[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fRetCcWb_C6a2SBmBJ8KPRH3WpJ18cEdHzgBnq_5w2qc":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":17,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":22,"gutenbergSummary":17,"gutenbergTranslators":23,"gutenbergDownloadCount":17,"aiDescription":24,"preamble":25,"content":26},703,"Lemmen nosto","Härkönen, Iivo",1882,1941,"703-harkonen-iivo-lemmen-nosto","703__Härkönen_Iivo__Lemmen_nosto","Kaksinäytöksinen laulunsekainen huvinäytelmä","naytelma",[],[],"fi",1904,null,4996,28518,true,[],[],[],"Raja-Karjalaan sijoittuva kaksinäytöksinen huvinäytelmä kertoo juhannusyön tunnelmallisista tapahtumista ja nuorten lemmenasioista. Kylän väen ja kulku-ukko Töröpörön kohtaamiset sekä perinteinen kansanusko ja taiat luovat puitteet laulunsekaiselle kyläjuhlalle saunan ja järven rannalla.","Iivo Härkösen 'Lemmen nosto' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 703.\nE-kirja on public domainissa koko EU:n alueella, joten emme aseta mitään\nrajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen k.o. maissa.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","LEMMEN NOSTO\n\nKaksinäytöksinen laulunsekainen huvinäytelmä\n\n\nKirj.\n\nIIVO HÄRKÖNEN\n\n\n\n(1 painos ilm. 1904. -- 2. painos ilmestynyt nimellä \"Kyläjuhla-yö\"\n1915. -- Tämä painos uudistettu 1. painoksen mukaan).\n\nOtavaa, Helsinki, 1939\n\n\n\n\n\nEsitetty ensi kerran teatterinjohtaja\nAug. Aspegrénin teatteriseurueen toimesta\nSortavalassa jouluk. 2 p:nä 1903.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nTÖRÖPÖRÖ, kulku-ukko.\nHOURI, Löttölän emäntä.\nOPRI, hänen tyttärensä.\nMARPPA, taikamummo.\nONTRO, nuori talonpoika.\nOUTI, nuori torpantyttö.\nJEHKI,  |\nKUISMA, |  kylän poikia.\nPETRI,  |\nRIEPULAN RENKI.\nHarmonikan soittaja.\nMuita kylän poikia ja tyttöjä.\n\nTapaus Raja-Karjalassa.\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\nJärvenranta. Oikealla vanha hylkysauna. Pensaikkoa, lehtimetsää. Saunan\nedustalla näyttämön keskellä pieni istuinkivi. -- Iltayö. Taustalta\nkuuluu silloin tällöin hiljaista harmonikan soittoa ja huminaa.\n\nTÖRÖPÖRÖ (vanha pitkäpartainen ukko, päässä vanha, kulunut huopahattu,\njonka reunat ovat alaspäin taivutetut, pitkä, munkinkaavun tapainen\nnuttu päällä, iso säkki selässä ja paksu pahkakeppi kädessä, -- tulee\nvasemmalta):\n\nHäh, senkin kirotut, pakanat! Eivät antaneet yösijaa! Joka talo täytyi\nkäydä, mutta kaikkialta vain ulos ajettiin. Ken sanoi entistä olevan,\nken uutta tulevan, ken moitti pirtin pienuutta, ken lapsien paljoutta,\nken mihinkin vian viskasi!\n\nMutta enimmän minua suututtaa tuo Houri, Löttölän emäntä, joka\nei ainoastaan ulos ajanut, vaan vielä haukkui pahanpäiväisesti,\nsilmät, korvat täyteen. Ja Marppa, tuo salakähmijä, luudalla-ajaja,\nsiinä sivullaan auttelemassa! Kahden hengen tärvelivät siinä minua\nkuin suurimman pahan tehnyttä. Kehnoko heidät lie siihen yhteen\nsatuttanutkin. Kokkoilta, juhannusyön juhla muka, -- olisi luullut nyt\nniin suuressa talossa yhden yösijan olevan!\n\nMutta hei! Surut suohon ja harmit hautaan! -- se on ollut Töröpörön\ntunnussana aina. Suuri kauppias, kaiken maailman matkustanut mies\nei huolehdi! Lentäköön koko kylä hiiden kattilaan! Tämäkin yö sitä\nnukutaan ja paremmin kuin moisen kirppukylän väki. Tässä on minulla\nyösija, josta ei minua kukaan aja ulos. Siis siihen vain, hylkysaunaan,\nTöröpörön nokiseen linnaan!\n\n    (Vetäytyy säkkineen saunaan).\n\nOUTI (nuori tyttö, -- tulee oikealta. Katselee ympärilleen): Eikös\nOntro olekaan täällä? Täällähän hän lupasi minua odottaa. Olisikohan\nkerinnyt jo mennä toisten luo kokolle? Odottelenpa hetkisen.\n\n(Laulaa, istuutuen kivelle):\n\n    Päivä jo päättyi ja yön hetki ehti,\n    lainehet laski ja lepoon kävi lehti.\n    Toiset ne kullan kanssa kylän viertä kulkee, --\n    missä viivyt vain,\n    oma armahain?\n\n    Missä viivyt, armaani, lupasithan tulla,\n    ilman sua ikävä on vuottajalla mulla.\n    Sinuss' yksin ilon löydän, muut ne murheen tuottaa.\n    Missä viivyt vain,\n    oma armahain?\n\nTÖRÖPÖRÖ (pistäen päänsä saunan ovesta): Noh, kuka täällä loilottaa?\nEikö täällä saakaan rauhaa?\n\n    (Huomaten Oudin, hiljentäen ääntään):\n\nAhaa, Outiko se vain on. Armastaan odottelee. Hänestä ei ole mitään\nhaittaa. Takaisin vain juhannusyön unia vetelemään!\n\nHOURI (keski-ikäinen nainen, tulee vasemmalta, sanko kädessä. Huomaa\nOudin, heittää sangon saunan viereen. Itsekseen): Outiko? Mitä hän\ntäällä?\n\n    (Äkäisesti):\n\nMitä sinä täällä teet? Taasko poikia houkuttelemassa? Mitä sinä täällä\nsydänyöllä teet?\n\nOUTI: Mitä, kuka, -- Houri-emäntäkö? Mitä se emäntä nyt puhuu? Mitä\nminä, -- koska minä olen ollut sellaisilla asioilla? -- Mitä se emäntä\nitse täällä kuljeksii?\n\nHOURI: Elä kaunistelekaan! Tiedän minä ja tietää sen koko kylän väki,\nmitä sinä täällä lepikon laidoissa kykkielet! Mene tiehesi!\n\nOUTI: En minä täällä sen pahemmilla asioilla liikuskele! Täällä vain\nkokkoiltakumppaniani odottelen, ja seisahdin katselemaan tätä kaunista\njärveä. Mitä pahaa siinä on!\n\nHOURI: Elä jatka! Löttölän emäntä ei ole tottunut sellaisia\nkuuntelemaan! Pois tieltä!\n\nOUTI: Lähden minä vähemmälläkin. Mitä se emäntä nyt, -- mitä pahaa minä\nolen tehnyt!\n\n    (Menee oikealle).\n\nHOURI: Senkin! Oli pilata vähällä koko hyvän asiani! Senkin yöjuoksija!\nTäällä se Ontroa odottelee! Kaikkia viskaakin eteeni! Ihan olin vähällä\nsäikähtää. Mutta lähtipä. Eikä se toista kertaa tänä yönä tule tänne!\nNyt vain toisia odottelemaan.\n\n    (Menee vähän vasemmalle).\n\nTÖRÖPÖRÖ (pistäen päänsä saunan ovesta): No, mitä täällä taas? Mikä\nkokouspaikka tämä on? Eikö täällä saakaan rauhaa? Ketä täällä taas oli?\n-- Houri, Houriko, -- sen ääneltä tuntui! Mitä hän täällä? Parasta\ntaitaa olla tässä jo vetäytyä tästä nelinurkkaisesta seinättömään,\nsilloin on aina paremmin turvassa. Ei tässä tiedä, mitä tässä vielä\ntapahtuu. Pistäydynpä tuohon pensaikkoon.\n\n    (Vetäytyy säkkineen tiheään pensaikkoon saunan\n    oikealla puolella).\n\nMARPPA (vanha kyyryniska eukko, pusseja vyössä ja keppi kädessä, tulee\noikealta saunan takaa. Tehden kepillään merkkejä ilmassa loitsii\nsalamyhkäisesti):\n\n    Ole lumottu Luojan luonto,\n    masennettu maa Jumalan,\n    seiso metsä niinkuin seinä,\n    asu korpi niinkuin aita!\n\nNo nyt ei ole mitään vaaraa häiritsijöistä! Nyt on tämä paikka\npyhitetty! Kolme rautavannetta kiertää tämän paikan ympäri, joista ei\npääse yli eikä alitse! Ei muuta kuin valmistuspuuhiin!\n\n    (Hourille, joka on tullut sillä välillä näkyviin):\n\nAhaa, Houri! Minä jo luulin, ettet olisi vielä tullutkaan! Useinhan ei\nitse asianomainen tulekaan aikanaan. No, mene sinä ja hae nyt tähän\nkolmesta kolmikantaan kasvaneesta koivusta varpuja ja katko samalla\nkukkia nurmirannasta! Hyvä lempivasta on tehtävä, -- se on pääasia!\nMinä tässä teen vähän pihavalmistuksia.\n\n    (Houri menee oikealle saunan taakse. Töröpörö pistää\n    päänsä pensaasta, vetäytyy samalla takaisin).\n\nMARPPA (ottaen pussin vyöstään, tarkastellen ympäristöä ja vetäen\nesiin pussin sisältöä): Hehehee, hähähää! Tuossa ne ovat tämänyölliset\ntenhokalut! Tuossa kolme tähkää -- ne on saatu Ontron pellon juuri\nkasvavasta rukiista, -- ne on tehokkaita! Tuossa olkia, -- ne on otettu\nsalaa Ontron parhaasta makuuvuoteesta, -- ahaa, poikaseni, et tiedä,\nmitä ne sinulle vielä tekevät! Tuossa kuteita, ne on kiskottu hänen\nparhaista kirkkohousuistaan, -- hähähää, poikaseni! Kyllä ne totta\ntekee! Ja nyt kun se Hourikin tuo ne tuotavansa, niin kyllä hyvä tulee!\nEt arvaakaan, poikaseni, mitä sinulle tänä yönä vielä tehdään! -- Mutta\npitäisihän tähän saada vähän katajiakin. Menenpä ja haen ne tähän\nmetsästä.\n\n    (Pistää taikaesineet pussiin, menee oikealle).\n\nTÖRÖPÖRÖ (pistäen pensaasta päänsä): Hähähää, hahahaa, -- jopa nyt\njotakin! Tässä taitaa joutua aivan lemmennostatuksille. Hylkysauna, --\nhyvä paikka! Ontro-poika, Marppa, Houri, Houri-emäntä!... Se Hourin\nhölmö tyttö olisi saatava naitetuksi Ontrolle, kylän parhaimmalle\npojalle, ja erotetuksi omastaan, Oudista. Tässä nyt sen vuoksi lempeä\nnostatetaan! Hehehee!\n\n    (Matkien Marppaa):\n\nOlkia, tähkiä, kuteita! Mitähän se käykkäleuka tässä vielä oikein\ntekee! Tässä taitaa saada paremman juhannusyön kuin luulinkaan! Mutta\ntakaisin, takaisin. -- Houri tulee!\n\n    (Vetäytyy pensaaseen).\n\nHOURI (kantaen vastanvarpuja ja kukkia, sääriään hieroskellen):\n\nHohoi, vihdoinkin sain ne. Oli siinä puuha koivuja löytäessä ja\noksia tavoitellessa. Kaikki sääreni taisin revitellä, ihan kuuluu\nvohostavan. Kolmikantaan kasvavia koivuja, niitä ei kaikkialla tapaa.\nJa rauduslehtiä, rauduslehtiä! Hyppääpäs nyt vanha ihminen puuhun,\nkurkottele, kurkottele! Kaula pitkäksi venyy. -- Mutta hyvää siitä\ntulee, kaikki ne on vain lykyn edellä. Ja lykky suuri minua odottaa.\nOntroon se minun tyttäreni naitetaan ja siitä Outi-räpsästä erotetaan.\nViskasikin sen tielleni! Tänä yönä se tapahtuu. Kyllä sillä Marpalla on\nkeinot. Ja silloin yhtyvät myös kylän rikkaimmat talot!\n\nMutta missä se Marppa viipyy? Tässä on kiire.\n\n    (Marppa tulee, katajia sylissä. -- Houri Marpalle):\n\nMissä sinä niin kauan viivyit? Aika on kallis ja asia tärkeä! Missä\nsinä kuhjat?\n\nMARPPA (viskaten katajat pihatanterelle): Mitä minä kuhjan! Minäkö\ntässä olenkin se, joka pitäisi naittaa, ja joka en saa miestä mistään!\nKyllä minä miestä saan, jos vaan tahdon! Kehnolainen, katajatkin\nkannatti, ei itse hanki! Minä lukuniekka, hengen voimalla toimittaja!\nKyllä minä tiedän, mitä minä teen! Minä tässä olenkin se, joka olen\npääasia, etkä sinä eikä sinun miestä saamaton tyttäresikään! Missä tuo\nvielä viipyneekin?\n\nOPRI (yksinkertaisena, tulee vasemmalta, kukan riipiöitä kädessä):\nTässä minä jo olen.\n\nHOURI (rynnäten Oprin silmille): No missä sinä viivyit? Enkö minä\nsanonut sinulle, että pian pitää joutua eikä missään viivytellä? Nyt\nsinä tulla kyhnit, ja puoliyökin jo ihan yrittää käsistä luiskahtaa,\nse paras aika, lemmentehoille otollisin. Etkö sinä ymmärrä, että tässä\non oma onnesi kysymyksessä ja oma asiasi ajettavana. Ethän siellä vaan\nketään tavannut?\n\nOPRI (tyhmänä): Jott'enkö tavannut? Tapasinhan, kun se Riepulan renki\ntuli vastaani ja tempasi ja istutti kivelle ja sanoi, että eihän tässä\nminnekään kiire. Eihän minulla, sanoin. Otti oikein vyötäisistä, ja\nantoi vielä nämä kukkasetkin, harakanvarvut...\n\nHOURI: Voi, voi, mitä minun pitää kuuleman! Ettäkö Riepulan renki ja\ntempasi vielä vyötäisistä ja istutti kivelle! Sinä, Löttölän emännän\ntytär! Etkö sinä tiedä, että sinun pitää vielä tänä yönä Ontroon\nsidotuksi tuleman, kiinnitetyksi sellaisilla siteillä, ettei pääse\nteräraudallakaan!\n\n    (Tempaa kukat Oprin kädestä ja viskaa maahan):\n\nHyh, mokomatkin rääpisköt! Etkö sinä tiedä, että sinä kuulut Ontrolle\neikä sinun sovi kaikenlaisten renkien kanssa...\n\nOPRI: Mutta eihän se Ontro minusta välitä. Nauraa vain ja luotaan\nlykkii ja sanoo, että se Löttölän töttölä... Sen sijaan kuin se\nRiepulan renki...\n\nHOURI: Suus kiinni, ja pian tästä lemmennostopuuhiin! Ala nostaa\npaitaasi! Vielä tänä yönä pitää hänen mielensä palaman sinuun kuin\ntulinen pätsi tai kuin tuo paras juhannuskokko, ja häneen tässä sinut\nsidotaan! Voi, voi, kun ei se renki vain olisi saanut vielä tietää,\nettä...\n\nOPRI: Ei, ei, ole huoletta, äiti! En sitä hänelle sanonut. Meillä\noli niin paljon muuta puhumista. Eikä se tule tänne, sanoi menevänsä\nkokolle.\n\nHOURI: No, sen verran oli edes tolkkua. -- No nyt, Marppa, toimeen!\n\nMARPPA: Kyllä käydään, kyllä käydään, ja kyllä tolkku saadaan, ja\nOntroon tyttö naitetaan! No nyt paita pois!\n\nOPRI: Voi, voi, minunko?\n\nMARPPA: No, kenenkäs tässä muun pitäisi rätsinöitä riipoa? Minunko\ntässä pitäisi ruveta aluskerroksiani heittelemään ja parhaita\npaikkojani näyttelemään? No, no, kunhan päällimmäisiä, ja sitten vähän\nvöitä väljentelet! Ja sinä, Houri...\n\n\nHOURI: Ei suinkaan vaan minun pitäne rintamuksiani riisua?\n\nMARPPA: No, hyvää se tekisi sinullekin. Mutta eipä tässä ole ketään\nnäkijää. No, asetuhan pitelemään pääpuolista tai jalkopuolista, kun\nminä käyn ropsimaan. (Töröpörö pistää päänsä, vetää takaisin). No no,\nheittäkäähän nyt enimpiä kumpikin sillä aikaa, kun minä tässä laitan\ntämän taikavastan, -- ja sitten sinä, Houri, hae vettä rannasta!\n\nOPRI: Oi, ei, ette suinkaan te vain minua kylmällä vedellä...\n\nMARPPA: No, et siinä jääksi jähmety!\n\n    (Opri ja Houri heittävät hameensa ja yläkappaleensa\n    ja sijoittavat ne saunan lähelle puun juurelle.\n    Marppakin heittää sinne päähineensä. Houri hakee vettä\n    sangolla. -- Marppa sitoo, loitsien ja töpeksien,\n    vastan, vetäen hampailla kierrevitsasta, ja sijoittaa\n    siihen joitakin kukkia).\n\nMARPPA (istuutuen kivelle): No niin, nyt tuohon polvilleni köntillesi!\n\n    (Opri asettuu polville, Houri käy pitelemään päästä,\n    ja Marppa, kastettuaan vastaa sangossa, alkaa läiskiä\n    Opria selkäpuolille loitsien ja loihuten).\n\nMARPPA (loitsien):\n\n    Nouse lempi liehumahan,\n    kunnia kupahumahan\n    yli kuuen kirkkokunnan,\n    yli kappelin kaheksan,\n    seitsemänkin seurakunnan\n    tämän piian pielten päällä,\n    tämän lapsen lantehilla,\n    justiin nyt juhannusyönä,\n    pienen Pietarin välillä!\n    Mikäs nyt sinulla lienee,\n    kun ei sulhaset suvaitse\n    eikä noua nuoret miehet?\n    Nouse neitonen norosta,\n    sinisukka suon sisästä,\n    lempilintu liettehestä!\n    Pala mieli nuorten miesten,\n    Ontron mieli liiatenki --\n(Opri voivotellen: Ei, ei! -- Marppa yhä uhemmin):\n    jotta aina ois ajoissa,\n    joka hetki juoksemassa,\n    hevot saattaisi hikehen,\n    varsat vaahtohon ajaisi,\n    ois tuska alinomainen,\n    vaiva suuri, vaipumaton!\n\n    Riisun päältäs riihipaian,\n    riihikerttiön keritän,\n    otan päälles onnipaian,\n    levähytän lempipaian,\n    panen kullat kulmillesi,\n    hopiat hiuksillesi,\n    silkit silmille sitaisen,\n    nuorten miesten nuoltavaksi,\n    sulhasten su'ittavaksi --\n    jotta noutais nuoret miehet\n    sekä sulhaset suvaitsis\n    suksella latua myöten,\n    hevosella tietä myöten,\n    venosella vettä myöten!\n    Pthyi, pthyi, nouse lempi, liehu lempo!\n\n(Heittäen vastan, syleksien):\n\nNo nyt ylös! Pystyyn vain! Ja sitten, Houri, pistäpäs tuli noihin\nkatajiin!\n\nOPRI: Voi, voi, ette suinkaan te vain minua ilmi tuleen?\n\n    (Houri sytyttää katajat).\n\nMARPPA: No, et siinä pala! Hyppää nyt tuon tulen yli! Kolmesti!\n\nMARPPA (Oprin hypätessä, loitsien ja tehden kepillään merkkejä ilmassa):\n\n    Kuin tämä tuli palavi,\n    palakohon Ontron mieli,\n    kuin savu kohoelevi,\n    kohotkohon Oprin lempi!\n\n(Sammuttaa tulen vastalla ja vettä ripsoen. -- Sen jälkeen):\n\nNo nyt saunaan! Oikeastaanhan tämä kaikki olisi pitänyt tehdä siellä,\nmutta samapa tässäkin. Nyt saunaan lopputoimituksia suorittamaan!\nSitä ei voi jättää. Saunan haltija on voimakas henki ja sitä täytyy\nlyylittää. No, saunaan, saunaan, ja vasta ja ämpäri mukaan!\n\n    (Menevät saunaan).\n\nTÖRÖPÖRÖ (nousten piilostaan): No se pitikin! Hahhahhaa! Sillä tavalla.\nKaikkeen sitä joutuukin. Niinkuin arvasin: lempisauna, lemmen nostatus!\nIlmankos eivät antaneet yösijaa!\n\nVai menitte te saunaan! No minä tahdon teitä auttaa. Tuossahan onkin\nsopiva puunpala. Se pöngäksi oven eteen!\n\n    (Pistää pöngän oven eteen).\n\nNo nyt saatte siellä vaikka koko yön saunan jumalia lepytellä. Nyt\nkai jo antaisittekin minulle yösijan, mutta nyt ei Töröpöröä enää\nnukuta, eikä hän tarvitse enää mitään yösijaa. Nyt tahtoo Töröpörökin\nviettää iloisesti tämän juhannusyön, hullutella, tanssia, laulaa! Hei\nmaailmassa, vaikkei paitaakaan päällä!\n\n    (Tempaa säkin, yrittää lähteä, huomaa vaatteet).\n\nMutta nuohan olinkin unohtaa! Vaatteet ovat aina omistajansa veroiset.\nVoisi vielä joku kahmaista käteensä. Parempi puussa kuin maassa.\n\n    (Nostaa vaatteet puuhun).\n\nJa sitten toisten luoksi juhannuskokolle!\n\n    (Lähtee laulua tavoitellen):\n\n    Ja pojat ne lähti seilaamahan\n    läheltä lakialta.\n    ja pojista maistui se likkain rakkaus\n    aivan makialta.\n\n    (Menee vasemmalle).\n\n    Esirippu.\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\nSama paikka. Saunan ovella pönkä. Saunasta kuuluu liikettä ja veden\nlotinaa.\n\nMARPAN ääni saunasta: No nyt on kaikki tehty, -- kylvetetty,\nhyppyytetty, saunan haltija hyvitetty, -- nyt ei muuta kuin ulos\nsaunasta! Opri, avaapas ovi!\n\nOPRI (koetellen avata ovea): Tämä ei avaudu!\n\nHOURI: No mikä sille tuli? Kehnoko sen olisi sulkenut? Menehän pois\nsiitä, anna, kun minä jysäytän!\n\n    (Sysäysten jälkeen):\n\nEi, ei se avaudu. Mikä lempo siihen tuli! On kuin olisi pönkä takana.\n\nMARPPA: Pönkä? Kuka sen olisi siihen pannut? Paninhan sellaiset vanteet\npaikan ympäri, ettei pääse yli, ei alitse. Menkäähän, kun minä jymäytän!\n\n    (Kovia sysäyksiä).\n\nEipä näy avautuvan. On siinä kuin joku este. Mutta kyllä siitä\npäästään. Kyllä ne kaikki lähtee, pöngät ja muut, kun luen sellaiset\nloitsut!\n\n(Äkäisellä äänellä):\n\n    Päästä piru pintehistä,\n    paha pannasta keritä,\n    saata uksi ulvomahan,\n    oven pieli piukkamahan,\n    lukut luuhiset murenna,\n    takasalvat taita poikki!\n    Liikkui ennen linnan seinät,\n    vuoret vaskiset vapisi\n    minun sanoin saneltuani,\n    puhe'in puheltuani, --\n    mikset liikkuis nyt likainen,\n    notkuis nyt ovi nokinen,\n    kun minä sanoin sanelen,\n    luvut liiat luikuttelen!\n    Jos et liikkuisi likainen\n    etkä notkuisi nokinen,\n    kutsun Hiiestä väkeä,\n    iän kaiken istunutta,\n    rautasuista, rautapäistä,\n    rauta on hattu hartioilla, --\n    ne sinut paloiks panevi,\n    pilkkovi pilastehiksi,\n    tuhkan nuuskaksi panevi!\n    Pthui Luoja, pthui luonto,\n    päästä Luoja, päästä luonto!\n\n(Hetken jälkeen):\n\nNo, ollaanhan nyt hiljaa, kunnes loitsu vaikuttaa, niin nähdään, kuinka\nse ovi avautuu ja lentää ihan hiiden kattilaan. -- No, koetahan nyt,\nOpri!\n\nOPRI (nykimisten jälkeen): Ei avaudu.\n\nHOURI (samoin): Ei avaudu!\n\nOPRI: Ja nyt sieltä kuuluu aivan kuin joku tulisi, kuin siellä olisi\njoku ihminen. Kuulkaahan.\n\nMARPPA: Ollaan nyt hiljaa, ollaan hiljaa, mennään tuonne lavan perille!\n\nONTRO (nuori mies, paremmissa vaatteissa, katseltuaan ympärilleen):\nNo, missä on Outi? Täällähän hänen piti odottaa. Minä hiukan viivyin,\nkotona kolistelin, siinä aika meni. Olisikohan hän mennyt kokolle?\n\nOUTI (tulee): Kah, täällähän sinä olet! Ja minä kun olen ollut jo\ntäällä ja sitten menin kokollekin, mutta sitten, kun en nähdyt sinua\nsielläkään, lähdin tänne takaisin. Minulla oli jo oikein paha olla.\n\nONTRO: No, täälläpähän ollaan. -- Mutta mikä sinulla on? Näytät vähän\nalakuloiselta.\n\nOUTI: No, ei mitään.\n\nONTRO: No, sano vain, kerro pois!\n\nOUTI: No, onhan vähän. Kun tulin tänne ensi kertaa, niin yhtäkkiä se\nLöttölän emäntä tulee, sanko kädessä, ja on kuin vähän säikähtäneenä,\nja sitten alkaa hyötäpäätä minua haukkua.\n\nONTRO: Haukkua? Mitä syytä hänellä oli sinua haukkua? Mitä pahaa\nsinä olisit tehnyt hänelle tai minä? Emmehän ole paljon ristinsanaa\nvaihtaneet. Ja mitä hän täällä liikuskeli? Minne hän meni?\n\nOUTI: En tiedä. Minä lähdin pois.\n\nONTRO (mietittyään hetken): No olkoon! Koira haukkuu ja tuuli kantaa,\nja ihminen on ihmisenä arvollaan! Seisoskellaan tässä hetkinen,\nkatsellaan tätä kaunista järveä, -- lauletaan joku laulu! Ja sitten\nlähdetään toisten luo kokolle.\n\nOUTI (laulaa):\n\n    Enkös oikein arvannut,\n    oma Ontro-kulta,\n    kun sun kohtaan, kadonnut\n    kaikk' on huolet multa.\n    Sinä oot mun iloni,\n    suloni ja valoni,\n    kun sun kohtaan, armahain,\n    kaikki huolet unhoon sain.\n\nONTRO (samoin):\n\n    Tulin tänne myöhäiseen,\n    vanhan saunan luoksi,\n    odottelin hiljakseen\n    ystävyytes vuoksi.\n    Täällä seisoin, vuottelin,\n    sua yksin aattelin.\n    Kun sun näen, armahain,\n    kaikk'on niinkuin unta vain.\n\nOUTI:\n\n    Köyhä olen, tiedät sen,\n    rikkautta puuttuu,\n    eessä katsees loistehen\n    kaikki riemuks muuttuu.\n\n(Yhdessä):\n\n    Sinä oot mun iloni,\n    suloni ja valoni.\n    Sinut, nähden, armahain,\n    kaikki unhoitukseen sain.\n\n(Lähtevät käsitysten kokolle, vasemmalle).\n\nHOURI (saunasta): Nyt, nyt siellä oli varmasti ihmisiä! Kuulin aivan\nkuin Ontron äänen ja ehkä Outinkin! Ja laulua -- aivan varmaan sieltä\nkuului laulua! Mitä ne täällä liehkaavat? Marppa, Marppa, mitä tämä on?\nMitä nyt teemme?\n\nMARPPA: No mitäs tuosta, jos ne olivatkin! Kyllä niistä päästään! On\npahemmistakin päästy! Tästä saunasta nyt täytyy päästä tavalla tai\ntoisella. Jo olemme täällä kylliksi kykkielleet. Koettakaahan nyt!\nSlava tjebe ... sin boushei pomilui ... vove kive... No!\n\nHOURI (jyskytettyään): Ei avaudu.\n\nMARPPA (samoin): Ei, kehno, avaudu.\n\nOPRI (hätäisenä ja ilonsekaisena): Ja nyt sieltä kuuluu aivan kuin iso\nmelu, kuin koko joukko, koko kokkoväki tulisi, -- kuulkaa, kuulkaa,\neikös se ole käsisoiton soittoa ja laulua, laulua...\n\n    (Joukko kylän poikia ja tyttöjä, kaikki juhannusasuissa,\n    tulee vasemmalta, niiden joukossa Ontro, Outi, Töröpörö,\n    Petri, Kuisma, Jehki, Riepulan renki. Harmonikan soittaja\n    hiukan sivummalla säestelee laulua).\n\nKarjalan lasten laulu:\n\n    Ah, kaunista, armasta Karjalan maata\n    ja lauluista Laatokan rantaa,\n    kesät juhlia on, hyvä talvetkin raataa,\n    kun riemuita Luojamme antaa.\n    Pyhän Kastajan päivä se kimmelti juur',\n    pyhä Pietari heinässä helkkää,\n    ja kohtapa Iljan karkelokuu\n    syystaivaan on lämpöä pelkkää.\n\n    Ei luonut Luojamme itkemähän,\n    ei kivisiä kenkiä jalkaan,\n    ei turhia mietteitä miettimähän,\n    elon loppu se siitä kun alkaa.\n    Ei meidän peltomme vehnää kasva,\n    ei herkut ne kirpoile puista,\n    vaan syksy kun riihemme täytehen saa,\n    syvät purnut on puhdasta ruista.\n\n    On meidän kuusemme kukkapäiset\n    ja hongat on hopeavöiset,\n    ja mielissä joskin ois miettehet jäiset,\n    niin riemut ei raskaat ja öiset.\n    Pyhän Kastajan päivä se kimmelti juur'\n    ja nyt Emonpäivä on eessä,\n    ja syksy kun armahin pirtteihin saa,\n    pyhä Miikkula saapuu jo reessä.\n\nTÖRÖPÖRÖ: Hei, hei, sillä tavalla! Sillä tavalla sitä pitää pyhän\njuhannuspäivän yötä viettää! Hyvä oli, että sinäkin Ontro ja sinä Outi\nkäännyitte mukaan! Ilman teitä ei olisi ollut mitään. Ja mitä te siellä\ntyhjällä kokkopaikalla olisitte tehneetkään, kun kaikki lähtivät tänne.\nHei, sillä tavalla!\n\nPETRI (jäyhä nuori mies): Tännehän lähdimme, kun tämä Töröpörö\nhoukutteli. Mikä hänen kehnon mieleen lienee johtunutkin. -- Mutta\nnäytä meille nyt se aarre, jonka sanoit täällä palavan! Tässäkö se oli\nvai missä? Näytä meille se!\n\nTOINEN: Näytä, näytä meille se, Töröpörö!\n\nTÖRÖPÖRÖ: Töröpörö, Töröpörö! Mikä se on se Töröpörö? Töröpörö on\nsäkkiselkä mies, maankulkija, ikikuvatus, mutta minä olen kauppias,\nsuuri kauppias, kaiken maailman matkustanut mies! Hoo, -- joka paikassa\non minulla tuttavia, -- Tupakovit, Kapakovit, kaikki! Ja entäs sukuni\nsuuri ja avara? Kakkari, -- sormus joka varpaassakin, -- Pirton-Pekko,\n-- pelkää tosin vasikoita, -- Kempas, -- ei osta eikä varasta,\nvaan ottaa omin luvin, ja sitten päälle päätteeksi nuo Huikurit,\nikilaiskimukset! Kaikki ovat ne heleätä heimoani! Ja entäs oma sukuni?\nNaapurikylässähän on kauppiaana se Hurjimus! Tunnettehan?\n\nJOUKKO: Oo, montakin hurjimusta! Yksi niistä on Töröpörö, Töröpörö,\ntaas Töröpörö! Ettekö näe, mikä mies minä olen? Jos ette muusta näe,\nniin katsokaa tätä keppiäni. Siinä on keppi, jota ei jokaisella ole.\nSe on semmoinen keppi, että kun sillä selkään lyö, niin joka lyönnin\nperästä siihen pahka nousee. Ja jos ei keppiin nouse, niin ainakin\nselkään. Uskotteko? Tahdotteko, että koetan?\n\nJOUKKO: Emme tahdo, emme, -- uskomme!\n\nTÖRÖPÖRÖ: Entäs tämä säkkini? Tiedättekö, mitä se sisältää? Kaikkea,\nmitä ei kenenkään muun säkit. Iijaksella kyllä oli tuohipurtilo, jossa\noli kaikki ruokalajit sekaisin, mutta sekään ei vetänyt vertoja tälle\nsäkilleni! Siinä on sikuria, sokuria, namuja, ramuja, savikukkoja,\nvaskiukkoja, riihipaitoja, hatunlaitoja, -- mitä vielä pitää? Ennen\nmuinoin tarjottiin siitä kivistä kartanoa, mutta minä en vaan siihen\nkauppaan puuttunut. Hohoo, minäkö virkalaukustani luopuisin? Mies\nlaukutta on kuin lehmä kellotta! Joko nyt uskotte, mikä mies minä olen?\n\nJEHKI ym. Uskomme, uskomme, -- mutta näytä meille jo se aarre!\n\nTÖRÖPÖRÖ: Näytä, näytä! Mutta voikos kauppias sen tehdä? Voiko kauppias\ntehdä mitään muuta kuin kiroilla ja pettää? Koska on kauppias aarteen\nmaasta löytänyt?\n\nJOUKKO: Ei voi, vaan sinähän sanoit, että olet suuri kauppias ja voit\ntehdä tämänkin ja että täällä se paloi, juuri tämän saunan kohdalla, ja\nvoit sen näyttää.\n\nTÖRÖPÖRÖ: Voin, -- minä voin tehdä mitä tahansa! Minä voin näyttää\npaikan, aarteen, ja tulenkin, aivan saman näköisen, jos niin tahdon.\nMutta minä en olekaan yksistään suuri kauppias, maailman nurinkääntäjä,\nvaan myös suuri tietomies, taikamies, -- suurempi kuin tuo teidän\nMarpannekaan! Ja rikkauksiakin minulla on, -- enemmän kuin tuolla\nteidän Löttölän emännälläkään.\n\nKUISMA: No, kaikkia se nyt tässä otattelee! Mitä ne tähän! No, nyt voit\njo meille tuon yhden aarteen näyttää.\n\nTÖRÖPÖRÖ: Kyllä näytetään, kyllä näytetään, mutta ei ennen aikaa eikä\nehtoja. Ettekös te ole kuulleet, että ne näyttäytyvät vain määrätyllä\ntunnilla ja hetkellä ja määrättyjen ehtojen täytettyä. Mikä heittäytyy\nvarhaisella aamuhetkellä, ennen päivän nousua, mikä murkinain aikana,\nmikä myöhäisellä iltapäivällä, mikä synkimmän sydänyön aikaan. Pitää\nolla sydänyö, paras juhannusyö, -- niinkuin nyt tässä. Se on kaikkien\ntaikojen aika. -- Mikä taas vaatii yksiöisellä jäällä kulkemista, mikä\nvastasyntyneen vasikan tai varsan uhraamista, mikä mitäkin, -- kultaa,\nhopeaa, kaikkea eriskummaista, -- mikä mitä suurinta salaperäisyyttä.\nJa niiden tulikin on kuin kolmen ruplan tuohuksen tuli tai kuin tuo\nsininen silkkinauha! Hohoo, luuletteko te, että se aarre on noin vain\nsormenliputuksella saatavissa? Ei ne niin vain heittäydy käsiin.\n\nJEHKI: No, heittäytyykös tämä?\n\nTÖRÖPÖRÖ: No, se nähdään. -- Ja sitten pitää vielä nähdä sellainen uni,\nennen kuin sen saa tai paikan näkee. Unen kun näkee, niin -- --\n\nKUISMA: Näitkö sitten sinä sen unen, kun osasit tänne tulla?\n\nTÖRÖPÖRÖ: No, olin jo vähällä uneen nukahtaa, mutta ehdin kuitenkin\nnähdä; juuri tässä se paloi, tällä kohdalla, ja kohtalainen olikin\ntuli, ja kolme aaveolentoa vielä sen ympärillä hääräsi...\n\nUSEAT: Kolme aaveolentoa? Mitä olentoja ne olivat? Näytä, näytä meille\nsen paikka!\n\nTÖRÖPÖRÖ: Näytetään, näytetään, mutta ei ole vielä ehtoja täytetty!\n\nJOUKOSTA: Mitkä ovat ne ehdot? Sano meille ne! Täytämme ne!\n\nTÖRÖPÖRÖ: No, kun te olette noin nuoria ja iloisia kaikki ja kun meillä\ntässä on juhannusyö, niin se tämä aarre vaatii vain -- tanssia ja\nlauluja!\n\nUSEAT: Tanssiako ja laulua vain? Helpot ehdot!\n\nTÖRÖPÖRÖ: Ei vaikeat!\n\nPETRI (jäyhä, isopartainen): No, mitäpä tässä! Hätäkö tässä ---\nhäilymme tässä! Siis vain piiriin ja pyörimään!\n\n    (Pojat ja tytöt asettuvat piiriin, harmonikan soittaja\n    paikoilleen).\n\nPiirilaulu:\n\n    Milläpä lienen, kullapa lienen\n    kultani suututtanut?\n    Vieressä istuin, silmihin katsoin,\n    vaan en liikuttanut.\n\n    Oisko se tällä välillä se\n    pienen pieni silta,\n    tulisin ja menisin minä\n    joka pyhäilta.\n\n    Elä sinä kultani minua pidä\n    kauan katsomatta!\n    Minä sua vahdin ja valvattelen\n    aina ja lakkaamatta.\n\nTÖRÖPÖRÖ (hyppien joukossa): No niin, sillä lailla! Enemmän vain!\n\nToinen piirilaulu:\n\n    Leijun minä ja leiskahtelen,\n    heiskahtelen vielä,\n    ei ole vielä harmaat hapset,\n    tanssimast' ei kiellä.\n\n    Tälläpä poijall' on taskukello,\n    käypi se riksuttelee,\n    tään pojan kanssa se nuori tyttö\n    tanssia hiksuttelee.\n\n    Minun kultani metsiä kulkee,\n    laulaa lailla rastaan,\n    minä se riennän ja riemahtelen\n    armahaista vastaan!\n\nTÖRÖPÖRÖ (riehkaten tyttöjen ja poikien kanssa -- säkki selässään):\nSillä tavalla, sillä tavalla! Se on oikeata juhannusyön viettoa!\nNäin sitä mekin ennen nuorina poikina! Kaikki sitä tässä unohtaa,\nvilun, nälän, unen, vanhuuden, vaivaisuuden, ja riehakan juhannusilon\npyörteisiin joutuu! Ja kielenkannatkin katkeaa ja lauluun luonto\nlaukeaa. Tahdotteko nyt tanssia minun lauluni mukaan? Se ei ole\npitkäkään ja käy samaan nuottiin.\n\nJOUKKO: Tahdomme, tahdomme! Laula, Töröpörö!\n\nTÖRÖPÖRÖ (hullunkurisesti tavoitellen samantapaista nuottia):\n\n    Likkain silmä se lipettää\n    kuin kesällä haavan lehti,\n    poikain silmä se tarkittaa\n    kuin talvella taivon tähti.\n\n    Ja kaks oli meitä kaunista poikaa,\n    jotka kulkivat maata pitkin,\n    ja missä ne pojat kulkivat,\n    siellä tytöt ne kaulassa itki!\n\n(Kääntyen piirin ulkopuolella seisovien tyttöjen puolen):\n\nNiin, sillä lailla ne itki, mutta entä te, -- seisotte vain ja\nöllötätte! Ilmankos jäättekin sinne piirin ulkopuolelle seisoskelemaan.\nJa taitaisittepa jäädä ihan siinä koneessakin kotiin kulkemaan, ellen\nminä teitä näin pyörähdyttelisi!\n\n    (Pyörittelee tyttöjä heitellen heitä sinne tänne).\n\nJOKU TYTÖISTÄ: Parempipa koneessakin kulkea, kun Töröpörön\npyörittelemänä!\n\nTÖRÖPÖRÖ: Ohoh, kuinka niin? Siksikö, että minulla on tämä säkki\nselässä? No, jos se on tiellä minun selässäni, niin pannaan se teidän\nselkäänne!\n\n    (Yrittää panna säkkiä tyttöjen selkään).\n\nKUISMA: No nyt on sentään jo aika tullut ja ehdot täytetty, ja se aarre\nolisi näytettävä!\n\nERÄS POJISTA: Eikö nuo Töröpörön aarteet lienekin vain suurina\nsanoina eikä minään käsiin saatavina. Sanoo kaiken maailman rikkaudet\nsaavuttaneensa, mutta tässä nyt vain tyhjää pömäkehtää. Tyhjä kuin\nkirkon rotta!\n\nTÖRÖPÖRÖ (mahtavana, säkki sylissä): Entäs tämä suuri säkki? Millä\nluulette sen minun saavuttaneen? Tyhjillä sanoillako?\n\nJOUKKO (nauraen): No näytä meille sitten se aarre!\n\nTÖRÖPÖRÖ (samoin kuin edellä): Näytetään, näytetään! Mistä se teille\nvain pitää! Maastako vai puusta?\n\nJOUKOSTA: Voiko se olla puussakin?\n\nTÖRÖPÖRÖ: No, johan sanoin, missä tahansa. Minun vallassani on kaikki.\nEi olisi vielä oikein aika, mutta minun vallassani on lyhentää aika.\nMitä tahdon, se tapahtuu, mitä en, se ei.\n\nJOUKKO: No, näytä meille se sitten puusta!\n\nTÖRÖPÖRÖ (heittäen säkkinsä sivummalle, tempaa vaatteet kepillään\npuusta): Tuoss' on!\n\nJOUKKO (hälisten vaatteiden luona): Mitä, -- vaatteitako? Aivan\ntavallisten ihmisten vaatekappaleita -- naisväen? Kenenkä ne olisivat?\n\n    (Levitellään, tarkastellaan vaatteita).\n\nKUISMA (venytellen Hourin vaatekappaleita): No, ei noita nyt uskoisi\noikein niiden aaveolentojenkaan vaatteiksi, mutta kenenkäpä muiden ne\nolisivat! Kenpä järki-ihminen se olisi vaatteensa puuhun nostanut ja\nlähtenyt kävelemään? Ja vielä juhannusyönä! Naisihmisten kappaleita\nnäyttävät olevan ja vielä aivan pätevähköjä...\n\nTÖRÖPÖRÖ (juhlallisessa asennossa sivulla): Ja nyt voin vähitellen\nnäyttää jo ne aaveolennotkin. Aika täyttyy! -- Mutta ensin tähän pieni\ntuli saunan edustalle.\n\nJOUKOSTA: Tuli? Mitä se Töröpörö nyt hulluttelee?\n\nTÖRÖPÖRÖ: Ei ne aaveet tolkutta tule! Tuli vain tuohon! Pojat,\nkerätkääpäs katajia ja risuja!\n\n    (Jotkut pojista kokoilevat risuja ja sytyttävät tulen).\n\nTÖRÖPÖRÖ (asettuen mahtavaan asentoon oven eteen ja ottaen havunoksan\nalkaa piestä ovea ja loitsia):\n\n    Nouse lempi liehumahan,\n    kunnia kupahumahan,\n    naisten rinta riehumahan,\n    miesten mieli kiehumahan!\n    Pyhä Jyrki pitkäparta,\n    valkea Valassi-ukko,\n    aja valkeella hevolla,\n    hiirakolla hirnuttele,\n    ota Opri ... tuota, Agrafina selkähäsi,\n    saattele satulahasi,\n    vie hänet Vitelen maille,\n    kuljettele Kuntolahan,\n    siell' on nauku naikkosista,\n    varsin vaimoista vajaus,\n    lempo leikin antajoista!\n\n    Kuule Ukko, kuule Akka,\n    kuule kaikki ilman kansa,\n    ilman kansa, kalman kansa,\n    kansa kaiken hiien heimon!\n\n    Joutukaatte nyt jotenkin,\n    saapukaatte nyt satenkin,\n    saapukaatte saunan luoksi,\n    tulkaatte tulen etehen,\n    löylyn kylmän lyötämöille,\n    hyvän hylkiön savuille!\n    Hei, hevoset hikehen,\n    vanhat piiat rekehen,\n    aaveet etehen,\n    velhot vetehen!\n    Pthyi, pthyi!\n\n(Viskaa oksan selän taaksi sivulle).\n\nJOUKKO (hälisten): No mitä se Töröpörö? Aivanhan se tässä lempeä nostaa.\n\nTÖRÖPÖRÖ: Ei auta. Ei ne muuten tule. Saunan haltija on voimakas henki,\nsitä täytyy lyylittää.\n\nUSEAT: Olisivatko ne saunassa?\n\nTÖRÖPÖRÖ: Missäpäs ne muualla! Ottakaahan nyt pönkä ovelta!\n\nJEHKI: Pönkä? Kuka sen siihen pani? Eihän tämä ennen ole ollut\npöngittynä? Kuinkas me ennen emme ole sitä nähneet?\n\nTÖRÖPÖRÖ: Eihän sitä kaikkia samalla kertaa. Pönkä pois ovelta!\n\n    (Joku ottaa pois pöngän).\n\nTÖRÖPÖRÖ (saunaan): No niin, -- nyt pois sieltä! Jo olette kylliksi\nkylpeneet. Täällä odotetaan!\n\n    (Ei hiiskausta).\n\nTÖRÖPÖRÖ: No no, pois vain! Vai pitääkö teitä nimeltä kutsua?\n\nJOKU: Onko niillä nimetkin?\n\nTÖRÖPÖRÖ: Pahoilla ihmisillähän onkin heidän nimensä. No no, Ho...\nho... Ma... ma... O... o... Opr...\n\nJOKU: Opr... Kun ei vain...\n\n    (Saunasta kuuluu itkun tiherrystä\n    ja toinen toisensa töykkimistä).\n\nKUISMA: Itkua! Ihanko todella siellä --?\n\nTÖRÖPÖRÖ: No tulkaa, tulkaa pois vaan! Ei täällä sen kummempaa ole!\nOmaa väkeä. Täällä on tulikin, jolla voitte lämmitellä. Lämmin kesäyö.\nUlos vain!\n\n    (Vetää saunasta hangottelevan Oprin, Marpan\n    ja Hourin. Nämä heti pyrkivät piiloon toisten\n    taa itkien ja voivotellen).\n\nTÖRÖPÖRÖ (pidellen heitä): No no, ei niin vaan karkuun päästä! Minnekäs\nteillä on kiire! Tuohon vain!\n\n    (Asettaen heidät):\n\nNo nyt, kolmesti tulen yli!\n\n    (Marppa, Houri ja Opri hyppäävät).\n\nTÖRÖPÖRÖ: No niin, tässä ne nyt ovat! Kysykää heiltä itseltään, jos\nenemmän tahdotte kuulla. He näet osaavat puhuakin.\n\nJOUKOSTA: Mitä... Marppa, Houri ja Opri!... Mitä te täällä?\n\nTÖRÖPÖRÖ: No, puhukaa, puhukaa nyt, kun teiltä kysytään! Vai joko tuli\npuheen puutos?\n\nHOURI (katsottuaan pitkään Töröpöröön ja peitellen rintamuksiaan sanoo\nitkunsekaisella äänellä): En, enhän minä, vaan kun -- tuo Marppa...\n\nMARPPA: Mitä minä! Mitä sinä minusta! Mitä minussa on syytä!\n\nHOURI: E -- enhän, vaan kun se... se sanoi...\n\nMARPPA: Hyvinkö hypittää päälleni! Mitä minä sanoin? Sanoinko mitä\nsanoin, mutta nyt vasta sanon!\n\nHOURI: E-elä, Marppa kulta, voi Marppa kulta, elä kerro! Minä\nannan sinulle mitä ikinäsi haluat, suolaa, suurimoita, voituppuja,\nvillalepeitä, mitä vain sinä...\n\nMARPPA: Annat sinä! Voinokareen noksahutat, villatupsun, puhut hyvillä\nsanoilla, lupailet ja annat sitten...! Kerrankin lupasit antaa viisi\nkappaa kaurajauhoja, ja mitä annoit, -- kapallisen akanoita... Kyllä\ntiedän antisi!\n\nHOURI (ylpistyen): No jos sinulle ei vähempi kelpaa, niin ole saamatta\nsitä vähääkin! Kerron minä itsekin, jos tarvitaan!\n\nJOUKKO: Kerro, kerro, Houri! Oma sana parempi!\n\nHOURI (itkeä vetistellen, taistellen itsensä kanssa): No, tuota,\ntulimmehan ... kylvimmehän, kylvettelimme, -- tällehän sitä minun\ntyttöhöntsäkölleni miestä koettelimme saada! Se kun ei sitä mistään saa!\n\nJOUKKO (nauraen): Hehehe ... tuota, eikö saa! Siis lemmenkylvetys,\nlemmennosto! Oikeaan vanhaan tapaan!\n\nJEHKI: Selvähän se on, -- vanhat kujeet! -- Vai ei saa, sitä miestä!\nEikös sitä nyt sen vertaa koko tässä seutukunnassa ole miehen näköistä,\nettei yhdelle hätähiselle...? Eikös se tämä Riepulan renki, etkös\nsinä...? Tulehan sieltä lähemmäksi!\n\n    (Riepulan renki työnnetään esiin).\n\nJEHKI: Etkös sinä, tuota, ole tätä rikkaan Löttölän emännän tytärtä\nniinkuin lähemmin katsellut? Etkös sinä, niinkuin kerrotaan, ole vähän\nkämmenpuolikkaissasi tätä pidellyt, ja polvellakin, tuota...?\n\nRIEPULAN RENKI (tyhmänä): Ka, olenhan minä.\n\nJOUKOSTA: No, miltäs tuntui?\n\nRIEPULAN RENKI (samoin kuin edellä): Ka, lämmin oli!\n\nJEHKI: No, kun lämmin oli, niin pidäkin lämpöisissäsi! Vai mitä sanoo\ntähän itse tämä Houri?\n\nHOURI: No mitäs minä, -- menkää hupsua naittamasta!\n\nKUISMA: No, hupsu kuin hupsu. Mutta hupsullakin pitää olla hupsu. Ja\nmeneehän siinä suuressa talossa yksi renkirehvanakin. Mutta entäs tämä\nmuu asia?\n\nHOURI (yhä häpeillen): No kun se tämä Marppa sanoi, -- no, eihän se ole\nyksin hänen syytään, vaan minunkin houkkapäiväisen, -- kun se sanoi,\nettä sillä vanhallakin konstilla saa ... on saatu ... tuota, lempi\nnousemaan, -- ja kun tänne ei muka kukaan tule tänä juhannusyönä tänne\nvanhalle hylkysaunalle, -- kaikki muka kokolla, niin minä hullaannuin,\nhullaannuin, tuota, vanha ihminen, -- ja lopun olette tässä itse\nnähneet! Tuo Töröpörökin...\n\nTÖRÖPÖRÖ: Siksikös ette antaneet minulle yösijaa, -- siinä konstailitte\nja vikoja viskoitte... Nyt ehkä jo antaisitte!\n\nHOURI: No, voi voi, Töröpörö, -- saathan sen, milloin tahansa! Elä\nsiitä vihaa kanna!\n\nTÖRÖPÖRÖ: Hei maailmassa, vaikkei paitaakaan päällä! -- Ja sitten tässä\non, tuota, ne paidat!\n\n    (Ojentaa vaatteet Hourille ja toisille. --\n    Nämä alkavat vähitellen pukea).\n\nONTRO (tullen joukosta Outin kanssa): Ja senkös vuoksi sinä, vanha\nihminen, tätä minun Outianikin tärväsit siinä varustellessasi? Mitä\npahaa hän on tehnyt sinulle tai muille? Köyhä jos onkin, niin mitä se?\nItse sellaisilla asioilla juokset, ja...\n\nHOURI: Voi, voi, tiedätkö sinä senkin! Voi, Ontro kulta, anna anteeksi!\nE-enhän minä, vaan kun ... tuota, hehehe ... kun sinä olet sellainen\nrikkaan talon pulska poika -- itsellenikin, tuota, ihan kelpaisit, --\nsitä kun vanha ihminen hullaantuu, ja sitä kun ei ole itselläkään, se\nkun se ukkopaha jo kuolla kupsahti...\n\nONTRO: Ja sillä tavalla rupesit asioitasi korjaamaan?\n\nHOURI: Voi, voi, Ontro, unohda, anna anteeksi! En minä sinulle mitään\npahaa tahtonut. Isäsikin oli talomme parhaimpia ystäviä...\n\nONTRO (juhlallisesti): Ja isäukon luvalla tässä nyt julkisesti,\nkaikkien kuullen kihlaan tämän Outi tyttösen ikiomakseni! Onko siihen\nkellään mitään sanomista?\n\nJOUKKO (meluten): Ei ole, ei! Ontron ja Outin kihlajaiset!\n\nJEHKI: Ja tämän Riepulan rengin ja...\n\nTÖRÖPÖRÖ (tarttuen Marppaan): Ja tämän Marpan ja minun... Topakka akka!\n\n    (Marppa työntelee Töröpöröä, äkäilee Hourille).\n\nHOURI: Elähän sinä nyt, Marppa, turhia muista, vaikka loikoilimmekin\nliiemmäksi siellä saunan lavoilla -- lämminhän oli; -- elä pistä mitään\nhampaankoloosi, minä täytän sen suoloilla, suurimoilla, villatupuilla...\n\n    (Marppa huiskaa kädellään).\n\nTÖRÖPÖRÖ: Ja mitä tulee minun säkkiini? Yhtä ainoata siinä ei ole,\nmuuta kaikkea on, niinkuin Iijaksenkin purtilossa, mutta yhtä ainoata\npuuttuu, sitä, sitä -- pirun ... pirun...\n\nJOUKOSTA: Sielunvihollisen sisunrauhoitusainetta!\n\nTOISET: Pirunpihkaa!\n\nPETRI (isopartainen): Pirunpihkaa, -- kehveli vieköön, sitä en ennen\ntullut ajatelleeksikaan. Sehän se tämän lemmenkin voisi parhaiten\nkohottaa. No, mitäpä tässä, toimeksi tässä! Siis vain piiriin ja\npyörimään!\n\n    (Ristikontra tai jokin muu kansantanssi tai raju piirileikki).\n\nLOPPU.\n\n\n\n"]