[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fy5vMBsuRp0jzTreJHVtpGWAOeogtugQq_S19tqYCtyk":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":20,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":23,"gutenbergSummary":25,"gutenbergTranslators":26,"gutenbergDownloadCount":27,"aiDescription":28,"preamble":29,"content":30},731,"Ruukin jaloissa","Jääskeläinen, Kaapro (oik. Mäkelä, August Bernhard)",1863,1932,"731-makela-a-b-ruukin-jaloissa","731__Mäkelä_A._B.__Ruukin_jaloissa",null,"romaani",[],[],"fi",1896,17040,99387,false,44482,[22],"Drama",[24],"Novels","\"Ruukin jaloissa\" by August Bernhard Mäkelä is a novel written in the late 19th century. The story unfolds in a rural Finnish setting centered around a factory and its surrounding community, showcasing the lives of various characters linked to the factory, including factory owner Antero Vallas, his wife Elsa, and several workers and townsfolk. The narrative likely explores themes of social dynamics, labor relations, and the challenges of rural life in the context of industrialization.  The opening of the novel introduces readers to a modest peasant home in Vallinkoski where several key characters are introduced through their interactions. The scene is set inside the house, highlighting Kaisa, a woman preparing coffee, and her daughter Lyyli, who engages with different men from the nearby factory. Various discussions among the characters reveal tension regarding labor issues, economic hardship, and personal ambitions. The dialogue offers glimpses into their lives and relationships, hinting at a broader conflict between the factory's management and workers, thus establishing a foundation for the unfolding social commentary characteristic of the narrative. (This is an automatically generated summary.)",[],197,"Karjalaan sijoittuva realistinen kuvaus Vallinkosken tehtaan ja ympäröivän maaseudun välisistä suhteista. Teos käsittelee tehtaanomistajien, työläisten ja paikallisten talonpoikien kohtaamisia sekä yhteiskunnallisia jännitteitä 1890-luvun ruukkiyhteisössä.","A. B. Mäkelän 'Ruukin jaloissa' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 731.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","RUUKIN JALOISSA\n\nKirj.\n\nA. B. Mäkelä\n\n\n\nKuopion Uusi Kirjapaino, Kuopio, 1896.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n Antero Vallas, tehtaanomistaja.\n Elsa, hänen rouvansa.\n Aino, Elsan sisar.\n Vilho Palokas, insinööri, Anteron sisarenpoika.\n Alpo Leiniö, konttoristi.\n Martta Sikiö, emännöitsijä, hänen äitinsä.\n Vallinkorva, Jaakko Matinpoika, talollinen.\n Kaisa Antintytär, hänen vaimonsa.\n Lyyli,  |  heidän lapsiaan.\n Iikka,  |\n Ijäs,     |\n Puhos,    |\n Huuhka,   |  tehtaan miehiä.\n Jäntti,   |\n Ilves,    |\n Leena, Jäntin vaimo.\n Anni,      |\n Kerttu,    |  tehtaan tyttöjä.\n Lillukka,  |\n Eric Illberg, nimismies.\n Semen Ivaska, metsänkauppias.\n Työmiehiä.\n Naisia.\n Juoksupoika.\n\nTapaukset Vallinkosken tehtaalla ja sen läheisyydessä.\n\n\n\n\nEnsimmäinen kuvaelma.\n\n\nTupa Vallinkorvan talossa. Perällä pihanpuolinen sivuseinä, jolla on\nkaksi pienenlaista akkunaa. Vasemman akkunan alla pitkä pöytä ja sen\nympärillä rahia. Vasen seinä akkunaton; sitä pitkin avonainen vuode.\nOikealla seinällä iso uuni, suu katsojiin päin. Uunin edustalla\nkorkeampi rahi astiain pesemistä varten, vesisaavi y.m. astioita sekä\nseinällä astiahylly. Vuoteen kohdalla vasemmalla seinällä vaatteita\nnauloissa. Niitten joukossa huomataan naisen hattu, kevättakki ja\npäivänvarjo, yksinkertaiset, vaan somat. Muuten köyhän näköistä. Käynti\noikealle, uunin taitse, joten ovensuu ei näy katsojille eikä uunin\nedustalla työskenteleville.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\nUuniin virittelee tulta vanhempi nainen, päässä Karjalan vaimojen\n\"natsiira\", huolimattomasti ja köyhästi puettu: Kaisa.\n\nKaunis nuori vaaleaverinen nainen askaroi astiain pesussa.\nKellertävä, varsin runsas tukka riippuu paksulla palmikolla. Kirkkaat\nvaaleansiniset silmät. Yksinkertaisesti, vaikka herrasmaisesti puettu:\nLyyli.\n\nVuoteella loikoo keskenkasvuinen poika paitahihasillaan, mutta lakki\npäässä. Opettelee puremaan tupakkaa ja sylkemään suupielestä, vaikka\nhuononlaisella menestyksellä. Sittemmin kun miehiä on tullut tupaan,\nseuraa tarkkuudella heidän toimiaan. Milloin on jotain sanonut, koettaa\nsaada sylkästyksi sen päälle: Iikka.\n\nHeti esiripun noustua astuu tupaan neljä talonpoikaismiestä, kaikilla\nKarjalassa tavalliset venäläismalliset lakit päässä.\n\nEdellä tulee vanhanpuolinen, ryhdikäs talonpoika. Pitkä, ruskea,\nalhaalta kihara tukka on harmaan sekainen; samoin lyhyeksi leikattu\nsakea partansa. Tuuheitten kulmakarvojen varjostamat synkät silmät\nleimahtelevat omituisesti. Hän on tämän talon isäntä, Vallinkorva.\n\nNuori, hyvänlaisesti puettu, voimakkaan näköinen mies, jolla on\npitkävartiset saappaat jalassa ja loistava kaulahuivi kaulassa, on\nnimeltään Ijäs. Hänen vilkkuva katseensa pysähtyy usein Lyyliin. Ottaa\nhetken kuluttua lakin päästään, jolloin tulee näkyviin kellertävä,\nsankka tukkansa, niskasta hieman kihara.\n\nKaksi vanhempaa miestä, toisella päälaki paljas ja parta ajettu paitse\nkaulasta leuvan alta: Puhos. Toisella vahva leukaparta, vaan viiksetkin\najettu: Huuhka, ahkera tupakan purija, sylkäsee aina lauseittensa\nvahvistukseksi.\n\nVallinkorvalla, Puhoksella ja Huuhkalla on pullo taskussa.\n\nVALLINKORVA. Onks siull kahvii, Kaisa?\n\nKAISA. Eikä oo ... keitettyy!\n\nIJÄS. A keittäkäis! Kyll mie maksan.\n\nKAISA (panee kahvipannun haahlaan). Viel täss kahvii teill! Viimiset\nkahvit.\n\nPUHOS. Ainaks emäntä on vihass siint meijä vierasmiehinn käynnist?\nPakkoha mein ol käyvä.\n\nVALLINKORVA (Kaisalle). Kukas siu on käskent myyvä miu viinojain?\n(Ottaa pullon taskustaan, ryyppää ja tarjoo Huuhkalle.) Männööt nää\ntäss ominnki tarpeinn. A vuottaiss, Huuhka!\n\nHUUHKA. Ei siint mitä assiit' ois tulltkaa, mut se palkinto, kun o\nruukilt.\n\n    (Ryyppää.)\n\nKAISA (vie pöydälle kahvikupit ja täyttää ne). A sieks sen kakskymment\nmarkkaa tienasit?\n\nHUUHKA. Hittojaks mie! Jänti Lienan sannoot ilmottannee'.\n\nVALLINKORVA (kaataa viinaa kahvin sekaan). Ainn onki mieheisä jäless.\n\nPUHOS. Oisko tuo miehestää? Mut siint rahast.\n\nVALLINKORVA. A rahast siell ruukiss myyvää' vaikk vapahtaja. Mitä sie\nKaisa ... kärsi nahkassais! Viel tulloo päivä toine.\n\nKAISA. Kaks' siull tulloo päivää siinn!\n\nVALLINKORVA. Naisill o naisii' luonto! Nahkaas' ku painat, enemmä\nkertyy. (Kilistää.) \"Tuikku murheese\", sano' setä vainaa!\n\n    (Ryyppäävät.)\n\nIIKKA (vie tupakkapuruksensa uuniin. Sivu mennessään Lyylille). Siu\npappiis on tullt jo, Lyyli!\n\n    (Kuultuaan Lyylin vastauksen palaa vuoteelle.)\n\nLYYLI. Kuinka monasti sitä aijot kertoa?\n\nKAISA (Lyylille). Laitakki sie assiis' valmiiks' aikanaa!\n\nLYYLI. Kylläkai hän laittaa, niinkuin on luvannut.\n\nKAISA. A mitäs hää miettii, ku ei oo meill näkynt?\n\nLYYLI (kuin itsekseen). Saisikin miettiä, jos ei minun laitani olisi\nnäin!\n\nPUHOS (ottaa esille pullonsa ja kaataa kuppeihin). Miull täss o oikee\nkoljaattii. Jos siint panta's terä?\n\nIJÄS (kilistää Vallinkorvalle). Terveiks', Vallinkorva! -- Näkkyyhä\nsiull mait oleva, mut kovi ovat huonoss hoijoss.\n\nKAISA. Ka rikkaruohooha mei pellot kasvaa, eikä hää viissi viljell.\n\nVALLINKORVA. Kasvaat ne rikkaruohoo ilmanki viljelemät'. Muistat sie\nsenki ajan, ku mie raaoin -- miu maallain olless. -- Sie siitt\n\"viissit\": kyllää käyvä, kahvii juuva!\n\nKAISA. Ja sie juot viinaa! Yökauvet juopottelet, päivät makkaat.\n\nVALLINKORVA. Ka en jaksa yöt'-päivää.\n\nKAISA. Juot sie päivillki, min kerkiät!\n\nVALLINKORVA. Rosvoha ainn o yötyöss ... ja sie nuorra ollessais --\n\nKAISA. Viel viisastelet ... vetelet vanho'llais! Sano'sit, kui täst\npäässää kesä' yl?\n\nVALLINKORVA. Ka jäähää kerran täll puolell.\n\nKAISA. Jää jos, moine isäntämies!\n\nHUUHKA (ottaa esille pullonsa). A miull o rommii. (Kaisalle.) Saahaks\ntoiset kupit? Mie paan.\n\nKAISA (täyttäessään kuppeja). Ompas heill nyt juomii, tänäpäivänn!\n\nIJÄS (Vallinkorvalle). Mait siull om paljo. Miten pitänet hintaa?\n\nÄÄNI OVENSUUSTA. Terve taloon! Saisinko teiltä venettä ja soutumiestä?\n\nVALLINKORVA. Mihi astikka?\n\n\nToinen kohtaus.\n\nEsiin astuu nuori herrasmies. Hänellä on lyhyt, tiuha, kihara musta\ntukka, saman väriset viikset ja lyhyt leveähkö leukaparta. Kasvot\nahavoituneet. Katse kiinteä kuin lyhytnäköisillä. Jättää rahille\nvesimittaukseen tarvittavia kapineita. Hän on tehtaan insinööri,\nnimeltä:\n\nVILHO PALOKAS. Tähän vaan kosken niskaan. Vesimittauksia tehtävä.\n\nVALLINKORVA. Saap'ha vennee!\n\nPUHOS (ottaa lakin päästään). Ka inssinyör' jo on päässt kaartist?\n\nVILHO (tervehtää miehiä). Vanhoja tuttuja! Ja Te taidatte olla\nVallinkorvan isäntä? -- Vielä vaan Puhoskin elää ja naureskelee...\nNiin, eilen tulin. Huuhkalla yhä vielä tupakkipuruksensa kesken... No,\nmutta Ijäskö se noin on herrastunut?\n\nPUHOS. Kas, ku pantii hamarin käyttäjäks' ... valssipajjaa'. Hyvät\npalkat!\n\nIJÄS. Ei kehuttavat!\n\nHUUHKA. Eihä köyhäll oo puolta: tiijä, millo herraks' paiskataa!\n\nPUHOS (naisille). Ei taija oll puhast kuppii, jos inssinyör' --\n\nVILHO. Mulla onkin kiire. (Tarkastaa pulloja.) Mitäs teillä kaikkea on\nsiinä?\n\nIJÄS. A näit o kolmii sorttii ku sotamiehe rakkautt. Mitä vaa pittää?\n\nVILHO. Oisko tunnustella? (Ottaa pullon, rallattaa.)\n\n    Harmaja ravaa ja kiessit ne heiluu,\n    Ja maantien santa se tuiskaa,\n    Kun tällainen poika lauleskelee\n    Ja pullon suuta muiskaa. (On maistavinaan.)\n    Tyttöjä viedään kupparin oppiin,\n    Vaan poikia sotakouluun --\n\nLYYLI (tuo kahvikupin talrikilla pöydälle, sivulta, melkein takaa).\nTehkää hyvin!\n\nVILHO (säpsähtää, huomaa vaatteet seinällä, katsoo häntä hyvin\npitkään). Anteeksi! En huomannutkaan... Talon tytär vai --?\n\nLYYLI (kestää hänen katseensa). Niin.\n\n    (Palaa entisille toimilleen. Eräitä kertoja\n    vielä heidän katseensa kohtaavat.)\n\nIJÄS. Eiks nää Helssingiss olleet oo tuntevinnaa tointoisijaa?\n\nHUUHKA. Isoha se on kaupunk'... Kuka niit kaikkii!\n\nPUHOS (Vilholle). Hyväks siell ol' sotaväess?\n\nVILHO (laittaa puolikuppista). Mikäs, kun ei laske ikävää likelle!\n\nKAISA. Sorjii kuuluut oleva' Helssingiss tytöt.\n\nVILHO. Kauniita, kauniita, ylen kauniita ja sangen kohteliaita!\n\nIJÄS. Ja niit o ni vietävän paljo!\n\nVALLINKORVA. Oikeeks on inssinyörill sotamiehe kurssi?\n\nVILHO (Lyyliin katsoen, kuin hämillään). Vielä näkyy pysyvän hammas\nkarkeana.\n\nIJÄS. A raakiutuu siell. Lihanki syövät raakann. (Vallinkorvalle.)\nMuista sie kuppiais, Vallinkorva!\n\n    (Aikoo täyttää myös Vilhon kuppia.)\n\nVILHO. Ei! Minun on lähdettävä.\n\nVALLINKORVA. Iikka saap' tulla soutajaks': -- Huonollaine venekki\nmeill' o, vuotava.\n\nVILHO (Iikalle). Osaat kait sinä uida?\n\nIIKKA (panee nuttua ylleen). A mie? Niiku lohen poika!\n\n    (Menee.)\n\nVILHO (Lyylille, sitte muille). Hyvästi, neiti! -- Hyvästi!\n\n    (Ottaa kapineensa ja menee.)\n\nLYYLI (punastuen). Hyvästi!\n\nVALLINKORVA. Tääks se ol', jota hyö \"Keisariks'\" kussuut ruukill?\n\nPUHOS. A tää. Louhka mies!\n\nIJÄS. Suoraluontone mies, mut utala naisii'.\n\nHUUHKA. Ja _sie_ et oo yht-vähhää ... pelkäät pimiäll!\n(Vallinkorvalle.) Et sie taho rommii, Vallinkorva?\n\nVALLINKORVA (ojentaa kuppinsa). Enne' mie oon isse ilman ku pian suun'\ntyhjänn.\n\nIJÄS. Äijäks sie oikee pitä'sit hintaa maallais? .' Vallinkorva.\n\nVALLINKORVA. Mitä sie täst ostelet? Lyylinkää kanss teill ei tullt\nmittää.\n\nIJÄS. Saan mie rahhaa, ostan koko tilan.\n\nHUUHKA. Kyll tää rahhaa saap', älä sie siint --!\n\nPUHOS. O ruukiss rahhaa!\n\nIJÄS (silmää nuhtelevasti ja polkee jalalle Puhosta).\n\nKAISA. A patruuna' halunkkiiks työ oottenki?\n\nIJÄS. Ei täss mitä halunkkii olla. (Vallinkorvalle.) Siehä isäntä oot,\nJaakko!\n\nPUHOS. Myö pois, ku hää on halukas! Mitä sie täll roskapaikall? Paremp'\nmaa miult o männt.\n\nHUUHKA. Ja miult.\n\nVALLINKORPI. Mitäs miull siint jääp' issellein, jos talloin myön?\n\nIJÄS. Ka rahat jääp'.\n\nHUUHKA. Jo siull alkaat oll lapseiski vauraat --!\n\nVALLINKORVA (keskeyttää). Jääp' siint mitä rahhoi! Patruun viep'\nvelastaa.\n\nIJÄS. A mut jos maksaakki lissää? (Kuiskuttaa korvaan.) Ja se maksaa\nhyväst' järkiää.\n\nVALLINKORVA. Mie en puutu patruunan kauppoin, sen tiijätki!\n\nPUHOS. Eik siust oo yhellaine myyvä kell vaa?\n\nVALLINKORVA. Ei märkääkä! Joutaa männ avissuonii', määtiiä jääp' viel\nminullki tähett.\n\nPUHOS. Oot sie jäykkä!\n\nVALLINKORVA. Mie en ookka vas'ka lihast! Miut ku täst ajjaa pois\nmaaltain, kassokoo kinttujaa! Mie siell en selkä vääränn seisokkaa...\n(Katsoo tiukasti heitä silmiin itsekutakin.) Enkä --\n\nHUUHKA. Mitä sie?\n\nVALLINKORVA. Mie siit en juoksekkaa halunkkinn, raha' iest!\n\nIJÄS. Ka suoraan ku puhutaa, ni saatas' vähä parissaa myöki... Käyp'kös\nse siull katteiks', jos sie saat ommais ja hiuka enemp'?\n\nVALLINKORVA. Mitä hää siintki viinamyönnist Kaisaa?\n\nHUUHKA. Jos lie vanha suola janottant.\n\nVALLINKORVA. Mitä sie sill tarkoitat?\n\nHUUHKA. Ka en mittää. -- Kuppiis' jäähtyy!\n\nVALLINKORVA. Sano selviks' \"vanhat suolat\"! Mieshä sie oot?\n\nHUUHKA. Ka eiks se enne' vanhaa' pitänt silmää tähän Kaisaa', tyttönn\nolless?\n\nKAISA. Mitä sie männeetalvisist lumist!\n\nPUHOS. Tää ol'ki nuorenn kaunis ja rikkaa' nimess. Tyhjäst se patruunki\nalko'.\n\nHUUHKA. Mut tää ol' ylpiä, tää Kaisa.\n\nKAISA. Siinn ei oo päten alkuu, siinn assiiss ensikää!\n\nVALLINKORVA. Alku siinn o ollt ja hyvä. En miekää sokia ollt sinä\naikann.\n\nKAISA. Mitä ne siitt siull kuuluut, vanhat assiit?\n\nVALLINKORVA. Kuuluut miullki vähä. Mitäs sie oot kiistänt valleeks'?\n(Kuin itsekseen.) Voiti mie sillo hänet, (tarttuu pulloon) mut isse\ntään sain hentuksein.\n\nIJÄS. Oisha patruun heittänt sen viinajutu, ku oisit tehnt kirjat.\n\nVALLINKORVA. Väkisi miult ei saaha. Viekööt nyt Kaisan, ku tahtoot!\n\nKAISA. Enkä mie suostu siihe talo' myömisee. Sattuu Ilkastki mies\ntulemaa'.\n\nIJÄS (Vallinkorvalle). Siehä isäntä oot! (Kuiskuttaa korvaan.) Kyll myö\nhinnall voitas' soppii.\n\nKAISA. Tarvitaa maakaupass vaimoltki myönytys. Mut velast ku mänenöö,\nsill ei mitä maha.\n\nHUUHKA. Eiks käyvä pihamaall loikomaa'?\n\nIJÄS. Siell onki viiliämp'.\n\nPUHOS. Kuiva jo näky' oleva'.\n\nIJÄS. Mie maksan kaikk' kahvit.\n\nKAISA. Oisiks viis' pennii kupist --?\n\nIJÄS (heittää 2-markkasen pöydälle). Siinn o viinastki!\n\nVALLINKORVA. En mie myönni takkei!\n\nHUUHKA. Ota pois, o Ijäksell rahhaa!\n\nVALLINKORVA (pistää rahan taskuunsa). Eihä raha oo pakana.\n\nIJÄS. -- vaikk sill ei sieluu oo --\n\nVALLINKORVA (Kaisalle). Tuo sie Kaisa nuo kupit! Meilt voivat särkyy.\n\n    (Vallinkorva, Puhos ja Huuhka menevät.)\n\nKAISA (vie kahvivehkeet jälestä). Näitkää saattaneet isse: monissa\nmiehi.\n\n\nKolmas kohtaus,\n\nIJÄS (lähestyy Lyyliä, joka askaroidessaan seisoo häneen selin). Sie et\nsillo huolint minnuu, Lyyli.\n\nLYYLI. En.\n\nIJÄS. Paras ois ollt ottaa saajessais.\n\nLYYLI. En ottaisi nytkään.\n\nIJÄS. Sano tarjotuks'! Jyvät herroill, työmiehell akanat: se o ruukin\ntaksa. -- Siust ei käy hyvät puhheet!\n\nLYYLI. Mitä maailman puheista!\n\nIJÄS. Miull ol'ki tosi aikomus, mut ei kelvannt työmies.\n\nLYYLI. Ei se siitä syystä ollut.\n\nIJÄS. A mistäs? Kyllpäs inssinyöril' vilkku' silmäis.\n\nLYYLI (katsoo kysyvästi häneen). Sinäkin taidat olla päissäsi?\n\nIJÄS. Juopottelen ehkes ratoksein.\n\nLYYLI. Mitä tuo on, tuolla lailla jahdata isää? Teillä on petos\nmielessä.\n\nIJÄS. Mikä petos -- tälla'ne talo! Täys' hinta tarjotaa, ja lisän\nkanss. Jos siitt lähtiski lehmännahka miehee --\n\nLYYLI. Äiti ei ainakaan suostu. Häntä ette saa juomaan.\n\nIJÄS. Hölmö ilmanki, parahiks'!\n\nLYYLI. Tiedätkös, mitä hän on kärsinyt?\n\nIJÄS. On, tuntuu, ollt ilosetki päivät lommaa. No, miull ei kuulu! Mut\nainn mie kakskymment markkaa saan täst reisust, jos eletää ja tervenn\nollaa.\n\nLYYLI (kääntyy päin). Millä lailla?\n\nIJÄS. Niiku Jänti Lienaki.\n\nLYYLI. Mitä sulla on tekeillä? Hyvää se ei ainakaan liene?\n\nIJÄS. Mitäs mie ennää pian vällii! Saatan viinasakkoo' siu issäis.\n\nLYYLI. Milloin hän on viinaa myynyt?\n\nIJÄS. Et sie nähnt? Äskön-ikkää' makso'n kaks' markkaa. Kahvist ei\nmännt viittkymment pennii. Vierasmiehet elläät.\n\nLYYLI. Sellainen mieskö sinä oletkin!\n\n    (Kääntyy taas selin.)\n\nIJÄS. Mitäs työ että käy kauppaan! Mie en ookka tuhma.\n\n    (Menee viheltäen.)\n\nKAISA (tulee, tuoden esiliinassaan potaattia, joita hän ja Lyyli\nalkavat kuoria). Oikeinko se on totta, että äiti on myynyt viinaa?\n\nKAISA. Ka oom mie, salaisi' puolin. Mistäs mie oisi' siullki sinn\nHelssinkii' rahhaa saant?\n\nLYYLI (vilkasee vaatteihinsa seinälle). Jos minä sen olisin tiennyt!\nIsältä salaa?\n\nKAISA. A sallaa häneltki ... ja häne viinojaa. Ois hää ne kuitenki\njuont kuivii' ja juottant tover'loillaa.\n\nLYYLI. Mutta äiti, eikö se ole niinkuin --?\n\nKAISA. Niiku mitä?\n\nLYYLI. Niinkuin varastamista?\n\nKAISA. Olkoo jos! Omiain mie siinn oon varastant. Miu kanss hää on tään\ntalonki saant ... issellää ollt ku se uuvispaikka, joutava -- kaikk'\nhävittänt. Nälkääks mie täss käin näkemää'?\n\nLYYLI. Ja äitiä sakotettiin?\n\nKAISA. Ka sakottiit. Ei oo maksaneeks' saant sitäkää.\n\nLYYLI. Kuinkas sitte, jos ei voi maksaa sakkoa?\n\nKAISA. A linnass pittää käyvä kuittaamass.\n\nLYYLI. Voi äiti kulta! Mutta sittehän täytynee suostua heidän\nkauppaansa?\n\nKAISA. Nii mieki enne' lakituppaa pelkäsin. Mut ei tuoll päätä viety.\nEi siell maha kuolla linnasskaa.\n\nLYYLI. Mutta, äiti --!\n\nKAISA. Hyvinks mie herkkuloill oon tääll?\n\nLYYLI. Mutta se häpeä!\n\nKAISA. Mei kunniast ennää!\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\nTupaan tulee kumarrellen nuori, huolellisesti puettu herrasmies,\nsinertävät rillit nenällä. Sekoittaa puhuessaan usein d:n ja t:n. Hän\non tehtaan konttoristi.\n\nALPO LEINIÖ. Herran rauha syntymäkotillesi, Lyyli kuldani.\n\nLYYLI (rientää häntä vastaan). Alpo! Olenkin jo odottanut.\n\nKAISA (pyyhittyään kätensä esiliinaan, tervehtää). O hänell syy\nvuottaaki. Kai pastuor' tietää --?\n\nALPO (keskeyttää). Puhudelkaa minua täst'etes vaan nimeltäni!\nKonttorissa minä nyt työskentelen, kuden tietätte. -- Niin,\njuhannusaaton olen valinnut hääpäiväksemme.\n\nKAISA (ryhtyy taas työhönsä). Luojan kiitos!\n\nLYYLI (vie Alpon päällystakin naulaan), -- että se vihdoin on päätetty.\n(Istuvat pöydän taa.)\n\nALPO. Mikäs nyt enää olisi esteenä, kun olen saavuttanut vakaan aseman?\nOpetustointa harjoitan siinä sivussa vaan omasta sisällisestä\nhalustani. Ainoastaan kolehti jää siitä minulle, vapaaehdoinen.\n\nKAISA. A nuorenn pääsittenki palkall.\n\nALPO. Ihmekös se: tehdään kasvuja!\n\nKAISA. Työ siitt ootta niiku sen vainaan ... Tanel' herran' sijall?\n\nALPO. Jodensakin. Tulevaisuutessa ehkä kokonaan.\n\nLYYLI. Missä sinä asut?\n\nALPO. Konttorikartanossa vielä, äidini kamarissa. Olen ajatellut, että\njos saisin ostaa pienen tilan --\n\nKAISA. Ainnha niit sattuu myötävii.\n\nLYYLI. Mutta ... äiti kuulkaas! Eikös Alpo ... eikö meidän sopisi ostaa\ntätä tilaa? Isä ja äiti tietysti jäisivät eteenkinpäin.\n\nKAISA. Se nyt tul'ki niiku taivaast!\n\nLYYLI. Mitä sinä sanot siihen, Alpo?\n\nALPO (mietteissään). Kyllähän se muuden sopisi kaikin puolin, mutta\ntämä tila taitaisi olla liijan kallis minulle.\n\nKAISA. Puolet tulis' niiku Lyylin perintönn. Ilka osast vaa jäis'\nmaksettavvaa ... taikka jos antas' maast puole hänell?\n\nALPO. Pieni taitaa taas olla jaettavaksi. Jos, niin koko tila!\n\nKAISA. Ka miks' nähnette!\n\nALPO. Te siis suostuisitte luovuttamaan oikeudenne eläkettä ja työtä\nvastaan?\n\nKAISA. Nii mie puolestain kasson. Kyll se siihe tyytys' Jaakkoki, mie\nluulen.\n\nALPO. Voipihan tuota miettiä. Ei suinkaan teitän puolestanne asialla\nole mitään kiirettä?\n\nKAISA. Ka ois meill kiire oikiastaa. Voip' männ velast kohtsiltää.\n\nALPO. Kelle olette velkaa?\n\n LYYLI. Olenhan kertonut, että patruunalle.\n\nALPO. Taisit mainida. No, hän kait antaisi velan seista, kun siirtyisi\nminulle... Mitä isäntä itsekin sanonee?\n\nKAISA. A mie käyn.\n\n    (Menee.)\n\nALPO. Vai jo sinä minua olet otottanut? Eihän tulostani vielä ole kuin\nviikon päivät.\n\nLYYLI. Miks'et lähtöni jälkeen mitään kirjoittanut, vaikka lupasit? En\ntiennyt mitään aikeistasi.\n\nALPO. Minulla oli kovin paljo töitä viime aikoina, mild'ei liijaksi.\n\nLYYLI. Sitäkin arvelin, kunnes tuli, aina uudestaan tuli se epäilys.\n\nALPO. Kuinka sanoit: \"epäilyskö\"?\n\nLYYLI. Niin, että sinä lopultakin olit hyljännyt minut.\n\nALPO. Kuinka voisin hyljätä sinut, pulmuseni?\n\nLYYLI. Sinä olit niin toisenlainen kuin ennenaikaan.\n\nALPO. Käsitäthän, että minua joskus huoletti tulevaisuudemme? Tämä\npaikka ei vielä ollut tietossani.\n\nLYYLI. Muutuit heti, kun olit saanut minut valtaasi --\n\nALPO. Hm.\n\nLYYLI. -- juovuspäissäsi.\n\nALPO. Silläpä en sitä niin tarkoin muista.\n\nLYYLI. Vaan minä muistan. Sellaiseksi en ajatellut sinua enkä\nsuhdettamme.\n\nALPO. Ihminen on heikko. Mutta nyt ei maksa vaivaa niitä muistella\nenää. Olethan tyydyväinen: olet kärsinyt ja voittanut?\n\nLYYLI. Kärsinyt kyllä... Mikäs minun auttaa, vaikka silloin --\n\nALPO. Jättäkäämme ne asiat! Monelle on käynyt pahemmin.\n\nLYYLI. Niin ... oli sulla muitakin: kaikenlaisia, joille tuhlasit rahaa\nja \"teeskentelit lempeä\", niinkuin itse sanoit. Kauhistuttaa vieläkin\nse elämä!\n\nALPO. Jaa, pyhä Cecilia! Noilla siveyssaarnoilla et ketään vetä\npuoleesi, vaan pikemmin karkoitat.\n\n    (Vallinkorva ja Kaisa tulevat. Kaisa käy puuhaamaan\n    potaattia tulelle).\n\nVALLINKORVA. Joks ollaa kaikk' kesälinnut tultu?\n\nALPO. Niin, aijon saata asiamme päätteesen ... pyrkiä vävyksenne.\n\n    (Tervehtävät.)\n\nLYYLI. Juhannusaattona ovat häämme, isä.\n\nVALLINKORVA. Jo mie kuulin äijiltäis. (Alpoon kääntyen.) Mieheks' ku\nherennet, hyvä kaikk'! Teit' ruukkilaisii mie paljo en oo osannt uskoo.\n\nALPO. Sepä ikävä! Ja tässä kun vielä tuli puheeksi emäntäväen kanssa --\n\nVALLINKORVA. Ni siihe maa' ostoo' --?\n\nLYYLI (keskeyttää). Suostukaa, isä kulta, siihen!\n\nVALLINKORVA. Ka em mie vasten oo. Mut eihä tää pastuor' ... \"Alpo\" mikä\nsie oot nimeltäis, viel oo niit kasselltkaa.\n\nALPO. En ole tottunut maita arvostelemaan. Luodan siihen, ettette tahto\nsaattaa minua vahinkoon ... minua ja tytärtänne.\n\nVALLINKORVA. \"Ei märkääkä\", sano' turkulaine! -- A myö siitt saatas'\ntäss ellää ainn iellkipäi?\n\nALPO. Kuinkas sitten! Eihän minusta ole maanviljelijäksi.\n\nVALLINKORVA. Ka siitt vaikk paikall tehtäs' kaupat! Mie täss vähä oon\ntuuless, mut oha nää toiset selvii.\n\nALPO. Kuinka korkeaksi laskette tilanne arvon, näin meitän välisessä\nkaupassa?\n\nVALLINKORVA. Tää ois neljä-, vlijetoist tuhane tila joka päivä, vaikk\nei ois tuohokaa koskee' ossaa. Erräät o pienistki osistaa saaneet\ntuhansii, mut mie sitä en täss mei kaupass reknaa mihikää.\n\nKAISA. Nyt tää' ruuki jaloiss on kalaves'ki pillautunt. Eikä koskest\npelloks' oo, josha nuo ei hyvin kasvane nykyjää mei pellotkaa.\n\nVALLINKORVA. A tää jos oikee oiski viljelyksess, ni tää tila maksas'\npaljo. (Miettii.) Kahteetoist tuhantee mie heitän, ku täss siitt isse\nsaahaa ellää niiku viljelijänn. Siint alle miu tuntoin ei anna männä.\nVähä paremp' kuitenki ku jos patruun veis' velastaa.\n\nALPO (ottaa muistikirjansa). Sitä velkaa näyttää olevan yhteksän\ntuhatta viisisataa markkaa, ilman korkoja.\n\nVALLINKORVA. Koroist ei ookka mittaa. Ne sovittii hyyryst, ku ruuki\nrakenuksii o miu maallain.\n\nLYYLI (Alpolle). Tiesitpäs sinä sen velan!\n\nALPO. Tehdään kirjoista. (Laskee.) Kaksitoista tuhatta, siitä puoli\nLyylin osinkoa ... siis kuusi tuhatta?\n\nVALLINKORVA. Nii -- jos se siitt o varmaa, se Lyylin liitto?\n\nALPO. Kun vaan Lyyli --?\n\nLYYLI. Mihinkäs minä pääsen.\n\nALPO. Siinä kuutessa tuhannessa on toinen puoli velasta, joka tekee\n4,750 markkaa. Ei muita velkoja ole.\n\nKAISA. Ei ... mitä pienii, markan pari'. Patruun o ollt hyvä antamaa'.\n\nVALLINKORVA (puoli leikillä). \"Vanha suola\"!\n\nKAISA. Oot sie siinn! Häpäset isseis!\n\nALPO. Lyylin osaan kuuluva puoli patruunan velkaa lankeaa itsestään\nminun suoridettavakseni.\n\nVALLINKORVA. Niiks se lienöö?\n\nALPO. Ja kun otan vastatakseni siitäkin vieraan puoliskon velasta, jää\nteille maksettavaksi 1,250 markkaa.\n\nVALLINKORVA. Sill seuvull sein pitäs' olla. Jokos myö lyyvää kättä?\n\nALPO (lyö kättä). Minä nyt luotan Teitän tunnollisuudeenne -- setä!\n\nVALLINKORVA. \"Jaakoks\" minnuu on moittineet.\n\nKAISA. Mut meill ei taija oll kirjoitusneuvoi ... mite Lyylill --?\n\nALPO (ottaa taskustaan paperia ja kirjoitusneuvot). Sattui mukaani.\n\nKAISA. Ka kun arvas' ottaa.\n\nAlpo (kirjoittaessaan). Pitän ne usein kerallani. Voi milloin hyvänsä\ntundea kutsumusta ... tavallisesti ulkona, yksinäisyytessä.\n(Vallinkorvalle.) Kauppakirja tehtään siis sen mukaan kuin tässä on\npuhuttu?\n\nVALLINKORVA. A mitenkäs! Tullooks se Lyyli' nimmee' kanss?\n\nALPO. Ei, vaan minun yksistään.\n\nLYYLI. Vaikuttaisiko minun nimeni siinä jotain?\n\nALPO. Minun ymmärtääkseni ei mitään.\n\nVALLINKORVA. A varmemp' ois vast vihittyy. Mut oma siu o, Lyyli,\nassiis'.\n\nLYYLI. En niistä ole selvillä ollenkaan.\n\nALPO. Tarvittaisiin kaksi totistajaa.\n\nKAISA. Jäntin täss assuut likimpänn. Käy sie, Lyyli, jos joutasiit:\nJäntti isse ja Liena.\n\nLYYLI (pukeutuu).\n\nALPO. Ettei se vaan ole se vaimoihminen, joka tekeytyy hulluksikin,\nsaatakseen kerjätä?\n\nVALLINKORVA. -- ja haukkuu ihmisii? Ei, se o Lautta-Ulla.\n\nKAISA. Liena' äit', vaikk hyvä o Lienaki suustaa.\n\nVALLINKORVA. -- jos muutenki.\n\nALPO (Lyylille). Älä heille viitsi puhua koko kaupasta! Asunnon\nvuokraaminen tai --\n\nKAISA. Mitä heill huolii selittää!\n\nALPO. Parasta olisi yleensä, että tämä kauppa toistaiseksi pitettäisiin\nvaan meitän kesken.\n\nVALLINKORVA. Nii o miustki.\n\n    (Lyyli menee.)\n\nALPO. Tämä tuli niin tiedämättömästi, etten nyt kauppatilaisuutessa\nvoisi antaa käsirahoja enempää kuin viisikymmentä markkaa.\n\nKAISA. Ka mist sitä ois tiennt varata!\n\nVALLINKORVA. Millos siitt loput?\n\nALPO. Jos pantaisiin kaksisataa maksettavaksi silloin hääpäivänä,\njuhannusaattona, ja sitte loppusumma tuhat markkaa tämän vuoten\nkuluessa?\n\nVALLINKORVA. Siihe mie tyyvyn mainiost'!\n\nALPO. Kauppakirja pidää olla kuitattu, laillisuuten vuoksi. Niistä\nmaksuista minä annan eri velkakirjan.\n\nVALLINKORVA. A siint patruuna' velast?\n\nALPO. Siitä taas eri sitoumuksen, paitse Lyylin velkaosasta, joka\nsiirtyy itsestään, niinkuin jo puhuttiin.\n\nVALLINKORVA. Miepä sitä en oikee saant sarviin.\n\nALPO. Selvähän se on kuin päivä!\n\nVALLINKORVA. No, kun lie! -- Er' kirjanks' tiet siintki' jott myö\njäähää viljelijäks'?\n\nALPO. Niin, eri välikirjan. Mutta siinä on muistettava niin monta\nseikkaa, laillisuuten vuoksi ... enkä ole sitä ensinkään miettinyt --\nniin ehkä jätämme sen toiseen päivään?\n\nKAISA. Ka kerkiäähä tuon viel.\n\nVALLINKORVA. Jos ois männt täss yhell tiell... A mite se kauppakirja\ntul'? Essi sie Kaisa miu silmälassiin'!\n\nKAISA. Siust lukijaa!\n\n    (Tuo silmälasit.)\n\nVALLINKORVA (tavailee). \"Ämmä ee -- mee, aa -- sano' aa -- ällä\",\nkaks'ha siinn o hitoss ällii -- \"alle: myö allekirjuttajat.\"\n\nKAISA. Anna hää lukkoo! Ethä sie ... häpäset isseis!\n\nALPO (lukee). \"Me allekirjoittaneet myymme ja luovudamme Vallinkorvan\nperintötilan numero yksi Vallinkosken kylässä Jääsken pidäjää,\nveroltaan neljäsosa manttaalia, end. jumaluusopin ylioppilaalle herra\nAlpo Leiniölle, kaikkine --\"\n\nKAISA. Tarkkaa'pas hää tietää manttaal'osat ja kaikk'!\n\nVALLINKORVA. Oha konttuoriss kirjoi.\n\nALPO. \"-- kaikkine siihen kuuluvine eduineen ja oikeuksineen, joista\ntässä erittäin mainitaan viisi kuutestoista-osaa Vallinkoski nimiseen\nkoskeen ja sen vesivoimaan, --\"\n\nVALLINKORVA (puoli-ääneen). Mitä hää siint nimittää?\n\nKAISA. Kaikk' hää tietää!\n\nALPO. \"-- välillämme sovitusta kuuten tuhannen markan kauppahinnasta,\njoka eri välikirjoja vastaan maksettuna kuitataan.\" (Kuuluu kolinaa\nporstuasta.) Maksuajat ja määrät näissä velkakirjoissa ovat sitte sillä\nlailla kuin suostuttiin.\n\n    (Lyyli tulee, riisuu päällysvaatteensa. Kohta hänen jälkeensä\n    tulee keski-ikäinen pariskunta, mies työpuvussa, vaimon vaatteet\n    koreat, vaan rikkinäiset, päässä \"natsiira\". He ovat Jäntti ja\n    hänen vaimonsa Leena, joka ensin sieppaa lakin miehensä päästä,\n    sitte käy Alpon eteen ja niijailee.)\n\nLEENA. A työks ootta mei uus' opettaja? Ni nuor' viel nävöltää ja\nkaunis ku yks' marja justii! Parikkalass olitta saarnannt: hyvi\ntykkäsiit. (Matkivinaan.) \"Ei oo mein kirkiss niin synkiitä\nsoarnamiestä näht\", sannoit.\n\nVALLINKORVA (sill'aikaa Lyylille). Kasso sie Lyyli, onks nää kirjat\nkaikk' paikallaa!\n\nLYYLI (tarkastaa summat). Paikallaan taitavat olla.\n\nALPO. Sitte ei muuta kuin nimet!\n\nVALLINKORVA. Jaakko Matipoika mie oon ... Vallinkorva.\n\nKAISA. Ja mie oon Kaisa Antitytär.\n\nALPO. Kirjoita Lyyli nimet, että tulevat eri käsialalla!\n\nLYYLI (kirjoittaa).\n\nALPO. Tehkää itse puumerkkinne vierasmiesten läsnäollessa!\n\nVALLINKORVA (tekee puumerkkinsä). Tuolla'ne \"vuu\" puustain miull on\npuumerkki.\n\nKAISA (samoin). Miull on \"koo\".\n\nALPO. Kirjoita taas Lyyli totistajain nimet!\n\nLYYLI (kirjoittaessaan). \"Eero Jäntti\".\n\nJÄNTTI. Nii, \"Eero\".\n\nLYYLI (samoin). Ja \"Leena Jäntti\".\n\nLEENA. Ka \"Liena\" ... oikee ristitt Matlienaks', ja Mansikka ommaa\nsukujain.\n\nVALLINKORVA. Sen arvas'ki!\n\nALPO. Kaunis nimi. (Antaa Lyylille toisen paperin.) Tähän vielä samalla\ntavalla. Näitä pidää olla kaksi kappaletta.\n\nLYYLI (kirjoittaessaan). Ompas siinä!\n\nALPO (panee ensimmäisen kauppakirjan taskuunsa). Tämä jää minulle, ja\nnämät jäävät teille, sekä viisikolmatta markkaa käsirahaksi.\n\n    (Antaa Vallinkorvalle muut paperit ja rahoja.)\n\nVALLINKORVA. Viis kymment eiks se olit?\n\nALPO (antaa lisää tahaa). Niin, oikein, viisikymmentä! Sanoinko\najatuksissani \"viisikolmatta\"?\n\nJÄNTTI. Paljopas pittää herro'll kirjoi yhess asuno hyyryyss!\n\nVALLINKORVA. A viel ois muuan paper'.\n\nALPO. Kun nyt tässä mieditään.\n\nVALLINKORVA. Onks niiss paper'loiss, jott se männöö mitättömäks', jos\nsiint ei tule tolkkuu --?\n\nJÄNTTI. Ka mitättömäks'hä se sillo männöö.\n\nVALLINKORVA. Mitä sie tiijät! (Erikseen Alpolle.) Näät siint Lyyli'\nassiist?\n\nALPO. Sehän on selvä luonnostaan. Ei sellaista sovi panna kirjoihin.\n\nKAISA (Vallinkorvalle). Mitä sie määt häpäsemmää' issiäis!\n\nLYYLI. Johan minun asiastani nyt pitäisi tulla valmis (Kuin itsekseen.)\nPian aika rientää ja joutuu juhannusaatto.\n\n\nViides kohtaus.\n\nTupaan astuu lyhyenläntä vanha herra, virkalakki päässä ja laukku\nkainalossa. Hän on piirin nimismies Eric Illberg. Puhuu suomea\nhuonosti.\n\nHäntä seuraa kookas, roteva mies, hänkin sivu keski-ijän.\n\nHänellä on pulska ruskea täysparta; valkoisilla liiveillä näkyvät\npaksut kultaiset kellonvitjat. Hän on Vallinkosken tehtaan omistaja,\npatruuna Antero Vallas.\n\nANTERO. Alpokin täällä?\n\nALPO (korjaa joutuun kirjoitusneuvot). Kirjoitin heille asunnon\nvuokrasopimuksen.\n\nANTERO. Syrjään tämä tulee sinun asua. (Jäntti ja Leena sill'aikaa\nmenevät. Leena kuitenkin hetken kuluttua kuuntelee ja kurkistaa akkunan\ntakaa.)\n\nALPO. Satuin tänne. En minä itselleni -- (Viittaa meneviin.)\n\nILLBERG. No Välikorva, millos Te fundeera maksa se sakko?\n\nANTERO. Niin, kuinkas vaimosi viinasakon laita on?\n\nALPO (Katsoo kysyvästi Lyyliin, joka koettaa kuiskuttaa hänelle, vaan\nAlpo pudistaa päätään).\n\nVALLINKORVA. Mitäs mie häne sakkojaa? Ei hää miu tahostain oo myönt.\nTotta yks' pää vastaa, minkä kaks' kättä tekköö.\n\nANTERO. Voisin minä sen nyt maksaa, jos sinä rupeisit mihinkään\nlopulliseen --\n\nVALLINKORVA. Ka kun lie nii halu, em mie kiellä maksamast. Miehä täss\noon luullt issiäin likisimmäks', mut miu tilliin' sitä vaa ei panna!\n\nILLBERG (ottaa paperia laukusta). Oleks teittill mite elukat?\n\nVALLINKORVA. On kissa, jos kelpaa! Muut täst ei ni joutas' sako\nsyöntää'.\n\nILLBERG. Tekeks Te jekku esivalda kanss? Mine yks kappala esivaldast!\n\nVALLINKORVA (uhkaavasti). O miusski muru miest! Joutavast täss sakot ja\nlinnat!\n\nKAISA. Ei mei tavaroist ennää mitä lähe.\n\nILLBERG. Te saa sitt maista se kruunu' buljong!\n\nKAISA. Mikä täss muukaa neuvoks' tulenoo?\n\n    (Pukeutuu.)\n\nANTERO. Vallinkorva, sinä voisit sen niin vähällä!\n\nVALLINKORVA. Mut ku Vallinkorva ei puutu, ei tartu! Saap' patruun miu\nmaan' avissuonistki.\n\nANTERO (Kaisalle). Onhan tämä ikävänlaista, jos muistat vanhoja aikoja.\n\nKAISA. Viel sieki muistat yhen kerra'!\n\n    (Kääntää selkänsä.)\n\nANTERO. Mene sitte, kun niin tahdot.\n\nLYYLI (sill'aikaa). Alpo! Etkö millään lailla voisi pelastaa äitiäni!\n\nANTERO (katsoo epäluuloisesti heihin).\n\nALPO. Minäkö! Mitä minulla olisi tekemistä siinä asiassa --\nsivullisella?\n\nILLBERG (Kaisalle). Jassoo, Te on valmis?\n\n    (Menee ovelle.)\n\nLYYLI (lankee Kaisan kaulaan). Äiti ... minun takiani!\n\nANTERO (Vallinkorvalle). Kylläpä vähä välität vaimostasi!\n\nVALLINKORVA. Ketkä välittäät, ni maksakoot! -- Tuikku murheese!\n\n    (Ryyppää, sitte istuu vuoteen laidalle, käsi leuvan alla.)\n    (Kaisa, Illberg ja Antero menevät.)\n\nALPO. Tämä oli minulle aivan otottamatonta!\n\nLYYLI. Olenhan kaikin voimin koettanut selittää sinulle, että äiti oli\nsen tehnyt vaan minua auttaakseen.\n\nALPO. Kaikissa tapauksissa --\n\nLYYLI. Pelasta hänet, jos yhtään pidät minusta! Puhu patruunalle!\n\nALPO. On isälläsikin rahaa aluksi. Hän tundee asianlaatun paremmin kuin\nminä.\n\nVALLINKORVA (nousee, oikaseksen. Lyylille). Ei se ni siukaa tauttas'\nollt. Aina'set kestinpiot ruuki akkoin kanss.\n\nALPO. Missään tapauksessa ei minun asemaani sovellu tässä julkisesti\nesiindyä viinanmyyjän suojelijana. Etkö käsitä sitä?\n\nLYYLI. Alan käsittää!\n\nVALLINKORVA (Alpolle). A nytkös käyvää' tekemää' sitä\nviljelyskonrahtii?\n\nALPO. Eikö jätetä sitä toiseen päivään? Isäntä taitaa vähä olla\nväsyksissä.\n\nVALLINKORVA. Mites se \"settäis\" ol' virkku äskö kauppaa tehess?\n\nALPO. Olisi tarpeen siinä olla emännänkin saapuvilla.\n\nVALLINKORVA. Et enne' sanont! O siinn nyt vuottamist! Tokko pysytkää\npuhheessais?\n\nALPO. Miks'en pysyisi, vaikka en vielä ole selvillä kaikista\nyksityiskohtista.\n\nLYYLI. Sinä olet taas toisenlainen, niinkuin siellä!\n\nALPO. Minun täytyy ottaa lukuun ulkonaisia seikkoja: miltä asiat\nnäyttävät ihmisten silmissä.\n\nLYYLI. Aijot siis jättää minut?\n\nALPO. Jättäisinkö sinut, kyyhkyseni!\n\nVALLINKORVA (asettuu hajasäärin Alpon eteen). _A sie taijatki oll niit\nyksit ruukkilaise halunkkii_?\n\nLYYLI. Isä!\n\nALPO (kumartaa) Pyytän andeeksi, minä puhuin Lyyli neidille!\n\nVALLINKORVA. Mut mie puhunki siull! En koko siu kauppois' mie en käy,\nem märkääkä!\n\nALPO. Jospa minä en muulla ehtolla katsoisi olevani sitottu Lyylin\nsuhdeen?\n\nLYYLI. _Niinkö_, Alpo?\n\nVALLINKORVA. \"Tie tahtois, tapa akkais\", sannoo Syyrakki!\n\nALPO. Eipähän sano!\n\nVALLINKORVA (ei sitä kuulevinaan). Mut viekki sie kihlais kaikk'\nmännessäis! Viel mie siulla'set kutukalat jaksan ruotii!\n\nALPO (ottaa päällystakkinsa). Näyttää siltä, ettemme kaikista kontista\ntällä haavaa pääse yksimielisyydeen. Voimme nyt tyydyä vaan\nkauppakirjaan. Siinä on alla minun nimeni sekä Teitän ja Teitän\nvaimonne nimikirjoitus (panee hatun päähänsä ja kääntyy ovelle) ynnä\npuumerkit!\n\nVALLINKORVA (tarttuu hänen olkapäähänsä). Vai _patruuna'_ neuvost sie\nLyylinki narrasit! Eik hää ennää pysty isse?\n\nKAISA (tulee).\n\nVALLINKORVA. No?\n\nKAISA. Patruun kuitenki aiko' maksaa --\n\nVALLINKORVA. _Pyysit sie_?\n\nKAISA. Enkä! Ei se _siu_ sottaas' tule.\n\nVALLINKORVA. A siunkos? Oispa _miu_ näkyvissäin tarjonnt! Ei! (Ottaa\nrahat taskuistaan kouraansa.) _Sinn_ astikka ei männä! _Vuota ruukki:\nviel ei olla mieron varass!_ Vaikk isse käisin linnaa', jos nää ei\nriitä!\n\n    (Menee kiivaasti. Alpo pujahtaa hänen jälestään.\n    Kaisa riisuu päällysvaatteensa. Lyyli raottaa akkunaa,\n    josta katsoo mietiskellen.)\n\n\n\n\nToinen kuvaelma.\n\n\nSali tehtaan konttorikartanossa. Perällä kaksoisovi ja kaksi akkunaa\nverannalle, jolla on reheviä huonekasveja. Oikealla ovi salin ja\ntehtaan konttorin välillä olevaan konttoriin. Vasemmalla ovi naisten\nhuoneihin. Sisustus komeaa. -- Lasien edessä uutimet. Seinillä\nmaalauksia kullatuissa puitteissa. Sohva, jonka edessä on soikea pöytä\nja tuoliryhmä, etualalla oikealla.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\nVasemmalta tulee keski-ikäinen rouva, kävelee edestakaisin, selaillen\nkäsinkirjoitettua vihkoa: patruunan rouva Elsa.\n\nSamassa astuu pitkin verantaa vasemmalta jonkun verran häntä vanhempi\nvaimoihminen, kantaen kahviastioita tarjottimella. Elsa avaa hänelle\novet, jotka silloin jäävät auki. Vaimo asettaa kahvivehkeet pöydälle:\npatruunan emännöitsijä Martta Sikiö.\n\nVähä jälemmä näkyy verannalla nuori nainen polkupyöräilijän puvussa,\njättää polkupyöränsä ulkopuolelle ovenpieleen. Salissa hän ei ollenkaan\npysähdy, vaan heti tultuaan menee vasemmalta. Hän on Elsan sisar Aino.\n\nELSA (kuin itsekseen). Kansatieteellinen osa melkein valmis,\nsamoin sivistyshistoriallinen. Mutta nämä toiset vielä heikot:\n\"yhteiskunnallinen asema\" ja \"siveyskanta\", arin kaikista. Jos siinä ei\nonnistu! (Ääneen.) Kuulkaapas Martta, ettekö Tekin tahtoisi auttaa\nAinoa hänen tutkimuksessaan kansan naisesta? Antaa aineksia? Olettehan\nitse --\n\nMARTTA. Ka oom mie pyykiss ollt, mieki. Määtiiä syntys' minkälaine\nkirja, jos kaikk' kirjutta'sin.\n\nELSA. Sen voin uskoa. Meille se sittenkin on vieras ala, vaikka sen\nluulisi olevan niin lähellä.\n\nMARTTA. A mitä hää niist tutkii, prostoi naisist?\n\nELSA. Naisyhdistyksen julkaisuihin ... tai jos pääsee ylioppilaaksi,\nniin vaikka väitöskirjaa varten.\n\nMARTTA. Väittämää' viel käisiit täss, nuoret ihmiset! Mittää tiijä\nmailmast!\n\n    (Menee perältä. Hetken kuluttua palaa verannalle pesemään\n    kasveja. Usein pysähtyy kuuntelemaan keskustelua.)\n\n    (Antero ja Vilho tulevat perältä, innokkaasti puhuen,\n    sitte istuvat kahvia juomaan.)\n\nANTERO. Niin uhkaavaksi minä sitä en usko.\n\nVILHO. Uskokaa pois, eno! Niillä on totta tekeillä. Laivojakin vielä\nkesken!\n\nANTERO. Hm -- sakkoa tuhat markkaa kappaleelta joka päivä, minkä\nviipyvät yli määrästä.\n\nVILHO. Siis ei muuta kuin taipua, jos ottaa kovalle?\n\nANTERO. Ei ikinä! Niin kovalle ei ota.\n\nVILHO. Mutta jos ottaa?\n\nANTERO. Ei, sanon minä! _Tällä työlakolla ei ole tarpeeksi pohjaa_.\n\nVILHO. Kuinka niin?\n\nANTERO. Palkat ovat kohtuulliset, työväki ei kärsi mitään kurjuutta.\nKiihotus silloin on keinotekoista, lakko yllyttäjäin varassa.\n\nVILHO. Tällä kertaa yllyttäjät ovat vaaralliset.\n\nANTERO (miettii). En sittenkään tehnyt viisaasti, että otin sen\nVallinkorvan pajaan. Onko hän nyt sen paremmin vallassani?\n\nVILHO. Päinvastoin voitte itse joutua hänen käsiinsä.\n\nANTERO. Hm -- _jos_ hän onnistuu. Siinä on näet \"jos\" välillä. Kaikissa\ntapauksissa on hänestä päästävä ensi tilassa. Mutta mitään\ntyöväenkysymystä meillä itse asiassa vielä ei ole.\n\nVILHO. Vasta aika sitte, kun se oikein tulee! -- Meillä on jo nyt eräs\ntoinen kysymys. Anteeksi, että sanon suoraan mielipiteeni: tällä\ntehtaalla on heikkous perusmuurissa.\n\nANTERO. Mikä heikkous?\n\nVILHO. Saanko ensin kysyä, mistä syystä Vallinkorva kantaa vihaa\nenolle?\n\nANTERO. Hm -- vanhaa, vanhaa.\n\nVILHO. Mutta sen sitkeämpää.\n\nANTERO. Suittaa olla, vaikka -- (Elsalle.) Tahtoisitko tehdä hyvin ja\njättää meidät hetkeksi kahden!\n\nELSA (laskee vihkon sohvalle, nousee). Mistä te puhuitte?\n\nVilho (katsahtaa vihkoa). \"Kansan nainen, tutkimus...\"\n\nANTERO. Työlakosta, joka on aikeissa --\n\nELSA. Meilläkö?\n\nANTERO. Niin.\n\nELSA. Sepä hauskaa! Naisetkin mukana?\n\nVILHO. Etukynnessä tietysti. Aina valmiit kuin lukkari sotaan.\n\nELSA. Uusi piirre työväen naisessa! -- Kyllä minä kohta taas tulen. Se\naine huvittaa minua nykyjään erityisesti.\n\n    (Menee vasemmalta.)\n\nANTERO. Niin, olin aikoinaan Vallinkorvan kilpakosijana.\n\nVILHO. Eikö muuta?\n\nANTERO. Muuta, muutakin vielä. Menin liijan pitkälle ...\ntarpeettomasti. En kumminkaan sitä tilaa saanut irti. Jatkui sivu\nhäitten ja --\n\nVILHO. Sukuvika meissä.\n\nANTERO. Sanoppa muuta! Miten mulla on ollut vastuksellista suojella\nveli-vainaankin muistoa.\n\nVILHO. Oletteko varma, että Daniel-eno --?\n\nANTERO. Täytyy olla, vaikka niin vaatimaton, ahkera kirjatoukka kuin\nhän oli --\n\nVILHO. Ja nyt olette pääsemättömissä?\n\nANTERO. Tervassa, Herra nähköön. En kärsisi silmäini eteen enemmän\näitiä kuin poikaa, vaan -- (Pysähtyy) ... kun --\n\nALPO (tulee oikealta ja antaa hänelle kaksi kirjettä tarkastettavaksi).\n\nANTERO (silmää kirjeitä). \"Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta!\" Onko\ntämä täysjärkisen ihmisen tekoa? Bochumiin, Vinternhuriin! Kiusallasiko\nsinä semmoista teet?\n\nALPO (hymyillen). Koetteeksi, ei muuta varden. Näkevät vakavan\nkantamme. Luottamuksemme Jumalaan tulee palkituksi sillä, että itse\nsaavutamme ihmisiltä luottoa.\n\n    (Menee juomaan kahvia).\n\nVILHO. Taivaallisen isän luottoa on jo liijan moni käyttänyt.\n(Miettii.) Kuinkas se olikaan --?\n\n    (Naurahtaa.)\n\nANTERO (sill'aikaa Alpolle, antaen kirjeet). Ei muuta kuin tilaus:\nkolme terässorvia ja kymmenen veturin akselia! Käännä saksaksi, jos\nosaat. (Vilholle.) Mitä?\n\nVILHO. Johtui mieleeni soma juttu, jota kertoivat talvella Helsingissä.\nHyvin kuvaava. Jumaluusopillisen tiedekunnan kassan oli kassanhoitaja\nhävittänyt --\n\nANTERO. Pistänyt poskeensa ... juonut?\n\nVILHO. Niin kait. Oli sitte lohduttanut tiedekuntaa sillä että Jumala\nkyllä palkitsee vahingon.\n\nANTERO. Ja sillä päästivät?\n\nVILHO. Oli sitoutunut vähitellen täyttämään vajauksen, ja kun hankki\ntakuut, ei häntä annettu lain kouriin. Ero kumminkin oli tullut\nyliopistosta.\n\nANTERO. _Milloin_ se on tapahtunut?\n\nVILHO. Arvatenkin viime talvena.\n\nALPO. Ei, siitä on jo vuosia. Olen minäkin kuullut sen asian.\n\nVILHO. En minä varmaan tiedä, enkä muista tuon perineron nimeä, jos\nlienen kuullutkaan.\n\nANTERO. Alpo kait sen tietää. Etkös sinäkin ollut teoloogien kasöörinä?\n\nALPO. Olin kyllä, mutta vaan menneen vuoten. Ja tuo oli tapahdunut\nuseita vuosia sitten. Oli ollut joku Hyydiäinen tai Hyypeläinen... Joel\nHyyteläinen muistaakseni.\n\nVILHO (nauraen). Eikö \"Hyytelö\" vihdoin viimmein?\n\nALPO. Ei tule ivata uutenaikaisia suomalaisia sukunimiä. Kansallinen\nharrastus. \"Sikiö\" minusta tuntui loukkaavalta, jonka tähten muutin.\nEihän _sielunpaimenena_, niinkuin aijoin, vaikka mielipideitteni\nvuoksi --\n\n    (Menee oikealta, mutta hiipii takaisin kuuntelemaan.)\n\nANTERO. Taittiinpa sieltä löytää muuan _salaoja_!\n\nVILHO. Tuskin se on niin tyhmä kuin tekeytyy.\n\nANTERO. Ei. Koettaa eksyttää. Hm -- on mulla nyt aavistus ... langan\npää.\n\nVILHO. Mutta siihen äskeiseen --\n\nANTERO. Niin, Vallinkorvaan? Siinä seikkailussa ovat jo parin kymmenen\ntalven lumet peittona. \"Ylimuistoinen nautinto\", sanotaan lakikielellä;\npitäisi jo olla jäljetkin nurmettuneet.\n\nVILHO. Enpä minä oikeastaan tarkoittanut sitä puolta asiassa, vaikk'ei\nsekään hyvä ole.\n\n\nToinen kohtaus.\n\nELSA ja AINO (kurkistavat vasemmalta). Joko saa tulla, joko?\n\nVILHO. Ihmeesti!\n\nANTERO (Vilholle). Mitäs sinä sitte tarkoitit?\n\nVILHO. Lakon virittäjänä ei luullakseni itse asiassa olekkaan\npalkkakysymys, vaan --\n\nTOISET (uteliaina). Mikä?\n\nVILHO. Enon maakaupat.\n\nANTERO. Hm.\n\n    (Nousee kävelemään.)\n\nVILHO. Palkkavaatimukset ovat vaan näön vuoksi. Pohjalla kytee kosto\nmaananastuksista.\n\nANTERO. Mitä ... mitä sanoja sinä käytät? Onko minulla tässä ollut\nenglantilaiset, saksalaiset tai venäläiset pääomat upotettavana\nVallinkoskeen, niinkuin monessa tehdasliikkeessä meillä? Ovatko muut\nmaksaneet maista semmoisiakaan hintoja kuin minä?\n\nVILHO. Enhän minä sitä ole sanonutkaan.\n\nANTERO (ei kuulevinaan). Yksiraaminen saha mulla oli, konkurssin\nalainen, ja kaksi tyhjää kättä, kun läksin maailmaa vastaan. Nyt tuoss'\non tuhansien henkien elantosuoni, _siunaus paikkakunnalle_.\n\nELSA. Aineellisessa suhteessa kyllä, mutta siveellisessä katsannossa --\n\nVILHO. Niin, eihän tänne näy tehtävän pyhiinvaelluksia, vaikka on\ntäälläkin marttyyrinsa.\n\nELSA. Työn orjia?\n\nVILHO. Ja liikkeen alle sortuneita ... _liikkeen uhreja_, joitten\nhaudoilla kannattaisi rukoilla.\n\nANTERO. Oikein, Vilho! Ei kenenkään yksityisen, ei minkään\nyhteiskuntaluokan, vaan _liikkeen_. Afeeria ei voi tehdä katkismus\nkädessä. _Meikäläiset pääomat_ täytyy ottaa lukuun, että saa huokealla\nvesivoiman ja --\n\nVILHO. Totta kyllä --\n\nELSA. Mutta kaikella on rajansa.\n\nANTERO. Rajansa! Jos minulla ei itselläni olisi ollut rajaa, tiedättekö\nmitä olisin voinut tehdä täällä karjalan talonpoikain parissa -- ja\nmitä olen tehnyt? Kaikki maaostoni kestävät päivän valon -- ja sitä ei\nvoi sanoa joka mies minun paikallani, uskokaa jos tahdotte.\n\nVILHO. Vaikka niin on, suree kuitenkin vapaa talonpoika mennyttä\nmaataan.\n\nANTERO. Huolettomampi heillä nyt on elanto, paljoa paremmat tulot\ntehtaan palveluksessa. Kovempi työ ehkä, vaan lyhempi päivä.\n\nELSA. Mutta niin eri asema. Sen minäkin käsitän. Ei entistä\nperhe-elämää: sielullinen häiriö, hyppäys -- Uusi piirre!\n\nAINO. Niin, Elsa: uusi piirre.\n\nVILHO. Ja _se on juuri heikkous_ tällä tehtaalla, että vanhimmat,\nvaikuttavimmat miehet ovat entisiä maanomistajia, salaisia vihamiehiä\nkaikelle liikkeelle ... joko tieten tai tietämättään.\n\nANTERO. No, Vallinkorva esimerkiksi? Enhän saa häntä kauppaan, vaikka\nkuinka koettaisin.\n\nVILHO. Arvaa, että asia on kipeä enolle.\n\nANTERO. -- ja tahtoo kiskoa, ei muuta. Tuskin itse ymmärtäisikään\noikeuksiensa arvoa: suurin vedenomistaja täällä, neljäsosa ... ylikin,\nkosken voimasta. Ja aikoinaan olisin sen saanut kohtuhinnalla. Mutta\nnyt --! Sillä on joku neuvonantaja.\n\nVILHO. Ken se olisi?\n\nANTERO. Kukas muu kuin se meidän \"Hyytelö\" ... mikä se nyt oli: \"Joel\nHyyteläinen\"?\n\nVILHO. Ei se peijakas ole tyhmä.\n\nANTERO. Hänellä on asioimisia sillä taholla. Tyttärenkin kanssa jotain\nväliä.\n\nVILHO. Tavoittelee sitte myötäjäisiä?\n\nELSA (hiljaa). Tarkoitatteko Alpoa?\n\nANTERO. Häntä. Niin -- kukapa maailman menon arvaa.\n\nAINO. Entäs Saarelan Hilja?\n\nANTERO. Sehän hänellä nyt on olevinaan kierroksessa.\n\nVILHO. Mutta minä en suo sitä hänelle.\n\nANTERO. Siin' on koira heinäkuorman päällä: itse ei huoli eikä anna\nmuille.\n\nVILHO. Muille kyllä joutaa minulta, vaan ei hänelle.\n\nANTERO. Miksi niin \"joutaa\"? Kaksisataa tuhatta Saarela aina vastaa.\nKäyt mulle yhtiömieheksi.\n\nVILHO. Kelpaisihan sillä jo yrittää.\n\nANTERO. Totta puhuen, minä olen helisemässä, jos kurssi yhä laskee. Nyt\njo on työ ja tuska suorittaissa sitoumuksia.\n\nELSA. Etkö saattaisi jättää koko pörssikeinottelua, kun sinulla siitä\non niin paljo huolta ... näin etäällä?\n\nANTERO. Mielelläni jättäisin, mutta mitä ajattelisi Pietarin\nliikemaailma? Kaikki afeeriystäväni siellä, melkein. Vielä en ole\nsaanut tappioita, mutta aina silloin on vaara tarjona, kun täytyy\ntoimia silmät ummessa, onnenkaupalla.\n\nVILHO. Palkkoja siis ei edes voitaisi nostaa?\n\nANTERO. Ei tuntuvasti.\n\nAINO. Tehkää setä kulta, mikä suinkin on mahdollista! Heillä on niin\nraskas työ.\n\nANTERO. Ja sinulla niin hyvä sydän, pääskyseni. (Silittää hänen\nhiuksiaan.) Ei, tehdasta on pakko laajentaa, ennenkuin voitto tuntuu\nmissään.\n\nVILHO. Teollisuuslaina?\n\nANTERO. Niin .. taikka Saarelan Hilja. Kiinnityslainaa näet en voi\nsaada, jos tehdas osaksi on vieraalla maalla, ja toisella sananvaltaa\nkoskessa. Oletko perillä asiasta?\n\nVILHO. Kyllä. No, kun enolla on siksikin suuri saaminen --\n\nANTERO. Mitä voin sillä nyt? Haenko hänen tilansa vasaran alle -- tulee\njoku rahamies, joku kilpailija ... ostaa sen hinnalla millä tahansa.\n\nVILHO. Omituinen pulma. Ja enon ei juuri kannattaisi ... olen minä sen\nnyt niin tarkkaan mitannut ja laskenut, ei kannattaisi mennä yli sadan\ntuhannen, vaikka kyllä siinä on hyvät ryöpyt.\n\nALPO (tekee liikkeen piilopaikassaan).\n\nANTERO (epäluuloisesti kuunnellen). Niistä älä puhu näillä tienoin!\nEhkä hänelle kelpaisi enemmänkin. Mutta nyt siellä on köyhyys\nylimmillään. Ilman hän ei olisi tuolla takomassa.\n\nVILHO. Ei tiedä, mitä hän oikeastaan \"takoo\".\n\nANTERO. Kuuleppas Vilho! Onko sinulla mitään ehdotusta?\n\nVILHO. On.\n\nANTERO. Siitä \"heikkoudesta\" --?\n\nVILHO. Etupäässä siitä.\n\nANTERO. Ettei uudistuisi tuo lakon uhka joka kevät?\n\nVILHO. Niin, toivoakseni _Että työmies ei aina vaan olisi vaativalla\npuolella_, että liikkeen etu olisi myös työmiehen etu, että kumpikin\npuoli niin kantaisi kuin maksaisi palkkansa --\n\nANTERO. Siis siihen Englannin malliin?\n\nVILHO. On paikoin käytännössä muuallakin. Ei tietääkseni ole keksitty\nparempaa, pysyväisesti vaikuttavaa varokeinoa.\n\nANTERO. Hm -- ottaa työmiehiä osalle liikkeesen?\n\nAINO. Sehän on tulevaisuuden aate, jalo.\n\nELSA. Kaunis aate.\n\nVILHO. Sen kun toteuttaa, ovat vanhimmat ja parhaat työmiehet\nuskollisimpana tukenamme kaikkea kiihoitusta vastaan.\n\nANTERO. Suittaa olla.\n\nVILHO. Ja yleensä saisi pysyvämmän, valitumman työväen.\n\nANTERO. Suuri asia se olisi. Mutta niin laajassa liikkeessä kuin minun,\nei ole hyvä ryhtyä kokeilemaan. (Miettii.) Maltahan aikaa!\nUskaltaisitko sinä?\n\nVILHO. Miks'en uskaltaisi! Esittäisinkö sitä muuten?\n\nANTERO. Niimpä osta _sinä_ Vallinkorvan paikka ja laita omantakeinen\nliike sinne ylemmä!\n\nVILHO. Millä varoilla?\n\nANTERO. Kyllä sitte rahoja lähtee. Toimitaan yhdessä! Minulta saat\naluksi ja autan nimelläni. Näytä, kestääkö aatteesi käytännössä! Ja\ntiukan tullessa, löytyyhän Saarelan Hilja.\n\nAINO. Sellaisiinko tarkoituksiin?\n\nELSA. Että parhaatkin teistä voivat puhua naisesta kuin olisi hän mikä\nkauppatavara miesten käsissä!\n\nAINO. Niin -- se on nöyryyttävää!\n\nANTERO. Leikkiä, leikkiä, typykkäni! Ihanteitten puhdas lapsi!\n\nELSA. Täällä liijan usein unhotetaankin ihanteet.\n\nVILHO. Mutta jos Vallinkorva ei myö minullekaan?\n\nANTERO. Miks'ei möisi? Hän ei ole niinkään outo mies, kelle ei pidä\nvihaa.\n\nVILHO. (lyö hänelle kättä). Minä koetan. -- Mutta nyt on ensi työnä\nsaada lakon hanke asettumaan.\n\nANTERO. Kyllä se nukkuu alkuunsa, niinkuin aina ennenkin.\n\nVILHO. Minä en ole varma.\n\nELSA. Missä on tuon tyytymättömyyden pesäpaikka, niin sanoakseni\n\"ahjo\"?\n\nVILHO. Siellä missä tehtaankin pääahjo: valssipajassa.\n\nELSA. Onko teillä mitään vastaan, jos minäkin koettaisin voimiani?\n\nANTERO. Ei suinkaan! Niin tekee kelpo vaimo!\n\nVILHO. Nyt siellä ei mieliala ole soveliain. Vasta sitte, kun ensi\nkiihtymys on ohi.\n\nELSA. Minä taas ajattelin päinvastoin, ettei olisi ensinkään\nmenetettävä aikaa.\n\nAINO. Sitä minäkin. Jos se saa kauvan kyteä, niin kiihtymys yhä yltyy.\n\nANTERO. Typykkä voi olla oikeassa: joka tyynen lepää, se tuulen soutaa.\n\nAINO. Mitä aijot Elsa?\n\nELSA. Järkevän, asiallisen puheen pitäisi heihin vaikuttaa.\n\nVILHO. Mutta osaatteko asettua heidän katsantokannalleen?\n\nAINO. Oi, se on niin helppoa! _Ajattelee vaan, että puhuu lapsille_.\n\nVILHO (nauraa). Vai niin!\n\nELSA. Mitä naurat? Minusta se oli sekä sattuvasti sanottu että\nterävästi huomattu. Kansan ajatustapa on jotakin niin alkuperäistä,\nniinkuin lastenkin. Todella sattuvasti sanottu!\n\nVILHO. Miks'ei, kun vaan pitäisi paikkansa.\n\nAINO. En minä sillä tarkoittanut, että he olisivat lapsia kuitenkaan.\nHeissä on paljon syvää, yksinkertaisen kuoren alla.\n\nELSA. Niin, kun tutkii ja osaa vetää sen esille.\n\nANTERO. Useat ovat sellaisia salalaatikoita.\n\nVILHO. Niin ... salalaatikoita. Ajattelet: \"tuossa on pohja\". Mutta\nsiellä on vielä toinen pohja alla.\n\nAINO. Mitä aijot, Elsa?\n\nELSA. Ajattelen näin: ketkä olivat vaikeammat lähestyä kuin aseelliset\nplebeijit pyhällä vuorella? Yksi sattuva vertaus sai heidät palaamaan.\n\nVILHO (nauraen). Hyvä! Meillä miehet tuskin aikovatkaan tarttua\naseihin.\n\nAINO. Sinä taidat ottaa asian pilaksi? Menenius Agrippan vertaus on\nkuitenkin jo kestänyt tulikoetuksensa ihmiskunnan historiassa.\n\nELSA. Niin onkin. Miksi se nyt olisi menettänyt kärkensä?\n\nANTERO (hymyillen). Koeta onneasi!\n\nELSA ja AINO. Siis valmistautumaan.\n\n    (Menevät vasemmalta.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\nANTERO (ovesta verannalle). Martta!\n\nMARTTA (tulee perältä). Mitä nyt?\n\nANTERO. Minä en totisesti saa päähäni, kuinka meidän talous voi maksaa\nniin paljo kuin näillä viime kuukausilla?\n\nMARTTA. Oha täss perettä ... kalliist' eletää, kaupunk'-hinnat.\n\nANTERO. Vaikka! Mutta meillä on oma maanviljelys, oma karja -- ja\nsittenkin kolmatta tuhatta kuukaudessa! Onko se laitaa?\n\nMARTTA. Ka em mie tiijä: männeet o.\n\n    (Aikoo lähteä.)\n\n    (Antero tarttuu häneen, jolloin Alpo astuu esiin vasemmalta).\n\nANTERO (Martalle). Maltahan vielä! Milläs rahoilla poikasi\nkassavaillinkia maksetaan?\n\nALPO. Mitä vaillinkia, jos saan kunnian kysyä?\n\nANTERO. Alatko näyttää hampaitasi jo? Muutaman kuukauden ollut. Millä\ntäyttelet teoloogien kassaa?\n\nALPO. Rahalla tiedysti.\n\n    (Vilho menee oikealta.)\n\nANTERO. Mutta varastetuilla!\n\nALPO. Kenenkä varastamilla?\n\nANTERO. Sinun ja äitisi.\n\nALPO. Ei osunut paikalleen: toisaalta varas etsittävä.\n\nANTERO. Älä luikertele!\n\nMARTTA. Jos oiski maksant perinöllää?\n\nANTERO. Millä perinnöllä?\n\nMARTTA. _Issäisä_.\n\nANTERO (Alpolle). _Kuka_ sun on isäsi?\n\nALPO. Teitän veli-vainajanne, (kumartaa) _setä_!\n\nANTERO. Vaiti, äpärä! Vai minun veljelläni tuollainen poika!\n\nMARTTA. Ei mahittelemist selväss assiiss. Saam mie sannoo papill ja\nkaikill, jos niiks' tulloo... Patruun isseki myöntänt.\n\nANTERO. Mutta nyt en myönnä.\n\nMARTTA. Ni _sentakkei_ --?\n\nANTERO. Minkä?\n\nMARTTA. Eiks ollt Tanel' herrallki _tehtaast osa_?\n\nANTERO. Jos olikin, niin minä sen olen perinyt, eikä tuo käärme. Olisi\nedes toista laatua mies! Tämän perästä et kassakaappiani aukase, paitse\nminun silmäini alla. Avaimen otan paikalla pois ovesta.\n\n    (Menee oikealta.)\n\nALPO (näyttää Martalle rahoja). Ehtin kuitenkin paraiksi kaapada ne\nkaksi sataa, jotka lupasin juhannusaattona, (nauraen) \"hääpäivänä\" --\n\nMARTTA. Älä sie ennää naura! Se ol'ki sa'antuhan tyttö, se Lyyli.\n\nALPO. Mutta Hilja: kaksi sadaa tuhatta.\n\nMARTTA. A jos Vilho saap' särkeneeks' siu puuhaist' kaikk'?\n\nALPO. Vielä midä. Otan vaan Vallinkorvalta vanhat talonpaperit pois.\nUnohtin silloin ... _kiinnekirjankin_.\n\nMARTTA. Mihi konttoo' sie ne kaks'sattaa vyöräsit?\n\nALPO. Reparatsuuni- ... korjaustöitten tiliin, _paikkausten_ hi -- hi,\nen taloustilille. (Martta aikoo mennä). Kuulkaapas, äidi! Ettekö saisi\ntämän talon _rouvaa ottamaan Lyylin lasta kasvatikseen_?\n\nMARTTA. Joko hää o --?\n\nALPO. Jo.\n\nMARTTA. A mitä varte sie --?\n\nALPO. Kyllä tietän tarkoitukseni.\n\nANTERO (tulee oikealta, kassakaapin avain kädessä). Vielä sana, Alpo!\nMitä sinä asioit Vallinkorvalla?\n\nMARTTA (siirtyy peräovelle).\n\nALPO. Luulen tehneeni Teille suuren palveluksen siellä.\n\nANTERO. Sinun palveluksiasi!\n\nALPO. Vallinkorvan tilan osto on minun toimestani siirtynyt\nafeerialalle ... puhtas rahakysymys nyt enää.\n\nANTERO. Mikäs se on ennen ollut, mielestäsi?\n\nALPO. Hyvin arkaluondoinen, hämärä. Ette olisi voinut esiindyä\netullisimmassa valossanne --\n\nANTERO (astuu uhkaavasti häntä kohden). Varo sinä!\n\nALPO. Kukas minun puoltani pidää, ellen minä itse? On minullakin oikeus\nelää.\n\nANTERO. Mutta ei tehdä koiruuksia --!\n\nALPO. Kun minulle ei anneta oikeutta, otan sen itse, omaan kädeeni.\n\nANTERO. Sinä et saa minun lähettyvilläni harjoittaa omankäden oikeutta,\nminä kiellän sen. Tee selko asioimisistasi siellä, taikka --!\n\nALPO. Teen, jos ja kun itse tahton ... näen hyväksi.\n\nANTERO. Tiedätkö, kuka täss' on käskijäsi?\n\nALPO. En tietä muusta käskijästä tai kieltäjästä kuin oma --\n\nANTERO (keskeyttää). -- Omatuntoko? Joko taas on omatunto vedettävänä\nesiin: kaikkien roistojen ensimmäinen ja viimmeinen valtti?\n\nALPO. Aijoin totella sanoa \"omatundo\", mutta täällä, näissä oloissa, ei\nnäy käsitettävän muuta kuin _oma edu_. Parempi tosin olisi sen sijalla\nomatundo --\n\nANTERO. Riittää! Löysit minusta vastineesi, ole huoletta.\n\n    (Menee oikealta, sulkien oven lujasti jälkeensä.)\n\nALPO (Martalle). Sata tuhatta, äidi! Se siellä kivistää. Satatuhatta!\n\nMARTTA. Ja Hilja kaks' sattaa.\n\nMOLEMMAT. Kolme sataa tuhatta!\n\nALPO. Minusta vielä paisuu rikas mies.\n\nMARTTA. Oisiks siitt vääri? Ni paljo mieki saant ijässäin häpiää. Sie\nolit ainuva toivontähti; siell Helssingiss ku juopottelit, pilvess' ol'\nsekki.\n\nALPO (ei kuulevinaan). Nyt voin kiskoa perindö-osani ulos, sieltä\nkautta.\n\nMARTTA. Ja lisän kanss. Vuoro vieraiss! Yllytät sie sitä työlakkoo?\n\nALPO. Ei, ei! Sittehän \"setä\" ei jaksaisi maksaa.\n\n\n\n\nKolmas kuvaelma.\n\n\nTehtaan valssipaja. Vasemmalla: etualalla valssi, sen takana\nhitsiuunit. Perällä putlausuunit. Oikealla pimeä, josta kuuluu\ntoisinaan takomisen jyskettä ja rautojen räminää. Näkyvissä vaan\netualalla pieni sepän-ahjo palkeineen ja alasimineen. Keskellä\nhöyryvasara, höyrynjohtoputkineen ja käyttötankoineen. Valssin sivulla\nkasa enemmän ja vähemmän jäähtyneitä rautatankoja. Kunkin putlausuunin\nedessä penkki, jolla on juoma-astia ja pyyhinliina. Ahjon luona\nkarkaisuastia. Höyryvasaran ja uunien välillä kuljetetaan hehkuvia\nrautaharkkoja pienillä kaksipyöräisillä rautakärryillä.\n\nYö. Ainoastaan ahjon ja höyryvasaran välillä katossa pieni sähköliekki.\nMutta uuneista tulvaa voimakas, hiukan punertava valo, milloin niitä\navataan. Alussa ovat ne kiinni, silloin valaistus etupäässä lähtee\nhehkuvista raudoista: höyryvasaran alla olevasta harkosta ja valssissa\nvalmistuvasta hoikasta rautatangosta, joka sähisten luikertaa pimeällä\nlattialla kuin tulikäärme. Putlaajat eivät keskeytä työtään muulloin\nkuin harkkoja ulos otettaessa. Kulku ahjon taitse oikealle, pimeään.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\nSepän-alasimella Vallinkorva viimeistelee pihtiä ja sihtailee niiden\nsuoruutta. Iikka on hänellä lietsojana. Ijäs täyttää höyryvasaraa.\nPuhos ja Huuhka valssaavat. Jäntti ja eräs nuorempi työmies, nimeltä\nIlves, \"syöttävät\" höyryvasaraa. Heille tuo harkkoja putlausuuneista\nLeena. Kun harkko on taottu särmikkääksi möhkäleeksi, vie sen\nhitsiuuniin nuori tyttö Anni. Kaksi nuorta tyttöä, Kerttu ja Lillukka,\ntuovat ulkoa takkia paareilla putlausuunien edustalle.\n\nPutlaajia on kaksi kullakin putlausuunilla. Toinen pitkällä\nrautatangolla uunin luukussa olevasta reijästä liikuttelee\nrautakeittoa, toinen sill'aikaa istuu, juo ja pyyhkii hikeä, ollakseen\nheti valmis tarttumaan työhön, kun toinen väsyy. Aina muutaman minuutin\nkuluttua miehet vaihtuvat. Putlausuuneista nostetaan harkot\nrautakoukuilla ja laajaleukaisilla pihdeillä. Valssaajat itse ottavat\nmöhkäleet hitsiuuneista pihdeillään. Miehet, paitse Ijäs, ovat kaikki\nnoessa, yllä työpuserot, vaan putlaajilla ainoastaan liinahousut ja\nkärventyneet paidat, rinta paljas. Jotkut ovat avopäin, toisilla pieni\nlakin rähjä takaraivalla. Kaikilla puukengät jalassa.\n\nPUHOS. A jos ensi' pyytäs' muite vaa, lakost ei virkkas' mittää?\n\nHUUHKA. Nii se onki meinink' täss pääss pajjaa.\n\nVALLINKORVA (iskee vasaransa alasimeen ja lähtee kävelemään, pihdit\nkädessä). Siinn o miu vasarain. Tartutaa siitt parema palka aikann.\n\nIJÄS. Mut jos mie tään ukkovasaran seisautan?\n\n    (Antaa höyryvasaran seista. Lähtee kävelemään.)\n\nIIKKA. Soikiaks' käisiit patruunalt silmät.\n\n    (Sammuttaa ahjon.)\n\nPUHOS. Mie sitä lakkoo rupian pelkäämää'. Jääp' täss viel hampaat\nnaulaa'.\n\nVALLINKORVA. Pitkääks _hää_ siitt kestää? Vahinkoo saap', jot vinkuu\nkorviss.\n\nJÄNTTI. Mitäs meill o ettuu häne vahingostaa?\n\nVALLINKORVA. Miull o _vihhaa_.\n\nHUUHKA. _Miull_ ei oo, senku nosta's palkkoi.\n\nILVES. Laupias samaritaan'! Mill viisii vei Vallinkorvaltki maan!\n\nVALLINKORVA. Kaikk' o ruukki syönt ja ryövännt: maat ja mantereet,\nvaimot ja lapset ... miu perehein.\n\nPUHOS. Miull ku om polo'sell ni iso pere: hirvittää.\n\nVALLINKORVA. Eiks nyt hyöki vähä jaksas' kärsii, ku siitt tulloo\npehmiämp' peräst.\n\nHUUHKA. A jospa nostaa palkat ilma' mittää, ku pyyvetää?\n\nVALLINKORVA. Kerjäläisiks' herkiätten, armoill.\n\nIJÄS. Ei teist oo: akat mieless.\n\n    (Palaa työhönsä.)\n\nILVES. \"Fundeera se ämmä' peell\", sano' vallesmann'.\n\nPUHOS. Ka täytyy. Kerra saant hankkineeks'.\n\nHUUHKA. Kaikilt eivät jouva --\n\nILVES (keskeyttää). -- ni kaikkee' ruuki työhö?\n\nLEENA (hotasee häntä suulle). Suus' kii!\n\nJÄNTTI. A siinn muorii pala'ne.\n\nIlves. Vaihakki sie hammeet jalkaas' Lienalt!\n\nANNI (laittaa kärrit vauhdilla luotaan). Siinn o siu hammeis'!\n\nLEENA (samoin). Miehet tääll o akkoi.\n\nKERTTU ja LILLUKKA (heittävät paarinsa avattuun putlausuuniin\npalamaan). Mut ei tytöt.\n\nILVES. Tyttölöist niit enne' o tullt.\n\n    (Naiset jäävät joutilaina istuskelemaan ahjonsa\n    alasimen seuduille.)\n\nHUUHKA. Vieläks vettää kieroks' siu pihtiäis, Vallinkorva?\n\nVALLINKORVA. Älä sie niist huoli: assiit mie kasson suoraa'.\n\nJÄNTTI (huutaa putlaajille). Eiks oo nii, jott ensi' valitaa miehet ja\npyyvetää muite?\n\nPUTLAAJAT. _Muite enst'_.\n\nVALLINKORVA. A jos hää ei suostu?\n\nPUTLAAJAT, sitte KAIKKI. _Siitt tehhää_! Tehhää siitt.\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Antero, Elsa, Vilho ja Alpo tulevat.\n\nANTERO (takaa Vallinkorvalle). Eikös Vallinkorvalle riitä työtä?\n\nVALLINKORVA (kääntyy päin, heitettyään pihdit ahjolle). Ei jaksa miu\nvasarain.\n\nANTERO. Miks'ei?\n\nVALLINKORVA. Sill o nälkä.\n\nANTERO. Eikös jano? -- Teill' on täällä tavalliset palkat, niin että\nsiivolla -- Seisottakaa siksi aikaa, kun minä puhun!\n\n    (Ijäs seisauttaa höyryvasaran. Valssaajat heittävät\n    tangon kasaan, että rämähtää.)\n\nVALLINKORVA. Voivat seissa kauvanki, ku oppiit.\n\nANTERO. Sinulle puhun jälestä. (Muille.) Palkat olen pitänyt siksi\nkorkeina, että säästäväisellä elannolla hyvin tulette toimeen.\n\nILVES. Kene hyväks' säästää?\n\nVALLINKORVA. Ka patruunall: _maa' ostoo_.\n\nPUTLAAJAT. Ei jää säästettäväks'.\n\nANTERO (Vallinkorvalle). Aamulla saat käydä palkkasi konttorista.\n\nVALLINKORVA. Voip' siell sattuu kävijöit enemp'ki.\n\nTYÖMIEHET ja -NAISET. Voip' sattuu!\n\nJUOKSUPOIKA (tuo Anterolle sähkösanoman, palaa heti).\n\nANTERO (avatessaan, Vilholle). Uhkaavalta näyttää tosiaan! --\nKurssitelegrammi tietysti. (Vilkastuaan sähkösanomaan.) Laskenut kolme\npenniä! Peruutettava myyntikäsky vieläkin.\n\n    (Menee kiireesti.)\n\nELSA (astuu esiin, korottaa äänensä). Kunnioitettavat, rehelliset\ntyömiehet!\n\nPUTLAAJAT. Ohoi! Tääll ollaa.\n\nELSA (laskien kätensä Vallinkorvan olalle). Niitten katkeruutta\nuhkuvain lauseitten johdosta, jotka äsken kuulimme tämän arvonmiehen\nhuulilta --\n\nVALLINKORVA (irtautuu). Oo tuoss!\n\nELSA. -- sen johdosta tuli mieleeni eräs kertomus vanhalta ajalta,\njolle pyydän teitä hetkeksi kallistamaan korvanne --\n\nPUTLAAJAT (keskeyttämättä työtään). Vastaat sie, jos mei keitokset\npallaat pohjaa'?\n\nELSA. -- kuinka kerran ruumiin jäsenet vihastuivat vatsaan, joka ei\nmitään vaivaa nähnyt, vaan nautti hedelmän toisten työstä --\n\nVALLINKORVA. Nääs hylkyy!\n\nIJÄS. Siint ol' yhess satukirjasski.\n\nALPO (syvissä ajatuksissa katsoo putlausuuneihin).\n\nVILHO (puree huultaan, pidättääkseen naurua).\n\nELSA. -- kaikki jäsenet päättivät kieltäytyä vatsaa palvelemasta: käsi\nei vienyt ruokaa suuhun --\n\nILVES. Niin rampiutu'!\n\nUSEAT. -- ähmissää.\n\nLEENA. Kuis _siitt_ käi?\n\nELSA. Niin -- kuinka kävi: _vatsa kuoli, mutta kuolivat kaikki\njäsenetkin_.\n\nILVES. Meill onki vassa issell.\n\nVALLINKORVA. Ei pyritäkkää osill patruuna' vassaa'.\n\nPUHOS. Miull o viel seissemä vassaa kotonn, jos yks' kuolis'ki.\n\nELSA. Tämän vertauksen keksi ikivanhassa Rooman kaupungissa, joka\npaavistansa lienee täälläkin pohjoismaissa yleisesti tunnettu,\ntasavallan ensi aikoina --\n\nTYÖMIEHET. Vai Ruomiss oikee!\n\nIJÄS (panee höyryvasaran käyntiin. Aletaan ryhtyä työhön).\n\nELSA (vaikenee neuvottomana).\n\nALPO (astuu avattujen uunien ääreen, rykäsee). Rakkaat ystävät! -- --\n\nEiköstä tämä kitastansa liekkiä syöksevä ahjo, tämä suitsuvainen\npätsi ... minä kysyn teildä, niin ylhäisiltä kuin alhaisilta, eiköstä\nse johtata ajatustanne siihen mereen, joka tulesta ja tulikivestä\npalaa?\n\nJo lapsuutesta on kansassamme syvälle juurtunut ijankaikkisen\nkatotuksen kammo. Siitä tulee se hurskaus, semminkin vanhemman kansan\nhurskas luondo --\n\nVALLINKORVA (samalla nuotilla). -- ja repäsevä meinink'. Mut käy sie\nkonrahi tekkoo', halunkki! (Sulkee lähimmän uunin suun. Tavallisella\näänellä.) Vähäll sie täst helvetist pääset.\n\nILVES. Rikast miesthä ne siell korvensiit.\n\nIJÄS. Köyhä huraht'ki taivaase.\n\nVALLINKORVA. Ei saannt viel veisanneeks' senkää iellimäise saarnan\npääll.\n\n(Paljastaa päänsä ja alottaa virren, johon työmiehet sekä\nnaiset yhtyvät.)\n\n    _Ruomi_ röykkiä, kuink kättees' käynyt?\n    Kuin olet elänn tuiki tuimann,\n    Kaikkii' ylits korkiast korottanut\n    Sen pahan paavin, julki julman,\n    Alas tallann\n    Kanss väkivallan\n    Asujat maan piirin päällä.\n\n(Elsa ja Alpo menevät veisuun aikana.)\n\nVALLINKORVA. Ka, veisuutaks mei papit pakenoot?\n\nVILHO (nauraa ääneen).\n\nPUHOS (Vallinkorvalle). Oisit täll inssinyörill myönt tallois.\n\nVALLINKORVA. Mintähe?\n\nPUHOS. Ois viel rustannt meill toise ruuki. Millo' puuttunt, saant\nvaihtaa isäntii.\n\nVALLINKORVA. Yhest luust o vuohell sarvet.\n\nVILHO. Onko sitte nykyisessä isännässämme vikaa?\n\nVALLINKORVA. Yht _vikkaa_ koko mies.\n\nJÄNTTI. Siint ei mies paljon korjau, mie sanon. Mut inssinyörill vois'\nparemi riittää rahat.\n\nVILHO. Kuinka niin?\n\nPUHOS. Sill om patruunall liijan paljo syrjämänekkii. Nää liikkeet miu\ntuntiiksein tuop' sissää' rumast'.\n\nIJÄS. Tuot'ki yht kolehtii' kerjäläist kouluuttant, eikä mittää tullt.\n\nILVES. Jumalan miel'harmi.\n\nHUUHKA. Virkaa vajjaa pappi ja kärsää vajjaa -- en viissi sannoo.\n\nIJÄS. Viel o siitt se vanha --\n\nILVES. -- ni hyypiä, siell.\n\nIJÄS. -- huushollaamass: laahmaa taloss --\n\nILVES. -- ku Hämmee siat vatukoss.\n\nVILHO. Siitäkin näemme, ettei syy ole patruunassa.\n\nPUHOS. Ajas' tiehee koko parti!\n\nVILHO. Ei käy ajaminen: omituiset seikat --\n\n    (Vaikenee.)\n\nJÄNTTI. \"Kerra saant hankkineeks'\" ... kuis sie Puhos isse sano't äskö?\n\nPUHOS. A mites se vallesmann sano' täll Jäntill? Muistat sie Ilves?\n\nILVES (matkii). \"Ele sine purppata, ei se passa ene purkkata, kun yks\nkertta ole vikitty: sine saa tyytty sinu Magdaleena Mansikka kanss.\"\n\nTYTÖT (nauravat).\n\nLEENA (Ilvekselle). Tahot sie taas tälll'?\n\nVILHO. Ei patruunalla siinä asiassa ole aivan sitä laatua syyt, vaan\npätevät sittenkin.\n\nPUHOS. Mut jos inssinyör' panis' ruukin pystyy'?\n\nVILHO. Olisitteko miehiä osalle?\n\nTYÖMIEHET. Sen tiijätki!\n\nVILHO. Entäs Vallinkorva?\n\nVALLINKORVA. Mie siitt en siihe perusta, en ni mittää, ruuki savottaa'.\n\nVILHO. Viepi se mukanaan kuin virran nielu. (Lyö häntä olalle.) Vie\nVallinkorvankin vielä.\n\n    (Menee.)\n\nVALLINKORVA (hänen jälkeensä). _Kaikk'_ se nielis', ruukki. (Muille.)\nNäittäks työ nyt? Jokos korotti palkat? Ei märkääkä.\n\nJÄNTTI. Valitaa miehet patruuna' puheill!\n\nPUHOS. -- a viel koettamaa'.\n\nVALLINKORVA. Mie vaa en lähe.\n\nHUUHKA. Ei siust ois'kaa: pois potkastii töist.\n\nPUTLAAJAT. Ei _kauvaks_ ajant, se nähhää. Taka's otettava.\n\nIJÄS. Em miekää oo käypä sinn kerjuureisull.\n\nILVES. A miks'et oo?\n\nANNI (yht'aikaa). Onks siu pääs' kääntynt?\n\nIJÄS. Kääntynt! Mut poikamies, yksinäine, siks'ki palkkaa ... sannoo:\n\"et sie häpiä, viel tulet lissää --\"\n\nILVES. -- ni \"puistamaa\"? (Muille.) O hää oikiass.\n\nJÄNTTI. Oikiass o.\n\nHUUHKA. Valitaa muit!\n\nPUTLAAJAT. Siitt valitaa, lähtiiss.\n\n    (Työ tulee taas täyteen käyntiin, paitsi\n    Vallinkorva ja Iikka menevät.)\n\nVALLINKORVA (hyräilee mennessään). Liukas maailman tie!\n\nILVES. Mennää täält miehiss ku mustat pirut. Ja pietää jyry.\n\nTOISET. Jyry pietää!\n\n\n\n\nNeljäs kuvaelma.\n\n\nPuisto kosken rannalla, uhkea koivikko. Etualalla avoin ruohokenttä.\nVasemmalla koski; sen toisella rannalla tehdasrakennuksia. Kosken\npoikki silta, johon sulkulaitos yläpuolella nojaa. Kosken takana\nkallio; kauvempana takalikolla korkeat maisemat, joitten lomasta näkyy\ntyyni virran polvi. Oikealla huvimaja. Tie johtaa oikealta huvimajan\netupuolitse sillalle, jonka toisessa päässä jakautuu kahtia: tehtaalle\nja kallion taa.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\nLyyli on tulossa vasemmalta. Huomaa Elsan menevän huvimajaan ja Ainon\nsamassa saavuttavan hänet polkupyörällä, pysähtyy, mutta sitte astuu\nedelleen, nähdessään että:\n\nALPO (rientää huvimajan ohi häntä vastaan sillankorvaan). Mitä sinä\ntänne tunkeut?\n\nLYYLI. Kun et sinä tule, täytyy minun --\n\nALPO. Etkö käsitä? Mene nyt hyvä Lyyli: olin juuri aikeissa tulla\nteille.\n\nLYYLI. Vai olit! Eikö sulla olisi ollut aikaa ennen tulla?\n\nALPO. Eipä niinkään: kevätkiireet --\n\nLYYLI. Siitä päivin kun sait kauppakirjan, et ole minulle silmiäsi\nnäyttänyt. On minulla _nyt_ tarkoituksesi selvillä.\n\nALPO. Mitä sinä oikein tahtot minusta?\n\nLYYLI. Täytyykö minun se _sanoa_? Tässä?\n\nALPO. Kun kerran sinua huvittaa _tässä_ --.\n\nLYYLI. Olkoon menneeksi: _tänään piti olla häämme_.\n\nALPO. Totellakin? Oikeinko olet siitä iloinnut ja tätä päivää\nikävöinyt?\n\nLYYLI. En! Vaan pakosta olisin --\n\nALPO. Veisinkö ketään vihille _väkisin_! Ja vielä se äidisi viinajuttu,\nlikainen --. Salama kirkkaalta taivaalta!\n\nLYYLI. Senkin voisit tuomita toisin, jos sulla olisi _sydäntä_. Kamala\ntulla sinun vaimoksesi enää.\n\nALPO. Mitä sitte teet täällä?\n\nLYYLI. Sinulla on vielä toinen velvollisuus, jos yhdestä pääsetkin.\n\nALPO. Mikä velvollisuus?\n\nLYYLI (hiljaa). _Isän_! Kunniaani on jo myöhä pelastaa, mutta pitääkö\nminun kärsiä puutettakin?\n\nALPO. _Kodisi_ --?\n\nLYYLI. Kotini kavalsit ruukin alle. Isäni _ei voi_, jos tahtoisikin,\nkun joutui työstä pois.\n\nALPO. Taitanko minä sen auttaa?\n\nLYYLI. Keneen minä käännyn, jos en sinuun? Kenen on syy, että olen\njoutunut näin --?\n\nALPO. Kaikedi oma syysi, oman syndisen lihasi.\n\nLYYLI. On tosin omaakin syytä, en sitä kiellä. Mutta älä sinäkään --!\n\nALPO. Millä sen totistat?\n\nLYYLI (kovemmin). _Tiedät_ kyllä itse, hävytön! Auta edes tämän ajan\nyli! Muuta en sinulta vaadikkaan. Perintö-osanikin veit.\n\nVILHO (tulee oikealta huvimajan seutuville, Alpon huomaamatta).\n\nALPO. Perindö-osasi! Velkaako tarkoitat?\n\nLYYLI (ottaa esille kirjeitä). Niimpä en tahdo säilyttää näitäkään\nmuistoja.\n\nALPO (tarttuu ahnaasti niihin). Midä papereita ne ovat?\n\nLYYLI (naurahtaa). Ei ne _talonkirjoja_ ole, vaan kirjeitäsi -- aina\nsiltä ensimmäiseltä kesältä. _Velkakirjoja_ tavallaan.\n\nALPO (katselee kirjeitä). En voi näissä havaida nimikirjoitustani alla.\n\n    (Elsa ja vähä jälemmä Aino ovat astuneet huvimajasta.\n    Vilho silloin kätkeytyy Alpolta huvimajan suojaan.)\n\nELSA. Alpo! Me olemme nähneet, kuinka sinä käyttäyt. Sinulla ...\nsinulla ei ole siihen oikeutta.\n\nAINO (melkein yht'aikaa). -- Ei ole sitä oikeutta.\n\nALPO. Kelläs sitte on siihen oikeus.\n\nELSA ja AINO. Ei kellään.\n\nALPO. \"Samalla mitalla, jolla te mittaatte --\"\n\nLYYLI. Hyvästi Alpo ... _ijäksi_!\n\nALPO. Tulen illemmalla teille, kuden jo sanoin.\n\nLYYLI (kääntyy mennäkseen vasemmalle, mutta pysähtyy sillalla,\ntuijottaen koskeen hetkisen. Sitte poistuu kuin paeten).\n\nVILHO (sill'aikaa tulee esiin, tekee liikkeen, rientääkseen apuun).\n\nELSA ja AINO (nuhtelevasti katsovat Alpoon).\n\nVILHO (hilpeästi kuin ei olisi nähnyt kohtausta). No Alpo! Mitäs iloa\nsaadaan toimeen täksi illaksi? Onhan nyt juhannusaatto.\n\nALPO. Eivätkö siitä nuoret pidäne huolta? Minä en ole sopiva mies\nniissä asioissa --.\n\nVILHO. Se suuri _pyhyyskö_ painaa, vai murheet ja huolet niin nuorella\nijällä jo?\n\nALPO. Minua ototetaan rukoushuoneelle. Muutoinkin luondeeni\nkallistuu --\n\nELSA (keskeyttää). Rukoushuoneelle! Voiko ajatella katalampaa? Juuri\nmurtanut ihmiselämän.\n\nAINO. Niin suloinen kuin hän oli!\n\nALPO. Ken tietää, _kuka_ oikeastaan on senkin kukkasen taittanut?\n\nELSA. Tosin täällä paljon tapahtuu, ruukin jaloissa -- Mutta jotakin\nniin hienoa kuin hänessä -- (Vaikenee.)\n\nAINO. -- niin ylevää, Elsa: se oli ylevyyttä.\n\nELSA. Harvinainen esiintyminen heikäläiseksi ... ja semmoinen sydän\nsärjetään, kylmäverisesti vaan tallataan jalkoihin --\n\nAINO. -- syvätkin tunteet.\n\nALPO. Entäs _minun äidini_?\n\nELSA (säpsähtää, joutuu hämilleen).\n\nAINO (lukee vihkostaan). \"Älä katso kansaa halujesi leikkikaluksi: se\non aviorakkaudenkin arvoinen\".\n\nALPO. Eikö myös _minun_ äidini ollut \"aviorakkauten arvoinen\"?\n\nELSA. Naista, naisen puhtautta täällä ei pidetä minään. Ken tahansa\nkatsoo oikeudekseen ryöstää -- (Vaikenee.) Ja mikä on suurin kurjuus:\nnainen itse alentuu.\n\nAINO. -- ei tunne arvoansa.\n\nELSA. Nykyinen polvi on turmeltunut auttamattomiin.\n\nAINO. Mutta uuden polven eteen vielä voimme työskennellä. Elsa, minä\nrupean opettamaan tehtaan lapsia!\n\nELSA. Se on jalo päätös, Aino kulta. Ja Lyylin lapsen me pelastamme.\n\nAINO. Otamme, niinkuin Martta esitti.\n\nALPO. Enkö siis ole tehnyt enemmänkin kuin minulta voitaisiin vaadia?\nTurhaa tässä minulle saarnataan.\n\nVILHO (lyö häntä olalle). \"Kaikki on turhuus ja hengen vaiva\", sanoo\nviisas Salomo.\n\nALPO. Pyytän, ettei Jumalan sanaa pilkata, ainakaan minun\nläsnäollessani!\n\n    (Menee vasemmalta.)\n\nELSA (hänen jälkeensä). Tekopyhä! (Vilholle.) Eikö sinua hänen\nkäytöksensä loukannut?\n\nVILHO. En ymmärrä: olen milt'ei hyvilläni jostain.\n\nELSA. Mistä sitte?\n\nVILHO. Ettei heistä tule paria.\n\nELSA (katsoo kysyvästi häneen).\n\nVILHO (välinpitämättömästi). Sen kaupan takia vaan.\n\nAINO (kuin itsekseen). Että lapsista tulisi valistuneempia ja parempia\nkuin --\n\nVILHO (tarttuu hänen käteensä). Salli minun puristaa kättäsi, Aino!\n\nAINO (epäluuloisesti). Hm.\n\nVILHO. Rehellisen työmiehen vilpitön kädenpuristus, kirkas kyynel\nkiitollisesta sydämmestä on oleva --\n\nAINO (vetää kättään pois). Hm!\n\nVILHO. -- ainoa palkintosi kaikesta siitä vaivasta, minkä näet tämän\nkansan hyväksi, kaunis sirkkuseni!\n\n    (Suutelee kättä.)\n\nAINO (tempaa kätensä pois). Ei meidän enää sovi leikitellä!\n\nVILHO. Ei. Juhannuskokko saatava.\n\n    (Rientää vasemmalle, kallion taa.)\n\nPUHOS (tulee tehtaalta, huomaa kohtauksen, tervehtää Vilhoa\nsivuuttaissaan.).\n\nAINO. Aika hulivili!\n\nELSA. Pinnalta. Hänkin on kuin kansa --\n\nMOLEMMAT. -- salalaatikko.\n\nAINO (huomaa Puhoksen tulevan). Jo alkavat tulla!\n\nELSA. Nyt siis on sinun kannettava kortesi --!\n\n\nToinen kohtaus.\n\nAINO (astuu siltaa kohden).\n\nPUHOS. Täällpäiks Keisar' _nyt_ liikkuu pyyvyksillää?\n\nAINO ja ELSA. Keisari --?\n\nPUHOS. Ka inssinyör'. Eiks siinn oo yks pitkä' huiskia, siljänaamane\nmies?\n\nAINO. Mitä pyydyksiä hänellä on?\n\nELSA. Lohia joskus onkii huvikseen.\n\nPUHOS. Ka lohist en tiijä, (veitikkamaisesti katsoen Ainoon) mut särkii\npyytää ... kirkassilmii, supukkasuit.\n\nELSA (näyttää ymmärtävän).\n\nAINO (hämillään). Löytyykö koskessa särkiä?\n\nPUHOS. On erähii, rantamill.\n\nAINO. Empäs minä ole saanut.\n\nPUHOS. Ka (matkii, nenäänsä puhuen) \"toisinaa syöp', ja toisinaa ei\nsyö\", sano' Joensuu' rikas.\n\nAINO (ei huomaa tarkoitusta).\n\nILVES (tulee vasemmalta. Puhokselle). Yksi'ks sie tääll vast ootki?\n\nPUHOS. Ka yksi', meikäläisiä.\n\nILVES. Ens'mäine ku Esa taivaass!\n\nAINO. Olette menossa pyytämään palkkain lisäystä?\n\nPUHOS. Ka on aije.\n\nILVES. Näi kessää vastekka: talve vara hankittava.\n\nELSA. Mutta _teillähän_ on työtä ympäri vuoden, varma tulo kesänsä,\ntalvensa.\n\nILVES. A kesäst-aikaa määtiiä muuall tienaat enemp'.\n\nAINO. Entäpä jos ette sitte talveksi pääsekkään takaisin tehtaasen?\nKerronko pienen sadun, hyvin lyhyen?\n\nPUHOS. Männööhä _lapsill_ saakkunoi!\n\n    (Huuhka, Jäntti, Ijäs y.m. työmiehiä tulee vasemmalta.\n    Pysähtyvät kuuntelemaan, Ijäs koko ajan toisten selän takana.)\n\nAINO. Oli kerran koira, jonka oli onnistunut siepata suuri lihapala\nsuuhunsa. Käveli porraspuuta myöten virran yli. Katsoi veteen: luuli\nnäkevänsä toisen koiran, jolla oli vielä isompi lihapala.\n\nELSA. Vesi näet isontaa kuvan.\n\nAINO. Ahneus petti viisauden: koira hyppäsi virtaan, ryöstääkseen\ntuolta toiselta hänen saaliinsa. Sitä haukatakseen aukasi suunsa:\npudotti oman lihakappaleensa, jonka virta vei. Samalla kuvakin katosi.\nSai kylmän kylvyn päällepäätteeksi. Sen pituinen se.\n\nHUUHKA. Parahiks' ol'ki nii ahneell!\n\nUSEAT. Koiraks vertaa!\n\nAINO. Ei millään lailla! Tahdoin vaan kehoittaa ajattelemaan\npitemmälle, tulevaisuuteen.\n\nJÄNTTI. Tääll ollaa kuolevaisii.\n\nPUHOS. Kuha' saap' päivän iltaa' ja henge huomisee.\n\n    (Antero tulee oikealta. Elsa ja Aino menevät huvimajaan.)\n\nILVES. Tuoltha patruun tullookki!\n\nJÄNTTI (huolissaan). Männää, vellot, tasa'iest'!\n\nHUUHKA (Puhokselle). Nyt sie paa kieleis ohueks'!\n\nANTERO. Miehillä taitaa olla konttoriin asiaa? Se on kiinni jo, juhlaa\nvasten.\n\nPUHOS (ottaa lakin päästään, kumartaa kömpelösti). Myö täss ollaa tultu\nni kumppaniloihi ku issemmökki puolest anomaa' patruunalt lissää\nnykyisii' työpalkkoin.\n\nJÄNTTI. Kesält vaa.\n\nANTERO. Olen sitä omasta ehdostanikin ajatellut, mutta ei näyttäisi\nkannattavan --\n\nILVES. Jos jättäs' vähemäks' ne maaostot!\n\nANTERO. Kellä on nureksimista niissä? Puhos: etkö saanut täyden hinnan?\nHuuhka, Jäntti --?\n\nUSEAT (vitkastellen). Veittä huokiall!\n\nANTERO. \"Huokealla\" se on totta! Muuten minun varoillani ei olisi\ntehdasta tuossa. Mutta _pilkkahinnalla_ en ole --\n\nUSEAT. _Polust_ ootte ostant!\n\nANTERO. Aivan pilkkahinnalla en ole ottanut keltään, vaikka joku olisi\nantanutkin.\n\nUSEAT. _Vallinkorvalt_ --?\n\nANTERO (keskeyttäen). Vallinkorvan kanssa minulla ei enää ole mitään\ntekoa, eikä _saa olla_ teilläkään.\n\nUSEAT. Mut _meill o_.\n\nJÄNTTI. Panniit ehoks', jott Vallinkorvaa ei pitäs' ero'ttaa työst.\n\nANTERO. _Siihen_ ainakaan minä en suostu.\n\nILVES. Kyll ne sitä vaatiit.\n\nUSEAT. Yhte'ne assii.\n\nANTERO. Vaikka ajattelisikin työmiesten kiinnittämistä tehtaasen,\n_osalle_ ... että heilläkin olisi sananvaltaa, niin _aina tässä täytyy\njonkun olla isäntänä_.\n\nILVES. Ka patruunha isäntä lienöö.\n\nANTERO. Mikä isäntä se on, joka ei saa itse päättää, kenen pitää\ntyössään, kenen ei? -- Ei, hyvät miehet! Jos minulta kerran _isännyys_\notetaan, menköön _tehdas myös_! Seiskoon ... tai kävelköön, yhdentekevä\nsiinä tapauksessa.\n\n    (Äänettömyys.)\n\nUSEAT. A _palkoist_ --?\n\nPUHOS. Vaikia on perree kanss tulla toimee' --\n\nANTERO. Suittaa olla. Tietää sen, mitä tuhlaava talous nielee.\n\nILVES. Tietää mar' patruun.\n\n    (Äänettömyys.)\n\nANTERO. Paljoko teillä on aikomus pyytää lisää?\n\nTYÖMIEHET. Neljäis osa!\n\nANTERO. Viiskolmatta prosenttia! Oletteko mieltä vailla?\n\nUSEAT. Maakaupoiss tienaatte.\n\nANTERO. Riittää jo niistä! -- Niin suuri korotus kävisi yli voimieni,\nvaikka kuinka tahtoisin.\n\nILVES. Eiks patruun _tahokkaa_?\n\nANTERO. Siellä pajassa oli viime yönä sellaiset puheet, joita en ole\ntäällä ennen kuullut.\n\nPUHOS. Taisiit oll vähä kiihko'ssaa miehet.\n\nJÄNTTI. Mut _assii_ on assii.\n\nANTERO. _Minulle_ se asia ei ole sama: korotanko palkat omasta\nhalustani vai uhkausten pakosta.\n\nPUHOS. A vähempää' korotuksee patruun vois' käyvä?\n\nANTERO. Ja tulisitte taas jonkun viikon päästä uudestaan?\n\nUSEAT, Ei het'-huomenna.\n\nANTERO. Saadaanpas nähdä taas tulevana keväänä. -- Yli kymmenen\nprosentin en voi --\n\nJÄNTTI. Ei ne siihe tyyvy, mie pelkään.\n\nILVES, sitte USEAT. Ei tyyvytä. Ei!\n\nANTERO. Muistakaa myös muuan seikka: jos minut ajatte kumoon, saatte\npian isännäksenne _ulkolaisen_.\n\nUSEAT. Tulkoo jos!\n\nANTERO. Silloin olisi toinen nuotti. Ihmettelisitte itsekin, minne on\nkadonnut _suomalaisen säveys_.\n\n    (Äänettömyys.)\n\nJÄNTTI, sitte USEAT. A _Vallinkorva_ --?\n\nANTERO. Kuulitte jo. Enempään en voi taipua.\n\nPUHOS. Siitt viijää se vastaus?\n\nANTERO. Saatte viedä. Vallinkorva ja muut kiristyskeinot mielestä pois!\n\nTYÖMIEHET. _Siitt se on iess!_\n\nANTERO. Mikä on edessä?\n\nTYÖMIEHET. Työlakko on iess.\n\nANTERO. Ajatelkaa päänne ympäri, ennenkuin ryhdytte mihinkään! _Isännän\nhäviö: työmiehen nälkä_. (Huomaa Ijäksen, vaikka tämä on koettanut\npiillä.) Onko Ijäkselläkin syytä?\n\nIJÄS. Mie vaa kassomaa'.\n\nANTERO. Sinulle tahtoisinkin vähä jutella.\n\n    (Menevät oikealle. Elsa ja Aino seuraavat.)\n\nTYÖMIEHET. Siitt se on iess!\n\nVILHO. Olen sen monasti kertonut.\n\nUSEAT. En kait mie oo kuullt.\n\nPUHOS. Mie kerra kuulin, mut paremi on päässäin, ku kuulen kahist.\n\nVILHO. Jos hänet sitte kerron. -- Kun palvelin kaartissa ja olin Turkin\nsodassa --\n\nVALLINKORVA. Turki soass...! Olit sie viel miss! Oisit osannt syntyy\naikasempaa'.\n\nVILHO. Sivuasia. -- Oli tapeltu monta viikkoa Plevnan luona, mutta\nlinna ei antautunut. Miestä kaatui kuin heinää --\n\nPUHOS. Mahomett' ol' julmaa puolestaa.\n\nVILHO. -- vihollinen esti ruokavarain tuonnin meiltä, jos mekin\nheiltä --\n\nHUUHKA. A se vet' hoikaks'?\n\nVILHO. Veti se: -- maa oli syöty puista, yksin lehdet puista ja\nkuoretkin --\n\nUSEAT. _Kuoretki?_\n\nPUHOS. Ka semmo'ne sotaväe paljous.\n\nVILHO. -- yhtenäkin aamuna kuleksin pitkin leiriä, niin miehet istuvat\ntelttainsa edessä ja imeksivät saappaitaan --\n\nILVES. Jo ol'ki siitt tiukat paikat!\n\nUSEAT (näyttävät epäileviltä).\n\nVILHO. -- kulen siinä keisarin teltan ohi, niin keisari huutaa minut\nluokseen --\n\nPUHOS. Se ol' näät se vainaa, jonka murhasiit.\n\nHUUHKA. Helssingiss kuvaki, kuuluu.\n\nVILHO. -- keisari on aamukahvilla. \"Täss' on viimmeinen voileipä\nmullakin\", sanoo. \"Kahvia saisit kupin, mutta _kermaa_ ei ole. Taitaa\ntässä päivemmällä vielä tulla naisvieraita minulle: Englannin\nkuningatar aikoi tulla, vanha ihminen. Kaikkiakin! Etkö lähde Vilho\",\nsanoo minulle, \"etkö lähde yhteen matkaan vähä kävelemään --\"\n\nJÄNTTI. Louhka mies se vainaa.\n\nUSEAT. Hitot, ku tappoit!\n\nVILHO. -- mitäs, läksinhän minä. Astutaan ulos leiristä, niin jopas\ntulee metsän laidassa musta lehmä vastaan --\n\nVALLINKORVA. Onnellaa pöllöki seilaa.\n\nVILHO. -- maanitellaan lehmä luoksemme, ja minä senkun käyn\nlypsämään --\n\nIIKKA. Sattu'ks astiaa?\n\nVILHO (vähä hämillään). Lakkiini lypsin. -- Keisari piti kiinni, että\nlehmä pysyi paikallaan --\n\nVALLINKORVA. Ossaat sie laatii.\n\nVILHO. -- siinä pidellessään juttelee, että \"ei se ole mikään ilo\nkeisarinakaan olla: paljo suita syötettävänä\". -- \"Eikö vaihdeta\nvirkoja\", kysyn minä. -- \"Vaihdetaan jos\", sanoo keisari.\n\nUSEAT. Vai nii sano'.\n\nILVES. Ei pyytänt parissoi?\n\nVILHO. Ei penniä vaatinut. -- \"Lypsävät valtakunnan rahastoa\", sanoi,\n-- \"Jokainenhan sitä lypsää, niinkuin sinä siinä lehmää: minun ei auta\nmuuta kuin _pidä sarvista kiinni vaan_\", sanoi --\n\nUSEAT. Paikallee sano'!\n\nPUHOS. Sill viisiiks inssinyör' kerto' viimeks'ki?\n\nVILHO. En muista tarkkaan.\n\nJÄNTTI. Ehä mie _patruuna' syyks'_ oo panntkaa!\n\nVILHO. Kukas tässä on patruunasta puhunut?\n\nHUUHKA. Kyll myö haistetaa!\n\nVALLINKORVA. -- makkara pussist. Täss seisotat narrinais! Yksii --!\n\nIJÄS (tulee oikealta). Patruunall ei ois ouvot tuumat tekkeill.\n\nUSEAT. A milla'set tuumat?\n\nIJÄS. Taipu's, kuuluu, ottamaa' työmiehet osall.\n\nPUHOS. Sen jos patruun tekis --\n\nIJÄS. _Lykkäytymmää_ se pitäs' saaha, se lakko.\n\nUSEAT. Nii, lykkäytymmää'.\n\nVALLINKORVA. Ei teist oo.\n\nUSEAT. Vois'ha vähä vuottaa.\n\nVALLINKORVA (hiljaa Vilholle), Meinaat sie miust viijä _voito_? No, ei\nsiint vihhaa.\n\nVILHO (katsoo häntä ääneti).\n\nVALLINKORVA (työmiehille). _Vuotoksee_ kerra jäänöö, voip' lauhtuu.\n\n    (Nojaa sillan kaidetta vasten, katsoen koskeen.)\n\nIIKKA (samoin).\n\nUSEAT. Älä luule, jos _pyhäst_ yl' --.\n\nVILHO. Eikö tässä nyt saada mitään juhannusiloa toimeen? Laulakaa edes,\ntytöt, jotakin!\n\nTYTÖT (toisilleen). Laula sie! -- Ehä mie ossaa. -- Laula sie! -- Em\nmie.\n\nVILHO. No, mutta Vallinkorva ... ettekös Te ole vanha laulaja? Siellä\nvalssipajassa kyllä vetelitte \"Ruomi röykkiää\".\n\nIIKKA (valmistautuu säestämään kanteleellaan). A laulakais isä!\n\nVALLINKORVA. Ni miust _issestäin_, se laulu?\n\nUSEAT. Nii! Laula sie!\n\nVILHO. Tosiaankin! Olemmehan Karjalassa.\n\nVALLINKORVA (vastahakoisena, sitte oikaseksen). Se o \"_hävinnee muisto_\"\nnimeltää. (Laulaa.)\n\n    Usjast' tulloop' miull aika ettee,\n    Ku pirttii' uutee mie kullan toi',\n    Anno'n avvaimet kullan kättee,\n    Ja huilut iloisest' vastaan' soi:\n    \"Siljä mailman tie!\"\n\n    Takkavalkia se loimuel',\n    Ja kulta puuhas' nauruss sui'.\n    Silt se tuntu', siinn ku silmäel',\n    Jott kaikk' miu kottiin' kaunistui:\n    \"Siljä mailman tie!\"\n\n    Katoss orretki uuvet kiilsiit,\n    Ku tulomaljoi myö maistettii,\n    Seinät puhtaat vaa silmiss vilskiit,\n    Ku syämet kirkkainn myö tanssittii:\n    \"Silja mailman tie!\"\n\n    Päivä laskoo ja länteen siirtyy,\n    A ruskon hetkeks' vaa heittelöö,\n    Takkavalkia hiljaa hiiltyy,\n    Kaikk' siitt pimiään peittelöö:\n    Synkkä mailman tie!\n\n    Lemme liekki kanss usjast' sammuu,\n    Rakkaus kauniski kattoo pois.\n    Syäme sisuspuol' sillo tummuu --\n    A ken ei rintaisa riemuks' jois'?\n    Liukas mailman tie!\n\n    Syämest huuhtelen mailman pilkat --\n    Mut orret päälläin om mustuneet --\n    Kunnes tanssin ja laulan illat:\n    \"_Jos ois miu orteni viel uuvet_!\"\n    Liukas mailman tie!\n\nILVES (lyö häntä olalle). Paljo siull on tehty vääryyttä. (Muille.)\nEiks siitt oo?\n\nTYÖMIEHET (liikutettuina). Nii o! -- Iess se on kuitenki! (Kokko\nsyttyy kalliolla.)\n\nKAIKKI (paitse Vallinkorva). Kokko! Eläköön! (Muut menevät sinne;\nVallinkorva, nyrkkejään puiden, tehtaalle päin.)(Antero, Elsa ja Aino,\ntulevat keskustellen oikealta.)\n\nELSA. Suostuthan, Antero?\n\nAINO (yht'aikaa). Suostukaa, setä!\n\nANTERO. Antakaa edes hiukan ajatella! (Huomaa Vallinkorvan.) Taisipas\nse vaikuttaa, että selitin Ijäkselle.\n\nNAISET. Kuinka niin?\n\nANTERO (osoittaen Vallinkorvaa). Ettekö näe ilmapuntaria, ha -- ha!\n\nELSA. Mutta suostuthan siihen meidän --?\n\nAINO (halaa häntä). Suostukaa, rakas kulta setä!\n\nANTERO. Paljo minulla nyt on \"suostumista\", yhteen aikaan kaikki.\n\nNAISET. Meille ei muuta kuin tämä.\n\nANTERO. Niistä ei tiedä, _aviottomista_. Niin vaaran alaista: vielä\ntulee elättämään käärmettä povellaan.\n\nELSA. Käytän kaikki keinot, uudenaikaisimmat kasvatusopilliset --\n\nAINO. Niin, uudenaikaisimmat.\n\nANTERO. _Poika_ se oli?\n\nNAISET. Niin.\n\nANTERO. Ottakaa hänet sitte!\n\nNAISET (hyväillen häntä). Kiitos, Antero -- setä!\n\nANTERO. Joku teillä aina pitää olla \"harrastus\". Muuten ette voi hyvin.\n\n    (Menevät kokolle, joka taas leimahtaa.)\n\nYHTEISLAULU KOKOLTA. Eläköön!\n\n\n\n\nViides kuvaelma.\n\n\nPesuranta Vallinkorvalla. Oikealla talo, porstuan ovi auki; oven\noikealla puolella kaksi akkunaa. Vasemmalla ulkohuonerakennuksia,\nvanhoja ja rappeutuneita. Perällä kosken ranta. Etualalla pata tulella,\npesinpunkka ja pari vesisaavia, kaikki täynnä pyykkivaatteita. Seutu\nalastonta kivikkoa, joka takalikolla oikealla kohoaa mäeksi. Yksinäinen\nkataja kasvaa mäellä, muuten orjantappuroita y.m. rikkaruohoa.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\nKaisa pyykinpesussa, keittää ja huuhtoo vaatteita.\n\nEsiripun noustessa kuuluu talosta lapsen itkua, joka heti taukoo. Lyyli\ntulee ovesta, avopäin ja paljasjaloin, hihat ja liepeet ylös\nkäärittyinä, samoin kuin Kaisallakin.\n\nIlves tulee kiivaasti vasemmalta.\n\nILVES. Tuliks siu issäis kottii?\n\nLYYLI. Ei ole näkynyt.\n\nILVES. Voipas perhana!\n\nLYYLI. On kait tehtaalla, juhannuksen vietossa.\n\nILVES. _Eikä_, sielt mie tulenki. Inssinyör' kaikk' velloop'\nmieleseksee! (Aikoo palata, mutta pyörähtää ympäri. Osanottavasti.) A\nnii se nyt käi, Lyyli! Ku kuusee' kurkottaa, ni katajaa' kapsahtaa. Nyt\nse Lyylin jätti ku ammutu varikse. (Menee vasemmalta.)\n\nLYYLI (astuu pesinpunkalle kiertämään pyykkiä). _Jätti!_\n\nKAISA. Jo sen arvas'ki.\n\nLYYLI. Hyljätty ... muka! Niin pimeältä kuin näyttääkin, äiti, tuntuu\nnyt kepeämmältä, kun välimme tuli selväksi. (Tuijottaa koskeen.)\n\nKAISA. Pelkoha se tappaa, eikä kuolema.\n\nLYYLI (astuu lähemmäksi koskea). Kuuletko, äiti?\n\nKAISA. A mitä?\n\nLYYLI. Miten se soittaa --? \"Tule Lyyli ... tule pois ... pian!\"\nNiinkuin äiti mun pienenä ollessani.\n\nKAISA. Mitä sie hupsuttelet? Ois' siitt miullki olit koskee' mänemist:\nku _sie_ synny't ... ja enne' ja jälkee'.\n\n    (Vallinkorva tulee oikealta, muassaan vanhanpuolinen pitkätukkainen\n    ja -partainen mies, venäläisten tavoin paidan lieve housujen\n    päällä. Puhuu itäisempää murretta, jossa m.m. s on eräänlainen\n    suhuääni. Hän on metsäkauppias Semen Ivaska.)\n\nLYYLI (tarkoittaen Vallinkorvaa). Eikö hän ole isäni?\n\nKAISA. Mitäs sie kaikill tiijoill? (Katsoo tulijoihin.) Ka Ivaskan\nmatkoiss! Taas juopotelleet.\n\nIVASKA. Shiu mutshuis, Jakoff Matveitsh, da tytär shinun? Kak staroova?\n-- \"Ivashkan matkoish'\" _hyvä_: matkoa tehnyt ijässhäin ylen äijy,\nShuomet, Ruotshit, Venähet shamonnut -- (Yht'äkkiä tarttuu\njalkoihinsa.) Piesshahiset, nää jallaat! (Lyylille.) Ylen oot lempo\nshoma! Tässh tauvin kera da ishon ijän kera gävelet: yhtäkaikk\nkuteloittaa.\n\nVALLINKORVA. A miull o assiit huonost', Semen Pavlovits. Männyt tuo\nhuuhkaimen pesä. Puol' velast viel siittenki maksamatt.\n\nIVASKA. Ruotshin laki, koira laki: verost, velast ryövätään. A Venähen\nlaki moshna -- (Tarttuu jalkoihinsa.) Shieglahiset, nää --!\n\nLYYLI (Kaisalle). Suomea sanoo Ruotsiksi.\n\nIVASKA. Venähen laki moshna: vilussh huoneessh pietääh, da shelgääh\nluimitaah -- a _ei ryövätä_.\n\nVALLINKORVA. Nää sen mänettiit, miu talloin. Jos mie mitä yritin\noijast, het' ol': \"häpäset isseis ... mitä sie määt häpäsemmää'\nissiäis\". Yksii ruukkilaise halunkkii!\n\nIVASKA (tarttuu jalkoihinsa). Shieglahiset --!\n\n    (Kuuluu lapsen itku.)\n\nLYYLI (rientää tupaan).\n\nVALLINKORVA (Kaisalle). Siinn o siu kiertokouluis ja kansakouluis,\nsiinn o Helssingi huushollikoulut ja keittokoulut. Nyt onki miu\nvuoroin. (Menee tupaan, palaa heti, Lyylin hattu ja päivänvarjo\nkädessä.)\n\nIVASKA (sill'aikaa). Tyttö ylen shomah: ei hyvä mushikall olla moinen\nshoma. Ruukin ääressh brihat turmeloot, shieglahiset --.\n\nKAISA (herkiää työstä, järjestää pukuaan). Katumoiks' kauneuski\ntoisinaa.\n\nVALLINKORVA (pannen päähänsä Lyylin hatun, sitte matkivinaan naisten\nliikkeitä). Hatull häpiät peitetää. Näättäks fröökynää? -- Näi, näi\nsitä sipsutettaa, heilutellaa purstoo ku västäräkit. Tulloo herran\nketale vastaa': (kävelee Ivaskan ohi) kas sillo silmii muljautellaa,\neivät taho pääss kestää. Oom mie siks' vähä mailmaa nähnt, Ivaska, --\nmieki. (Jättää kapineet nurmelle).\n\nKAISA (menee tuvan ovelle).\n\nLYYLI (tulee häntä vastaan). Aikooko äiti --?\n\nKAISA. A käyn mie kokolla tok' juhannuksenn.\n\nVALLINKORVA. Kun viissit vanhollas!\n\nKAISA. Vanhemp sie oot. Menee tupaan, josta pukeutuneena kohta lähtee\nnurkan taitse.\n\nVALLINKORVA (katsoo hänen jälkeensä).\n\nMARTTA (sillä välin tullut vasemmalta, korjaa tulta padan alle.) Viel\ntosiaa viissiip'. Siut heittää yksinäis pesemää'.\n\nLYYLI. Ehkä saan ne yksinkin, enimmät.\n\nVALLINKORVA (Ivaskalle). Sie voitki yöpyy meill, Semen Pavlovits:\nylihuomenn sie vast pääset tillii'. Kontuor' o kiin.\n\nIVASKA. Piesshahine! Potra miesh oot ylen, Jakoff Matveitsh. (Menevät\ntupaan.)\n\nMARTTA (katsoo vasemmalle). _Ottaat_ ... oo huoleta! Nyt se on valmis.\n\nELSA ja AINO (tulevat vasemmalta, Aino polkupyörällä).\n\nAINO. Minä menen katsomaan. (Menee tupaan.)\n\nELSA. Päivää, Lyyli!\n\nLYYLI (pukuaan häveten, vastaa tervehdykseen).\n\nELSA. Mieheni suostuu.\n\nLYYLI (hidastellen). Mutta -- --\n\nELSA. Mitä?\n\nLYYLI (innostuneesti). Jos kuitenkin pitäisin lapsen luonani?\nMuuttaisin kauvas, kauvas pois näiltä mailta ja alottaisin uuden elämän\nsiellä?\n\nELSA. Se on vaikeampi kuin luuletkaan. Niin harvoin sellaiset\naikomukset ovat toteutuneet. Tunnetko tilastoa siltä alalta?\n\nLYYLI. Vieläpä minä mitä. Uskoisin vaan onnistuvani.\n\nELSA. Mitä sinuun tulee, en sitä tahdo enkä saata epäillä. Mutta\nparemmassa turvassa olisi lapsesi --\n\nLYYLI. Niin ikävä erota.\n\nELSA. Ei sinun tarvitse hänestä erota, ainakaan vielä.\n\nLYYLI. Kuinka, rouva?\n\nELSA. Hoitaisit häntä meillä.\n\nLYYLI (iloisesti). Siinä tapauksessa --!\n\nELSA. Mutta yksi seikka: lapsesi ei koskaan saa tietää, ketkä ovat\nhänen oikeat vanhempansa.\n\nLYYLI. Se on raskasta, kovaa.\n\nELSA. Maailma on niin kova. Lapsesi onnelle se on välttämätöntä; muuten\nvoi onnettoman syntyperän tieto katkeroittaa koko hänen elämänsä.\n\nLYYLI. Käsitän!\n\nMARTTA (yht'aikaa, liikutettuna). A rouva haastaa ku enkel'. Mie sen\noon nähnt käyvä' tottee omass kohassain. Usko Lyyli: siinn assiiss\nrouva tapas' paikallee.\n\nELSA (Lyylille). Tule huomen-aamuna varhain! (Menee tupaan.)\n\nLYYLI. Kuinka hyvä Te olette!\n\nVILHO (tulee vasemmalta). Terveheks!\n\nMARTTA. A mie jo lähenki. (Menee vasemmalta.)\n\nLYYLI (vetäytynyt pesinpunkan taa, järjestäen pukuaan).\n\n\nToinen kohtaus.\n\nVILHO. Kas ahkeruutta! Muu maailma nyt pyhittää juhannusaattoa.\n\nLYYLI. Enemmän tämä on huolimattoman työtä: pyhää vasten. -- Insinööri\nkait isääni --?\n\nVILHO (keskeyttää). Sano vaan \"Vilhoksi\"! Tiedän minäkin nimesi, Lyyli.\n\nLYYLI. Kuinka minä --?\n\nVILHO. Niinkuin minäkin. Se kuuluu hauskemmalta ja lyhentää puhetta,\nsäästää aikaa.\n\nLYYLI. Eipä meillä niin paljo taida olla puhelemisia.\n\nVILHO. Kuka sen vielä tietää! Etkö ole oppinut sinuttelemaan miehiä?\n\nLYYLI. Sanoin _yhtä_.\n\nVILHO. Häntä, joka tänään hylkäsi Lyylin?\n\nLYYLI. Jos se olisi tapahtunut ennen!\n\nVILHO. Rakkaus lopussa?\n\nLYYLI. Miten lie alkujaankaan ollut _hänellä_.\n\nVILHO. Entäs Lyylillä?\n\nLYYLI. Miksi kyselet? (Kuin itsekseen.) Olin lapsi vielä silloin,\nkaikkea kuvittelin. Väkisin piti päästä pois näistä oloista, ylemmäksi\nmuka tätä ympäristöä.\n\nVILHO. Niin luonnollinen pyrintö! Mutta päinvastainen kuin minun haluni\npäästä takaisin näihin oloihin, kansaan.\n\nLYYLI (hymyillen). Siis olin vastaantulija.\n\nVILHO. Niimpä kyllä. Ja vastaantulijat tervehtävät, pysähtyvät\npakinoimaan. (Ottaa Lyylin käden. Istuvat rantakiville.)\n\nLYYLI. Silloin näytti niin toiselta kuin todellisuus on ollut: kaikki\nniin suurta ja kirkasta kuin unessa.\n\nVILHO. Olet paljo kärsinyt?\n\nLYYLI. Luullakseni.\n\nVILHO. Rakastit häntä?\n\nLYYLI. Niin uskoin.\n\nVILHO. Kuinkas nyt?\n\nLYYLI. Älä kysele! Se kiusaa minua.\n\nVILHO (alakuloisesti, päästää hänen kätensä). Siis lemmit vielä?\n\nLYYLI. En! Halveksin ... tuskin sitäkään.\n\nVILHO. Viha vielä voisikin kääntyä rakkaudeksi. (Nousee kävelemään.\nItsekseen.) Tekeekö sääli tietä rakkaudelle? (Ääneen, pysähtyen Lyylin\neteen.) Se roisto: pilannut kelpo tytön!\n\nLYYLI (kätkee kasvonsa, nytkähtää).\n\nVILHO. Mutta kärsimys puhdistaa.\n\nLYYLI. Miksi Te ... sinä ... herra ... Vilho ollenkaan puhut minulle --\ntällaiselle?\n\nVILHO. Älä ole katkera, Lyyli! (Äänettömyyttä.)\n\nLYYLI (arasti). Minä vaan pelkään --\n\nVILHO (istuu taas). Mitä pelkäät?\n\nLYYLI. Kuinka sen selittäisin? En ole kellenkään näitä puhunut. Olen jo\nalkanut kotiutua hautaani, melkein kuin nauttinut siitä, ettei minusta\nkukaan välitä enkä itse ole kenellekään rakkauden velassa. Pelkään,\nettä syntyisi joku tunne ... joku toivo, joka -- (vaikenee.)\n\nVILHO. -- joka sinut nostaisi _ylös haudasta_?\n\nLYYLI. Niin: että taas täytyisi alkaa elämään. En tahtoisi ... en\njaksaisi. Pelkään --\n\nVILHO. Toivoa pelkäät. Älä jätä toivoa! (Kuin itsekseen.) Voiko tulla\nniinkin pitkälle, että toivoa pelkää?\n\nLYYLI. Tällään on helpompi.\n\nVILHO. Entä _äidintoivo_?\n\nLYYLI (innokkaasti). Äidintoivo! -- Niin se on! Mikä muu enää tekisi\nsärjetyn sydämmen eheäksi?\n\nVILHO (katsoo häntä silmiin). Rakkaus! (Lähtee kävelemään. Sytyttää\npaperossin, mutta vedettyään muutamia savuja, yrittää pistää palavan\npään suuhunsa.) Pystyisikö se kerran minuunkin? Kuinka laulussa\nsanotaan! (Hyräilee.)\n\n    Vaikka me oomme niin hurjia,\n    Niin meill' on luonto hellä:\n    Sydän on kuin kyyhkysen,\n    Ja pää kuin pääskysellä.\n\n(Elsa ja Aino tulevat tuvan ovelle.)\n\nLEENA (tulee hiljaa vasemmalta ja hiipii Vilhon taa. Makeasti hymyillen\ntarttuu hänen käsivarteensa). Tulit ehkes' kassomaa' käs'alojais. Hyvi\nonki sorjat.\n\nVILHO (säpsähtää). Tuo pyryilman lintu!\n\nLEENA (silmää iskien). Ka anna laulu' soija vaa, kulkun auk' olless:\n_valtoi_ on kuulemass.\n\nVILHO. Ketä valtoja? (Huomaa Elsan ja Ainon.)\n\nAINO (Elsalle). Kädet nyrkissä jo kuin vanhoilla sepillä.\n\nELSA. St! _Kaikilla_ niillä on. (Sitte puhuvat hiljaa Vilhon kanssa.)\n\nLEENA (sill'aikaa Lyylille). Siu äitiis o vissii' männt jo?\n\nLYYLI. Jo hän läksi.\n\nLEENA. Kipa silläki. Mie kanss aattelin, oisiks sinn männä vai pysy'skö\nkotonaa, ikä-ihmine. Mut kerra männt Eeroki. Mikä mie oon Tuhkimus\nkotonn istumaa'? (Rientää vasemmalta.)\n\nVILHO (Lyylille). Isäsi on kait sisällä?\n\nLYYLI. Niin.\n\nVILHO (aikoo mennä tupaan, mutta jää kuuntelemaan).\n\nELSA (Lyylille). Siis huomen-aamuna?\n\nLYYLI. Eihän siitä vaan ole minulle mitään vaaraa, edesvastausta?\n\nElsa (hämmästyy). Kylläpä ovat syvällä teissä epäluulon juuret.\n\nVILHO. Enemmän avomielisyyttä, lähestymistä molemmin puolin, niin moni\nsolmu aukeneisi.\n\nLYYLI (pahoillaan). Suokaa anteeksi, rouva hyvä! Tulen ilomielin.\n\nELSA. Hyvästi Lyyli! Luota minuun: kasvattaessa lastasi käytän\nuudenaikaisimmat kasvatusopilliset --\n\nAINO. Niin, kaikkein uudenaikaisimmat keinot. (Menevät vasemmalta.)\n\nALPO (tulee oikealta. Katsoo Vilhoon ja Lyyliin). Jos en häirinne\nherrasväkeä?\n\nVILHO. Vapaassa lännessä sellaiset miehet kastetaan tervaan ja\nvieritellään höyhenissä.\n\nALPO. Hoo! Mistä nyt tuulee? Siveyspuuska siltäkin ilmalta.\n\nVILHO. Herra Leiniö! En kehoita Teitä monasti astumaan tielleni. (Menee\nkiivaasti tupaan.)\n\nALPO. Ainahan minä pitän sinusta, Lyyli, vaikka siellä täytyi --\nKäsitäthän sinä? Oli myös vähä epäilyksiä vanhempiesi suhdeen. Olenhan\ntavallani vastuunalainen siitä, minkälaisia henkilöitä suojelen\ntalossani.\n\nLYYLI. Etkö yhtään häpee?\n\nALPO. Miksi? Ei se sinunkaan häpeäsi ole. \"Ihmisen vihamiehet ovat\nhänen perheensä\", sanoo raamattu. Nyt olen voittanut epäilykseni ja --\n\nLYYLI. Olen jo sanonut jäähyväiseni sinulle.\n\nALPO. Etkö siis enää tee mitään vaadimuksia?\n\nLYYLI. En.\n\nALPO (ottaa asiakirjan ja kirjoitusneuvot taskustaan). Sen varalta otin\nmyödäni ehtotuksen kirjalliseksi --\n\nLYYLI. Häpeemätön! (Kääntyy poispäin.)\n\nALPO. Puuttuu vaan nimikirjoitustasi, Lyyli. Niin, Lyyli raiska:\n\"sekin, joka ei viadoin ole, autetaan ja pelastetaan hänen kättensä\npuhtauten --\"\n\nLYYLI (keskeyttää kauhulla). Älä pilkkaa pyhää!\n\nALPO (panee asiakirjan takaisin taskuunsa). Voi penseyttä, voi\npaadumusta!\n\n\nKolmas kohtaus.\n\nVALLINKORVA (tulee tuvasta, näkee Alpolla asiakirjan). Jokos siull o\nkonraht', halunkki? Härkä jänikse tavottaa, jos ei enne' ni kattilass.\n\nALPO. Teitä juuri tahtoinkin tavata. (Antaa rahoja.) Tässä ne\nkaksisadaa, tänään maksettavat. Ja sitte --\n\nVALLINKORVA. Ainaks sie oot niit kiinnekirjoi vajjaann? Tiet konrahi,\ntäyven maksat, Lyylin viet vaimokseis -- ka saat.\n\nLYYLI. En milloinkaan mene hänelle, ennen vaikka koskeen.\n\nVALLINKORVA (ihastuneena). -- ku tuolla'sell ... halunkill? Vot: siull\nonki sissuu, Lyyli.\n\nALPO. Pyytän hetkeksi lainata huomiodanne -- setä. Meitänhän oikeastaan\ntulisi olla yhtä puolta -- --\n\nVALLINKORVA (matkii). \"Pyytän andeeksi, minä puhuin Lyyli neidille\"!\n\nALPO. Rahat toimitan pian ja sen välikirjan teen. Mutta kun ei Lyyli --\n\nVALLINKORVA. Siitt sie maksatki patruuna' velan _kuitiks'_ ja minkä\nLyyli tahtoo siint! yli osallaa.\n\nLYYLI. En pyydä penniäkään, kun vaan pääsen --\n\nALPO. Hyvä! (Miettii, tekee päätöksen. Itsekseen.) Hätätilassa _laina_\nisäni perindöä vastaan: ei varkaus, vaan oikotie. (Menee oikealla.)\n\nVALLINKORVA (katsoo hänen jälkeensä). \"Kassotais kanss', sano' piru ku\ntahkoo vääns'.\"\n\nILVES ja IIKKA (tulevat vasemmalta).\n\nVILHO; (tulee tuvasta, Vallinkorvalle). Niinkuin sanottu: kuusikymmentä\ntuhatta.\n\nVALLINKORVA. A paljaast koskest?\n\nVILHO. Niin. Ettekö saa päähänne? _Yksistään koskesta_ ja rannasta:\nkaksi sataa syltä maata, ei enempää.\n\nVALLINKORVA. Mitäs siinn o ennää tekemist? Myöty kum myöty. Saap'\nkärsii nahkassaa.\n\nVILHO. Mutta kauppa ei ole pitävä, kun ette ole antanut hänelle\nkiinnekirjaanne.\n\nVALLINKORVA. Miepä oon luvannt, siitt ku täyve maksaa ja patruuna'\nvelan laittaa suoraks'.\n\nVILHO. Milläpä Alpo ne maksaa näin yht'äkkiä?\n\nVALLINKORVA. Ka sitä mie en tiijä, eikä se miull kuulu.\n\nVILHO. Vaikka hän saisikin maksetuksi, niin oletteko antanut hänelle\nmitään kirjallista lupausta?\n\nVALLINKORVA. Miu matko'ssain onki sana riittänt. Kerra sana ei pitäne,\nsiitt ei kirjatkaa.\n\nVILHO. Olkoon niin. Mutta ei hänellä kuitenkaan ole lainhuudatusta. On\nsiis vielä tilaisuus sukulunastukseen.\n\nVALLINKORVA. Miullako --?\n\nVILHO. Taikka muilla. -- Minulla esimerkiksi.\n\nVALLINKORVA. Sitä mie en ymmärtänt.\n\nVILHO. Ei vielä olekkaan aika ymmärtää, vaan vast'edes. -- Näkemään\nasti! (Menee oikealta,)\n\nVALLINKORVA (vimmoissaan toisille). Kuulittaks työ nyt? -- Kuuskymment\ntuhatt, ja ei ku koski. Nyt vietii kuuvell kaikk', maat ja mantereet,\ntalot ja tantereet.\n\nIVASKA (tullut Vilhon jälkeen tuvasta). Ruotshin laki, koira laki.\n\nVALLINKORVA. Ei sitä laki vient, Ruossi' ei Venähe; ruukin koirat ja\npatruuna' halunkit.\n\nIVASKA. Patruuna viishas herru ylen: kai mailman gashetat luki da opit\ngävih. A herru mi herru -- yhtäkaikk mie likviidissh rengahan shilmääh\npannen. (Menee tupaan.)\n\nVALLINKORVA. Tää ois olltki mies, tää inssinyör', mie oon kassont.\n\nILVES. Ka veiterämp' on tää viel vetämää' nenäst ku muut kukkaa' ...\nsenki \"keisar'\".\n\nVALLINKORVA. Aa -- ymmärrä' mie nyt senki \"sukulunastukse\". Minnuu vaa\nkoetta'siit lepytellä, ni heittäsin valtaan kaikk' assiit: työlakon\nheittä'sin valtaan. E-ei! Minnuu hyö on ilmanki jo pettäneet sivu\nhyvän.\n\nILVES. Nii, veiterämp' on tää viel --\n\nVALLINKORVA (keskeyttää). A mitäs muite kuuluu sinn rosvo'pessää'?\n\nILVES. Uus' pietää kokkous ens' arkenn.\n\nVALLINKORVA. Eihä lapsist oo!\n\nILVES. Ka asjaks' astikka jos korottannoo --\n\nVALLINKORVA. _Ni miut hyö heittäät_. Vai mitä?\n\nILVES. Mitä tehnööt? Ijäs jo alko' olla sekasi' päästään.\n\nVALLINKORVA. Semmo'ne löyhöttäjä! (Hyräillen.) \"Liukas mailman tie\"!\n\nILVES. Mie oon koettant parastain. Oisit isse --!\n\nVALLINKORVA. Nyt mie pysynki syrjäss, _hiljaa ... kuulostan_.\n\nILVES. -- ku sika rukkiiss.\n\nVALLINKORVA. Ei! -- Ku _katajapensas_ tuuless.\n\nIIKKA. Miut patruun ottaa takas', viilaajaks'.\n\nVALLINKORVA (vihastuneena). Ja sie senku mänet?\n\nIIKKA. A lupasin. Tänn yönnä jo.\n\nVALLINKORVA. Issääs' et malta vuottaa?\n\nIIKKA. A kovast _tienaa_ pyhätyöst, sannoit.\n\nVALLINKORVA (katkerasti). Ruuki viisti' villiytyyt omat lapsetki.\n(Malttaa mielensä.) Voit männä: tiijot tuot. (Antaa rahaa Ilvekselle.)\nKäy, viinaa, Ilves! Nyt tul'ki _joulu_, juhannuksenn.\n\nILVES (menee hypähdellen). \"Siljä mailman --!\"\n\nVALLINKORVA. Pois ajjoit ruukist miut ku koiran. Ensi' ryövätää\npaljaaks'. (Lyylille.) Siunki lapseis niihi viel pittää saaha ... muun\nkaike vieneet, miu perehein.\n\nYHTEISHUUTO KAUKAA. Eläköön!\n\nIIKKA. Siell kiljuut ruukkilaiset kokolla.\n\nVALLINKORVA. Kiljukoot, Iikka sie! -- Mie sen viel _poltan_, sen\nryövärii' luolan! Usko pois, _poltan_: yhtenn syks-yönn se \"hohta ku\nhelvetti\", sano' turkuiaine.\n\nIIKKA. A palorahan saavat. -- Mut mie siitt vast tiijänki hyvän\nkonsti': _sulun vaa särköö koskest, on koko ruukki tiessää_.\n\nVALLINKORVA (säikähtää). -- _näi tulva' aikann?_ (Miettii.) Sill neuvoll\npääsis' suorimmittai. (Ihastuksella.) Se ol' miehe tuuma! Nyt sie taas\noot issäis poika, Iikka.\n\nIIKKA. Vähä alkuu tekköö, kyll koski isse puhkasoo lopu'... Mie siint\noon kassont yhe nii kipiän paika.\n\nVALLINKORVA. Oot sie --?\n\nIIKKA. Sillo' kevväill ku käin soutamass, _inssinyör miulla\nsukellutti_.\n\nVALLINKORVA. Aa! Se myö tehhää ... ei, tänn yönnä ei voi, mut tulevann.\n(Lyylille.) Ja sitä sie Lyyli älä virka, vaikk sinnuu siell syöttäsiit\nsiirapill!\n\nIIKKA (kavahtaa). Nii ... älä sie virka!\n\nLYYLI. Niin suuri kurjuus: sadat, monet sadat työmiehet perheineen --!\n\nVALLINKORVA. Ei auta. Kerra _miu nahkain myövät_.\n\nLYYLI. Enimmät syyttömiä.\n\nVALLINKORVA. Antaa toistenki kärsii.\n\nLYYLI. Kuinkas käy itsellenne?\n\nVALLINKORVA. Käipä miten tahtojaa'! Miust ei vällii, senku saan\nkostaneeks'.\n\nIIKKA. Saap' kerran uija _koko kosken_.\n\nVALLINKORVA. Puhas siint tulloo, likapesäst.\n\nLYYLI. Mutta onhan se hirveä rikos. Voiko rikoksella pestä rikosten\njäljet?\n\nVALLINKORVA. A milläs?\n\nLYYLI. Sisästäpäin puhdistus: ensin hillittävä omat himot, lakaistava\noma sielu, sitte esimerkillä, hyvyydellä --!\n\nIIKKA. Kelpaat sie viel esimerkiks'?\n\nLYYLI. Peloittakoon minun onnettomuuteni muita.\n\nVALLINKORVA. O siullki sissuu.\n\nHUUTO KAUKAA. Eläköön!\n\nLYYLI (alkaa koota pyykkivaatteita). En näitä kumminkaan ehtinyt,\nyksinäni.\n\nVALLINKORVA (katsoo saaviin, jossa pesemättömät vaatteet ovat). A näi\npaljo viel likasii? Lyyli, kuulet sie: Jos muite tuletki äitiis', mut\noo sie, kuule, ainn reheline, niiku tähän ast'! Et kavu: muista issäis\nsanonee'!\n\nHUUTO KAUKAA. Eläköön!\n\nVALLINKORVA. Tahottaks työ nähhä, kui _mie pesen pyykkii_? (Heittää\nsaavin täysineen koskeen.) Tullooks puhas vai--?\n\n    (Ottaa Lyylin hatun ja päivänvarjon.)\n\nSorjii ne o siitt olevinnaa kaikk' herrasriehkineet, mut piru niiss o\nsisäss. (Heittää nekin koskeen.) Variksii' pelätit! -- Tuoll viisii mie\nviel laitan ruukit ja patruunat ja kaikk'.\n\nHUUTO KAUKAA. Eläköön! Eläköön!\n\nVALLINKORVA ja IIKKA, sitte LYYLI. Eläköön! Eläköön! Eläköön!\n\n\n\n\nKuudes kuvaelma.\n\n\nTehtaan konttorikartanon pihamaa. Oikealla konttorihuoneen iso akkuna\nsekä ovi konttoriin ja peremmällä ovi saliin y.m. asuinhuoneihin.\nVasemmalla ulkohuonerakennus, jonka yhteydessä on palvelusväen huoneet.\nUlkohuonerakennuksesta pistää esiin kellarin suu. Perällä kosken ranta,\njoka kasvaa tiheää vesakkoa.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\nKesäyön hämärä. Asuinhuoneista hiipii Lyyli kosken rannalle. Tuskissaan\nhuokailee itsekseen.\n\nLYYLI. Kaikki ovat unen helmoissa, aavistamatta uhkaavata vaaraa.\nJokohan isä on liikkeellä? -- Vielä voisi pelastus olla mahdollinen.\nMutta kohta ei ole Vallinkosken tehdasta enää.\n\nMikä vangitsi kieleni eilen, että varoituksen sana jäi sanomatta?\nPuhdistuuko minun häpeäni sillä, että vielä tulen osalliseksi tähän\nrikokseen? Voi kostonhimoa, kuinka viekas se on anastamaan vallan\nihmisessä! Vaikka ensi hetkestä olen ymmärtänyt, että tämä koston\nyritys vie väärään... Alpo yksin on syyllinen. Nyt tulevat kärsimään\ntyömiehet ja patruunan perhe. Niin hyviä kuin he ovat minulle. Ja\nVilho! Siinäkö mun kiitollisuuteni? Tiedän että yön pimeydessä vihamies\nväijyy, mielessä hirveät aikeet, mutta en ilmoita, en saa suutani auki.\nSe ei ole rehellistä.\n\nVilholle voisin puhua, jos hänet löytäisin. Nyt vasta kun vaara on niin\nlähellä, voisin. Mutta uskaltaisinko herättää patruunan, uskoa\nsalaisuuteni hänelle --? (Kiireesti vetäytyy syrjään, kun Vilho ja Ijäs\ntulevat, kalastusneuvot käsissä, keskustellen, oikealta).\n\nIJÄS. Voin mie viel koettaa. Täst aamust yl' ku sais' lykkäytymmää',\nkyll se siitt lauhtu's koko lakkohomma, mie luulen.\n\nVILHO. Ehkä olisi parasta patruunankin saapua kokoukseen, vaikka\nmyöhemmällä? Herättäisimmekö hänet? (Aikoo sisälle.)\n\nIJÄS. Em mie neuvo sitä. Eppäilööt jo minnuuki ja inssinyörii.\n\nVILHO. Mennään sitte me ja tehdään parastamme!\n\nIJÄS. Ratkiaaha ehkes assii, män'pä syttee taikk savvee'. (Menee\nvasemmalta. Vilho aikoo seurata, mutta)\n\nLYYLI (kuiskaa). VILHO!\n\nVILHO (pyörähtää takaisin). Mitä? (Ijäksen jälkeen.) Odottele siellä\nhiukan, Ijäs, heti tulen. (Lyylille.) Valveilla sinäkin ja jalkeilla?\n\nLYYLI. En voi saada unta. On niin vaikea.\n\nVILHO. Mikä sinulla on, Lyyli?\n\nLYYLI. Älkää menkö minnekään tänä yönä, te miehet!\n\nVILHO. Mitä ihmeitä?\n\nLYYLI. On tekeillä kauhea työ: aijotaan _murtaa sulku_ koskesta.\n\nVILHO (hämmästyneenä). Kuka ... ketkä?\n\nLYYLI. Lupaatkos antaa rikoksentekijöille anteeksi?\n\nVILHO. Kuinka sinä pahantekijäin puolesta --? Ei, niitä ei käy\nsilitellä.\n\nLYYLI. Mutta kun minä sen asian ilmoitan, että vielä voidaan estää --\n\nVILHO. Sellainen rikos!\n\nLYYLI. Jospa tekijällä olisi syytä, oikeutettua hänen kannaltaan? Ja\nsitte ... sitte kun minä pyydän.\n\nVILHO. Isäsi?\n\nLYYLI. Niin, isäni: monessa hairahtunut, mutta kuinka kovasti hänen\noikeudentuntoaan myös on koeteltu!\n\nVILHO; (tarttuu hänen käteensä). Kiitos, Lyyli! Sinä olet ...\nsanoinhan, että sinä olet kelpo tyttö. Olet voittanut itsesi: sinä olet\njalo --\n\nLYYLI (torjuen). Ei! Pois!\n\nVILHO (vetää häntä luokseen). Luota minuun, Lyyli!\n\nLYYLI (kuin äsken). Pois! Ei saa --\n\nVILHO. Etkö siis --?\n\nLYYLI. En ... en voi, en saata.\n\nVILHO. Miks'et?\n\nLYYLI. En saa. Olen toisen --\n\nVILHO (päästää hänet). -- omako?\n\nLYYLI (epätoivossa), En, -- jättämä.\n\nVILHO (tarttuu taas häneen). Ei kaikki lesket ole kirkonkirjoissa!\n\nLYYLI (katsoo häntä silmiin. Sitte onnellisena nojaa häneen). Sinä\npelastit toivon --\n\nVILHO. Nyt sinä pelastat tehtaan, koko seudun. Luota minuun: teen isäsi\npuolesta, mitä voin ... niinkuin olisi hän oma isäni.\n\nLYYLI. Oi Vilho! Vieläkö minullekin päivä valkeneisi? (Irtautuu.) Mutta\nnyt ei ole aikaa tuhlata. Niin lyhyt juhannuksena yö. Kosto ei saa\nkohdata viattomia työmiesperheitä --\n\nVILHO. Eikä enoani, patruunaa. Niin kunnon mies, vaikka lienee\nhänelläkin ollut nuoruutensa, kuten meillä kaikilla. Enemmästä sinun\nisäsi häntä kuitenkin epäilee kuin syytä olisi, vaikka sitä ei saa\nhänen päähänsä. (Aikoo mennä sisälle.)\n\nLYYLI. Herätätkö patruunan?\n\nVILHO. Tietysti! Kukas olisi likisempi kuin hän torjumaan vaaraa!\n(Menee sisälle.)\n\nLYYLI (katsoo koskelle). Niin. Pitihän minun se arvata. Mikä häpeä taas\nmeille kaikille!\n\nIJÄS (palaa vasemmalta). Siu kanssko se inssinyör' jäi suustaa kii?\nNiiks tääll o tyttölöist puutos, jott akanatki jo alkaat kelvata\nherroill?\n\nLYYLI. Aina sinä olet myrkyllinen. Enkö mielestäsi jo ole kärsinyt\nkylliksi?\n\nIJÄS. Vielpäs halu vettää yrittämmää'.\n\nANTERO ja VILHO (tulevat keskustellen salista. Anterolla revolveri\nkädessä. Ijäs peräytyy vasemmalle. Lyyli katsoo koskelle, vetäytyen\nsyrjään oikealle).\n\nANTERO. Vallinkorva ei enää ole vaarallinen. Mutta mitä sinä puhuit\nsukulunastuksesta? Vielähän Vallinkorvan poika on alaikäinen.\n\nVILHO (hiljaa). On siinä talossa tytärkin.\n\nANTERO (hämmästyneenä). Niinkö? Sinä ... sinä ajat läpi maailmassa.\nUuden ajan mies! No, sillä lailla!\n\nVILHO. Tyttö minulle on pääasia --\n\nANTERO (nauraa). Arvattavasti. Mutta vähä afeeria rakkaudessa, sehän\nvaikuttaa vaan kuin suolan maku keitossa. Alpoa minun pitää sillä\nuutisella kiusoittaa. Vaikka eihän minunkaan onnistunut naimisella\nsaada noita samoja koskiosia.\n\nOlethan minulle kuin oma poika, ja Vallinkorva sinun tuleva appiukkosi,\nniin --\n\nVILHO (täyttää lauseen). -- niin ei muuta kuin pelotellaan miestä.\nOnhan siitä sovittu?\n\nANTERO. Olkoon sitte, jos se vaan jää yritykseen. Minullakin niitä\nvanhoja syntejä.\n\nVILHO. Ja vielä senlaatuisia, joita sellainen mies kuin Vallinkorva ei\nikänään unhoita.\n\nANTERO. Missään tapauksessa hän ei enää ole meille vaarallinen.\nVallinkorva on myyty mies: pahimmalla aikaa ryhtyi tuohon tuumaan.\n\nVILHO. Ei jaksanut vartoa asiain kehitystä.\n\nANTERO. Läksi rynnistelemään silloin kun hänen piti olla hiljaa, ennen\naikojaan läksi. Työlakko on lopussa nyt, saat kirjoittaa ylös.\n\nVILHO. Sen parempi meille, että loppuisi ennen alkuansa.\n\nANTERO. Nyt vaan varovasti ja viisaasti! Ijäksellekään ei vielä pidä\nvirkkaa asian oikeata laitaa. Vasta sitte lyötävä lautaan tämä valtti,\nkun työmiehillä on lakkopäätös valmiina.\n\nMARTTA (kurkistaa palvelusväen ovelta).\n\nVILHO. Hyvin Te tunnette nämä karjalaiset, eno. Niin ne ovat alttiita\nhetken vaikutuksille. Pikku seikka vaan otolliseen aikaan, ja heti\nkääntyy tuuli.\n\nANTERO. Onko tämä \"pikku seikka\"? -- Ei, mutta joutukaamme! Viheltäkää,\nkun näette hänen lähestyvän sulkua! Minä kierrän vastaan. (Menee\noikealta.)\n\nVILHO. \"Kierretään\" -- sehän se on nykyajan sotataito, joka tosin ei\nkasvata sankareita. (Menee vasemmalta.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\nMARTTA ja ALPO (tulevat hiljaa palvelusväen ovesta).\n\nMARTTA. Jo männiit viho'nki viimme kaikk'. Tuoki Lyyli' harakka,\nyht-vähhää kestä pesässää.\n\nALPO. Mikä heillä kaikilla lieneekin tänä yönä?\n\nMARTTA. A kokkous on työmiehill siint lakost, ja Vallinkorva mitä\npuuhannoo. Jos polttaa viel koko ruuki.\n\nALPO. Oikeastaan pidäisi Vallinkorvan olla minun liittolaiseni\npatruunaa vastaan. Kaikki minunkin tekoni hän syyttää patruunan päähän,\nvanhasta vihasta -- hi -- hi.\n\nMARTTA. Kaikk'ha ne o työmiehetki siinn uskoss, jott sie oot ostant\nVallinkorva' maan patruuna' konttoo'.\n\nALPO. Paha vaan, että minun ja Vallinkorvan etut käyvät ristiin. Minun\nei auta muuta kuin kiertää häntä vieläkin.\n\nMARTTA. Mite sie kierrät? Maksatha sie.\n\nALPO. Maksan sen tuhannen markkaa, jos nyt onnistun. Mutta\nvelkakirjoilla vaan eksytän hänet.\n\nMARTTA. Mill velkakirjoill?\n\nALPO. Niillä, jotka Vallinkorva on antanut velastaan patruunalle ja\njoita patruuna säilyttää rahakaapissaan. Kun naimiskaupasta ei tullut\nmitään, vaadii Vallinkorva minun nyt maksamaan patruunan velan\nkokonaan, myös Lyylin osuuteen kuuluvan puolen, josta minä silloin en\nantanut sidoumusta, vaan sanoin siirtyvän itsestään minun\nmaksettavakseni.\n\nMARTTA. Narrasit?\n\nALPO. Niin, uskottelin. No, kun hän ei anna kiinnekirjaansa muulla\nehtolla, otan velkakirjat mukaani ja näytän Vallinkorvalle, että nyt on\npatruunan saaminen kuitti, ja sitte paperit kauniisti takaisin -- hi --\nhi. Oma hänen on syynsä. Miksi kiusaa minua? Se keksintö maksaa rahaa,\nse oikotie.\n\nMARTTA. Paljon tok' maksaakki -- No, kyll mie pian vahtii. (Kurkistaa\njoka haaralle.)\n\nALPO (menee konttoriin, josta kuuluu raskaan rahakaapin avaaminen ja\nvähä siellä askaroitua sulkeminen).\n\nMARTTA (sill'aikaa). Viekas hää o, liijanki viekas. -- Mite minnuu nii\npelo'ttaa? Aavistuttaa, jotta täst ei hyvä tule perästpäi.\n\nAlpo (tulee konttorista).\n\nMARTTA (säikähtää). Mie ku pelästyin!\n\nALPO. Mitä tässä on pelkäämistä? _Laina_ tää on, ei varkaus. (Ottaa\nesille papereita ja rahoja, jotka lukee.) Totta ne nyt tulivat --?\nKahteksan, yhteksän, kymmenen \"nahkaa\" -- oikein! Velkakirjat olivatkin\nyhtessä nipussa.\n\nMARTTA. Ala vaa männä, ni pikemi saat panneeks' taka'sii ne paperit.\n\nALPO. Ei ole niin kiirettä. Jos Vallinkorva kerran on kodona, ei hän\nvuoteeltansa karkaa. (Katselee rahakaapin avainta.) Romandillista! Tämä\nrahakaapin avain on Vallinkorvan oman pojan viilaama; kauppakirjassa\nLyylin allekirjoitukset. Luondeeni kallistuu --\n\nMOLEMMAT (säikähtävät). Sts! Ihmisiä!\n\n    (Alpo pakenee konttorin nurkan taitse oikealle. Martta\n    palvelusväen ovelle, josta kurkistelee.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\nVallinkorva ja Iikka tulevat vasemmalta pitkin kosken rantaa,\nVallinkorvalla rautakanki, Iikalla kirves aseena.\n\nVALLINKORVA. Nyt käyvää!\n\nIIKKA. Saavat essii aamull, miss o ruukki.\n\nVALLINKORVA. Lähtööt perkeleet pesästää!\n\n    (Aikovat painautua koskelle, kun kuuluu pitkä vihellys vasemmalta.)\n\nIIKKA. Se ei olit ruukki! (Oikealta kuuluu vihellys vastaan.)\n\nVALLINKORVA. Meit o vahattu!\n\nIIKKA. Lyylin neuvomast.\n\nVALLINKORVA. Omat lapsetki!\n\nANTERO (astuu esiin oikealta, kosken rannalta, revolveri ojona). Aseet\npois, taikka minä lasken lävitse! (Päivä valkiaa.)\n\nVALLINKORVA (uhkaa rautakangella). \"Freistas pääll vaa\", sano'\nturkulaine.\n\nVILHO ja IJÄS (hyökkäävät vasemmalta Vallinkorvan kimppuun, vääntävät\nrautakangen pois).\n\nVILHO. Turha ponnistella! Hiljaa, niin on helpompi!\n\nANTERO (tarttuu myös Vallinkorvaan). Siinä seisot nyt!\n\nVALLINKORVA (hengähtää). -- ku puujumala Piikkiön kirkoss. (Koettaa\ntaas rimpuilla).\n\nIIKKA (on sill'aikaa häristellyt kirveellä, jonka sitte heittää\nkoskeen).\n\nANTERO (ravistelee häntä). Tehtaan kirves, tiedätkös?\n\nIIKKA. Siell hää onki, ruuki koskess.\n\nVILHO (yhdessä Ijäksen kanssa raastavat Vallinkorvaa vasemmalle).\nKellariinko hänet sitte pannaan?\n\nVALLINKORVA. Älkäi hiijess kellarii'!\n\nANTERO. Niinkuin puhuttu.\n\nVALLINKORVA (masentuneena, Vilholle). Taas sie veit voito. Viel\nkoetellaa kolmais kerta.\n\nVILHO (Anterolle). Eikö hän säilyisi muualla?\n\nANTERO. Vaikka. Mutta siellä paraiten pää selviää, vilpoisessa.\n\nLYYLI (on tullut jonkun aikaa Anteron jälestä oikealta ja syrjästä\nseurannut tapausta. Nyt hädissään). Mitä aijot, Vilho? Lupasithan --?\n\nVALLINKORVA (ryntää häntä kohden). Vai siinn sie oot kukkumass! Malta\nsie, naisen hylky?\n\nLYYLI. \"Ole aina rehellinen --!\"\n\nVALLINKORVA (säpsähtää, lauhtuu). \"Et kavu\". -- Muista vastaki! Muista\nissäis sana!\n\nVILHO. Älä ole hädissäsi! Pidän sanani Lyyli. (On Ijäksen avulla vienyt\nVallinkorvan kellariin. Lyyli menee sisälle.)\n\nANTERO (sill'aikaa Iikalle). Niin paatunut jo nuorena, sinäkin!\n\nIIKKA. Em mie mittää oo tehnt.\n\nANTERO. Ei päästetty tekemään. Huh, tuollaista pahantekijää! Pyssyn\nkanssa vahdattava.\n\nIIKKA. Ka ampusitte. Eiks oo luvalline aika?\n\nANTERO. Luulin sinussa vielä olevan jonkun pehmeän paikan, johon hyvä\nsana pystyisi.\n\nIJÄS (työntää Iikan kellariin, jonka oven Antero kiertää lukkoon ja\nottaa avaimen mukaansa).\n\nANTERO. Turha sinne työmiesten kokoukseen on mennä meidän kenenkään.\nIstumme vaan rauhassa täällä. Samalla voit, Vilho, laittaa\nnimismiehelle tiedon tästä jupakasta, että Vallinkorva kerrankin vähä\nsäikähtää.\n\nIJÄS. A jos päättäät tehä lakon --?\n\nANTERO. Päättäkööt. Olen minä nyt valmis ottamaan heidät vastaan.\n\n    (Vilho ja Ijäs menevät konttoriin, vaan Antero pysähtyy ovella,\n    kun samassa Alpo ja Ivaska tulevat oikealta).\n\nANTERO. Hyvää huomenta! Jokos se Ivaska taas tulee rahaa vaatimaan.\n\nIVASKA. Da, daa, vähä djengoa. Ei ylen äijeä, pienet tshotat, pienet\ntshotat.\n\nANTERO (ivahymyllä). Alpolle minulla myös olisi vähän uutisia.\n\nALPO (kuin tulisilla hiilillä). Mitä ne koskisivat?\n\nANTERO. Itse asian kyllä tiedät, sanomattanikin.\n\nALPO (itsekseen). Mitä hän tarkoittaa? -- (Ääneen.) Sen ainakin tietän,\nettä minun omatundoni on puhtas.\n\nANTERO. Puhutaan sitte päivemmällä. (Menee konttoriin.)\n\nIVASKA (seuraa häntä, itsekseen). Likviidissh rengahan shilmään\npannen.\n\nALPO (itsekseen). Ei suinkaan Antero vielä ole selvillä tästä\nkepposestani? Aikonee vaan ahtistaa kauppakirjaa minulta. (Ottaa\nkauppakirjan esille.) Mutta siinäpä se onkin paperi, joka ei hevillä\nheldiä tään pojan näpistä. Antero saa nähtä, mitä on olla tekemisissä\n\"äpärän\" kanssa. Mutta: ahdailla vesillä on nyt purteni.\n\nJUOKSUPOIKA (tulee kirje kädessä konttorista, lukee osoitetta).\n\"Eri -- Eris\" -- hy, hy --\n\nALPO (katsoo osoitetta). \"Eric\" se on. Etkös tunne sitä, tolvana?\n\nJUOKSUPOIKA. \"Eerikk' Illper'\", se o vallesmann'. (Rientää oikealta.)\n\nALPO. Niin on. (Itsekseen.) Mitä ihmeitä?\n\nMARTTA (tulee palvelijain ovesta). Vallinkorva onki tuoll kellariss.\n\nALPO. Häntäkö varden tänne nimismies haetaan?\n\nMARTTA. Niin kait.\n\nALPO. Vallinkorva ei kuulunut olleen yöllä kodona. Muija vaan oli ja\nhalkoryssä. Salama kirkkaalta taivaalta. Mikä senkin ryssän toi tänne\nnäin varhain? En ehdinyt itse ensin järjestää kassakaappia. Nyt voi\nasia tulla huomatuksi liijan aikaseen.\n\nMARTTA. Ilmanks minnuu aavistutti.\n\nALPO. Aavistuksista minä vähättelen, mutta näitä velkakirjoja on\nvaarallinen pidää kauvan hallussaan. (Pyörittää rahakaapin avainta\nsormessaan.)\n\nMARTTA. Viskaa tuonn koskee', se avain!\n\nALPO. Ei, ei jouta vielä: ensin paperit paikalleen! --\n\nMARTTA. Miull jo rupiaa mailma mustenemmaa' silmiss.\n\nALPO (miettii). Kuulkaapas äidi! Tässä lähitienoillako Vallinkorva\nlienee liikkunut yöllä?\n\nMARTTA. Nii mie luulen.\n\nALPO. Sitte ei auta muu kuin työndää Vallinkorvan syyksi koko varkaus,\njos se tulee ilmi sopimattomaan aikaan. Hänen velkakirjansa poissa,\nIikan viilaama avain -- hi hi: se reitti vedää.\n\nMARTTA. Kehe sie oot tullt noin kavala? Mieki jo alan sinnuu\npelkäämää', ommaa lastain.\n\nALPO. Minä olen yksin heitä kaikkia vastaan. Vallinkorvankin kanssa\nedumme aina käyvät ristiin. Koko ikäni saanut turvata vaan omaan\nnerooni.\n\nMARTTA. Voit olla oikiass. Vääräks' käkkyräks'hä se kasvaa kataja\nkivvii' koloss. -- Tie, mite hyvä tulloo!\n\nALPO. Jos varon jouduvani tiukalle, pistän paperit ja rahat Teille.\nSilloin lennättäkää ne Vallinkorvan kodiin, että aikanaan löydyvät\nsieltä. Muuta neuvoa ei ole. Se on uusi oikotie. Yht'äkkiä se vie\nmeität perille --\n\nMARTTA. Kerra ottant pirun paattihee, ni rantaa' astikka se pittää\nsoutaa.\n\nJUOKSUPOIKA (tulee oikealta). Jo tulloo vallesmann'.\n\nALPO. Antaa tulla.\n\nMARTTA. Mie käyn vähä kassomaa' tänn. (Menee asuinhuoneihin.)\n\nALPO. Perille -- taikka perikatoon --. Missään tapauksessa minulla\noikeastaan ei ole syytä pelkoon. Otin lainan isäni perindöä vastaan,\ntällä kertaa vähä tuntuvamman. Endä sitte? Olisivat ne velkakirjat\nsieltä kuitenkin katonneet vähitellen. Miks'ei yhtessä nipussa? Kun se\non kerran tehty, ei siitä toiste ole huolta. Ja Vallinkorva? Parempi,\nettä tulee pois näiltä seutuilta. Olenko minä joka näkemässä haukuttava\n\"halunkki\"?\n\nILLBERG (tulee, tervehtää, pyyhkien otsaansa). Kuuma peive, kuuma\npeive! (Menee konttoriin.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\nILVES (tulee vasemmalta). Nyt se tul'ki Vallinkorva' maakauppa\npurettavaks' yhell tiell, -- vaatiit.\n\nALPO. Endäpä, jos se kauppa ei olekkaan purettavissa enemmän teitän\nkuin patruunan voimilla?\n\nILVES. Sekö ... ohoh! Pitäköö kuriss halunkkiisa.\n\nALPO. Ettekö voisi puhua suuremmalla kunnioiduksella, jos oikein\nkoettaisitte?\n\nILVES. Ketä täss viel kunnioittaa? \"Kärsää vajjaa --\" Koht sielt kuuluu\nruuki ään' ja se sannoo: Vallinkorva' kauppa om purettava, ja palkat o\nnostettava, ja Vallinkorva otettava takasii pajjaa'. Nii se sannoo. Nyt\nonki mei pojall ohjakset.\n\nALPO. Kehukaa siitä patruunalle, ei minulle!\n\nMARTTA (on sillä välin tuonut pöydän, tuolin ja kirjoitusneuvot\npihamaalle).\n\nVILHO ja ILLBERG (tulevat konttorista).\n\nVILHO (puhuu hiljaa Ilvekselle).\n\nILLBERG (Martalle). Keske ne too tenn site Välikorva? (istuu.)\n\nMARTTA (ällistyneenä). A mitäs se vallesmann' sano'?\n\nILLBERG. Eiks sinull on isot korvat peess?\n\nVILHO. Vallinkorvako tuotava? (Ottaa avaimen konttorin oven takaa ja\navaa kellarin, josta kohta Vallinkorva ja Iikka tulevat ulos).\n\nMARTTA. Kyll mie suomii -- (Jää palvelijain ovelle.)\n\nVILHO (sillä välin Ilvekselle). Niin, uskokaa minua: Vallinkorvan\nasiassa tehdään mitä suinkin voidaan.\n\nILVES. Enne' ois jo ollt tehtävä. -- -- Vai tääll työ piättä\nVallinkorvaa kii --! Varttokais!\n\n    (Kuuluu tehtaan vihellys, pitkä ja valittava. Puhos,\n    Huuhka, Jäntti y.m. työmiehiä ja Leena tulevat vasemmalta.)\n\nILVES. Se huutaa totta, se huuhkain.\n\nANTERO (tullut konttorin ovelle kuuntelemaan). _Mitäh_?\n\nILVES. Nyt se on valmis.\n\nTYÖMIEHET. _Seisoo ruukki_. (Puhuvat sitte hiljaa keskenään ja Vilhon\nkanssa.)\n\nILLBERG (ottanut laukustaan papereita, joihin tekee muistiinpanoja\npitkin matkaa tutkinnon kestäessä. Vallinkorvalle). Taloline?\n\nVALLINKORVA (vilkasten Anteroon, katkerasti). Nii ... entine.\n\nILLBERG. Ny bruukkiss? Töömees?\n\nVALLINKORVA (kuin äsken). Nii ... entine.\n\nPUHOS ja JÄNTTI (ovat sillä välin lähestyneet Anteroa).\n\nPUHOS. Niisthä se ois palkoist. Ja siitt o Vallinkorva maaosto\npurettava. Ilman eivät tyyvy.\n\nJÄNTTI. Mie taas siihe voisi' heittää puolestain, jos patruun ottas'\ntään Vallinkorvan takas' työhöö: hänellki nii köyhyys.\n\nANTERO. Kuunnelkaahan ensin tutkintoa!\n\nVALLINKORVA (Jäntille). Em mie siint viinajutust oo siull, Jäntti,\nvihhaa pitänt. Köyhäll o raha kallis... Etkä sie -- Ako'st pahhuus\ntulloo kaikk'.\n\nLEENA. Häpiä tok' puhheitais!\n\nANTERO (nostaa Vallinkorvalta jääneen rautakangen seinää vasten).\nKuulkaa ensin, mitä hyvää Vallinkorva on aikonut teille!\n\nILLBERG (Vallinkorvalle). Te on meinas serkki se dammi, sul--sul--?\n\nANTERO. Niin, hän aikoi hukuttaa tehtaan, särkeä sulun koskesta.\n\nTYÖMIEHET (kauhistuneina), Sulkuu aikont särkii!\n\nVALLINKORVA (vavahtaa, vaan oikaseksen). _Ehjä_ viel o miu tietäksein.\n\nILLBERG. \"Meinas serkki\", mine sano, mut ei kerkkeny --?\n\nVALLINKORVA (epävarmana). Poika se' särkypaika ois tiennt. Mie hänest\nen --\n\nILLBERG. Fyi heppi! Soomalaise jenikse mees: ainn ne lykkete se syy --\n\nIIKKA. Empään oo jänis! Mie sen tiesi', sen kipiän paika.\n\nILLBERG (tavoittaa tukistaakseen Iikkaa, joka väistyy). Njaa, sine\npeeni mees. Sine saa test site kipie paika.\n\nTYÖMIEHET (Vallinkorvalle). _Meist sallaa sie_ --!\n\nJÄNTTI. Leivättömäks' saattant --\n\nPUHOS. -- vaimot lapset.\n\nILVES. Empä mie sinnuu luullt sella'seks'. Selän takann liikkuja!\n\nUSEAT. Mei selän takann hää --\n\nVALLINKORVA. Mie teist en uskont. -- Kiire tapas': oijustammaa' läksin.\n\nALPO (itsekseen). Oikotie hänelläkin.\n\nIVASKA (näkyy konttorin ovella). Barin! Likviidi keshen --!\n\nANTERO. Herra nimismies tekee hyvin ja jatkaa tutkintoa. Meillä jäi\nhalkotili vähä kesken. (Palaa konttoriin.)\n\n    (Elsa, Aino ja Lyyli tulevat asuinhuoneista, Elsa ja Aino\n    jäävät ovelle, mutta)\n\nLYYLI (lähestyy Illberg'iä). Älkää saattako isääni onnettomuuteen:\nette tiedä hänen syitään. Eihän vielä ole tullut vahinkoa.\n\nILLBERG. Mite? Mite? Te takto -- Te heiritte esivalda? Mine yks kappala\nesivaldast.\n\nANTERO (konttorin ovelta). Alpo! Täällä on jotain epäjärjestyksessä.\n\nALPO. Helppo arvata! (Itsekseen, mennessään konttoriin.) Nyt alkaa se\ntoinen oikotie.\n\nVALLINKORVA (Illberg'ille). Mie täst taijan jo joutaa? Tänn astikka\npietty kellariss, ruuki rotat toverinnain.\n\nILLBERG (pyyhkien otsaansa). Se tege hyve!\n\nUSEAT. Hyvvää se siull tek', Vallinkorva.\n\nVALLINKORVA (aikoo mennä).\n\nILLBERG. Ei veel, ei veel! (Katsoo odotellen konttoriin.)\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Alpo, Ivaska, sitte Ijäs ja Antero tulevat konttorista.\n\nALPO (menee Martan luo ja antaa hänelle paperikäärön, kuiskaten). Nyt\nkiireesti nämä Vallinkorvan kodiin!\n\nMARTTA (rientää kosken rantaa vasemmalle).\n\nVILHO (pitänyt silmällä Alpoa, rientää vasemmalta vastaan). Hiljaa:\nsaadaan jänis!\n\nIVASKA (sill'aikaa hiljaa Vallinkorvalle, joka kummastuneena katsoo\nhäneen).\n\nKojissh et yötä ollut, Jakoff Matveitsh -- A nji midänä en virgah\nkoirill ... njet, njet ... rengahan shilmääh, da!\n\nIJÄS (puhunut hiljaa työmiehille, viittaillen Vallinkorvaan).\n\nILLBERG. Eiks te on hilja? Mine fangitse joka kyns, jos te praakka\nsiinn. (Anteron tullessa, Vallinkorvalle.) Höm, Välikorva, miks Te on\nmeinas serkki se sul -- sul --?\n\nVALLINKORVA (katsoo lujasti Anteroa silmiin). A tahot sie tietää?\n\nANTERO (vähä hämillään). Se sulkujuttu saa minun puolestani olla\nsinään --\n\nILLBERG (kumartaa). Jaa, se olla niinku patruun takto.\n\nANTERO. Mutta nyt on tullut ilmi uusi, suuri rikos, jota en millään\nmuotoa voi jättää.\n\nILLBERG (uteliaasti). Aj jeevel --?\n\nANTERO. Minun kassakaapistani on viime yönä viety tuhannen markkaa\nrahaa sekä yhdeksän ja puoli tuhatta velkakirjoissa.\n\nKAIKKI (katsovat Vallinkorvaan, joka siitä joutuu hämilleen).\n\nILLBERG. Aijai, varkkaus?\n\nLEENA (yht'aikaa). Siunakkoo! Tuhane markkaa! Kaikellaisii ihmsii! --\nKymmäneks se ol'ki vai sata tuhatt?\n\nILLBERG (yht'aikaa, koettaen saada äänensä kuuluville). Sisse murtto?\nSisse murtto? Sisse murtto?\n\nANTERO. \"Murto\" kyllä, lain mukaan, vaikka avaimella kaappi näyttää\notetun auki: joko sitte oikealla tai väärällä.\n\nILLBERG (ravistaen päätään). Tjaa: tusinaverkki simmost patenttilukko.\n(Tarkoittaa Vallinkorvaa.) Te luule --?\n\nVALLINKORVA ja LYYLI (kavahtavat). Herra nähköön!\n\nANTERO (miettien). Ken tietää? Eilen vielä en olisi sitä ottanut\nuskoakseni. Mutta: muut paperit liikuttamatta, _hänen velkakirjansa_\nvain --\n\nVALLINKORVA (karkaa hänen kimppuunsa). Siut mie tapan!\n\nVILHO (tulee vasemmalta, pitäen käsivarresta Marttaa. Huutaa sangen\nkovaa). Seis!\n\nKAIKKI (vavahtavat).\n\nVALLINKORVA (hellittää).\n\nIVASKA (tarttuen jalkoihinsa). Pieshah --!\n\nILLBERG (hypähtänyt tuolilta). Oh, se huutta ku yks feltveebel. Oikke\nurhuline mees.\n\nALPO (itsekseen). Vilho tavannut äidini! Jokohan ollaan karilla?\n\nVALLINKORVA (tuohuksissaan Anterolle). En elämässäin oo varastant, sen\ntiijätki. Viel oot sen pannt kokkoo' miu surmaksein. (Seisoo hetken\nvielä uhkaavassa asennossaan.)\n\nANTERO. Yökauden täällä hiipinyt nurkissa --. Niin vihamies kuin\noletkin, en ilman täyttä syytä -- --\n\nIJÄS. Jos mie saan virkkaa? -- Tää Iikka toiss-yönn -- täytyyhä miu\ntottuus sannoo --\n\nILVES (keskeyttää). Nii, toiss-yönn viilas' avvaint. Näi mieki.\n\nIJÄS. Vaksii' ol' painant kaava'.\n\nIIKKA. Mie painant? -- Mäne! (Osoittaa Alpoa, joka on kiihkeästi\nkuiskaillut Martan kanssa.) Tuo papi sälli käsk' laittaa issellee\nsella'se.\n\nALPO (hymyillen). Onko poika nähnyt unda?\n\nMARTTA (hiljaa Alpolle). Sinn männiit sa'at tuhannet. Ois olltki liija\npaljo.\n\nALPO. -- yhdellä haavaa. Siis paperit Vilholla ... totistuskappaleet!\nMutta vielä on yksi reitti. (Astuu esiin kumarrellen.) Vaikka en\ntahtoisi olla epäkohdelias, täytyy minun muitten nyt ilmitulleitten\nseikkojen lisäksi huomauttaa, että Lyyli neidi ... Vallinkorvan\ntytär ... on ollut sisällä rakennuksessa.\n\nVILHO. Nyt älä odota armoa enää! Morsiameni...\n\nKAIKKI (kavahtavat).\n\nVILHO. Minun morsiameni ei ole varas.\n\nALPO. En suinkaan minä voi tiedää, kellä katonnut omaisuus nyt on:\nmorsiamellako vai sulhasella tai muilla epäluulon alaisilla --. Minä\nvaan en ole täälläpäin liikkunut yöllä.\n\nJÄNTTI. Mut täältpäi se tul' tää mei saarnamies aamuhämäriss.\n\nLEENA. Nii kurkuil mei seinviert männessää ku rosvo ikkää'.\n\nIVASKA. Da, daa: shiell gävih, Vallinkorvall. Kyshyi, kussh ollaa\nJakoff Matvejeff -- daa. Rengahan aikoi shieglahine --\n\nVILHO (Alpolle). Sitäpaitse on äitisi jo tehnyt minulle täyden\ntunnustuksen.\n\nALPO. Olkoon sitte. Itse asiassa on omatundoni rauhallinen.\n\nVILHO (laskee pöydälle paperikäärön ja avaimen). Nyt sun omatuntosi\nnähdään: kas tämän näköinen! Tässä ovat varastetut Vallinkorvan\nvelkakirjat, tässä kadonneet rahat ja tässä se Iikan viilaama avain.\n\nILLBERG (merkitsee velkakirjoista summat, lukee rahat ja tarkastelee\navainta). Aj jeevel! Viel lykkete toista peell, vijatont ihmiset. Fyi\nheppi! Te ei on yhtikes ihmine ... te on yks -- yks ffrokodiil.\n\nALPO. Laina se oli, vaan ei varkaus. Laina isäni perindöä vastaan.\n\nILLBERG. Lakitupass nekette. (Järjestää paperit ja todistuskappaleet\nlaukkuunsa. Antaa kauppakirjan Anterolle.) Teme yks kauppakirja\nValikorvalt, ei kuulu teme asja tygö.\n\nALPO (ensin Anteroon, sitte Vallinkorvaan, Vilhoon ja Lyylin kääntyen,\nhädissään). Oikeastaan se asiakirja kuuluisi minulle. Mutta olen valmis\nuhraamaan senkin, tehtaalle niin tärkeän kauppakirjani, jos nyt autatte\nminua. Teille kyllä voin puhtistaa puoleni, vaan lain etessä se on\nhankalampi. Asian ulkomuodo on minulle epäetullisempi kuin itse asia.\n\nILVES. A mäniks piru pappii', vai tuliks pois?\n\nLEENA. Ku rupesiit pyörimää' mei saarnavärkit.\n\nANTERO (Alpolle, viitaten poistumaan). Herra Leiniö! Suomenmaa on\navara, nurkkasaarnaajan paikkoja paljo.\n\nALPO. On myös sanomalehdiä, joissa voisin paljastaa tämän tehdaan olot,\njos tahtotte asettua minua vastaan sotakannalle. Ylhäällä on se, joka\nkostaa vääryyten niin yhtelle kuin toisellekin. (Kääntyy mennäkseen\noikealta.)\n\nILLBERG (rientää hänen jälkeensä). Ej, ej; teme ej olla niiku patruun\ntakto. Mine teytty fangitse, köytte kii. Kruunull ole pitke käsit, kova\nkäsit.\n\nIVASKA. Votj! Ruotshin laki moshna!\n\nMARTTA (itkien menee oikealta). Tätä viel uupu'ki miu elämästäni. --\nMiust vällii, vanhast akast! Mut sie, Alpo polo'ne --!\n\nPUHOS. Päässää siint partist.\n\nELSA (astuu työmiesten eteen). Näitte nyt omin silmin, te kelpo miehet,\nkuinka sille käy, joka toiselle pahaa suo. Jos meitä säätyhenkilöitä\nusein ennakkoluulot pidättävät avaamasta sydäntämme työmiehille; jos\nsentähden vastoin tahtoamme näytämme tylyiltä ja välinpitämättömiltä,\n-- niin johtaa taas teidän toimianne monasti vallan aiheeton epäluulo.\n\nAINO (kuin itsekseen). \"Enemmän avomielisyyttä, lähestymistä molemmin\npuolin --\"\n\nELSA.  \"-- niin moni solmu aukeneisi\". Nuo sanat kuulin aivan äsken\nhenkilöltä, jonka vilpitön työväen etujen harrastus --\n\nANTERO (sill'aikaa tarkastanut kauppakirjaa. Vallinkorvalle).\nKuustuhatta markkaa! Mutta tämähän on ... tämähän on ilmeistä --\n\nTYÖMIEHET (ihmeissään). Eiks patruun --?\n\nVALLINKORVA (tuskin saaden sanaa suustaan). _Eiks patruun oo tuot\nkirjaa enne' nähnt?_\n\nANTERO (vastaamatta repäsee kauppakirjan ja antaa palaset\nVallinkorvalle. Kääntyy työmiehiin).\n\nILVES. Nyt käyvää' työhö taas!\n\nKAIKKI työmiehet. Työhö käyvää'!\n\nPUHOS (ottaa lakin päästään, kumartaa). Kaikell ahkeruuvell koetetaa\ntästiespäinki --\n\nANTERO. Sen johdosta, että taas on minun valtani täällä, korotan\npalkat. Korotan omasta ehdostani, kymmenen prosenttia.\n\nTYÖMIEHET. Kiitoksii, kiitoksii! Kaikell ahkeruuvell --\n\nVALLINKORVA (sill'aikan Vilholle). A nyt sie käy kaupa tekkoo', saat\nhuokiall: puolell siint ku tarjosit, vähemällki. Mie viljelen.\n\nVILHO. Ja minä laitan tehtaan uusille pohjille -- sellaisen, johon\nTekin mielistytte, appiukko.\n\nANTERO (kääntyy Vallinkorvaan).\n\nVALLINKORVA. Oikeeks patruun antaa miull anteeks'?\n\nANTERO (lyö kättä hänelle). Kenen tässä vaan lie ensin pyydettävä? --\nHarhaan tähtäsimme molemmat.\n\nVILHO (lyö kättä Vallinkorvalle). Tepäs sittenkin voititte viime\nlopuksi, Vallinkorva. Nyt Teillä on vapaat kädet varjella kotianne\nruukin jaloista.\n\nVALLINKORVA (liikutettuna). Ni oon olltki ku koira kahleiss. (Näyttää\nkauppakirjan kappaletta.) Tuoss o se \"vuu\" puustain. (Repii palaset\nvielä pienemmiksi ja heittää maahan).\n\n\n\n"]