[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fRHwIHv_g7X9tmQ37nfw3g5T_4fwgZiMkbxZ_F7mCcR4":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":28,"gutenbergSummary":31,"gutenbergTranslators":32,"gutenbergDownloadCount":34,"aiDescription":35,"preamble":36,"content":37},707,"Turhaa lemmen touhua","Shakespeare, William",1564,1616,"707-shakespeare-william-turhaa-lemmen-touhua","707__Shakespeare_William__Turhaa_lemmen_touhua",null,"naytelma",[],[15],"klassikot","fi",1598,1910,17060,99637,false,44602,[24,25,26,27],"Comedy plays","Courts and courtiers -- Drama","Navarre (Kingdom) -- Drama","Princesses -- Drama",[29,30],"Classics of Literature","Plays/Films/Dramas","\"Turhaa lemmen touhua\" by William Shakespeare is a comedic play written in the late 16th to early 17th century. The story revolves around King Ferdinand of Navarre, along with his companions Biron, Longaville, and Dumaine, who mockingly vow to give up women and pursue scholarly pursuits for three years. However, their resolve is hilariously tested when they find themselves falling for a group of visiting women, led by the Princess of France.  The opening of the play sets the stage in Navarre's royal park, where the king and his friends declare their commitment to a life of learning, free from female distractions. They sign a promise, despite the comedic objections from Biron, who essentially questions the wisdom of their vow while expressing a keen desire for romance. The scene then transitions as they learn about the arrival of the French princess and her ladies, setting the wheels in motion for romantic entanglements and humorous misunderstandings that define the unfolding plot. (This is an automatically generated summary.)",[33],"Cajander, Paavo Emil",329,"Shakespearen komediassa Navarran kuningas ja kolme hovimiestä vannovat pidättäytyvänsä naisseurasta kolmeksi vuodeksi keskittyäkseen opintoihinsa. Suunnitelma rakoilee heti, kun Ranskan prinsessa saapuu seurueineen vierailulle. Teos on täynnä nokkelaa sanailua, lemmenviestejä ja hovielämän koomisia väärinkäsityksiä.","William Shakespearen 'Turhaa lemmen touhua' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 707. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan\nkäytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","TURHAA LEMMEN TOUHUA\n\nKirj.\n\nWilliam Shakespeare\n\n\nPaavo Cajanderin suomennos ilmestyi 1910.\n\n\n\n\n\n\nNäytelmän henkilöt:\n\nFERDINAND, Navarran kuningas.\nBIRON,      |\nLONGAVILLE, | kuninkaan seuruetta.\nDUMAINE, |\nMERCADE, | Ranskan prinsessan seuruetta.\nBOYET,   |\nDON ADRIANO DE ARMADO, espanjalainen.\nSir NATHANAEL, pastori.\nHOLOFERNES, koulunopettaja.\nPÖLLÖ, konstaapeli.\nKALLO, talonpoika.\nTIISA, Armadon kantapoika.\nMetsänvartija.\nRanskan prinsessa.\nROSALIINA, |\nMARIA,     | prinsessan hovineitsyitä.\nKATARIINA, |\nJAQUENETTA, talonpoikaistyttö.\nVirkamiehiä ja muita kuninkaan ja prinsessan seuralaisia.\n\n\nTapaus: Navarrassa.\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Navarra. Puisto kuninkaanlinnan edustalla.\n\n    (Kuningas, Biron, Longaville ja Dumaine tulevat.)\n\nKUNINGAS.\nSe maine, jota elo tavoittaa,\nSaa vaskikirjoiss' elää haudoillamme,\nSomentain meitä kalman rumentaissa,\nJos korpin-ahnaan ajan uhalla\nSen kunnian voimme elämässä ostaa,\nMi kuolon tuiman odan tylsentää\nJa perinnöks suo meille ijäisyyden.\nSiis, uljaat urhot, -- uljait' olette,\nKun sotaa käytte omaa hehkua\nJa mailman koko himolaumaa vastaan --\nLujana pysyy viime säädöksemme:\nNavarra tulee mailman ihmeeksi,\nHovimme pikku-akatemiaksi\nJa tyynen mietiskelyn tyyssijaksi.\nTe kolme, Longaville, Biron, Dumaine,\nVannoitte kanssain elää kolme vuotta\nKuin koululaiset tämän ohjeen mukaan,\nJonk' olen tähän paperille pannut.\nJo valan teitte, nyt vain nimet alle,\nJott' omin käsin kunniansa kumois\nSe, joka tästä rikkoo rahdunkaan.\nYht' uljaasti nyt allekirjoittakaa,\nKuin vannoitte, jott' oisi vala vakaa.\n\nLONGAVILLE.\nSen teen, se kolmen vuoden vain on paasto;\nJos ruumis kärsiikin, niin juhlii sielu.\nSuur' vatsa -- tyhjät aivot! Herkkusuu\nKyll' ihraa saa, mut äly surkastuu.\n\nDUMAINE.\nLihaansa kurittaa Dumainekin tahtoo;\nTään mailman raa'at himoaineet heittää\nHän raa'an mailman palkkaorjille.\nKomeus, lempi, rikkaus nyt on mennyt,\nMa viisauden mailla elelen nyt.\n\nBIRON.\nVoin noiden lupaukseen yhdistyä\nVain siinä, mitä olen vannonut,\nSiis, kolme vuotta täällä opiskella.\nMut tuossa mont' on muuta kovaa kohtaa;\nKuin: ettei saa sill' aikaa naista nähdä,\n-- Niin toivoakseni ei säännöiss' ole --\nJa syömätt' olla yksi viikonpäivä\nJa muinakin vain kerran ruokailla,\n-- Niin toivoakseni ei säännöiss' ole --\nJa öisin nukkua vain kolme tiimaa\nJa päivin vähääkään ei uinahtaa --\nMinä kun kiltist' aina yöni nukun,\nLisäten yöhön vielä puolen päivää --\nNiin toivoakseni ei säännöiss' ole.\nKovalle ottaa tää: ei nähdä naista,\nPaastoilla, oppia eik' unta maistaa.\n\nKUNINGAS.\nMut teitte valan tehdä kaiken sen.\n\nBIRON.\nEi, anteeks suokaa, sit' en tehnyt, en;\nTääll' olla lupasin vain kolme vuotta\nJa teidän kanssa opiskella suotta.\n\nKUNINGAS.\nSen vannoitte ja kaiken muunkin näin.\n\nBIRON.\nMa vannoin \"niin\" ja \"ei\" vain pilan päin.\nMut mikä siit' on hyöty? -- soisin tietää.\n\nKUNINGAS.\nSe tietää, mit' ei muuten saisi tietää.\n\nBIRON.\nMik' arkiälyltäkö salaan jää?\n\nKUNINGAS.\nNiin, opin taivainen on palkka tää.\n\nBIRON.\nNo, semmoinen on opiskelu hupa,\nKun tietää saa, mit' ei ois muuten lupa,\nKuin esimerkiks, miss' on hyvä syödä,\nKun syömingit on kiellettyä työtä,\nTai miss' on soma tyttö verraton,\nKun tytöt ei lie arkiälyn alaa,\nTai miten välttää kiusallista valaa\nLupaustaan rikkomatta, -- tuo jos on\nOpinnon hyöty, niin kuin totta lie,\nNiin siihen, mit' ei tiedä, tieto vie,\nJa silloin vannon: paras opin tie.\n\nKUNINGAS.\nTuo opintomme tuiki turmeleisi\nJa turhaan iloon ajatukset veisi.\n\nBIRON.\nKaikk' ilot turhat on, mut turhin aivan\nSe, joka vaivan palkaks tuo vain vaivan\nMies vaivoin kirjoistansa tutkaisee\nTotuuden valoa; sill' aikaa hältä\nLumeillaan totuus näön huikaisee,\nVie valon valo valon-etsijältä;\nEnnenkuin valon löytää pimeässä,\nOn omain silmäin valo menemässä.\nEi, suuremman se huvin silmä saa,\nJos silmään kauniimpaan se katsahtaa;\nJos näin se huikeneekin, uuden palon\nSaa silmästä, jok' otti siltä valon.\nOn viisaus niinkuin kirkas aurinko:\nSit' ei saa julkein silmin tutkiskella;\nOn pieni kirjatoukan tuotanto:\nVain pöyhkeilyä lainaverhoimella.\nNuo tähtitaivaan kummit maalliset,\nJotk' ovat nimitelleet tähtilöitä,\nEi enemp' arvostaa voi valoöitä\nKuin tavalliset arki-ihmiset.\nKen paljon tietää, turhaa taakkaa kantaa;\nJokainen kummi osaa nimen antaa.\n\nKUNINGAS.\nKuink' oppineesti oppia hän manaa!\n\nDUMAINE.\nOpillaan yksin loistaa, muill' ei sanaa.\n\nLONGAVILLE.\nHän ruuhkan säästää, mutta viljan lanaa.\n\nBIRON.\nJo joutuu kesä: muna huutaa kanaa.\n\nDUMAINE.\nS'ei sovi tähän.\n\nBIRON.\n                 Hyvin tällä erää.\n\nDUMAINE.\nEi siinä pontta.\n\nBIRON.\n                 Mut on sentään perää.\n\nKUNINGAS.\nBiron on niinkuin kade hallan pesä,\nTuhota kevään esikoiset sois.\n\nBIRON.\nNiin, mutta miksi pöyhkeilisi kesä,\nEnnenkuin lauluun syytä linnull' ois?\nKen keskoisesta lapsest' ilakoisi?\nKen jouluks toivois ruusuja? Ken voisi\nLumia nähdä Vapun hemmuissa?\nEi, joka asiall' on aikansa.\nOpinnot teilt' on jääneet: yli katon\nKuljette, vaikk' on ovi sulkematon.\n\nKUNINGAS.\nHyvästi, Biron! Joudat menemään.\n\nBIRON.\nEi, kuningas; tein valan että jään.\nVaikk' opittomuutt' enemmänkin lienen\nNyt puoltanut, kuin puoltaa voisitte\nTuot' enkeliä tiedettänne te,\nNiin toki valani ma pitää tiennen:\nJään tänne kolme vuotta kitumaan.\nTuon paperin ma lukeako saan?\nNimeni piirrän, vaikk' ois siinä mitä.\n\nKUNINGAS.\nNäin säilyt häpeästä; sanas pidä.\n\nBIRON (lukee).\n\"_Item_, ettei yksikään nainen saa tulla hoviamme peninkulmaa\nlähemmäksi.\" -- Onko niin kuulutettu?\n\nLONGAVILLE.\nOn neljä päivää sitten.\n\nBIRON.\nEntä rangaistus? (Lukee.) \"Kielensä menettämisen uhalla.\" -- Kuka sen\nrangaistuksen on keksinyt?\n\nLONGAVILLE.\nMinä ehdotin sen siksi.\n\nBIRON.\nJa, hyvä herra, miksi?\n\nLONGAVILLE.\nSe ankaraks on tehty pelätiksi.\n\nBIRON.\nJa kaiken höyliyden sortimiksi.\n\n    (Lukee.)\n\n\"_Item_, jos joku tavataan näiden kolmen vuoden aikana naista\npuhuttelemasta, niin on hän vikapää kaikkeen julkiseen häväistykseen,\nmitä muu hovi suinkin hänelle keksiä saattaa.\" --\n\nPian itse rikotte tuon säädöksenne;\nOn Ranskan maalta, niinkuin tiedätten,\nKuninkaan tytär tullut pateillenne --\nSorea tyttö, majesteettinen.\nIsänsä, sairas, rampa, vuoteen oma,\nGuiennen tahtois vapaaks lunastaa;\nSiis, joko on tuo säädös joutavaa,\nTai tuli suotta tänne impi soma.\n\nKUNINGAS.\nTuon unhotin. Nyt mikä neuvoks onkaan?\n\nBIRON.\nNiin, noin se oppi aina ampuu honkaan;\nOn kärkäs sille, mitä mieless' itää,\nMut unhottaapi, mitä tehdä pitää;\nJa halunsa kun saa, kun voittaa linnan,\nTaas pois sen myy, jost' antoi kalliin hinnan.\n\nKUNINGAS.\nTuon säännön suhteen täytyy tehdä lakko;\nOn hänen majoittamiseensa pakko.\n\nBIRON.\nTuo pakko vielä panee kuninkaan\nValansa tuhannesti rikkomaan.\nJok' ihmisess' on haluja, mut tarmo\nEi niitä hillitse, vaan yksin armo.\nJos rikon valani, niin tuohon sanaan\nMa vetoan ja pakon esiin manaan. --\nNyt allekirjoitan nuo määräykset; (Kirjoittaa.)\nMut niistä pienimmänkään pykälän\nKen rikkoo, saakoon iki-häpeän.\nOn mulla niinkuin muilla viettelykset,\nMut toivon että, vaikka emminkin,\nValassa minä pysyn kauimmin.\nMut huviako saamme olla vailla?\n\nKUNINGAS.\nNo, emme. Tiedättehän, näill' on mailla\nMies Espanjasta, hieno keikari,\nUusimman mailmanmuodin noudattaja,\nJa aivot oikein korupuheen paja;\nMies, joka oman kielens' säveliin\nOn mieltynyt kuin mihin hurmataikaan;\nTapojen mies, jonk' arvostelemiin\nVedotaan, kun saa säännöt riitaa aikaan;\nTuo oikun laps, Armado nimeltään,\nHän jouto-aikoinamme pöyhkeissään\nJytyää meille tummast' Espanjasta\nJa monest' urhost' ammoin kuuluisasta.\nEn tiedä, saako teidät suostumaan,\nMut mua miellyttää hän valheillaan.\nHänestä hovilaulajan ma saan.\n\nBIRON.\nArmado mies on aivan suurenmoinen:\nUuspankki urho, muodin esikoinen.\n\nLONGAVILLE.\nKun hän on huvinamme Kallon kanssa,\nNiin kuluu kolme vuotta solkenansa.\n\n    (Pöllö, kirje kädessä, ja Kallo tulevat.)\n\nPÖLLÖ.\nMikä on herttuan oma persoona?\n\nBIRON.\nTämä tässä, poikaseni. Mitä tahdot?\n\nPÖLLÖ.\nMinä itse etustan hänen omaa persoonaansa, sillä minä olen hänen\nkorkeutensa konstapeli, mutta tahtoisin nähdä hänen oman persoonansa\nlihassa ja veressä.\n\nBIRON.\nTässä hän on.\n\nPÖLLÖ.\nSignor Arma -- Arma -- sanoo terveisiä. Täällä on konnuutta tekeillä.\nTässä kirjeessä on siitä enemmän.\n\nKALLO.\nSen sisälmys koskee vähän niinkuin minua.\n\nKUNINGAS.\nKirje upi-uljaalta Armadolta!\n\nBIRON.\nKuinka vähän siinä olkoonkin sisällystä, niin toivon Jumalaan, että\nsanat ainakin ovat suuret.\n\nLONGAVILLE.\nSuurisanainen vähävarainen! Jumal' antakoon meille kärsivällisyyttä!\n\nBIRON.\nKuulemaanko vai hillitsemään nauruamme?\n\nLONGAVILLE.\nKuulemaan kiltisti ja nauramaan siivosti, tai pidättymään kummastakin.\n\nBIRON.\nNiin oikein. Sen mukaan, miten esityksen parsi kohottaa meitä\niloisuuden parsille.\n\nKALLO.\nAsia koskee minua, herra, sen mitä se koskee Jaquenettaa. Sillä tapaa,\nettä minut tavattiin teoksiltani.\n\nBIRON.\nMillä tapaa?\n\nKALLO.\nTapa ja muoto oli seuraava, näin ikään: minä tapasin hänet\nlinnantapaisessa, istuin hänen kanssaan renkunmuotoisella ja seurasin\nhäntä puistoon, jossa meidät tavattiin; joka kaikki yhteensä on tapa,\nmuoto ja seuraus. Mitä muuten tapaan tulee, niin on kai tapana että\nmies puhuttelee naista; ja mitä muotoon tulee, -- jossakin muodossa.\n\nBIRON.\nEntä seuraus?\n\nKALLO.\nNiin seuraus on kai selkäsauna. Jumala varjelkoon oikeutta!\n\nKUNINGAS.\nTahdotteko nyt tarkkaavasti kuunnella tätä kirjettä?\n\nBIRON.\nKuuntelemme kuin oraakkelia.\n\nKALLO.\nO, Raakelia se lihallinen ihminen kuulee.\n\nKUNINGAS (lukee).\n\"Suuri majesteetti, taivaslaen sijaishallitsija, Navarran\nyksinhallitseva itsevaltias, sieluni maallinen Jumala ja ruumiini\nelatuspatruuna\", --\n\nKALLO.\nEi vielä sanaakaan Kallosta!\n\nKUNINGAS.\n\"Näin se on\". --\n\nKALLO.\nOlkoon vain; mutta jos hän sanoo, että näin se on, niin on hänen\ntotuudenrakkautensa vähän niin ja näin. --\n\nKUNINGAS.\nRauha!\n\nKALLO.\n-- Olkoon minun ja jokaisen kanssa, joka ei tohdi tapella.\n\nKUNINGAS.\nEi sanaakaan!\n\nKALLO.\n-- Muiden ihmisten salaisuuksista, sitä pyytäisin.\n\nKUNINGAS.\n\"Näin se on: korpinkarvaisen melankolian ahdistamana suljin\nmustanraskaan mieleni sinun terveyttätuottavan ilmasi terveellisen\nlääkityksen huomioon, ja, niin totta kuin olen aatelismies, päätin\nmennä jaloittelemaan. Aika, milloin? Kuudennen hetken vaiheella,\nmilloin karja parhaillaan palkii, linnut parhaillaan nokkivat ja\nihmiset istahtavat nauttimaan sitä ravintoa, jota sanotaan\nillalliseksi. Se, mitä tulee aikaan, milloin. Nyt perus, millä;\ntarkoitan, millä kävelin: se oli sinun niin kutsuttu puistosi. Sitten\npaikka, missä; tarkoitan, missä kohtasin tuon riettaan ja perin\ntakaperoisen tapauksen, joka lumivalkeasta kynästäni irroittaa sen\nebenholtsin-karvaisen musteen, jota tässä katselet, silmäät, tarkastat\nja näet. Mutta mitä tulee paikkaan, missä, niin se on idänpuoleista\npohjoista itäpohjaa kohti tuon sinun kummallisesti kiemuroivan puistosi\nläntisestä kolkasta; siellä näin tuon halpamielisen tolvanan, tuon\nsinun iloisuutesi alhaisen kivennuoliaisen\", --\n\nKALLO.\nMinut!\n\nKUNINGAS.\n-- \"Tuon oppimattoman vähätietoisen sielun\". --\n\nKALLO.\nMinut!\n\nKUNINGAS.\n-- \"Tuon typerän vasallin\". --\n\nKALLO.\nAina vain minut!\n\nKUNINGAS.\n-- \"Joka, muistaakseni, on nimeltään Kallo\". --\n\nKALLO.\nMinä, niin!\n\nKUNINGAS.\n-- \"Seuranaan ja seuralaisenaan, vastoin vahvistetuksi julistettua\nsääntöäsi ja kieltolakiasi, tuommoinen -- tuommoinen -- oo! tuommoinen\n-- minua hirvittää sanoa, mimmoinen\" --\n\nKALLO.\nNaikko.\n\nKUNINGAS.\n-- \"Tuommoinen isoäitimme Eevan lapsi, feminiini, tai, jotta suloälysi\nsen paremmin käsittäisi, nainen. Hänet minä -- niinkuin iki-arvoisa\nvelvollisuuteni kehoittaa -- lähetän sinun tykösi saamaan ansaitun\nrangaistuksen, suloarmosi palvelijan Antti Pöllön kautta, miehen, jolla\non hyvä maine, käytös, ryhti ja arvo.\"\n\nPÖLLÖ.\nMinä se olen, luvalla sanoen; minä olen se Antti Pöllö.\n\nKUNINGAS.\n\"Mitä tulee Jaquenettaan -- niin on nimeltään se heikompi astia, jonka\ntapasin tuon vasta sanotun tolvanan kanssa, -- niin säilytän häntä kuin\nlakisi vihan astiaa ja pienimmästä suloviittauksestasi olen jättävä\nhänet oikeuden käsiin. Kaikella täydellisimmällä, alamaisimmalla,\nsydäntä sytyttävimmällä velvollisuuden innolla sinun Don Adriano de\nArmado.\"\n\nBIRON.\nSe ei ollut niin hyvää kuin odotin, mutta kuitenkin parasta mitä olen\nkuullut.\n\nKUNINGAS.\nNiin kyllä, huonoimmasta parasta. -- Mutta kuules, poikaseni, mitä\nsanot sinä tästä?\n\nKALLO.\nMinä tunnustan naikon.\n\nKUNINGAS.\nOletko kuullut julistusta?\n\nKALLO.\nTunnustan, että olen paljonkin siitä kuullut, mutta vähän pannut siihen\nhuomiota.\n\nKUNINGAS.\nJulistettiin vuosi vankeutta sille, joka tavattaisiin naikon kanssa.\n\nKALLO.\nMinua ei ole tavattu semmoisen kanssa; se oli mamselli.\n\nKUNINGAS.\nHyvä; julistuksessa sanottiinkin: mamselli.\n\nKALLO.\nEi se ollut mamsellikaan; se oli neitsyt.\n\nKUNINGAS.\nSekin sanankäänne oli huomioon otettu; julistuksessa sanottiin:\nneitsyt.\n\nKALLO.\nJos asia niin päin kääntyy, niin kiellän hänen neitsyytensä; minut\ntavattiin tytön kanssa.\n\nKUNINGAS.\nSe tyttö ei sinua suurinkaan auta.\n\nKALLO.\nAuttaa se tyttö sentään jossakin asiassa.\n\nKUNINGAS.\nJulistan sinulle tuomiosi: sinun tulee paastota viikon päivät vedellä\nja leivällä.\n\nKALLO.\nMieluummin rukoilisin kuukauden päivät lammaspaistin ja lihaliemen\nääressä.\n\nKUNINGAS.\nJa don Armadon vartijakses saat. --\nHänelle hänet jätä, lord Biron. --\nNyt, hyvät herrat, täyttämähän se,\nMink' äsken vakavasti vannoimme.\n\n    (Kuningas, Longaville ja Dumaine menevät.)\n\nBIRON.\nMin' annan pääni hatturähjäsestä,\nEtt' ei nuo lait ja valat kauan kestä. --\nNo, tule, poikaseni.\n\nKALLO.\nMinä kärsin totuuden tähden, herra; sillä tosi on, että minut tavattiin\nJaquenettan kanssa, ja se Jaquenetta on uskollinen tyttö. Siis\ntervetullut, sinä autuuden katkera kalkki! Kova onni minulle vielä\nkerran hymyilee, ja siihen saakka käy istumaan, murhe!\n\n    (Menevät.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Armadon asunto puistossa.\n\n    (Armado ja Tiisa tulevat.)\n\nARMADO.\nPoika, mikä on merkki, kun suurihenkinen mies tulee raskasmieliseksi?\n\nTIISA.\nSuuri merkki on se, että hän näyttää synkältä.\n\nARMADO.\nOvathan synkkyys ja raskasmielisyys sama asia, sinä rakas poika-vesa.\n\nTIISA.\nEi, ei, hyvä Jumala! herra, ei.\n\nARMADO.\nMiten sinä erotat synkkyyden ja raskasmielisyyden, sinä hento\nnuorukainen?\n\nTIISA.\nOsoittamalla helppotajuisesti niiden vaikutuksen, te jäykkä ukko.\n\nARMADO.\nJäykkä ukko! Miksi jäykkä ukko?\n\nTIISA.\nHento nuorukainen? Miksi hento nuorukainen?\n\nARMADO.\nSanoin \"hento nuorukainen\", pitäen sitä sopeutuvana tuntonimenä sinun\nnuoreen ikääsi katsoen, jota voimme kutsua hennoksi.\n\nTIISA.\nJa minä \"jäykkä ukko\", pitäen sitä soveltuvana nimityksenä teidän\nvanhaan ikäänne nähden, jota voimme sanoa jäykäksi.\n\nARMADO.\nSievää ja näppärää!\n\nTIISA.\nMitä tarkoitatte, herra? Minäkö sievä ja puheeni näppärä, vai minäkö\nnäppärä ja puheeni sievä?\n\nARMADO.\nSinä sievä, kun olet vähäinen.\n\nTIISA.\nVähäisen sievä, kun olen vähäinen. Miksi näppärä?\n\nARMADO.\nSiksi näppärä, kun olet liukas.\n\nTIISA.\nOnko tuo oleva minulle kiitosta, herra?\n\nARMADO.\nHyvin ansaittua kiitosta.\n\nTIISA.\nMinä voin antaa saman kiitoksen ankeriaalle.\n\nARMADO.\nMitä? Ettäkö ankerias on älykäs?\n\nTIISA.\nAnkerias on liukas.\n\nARMADO.\nMinä sanoin, että olet liukas vastauksissasi. Panethan vereni\nkiehumaan.\n\nTIISA.\nSiinä sain jo vastauksen, herra.\n\nARMADO.\nMinä en pidä sinusta, kun minua äyrit.\n\nTIISA (syrjään).\nPäinvastaista tarkoittaa: äyrit eivät pidä hänestä.\n\nARMADO.\nOlen luvannut oppia kolme vuotta herttuan kanssa.\n\nTIISA.\nSen te voitte tehdä yhdessä tunnissa, herra.\n\nARMADO.\nMahdotonta.\n\nTIISA.\nKuinka paljon on kolme kertaa yksi?\n\nARMADO.\nMinä olen vähän huono laskumies: se taito on viinurin älylle omiaan.\n\nTIISA.\nOlettehan aatelismies ja peluri.\n\nARMADO.\nMyönnän kummankin: ne ovat molemmat täydellisen maailmanmiehen\nkiilloketta.\n\nTIISA.\nSiis varmaankin tiedätte, kuinka suuri ykkösen ja kakkosen\nkokonaissumma on.\n\nARMADO.\nSe on yksi päälle kahden.\n\nTIISA.\nJoka arki-ihmisten kielellä on kolme.\n\nARMADO.\nOikein.\n\nTIISA.\nNo, oliko tämä nyt niin vaikeata opittavaa? Nyt olette oppinut kolme,\nennenkuin olette ehtinyt kolmasti silmiänne räpähyttää; ja kuinka\nhelppo on lisätä kolme-sanaan vuosi ja oppia kolme vuotta kahtena\nsanana, sen osaa tanssija-hevonenkin sanoa.[1]\n\nARMADO.\nSangen kaunis numero!\n\nTIISA (syrjään).\nTekemään teidät nollaksi.\n\nARMADO.\nTämän päälle tahdon tunnustaa, että olen rakastunut; ja niin halpaa\nkuin onkin sotilaan rakastua, niin olen minä rakastunut halpaan\nhutsuun. Jos voisin noista kirotuista ajatuksista vapautua sillä, että\nsivaltaisin miekkani tuota vellovaa hempeyttä vastaan, niin ottaisin\nhimoni vangiksi ja vaihtaisin sillä ranskalaiselta hovimieheltä jonkin\nuuden uutukaisen kohteliaisuuden. Minusta on halpamaista huokailla;\npitäisi kai kirota pois koko Cupido. Lohduta minua, poika! Mitkä suuret\nmiehet ovat olleet rakastuneet?\n\nTIISA.\nHercules, herra.\n\nARMADO.\nSuloisin Hercules! -- Enemmän esimerkkejä, rakas poikaseni, enemmän\nnimiä; mutta, sievä lapsukaiseni, niillä pitää olla hyvä maine ja\nryhti.\n\nTIISA.\nSimson, herra; hänellä oli hyvä ryhti, vankka ryhti: hän kantoi\nkaupungin portit selässään kuin mikäkin juhta, ja hän oli rakastunut.\n\nARMADO.\nOi, sinä oivarakenteinen Simson! Sinä vahvajäseninen Simson! Minä\nvoitan sinut miekanmittelemisessä saman verran kuin sinä minut porttien\nkantamisessa. Ja minäkin olen rakastunut. Rakas Tiisaseni, kuka oli\nSimsonin mielitietty?\n\nTIISA.\nNainen, herra.\n\nARMADO.\nMitä luonteensävyä?\n\nTIISA.\nKaikkia neljää, tai kolmea, tai kahta, tai yhtä niistä neljästä.\n\nARMADO.\nSano täsmälleen: mitä luonteensävyä.\n\nTIISA.\nVesiviheriää, herra.\n\nARMADO.\nOnko se yksi niitä neljää sävyä?\n\nTIISA.\nNiin olen kirjoista lukenut; ja se on lisäksi paras kaikista.\n\nARMADO.\nNiin tosiaankin, viheriä on rakastavain väri; mutta vähän oli minusta\nSimsonilla syytä pitää senväristä lemmittyä. Oli varmaankin mieltynyt\nhänen älyynsä.\n\nTIISA.\nNiin olikin, herra; hänellä oli viheriä äly.\n\nARMADO.\nMinun lemmittyni on tahrattoman valkoinen ja punainen.\n\nTIISA.\nSangen tahraiset ajatukset, herra, käyttävät sellaisia värejä\nnaamarinaan.\n\nARMADO.\nSelitä, selitä, sinä hyvin kasvatettu nuorukainen.\n\nTIISA.\nIsäni äly, ja äitini kieli, auttakaa minua!\n\nARMADO.\nSievä huudahdus lapsen suusta; sangen soma ja liikuttava!\n\nTIISA.\n      Puna- ja valkovärit nuo\n    Vikoja peittelee:\n      Syyntunto poskeen punan tuo,\n    Ja pelko valkaisee.\n      Syy vaiko pelko muuttaa sen,\n    Sit' et siis koskaan nää,\n      Kun poskeen aina samainen\n    Tuo luonnonväri jää.\n\nARMADO.\nEikö, poikaseni, ole olemassa balladia kuninkaasta ja kerjuutytöstä?[2]\n\nTIISA.\nMaailma tosin teki itsensä sellaiseen balladiin vikapääksi pari kolme\nmiespolvea sitten; mutta luulen, että sitä ei enää ole löytyvissä, tai\njos olisikin, ettei enää kelpaisi sanat eikä nuotti.\n\nARMADO.\nTahdon teettää siitä uuden sommittelun, jotta voisin harhatekoani\npuolustaa jonkun mahtavan edelläkävijän esikuvalla. Poika, minä\nrakastan tuota maalaistyttöä, jonka tapasin puistossa tuon järjellä\nvarustetun moukan, Kallon, parissa: hän hyvin ansaitsee --\n\nTIISA (syrjään). Raippoja; mutta sittenkin paremman rakastajan kuin\nherrani on.\n\nARMADO.\nLaula, poika; minun mieleni on rakkaudesta raskas.\n\nTIISA.\nKummallista, vaikka rakastatte niin kevytmielistä naista.\n\nARMADO.\nLaula, sanon.\n\nTIISA.\nMalttakaa, kunnes tämä seurue on mennyt ohi.\n\n    (Pöllö, Kallo ja Jaquenetta tulevat.)\n\nPÖLLÖ.\nHerttuan tahto on, että te, herra, otatte Kallon talteenne; ettekä saa\nsallia hänelle mitään huvitusta tai muuta kuritusta, vaan täytyy hänen\npaastota kolme päivää viikossa. Mitä tähän mamselliin tulee, niin\ntäytyy minun pitää häntä täällä puistossa: hän on armosta määrätty\nmaitotytöksi. Hyvästi jääkää!\n\nARMADO.\nPunastukseni ilmaisee minut. -- Tyttö!\n\nJAQUENETTA.\nMies!\n\nARMADO.\nKäyn etsikolla luonasi maitohuoneessa.\n\nJAQUENETTA.\nLikeltä otti!\n\nARMADO.\nNiin, kyllä tiedän aseman.\n\nJAQUENETTA.\nHyvä Jumala, kuinka oppinut!\n\nARMADO.\nKerron sinulle ihmeitä.\n\nJAQUENETTA.\nTuollainen naama!\n\nARMADO.\nMinä rakastan sinua.\n\nJAQUENETTA.\nOn tuota ennenkin kuultu.\n\nARMADO.\nJa sitten hyvästi!\n\nJAQUENETTA.\nKaunista matkailmaa!\n\nPÖLLÖ.\nTule, Jaquenetta!\n\n   (Pöllö ja Jaquenetta menevät.)\n\nARMADO.\nSinä, lurjus, saat rikoksistasi paastota, ennenkuin saat armahduksen.\n\nKALLO.\nHyvä vain, hyvä herra, mutta, jos minun paastota pitää, toivon,\nettä saan sen tehdä vatsa täytenä.\n\nARMADO.\nSinä saat raskaan rangaistuksen.\n\nKALLO.\nOlen teille kiitollisempi kuin palvelijanne, sillä heidän palkkansa on\nköykäinen.\n\nARMADO.\nVie pois se konna, nälkäkoppiin pois!\n\nTIISA.\nTule pois, sinä synnin orja, tule!\n\nKALLO.\nÄlkää, herra, panko minua nälkäkoppiin, kyllä nälkää näen, vaikka olen\nirtaanakin.\n\nTIISA.\nEi, herraseni; se on semmoista irtaan nälkää; koppiin sinun pitää\nmennä.\n\nKALLO.\nHyvä; jos koskaan vielä näen niitä toivottomuuden ilopäiviä, joita\nennen olen nähnyt, niin kyllä vielä jotkut saavat nähdä --\n\nTIISA.\nMitä nähdä?\n\nKALLO.\nEi muuta mitään, herra Tiisa, kuin mitä näkevät. Ei sovi vangin olla\nliian vaitelias puheissaan, ja sen vuoksi minäkään en sano mitään.\nJumalan kiitos, minulla on yhtä paljon kärsimättömyyttä kuin muillakin,\nja siksi voin olla rauhallinen.\n\n    (Tiisa ja Kallo menevät.)\n\nARMADO.\nMinä jumaloin itse maatakin, -- joka on alhainen -- jota hänen\nkenkänsä, -- joka on alhaisempi -- hänen jalkansa ohjaamana -- joka on\nalhaisin -- polkee. Tulen valapatturiksi -- joka on suuri vilppiyden\ntodistus -- jos rakastan. Ja kuinka voi se olla todellista rakkautta,\njota vilppiydellä tavoitellaan? Rakkaus on menninkäinen; rakkaus on\nperkele; ei ole muuta pahaa enkeliä olemassa kuin rakkaus. Kuitenkin\nSimson joutui kiusaukseen, ja hänellä oli tavaton voima; kuitenkin\nSalomo joutui viettelykseen, ja hänellä oli sangen hyvä äly. Cupidon\nvasama on liian vahva Herculeen nuijalle ja siis paljon, paljon\ntehokkaampi espanjalaista miekkaa. Ei _primat_ eikä _sekundat_ minua\nnyt auta; _passadosta_ hän ei välitä, eikä pane arvoa _duellolle_.\nHänen häpeänsä on, että häntä sanotaan pojaksi, mutta hänen kunniansa\non, että hän voittaa allensa miehiä. Hyvästi, miehuus! Ruostu, miekka!\nVaikene, rumpu! Teidän herranne on rakastunut; niin, hän rakastaa.\nAuttakoon nyt minua joku suoraanlaskettelija riimijumala, sillä varmaan\nminusta tulee sonettiseppä! Keksi, äly! Kirjoita, kynä! Nyt minusta\nlähtee vaikka täysinäisiä koko-arkin kirjoja.\n\n    (Menee.)\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Toinen kohta samaa puistoa. Etäällä iso teltta\n    ja pienempiä ympärillä.\n\n    (Ranskan prinsessa, Rosaliina, Maria, Katariina,\n    Boyet, hoviherroja ja seuralaisia tulee.)\n\nBOYET.\nNyt, neiti, hienoin älyn voima käyntiin!\nAatelkaa, kenen Ranska lähetti\nJa kenen luo ja mille asialle.\nTe, mailman ihailtava ihme, käytte\nNavarran puheille, tuon verrattoman,\nJok' yksin peri kaikki miesten avut;\nJa käynnin aiheena Guienne, jok' oisi\nHäälahjaks oiva kuningattarelle.\nNiin kallista nyt hurmaa tuhlailkaa\nKuin luonto, joka hurman kallistutti,\nKun koko mailman jätti hiukumaan\nJa kaikki tuhlas antimensa teihin.\n\nPRINSESSA.\nVaikk' onkin, loordi, kauneuteni köyhä,\nKehunne rusetta se tok' ei kaipaa.\nKauneutta silmätunnoll' ostetaan,\nEi julkikaupata kuin halpaa kamaa.\nMin' en niin halaa kiitostanne, kuin te\nNimeä viisaan, noin kun älyänne\nÄlyni kiittämiseen tuhlaatte.\nNyt vaade vaatijalle: tiedätte,\nMit' uuttera on huhu toitotellut,\nEtt' on Navarra tehnyt lupauksen\nHikoilla kirjakoina kolme vuotta,\nJoll' aikaa ketään naist' ei hoviin pääse.\nSiis, ennenkuin nuo portit kielletyt\nMe avaamme, niin tarvis hänen mieltään\nOn tiedustaa; ja luottain taitoonne\nMe sulosuiseks valtamieheksemme\nNyt valitsemme teidät. Sanokaa,\nEtt' tärkeiss' asioissa, joilla kova\nOn kiire, tytär Ranskan kuninkaan\nNavarran itsen pyrkii pakinoille.\nSiis joutukaa. Täss' alamaisin mielin\nMe armollista päätöst' odotamme.\n\nBOYET.\nSiit' ylpeilen ja halusta sen teen.\n\nPRINSESSA.\nHalunne aihett' antaa ylpeyteen.\n    (Boyet menee.)\nMut keitä on nuo munkit, hyvät herrat,\nTuon hurskaan herttuan valakumppanit?\n\n1 HOVIHERRA.\nYks Longaville on.\n\nPRINSESSA.\nTunnetko sa hänet?\n\nMARIA.\nKyll', armo, tunnen. Muutamissa häissä,\nJaques Faulconbridge kun kauniin tyttärensä\nPerigord-kreivin avioksi antoi,\nNäin Normandiassa tuon Longavillen.\nHän kiitetty on suurist' avuistaan;\nKyvykäs taidoissa ja taistoss' uljas;\nEi missään huono, jos vain tahtoo hyvää.\nHyveiden loistoss' on vain yksi tahra, --\nJos hyveiden voi loistoss' olla tahraa --:\nTerävä äly tylpän tahdon päässä;\nSe äly puree, eikä tahto tahdo\nKetäkään säästää älyn hampaista.\n\nPRINSESSA.\nIloinen herra, niinkö? sutkasuu?\n\nMARIA.\nSen sanoo, joka häneen tutustuu.\n\nPRINSESSA.\nItuunsa moinen äly surkastuu.\nMut entä muut?\n\nKATARIINA.\nDumaine, mies nuori, hyvin kasvatettu\nJa rakas sille, jolle hyve rakas;\nOn voimaa haavoittaa, mut' ei tee haavaa;\nHänt' äly kaunistais, jos ois hän ruma.\nJa kauneus hällä korvais älyn puutteen\nNäin hänet herttua Alençonin luona;\nJa kertomani siitä, mitä näin,\nOn miehen suureen arvoon nähden pientä.\n\nROSALIINA.\nToinenkin noista herroist' oppineista\nSiell' oli silloin; nimens' on Biron,\nJos oikein muistan; sukkelamman kanssa,\nMut siivon pilan rajoiss' arvatenkin,\nEn hetkist' ole vielä viettänyt.\nÄlylle silmä aina aihett' antoi,\nJa joka seikan, minkä silmä keksi,\nSen äly käänsi hauskaks leikiksi\nJa kaunis kieli, ajatusten tulkki,\nNiin sopivaan ja siroon puki muotoon,\nEtt' ukot jouten pilaa kuunteli\nJa nuoret siitä aivan hurmaantuivat;\nNiin somaa, lennokasta oli puhe.\n\nPRINSESSA.\nHyvä Isä! Lemmen pauloissako kaikki,\nJokainen omaansa kun somistaa\nNoin kauniill' ylistyksen kukkasilla?\n\n1 HOVIHERRA.\nTuoss' on Boyet.\n\nPRINSESSA.\nKuink' otti teidät vastaan?\n\nBOYET.\nNavarrall' oli tulostanne tieto,\nJa valakumppaneineen oli valmis\nTeit', armas neiti, vastaan ottamaan\nJo ennen tuloani. Sen vain tiedän,\nEtt' ennen saatte kedoll' asua,\nIkäänkuin mikä hovin piirittäjä,\nKuin valastaan hän pyytää vapautusta\nJa teidät päästää tyhjään taloonsa.\nTuoss' on Navarra.\n\n    (Naiset panevat naamiot kasvoilleen.)\n    (Kuningas, Longaville, Dumaine, Biron ja seuralaisia tulee.)\n\nKUNINGAS.\nKaunis prinsessa, tervetullut Navarran hoviin!\n\nPRINSESSA. Kauniin annan teille takaisin, ja tervetuliaisia en ole\nvielä saanut. Tämän hovin katto on liian korkea ollakseen teidän, ja\ntervetuliaiset aukealla kedolla liian alhaiset minulle.\n\nKUNINGAS.\nHoviini olkaa tervetullut, neiti!\n\nPRINSESSA.\nNo, ollaan sitten; viekää minut sinne.\n\nKUNINGAS.\nAnteeksi, arvon neiti! Valan tein.\n\nPRINSESSA.\nAvuksi, armon neitsyt! Hän sen rikkoo.\n\nKUNINGAS.\nEn, ehdoin tahdoin, vaikka mailman saisin.\n\nPRINSESSA.\nJuur' ehdoin tahdoin.\n\nKUNINGAS.\nTietämätön neiti\nOn valastani.\n\nPRINSESSA.\nJosp' ois herra samoin,\nNiin tietämättömyydessään ois viisas;\nNyt viisaudessaan tietämätön on.\nPois isännyyden vannoitte, ma kuulin;\nOn kuolinsynti pitää moinen vala,\nJa synti sit' on rikkoa.\nMut anteeks, olen liian äkkituima:\nMun opettaa ei sovi opettajaa.\nSuvaitkaa tästä nähdä asiani\nJa kiireest' antaa mulle vastaus.\n\n    (Antaa hänelle paperin.)\n\nKUNINGAS.\nSen tehdä koitan mitä kiireimpään.\n\nPRINSESSA.\nSen pikemmin ma pääsen lähtemään;\nRikotte valanne, jos tänne jään.\n\nBIRON.\nTanssinko teidän kanssa Brabantissa?\n\nROSALIINA.\nTanssinko teidän kanssa Brabantissa?\n\nBIRON.\nSen teitte.\n\nROSALIINA.\nTarpeetonta sitä silloin\nOn kysyä.\n\nBIRON.\nNoin raisu älkää olko.\n\nROSALIINA.\nSyy teidän: kyselynne kannustaa.\n\nBIRON.\nÄlynne noin jos laukkaa, pian uupuu.\n\nROSALIINA.\nEi, kunnes ratsastaja suohon suupuu.\n\nBIRON.\nMik' aika nyt on päivää?\n\nROSALIINA.\nSe, jolloin narrit räivää.\n\nBIRON.\nEläköön posken verho!\n\nROSALIINA.\nJa alla poski terho!\n\nBIRON.\nMont' ylkää saapukaan!\n\nROSALIINA.\nMut teidänlaist' ei vaan!\n\nBIRON.\nSiis minä mennä saan.\n\nKUNINGAS.\nPrinsessa, satatuhat kruunua\nIsänne tässä väittää maksetuksi;\nMut se vain puolet siitä summast' on,\nJonk' isältäni sotalainaks sai hän.\nMut oletetaan, että hän tai me\nOn summan saanut, -- jota emme ole, --\nNiin viel' on satatuhat kruunua,\nJost' osa Guiennest' on vakuutena,\nVaikk' ei sen summan arvoinen se lie.\nIsänne, kuningas, jos tahtoo siis\nSen osan maksaa, mik' on maksamatta,\nNiin luovutamme hälle Guiennen\nJa majesteetin ystäviksi jäämme.\nMut tätä hän ei näytä tarkoittavan.\nHän tässä satatuhat kruunua\nTakaisin vaatii, vaan ei puhu siitä,\nEtt' tämän summan suorittamisella\nPalauttais oikeutensa Guienneen,\nJost' ennemmin me päästä tahtoisimme\nJa ottaa satatuhat kruunua\nKuin pitää perin köyhtyneen Guiennen.\nJos isänne ei pyyteet, jalo neiti,\nSotisi järjen tunnustusta vastaan,\nNiin somuutenne vastoin järkeäkin\nSais tunnustuksen sydämmeltäni\nJa tyytyväisnä palaisitte Ranskaan.\n\nPRINSESSA.\nIsääni, kuningasta, loukkaatte\nJa loukkaatte myös omaa mainettanne,\nKun näytte kieltävän sen saaneenne,\nJok' alttiisti on teille suoritettu.\n\nKUNINGAS.\nSen vannon, siit' en koskaan ole kuullut.\nTodistus tuokaa; takaisin sen maksan\nTai luovun Guiennestä.\n\nPRINSESSA.\n                       Sana pitää. --\nBoyet, sen summan kuitit näyttäkää,\nJotk' antanut on Kaarlen, hänen isäns',\nErikois-uskotut.\n\nKUNINGAS.\n                 Ne tahdon nähdä.\n\nBOYET.\nAnteeksi, paketti ei ole tullut,\nJoss' oli nää ja muutkin todistukset;\nMut saatte kaikki nähdä huomenna.\n\nKUNINGAS.\nMa siihen tyydyn. Kun ne nähdä saan,\nNiin kaikkiin kohtuvaatimuksiin myönnyn.\nNyt moiset saakaa tervetuliaiset\nKuin arvo, loukkaamatta arvoa,\nVoi teidän-vertaiselle tarjota.\nOveni teilt' on suljettu, mut, neiti,\nTääll' ulkona niin teitä kohdellaan,\nKuin sydämmessäni te asuisitte,\nVaikk' en voi teitä kotiin majoittaa.\nHyvyydess' anteeks suokaa. Hyvästi!\nTaas huomenna me käymme terveisillä.\n\nPRINSESSA.\nIlo ja rauha olkoon osananne!\n\nKUNINGAS.\nJa teille osaks omat toivomanne!\n\n    (Kuningas seurueineen menee.)\n\nBIRON.\nNeiti, mielin suosittaa teitä omalle sydämmelleni.\n\nROSALIINA.\nOlkaa hyvä, ilmoittakaa suosioni; hupaista olisi nähdä tuota.\n\nBIRON.\nOi, jos sen voihkinan te kuulisitte!\n\nROSALIINA.\nOnko se hupsu tautinen?\n\nBIRON.\nOn, sydäntautinen.\n\nROSALIINA.\nSiis suonta iskekää!\n\nBIRON.\nMut auttaisiko tää?\n\nROSALIINA.\nSiit' apua, jos mistä.\n\nBIRON.\nNo, silmilläs siis pistä!\n\nROSALIINA.\nEi, puukko vain vie vaivas.\n\nBIRON.\nElosi kaitkoon taivas!\n\nROSALIINA.\nSun vieköön elämästä!\n\nBIRON.\nEi kestä kiittää tästä.\n\n    (Vetäytyy syrjään)\n\nDUMAINE.\nKysyä minun suokaa: tuo nainen kuka on?\n\nBOYET.\nNimeltä Rosaliina ja suvult' Alençon.\n\nDUMAINE.\nIhana nainen! Hyvästi, monsieur!\n\n    (Menee.)\n\nLONGAVILLE.\nKysyä suvaitkaa mun: tuo valkeassa kuka?\n\nBOYET.\nJos valkialla tarkastellaan, on se nainen muka.\n\nLONGAVILLE.\nMut mikä pimeässä? Nimensä, pyydän vaan.\n\nBOYET.\nHäll' yksi vain on, sitä ette pyytää kehtaakaan.\n\nLONGAVILLE.\nMut kenen hän on tytär?\n\nBOYET.\nEmonsa, niin ma luulen.\n\nLONGAVILLE.\nHaa, tyhjää parran pärinääkö kuulen?\n\nBOYET.\nSuututte suotta ihan:\nIsä on Faulconbridge.\n\nLONGAVILLE.\nPois unohdin jo vihan.\nSoma tyttö tosiaan.\n\nBOYET.\nNiin sattuu toisinaan.\n\n    (Longaville menee.)\n\nBIRON.\nKen on tuo hunnukas?\n\nBOYET.\nKatariina mukamas.\n\nBIRON.\nPois luvattu vai vapaa?\n\nBOYET.\nNo, aina miten tapaa.\n\nBIRON.\nHyvästi; tervetultuanne meille!\n\nBOYET.\nHyvästit mulle, tervetulot teille.\n\n    (Biron poistuu, naiset paljastavat kasvonsa.)\n\nMARIA.\nTuo, tuossa on Biron, sen tuntee sutkistaan:\nJoka sana sutka on.\n\nBOYET.\nJa joka sutka sana vaan.\n\nPRINSESSA.\nOn oikein teidän pitää kiinni hänen sanoistaan.\n\nBOYET.\nJuur' olin kiinni käydäkin, kun hänet jo laivaan saan.\n\nMARIA.\nKaks hurjaa uuhta!\n\nBOYET.\nMiks ei ruuhta, irvihammas?\nMinäkö uuhi? Syöttömaaks siis huules anna, lammas.\n\nMARIA.\nTe uuhi, minä laidunmaako? Joko päättyy pila?\n\nBOYET.\nKun laitumeksi sinut saan.\n\n    (Tahtoo suudella häntä.)\n\nMARIA.\nEi, armas uukkoseni,\nEi yhteismaata huuleni, vaikk' auki onkin hila.\n\nBOYET.\nKenelle auki?\n\nMARIA.\nMinulle ja minun onnelleni.\n\nPRINSESSA.\nAin' älyt härnää, mutta tämä pitkälle jo meni.\nJos noita älyn nuolianne teill' on mieli käyttää,\nNavarran kirjatoukille nyt sopis niitä näyttää.\n\nBOYET.\nJos tarkkuuteni, -- joka harvoin pettänee, --\nSydämmen ymmäkieltä, joka silmiss' ilmenee,\nVoi tulkita, niin varmaan on Navarra saastuuntunut.\n\nPRINSESSA.\nKuin?\n\nBOYET.\nTaikka, niinkuin lempisiipat sanois: rakastunut.\n\nPRINSESSA.\nJa mikä perusteenne?\n\nBOYET.\nOo, miehen koko sävy se silmäin karsinaan\nPois vetäytyy ja sieltä kurkkaa, haastain halujaan.\nSydän, kuin hohtokivi, jossa teidän kuva väilyy,\nSe ylpeänä leimastansa silmässä nyt päilyy.\nSuu nurpeissaan, kun haastaa vain saa, mut ei nähdä voi,\nSe supatellen astuu ja silmään kompuroi.\nNäin siihen kaikki aistit ne kilvan kiiruhtavat,\nEtt' ihanimmist' ihanimman nähdäksensä saavat.\nKaikk' aistit silmäss' asuvat kuin helmet kristallissa\nJa ruhtinasten vain ne ovat ostettavissa.\nNiin lasilippahassa ne näyttää arvojaan\nJa vilkuttavat ohimennen teitä ostamaan.\nJa kasvojen on reunuskin niin täynnä muistutusta,\nEtt' ilmeisesti todistavat silmän hurmausta.\nGuiennen teille hankin, Navarran valtikan,\nMun tähteni jos hälle suotte pienen suudelman.\n\nPRINSESSA.\nPois telttaan tulkaa, naiset; Boyet on tuolla päällä.\n\nBOYET.\nKun sen tuon ilmi, mitä oma silmä näkee täällä!\nMa hänen silmäns' aioin vain suuksi muodostella,\nJa sille kielen antaa, jok' ei voi valehdella.\n\nROSALIINA.\nSa, vanha parittaja, kyll' osaat kaunistella.\n\nMARIA.\nHän Cupidon on vaari, hän opin tuolta sai.\n\nROSALIINA.\nVenuksell' isä ruma on: hän tulee äitiin kai.\n\nBOYET.\nMut kuulkaa, hupsut, --\n\nMARIA.\nEmme.\n\nBOYET.\nNo, nähkäähän siis!\n\nROSALIINA.\nTien kotiin kyllä.\n\nBOYET.\nNoiden kanssa kiistelköhön hiis!\n\n    (Menevät).\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Toinen kohta samaa puistoa.\n\n    (Armado ja Tiisa tulevat.)\n\nARMADO.\nLiiruttele, poikaseni; tee kuuloaistini intohimoiseksi.\n\nTIISA (laulaa).\n_Concoline!_ --\n\nARMADO.\nIhana sävel! -- Mene, sinä nuoruuden hentous, ota tämä avain, anna\npaimenelle vapautus, tuo hänet kiireen nopeudella tänne; minä tarvitsen\nhäntä kirjettä viemään armaalleni.\n\nTIISA.\nHerra, aiotteko armaanne voittaa ranskalaisella kieppauksella?\n\nARMADO.\nMitä tarkoitat? Kieppaisinko ranskaksi?\n\nTIISA.\nEi, aimollinen herrani; vaan pyöräyttäkää sävel kielenne päästä,\nkiepauttakaa sen mukaan jalkojanne, muljauttakaa silmiänne ja\ntaivastelkaa, huokailkaa toinen sävel ja laulakaa toinen, toisinaan\nkurkun kautta, niinkuin lainoisitte lempeä, lemmestä laulaessanne;\ntoisinaan nenän kautta, ikäänkuin nuuskisitte lempeä, lemmen lemun\ntunteissanne; hattu katoksena silmäinne puodinoven päällä, ja\nkäsivarret ristissä ohuen ihokkaanne yllä, niinkuin kanilla\npaistinvartaassa, tai kädet taskussa, niinkuin miehellä vanhassa\nkuvassa.[3] Mutta älkää liian kauan vetäkö samaa nuottia, vaan kiekkis\nja matkaan! Se on verratonta, se on omintakeista, se kiehtoo\nturhankainot tyttölapset, jotka muutenkin olisivat kiehdottavissa; se\ntekee sen huomatuksi mieheksi -- huomaatteko? -- joka enimmin on heihin\nihastunut.\n\nARMADO.\nMillä olet sinä tuon kokemuksen ostanut?\n\nTIISA.\nTarkkaavaisuuden penningillä.\n\nARMADO.\nMut voi, mut voi! --\n\nTIISA.\n-- \"jo keppihepo unhottui.\"[4]\n\nARMADO.\nSanotko sinä armastani keppihevoseksi?\n\nTIISA.\nEn, herra; keppihevonen on vain vikuri varsa, mutta teidän armaanne\nluultavasti palkkajuhta. Mutta oletteko unohtanut armaanne?\n\nARMADO.\nMelkeinpä olisin.\n\nTIISA.\nHuolimaton oppilas! Teidän tulee oppia hänet ulkoa.\n\nARMADO.\nUlkoa ja sisältä, poikaseni.\n\nTIISA.\nJa altapäin; nämä kaikki kolme voin toteen näyttää.\n\nARMADO.\nMitä voit toteen näyttää?\n\nTIISA.\nEttä olen mies, jos saan elää, sekä ulkoa että sisältä ja altapäin,\nheti paikalla. Te rakastatte häntä ulkoa, kun ette pääse hänen\nsisäänsä; sisältä häntä rakastatte, kun ette pääse häneen ulkoa, ja\naltapäin häntä rakastatte, kun olette allapäin siitä, ett'ette häneen\npääse.\n\nARMADO.\nNiin oikein, nuo kaikki kolme sopii minuun.\n\nTIISA.\nKolmin kerroin ja enemmänkin, tai ei ollenkaan.\n\nARMADO.\nTuo tänne se moukka; hän saa viedä minulta kirjeen.\n\nTIISA.\nSangen sopusointuinen lähetys: hevonen aasi airuena!\n\nARMADO.\nHa ha! Mitä sinä sanoit?\n\nTIISA.\nSanoin vain, että teidän pitää lähettää se aasi hevosessa, sillä se on\nsangen hidaskulkuinen. Mutta kyllä minä menen.\n\nARMADO.\nMatka onkin lyhyt. Riennä vain!\n\nTIISA.\nPikaa niinkuin lyijy, herra.\n\nARMADO.\nMitä tarkoitat, pikku nero? Se lyijy eikö raskast' ole, hidasta ja\nverkkaa?\n\nTIISA.\n_Minime_, herra, eikä ole, jos sen oikein merkkaa.\n\nARMADO.\nOn, raskasta on lyijy.\n\nTIISA.\nLiiaks uskonne on herkkää. Vai raskastako lyijy, joka pyssyst' ihan\nlentää!\n\nARMADO.\nIhanaa retoriikan hajua!\nMin' olen pyssy siis, ja luoti olet sinä;\nNyt ammun sinut moukkaan.\n\nTIISA.\nLauk! Heti lennän minä.\n\n    (Menee.)\n\nARMADO.\nTerävä nuorukainen, niin lennokas ja vapaa!\nSuo anteeks, taivas, voihkani kun näin saat vasten napaa!\nNyt raaka synkkämielisyys mun uljuuttani tapaa.\nTuoss' airueni palajaa.\n\n    (Tiisa palaa, Kallo mukana.)\n\nTIISA.\nOn Kallon jalka taittunut; se eikös ole turkaa?\n\nARMADO.\n_Enigma_! Ongelma! _L'envoy!_[5] Sen voitko pulman purkaa?\n\nKALLO.\nEi nikamarasvaa, eikä lonkanvoita, ei ongelmia, purkauksia, eikä muuta\nhuusausta! Rautalehtiä vain, pelkkiä rautalehtiä! Ei mitään voita eikä\nrasvaa, rautalehtiä vain!\n\nARMADO.\nKautta siveyden, sinä pakotat minusta naurun; sinun tyhmä ajatuksesi\nkutkuttaa sydänalaani; keuhkojeni paisuminen kiihottaa minua\nhymyilevään naurahdukseen. Oi, suokaa anteeksi, tähdet! Luuleeko tuo\najattelematon mies, että voide on samaa kuin _l'envoy_, ja että\n_l'envoy_-sana on sama kuin voide?\n\nTIISA.\nLuuleeko sitä viisaskaan muuksi? Eikö _l'envoy_ ole tervehyttämistä?\n\nARMADO.\nEi, paashi, se on epilogi, joka selvittää\nMit' ennen-lausutussa on ollut hämärää;\nKuin esimerkiksi:\n\nApina, kettu ja susi-kaima,\nKun niit' oli kolme, ne riiteli aina.\nSe on opetus. Nyt seuraa _l'envoy_.\n\nTIISA.\nSallikaa minun lisätä _l'envoy_. Sanokaa uudelleen se opetus.\n\nARMADO.\nApina, kettu ja susi-kaima,\nKun niit' oli kolme, ne riiteli aina.\n\nTIISA.\nMut tuli hanhi, ja loppui kopu;\nKun niit' oli neljä, niin syntyi sopu.\n\nNyt alan minä teidän opetuksellanne, lisätkää te siihen minun\n_l'envoy'ni_.\n\nApina, kettu ja susi-kaima,\nKun niit' oli kolme, ne riiteli aina.\n\nARMADO.\nMut tuli hanhi, ja loppui kopu;\nKun niit' oli neljä, niin syntyi sopu.\n\nTIISA.\nHyvä _l'envoy_, joka päättyy hanheen! Voitteko parempaa pyytää?\n\nKALLO.\nSe poika hyvän antoi, kun antoi hanhen vaan. --\nTe hyvän teitte kaupan, jos hanhi on lihoissaan. --\nSe kävi sukkelasti kuin silmänkääntäjän temppu;\nJa lihava _l'envoy_ siis on lihava hanhen hemppu.\n\nARMADO.\nMut kuinka alkoi väitös, kun näin se sukeutuu?\n\nTIISA.\nMinä sanoin, että Kallolt' oli taittunut sääriluu;\nJa sitten te vaaditte _l'envoy'ta_.\n\nKALLO.\nJa minä rautalehtiä; siit' alkoi väittehenne;\nJa sitten se lihava _l'envoy_ ja hanhen ostoksenne;\nJa siihen loppui markkinat.\n\nARMADO.\nMutta sanokaa, kuinka voi Kallolta sääri vikaantua?\n\nTIISA.\nSen voin minä tuntuvasti näyttää.\n\nKALLO.\nSinulla ei siitä ole mitään tuntoa, Tiisa. Minä sanon seuraavan\n_l'envoy'n_:\n\nMinä, Kallo, juoksin huoneesta, noin suotta vain ja piloin,\nJa kaaduin kynnykseen, ja siinä sääreni ma niloin.\n\nARMADO.\nÄlkäämme enää tätä ainetta kosketelko.\n\nKALLO.\nEi, ennenkuin on tullut enemmän märkäainetta sääreen.\n\nARMADO.\nKallo sinä, minä tahdon päästää sinut aljoudesta irtaalle.\n\nKALLO.\nOo, naittaako minut irtaalle aljolle? -- Se maistuu jo vähän\n_l'envoy'lta_, hanhelta.\n\nARMADO.\nKautta armaan sieluni, tarkoitan, että tahdon asettaa sinut\nomavaltaisuuteen, vapauttaa sinun persoonasi; sinä olet ollut\nsisäänmuurattuna, aresteerattuna, käähkänöittynä, kahlittuna.\n\nKALLO.\nNiin, niin, ja nyt te aiotte ruveta ulostimekseni ja purkauttaa minut.\n\nARMADO.\nMinä annan sinulle vapautesi, päästän sinut tyrmästä; ja siitä hyvästä\nen vaadi sinulta muuta kuin tämän: vie tämä käsikirjelmä maalaistytölle\nJaquenettalle. Tuossa saat honorariumisi; (Antaa hänelle rahaa.) sillä\nkunniani paras turva on turvata turvanalaisiani. Tiisa, seuraa!\n\n    (Menee.)\n\nTIISA.\nNo kyllä, jatkona. -- Hyvästi, herra Kallo!\n\nKALLO.\nHyvästi, sievä juutalainen,[6] sinä kulta-pallo! --\n\n    (Tiisa menee.)\n\nKatsotaanpa nyt tuota hänen honorarjumiaan! Honorarjumi! Oo! Se on\nkolmiäyrisen latinainen nimi: kolmen äyrin honorarjumi. -- \"Mitä maksaa\nhavaslanka? -- Yhden krossan. -- Ei, minä annan siitä honorarjumin.\" Se\njoltakin kuuluu. -- Honorarjumi! -- Paljon kauniimpi nimi kuin Ranskan\nkruunu! Tästä lähin käytän aina ostossa ja myynnissä tätä sanaa.\n\n    (Biron tulee.)\n\nBIRON.\nOi, sinä kelpo Kallo-poika! Hyvä että sinut tapasin.\n\nKALLO.\nHerra, sanokaa, olkaa hyvä, kuinka paljon punaista nauhaa saa yhdellä\nhonorarjumilla?\n\nBIRON.\nMitä se honorarjumi on?\n\nKALLO.\nViisi äyriä, kahta vailla.\n\nBIRON.\nSiis saat sillä silkkinauhaa kolmen äyrin arvosta.\n\nKALLO.\nKiitos, teidän ylhäisyytenne! Jumalan haltuun!\n\nBIRON.\nSeis! Älä mene, sua tarvitsen.\nSa suosiooni pääset, poika hyvä,\nJos puolestani teet nyt mitä pyydän.\n\nKALLO.\nJa milloin tahdotte sen tehdyksi, herra?\n\nBIRON.\nOi, tänään iltapuolella.\n\nKALLO.\nNo, hyvä, kyllä teen sen. Hyvästi!\n\nBIRON.\nMut ethän vielä tiedä asiaa.\n\nKALLO.\nSen kyllä tietää saan, kun se on tehty.\n\nBIRON.\nHaa, lurjus! Se sun ensin täytyy tietää.\n\nKALLO.\nMa tulen huomenaamun, ylhäisyytenne luo.\n\nBIRON.\nSe tehtävä on tänään. Mies, asia on tämä':\nPrinsessa tulee tänne riistan ajoon,\nJa hänen seurassaan on ylhä nainen;\nSuloista kuulet, kun sen nimen kuulet:\nSe Rosaliina on. Hänt' etsi, hänen\nVie valkokäteensä tää salaisuus\nSinettiin pantu. Tuossa _douceur'isi_!\n\n    (Antaa hänelle rahaa.)\n\nKALLO.\nTusaari! -- Oo, suloinen tusaari! Parempi kuin honorarjumi, yksitoista\näyriä parempi. Sinä suloinen tusaari! -- Teen sen, se on niin varma\nkuin aamen kirkossa! -- Tusaari! Honojarjumi!\n\n    (Menee.)\n\nBIRON.\nMinäkö lemmen pauloissa, jok' aina lempeä sätin!\nMinä, kaikkein lemmenhuokausten hirmu,\nUrija, öinen palovartija,\nPoikasta mestaroiva koulupöpö\nNiin pöyhkeä, kuin konsaan kuolevainen!\nTuo kärty, irnuva ja sokko poika,\nTuo pikkuvanha jätti-keri Amor,\nSonettein valtias, hykerrysten herra,\nVoideltu ohkan, voihkan majesteetti,\nKuningas nurkujain ja vetelysten,\nHameiden sulttaani ja lämsäin tsaari\nJa suntioiden yksinvaltias\nPääkenraali! -- oi, pikku-sydämmeni! --\nJa minä hänen ajutanttinsa\nNiin kirjailtu kuin ilveilijän vanne!\nMinäkö lemmin? Kosin? Naista pyydän?\nNiin, naista, joka, niinkuin Saksan kello,\nOn aina korjattava, rukattava,\nEi koskaan oikein käy, vaikk' aikaa valvoo,\nJa valvottava on, ett' oikein kävis!\nMut ruminta on, sanani kun syön,\nJa noista vielä ruminta kun lemmin!\nLetukka kalvas, samettiset kulmat,\nKaks pikinastaa silmäin sijasta!\nJa joka, totta vie, ois valmis työhön,\nVaikk' oisi vartijana itse Argus!\nTuon tähdenkö nyt valvon, huokailen,\nJa rukoilen? Haa, se on rangaistus,\nJonk' Amor sääti, siit' ett' ylenkatsoin\nSen kaikkivallan julmaa pikkuvaltaa.\nNo, lemmin sitte, vohkaan, huokaan, irjun!\nYks tahtoo armon naida, toinen Pirjun.\n\n    (Menee.)\n\n\n\n\nNELJÄS NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Toinen kulma samaa puistoa.\n\n    (Prinsessa, Rosaliina, Maria, Katariina, Boyet,\n    seurue ja eräs metsänvartija tulevat.)\n\nPRINSESSA.\nSe kuningasko ylös vuoren jyrkkää\nNiin vinhaan ratsuansa kannusti?\n\nBOYET.\nEn tiedä; luulen vaan, ett' oli hän.\n\nPRINSESSA.\nKen olikaan, siin' oli lentomieltä.\nNiin, herrat, tänään saamme vastauksen\nJa lauantaina Ranskaan palaamme. --\nNo, metsänvahti, miss' on viidakko,\nSe murhahankkeittemme väijyspaikka?\n\nMETSÄNVARTIJA.\nTäss' ihan, tuossa lehdon liepeessä;\nOn soma sieltä teidän ammuntanne.\n\nPRINSESSA.\nSomasti ammun, kiitos somuuteni;\nJa siksi puhut somast' ammunnasta.\n\nMETSÄNVARTIJA.\nAnteeksi! Semmoinen ei ollut mieli.\n\nPRINSESSA.\nKuin? Ensin kiittää, sitten kieltää kieli!\nLyhyt ilo! En siis soma? Ah! ja voi!\n\nMETSÄNVARTIJA.\nSoma, soma!\n\nPRINSESSA.\nÄlä suotta liehakoi:\nRuseellas somuutta et antaa voi.\nTotuutta puhut, peili; kiitos vaan!\n    (Antaa hänelle rahaa.)\nSomalla rumat sanat palkitaan.\n\nMETSÄNVARTIJA.\nOn somaa kaikki, mit' on teillä omaa.\n\nPRINSESSA.\nKas, raha rumast' oiti tekee somaa!\nOi, aika, oi sun tekopyhyyttäsi!\nSoma se auliin rumakin on käsi. --\nTule, jousi! -- Laupeus nyt käy murhaamahan.\nJos hyvin osaa, niin saa moitteen pahan;\nMut maine pelastuu, kun sanon näin:\nJos ohi ammun, tein sen hellyyttäin;\nJos osaan, sillä taitoani turhaa\nVain näyttää tahdoin, mielessä ei murhaa.\nNiin kyllä, niin, -- ei ole paljon vajaa,\nEtt' usein maine rumiin töihin ajaa,\nKun ulkonaisen kehun tähden vaan\nSydämmen hellä ääni uhrataan.\nNiin minäi kiitoksen ja kehun tähden\nSyyttömän eläinraukan tappoon lähden.\n\nBOYET.\nNiin pahaa naistakin kai kehu tyrkii,\nKun tämä vallanhimoisena pyrkii\nHerransa herraksi?\n\nPRINSESSA.\nNiin, kehu yksin. Kehun multa saa\nSe vaimo, joka miestään lannistaa.\n\n    (Kallo tulee.)\n\nPRINSESSA.\nTuoss' yksi uuden tasavallan jäsen.\n\nKALLO.\nJumal' antakoon hyvää iltaa! Anteeksi, kuka on se päärouva?\n\nPRINSESSA.\nHänet sinä, poika, helposti tunnet muista, joilla ei ole päätä.\n\nKALLO.\nKuka on se suurin rouva, se ylin?\n\nPRINSESSA.\nSe pisin ja se paksuin.\n\nKALLO.\nSe pisinkö ja paksuinko? No, tosi se on tosi.\nJos hoikka kuin mun älyni ois teidän vyötäisenne,\nNiin näiden neitein vyöhiköt ne sopis uumillenne.\nPäärouva kai te olette, kun paksuin olette.\n\nPRINSESSA.\nMik' asianne, mies? Mik' asianne?\n\nKALLO.\nBironilt' ois vain kirje neiti Rosaliinalle.\n\nPRINSESSA.\nSen herran hyvin tunnen. Tuo tänne kirje se!\nMies, syrjään käy! -- Boyet, kun teill' on taito veistä käyttää,\nNiin leikelkää tuo kukko.\n\nBOYET.\n                          Heti tahdon käskyn täyttää. --\nTää kirje harhateill' on, se ei tänne olekaan;\nSe Jaquenettalle on.\n\nPRINSESSA.\n                     Mut se täällä luetaan.\nVahalta niskat taittakaa! Nyt kaikki kuulemaan!\n\nBOYET (lukee).\n\"Kautta taivaan, että olet kaunis, se on pettämätöntä; totta, että olet\nihana; itse totuus, että olet rakastettava. Sinä kaunista kauniimpi,\nihanata ihanampi, itse totuutta todempi, ole armollinen sankarilliselle\nvasallillesi! Se ylevämielinen ja suurivaltaisin kuningas Cophetua iski\nsilmänsä turmiolliseen ja julkitunnettuun kerjuutyttöön\nZenelophoniin,[7] ja hän se olisi voinut täydellä syyllä sanoa: _veni,\nvidi, vici_, joka tulkittuna rahvaankielelle -- oo sitä halpaa,\nobskuuria rahvaankieltä! -- _videlicet_: hän tuli, näki ja voitti;\ntuli, yksi; näki, kaksi; voitti, kolme. Kuka tuli? Kuningas. Miksi\ntuli? Näkemään. Miksi näki? Voittaakseen. Kenen luo tuli? Kerjuutytön.\nKenen näki? Kerjuutytön. Kenen voitti? Kerjuutytön. Lopputulos on\nvoitto; kenen puolella? Kuninkaan. Vankeus on hyödyksi; kenen puolella?\nKerjuutytön. Katastrofi on naiminen; kenen puolelta? Kuninkaanko? --\nei, molempain yhden puolelta, tai yhden molempain. Minä olen kuningas,\nsillä sitä vaatii vertaus; sinä olet kerjuutyttö, sillä sitä todistaa\nhalpuutesi. Tuleeko minun vaatia rakkauttasi? Sen voisin tehdä. Tuleeko\nminun väkisin voittaa rakkautesi? Sen saattaisin tehdä. Tuleeko minun\nrukoilla rakkauttasi? Sen tahdon tehdä. Mitä saat sinä rempujen sijaan?\nhempuja; armojen sijaan? arvoja; itsesi sijaan? minut. Siis,\nodottaessani vastaustasi, alennan huuleni sinun jalkoihisi, silmäni\nsinun kuvaasi ja sydämmeni vähän joka paikkaan. Suurimman innon\nhartaammalla osoituksella sinun Don Adriano de Armado.\"\n\n\"Nemean leijona sua, lammas-parkaa,\nJos ärjyy näin, kun saaliikseen sa saat,\nSen jalkain juureen nöyränä se karkaa,\nNiin kisaks kääntyy himot raivokkaat.\nMik' olet, raukka, jos sa tenäät vastaan?\nSuun ape, raivon syötti ainoastaan.\"\n\nPRINSESSA.\nMik' onkaan viirikukko ja mikä kalvannoskaan\nTuon kirjeen kokoon pannut?\nMoist' en ole kuullut koskaan.\n\nBOYET.\nTuon tyylin minä tunnen, jos saatan oikein muistaa.\n\nPRINSESSA.\nSe oikein sit' on tyyliä, joll' oriita voi suistaa.\n\nBOYET.\nSe Espanjan Armado on, monarcho,[8] hourupää;\nHovissa täällä kirjatoukkain poistaa ikävää.\n\nPRINSESSA.\nMut kuules, poika, sananen. Ken antoi tämän? Ken?\n\nKALLO.\nSen herra mulle antoi, johan sanoin sen.\n\nPRINSESSA.\nJa kelle viedä?\n\nKALLO.\n                Herralta, ja neidelle.\n\nPRINSESSA.\nMut keltä herralta ja kelle neidelle?\n\nKALLO.\nBiron, yks meidän herroja, mun käski tämän kantaa\nJa erään Ranskan neiden, Rosaliinan, käteen antaa.\n\nPRINSESSA.\nSin' olet harhaan käynyt. -- Pois, herrat, astukaat! --\nTuoss' ota, tyttö, tuo; sa kohta kyllä omas saat.\n\n    (Prinsessa seurueineen poistuu.)\n\nBOYET.\nKenenkä luoti sattui?\n\nROSALIINA.\nMitä? Kysyttekö multa?\n\nBOYET.\nNiin, enkel' ihanainen.\n\nROSALIINA.\nSen, jonk' antoi pyssy tulta.\nLauk! Leimaus!\n\nBOYET.\nPrinsessa ampuu sarvikkaita; mutta kun sa nait,\nNiin sinä vuonn' ei sarvipäistä puutett' ole kait.\nLauk! Vääjäys!\n\nROSALIINA.\nNo hyvä, minä ammun nyt.\n\nBOYET.\nJa minkälaiseen pilkkaan?\n\nROSALIINA.\nHe, teihin: teill' on kauniit sarvet. Joko sattui nilkkaan?\nLauk! Vääjäys!\n\nMARIA.\nBoyet, jo heretkäätte: hän ampuu suoraan suuhun!\n\nBOYET.\nSyvemmä itse luodin saa hän. Joko osui luuhun?\n\nROSALIINA. Viskaanko sinuun vanhan Sanelman, joka oli jo mies silloin,\nkun Ranskan kuningas Pipin oli pikkuinen poika, mitä osaamiseen tulee?\n\nBOYET. Niin että minä voin vastata yhtä vanhalla, joka oli aikaihminen\nsilloin kuin Britannian kuningatar Ginevra[9] oli pikkuinen tyttö, mitä\nosaamiseen tulee.\n\nROSALIINA (laulaa).\n\n    Et sinä osaa, osaa, osaa,\n    Et sinä osaa, hyvä mies.\n\nBOYET.\n\n    Jos min' en, min' en, min' en osaa,\n    Niin osaa toinen, kuka ties.\n\n        (Rosaliina ja Katariina menevät.)\n\nKALLO.\nMut tääpä oikein hupaisaa, kun kumpikin noin hosuu.\n\nMARIA.\nJa ihmepaikka: pilkkaan ihan kummaltakin osuu.\n\nBOYET.\nVai pilkkaan! Pilkkaan, sanotko? Se pilkka mieless' aina!\nNo, jotta kutis muistaisit, niin tulppa reikään paina.\n\nMARIA.\nSivuitse meni! Totisesti, teill' on käsi heikko.\n\nKALLO.\nLähemmä hänet päästäkää, kyll' osaa napaan veikko.\n\nBOYET.\nJos mull' on käsi heikko, niin teidän auttanee.\n\nKALLO.\nHän silloin voiton ottaa ja tulpan halkaisee.\n\nMARIA.\nHyi, noita riettaan puheita! Kyll' onkin rivosuu!\n\nKALLO.\nJos nuolest' ei hän lannistu, kyll' luodista lannistuu.\n\nBOYET.\nVoi siinä käydä hullustikin. Hyvästi, huu, huu!\n\n    (Boyet ja Maria menevät.)\n\nKALLO.\nTuo maar on oikein moukka, ja pöllö, pässinpää!\nMut kylläpä minä ja naiset häntä koimme pehmittää!\nJes, sitä älyn lentoa ja hienoa törky-ivaa!\nSiin' oli niin rietasta siivoa ja karkeata livaa!\nJa tuo Armado sitten -- hänkös keimailee ja liuhkaa,\nJa naisten eellä astelee ja kantaa armon viuhkaa,\nJa heittää sormisuukkosen ja hienoon kiroilee!\nJa sitten kantapoikakin, tuo nokkela ja nirppu, --\nHyväinen taivas, sepä oikein pureva on kirppu!\nHalloo! Heleijaa!\n\n    (Melua kuuluu. Kallo menee.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Sama paikka.\n\n    (Holofernes, sir Nathanael ja Pöllö tulevat.)\n\nNATHANAEL.\nSangen kunnianarvoinen riistanajo, todellakin, ja hyvän omantunnon\ntodistuksen mukaan toimitettu.\n\nHOLOFERNES.\nHirvi oli, niinkuin hyvin tiedätte, _sanguis_, täysiverinen; kypsä kuin\nherrais-omena, joka tuossa niinkuin juveeli kelluvi _coeli_ -- taivaan,\ntaivaslaen, taivaankannen -- korvassa, ja nyt, niinkuin raakilas,\nputoavi _terrae_ -- maan, mannun, mantereen -- silmille.\n\nNATHANAEL.\nTosiaan, Herra Holofernes, te maar oikein sievästi noita epiteettejä\nvaihtelette, niinkuin kirjanoppinut ainakin. Mutta, hyvä herra, takaan,\nettä se oli viisivuotias häkylähirvi.\n\nHOLOFERNES.\nHerra Nathanael, _haud credo_.\n\nPÖLLÖ.\nEi se ollut mikään hautareeta, vaan sarvas.\n\nHOLOFERNES.\nMikä barbaarinen _intimatio_! Kuitenkin jonkinlainen _insinuatio_,\nikäänkuin _in via_ -- hyvällä tiellä -- _ad explicationem; facere_,\ntehdä, ikäänkuin _replicationem_, tai pikemmin, _ostentare_, osoittaa,\nikäänkuin _suam inclinationem_, taipumustaan -- sivistymättömän,\nsievistämättömän, säädystymättömän, siivottoman, siistimättömän, tai,\noikeammin, oppimattoman, tai, oikean-oikeammin, vakaumattoman tapansa\nmukaan -- pistää minun _haud credo'ni_ sijaan metsänriistan.\n\nPÖLLÖ.\nSanoin, ettei se riista ollut mikään hautareeta, vaan sarvas.\n\nPÖLLÖ.\nKahdesti kiehutettu yksinkertaisuus, _bis coctus! O, monstrum_\ntietämättömyys, kuink' olet ruokoton!\n\nNATHANAEL.\nNiin, outoapa ruokaa hälle kirjan herkut on. Hän ei ole koskaan, niin\nsanoakseni, syönyt paperia, hän ei ole mustetta juonut; hänen älynsä ei\nole kyllytettyä; hän on pelkkä eläin, jolla on vain tylsemmät osat\ntunnokkaat.\nNuo katokasvit luotu on, ett' osaisimme kiittää --\nJota teemmekin me, joilla on maku ja tunto --\nNiist' oiva-hedelmistä, joita suuremp' äly siittää.\nMinun ois yhtä sopimaton olla tyhmä houkka,\nKuin että tuosta tolvanasta tulis kirjatoukka.\nMut, _omne bene_, sanon; olen isä-ukon tuumaa:\nEi kestä kaikki tulta, vaikka kestävätkin kuumaa.\n\nPÖLLÖ.\nTe, kirjamiehet, arvatkaas: ken oli kuukautinen,\nKun syntyi Kain, ja viel' ei ole viisiviikkohinen?\n\nHOLOFERNES.\n_Dictynna_, rakas Pöllö; _Dictynna_, rakas Pöllö.\n\nPÖLLÖ.\nMikä se tikkatynnä on?\n\nNATHANAEL.\nSe on _Phoeben, Lunan_, kuun liikanimi.\n\nHOLOFERNES.\nKuu oli kuukautinen jo, kun Aadam oli lapsi,\nJa viel' ei viisiviikkoinen, kun Aadam on harmaahapsi.\nAllusioni ei muutu vaihdoksesta.\n\nPÖLLÖ.\nSe on vallan totta: alasioni ei muutu vaihdoksesta.\n\nHOLOFERNES.\nJumala kykyäsi lohduttakoon! Minä sanoin, että allusioni ei muutu\nvaihdoksesta.\n\nPÖLLÖ.\nJa minä sanon, että yläsioni ei muutu vaihdoksesta, sillä kuu ei\nkoskaan tule kuukautta vanhemmaksi; ja sanon sen vieläkin, että sarvas\nse oli, jonka prinsessa ampui.\n\nHOLOFERNES.\nHerra Nathanael, tahdotteko kuulla extemporoidun, noin vain hihasta\nravistetun, _epitaphium'in_ hirven kuolemasta? Ja tietämättömän\ntyydytykseksi olen nimittänyt hirven, jonka prinsessa ampui, sarvaaksi.\n\nNATHANAEL.\n_Perge_, hyvä herra Holofernes, _perge_, kun vain suvaitsette jättää\nrivoudet.\n\nHOLOFERNES.\nOlen koettanut vähän noudattaa alkusointua, sillä se osottaa\nluontevuutta.\n\n\"Prinsessa keihäänkärjellänsä kaatoi kauniin tarvaan,\nTai ruunuhirven sanon, kun sen kaatoi ruunupää;\nTai, kun on somat sarvet sillä, sanokaamme sarvaan;\nJa huuto käy, ja sarvas tarvas viitaan vilistää;\nJa hallit haukkuu, jouset paukkuu, vastaan vastaa vaarat,\nKun kaatuu tarvaat, ruunuhirvet, sarvaat sarvihaarat.\"\n\nNATHANAEL.\nTavaton pää, oikein älyniekka!\n\nPÖLLÖ.\nKylläpä sen pää vähän tavattomasti niekkaakin.\n\nHOLOFERNES.\nSe on lahja, jonka omistan, vähäpätöinen, vähäpätöinen; kummallinen,\nhullunkurinen henki, täynnä muotoja, kuvia, haamuja, esineitä,\naatteita, havainnoita, mulkkauksia ja mullistuksia. Ne ovat siinneet\nmuistiin mahalaukussa, kasvaneet _pia mater'in_ äidinkohdussa ja\nilmoille syntyneet tilaisuuden kypsyessä. Mutta se lahja on hyvä\nniissä, joissa se on terävä, ja minä olen siitä kiitollinen.\n\nNATHANAEL.\nHerra, minä kiitän Jumalaa teistä, ja niin voivat seurakuntalaisenikin\ntehdä; sillä pojat saavat teiltä hyvää johdatusta, ja tyttäret\nvarttuvat vahvasti teidän kauttanne; te olette oiva _membrum_\nyhteiskunnassa.\n\nHOLOFERNES.\n_Mehercle_, jos pojat ovat älykkäitä, eivät he tarvitse ohjausta, ja\njos tyttäret ovat vastaanottavaisia, tahdon heissä parastani koettaa.\nMutta, _vir sapit, qui pauca loquitur_. Feminiini-henki meitä\ntervehtää.\n\n    (Jaquenetta ja Kallo tulevat.)\n\nJAQUENETTA.\nJumal' antakoon hyvää huomenta, herra kirkherra!\n\nHOLOFERNES.\nHerra kirkherra, -- _qvasi_ kirkiherra. Mutta ketä se kirki vetää?\n\nKALLO.\nSitä, herra koulumestari, joka on enimmin tikanpojan näköinen.[10]\n\nHOLOFERNES.\nTikanpojan näköinen! Neronleimaus maanturpeesta, kyllin hyvä piikiven\nkipinäksi, kyllin hyvä päärlyksi sialle! Somaa, sievää!\n\nJAQUENETTA.\nHyvä herra kirkherra, olkaa hyvä, lukekaa tämä kirje minulle. Kallo on\nsen minulle tuonut, ja don Armado on sen minulle lähettänyt. Lukekaa\nse, olkaa hyvä.\n\nHOLOFERNES.\n_Fauste, precor gelida qvando pecus omne sub umbra ruminat_ -- ja niin\nedespäin. Ah, sinä hyvä vanha Mantuanus![11] Minä voin sanoa sinusta\nsamaa kuin matkustaja Venetiasta:\n\n    -- Vinegia, Vinegia,\n    chi non ti vede, non ti pregia.\n\nVanha Mantuanus! Vanha Mantuanus! Joka ei sinua ymmärrä, se ei sinua\nrakasta. -- _Ut, re, sol, la, mi, fa_.[12] -- Anteeksi, hyvä herra,\nsaanko kuulla sisällyksen? Tai pikemmin, niinkuin Horatius sanoo tuossa\n-- -- Mitä hittoa, värssyjäkö?\n\nNATHANAEL.\nNiin kyllä, ja sangen oppineita.\n\nHOLOFERNES.\nSuokaa minun kuulla siitä stroofl, stanza, värssy. _Lege, domine_.\n\nNATHANAEL (lukee).\n\"Jos lempi valan rikkoo, niin kuinka lempeen vannon?\nMin kauneuteen vannon, se pysyy, eikä muu.\nVaikk' itseni ma petän, sua pettääkö mä hannon?\nKuin pajuvitsa taipuu sun eessäs tammipuu.\nPois kirjans' oppi heittää ja silmiäsi lukee,\nNiiss' ilot kaikk' on, mitä vain voi taito käsittää.\nSun tuntemises yksin se tiedon tiedoks pukee;\nSe kieli vain on viisas, ken voi sua ylistää.\nKen ei sua ihmettele, se vain on tietopuoli --\nMun älyni on ylväs, kun ihmetellä voi.\nZeun jylinä on äänes ja silmäs Zeun on nuoli:\nKun vihoissas et ole, tää säihkyy, tuo se soi.\nSuo, taivaallinen, anteeks, ett' alhain maisin kielin\nMa taivaan kauneutta näin ylistellä mielin!\"\n\nHOLOFERNES.\nTe ette löydä apostrofeja ja hairahdutte näin korosta. Antakaahan kun\nminä tuota _canzonettaa_ silmäilen! Tässä on vain tavumittaa tarkattu,\nmutta eleganssi, keveys, runouden kultainen poljento -- _caret_.\nOvidius Naso se vasta oli mies! Ja miksikä juuri Naso? Siksi että hän\nhaistamalla vainusi fantasian lemuavat kukkaset, mielikuvituksen\nponnet. _Imitari_ ei ole mitään; _imitari_ voi koira herraansa, apina\nhoitajaansa, opetettu hevonen ratsastajaansa. Mutta, _damosella_,\nneitsyt, onko tämä kirje osoitettu teille?\n\nJAQUENETTA.\nOn, herra, sen on lähettänyt eräs herra Biron, tuon vieraan\nkuningattaren hovimiehiä.\n\nHOLOFERNES.\nTahdon katsastaa päällekirjoitusta. \"Ihanaisimman neiti Rosaliinan\nlumivalkeaan käteen.\" Tahdon uudestaan tarkastaa kirjeen hengestä sen\npersoonan nimitystä, joka on sen kirjoittanut sille henkilölle, jolle\nse kirjoitettu on. \"Teidän korkeasukuisuutenne nöyrin, alamaisin\npalvelija, Biron.\" Herra Nathanael, tämä Biron on niitä kuninkaan\nvalakumppaneita, ja tässä hän on asettanut sen vieraan kuningattaren\nsaattonaiselle kirjeen, joka _accidentaliter_ tai _per progressionem_\non joutunut harhaan. -- Sipsuta ja mene, pikku ystävä; jätä tämä kirje\nkuninkaan kuninkaalliseen käteen; se saattaa koskea tähdellisiä\nasioita. Älä kuluta aikaa niiaamisiin; minä vapautan sinut\nvelvollisuudestasi. _Adio!_\n\nJAQUENETTA.\nHyvä Kallo, tule mukaan. -- Jumala varjelkoon teidän arvoisuuttanne!\n\nKALLO.\nTulen kanssasi, tyttö.\n\n    (Kallo ja Jaquenetta menevät.)\n\nNATHANAEL.\nTe olette toimittanut tämän asian jumalanpelvossa ja sangen omantunnon\nmukaisesti; ja niinkuin muudan kirkkoisä sanoo --\n\nHOLOFERNES.\nÄlkää puhuko, pastori, kirkkoisistä; minä pelkään kaikkia kaunistelevia\nkaunistuksia. Mutta palataksemme värssyihin: pidättekö niistä, herra\nNathanael?\n\nNATHANAEL.\nVallan erinomaisesti, mitä kirjoitustapaan tulee.\n\nHOLOFERNES.\nMinä tänään lounastan erään oppilaani isän luona, missä, jos te ennen\natriaa suvaitsette ruokaluvulla ylösrakentaa pöytäkuntaa, minä sen\n_privilegium'in_ nojalla, jota sanotun lapsen tai oppilaan vanhempain\nluona nautin, tahdon ottaa toimittaakseni teidän _benvenuto'nne_; ja\njossa samassa paikassa tahdon toteen näyttää, että sanotut värssyt ovat\nsangen opittomat ja vailla sekä runouden että älyn että mielikuvituksen\ntuoksua. Minä pyydän teitä seurakseni.\n\nNATHANAEL.\nJa minä kiitän teitä, sillä seura on -- niinkuin raamatussa sanotaan --\nelämän onnellisuus.\n\nHOLOFERNES.\nJa, _haud dubito_, raamattu on näissä asioissa erehtymätön tuomari. --\n(Pöllölle.) Herra, teidätkin minä kutsun. Ette saa evätä; _pauca\nverba_. Tulkaa! Jalosukuiset ovat riistanajossa, ja me menemme\nvirvoituksille.\n\n    (Menevät.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Toinen kulma samaa puistoa.\n\n    (Biron tulee, paperilehti kädessä.)\n\nBIRON.\nKuningas vainuu otusta; minä vainoon itseäni. He ovat pikiintyneet\najoonsa; minä olin ajautunut pikeen, -- pikeen, joka jättää tahran.\n\"Tahran\"! Ruma sana. No niin; paina puuta, suru! sillä niin sanotaan\nnarrin sanoneen, ja niin sanon minäkin, ja minä olen narri. Hyvin\ntodistettu, äly! Jumal' avita, tuo lempi on yhtä hupsu kuin Ajax, se\ntappaa lampaita, se tappaa minut; minä olen lammas. Taaskin hyvin\ntodistettu minun puoleltani! En tahdo lempiä; jos sen teen, niin\nhirttäkööt minut! En, totta totisesti, en tahdo. Mutta ah, hänen\nsilmänsä! -- kautta taivaan valkeuden, jos ei tuota hänen silmäänsä\nolisi, niin en häntä lempisi; niin, noita hänen kahta silmäänsä! Niin\noikein, minä en tee tässä maailmassa muuta kuin valehtelen, ja\nvalehtelen omaan kurkkuuni. Minä lemmin, kautta taivaan, ja olen siitä\noppinut runonteon ja raskasmielisyyden; ja tässä on kappale runojani,\nja tässä raskasmielisyyteni. Yhden sonettini hän on jo saanut; hupsu\nsen vei, narri sen lähetti, ja neiti sen sai. Herttainen hupsu,\nherttaisempi narri, herttaisin neiti! Kautta maan ja taivaan, olisipa\ntuo soma sutkaus, jos nuo toisetkin kolme olisivat samassa kiipelissä!\nTuossa tulee yksi, paperi kädessä. Jumala armossa suokoon hänen\nhuokailla!\n\n    (Kiipeää puuhun.)\n    (Kuningas tulee, paperilehti kädessä.)\n\nKUNINGAS.\nVoi mua!\n\nBIRON (syrjään). Haavoitettu, kautta taivaan! -- Jatka, rakas Cupido!\nSinä olet linnunnuolellasi satuttanut häntä vasempaan nisänpäähän. --\nToden totta, salaisuuksia! --\n\nKUNINGAS (lukee).\n    \"Niin hellää suuteloa päivän kulta\n      Ei ruusun kastepisaroille suo,\n    Kuin sinun silmäs säteilevää tulta\n      Yökasteelle mun kasvojeni luo.\n    Niin kimaltelevista syvyyksistä\n      Ei heijastele hopeainen kuu,\n    Kuin kuvas minun, kurjan, kyynelistä:\n      Jok' itkun karpaloon se kuvastuu.\n    Jokainen kyynel, joka silmään kierii,\n      Triumfivaunuissaan sun voittoon vie.\n    Kas, kuinka kyynelvirta yhä vierii!\n      Mun tuskani sun maineesi on tie.\n    Äl' itsees mielly, muuten peilinäs\n      Iäti itkeä saan edessäs.\n    Sulouttas, valtain valtias, ei kieli\n      Voi kertoa, ei ajatella mieli.\"\n\nMitenkä sais hän tietää tuskani?\nPaperin tuohon lasken.\n    (Päästää lehden kädestään.)\n                       Armas metsä,\nLuo varjos hupsun töihin! Kuka tulee?\n\n    (Vetäytyy syrjään.)\n    (Longaville tulee, paperilehti kädessä.)\n    (syrjään).\n\nMitä? Longaville? Ja lukee? Kuunnelkaamme!\n\nBIRON (syrjään).\nSun kaltaisesi narrin lisää saamme.\n\nLONGAVILLE.\nVoi mua! Rikoin valani.\n\nBIRON (syrjään).\n                        Hän kulkee\nPaperi rinnoilla, kuin valapatto.[13]\n\nKUNINGAS (syrjään).\nHän lempii! Häpeäni seuraa saa.\n\nBIRON (syrjään).\nNiin, toinen juoppo toista rakastaa.\n\nLONGAVILLE.\nMinäkö ensimmäinen valapatto?\n\nBIRON (syrjään).\nSua lohduttaa voin: kaksi muuta\npeittää sama katto.\nSa tulet triumviiriksemme, paikkaan ylimpään,\nCupidon kaakinpuuhun, johon hölmöt hirtetään.\n\nLONGAVILLE.\nNää jäykät värssyt lempeä ei nostaa voi.\nMaria, lemmenvaltiaani, oi!\nEi, proosaks puhun; hukkaa riimityö!\n\nBIRON (syrjään).\nOi, riimi Cupidon on housun vyö;\nSit' älä tärvele.\n\nLONGAVILLE.\n                  No, tämä menköön!\n    (Lukee.)\n\n    \"Sun silmäs, joka puhuu taivaan kieltä\n      Ja jonk' on suhteen mailma voimaton,\n    Mun vietellyt on valanehdon tieltä.\n      Sun tähtes rikon, -- sekö rikost' on?\n    Pois naiset kielsin, mutta sinä vainen\n      Oot jumalatar, sua en kieltää saa;\n    Ei taivaan lempeen koske vala mainen;\n      Sun armos synnistä mun puhdistaa.\n    Valat on henkeä, ja usvaa henki;\n      Kun maahan paistat, päivyt, sätees sun\n    Tään haihduttavat usma-valasenki;\n      Siis jos se rikkuu, syy ei ole mun,\n    Sen vaikka rikon. Viisas valan parhaan\n      Pois vaihtaa paratiisin ilotarhaan.\"\n\nBIRON (syrjään).\nTuo vain on maksan kiihkaa, vain hekkumaa se valvoo.\nVai kana jumalatar! Epäjumalia palvoo!\nOi, auta, Herra, auta! Nyt harhaan joudutaan.\n\nLONGAVILLE.\nTään kenen kanssa lähetän? -- Haa! Seuraako saan?\n\n    (Kätkeytyy.)\n    (Dumaine tulee, paperilehti kädessä.)\n\nBIRON (syrjään).\nHe piilosilla leikkivät, kuin lapset konsanaan.\nMa täällä ilmass' istun kuin puolijumalainen\nJa narriparkain salatöitä tähystelen vainen.\nViel' yksi säkki myllyyn! No, no älä perhanassa!\nDumainekin! Neljä kurppaa siis yhdess' altahassa!\n\nDUMAINE.\n\"Oi, jumalainen Katri!\"\n\nBIRON (syrjään).\n                       Oi, rienaileva narri!\n\nDUMAINE.\nOi, kautta taivaan, ihme on hän henkimaailmain!\n\nBIRON (syrjään).\nEi, kautta maan, hän ruumiikas on! Valehtelet vain.\n\nDUMAINE.\nSen ambratukan rinnall' on itse ambra tummaa.\n\nBIRON (syrjään).\nOi, korppi ambrankeltainen, se jotakin on kummaa!\n\nDUMAINE.\nKuin setri sorja.\n\nBIRON (syrjään).\nVäärä! On toinen olka näivä\nKuin lapsen kantajalla.\n\nDUMAINE.\nHän kaunis on kuin päivä.\n\nBIRON (syrjään).\nKuin jotkut päivät; mut ei silloin saakaan päivä paistaa.\n\nDUMAINE.\nOi, että toivomaani jo saisin minä maistaa!\n\nLONGAVILLE (syrjään).\nJa minä myös!\n\nKUNINGAS (syrjään).\nJa minä myös, oi isä taivainen!\n\nBIRON (syrjään).\nAamen, ja minä myös! Niin tulis ilo ainainen.\n\nDUMAINE.\nUnohtaa hänet tahtoisin; mut hän vain elamoi\nKuin kuume veressäni; hänt' unohtaa en voi.\n\nBIRON (syrjään).\nKuin kuume veressäsi! No, avaa sitte suonta\nJa laske armas kupposeen: siin' oisi älyn juonta!\n\nDUMAINE.\nMa vielä kerran silmäelen tätä runo-rukkaa.\n\nBIRON (syrjään).\nMa vielä kerran nään, kuink' älyn lemmenhoukka hukkaa.\n\nDUMAINE (lukee).\n\n    \"Poika näki lempivä\n    Kevätkuussa, lemmenkuussa,\n    Kuinka kukka hempiä\n    Tuuditteli tuulen suussa;\n    Hieno kukkasen on huuli,\n    Sille suuta suikkaa tuuli.\n    Poika lemmensairas sois,\n    Taivaan tuuli hän ett' ois:\n    'Tuuli poskeasi muiskaa,\n    Suo se riemu mulle!' kuiskaa.\n    'Mutta ah! ma valan tein,\n    Sua en koskaan taittaaksein.\n    Vala tuo on nuoren hukka:\n    Nuoren poimittava kukka.'\n    Syntisekskö sanot mun,\n    Jos sun tähtes hairahdun?\n    Zeus sun tähtes vannois vainen,\n    Ett' on Juno mustalainen;\n    Valtansa hän vaihtais pois,\n    Jos vain lempes voittaa vois.\"\n\nTuon lähetän, ja vielä monta, monta,\nJoiss' ikävääni lausun suunnatonta.\nJos Longaville, Biron ja kuningas\nMyös lemmess' oisi! Esimerkki, kas,\nPetoksen tahrasta mun puhdistaisi:\nEi houkkain joukoss' yhtä huomattaisi.\n\nLONGAVILLE (astuu esiin).\nDumaine, sun lempes armoton on vasta,\nKun lemmentuskiis etsit osakasta.\nSa kalpenet, mut punastuisin minä,\nJos joutuisin noin ansaan kuin nyt sinä.\n\nKUNINGAS (astuu esiin).\nPunastu vain! Syyss' olet yksin verroin,\nJa herjatessas herja kaksin kerroin.\nMariaa etkö lemmi? Eikö sille\nRunoja koskaan tehnyt Longaville?\nPovelleen koskaan ristiin käsiään\nEi pannut, vaimentaakseen sydäntään?\nMa tuonne pensaikkoon kun piilouduin,\nNäin teidät, puolestanne punastuin;\nNäin ilveenne ja kuulin runon pauhun,\nHimonne näin ja huokaustenne sauhun.\n\"Ah!\" sanoi toinen, kehui silmäin tulta;\n\"Zeus!\" sanoi toinen, kiitti hiusten kultaa.\n    (Longavillelle.)\nSa pattovalall' aioit taivaan ostaa.\n    (Dumainelle.)\nJa sinä Zeunkin petturiksi nostaa.\nBiron mit' arvellee, kun kuulla saa,\nEtt' oli valanne vain joutavaa?\nKuink' ilkkuukaan ja ivaa salamoi!\nJa kuinka nauraa, hyppii, ilakoi!\nEn, vaikka mailman saisin, enpä soisi\nEtt' yllättää näin minua hän voisi.\n\nBIRON.\nSiis heti ruoskin tekopyhän juonet.\n    (Astuu alas puusta.)\nAh, valtiaani, mulle anteeks suonet.\nHyväinen! Miksi lemmest' ahdistat\nMaan matoja, kun itse rakastat?\nEi silmäs vaunu, ei! Sen kyynelissä\nErästä prinsessaa ei näkyvissä!\nEt rikkonut sa vannomaasi valaa!\nHyi, runot vain on riimisepän alaa!\nSua eikö hävetä? Teill' eikö kellään\nHäpyä, näin kun teitä yllätellään?\nTe näätte toisissanne raiskan, te,\nMut minä teissä huomaan malkanne.\nMit' ilvettä ma näin ja hullutusta\nJa tuskaa, huolta, voihkaa, huokausta!\nTuoll' istuin tyynnä levossa, ja kas,\nJo muuttuu sääskeks itse kuningas,\nSuur' Hercules se hyrrää kierittää,\nSalomo viisas polskaa vierettää\nJa Nestor nakkaa piippaa poikain kanssa\nJa synkkä Timon nauraa tosissansa!\nMiss' istuu tuskas? sano, Dumaine hyvä;\nJa missä, Longaville, sun vaivas syvä?\nJa kuninkaani? Sydämmessä, haa! --\nHäälientä, hei!\n\nKUNINGAS.\nJo karvaaks pila saa.\nSin' olet salaa yllättänyt meitä.\n\nBIRON.\nTe yllätitte mun, en minä teitä.\nOlen kunnon mies; ma synnin tekisin,\nJos pyhän valani ma rikkoisin.\nMin' olen yllätetty, teidänlaiseen\nKun seuraan yhdyin perin horjuvaiseen.\nRunoja teinkö minä? Huokailinko\nMa Riika piikaa? Aikaa kulutinko\nKoruun ja loruun? Ylistinkö myötä\nNäköä, otsaa, silmää, rintaa, vyötä,\nTai kättä, jalkaa, säärtä, päkiätä,\nSuuta ja muuta? -- (Aikoo mennä.)\n\nKUNINGAS.\nSeis, seis! Mikä hätä?\nKen pakoon juoksee? Kunnon mies vai varas?\n\nBIRON.\nPaeta lempeä on teko paras.\n\n    (Jaquenetta ja Kallo tulevat.)\n\nJAQUENETTE.\nKiesauta kuningasta!\n\nKUNINGAS.\nMik' on tuo kapine?\n\nKALLO.\nVain kapinaa.\n\nKUNINGAS.\nVai kapinaa! No mitä tähtää se?\n\nKALLO.\nEi mitään, herra.\n\nKUNINGAS.\nNo, jos se on mitään tähtäämättä,\nNiin pois voit kapinoines sa mennä suoraa kättä.\n\nJAQUENETTE.\nMa pyydän, hyvä herra, tää kirja lukekaa:\nKirkherra sitä epäili, se lienee kapinaa.\n\nKUNINGAS.\nBiron, se lue läpi.\n    (Biron lukee kirjeen.)\nMut keltä sinä sait sen?\n\nJAQUENETTE.\nHe, tuolta Kallolta.\n\nKUNINGAS.\nJa keltä sinä sait sen?\n\nKALLO.\nDun Adramadiolta, Dun Adramadiolta.\n\n    (Biron repii kirjeen palasiksi.)\n\nKUNINGAS.\nMik' on sun? Rikki revit sen? Näit vaaralliseks kait sen?\n\nBIRON.\nVain turhaa, herra, joutavaa! Pois heittäkäätte pelko.\n\nLONGAVILLE.\nKas, kuink' on kiihkeissään hän! Tuosta täytyy ottaa selko.\n\nDUMAINE (noukkii palaset maasta).\nBironin on se käsialaa; tuoss' on nimi alla.\n\nBIRON (Kallolle).\nÄpärä sinä, pöllöpää, mun häpäisetkö vallan? --\nNiin, tunnustan sen, syypää olen, syypää.\n\nKUNINGAS.\n                                          Näänkö unta?\n\nBIRON.\nKun kolmeen narriin neljäs yhtyy, täys on ruokakunta.\nTe kuningas, ja minä, ja tuo, ja tuokin tuolla,\nOlemme lemmenvarkaita, ja meidän täytyy kuolla.\nMa lisää kerron, mut ei nuo saa silloin olla lässä.\n\nDUMAINE.\nNyt tasaluvuss' ollaan.\n\nBIRON.\nNiin, meit' on neljä tässä. --\nNo, eikö kyyhkyt mene?\n\nKUNINGAS.\nPois, moukat, lähtekää!\n\nKALLO.\nPois kunnon väki ajetaan, ja konnat tänne jää.\n\n    (Kallo ja Jaquenetta menevät.)\n\nBIRON.\nNyt, rakastajat rakkaat, syleilyyn!\nLiha ja veri kaiken kantaa syyn.\nMerell' on luode, vuoksi; taivas muuttuu,\nJa vanhaan sääntöön veri nuori suuttuu.\nOn jokaisella luonnossansa määrä,\nSiis meidän täytyi tehdä vala väärä.\n\nKUNINGAS.\nTuo kirje sunko lempes oli luomaa?\n\nBIRON.\nKysyykin! Ken vain Rosaliinan huomaa,\nSe niinkuin raaka villi Indianmaan,\nKun kirkkaan idän portit aukeneepi,\nPää kumarassa, huikauksissaan,\nSyleillen halpaa maata suuteleepi.\nKen röyhkän kotkankatseen rohkeneis\nSen tytön taivaalliseen otsaan luoda\nJa ei sen kirkkaudesta huikeneis?\n\nKUNINGAS.\nKas vain tuot' intoa ja kiihkaa tuota!\nMun armaani on heljä kuu, mut sun\nSe tuskin näkyvä on tähtiräivä.\n\nBIRON.\nSiis min' en minä, ei nää silmät mun.\nMun armaani jos häipyy, yöks käy päivä.\nSuloista valituimmat kerääntyy\nKuin kukkakauppaan hänen poskillensa,\nSiin' eri arvot yhdeks yhdistyy\nJa itse moite vait on moitteinensa.\nKaikk' ota puhetaidon kauneudet, --\nRusetta turhaa! Hän ei kaipaa noita;\nKehua sopii kauppatavaroita;\nVain rumennust' on vajaat kiitokset.\nErakko kurttu, sadan talven mies,\nSiloittuu hänen katseestaan ja suortuu,\nPois putoo hartioilta iän ies,\nJa kehtolapseks sauvaniekka nuortuu.\nOi, maailmaan, hän aurinkona paistaa!\n\nKUNINGAS.\nKuin musta puu on armaas, toden totta.\n\nBIRON.\nKuin musta puuko? Puuta jumalaista!\nJos siit' ois puusta vaimo, kelpais ottaa.\nTääll' onko kirjaa? Vala lukekaa;\nMa vannon: kauneus ei kauneutta,\nTuon silmästä jos kauneuttaan ei saa.\nTuo mustuus suloisint' on suloutta.\n\nKUNINGAS.\nIhmettä! Musta vankilan on pinta,\nYön hipiä ja airut helvetin,\nMut taivaan otsa kauneutt ihaninta.\n\nBIRON.\nPiru se kiusaa valoss' enkelin.\nOn armaan kulmat mustat murheissaan\nSiit', että punaus ja tekotukka\nOn monen pojan viettelys ja hukka;\nSiks kauneus hänessä on mustissaan.\nHän ajan muodin kääntää tavoilleen:\nJo nyt on luonnon väri punausta,\nJa puna, välttääksensä parjausta,\nItsensä mustaa hänen mielikseen.\n\nDUMAINE.\nNo, siks se nuohoojakin musta on.\n\nLONGAVILLE.\nJa kolarikin kiiltää niinkuin piki.\n\nKUNINGAS.\nSiks ihollansa kerskaa neekeriki.\n\nDUMAINE.\nNyt loistaa yö, on soihtu tarpeeton.\n\nBIRON.\nNuo teidän neidot sadetta ei kestä:\nVarovat, että maali viruis pois.\n\nKUNINGAS.\nSun neittäs sietäis satehessa pestä:\nMonikin likasilmä kauniimp' ois.\n\nBIRON.\nMa kauniiks häntä kehun tuomiopäivään.\n\nKUNINGAS.\nPiru silloin vähemmän sua säikyttää.\n\nDUMAINE.\nNoin voikin rakastua moiseen räivään!\n\nLONGAVILLE.\nOn yhtä helttusi ja saapas tää.\n\n    (Näyttää kenkäänsä.)\n\nBIRON.\nJos katukiviä sun silmäs oisi,\nHän liian siro niit' ois polkemaan.\n\nDUMAINE.\nHyi, hitto! Silloin katu nähdä voisi,\nMit' ei voi muuten silmä konsanaan.\n\nKUNINGAS.\nSiis lemmimmekö kaikki todellaki?\n\nBIRON.\nNiin, kaikki ollaan valapattureita.\n\nKUNINGAS.\nTodista, Biron, ettei rikkureita\nTäss' olla, ett' on pyhä lemmen laki.\n\nDUMAINE.\nNiin kyllä, täytyy pahaa liehistellä.\n\nLONGAVILLE.\nOo, jokin keino, kuje verraton,\nMill' oisi perkelettä silitellä!\n\nDUMAINE.\nValarikon rasvaa!\n\nBIRON.\nSitä tarvis on. --\nNo, kuulkaa siis, te lemmen miekkamiehet!\nMuistelkaa mitä ensin vannoitte:\nLukea, paastota, ei naista nähdä, --\nSe nuoruuden on majesteetin pilkkaa.\nTe paastota! Teill' liian nuor' on vatsa,\nJa kieltäymys se siittää tauteja:\nJa opille kun valan teitte, herrat,\nNiin kukin teistä kirjat vannoi pois.\nHaaveilla, miettiäkö aina voitte?\nTe, kuningas, ja sinäkin, ja sinä,\nKuink' oisitte te löynneet tiedon aarteet,\nJos kauniit' ei ois naisen kasvoja?\nNaissilmistä ma tämän opin sain:\nNe on se opinahjo ja se kirja,\nJost' ammensi Prometheus tulensa.\nTuo kirjain tonkiminen kahlehtii\nNiin verisuoniin virkut elonhenget,\nKuin ponnistus ja alituinen liike\nLamauttaa matkamiehen jännevoiman.\nKun naista näkemästä kieltäydyitte,\nNiin silmän käytön pois te kielsitte,\nJa opin myös, jok' oli valan aihe.\nMaailmass' onko kirjaa, joka niin\nOpettaa kauneutta kuin naisen silmä?\nNiin, oppi vain on jokin lisä meissä,\nJa oppimme on siellä, missä me;\nSiis naisen silmiss' itsesi jos näet,\nNiin näet kaiken oppisikin niissä.\nOo, valan teimme opiskella, herrat,\nJa sillä kirjat pois me vannoimme.\nTe, kuningas, ja sinäkin, ja sinä,\nTeist' irti saisko lyijynraskas miete\nNiin hehkuvia runosäkeitä\nKuin kauniin opettajan sulosilmä?\nMuu oppi innotonna aivoiss' istuu,\nTyöjuhdillensa kuiville se tuskin\nIsosta vaivast' elintarpeet suo;\nMut lempi, naisen silmäst' opittuna,\nEi elä yksin aivoin kammitsoissa,\nVaan elementtein voimalla se kiertää\nKuin aatos nopeasti joka tarmon\nJa panee joka tarmoon kaksoistarmon,\nLisäten näin sen tehoa ja tointa.\nSiit' aimo terävyyden silmä saa;\nKotkankin näön sokaa lemmen katse;\nPieninkin ääni lemmen korvaan soi,\nMiss' urkkivan on varkaan kuulo tylsä;\nArempi, hienompi on lemmen tunto\nKuin herkät sarvet etanan; ja maireemp'\nOn maisti lemmellä kuin Bacchuksella.\nSisultaan lempi on kuin Hercules,\nAin' ylös Hesperidein puihin kiipee;\nKuin Sfinxi viekas, sulosointuinen\nKuin kannel, Phoiboon hiuksin kielitetty.\nKun lempi haastaa, jumaltenkin kuoro\nNukuttaa taivaan unilauluillaan.\nEi tohdi runoniekka kynään käydä,\nJos sit' ei kasta lemmen huokauksiin;\nMut silloin villin korvaa runo hurmoo\nJa tyranniinkin hellyytt' istuttaa.\nNaissilmistä mä tämän opin sain:\nNiiss' yhä Prometheuksen tuli säihkyy.\nNe on se kirja, opinahjo, koulu,\nMi koko mailmaa ohjaa, tukee, neuvoo;\nEi ilman niitä mitään kelpaavaa.\nPois naiset vannoa on narrin työtä,\nJa narrin työt' on pitää moinen vala.\nViisauden tähden -- jok' on kaikkein mieleen\nJa lemmen tähden -- jonk' on mieleen kaikki\nJa miehen tähden -- jost' on naisen synty --\nJa naisen tähden -- jost' on miehen alku --\nPois valat, jotta saamme itsemme!\nValaamme muuten itse hukkaannumme.\nOn hurskastakin moinen valan rikko,\nTäss' itse laupeus kun täyttää lain;\nJa mik' on ero laupeuden ja lemmen?\n\nKUNINGAS.\nSiis, pyhä Amor! Taistoon, soturit!\n\nBIRON.\nEsille pamput! Hyökkäys päälle, herrat!\nHei, hopsan, kumoon kaikki! Mutta neuvon,\nEtt' olkaa taistelussa selin päivään.\n\nLONGAVILLE.\nVakaasti puhukaamme, ilkkumatta:\nSiis noita ranskakkoja kosimme?\n\nKUNINGAS.\nNiin, ja ne saamme myös. Siis miettikäämme\nHuvia heille heidän teltoissaan.\n\nBIRON.\nMut puistost' ensin tänne tuomme heidät,\nJa palatessa kukin armastaan\nKädestä viepi. Iltapuolla sitte\nJotakin kummaa ratoks keksimme,\nNiin sopivaa kuin lyhyt aika myöntää.\nIlot, hypyt, naamiaiset toimitamme,\nNäin kylväin Lemmen tielle kukkiamme.\n\nKUNINGAS.\nPois! Käyttäkäämme mitä aikaa jää;\nEi aikaa nyt saa turhaan menettää.\n\nBIRON.\nKen kylvää lustett', ei saa viljaa niittää;\nTasaista uraans' oikeus kulkee vaan.\nLepakot vaimoiks rikkureille riittää;\nParempaa kuparill' ei saadakaan.\n\n    (Menevät.)\n\n\n\n\nVIIDES NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Toinen kulma samaa puistoa.\n\n    (Holofernes, Nathanael ja Pöllö tulevat.)\n\nHOLOFERNES.\n_Satis qvod sufficit_.\n\nNATHANAEL.\nKiitän jumalaa teistä, herra. Teidän pöytäpakinanne olivat teräviä ja\nsisältörikkaita; huvittavia, olematta naurettavia, älykkäitä, olematta\nteeskenneltyjä, rohkeita, olematta omahyväisiä, uutukaisia, olematta\nsiltä vääräoppisia. Keskustelin tänä _quondam_ päivänä erään kuninkaan\nseuralaisen kanssa, jonka arvo, nimi eli nimitys on Don Adriano de\nArmado.\n\nHOLOFERNES.\n_Novi hominem tamqvam te_. Hänen huumorinsa on lennokas, puhetapa\nperemptorinen, kieli lipeä, silmä kunnianhimoinen, käynti\nmajesteetillinen ja koko yleiskäytös turhamainen, naurettava ja\npöyhkeä. Hän on liian keimeä, liian konstaileva, liian teeskennelty,\nliian eriskummainen, ikäänkuin liian ulkomaalaistunut, jos niin saan\nsanoa.\n\nNATHANAEL.\nSangen erinomainen ja valittu _epitetum_.\n\n    (Ottaa esiin muistikirjansa.)\n\nHOLOFERNES.\nHän venytteleepi puheliaisuutensa rihmaa hienommaksi kuin hänen\ntodistelunsa säie sallii. Minä inhoan tuollaisia fanaattisia\nfantasmeja, tuollaisia epäseurallisia, turhantarkkoja apinoita,\ntuollaisia oikeinkirjoituksen rääkkääjiä, jotka sanovat \"nuo\", kun\npitäisi sanoa \"nuot\"; \"ne\", kun pitäisi ääntää \"net\" -- n, e, t, eikä\nn, e; jotka tavaavat \"selän\", eikä \"seljän\"; \"lukia\" _sine_ j, eikä\n\"lukija\" _cum_ j; \"punainen\" on \"punanen\", \"haaksi\" _vocatur_ \"haahti\",\n\"taakse\" _abbreviatur_ \"taa\". Semmoinen on inhoittavaa -- tai niinkuin\nhän sanoisi: inhottavaa -- siitä sukeltaa esiin _insania_ -- ne\nintelligis; domine? -- mielettömyys, hupsuus.\n\nNATHANAEL.\n_Laus deo, bone intelligo_.\n\nHOLOFERNES.\n_Bone? bone_, kun pitäisi olla _bene_. Priscianukselle pieni\nkorvapuusti! Olkoon menneeksi!\n\n    (Armado, Tiisa ja Kallo tulevat.)\n\nNATHANAEL.\n_Videsne, quis venit_?\n\nHOLOFERNES.\n_Video et gaudeo_.\n\nARMADO (Tiisalle). Spoika!\n\nHOLOFERNES.\n_Qvare_ spoika, eikä poika?\n\nARMADO.\nRauhan miehet, tervehdykseni!\n\nHOLOFERNES.\nSotaisa herra, _salutationem_!\n\nTIISA (syrjään Kallolle). He ovat olleet suurissa kielipidoissa ja\nsieltä varastaneet rippeet.\n\nKALLO.\nOo, he ovat jo kauan eläneet sanojen sekalatkulla. Ihmettelen, että\nherrasi ei jo ole sinua niellyt sanan verosta, sillä ethän ole\nkiireestä kantapäähän niinkään pitkä kuin\n_honorificabilitudinitatibus_; helpompi on nielaista sinut kuin\nlökari-rusina.\n\nTIISA.\nVait! Jyrinä alkaa.\n\nARMADO (Holoferneelle).\nMonsieur, tehän olette kirjanoppinut?\n\nTIISA.\nOn oikein, hän opettaa pojille aapiskirjaa. -- Mitä on a, b, takaperin\nluettuna, sarvet päällä?\n\nHOLOFERNES.\nBä, _pueritia_, sarvijaakko.\n\nTIISA.\nBä, tyhmä pässi, sarviniekka. -- Kuulette, että hän on oppinut.\n\nHOLOFERNES.\n_Qvis, qvis_, sinä kerake?\n\nTIISA.\nYhdestoista kerakkeista, jos te ne luettelette järjestyksessä, taikka\nkuudes, jos naikkonne sen tekee.\n\nHOLOFERNES.\nKyllä minä: dee, hoo, jii, koo, ällä, ämmä...\n\nTIISA.\nOn lammas. Jahka minä jatkan: ännä, pee, ärrä, ässä, tee; nyt te olette\nlammas.\n\nARMADO.\nNo, kautta _Mediterraneum'in_ suolaisen laineen, sepä sievä isku,\nsukkela älyn pisto! Puksis, muksis, pau ja pilkkaan! Sillä sutkalla oli\nsarvet.\n\nTIISA.\nJa jos lapsukainen ne panee vanhan miehen päähän, niin tulee siitä\nsarvipää.\n\nHOLOFERNES.\nMikä tarkoitus? Mikä tarkoitus?\n\nTIISA.\nSarvet.\n\nHOLOFERNES.\nSinä väittelet kuin _infantia_. Mene hyrrääsi hyräyttämään!\n\nTIISA.\nJos annatte sarvenne hyrräksi, niin kyllä minä hyräyttelen teidän\nhäpeäänne _circum circa_. Hyrrä aisankannattajan sarvista!\n\nKALLO.\nVaikk'ei olisi minulla muuta maailmassa kuin penni, niin antaisin\nsenkin sinulle, että saisit ostaa piparkakkuja. Varrohan, tässä on sama\nhonorarjumi, jonka sain herraltasi, sinä älyn penninkukkaro, sinä\nsukkeluuden kyyhkynmuna. Oi, jos taivaan armosta olisit vaikka vain\näpärä-poikani! Minkä onnellisen isän minusta tekisit! Sinä osasit _ad\nunkaan_, naulan päähän, niinkuin sanotaan.\n\nHOLOFERNES.\nOo, tuo haiskahtaa lampaan latinalle: unkaan _pro unguem_!\n\nARMADO.\nTaitomies, _praeambula_; me pysymme erillämme barbaareista, me. Tehän\nse opetatte nuorisoa köyhäinkoulussa tuolla, missä tuo vuori näkyy.\n\nHOLOFERNES.\nTai _mons_, vaara.\n\nARMADO.\nNiinkuin suosiollisesti suvaitsette, vuoren asemesta.\n\nHOLOFERNES.\nSen teen, _sans question_.\n\nARMADO.\nHerra, kuninkaan suosiollisin mielihalu ja taipumus on onnitella\nprinsessaa hänen paviljongissaan tämän päivän takapäässä eli, niinkuin\nraaka rahvas sanoisi, iltapuolella.\n\nHOLOFERNES.\nPäivän takapää, jaloarvoisin herra, on sopiva, soinnullinen ja tarkka\nvastine iltapuolelle; se sana on hyvin keksitty, valikoitu, ihana ja\nsopiva, sen vakuutan, hyvä herra, vakuutan.\n\nARMADO.\nHerra, kuningas on jalo ylimys ja minun uskottuni, sen vakuutan,\ntodellinen ystäväni. Mitä meidän keskemme likeistä tapahtuu, se\nsikseen; -- pyydän, ei mitään kohteliaisuuksia! -- pyydän, lakki\npäähän! -- ja muiden painavien ja sangen vakavaluontoisten asiain\nyhteydessä, jotka todellakin ovat sangen suuripainoisia -- mutta se\nsikseen! -- minun, näet, täytyy sinulle kertoa, että hänen armonsa\nsuvaitsee -- maa ja taivas! -- joskus nojata minun halpaan olkapäähäni\nja kuninkaallisella sormellansa, näin, pidellä minun ulostumiani, näitä\nminun _moustaches_; mutta, armas ystävä, se sikseen! Maa ja taivas! en\nnyt mitään tarinoita latele. Hänen korkeutensa suvaitsee vissillä\nerikoisilla kunnianosoituksilla onnellistuttaa minua, Armadoa, soturia,\npaljon kulkenutta miestä, joka on maailmaa nähnyt; mutta se sikseen! --\nKaiken kaikkikaikkeus on se, -- mutta, pyydän, hyvä ystävä, vaiti\nsiitä, -- että kuningas soisi, että tarjoisin prinsessalle, sille\nsulokyyhkyselle, jotakin hupaista näyttelyä, tai näyttökuvausta, tai\nnaamiaisia, tai ilveilyä, tai ilotulitusta. Hyvin tietäen, että herra\npastori ja teidän oma arvoisa persoonanne ovat verrattomia tällaisiin\n_eruptio'ihin_ ja äkillisiin ilonpurkauksiin, niin sanoakseni, olen\ntämän saattanut teidän tietoonne siinä mielessä, että pyytäisin teidän\navustustanne.\n\nHOLOFERNES.\nHyvä herra, teidän tulee esittää hänelle ne yhdeksän sankaria.[14] --\nPastori Nathanael, asian koskien jotakin ajan vietellystä, jotakin\nnäytteille panemista tämän päivän takapäässä, joka on toimitettava\nmeidän avullamme -- kuninkaan käskystä ja tämän uljaan, kuulun ja\noppineen herran -- prinsessan nähden -- niin sanon, ettei mikään ole\nniin sopiva esitettäväksi kuin ne yhdeksän sankaria.\n\nNATHANAEL.\nMistä löydätte miehiä kyllin arvokkaita niitä esittämään?\n\nHOLOFERNES.\nTe itse olette Josua; minä tai tämä urhoollinen ylimys tässä, Judas\nMaccabaeus; tämä paimen -- suurien jäseniensä eli raajojensa vuoksi --\nsaa olla Pompejus suuri; kantapoika, Hercules.\n\nARMADO.\nAnteeksi, hyvä herra, erehdytte; hänessä ei ole tarpeeksi kokoa tämän\nsankarin peukaloksikaan; hän ei ole edes niin paksu kuin hänen nuijansa\npää.\n\nHOLOFERNES.\nSaanko minä pyytää puheenvuoroa? Hän saa esittää Herculesta\nnappapoikana; hänen sisälle- ja uloskäymisensä tulee olemaan käärmeen\nkuristaminen; minä sepitän apologian sitä tarkoitusta varten.\n\nTIISA.\nMikä erinomainen ajatus! Niin että jos joku kuulijoista sähisee, niin\nvoitte te huutaa: \"Oikein, Hercules, nyt sinä kuristat käärmeen!\" Se on\nkeino, millä saa pahan hyväksi; mutta vain aniharvat ovat hyvät sitä\ntekemään.\n\nARMADO.\nEntä ne muut sankarit?\n\nHOLOFERNES.\nMinä itse näyttelen kolmea.\n\nTIISA.\nKolmesti urhoollinen mies!\n\nARMADO.\nSaanko sanoa teille yhden asian?\n\nHOLOFERNES.\nMe kuuntelemme.\n\nARMADO.\nJos ei tämä käy laatuun, pitää meillä olla joku ilveily varalla.\nPyydän, tulkaa.\n\nHOLOFERNES.\n_Via!_ -- Pöllö-kaima, sinä et ole puhunut sanaakaan koko aikana.\n\nPÖLLÖ.\nEnkä liioin sanaakaan ymmärtänyt.\n\nHOLOFERNES.\n_Alons!_ Sinua pitää meidän käyttää.\n\nPÖLLÖ.\nMa tanssiakin kyllä voin, tai rumpuakin lyödä,\nJa siten antaa sankareille vähän hyppytyötä.\n\nHOLOFERNES.\nSa pöllömäinen, kunnon Pöllö, tule leikkiin myötä!\n\n    (Menevät.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Prinsessan teltan edusta.\n\n    (Prinsessa, Katariina, Rosaliina ja Maria tulevat.)\n\nPRINSESSA.\nViel' ennen lähtöämme pohatumme,\nNäin runsaasti jos saamme lahjoja:\nTimanttivaruksiss' on ihan neito! --\nKas, mitä kuninkaan soi lempi mulle.\n\nROSALIINA.\nMuut' eikö tullut lahjan kera, armo?\n\nPRINSESSA.\nMuut' eikö? Kyllä, lemmenrunoja\nNiin paljon kuin voi paper'arkkiin ahtaa:\nMolemmat sivut täynnä, reunat, kaikki;\nCupidon nimeen vaha ihan tarttuu.\n\nROSALIINA.\nNo, näin se pikku jumalainen varttuu;\nTuhannet vuodet onkin ollut lapsi.\n\nKATARIINA.\nJa lisäks häijy ilki-veitikka.\n\nROSALIINA.\nSa hänt' et kärsi, siskosi kun ampui.\n\nKATARIINA.\nNiin hänestä hän synkän teki, raskaan;\nHän kuoli pois. Jos oisi kevyt ollut,\nElävä, virma, iloinen kuin sinä,\nOis isoäitinä hän voinut kuolla.\nSa voit sen: kevyt sydän elää kauan.\n\nROSALIINA.\nPimeä puhees on, se valaise.\n\nKATARIINA.\nPimeä pinta keveästi syttyy.\n\nROSALIINA.\nEnemmän valkeata pimeyteen!\n\nKATARIINA.\nJos valkeata korjaan, voi se polttaa;\nSiis pimeäksi jääköön puheeni.\n\nROSALIINA.\nSa minkä teet, sen pimeässä teet.\n\nKATARIINA.\nMut sinä aina valkealla liehut.\n\nROSALIINA.\nJos liehun, en niin raskas lie kuin sinä.\n\nKATARIINA.\nMinäkö raskas? Huonoks minut arvot.\n\nROSALIINA.\nNiin, arvottomassa ei arvomista.\n\nPRINSESSA.\nOi, somat heitot, sievät älyn iskut! --\nOn, Rosaliina, lahja sullakin:\nMitä ja keltä?\n\nROSALIINA.\nJospa sanoisin!\nNiin kauniit kasvot jos mull' ois kuin teillä,\nOis yhtä kallis lahjakin. Kas tässä:\nRunoja myöskin, kiitos vain Bironin.\nOn mitta hyvä; jos ois samoin määrä,\nNiin mailman kauniin jumalatar oisin.\nMua sataantuhanteen hän kaunoon vertaa;\nHän kuvanikin maalaa kirjeessään.\n\nPRINSESSA.\nSe onko näköisesi?\n\nROSALIINA.\nOn kyllä pränttiin nähden, vaikk' ei kehuun.\n\nPRINSESSA.\nSoma kuin kirjamuste; hyvä, hyvä!\n\nKATARIINA.\nSoma kuin kaavakirjan iso B.[15]\n\nROSALIINA.\nVaro sivellintä! Sua sutaisen,\nSunnuntaikirjain kullanpunainen!\nOo, kuink' on O'ta täynnä sulla posket!\n\nPRINSESSA.\nVait, tyttöseni! Rokonarpiin kosket.\nMut mitä Dumaine sulle lahjaks kantoi?\n\nKATARIINA.\nTuon hansikkaan.\n\nPRINSESSA.\nKai parinkin hän antoi?\n\nKATARIINA.\nKyll', armo hyvä; lisäks tuhansia\nSäkeitä lemmenkiihkaa uhkuvia:\nVain valhetta ja ylistystä väärää,\nTyperää patustyötä ilman määrää.\n\nMARIA.\nTuon mulle Longaville ja vitjat nää\nJa virstaa pitkän kirjeen lähettää.\n\nPRINSESSA.\nSen uskon. Kirje lyhemp' olla voisi,\nMut pidemmiks kai tyttö vitjat soisi.\n\nMARIA.\nTai mull' ett' aina kaksi kättä oisi.[16]\n\nPRINSESSA.\nNäin viisaat tytöt kosijoitaan järsii.\n\nROSALIINA.\nJa narrit nuo kun moista pilkkaa kärsii!\nBironille ma vielä tahdon näyttää.\nOi, viikonkin jos saisin häntä käyttää!\nMadella sais hän, orjan toimet täyttää.\nKipata, juosta, pitää silmäll' aikaa,\nRunoillaan tehdä palkatonta taikaa,\nJa häntää lierutella mielissään,\nVaikk' ilkun aineena ois yhtenään.\nKuin äkäpussi häntä ahdistaisin,\nHänestä kunnes nöyrän narrin saisin.\n\nPRINSESSA.\nKun viisas tulee narriksi, niin riittää\nSit' ivata. Kun hupsuutt oppi siittää,\nVaikk' oppi kuinka koreaks sen pukee.\nNiin oppinut vain hupsu siitä sukee.\n\nROSALIINA.\nVähemmin nuorukaisen veri kiehuu,\nKuin vakaan miehen, jossa himot riehuu.\n\nMARIA.\nEi hupsun hupsuus niin lie tuntuvaa,\nKuin viisaan, jota rakkaus hupsuttaa:\nÄlynsä kaikki voimat siihen käyttää,\nEtt' älykkäältä voisi hupsuus näyttää.\n\n    (Boyet tulet.)\n\nPRINSESSA.\nKas vain, Boyet! Ja nauravana suu.\n\nBOYET.\nOo, sydämmeni nauruun pakahtuu!\n\nPRINSESSA.\nMit' uutta kuuluu?\n\nBOYET.\nArmo, varustaukaa!\nAseihin, naiset! Sotavoimat laukkaa\nRauhaanne vastaan. Amor, naamar' yllä,\nTeit' yllättää ja kiehtoo viehkeilyllä.\nVarokaa! Älyn miekkaa hiokaa,\nTai pelkureina piiloon paetkaa.\n\nPRINSESSA.\nSaint Cupido, ja saint Denis![17] Mut keitä\nNe ovat, joiden voihkat uhkaa meitä?\n\nBOYET.\nKun siimeksessä sykomoori-majan\nMa aioin uinaella hetken ajan,\nNiin lepoani häiritsemään, kas,\nLähestyy kumppaneineen kuningas\nJuur' siimespaikkaa kohti. Linnun siivin\nMa lähipensaikkoon nyt salaa hiivin;\nJa kuulkaa mitä sinne kuulinkaan:\nTääll' ovat kohta valepuvuissaan,\nJa airuena paashi, pikku kettu.\nTät' ennalt' oli toimeens' opetettu,\nNyt sävyn neuvoivat ja kohtelun:\n\"Noin liikkua ja haastaa tulee sun.\"\nMut äkkiä heit' alkoi epäilyttää:\nVois majesteetin näky ällistyttää.\nKuningas sanoi: \"Näet enkelin;\nMut pelko pois! Käy ees vain rohkeemmin!\"\nJa poika huus: \"En enkeliä pelkää;\nJos piru oisi, karmis ehkä selkää.\"\nHänt' olkaan taputellaan, nauretaan\nJa poikaa kehull' yhä rohkaistaan.\nYks irjuu, hieroo käsiään ja vannoo:\nEi mokomoo ou ennen kuultu, sannoo;\nTaas toinen sormiansa napsuttaa\nJa huutaa: _via!_ oivaa, ihanaa!\nKipakka kolmannelle mieleen muistuu,\nJa neljäs pyörön tekee, maahan suistuu.\nNiin vihdoin kaikki nurmeen tupertuu\nJa nauravat, ett' irvessä on suu,\nSiks että päätteheksi koko ilveen\nIloisa nauru haihtuu kyynelpilveen.\n\nPRINSESSA.\nJa tänne aikovat he kaikki?\n\nBOYET.\nKyllä,\nVenäjän, ryssän puku kaikill' yllä,[18]\nJa aie on, jos osaan arvikoida,\nPuhella, tanssia ja liehakoida\nJa lemmen urhotöillä ihannoida\nArmastaan kukin, jotka tuntevat\nKoruista, joita heille antoivat.\n\nPRINSESSA.\nVai niin! Mut ei se käyne sentään niin.\nMe pukeumme kaikin naamariin,\nJa naisen kasvoja ei ykskään heistä\nSaa nähdä, noista arvon teikareista. --\nTuo ota, Rosaliina, tuota kanna,\nNiin kuningas sun luulee armaakseen.\nJa sinä koristeesi mulle anna,\nNiin mun Biron saa Rosaliinakseen. --\nTe myöskin vaihto tehkää; kosijamme\nNäin kujeillamme harhaan johdatamme.\n\nROSALIINA.\nPitäkää korut oikein näkymässä.\n\nKATARIINA.\nMut mikä tarkoitus ja juoni tässä?\n\nPRINSESSA.\nMun juoneni on heidän juonens' estää.\nTekevät meistä ivaa ainoastaan,\nMut minä panen ivan ivaa vastaan.\nNäin väärälle kun kukin paljastavat\nHe sydämmensä, itse pilkaks saavat,\nKun ensi kerran taaskin tavataan\nJa ilman' naamaria puhellaan.\n\nROSALIINA.\nMut tanssitaanko, jos he meitä pyytää?\n\nPRINSESSA.\nEi suurin surminkaan, ei siihen syytä;\nMyös emme huoli heidän värssyistään,\nVaan lausujalle selkä käännetään.\n\nBOYET.\nIvasta raukan sydän kuolla vois,\nJa rooli muistost' ihan hukkuis pois.\n\nPRINSESSA.\nNiin pitääkin; jos hältä herpoo kieli,\nNiin kieliä ei muidenkaan tee mieli.\nParasta pila voittaa pilalla\nJa heidät lyödä omall' ivalla;\nNäin heiltä kädest' omat aseet vääntää\nJa heille häpeäksi pilkka kääntää.\n\n    (Torventoitotusta näyttämön takana.)\n\nBOYET.\nHaa, torvet soi! Jo tullaan. Kasvot verhoon!\n\n    (Kuningas, Biron, Longaville ja Dumaine tulevat\n    venäläisiksi puettuina ja naamarit kasvoilla.\n    Tiisa, soittajia ja seuralaisia.)\n\nTIISA.\n\"Te -- terve, mailman kaunorikkaimmat!\"\n\nBOYET.\nEi kaunorikkaammat kuin rikas tafti.[19]\n\nTIISA.\n\"Te, ihanimpain naisten pyhä parvi,\n    (Naiset kääntävät hänelle selkänsä.)\nMi koskaan miehiin selkänsä on luonut.\"\n\nBIRON.\n\"Silmänsä\", lurjus, \"silmänsä\"!\n\nTIISA.\n\"Mi koskaan miehiin silmänsä on luonut.\nPulasta\" --\n\nBOYET.\n\"Pulasta\", oikein, sillä pulassa nyt olet.\n\nBIRON.\n\"Sulasta\", lurjus!\n\nTIISA.\n\"Sulasta suosista, te taivaan henget,\nPois kääntäkäätte\" --\n\nBIRON.\n\"Päin kääntäkäätte\", lurjus!\n\nTIISA.\n\"Päin kääntäkäätte päivänkirkas otsa --\nNiin, päivänkirkas otsa\" --\n\nBOYET.\nTuo nimitys ei sovi ollenkaan;\nPikemmin sano: häiväntumma otsa.\n\nTIISA.\nMua eivät kuule; joudun hämille.\n\nBIRON.\nSiin' onko sinun taitos? Mene, lurjus!\n\nROSALIINA.\nKysykää, Boyet, mitä vieraat tahtoo.\nJos kieltämme he puhuvat, niin suoraan\nSanokoot asiansa. Kysykää.\n\nBOYET.\nMitä te prinsessalta haluatte?\n\nBIRON.\nVain haastantaa ja hyvää kohtelua.\n\nROSALIINA.\nNo, mitä sanovat he tahtovansa?\n\nBOYET.\nVain haastantaa ja hyvää kohtelua.\n\nROSALIINA.\nSen saavat; ja nyt voivat täältä mennä.\n\nBOYET.\nSen saatte, sanoo, ja nyt voitte mennä.\n\nKUNINGAS.\nSanokaa: monta virstaa mittailimme\nHalusta saada häntä tanssiin viedä.\n\nBOYET.\nSanovat monta virstaa mittailleensa\nHalusta saada teitä tanssiin viedä.\n\nROSALIINA.\nEi niinkään. Kysykää kuin monta vaaksaa\nOn virstassa; jos mitanneet on monta,\nNiin helppo sanoa on yhden mitta.\n\nBOYET.\nJos tänne tullen virstat mittasitte,\nJa monet virstat, niin teilt' armo kysyy,\nKuin monta vaaksaa menee yhteen virstaan.\n\nBIRON.\nMe raskain askelin ne mittasimme,\nSe sanokaa.\n\nBOYET.\nHän itse teitä kuulee.\n\nROSALIINA.\nJos monta raskast' ootte virstaa käyneet,\nNiin kuinka monta raskast' askeletta\nOlette virstaa kohti mittailleet.\n\nBIRON.\nSit' emme mittaa, mitä teille teemme;\nNiin täys on intomme, niin ääretön,\nEtt' emme koskaan mittaa vaivojamme.\nKasvonne päivänpaiste meille suokaa,\nSit' että, niinkuin villit, palvoisimme.\n\nROSALIINA.\nVain kuu on kasvoni, min pilvi kaihtaa.\n\nKUNINGAS.\nMiekkoinen pilvi! Kelpais virkaa vaihtaa!\nSiis, kirkas kuu, sa tähtinesi loista\nSilmäimme vesiin, -- mutta pilves poista!\n\nROSALIINA.\nTyperä pyyntö! Pyydä parempaa;\nNyt vain sa kerjäät vetten kuutamaa.\n\nKUNINGAS.\nSiis yksi tanssivuoro mulle suo,\nMun käskit pyytää; onko liikaa tuo?\n\nROSALIINA.\nSiis soitto soimaan! Mutta joutuin nyt! --\n    (Soittoa.)\nEi, min' en tanssi: kuu on kääntynyt.\n\nKUNINGAS.\nTe ette tanssi? Mistä vihan aihe?\n\nROSALIINA.\nTäyskuu ol' äsken; nyt on kuussa vaihe.\n\nKUNINGAS.\nKuu sentään olette, ja minä mies.\nJo soitto soi; se liikuttaa kenties?\n\nROSALIINA.\nNiin kyllä korvaa.\n\nKUNINGAS.\nEikö jalkaa myös?\n\nROSALIINA.\nOlette vieras, siis en itaroi;\nKätenne suokaa! -- Tanssia en voi.\n\nKUNINGAS.\nKätenne soitte?\n\nROSALIINA.\nNiin, jäähyväisiksi. --\nNiiatkaa, naiset, tanssin päättehiksi.\n\nKUNINGAS.\nYks vuoro vainen! Älkää olko saita.\n\nROSALIINA.\nEn muuta siitä hinnast' antaa taida.\n\nKUNINGAS.\nSiis teill' on hinta? Mitä seura maksaa?\n\nROSALIINA.\nJäähyväiset.\n\nKUNINGAS.\nOi, armotonta taksaa!\n\nROSALIINA.\nSiis kauppa jää, ja hyvästit ma heitän:\nKaks niist' on naamarin ja puoli teidän.\n\nKUNINGAS.\nKun ette tanssi, no, siis haastellaan.\n\nROSALIINA.\nMut kahdenkesken.\n\nKUNINGAS.\nSiihen suostutaan.\n\n    (Menevät puhellen syrjään.)\n\nBIRON.\nMakea sana, valkokäsi neito!\n\nPRINSESSA.\nSokeri, maito, mesi: siinä kolme!\n\nBIRON.\nVain kolmonenko? Sillä et mua solme.\nSiirappi, sima, vierre; siinä heitto:\nKuus makeaa!\n\nPRINSESSA.\nHyvästi seitsemäs.\nJo riittää peli; kammon vehkeitäs.\n\nBIRON.\nSalavihkaa sana!\n\nPRINSESSA.\nMut ei makeaa!\n\nBIRON.\nSapelle käy.\n\nPRINSESSA.\nSiis karvas?\n\nBIRON.\nSuvaitkaa!\n\n    (Menevät puhellen syrjään.)\n\nDUMAINE.\nSanoa saanko teille sanasen?\n\nMARIA.\nNo!\n\nDUMAINE.\nKaunis immyt, --\n\nMARIA.\nKaunis herranen!\nTuon saatte \"kauniin impyenne\" tähden.\n\nDUMAINE.\nSalassa vielä sana, sitten lähden.\n\n    (Menevät haastellen syrjään.)\n\nKATARIINA.\nMitä? Onko naamarinne kieletöin?\n\nLONGAVILLE.\nMa tiedän mitä kyselynne halaa.\n\nKATARIINA.\nNo, joutuin sanokaa, sit' ikävöin.\n\nLONGAVILLE.\nKaks kieltä teidän naamarinne salaa,\nJa miel' ois mykän kanssa tehdä tasa.\n\nKATARIINA.\n\"Va sa?\" niin sanoo Ruotsi. Ken on vasa?\n\nLONGAVILLE.\nMitä, neiti, vasa?\n\nKATARIINA.\nEi, vaan herra Vasa.\n\nLONGAVILLE.\nTasaamme sanan.\n\nKATARIINA.\nTeidän kanss' en tasaa;\nSe viekää, ruokkikaa, niin härjäks varttuu.\n\nLONGAVILLE.\nIvanne kärki itsehenne tarttuu.\nVai sarvet neiti lupaa? Varokaatte!\n\nKATARIINA.\nVasana kuolkaa, muuten sarvet saatte.\n\nLONGAVILLE.\nYks sana salaa, ennen kuolemaa!\n\nKATARIINA.\nMut hiljaa, tappuri jo vainuaa.\n\n    (Menevät puhellen syrjään.)\n\nBOYET.\nPureva kiel' on naisen ilkkuvan,\nSe vihloo niinkuin partaveitsen terä,\nHiuskarvankin se halkoo hienoimman;\nÄlykkäin äly on kuin turha erä\nSen hampaissa; se nopeammin entää\nKuin nuoli, luoti, tuuli, aatos lentää.\n\nROSALIINA.\nEi enää sanaakaan! Pois, tytöt, juoskaa!\n\nBIRON.\nNyt saimme tyynni maistaa ivan ruoskaa.\n\nKUNINGAS.\nHyvästi, hupsut! Heikot teill' on varat.\n\n    (Kuningas, loordit, Tiisa, soittajat ja seuralaiset poistuvat.)\n\nPRINSESSA.\nTuhansin hyvästi, te ryssä-parat! --\nNo, tuossako ne ihmeälyt sitte?\n\nBOYET.\nVain tuikkuja, jotk' itse sammutitte.\n\nROSALIINA.\nSyötetty äly: suuri, paksu, röyhä!\n\nPRINSESSA.\nKuninkaan älyks tylkeä ja köyhä.\nEns'-yönä eivätkö nyt hirteen menne,\nTai käyne naamarissa yhtenään?\nBironkin lörppä oli hämillään.\n\nROSALIINA.\nAh, kaikkein tila kurja! Paha enne!\nKuningas itkein sutkaa tapaeli.\n\nPRINSESSA.\nBiron se täyttä suuta sadatteli.\n\nMARIA.\nDumaine mua palvellakseen miekan veti;\n_No point!_ ma huusin; mykäks meni heti.\n\nKATARIINA.\nLongaville sanoi: tuimelet mua, tyttö;\nJa arvatkaas, mink' antoi nimen?\n\nPRINSESSA.\nSyttö?\n\nKATARIINA.\nNiin, toden totta.\n\nPRINSESSA.\nMene, tauti houkka!\n\nROSALIINA.\nNiin kyllä, sukkelampi on jo moukka.\nMut kuulkaas, tytöt: kuningas mua kosi.\n\nPRINSESSA.\nBiron se mulle vannoi lempeään.\n\nKATARIINA.\nOn Longaville mun ritarini tosi.\n\nMARIA.\nKuin kuori puussa, minuss' on Dumaine.\n\nBOYET.\nMut, kuulkaa, prinsessa, ja naiset hyvät:\nKoht'ikään taas he tänne ilmestyvät.\nOmassa puvussansa nyt he saavat;\nEi heidän helppo äskeist' ivaa sietää.\n\nPRINSESSA.\nPalaavat?\n\nBOYET.\nPalaavat, sen Herra tietää,\nIlosta hyppien, vaikk' äimii haavat.\nKoruja vaihtakaa, ja tullessaan\nLemutkaa vastaan niinkuin kesän kukka.\n\nPRINSESSA.\nLemutkaa? Sua ymmärtäköön hukka!\n\nBOYET.\nOn naamioitu neito umpu vaan,\nMut naamiotta täysi ruusu aivan\nTai pilvest' ilmestyvä enkel taivaan.\n\nPRINSESSA.\nVait, houkka! Neuvo meille toimitavat.\nJos meitä kosimaan he palajavat.\n\nROSALIINA.\nJos sallitte, niin ilman naamareita\nIvaamme niin kuin naamareissa heitä.\nSanomme narrijoukon käyneen täällä,\nKuvaton, ruma ryssän puku päällä,\nJa kummailemme, keitä olivat,\nKun narrikujeineen ja ilveneineen\nJa tyhmin, naurettavin proloogeineen\nNoin suoraan telttahamme tulivat.\n\nBOYET.\nPois, neidet, pois! Jo saapuu teikarimme.\n\nPRINSESSA.\nPois, niinkuin arat kauriit, telttoihimme!\n\n    (Prinsessa, Rosaliina, Katariina ja Maria poistuvat.)\n\n    (Kuningas, Biron, Longaville ja Dumaine tulevat\n    omissa puvuissaan.)\n\nKUNINGAS.\nJumalan rauha! Miss' on prinsessa?\n\nBOYET.\nTeltassaan. Haluaako korkeutenne\nMun sinne laittaa asialle?\n\nKUNINGAS.\nKysy,\nHän suvaitsisko kuulla sanasen.\n\nBOYET.\nSen teen; ja hänkin varmaan tekee sen.\n\n    (Menee.)\n\nBIRON.\nTuo sutkan noukkaisee kuin kyyhky pavun,\nJa purkaa sen, kun Herra antaa avun.\nÄlyä kauppii: kamaa täynnä korit,\nKäy kirkot, krouvit, markkinat ja torit.\nMe, tukkukauppiaat, me emme tiedä\nNoin nähtäville tavaraamme viedä.\nTuo mies se tyttöjä on käynyt kaulaan;\nOis Aatamina Eevan saanut paulaan.\nSopertaa, paistit leikkaa; vähin erin\nPois muiskaillut on hyppysensä perin.\nApinoi tapaa, matkii muotiloita,\nJa lautapelissäkin kuutioita\nSomasti sättii; tenoria soittaa\nKuin hanuri; eeskäypänä hän voittaa\nMuut kaikki; \"kuinka hieno!\" immet kuiskii,\nJa portaat hänen jalkojansa muiskii.\nHän kukka on, ja hymyilee kuin marja,\nEtt' elfenluinen näkyis hammassarja.\nKen synnitönnä kuolla toivonee.\nVain kuiskaa: \"mesikielinen Boyet!\"\n\nKUNINGAS.\nHaa, rutto syököön hältä mesikielen!\nArmadon pojalt' ihan vei hän mielen.\n\n    (Prinsessa, Boyet'n taluttamana, Rosaliina,\n    Katariina, Maria ja seuralaiset tulevat.)\n\nBIRON.\nTuoss' on hän! -- Käytös, mit' ol' ennen, mitä,\nJa mitä nyt, kun tuo mies noutaa sitä?\n\nKUNINGAS.\nSulotar, runsas teille onnen sade!\n\nPRINSESSA.\nEi sateess' olla mikään onni ois.\n\nKUNINGAS.\nParempaa ymmärrystä teiltä sois.\n\nPRINSESSA.\nParempaa toivottakaa. Liette kade?\n\nKUNINGAS.\nTulimme tervehdyksille, ja kysyn:\nSopiiko linnaan tulla?\n\nPRINSESSA.\nTäällä pysyn;\nPysykää tekin valassanne. Mulle\nValapatto kauhuks on ja taivaalleki.\n\nKUNINGAS.\nOlette itse altis nuhtelulle:\nSilmänne siveys rikkojaks mun teki.\n\nPRINSESSA.\nSiveyttä soimaatte; syy teiss' on vaan;\nEi siveys koskaan riko valojaan.\nKautt' impikunniani, yhtä kainon\nKuin puhdas lilja, vannon valan ainon,\nEtt' ennen kärsin tuskat maailman,\nKuin teidän talon vieraaks rupean;\nNiin kammon saattaa teitä kiusaukseen\nJa pyhän, vakaan valan rikkomukseen.\n\nKUNINGAS.\nTääll' yksin elitte ja näkymätä\nJa aivan seuratta -- oi, häpeätä!\n\nPRINSESSA.\nEi niinkään, herra; täällä tottakaan\nEi ilot, huvit puutu meilt', ei mikään:\nTääll' oli ryhmä ryssiä vast'ikään.\n\nKUNINGAS.\nKuin? Ryssiä?\n\nPRINSESSA.\nNiin, oikein sirokkaita,\nSomia, sieviä ja kohteliaita.\n\nROSALIINA.\nEi häntä uskomista nimeksikään!\nHän ajan tavan mukaan höyliydestä\nMoist' ylistää, mik' ylistyst' ei kestä,\nNiin, meihin neljään neljä ryssää yhtyi;\nHe meidän kanssa puheisiinkin ryhtyi\nJa tunnin jauhoivat; mut uskokaa,\nEi viisaan sanaa heidän suustaan saa.\nEn -- varjelkoon! -- en heitä narreiks sano,\nVaan he kun janoovat, on narrin jano.\n\nBIRON.\nOi, kuivaa pilaa! -- Älynne se aivan\nSaa tyhmäks viisaan. Tulisilmä taivaan\nKun kohtaa silmämme, niin valoon valo\nTukahtuu pois. Niin älynne on jalo,\nEtt' aarteensa kun runsaat tyhjentää,\nNiin viisaus tyhmäks, rikkaus köyhäks jää.\n\nROSALIINA.\nTe rikas siis ja viisas; silmissäni --\n\nBIRON.\nOlen hölmö, tyhmistynyt köyhyyttäni.\n\nROSALIINA.\nMit' otatte te näin, se omaa lie:\nVain hölmö toisen suusta sanan vie.\n\nBIRON.\nMin' olen kaikki kaikkineni teidän.\n\nROSALIINA.\nKokoko narri?\n\nBIRON.\nKaikki teille heitän.\n\nROSALIINA.\nMik' oli naamareista teidän oma?\n\nBIRON.\nMikä? Milloin? Missä? Kysymyspä soma!\n\nROSALIINA.\nTuo, tuolloin, tuolla noin: tuo koppa korja,\nMi sisält' inha on, mut päältä sorja.\n\nKUNINGAS.\nTulemme ilmi. Nytkös pilkkaa sataa!\n\nDUMAINE.\nPilaksi teemme kaikki; tunnustamme.\n\nPRINSESSA.\nKuningas, hämmennytte! Kuink' on laita?\n\nROSALIINA.\nHän pyörtyy; auttakaa! Kas kuink' on kalvas! --\nMerisairasko, ja Moskovasta asti?\n\nBIRON.\nNäin tähdet valapaton aikeet turmaa!\nTät' ei voi kestää rautaotsakaan. --\nTäss' seison; salamoillas minut surmaa,\nIvallas järsi, pilkoin ruhjo vaan,\nLävistä minut älys peitsellä\nJa paloittele sutkas veitsellä.\nEn tanssiinkutsua ma enää anna,\nEnk' enää koskaan ryssän viittaa kanna;\nEn enää turvaa kynäntuotteisiin,\nEn lörpän koulupojan luotteisiin,\nEn kulje naamarissa naimamailla,\nEn kosi sokon harppuniekan lailla.\nPois silkkifraasit, hienot taftitavat,\nSamettilieheet, puheet imartavat\nJa imelät: nuo kesäperhot houkat,\nJoist' aivoon siinneet turhuuden on toukat!\nTuon valkokintaan kautta, totta vie, --\nTies Herra, valkoinenko käsi lie, --\nJos kelle sydämmeni kieltä luen,\nTäst'edes piikkoon sen ja sarkaan puen.\nSiis aluks: -- tyttö, kosiako saa?\nKas, tässä reipas, kunnon mies, _voilà_!\n\nROSALIINA.\n_Voilà_? Pois se!\n\nBIRON.\nEi jätä, totta toden,\nTuo vanha tapa: -- anteeks, nyt ma poden,\nMut kohta toinnun. Otsaan kirjoittakaa\nVain noiden kolmen: \"Taivaat, armahtakaa!\"[20]\nOn heissä rutto, sydän tyrmistyy,\nJa tämä teidän silmänne on syy.\nHeit' etsiskellään; -- ette tekään vapaa:\nMyös teissäkin ne \"Herran merkit\" tapaa.\n\nPRINSESSA.\nNää vapaan herran antimia on.\n\nBIRON.\nOlemme myydyt. Päivä tuomion!\n\nROSALIINA.\nVai myyty? Tuomittukin? Kumma sana:\nVai tuomittu, vaikk' itse kantajana?\n\nBIRON.\nVait! Teidän kanss' ei mulla asiaa.\n\nROSALIINA.\nEi tule myös, jos mull' on sanontaa.\n\nBIRON.\nPuhukaa yksin; älyni jo makaa.\n\nKUNINGAS.\nPrinsessa, neuvokaatte meille vakaa\nSyyn sovitus.\n\nPRINSESSA.\nSe syynne tunnustakaa:\nTääll' olitteko äsken, naamar' yllä?\n\nKUNINGAS.\nKyll' olin.\n\nPRINSESSA.\nAivan tosissanne?\n\nKUNINGAS.\nKyllä.\n\nPRINSESSA.\nJos niin on laita, sanokaahan sitte,\nMit' armahanne korvaan kuiskailitte.\n\nKUNINGAS.\nLupasin yli kaiken rakastaa.\n\nPRINSESSA.\nJos siihen luottaa, rukkaset hän saa.\n\nKUNINGAS.\nEi, kautta kunniani!\n\nPRINSESSA.\nVaiti vainen!\nTe valoissanne olkaa varovainen.\n\nKUNINGAS.\nMua hylkikää, jos rikon valan sen.\n\nPRINSESSA.\nSiis pitäkää se. -- Sano, tyttönen,\nMit' äsken kuiskailit sen ryssän kanssa.\n\nROSALIINA.\nHän, armo, vannoi mua hellovansa\nKuin silmäterää; yli kaiken olin\nHänelle rakas; jos ei hän mua saisi,\nTok' aina kuolemaan mua rakastaisi.\n\nPRINSESSA.\nJumala suokoon onnen siitä itää!\nHän kunnon mies on, sanansa hän pitää.\n\nKUNINGAS.\nMit', arvon neiti? Vannon autuuteeni,\nEn koskaan hälle mitään luvanneeni.\n\nROSALIINA.\nSen teitte, kautta taivaan! Pantinkin\nSain tämän; nyt sen annan takaisin.\n\nKUNINGAS.\nPrinsessa tuon ja valanikin sai;\nTuon hänen kaulassaan näin äsken kai.\n\nPRINSESSA.\nEi, herra; tuo se helminauhaa kantoi;\nBiron se mulle sydämensä antoi. --\nMun otatteko, taikka lahjan pois?\n\nBIRON.\nEn kumpaakaan; se mulle liikaa ois. --\nNyt huomaan juonen. -- Tääll' on tehty liitto --\nKun huvikkeestamme on saatu viitto --\nSe tärvellä kuin mikä joulupila.[21]\nJokunen hupsu, kielevä ja nila,\nEeskäypä, kuiskuttaja, virnasuu\nJa ryttynaama, joka tuntee temput,\nMitenkä nauramaan saa armonhemput,\nAikeemme urkki. Juoni onnistuu:\nKorunsa naiset vaihtavat, ja me,\nMe heidän korujansa kosimme;\nJa kauhuksemme erheestä nyt toisen\nMe teimme pattovalan turkamoisen.\n    (Boyet'lle.)\nTe, herra, huvimme te pilasitte\nJa vielä väärään valaan viettelitte.\nNaisjalan mitat tuntevan ne näytte,\nTe suoraan naista silmiin nauratten,\nHänelle takkatulen suojaks käytte\nJa lautast' ojennatte kiemaillen.\nPojan säikytitte. Hautaan astukaa te!\nNaispaita teille paras paarivaate.\nIrnuilkaa vain! Tuo katse vaaraton\nOn niinkuin lyijymiekka.\n\nBOYET.\nHupaist' on\nTää sanaratsastus ja kilpasota.\n\nBIRON.\nKas, oiti pistää! Multa tylsyy ota.\n    (Kallo tulee.)\nTuoss' älyniekka! -- Ratko tämä riita.\n\nKALLO.\nHyvä Jumala, jo tuolla tiedustavat,\nNe kolmet sankaritko tulla saavat.\n\nBIRON.\nVain kolmet?\n\nKALLO.\nKukin kolmikossa kolmost' etustaa.\n\nBIRON.\nJa kolme kolmost' yhdeksän on.\n\nKALLO.\nAnteeks antakaa,\nEi suinkaan, herra; toivon, ett' on siinä erehdystä;\nEi meitä niinkään narrata, on meissäi ymmärrystä.\nMa toivon, että kolme kolmost' --\n\nBIRON.\nEi tee yhdeksää.\n\nKALLO.\nAntakaa anteeks, hyvä herra; kyllä me tiedetään, mitä se tekee.\n\nBIRON.\nMinä kun kolme kolmost' aina luulin yhdeksäksi.\n\nKALLO.\nHyvä Jumala! Surkeata olisi, jos teidän pitäisi elää laskemisella.\n\nBIRON.\nPaljonko se sitten tekee?\n\nKALLO.\nHyvä Jumala, herra, osakkaat, itse näyttelijät, kyllä näyttävät mitä se\ntekee. Itse puolestani minä vain, niinkuin sanotaan, pelaan yhtä\npersoonaa, yhtä vaivaista persoonaa: Pumppujussi suurta, hyvä herra.\n\nBIRON.\nOletko sinä yksi noita sankareita?\n\nKALLO.\nOvat suvainneet sankaroida minut Pumppujussi suuren arvoiseksi; itse\npuolestani en tunne noita sankarien arvoasteita, mutta kyllä minä\nhänestä vastaan.\n\nBIRON.\nVie sana, että laittautuvat kuntoon.\n\nKALLO.\nKyllä me teemme asiamme hienosti, herra; kyllä me siitä pidämme huolta.\n\nKUNINGAS.\nBiron, he meidät häpäisevät; tulla eivät saa.\n\nBIRON.\nEi meihin pysty häpeä; ja ovelaa on vaan,\nJos näytelmä on huonompi kuin seura kuninkaan.\n\nKUNINGAS.\nHe eivät tulla saa, sen sanon.\n\nPRINSESSA.\nMun suokaa tämä hyvään loppuun viedä:\nParas pila se, jok' itsestään ei tiedä;\nKun into tahtoo hurmata, mut hurma\nOn itse intoilijan innon surma,\nOn hauskin, kun käy kaikki nurinpäin\nJa suuret hankkeet menee kesken näin.\n\nBIRON.\nTuo pilamme on paras selitys.\n\n    (Armado tulee.)\n\nARMADO.\nSinä voideltu! Rukoilen, että sen verran kulutat kuninkaallista\nsulohenkeäsi, kuin vaaditaan sana-parin lausumiseen.\n\n    (Armado puhelee kuninkaan kanssa ja antaa hänelle paperin.)\n\nPRINSESSA.\nPelkääkö tuo mies Jumalaa?\n\nBIRON.\nMiksi kysytte?\n\nPRINSESSA.\nHän ei puhu niinkuin Jumalan luoma ihminen.\n\nARMADO.\nYhdentekevä, sinä kaunis, suloinen hunajavaltias, sillä vannon ja\nvakuutan, että koulumestari on ylenmäärin fantastinen, liian\nturhamainen, liian, liian turhamainen; mutta me jätämme sen, niinkuin\nsanotaan, _fortuna della guerra'n_ ratkaistavaksi. Toivotan teille\nmielenrauhaa, te kaikkein kuninkaallisin parikunta!\n\n    (Menee.)\n\nKUNINGAS.\nTästä näyttää tulevan vallan hyvä sankarinäyttely. Hän näyttelee\nTroijan Hectoria, paimen. Pompejus suurta, seurakunnan pappi\nAleksanteria, Armadon kantapoika Herculesta, koulukarhu Judas\nMaccabaeusta. Armadon kantapoika Herculesta, koulukarhu Judas\nMaccabaeusta.\nJos näiden neljän ensi koe hyvin onnistuu,\nPalaavat kohta viitenä, vain puku vaihettuu.\n\nBIRON.\nMut viis on heitä alkuaan.\n\nKUNINGAS.\nTe erehdytte: neljä vaan.\n\nBIRON.\nKoulukarhu, öyhkäri, nurkkapappi, narri ja poika.\nVaikk' arpaa löis ja onnenheiton heittäisi, niin moista\nEi tapais viisivaljakkoa maailmassa toista.\n\nKUNINGAS.\nJo saapuu laiva purjeissaan; nyt tulee suurenloista.\n\n    (Kallo tulee Pompejukseksi puettuna.)\n\nKALLO.\n\"Pompejus olen\", --\n\nBIRON.\nEtpä ole. Valhett' äitelää!\n\nKALLO.\n\"Pompejus olen\", --\n\nBOYET.\nPolvella on leopardin pää.[22]\n\nBIRON.\nNiin oikein, vanha leuhka, toivon sinust' ystävää.\n\nKALLO.\n\"Pompejus olen; nimeltäni paksu\", --\n\nDUMAINE.\nSuuri.\n\nKALLO.\nNiin oikein, suuri -- \"nimeltäni suuri,\nMi kilvellään on pöllyttänyt selkiä vainolaisten;\nNyt rantaa pitkin tallustin ja tulin tänne juuri\nJa aseet riisun jalkain juureen Ranskan sulonaisten.\"\nJos teidän armonne nyt tahtoisi sanoa: \"Kiitos, Pompejus\", niin olisi\ntyöni tehty.\n\nPRINSESSA.\nSuur' kiitos, suuri Pompejus!\n\nKALLO.\nNiin suurta se ei ansaitse; mutta toivon, että kaikki meni resiis.\nSuuressa vain tuli pieni virhe.\n\nBIRON.\nPanen vetoa hattuni äyriä vastaan, että Pompejus on sankareista paras.\n\n    (Nathanael tulee, Aleksanteriksi puettuna.)\n\nNATHANAEL.\n\"Kun elin mailmassa, niin mailman olin herra,\nEtelät, pohjat, idät, lännet valloitin ma kerran;\nJo kilpenikin todistaa, ett' olen Alisander.\"\n\nBOYET.\nMut toista nokkas sanoo: se ei vääräss' ole lain.\n\nBIRON.\nNyt väärin haistoi nokkanne, te hieno nuuskiain!\n\nPRINSESSA.\nHämille joutuu valloittaja. Jatka, Aleksander!\n\nNATHANAEL.\n\"Kun elin mailmassa, niin mailman olin herra\"; --\n\nBOYET.\nNiin, oikein, Aleksander, oikein, se sin' olit kerran.\n\nBIRON.\nPompejus suuri!\n\nKALLO.\nTeidän käskyläs, ja Kallo.\n\nBIRON.\nVie pois tuo valloittaja, vie pois tuo Alisander!\n\nKALLO (Nathanaelille).\nVoi, herra, kyllä nyt olette vallan mullistanut Alisanter-valloittajan!\nTästä työstä raapitaan teidät pois vanhoista seinäverhoista;[23]\njalopeuranne, joka, tappara kourassa, yötuolilla istuu, sen saa nyt\nMakkipeus: hänestä tulee siten yhdeksäs sankari. Valloittaja, eikä\ntohdi puhua! Juokse pois häpeämään, Alisanter!\n\n    (Nathanael poistuu.)\n\nSiinä on, jos suvaitsette, hiljainen mies-hupakko, kunniallinen\ntassukka, nähkääs, joka vähästä joutuu hämille. Hän on ihmeteltävä\nnaapuri, totta tosiaan, ja kelpo keilimies. Mutta, Alisanter! ah! siinä\nsen näette, -- se menee yli voimain. -- Mutta tässä tulee toisia\nsankareita, joilla on niinkuin vähän toinen ääni kellossa.\n\nPRINSESSA.\nMene syrjään, hyvä Pompejus.\n\n    (Holofernes, Juudaaksi puettuna, ja Tiisa,\n    Herkuleeksi puettuna, tulevat.)\n\nHOLOFERNES.\n\"Suur' Herkules on tämä pikku kääppä,\nMin nuijaan kaatui Cerberus, se kolmipäinen _canus_;\nKun viel' ol' imulapsi, poika-rääppä,\nNiin käärmehiä kuristi sen _manus_.\n_Quoniam_ hän on lapsi-iässään,\n_Ergo_ minä puhun hänen nimessään.\" --\nNyt arvokkaasti _exit_ vain, ja mene. --\n\"Juudas min' oon\", --\n\nDUMAINE.\nVai Juudas!\n\nHOLOFERNES.\nEn Iskariot, herra. --\n\"Juudas min' oon ja arvoltani Maccabaeus.\"\n\nDUMAINE.\nKun arvo karvotaan, jää kalju Juudas.\n\nBIRON.\nKavala suutelija! -- Millä todistat, ett' olet Juudas?\n\nHOLOFERNES.\n\"Juudas min' oon\", --\n\nDUMAINE.\nSitä suurempi häpeä sinulle, Juudas.\n\nHOLOFERNES.\nMitä tarkoitatte, herra?\n\nBOYET.\nEttä Juudas menisi hirteen.\n\nHOLOFERNES.\nNäyttäkää tietä; tuo meni mäntyyn.\n\nBIRON.\nOikein osattu! Juudas hirttäytyikin mäntyyn.\n\nHOLOFERNES.\nMinun päätäni ette sekoita.\n\nBIRON.\nKun sinulla ei ole päätä.\n\nHOLOFERNES.\nMikä on tämä?\n\nBOYET.\nViulunheppi.\n\nDUMAINE.\nNeulannuppi.\n\nBIRON.\nPääkallo sinettisormuksessa.\n\nLONGAVILLE.\nPilalle kulunut naamakuva vanhassa roomalaisessa rahassa.\n\nBOYET.\nCaesarin miekan kahvannasta.\n\nDUMAINE.\nPääksi vuoltu ruutisarven tulppa.\n\nBIRON.\nPyhän Yrjänän poskikuva soljessa.\n\nDUMAINE.\nNiin, lyijyisessä soljessa.\n\nBIRON.\nSemmoisessa, jota hammaspuoskari käyttää lakissaan. No, jatka nyt; nyt\nolemme panneet pääsi kuntoon.\n\nHOLOFERNES.\nOlette sen vallan sekoittaneet.\n\nBIRON.\nErehdys! Olemme vain vähän sinun päätäsi pidelleet.\n\nHOLOFERNES.\nMutta vähän pahasti pidelleet.\n\nBIRON.\nNäin pitelisimme myös leijonaa.\n\nBOYET.\nSiis, hän kun on aasi, hän mennä saa. Hyvästi, rakas Juudas! -- Hän\nmitä kököttää?\n\nDUMAINE.\nNimensä päätä.\n\nBIRON.\nNimensä päätä? Saakoon sen. -- Hyvästi, Mököpää!\n\nHOLOFERNES.\nMut tää onko siivoa, hienoa ja laitaa?\n\nBOYET.\nHoi! Juudakselle tuohus, muuten kompastua taitaa!\n\nPRINSESSA.\nVoi, Maccabaeus-parka, kyll' on kanssas ilkamoitu!\n\n    (Armado tulee Hectoriksi puettuna.)\n\nBIRON.\nAchilles, pääsi piiloon! Hector tulee aseissa.\n\nDUMAINE.\nVaikka pilkka sattuisi omaan nilkkaan, niin nyt tahdon olla iloinen.\n\nKUNINGAS.\nTuon rinnalla Hector oli pelkkä troijalainen.[24]\n\nBOYET.\nMutta onko tuo Hector?\n\nKUNINGAS.\nLuulenpa, ett'ei Hector ollut noin sileärankainen.\n\nLONGAVILLE.\nHänen ei ollut säärensä noin säippärät.\n\nDUMAINE.\nEi tuollaiset vasikankintut.\n\nBOYET.\nEi, mutta nilkka on mainio.\n\nBIRON.\nTuo ei voi olla Hector.\n\nDUMAINE.\nHän on joko Jumala tai maalari: hän muovailee muotoja.\n\nARMADO.\n\"Asevoimain Mars, se kaikkivoipa peitsimies, Ilionin Hectorille lahjan\ntoi\", --\n\nDUMAINE.\nKullatun muskattipähkinän.[25]\n\nBIRON.\nSitruunan.\n\nLONGAVILLE.\nNeilikoilla täytetyn.\n\nDUMAINE.\nJa heilakoilla käytetyn.\n\nARMADO.\nVaiti!\n\"Asevoimain Mars, se kaikkivoipa peitsimies,\nIlionin Hectorille lahjan toi;\nHän vahva oli mies, ja taistella hän ties,\nJa aamust' iltaan paviljongist' iskut soi.\nMin' oon se kukka\". --\n\nDUMAINE.\nMinttu.\n\nLONGAVILLE.\nAkleija.\n\nARMADO.\nOi, suista kieles, rakas Longaville!\n\nLONGAVILLE.\nAion juuri suistaa sen hyökkäykseen Hectoria vastaan.\n\nDUMAINE.\nNiin, ja Hector on susikoira.\n\nARMADO.\nSe armas sotasankari on jo kuollut ja mädännyt; armaat kanaseni, älkää\nhaudatun luita kuopiko. Kun hän elosteli, oli hän mies. -- Mutta\njatkakaamme aatelmakuvaustamme! Armas kuninkaallisuus, pyhitä minulle\nkuuloaistisi.\n\n    (Biron kuiskaisee Kallolle.)\n\nPRINSESSA.\nPuhu, uljas Hector! Se meitä suuresti huvittaa.\n\nARMADO.\nMinä jumaloitsen sinun suloarmosi varvaskenkää.\n\nBOYET.\nHän rakastelee häntä jaloittain.\n\nDUMAINE.\nKun ei voi sylittäin.\n\nARMADO.\n\"Se Hector harppas yli Hannibalin\", --\n\nKALLO.\nHelttu on kiipelissä, veli Hector, kiipelissä; se on jo\nkaksikuukautinen.\n\nARMADO.\nMitä tarkoitat?\n\nKALLO.\nSanon vain, että jos nyt et näyttele rehellistä troijalaista, niin on\ntyttö-rukka mennyttä kalua; hän on pikkuisiin päin, lapsi jo hänen\nkohdussaan rehentelee; se on teidän.\n\nARMADO.\nHalpautatko minua valtojen edessä? Varo kuolemaasi!\n\nKALLO.\nSilloin Hector tulee piiskattavaksi Jaquenettan tähden, jolle elävän\nhengen antoi, ja hirtettäväksi Pompejuksen tähden, jolta elävän hengen\notti.\n\nDUMAINE.\nVerraton Pompejus!\n\nBOYET.\nMainio Pompejus!\n\nBIRON.\nSuurempi kuin suuri, suuri, suuri, suuri Pompejus! Pompejus\njättiläinen!\n\nDUMAINE.\nHector vapisee.\n\nBIRON.\nPompejus on sydäntynyt. -- Lisää raivottaria, lisää raivottaria!\nUsutelkaa heitä, usutelkaa!\n\nDUMAINE.\nHector varmaan vaatii häntä taisteluun.\n\nBIRON.\nSen hän tekee, jos hänessä on senkään vertaa miehen verta, kuin mitä\nkirppu tarvitsee iltaruuakseen.\n\nARMADO.\nKautta pohjan kaaren, vaadin sinua taisteluun!\n\nKALLO.\nMinä en taistele kaarilla niinkuin pohjan pojat; minä tahdon hakata\npäälle ja oikein miekalla. -- Olkaa hyvä, antakaa tänne minun aseeni.\n\nDUMAINE.\nTilaa raivostuneille sankareille!\n\nKALLO.\nMinä tahdon tapella paitasillani.\n\nDUMAINE.\nUrhoollinen Pompejus!\n\nTIISA.\nHyvä herra, täytyy vähän höllittää. Nähkääs, Pompejus jo riisuutuu\ntaistelua varten. Mitä aattelette? Menetätte hyvän maineenne.\n\nARMADO.\nJalot herrat ja sotasankarit, suokaa anteeksi: minä en taistele\npaitasillani.\n\nDUMAINE.\nTe ette voi evätä; Pompejus on teidät haastanut.\n\nARMADO.\nRakkaat sydänmuruset, minä sekä voin että tahdon.\n\nBIRON.\nJa mikä teillä syynä?\n\nARMADO.\nPeittämätön totuus on, että minulla ei ole paitaa. Käyn villassa ja\nteen katumusta.\n\nBOYET.\nAivan oikein, se hänelle Roomassa määrättiin palttinan puutteessa, ja\nsiitä asti, sen vannon, ei hän ole muuta liinavaatetta pitänyt kuin\nJaquenettan kyökkipyyhettä, ja sitä hän kantaa lähinnä sydäntään\nlemmenmerkkinä.\n\n    (Monsieur Mercade ja lähettiläs tulevat.)\n\nMERCADE.\nTerveeksi, armo!\n\nPRINSESSA.\nTervetullut, Mercade,\nJos kohta ilomme sa keskeytätkin.\n\nMERCADE.\nMua surettaa, mut kieltän' uutiseni\nRaskaana painaa. -- Isä, kuningas, --\n\nPRINSESSA.\nOn kuollut?\n\nMERCADE.\nNiin, se on nyt sanottu.\n\nBIRON.\nPois, sankarit! Käy pilveen näyttämö.\n\nARMADO.\nMinä, omasta puolestani, hengitän keveätä hengitystä. Olen älyn hienon\nreiän kautta nähnyt loukkauksen päivänvalon, ja aion hankkia itselleni\noikeutta soturin tavalla.\n\n    (Sankarit poistuvat.)\n\nKUNINGAS.\nMitenkä voitte, majesteetti?\n\nPRINSESSA.\nBoyet, käy toimeen; illalla on lähtö.\n\nKUNINGAS.\nEi, prinsessa, ei toki; pyydän: jääkää.\n\nPRINSESSA.\nKäy toimeen, sanon. -- Kiitos, jalot herrat,\nKaikesta hyvyydestä! Sydän täynnä\nVerestä tuskaa, pyydän: anteeks suokaa\nJa unhottakaa viisaan jaloudella\nPilamme rohkea ja vallaton.\nJos liian röyhkeää on teidän kanssa\nPuhetta vaihdettu, niin höyliytenne\nOn siihen syynä. Hyväst', arvon herrat!\nEi raskaan mielen ole kieli liukas.\nSiis anteeks, vähille jos kiitoksille\nJää suuren pyynnön aulis täyttämys.\n\nKUNINGAS.\nNiin, viime tingass' aika vihdoin viepi\nKaikk' aikeet kiireelliseen päätökseen,\nJa eronhetki usein ratkaisee\nMit' ei saa pitkät keskustelut aikaan.\nJa vaikka lapsen murheellinen otsa\nHellältä lemmen hymyilyltä epää\nSen halajamaa pyhää pyyntöä,\nNiin sentään -- kun on lempi vauhdissa --\nSit' älkööt surun pilvet määräntiestä\nPois syöskö. Kuolleit' ystäviä surra\nNiin terveellist' ei ole, hyödyllistä,\nKuin uusist' ystävistä iloita.\n\nPRINSESSA.\nEn ymmärrä; mun murhe tylsyttää.\n\nBIRON.\nVakava, suora sana murheen korvaan\nParaiten pystyy. Tuosta viittauksesta\nKuninkaan ymmärrätte. Teidän tähden\nPetimme valamme ja aikaa turhaan\nVain kulutimme. Kauneutenne, naiset,\nRumensi meidät pahoin, muuttain mielen\nOmien aikeittemme vastakohdaks\nJa tehden meidät naurunalaisiksi.\nNäet, lempi tavaton on tavoiltaan,\nKuin lapsi huima, juonikas ja nirso,\nSilmästä siinnyt ja, kuin silmä, täynnä\nKummia kuvia ja muotoja,\nMuutellen mieltä, niinkuin silmä pyörii\nJa joka luonnilt' esineitä vaihtaa.\nJos vallattoman lemmen kirjopuku\nEi teidän taivaisissa silmissänne\nSovellu valaamme ja arvoomme,\nNiin samat silmät taivaiset ne meidät\nOn siihen vikaan vietelleet. Siis, naiset,\nKun teist' on lempemme, niin teistä myöskin\nOn lemmen hairahdus. Me uskottomat\nOlimme itsellemme, tullaksemme\nIkiuskollisiks niille, jotka syynä\nOn kumpaiseenkin, -- teille, kaunokaiset.\nNäin vilppi tää, jok' itsessään on synti,\nItsestään puhdistuu ja hyveeks sääntyy.\n\nPRINSESSA.\nMe saimme lempihartaat kirjeenne\nJa lahjannekin, lemmen airuenne.\nNaisneuvostomme päätti niiden olleen\nVain mielistelyä ja hauskaa pilaa,\nVanua tyhjän ajan täytteeksi.\nSen vakaampi ei meidän nähdäksemme\nAsia ollut; siksi lempenne\nSai vertaisensa kohtelunkin: pilan.\n\nDUMAINE.\nEnempää oli kirjeemme kuin pilaa.\n\nLONGAVILLE.\nJa katseemme.\n\nROSALIINA.\n              Niit' emme muuksi luulleet.\n\nKUNINGAS.\nNyt, tunnin viime tuokiossa, suokaa\nVain lemmenlupaus.\n\nPRINSESSA.\n                   Liian lyhyt aika\nNäin iänikuisille kaupoille!\nEi, prinssi, pattovala teitä painaa\nJa syyssä suuress' olette; siis kuulkaa!\nJos rakkauteni -- johon syyt' ei lie --\nTe voittaa tahdotte, niin tehkää tämä:\nEn luota valaanne, mut menkää joutuin\nErakkomajaan kolkkoon, syrjäiseen\nJa tämän mailman iloist' erotettuun;\nSiell' olkaa, kunnes eläinradan merkit\nOn kaikki tehneet vuosikiertonsa.\nJos tämä jylhä, yksinäinen elo\nEi muuta kuuman veren tarjousta,\nPuuvuode, ohut vaate, vilu, nälkä\nJos loistavaa ei lemmenkukkaa taita,\nVaan lempenne jos kestää koitoksen,\nNiin tulkaa, kun on vuosi umpeen mennyt,\nMua vaatimaan, mua palkaks vaatimaan;\nJa, kautta immen käden, joka kättäs\nNyt suutelee, sun olen! Siihen asti\nSulkeudun huolineni murhemajaan\nJa surun kyyneleitä vuodatan\nIsäni rakastetun muistoksi.\nJos epäät tuon, niin kädest' erkanemme;\nEi yhteen sovi meidän sydämmemme.\n\nKUNINGAS.\nJos epään sen, tai vielä enempää,\nNäin mieltä rauhaan tuuditellakseni,\nNiin äkkisurma saa mun yllättää.\nIäti povessas on sydämmeni.\n\nDUMAINE.\nMut mitä mulle, armas? Eukko, vai?\n\nKATARIINA.\nLujuutta, terveyttä ja karvasuuta,\nJa näitä kolmin kerroin, eikä muuta!\n\nDUMAINE.\nSanoa saanko: kiitos, rakas eukko?\n\nKATARIINA.\nEi, herrani; en vuoteen enkä päivään\nMa katso silonaamaan poikaräivään.\nKun prinssi palaa, tekin palatkaatte,\nJos silloin riittää, lemmest' osaa saatte.\n\nDUMAINE.\nJa siihen asti sydän sinuun palaa.\n\nKATARIINA.\nVait, ettei taaskin tule pattovalaa!\n\nLONGAVILLE.\nMaria, puhu!\n\nMARIA.\n             Kun näen vuoden pään,\nNiin huolihunnun vaihdan ystävään.\n\nLONGAVILLE.\nOdotan, vaikk' on pitkä vuoden kulku.\n\nMARIA.\nSe teille sopiikin, te pitkä julku.\n\nBIRON.\nMiettiikö neiti? Katso minuun, armas,\nSilmääni katso, sielun ikkunaan,\nSiell' ane nöyrä vastaustas vartoo.\nTyö määrää, millä voitan lempesi.\n\nROSALIINA.\nTeist' usein kuulin, lord Biron, jo ennen\nKuin teidät näin; ja mailman laaja kieli\nJulistaa ties, ett' ivaa olette\nJa pistosanaa, herjamieltä täynnä,\nMill' ahdistatte kaikensäätyisiä,\nJotk' ilveilynne joutuu saaliiksi.\nMaruna tuo jott' aivoistanne lähtis,\nJa voittaaksenne mun, jos niin on mieli, --\nJa muulla tavoin ette mua saa --\nVuos umpeen tulee teidän joka päivä\nSanattomia sairait' oppia\nJa voihkivia puhuttaa, ja koittaa\nÄlynne koko terävyydellä\nPakottaa nauramaan nuo raihnaat raukat.\n\nBIRON.\nPakottaa kuolevaista hurjaan nauruun!\nEi, se on mahdotonta, sit' en voi;\nEi kuolon kamppailussa leikki auta.\n\nROSALIINA.\nMut näin se nolataan se irvihammas,\nJok' elää siitä kurjast' ihailusta,\nMill' älhän nauru narrin palkitsee.\nEi pilan luontevuus sen kielell' ole,\nKen pilan lausuu, vaan sen korvassa,\nKen pilan kuulee. Siis, jos sairas korva,\nJonk' oma huumannut on tuskan huuto,\nIvaasi tyhjää kuuntelee, niin jatka,\nJa minä vikoinesi otan sun;\nMut jos ei kuuntele, niin sävys muuta;\nJa virheestäs kun pääset näin, on mulla\nSydämmen ilo parannuksestasi.\n\nBIRON.\nVuoskausi siis! No, tulkoon mitä vaan!\nVuos hospitaalissakin suottaillaan.\n\nPRINSESSA (kuninkaalle).\nNyt, hyvä prinssi, sanon jäähyväiset.\n\nKUNINGAS.\nJos suotte, tielle teitä johdatamme.\n\nBIRON.\nEi vanhaan malliin pääty kosintamme:\nEi Jukka Jaanaa saa. Naisvehkeilyt\nOli leikistämme tehdä ilveilyt.\n\nKUNINGAS.\nMut vuoden päästä tämä päättyy vainen.\n\nBIRON.\nSe näytelmän on ajaks pitkänlainen.\n\n    (Armado tulee.)\n\nARMADO.\nSuloinen majesteetti, suvaitkaa, --\n\nPRINSESSA.\nTuo eikö ole Hector?\n\nDUMAINE.\nArvoisa Troijan sankari.\n\nARMADO.\nTahdon suudella sinun kuninkaallista sormeasi ja sanoa hyvästi. Olen\ntehnyt lupauksen: olen luvannut Jaquenettalle hänen armaan lempensä\ntähden käydä kolme vuotta auran kurjessa. Mutta, kunnioitettavin\nsuuruus, suvaitsetteko kuulla kahdenpuhelua, jonka kaksi oppinutta\nmiestä on yhteensovittanut huuhkan ja käen kunniaksi. Se oli aiottu\nnäytäntömme päättäjäisiksi.\n\nKUNINGAS.\nKutsukaa ne joutuin; tahdomme kuulla.\n\nARMADO.\nHoilaa! Hoi, tänne!\n\n    (Holofernes, Nathanael, Tiisa, Kallo y.m. tulevat.)\n\nTämä puoli on _Hiems_, talvi, tämä _Ver_, kevät; toista edustaa huuhka,\ntoista käki. _Ver_, alota!\n\n        Laulu.\n\n        Kevät.\n\n    Kun sinivuokot, orvokit\n    Ja käenkengät kellakkaat\n    Ja valkoliljat, valvatit\n    Sulollaan kirjaa nurmimaat,\n    Niin puusta käen laulu soi\n    Ja miestä nainutt' ilkamoi:\n    Kukkuu!\n    Kukkuu, kukkuu! Se kukahdus\n    On naineen miehen kauhistus.\n\n    Kun leivo aamun julistaa\n    Ja paimen luikkuuns' ääntelee\n    Ja naakat, kyyhkyt kuhertaa\n    Ja paitaans' immyt valkaisee,\n    Niin puusta käen laulu soi\n    Ja miestä nainutt' ilkamoi:\n    Kukkuu!\n    Kukkuu, kukkuu! Se kukahdus\n    On naineen miehen kauhistus.\n\n        Talvi.\n\n    Kun räystähistä riippuu jäät\n    Ja Tommi takkaan puita tuo\n    Ja Antin konttuu sormenpäät\n    Ja halla maitoon härmän luo\n    Ja veri hyytyy, routii maa,\n    Niin yössä huuhka huhuaa:\n    Huhuu!\n    Hu'it, huhuu! On somaa tää,\n    Kun Riika rokkaa hämmentää.\n\n    Kun myrsky nurkiss' ääneen soi\n    Ja pastor' yskään typertyy\n    Ja Maijan nokka punervoi\n    Ja varpu hankeen hykertyy\n    Ja olutkeitto huuruaa,\n    Niin yössä huuhka huhuaa:\n    Huhuu!\n    Hu'it, huhuu! On somaa tää,\n    Kun Riika rokkaa hämmentää.\n\nARMADO.\nMercuriuksen sanat tuntuvat karkeilta Apollon laulun jäljestä. Te\ntuonne, me tänne!\n\n    (Menevät.)\n\n\n\n\nSELITYKSIÄ.\n\n\n[1] Sen osaa tanssija-hevonenkin sanoa. Sh:n aikana herätti Lontoossa\nsuurta huomiota erään skotlantilaisen Marocco-niminen hevonen, joka\nosasi tanssia, lukua laskea, korttia lyödä y.m.\n\n[2] Balladia kuninkaasta ja kerjuutytöstä. Tarkoittaa vanhaa\nenglantilaista balladia afrikkalaisesta kuninkaasta Cophetuasta, joka\nnai kerjäläistytön, Penelophonin. Samaan balladiin viitataan 42 siv.\n\n[3] Kädet taskussa niinkuin miehellä vanhassa kuvassa. Luullaan Sh:n\ntässä antavan letkauksen taitamattomille maalareille, jotka eivät\nkyenneet alastomia ruumiinosia maalaamaan.\n\n[4] Jo keppihepo unhottui. Kts. Hamlet, 72 siv. muist.\n\n[5] L'envoy, ranskalaisesta runoudesta lainattu taidesana.\n\n[6] Sievä juutalainen. \"Juutalainen\" oli koomillinen hyväilysana Sh:n\naikana.\n\n[7] Kerjäläistyttöön Zenelophoniin. Viittaus Sel. 2 balladiin.\n\n[8] Monarcho. Viittaa sen ajan turhamaisiin kerskureihin, jotka\nmielellään matkivat italialaisia ja kuvittelivat olevansa koko maailman\nherroja, josta saivatkin pilkkanimen \"monarcho\".\n\n[9] Ginevra oli kuningas Arthurin puoliso.\n\n[10] Tikanpojan näköinen. Vert. sananlaskua: \"kirki se tikanpoikaa\npuuhun vetää.\"\n\n[11] Mantuanus. Latinainen runoilija 15:llä vuosisadalla, Baptista\nSpagnolus, joka syntymäkaupungistaan Mantuasta sai tämän liikanimen.\nHänen eklogejaan luettiin kouluissa, ja ensimmäinen alkoi sanoilla:\nFauste, precor etc.\n\n[12] Ut, re, sol, la, mi, fa. Holofernes, kun ensin on näyttänyt\nlatinan- ja italiankielen taitoaan, osoittaa nyt laulutaitoaankin\nlaulamalla sävelasteikon.\n\n[13] Paperi rinnoilla kuin valapatto. Syyllisiksi todistetut valapatot\nsaivat rangaistukseksi kantaa rinnassaan paperilevyä, johon oli\nkirjoitettu heidän rikoksensa.\n\n[14] Yhdeksän sankaria. Tämännimistä näytelmää, jossa oli kolme\nkristittyä, kolme juutalaista ja kolme pakanallista sankaria, oli\ntapana esittää yhteiselle kansalle joulunpyhinä ja muina juhlina.\n\n[15] Soma kuin kaavakirjan iso B.. Alkukirjaimet olivat tavallisesti\npunaisia, niin A:kin, mutta B oli musta. Letkaus Rosaliinalle hänen\ntumman hipiänsä tähden.\n\n[16] Tai mull' ett' aina kaksi kättä oisi, s.o. etten koskaan antaisi\ntoista kättäni miehelle.\n\n[17] Saint Denis oli Ranskan suojeluspyhä.\n\n[18] Ryssän puku kaikill' yllä. Henrik VIII:n aikaan oli tullut\nmuodiksi naamiaisissa pukeutua ryssiksi. Venäjä oli silloin vielä\njotakin uutta englantilaisille.\n\n[19] Ei kaunorikkaammat kuin rikas tafti. Viittaa naisten naamareihin,\njotka olivat tahtisilkkiä.\n\n[20] \"Taivaat, armahtakaa.\" Nämä sanat kirjoitettiin niiden talojen\novelle, joissa oli ruttosairaita. Mustat täplät ihossa olivat\nparanemattomuuden merkkejä, ja niitä sanottiin \"Herran merkeiksi\". Tätä\nnimitystä käytetään tässä kaksimielisesti niistä lahjoista, joita\nprinsessa oli kuninkaalta saanut.\n\n[21] Se tärvellä kuin mikä joulupila. Joulun ja loppiaisen välisenä\naikana pidettiin kaikenlaisia huvituksia ja näytelmiä, jolloin joskus\nsattui, että katselijat ja muut iloiset veitikat sekaantuivat\nnäyttelyyn ja näin saivat häiriötä aikaan.\n\n[22] Polvella on leopardin pää. Pompejuksen asepuvun polvivaruksena oli\nmetallista taottu leopardin pää.\n\n[23] Teidät raapitaan pois vanhoista seinäverhoista. Näissä oli\nkuvattuna niiden yhdeksän sankarin joukossa myöskin Aleksanteri suuri,\njonka vaakunakilpenä oli: punaisella pohjalla kultainen leijona\ntuolilla istumassa, hopeainen sotatappara käpälissä.\n\n[24] Troijalainen. Tätä sanaa käytettiin myöskin maankuljeksijan,\nveijarin nimityksenä.\n\n[25] Kullatun muskattipähkinän. Näitä oli tapana antaa uuden vuoden\nlahjaksi, samoin kuin mausneilikoilla täytettyjä sitruunia ja\nappelsiineja.\n\n\n\n"]