[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fWW5LhGYAqDrtiKj-IOKOFA886sPsyQeGkvtJLTcxZ5M":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":28,"gutenbergSummary":32,"gutenbergTranslators":33,"gutenbergDownloadCount":35,"aiDescription":36,"preamble":37,"content":38},589,"Kuningas Henrik Kahdeksas","Shakespeare, William",1564,1616,"589-shakespeare-william-kuningas-henrik-kahdeksas","589__Shakespeare_William__Kuningas_Henrik_Kahdeksas",null,"romaani",[],[15],"brittilainen","fi",1623,1910,17512,103568,false,42873,[24,25,26,27],"Great Britain -- History -- Henry VIII, 1509-1547 -- Drama","Great Britain -- Kings and rulers -- Drama","Henry, VIII, King of England, 1491-1547 -- Drama","Historical drama",[29,30,31],"British Literature","Historical Novels","Plays/Films/Dramas","\"Kuningas Henrik Kahdeksas\" by William Shakespeare is a collaborative history play written with John Fletcher in the early 1600s. The drama chronicles the turbulent reign of King Henry VIII, focusing on Cardinal Wolsey's political scheming, Queen Katherine's tragic downfall, and Anne Boleyn's rise. Through trials, betrayals, and shifting alliances at the Tudor court, the play builds toward the birth of the future Queen Elizabeth. Notable for its elaborate stage directions and lavish pageantry, this late work blends historical drama with elements of romance. (This is an automatically generated summary.)",[34],"Cajander, Paavo Emil",262,"Historiallinen näytelmä kuvaa Englannin hovin valtapelejä kuningas Henrik VIII:n valtakaudella. Keskiössä ovat kardinaali Wolseyn juonittelut, kuninkaan avioero Katariina Aragonialaisesta sekä Anna Bullenin nouseminen kuningattareksi.","William Shakespearen 'Kuningas Henrik Kahdeksas' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 589. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön\nja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","KUNINGAS HENRIK KAHDEKSAS\n\nKirj.\n\nWilliam Shakespeare\n\n\nPaavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1910.\n\n\n\n\n\n\nNäytelmän henkilöt:\n\n Kuningas HENRIK kahdeksas.\n Kardinaali WOLSEY.\n Kardinaali CAMPEJUS.\n CAPUCIUS, keisari Kaarle V:n lähettiläs.\n CRANMER, Canterburyn arkkipiispa.\n NORFOLKin herttua.\n SUFFOLKin herttua.\n BUCKINGHAMin herttua.\n SURREYn kreivi.\n Lord Kamariherra.\n Lord Kansleri.\n GARDINER, Winchesterin piispa.\n LINCOLNin piispa.\n Lord ABERGAVENNY.\n Lord SANDS.\n Sir HENRIK GUILFORD.\n Sir ANTHONY DENNY.\n Sir THOMAS LOVELL.\n Sir NICHOLAS VAUX.\n Wolseyn kirjuri.\n CROMWELL, Wolseyn palvelija.\n GRIFFITH, kuningatar Katariinan marsalkka.\n Kolme aatelismiestä.\n Sukkanauhan ritariston airut.\n Tohtori BUTTS, kuninkaan henkilääkäri.\n Buckinghamin herttuan hovimestari.\n BRANDON, ja oikeudenpalvelija\n Valtaneuvoston ovenvartija.\n Portin vahti, ja hänen palvelijansa.\n Kuningatar KATARIINA, kuningas Henrikin puoliso.\n ANNA BULLEN, hovineiti.\n Vanha hovinainen, Anna Bullenin ystävätär.\n PATIENCE, kuningatar Katariinan kamarirouva.\n\nAatelisherroja ja -rouvia, juhlakulkueessa esiintyviä; kuningattaren\n  seuranaisia; henkiä; kirjureita, sotaherroja, vahtimiehiä ja muita\n  seuralaisia.\n\nTAPAHTUMAPAIKKANA suurimmaksi osaksi Lontoo ja Westminster;\nkerran Kimbolton.\n\n\n\nPROLOGI.\n\nEn naurattaa nyt aio; asioita\nEsitän vakavia, ankaroita,\nSurun ja loiston synkkää näytelmää,\nMi silmist' itkuvirrat vierittää.\nSe, joll' on sydän säälivä ja hellä,\nSaa tässä tilaisuuden vetistellä;\nSit' aine vaatiikin. Ken rahoistansa\nTotuutta pyytää nähdä, toivossansa\nEi jouda petinkoon. Ken haluaa\nVain nähdä komeutta loistoisaa,\nLevossa istukoon, niin minä lupaan\nHän kahdess' että tunniss' aimo hupaa\nSaa rahoistaan. Se vain, jot' irstas juttu\nHuvittaa sekä miekan kalskunnat\nJa narrin pitkä kellankirja nuttu,\nSe vainen pettyy. Jalot kuulijat,\nJos narrinkujeilla ja miekkailulla\nKoemme teille totuutt' esittää,\nNiin taitomme voi pahaan huutoon tulla\nJa järki-ystävänsä menettää.\nSiis te, jotk' arvoon sekä älyyn nähden\nOlette ensimmäiset, aineen tähden\nNyt vakaat olkaa; kuvailkaa ett' tässä\nJokainen sankarhenki elävässä\nOn haahmossaan; ett' ihmisjoukot hyörii;\nEtt' ympärillä mahtimiehen pyörii\nTuhansin ystäviä; kunnes äkin\nKurjuuteen sortuu mahti yleväkin.\nKen moista nähdessänsä ilakoi,\nHääpäivänäänkin itkeä hän voi.\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Lontoo. Etuhuone kuninkaan linnassa.\n\n    (Norfolkin herttua tulee toisesta ovesta, toisesta Buckinghamin\n    herttua ja lord Abergavenry.)\n\nBUCKINGHAM.\nTerveeksi! Mitä kuuluu siitä päivin\nKuin Ranskass' yhdess' oltiin?\n\nNORFOLK.\n                               Kiitos, hyvää;\nJa mitä siellä näin, sit' elävästi\nIhailen vielä.\n\nBUCKINGHAM.\n               Sopimaton kuume\nMun huoneeseeni sulki, silloin kun\nNuo maineen auringot, nuo mailman valot,\nAndrenin laaksoss' yhtyivät.\n\nNORFOLK.\n                             Niin, Guynesin\nJa Arden välillä; siell' olin läsnä,\nKun ratsailta he toistaan tervehtivät\nJa maahan astuttuaan syleilivät,\nKuin olisivat yhteenkasvaneet;\nMoist' yhtymää ei neljä kuningasta\nOis korvannut.\n\nBUCKINGHAM.\n               Sen ajan huoneessani\nMin' olin vankina.\n\nNORFOLK.\n                   Siis mainen loisto\nJäi teiltä näkemättä. Voisin väittää\nEtt' upeus, näihin asti naimatonna,\nNyt tuli naiduks säätyyn ylempään.\nJokainen päivä eilispäivän voitti,\nJa viimeisenä kaikki ihmeet yhtyi\nKuin huippuun. Toisin päivin ranskalainen,\nKimaltain kullassa kuin pyhänkuva,\nPimitti engelsmannin; toisin päivin\nTul' Englannista India: joka mies on\nKuin kiiltokivi-kaivos, pikku paashit\nOn yltä kullatut kuin keruubit,\nJa naiset, rasituksiin äkkinäiset,\nUpean taakkans' alla hikoilevat,\nSasuilla vaivan puna. Mikä tänään\nOn verratonta, huomenna jo köyhää\nJa narrimaist' on. Itse kuninkaat,\nJotk' ovat loistoss' yhtä, vuoroin vievät\nToisestaan voiton; sitä ylistellään,\nKen nähtäviss' on; molemmat jos ovat,\nNiin ovat niinkuin yksi; moitteen kieli\nSaa vaieta. Kun nämä auringot --\nSiks heitä nimitettiin -- airuillaan\nKutsuvat keihäisille sankarinsa,\nEi järkeen mahdu näiden urhotyöt.\nMik' ennen oli satua, se enää\nEi ole mahdotonta, Bevistäkin\nJo uskotaan.[1]\n\nBUCKINGHAM.\n             Jo liioittelette.\n\nNORFOLK.\nKautt' aateluuteni ja kunniani,\nParaskin kuvaus perin laimentaisi\nSit' eloisuutta, joka pienimmässä\nTul' ilmi. Kuninkaallist' oli kaikki;\nEi mikään ristiriidass' aiheen kanssa;\nKaikessa kelpo järjestys, ja loimet\nHyvät ja moitteettomat.\n\nBUCKINGHAM.\n                        Kuka johti --\nTarkoitan: kuka pani tämän loiston\nRuhon ja raajat kokoon, tiedättekö?\n\nNORFOLK.\nMies, jolla ei niin alkeitakaan kuulu\nOlevan moiseen toimeen.\n\nBUCKINGHAM.\n                        Kuka se? --\n\nNORFOLK.\nKaikk' oli älykkäästi järjestänyt\nSuur'arvollisin kardinaali York.\n\nBUCKINGHAM.\nSe lemmon ruoka! Joka miehen puuroon\nHän sormens' ahnaan pistää. Mitä häneen\nNää turhat mailman menot koskevat?\nMokoma lihatönkkä kupuineen\nKaikk' auringonko armaat säteet kokoo\nJa pidättää ne maalta?\n\nNORFOLK.\n                       Todellakin\nHänessä ainesta on moiseen tekoon.\nEi sukupuuta hällä, jonka arvo\nTien viittais jälkeisille; valtiolle\nSuurtöit' ei ole tehnyt; apureina\nEi ylhät suosijat; vaan, niinkuin lukki,\nKaikk' itsestään hän kutoo, näyttäin näin\nEtt' omall' ansiollaan tiensä raivaa;\nSe taivaan lahja hälle paikan hankki\nLähinnä kuningasta.\n\nABERGAVENNY.\n                    Taivaan lahjast'\nEn minä tiedä; terävämpi silmä\nSen tutkikoon; mut kauttaaltaan näen korskan\nHänestä pilkistävän. Mistä se?\nJos hornast' ei, niin perkele on saita,\nTai pani paljaaks itsensä, ja York\nSaa omastaan nyt luoda uuden hornan.\n\nBUCKINGHAM.\nMiks, hitto, ryhtyi Ranskan matkalla,\nKuninkaan tietämättä, valitsemaan\nHänelle seuraa? Luetteloon pani\nHän enimmäkseen moiset ylimykset,\nJoill' oli siitä suuret menot vain,\nMut vähän kunniaa; vain kirje hältä --\nEi arvon neuvoskuntaa edes kuultu --\nJa lähde matkaan.\n\nABERGAVENNY.\n                  Kolme ainakin\nMa tunnen suvussani, joilta on\nNiin varat huvenneet, etteivät koskaan\nHe toinnu ennalleen.\n\nBUCKINGHAM.\n                     Oh, moni selkäns'\nOn taittanut, kun sukukartanonsa\nSälytti sille tätä matkaa varten.\nMit' auttoi turha loisto? Seuraus oli\nVain kurjin kurjuus.\n\nNORFOLK.\n                     Surull' aattelen,\nEtt' ei tää rauhanliitto Ranskan kanssa\nTuo sitä, mitä vie se.\n\nBUCKINGHAM.\n                       Joka mies\nSen hirmumyrskyn jälkeen, joka seuras,\nNous haltioihin; omin neuvoinsa\nKaikk' ennustivat, että tämä myrsky,\nJok' ihan rauhan puvun raateli,\nTies äkkirikkoa.\n\nNORFOLK.\n                 Se taimell' on jo:\nJo Ranska, rauhan rikkoen, on pannut\nBordeaux'ssa kauppiemme kalut kiinni.\n\nABERGAVENNY.\nSiks suuko lähetiltä tukittiin?\n\nNORFOLK.\nNiin, tieten.\n\nABERGAVENNY.\n              Kaunis rauha! Ylen kallis\nOn ostohinta.\n\nBUCKINGHAM.\n              Ja tuon kaiken tehnyt\nSe arvoisa on kardinaali!\n\nNORFOLK.\n                          Anteeks;\nOn tunnettu, ett' yksityistä kaunaa\nOn teillä kardinaaliin. Tietkää siis --\nOn, nähkääs, maineenne ja turvanne\nMun sydämmelläni -- ett' yhtä maata\nOn kardinaalin ilkeys ja valta.\nLisäksi huomatkaa: jos mitä tahtoo\nVihansa tehdä, valta-apureita\nEi siltä puutu. Kostonhimoiseksi\nTe hänet tiedätte; ja minä tiedän,\nHäll' ett' on miekka terävä ja pitkä;\nSe kauas tapaa; ja jos ei se yllä,\nHän määrään linkoo sen. Tää mieleen pankaa,\nSe hyödyks on. Kas, tuossa tulee kari,\nJost' aioin teitä varoittaa.\n\n    (Kardinaali Wolsey tulee; valtasinetti-kukkaroa kannetaan hänen\n    edellään. Vartijoita ja kaksi kirjuria papereineen. Kardinaali\n    ohi kulkiessaan luo Buckinghamiin, ja Buckingham samaten\n    häneen, halveksivan katseen.)\n\nWOLSEY.\nVai Buckinghamin hovimestari?\nJa missä kuulustelukirja?\n\n1 KIRJURI.\n                          Tässä.\n\nWOLSEY.\nJa itse onko läsnä hän?\n\n1 KIRJURI.\n                        On, armo.\n\nWOLSEY.\nNo hyvä; saamme lisää kuulla; pian\nTuo Buckinghamin korska katse talttuu.\n\n    (Wolsey seurueineen menee.)\n\nBUCKINGHAM.\nSe lahtar'koira[2] myrkkyinen on suustaan,\nJa min' en häntä suistaa voi! Siis paras,\nHänt' etten herätä. Lois-oppi voittaa\nYlimysveren.\n\nNORFOLK.\n             Mitä? Kiihdyttekö?\nRukoilkaa malttia: se tautiinne\nOn ainut lääke.\n\nBUCKINGHAM.\n                Pahaa mulle uhkaa\nTuon miehen katse; silmillään mua ilkkui\nKuin mitä loista. Mulle paulaa punoo\nPar'aikaa hän; luo kuninkaan hän meni;\nHänt' uhallani seuraan.\n\nNORFOLK.\n                        Ei, ei; jääkää.\nVihanne kanssa neuvotelkoon järki,\nMihin on ryhdyttävä. Jyrkkää vuorta\nAlussa verkkaan noustaan; viha on\nKuin äksy ratsu: jos sen päästät valtaan,\nSe omaan intoons' uupuu. Teiltä aina\nSain parhaat neuvot; itsellenne suokaa\nMit' ystävälle.\n\nBUCKINGHAM.\n                Kuninkaan luo menen,\nJa kunniani äänell' alas huudan\nTuon Ipswichläisen hylkiön, tai saarnaan,\nEtt' arvon-erotust' ei ole enää.\n\nNORFOLK.\nOi, malttukaatte; älkää kiuasta\nNiin kuumaks tehkö vihamiestä varten,\nEtt' itse korvennutte. Kiivaudessa\nOhitse määrän juoksemme ja vedon\nHopulla menetämme. Tuli, nähkääs,\nYlitse kuohuttaissaan nestettä\nHuventaa vain, vaikk' enentävän näyttää.\nSen aina sanon: Englanniss' ei kukaan\nParemmin teitä ohjaa kuin te itse,\nJos älyn mehulla vain sammutatte\nTai edes hillitsette kiihkon tulta.\n\nBUCKINGHAM.\nSuur' kiitos vain; kyll' ohjettanne noudan.\nMut pöyhkän pöyhkä konna tuo -- niin siksi\nEn sano, että sappeni nyt kuohuu,\nVaan jalost' inhosta -- on -- niinkuin varmat\nOsoittaa tiedot, näytteet yhtä kirkkaat\nKuin lähteensilmä, josta sorajyvä\nPieninkin kuultaa -- on -- on lahjakontti\nJa petturi.\n\nNORFOLK.\n            Ei toki petturi.\n\nBUCKINGHAM.\nSen kuulkoon kuningas; on näytteet vahvat\nKuin kallio. Tuo hurskas kettu, nähkääs,\nTai susi, taikka kumpikin -- yht' ahnas\nHän on kuin viekas, yhtä kärkäs pahaan,\nKuin kyykäs tekoon: ammatti ja luonne\nNe vastavuoroon toistaan saastuttaa --\nVain Ranskass' ylpeilläkseen samoin kuin\nKotona täällä, tuohon turman liittoon\nKuninkaan saattoi, tuohon kokoukseen,\nJok' aimo verot vei ja sitten särkyi\nKuin lasi viruttaissa.\n\nNORFOLK.\n                       Se on totta.\n\nBUCKINGHAM.\nNiin, kuulkaa vain. Tuo viekas kardinaali\nEsitti kaikki liiton kohdat niin\nKuin itse tahtoi; kun hän huus: \"Niin olkoon\",\nNiin suostuttiin; jok' auttoi yhtä paljon\nKuin sauva kuollutta. Mut kardinaali\nSen teki; hyvä siis; se kunnon Wolsey\nEi erehtyä voi. Nyt mikä seuraa,\nSe vanhan petos-nartun vain on pentu.\nSanottiin, Kaarle keisar' että tuli\nLuo kuningatar-tädin vieraisille,\nMut itse asiassa Wolseyn kanssa\nHän tuli kuiskuttelemaan; no niin.\nHän varoi, että Englannin ja Ranskan\nVois ystävyyden liitost' olla haittaa;\nSiin' uhkaa vaani hän, ja salaa sopi\nSiis kardinaalin kanssa. Luulen varmaan --\nNiin, tiedän -- että keisar' ensin maksoi\nJa siten pyyntönsä jo ennalta\nSai täytetyksi. Kullalla kun tie on\nNäin tasoitettu, anoo keisar', että\nKuninkaan suunnan kardinaali muuttais\nJa rikkois rauhan. Kuninkaalle heti\nVien minä tiedon, että kardinaali\nNoin mielinmäärin omaks hyödykseen\nVain kauppaa käypi hänen kunniallaan.\n\nNORFOLK.\nSurettaa moista kuulla; toivon ett' on\nSe erehdystä vain.\n\nBUCKINGHAM.\n                   Ei rahtustakaan.\nHänt' oikeassa kuvaan karvassaan,\nJok' ilmeiseksi kohta todistetaan.\n\n    (Brandon tulee; hänen edellään kulkee aseellinen\n    oikeudenpalvelija ja pari kolme vartijaa.)\n\nBRANDON.\nMies, tehtäväsi tiedät; toimeen käy!\n\nOIKEUDENPALVELIJA.\nLord, Buckinghamin herttua, Stratfordin,\nNorthamptonin ja Herefordin kreivi,\nMaanpetoksesta sinut vangitsen,\nNimessä majesteetin.\n\nBUCKINGHAM.\n                     Siinä näette:\nMun verkkoons' ovat saaneet; uhriks joudun\nKavalan juonen.\n\nBRANDON.\n                Surku minun tulee\nNäin omin silmin nähdä, kuinka teiltä\nVapaus viedään. Kuninkaan on käsky;\nNyt matka Toweriin.[3]\n\nBUCKINGHAM.\n                     Mun turha puoltaa\nOn puhtauttani; mustattu niin olen,\nEtt' ei jää valkeata paikkaa minuun.\nVaan taivaan olkoon tahto nyt ja aina! --\nMa seuraan. -- Hyvästi, lord Aberganny!\n\nBRANDON.\nHän tulee mukaan.\n    (Abergavennylle.)\n                  Kuninkaan on käsky\nToweriin teidät viedä, kunnes toisin\nOn määrätty.\n\nABERGAVENNY.\n             Ma sanon niinkuin herttua:\nJumalan olkoon tahto! Kuningasta\nOn toteltava.\n\nBRANDON.\n              Täss' on mulla valtuus\nLord Montacute vangita, ja samoin\nJohn de la Car'kin, herttuan rippi-isä,\nJa kanslerinsa, Gilbert Peck.\n\nBUCKINGHAM.\n                              No, siinä\nOn koko liittokunta. Eikö muita?\n\nBRANDON.\nKartheusi-munkki.\n\nBUCKINGHAM.\n                  Niklas Hopkins?\n\nBRANDON.\n                                  Niin.\n\nBUCKINGHAM.\nKavala hovivoutini on; hänet\nTuo yleti röyhkä pappi kullall' osti.\nJo mitattu on elämäni lanka.\nBuckingham-raukan olen varjo vain,\nJonk' ympärille synkät pilvet kertyy\nJa aurinkoni kaihtaa. -- Hyvästi!\n\n                       (Menevät.)\n\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Valtaneuvoston kokoushuone.\n\n    (Torvien toitotusta. Kuningas Henrik, kardinaali Wolsey,\n    neuvoston jäsenet, sir Thomas Lovell, sotaherroja ja\n    seuralaisia tulee, kuningas nojaten kardinaalin olkaan.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nEloni elinveret teitä auliist'\nAvusta kiittää. Valmiiks ladatun\nPetoksen suussa seisoin; kiitän teitä,\nKun pois sen torjuitte. -- Nyt tuokaa sisään\nSe Buckinghamin mies, jott' itse kuulen\nKuink' uudistaa hän tunnustuksensa\nJa isäntänsä kavalluksen jälleen\nEsittää kohta kohdalta.\n\n    (Kuningas käy istumaan valtaistuimelle; valtaneuvokset asettuvat\n    paikoilleen. Kardinaali istuu kuninkaan jalkain juureen hänen\n    oikealle puolelleen. Melua kuuluu ulkoa; huudetaan: \"Tietä\n    kuningattarelle!\" Kuningatar tulee Norfolkin ja Suffolkin herttuain\n    johdattamana; hän polvistuu. Kuningas nousee valtaistuimeltaan,\n    nostaa hänet ylös, suutelee häntä ja tahtoo asettaa hänet\n    viereensä istumaan.)\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\nEi, viel' en nouse: mull' on armon pyyntö.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nEi, nouskaa: tähän viereen! Puoli tehkää\nVain pyyntöä; on puoli valtaa teidän,\nJa toisen puolen saatte pyytämättä.\nSanokaa vain se.\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\n                 Kiitos, majesteetti!\nNiin itseänne rakastakaa, niin,\nEtt' ylhä arvonne ja kunnianne\nEi joutavaksi jää: se pyyntöni\nOn ydin.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n         Haltijani, jatkakaa!\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\nOn mulle valittaneet taatut miehet,\nEik' aivan harvatkaan, ett' alamaisill'\nOn suuri hätä. Maassa kiertää käsky,\nJok' irti repii kansan sydämestä\nAlamaissiteet; vaikka kohdistuukin,\nLord kardinaali, haikein moite teihin,\nTään veronryöstön alkuunpanijaan,\nNiin sentään majesteettikaan -- jonk' arvoa\nVarjelkoon taivas tahrasta! -- ei säästy\nPahoilta kieliltä; ja tästä rikkuu\nKaikk' alamaisuustunteet, melkein puhkee\nJo ilmikapina.\n\nNORFOLK.\n               Ei melkein vain,\nMut aivan varmaan. Tämän veron tähden\nKaikk' kankurit, jotk' eivät enää voi\nTyövoimaa pitää, irtisanoneet on\nKutojat, kehrääjät ja karstaajat;\nJa nämä, muuhun työhön kömpelöinä,\nNälän ja puutteen tuskauttamina,\nPahimman uhallakin, kapinoivat,\nJa vaara heill' on liittolaisna.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                                 Verot!\nMitä veroja? Ja mistä? Kardinaali, --\nTeit' yhtä paljon moititaan kuin meitä, --\nVeroista näistä tiedättekö?\n\nWOLSEY.\n                            Anteeks,\nMa valtakunnan asioista tiedän\nVain osaksi; mies riviss' olen vain\nJa kuljen muiden myötä.\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\n                        Ette tiedä\nMuit' enemmän, mut teette mitä tietää\nJok'ikinen, ja jota onnekseen\nEi kukaan tietää tahtois, mutta siihen\nOn tietoon pakotettu. Verotaakat,\nJoit' armo utelee, ne kauheit' ovat\nJo kuullakin, ja niiden painosta\nJo selkä taittuu. Teidän sanotaan\nNe keksineen; jos valhe se, niin pahoin\nOn teitä paneteltu.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                    Taas nuo verot!\nNo, mitä luontoa ne verot ovat?\nSanokaa, mitä?\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\n               Liiaks rohkenen ma\nVedota malttiinne, mut armolupa\nSe rohkeutt' antaa. Kansan valituksiin\nOn syynä käsky, että kuudennus\nTuloista oiti ryöstön uhalla\nOn maksettava; Ranskan sota muka\nOn aiheena. Tuost' yltyy rohkeiks kielet,\nSuut vihaa sylkevät ja mielten viluun\nUskollisuuskin jäätyy; kirot kulkee\nRukousten sijassa, ja kuuliaisuus.\nSopuisa ennen, nyt kuin orja noutaa\nJokaista kiihkon puuskaa. Majesteetti,\nOn kiireet tuumat tarpeen; tärkeämpää\nEi mikään nyt.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n               Niin totta kuin ma elän,\nSe tahtoni ei ole.\n\nWOLSEY.\n                   Minä taas\nEn tässä tehnyt muuta kuin ett' annoin\nVain yksityisen ääneni, ja senkin\nVain tietomiesten suostumuksella.\nJos mua parjaa kieli, jok' ei tunne,\nEi mieltäni, ei tointani, mut sentään\nMun tekojani mestaroi, niin vastaan:\nSe vain on asemani kohtalo,\nJa hyveen tie on aina ohdakkeinen.\nEi tehtävää saa heittää pelosta\nEtt' ilki-moitteen kanssa kahnaan joutuu;\nSe uutta, ylvää laivaa aina seuraa\nKuin petokala, mutta turhaan pyyntiin\nSen ajo päättyy. Parhaamme kun teemme,\nNiin sairas -- usein heikko -- moite tätä\nEi myönnä työksemme, tai suoraan parjaa;\nMut huonoimmatpa työmme, tylsää mieltä\nJos kutkuttavat, pilviin nostetaan.\nJos alallemme jäämme pelosta\nEtt' ilkkuin liikkeitämme moitittaisiin,\nNiin paras kasvaa kiinni paikkaamme\nJa kuvapatsait' olla.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                      Huolelliset\nJa viisaat toimet pelkoa ei tunne,\nMut ohjeettomain töiden seuraukset\nOn pelottavat; Onko tähän ryöstöön\nTukea teillä? Luullakseni ei.\nLaist' ei saa kansaa irroittaa ja sitä\nSitoa mielivaltaan. Kuudes osa?\nKamala vero! Näinhän joka puusta\nRevimme lehvät, kuoren, lylynkin,\nJa jos näin silvotulle juuri jääkin,\nSiit' ilma imee mehun. Joka, lääniin,\nJot' yllätetty näin on, tieto viekää,\nEtt' armo jokaiselle tarjotaan,\nJok' evännyt on veron. Toimeen käykää,\nJa tehkää niinkuin käsken.\n\nWOLSEY (kirjurille).\n                           Sananen!\nJokaiseen kreivikuntaan laittakaa\nKuninkaan armokirje. Minuun karvas\nOn kansan mieli; huhu levitelkää --\nEtt' armo tää ja helpotus on tullut\nMun välitykselläni. Paikalla\nMinulta saatte lisäohjeita.\n\n    (Kirjuri menee.)\n\n    (Hovimestari tulee.)\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\nKäy sääliks, ett' on herttua Buckingham\nVihanne saanut.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSit' on monen sääli.\nHän tietomies on, hyvä puhuja\nJa luonnon suosikki; niin kasvatettu,\nEtt' opiksi on oppineimmillekin,\nJa muilt' ei kysy neuvoa. Mut nähkääs,\nNoin jalot lahjat, väärin käytettyinä,\nNe käyvät, jos on mieli turmeltunut,\nPaheiksi, tuhat kertaa häijymmiksi\nKuin ennen kauniit' olivat. Tuo mies,\nJok' oli täydellinen luonnon ihme\nJa jonka puhe kuulijan niin hurmas,\nEtt' oli tunnit minuutteja, hän\nNyt sulons' entiset on inhottavaan\nPukenut pukuun ja niin mustaks tullut\nKuin hornan karsta. Istukaa, niin saatte\nTält' uskotultaan kuulla asioita,\nJoit' itkee kunnia. -- Ne vehkeet taaskin\nHän kertokoon; mit' emme liian vähän\nVoi tuta, emme liian paljon kuulla.\n\nWOLSEY.\nEsille, mies, ja rohkein mielin kerro,\nKuin taattu alamainen, mitä tiedät\nSa Buckinghamista.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                   Niin, puhu suoraan.\n\nHOVIMESTARI.\nEnsinkin joka päivä saastaista\nPuhetta piti, sanoi: kuningas\nJos lapsetonna kuoli, kyllä tiesi\nHän ottaa valtikan. Nuo samat sanat\nSanovan hänen kuulin vävylleen,\nLord Abergavennylle; ja koston vannoi\nHän kardinaalille.\n\nWOLSEY.\n                   Suur' majesteetti,\nHavaitkaa, mikä vaara tuossa piilee.\nKun hänt' ei suosita niin, kuin hän soisi.\nNiin purkaa teihin sappensa ja lisäks\nMyös ystäviinne.\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\n                 Hiukan laupeutta,\nLukenut kardinaali!\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                    Sano, millä\nHän oikeutensa kruunuun perustaa,\nMun kuoltuani? Viittausta siihen\nOletko kuullut?\n\nHOVIMESTARI.\n                Hänet tähän tuumaan\nSai Niklas Hopkins tyhjin taikoineen.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMikä Hopkins?\n\nHOVIMESTARI.\n              Hänen rippi-isänsä,\nKartheusi-munkki, joka herrautt' aina\nHänelle syötti.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                Mistä tiedät sen?\n\nHOVIMESTARI.\nVähäistä ennen lähtöänne Ranskaan,\nKun herttua Rosess' oli, Lawrence Poultneyn\nPitäjäkunnassa, hän kysyi multa,\nKuink' oli Lontoon asukkaille mieleen\nTuo Ranskan matka. Sanoin pelättävän,\nEtt' aikeiss' ovat ranskalaiset pettää\nKuningastamme. Herttua heti vastas:\n\"Ei turhaa pelko\"; sanoi varovansa,\nEtt' erään pyhän munkin ennustus\nKävisi toteen; \"tämä\", niin hän sanoi,\n\"Mult' usein pyysi päästä määrä-aikaan\nJohn de la Car'in, kappalaiseni,\nPuheille tärkeiss' asioissa; tämän\nKun juhlallisen ripin turviss' oli\nHän vannottanut, ettei salaisuutta\nIlmaisis yhdellekään paitsi mulle\",\nNiin vakavasti lausui hän ja verkkaan:\n\"Ei kuninkaan, ei hänen sukunsakaan\nKäy hyvin, sanokaa se herttualle;\nSiis pyrkiköön vain rahvaan suosioon;\nViel' Englantia herttua hallitsee.\"\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\nOlitte, muistaakseni, herttuan vouti,\nJa alamaisten valituksesta\nViralta teidät pantiin. Varokaa,\nEtt' ette vihast' ylvää miestä syytä\nJa saata sieluanne vahinkoon.\nVarokaa; sitä sydämmestä pyydän.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNo, älkää! -- Jatka!\n\nHOVIMESTARI.\n                     Kautta sieluni!\nVain totta puhun. Sanoin herralleni,\nEtt' oli munkki pirun riivaama,\nJa ett' on vaarallista hautoa\nNiin kauan tuota, että siitä kypsyy\nTehokas hanke, -- jok' on luultavaa,\nJos siihen uskoi. \"Joutavaa!\" hän sanoi,\n\"Ei siitä vaaraa\", lisäten: \"Jos väin\nKuningas viime tautiins' oisi kuollut,\nNiin kardinaali sekä Thomas Lovell\nOis päässeet päästään.\"\n\nKUNINGAS HENRIK.\nHaa! Mik' ilki-julmus!\nSe mies tuo turman. -- Muuta tiedätkö?\n\nHOVIMESTARI.\nKyll', armon herra.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                   Jatka!\n\nHOVIMESTARI.\n                          Greenwichissä\nKun majesteetti moitti herttuaa\nSir William Blomerin tähden --\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                               Muistan sen;\nHän palkoissani oli, mutta herttua\nSai hänet miehekseen. -- No, jatka, jatka!\n\nHOVIMESTARI.\n\"Vaikk' ois mun panneet Toweriin\", hän sanoi,\n\"Halunnut oisin tehdä saman teon,\nMink' aikoi Rikhard-anastajalle\nIsäni tehdä, kun hän Salisburyssä\nPyys audienssia; jos sen ois saanut,\nNiin tervehtäissä veitsen pistänyt\nHän oisi häneen.\"\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                  Mikä jättikonna!\n\nWOLSEY.\nNo, rouva, turvass' oisko kuningas,\nJos tätä miest' ei tyrmään suljettaisi?\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\nJumala kaikki ohjatkoon!\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                         On jotain\nSinulla vielä mielessäsi: puhu!\n\nHOVIMESTARI.\nKun \"veitsen\" mainitsi, hän oikaisihe\nJa toinen käsi väkipuukossa,\nPovella toinen, silmänsä hän nosti\nJa vannoi julman valan: että häntä\nJos pahoin pidellään, niin saman verran\nVie voiton isästänsä hän, kuin teko\nVie epäröiväst' aikeesta.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                          Ei enää\nHän meihin veistään pistä. Tyrmäss' on hän.\nHänt' oiti tutkittakoon. Jos hän laissa\nSaa armoa, niin saakoon; meiltä sitä\nHän ei saa. Kautta päivän sekä yön!\nHän teki vallankavaltajan työn.\n\n                     (Menevät.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Huone kuninkaanlinnassa.\n\n    (Lord kamariherra ja lord Sands tulevat.)\n\nKAMARIHERRA.\nMut kuinka Ranska tenhollaan voi miehet\nNoin houkkamaisiks tehdä?\n\nSANDS.\n                          Uutta tapaa,\nVaikka olkoon kuinka epämiehekästä\nTai naurettavaa, aina seurataan.\n\nKAMARIHERRA.\nMun nähdäkseni meidän engelsmannit\nEi muuta tuoneet viime matkaltaan\nKuin pari kolme irvettä, ja nekin\nNiin vietäviä, jotta vaikka vannon,\nEtt' ovat olleet nokkaneuvokissa\nPipinin kanssa taikka Lotharin,\nNiin ovat olevinaan.\n\nSANDS.\n                     Heillä kaikill'\nOn uutukaiset koivet, mutta rammat;\nKen heit' ei ole ennen nähnyt, luulis\nEtt' ovat saaneet patin.\n\nKAMARIHERRA.\n                         Niinpä niinkin;\nJa vaatteet lisäks pakanain on partta:\nOn kristillisyys loppuun kulutettu. --\n    (Sir Thomas Lovell tulee.)\nMit' uutta, Thomas Lovell?\n\nLOVELL.\n                           Eipä muuta\nKuin uusi sääntö, mikä linnan porttiin\nOn naulattuna.\n\nKAMARIHERRA.\n               Mikä?\n\nLOVELL.\n                     Uudismuutos\nVain matkateikareille, linna kun on\nLorua, riitaa, räätäleitä täynnä.\n\nKAMARIHERRA.\nNo, hyvä! Monsieurit nyt saavat tuta,\nEtt' Englanninkin hovikoiss' on mieltä,\nVaikk' eivät ole Louvres'ia[4] he nähneet.\n\nLOVELL.\nNyt saavat -- niin on käsky -- joko heittää\nNuo Ranskan narri-perut, sulkatöyhdöt\nJa muutkin moiset kelpo tyhmyydet,\nKuin kilpataistelut ja tulitukset\nJa lainakommat, joilla ivailevat\nVain parempiaan; kieltää uskonsa\nLyhyihin lahkimoihin, pitkiin sukkiin\nJa tennikseen ja muuhun matkamuotiin\nJa elää kunnon ihmisiksi taas;\nTai mennä vanhain kisaveikkain luo\nJa siellä kuluttaa _cum privilegio_\nNuo narriutensa riettaat riekaleet.\n\nSANDS.\nOn aika heitä parantaa; se tauti\nJo alkaa tarttua.\n\nKAMARIHERRA.\n                  Voi naisiamme,\nKun menettävät kauniit lystit!\n\nLOVELL.\n                               Kyllä\nNyt alkaa ulina; noill' äpärillä\nOn keinot, millä naista naurattaa:\nNiin, ranskalainen laulu vain ja huilu.\n\nSANDS.\nNe piru huilatkoon! Niin heistä päästään.\nHeit' ei voi kukaan kääntää. Maalaisloordi\nNyt minunlaiseni, jok' aikaa leikist',\nOn ollut pois, voi kelpo laulun laulaa\nJa saada kuulijoita, jopa käydä\nJo laulajastakin.\n\nKAMARIHERRA.\n                  Niin oikein, kiinni\nViel' istuu varsahammas.\n\nSANDS.\n                         Eikä lähde,\nJos jäljell' on vain tynkäkin.\n\nKAMARIHERRA.\n                               Sir Thomas,\nMihinkä aiotte?\n\nLOVELL.\n                Luo kardinaalin.\nLie matka sinne teilläkin?\n\nKAMARIHERRA.\n                           On oikein.\nHänell' on tänään suuret iltapidot,\nJa sinne tulee miestä sekä naista:\nNiin, varmaan valtakunnan kukasto.\n\nLOVELL.\nOn tuolla prelaatilla aulis mieli\nJa käsi runsas niinkuin maaemolla:\nSen kaste laskee kaikkiin.\n\nKAMARIHERRA.\n                           Jalo on hän;\nVain paha kieli saattaa toista väittää.\n\nSANDS.\nNiin, häll' on siihen varaa; saituus hänest'\nOn synti suurempi kuin harhaoppi.\nSenlaisten miesten täytyy auliit' olla:\nHe ovat esikuvina.\n\nKAMARIHERRA.\n                   Niin ovat;\nMut harvat niinkuin hän. Jo vene vartoo;\nMukahan tulkaa. -- Joutukaa, sir Thomas,\nMa muuten myöhästyn; ja se ei sovi:\nSir Henry Guilfordin ja minun määrä\nOn olla marsalkkoina.\n\nSANDS.\nTeitä seuraan.\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Juhlasali Yorkin linnassa.\n\n    (Hoboijan soittoa. Pieni pöytä kunniakatoksen alla kardinaalia\n    varten, pitempi pöytä vieraita varten; toisesta ovesta tulee\n    Anna Bullen, useita loordeja, ladyjä ja vallasnaisia juhlavieraina,\n    toisesta sir Henrik Guilford.)\n\nGUILFORD.\nHyvät naiset, teille yhteistervehdys\nLord kardinaalilta. Tään illan teille\nJa ilolle hän pyhittää; ja toivoo,\nEtt' tähän leivoparveen huolt' ei kukaan\nTuo mukanaan. Niin iloiset nyt olkaa,\nKuin hyvä seura, hyvä vastaanotto\nJa hyvä viinit hyvää aikaan saa.\n\n    (Lord kamariherra, lord Sands ja sir Thomas Lovell tulevat.)\n\nTe myöhästyitte. Minä sain jo siivet,\nKun tätä kaunoseuraa aattelinkin.\n\nKAMARIHERRA.\nSir Henrik, nuori olette.\n\nSANDS.\n                          Sir Thomas,\nJos kardinaalill' ois vain puolet minun\nMaallikkomieltäni, niin moni tässä\nSais haukkapalan maatapaniaisiks\nJa varmaan parempaa ei toivoiskaan.\nNiin maarin, soma liuta sulosuita!\n\nLOVELL.\nMitä jos moniaalle rippi-isäks\nNyt rupeisitte.\n\nSANDS.\n                Tosiaan! Hän kyllä\nSais helpon synninpäästön.\n\nLOVELL.\n                           Kuinka helpon?\n\nSANDS.\nNiin helpon kuin voi höyhenpatja antaa.\n\nKAMARIHERRA.\nNo, armaat, istukaahan! Tuota puolta\nTe, Guilford, järjestäkää; minä tätä.\nKoht' armo tulee. -- Tääll' ei viluss' olla:\nKaks naista rinnan tuopi kylmän pinnan. --\nTe valvattaa heit' osaatte, lord Sands.\nNo, tuohon väliin istukaa.\n\nSANDS.\n                           Kyll', armo,\nSuur' kiitos! -- Luvallanne, kauniit naiset!\n\n    (Istuutuu Anna Bullenin ja erään toisen naisen väliin.)\n\nJos vähän hulluttelen, suokaa anteeks:\nIsääni tulen.\n\nANNA.\nOliko hän hullu!\n\nSANDS.\nOli: hullu, varsin hullu, naisiin hullu;\nEi sentään purrut, vaan, kuin minä nyt,\nHän kymment' yhtä haavaa muiskas.\n\n    (Suutelee häntä.)\n\nKAMARIHERRA.\n                                  Hyvä! --\nNyt kaikki hyvin on. -- Te, hyvät herrat,\nSyyn saatte, jos nää kauniit naiset täältä\nNyreissään poistuu.\n\nSANDS.\n                    Pikku puolestani\nKoetan minä parastani.\n\n    (Hoboijan soittoa. Kardinaali Wolsey tulee\n    seurueineen ja istuutuu kunniakatoksen alle.)\n\nWOLSEY.\nTerveeksi, kauniit vieraat! Ken ei työkseen\nNyt ilakoi, ei ole ystäväni.\nMa teidän kaikkein tervetuliaisiks\nJuon maljanne.\n\n    (Juo.)\n\nSANDS.\n               On armo armollinen.\nPikari tänne, johon kiitos mahtuu,\nNiin säästyy pitkät puheet.\n\nWOLSEY.\n                            Kiitos, loordi!\nMut naapureitanne nyt rohkaiskaa. --\nNureissaan ovat naiset. -- Hyvät herrat,\nKenenkä syy on?\n\nSANDS.\n                Jahka viinin hehku\nNuo kauniit posket punaa, kyllä meidät\nPuhuvat kumoon.\n\nANNA.\n                Lysti mies se loordi!\n\nSANDS.\nNiin, kahdenkesken-lystissä. Saas tästä!\nJuon onneksenne; vastatkaa, kun klikkaan.\nOn kohta --\n\nANNA.\n            Jota ette näyttää voi.\n\nSANDS.\nMit', armo, sanoin? Nyt jo puhuvat.\n\n    (Torvensoittoa, rummunpärrytystä ja tykinlaukauksia kuuluu ulkoa.)\n\nWOLSEY.\nHaa! Mitä tämä?\n\nKAMARIHERRA.\n                Mene katsomaan.\n\n    (Palvelija menee.)\n\nWOLSEY.\nSotaista ääntä! Mitä tämä tietää? --\nEi, naiset, älkää peljätkö; te turvass'\nOlette sota-asetusten mukaan.\n\n    (Palvelija palaa.)\n\nKAMARIHERRA.\nMit' on se?\n\nPALVELIJA.\n            Vierait' ylimyksiä --\nSilt' ihan näyttävät -- on maihin noussut;\nKuin suuren hovin ylhäis-airuina\nTulevat tänne.\n\nWOLSEY.\n               Käykää heitä vastaan,\nKamariherra; ranskaa osaatte;\nJalosti kohdelkaa ja tuokaa sisään,\nEtt' tämä ihanuuden taivas heihin\nSais täysin loistaa. -- Jotkut mukaan menkää. --\n\n    (Kamariherra seuralaisineen menee. Kaikki nousevat,\n    ja pöydät siirretään pois.)\n\nRikottu juhla on, mut korvaus suodaan.\nNyt ruoka maistukoon; ja vielä kerran\nSatakoot tervehdykset: tervetulleet!\n\n    (Hoboijan soittoa. Kuningas ja muita tulee naamioittuina\n    ja paimenpuvussa, lord kamariherran johdattamina. He\n    astuvat suoraan kardinaalin eteen ja tervehtivät häntä\n    kohteliaasti.)\n\nYlevä seura! Mitä haluavat?\n\nKAMARIHERRA.\nKun eivät kieltä osaa, pyytävät\nMua ilmoittamaan, että, kuultuaan\nIhanan, ylhän seuran täällä koolla\nNyt olevan, he karjalaumansa\nSulasta ihanuuden ihailusta\nNyt ovat jättäneet ja teiltä lupaa\nAnovat katsellakseen tätä seuraa\nJa hetken näiden kanssa viettääkseen.\n\nWOLSEY.\nSanokaa, loordi, että kunnian\nTekevät halvalle mun majalleni;\nMa tuhannesti heitä siitä kiitän\nJa pyydän heitä tervetulleiksi.\n\n    (Herrat pyytävät naisia tanssiin, kuningas pyytää Anna Bullenia.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nIhanin käsi, mitä koskaan koskin;\nOi kauneus, ennen en sua tuntenut!\n\n    (Soittoa, tanssii.)\n\nWOLSEY.\nMylord!\n\nKAMARIHERRA.\n        Mit', armo?\n\nWOLSEY.\n                    Heille sanokaa,\nEtt' yks lie heidän joukossaan, jonk' arvo\nTään paikan täyttää paremmin kuin minä;\nJos hänet tuntisin, niin nöyrimmästi\nSen luovuttaisin.\n\nKAMARIHERRA.\n                  Käskyn teen, mylord.\n\n    (Menee naamioiden luo, ja palaa.)\n\nWOLSEY.\nMitä sanovat?\n\nKAMARIHERRA.\n              On heidän joukoss' yksi,\nSen myöntävät; jos hänet keksitte,\nHän kyllä paikan ottaa.\n\nWOLSEY.\nKatsokaamme. --\n\n    (Astuu alas arvo-istuimeltaan.)\n\nAnteeksi, hyvät herrat: teen vain tässä\nKuninkaan vaalin.\n\nKUNINGAS HENRIK (Paljastaa kasvonsa.)\n                  Oikein osattu!\nIhana seura teill' on. Oikein tehty!\nJos ette pappi ois, lord kardinaali,\nVois teistä pahaa luulla.\n\nWOLSEY.\n                          Hauskaa, ett' on\nNoin leikillinen majesteetti.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                              Kuulkaa,\nKamariherra: ken tuo kaunis neiti?\n\nKAMARIHERRA.\nArmonne tiedoks, Thomas Bullenin,\nRochfordin viskontin, on tytär hän\nJa kuningattaremme hovineiti.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nIhana, toden totta! -- Armas aarre,\nOis säädytöntä teitä tanssiin pyytää,\nSuudelmaa ottamatta. Muistoksenne!\nPikari, hyvät herrat, kiertämään!\n\nWOLSEY.\nSir Thomas, onko huoneessani pöytä\nJo katettuna?\n\nLOVELL.\n              On.\n\nWOLSEY.\n                  Ma pelkään, armo,\nEtt' tanssi teitä hieman kiihoitti.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNiin, pelkään, liiaksikin.\n\nWOLSEY.\n                           Lähi-huoneess'\nOn raittiimp' ilma, teidän armonne.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nTalutkoon kukin naistaan. -- Viel' en teitä,\nSulotar, päästä. -- Ilo ylimmilleen!\nLord kardinaali, puolen kymmenen\nNyt kaunottaren maljan tässä juon.\nJa tanssiin taas. Ja sitten uneksimaan,\nKen on se onnellinen. -- Soitto soimaan!\n\n              (Menevät torvien soidessa.)\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Katu.\n\n    (Kaksi aatelismiestä, tulevat vastatuksin.)\n\n1 AATELISMIES.\nMihinkä kiire noin?\n\n2 AATELISMIES.\n                    Oo, Herran rauha,\nKäräjäsaliin kuulemaan, kuink' on\nTuon suuren herttua Buckinghamin käynyt.\n\n1 AATELISMIES.\nSen vaivan teiltä säästän; kaikk' on ohi;\nNyt tyrmään jälleen vanki saatetaan.\n\n2 AATELISMIES.\nLäsn' olitte?\n\n1 AATELISMIES.\n              Se tietty.\n\n2 AATELISMIES.\n                         Kuinka kävi?\n\n1 AATELISMIES.\nOn helppo arvata.\n\n2 AATELISMIES.\n                  Syypääksi nähtiin?\n\n1 AATELISMIES.\nNiin tietysti, ja sillä tuomittiin.\n\n2 AATELISMIES.\nMa häntä säälin.\n\n1 AATELISMIES.\n                 Niinpä moni muukin.\n\n2 AATELISMIES.\nMut kuinka kävi se?\n\n1 AATELISMIES.\n                    Näin, lyhyesti:\nSuur' herttua saapui aitauksen eteen\nJa vastas kanteeseen ja yhä väitti,\nEtt' oli syytön, puolustuksekseen\nEsittäin monta vankkaa perustetta.\nKuninkaan valtuusmies taas vetosi\nUseiden vierasmiesten todistuksiin\nJa tunnustuksiin; niitä herttua sitten\nMieskohtaisesti vaati kuultaviksi.\nNiin astuivat nyt esiin hovivouti,\nKansleri Gilbert Peck, ja rippi-isä\nJohn Car, ja munkkiperkele, tuo Hopkins,\nTuo kaiken pahan alku.\n\n2 AATELISMIES.\n                       Joka hälle\nNoit' ennustuksiansa syötti?\n\n1 AATELISMIES.\n                             Sama.\nHänt' ankarasti kaikki syyttivät;\nHeit' yritti hän jäävätä, mut turhaan.\nNäin päärit havaitsivat hänet syypääks\nMaankavallukseen. Henkens' edestä\nHän puhui paljon sekä oppineesti;\nMut siit' ei huolittu, vain surkuteltiin.\n\n2 AATELISMIES.\nMut miltä tämän jälkeen näytti hän?\n\n1 AATELISMIES.\nKun astui lakisaliin kuulemaan\nHän tuomiotaan, kuolinkellojansa,\nNiin tuska hänet valtas, hiki valui,\nHän pahan lausui äkkivihan sanan;\nMut pian malttui taas ja loppuun saakka\nEsiintyi tyynenä ja ylevänä.\n\n2 AATELISMIES.\nEi kuolemaa hän, luulen, pelkää.\n\n1 AATELISMIES.\n                                 Ei,\nNiin miehuuton ei ole. Syy vain häntä\nPahoittaa hiukan.\n\n2 AATELISMIES.\n                  Kardinaali varmaan\nOn tähän syypää.\n\n1 AATELISMIES.\n                 Siihen kaikki viittaa.\nTul' ensin syytteenalaiseks Kildare,\nMaaherra Irlannin; kun pois hän saatiin,\nNiin kreivi Surrey joutuin pantiin sijaan,\nEtt' isäänsä ei ehtis auttaa.\n\n2 AATELISMIES.\n                              Halpa\nJa luihu vallan kuje.\n\n1 AATELISMIES.\n                      Palatessaan\nSen kyllä kostaa. Tiettyähän tää:\nJos ketä suosii kuningas, niin heti\nSen miehen kardinaali virkaan laittaa\nHovista hyvin kauas.\n\n2 AATELISMIES.\n                     Koko kansa\nHänt' ankarasti vihaa, soisi hänet\nKuus syltä syvään maahan. Herttuaa\nHe jumaloivat: kelpo Buckinghamiks,\nHyveiden esikuvaks sanovat.\n\n1 AATELISMIES.\nHän tuossa on, se kovan onnen mies.\n\n    (Buckingham tulee oikeushuoneesta; hänen edellään kulkee\n    oikeudenpalvelijoita, mestauspiilun terä käännettynä\n    häneen päin; saattajina sir Thomas Lovell, sir Niklas\n    Vaux, sir William Sands ja kansanjoukko.)\n\n2 AATELISMIES.\nLähemmä käydään.\n\nBUCKINGHAM.\n                 Hyvät kansalaiset,\nNäin kauas säälien mua saatoitte;\nMua kuulkaa nyt, ja sitten kotiin menkää.\nMaankavaltajan tuomion sain tänään,\nJa kuolla täytyy mun; mut taivas tietköön --\nJa tunto jos on mulla, se mua lyököön,\nKuin piilu tuo, jos haudon vilppiä.\nLakia kuolemastani en syytä,\nSe kirjaimen on mukaan tehnyt oikein;\nMut siihen vetoojille laupeutta\nEnemmän toivoisin; vaan näinkin ollen\nSuon heille sydämestän' anteeksi.\nTok' älkööt tuhost' ylpeilkö ja älkööt\nPaheillaan ryvettäkö suurten hautaa,\nVereni silloin maasta heille huutaa.\nPitempää elämää en enää toivo,\nEnk' ano myös, vaikk' oiskin kuninkaalla\nEnemmän armoa kuin mulla syytä.\nTe harvat, jotka mua rakastitte\nJa itkeä mua rohkenette, veljet\nJa jalot ystävät, joist' ero jo\nOn katkerata, on jo kuolemaa,\nMua seuratkaa kuin hyvät enkelit;\nJa haikean kun eron piilu iskee,\nNiin rukouksenne, kuin uhrisuitsu,\nTaivaaseen sielun nostakoon. -- Nyt tulkaa,\nJumalan nimeen. --\n\nLOVELL.\n                   Teidän armonne\nJos sydämmess' on vihan kaunaa minuun,\nRukoilen, suokaa anteeksi.\n\nBUCKINGHAM.\n                           Sir Thomas,\nMult' anteeks saatte, niinkuin itsekin\nMa anteeks toivon; kaikki anteeks saavat.\nNiin ääretön ei vääryys, ettei sitä\nVois sovittaa; ei musta viha mulle\nSaa hautaa luoda. Terveiseni kuninkaalle;\nJos hän mua mainitsee, niin sanokaa,\nEtt' olin taivaaseen jo puolitiessä.\nKuninkaan puolest' aina rukoilen\nJa viime hengenvetoon häntä siunaan.\nEläköön kauemmin kuin mull' on aikaa\nLukea vuosiaan; ja rakkaudella\nHän hallitkoon ja rakastettuna!\nJa vanhana kun uupuu matkastansa,\nNiin yhteen haudattakoon hyveen kanssa.\n\nLOVELL.\nMa rantaan saatan teidän armonne,\nSiell' annan toimeni ma Niklas Vaux'lle;\nPerille hän vie teidät.\n\nVAUX.\n                        Valmiit olkaa,\nJo herttua tulee; kuntoon pankaa laiva\nJa kauniiks somistakaa, niin kuin pitää\nMoiselle henkilölle.\n\nBUCKINGHAM.\n                     Ei, sir Niklas,\nTuo jättäkää; mua arvoni nyt ilkkuu.\nSuurkonnetabel' olin tullessani\nJa herttua Buckingham -- nyt Edvard Bohun,[5]\nVain köyhä raukka, toki rikkaampi\nKun halvat syyttäjäni, jotk' ei koskaan\nTotuutta tunteneet; sen vahvistan nyt\nVerellä, josta vielä vaikeroivat.\nIsäni, Henrik Buckingham, -- jok' ensin\nNous' anastajaa Richardia vastaan, --\nKun hädäss' etsi turvaa vasalliltaan,\nTään konnan pettämänä mestattiin\nJa tutkimatta; Herran rauha hälle!\nSeuraaja, Henrik seitsemäs, kun sääli\nIsäni surmaa, kuninkaallisesti\nPalautti arvoni ja kirkkaampana\nNimeni nosti sorasta. Nyt poika,\nKahdeksas Henrik, hengen, nimen, arvon,\nKaikk' omimpani, yhdell' iskull' iäks\nHävittää maailmasta. Tuomarit\nMull' oli tosin jalotkin, siin' olin\nParempi isä-raukkaani; mut muuten\nOn kohtalomme sama: oma väki\nMolemmat petti, omat suosikit.\nMik' urhoton ja luonnotonkin teko!\nMut Herran tiet on hyvät. Kuulkaa nyt,\nMink' antaa varman neuvon kuolevainen:\nKen luottoaan ja ystävyyttään tuhlaa,\nVaruillaan olkoon: ne, joit' ystävinä\nPoveenne painatte, jos onnessanne\nNäkevät rikon pienenkin, niin teistä\nValuvat pois kuin vesi, palatakseen\nVain teitä upottamaan. Hyvät miehet,\nRukoilkaa puolestani. Käyn nyt matkaan:\nViimeinen pitkän, raskaan elämäni\nOn hetki tullut. Hyvästi! Jos synkkää\nOn mieli kertoa, niin kertokaa\nMun loppuni. -- Nyt päivätyö on tehty;\nMua Jumal' armahtakoon!\n\n    (Buckingham saattoineen menee.)\n\n1 AATELISMIES.\n                        Surkeaa!\nMut pelkään, että monet kirot kokoo\nSe niiden päähän, joiden täss' on syy.\n\n2 AATELISMIES.\nJos syytön herttua on, niin tää on julmaa.\nMut vihjan olen saanut, että tekeill'\nOn toinen paha, vielä suurempi,\nJos toteen käy se.\n\n1 AATELISMIES.\n                   Avuks' enkelit!\nSanokaa, mikä? Minuun voitte luottaa.\n\n2 AATELISMIES.\nSalaisin salaisuus: se suurta vaatii\nVait'olon voimaa.\n\n1 AATELISMIES.\n                  Uskokaa se mulle,\nEn minä liikaa puhu.\n\n2 AATELISMIES.\n                     Luotan teinin.\nNo, olette kai viime aikaan kuullut\nSen huhun, että Katariinast' ottais\nKuningas eron?\n\n1 AATELISMIES.\n               Kyllä, vaan se raukes;\nKuningas kun sen kuuli, vihoissaan\nLähetti sanan määrille ja käski\nTukeuttaa huhun ja sen juorujilta\nSuut tukkia.\n\n2 AATELISMIES.\n             Mut juoru toteutuu,\nSe kasvaa virkeämpänä kuin koskaan;\nJa varmaks luullaan, että kuninkaan\nOn päätös tehty. Joko kardinaali,\nTai hänen kätyrinsä, vihasta\nKuningattareen ja hänet tuhotakseen,\nSai tunnon epäilyksiin kuninkaan;\nJa päälle päätteeksi on tänne tullut\nCampejus kardinaali, niinkuin luullaan\nNäiss' asioissa.\n\n1 AATELISMIES.\n                 Wolseyn työtä kaikki.\nHän tahtoo kostaa keisarille, tää\nKun hänt' ei hänen pyynnöstänsä tehnyt\nToledon arkkipiispaks.\n\n2 AATELISMIES.\n                       Sattui pilkkaan,\nMut julmaa, että kuningatar siitä\nSaa kärsiä. Vaan kardinaalin tahto\nEi vääjää; kuningatar sortukoon.\n\n1 AATELISMIES.\nOn kurjaa tuo. Vois joku meitä kuulla;\nSiis paras tästä haastaa kahdenkesken.\n\n                            (Menevät.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Vierashuone kuninkaan linnassa.\n\n    (Lord kamariherra tulee, lukien kirjettä.)\n\nKAMARIHERRA.\n\"Mylord, hevoset, joita teidän ylhäisyytenne halusi, olin kaikella\nmahdollisella huolella valikoinut, opettanut ja varustellut. Ne olivat\nnuoria ja sieviä ja parasta pohjolan rotua. Kun olivat valmiit\nLontooseen lähetettäviksi, niin kardinaalin mies tuli valtakirja\ntaskussa ja otti ne minulta väkivoimin, sanoen herransa tahdon olevan,\nettä häntä on palveltava ennen alamaista, jos ei ennen kuningasta;\nja se tukki meiltä suun, mylord.\"\n\nHän sitä varmaan tahtoo. No, ne saakoon;\nHän ottaa vielä kaikki.\n\n    (Norfolkin ja Suffolkin herttuat tulevat.)\n\nNORFOLK.\n                        Hyvää päivää,\nKamariherra!\n\nKAMARIHERRA.\n             Hyvää päivää, herrat!\n\nSUFFOLK.\nMitenkä kuninkaan on?\n\nKAMARIHERRA.\n                      Yksin on hän\nJa synkkiin huoliin vaipuneena.\n\nNORFOLK.\n                                Mistä?\n\nKAMARIHERRA.\nTuo veljenvaimon naiminen se hänen\nLie tunnollaan.\n\nSUFFOLK.\n                Ei, toinen nainen hällä\nOn tunnollaan.\n\nNORFOLK.\n               Niin; kardinaalin työtä,\nKuningas-kardinaalin. Sokko pappi,\nTuo onnen vanhin poika, nurin kaikki\nNyt kääntää. Kuningas jos tuntis hänet!\n\nSUFFOLK.\nJos vain! Hän ennen itseään ei tunne.\n\nNORFOLK.\nKuink' aina toimens' alkaa pyhästi\nJa hartaasti! Kun rikkui keisarin,\nKuningattaren langon, kanssa liitto,\nNyt kuninkaan hän sieluun hiipii, sinne\nEpäilyst', uhkaa kylvää, tunnonvaivaa\nJa arveluita -- naimaliittoon nähden;\nJa näistä hänet pelastaakseen neuvoo,\nEtt' avionsa hylkäis, hänet, joka\nKakskymmentä on vuotta riippunut\nKuin helmi hänen kaulassaan eik' ikään\nViel' loistoansa menettänyt; hänet,\nJok' on niin täysin häntä rakastanut\nKuin hyvää ihmist' enkelit; niin, hänet,\nJok' iskun kovimmankin kohdatessa\nVain siunaa häntä. Hurskas eikö tuuma?\n\nKAMARIHERRA.\nMokomat neuvot taivas ehkäisköön!\nNiin totta, tuota kaikkein kielet mainii\nJa kaikkein sydän itkee. Tarkka huomaa\nSen, että Ranskan kuninkaan on sisar\nPääsyynä kaikkeen. Taivas vielä avaa\nKuninkaan silmät, jotk' on sokaissut\nTuo halpa, kehno mies.\n\nSUFFOLK.\n                       Ja moisen ikeest'\nIrroittaa meidät.\n\nNORFOLK.\n                  Sydämmest' en tarvis\nRukoilla pelastusta, muuten pian\nTuo vallanahnas meidät kaikki sotkee\nPrinsseistä paasheiksi.[6] On ihmisarvo\nHänestä savimöhkä, jota vatkaa\nHän mielin määrin.\n\nSUFFOLK.\n                   Sääntönä on mulla:\nEn häntä rakasta, en pelkää häntä;\nMua hän ei luonut; kuninkaani armoss'\nOn onneni; jos kiroo hän tai siunaa,\nSe yhtä on, vain tuulta, jost' en piittaa.\nMa tunsin, tunnen hänet; menköön paaviin,\nMist' ylpeytens' on saanut.\n\nNORFOLK.\n                            Menkäämme\nJa koittakaamme kuninkaasta poistaa\nNuo kalvavat ja synkät aatokset.\nMukaamme tuletteko?\n\nKAMARIHERRA.\n                    Anteeks suokaa,\nKuninkaan olen asioilla; pelkään\nPait sitä, ett' on aika sopimaton.\nHyvästi, herrat!\n\nNORFOLK.\n                 Kiitos vain, mylord.\n\n    (Lord kamariherra menee.)\n\n    (Norfolk avaa ovipuoliskon. Kuningas istuu\n    lukemassa ja mietteisiinsä vaipuneena.)\n\nSUFFOLK.\nKas, kuink' on synkkä! Varmaan murhe painaa.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nKen siellä?\n\nNORFOLK.\n            Hyvä taivas, torju viha!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nKen siellä, sanon? Kuinka uskallatte\nMua yksinmietteissäni häiritä?\nKen olen?\n\nNORFOLK.\n          Armollinen kuningas,\nJok' anteeks antaa rikokset, jos pahaa\nEi tarkoiteta. Valta-asiat\nTään aiheuttivat: majesteetin mieltä\nTulimme tiedustamaan.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                      Julkeat!\nPois! Tiedättehän mik' on virka-aika.\nNyt maallistenko tointen hetki on? --\n\n    (Wolsey ja Campejus tulevat.)\n\nKen se? Lord kardinaali? -- Hyvä Wolsey,\nSa tunnonhaavojeni lievike,\nKuninkaan paras lääke! -- (Campejukselle.) Tervetullut,\nSuur' arvoherra, meidän valtakuntaan.\nSitä ja meitä hallitkaa. -- (Wolseylle.) Te, mylord,\nPitäkää huolta, etten tyhjää puhu.\n\nWOLSEY.\nSit' ette voi. Te suvainnette, armo,\nMeit' ottaa hetkeks kahdenhaasteluun.\n\nKUNINGAS HENRIK (Norfolkille ja Suffolkille).\nNyt meill' on kiire; menkää.\n\nNORFOLK (Syrjään Suffolkille).\n                             Tuossa papiss'\nEi ylpeyttä!\n\nSUFFOLK (Syrjään Norfolkille).\n             Ei juuri! Min' en tahtois\nNoin sairastaa, vaikk' arvonsakin saisin.\nTät' ei voi jatkua.\n\nNORFOLK (Syrjään Suffolkille).\n                    Mut jos niin käy,\nNiin minä iskun lyön.\n\nSUFFOLK (Syrjään Norfolkille).\nJa minä toisen.\n\n    (Norfolk ja Suffolk menevät.)\n\nWOLSEY.\n                Olette viisauden esikuva\nKaikille ruhtinaille, epäilynne\nKun kirkon haltuun auliist' uskotte.\nKen nyt voi pahoilla? Ken vihaa teihin\nVoi kantaa? Espanjankin, johon hänet\nVeri ja heimous sitoo, täytyy myöntää,\nJos tosi mieless' on, ett' oikea\nOn tuomio ja jalo. Kristinuskon\nOn kaikill' oppi-isill' äänivalta;\nJa Rooma, kaiken viisauden juuri,\nOn teidän pyynnöstänne nimissään\nTään arvomiehen tänne lähettänyt,\nTään oppineen Campejus-kardinaalin;\nMa teidän armollenne vielä kerran\nEsitän hänet.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n              Minä vielä kerran\nSyleillen hänet tervetulleeks sanon;\nJa kiitos olkoon pyhän konklaavin,\nKun laittoi tänne toivomani miehen.\n\nCAMPEJUS.\nArmonne jalous kaikkein muukalaisten\nOn ihailuna. Valtuuteni lasken\nNyt käteenne; se Rooman hovin käskyst'\nAsettaa tämän Yorkin kardinaalin\nMun, palvelijansa, kanssa yhdessä\nTäst' asiasta puolueettomasti\nTekemään tuomion.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                  Kaks tasavoipaa.\nKuningatar on tännetulostanne\nNyt heti saapa tiedon. -- Miss' on Gardiner?\n\nWOLSEY.\nNiin rakas hän on teille aina ollut,\nEtt' ette nytkään hältä evänne,\nMit' alhaisinkin vaimo lailta vaatii:\nAsiamiestä puolustajakseen.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nHän parhaan saakoon; suosioni lupaan\nMa parhaalle; sen taivas tietköön! Wolsey,\nTuo Gardiner tänne, uusi sihteerini,\nHän sopiva on mies.\n\n    (Wolsey menee.)\n\n    (Wolsey palaa, mukanaan Gardiner.)\n\nWOLSEY.\n                    No, tuohon käteen!\nIloksi, onneks olkoon! Olette nyt\nKuninkaan mies.\n\nGARDINER (Syrjään kardinaalille).\n                Mut teidän\nJa auttajani käskettävä aina.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nKäy tänne, Gardiner!\n\n    (Keskustelevat syrjässä.)\n\nCAMPEJUS.\n                     Herra kardinaali,\nPace-niminenhän tohtor' oli ennen\nTuon miehen paikalla?\n\nWOLSEY.\n                      Niin oli.\n\nCAMPEJUS.\n                                Sehän\nOl' opin mies?\n\nWOLSEY.\n               Niin kai.\n\nCAMPEJUS.\n                         Mut pahaa täällä,\nLord kardinaali, teistä huhutaan.\n\nWOLSEY.\nKuin? Minustako?\n\nCAMPEJUS.\n                 Julki väitetään\nHänt' että kadehditte; pelkäsitte\nEtt' oiva-miehenä hän ylenisi,\nJa siksi piditte hänt' etäällä;\nHän tuli hulluks surusta, ja kuoli.\n\nWOLSEY.\nLevossa maatkoon! Hurskaan\nSe kyllä riittää. Kurin alle pannaan\nElävät nurkujat. Hän oli narri,\nHyvettä teeskeli. Tää mies, kun käsken,\nMun seuraa viittaustani; ei muuten\nNäin lähell' olla saisi. Opiks, veli!\nMeit' älkööt alhaisemmat mestaroiko.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nTää nöyrin sana kuningattarelle.\n\n    (Gardiner menee.)\n\nMinusta Blackfriars sopivin on paikka\nNäin oppineelle seuralle; niin, siellä\nTää vakaa asia on tutkittava. --\nKäy toimeen, hyvä Wolsey. -- Oi, mylord,\nOn reippaan miehen tuskallista jättää\nNiin maire vierellinen. Mut se tunto,\nSe tunto! Arka paikka! Täytyy jättää.\n\n                           (Menevät.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Vierashuone kuningattaren asunnossa.\n\n    (Anna Bullen ja vanha hovinainen tulevat.)\n\nANNA.\nEi sekään; -- tämä vain se mieltä kaivaa:\nElänyt hänen kanssaan on niin kauan,\nJa hän niin hyvä rouva, ettei koskaan\nHänessä moitteen sijaa, -- totisesti,\nEi pahuudesta tiedä hän, -- ja nyt,\nNiin monta vuosikautta hallittuaan\nJa vallan loistoss' elettyään, jota\nOn tuhannesti katkerampi jättää\nKuin suloist' ensin saavuttaa, -- nyt saada\nVain matkakäsky! Tuota surkutella\nVois ihmispeto.\n\nHOVINAINEN.\n                Sydän paatuneinkin\nSiit' itkuun heltyy.\n\nANNA.\n                     Hyvä Jumala!\nParempi, ettei loistost' oisi tiennyt.\nVaikk' on se maallista, niin kuitenkin,\nToraisa onnetar jos omaajalta\nSen riistää pois, niin vihlova on tuska,\nKuin riistyis sielu ruumiista.\n\nHOVINAINEN.\n                               Voi raukkaa!\nTaas täällä vieras on.\n\nANNA.\n                       Sit' enemmän\nOn säälist' itkettävä. Toden totta,\nParempi olla halpa töllin laps\nJa tyytyväisnä rahvaan pariss' elää\nKuin huolen kiiltoon huoliteltuna\nJa surun kultaan.\n\nHOVINAINEN.\n                  Tyytymys on paras.\n\nANNA.\nKautt' impeyteni, minä kuningatar\nEn tahtois olla.\n\nHOVINAINEN.\n                 Minä tahtoisin,\nVaikk' impeyteni menis; tekin samoin,\nTuost' ulkopyhyydestä huolimatta.\nNiin, teillä, joill' on kaikki naisen sulot,\nOn naisen sydänkin, jok' aina halaa\nSuuruutta, herrautta, rikkautta;\nNe kaikk' on taivaan lahjoja; ne kyllä --\nJos kuinka tekeytte -- teidän hienoon\nJa säämiskäiseen mahtuu tuntoonne,\nJos sitä venytätte.\n\nANNA.\n                    Ei, ei totta!\n\nHOVINAINEN.\nOn, totta! Kuningattareks ei mieli?\n\nANNA.\nEi, vaikka koko mailman saisin.\n\nHOVINAINEN.\nVaikk' olen vanha, viisipennisellä\nMun ostaa kuningattareksi vois.\nMut entä herttuatar? Oisko voimaa\nSit' arvon kuormaa kantaa?\n\nANNA.\n                           Eikä oisi.\n\nHOVINAINEN.\nSiis heikko teill' on ruumis. Tinkikäämme:\nJos nuorna kreivinä ma tulisin,\nPunastuin suostuisitte. Selkänne\nJos tät' ei kuormaa kestä, ette koskaan\nSaa poikalasta.\n\nANNA.\n                Mitä rupatatte!\nUudelleen vannon: kuningattareksi\nEn tulla tahtois koko maailmasta.\n\nHOVINAINEN.\nMut pikku Englannista ehkä sentään\nTe myöntyisitte. Minä suostuisin\nCarnarvonshirestäkin,[7] vaikka kruunuun\nEi muuta kuuluisikaan. Kas, ken tulee!\n\n    (Lord kamariherra tulee.)\n\nKAMARIHERRA.\nHuomenta, naiset! Mitä maksaa kuulla\nPuheenne salaisuutta?\n\nANNA.\n                      Arvon herra,\nSe kysymyst' ei maksa. Surkeilimme\nVain haltijattaremme huolia.\n\nKAMARIHERRA.\nSe kelpo naisille on sopiva\nJa jalo toimi. Toivon mukaan kaikki\nKäy vielä hyvin.\n\nANNA.\n                 Herra suokoon, aamen!\n\nKAMARIHERRA.\nOn hellä sydän teillä; taivaan armo\nOn moisten osa. Jotta näkisitte,\nIhana neiti, että puhun totta,\nKuningas teille lausuu suosionsa\nJa teille arvonimen suo niin ylhän\nKuin markiisitar Pembroke; johon arvoon\nTuhannen punnan vuositulon liittää\nViel' armossa.\n\nANNA.\n               En tiedä, kuinka nöyrän\nTäst' annan kiitoksen; mun kaikkeni\nOn tyhjää vähempi; mun rukoukseni\nEi kyllin pyhät lie, ja toiveeni\nVain turhuutt' on; mut rukoukset ja toiveet\nOn kaikki, mitä antaa voin. Vain pyydän,\nSanokaa, herra, kainon palvelijan\nAlaisin kiitos hänen armolleen,\nJonk' onni loistakoon ja kruunu aina.\n\nKAMARIHERRA.\nKuninkaan hyvää arvelua teistä\nLisäämään riennän. -- (Syrjään.) Koitellut häntä olen;\nNiin kainous ja sulo häness' yhtyy,\nEtt' ansaan veivät kuninkaan; ken tietää,\nHänestä eikö vielä synny helmi,\nMi koko tämän saaren kirkastaa? --\nKäyn kuninkaalle sanomaan, ett' olen\nNyt teitä puhutellut.\n\nANNA.\n                      Nöyrin kiitos!\n\n    (Lord kamariherra menee.)\n\nHOVINAINEN.\nSiin' on se! Minä kuustoist' olen vuotta\nHovissa kerjännyt, ja kerjään yhä,\nEnk' ole koskaan tullut parhaiksi,\nVaan joko liian varhain taikka myöhään\nPalkinnon jakoon; ja te, -- hyvä Luoja! --\nTulokas vasta -- hyi, sit' onnetarta,\nKuin tunkeilee! -- suun saatte täyteen ennen\nKuin aukaisette sen.\n\nANNA.\n                     Tää kummallista.\n\nHOVINAINEN.\nNo, miltä maistuu? Onko karvasta?\nEi, punta vetoa! Ol' ennen nainen --\nTarina vanha -- jok' ei tahtonut\nKuningattareks tulla, ei, ei kaikest'\nEgyptin mudasta: -- sen liette kuullut?\n\nANNA.\nTe suottailette.\n\nHOVINAINEN.\n                 Teinä lentäisin ma\nOhitse leivon. Markiisitar Pembroke!\nJa tuhat puntaa, supi suosiosta!\nEi mitään velvoitusta! Kyllä maarin\nNyt tuhansia heruu! Arvon laahus\nOn pitemp' etumusta. Herttuatarta\nNyt varmaan kantaa selkänne. Nyt liette\nJo vahvemp' entistänne.\n\nANNA.\n                        Hyvä neiti,\nPitäkää ilo itsestänne; suokaa\nMun jäädä rauhaan. Kuolisin, jos tämä\nVähääkään kuihkois vertani. Jo voivun,\nKun seuraust' aattelenkin. Kuningatar\nOn lohduton, ja hänet unhottain\nTäss' aikailemme. Tästä älkää hälle\nPuhuko.\n\nHOVINAINEN.\n        Mitä minust' aattelette?\n\n                      (Menevät.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Sali Blackfriars'issa.\n\n    (Trumpetit ja torvet soivat. Kaksi oikeudenpalvelijaa tulee,\n    kädessä lyhyt hopeasauva; heidän jälkeensä kaksi kirjuria,\n    tohtorin puvussa; sitten Canterburyn arkkipiispa, yksin; hänen\n    jälkeensä, Lincolnin, Elyn, Rochesterin ja Saint Asaphin piispat;\n    heidän jälkeensä, vähän matkan päässä, aatelismies, joka kantaa\n    valtasinetti-kukkaroa ja kardinaalin hattua; sitten kaksi pappia,\n    kumpikin kantaen hopearistiä; sitten marsalkka avopäin, airuen\n    seuraamana, joka kantaa hopeista valtikkaa; sitten kaksi\n    aatelismiestä kantaen kahta suurta hopeapatsasta; heidän\n    jälkeensä molemmat kardinaalit, Wolsey ja Campejus, rinnakkain;\n    sitten kaksi loordia, kantaen miekkaa ja valtikkaa. Lopuksi\n    kuningas ja kuningatar seurueineen. Kuningas asettuu valtaistuimen\n    katoksen alle; molemmat kardinaalit istuutuvat alemma tuomareiksi.\n    Kuningatar asettuu jonkun matkan päähän kuninkaasta; piispat\n    kummallekin puolelle tuomioistuinta, niinkuin piispanoikeudessa\n    ainakin; heitä alempana istuvat kirjurit; muu seurue seisoo\n    asianmukaisessa järjestyksessä pitkin näyttämöä.)\n\nWOLSEY.\nVait'olon käsky! Rooman valtakirja\nOn luettava julki.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                   Mistä syystä?\nJohan se luettu on julkisesti\nJa kummaltakin puolen tunnustettu.\nVain aikaa kuluu.\n\nWOLSEY.\n                  Jääköön siis. -- Nyt toimeen!\n\nKIRJURI.\nJulista:\nEnglannin kuningas Henrik oikeuden eteen!\n\nJULISTAJA.\nEnglannin kuningas Henrik oikeuden eteen!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nTäss' olen.\n\nKIRJURI.\nJulista:\nEnglannin kuningatar Katariina oikeuden eteen!\n\nJULISTAJA.\nEnglannin kuningatar Katariina oikeuden eteen!\n\n    (Kuningatar ei vastaa, vaan nousee istuimeltaan, kulkee\n    tuomarien sivuitse, tulee kuninkaan eteen, polvistuu\n    hänen jalkoihinsa, ja sitten puhuu.)\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\nMa pyydän oikeutta, majesteetti,\nJa sääliä; min' olen kurja vaimo\nJa muukalainen, valtakuntanne\nEn synnynnäinen; tääll' ei puoletonta\nMull' ole tuomaria eikä vakuutt',\nEtt' oikein mua kohdellaan. Voi, herra,\nMill' olen teitä loukannut? Ja miten\nOn käytökseni teitä pahoittanut,\nEtt' yritätte näin mun hyljätä\nJa armon multa riistää? Taivas tietköön,\nEtt' aina olen ollut uskollinen\nJa nöyrä, kuuliainen puoliso.\nPelosta, etten teissä vihaa nostais,\nIloinen olin, vakaa sitä mukaa\nKuin jompaakumpaa katseessanne näin.\nMa milloin haluanne vastustin\nJa sit' en omannut? Ket' ystäväänne\nEn ahkeroinut rakastaa, jos kohta\nMa tiesin hänet vihamiehekseni?\nKet' omist' ystävistäni, jos teitä\nHän vihoitti, viel' armoissani pidin?\nHänt' enkö heti vieroittanut pois?\nOi, muistakaa, kakskymment' olen vuotta\nMa ollut kuuliainen vaimonne\nJa monta lasta teistä synnyttänyt;\nJos voitte tältä ajalt' osoittaa,\nEtt' olen kunnian tai vihkivalan\nTai uskollisuuteni unhottanut\nTai pyhää persoonaanne loukannut,\nNiin, Herran nimeen, minut hyljätkää.\nHäväisten, halveksuen sulkekaa\nMult' ovenne ja minut luovuttakaa\nLain ankarimman kouriin! Pyydän, kuulkaa:\nIsäänne, kuningasta, kiitettiin\nOvelaks ruhtinaaksi, joll' ei vertaa\nÄlyssä, viisaudessa; Ferdinand,\nEspanjan kuningas, mun isäni,\nÄlykkäin oli prinssi, mitä vuosiin\nSiell' oli hallinnut; he kieltämättä\nKai kukin maastaan valikoivat parhaat\nTät' asiata tutkimaan; ja nämä\nAvion hyväksyivät. Nöyrimmästi\nRukoilen, säästäkää mua, kunnes ehdin\nEspanjast' ystäviltä neuvon saada.\nJos ette voi, niin Herran nimeen tehkää\nSiis tahtonne.\n\nWOLSEY.\n               Täss' ovat, hyvä armo,\nNää itse määräämänne arvon isät,\nErittäin oppineet ja taatut miehet,\nMaan valiot, jotk' ovat asiaanne\nAjamaan tulleet. Lykkäyst' anoa\nOn tarpeeton niin oman rauhanne\nKuin kuninkaankin tunnontuskan tähden.\n\nCAMPEJUS.\nPuhutte hyvin, herra kardinaali,\nJa oikein myös. Siis, rouva, jatkettava\nOn tätä kuninkaallist' istuntaa\nJa viipymättä syyt ja vastasyyt\nEsille tuotava.\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\n                Lord kardinaali,\nMa teille puhun.\n\nWOLSEY.\n                 Mitä suvaitsette?\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\nMun tulis itkeä; mut muistein' alta\nOlemme kuningatar -- kauan olin\nSit' uneksinut ainakin -- ja varmaan\nKuninkaan tytär, kyyneleeni muutan\nMa tulipoukiks.\n\nWOLSEY.\n                Malttukaatte!\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\n                              Kyllä,\nKun tekin nöyrrytte; ei, jo sit' ennen,\nMua muuten taivas rangaiskoon! Min' uskon,\nJa pätevillä syillä, että te\nOlette vihamieheni, ja siksi\nEn tuomioonne alistu. Te tulta\nLietsoitte mun ja puolisoni väliin;\nJumalan kaste sammuttakoon sen!\nSiis, vielä kerran; koko sydämmestä\nTeit' inhoan ja tuomintanne epään;\nJa vielä kerran sanon: pahin ootte\nTe vihamieheni, en teistä hyvää\nIkänä usko.\n\nWOLSEY.\n            Tunnustan, ett' ette\nNyt ole oma itsenne; te aina\nOlitte lempeä, ja hurskaan mieltä\nJa viisautt' osoititte suurempaa\nKuin mitä nainen voi. Mua loukkaatte.\nEn teitä vihaa; vääryytt' en tee teille,\nEn liioin muille; mitä olen tehnyt\nTai vasta teen, mun siihen valtuuttanut\nOn konklaavi, täys Rooman konklaavi.\nMa tulta lietsoin, sanoitte; sen kiellän.\nKuningas täss' on; jos hän tietää minun\nEpäävän tekojani, voi hän syystä\nMua syyttää vilpistä, niin, yhtä paljon\nKuin te mua totuudesta. Jos hän tietää\nMun puhtaaks syytteistänne, tietää hän mun\nVääryyttä kärsineen. Siis hänen tulee\nHyvittää minua, ja hyvitykseks\nNuo luulot teistä vieroittaa. Mut ennen\nKuin puhuu kuningas, teit', arvon rouva,\nMa pyydän sanojanne punnitsemaan,\nKun vasta puhutte.\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\n                   Mylord, mylord,\nMin' olen tyhmä nainen, liian heikko\nJuontanne vastustamaan. Makosuinen\nJa nöyrä ootte, niinkuin papin arvo\nJa virka vaatii; mutta sydän teillä\nOn täynnä vihaa, ylpeytt', ylimieltä.\nKuninkaan suosion ja onnen kautta\nOlette asteilt' alimmilta noussut\nAsemaan, missä vallat teitä palvoo,\nJa sanaanne, kuin orjat, tottelevat,\nJos mitä käskenette. Mutta kuulkaa:\nEnemmän kunniaa te harrastatte\nKuin pyhää virkaanne. Siis vielä kerran:\nEn tuomioonne alistu; ja tässä\nVetoan kaikkein kuullen paaviin, jättäin\nAsian Hänen pyhyytensä haltuun:\nHän tuomitkoon.\n\n    (Lyykistää polviaan kuninkaan edessä ja aikoo mennä.)\n\nKAMARIHERRA.\n                On kuningatar jäykkä.\nLakia syyttää, polkee sitä, ilkkuu\nSen pätevyyttä; se ei ole hyvä.\nPois menoss' on hän.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                     Palauttakaa.\n\nJULISTAJA.\nEnglannin kuningatar, Katariina,\nLain eteen!\n\nGRIFFITH.\n            Rouva, teitä kutsutaan.\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\nMitä se teihin? Tiehenne! Te tulkaa,\nKun kutsutaan. -- Nyt auta, Jumala!\nHe maltin multa vievät. -- Pyydän, menkää,\nEn tänne minä jää, en, enkä koskaan\nTäss' asiassa tule vastaamaan\nMihinkään oikeuteen.\n\n    (Kuningatar seurueineen menee.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                     Niin, mene, Katri;\nJos kuka väittää, ett' on itsellään\nParempi vaimo, hän sen valehtelee,\nHänt' ei saa uskoa. Sa yksin olet --\nJos harvinaiset hyveet: vieno hellyys,\nPyhäinen nöyryys, hieno naisellisuus,\nAlainen käskevyys ja muutkin hurskaat,\nYlevät avut puhuis puolestas --\nMaan kuningattarien kuningatar. --\nHän jalo synnylt' on, ja jalouttaan\nOn mulle osoittanut.\n\nWOLSEY.\n                     Majesteetti,\nRukoilen nöyrimmästi: suvaitkaa\nTään seuran kuullen -- missä sidottiin,\nMyös siellä päästettäköön, vaikk' en sillä\nSaa täyttä hyvitystä -- julistaa,\nOlenko koskaan tähän yllyttänyt\nTai pienint' epäilystä lausunutkaan,\nJok' oisi tätä seikkaa koskenut?\nOlenko, -- paitse kiittämällä luojaa\nNäin kuninkaallisesta emännästä, --\nSanaakaan sanonut, jok' oisi hänen\nNykyistä arvoansa loukannut\nTai hyvää mainettaan?\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                      Lord kardinaali,\nEi syytä teissä; kautta kunniani\nJulistan puhtaaks teidät. Tiedättehän,\nTeit' että moni vihaa; syytä eivät\nHe tiedä itsekään, vain haukkuvat,\nKuin koirat, muiden mukaan. Kuningatart'\nOn yllyttäneet nuo; ei teissä syytä.\nLisääkö hyvitystä? Tätä seikkaa\nNukuttaa aina mielitte, sit' ette\nTe koskaan herättänyt; tienkin usein\nSilt' ehkäisitte. -- Kautta kunniani,\nTäss' asiassa kardinaalin täysin\nJulistan puhtaaksi. Nyt, kuulkaa syy;\nMut aikaa se ja huomiota kysyy: --\nSiis, kuulkaa. Näin se kävi, -- mieleen pankaa.\nMun tuntooni toi ensin pienen vaivan,\nEpäilyn, piston, sanat, jotka lausui\nBayonnen piispa, Ranskan lähettiläs,\nJok' oli tänne tullut sopimaan\nAviost' Orleansin herttuan\nJa tyttäremme Maryn välillä.\nKun asiasta vielä keskusteltiin,\nHän -- piispa, tarkoitan -- pyys lykkäystä.\nKun tahtoi tiedustella herraltaan,\nOliko tyttäremme laillinen,\nKun oli aviosta lesken kanssa,\nVeljemme vaimon. Tämä lykkäys iski\nSisimpään tuntooni ja valtavasti\nSydäntä runteli ja järkäytti\nPoveni pohjat; näin se uursi tien,\nJost' arveluja joukoin tunki sisään,\nMua varoitellen. Ensin tuntui siltä,\nEtt' ei mua taivas suosinut, kun luonnon\nNiin käänsi, että puolisoni kohtu,\nJos poikalapsen synnytti, ei sille\nEnempää suonut elämää kuin mitä\nSuo hauta kuolleelle; näet, poikalapset\nJo syntyessään kuolivat, tai heti\nKun ilmaa henkivät. Siit' aatos johtui,\nEtt' oli vitsaus tämä; että maani,\nJok' ansainnut ois perillisen parhaan,\nSit' iloa ei multa saisi. Mietin\nMik' yltyis vaara valtakunnalle,\nJos kuolis sukuni, ja tuskan voihka\nPovesta nousi. Omantunnon tuimaa\nAjellen merta näin, ma vihdoin laskin\nSen pelastuksen turviin, jota varten\nOlemme täällä; tunnolleni, nähkääs, --\nJok' oli silloin sairas, eikä vielä\nKokonaan terve -- viihdytystä etsin\nMaan kaikilt' arvoisilta isiltä\nJa opintohtoreilta. Salass' aloin\nMa teistä, mylord Lincoln; muistanette\nMiss' olin sielun tuskissa, kun teille\nAsian uskoin.\n\nLINCOLN.\n              Muistan, majesteetti.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nPuhunut olen kauan; kertokaa,\nMua kuinka lohdutitte.\n\nLINCOLN.\n                       Majesteetti,\nNiin kysymystä ensin hämmästyin --\nKun tärkeä se on ja seuraukset\nNiin kauheat -- ett' epäilyksen valtaan\nMa heitin rohkeimmatkin neuvoni;\nKehoitin korkeuttanne sille tielle,\nJot' alatte nyt käydä.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                       Sitten teiltä,\nLord Canterbury, kysyin; tämän tuuman\nTe hyväksyitte. Samoin kysyin kaikkein\nTään oikeuston arvomiesten mieltä;\nJokainen nimellään ja sinetillään\nSoi suostumuksensa. Siis jatkakaa:\nEi minkäänlainen vastenmielisyys\nKuningatarta kohtaan siihen vaadi,\nVain mainittujen syiden tuimat okaat.\nJos liiton näette lailliseks, niin totta\nKuin olen kuningas, niin ennen hänen,\nKatariinan, kuningattareni, kanssa\nTulevat onnen vaiheet jakaa tahdon\nKuin koko luomakunnan lumoovimman\nValion kanssa.\n\nCAMPEJUS.\n               Armollinen herra, --\nKun kuningatar poikess' on, lie paras\nLykätä toistaiseksi istunto.\nMut sillä aikaa häntä vakavasti\nOn neuvottava, että peruuttaa\nVetoomisensa Hänen pyhyyteensä.\n\nKUNINGAS HENRIK (syrjään).\nNuo kardinaalit kanssan' ilvehtivät.\nMua tympää metkut nuo ja Rooman vehkeet.\nOi, Cranmer, viisas, taattu palvelijani,[8]\nPalaja pian! Sinun tulohetkes,\nSen tunnen, mulle lohdutuksen tuo. --\nLopuss' on istuntomme. Lähtekää.\n\n    (Menevät samassa järjestyksessä kuin tulivatkin.)\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Bridewell. Kamari kuningattaren asunnossa.\n\n    (Kuningatar ja hänen kamarineitsyensä istuvat työssään.)\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\nLaps, luuttus ota; huolet mua painaa;\nJos voit, ne laulain poista. Heitä työsi.\n\n        Laulu.\n\n    Orpheon kun kannel kaikui,\n    Puut ja lumivuoret taipui\n    Kumartuen kuulemaan;\n    Kukka nousi, heinä hieno,\n    Niinkuin loisi päivä vieno\n    Iki-kevään päälle maan.\n\n    Kaikki, mikä soiton kuuli,\n    Itse meren ärjy tuuli\n    Tyyntyi, laski levolleen.\n    Sulosoittoon huolet hukkuu,\n    Sydämmenkin tuska nukkuu\n    Taikka kuolee hiljalleen.\n\n        (Aatelismies tulee.)\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\nNo, mitä?\n\nAATELISMIES.\n          Luvallanne, majesteetti,\nNe ylhät kardinaalit odottavat\nTuoll' ulkona.\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\n               Mua puhutellakseenko?\n\nAATELISMIES.\nNiin, armo.\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\n            Sisään heidät pyytäkää. --\nMit' asiata heillä hyljätylle\nHeikolle mulle vaimo-raukalle?\nJos oikein mietin, heit' en sietää voi.\nTulisi heidän olla hyvät, hurskaat\nJa töissään nuhteettomat; mut ei kaapu\nTee papiksi.\n\n    (Wolsey ja Campejus tulevat.)\n\nWOLSEY.\n             Jumalan rauha teille!\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\nMun näette tässä puoliks emäntänä;\nJosp' oisin täysin se, kun pahin tulee!\nMit', arvon herrat, multa tahdotte?\n\nWOLSEY.\nSuvaitkaa käydä sivuhuoneeseen,\nNiin, hyvä rouva, täysin tietää saatte\nSyyn tuloomme.\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\n               Se tässä sanokaa.\nEn totta ole mitään tehnyt, jota\nTulisi piillä. Jos vois kaikki naiset\nSanoa samaa samall' ylpeydellä!\nEn pelkää, herrat -- onnellisempi\nSiin' olen muita -- vaikka tekojani\nKaikk' urkkis silmät, kaikki kielet kaunais\nJa kateus ja halpuus parjaisi.\nOn elämäni puhdas. Tulitteko\nVakoomaan, miten puolisona toimin?\nSanokaa suoraan: suoruutt' etsii totuus.\n\nWOLSEY.\n_Tanta est erga te mentis integritas,\nregina serenissima_ --\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\nEi latinata, herra! Niin en jouten\nTääll' ole ollut, etten oppinut\nMaan kieltä oisi. Outo kieli tekee\nVain oudoks, epäiltäväks asiani.\nMaan kieltä puhukaa siis. Moni teitä\nPoloisen emäntänsä tähden kiittää,\nJos totta puhutte; hän paljon vääryytt'\nOn kärsinyt, se varma. Kardinaali,\nVoi synneistä mun päästää suurimmista\nMaan kielelläkin.\n\nWOLSEY.\n                  Surettaa mua, armo,\nEtt' intoa ja hartautta, jolla\nKuningast' olen palvellut ja teitä,\nNäin epäillään, vaikk' oli tahto hyvä.\nMe syytteill' emme tule tahraamaan\nNimeä, jota kaikki hurskaat siunaa,\nTai huolta teille tuottamaan, kun sitä\nJo teill' on liikaakin; vaan kuulemaan,\nKuink' arvostatte kuninkaan ja teidän\nVälistä suurta riitaa, sekä teille\nSanomaan mielemme, kuin kunnon miehet,\nJa teitä lohduttamaan.\n\nCAMPEJUS.\n                       Arvon rouva,\nYlevää mieltään noudattain lord York\nJa alamaisen innoss' unhottain,\nKuin jalo mies, tuon herjan, jolla häneen\nJa hänen kunniaansa iskitte,\nNyt tarjoo, niinkuin minäi, sovinnoksi\nApuaan, neuvoaan.\n\nKUNINGATAR KATARIINA (syrjään).\n                  Mua pettääkseen. --\nMa hyväst' aikeestanne kiitän teitä.\nPuhetta kunnon miesten: -- suokoon luoja,\nNiit' että oisitte! -- Mit' äkkipäätä\nNäin suuress' asiassa vastaisin,\nMi koskee kunniaa, -- ehk' elämääkin --\nNoin oppineille arvon miehille,\nÄlytön nainen, sit' en totta tiedä.\nTäss' istuin työssä tyttöjeni kanssa,\nJa, Herra tietköön, moinen asia\nJa moiset vieraat tuskin tuli mieleen.\nMut hänen tähtensä, mik' olen ollut, --\nNyt mua suuruus viime kertaa huimaa --\nOi, mulle neuvoa ja aikaa suokaa,\nAvuton olen, vaimo turvaton.\n\nWOLSEY.\nKuninkaan lemmen rikkoo moinen pelko;\nTeill' apu on ja turva loppumaton.\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\nTääll' Englannissa tuskin. Luuletteko,\nEtt' täällä kukaan neuvoa mua tohtis?\nTai ystäväni olla, kysymättä\nKuninkaan lupaa? Ja noin hurjan suora\nTääll' elää saisko? Ei; ne ystävät,\nJotk' osaa ottavat mun huoliini\nJa joihin luottaa voin, tääll' eivät elä;\nNe, niinkuin muukin lohtu, kaukan' ovat\nIsäini maalla.\n\nCAMPEJUS.\n               Armo, jättäkää\nNuo huolet pois ja kuulkaa neuvo.\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\n                                  Mikä?\n\nCAMPEJUS.\nKuninkaan käsiin asianne pankaa,\nHän hyvä on ja armias; se paremp'\nOis asiallenne ja maineellenne.\nJos laki langettaa, niin kunnianne\nOn mennyt.\n\nWOLSEY.\n           Hyvä neuvo!\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\n                       Neuvotte\nMit' itse toivoisitte: tuhoani.\nTää kristitynkö neuvo on? Hyi teitä!\nViel' elää taivas; tuolla tuomar' istuu,\nJot' ei voi kuninkaatkaan lahjoa.\n\nCAMPEJUS.\nVihassa väärin päätätte.\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\n                         Sen suuremp'\nOn häpeänne. Hurskaiks teitä luulin,\nJa kardinaali-hyveen omaajiksi;\nMut kardinaali-pahe teiss' on, pelkään,\nJa ontto, luto sydän. Hävyn vuoksi\nParannus tehkää, herrat. Tääkö lohtu?\nJa lääke vaimo-poloiselle, jota\nHylitte, nauroitte ja pilkkasitte?\nEn puolta kurjuuttani teille toivo;\nOlen laupiaampi, varoitan vain teitä:\nVarokaa, taivaan tähden, varokaa,\nEtt' ei tää tuskan taakka teitä tapaa.\n\nWOLSEY.\nOlette, armo, suunniltanne aivan:\nPahaksi hyvän tarjon käännätte.\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\nTe käännätte mun tyhjäksi. Voi teitä,\nTe tekohurskaat! Oikeutta jos teiss' on\nJa sääliä ja muuta papillista\nKuin puku, kuinka vihamiehen luokse\nMua sairaass' asiassa neuvotte?\nAh, vuoteestaan mun karkoittanut on hän\nJa lemmestään jo aikaa. Vanha olen,\nJa muu ei enää yhdistä mua häneen\nKuin kuuliaisuus. Mitä pahempaa\nVoi mulle tapahtua? Teill' on halu\nTuhota minut.\n\nCAMPEJUS.\n              Pelko teidät tuhoo.\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\nNäin kauan olenko ma elänyi --\nMa puhun itse, ystävää kun hyveell'\nEi ole -- uskollisna puolisona,\nJa vaimona -- sen sanon kehumatta --\nJoss' yht' ei epäluulon tahraa ole.\nTäytt' enkö sydäntäni kuninkaalle\nAin' antanut? Hänt' enkö totellut?\nLähinnä taivast' enkö rakastanut?\nHulluuteen asti enkö jumaloinut?\nRukousta hänen tähtens' unhottanut?\nJa tääkö palkka? Täss' ei oikeutta.\nMiehelleen uskollinen vaimo tuokaa,\nJok' iloa ei muuta uneksi\nKuin miehens' iloa, ja tämän vaimon\nParaimpiin hyviin töihin minä lisään\nViel' yhden hyveen: kärsivällisyyden.\n\nWOLSEY.\nTe hyvää aiettamme pakenette.\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\nNiin syylliseks en itseäni tee,\nEtt' itse riisun pois sen arvonimen,\nJonk' aviossa herraltanne sain.\nEi arvoani riistä muu kuin kuolo.\n\nWOLSEY.\nMua kuulkaa, pyydän.\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\n                     Etten oisi koskaan\nJalkaani tähän maahan astunut,\nTai maistanut sen mairett' imarrusta!\nTeill' enkelin on kasvot, mutta taivas\nSydämmen tuntee. Mihin joudun nyt,\nMa onnettomin naisist' elävistä! --\n(Naisilleen.) Laps raukat, missä nyt on onnenne?\nPirstoina rannalla; ei ystävää,\nEi sääliä, ei toivoa, ei sukua,\nJok' itkis mua, tuskin hautapaikkaa.\nKuin lilja, kedon kukkain kuningatar,\nNyt alas pääni kallistan ja kuolen.\n\nWOLSEY.\nJos kunnon aikeemme vain huomaisitte,\nNiin lohdun saisitte. Miks, armo hyvä,\nMe teitä loukkaisimme? Asemamme\nJa virkamme sen epää. Tehtävämme\nOn tuskast' auttaa eikä tuskaa kylvää.\nAatelkaa, Herran tähden, mitä teette;\nSiit' itse saatte haittaa vain, te sillä\nKuninkaan suosin ihan menetätte.\nNöyryyttä ruhtinasten sydän lempii,\nSe sitä suutelee; mut ynseydelle\nSe kuohahtaa kuin meri raivokas.\nTeill' ylvä, hellä mieli on, sen tiedän,\nJa sielu tyynenkirkas; luottakaa\nSiis meihin, ystäviin ja rauhanmiehiin.\n\nCAMPEJUS.\nNiin, meihin luottakaa. Tuo naisen pelko\nHäväisee hyvettänne. Jalo henki\nEpäilyt moiset niinkuin väärän rahan\nPois heittää. Teillä kuninkaan on lempi;\nSe säilyttäkää. Meihin tässä luottaa\nJos suvaitsette, niin me parhaan mukaan\nKoemme teitä auttaa.\n\nKUNINGATAR KATARIINA.\n                     Tehkää, loordit,\nVain mitä tahdotte, ja suokaa anteeks,\nJos teit' en kohteliaasti kohdellut.\nOlenhan nainen, älyä ei mulla\nNoin oppineille taiten vastata.\nMua suositelkaa majesteetille;\nHänen on sydämmeni ja, niin kauan\nKuin elän, rukoukseni on hänen.\nNyt, arvon isät, mua neuvokaa;\nKen sitä pyytää, tänne tullessaan\nEi aavistanut, kuinka kallihisti\nOl' ostettava tämä arvon risti.\n\n                     (Menevät.)\n\n\nToinen kohtaus\n\n    Vierashuone kuninkaan asunnossa.\n\n    (Norfolkin herttua, Suffolkin herttua, Surreyn kreivi ja\n    kamariherra tulevat.)\n\nNORFOLK.\nJos kanteitanne kaikki yhdessä\nAjatte ponnella, niin kardinaali\nOn kukistuva; vaan jos tilaisuuden\nJätätte käyttämättä nyt, niin varmaan\nVain saatte uutta häväistystä kestää\nEntisten lisäksi.\n\nSURREY.\n                  Mua riemastuttaa\nVähinkin tilaisuus, jost' yllykettä\nSaan kostaa hälle jalon apen surman.\n\nSUFFOLK.\nEi sitä pääriä, jot' ei hän\nSuorastaan joko halveksinut taikka\nTylysti kohdellut. Ei muissa näe\nKuin itsessään hän aateluuden leimaa.\n\nKAMARIHERRA.\nPuhukaa mitä mieli. Hyvin tiedän,\nMit' ansainnut hän teiltä on ja multa.\nMut pelkään, että mitään hälle voimme,\nVaikk' aika oiskin sopiva. Jos häntä\nKuninkaast' ette erota, niin turha\nOn yrityskin; kielellänsä lumoo\nHän kuninkaan.\n\nNORFOLK.\n               Hänt' älkää peljätkö;\nSe lumous on mennyt; kuningas on\nHänessä jotain vainunut, jok' iäks\nVie meden kieleltä. Hän istuu kiinni\nJa epäsuosiost' ei koskaan pääse.\n\nSURREY.\nNäin hyvää uutta oisi hauska kuulla\nJokainen tunti.\n\nNORFOLK.\n                Se on toden totta.\nKakskielisyytens' ero-asiassa\nOn ilmeinen; en hänen nahkaansa\nSois vihamiestäni.\n\nSURREY.\n                   Kuink' ilmi tuli\nSe juoni?\n\nSUFFOLK.\n          Kummaa tietä.\n\nSURREY.\n                        Kuinka? Kuinka?\n\nSUFFOLK.\nHe, kardinaalin kirje paaville\nKuninkaan tuli käsiin; siinä näkyi,\nEtt' eron lykkäystä kardinaali\nPyys Hänen pyhyydeltään; \"Jos niin käy\",\nNiin sanat kuuluivat, \"on päivän selvää,\nKuninkaan ett' on pauloihinsa saanut\nKuningattaren piika, Anna Bullen.\"\n\nSURREY.\nTuon lukiko?\n\nSUFFOLK.\n             No, tieten.\n\nSURREY.\n                         Tepsikö se?\n\nKAMARIHERRA.\nKuningas siitä näki, kuinka häntä\nHän väijyilee ja vaanii. Tällä kertaa\nSe juoni petti; lääke tuli vasta\nPotilaan kuoltua: jo kuningas on\nTuon kauniin tytön nainut.\n\nSURREY.\n                           Jospa oisi!\n\nSUFFOLK.\nNo, onneks olkoon toivonne, my lord;\nTodeksi vannon sen.\n\nSURREY.\n                    Niin siunaukseni\nSe liitto saakoon!\n\nSUFFOLK.\n                   Aamen, sanon.\n\nNORFOLK.\n                                 Aamen!\n\nSUFFOLK.\nJo kruunauksest' on käsky annettu.\nVaan tää on vielä uutta; kaikkein korvat\nEi sitä kuulla saa. -- Mut, hyvät herrat,\nOlento sievä on hän, täydellinen\nÄlyn ja muodon puolesta; ja varmaan\nHänestä tälle maalle siunaus koituu,\nJot' aina muistellaan.\n\nSURREY.\n                       Mut kuningas\nSulattaa voiko kardinaalin kirjeen?\nJumala siitä varjelkoon!\n\nNORFOLK.\n                         Niin, aamen!\n\nSUFFOLK.\nEi, hänen nokkans' ympärillä hörrää\nMuit' ampiaisia; ne kohta pistää.\nHyvästi sanomatta Campejus\nOn livistänyt Roomaan; jättänyt on\nKuninkaan asian, ja paavin luo\nOn kardinaalin kätyrinä mennyt\nTään vehkeit' edistämään. Tietkääs mitä:\nKuningas huusi \"haa!\", kun tämän kuuli.\n\nKAMARIHERRA.\nNiin suututtakoon häntä Jumala,\nEtt' yhä äänekkäämmin huutaa: haa!\n\nNORFOLK.\nMut sanokaahan, milloin palaa Cranmer?\n\nSUFFOLK.\nOn palannut, ja entist' on hän mieltä;\nJa kuningaskin tyyntyy eron suhteen,\nKun kaikki kristikunnan oppineet\nSen ovat hyväksyneet. Kohta, luulen,\nJulaistaan tämä uusi naiminen\nJa kruunaus myös, ja Katariina enää\nEi kuningatar oo, vaan prinsessa,\nArthurin prinssin leski.\n\nNORFOLK.\n                         Cranmer tuo\nOn kelpo mies: on paljo vaivaa nähnyt\nKuninkaan tähden.\n\nSUFFOLK.\n                  Pian tuleekin\nHän arkkipiispaksi.\n\nNORFOLK.\nNiin kai.\n\nSUFFOLK.\n          Niin, varmaan.\nKah, kardinaali --\n\n    (Wolsey ja Cromwell tulevat.)\n\nNORFOLK.\n                   Kas, kas, kuink' on kiivas!\n\nWOLSEY.\nTe kuninkaalle annoitteko, Cromwell,\nTuon käärön?\n\nCROMWELL.\n             Makuuhuoneess', omaan käteen.\n\nWOLSEY.\nKatsoiko sisällystä?\n\nCROMWELL.\n                     Heti mursi\nHän sinetin, ja minkä ensin näki,\nSen vakavana luki; mielenkiinto\nKuvastui kasvoissa. Hän käski teidän\nOdottaa häntä täällä aamusta.\n\nWOLSEY.\nTuleeko piankin hän?\n\nCROMWELL.\n                     Varmaan pian.\n\nWOLSEY.\nSiis tuokioksi minut jättäkää. --\n\n    (Cromwell menee.)\n\nNiin, Alençonin herttuatar, Ranskan\nKuninkaan sisar, hänen pitää naida. --\nVai Anna Bullen! Hittoon Anna Bullen!\nEi kauniit kasvot tässä riitä. -- Bullen!\nEi mikään Bullen! -- Oi, jos Roomasta\nJo saapuis sana! -- Markiisitar Pembroke!\n\nNORFOLK.\nOn suuttunut.\n\nSUFFOLK.\n              Kai kuullut kuninkaan\nHiovan häneen vihaansa.\n\nSURREY.\n                        Oi, Herra\nVanhurskas, tee se kyllin purevaksi!\n\nWOLSEY.\nRitarin tytär, halpa hovineitsyt\nKuningattaren kuningattareksi,\nEmäntäns' emännäksi! Kirkkaasti\nSe kynttilä ei pala; täytyy niistää;\nJa niin se sammuu. Mitä, vaikk' on kaunis\nJa siivokin? Hän on, sen tiedän, synkkä\nLuterilainen. Meidän asialle\nEi hyödyllistä, että hän saa maata\nPovella itsepäisen kuninkaan.\nPääkerettiläinen Cranmer hänkin noussut\nJa kuninkaan on lempiin hiipinyt\nJa oraakelin virkaan.\n\nNORFOLK.\n                      Hautoo jotain.\n\nSURREY.\nOi, jos ne hauteet hältä syövyttäisi\nSydämmen valtajuuret!\n\n    (Kuningas, lukien paperilehteä, ja Lovell tulevat.)\n\nSUFFOLK.\n                      Kuningas!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOi, mitkä summat omiin tarpeisiinsa\nOn koonnut! Mitkä kultavirrat hänest'\nOn vuotaneet! Oi, pyhä säästäväisyys!\nMist' on ne haalinut? -- Ken teistä nähnyt\nOn kardinaalin?\n\nNORFOLK.\n                Tässä tarkanneet\nOlemme häntä. Kumma kuohu aivoiss'\nOn hällä; jalkaa polkee, pystyyn karkaa,\nÄkisti pysähtyy ja katsoo maahan\nJa sormen nostaa otsalleen; mut heti\nTaas alkaa riehua, taas pysähtyy,\nKovasti takoo rintaansa, ja katseen\nKuun puoleen heittää; mitä kummimmissa\nHän asennoiss' on ollut.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                         Luultavasti;\nOn mieli kuohuksissa. Tänään laittoi\nHän mulle silmäiltäviks papereita,\nJoit' olin pyytänyt; mut arvatkaas,\nMa mitä niihin kätkettynä löysin?\nNiin, totta, luettelon tavaroista:\nSiin' aarteit' oli, kultaa, hopeaa,\nKorua, loistokamaa siihen määrään,\nEtt' alamaisella ei luulis varaa\nOlevan moiseen.\n\nNORFOLK.\n                Se on taivaan tahto;\nSen oli kääröön pannut jokin henki,\nSill' armoittaakseen teidän silmäänne.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nJos tietäisimme, että hänen mielens'\nOn maasta taivaallisiin kääntynyt,\nNiin jouten saisi olla mietteissään.\nMut varon, että alla kuun ne asuu\nJa vakaan tuuman arvoiset ei ole.\n\n    (Asettuu istumaan ja kuiskaa Lovellille,\n    joka sitten menee Wolseyn tykö.)\n\nWOLSEY.\nOi, anteeks, taivas! Teidän armoanne\nJumala siunatkoon!\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                  Te, arvon loordi,\nOlette taivaan tavaroita täynnä\nJa mieless' armon runsas kalusto,\nJot' ikään tarkastitte; hetkeäkään\nEi teiltä hurskaast' ajastanne riitä\nTään mailman askareihin. Huono liette\nTalouden pitäjä, ja iloitsen,\nEtt' olette mun kaltaiseni siinä.\n\nWOLSEY.\nPyhillä toimill' oma aikans' on\nJa oma valtakunnan asioilla,\nJa luontokin se vaatii hoitoaan,\nJa sitä minunkin, sen heikon lapsen,\nKuin kuolevaisten veljienikin,\nTotella tulee.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n               Hyvin puhuttu!\n\nWOLSEY.\nSuvaitkaa, majesteetti, -- itse siihen\nSyyt' antaa koitan -- aina sovittaa\nMun hyvät sanani ja hyvät työni.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nTaas hyvin puhuttu; ja tavallaan\nOn hyvin-puhuminen hyvää työtä;\nJa kuitenkaan ei sanat ole työtä.\nIsäni teitä suosi, sanoi sen,\nJa tämän sanansa hän työssä näytti;\nMinä kuninkaana teille paikan soin\nLähinnä sydäntäni, teilt' en koskaan\nEtua parast' evännyt; päinvastoin\nOmaani supistinkin, kootakseni\nHyvyyttä teihin.\n\nWOLSEY (syrjään).\n                 Mitä tietää tämä?\n\nSURREY (syrjään).\nSuo, taivas, tätä jatkua!\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                          Teist' enkö\nMa tehnyt valtakunnan ensi miestä?\nSanokaa, onko totta mitä sanon?\nJa, jos sen myönnätte, niin sanokaa,\nVelassa mulle oletteko? Mitä?\n\nWOLSEY.\nMa myönnän, kuningas, ett' armoa\nNiin sadellut on minuun joka päivä,\nEtt' en voi sitä palkita; se kävis\nYlitse ihmisvoimain. Tekoni\nEi koskaan päässyt tahdon tasalle,\nJos kuinka ahkeroinkin. Omaa hyvää\nSen verran katsoin, että määränäni\nAin' oli teidän pyhä persoonanne\nJa valtakunnan etu. Armontöistä,\nJoit' arvottomaan minuun tuhlasitte,\nOn ainut palkka alamaisen kiitos,\nRukous puolestanne, uskollisuus,\nJok' yhä kasvoi vain ja yhä kasvaa,\nSiks kuin sen kuolon talvi tappaa.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                                   Oivaa!\nTäss' uskollisen, nöyrän alamaisen\nTe kuvasitte; kunnian se töistään\nSaa palkakseen, niinkuin sen vastakohta\nHäpeän kostoksensa. Luulis että,\nKun sydämmeni ystävyytens' antoi,\nKäteni armot tuhlas, valtani\nSoi arvot teille suuremmat kuin muille,\nMyös teidän käsin, sydämmin ja voimin --\nVelvoituksesta puhumattakaan --\nPitäisi erikoista ystävyyttä\nEnemmän mulle osoittaa kuin muille.\n\nWOLSEY.\nKuninkaan parast' enemmän ma katsoin\nKuin omaani. Ain' ennen, nyt ja vasta --\nVaikk' uskoton ois koko maailma\nJa teidät kavaltais, vaikk' uhkuis vaara\nNiin julman valtavana kuin vain aatos\nVoi kuvailla -- mun uskollisuuteni,\nKuin luoto tyrskyn keskell', ärjyt aallot\nPoveensa särkisi ja järkkymättä\nTeit' aina suojais.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                    Puhett' ylevää!\nKas, tuossa, loordit, sydän vilpitön!\nAvoinna näitte sen. -- Tuo lukekaa:\n\n    (Antaa hänelle paperin.)\n\nJa sitten tuo; ja sitten suurukselle,\nJos ruoka maittaa.\n\n    (Kuningas menee, katsoen vihaisesti Wolsey-kardinaaliin,\n    ylimykset tunkeilevat hänen jälkeensä, naurellen ja\n    keskenään kuiskaillen.)\n\nWOLSEY.\n                   Mitä tietää tuo?\nMik' äkki-viha! Mikä siihen syynä?\nRypisti otsaansa, ja silmä paloi,\nKuin turmaa uhkais; ärjäs leijona\nNoin katsoo uskaljaaseen metsämieheen,\nJok' on sen haavoittanut, -- sitten ruhjoo..\nNyt tuota katson; pelkään, että se\nOn vihan syynä. -- Oikein: tuo se minut\nOn kukistanut! Siinä luettelo\nOn summa-aarteista, joit' itselleni\nKoonnut olen, päästäkseni paaviks\nJa Roomass' ystäviä ostaakseni.\nOo, huolimattomuus, jok' omiaan\nOn narrin kaatamaan! Mik' ilkipeikko\nMun pani kätkemään tuon salaisuuden\nPakettiin, jonka laitoin kuninkaalle?\nApua eikö? Eikö uutta juonta,\nMill' ajaa tämä hänen aivoistaan?\nSapettaa häntä tuo. Mut keinon tiedän;\nJos tepsii tää, niin onnen kiusallakin\nMa nousen taas. -- Haa! Mitä? \"Paaville?\"\nKirjeeni paaville, niin, toden totta,\nJa koko sopimus! Siis, hyvästi!\nMin' olin suuruuteni kukkuloilla,\nJa kunniani keskitaivaalta\nNyt alan laskea; ma putoan\nKuin kirkas tähdenlento iltasella,\nKoht' ei mua kukaan näe.\n\n    (Norfolkin ja Suffolkin herttuat, Surreyn kreivi\n    ja kamariherra palaavat.)\n\nNORFOLK.\n                         Kardinaali,\nKuninkaan tahto kuulkaa, joka vaatii\nEtt' oiti meille valtasinetin\nNyt annatte ja Winchesterin maalle\nPois Asherhouseen itse vetäydytte, --\nSiks kunnes toisin määrätään.\n\nWOLSEY.\n                              Seis! Hiljaa!\nEi teillä valtuutta. Näin suureen toimeen\nEi sanat riitä.\n\nSUFFOLK.\n                Vastustaa ken tohtii,\nMit' itse kuninkaan on suusta tullut?\n\nWOLSEY.\nSiks kunnes muuta näen kuin sanoja\nJa tahdon, pahan tahdon, kärkkäät herrat,\nNiin uskallan ja täytyykin mun kieltää.\nNyt näen, kuink' alhaa ainett' olette:\nKateutta vain! Kuink' ahnaast' ahnehditte\nMun turmaani, niin kuin se teitä ruokkis!\nKuink' ilon ivaa kaikess' osoitatte,\nMi turmioks' on mulle! Ilkimykset,\nKateuden tietä käykää; teillä siihen\nOn kristillinen oikeus; varmaan saatte\nAjoissa palkankin. Tään sinetin,\nJonk' ottaa uhkaatte, sen omin käsin\nKuningas -- teidän herranne ja mun --\nMinulle antoi elinkaudeksi,\nJa arvon, viran myös, ja vahvistukseks\nAvoimen kirjeen. Ken sen riistää multa?\n\nSURREY.\nHän, ken sen antoi.\n\nWOLSEY.\n                    Tulkoon sitten itse!\n\nSURREY.\nSin' olet pöyhkä petturi, sa pappi.\n\nWOLSEY.\nValetta, pöyhkä loordi! Eilen vielä\nOis Surrey kielens' ennen polttanut\nKuin moista puhunut.\n\nSURREY.\n                     Sun vallanhimos,\nPunainen pahus, täältä murheenmaasta\nVei appeni, sen jalon Buckinghamin.\nEi kaikkein kardinaali-veljein päät --\nSinä arvoinesi niihin luettuna --\nSen miehen yhtä hivuskarvaa vastaa.\nKirottu koko teidän politiikka!\nMun lähetitte Irlantiin, jost' apu\nOl' etäällä ja kuningas ja kaikki,\nJotk' olemattomista rikoksista\nOis hälle armon hankkineet; sill' aikaa\nPyhästä säälistä sa hyvyydessäs\nSoit hälle synninpäästön kirveen kautta.\n\nWOLSEY.\nSe valhett' on ja kaikki muukin, josta\nTuo lörppäkieli loordi mua syyttää.\nLain kautta herttua tuomionsa sai;\nEtt' olin hänen kuolemaansa syytön\nJa vapaa juonista, sen päärein oikeus\nJa asiansa huonous todistaa.\nJos oisin kielevä, niin sanoisin,\nEtt' yhtä vähän teiss' on kuntoa\nKuin kunniaa; ett' alttiudessa\nKuningast', ylvää haltijaani, kohtaan\nMin' olen yhtä hyvä mies kuin Surrey\nJa kaikki hänen narrikumppaninsa.\n\nSURREY.\nSun pitkä takkis sua suojaa, pappi,\nSais sydänvertas muuten miekka maistaa. --\nTuot' uhkaa siedättekö kuulla, loordit,\nJa moisen suusta? Näin jos meitä saa\nMokoma punareuhka koiritella,\nHyvästi silloin aateluus! Hän meitä\nHatullaan pyytää vois kuin leivosia.[9]\n\nWOLSEY.\nOn hyvyys sulle myrkkää.\n\nSURREY.\n                         Niin se hyvyys,\nJoll' omiin käsiinne te kiskomalla\nMaan kaikki rikkaudet kiersitte;\nSe hyvyys, jolla kirjeissänne paaviin\nKuninkaan petitte; sen hyvyytenne,\nJos härnäätte, ma kuuluks teen. -- Lord Norfolk,\nJos tosi ylimys te olette,\nJos yhteishyvää hellitte ja tilaa\nIvatun aatelimme ja sen lasten --\nJotk' aateliks ei nouse, tuo jos elää --\nNyt hänen maineluettelons' esiin\nJa syntikirjansa! -- Se teitä, pappi,\nPahemmin säikyttää kuin messukello,[10] --\nKun tumman naikon kanssa kiemailitte. --\n\nWOLSEY.\nSyvästi tuota miestä inhoisin,\nJos sit' ei kieltäis kristillinen rakkaus.\n\nNORFOLK.\nKuninkaan käsiss' on se luettelo;\nMut ruma on se.\n\nWOLSEY.\n                Sitä kauniimpana\nJa kirkkaampana puhtauteni loistaa,\nKun toden kuulee kuningas.\n\nSURREY.\n                           Ei auta.\nOn hyvä muisto mulla; jotkut kohdat\nMa vielä muistan, ja ne julki tuon.\nJos voitte, punastukaa, kardinaali,\nJa tunnustakaa; se ois toki suoraa.\n\nWOLSEY.\nKaikk' esiin! Pahimmatkin syytteet torjun.\nJos punastun, niin sitä punastun,\nEtt' ylimys on vailla tapoja.\n\nSURREY.\nParempi se, kuin päätä vailla. Siis:\nKuninkaan tietämättä ensinnäkin\nPyritte legaatiksi, jonka kautta\nMaan piispain toimivallan hervaisitte.\n\nNORFOLK.\nKirjeissä ulkovalloille ja Roomaan\nOl' aina lause: _ego et rex meus_;\nKuninkaan sillä käskyläiseksenne\nTe alensitte.\n\nSUFFOLK.\n              Lisäks kuninkaan\nJa neuvoskunnan tietämättä veitte,\nLähetiks keisarille mennessänne,\nMukaanne Flandriin valtasinetin.\n\nSURREY.\nNiinikään soitte laajan valtuudet\nGregory Cassadolle liiton tekoon\nFerraran välillä ja Englannin,\nKuninkaan tiedotta ja neuvoskunnan.\n\nSUFFOLK.\nJa vallanhimosta te leimautitte\nKuninkaan rahaan pyhän hattunne.\n\nSURREY.\nJa suunnattomat summat lähetitte --\nNe kuinka saitte, tunto sanokoon --\nSyötiksi Roomaan, onkiaksenne\nNiill' arvopaikkoja, ja valtakunnan\nNäin köyhdytitte. Paljo muuta vielä,\nMut kun se inhaa on ja teitä koskee,\nEn sillä tahraa suutani.\n\nKAMARIHERRA.\n                         My lord,\nOn halpaa langennutta polkea.\nLain valtaan jääköön; sen on tuomio,\nEi teidän. Sydän itkee nähdessäni,\nKuin pieneks hänen suuruutens' on käynyt.\n\nSURREY.\nSuon hälle anteeksi.\n\nSUFFOLK.\n                     Lord kardinaali,\nKuningas vielä käskenyt on tämän:\nKun kaikki, mitä Rooman legaattina\nOlette tässä maassa toiminut,\nOn _praemunire_-säännön alaisena,[11]\nNiin tämä laki kohtaa teitä myös;\nMaat, mannut, kiinteän ja irtaimen\nOlette rikkonut, ja menettänyt\nKuninkaan turvan. -- Tää mun toimeni.\n\nNORFOLK.\nNyt jääkää miettimään, kuink' elämänne\nOn parattava. Jyrkän vastauksenne,\nKun sinetin meilt' epäsitte, teemme\nKuninkaan tiedoks; varmaan kiittää teitä.\nHyvästi, vähä hyvä kardinaali!\n\n    (Kaikki menevät, paitse Wolsey.)\n\nWOLSEY.\nHyvästi, vähä hyvä, mikä jää!\nHyvästi iäks, kaikki suuruuteni!\nSe ihmisen on osa; tänään kasvaa\nUjoa toivon tainta, huomenna\nJo kukkii, loistaa täydess' uhkeudessaan,\nJa sitten tulee halla, turmahalla,\nJa -- ihminen kun varmana jo levoss'\nOdottaa suuruutensa kypsyntää --\nSe juureen puraisee ja hänet kaataa\nNiinkuin nyt minunkin. Kuin huimat pojat,\nJotk' uivat rakoilla, jo monta kesää\nUhalla laskin maineen ulappaa,\nMut liian kauas; pullistunut korska\nMun särkyi aitani, ja vanhana\nJa virass' uupuneena raivon virran\nMa jouduin ajeluun; se nyt mun nielee.\nSua vihaan, turha kunnia ja loisto.\nNyt uuden mielen saan. Oi, kuink' on kurja\nSe raukka, joka luottaa valtoihin!\nNiin, ruhtinasten armonhymyilyn,\nJot' ahnehdimme näin, ja tuhon välill'\nEnemmän tuskaa on ja kauhua,\nKuin mitä sodist' on ja naisista.\nKun sorrut, Luciferin lailla sorrut,\nOn toivo mennyttä.\n\n    (Cromwell tulee säikähdyksissään.)\n\n                   No, mitä, Cromwell?\n\nCROMWELL.\nEn puhua ma voi. --\n\nWOLSEY.\n                    Noin hämmentynyt\nMun turmiostaniko? Kummeksitko,\nJos suistuu suuruuskin? Jos itket sinä,\nNiin toden totta olen mennyt mies.\n\nCROMWELL.\nKuink' armonne on laita?\n\nWOLSEY.\n                         Hyvin; Cromwell;\nEn onnellisemp' ole koskaan ollut.\nNyt tunnen itseni, nyt tunnen rauhaa,\nJot' arvot maalliset ei voita: tyyntä\nOmantunnon rauhaa. Kuningas mua auttoi,\nHänelle kiitos; näiden hartioiden\nLahoilta pylväiltä hän säälist' otti\nPois painon, jot' ei kantais laivastot:\nTuon liian kunnian. Oi, se on taakka,\nNiin, rakas Cromwell, taakka liian raskas\nSen kantaa, joka toivoo taivaaseen.\n\nCROMWELL.\nIloitsen, että hyväll' ootte tiellä.\n\nWOLSEY.\nNiin luulisin; nyt, toivon, olen valmis --\nMa tunnen siihen hengessäni voimaa --\nPahempaa, kovempaakin kestämään,\nKuin millä heikot vihamiehet uhkaa.\nMit' uutta?\n\nCROMWELL.\nPahin kaikista ja raskain\nKuninkaan suosion on menetys.\n\nWOLSEY.\nJumala häntä siunatkoon!\n\nCROMWELL.\n                         Ja sitten\nSir Thomas More on teidän sijaanne\nValittu kansleriksi.\n\nWOLSEY.\n                     Kiire oli.\nKyvykäs mies. Hän kauan pysyköön\nKuninkaan suosissa ja tuomitkoon\nTotuuden sekä omantunnon mukaan,\nNiin että, kun on matkans' autuaasti\nHän päättänyt, sais orpoin kyyneleistä\nTomulleen hautapatsaan. Mitä muuta?\n\nCROMWELL.\nCranmer on suosittuna palannut\nJa Canterburyn arkkipiispaks tehty.\n\nWOLSEY.\nSe oli uutta.\n\nCROMWELL.\n              Vihdoin, lady Anna,\nJonk' aikaa kuningas on salaa nainut,\nKirkossa tänään kuningattarena\nOn julki näyttäynyt. Nyt puhutaan\nVain kruunauksesta.\n\nWOLSEY.\n                    Cromwell, se se riippa\nMun alas painoi. Kuningas on käynyt\nOmia teitään. Tuon, tuon naisen tähden\nMenetin iäks loistoni; ei enää\nValaise mainettani aurinko,\nEi enää kultaa tuota suurten seuraa,\nJok' odotti vain hymyäni. Mene!\nHävinnyt olen, köyhä, kelvoton\nSun herraksesi. Etsi kuningasta --\nSe aurinkosi älköön laskeko! --\nMa hälle olen kertonut, ken olet\nja että taattu olet; hän sua auttaa.\nMua muistellessaan -- jalo häll' on luonto --\nHän lämpenee ja toivorikasta\nEi palvelustas hylkää. Hyvä Cromwell,\nHänt' älä loukkaa, varull' ole, katso\nEtistä etuasi.\n\nCROMWELL.\n               Teistä, herra,\nMun luopuako täytyy? Heittää täytyy\nNoin hyvä, jalo, vakaa isäntä?\nTodetkoon, kell' ei sydän kivest' ole,\nKuink' on mun raskas jättää herrani.\nSaa palveluni kuningas, mut te\nMun rukoukseni iänikuisesti.\n\nWOLSEY.\nEn kyynelt' ajatellut vuodattaa\nTäss' surkeudessa, mut hellyydelläs\nSa sait mun naisen osaa näyttämään.\nPois kyynel pyhkikäämme! Kuule, Cromwell,\nKun joudun unheeseen -- ja se käy pian --\nJa kylmässä kun nukun marmorissa,\nMiss' enää minua ei mainita,\nNiin sano, näin sua neuvon, sano: Wolsey,\nJok' astui kerran tietä kunnian\nJa maineen mittas syvyydet ja särkät,\nHän, haaksirikko, neuvoi sulle varman\nYlennystien, vaikk' itse siitä eksyi.\nTuhoni näet ja mikä minut kaatoi.\nVaroitan, Cromwell: vältä ylpeyttä;\nSe synti enkelitkin kukisti;\nKuink' ihminen, tuo Luojan kuva, sillä\nVois mitään voittaa? Itses unhota;\nRakasta vihamiestäs; vilpillä\nEt voita enempää kuin suoruudella.\nKädessäs aina rauhan oksaa kanna,\nSe kateelliset kielet vaientaa.\nTee oikeutta, älä ketään pelkää.\nJumalaa, isänmaata, totuutta\nRakasta aina. Näin jos kaadut, Cromwell,\nNiin marttyyrina kaadut. Palvele\nVain kuningasta. -- Auta mua sisään;\nSiell' ota kirjaan kaikki tavarani\nViimeiseen ropoon; se on kuninkaan.\nJumalaan uskoni ja papin puku\nOn ainut, mit on enää mulla omaa.\nOi, Cromwell, Cromwell! Jumalaa jos puoliks\nNiin oisin palvellut kuin kuningasta,\nHän ei mua vanhoillani syössyt ois\nNäin alastonna vihamiesten käsiin.\n\nCROMWELL.\nOi, malttukaa!\n\nWOLSEY.\n               Niin teenkin. Hovin liemu,\nJää hyvästi! Mua kutsuu taivaan riemu.\n\n                            (Menevät.)\n\n\n\n\nNELJÄS NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Katu Westminsterissa.\n\n    (Kaksi aatelismiestä kohtaa toisensa.)\n\n1 AATELISMIES.\nNo, terve taaskin.\n\n2 AATELISMIES.\n                   Samat sanat teille.\n\n1 AATELISMIES.\nTulitte tähän varmaan katsomaan,\nKun lady Anna palaa kruunauksesta?\n\n2 AATELISMIES.\nNiin, aivan niin. Kun viimein tavattiin,\nTul' oikeudesta herttua Buckingham.\n\n1 AATELISMIES.\nNiin oikein; silloin oli surun aika,\nNyt julki riemu.\n\n2 AATELISMIES.\n                 Niin, nyt porvaristo\nKuninkaanmielisyyttään täysin näyttää;\nSe tätä päivää -- oikeutensa mukaan --\nKemuilla viettää, huvinäytelmillä\nJa juhlakulkueilla.\n\n1 AATELISMIES.\n                    Komeampaa\nJa uljaampaa ei ole koskaan nähty.\n\n2 AATELISMIES.\nKysyä sallikaa mun, mikä teill' on\nPaperi kädessä?\n\n1 AATELISMIES.\n                Se luettelo\nOn niistä henkilöistä, joilla tänään\nOn virkatointa kruunauksessa.\nSuffolkin herttua drotsetina ylin,\nNorfolkin herttua sitten marskina.\nLukea tuosta itse voitte loput.\n\n2 AATELISMIES.\nSuur' kiitos. Jos en tapaa tuntisi,\nNiin lukisin ma kyllä paperinne.\nMut miten käy nyt leski-prinsessan,\nKatariinan, sekä hänen asiansa?\n\n1 AATELISMIES.\nSen sanon, Canterburyn arkkipiispa\nYhdessä muiden suuriarvoisten\nJa oppineiden isäin kanssa istui\nDunstabless' oikeutta, kuusi virstaa\nAmpthill'istä, miss' asui prinsessa;\nSai monasti hän haaston, mut ei tullut.\nKun pois hän jäi, ja tunnonvaiva valtas\nKuninkaan yhä, niin nää opinmiehet\nYksmielisesti eron päättivät\nJa naimaliiton tyhjäks julistivat.\nHän sitten Kimboltoniin siirrettiin,\nSiell' on nyt sairaana.\n\n2 AATELISMIES.\n                        Voi, rouva-parkaa! --\n\n    (Torventoitotuksia.)\n\nSeis! Torvet soivat: kuningatar tulee.\n\n    (Hoboijansoittoa.)\n\n    Kruunauskulkue.\n\n    Vilkkaita torventoitotuksia.\n\n    1. Kaksi tuomaria.\n\n    2. Lord kansleri, jonka edellä kannetaan valtasinettiä\n       ja virkasauvaa.\n\n    3. Kuorolaulajia.\n\n    4. Lontoon määri, virkasauva kädessä. Sitten sukkanauhan\n       tähdistön airut asepuvussa ja kullattu kuparikruunu päässä.\n\n    5. Markiisi Dorset, kultainen valtikka kädessä ja päässä\n       kultainen puolikruunu. Hänen rinnallaan Surreyn kreivi,\n       hopeainen sauva ja kyyhkynen kädessä ja kreivin kruunu\n       päässä. Kummallakin sukkanauhantähdistön ketjut kaulassa.\n\n    6. Suffolkin herttua juhlapuvussa, kruunu päässä ja pitkä,\n       valkea sauva kädessä, valtakunnan drotsina. Hänen rinnallaan\n       Norfolkin herttua, marsalkansauva kädessä ja kruunu päässä.\n       Kummallakin sukkanauhantähdistön ketjut kaulassa.\n\n    7. Kunniakatos, jota neljä satamaparoonia kantaa; sen alla\n       kulkee kuningatar loistopuvussa, kruunu päässä ja hiukset\n       runsaasti helmillä koristettuina. Toisella puolella Lontoon,\n       toisella Winchesterin piispa.\n\n    8. Vanha Norfolkin herttuatar, päässä kruunu, johon on\n       kukkia kudottu; kannattaa kuningattaren laahusta.\n\n    9. Ylimysnaisia ja kreivittäriä, yksinkertaiset, kukattomat\n       kultakruunut päässä.\n\n2 AATELISMIES.\nNiin, kulku kuninkaallinen! -- Nuo tunnen; --\nKen kantaa valtikkaa?\n\n1 AATELISMIES.\n                      Markiisi Dorset;\nJa kreivi Surrey tuo, ken kantaa sauvaa.\n\n2 AATELISMIES.\nKomea ylimys! Ja kreivi Suffolk\nTuo tuossa kai?\n\n1 AATELISMIES.\n                Niin, valtakunnan drotsi.\n\n2 AATELISMIES.\nJa Norfolk tuo?\n\n1 AATELISMIES.\n                Niin.\n\n2 AATELISMIES (näkee kuningattaren).\n                      Siunatkoon sua taivas!\nEn kasvoja noin kauniit' ole nähnyt. --\nKautt' autuuteni, enkeli hän on.\nKuninkaall' enemmän kuin Intiat\nOn sylissään, kun tuota naista halaa.\nEn soimaa hänen tuntoaan.\n\n1 AATELISMIES.\n                          Nuo, jotka\nKatosta hänen päällään pitävät,\nNe Viiden Sataman on parooneja.[12]\n\n2 AATELISMIES.\nNoit' onnellisia! Niin ovat kaikki\nJotk' ovat hänen lähellään. Ja tuo,\nTuo hänen laahuksensa kannattaja,\nKai vanha Norfolkin on herttuatar?\n\n1 AATELISMIES.\nNiin on; muut kaikki kreivittäriä.\n\n2 AATELISMIES.\nSen sanoo kruunut. Tähtiä he ovat.\nJa lentojakin jotkut.\n\n1 AATELISMIES.\n                      Vaiti siitä!\n\n    (Kulkue poistuu torvien raikkaasti soidessa.)\n\n    (Kolmas aatelismies tulee.)\n\nKah, terve! Miss' on teitä paistettu?\n\n3 AATELISMIES.\nHe, kirkoss', ahdingossa; sormeakaan\nEi mahtunut ois lisää. Ilon humuun\nTukehduin melkein.\n\n2 AATELISMIES.\n                   Juhlamenot näitte?\n\n3 AATELISMIES.\nNo, näinhän.\n\n1 AATELISMIES.\n             Millaisilta näyttivät?\n\n3 AATELISMIES.\nKannatti katsella.\n\n2 AATELISMIES.\n                   No, kertokaa.\n\n3 AATELISMIES.\nKykyni mukaan. Kuningattaren\nKun ladyjen ja loordein vuolas virta\nOn korokkeelle kuoriin saattanut,\nVetäytyy pois se; hänen armonsa\nKomealt' istuimellaan huokaa sitten\nNoin puolen tuntia ja kansan sallii\nVapaasti ihanuuttaan ihailla.\nHän totta onkin kauniin nainen, mit' on\nMies ikänänsä syleillyt. Kun kansa\nSiin' oikein hänet näki, nousi telme\nKuin myrskyn riehtoessa purjeita,\nNiin sekava ja hurja: hatut, takit,\nJakutkin ilmaan lensi; nokat menneet\nOis saman tien, jos ei ois kiinni olleet.\nMoist' iloa en ole koskaan nähnyt.\nMahakkaat vaimot, aivan viimeisillään,\nKuin entisaikain muurinsärkijät\nTungokseen töytäsivät, joka horjuin\nPakeni tieltä. Mies ei voinut väittää:\n\"Tuo mun on eukkoni\", niin yhdess' oli\nMytyssä siinä kaikki.\n\n2 AATELISMIES.\n                      Mitä sitten?\n\n3 AATELISMIES.\nNyt kuningatar nousi, nöyräst' astui\nLuo alttarin ja polvistui ja nosti\nIhanat silmäns' ylös taivaaseen,\nKuin pyhimys, rukoillen hartahasti.\nNous sitten, kumartaen kansalle.\nNyt hälle Canterburyn arkkipiispa\nKuningattaren merkit, pyhän öljyn,\nJa Edvard Tunnustajan kruunun, sauvan\nJa rauhankyyhkyn antoi ynnä muut\nYlevät arvonmerkit; sitten kuoro,\nMaan valituimman soiton säistämänä,\nViritti yhdessä _Te Deum_ virren.\nSamalla loistolla he palasivat\nYork-placeen, miss' on juhlapidot nyt.\n\n1 AATELISMIES.\nYork-place ei enää ole sen se nimi\nOn mennyttä, kun kardinaali kaatui.\nSe Whitehall on ja kruunun nyt.\n\n3 AATELISMIES.\n                                Tuon tiedän;\nSe nimi uusi on, ja kielell' yhä\nOn entinen.\n\n2 AATELISMIES.\n            Nuo kaksi arvon piispaa\nMolemmin puolin kuningatarta\nKeit' olivat?\n\n3 AATELISMIES.\n              Stokesley ja Gardiner:\nWinchesterin on toinen -- äskettäin\nViel' oli kuninkaalla kirjurina --\nJa Lontoon toinen.\n\n2 AATELISMIES.\n                   Winchesterin piispa\nEi katso hyvin silmin arkkipiispaan,\nVakaaseen Cranmeriin.\n\n3 AATELISMIES.\n                      Sen tietää kaikki;\nMut viel' ei välit rikki; niiks jos tulee,\nPeloton ystävä on Cranmerilla.\n\n2 AATELISMIES.\nSanokaa, kuka on se?\n\n3 AATELISMIES.\n                     Thomas Cromwell,\nKuninkaan suosittu ja todellakin\nTehokas ystävä. Hän kutsuttu\nOn kruununkalleuksien vartijaksi\nJa salaneuvoston jo jäsen on.\n\n2 AATELISMIES.\nHän vielä nousee.\n\n3 AATELISMIES.\n                  Varmaankin. Mut\nNyt, hyvät herrat, mukanani hoviin.\nMun olkaa vierainani; jotain siellä\nVoin tarjota, ja sinne matkalla --\nMa lisää kerron.\n\nMOLEMMAT.\n                 Niinkuin käskette.\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Kimbolton.\n\n    (Entinen kuningatar Katariina, sairaana; häntä\n    taluttavat sisään Griffith ja Patience.)\n\nGRIFFITH.\nKuink', armo, voitte?\n\nKATARIINA.\n                      Kuoloon valmis, Griffith;\nKuin raskaat oksat maahan taipuu polvet,\nVäsyen kuormaansa. Tuo mulle tuoli. --\nKas niin, -- nyt tuntuu hiukan helpommalta.\nSanoithan, Griffith, kun mua talutit,\nEtt' on tuo maineen laps, tuo suuri Wolsey,\nJo kuollut.\n\nGRIFFITH.\n            Sanoin, rouva, mutta luulin\nEtt' ette surultanne sitä kuullut.\n\nKATARIINA.\nOi, Griffith, kerro, kuinka kuoli hän;\nJos hyvin, niin hän edelläni kulki\nEsikuvana.\n\nGRIFFITH.\n           Näin sitä kerrotaan:\nKun hänet tuikea Northumberland\nYorkissa vangitsi ja oikeuteen\nToi syytteest' ankarasta vastaamaan,\nNiin äkisti hän sairastui niin pahoin,\nEtt' istua ei voinut muulillaan.\n\nKATARIINA.\nMies-parka!\n\nGRIFFITH.\n            Vihdoin, vähin, erin, pääsi\nHän Leicesteriin ja poikkes luostariin,\nMiss' abbotti ja koko veljeskunta\nHänt' otti kunnioittavasti vastaan.\nHän sanoi abbotille: \"Hyvä isä.\nMies vanha, vallan puuskain murjoma,\nVäsyneet luunsa tänne lepoon laskee;\nMaa-muru hälle rakkaudesta suokaa!\"\nNäin kääntyi vuoteeseen, ja tauti yhä\nPaheni vain; ja kolmantena yönä\nKahdeksan aikaan -- itse oli tunnin\nHän ennustanut -- hiljaa mietiskellen\nJa surren, katuen ja itkien,\nPois arvoloistons' antoi maailmalle,\nSielunsa taivaalle, ja nukkui rauhaan.\n\nKATARIINA.\nNiin levätköönkin: älköön painako\nRikokset häntä! Sen vain sanon, Griffith,\nMut rakkaudessa: hillimätön oli\nHänellä ylpeys; ruhtinasten pyrki\nHän verroille; hän koko valtakunnan\nJuoniinsa kiersi; virkain myynti työnä,\nLakina oma tahto; hovissa\nValeita kylvi; kahtamoiset aina\nSanat ja mieli; sääliä ei hällä,\nPait milloin jonkun aikoi kukistaa;\nLupaukset suuret, niinkuin itse silloin,\nMut täytäntö, mit' itse nyt on, tyhjää.\nLihaansa palveli ja huono oli\nPapeille esikuva.\n\nGRIFFITH.\n                  Armo hyvä,\nMe toisten virheet vaskeen uurramme,\nMut hyveet veteen kirjoitamme. Suokaa\nMun hiukan häntä kiittää.\n\nKATARIINA.\n                          Tee se, Griffith,\nOlisin muuten häijy.\n\nGRIFFITH.\n                     Kardinaali,\nVaikk' oli halpaa juurta, kieltämättä\nJo kehdoss' oli luotu suuruuteen.\nHän opiss' oli syvällinen, tarkka,\nÄlykäs, varma, kaunopuheinen,\nKopea, tyly vihamiestään kohtaan,\nMut ystävilleen lempeä kuin kesä.\nVaikk' oli pohjaton hän pyyteissään --\nSe synti on -- niin antelias oli\nKuin ruhtinas; sen aina todistavat\nNuo kasvattamans' opin kaksoiset,\nIpswich ja Oxford.[13] Toinen kohta kaatui;\nEi hyväntekijästään eloon jäänyt;\nMut toinen, vaikka keskoinen, jo kuulu\nJa kukoistava on ja yhä kasvaa,\nEtt' ei sen vertaa kristikunnas' ole.\nTuhonsa hälle tosi-onnen toi;\nNyt, eikä ennen, itsensä hän tunsi,\nNyt koki, mik' on autuus olla pieni\nSai vanhus armon suuremman kuin mitä\nVoi mailma antaa: nukkui Herrassa.\n\nKATARIINA.\nMuut' airutta en kuoltuani toivo,\nParempaa puhujaa, jok' elämääni\nJa mainettani suojaa herjaukselta,\nNiin ylevää kuin sinä, kunnon Griffith,\nPahimman vihamiehen tomullekin\nMun pani osoittamaan kunniaa\nTuo hurskaan mieles nöyryys. Rauha hälle! --\nPatience, käy tänne, alemmaks mua auta,\nEn sua enää kauan vaivaa. -- Griffith,\nNyt tuota surun sävelt' anna soittaa,\nJot' aina kuolinkelloikseni sanoin;\nSill' aikaa hengessäni kuuntelen\nJo lähenevää taivaan sulosointaa.\n\n    (Surullista ja juhlallista soittoa.)\n\nGRIFFITH.\nHän nukkuu. Hiljaa, tyttö, istukaamme,\nEtt' ei hän herää. Hiljaa, hyvä Patience!\n\n    (Uni-ilmiö. Juhlallisessa, hiljaisessa kulussa leijailee\n    näyttämölle, toinen toisensa jälkeen, kuusi haamua valkoisissa\n    vaatteissa, päässä laakeriseppeleet, kultaiset naamarit\n    kasvoilla ja laakeri- tai palmunoksat kädessä. Tehtyään muutamia\n    kierroksia, kaksi ensimmäistä pitää kukkasseppelettä hänen\n    päänsä päällä, jolla aikaa toiset neljä kunnioittavasti\n    kumartavat. Sitten ne kaksi, jotka seppelettä kannattivat,\n    antavat sen kahdelle seuraavalle, jotka liikkeissään\n    noudattavat samaa järjestystä ja pitävät seppeliä hänen päänsä\n    päällä. Nämä jättävät sitten seppeleen kahdelle viimeiselle,\n    jotka nekin noudattavat samoja menoja. Sen jälkeen Katariina,\n    ikäänkuin haltioissaan, osoittaa ilon ilmeitä ja nostaa kätensä\n    taivaaseen. Sitten haamut tanssien katoavat, vieden seppeleen\n    mukanaan. Soittoa jatkuu.)\n\nKATARIINA.\nMiss' olette, te rauhan henget? Poissa?\nJa jätitte mun yksin kurjuuteeni?\n\nGRIFFITH.\nTäss' olemme.\n\nKATARIINA.\n              En teitä kutsunut.\nKun nukuin, näittekö te mitä?\n\nGRIFFITH.\n                              Emme.\n\nKATARIINA.\nVai ette? Ettekö vastikään nähneet,\nKuink' enkeljoukko pitoihin mua kutsui?\nTuhansin sätein niiden kasvot loisti\nKuin auringon. He lupasivat mulle\nIkuisen onnen, toivat seppeleitä,\nJoit' en ma vielä kelpaa kantamaan,\nMut kohta varmaan, Griffith.\n\nGRIFFITH.\n                             Iloitsen,\nEtt' elvyttävät teidän mieltänne\nNoin kauniit unet.\n\nKATARIINA.\n                   Vaientakaa soitto;\nSe viiltää korviani.\n\n    (Soitto taukoaa.)\n\nPATIENCE.\n                     Huomaatteko,\nKuink' armo äkisti on muuttunut?\nKuink' ovat kasvot kaidat, katse kalvas,\nJääkylmä? Nähkääs silmiä?\n\nGRIFFITH.\n                          Hän kuolee.\nRukoile, rukoile!\n\nPATIENCE.\n                  Hänt' auta, taivas!\n\n    (Sanansaattaja tulee.)\n\nSANANSAATTAJA.\nSuvaitkaa, armo, --\n\nKATARIINA.\n                    Häpeemätön mies,\nNoin meitä kunnioitatko?\n\nGRIFFITH.\n                         On väärin\nNoin törkeästi häntä kohdella,\nKun tiedätte ett' entinen on suuruus\nHänelle rakas. Polvistukaa joutuin!\n\nSANANSAATTAJA.\nAnteeksi, armollisin majesteetti!\nUnohdin tavat kiireessäni. Tuolla\nKuninkaan lähettämä herra vartoo.\n\nKATARIINA.\nTuo hänet sisään, Griffith; tuota miestä\nEn siedä nähdä.\n\n    (Griffith ja sanansaattaja menevät.)\n\n    (Griffith palaa, mukanaan Capucius.)\n\n                Jos ei näkö petä,\nOlette lähettämä keisarin,\nMun lankoni, ja nimenne Capucius.\n\nCAPUCIUS.\nNiin, nöyrin palvelijanne.\n\nKATARIINA.\n                           Ah, mylord,\nKovinpa ajat muuttuneet ja arvot\nOn viime näkemästä. Mikä teidät\nOn tänne johdattanut?\n\nCAPUCIUS.\n                      Arvon rouva,\nLähinnä halu palvella; ja sitten\nKuninkaan käsky käydä pateillanne.\nHän säälii tautianne, terveiset\nLähettää kauttani, ja sydämmestään\nHän pyytää saada teitä lohduttaa.\n\nKATARIINA.\nMylord, se lohtu tulee liian myöhään:\nKuin teloituksen jälkeen armahdus.\nSe lääke ajoiss' oisi auttanut,\nNyt rukoukset ainoa on lohtu.\nKuningas voiko hyvin?\n\nCAPUCIUS.\n                      Hyvin, rouva.\n\nKATARIINA.\nNiin aina voikoon, kukoistakoon aina,\nKun minä toukkain tulen saaliiksi\nJa nimenikin tääll' on pannaan pantu. --\nSa lähetitkö kirjeen, Patience, jonka\nSun käskin kirjoittaa?\n\nPATIENCE.\n                       En, hyvä armo.\n\n    (Antaa kirjeen Katariinalle.)\n\nKATARIINA.\nSiis nöyräst' anon, että antaisitte\nTään kuninkaalle.\n\nCAPUCIUS.\n                  Mielelläni, rouva.\n\nKATARIINA.\nMa siinä hänen nuorta tytärtään,\nTuot' oman puhtaan rakkautemme kuvaa,\nHänelle hellimmästi suositan;\nValukoon häneen taivaan runsas siunaus! --\nKuningas häntä hurskaaks kasvattakoon, --\nNuor' on hän, jalon kaino; hyväks hänet\nMyös soisin -- kalliina hän pitäköön\nHänt' äidin tähden, jolle itse oli,\nTies taivas, kuinka kallis. Toinen pyyntö\nOn, että majesteetti hiukan säälis\nNaisparkojani, jotka uskolliset\nOn mulle kaikiss' onnen vaiheiss' olleet;\nEi heissä yhtä, vannon sen, -- ja nyt\nEn valehtele -- jonka sielun somuus,\nSiveys, kainous ja puhdas käytös\nEi ansaitsisi miestä parasta,\nVaan vaikka ylimyksen; niin, ne miehet\nOn onnelliset, jotka heidät saavat.\nLopuksi, palvelijani, -- köyhät ovat,\nMut köyhyydessään ei mua hyljänneet --\nHe saakoot täyden palkkansa ja hiukan\nSen lisäksikin, multa muistoksi;\nJos taivas mulle viel' ois elämää\nJa varaa suonut, näin en erois heistä.\nNiin, siinä kirjeen sisällys. Mylord,\nNyt kaiken kautta teille kalleimman,\nJa haudan rauhan kuolleille jos suotte,\nNiin noiden raukkain olkaa ystävä,\nJa tämä viime oikeus mulle suomaan\nKuningas pakottakaa.\n\nCAPUCIUS.\n                     Kautta taivaan,\nSen teen, niin totta miehestä kuin käyn.\n\nKATARIINA.\nSuur' kiitos, kunnon loordi! Nöyrimmät\nMun terveiseni viekää kuninkaalle;\nSanokaa: hänen pitkä piinans' eroo\nNyt maailmasta; kuollen häntä siunaan;\nSe sanokaa. -- Jo näkö hämärtyy. --\nHyvästi! -- Griffith, hyvästi! -- Ei, Patience,\nSin' et saa mennä. Halaan vuoteeseen;\nEnemmän kutsu tänne naisia.\nKun olen kuollut, kunnialla minut\nSa, tyttö, hautaan laita; immenkukkaa\nSirota sille, jotta mailma tietköön,\nEtt' olin puhdas vaimo hautaan asti.\nMinut balsamoi ja pane näytteille;\nJa vaikk' en enää kuningatar ole,\nNiin hautaa minut kuningattarena,\nKuninkaan tyttärenä. Muut' en jaksa.\n\n    (Menevät, taluttaen Katariinaa.)\n\n\n\n\nVIIDES NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Sali kuninkaanlinnassa.\n\n    (Gardiner, Winchesterin piispa, tulee, edellä poika,\n    joka kantaa soihtua. Hänet kohtaa sir Thomas Lovell.)\n\nGARDINER.\nKai kello jo on yksi?\n\nPOIKA.\n                      Löi vast'ikään.\n\nGARDINER.\nNää hetket eivät ole huvin vuoksi,\nVaan tarpeen; luonnon vahvistukseks näitä\nJa lepoon tulis käyttää, eikä turhiin.\nHyv' yötä, Lovell; mihinkä näin myöhään?\n\nLOVELL.\nKuninkaan luota tekö tulette?\n\nGARDINER.\nNiin, jätin hänet lyömään prima vistaa[14]\nSuffolkin kanssa.\n\nLOVELL.\n                  Ennen makuu-aikaa\nMinunkin täytyy luonaan käydä. Anteeks!\n\nGARDINER.\nEi vielä, Lovell. Missä asioissa?\nOn kiire teillä; jos en sillä loukkaa,\nNiin, pyydän, suokaa öisist' aikeistanne\nMyös ystävälle vihja. Askareet,\nJotk' aaveen lailla öisin liikkuvat,\nRajumpaa ovat luontoa kuin konsaan\nOn päivät toimet.\n\nLOVELL.\n                  Teitä rakastan, --\nJa salaisuuden, vielä suuremmankin\nKuin tämän, teille uskon. Setkissä\nOn kuningatar; suuri vaara pyörii;\nPelätään että kuolee.\n\nGARDINER.\n                      Hedelmälleen\nRukoilen hartaast' elon onnea\nJa menestystä; mutta runko, Lovell,\nSen tien sais mennä.\n\nLOVELL.\n                     Siihen minä voisin\nLisätä \"aamen\"; tunto toki sanoo,\nEtt' on hän herttainen ja hyvä nainen,\nParemman toivotuksen arvoinen.\n\nGARDINER.\nMut, herra, herra. -- Kuulkaa, herra Lovell\nYlimys ootte, karvaa oikeaa,\nJa viisaaksi ja hurskaaks teidät tunnen --\nMua kuulkaa, Lovell: siit' ei tule hyvää,\nEi koskaan hyvää, kunnes Cranmer, Cromwell,\nNuo hänen kaksi kättään, ja hän itse\nMakaavat haudassa.\n\nLOVELL.\n                   Nyt mainitsitte\nKaks valtakunnan mahtavinta. Cromwell,\nTuo kruununkalleuksien vartija,\nSuur'arkkivaariksi on koroitettu\nJa lisäks valtasihteeriksi, josta\nTie ajan tullen auki korkeimpiin\nOn valta-asemiin. Ja arkkipiispa\nKuninkaan käsi on ja kieli; mene\nJa häntä vastaan sano!\n\nGARDINER.\n                       Kyllä, Lovell,\nOn niitäkin, enk' itse minä pelkää\nPuhua julki mieltäni; juur' tänään --\nVoin ilmaista sen teille -- raivoon sain\nMa raatiherrat; sanoin, että on hän --\nJonk' itse, niin kuin minä, tietävät --\nPääkerettiläinen, joka ruttona\nMaan saastuttaa. Sen suuttuneina veivät\nKuninkaan tietoon. Hän nyt syytöksen\nOn korviins' ottanut, ja suosiosta\nJa armosta ja hyvin ymmärtäen\nSen hirmuvaaran, jonka ilmi toimme,\nNyt huomen-aamuks hänet haastattanut\nOn neuvostoon. Se ruma rikkaruoho\nOn juurittava pois. Mut toimistanne\nTeit' estän liiaks. Hyvää yötä, Lovell.\n\nLOVELL.\nLevollist' yötä. Nöyrin palvelijanne.\n\n    (Gardiner ja kantapoika menevät.)\n\n    (Kun Lovell on menemäisillään, tulevat\n    kuningas ja Suffolkin herttua.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nEn pelaa enää tänä yönä, Kaarle;\nHajall' on mieleni; sa voitat minut.\n\nSUFFOLK.\nEn koskaan ole teitä voittanut.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nVain joskus, Kaarle; mutta sin' et voita,\nJos olen kyllin huolellinen vain. --\nNo, Lovell, mitä kuningattaresta?\n\nLOVELL.\nEn asiaanne hälle itse voinut\nMa esittää; mut hänen neitsyensä\nSen toimittivat. Kaikkein nöyrimmästi\nHän teitä kiittää, pyytäin että hartaast'\nEdestään rukoilette.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                     Mitä sanot?\nRukoilla? Mitä? Onko setkissä?\n\nLOVELL.\nNiin sanoi naisensa, ja joka tuska\nOn miltei kuolon tuskaa.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                         Vaimo-parkaa!\n\nSUFFOLK.\nJumala helpoks hälle tehköön taakan,\nEtt' armoanne pian ilahuttais\nHän perillisellä!\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                  On kesk'yö, Kaarle;\nKäy maata sinä; kuningatar-parkaa\nRukouksissasi muista. Jätä minut;\nNyt ajatukseni ei seuraa siedä.\n\nSUFFOLK.\nLevollist' yötä teidän armollenne.\nMa hyvän emäntäni puolesta\nRukoilla tahdon.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                 Hyvää yötä, Kaarle.\n\n    (Suffolk menee.)\n\n    (Sir Anthony Denny tulee.)\n\nNo, mitä uutta?\n\nDENNY.\n                Käskystänne tänne\nToin arkkipiispan.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                   Haa! Vai Canterburyn?\n\nDENNY.\nNiin, armo.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n            Oikein, niin. Miss' on hän, Denny?\n\nDENNY.\nOdottaa ulkona.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                Tuo hänet sisään.\n\n    (Denny menee.)\n\nLOVELL (syrjään).\nNiin, siinä on se, mistä puhui piispa.\nHyväänpä tulin aikaan.\n\n    (Denny palaa, mukanaan Cranmer.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nTyhjäks sali!\n\n    (Lovell näyttää aikovan jäädä.)\n\nHaa! Ettekö te kuule? Menkää! Mitä?\n\n    (Lovell ja Denny menevät.)\n\nCRANMER (syrjään).\nMua pelottaa. -- Miks otsaa rypistää?\nTuo hirmun katse on: ei tiedä hyvää.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNo niin, mylord, te tahtonette tietää,\nMiks teidät tänne kutsuin.\n\nCRANMER.\n                           Tehtäväni\nOn kuningasta kuulla.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                      Ei, ei, nouskaa,\nHyvä ja arvoisa lord Canterbury.\nKävellään tässä vähän yhdessä.\nKätenne mulle! Uutisia tiedän.\nAh, loordi, tuska siit' on puhua\nJa sääli antaa teille tämä tieto:\nOlemme suruksemme äsken kuullut\nPahoja syytöksiä teitä vastaan,\nPahoja, sanon, joiden johdosta\nOlemme, neuvosto ja minä, tänne\nTäks aamuks teidät haastaneet; kun ette,\nSen tiedän, nyt voi täysin puhdistauta,\nNiin toiseen kuulusteluun asti, jossa\nOn vastaus annettava, täytyy teidän\nTytyä Towerissa asumaan;\nKun meikäläinen olette, niin täytyy\nNäin menetellä, todistusta mieli\nJos yhtään saada.\n\nCRANMER.\n                  Kiitän nöyrimmästi.\nIloitsen, kun saan tilaisuutta tulla\nNiin täysin pohdituks, ett' akanoista\nErottuu puhdas vilja; tiedän sen,\nEtt' ilkikielet ketään niin ei parjaa\nKuin mua, raukkaa.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                   Nouse, Canterbury;\nVakava kuntos meihin, ystävääsi,\nOn juurehtinut. Käsi mulle! Nouse!\nKävellään tässä. Kautta pyhän äidin,\nMik' olette te miehiänne? Luulin,\nEtt' anoisitte oikein karttaen\nEtt', asettaen vastatuksin teidät\nJa syyttäjänne, teitä kuulustaisin\nVangitsematta.\n\nCRANMER.\n               Suuri valtias,\nMa kuntooni ja kunniaani turvaan;\nJos pettää ne, niin vihamiehen kanssa\nVain ilkun itselleni; ilman näitä\nAvuja olen tyhjän arvoinen.\nSanokoot mitä hyvänsä, en pelkää.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSiis ette tiedä, mitä mailma tietää\nJa mikä suhteenne on maailmaan.\nMont' on ja suurta vihamiestä teillä,\nJa juonet saman mukaiset; ei aina\nTotuus ja oikeus, niinkuin pitäisi,\nLain eessä voita. Väärän valan tekoon\nVoi halpa konna toisen halvan konnan\nRahalla ostaa; onhan moista nähty.\nOn valtavia teillä vainoojia\nJa pahuus heissä yhtä valtava.\nTeill' oisko vääriin todistajiin nähden\nParempaa onnea kuin mestarilla\nJa herrallanne, hänen kulkeissaan\nTään inhan ilman alla? Varokaa!\nKen kuilun yli hyppää lystikseen?\nVain omaa tuhoanne kosioitte.\n\nCRANMER.\nJumala vain ja teidän armonne\nMun kaitkoon syyttömyyttäni, ma muuten\nPahojen ansaan sorrun.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                       Rohkeutta!\nMuut' eivät voi, kuin mitä minä sallin.\nHuoletta olkaa, tulkaa tänään varhain\nVain heidän eteensä; jos yrittävät\nEsittää syitä, joist' on vankeutta,\nNiin vastaväitteit' älkää säästäkö,\nVaan taistelkaa niin tulisesti vastaan,\nKuin tarve vaatii; jos ei pyynnöt auta,\nNiin heille tämä sormus näyttäkää\nJa heistä vedotkaa mun tuomiooni. --\nHän itkee, hyvä mies! On. toden totta,\nHän uskollinen. Kautta pyhän äidin!\nHän taattu on, sen vannon. -- Menkää nyt\nJa tehkää niinkuin sanoin. --\n\n             (Cranmer menee.)\n\n                              Itkuun hältä\nTukehtui kieli.\n\n    (Vanha hovinainen tulee.)\n\nHOVIHERRA (ulkoa).\n                Seis, seis! Minne matka?\n\nHOVINAINEN.\nEn seiso. Sanaa saatan, joka puoltaa\nMun rohkeuttani. -- Hyvät enkelit\nKuninkaan-pääsi päällä liidelkööt ja\nPyhillä siivillään sua varjelkoot!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nJo katseestasi asiasi arvaan.\nMitä? Onko kuningatar synnyttänyt?\nOn, sano vain, ja pojan.\n\nHOVINAINEN.\n                         On, on, armo,\nIhanan pojan; häntä nyt ja aina\nJumala siunatkoon! -- Se kyll' on tyttö,\nMut siit' on poikain toivo. Kuningatar\nOdottaa teitä, jotta matkalaiseen\nTe tutustuisitte; hän tulee teihin\nKuin marja marjaan.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                    Lovell!\n\n    (Lovell palaa.)\n\nLOVELL.\n                            Herra!\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                                   Anna\nHänelle sata markkaa. Menen nyt\nKuningattaren luo. --\n\nHOVINAINEN.\n                      Vain sata markkaa!\nEnemmän tahdon, kautta päivän valon!\nSehän on halvan tallirengin palkka.\nEnemmän tahdon, vaikka haukkumalla.\nSanoinhan, että tyttö tulee häneen!\nSen peruutan, jos enempää en saa;\nTakoa täytyy, kun on rauta kuuma.\n\n                       (Menevät.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Eteiskäytävä valtakunnan-neuvoston istuntosalin edessä.\n\n    (Cranmer tulee. Palvelijoita, ovenvartijoita y.m. odottamassa.)\n\nCRANMER.\nEn myöhästynyt lie; se herra, joka\nToi neuvostolta haasteen, pyysi mua\nTulemaan joutuin. Ovet kiinni! Mitä?\nHoi! Ovenvahti! -- Lienen tuttu?\n\nOVENVARTIJA.\n                                 Kyllä,\nMut en voi teitä auttaa.\n\nCRANMER.\n                         Miksi niin?\n\nOVENVARTIJA.\nOdottaa täytyy kutsua.\n\n    (Tohtori Butts tulee.)\n\nCRANMER.\n                       Vai niin.\n\nBUTTS (syrjään). Mit' ilkeyttä! Hyvä, että satuin\nTulemaan tätä tietä. Kuningas\nOn tästä tiedon saapa.\n\n    (Menee.)\n\nCRANMER (syrjään).\n                       Se on Butts,\nKuninkaan lääkäri. Kuink' ankarasti\nMua mennessään hän katsoi! Suokoon taivas,\nEtt' ei vain tuhoani ennustaisi\nTää varmaan pahain tahallist' on juonta --\nJumala heidet paratkoon! En koskaan\nMa heidän ilkeyttään härnännyt --\nMua solvatakseen; häpeisivät muuten\nOvella seisottaa mua, vertaistaan,\nLakeijain, renkien ja poikain kanssa.\nMut tehkööt tahtonsa, ma tyynnä varron.\n\n    (Kuningas ja Butts ilmestyvät katon rajalla olevaan ikkunaan.)\n\nBUTTS.\nNyt saatte nähdä oudon näyn, --\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                                Mitä?\n\nBUTTS.\nJot' ette ole moneen aikaan nähnyt.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nTuli ja leimaus! Mitä?\n\nBUTTS.\n                       Nähkääs tuossa.\nKuink' on lord Canterbury ylennetty:\nHovia pitää ovensuussa renkein\nJa juoksupoikain kanssa.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                         Toden totta!\nMokoman arvon toisilleenko suovat?\nHyv' ett' on heitä ylempikin. Uskoin\nHeiss' olevan sen verran kunniaa --\nHäpyä ainakin -- etteivät sallis\nNoin jalon miehen, meidän suosikkimme,\nMokomain herrain olla passarina,\nOvella lisäks, niinkuin postimiehen.\nButts, kautta Maarian, se koiruutt' on!\nMut olkoot; vedä eteen esirippu!\nMe kohta saamme lisää kuulla.\n\n                 (Poistuvat.)\n\n    Neuvossali.\n\n    (Lord kansleri, herttua Suffolk, kreivi Surrey, lord kamariherra,\n    Gardiner ja Cromwell tulevat. Kansleri asettuu pöydän yläpäähän\n    vasemmalle; arkkipiispa Canterburyn paikka hänen ylipuolellaan\n    jää tyhjäksi. Muut asettuvat järjestyksessä kummallekin\n    puolen pöytää; Cromwell pöydän alapäähän, sihteerinä.)\n\nKANSLERI.\nNo, käydään toimeen, herra sihteeri.\nMit' asioita on?\n\nCROMWELL.\n                 Jos suvaitsette,\nNiin ensinkin lord Canterburyn juttu.\n\nGARDINER.\nHän onko haasteen saanut?\n\nCROMWELL.\n                          On.\n\nNORFOLK.\n                              Ken tuolla?\n\nCROMWELL.\nTuoll' ulkonako?\n\nGARDINER.\n                 Niin.\n\nCROMWELL.\n                       Lord arkkipiispa;\nJo puolen tuntia on odottanut.\n\nKANSLERI.\nHän tulkoon sisään.\n\nCROMWELL.\n                    Käykää sisään, armo.\n\n    (Cranmer lähestyy neuvospöytää.)\n\nKANSLERI.\nLord arkkipiispa, syvään surettaa\nTäss' istua, kun tuo on paikka tyhjä.\nMut ihmisiä kaikki olemme,\nJa heikot luonnosta ja lihan orjat;\nOn harvat enkeleitä. Moinen heikkous\nJa älyn puute vietellyt on teitä --\nJonk' oisi tullut muille opiks olla --\nRikokseen suureen, ensin kuningasta\nJa sitten hänen sääntöjänsä kohtaan,\nKun valtakuntaan te ja pappinne --\nNiin kuuluu -- levitätte vaarallista\nJa harhauskoist' uutta oppia;\nJos tät' ei ehkäistä, niin perii turma.\n\nGARDINER.\nJa heti, herrat, on se ehkäistävä.\nKen villihevosia kesyttää,\nEi sitä käsin tee, vaan kankisuitsin\nHän niitä pakottaa ja kannuksin,\nSiks että talttuvat. Jos velttoudesta\nTai yhden miehen mainett' arastellen\nTään ruton suvaitsemme levitä,\nHyvästi silloin lääkkeet! Mik' on seuraus?\nKapinat, riidat, koko valtakunnan\nYleinen turmelus; siit' Ylä-Saksass'\nOn naapurimme kalliin maksaneet,[15]\nJost' yhä meillä surkea on muisto.\n\nCRANMER.\nAin' olen, hyvät herrat, elämässä\nJa virassani vakaast' ahkeroinut,\nEtt' opetukseni ja valtani\nAin' yhtä varmaa suuntaa noudattaisi;\nPäämääräni ol' aina tehdä hyvää;\nEik' ole sitä miestä -- hyvät herrat,\nVakaasta sydämmestä sanon sen --\nJok' yksityisenä ja virkamiesnä\nEnemmän inhoisi ja vastustaisi\nYleisen rauhan rikkojaa, kuin minä\nRukoilen, ettei koskaan kuningas\nVähemmän uskollista miestä löytäis.\nNe, joiden ruokana on kateus\nJa kiero kavaluus, ne parempaansa\nPurevat aina. Pyydän, hyvät herrat,\nKen tässä kantajani lieneekin,\nEtt' avosilmin astuisi hän esiin\nJa julki mua syyttäis.\n\nSUFFOLK.\n                       Ei, mylord,\nEi käy se: neuvoskuntaan kuulutte\nJa siinä teit' ei tohdi kukaan syyttää.\n\nGARDINER.\nMylord, kun meill' on tärkempääkin tässä\nNiin lyhyesti: meidän neuvostamme,\nAsiaa jouduttaakseen, majesteetti\nNyt käskee viedä teidät Toweriin.\nKun yksityinen mies taas olette,\nNiin kyll' on niitä julkisyyttäjiä\nEnemmän, luulisin, kuin toivoisitte.\n\nCRANMER.\nSuur' kiitos, lord Winchester; Aina hyvä\nOlette ystävä; jos teill' ois valta,\nNiin tuomari ja valamies yht' aikaa\nTe oisitte, -- niin sääli teidät valtaa.\nNäen mitä tarkoitatte: tuhoani.\nHyvyys ja rakkaus kirkonmiehelle\nParemmin sopisi kuin vallanhimo.\nSävyllä tulis eksytetyt voittaa,\nEi työntää pois. Ma tästä suoriudun,\nJos kuinka kiusaattekin malttiani, --\nNiin varma se, kuin että teitä tunto\nNoist' ainaisista synnintöistä soimaa.\nSanoisin enemmänkin, mutta siitä\nMua ammattinne kunnioitus estää.\n\nGARDINER.\nMylord, mylord, niin totta olette\nKerettiläinen; silon pinnan alta\nVain heikkous ja ontot sanat kuultaa.\n\nCROMWELL.\nOlette, lord Winchester, suokaa anteeksi,\nNyt liian ankara: noin suurta miestä,\nVaikk' oiskin syypää, tulis kunnioittaa\nTok' entisyydestänsä. Julma sortaa\nOn sortunutta.\n\nGARDINER.\n               Herra sihteeri,\nAnteeksi suokaa, moinen puhe sopii\nVähimmin teille.\n\nCROMWELL.\n                 Kuinka niin, mylord?\n\nGARDINER.\nTuot' uutta lahkoa te suositte,\nSit' enkö tietäis? Ette ole puhdas.\n\nCROMWELL.\nEn puhdasko?\n\nGARDINER.\n             Niin sanoin: ette puhdas.\n\nCROMWELL.\nNiin vilpitön jos puoliks olisitte,\nNiin teit' ei peljättäis, vaan siunattaisiin.\n\nGARDINER.\nTuon riettaan puheen muistan.\n\nCROMWELL.\n                              Muistakaa\nMyös rietast' elämäänne.\n\nKANSLERI.\n                         Tää on liikaa.\nHävetkää, herrat.\n\nGARDINER.\n                  Lopettanut olen.\n\nCROMWELL.\nNiinikään minä.\n\nKANSLERI.\n                Mitä teihin tulee,\nMylord, niin yksimielinen lie päätös\nLähettää teidät vangiks Toweriin\nSiell' olemaan, siks kunnes kuningas\nOn toisin määrännyt. Se onko päätös?\n\nKAIKKI.\nOn, on.\n\nCRANMER.\n        Siis eikö muuta armon tietä?\nVaan Toweriinko matka?\n\nGARDINER.\n                       Mitä muuta\nTe voitte odottaa? Teist' on vain haittaa.\nHakekaa vahti.\n\n    (Vartija tulee.)\n\nCRANMER.\n               Minuako varten?\nKuin petturia?\n\nGARDINER.\n               Hänet ottakaa\nJa viekää Toweriin.\n\nCRANMER.\n                    Seis, hyvät herrat!\nVain pari sanaa. -- Nähkääs, täss' on sormus;\nSen avull' asiani hirmulaisten\nKäsistä riistän pois ja vetoan\nYlimpään tuomariini, kuninkaaseen.\n\nKANSLERI.\nKuninkaan sormus.\n\nSURREY.\n                  Eikä väärennetty.\n\nSUFFOLK.\nJumaliste, oikea! No, sanoinhan:\nTää turman kivi kierimään jos pannaan,\nSe meidät vielä murskaa.\n\nNORFOLK.\n                         Luuletteko,\nEtt' tältä miehelt' antaa kuningas\nTuhota sormeakaan?\n\nKANSLERI.\n                   Eikä varmaan;\nVähemmin vielä viedä henkeä.\nKun tästä pääsis vain!\n\nCROMWELL.\n                       Jo aavistin,\nKun tätä miestä, jonka kuntoa\nVain piru oppilaineen kadehtivat,\nKo'itte syytteillänne halventaa,\nEtt' omat siinä palais sormenne;\nSen siitä saitte.\n\n    (Kuningas tulee, katsoen tuimasti loordeihin;\n    asettuu istuimelleen.)\n\nGARDINER.\n                  Suuri valtias,\nJumalaa tulee joka päivä kiittää,\nKun antoi meille moisen ruhtinaan,\nEi hyvän vain ja viisaan, vaan myös hurskaan,\nJok' alttiisti on kirkon edun pannut\nPäämääräkseen ja -- pyhää intoaan\nJa kunnioitustansa osoittaakseen --\nNyt itse tahtoo kuulla, kuinka tämä\nSuursyntisen ja kirkon riita päättyy.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nTeill' aina valmiina on kauniit sanat,\nLord Winchester; mut tietkää, nyt en tullut\nMoist' ilmi-imarrusta kuulemaan;\nSe pahuuden on peitteeks liian harsu.\nTe ette minuun yllä. Yritätte\nMua nuollen hyväillä kuin sylikoira.\nMut mairi miten mairitkaan, sen tiedän,\nEtt' on sun mieles julma, verinen.\n    (Cranmerille.)\nMies hyvä, tuoss' on paikkas. Tahdon nähdä\nSen julkean, ken tohtii sormellaankaan\nSua koskea. Ois, kautta kaiken pyhän,\nParempi hänen nälkään nääntyä,\nKuin luulla, ettei sun tuo paikka ole.\n\nSURREY.\nSuvaitkaa, armo, --\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                    En, en suvaitse.\nMa luulin että älymiehiä\nOn neuvostossani; mut niit' en näe.\nVai onko säällist' antaa tämän miehen,\nTään hyvän miehen, niinkuin juoksupojan,\nOvella seistä, oman vertaisenne?\nHyi, hävetkää! Te valtuudenko saitte\nMokomaan hairahdukseen? Käskyn annoin\nKuulustaa häntä valtaneuvoksena,\nEn tallirenkinä. Mut moni teistä,\nPahuudest' enemmän kuin vakuudesta,\nKukistaa hänet tahtoisi, jos voisi,\nMut sit' ei minun eläissäni voi.\n\nKANSLERI.\nMun suokaa, majesteetti, puolustukseksi\nSanoa sana. Hänet vangittavaks\nKun päätimme, niin minuss' ainakaan --\nJos mieheen uskotaan -- ei vihaa ollut,\nVain tutkittavaksi ma tahdoin häntä\nJa maailmankin eessä puhdistaa.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNo, hyvä; pitäkää hänt' arvossa\nJa hyvin kohdelkaa, sen ansaitsee hän.\nSe, loordit, tietäkää: jos koskaan prinssi\nOn velkaa kiitost' alamaiselleen,\nNiin minä hälle olen hänen töistään.\nPois kursailut! Nyt häntä syleilkää,\nJa ystävystykää! -- Lord Canterbury,\nNyt mitä pyydän, ette kieltää saa.\nNuor' impi kastett' odottaa; te olkaa\nHänelle kummina ja takaajana.\n\nCRANMER.\nMaan mahtivallat katsois ylpeydekseen\nNiin suurta kunniata; millä minä,\nAlamais-raukka, moista ansaitsen?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nHaa! Lusikoita kitsastatteko?[16]\nKaks ylvää teill' on kummitoveria:\nNorfolkin vanha kunnon herttuatar\nJa markiisitar Dorset: eikö kelpaa?\nLord Winchester, ma vielä kerran vaadin:\nSyleilkää, rakastakaa tuota miestä.\n\nGARDINER.\nSydämmen pohjasta, kuin veljeä.\n\nCRANMER.\nJa taivas todistakoon, kuinka kallis\nTää sopu mulle on.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                   Sa, kunnon mies!\nNoist' ilonkyyneleistäs kunto kuultaa.\nNyt näen, ett' on tosi kansan sana:\n\"Lord Canterburyä jos oikein loukkaat,\nNiin hänestä saat iki-ystävän.\" --\nTäss' aikaa, loordit, hukkaamme; ma halaan\nTuon pienen saada pian ristityksi.\nSovitin teidät, sovuss' asukaa;\nMa siitä voimaa saan, te kunniaa.\n\n                       (Menevät.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Linnanpiha.\n\n    (Melua ja hälinää näyttämön takana. Portinvahti ja hänen\n    palvelijansa tulevat.)\n\nPORTINVAHTI.\nEttekö ole meluamatta siellä, senkin roistot? Luuletteko, että\nhovi on mikään karhutarha? Suu kiinni, senkin raakalaiset!\n\nÄÄNI (ulkoa).\nHyvä herra portinvahti, minä olen ruokakamariin kuuluva.\n\nPORTINVAHTI.\nHirteen olet kuuluva, pyövelinruokaa olet, senkin konna. Onko tämä\nmikään karjumispaikka? -- Tusina tänne oikein vahvoja visakarttuja;\nnoille ei riitä tämmöiset varvut. -- Kyliä minä päänne kynsin. Vai\nristiäisiä katsomaan? Luuletteko täällä saavanne olutta ja kakkua,\nsenkin roistot?\n\nPALVELIJA.\nNo, malttukaahan; yhtä mahdotonta --\nJos emme ammu tykeillä -- on heitä\nNyt karkoittaa kuin vapun-aamuna\nUnessa pitää; Paavalinkin kirkon\nVois ennen siirtää paikaltaan kuin heidät.\n\nPORTINVAHTI.\nKuinka hitossa he pääsivät sisään?\n\nPALVELIJA.\nEn tiedä. Kuinka pääsee tulva sisään?\nSen minkä neljän jalan kartusta --\nKas, tuossa tynki-vaivaiset! -- voi jakaa,\nSen heille annoin.\n\nPORTINVAHTI.\n                   Sin' et tehnyt mitään.\n\nPALVELIJA.\nEn ole Simson, en sir Guy,[17] en Colbrand,\nKaikk' alas nuijimaan; mut yhtäkään\nJos säästin, joll' on iskettävä, kallo,\nNuor' olkoon taikka vanha, mies tai nainen,\nTai aisankantaja tai -kannattaja,\nNiin lihanpuolt' en enää tahdo maistaa,\nEn koko naudastakaan, Herra siunaa.\n\nÄÄNI (ulkoa).\nKuuletteko, hyvä herra portinvahti?\n\nPORTINVAHTI.\nTulen kohta, hyvä herra rakki. -- Pidä ovi lujassa, poika.\n\nPALVELIJA.\nMitä pitää minun tehdä?\n\nPORTINVAHTI.\nMitä muuta kuin kaataa heitä tusinakaupalla? Onko tämä mikään\nkatselmus- tai harjoittelukenttä? Tai onko hoviin tullut joku outo,\nvahvatekoinen intiaani, kun naiset noin meitä ahdistelevat? Siunatkoon,\nmikä kutuparvi tuossa on ovella! Ristitty tuntoni sanoo, että nämä\nristiäiset tuovat vielä tuhansia mukanaan. Täällä on isät, kummit\nja kaikki yhdessä.\n\nPALVELIJA.\nSitä paksummat tulee lusikat. Tuossa seisoo ihan ovenpielessä mies,\njoka naamasta päättäen on vaskiseppä, sillä, niin totta kuin elän,\nkaksikymmentä mätäkuuta paahtaa hänen nokastaan. Kaikki, jotka hänen\nympärillään seisovat, ovat linjan kohdalla eivätkä kaipaa muuta\nkiirastulta. Kolmasti iskin tuota tulipalloa kalloon, ja kolmasti\nsuitsahti minuun tulta hänen nokastaan; hän seisoo siinä kuin mörssäri\nvalmiina lennättämään meidät ilmaan. Hänen vieressään seisoi vähä-älyinen\nkaupus-akka, joka haukkui minua, siksi kunnes patamainen tykkimyssy\nlensi päästä, siitä, että olin tällaisen murhapolton valtakunnassa\nmatkaansaattanut. Olin vielä kerran iskeä tulipalloon, mutta osuikin\nvaimoon, joka heti huusi: \"nuijia, hoi!\"; ja silloin näin kaukaa noin\nneljäkymmentä karttumiestä rientävän hänen avukseen, oikeita rantajätkiä,\nsillä hän asui rannassa. He karkasivat päälle; minä pidin puoliani;\nlopulta olivat luudanvarren matkan päässä minusta; aina vain heitä\nuhmailin; kunnes äkkiä löysä tykistö heidän takanaan, poikaliuta,\nlennätti minuun sellaisen mukulakivi-sateen, että katsoin parhaaksi\nlaskea lippuni ja heittää heille koko varustuksen. Heillä oli piru\njoukossa, se on viljainen vissi.\n\nPORTINVAHTI.\nNe samat nulikat ne teatterissakin metelöivät ja tappelevat omenain\njätteistä, ja heitä ei jaksa muut kuulla kuin Towerhillin jumaliset, tai\nnäiden rakkaat veljet, Limehousen hurskaat.[18] Olen jo muutamia heistä\npannut _in limbo patrum_,[19] jossa saavat tanssia kolmisen päivää\nja läksiäisiksi maistaa vähän kuumaa keittoa parilta piiskurilta.\n\n    (Lord kamariherra tulee.)\n\nKAMARIHERRA.\nHyväinen aika, mikä täällä?\nJa joka taholt' yhä lisää virtaa\nKuin markkinoille! Miss' on portinvahdit,\nNe laiskajaakot? -- Mitä? Roskakansaa\nPäästätte sisään! Rakkait' ystäviä\nKai laitakaupungilta? Tilat väljät\nNaisille tehkää, ristiäisistä\nKun palajavat.\n\nPORTINVAHTI.\n               Anteeks, olemmehan\nVain ihmisiä; teimme mitä suinkin\nVoi kaksi miestä ruhjaks joutumatta;\nNoit' ei voi armeijatkaan hallita.\n\nKAMARIHERRA.\nJos kuninkaalta nuhteet saan, niin totta,\nPanetan heti raudat jalkaanne\nJa summa-sakot päähänne. Te, laiskat,\nTääll' oluttako latkitte, ja virast'\nEi huolta lainkaan! Kuulkaa! Torvet soivat:\nHe ristiäisistä jo tulevat.\nNo, tungos murtakaa; ja saattueelle\nTie auki, muuten saatte Marshalsea'ssa[20]\nHuvia pitää kaksi kuukautta.\n\nPORTINVAHTI.\nTie auki prinsessalle!\n\nPALVELIJA.\n                       Kolho sinä,\nPois tieltä, muuten pian päätäs särkee.\n\nPORTINVAHTI.\nAlallas pysy sinä, sarkatakki,\nTai paiskaan sinut yli aidakkeen.\n\n                       (Menevät.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    (Torvensoittajia, kaksi ammattivanhinta, lord määri,\n    sukkanauhanritariston airut, Cranmer, Norfolkin herttua,\n    marsalkan sauva kädessä, Suffolkin herttua, kaksi aatelismiestä,\n    kantaen suuria maljoja kumminlahjoiksi; sitten neljä\n    aatelismiestä, kannattaen kunniakatosta, jonka alla Norfolkin\n    herttuatar, äitikummina, kantaa kalliiseen mantteliin puettua\n    ristilasta; hovinainen kannattaa hänen laahustaan. Hänen\n    jäljissään kulkee markiisitar Dorset, toinen äitikummi,\n    ja ylimysnaisia. Saatto kiertää kertaalleen näyttämön,\n    ja airut puhuu.)\n\nAIRUT.\nTaivas äärettömästä hyvyydestään suokoon pitkän, suositun ja aina\nonnellisen elämän korkealle ja mahtavalle Englannin prinsessalle,\nElisabetille.\n\n    (Torventoitotuksia. Kuningas tulee seurueineen.)\n\nCRANMER (polvistuen).\nJa teidän korkeutenne puolesta\nJa hyvän kuningattaren myös minä\nJa jalot kanssakummit rukoilemme:\nKaikk' onni, ilo, mitä taivas suinkin\nVoi vanhemmille suoda, aina tulkoon\nTään armaan neiden kautta osaksenne.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSuur' kiitos, arvollisin arkkipiispa;\nMikä on nimi?\n\nCRANMER.\n              Elisabet.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                        Nouskaa! --\n\n    (Kuningas suutelee lasta.)\n\nTäss' ota suudelmassa isän siunaus.\nJumala suojelkoon sua! Hänen huostaans'\nElämäs annan.\n\nCRANMER.\n              Aamen!\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                     Jalot kummit,\nOlette olleet liian antiaat.[21]\nMa teitä kiitän; samoin tämä neiti,\nJahk' oppii hän sen verran englantia.\n\nCRANMER.\nPuhua saanen? Jumala mua käskee.\nJa älkää imarrukseks ottako\nMun sanojani; toteen vielä käyvät.\nTää lapsi -- taivas häntä kaitkoon aina! --\nJo lupaa tälle maalle kehdossaan\nTuhansin onnenlahjoja, joit' aika\nOn kypsyttävä. Hän on tuleva --\nNyt elävistä harvat saa sen nähdä --\nEsikuvaks ruhtinaille aikaisilleen\nJa vastaisille. Hartaammin ei Saba\nHyveitä lempinyt ja viisautta,\nKuin lempivä on tämä puhdas sielu.\nKaikk' avut, jotka valtaa kaunistavat,\nJa kaikki hurskaan hyveet häness' yhtyy\nKakskertaisina; totuus imettää\nJa pyhä, harras mieli häntä neuvoo.\nSaa rakkautt' osakseen ja pelkoa;\nOmaiset siunaavat, ja vihamiehet\nKuin rakeen lyömä vilja vapisevat,\nSurusta päätään kallistaen. Onni\nHänestä versoo; hänen aikanaan\nJokainen oman viinapuunsa alla\nLevossa nauttii mit' on kylvänyt,\nJa laulaa rauhanvirttä naapureilleen.\nJumalaa totuudessa palvellaan;\nHält' ympäristö oppii hyveen tiet\nJa siihen panee arvon, eikä vereen.\nJa rauha tää ei hänen kanssaan sammu,\nVaan niinkuin Phoenixin, tuon ihmelinnun,\nTuhasta nousee uusi perillinen,\nYht' ihmeteltävä kuin emokin,\nNiin hänkin -- täältä alhosta kun taivas\nPois hänet kutsuu, -- avuns' siirtää toiseen.\nMi hänen pyhän kunniansa tuhast'\nYlenee tähtenä niin kirkkaana\nJa maineen ympäröimänä kuin hänkin.\nMenestys, rauha, rakkaus, totuus, pelko,\nTään ihmelapsen alttiit käskyläät.\nHäneenkin kiintyvät kuin viiniköynnös.\nNiin laajalla kuin kirkkaus auringon\nHänenkin nimensä ja mainehensa\nOn loistava ja luova uudet kansat.\nHän kukoistava on kuin vuoren setri,\nOjentain yli maiden oksiaan;\nJa lapsenlapsemme sen nähdessään\nSiunaavat Luojaa.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                  Ihmeitä sä haastat.\n\nCRANMER.\nHän onneks Englannille vanhaan ikään\nOn hallitseva. Monet päivät näkee,\nMut yhtäkään ei päivää, jot' ei leimais\nIhana työ. Josp' enempää en tietäis!\nMut hänen täytyy kuolla -- täytyy: taivas,\nNäet, häntä haluaa -- mut neitsyenä;\nKuin lilja tahraton hän kallistuva\nMaan poveen on, ja koko mailma häntä\nOn itkevä.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n           Lord arkkipiispa, miehen\nMinusta teit; ei mitään mulla ollut,\nSiks kunnes omaks sain tuon onnenlapsen.\nOn ennukses niin sulo lohtu mulle,\nEtt' taivaastakin vielä halaan nähdä\nTuon lapsen tekoja ja kiittää Herraa. --\nMa teitä kiitän. -- Suuress' olen, määri,\nVelassa teille sekä veljillenne;\nLäsn'olonne on kunniaksi mulle,\nSiit' olen kiitollinen. -- Tulkaa, loordit,\nTeit' oottaa kuningatar; teitä kiittää\nMyös tahtoo hän, ei muuten tervehdy. --\nKaikk' askareet ne jääköön sikseen yhä,\nTään pienen muistoksi nyt meill' on pyhä.\n\n                               (Menevät.)\n\n\n\nEPILOGI.\n\n\nVetoa panen, ettei näytelmämme\nLie kaikkein mieleen. Joku ystävämme\nOn tullut tänne tunniks nukkumaan\nJa suuttuu herätessään pasuunaan\nJa noituu: \"rojua!\" Taas toinen halaa\nLoruja kuulla, mieli rivoon palaa,\nMut pettynyt on hänkin. Ainoat,\nJotk' ehkä kappaltamme suosivat,\nOn hyvät naiset, jotk' on tänne tulleet\nJa täällä oman vertaisensa kuulleet.\nJos he vain kiittelevät kappaltamme\nJa hymyilevät, niin on puolellamme\nParaatkin miehet. Oiskin kamalaa,\nJos vait' on mies, kun nainen taputtaa.\n\n\n\n\nSELITYKSIÄ:\n\n\n[1] _Bevistäkin jo uskotaan_. Bevis, Southamptonin kreivi, joka eli\nWilhelm Valloittajan aikana, oli monet ajat balladien ja kansansatujen\nmieliaineena.\n\n[2] _Se lahtar'koira_. Kardinaali Wolsey oli ipswichläisen teurastajan\npoika.\n\n[3] _Tower_ oli vanha linnoitus Lontoossa, jota muun muassa käytettiin\nvaltiollisten pahantekijäin vankilana.\n\n[4] _Louvres'ia_ luettava: luuvria.\n\n[5] _Edward Bohun_. Buckinghamin varsinainen sukunimi oli Stafford,\nmutta, polveutuen Bohun'eista, hän mieluummin käytti tätä nimeä,\nvallankin kun tähän perintönä liittyi Englannin suurkonnetabelin arvo.\n\n[6] _Prinsseistä paasheiksi_. Kardinaalin palveluksessa oli\nsatakahdeksankymmentä henkilöä, joiden joukossa useita aatelismiehiä ja\nylimyksiä.\n\n[7] _Carnarvonshire_. Köyhä, viheliäinen kreivikunta Walesissa.\n\n[8] _Cranmer, viisas, taattu palvelijani_. Cranmer oli kuninkaan\nhovipappi, ja oli Cambridgessa väitöstilaisuudessa vastustanut kuninkaan\nlaitonta avioliittoa. Lähetettiin sitten Ranskaan tätä mielipidettään\najamaan ja tehtiin vihdoin hyvistä töistään Canterburyn arkkipiispaksi.\n\n[9] _Hatullaan pyytää vois kuin leivosia_. Kardinaalin hattu oli\npunainen, ja leivosten pyyntiin käytettiin punaista vaatetta.\n\n[10] _Messukello_ j.n.e. Viittaus Wolseyn hekumallisuuteen.\n\n[11] _Praemunire-säännön alaisena_. Vieraan vallan etujen ajamisesta oli\nrangaistuksena omaisuuden menettäminen. Tämän lain nimi johtuu\nhaastekaavan alkusanoista: _praemunire facias_.\n\n[12] _Viiden Sataman parooneja_. Viidellä lounais-Englannin satamalla\noli velvollisuus suojella rannikoita ranskalaissodissa. Siitä heillä oli\nerityisiä etuuksia, muun muassa saivat alahuoneeseen lähettää kaksi\nedustajaa.\n\n[13] Ipswich ja Oxford. Kardinaali Wolsey oli suuri tieteiden suosija.\nHän perusti Ipswichiin korkeakoulun, jonka kuningas sitten kurjilla\ntekosyillä lakkautti ja anasti lahjarahaston kruunulle. Oxfordin koulu,\njonka nimenä oli kardinaalin kollegiumi, pidettiin kunnossa kardinaalin\ntestamentin mukaisesti.\n\n[14] Prima vista, tai primero, oli siihen aikaan tavallinen korttipeli.\n\n[15] _Jost' Ylä-Saksass'\nOn naapurimme kalliin maksaneet_.\n\nTarkoittaa niitä levottomuuksia ja vaurioita, jotka Saksassa johtuivat\nThomas Münzerin kommunistisista opeista.\n\n[16] _Lusikoita kitsastatteko_. Oli tapana antaa kullatuita lusikoita\nkumminlahjaksi.\n\n[17] _Sir Guy_. Portinvartija mainitsee kolme ruumiinvoimistaan\nkuuluisaa miestä: vanhan testamentin Simsonin, sir Guyn, Warwickin\nkreivin, ja tanskalaisen jättiläisen Colbrandin, jonka sir Guy\nWinchesterissä voitti.\n\n[18] _Towerhillin jumaliset ja Limehousen hurskaat_. Sh. tässä\ntarkoittaa puritaaneja, jotka kokoontuivat Towerhilliin hartauden\nharjoituksiin. Limehousessa oli heillä samanlainen kokouspaikka, jossa\nusein riideltiin uskonasioista ja tapeltiinkin.\n\n[19] _Limbus patrum_. \"Paikka tuonelan esipihassa, johon patriarkat\ntoistaiseksi vietiin, suloisessa lämpimässä odottamaan lihan\nylösnousemusta.\" Jokapäiväinen nimitys vankilalle.\n\n[20] Marshalsea. Vankila Southwarkissa.\n\n[21] _Olette olleet liian antiaat_. Arkkipiispa oli kumminlahjaksi\nantanut suuren, täysikultaisen juomamaljan, ja Norfolkin herttuatar\nniinikään aitohelmillä koristetun maljakon.\n\n\n\n"]