taikka puoli sataa vuotta jälkeen Amerikan löytämisen,\npuhuu laveasti tupakin nautitsemisesta. Ei kauan sen jälkeen, vuonna\n1559, viljeltiin jo tupakkia Lissabonissa lääkitykseksi, ja senaikuinen\nfranskalainen lähetysmies Portugalissa, nimeltä Nicot, lähetti tupakin\nsiemeniä sieltä kotimaahansa, erittäin kuningattarelle Katharina Medici,\njosta sitä myös Frankriikissa kutsuttiin kuningattaren yrtiksi. Mutta\nopillisissa kirjoissa sai se nimen _Nicotiana_. Italiassa sai se nimen\n_Herbe de S:t Croix_ ja _Herbe de Ternabou_, sillä Paavin lähetysmies\nLissabonissa St. Croix ja Ternabou, lähetysmies Frankriikissa,\nlähettivät siemeniä ensin Italiaan. Vuonna 1586 palasivat muutamat\nEnglantilaiset Virginiasta ja toivat myötänsä tupakin Englantiin ja yksi\nniistä, Harriot, sanoo Englantilaisten oppineen tupakin polttamisen\nIndianeilta. Pian levisi tämä polttaminen Englannissa ja pian myös\nHollannissa, Frankriikissa, Spaniassa ja Portugalissa. Hollantiin tuli\nse tapa muutamien oppivaisten seurassa, jotka Englannista sinne\nmatkustivat oppia hakemaan. Myös näkyy tämä tupakin nauttiminen pian\nlevenneen Turkiaan, Persiaan, Itä-Indiaan, Kinaan ja Japaniin. Jo vuonna\n1601, eli tuskin 50 vuotta jälkeen tupakin ensimäisen tuomisen Europaan,\noli tupakin polttaminen tuttu Kinassa, ja luullaan sen olevan vieläkin\nvanhemman Japanissa. Tästä päättävät muutamat, että tupakki ennen\nAmerikan löytämistä olisi ollut tuttu Itä-Aasiassa. He sanoivat että se\nlai, jota Kinassa viljellään, on Amerikalaisesta laista erinäinen, ja\nettä se persialainen lai, josta saadaan se suuresti ylistetty\nSchiraz-tupakki, on perisukuansa aasialainen. Mutta toisaalta on suuri\nsyy päättää tämän kasvun olevan perisukuansa amerikalaisen; sillä koko\nAasiassa on sen nimi _tobak_, ainoastaan Arabiassa kutsuvat sen nimellä,\njoka merkitsee savua. Myös taitaa tapahtua että Kinalaiset, opittuansa\nSpanialaisilta tupakkia nautitsemaan, ovat jonkun likisukuisen kotimaan\nkasvun täksi nautinnoksi käyttäneet, ja samaten taitaa Persiassakin olla\ntapahtunut. Mutta tupakin nauttiminen ja nimi on epäilemättä saatu\nAmerikan villikansoilta.\n\nTupakin nauttiminen on niinkuin kaikki muutkin uudet tavat saanut kärsiä\nvastuksia ja vainoja; mutta sillä oli myös puolustajansa ja\nlevittäjänsä. Merkillinen on Englannin kuninkaan Jaakko I:sen pilakirja\ntupakin polttamista vastaan, joka vuonna 1619 tuli ilmi nimellä\nMisokapnos. Se on kirjoitettu keskustelemisen tapaan. Siinä sanoo hän\nkuinka ilkeä on että ymmärtäväiset ja valaistut ihmiset ottavat tapoja\nsemmoisilta villikansoilta kuin Amerikan asuvaiset, että tupakin\nnautitseminen vahingoitsee terveyden, heikentää ruumiin voimat,\nkohmeluttaa järjen, tuo myötänsä riettauden ja tekee keskinäisen elämän\nrivoksi; ja että, jos tupakin polttaminen kasvaa kasvamistansa niinkuin\nse ruvennut on, vaimojen vihdoin myös täytyisi tupakkiin turvata koska\nhe eivät muutoin jaksaisi löyhkäävien miestensä kanssa yhdessä elää. Ja\nhän päättää kirjansa seuraavilla kovilla sanoilla: \"Sentähden, o\nkansalaiset, jos teissä vielä on vähäkin häpyä, niin pankaat pois tuo\nhullu nautinto, jonka alku on hävyttömyys, joka tietämättömyydestä on\ntavaksi otettu, joka voiton vuoksi levitetään; nautinto, jolla Jumala\nvihoitetaan, ruumiin terveys hävitetään, kotoelämä katkerutetaan ja\nkansan arvo ulkona sekä kotona häväistään; nautinto, paha silmille ja\nvielä pahempi nenälle, aivoille vahingollinen ja keuhkoille kalvavainen;\nnautinto, jonka paksut, mustat savupilvet antaa oikean kuvauksen\nhelvetin kaasusta.\" Mutta vaikka Jaakko todellakin oli tupakin\nvihollinen ja kielsi sen viljelemisen Englannissa, oli tämä kirja\nkuitenki enimmästä päästä pilkaksi kirjoitettu. Kuitenki sai se\nvastustelioita täydellä todella; sillä muutamat Jesuitat Puolan maalla\nkirjoittivat sitä vastaan kirjan Antimisokapnos. Ymmärrettävä on että\nkuningas Jaakko saarnasi kuuroille korville. Tupakin polttaminen\nEnglannissa leveni levenemistänsä erinomaisesti ja vasta viimisen\nvuosisadan loppupuolella rupesi se joksikin vähenemään, koska ihmiset\nkorkeammista säädyistä ei sitä enään pitäneet herrallisena vaan\nroistomaisena. Sitte on tupakin nautitseminen Englannissa paljo vähennyt\nja nykyjään nähdään harvoin Englantilaiset polttavan. Joka siellä\nkaduilla kulkee, taitaa ainakin sanoa että kukin tupakkia polttavainen\non muukalainen. Alhaisista säädyistä niinkuin työmiehet polttelevat\nvieläkin.\n\nToisaalta kirjoitti eräs Raphael Thorius vuonna 1628 kiitosvirren\ntupakin kunniaksi. Samaan aikaan tuomitsi Paavi Urban 8:sas ne pannaan,\njotka kirkossa nuuskua tököttivät naamaansa.\n\nTupakin nauttimisen suuri ja nopea leveneminen tuli suureksi osaksi\nsiitä että se helposti käy viljellä melkein kaikissa maissa ja ilmoissa;\neikä sentähden viipynytkään kauan ennenkuin ruvettiin viljelemään sitä\nuseimmissa Europan, Aasian ja Afrikan maakunnissa. Mutta monissa maissa\ntuli sen viljeleminen kiellyksi ja toisissa tehtiin sille kaikenlaisia\nesteitä. Aina enemmän tupakin kasvun ja nautinnon levetessä havaitsivat\nhallitukset että tästä taidettaisiin saada hyvä tulo valtakunnalle.\nTästä seurasi että tupakki tehtiin valtakunnan omaksi ja hallitus\nyksinänsä myi sitä korkeaan hintaan. Tästä taas seurasi että hallitus\nkielsi kunkin tupakkia viljelemästä pakoittaaksensa kunkin tupakkinsa\nhallituksen myyjiltä ostamaan, taikka antoi hallitus luvan viljellä\ntupakkia, mutta viljeliän täytyi määrättyyn halpaan hintaan myymän\nviljellyn tupakkinsa; muutoin ei olisi koko tupakkikauppa tullut\nhallituksen käsiin. Tämmöinen asetus on nykyisiin aikoihin ollut\nvoimassa Kuban luodolla ja on vieläkin Meksikossa. Nämät molemmat ovatki\nperäti sopivaiset tupakin viljelykselle. Ainoastaan määrätyillä tiloilla\nsaadaan tupakkia viljellä ja kaikki tupakki on vietävä hallituksen\naittoihin. Hallituksen lähettiläiset kulkevat ympäri maata ja repivät\nylös kaikki tupakin taimet, jotka luvattomissa paikoissa havaitaan.\nNäiden on myös katsominen että kaikki luvallisesti viljelty tupakki\ntuodaan hallitukselle. Arvattavasti syntyy tästä paljo lain rikoksia ja\nriitoja ja viekoittelemisia.\n\nMuutamissa valtakunnissa on tupakille pantu korkia tulli maksettavaksi.\n\nEnglannin valtakunnassa oli tupakin viljelys kielletty. Toisissa maissa\non tupakin kotoviljelys kehoitettu, niinkuin Pommerissa, Silesiassa ja\nmuinaan Danmarkissa.\n\nTupakin viljelys on levinnyt yli suuren osan maan piiriä. Amerikan\nuseimmat paikkakunnat viljelevät tupakkia, enimmästi kuitenkin Virginia,\nKarolina, Venezuela ja Kuba. Englantiin tuotiin vuonna 1831 33 miljonaa\nnaulaa, joista 32 miljonaa oli Amerikasta kotoisin. Kubasta vietiin\nvuonna 1840 200 miljonaa sigarria ja noin 3 miljonaa naulaa lehtiä. Myös\nBrasiliasta tuodaan paljo tupakkia. Vuonna 1817 vietiin yksinänsä Rio\nJaneirosta 3 miljonaa naulaa. Europassa viljellään tupakkia enimmästi\nHollannissa, Flanderissa, Elsasissa, Pfalzissa, Ungarissa, Ukrainissa ja\nTurkiassa, mutta se tupakki on arvoltansa halvempi amerikalaista.\nKeskimeren itäpäässä on tupakin viljelys oivallinen. Itä-Indiassa ja sen\nsaaristossa viljellään myös paljo tupakkia. Vielä enemmän viljellään\nsitä Kiinassa ja Japanissa. Kapmaahan ja Australiaan on sitä myös\nnykyisiin aikoihin saatettu.\n\nKeskittäin laskein tuodaan Danmarkkiin vuosittain 2,5 miljoonaa naulaa\ntupakkia, josta melkein kaikki on lehtiä, jotka maassa valmistetaan\nkaikenlaisiksi tupakkilaiksi.\n\nJos lasketaan kuinka paljo lehtiä kullekin tupakin laille juoksee ja\nsiihen lisätään mitä valmistettuna maahan tuodaan, saadaan Danskan\nmaalle:\n\nPoltettavaa ja suussa pidettävää tupakkia 2,5 miljonaa naulaa.\n\nNuuskua puoli miljonaa naulaa. Jos sitte otetaan keskittäin kunkin\ntupakkia nautitsevan ihmisen vuotinen tarve:\n\n12 naulaa kullekin polttajalle ja pureskelialle 6 naulaa kullekin\nnuuskaajalle, niin saadaan koko valtakunnassa 200 tuhatta polttajaa ja\npureskeliaa, ja 100 tuhatta nuuskaajaa. Jos sitte lasketaan nuuskajoista\nolevan neljäs osa vaimoihmisiä, niin jää noin 270 tuhatta tupakkia\nnautitsevaa miestä. Koska nyt koko Danskan valtakunnassa on 400 tuhatta\nmiestä yli 15 vuoden, on siis 40 miehestä 27 tupakin tuhlaajata taikka\npaljo yli puolen kasvaneesta miesväestä tupakin nautitsiaa. Suomessa on\nvieläkin suurempi osa miesväestä tupakin nautitsioita.\n\n\n_Hinta_: 5 kop. hop.\n\n\n\n"]