[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fvBSyrTaleneZXEzST5B8pMVajVmqRHejJaaeKOpsU38":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":27,"gutenbergTranslators":28,"gutenbergDownloadCount":29,"aiDescription":30,"preamble":31,"content":32},747,"Edda: taruopillinen alkuosa","Sturluson, Snorri",1179,1241,"747-sturluson-snorri-edda-gylfin-harhanaky","747__Sturluson_Snorri__Edda_(Gylfin_harhanäky)","Gylfin harhanäky (Gylfaginning)","tietokirja",[14],"kansanperinne",[],"fi",1220,1911,14730,87524,false,45373,[24],"Mythology, Norse",[26],"Mythology, Legends & Folklore","\"Edda: taruopillinen alkuosa; Gylfin harhanäky (Gylfaginning)\" by Snorri Sturluson is the first main part of the 13th-century Prose Edda. A Swedish king named Gylfi journeys to Asgard seeking answers about the Æsir gods. Inside a great palace, he encounters three mysterious men on thrones who respond to his questions about Norse mythology, including the creation and eventual destruction of the world. But nothing in this realm may be what it seems. (This is an automatically generated summary.)",[],167,"Skandinaavisen mytologian perusteos esittelee muinaisnorjalaista maailmankuvaa ja jumaltaruja. Kehyskertomuksessa kuningas Gylfi saapuu valepuvussa Asgårdiin, missä kolme jumalhahmoa vastaa hänen kysymyksiinsä maailman synnystä, jumalten teoista ja lopulta koittavasta Ragnarökistä.","Snorri Sturlusonin 'Edda: taruopillinen alkuosa' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 747. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön\nja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Juha Kiuru ja Projekti Lönnrot.","EDDA\n\nTaruopillinen alkuosa\n\nGylfin harhanäky (Gylfaginning)\n\n\nKirj.\n\nSNORRI STURLUSON\n\n\nIslantilaisesta tekstistä suomennos\n\n\n\nWSOY, Porvoo, 1911.\n\n\n\n\n\n\nGylfin harhanäky.\n\n\n1. Gylfi oli erään miehen nimi, hän oli kuningas ja viisas ja\nloitsutaitoinen mies. Hän ihmetteli suuresti sitä, että Aasakansa oli\nniin taitava, että kaikki kävi heidän mielensä mukaan. Hän mietti,\njohtuisiko se heidän omasta olennostaan, vaiko niistä jumaluusvoimista,\njoita he palvelivat. Hän lähti Aasain kartanoon, (ásgardr) vaan\nkulki salaa kätkeytyen vanhan miehen haahmoon pysyäkseen siten\ntuntemattomana; mutta Aasat olivat niin paljon viisaampia, että heillä\noli ennakkotietämys, ja he näkivät hänen matkansa, ennenkuin hän tuli,\nja asettivat hänelle harhanäkyjä vastaan. Kun hän tuli linnaan sisälle,\nnäki hän niin korkean salin, että hänen silmänsä tuskin kantoivat sen\nyli. Sen katto oli peitetty kultaisilla kilvillä kuin pärekatto.\n\nGylfi näki miehen salin ovella, tämä leikki niin taitavasti veitsillä,\nettä seitsemän kappaletta oli yhtaikaa ilmassa. Mies kysyi ensiksi\nhänen nimeänsä; hänen nimensä oli Gangleri (matkasta väsynyt) ja hän\noli eksynyt tieltä ja pyysi yösijaa ja kysyi, kuka omisti salin. Mies\nvastasi, että se oli heidän kuninkaansa oma: \"vaan minä voin saattaa\nsinut hänen luokseen, silloin saat itse kysyä hänellä hänen nimeänsä\",\nja mies kääntyi hänen edellään saliin; mutta hän meni jälestä, ja heti\novi sulkeutui heidän kintereillään. Siellä näki hän paljon huoneita ja\npaljon kansaa, muutamat pelasivat, muutamat joivat, muutamat olivat\nasestettuina ja urheilivat. Silloin katsahti hän ympärilleen, ja luuli\nhuomaavansa paljon epäilyttävää siinä, mitä hän näki; silloin arveli\nhän: \"Kaikki ovenpielet on tutkittava, ennenkuin astuu edemmäs sisälle,\nei voi tietää, missä vihamiehet istuvat väijyksissä.\"\n\nHän näki kolme kunniaistuinta, joista jokainen oli toistaan ylempänä,\nja kolme miestä istui niillä, yksi kullakin istuimella. Silloin kysyi\nhän, mitkä päällikköjen nimet olivat. Mies, joka oli johtanut hänet\nsisälle, vastasi, että se, joka istui alimmaisella kunniaistuimella,\noli kuningas: \"ja hänen nimensä on Hárr (korkea), se, joka istuu\nlähinnä häntä, on nimeltään Jafnhárr (yhtä korkea) ja se, joka istuu\nylinnä, on nimeltään Thridi (kolmas)\". Sitten kysyi Hárr tulokkaalta,\noliko hänellä muita asioita, mutta Hárin salissa oli ruokaa ja juomaa\ntarjona hänelle niinkuin kaikille muillekin. Gangleri sanoi, että hän\nensin tahtoi kysyä, oliko sisällä joku viisas mies. Hárr sanoi ettei\nhän pääsisi eheänä ulos, ellei hän osoittautuisi viisaimmaksi: \"ja\nseiso sinä niin kauvan kuin kysyt: hän on istuva, joka vastaa\".\n\n2. Gangleri alkoi näin puheensa: \"Kuka on korkein tai vanhin\njumalista?\" -- Hárr sanoi: \"Hänen nimensä on Alfodr (kaikkein isä)\nmeidän kielellämme, mutta vanhassa Asgardissa oli hänellä 12 nimeä,\nensimäinen on Alfodr, toinen Herran eli Herjan, kolmas Nikarr eli\nHnikarr, neljäs Nikudr eli Hnikudr, viides Fjolnir, kuudes óski,\nseitsemäs ómi, kahdeksas Biflidi eli Biflindi, yhdeksäs Svidurr,\nkymmenes Svidrir, yhdestoista Vidrir, kahdestoista Jálg eli Jálkr\".\n-- Silloin kysyi Gangleri: \"Missä on tämä jumala ja minkälainen valta\nhänellä on ja mitä mainetekoja on hän tehnyt?\" -- Hárr sanoi: \"Hän\nelää ikuisiin aikoihin ja hallitsee koko valtakuntaansa ja vallitsee\nkaikkea, suurta ja pientä.\" -- Silloin sanoi Jafnhárr: \"Hän loi taivaan\nja maan ja ilman ja kaiken niihin kuuluvan\". -- Silloin sanoi Thridi:\n\"Suurinta on sentään se, että hän loi ihmisen ja antoi hänelle sielun,\njoka on elävä eikä häviävä, vaikka ruumis mätänee maaksi tai palaa\ntuhaksi. Kaikki ihmiset, joilla on oikea usko, tulevat elämään ja\nolemaan hänen kanssaan paikassa nimeltä Gimlé, mutta pahat ihmiset\nmenevät Hel'iin (Manalaan) ja sieltä Niflhel'iin (Pimentolaan), joka on\nalhaalla yhdeksännessä maailmassa.\" -- Silloin sanoi Gangleri: \"Mitä\nteki hän, ennenkuin taivas ja maa luotiin?\" -- Silloin vastasi Hárr:\n\"Silloin oli hän Hrímthurs'ien (jääjättiläisten) luona\".\n\n3. Gangleri sanoi: \"Mikä oli alku, tai miten se syntyi, tai mitä oli\nennen sitä?\" -- Hárr vastasi: \"Kuten sanotaan Voluspá'ssa (velhon\nennustuksessa): 'Ajan alussa ei ollut olemassa mitään, ei hiekkaa,\nei järveä, ei viileitä aaltoja, ei ollut maata, ei taivasta sen\nyläpuolella, Ginnungagap (ammottava kuilu) oli olemassa, ruohoa ei\nollut'.\"\n\nSilloin sanoi Jafnhárr. \"Monta ikäkautta ennen kuin maa luotiin\nNiflheimr (Sumula, Pimentola). Sen keskellä on lähde, jota kutsutaan\nnimellä Hvergelmir (kohiseva kattila), ja siitä lähtevät joet, joiden\nnimet ovat: Svol, Gunnthrá, Fjorm, Fimbulthul, Slídr ja Hrid, Sylgr ja\nYlgr, Vid, Leiptr, lähinnä Hel'in aitausta on Gjoll.\" -- Silloin sanoi\nThridi: \"Ensiksi oli kumminkin olemassa maailma eteläisellä puoliskolla\nnimeltä Múspell (Panula); se on valoisa ja kuuma, se seutu on leimuava\nja palava, ja mahdoton asua niille, jotka ovat outoja siellä eivätkä\nomista siellä perintötilaa. Surtr (musta) on nimeltään hän, joka istuu\nsiellä maan rajalla maata puolustamassa. Hänellä on välkkyvä miekka, ja\nmaailmanlopussa on hän lähtevä hävittämään ja voittamaan kaikki jumalat\nja polttava koko maailman tulella.\"\n\n4. Gangleri sanoi: \"Mitä tapahtui, ennenkuin sukukunnat syntyivät\nja ihmiskunta enentyi?\" -- Silloin sanoi Hárr: \"Kun ne joet, joiden\nnimi on élivágar, olivat tulleet niin kauvas alkulähteestään, että\nmyrkkyvirta, joka seurasi mukana, hyytyi tulesta vuotavan kuonan\nlailla, muuttui se jääksi, ja kun tämä jää pysähtyi eikä enää vyörynyt,\npeittyi se kuuralla, mutta kostea usva, joka nousi myrkystä, jäätyi\nkuuraksi, ja kuurakerros kasaantui toisen päälle aina Ginnungagap'iin\n(kurimukseen) asti.\" -- Silloin sanoi Jafnhárr: \"Se osa Ginnungagap'ia,\njoka on pohjoiseen päin, täyttyi jään ja kuuran painosta ja siellä oli\nhienoa sadetta ja tuulta, mutta Ginnungagap'in eteläinen osa keveni,\nkoska sitä kohtasivat kipinät, jotka sinkoilivat Múspellzheimistä.\" --\nSilloin sanoi Thridi: \"Niinkuin Niflheimistä tuli kylmää, ja niinkuin\nkaikki siellä oli kauheata, niin oli kaikki se, mikä oli Múspell'in\nläheisyydessä, kuumaa ja valoisaa, mutta Ginnungagap oli leuto kuin\ntyyni ilma. Kun nyt kuuma ilma kohtasi kuuran, niin että tämä suli ja\nalkoi tippua, tuli niihin tippuviin pisaroihin eloa sen voimasta, joka\nlähetti kuumuuden, ja syntyi ihmisen näköinen olento, häntä kutsutaan\nnimellä Ymir, mutta jääjättiläiset kutsuvat häntä nimellä Aurgelmir, ja\nhänestä polveutuvat jääjättiläisten suvut.\"\n\nSilloin sanoi Gangleri: \"Kuinka syntyi hänestä sukuja, ja kuinka\nsaattoi käydä niin, että tuli monta ihmistä, vai luuletteko hänet\njumalaksi, josta nyt olet puhunut?\" -- Silloin vastasi Jafnhárr: \"Emme\nmillään muotoa pidä häntä jumalana, hän oli häijy ja kaikki hänen\nsukulaisensa samoin, niitä me kutsumme jääjättiläisiksi. Mutta niin\nkerrotaan, että kun hän nukkui, hikosi hän, ja silloin kasvoi hänen\nvasemman käsivartensa alta mies ja vaimo, ja hänen toinen jalkansa sai\ntoisen kanssa pojan, ja siten syntyivät suvut, ne ovat jääjättiläisiä.\nVanhaa jääjättiläistä me kutsumme nimellä Ymir.\"\n\n5. Silloin sanoi Gangleri: \"Missä asui Ymir ja millä hän eli?\" -- Hárr\nvastasi: \"Kun kuura suli, tapahtui lähinnä, että siitä syntyi lehmä,\njonka nimi oli Audumla, ja sen utarista juoksi neljä maitojokea, ja se\nantoi Ymille ravintoa.\" -- Silloin sanoi Gangleri: \"Millä lehmä eli?\"\n-- Hárr sanoi: \"Se nuoleskeli kuurakiviä, jotka olivat suolaisia, ja\nensimäisenä päivänä, jona se nuoleskeli kiviä, tuli niistä illalla\nihmisen hiukset, toisena päivänä ihmisen pää, kolmantena päivänä oli\nsiinä koko ihminen. Häntä kutsuttiin nimeltä Búri, ja hän oli kaunis\nulkomuodoltaan, suuri ja voimakas. Hän sai pojan, jonka nimi oli\nBorr. Tämä sai puolisokseen naisen, jonka nimi oli Bestla, hän oli\nBolthorn-jättiläisen tytär. He saivat kolme poikaa, yhden nimi oli\nódinn, toisen Vili (tahto), kolmannen Vé (pyhä). Ja minun uskoni on,\nettä tämä Odinn ja hänen veljensä hallitsevat taivasta ja maata, me\nuskomme, että se oli hänen nimensä. Se on sen miehen nimi, jonka me\ntiedämme suurimmaksi ja mainehikkaimmaksi, ja te voitte hyvin kutsua\nhäntä samoin.\"\n\n6. Silloin sanoi Gangleri: \"Miten kävi heidän suvulleen, ja kuka\noli mahtavin?\" -- Silloin vastasi Hárr: \"Borin pojat surmasivat\nYmir-jättiläisen. Mutta kun hän kaatui, vuoti niin paljon verta\nhänen haavoistaan, että siihen hukkui koko jääjättiläisten suku,\nlukuunottamatta yhtä, joka pelastui huonekuntineen. Häntä kutsuvat\njättiläiset nimellä Bergelmir. Hän astui ruuheensa vaimoineen, ja he\npelastuivat siinä, ja heistä polveutuvat jääjättiläisten suvut.\"\n\n7. Silloin sanoi Gangleri: \"Mihin ryhtyivät silloin Borin pojat, koska\nsinä uskot, että he olivat jumalia?\" -- Hárr sanoi: \"Siitä on paljon\nkertomista. He ottivat Ymin ja veivät hänet keskelle Ginnungagap'ia ja\nloivat hänestä maan -- hänen verestään meren ja sisäjärvet, maa luotiin\nlihasta, mutta kalliot luista, ja kivistöt ja kiviröykkiöt he loivat\nhampaista ja poskihampaista ja niistä luista, jotka oli murrettu.\"\n-- Silloin sanoi Jafnhárr: \"Verestä, joka vuoti haavoista ja virtasi\nvapaasti, tekivät he meren ja ympäröivät ja kiinnittivät tällä maan ja\npanivat tämän meren sen ympärille, ja useimpain ihmisten tulee olemaan\nmahdotonta päästä tämän yli.\" -- Silloin sanoi Thridi: \"He ottivat\nmyös hänen pääkallonsa ja tekivät siitä taivaan ja asettivat sen maan\nyli neljälle ilmansuunnalle, ja joka kolkkaan panivat he kääpiön,\nniiden nimet ovat: Austri (Itä), Vestri (Länsi), Nordri (Pohja), Sudri\n(Etelä). Sitten ottivat he ne kipinät ja säkenet, jotka lentelivät\nilmassa ja olivat singonneet Múspellzheimistä, ja panivat ne keskelle\nGinnungagap'ia taivaalle sekä ylös että alas valaisemaan taivasta ja\nmaata. He määräsivät kaikille valoille paikat, muutamille taivaalla,\nmuutamat taas kulkivat irrallaan taivaan alla, ja he määräsivät\nkumminkin niillekin paikan ja säätivät niiden radan. Näin sanotaan\nvanhoissa runoissa, että siitä lähtien erotettiin päivä ja yö ja\nlaskettiin vuodet.\"\n\nSilloin sanoi Gangleri: \"Ne ovat kummallisia tapahtumia, joista nyt\nkuulen, maa on ihmeellisesti valmistettu ja taidokkaasti luotu.\nMillainen oli maan muoto?\" -- Silloin vastasi Hárr: \"Se on pyöreä\nulkomuodoltansa ja sen ulkopuolella on syvä meri. Tältä merenrannikolta\nantoivat he jättiläisten suvuille maita asuttaviksi, mutta edemmäksi\nsisämaahan rakensivat he linnoituksen jättiläisten vihamielisyyden\nvaralta. Tähän ympärysmuuriin käyttivät he Ymir-jättiläisen\nkulmakarvoja ja nimittivät sen nimellä Midgardr (keskikartano). He\nottivat myös hänen aivonsa, heittivät ne ilmaan ja tekivät niistä\npilvet.\"\n\n8. Silloin sanoi Gangleri: \"Paljon näyttävät he minusta toimittaneen,\nkun maa ja taivas oli luotu ja aurinko ja taivaankappaleet asetettu\npaikoilleen ja määrätty päivän ja yön vaihtelu. Mutta mistä tulivat\nihmiset, jotka kansoittivat maan?\" -- Silloin vastasi Hárr: \"Kun Borin\npojat kulkivat pitkin merenrantaa, löysivät he kaksi puuta, nostivat\npuut ja loivat niistä ihmisiä; ensimäinen heistä antoi heille hengen ja\nelämän, toinen järjen ja liikuntokyvyn, kolmas ulkomuodon, puhekyvyn,\nkuulon ja näön, he antoivat heille vaatteet ja nimet, miehen nimi oli\nAskr ja naisen Embla, ja heistä polveutuu se ihmissuku, jolle annettiin\nasuinpaikka Midgardin sisäpuolella. Sen jälkeen he tekivät itselleen\nkeskelle maailmaa linnan, jota kutsutaan nimellä Asgardr, sitä kutsuvat\nihmiset nimellä Trója. Sinne asettuivat jumalat ja heidän sukunsa\nasumaan, ja sen jälkeen tapahtui suuria tapahtumia ja muutoksia sekä\nmaassa että ilmassa. Siellä on paikka, jonka nimi on Hlidskjálf, ja\nkun Alfodr istui sinne kunniaistuimelle, näki hän kaikki maailmat\nja jokaisen ihmisen toimen ja ymmärsi kaiken, mitä hän näki. Hänen\nvaimonsa oli nimeltään Frigg Fjorgvinin tytär, ja heistä polveutuu se\nsuku, jota me kutsumme Aasa-suvuksi, ja se asui vanhassa Asgardissa ja\nsiihen kuuluvissa valtakunnissa ja on se jumalista polveutuva suku. Ja\nsen tähden voi hänellä olla nimi Alfodr, että hän on kaikkien jumalien\nja ihmisten ja kaiken sen isä, joka hänen ja hänen voimansa nojalla\nvalmistettiin. Maa oli hänen tyttärensä ja hänen vaimonsa, siitä sai\nhän ensimäisen pojan, se on ása-Thórr; tässä oli väkeä ja voimaa, jolla\nhän voittaa kaikki elolliset olennot.\"\n\n9. \"Norfi eli Narfi oli nimeltään jättiläinen, joka asui Jotunheimissä\n(Jättien kodissa), hänellä oli tytär nimeltä Nótt (Yö); tämä oli\nmusta ja tumma, jommoinen hänen sukunsakin oli. Hän oli naimisissa\nmiehen kanssa, jonka nimi oli Nagltari, heidän poikansa oli nimeltään\nAudr. Sen jälkeen oli hän naimisissa miehen kanssa, jonka nimi oli\nánarr; Jord (Maa) oli nimeltään heidän tyttärensä. Viimeksi sai hänet\nDellingr, joka oli Aasasukua, heidän poikansa oli Dagr (Päivä), hän oli\nvaalea ja kaunis tullen isäänsä. Silloin otti Alfodr Nótt'in ja Dagin,\nhänen poikansa, ja antoi heille kaksi hevosta ja kahdet rattaat ja\nlähetti heidät ylös taivaalle ajamaan vuorokaudessa ympäri maan. Nótt\najaa edeltä hevosella, jota kutsutaan nimellä Hrimfaxi (Kuuraharja),\njoka aamu se kastaa maan kuolainvaahdollaan. Dagilla on hevonen nimeltä\nSkinfaxi (Heloharja), ja se valaisee harjallaan koko ilman ja maan.\"\n\n10. Silloin sanoi Gangleri: \"Kuinka ohjaa hän auringon ja kuun kulkua?\"\n-- Hárr sanoi: \"Eräällä miehellä nimeltä Mundilfari oli kaksi lasta,\nne olivat niin kauniita ja somia, että hän nimitti poikansa nimellä\nMáni (Kuu) ja tyttärensä nimellä Sól (Aurinko), ja naitti tämän\nmiehelle, jonka nimi oli Glenr. Mutta jumalat vihastuivat sellaisesta\nylimielisyydestä ja ottivat nuo sisarukset ja asettivat heidät\ntaivaalle ja antoivat Sól'in ajaa sitä hevosta, joka veti jumalien\nluoman auringon rattaita. Aurinko oli luotu valaisemaan maailmoja siitä\nkipinästä, joka sinkosi Múspeltzheimistä. Niiden hevosten nimet ovat\nárvakr ja Alsvidr, mutta hevosten lapojen alle panivat jumalat kaksi\ntuulipaljetta heitä vilvoittamaan, muutamissa muinaisrunoissa kutsutaan\ntätä laitosta nimellä ísarnkol (raudankylmä tuulahdus). Máni ohjaa\nkuun kulkua ja vallitsee uutta kuuta ja täyttä kuuta. Hän nosti maasta\nkaksi lasta, joiden nimet olivat Bil ja Hjúki, näiden mennessä Byrgir\nnimiseltä kaivolta kantaen olallaan saavia nimeltä Sägr ja tankoa\nnimeltä Simul. Vidfinnr oli nimeltään heidän isänsä. Nämät lapset\nseuraavat Mánia kuten maasta saattaa nähdä.\"\n\n11. Silloin sanoi Gangleri: \"Nopeaan kulkee aurinko ja melkein kuin\npelkäisi se, eikä se kiirehtisi enempää kulkuaan, jos se pelkäisi\nkuolemataan.\" -- Silloin vastasi Hárr: \"Ei ole kumma, että se\nkulkee kiivaasti, lähellä käy se, joka sitä ahdistaa, eikä sillä\nole muuta neuvoa kuin paeta.\" -- Silloin sanoi Gangleri: \"Kuka sitä\nkiusaa?\" -- Hárr sanoi: \"Kaksi sutta, ja se, joka käy sen jälessä,\non nimeltään Skoll, sitä se pelkää ja se onkin sieppaava auringon.\nToisen nimi on Hati Hródvitnin poika, joka juoksee sen edellä, ja on\nsieppaava kuun, ja niin on käyvä.\" -- Silloin sanoi Gangleri: \"Mistä\nsudet polveutuvat?\" -- Hárr sanoi: \"Jättiläisnainen asuu itäänpäin\nMidgardista metsässä, jonka nimi on Járnvidr, siinä metsässä asuvat\njättiläisnaiset, joiden nimi on Járnvidjur. Mutta vanha jättiläisnainen\nsynnyttää monta jättiläistä, kaikki sudenhaahmoisia, ja siitä\nsuvusta ovat nämä sudet. Ja niin kerrotaan, että suvusta tulee yksi\nmahtavimmaksi, jota kutsutaan nimellä Mánagarmr (Kuunkoira). Se täyttää\nitsensä kaikkien ihmisten elämällä, jotka kuolevat, ja se nielee kuun\nja pirskoittaa verellä taivaan ja koko ilman; sen tähden aurinko\nkadottaa valonsa, ja tuulet ovat silloin levottomia ja puhaltavat\nsiellä ja täällä.\"\n\n12. Silloin sanoi Gangleri: \"Mikä tie vie maasta taivaaseen?\" -- Silloin\nvastasi Hárr ja hymyili: \"Se ei ollut viisaasti kysytty. Eikö sinulle\nole sanottu, että jumalat rakensivat sillan maasta taivaaseen, jonka\nsillan nimi on Bifrost? Sen olet kyllä nähnyt, mutta on mahdollista,\nettä te kutsutte sitä sateenkaareksi. Se on kolmivärinen ja sangen\nvahva ja suuremmalla taidolla ja ymmärryksellä tehty kuin muut\nrakennukset. Mutta niin vahva kuin se onkin, murtuu se, kun Múspell'in\npojat tulevat ja ajavat sen yli, ja niin heidän hevosensa uivat suurten\njokien yli ja siten he pääsevät perille.\" -- Silloin sanoi Gangleri:\n\"Minusta tuntuu siltä, etteivät jumalat ole rakentaneet siltaa\nluotettavan vahvaksi, koska se voi murtua, vaikka he kumminkin voivat\ntehdä kuten tahtovat.\" -- Silloin sanoi Hárr: \"Eivät jumalat ansaitse\nmoitetta tästä rakennuksesta, Bifrost on hyvä silta, mutta tässä\nmaailmassa ei ole ainoatakaan kappaletta, joka kestäisi, kun Múspell'in\npojat tekevät tuhoja.\"\n\n13. Silloin sanoi Gangleri: \"Mihin ryhtyi Alfodr sitten, kun Asgardr\noli tehty?\" -- Hárr sanoi: \"Aluksi asetti hän hallitusmiehiä ja pani\nheidät kanssaan määräämään ihmisten kohtaloita ja neuvottelemaan\nlinnan järjestelystä, se tapahtui Idavollr nimisessä paikassa keskellä\nlinnaa. Heidän ensimäinen tekonsa oli temppelin rakentaminen, jossa\nheidän kaksitoista istuintaan oli, paitsi Alfodr'ille kuuluvaa\nkunniaistuinta. Tämä rakennus on maailman parhaiten tehty ja suurin,\nsiinä on ulkopuolelta ja sisäpuolelta kaikki kuin pelkkää kultaa. Tätä\npaikkaa kutsutaan nimellä Gladsheimr (Ilola t. Loistola). He tekivät\ntoisenkin rakennuksen, se oli temppeli, joka kuului jumalattarille,\nse oli sangen kaunis rakennus, sitä kutsutaan nimellä Vingólf. Sitten\ntekivät he rakennuksen, johon he asettivat ahjoja ja sen lisäksi\ntekivät he vasaran, pihdit ja alasimen ja sitten kaikki muut työkalut.\nSitten takoivat he metallia ja kiveä ja puuta, ja niin runsaasti sitä\nmetallia, jonka nimi on kulta, että kaikki heidän talouskalunsa ja\nvaljaansa olivat kullasta. Tätä aikaa kutsutaan kultakaudeksi, kunnes\nsen turmeli naisten tulo; nämät tulivat Jotunheimistä. Sitten jumalat\nistuivat istuimilleen ja toimittivat tuomioitaan ja muistivat, että\nkääpiöt olivat vironneet eloon mullassa ja maan sisässä kuin madot\nlihassa. Kääpiöt oli ensiksi luotu ja ne olivat vironneet henkiin Ymin\nruumiissa, jossa ne elivät matoina; mutta jumalien käskystä saivat\nne ihmisjärjen ja ihmismuodon, ne asuvat kumminkin maan sisässä ja\nkivissä.\"\n\n14. Silloin sanoi Gangleri: \"Missä on jumalien pääpaikka tai pyhäkkö?\"\n-- Hárr vastasi: \"Se on Yggdrasill'in saarnen luona, siellä tulevat\njumalat joka päivä langettamaan tuomioitaan.\" -- Silloin sanoi\nJafnhárr: \"Saarni on suurin ja paras kaikista puista, sen oksat\nulottuvat yli koko maailman ja kohoavat taivaan yli. Puun kolme juurta\npysyttävät sitä pystyssä ja ne haarautuvat hyvin kauvas toisistaan:\nyksi on Aasojen luona, toinen jääjättiläisten, siellä, missä muinoin\noli Ginnungagap, ja kolmas on Niflheimin yläpuolella. Tämän juuren\nalla on Hvergelmir, ja Nidhoggr nakertaa alhaaltapäin juuria. Multa\nsen juuren alla, joka haarautuu jääjättiläisiä kohden, on Mimisbrunnr\n(Mímin kaivo), siinä on viisautta ja ymmärrystä. Hän, joka omistaa\nkaivon, on nimeltään Mímir, hänellä on hyvin paljon tietoja, koska hän\njuo kaivosta Gjallarhorn-nimisellä juomasarvella. Sinne tuli Alfodr ja\npyysi yhtä siemausta kaivosta, mutta hän ei saanut, ennenkuin antoi\nsilmänsä pantiksi. -- Saarnen kolmas juuri on taivaalla, ja sen alla\non kaivo, joka on sangen pyhä ja jonka nimi on Urdarbrunnr, siellä\non jumalilla tuomiopaikkansa. Joka päivä ratsastavat Aasat sinne\nylös Bifrost'in yli, jonka nimi on myös Asbrú (Aasain silta). Aasain\nhevosten nimet ovat nämä: Sleipnir on paras, se on Odinin, sillä on\nkahdeksan jalkaa; toinen on Gladr, kolmas Gyllir, neljäs Glenr, viides\nSkeidbrimir, kuudes Silfrintopr, seitsemäs Sinir, kahdeksas Gísl,\nyhdeksäs Falhófnir, kymmenes Gulltopr, yhdestoista Léttfeti. Baldr'in\nhevonen oli poltettu hänen kanssaan, mutta Thórr kävelee tuomiopaikalle\nja kahlaa ne joet, joiden nimet ovat nämä: Kormt ja Ormt ja kaksi\nKerlaug'ia; ne joet on Thórr kahlaava joka päivä, kun hän langettaa\ntuomionsa Yggdrasilin saarnen luona; sillä Asbrú palaa täydessä\nliekissä, pyhät vedet kiehuvat.\"\n\nSilloin sanoi Gangleri: \"Palaako Bifrost'illa tuli?\" -- Hárr sanoi:\n\"Se punainen, minkä näet kaaressa, on palavaa tulta. Vuorijättiläiset\ntahtoisivat tulla ylös taivaalle, jos kaikki, jotka tahtovat lähteä,\nvoisivat kulkea Bifrost'in yli. On monta kaunista paikkaa taivaalla,\nja kaikkialla on siellä jumalallinen puolustusvarustus. Saarnen alla\nkaivon luona on ihana sali, ja siitä salista tulee kolme impeä,\njotka ovat nimeltään Urdr, Verdandi, Skuld (olleisuus, syntyväisyys,\ntulevaisuus). Nämä immet määräävät ihmisten ijän, niitä kutsumme me\nNorniksi (Kohtalottariksi). Mutta on myös monta muuta Nornaa, jotka\ntulevat jokaisen lapsen luo, kun se on syntynyt, määräämään sen ikää,\nja nämät ovat jumalien sukua. On toisia keijukaisten sukua ja kolmas\nlaji kääpiöitten sukua.\"\n\nSilloin sanoi Gangleri: \"Jos Nornat vallitsevat ihmisten kohtaloita,\nniin ne jakavat lahjansa hyvin epätasaisesti, koska muutamilla on\nhyvä elämä ja paljon valtaa, muutamilla taas vähäinen osa tai valta,\nmuutamilla pitkä elämä, muutamilla lyhyt.\" -- Hárr sanoi: \"Hyvät Nornat\nja hyvää sukuperää olevat suovat hyvän elämän, mutta kun onnettomuus\nkohtaa ihmisiä, on se pahojen Nornien syy.\"\n\n15. Silloin sanoi Gangleri: \"Mitä muita kummia on kerrottava\nsaarnesta?\" -- Hárr sanoi: \"Paljon on siitä sanottavaa. Saarnen oksilla\nistuu kotka, joka on sangen viisas, mutta sen silmien välissä istuu\nhaukka, jonka nimi on Vedrfolnir. Orava, jonka nimi on Ratatoskr,\njuoksentelee ylös ja alas saarnea pitkin ja kuljettaa vihanviestejä\nkotkan ja Nidhoggr-käärmeen välillä, mutta neljä hirveä juoksentelee\nsaarnen oksilla ja syö tuoreita vesoja, niiden hirvien nimet ovat:\nDáinn, Dvalin, Duneyrr, Durathrór. Mutta niin paljon käärmeitä\non Hvergelmissä Nidhoggin kanssa, ett'ei kieli voi kertoa. -- Ja\nkerrotaan, että Nornat, jotka asuvat Urdarbrunnin luona, ottavat joka\npäivä vettä kaivosta ja sen mukana kaivon ympärillä olevaa mutaa\nja pirskoittavat sitä saarnen päälle, jotteivät sen oksat kuivuisi\neivätkä mätänisi. Mutta se vesi on niin pyhää, että kaikki, mikä joutuu\nkaivoon, tulee yhtä valkoiseksi kuin munankuoren sisäpuolella oleva\nkalvo. -- Kastetta, joka siitä putoo maahan, kutsutaan hunajakasteeksi,\nja siitä elävät mehiläiset. Kaksi lintua syntyy Urdarbrunnissa, niitä\nkutsutaan joutseniksi ja niistä polveutuu lintusuku nimeltä joutsenet.\"\n\n16. Silloin sanoi Gangleri: Paljon tietoja voit antaa taivaasta.\nMitä muita pääpaikkoja on siellä paitsi Urdarbrunnr? -- Hárr sanoi:\n\"Siellä on monta uhkeata paikkaa. Siellä on paikka, jota kutsutaan\nnimellä álfheimr (keijukaisten koti), ja jossa asuu kansa nimeltä\nLjósálfar (valo-keijukaiset), mutta Dökkálfit (tummat keijukaiset)\nelävät alhaalla maan sisässä. Ne ovat erilaiset ulkomuodoltaan, mutta\nvielä erilaisemmat olennoltaan. Valokeijukaiset ovat ulkomuodoltaan\naurinkoa kauniimmat, mutta tummat keijukaiset ovat mustempia kuin\npiki. Vielä on siellä paikka, jota kutsutaan nimellä Breidablik (laaja\nloiste) ja jota kauniimpaa paikkaa ei ole olemassa. Siellä on myös\npaikka nimeltä Glitnir (kimalteleva), jonka seinät ja pilarit ja\npylväät ovat punaisesta kullasta ja katto hopeasta. Vielä on siellä\npaikka nimeltä Himinbjorg (Taivaanvaara), se sijaitsee taivaanrannalla,\nsillankorvassa, missä Bifrost koskettaa taivasta. Vielä on siellä suuri\nolopaikka, jonka nimi on Valaskjálf (taistelussa kaatuneitten pankko),\nse on Odinin. Sen tekivät jumalat ja kattoivat sen puhtaalla hopealla,\nsiinä on Hlidskjálf-niminen kunniaistuin, ja kun Alfodr istuu tällä\nistuimella, näkee hän kaikki maailmat. Eteläisellä taivaanrannalla\non rakennus, joka on kaikkein kaunein ja aurinkoa loistavampi ja\njonka nimi on Gimlé. Se pysyy pystyssä, kun sekä taivas että maa\novat hukkuneet, ja siinä paikassa tulevat hyvät ja hurskaat ihmiset\nikuisesti asumaan.\"\n\nSilloin sanoi Gangleri: \"Mikä suojelee tätä paikkaa, kun Surtin liekki\npolttaa taivaan ja maan?\" -- Hárr sanoi: \"Kerrotaan, että on olemassa\ntoinen taivas tämän etelä- ja yläpuolella ja sen nimi on Andlangr,\nmutta sen yläpuolella taas on kolmas ja sen nimi on Vídbláinn, siinä\ntaivaassa luulemme tämän paikan olevan, ja yksin valokeijukaisten nyt\nelävän niillä seuduin.\"\n\n17. Silloin sanoi Gangleri: \"Mistä tulee tuuli? Se on niin voimakas,\nettä se liikuttaa suuret meret ja lietsoo tulta, mutta miten voimakas\nse lieneekin, ei kukaan saata nähdä sitä, miten ihmeellisesti se\non luotu.\" -- Silloin sanoi Hárr: \"Sen voin kyllä sanoa sinulle.\nPohjoisella taivaanrannalla istuu jättiläinen, jonka nimi on Hräsvelgr\n(Ruumiinahmija), hän on kotkan haahmossa, ja kun se lehahtaa lentoon,\nsilloin tulee sen siipien alta ilmaa.\"\n\n18. Silloin sanoi Gangleri: \"Mistä johtuu suuri eroavaisuus kuuman\nkesän ja kylmän talven välillä?\" -- Hárr sanoi: \"Ei viisas mies niin\nkysyisi, sillä sen tietävät kaikki sanoa, mutta, jos sinä yksin\nolet niin tietämätön, ettet ole tätä kuullut, niin luen sen sinulle\nkumminkin hyväksi, että ennemmin kysyt niin taitamattomasti sitä, mitä\nsinun tulisi tietää, kuin kauvemmin olet tietämätön siitä. Svásudr on\nhänen nimensä, joka on Sumar'in (Kesän) isä, ja hän viettää iloista\nelämää, niin että hänen nimensä mukaan kutsutaan 'svásligt' kaikkea,\nmikä on lauhkeaa. Vetr'in (talven) isää kutsutaan milloin nimeltä\nVindljóni (Tuulentuoja), milloin nimellä Vindsvalr (Tuulenvilpeä);\nhänen isänsä on Vásadr (Kylmänkostea). Nämä esi-isät olivat julmia ja\ntylyjä ja Vetr'illa on heidän luonteensa.\"\n\n19. Silloin sanoi Gangleri: \"Mitkä ovat ne Aasat, joihin ihmisten\non uskottava?\" -- Hárr vastasi: \"On olemassa kaksitoista jumalista\npolveutuvaa Aasaa.\" -- Silloin sanoi Jafnhárr: \"Eivät nais-Aasat ole\nvähemmän pyhiä eivätkä mahtavia.\" -- Silloin sanoi Thridi: \"Odinn on\nkorkein ja vanhin Aasoista. Hän vallitsee kaikkea, ja miten mahtavia\nmuut jumalat lienevätkin, palvelevat ne kaikki häntä kuten lapset\nisäänsä. Frigg on hänen puolisonsa ja hän tietää kaikki ihmiskohtalot,\njoskaan hän ei ennusta. -- Odinin nimi on Alfodr, koska hän on kaikkien\njumalien isä, hänen nimensä on myös Valfodr (Taistelun isä), koska\nhänen lempipoikiaan ovat kaikki ne, jotka kaatuvat taistelussa. Heille\nsuo hän asunnoksi Valholl'in ja Vingólfin, ja heidän nimensä on\nsiellä Einherjar (yhtä sotajoukkoa). Hänen nimensä on myös Hangagud\n(Hirtettyjen jumala) ja Haptagud (Sitomisen jumala), Farmagud (Kuormien\njumala), ja vielä monta muuta nimeä antoi hän itselleen tultuaan\nkuningas Geirrödin luo: 'Nimeni on Grimr ja Gangleri, Herjann,\nHjálmberi, Thekkr, Thridi, Thudr, Udr, Helblindi, Hárr, Sadr, Svipall,\nSanngetall, Herteitr, Hnikarr, Bileygr, Báleygr, Bolverkr, Fjolnir,\nGrimnir, Glapsvidr, Fjolsvidr, Sidhottr, Sidskeggr, Sigfodr, Hnikudr,\nAlfodr, Atridr, Farmatýr, Oski, Omi, Jafnhárr, Biflindi, Gondlir,\nHárbardr, Svidurr, Svidrir, Jálkr, Kjalarr, Vidurr, Thrór, Yggr,\nThundr, Vakr, Skilfingr, Váfudr, Hroptatýr, Gautr, Veratýr'.\"\n\nSilloin sanoi Gangleri: \"Suunnattoman paljon nimiä olette te antaneet\nhänelle, ja totta tosiaan mahtaa olla sangen viisas se, joka voi\nselittää tämän ja kertoa, mitkä tapaukset ovat aiheuttaneet kunkin\nnäistä nimistä.\" -- Silloin vastasi Hárr: \"Tarvitsee paljon tietoa\nselittääkseen ne täydellisesti, mutta lyhyesti voin sanoa sinulle,\nettä useimmat niistä johtuvat siitä seikasta, että yhtä monta kuin on\neri kieltä maailmassa, yhtä monella eri tavalla ovat kansat luulleet\nolleensa pakoitetut muuntamaan hänen nimeänsä kielelleen avuksi\nhuutaakseen ja rukoillakseen häntä. Muutamat näistä nimistä taas ovat\naiheutuneet hänen matkoistaan, joista on olemassa kertomuksia, eikä\nsinua voi kutsua viisaaksi mieheksi, ellet tiedä kertoa näistä suurista\ntapahtumista.\"\n\n20. Silloin sanoi Gangleri: \"Mitkä ovat muiden Aasojen nimet, ja mitä\nhe tulevat toimittamaan ja mitä mainetekoja ovat he jo suorittaneet?\"\n-- Hárr sanoi: \"Thórr on heistä etevin, häntä kutsutaan nimellä\nAsa-Thórr eli oku-Thórr, hän on voimakkain kaikista jumalista ja\nihmisistä. Hänellä on valtakunta, jonka nimi on Thrúdvangar ja hänen\npalatsinsa Bilskirnir, siinä on 540 lattiata, se on suurin tunnettu\nrakennus. -- Thórilla on kaksi pukkia, joiden nimet ovat Tanngnjóstr\n(Hampaan narskuttaja) ja Tanngrisnir (Hampaan purija), ja vaunut,\njoilla hän ajaa, mutta pukit vetävät vaunuja, siksi kutsutaan häntä\nnimellä oku-Thórr (Tor ajaja). Hänellä on myös kolme kalleutta, yksi on\nvasara Mjollnir (Musertaja), jonka jääjättiläiset ja vuorijättiläiset\ntuntevat, kun sitä heilutetaan, eikä kumma, sillä se on murskannut\nmonelta heidän esi-isältään ja sukulaiseltaan pään. Hänellä on toinen\nmitä kallisarvoisin aarre, voimavyö, ja kun hän sen sitoo ympärilleen,\ntulee hänen jumalallinen voimansa puolta suuremmaksi. Kolmas suuri\nkalleus, mikä hänellä on, ovat rautahansikkaat, ilman niitä ei hän voi\ntarttua vasaran varteen. Mutta ei kukaan ole niin viisas, että voisi\nkertoa kaikki hänen mainetekonsa; mutta sanoa voin sinulle, että kestää\nkauvan aikaa, ennenkuin on kerrottu kaikki, mitä minä tiedän.\"\n\n21. Silloin sanoi Gangleri: \"Tahtoisin saada tietoja useammista\nAasoista.\" -- Hárr sanoi: \"Toinen Odinin pojista on Baldr, ja hänestä\non vain hyvää kerrottavaa. Hän on paras ja häntä rakastavat kaikki,\nhän on niin kaunis ulkomuodoltaan ja niin vaalea, että hänestä\nsäteilee valoa. Eräs kasvi (Matricaria inodora, saunakukka) on niin\nvalkoinen, että sitä verrataan Baldr'in kulmakarvoihin, se on\nkaikkein valkein kasvi, ja siitä voit päättää hänen kauneutensa sekä\ntukan- että ihonväriin nähden. Hän on viisain Aasoista ja kaunopuheisin\nja armeliain, mutta hänellä on se ominaisuus, ettei mikään hänen\ntuomioistaan voi kallistua (puolueellisesti). Hän asuu Breidablik'issä,\njoka on taivaalla, siinä paikassa ei saa olla mitään saastaista.\"\n\n22. \"Kolmas Aasa on nimeltään Njordr, hän asuu taivaalla paikassa,\njonka nimi on Nóatún (laivavalkama), hän määrää tuulen suunnan ja\nhillitsee meren ja tuulen, häntä tulee huutaa avuksi merenkulkuun ja\nkalastukseen. Hän on niin voimakas ja rikas, että voi antaa sekä maata\nettä irtainta omaisuutta niille, jotka häntä rukoilevat, ja häntä\ntulee avuksi huutaa niiden saavuttamiseksi. Njordr ei ole Aasa-sukua,\nhänet kasvatettiin Vanaheimissä (Vanein kodissa), mutta Vanit antoivat\nhänet sotavangiksi jumalille ja ottivat sijaan sotavangin nimeltä\nHönir, hän sai aikaan sovinnon jumalien ja Vanien välille. Njordilla\non vaimona Thjaza-jättiläisen tytär nimeltä Skadi. Skadi tahtoo asua\nsiinä paikassa, jonka hänen isänsä oli omistanut, se on muutamilla\ntuntureilla ja sen nimi on Thrymheimr (Kohinan koti), mutta Njordr\ntahtoo olla lähellä merta. He sopivat siitä, että he olisivat yhdeksän\nyötä Thrymheimissä ja sitten toista yhdeksän yötä Nóatún'issa. Mutta\nkun Njordr tuli takaisin Nóatún'iin tuntureilta, lausui hän tämän:\n'Ikävät olivat minusta tunturit, en ollut niillä kauan, ainoastaan\nyhdeksän yötä; susien ulvonta kuulosti minusta pahalta verraten\njoutsenen lauluun.' Silloin lausui Skadi tämän: 'En voinut nukkua meren\nrannalla lintujen huudoilta; joka aamu herätti minut lokki ulapalta\ntullen.' Silloin lähti Skadi ylös tuntureille ja asui Thrymheimissä, ja\nhän hiihtää usein ja ampuu metsänriistaa jousellaan, hänen nimensä on\nOndurgod (Hiihdonjumala) eli Ondurdis (Hiihdonjumalatar).\"\n\n23. \"Njordr sai sitten Nóatún'issa kaksi lasta, toisen nimi oli Freyr\nja tyttären Freyja, he olivat kaunismuotoisia ja voimakkaita. Freyr on\nkorkein Aasoista, hänen vallassaan ovat sade ja päivänpaiste ja siten\nmaankasvu, ja häntä on rukoiltava vuodentulon ja rauhan jumalana.\nHänen vallassaan on myös ihmisten rikkaus. Mutta Freyja on tärkein\njumalattarista, hänen on se paikka taivaalla, jonka nimi on Folkvangr,\nja missä hän ratsastaa taisteluun, saa hän puolet kaatuneista, mutta\nOdinn toisen puolen. -- Hänen salinsa on Sessrúmnir, se on suuri\nja uljas. Mutta kun hän matkustaa, ajaa hän kissoillaan ja istuu\nvaunuissa. Hän on aulein avuksi huudeltaessa, ja hänen nimestään\njohtuu kunnianimi fróva (rouva), jolla mahtavia naisia kutsutaan.\nHäntä miellyttävät suuresti rakkauslaulut, häntä on hyvä rukoilla\nlemmenasioissa.\"\n\n24. Silloin sanoi Gangleri: \"Voimakkailta tuntuvat minusta nämä Aasat,\neikä ole kumma, että teillä on suuri valta, kun tunnette niin hyvin\njumalat ja tiedätte, kenen puoleen kulloinkin kääntyä rukouksella.\nMutta onko vielä muita jumalia?\" -- Hárr sanoi: \"Vielä on jumala,\njonka nimi on Týr, hän on rohkein ja urhein ja hän ratkaisee voiton\ntaisteluissa, tätä jumalaa tulee urhojen rukoilla. On olemassa\nsananparsi, että se on týhraustr (urhoollinen kuin Týr), joka on muita\nrohkeampi eikä säiky mitään. Hän on myös viisas, niin että sanotaan\nmyös, että se on týspakr (viisas kuin Týr), joka on viisain. Muuan\nmerkki hänen urhoollisuudestaan on, että kun Aasat houkuttelivat\nFenrisúlfin (suorisukkosuden) antamaan sitoa itsensä Gleipnir-nimisellä\nkahleella, ei hän uskonut heitä, että he päästäisivät hänet, ennenkuin\nhe panivat hänen suuhunsa pantiksi Týr'in käden. Mutta kun Aasat\neivät tahtoneet päästääkään häntä, purasi hän käden poikki kohdalta,\njonka nimi nyt on úlflidr (sudenjäsen, ranne). Siitä saakka on Týr\ntoiskätinen, eikä häntä lueta niihin, jotka voivat sovittaa ihmisiä.\"\n\n25. \"Bragi on erään nimi. Hän on kuuluisa viisaudestaan ja erittäinkin\nkaunopuheisuudestaan ja sukkeluudestaan. Hän on taitavin runoilemaan,\nja hänen mukaansa kutsutaan runoutta nimellä bragr ja hänen nimensä\nmukaan kutsutaan myös nimellä bragr naisten ja miesten joukossa sitä,\njoka on muita naisia tai miehiä kaunopuheisempi. Hänen vaimonsa on\nIdunn, tämä säilyttää lippaassaan niitä omenia, joita jumalat saavat\nmaistaa, kun he vanhenevat, ja silloin he kaikki tulevat nuoriksi. Näin\non käyvä aina jumalten hämyyn (Ragna-rökr) asti.\" -- Silloin sanoi\nGangleri: \"Minusta jumalat luottavat liiaksi Idunin uskollisuuteen ja\nhuolenpitoon.\" -- Silloin sanoi Hárr hymähtäen: \"Vähältäpä piti kerran,\nettei käynyt huonosti; voin kertoa siitä, mutta saat nyt ensin kuulla\nuseampia Aasojen nimiä.\"\n\n26. \"Heimdallr on erään nimi, häntä kutsutaan nimellä Hvíti-áss\n(valkea Aasa). Hän on mahtava ja pyhä, hänet synnytti yhdeksän impeä,\njotka kaikki olivat sisaruksia. Hänen nimensä on myös Hallinskídi ja\nGullintanni, hänen hampaansa olivat näet kullasta. Hänen hevosensa\nnimi on Gulltopr. Hän asuu Himinbjorg- nimisessä paikassa Bifrost'in\nluona ja on jumalien vartija istuen taivaanrannalla ja suojellen siltaa\nvuorijättiläisiltä. Hän tarvitsee unta vähemmän kuin lintu ja näkee\nyhtäläisesti yöllä kuin päivälläkin satoja peninkulmia eteensä, hän\nkuulee myös, kuinka ruoho kasvaa maassa tai villa lampaissa ja kaiken\nsen, mikä kuuluu äänekkäämmältä. Hänellä on torvi, jonka nimi on\nGjallarhorn, ja hänen toitotuksensa kuuluu koko maailmassa. Heimdallin\nsäilän nimi on 'ihmisenpää'.\"\n\n27. \"Hodr on erään Aasan nimi, hän on sokea ja erinomaisen väkevä,\nmutta jumalat soisivat, ettei tätä Aasaa tarvitsisi mainita, sillä\nhänen kättensä teko tulee kauvan säilymään jumalien ja ihmisten\nmuistissa.\"\n\n28. \"Vidarr on erään nimi ja myös Thogli-áss (vaitelias Aasa). Hänellä\non paksu kenkä ja hän on Thórin jälkeen voimakkain ja hänestä on\njumalille suurta apua kaikissa vaaroissa.\"\n\n29. \"áli eli Váli on erään nimi, hän on Odinin ja Rindr-neidon poika ja\nurhea taisteluissa sekä sangen tarkka ampuja.\"\n\n30. \"Ullr on erään nimi, hän on Sif'in poika ja Thórin poikapuoli. Hän\non niin taitava jousimies ja hiihtäjä, ettei kukaan voi kilpailla hänen\nrinnallaan. Hän on myös kaunis muodoltaan ja hänellä on sotilaan ryhti.\nHäntä tulee rukoilla kaksintaisteluissa.\"\n\n31. \"Forseti on Baldr'in ja Nannan Nep'intyttären pojan nimi. Hänen on\nse paikka taivaalla, jonka nimi on Glitnir. Kaikki, jotka riitaisissa\noikeusasioissa tulevat hänen luokseen, lähtevät sieltä sovussa, se on\nparas tuomioistuin jumalille ja ihmisille.\"\n\n32. \"Vielä luetaan Aasoihin hänet, jota muutamat kutsuvat Aasojen\npanettelijaksi ja viekkauden isäksi ja kaikkien jumalien ja\nihmisten häpeäksi. Hänen nimensä on Loki eli Loptr ja hän on\nFárbauti-jättiläisen poika, hänen äitinsä nimi on Laufey eli Nál, hänen\nveljensä ovat Býleistr ja Helblindi (Manan sokea). Loki on kaunis ja\nmuhkea muodoltaan, häijy mieleltään ja sangen vaihteleva luonteeltaan.\nHänellä on enemmän kuin muilla sitä taitoa, jonka nimi on viekkaus, ja\nkykyä kaikkeen, hän saattoi Aasat usein mitä suurimpaan hätään, mutta\nauttoi heitä myös usein viekkaudella. Hänen vaimonsa nimi on Sigyn,\nheidän poikansa on Nari eli Narfi.\"\n\n33. \"Vielä on Lokilla muita lapsia. Angrboda-niminen oli eräs\njättiläisnainen Jotunheimistä, hänen kanssaan sai Loki kolme lasta,\nyksi oli Fenrisúlfr, toinen Jormungandr -- se on Midgardin käärme --,\nkolmas on Hel. Kun jumalat saivat tietää, että näitä kolmea sisarusta\nkasvatettiin Jotunheimissä, ja tutkimalla ennustuksia huomasivat,\nettä näistä sisaruksista tulisi heille paljon onnettomuutta, ja koska\nsaattoi odottaa kaikkea pahaa heistä ensiksikin äidin puolelta ja\nvielä pahempaa isän puolelta, niin lähetti Alfodr jumalat ottamaan\nlapset ja tuomaan ne hänelle. Ja kun ne tulivat hänen luokseen, heitti\nhän käärmeen siihen syvään mereen, joka ympäröi koko maata, ja tämä\nkäärme kasvoi niin, että se makaa keskellä merta ympäri maan ja puree\npyrstöään. Hel'in heitti hän Niflheimiin ja antoi hänelle vallan\nyhdeksän maailman yli ja hänen tuli osoittaa olinpaikka kaikille,\njotka lähetettiin hänen luokseen, kaikille sairaudesta tai vanhuudesta\nkuolleille. Hänellä on siellä suuria taloja, ja hänen talonsa ovat\nsangen korkeita ja porttinsa suuria; éljúdnir (kurjuus) on hänen\nsalinsa nimi, nälkä on hänen vatinsa, nälänhätä veitsensä, Ganglati\n(hidas) on hänen miesorjansa, Ganglot (vitkasteleva) naisorjansa,\nFallanda-forad (luhistuminen) kynnys, jonka yli astutaan sisälle, Kor\n(sairaus) vuode, Blikjanda-bol (loistava kurjuus) hänen vuodeverhonsa.\nHän on puoleksi musta, puoleksi ihonvärinen, siksi on hänet helppo\ntuntea, hän on myös sangen inhottava ja kauhea.\"\n\n\"Sutta kasvattivat Aasat kotona, Týr yksin rohkeni mennä viemään hänelle\nruokaa. Mutta kun jumalat näkivät, kuinka paljon hän päivittäin\nkasvoi, ja kun kaikki ennustukset tiesivät, että hän oli määrätty\nheille tuhoksi, päättivät Aasat valmistaa sangen lujat kahleet, jotka\nhe nimittivät Löding'iksi, ja veivät ne suden luo ja käskivät hänen\nkoetella voimiaan kahleissa. Susi ei katsonut kahleita itselleen\nylivoimaisiksi ja antoi tehdä niillä, mitä he tahtoivat. Mutta ensi\nkerralla, kun susi oikaisi itsensä, murtuivat kahleet, siten vapautui\nhän Löding'istä. Sitten tekivät Aasat toiset kahleet, puolta lujemmat,\njotka he kutsuivat nimellä Drómi, ja käskivät suden vielä koetella\nniitä ja sanoivat, että hän tulisi sangen kuuluisaksi voimastaan, ellei\nsellainen takoteos voisi häntä pidättää. Mutta susi ajatteli, että\nnämä kahleet olivat sangen lujat, mutta myös, että hänen voimansa oli\nkasvanut, sittenkun hän mursi Löding'in hän ajatteli myös, että hänen\noli antauduttava vaaraan, jos mieli tulla kuuluisaksi ja antoi panna\nitsensä kahleisiin. Ja kun Aasat sanoivat niiden olevan kunnossa,\npudisteli susi itseään, iski kahleet maata vasten ja ponnisteli\nhurjasti, oikaisi itsensä ja mursi kahleet, niin että sirpaleet\nsinkoilivat etäälle, siten vapautui se Drómi'sta. Sittemmin on tullut\nsananparreksi, että jokin 'päästetään Löding'istä' tai 'vapautetaan\nDrómi'sta', kun jotain tehdään suurella ponnistuksella. Sen jälkeen\npelkäsivät jumalat, etteivät he saisi sutta sidotuksi, ja Alfodr\nlähetti silloin sen, jonka nimi on Skirnir, Freyn lähettilään alas\nSvartálfaheimiin (Mustien keijukaisten kotiin) muutamien kääpiöitten\nluo ja teetti kahleet, joiden nimi on Gleipnir, ne oli tehty kuudesta\neri lajista: kissan astunnan kaiusta, naisen parrasta, vuoren juurista,\nkarhun jänteistä, kalan hengityksestä ja linnun syljestä. Ja vaikket\nentiseltään tietäisikään tätä kertomusta, niin saat pian todistuksia\nsiitä, ettei sinulle ole valehdeltu; lienethän nähnyt, ettei naisilla\nole partaa, eikä kissan juoksusta synny ääntä, eikä vuoren alla ole\njuuria. Totta tosiaan, yhtä totta on kaikki, mitä olen sinulle sanonut,\njoskin muutamat näistä seikoista ovat sinulle tuntemattomia.\" --\nSilloin sanoi Gangleri: \"Tämän voin tosiaan ymmärtää todeksi, voin\nhavaita sen, minkä nyt olet ottanut todisteeksi, mutta miten taottiin\nkahleet?\" -- Hárr sanoi: \"Sen voin kyllä sanoa sinulle. Kahleet\ntulivat sileät ja taipuisat kuin silkkinauha, mutta niin lujat ja\nvahvat kuin nyt saat kuulla. Kun kahleet vietiin Aasoille, kiittivät\nhe lähettilästä, että hän oli hyvin toimittanut tehtävänsä. Silloin\nlähtivät Aasat järvelle, jonka nimi on ámsvartnir ja saareen, jota\nkutsutaan nimellä Lyngvi, ja kutsuivat suden mukaansa, näyttivät\nhänelle silkkinauhan ja käskivät hänen katkaista sen ja sanoivat sen\nolevan hiukan lujemman kuin mitä olisi voinut päättää sen paksuudesta.\nHe ojensivat sen toinen toisilleen ja koettelivat käsivoimin sen\nlujuutta, eikä se katkennut, mutta he arvelivat, että susi ehkä sentään\nsaattaisi sen katkaista. Silloin vastasi susi: 'Siltä minusta näyttää\ntämä nauha kuin en saavuttaisi mitään mainetta, vaikka katkaisisinkin\nniin kapean nauhan, mutta jos se on tehty viisaudella ja taidolla,\nvaikka näyttääkin vähäpätöiseltä, niin ei se nauha tule milloinkaan\njalkoihini.' Silloin sanoivat Aasat, että hän pian katkaisisi\nsilkkinauhan, koska hän ennen oli murtanut suuret rautakahleet. 'Mutta\njollet saa katkaistuksi tätä nauhaa, silloin et voi säikyttää jumalia,\nja me päästämme sinut silloin.' Susi sanoi: 'Jos te sidotte minut,\nniin etten minä saa itseäni päästetyksi, silloin te viekkaasti kyllä\najattelette, että minun on myöhäistä saada teiltä apua. Minä olen\nhaluton antamaan sitoa itseni tällä nauhalla, mutta mieluummin kuin\nettä syytätte minua arkuudesta, pankoon joku teistä kätensä suuhuni\ntakeeksi siitä, että tämä tapahtuu vilpittömästi.' Kaikki Aasat\nkatselivat toisiaan ja huomasivat nyt vaikeuden kaksinkertaiseksi,\neikä kukaan tahtonut ojentaa kättään, kunnes Týr ojensi oikean kätensä\nja pani sen suden suuhun. Mutta kun susi ponnisti, lujittui nauha, ja\nkuta ankarammin hän huitoi, sitä kireämpi oli nauha. Silloin hymyilivät\nkaikki paitsi Týr; hän menetti kätensä. Kun Aasat näkivät, että susi\noli täydellisesti sidottu, ottivat he köyden nimeltä Gelgja, joka lähti\nkahleista ja pujottivat sen suuren paaden läpi -- sen nimi oli Gjoll --\nja kiinnittivät paaden syvälle maahan. Sitten ottivat he suuren kiven\nja työnsivät sen vielä syvemmälle maahan -- sen nimi oli Thviti -- ja\npitivät sitten tätä kiveä liekapaaluna. Susi aukoi kitaansa kauheasti,\nriehui ja tahtoi purra heitä; he työnsivät hänen suuhunsa miekan, jonka\nkahva koskettaa suden alaleukaa ja kärki kitalakea, se on hänellä suun\nsalpana. Hän ulvoo ilkeästi, ja hänen suustansa valuu kuolaa: se on\njoki, jonka nimi on Ván. Siellä hän makaa Ragna-rökr'iin asti.\" --\nSilloin sanoi Gangleri: \"Loki oli saanut pahoja lapsia, mutta kaikki\nnämä sisarukset ovat hyvin merkillisiä. Miksi eivät Aasat surmanneet\nsutta, kun heillä on odotettavana tuhoa siitä?\" -- Hárr vastasi:\n\"Jumalat kunnioittavat siksi paljon pyhäköitään ja rauhoitettuja\npaikkojaan, etteivät he tahtoneet häväistä niitä suden verellä, vaikka\nennustus tietää, että hänestä on tuleva Odinin surma.\"\n\n34. Silloin sanoi Gangleri: \"Mitkä ovat nais-Aasat?\" -- Hárr sanoi:\n\"Frigg on korkein. Hän omistaa talon nimeltä Fensalir, joka on ihmeen\nuhkea. Toinen on Sága. Hän asuu Sökkvabekk'issa, joka on suuri sali.\nKolmas on Eir, hän on paras lääkäri. Neljäs on Gefjun, hän on impi\nja häntä palvelevat kaikki ne, jotka kuolevat neitoina. Viides on\nFulla, hän on myös impi ja kulkee hiukset hajallaan ja kultarihma\npään ympärillä. Hän kantaa Frigg'in lipasta ja pitää huolta hänen\nkengännauhoistaan sekä on osallisena hänen salaisessa neuvostossaan.\nKuudes, Freyja on tärkein Frigg'in rinnalla. Hän meni naimisiin\nmiehen kanssa, jonka nimi on ódr, heidän tyttärensä on Hnoss, hän on\nniin kaunis, että hänen nimensä mukaan kutsutaan kaikkea kaunista\nja kallisarvoista sanalla hnoss. Odr lähti pitkille matkoille,\nmutta Freyja suri häntä, hänen kyyneleensä ovat puhdasta kultaa.\nFreyjalla on monta nimeä, syynä siihen on, että hän kutsui itseään\neri nimillä kulkiessaan tuntemattomien kansakuntien keskuudessa\netsimässä Odia. Hänen nimensä on Mardoll ja Horn, Gefn, Sýr. Freyja\nomisti Brísingamen-nimisen koristeen. Häntä kutsutaan myös nimellä\nVanadís. Seitsemäs on Sjofn, hän koettaa taivuttaa ihmisten, naisten\nja miesten mielet rakkauteen, ja hänen nimensä mukaan kutsutaan\nrakkautta sanalla sjafni. Kahdeksas on Lofn, hän on niin lempeä ja\nhyvä avuksi huutaa, että hän saa Alfodr'ilta tai Frigg'iltä luvan\nyhdistää ihmisiä, naisia ja miehiä, vaikka se ennakolta näyttäisikin\nestetyltä ja kielletyltä. Hänen nimestään on lof (lupa) sana syntynyt\nja samoin että hän on suuresti ihmisten ylistämä (lofud). Yhdeksäs\non Vár, hän kuulee ihmisten valat ja ne sopimukset, joita naiset ja\nmiehet keskenään tekevät. Siksi kutsutaan sellaisia asioita nimellä\n'várar'. Hän rankaisee myös ne, jotka rikkovat valansa. Kymmenes on\nVor, hän on viisas ja kyselyhaluinen, niin ettei mikään voi pysyä\nhäneltä salassa. On olemassa sananparsi, että nainen tulee jonkun asian\nsuhteen 'vor', kun hän saa tietää sen. Yhdestoista on Syn, hän vartioi\ntalon ovea ja sulkee sen niiltä, joiden ei tule päästä sisälle. Hänet\non pantu käräjillä niiden asioiden puolustajaksi, jotka hän tahtoo\nlieventää. Siksi onkin olemassa sananparsi, että pannaan 'syn' eteen,\nkun joku kieltää rikollisuutensa. Kahdestoista on Hlín, hänet on\npantu suojaksi niille ihmisille, jotka Frigg tahtoo pelastaa jostakin\nvaarasta. Siitä johtuu sananparsi, että se, joka pelastuu, 'nojautuu'\n(hleinir). Kolmastoista on Snotra, hän on viisas ja kohtelias, hänen\nnimensä mukaan kutsutaan naista tai miestä, joka on kohtelias, 'snotr'.\nNeljästoista on Gná, hänet lähettää Frigg eri maailmoihin asioilleen,\nja hänellä on hevonen, joka laukkaa ilman halki ja meren yli ja jonka\nnimi on Hófvarpnir. Kerran, kun hän ratsasti, näkivät muutamat Vanit\nhänen kulkunsa ilmassa, silloin sanoi yksi heistä: 'Mikä siellä lentää,\nmikä siellä kulkee ja ilman läpi liukuu?' Hän vastasi: 'En lennä,\nkumminkin kuljen ja liu'un ilman halki Hófvarpnir-hevosellani, jonka\nHamskerpir sai Gardrofa'n kanssa.' Gná'n nimestä johtuu, että sanotaan:\nkohottautuu ylöspäin (gnæfar) sellaisesta, mikä ulottuu korkealle. Sól\nja Bil lasketaan myös Aasattarien joukkoon, mutta heidän syntyperästään\nonkin jo edellä kerrottu.\"\n\n35. \"Vielä on olemassa muita, joiden tulee palvella Valholl'issa,\nkantaa juomaa ja huolehtia pöytäkaluista ja oluttuopeista, heitä\nnimitetään Grímnismál'issa seuraavasti: 'Hrist'in ja Mist'in tahdon\nitselleni sarvea kantavan. Skeggjold ja Skogul, Hildr ja Thrúdr, Hlokk\nja Herfjotur, Goll ja Geirahod, Randgrídr ja Rádgrídr ja Reginleif\nkantavat Valholl'in sotureille olutta'.\"\n\n\"Nämä ovat nimeltään Valkyyrioita (valkyrjur), heidät lähettää Odinn\njoka taisteluun, he valitsevat miehistä ne, joiden tulee kaatua, ja\nheidän vallassaan on voitto. Gudr ja Róta ja nuorin Norna, jonka nimi\non Skuld, ratsastavat myös aina valitsemaan kaatuvia ja ratkaisemaan\ntaistelua. Jord, Thórin äiti ja Rindr, Váli'n äiti luetaan myös\nnais-Aasoihin.\"\n\n36. \"Gymir oli erään miehen nimi, ja hänen vaimonsa oli nimeltään\nAurboda, hän oli vuorijättiläisten sukua. Heidän tyttärensä oli\nGerdr, joka oli kaunein kaikista naisista. Eräänä päivänä oli Freyr\nmennyt Hlidskjálf'ille ja katseli kaikkia maailmoja. Mutta kun hän\nkatsahti pohjoista kohden, näki hän eräässä kylässä suuren ja kauniin\nrakennuksen. Tähän rakennukseen meni nainen, ja kun hän kohotti\nkäsivartensa ja avasi oven, silloin välähti loiste hänen käsivarsistaan\nsekä ilmassa että merellä, ja kaikki maailmat valkenivat hänestä.\nSiten sai Freyr rangaistuksen siitä julkeudesta, että oli istuutunut\npyhälle istuimelle, niin että hän lähti pois harmistuneena. Ja kun\nhän tuli kotiin, ei hän puhunut, ei nukkunut eikä juonut, eikä kukaan\nuskaltanut puhutella häntä. Silloin kutsutti Njordr luokseen Freyn\npalvelijan, nimeltä Skirnir, ja käski hänen mennä Freyn luo ja pyytää\nhäntä sanomaan, miksi hän oli niin pahoillaan, ettei hän puhunut\nkenenkään kanssa. Skirnir sanoi menevänsä, mutta vastenmielisesti,\nja sanoi pahoja vastauksia olevan odotettavissa. Kun hän tuli Freyn\nluo, kysyi hän, miksi Freyr oli niin masentunut eikä puhunut kenenkään\nkanssa. Silloin vastasi Freyr ja sanoi, että hän oli nähnyt kauniin\nnaisen ja oli hänen tähtensä niin murheissaan, ettei hän voisi kauvaa\nelää, ellei hän saisi häntä omakseen: 'ja nyt pitää sinun lähteä\nkosimaan häntä minun puolestani ja tuoda hänet tänne, joko sitten hänen\nisänsä tahtoo sitä tai ei; kyllä palkitsen sen sinulle hyvin.' Silloin\nvastasi Skirnir, että hän suostuisi lähtemään lähettiläsmatkalle, mutta\nFreyn tulisi luovuttaa hänelle miekkansa -- se oli niin oivallinen,\nettä se iski itsestään -- ja Freyr suostui siihen ja antoi hänelle\nmiekan. Silloin lähti Skirnir, kosi naista hänelle ja sai hänen\nlupauksensa: yhdeksän yön perästä tulisi hän Barrey-nimiseen paikkaan\nja viettäisi siellä häitä Freyn kanssa. Mutta kun Skirnir sanoi\nFreylle toimittamansa asian, lausui tämä näin: 'Pitkä on yö, pitkä on\ntoinen, kuinka jaksan odottaa kolmea? Usein tuntui minusta kuukausi\nlyhyemmältä kuin tämän tuskaisen yön puolikas.' Tämä oli syynä siihen,\nettä Freyr oli niin aseeton, kun hän taisteli Beli'n kanssa ja tappoi\nhänet hirvensarvella.\" -- Silloin sanoi Gangleri: \"Olipa kumma, että\nsellainen päällikkö kuin Freyr suostui antamaan pois miekan, jonka\nvertaista hänellä ei ollut toista, suunnaton vahinko se oli hänelle,\nkun hän taisteli Beli'n kanssa; totta tosiaan hän silloin mahtoi katua\ntätä lahjoitustaan.\" -- Silloin vastasi Hárr: \"Se merkitsi vähän, että\nhän otteli Beli'n kanssa, Freyr olisi voinut surmata hänet nyrkillään;\nmutta se aika on tuleva, jolloin Freyr kipeämmin kaipaa miekkaansa, kun\nMúspell'in pojat tulevat tuhoja tekemään.\"\n\n37. Silloin sanoi Gangleri: \"Sinä sanot, että kaikki, jotka ovat\ntaistelussa kaatuneet maailman alusta, ovat nyt tulleet Odinin luo\nValholl'iin. Mitä on hänellä antaa heille ravinnoksi, luulisin, että\nsiellä on sangen suuri kansanpaljous?\" -- Silloin vastasi Hárr:\n\"Totta on, mitä sanot, sangen suuri kansanpaljous on siellä ja paljon\nenemmän tulee siellä vielä olemaan ja kumminkin tulee näyttämään\nliian vähältä, kun susi tulee. Mutta ei milloinkaan ole niin suurta\nkansanjoukkoa Valholl'issa, että siltä loppuisi sen sian silava,\njonka nimi on Sährímnir. Se keitetään joka päivä, ja illalla on se\njälleen kokonainen. Mutta kysymys, jonka nyt teet, näyttää minusta\nolevan sellainen, että harvat lienevät kyllin viisaita siihen oikein\nvastaamaan. Andhrímnir on keittäjän nimi ja Eldhrímnir kattilan.\"\n\nSilloin sanoi Gangleri: \"Onko Odinilla samaa ruokaa kuin Valholl'in\nsotureilla?\" -- Hárr sanoi: \"Ruuan, joka on hänen pöydällään, antaa hän\nkahdelle sudelle, ne ovat hänen ja niiden nimet ovat Geri ja Freki;\nmutta itse hän ei tarvitse ruokaa, viini on hänelle sekä ruokana että\njuomana.\"\n\n\"Kaksi korppia istuu hänen olkapäillään ja ne sanovat hänen korvaansa\nkaikki tapahtumat, mitä he näkevät ja kuulevat, niiden nimet ovat\nHuginn ja Muninn. Ne lähettää hän päivän sarastaessa lentämään\nympäri koko maailmaa, ja ne palaavat takaisin aamiaiselle. Siten saa\nhän tietää monta asiaa, ja sen tähden kutsutaan häntä myös nimellä\nHrafnagud (Korppienjumala).\"\n\n38. Silloin sanoi Gangleri: \"Mitä Valholl'in sotureilla on juotavana\nsellaista, jota riittää yhtä runsaasti kuin ruokaa, vai juodaanko\nsiellä vettä?\" -- Silloin sanoi Hárr: \"Kummallisesti kysyt nyt\nikäänkuin Alfodr kutsuisi luokseen kuninkaita, jaarleja ja muita\nmahtavia miehiä ja antaisi heille vettä juoda -- totta tosiaan\nValholl'iin tulee moni, jonka mielestä vesijuoma olisi kalliisti\nostettu, ellei siellä olisi parempaa kestitystä saatavana, sen jälkeen\nkun ensin oli kärsitty haavoja ja kipua, kunnes oli kuoltu. Voin kertoa\nsinulle muutakin sieltä. Heidrún-niminen vuohi seisoo Valholl'in\nyläpuolella ja pureskelee lehtiä kuuluisan Läradrpuun oksilta, ja sen\nutarista tiukkuu niin paljon simaa päivittäin, että siitä täyttyy\nastia, joka on niin suuri, että kaikki Valholl'in soturit saavat siitä\njuoda kylläkseen.\" -- Silloin sanoi Gangleri: \"Se vuohi on heille\nerinomaisen hyödyllinen, ja ihmeen hyvä mahtaa olla puu, josta se\nsyö.\" -- Silloin sanoi Hárr: \"Vielä ihmeellisempi on hirvi Eikthyrnir,\njoka seisoo Valholl'issa ja syö saman puun lehtiä. Sen sarvista\ntippuu niin paljon pisaroita, että ne juoksevat alas Hvergelmiin,\nja niistä syntyvät joet, joiden nimet ovat: Síd, Víd, Sökin, Eikin,\nSvol, Gunnthrá, Fjorm, Fimbulthul, Gipul, Gopul, Gomul, Geirvimul;\nnämä virtaavat Aasojen alueen läpi. Vielä mainitaan nämä: Thyn, Vín,\nTholl, Holl, Grád, Gunnthráin, Nyt, Not, Nonn, Hronn, Vína, Vegsvinn,\nThjódnuma.\"\n\n39. Silloin sanoi Gangleri: \"Kummallisia ovat asiat, joita nyt kerrot.\nSuunnattoman suuri rakennus mahtaa Valholl olla, lienee usein ahdasta\nsen ovilla.\" -- Silloin vastasi Hárr: \"Miksi et kysy, montako ovea on\nsalissa, tai miten suuret ovet? Kun kuulet sen, silloin kyllä sanot,\nettä on ihme, ellei ken tahansa voi mennä ulos ja sisälle. Totta on,\nettei ole vaikeampaa saada paikkaa sisällä kuin tulla sinne; tässä\nsaat kuulla, mitä Grimnismál'issa sanotaan: 'Viisisataa ovea ja\nneljäkymmentä tiedän olevan Valholl'issa, kahdeksan sataa soturia menee\njoka ovesta, kun he lähtevät taistelemaan sutta vastaan'.\"\n\n40. Silloin sanoi Gangleri: \"Sangen suuri kansanpaljous on\nValholl'issa, totta tosiaan Odinn on mahtava päällikkö, koska hän\njohtaa niin suurta sotajoukkoa. Mutta miten huvittelevat soturit\nsilloin, kun he eivät pidä juominkia?\" -- Hárr sanoi: \"Joka päivä,\nkun he ovat pukeutuneet, asestautuvat he, menevät pihamaalle, ja\ntaistelevat ja surmaavat toisiaan. Se on heidän ajanvietettään, ja kun\ntulee aamiaisen aika, silloin ratsastavat he kotiin Valholl'iin ja\nistuutuvat juominkia pitämään. -- Mutta totta on, mitä sanoit, suuri\non Odinn, paljon on siitä todistuksia; näin kuuluvat Aasojen omat\nsanat: 'Yggdrasilin saarni on puista parahin ja Skidbladnir aluksista,\nOdinn Aasoista ja hevosista Sleipnir, Bifrost silloista ja Bragi\nrunoilijoista, Hábrók haukoista ja koirista Garmr'.\"\n\n41. Silloin sanoi Gangleri: \"Kuka omistaa Sleipnir-hevosen, tai mitä\nsiitä on sanottavaa?\" -- Hárr sanoi: \"Et sinä tunne Sleipnir'iä etkä\ntiedä, miten se syntyi, mutta tulet huomaamaan, että se on kertomisen\narvoista. Jumalien ensimäisen asutuksen aikana, kun he olivat luoneet\nMidgardin ja tehneet Valholl'in, tuli sinne rakennusmestari ja\ntarjoutui kolmen talven kuluessa tekemään heille niin hyvän linnan,\nettä se olisi luotettava suoja vuorijättiläisiä ja jääjättiläisiä\nvastaan, vaikka ne tulisivat Midgardin sisäpuolellekin; mutta hän vaati\npalkaksi Freyjan puolisokseen ja auringon ja kuun. Silloin vetäytyivät\njumalat keskustelemaan ja neuvottelivat, ja rakennusmestarin kanssa\ntehtiin se sopimus, että hän saisi sen, mitä oli halunnut, jos\nhän saisi linnan valmiiksi yhtenä talvena, mutta jos ensimäisenä\nkesäpäivänä joku kohta vielä olisi tekemättä linnasta, menettäisi\nhän palkkansa. Hänen ei tulisi myöskään pyytää apua keltään. Kun he\nesittivät hänelle nämä ehdot, pyysi hän heiltä lupaa saada käyttää\napunaan Svadilfari nimistä hevostaan ja Loki neuvoi myöntämään sen\nhänelle. Ensimäisenä talvipäivänä ryhtyi hän rakentamaan linnaa,\nmutta öisin vedätti hän kiviä hevosellaan, ja Aasoista tuntui hyvin\nihmeelliseltä, kuinka suuria kivimöhkäleitä tämä hevonen veti, hevonen\nsuoritti puolta suuremman väkityön kuin rakennusmestari. Heidän\nsopimuksensa oli monien todistajien lujilla valoilla vahvistettu,\nkoska jättiläiset eivät pitäneet turvallisena olla Aasojen luona ilman\ntakauksia, jos Thórr tulisi kotiin; mutta silloin oli hän lähtenyt\nitään noita turilaita hävittämään. Mutta talven lähetessä loppuaan\nedistyi linnanrakennustyö rivakasti, ja linna oli niin korkea ja\nluja, ettei sitä vastaan voinut tehdä rynnäkköä. Mutta kun oli enää\nkolme päivää kesään, silloin työ oli edistynyt melkein linnanportille\nasti. Silloin istuivat jumalat tuomioistuimilleen ja neuvottelivat ja\nkyselivät toisiltaan, kuka oli neuvonut naittamaan Freyjan Jotunheimiin\nja turmelemaan ilman ja taivaan ottamalla sieltä auringon ja kuun ja\nantamalla ne jättiläisille. Siitä olivat kaikki yksimielisiä, että\ntähän oli mahtanut neuvoa hän, joka neuvoo kaikkeen pahuuteen, Loki\nLaufey'npoika, ja sanoivat, että hän olisi kovan kuoleman oma, ellei\nhän keksisi keinoa, miten rakennusmestari menettäisi palkkansa, ja\nhe ahdistivat Lokia. Mutta kun hän pelästyi, vannoi hän valan, että\nhän toimittaisi, että rakennusmestari menettäisi palkkansa, maksoi\nniitä maksoi. Ja samana iltana, kun rakennusmestari ajoi ulos kiviä\nnoutamaan Svadilfari-orhilla, huikkasi metsästä tamma orhiin luo ja\nhirnui sille; mutta kun orhi huomasi, minkälainen hevonen se oli,\nhurjistui se, raastoi poikki kantohihnan ja laukkasi tamman luo. Mutta\ntämä juoksi metsään ja rakennusmestari jälestä ottamaan orhia kiinni.\nNämä hevoset laukkasivat koko yön, ja rakennusmestari oli yön metsässä,\nmutta seuraavana päivänä ei tullutkaan niin paljoa rakennetuksi\nkuin ennen. Kun rakennusmestari näki, ettei työ tulisi valmiiksi,\nvaltasi hänet jättiläisraivo; mutta kun Aasat näkivät selvästi, että\nhän olikin vuorijättiläinen, silloin ei välitetty valasta, vaan he\nkutsuivat Thória, ja silmänräpäyksessä tämä tuli, ja sitten heilahti\nilmassa Mjollnirvasara. Silloin hän maksoi rakennuspalkkion, ei\nauringolla eikä kuulla, vaan hän suvaitsematta hänen asua Jotunheimissä\nmusersi ensi iskulla hänen kallonsa pieniksi siruiksi ja lähetti\nhänet alas Niflheimiin. Mutta Loki oli kohdannut Svadilfari'n sillä\nseurauksella, että hän jonkun aikaa myöhemmin sai varsan. Se oli harmaa\nja kahdeksanjalkainen ja on se hevosista paras jumalien ja ihmisten\nmailla.\"\n\n42. Silloin sanoi Gangleri: \"Mitä on kerrottavaa Skidbladnista, koska\nse on laivoista parhain, eikö ole toista yhtä suurta laivaa kuin\nse?\" -- Hárr sanoi: \"Skidbladnir on paras laivoista ja suurimmalla\ntaituruudella tehty, mutta Naglfar on suurin laiva, sen omistaa\nMúspell. Muutamat kääpiöt, ívaldi'n pojat, tekivät Skidbladnin ja\nantoivat aluksen Freylle. Se on niin suuri, että kaikki Aasat voivat\nmahtua sinne aseineen ja varustuksineen, ja sillä on myötätuuli niin\npian kuin purje on nostettu, mihin ikänä se on ohjattava; mutta\nsilloin, kun sillä ei kuljeta merellä, voi sen kääriä kokoon kuin\nvaatteen ja pitää sitä kukkarossaan, niin monesta kappaleesta ja niin\nsuurella taidolla on se tehty.\"\n\n43. Silloin sanoi Gangleri: \"Hyvä laiva on Skidbladnir, mutta hyvin\npaljon taikataitoa tarvittaneen, ennenkuin sellainen työ suoritetaan.\nEikö Thórr milloinkaan ole tullut mihinkään, missä hän olisi tavannut\njotakin niin valtavaa ja vahvaa, että se olisi ollut hänelle\nylivoimaista väkevyyteen ja taikataitoon nähden?\" -- Silloin sanoi\nHárr: \"Harvat tietävät siitä kertoa, mutta monesti on hän kohdannut\nankaraa vastustusta, ja joskin niin olisi ollut, että jotakin olisi\nollut niin voimakasta tai vahvaa, ettei Thórr olisi voinut voittaa\nsitä, ei siitä ole tarvis mainita, sillä monet seikat todistavat,\nja kaikkien tulee uskoa, että Thórr on voimakkain.\" Silloin sanoi\nGangleri: \"Minusta tuntuu kuin olisivat nämä asiat, joita olen teiltä\nkysynyt, sellaisia, ettei kukaan voi niihin vastata.\" -- Silloin\nsanoi Jafnhárr: \"Olemme kuulleet sanotuksi niistä seikoista, jotka\ntuntuvat meistä uskomattomilta, mutta tässä lähellä istuu hän, joka\ntietää sanoa totuuden niistä, ja sinun tulee uskoa, ettei hän nyt\nensikerran valehtele, kun ei hän koskaan ennen ole valehdellut.\" --\nSilloin sanoi Gangleri: \"Tässä seison ja kuuntelen, tuleeko mitään\nvastausta kysymykseen, muussa tapauksessa selitän teidät voitetuiksi,\nellette osaa vastata kysymykseeni.\" -- Silloin sanoi Thridi: \"Ilmeistä\non nyt, että hän tahtoo tietää nämä kertomukset, vaikkei meistä ole\nhyvä niitä kertoa. Se on tämän kertomuksen alku, että oku-Thórr lähti\npukeillaan ja vaunuilla ja hänen kanssaan Aasa, jonka nimi on Loki.\nIllalla he tulivat erään talonpojan luo ja saivat siellä yösijan.\nMutta illalla otti Thórr pukkinsa ja teurasti molemmat, sen jälkeen\nne nyljettiin ja kanneltiin kattilaan. Mutta kun ne oli keitetty,\nistui Thórr tovereineen illalliselle. Thórr kutsui ruualle kanssaan\ntalonpojan ja hänen vaimonsa ja heidän lapsensa, talonpojan pojan nimi\noli Thjálfi ja tyttären Roskva. Sitten asetti Thórr pukinnahat lieden\nviereen ja sanoi, että talonpoika ja hänen talonväkensä heittäisivät\nluut pukinnahoille. Thjálfi, talonpojan poika, piteli yhtä pukin\nlapaluuta ja katkaisi sen veitsellään ytimeen asti. Thórr oli siellä\nyötä, mutta juuri ennen päivän sarastusta nousi hän ja pukeutui,\notti Mjollnir-vasaran, heilautti sitä ja pyhitti pukinnahat, silloin\npukit nousivat ja toinen niistä ontui toisella takajalallaan. Sen\nhuomasi Thórr ja sanoi, että talonpoika tai hänen talonväkensä olivat\nmahtaneet varomattomasti käsitellä pukinluita; hän huomasi, että lapa\noli murtunut. Ei tarvitse pitkälti kuvailla, kaikki voivat ymmärtää,\nkuinka talonpoika lienee peljästynyt, kun hän näki, että Thórr laski\nkulmakarvat silmilleen; minkä hän näki silmistä, oli hänestä kylläksi\nluhistamaan hänet maahan yksistään hänen katseensa edessä. Thórr\nkiersi kätensä vasaranvarren ympäri, niin että rustot valkenivat,\nmutta talonpoika teki niinkuin saattoi odottaa ja koko hänen\ntalonväkensä: he huusivat äänekkäästi ja pyysivät armoa ja tarjosivat\nhyvitykseksi kaiken omaisuutensa. Mutta kun hän näki heidän pelkonsa,\nlauhtui hänen vihansa ja hän leppyi ja otti heiltä sovinnoksi heidän\nlapsensa Thjálfi'n ja Roskva'n, joista silloin tuli hänen velvolliset\npalvelijansa; ne seuraavat häntä sittemmin alituisesti.\"\n\n44. \"Sinne jätti Thórr pukit ja lähti itäänpäin Jotunheimiin aina\nmerelle asti ja sitten syvän meren yli. Mutta kun hän tuli rantaan,\nnousi hän maihin ja hänen kanssaan Loki ja Thjálfi ja Roskva. Kun he\nolivat kulkeneet jonkun aikaa, tulivat he suureen metsään ja kulkivat\nsitä koko päivän pimeän tuloon asti. Thjálfi oli nopsin kaikista,\nhän kantoi Thórin eväspussia, mutta ruokatavaroista oli puute. Kun\ntuli pimeä, etsivät he itselleen yösijaa ja löysivät hyvin suuren\nrakennuksen, jossa oli päässä yhtä leveä ovi kuin rakennus itse. Sinne\nhe asettuivat yöksi. Mutta keskiyöllä syntyi suuri maanjäristys, maa\ntärisi heidän allaan ja huone häilyi. Silloin nousi Thórr ylös, kutsui\nseuralaisiaan, ja he etsivät ja löysivät oikealle keskeltä rakennusta\nsivuhuoneen ja menivät siihen. Thórr istui ovelle, mutta toiset olivat\nperemmällä huoneessa ja pelkäsivät; Thórr piteli vasaranvarresta ja\naikoi puolustautua. Silloin kuulivat he suurta pauhua ja jymyä. Mutta\nkun päivä sarasti, meni Thórr ulos ja näki miehen vieressään metsässä,\neikä hän ollut pieni. Hän nukkui ja kuorsasi äänekkäästi. Silloin luuli\nThórr ymmärtävänsä, mitä yöllinen melu oli ollut; hän vyötti itsensä\nvoimavyöllään, ja Aasavoima kasvoi hänessä. Samassa heräsi mies ja\nhypähti pystyyn, mutta sen ainoan kerran sanotaan Thórin epäröineen\niskeä häntä vasarallaan, ja hän kysyi hänen nimeään. Hänen nimensä\noli Skrýmir: 'mutta minun ei ole tarvis', sanoi tämä, 'kysyä sinun\nnimeäsi, minä huomaan, että sinä olet ása-Thórr, mutta sinäkö olet\nvienyt käsineeni?' Silloin Skrýmir kurotti ja nosti käsineen maasta,\nja Thórr näki silloin, että sitä hän oli yöllä pitänyt rakennuksena,\nmutta sivuhuone oli ollut käsineen peukalo. Skrýmir kysyi, tahtoisiko\nThórr liittyä hänen seuraansa, ja Thórr myöntyi siihen. Silloin otti\nSkrýmir ja päästi eväspussinsa ja valmistautui syömään aamiaista;\nmutta Thórr seuralaisineen toisessa paikassa. Skrýmir ehdotti sitten,\nettä he yhdistäisivät eväänsä, ja Thórr myöntyi siihen. Silloin sitoi\nSkrýmir kaikki heidän eväänsä yhdeksi mytyksi ja pani sen selkäänsä.\nHän kulki edelläpäin ja astui jokseenkin pitkin askelin, mutta myöhään\nillalla Skrýmir etsi heille yösijan erään suuren tammen alla. Silloin\nsanoi Skrýmir Thórille panevansa maata: 'mutta ottakaa te eväspussi ja\nsyökää illallista.' Sen jälkeen nukkui Skrýmir ja kuorsasi äänekkäästi;\nmutta Thórr otti eväspussin ja aikoi avata sen, ja totta on, miten\nuskomattomalta näyttäneekin, ettei hän saanut yhtään solmua auki eikä\npäästetyksi kumpaakaan hihnanpäätä, niin että se olisi ollut entistään\nhöllemmällä. Kun hän näki, ettei tämä työ hyödyttänyt mitään, silloin\nvihastui hän, tarttui molemmin käsin Mjollnir-vasaraan ja astui\naskeleen Skrýmiin makuupaikkaa kohden ja iski häntä päähän; mutta\nSkrýmir heräsi ja kysyi, putosiko lehti hänen päähänsä ja olivatko he\nnyt syöneet ja olivatko he valmiita asettumaan levolle. Thórr sanoi,\nettä he menisivät nukkumaan, ja he menivät silloin toisen tammen alle.\nVarmaa on, ettei siellä ollut turvallista nukkua. Puoliyön aikaan\nkuuli Thórr, että Skrýmir kuorsasi ja nukkui sikeästi, niin että\nkaikui metsässä. Silloin nousi hän ja meni hänen luokseen, heilutti\nvasaraansa taajaan ja voimakkaasti ja iski häntä keskelle pääkalloa\nja huomasi, että vasarankärki painui syvälle päähän. Samassa heräsi\nSkrýmir ja sanoi: 'Mitä nyt, putosiko joku tammenterho päähäni? Miten\non laitasi, Thórr?' Mutta Thórr palasi äkkiä takaisin ja vastasi, että\nhän oli juuri herännyt, ja sanoi, että oli puoliyö ja vielä nukkumisen\naikaa. Silloin Thórr ajatteli, että, jos hän saisi tilaisuuden iskeä\nhäntä vielä kolmannen kerran, ei Skrýmir enää milloinkaan tulisi\nhäntä näkemään. Nyt hän makasi ja odotti, että Skrýmir taas vaipuisi\nsyvään uneen. Silloin hyppäsi hän ylös ja juoksi hänen luoksensa,\nheilutti vasaraansa kaikin voimin ja iski häntä siihen ohimoon, joka\noli näkyvissä. Silloin vasara painui vartta myöten, mutta Skrýmir\nhyppäsi pystyyn, siveli poskeaan ja sanoi: 'Istuneeko jotakin lintuja\npuussa yläpuolellani, minusta tuntui herätessäni kuin olisi oksilta\npudonnut risuja päähäni. Oletko hereillä, Thórr? Lienee nyt aika nousta\nja pukeutua, mutta ei teillä nyt ole enää pitkää matkaa linnaan,\njota kutsutaan nimellä útgardr (Ulkola). Olen kuullut, että olette\nkeskenänne puhelleet siitä, etten ole pienikasvuinen mies, mutta\nsuurempia saatte nähdä, kun tulette Utgardiin. Nyt tahdon antaa teille\nhyvän neuvon: Älkää käyttäytykö kopeasti, Utgarda-Lokin hovimiehet\neivät tule kärsimään kerskailua moisilta pojannaskaleilta; mutta muussa\ntapauksessa kääntykää takaisin, ja niin luulenkin olevan parasta\nteidän tehdä. Mutta jos tahdotte matkustaa eteenpäin, niin suunnatkaa\nkulkunne itäänkäsin, minun tieni kulkee pohjoiseen tuntureille, jotka\nnyt voitte nähdä.' Skrýmir otti eväspussin ja heitti sen olalleen sekä\nkääntyi suoraan metsään pois heistä, eikä kerrota, että Aasat olisivat\ntoivoneet heidän tapaavan toisensa jälleen.\"\n\n45. \"Thórr kulki seuralaisineen eteenpäin puolipäivään asti, jolloin\nhe näkivät linnan lakeudella ja olivat pakoitetut taivuttamaan päänsä\ntaaksepäin, ennenkuin näkivät sen katon. He menivät linnan luo,\nlinnanportti oli rautaristikolla varustettu ja lukittu. Thórr ryntäsi\nristikkoa vasten eikä saanut sitä aukaistua, mutta kun he ponnistelivat\npäästäkseen linnan sisään, tunkeutuivat he säleiden lomitse ja pääsivät\nsiten sisälle. Siellä näkivät he suuren salin ja menivät sinne. Ovi\noli auki, he astuivat sisään ja näkivät kahdella penkillä paljon\nmiehiä, joista useimmat olivat hyvin kookkaita. Sitten tulivat he\nkuninkaan, Utgarda-Lokin eteen ja tervehtivät häntä; mutta tämä käänsi\nverkalleen katseensa heihin, hymyili ivallisesti ja sanoi: 'Pitkäksi\ntulee kysyä pitkän matkan vaiheista, mutta onko toisin kuin mitä\nluulen että nimittäin tämä pikku poika on oku-Thórr? Lienet kumminkin\nvoimakkaampi kuin miltä minusta näytät. Mihin taituruudennäytteisiin\nluulette, toverit, olevanne valmiit? Täällä meidän joukossamme älköön\nolko ketään, joka ei jossakin taidossa tai kyvyssä olisi toisia\netevämpi.' Silloin sanoi hän, joka oli taaimmaisena ja jonka nimi on\nLoki: 'Kyllä osaan sen taidon, jota olen valmis paikalla koettelemaan,\nett'ei täällä sisällä ole sitä, joka nopeammin söisi ruokansa kuin\nminä.' Silloin vastasi Utgarda-Loki: 'Se on taito, jos siihen pystyt,\nkoetelkaamme tätä taitoa.' Hän huusi penkkejä kohti eräälle, jonka\nnimi on Logi, että hän menisi lattialle kilpailemaan Lokin kanssa.\nSitten otettiin kaukalo ja kannettiin se sisälle salin lattialle\nja täytettiin lihalla. Loki istui toiseen päähän ja Logi toiseen,\nmolemmat söivät, minkä kerkesivät ja kohtasivat toisensa keskellä\nkaukaloa. Silloin oli Loki syönyt kaiken lihan luista, mutta Logi oli\nsyönyt kaiken lihan ja vielä lisäksi luut ja kaukalon, ja kaikkein\nmielestä oli nyt Loki joutunut tappiolle kilpailussa. Silloin kysyi\nUtgarda-Loki, mitä taituruutta pikku mies saattaisi näyttää, ja\nThjálfi sanoi, että hän koettaisi juosta muutamia kertoja kilpaa kenen\nkanssa tahansa, jonka Utgarda-Loki määräisi siihen. Silloin sanoi\nUtgarda-Loki, että se oli hyvä taito, mutta että hänen todennäköisesti\ntuli olla sangen harjaantunut vikkelyyteen, jos mieli voittaa siinä,\ntätä koeteltaisiin kumminkin pian. Sitten Utgarda-Loki nousi ja meni\nulos, ja siellä oli hyvä kilpajuoksurata pitkin tasaista kenttää.\nUtgarda-Loki kutsui luokseen poikasen nimeltä Hugi ja käski hänen\njuosta kilpaa Thjálfin kanssa. Silloin juoksivat he ensi kierron, ja\nHugi pääsi niin paljon edelle, että ehti kääntyä häntä vastaan radan\npäässä. Silloin sanoi Utgarda-Loki: 'Thjálfi, sinun tulee ponnistaa\nenemmän, jos mielit voittaa, mutta totta on, ettei tänne ole tullut\nketään, joka minusta olisi näyttänyt nopsemmalta kuin sinä.' Sitten\nalkoivat he toisen kierron, ja kun Hugi tuli radan päähän ja kääntyi,\noli Thjálf'iin pitkä nuolenkantama. Silloin sanoi Utgarda-Loki:\n'Hyvin näyttää minusta Thjálfi juoksevan, mutten usko nyt, että hän\nvoittaa, nyt se lopullisesti koetellaan, kun he juoksevat kolmannen\nkierroksen.' Silloin juoksivat he vielä yhden kierroksen, mutta kun\nHugi oli tullut radan päähän ja kääntyi, ei Thjálfi ollut vielä päässyt\npuoliväliin. Silloin sanoivat kaikki, että tätä leikkiä oli kylläksi\nkoeteltu. Utgarda-Loki kysyi silloin Thórilta, mitä taitoja hän\ntahtoisi heille näyttää, koska niin suuremmoisia huhuja oli kulkenut\nhänen suurtöistään. Silloin sanoi Thórr mieluimmin ryhtyvänsä juomaan\nkilpaa kenen kanssa tahansa. Utgarda-Loki sanoi, että se kernaasti\nsaisi tapahtua, meni sisälle saliin ja kutsui tarjoilupoikasensa ja\nkäski hänen tuoda rangaistussarven, josta hovimiesten oli tapana juoda.\nTarjoilupoikanen tuli mukanaan sarvi, jonka hän antoi Thórin käteen.\nSilloin sanoi Utgarda-Loki: 'Pidetään hyvin juotuna, jos joku yhdellä\nsiemauksella tyhjentää sarven, muutamat tyhjentävät sen kahdella,\nmuttei kukaan ole niin kehno juomari, ettei tyhjentäisi sitä kolmella.'\nThórr katseli sarvea, eikä se näyttänyt hänestä suurelta, vaikka se\ntosin oli koko lailla pitkä; mutta hänen olikin sangen kova jano, ja\nhän rupesi juomaan ja otti hyvin suuria kulauksia ja luuli, ettei\nhänen tarvitsisi useampaa kertaa kumartua sarven yli. Mutta kun hän\nhengästyi ja hänen oli pakko nostaa sarvi pois huuliltaan, näki hän,\nmiten paljon juomaa oli kulunut, se näytti hänestä olevan varsin vähän\nalempana kuin ensiksi. Silloin sanoi Utgarda-Loki: 'Hyvin juotu eikä\nliikaa. Enpä olisi uskonut, jos minulle olisi sanottu, ettei Aasa-Thórr\nvoisi juoda suurempia kulauksia, mutta tiedän kumminkin, että aijot\ntoisella kulauksella tyhjentää sarven.' Thórr ei vastannut mitään,\nnosti sarven huulilleen ja aikoi nyt juoda suuremman kulauksen ja\nponnisti juodessaan, kunnes hengästyi, ja vielä näki hän, ettei sarven\nkärki tahtonut kohota niin paljoa kuin hän olisi suonut. Kun hän otti\nsarven huuliltaan ja katseli katselemistaan sitä, näytti hänestä nyt\nsiltä kuin olisi vähemmän siitä kulunut kuin ensi kerralla, nyt saattoi\nvain läikyttämättä kantaa sarvea. Silloin sanoi Utgarda-Loki: 'Mitä\nnyt, Thórr, etkö nyt jättäne yhdeksi kulaukseksi enemmän kuin mikä\non edullista? Minusta näyttää siltä, että, jos sinun pitää tyhjentää\nsarvi kolmannella kulauksella, niin siitä tulee kaikkein suurin. Mutta\nemme me voi pitää sinua niin suurena miehenä kuin miksi Aasat sinua\nkutsuvat, ellet osoittaudu voimakkaammaksi kuin miltä tämän koetuksen\nsuhteen näytti.' Silloin vihastui Thórr, nosti sarven huulilleen ja\njoi voimainsa takaa ponnistaen kaikki voimansa juodakseen, ja kun\nhän katsoi sarveen, oli juoma nyt eniten vähentynyt, ja hän antaa\npois sarven eikä tahdo juoda enempää. Silloin sanoi Utgarda-Loki:\n'Ilmeistä on nyt, ettei sinun voimasi ole niin suuri kuin mitä me sen\nluulimme olevan, mutta haluatko koetella useampia urheiluja, selvää\non nyt, ettet tästä mitään mainetta niitä.' Thórr vastasi: 'Tahdon\nvielä koetella muutamia urheiluja, mutta kummalliselta olisi minusta\ntuntunut kotona Aasojen luona ollessani, jos moisia kulauksia olisi\nsanottu niin pieniksi. Minkä koetuksen tahdotte nyt tarjota minulle?'\nSilloin sanoi Utgarda-Loki: 'Sen tekevät täällä pikkupojat, mikä\nnäyttäneekin vähäpätöiseltä, nimittäin nostavat maasta kissani; enkä\nolisi rohjennut ehdottaa moista Aasa-Thór'ille, ellen olisi nähnyt,\nettä sinä olet paljon mitättömämpi kuin mitä luulin.' Sen jälkeen\njuoksi esiin harmaa kissa, jokseenkin suuri, salin lattialle; Thórr\nmeni sen luo, tarttui siihen käsin alhaaltapäin keskeltä mahanalusta\nja nosti sitä ylös, mutta kissa köyristäytyi kaareksi sitä mukaa kuin\nThórr nosti ylös käsiään; mutta kun Thórr oikaisihe niin pitkäksi kuin\nvoi, nosti kissa yhtä jalkaansa, eikä Thórr voinut suorittaa tätä\nkoetusta. Silloin sanoi Utgarda-Loki: 'Niin kävi tämän koetuksen kuin\nolin odottanutkin. Kissa on suurehko, mutta Thórr on lyhyt ja pieni\nnäiden suurmiesten rinnalla, jotka ovat täällä luonani.' Silloin sanoi\nThórr: 'Miten pieneksi minua kutsunettekin, niin tulkoon nyt jokainen\npainimaan kanssani, nyt olen vihainen.' Silloin vastasi Utgarda-Loki,\nkatseli penkeille päin ja sanoi: 'En näe täällä sisällä ketään, joka\nei pitäisi häpeällisenä painia sinun kanssasi.' Ja vielä sanoi hän:\n'Katsokaamme ensin, kutsukaa tänne kasvatusäitini Elli ja painikoon\nThórr hänen kanssaan, jos tahtoo. Hän on kaatanut miehiä, jotka\nminusta eivät näyttäneet heikommilta kuin Thórr.' Sen jälkeen astui\nsaliin vanha akka, ja Utgarda-Loki sanoi, että hän kävisi käsiksi\nAasa-Thóriin. Lyhyesti sanoen kävi painissa niin, että kuta ankarammin\nThórr ponnisteli, sitä tanakammin akka seisoi. Silloin turvautui akka\nviekkauteen, ja nyt alkoi Thórr horjua ja ankaran ottelun perästä\nluhistui hän pian toiselle polvelleen. Silloin meni Utgarda-Loki\nja käski heidän heretä painimasta ja sanoi, ettei Thórin kaiketi\ntarvinnut vaatia useampia hänen hovilaisistaan painiin. Olikin jo yö,\nUtgarda-Loki näytti Thórille ja hänen seuralaisilleen istumapaikat, ja\nhe viettivät siellä yön saaden osakseen hyvää kestitystä.\"\n\n46. \"Aamulla, päivän sarastaessa nousivat Thórr ja hänen seuralaisensa,\npukeutuivat ja olivat valmiit lähtemään pois. Silloin tuli Utgarda-Loki\nja asetutti pöydän heidän eteensä, ei siitä puuttunut hyvää kestitystä\nruuan eikä juoman puolesta. Kun he olivat syöneet, varustautuivat he\nlähtemään. Utgarda-Loki saattoi heitä ulos ja meni heidän kanssaan\nlinnan ulkopuolelle. Hyvästellessä sanoi Utgarda-Loki Thórille ja\nkysyi, miten hän piti matkansa onnistuneena ja oliko hän tavannut\nketään itseään väkevämpää. Thórr sanoi, ettei hän saattanut kieltää,\nettä hänen oli käynyt vähän nolosti kohdatessaan hänet: 'Tiedän,\nettä te tulette kutsumaan minua mitättömäksi mieheksi ja olen siihen\ntyytymätön.' Silloin sanoi Utgarda-Loki: 'Nyt sanon sinulle totuuden,\nkun olet tullut ulos linnasta etkä, jos minä elän ja taidan hallita,\nenää koskaan tule sinne, etkä totta tosiaan olisi koskaan tullutkaan\nsinne, jos olisin ennakolta tiennyt, että olet niin väkevä ja että\nolit vähällä tuottaa meille suurta tuhoa. Mutta olen käyttänyt sinua\nvastaan silmänlumeita, ja ensi kerralla metsässä minä kohtasin teidät,\nja kun sinä aijoit avata eväspussin, olin minä sitonut sen erityisellä\nrautasiteellä, etkä sinä löytänyt paikkaa, josta se oli avattava. Sen\njälkeen iskit minua vasaralla kolmasti. Ensimmäinen isku oli heikoin\nja kumminkin niin ankara, että se olisi ollut surmani, jos se olisi\nosunut paikalle, mutta sinä näit salini vieressä tasaisen kallion ja\nsiinä kolme neliskulmaista laaksoa, joista yksi oli syvin, ne olivat\nsinun vasaranjälkiäsi; asetin kallion iskuja vastaan, mutta et sinä\nsitä nähnyt. Samoin oli myös kilpaleikkien laita, joita koettelitte\nhoviväkeni kanssa; ensimäinen oli se, jonka Loki suoritti. Hän oli\nhyvin nälkääntynyt ja söi nopeasti, mutta se, jonka nimi on Logi\n(Liekki), on virvatuli, ja se poltti sukkelasti sekä kaukalon että\nlihan. Kun Thjálfi juoksi kilpaa sen kanssa, jonka nimi on Hugi\n(Ajatus), oli se minun ajatukseni, ja turha oli Thjálfin toivoa\nvoivansa kilpailla sen kanssa nopeudessa. Ja kun sinä joit sarvesta\nja sinusta tuntui käyvän hitaasti, niin tapahtui siinä totta tosiaan\nihme, jota en olisi uskonut mahdolliseksi. Sarven toinen pää oli\nmeressä, jota sinä et nähnyt; mutta nyt, kun tulet merelle, voit nähdä,\nmiten paljon vesi on alentunut sinun juonnistasi. Sitä aluetta, mikä\njäi kuiville, kutsutaan nyt vesijätöksi (fjora = se osa rantaa, mikä\npakoveden aikana jää kuiville).' Ja vielä sanoi hän: 'Eikä minusta\nnäyttänyt vähemmän arvokkaalta, että nostit kissan, ja, sanoakseni\nsinulle totuuden, silloin kaikki peljästyivät, kun he näkivät, että\nnostit yhden sen jaloista maasta. Kissa ei ollutkaan se, miltä se\nnäytti, se oli Midgardin käärme, joka ympäröi koko maata, ja sen pituus\ntuskin riitti pyrstön ja pään koskiessa maata, ja niin korkealle\nkurotit, ettei ollut enää pitkältä taivaaseen. Hyvin ihmeellisesti\noli myös painisi laita, kun niin kauvan jaksoit pitää puoliasi etkä\npudonnut muuta kuin toiselle polvellesi painiessasi Ellin (Vanhuuden)\nkanssa, sillä ei ole sellaista syntynyt eikä tule syntymään, jota ei\nvanhuus kukistaisi, jos hän elää niin kauvan, että se hänet saavuttaa.\nMutta nyt on totta, että meidän on erottava, ja parempi olisi\nkummallekin, ettette toisten tulisi minua tapaamaan. Minä tulen vielä\nmuulloinkin puolustamaan linnaani samallaisilla tai toisenlaisilla\npetoksilla, niin ettette tule voittamaan minua.' Kun Thórr kuuli tämän\npuheen, tarttui hän vasaraansa ja heilautti sitä ilmassa, mutta kun hän\naikoi iskeä sillä, ei hän nähnyt missään Utgarda-Lokia. Silloin kääntyi\nhän takaisin linnaan ja aikoi murskata sen, mutta hän näkikin edessään\nvain avaran ja kauniin tasangon eikä mitään linnaa. Silloin kääntyi\nhän pois ja kulki tietään, kunnes hän tuli takaisin Thrúdvangiin.\nVarmaa on, että hän silloin mielessään päätti koettaa tavata Midgardin\nkäärmeen, mikä sittemmin tapahtuikin. Nyt en luule kenenkään voivan\nantaa sinulle parempia tietoja tästä Thórin matkasta.\"\n\n47. Silloin sanoi Gangleri: \"Sangen mahtava mies lienee Utgarda-Loki,\nmutta viekkautta ja taikaa käyttää hän paljon hyväkseen. Voi nähdä,\nkuinka mahtava hän on, koska hänellä on niin väkeviä hovilaisia,\nmutta eikö Thórr ole kostanut heille?\" -- Hárr vastasi: \"Ei ole\noppimattomallekaan tuntematonta, että Thórr hankki hyvityksen tästä\nmatkasta, josta nyt on kerrottu, eikä hän viipynyt kauvaa kotona,\nennenkuin hän varustautui niin kiireesti matkalle, ettei hänellä ollut\nvaunuja, ei pukkeja eikä seuralaisia. Hän lähti Midgardista nuorukaisen\nhaahmossa ja tuli muutamana iltana erään jättiläisen luo, jonka nimi\noli Hymir, Thórr oli siellä yötä, mutta päivän sarastaessa Hymir nousi\nja pukeutui ja valmistautui soutamaan järvelle kaloja pyytämään. Thórr\nhyppäsi pystyyn, oli pian valmis ja pyysi, että Hymir sallisi hänen\nsoutaa järvelle kanssaan, mutta Hymir sanoi, että hänestä olisi vähän\napua, koska hän oli pieni ja nuori: 'ja sinun tulee vilu, jos istun\nniin kauvan ja niin kaukana järvellä kuin minun on tapana tehdä.' Mutta\nThórr sanoi, että sen vuoksi saattaisi soutaa etäälle maasta, eikä\nollut muka varmaa, hänkö ensiksi tahtoisi soutaa takaisin maihin, ja\nThórr vihastui niin jättiläiselle, että oli vähällä läimäyttää häntä\nvasarallaan, mutta hän jätti sen tekemättä, koska hän aikoi koetella\nvoimiaan muualla. Hän kysyi Hymiltä, mitä he käyttävät syöttinä, mutta\nHymir käski hänen itse hankkia syöttejä. Silloin lähti Thórr sinne,\nmissä missä hän näki Hymille kuuluvan härkälauman, otti suurimman\nhärän, jonka nimi oli Himinhrjódr, repäisi siltä pään poikki ja vei\nsen mukanaan järvelle. Hymir oli silloin työntänyt veneen vesille.\nThórr astui veneeseen ja istui perään, otti kaksi airoa ja alkoi\nsoutaa, ja Hymin mielestä kulki vene eteenpäin hänen soutaessaan.\nHymir souti kokassa ja hänen soudustaan kulki vene nopeasti. Silloin\nsanoi Hymir, että he olivat tulleet niille matalikoille, joilla hänen\noli tapana istua ja onkia kampeloita; mutta Thórr sanoi tahtovansa\nsoutaa paljon kauvemmas. He soutivat vielä kappaleen matkaa, silloin\nsanoi Hymir, että he olivat tulleet niin kauvas ulapalle, että olisi\nvaarallista Midgardin käärmeen tähden pysyttäytyä ulompana; mutta\nThórr sanoi soutavansa vielä hetkisen. Niin hän tekikin, mutta Hymir\nei ollut varsin hyvillään. Kun Thórr oli vetänyt airot ylös, asetti\nhän kuntoon sangen lujan onkisiiman, jonka koukku ei ollut pienempi\neikä heikompi. Sitten pani Thórr onkeen häränpään ja heitti sen\nmereen, siima meni pohjaan, ja totta tosiaan Thórr petti Midgardin\nkäärmettä yhtä paljon kuin Utgarda-Loki oli pettänyt Thória, kun\ntämä nosti käärmeen kädellään. Midgardin käärme nielaisi häränpään,\nmutta koukku tarttui sen kitaan. Kun käärme tunsi sen, riuhtaisihe\nse niin rajusti, että Thórin molemmat nyrkit kolahtivat veneenlaitaa\nvasten. Silloin vihastui Thórr ja kokosi Aasavoimansa ja potkaisi\nniin lujasti, että hänen molemmat jalkansa puhkaisivat veneen, ja hän\nseisoi merenpohjassa. Sitten veti hän käärmeen veneenlaidalle, mutta\nsen voi sanoa, ettei kukaan ole niin hirveätä näkyä nähnyt, joka ei\nnähnyt, kuinka Thórin silmät iskivät tulta käärmettä kohti, ja käärme\ntuijotti häneen alhaaltapäin ja ruiskutti myrkkyä. Kerrotaan, että\nHymir-jättiläisen kasvoilla väri vaihtui ja hän kalpeni kauhusta, kun\nhän näki käärmeen ja näki, kuinka vesi tulvi veneeseen ja ulos siitä.\nSamassa, kun Thórr tarttui vasaraansa ja heilautti sen ilmaan, sieppasi\njättiläinen syöttiveitsensä ja katkaisi Thórin siiman veneenlaitaa\nvasten, ja käärme vaipui mereen, mutta Thórr heitti vasaransa sen\njälkeen, ja sanotaan, että hän löi siltä pään poikki meressä; mutta\nminä luulen totuuden olevan sen, että Midgardin käärme elää vielä\nja makaa ulkomeressä. Thórr puristi kätensä nyrkkiin ja iski Hymiä\nkorvalle, niin että tämä suistui mereen; ja (vielä) voidaan nähdä hänen\njalkapohjansa, mutta Thórr kahlasi maihin.\"\n\n48. Silloin sanoi Gangleri: \"Onko Aasoille tapahtunut vielä tärkeämpiä\ntapauksia? Suunnattoman urostyön suoritti Thórr tällä matkalla.\" --\nHárr vastasi: \"Kyllä olisi kerrottavina tapauksia, joita Aasat pitivät\nsuurempiarvoisina. Mutta se on tämän kertomuksen alku, että Baldr\nhyvä oli nähnyt tärkeitä ja vaarallisia unia elämästään. Kun hän\nkertoi Aasoille unensa, neuvottelivat he yhdessä, ja päätettiin pyytää\nBaldr'ílle turvallisuutta kaikellaista onnettomuutta vastaan, ja Frigg\nvannotti tulta ja vettä, rautaa ja kaikkia metalleja, kiviä, maata,\npuita, tauteja, eläimiä, lintuja, myrkkyjä ja käärmeitä säästämään\nBaldr'ia. Kun tämä oli tehty ja määrätty, oli Baldr'in ja Aasojen\nhuvituksena se, että hän nousi kokouksessa, ja muista mitkä ampuivat\nhäntä, mitkä iskivät, mitkä kivittivät, mutta mitä tahansa tehtiinkin,\nei se vahingoittanut häntä, ja tämä näytti kaikista suurelta kunnialta.\nMutta kun Loki Laufeynpoika näki tämän, oli hän pahoillaan siitä,\nettei mikään vahingoittanut Baldr'ia. Hän meni Fensaliin Frigg'in luo\nja otti naisen muodon. Silloin kysyi Frigg, tietäisikö tämä nainen,\nmitä Aasat toimittivat kokouksessaan. Hän sanoi, että kaikki ampuivat\nBaldr'ia ja ettei se häntä vahingoittanut. Silloin sanoi Frigg: 'Eivät\nmitkään aseet eivätkä puulajit tule vahingoittamaan Baldr'ia, olen\nvannottanut ne kaikki.' Silloin kysyi vaimo: 'Onko kaikki vannonut\nsääliä Baldr'ille?' Frigg vastasi: 'Länteenpäin Valholl'ista kasvaa\nvesa, jota kutsutaan nimellä Mistilteinn (viscum album), se oli minusta\nliian nuori vannotettavaksi.' Sen jälkeen hävisi nainen, mutta Loki\notti mistelivesan ja meni kokoukseen. Hodr seisoi siellä äärimmäisenä\nmiesten piirissä, koska hän oli sokea. Silloin sanoi Loki hänelle:\n'Miksi et ammu Baldr'ia?' Hän vastasi: 'Koska en näe, missä Baldr\non, ja sitäpaitsi olen aseeton.' Silloin sanoi Loki: 'Tee toki kuten\nmuut miehet ja osoita Baldr'ille sama kunnia kuin muut, kyllä näytän\nsinulle, missä hän seisoo, ammu häntä tällä vesalla.' Hodr otti\nmistelivesan ja ampui sillä Baldr'ia Lokin neuvon mukaan; nuoli lävisti\nBaldr'in, ja hän kaatui kuolleena maahan. Se oli suurin onnettomuus,\nmikä on tapahtunut jumalille ja ihmisille. Kun Baldr oli kaatunut,\nmenivät kaikki Aasat sanattomiksi eivätkä kyenneet edes nostamaan\nhäntä. He katselivat toinen toisiaan, ja kaikilla oli sama mieliala\nhäntä kohtaan, joka oli tehnyt teon, mutta ei kukaan saattanut kostaa,\nsillä siinä oli niin rauhoitettu paikka. Mutta kun Aasat koettivat\npuhua, puhkesivat he ensin itkuun, niin ettei kukaan voinut puhua\ntoiselleen surustaan, mutta Odinn tunsi tämän vahingon sitä syvemmin,\nkoska hän parhaiten tiesi, kuinka suuri tappio ja menetys Baldr'in\nkuolema oli Aasoille. Kun jumalat tointuivat, sanoi Frigg ja kysyi,\nkuka Aasoista tahtoisi voittaa koko hänen rakkautensa ja suosionsa\nratsastamalla Hel'in tietä myöten ja koettamalla löytää Baldr'in sekä\ntarjoomalla Hel'ille lunnaita, jos hän antaisi Baldr'in palata kotiin\nAsgardiin. Hän oli nimeltään Hermódr nopsa, Odinin poika, joka otti\ntehdäkseen tämän matkan. Silloin otettiin Sleipnir, Odinin hevonen ja\ntalutettiin se esille, Hermódr nousi sen selkään ja ratsasti pois.\nMutta Aasat ottivat Baldr'in ruumiin ja veivät sen rantaan. Hringhorni\noli Baldr'in laivan nimi, se oli suurin kaikista laivoista, ja sen\naikoivat jumalat työntää vesille ja siinä suorittaa Baldr'in ruumiin\npolttajaiset, mutta laiva ei hievahtanutkaan. Silloin lähetettiin\nhakemaan Jotunheimistä Hyrrokkin-nimistä jättiläisakkaa. Kun hän\ntuli ratsastaen sudella, kyykäärme ohjaksina, hyppäsi hän hevosen\nselästä, mutta Odinn kutsui neljä väkimiestä (berserkr) pitämään huolta\nhevosesta, eivätkä he saaneet sitä pidellyksi muuten kuin kaatamalla\nsen maahan. Hyrrokkin tarttui veneen kokkaan ja lykkäsi sen vesille\nensi vetäisyllä, niin että telat tulta iskivät ja koko maa järisi.\nSilloin vihastui Thórr, tarttui vasaraansa ja olisi musertanut hänen\npäänsä, elleivät kaikki muut jumalat olisi pyytäneet hänelle armoa.\nSitten kannettiin Baldr'in ruumis laivaan, mutta kun hänen vaimonsa\nNanna Nep'intytär näki sen, murtui hänen sydämensä surusta ja hän\nkuoli; hänetkin kannettiin roviolle, joka sytytettiin. Thórr meni ja\npyhitti rovion Mjollnir-vasarallaan; mutta hänen jalkainsa edessä\njuoksenteli kääpiö nimeltä Litr, Thórr potkaisi sen tuleen, ja se\npaloi. Näihin ruumiinpolttajaisiin tuli monellaista kansaa, ensiksikin\nmainittakoon Odinn, hänen kanssaan tuli Frigg ja Odinin Valkýrjat\nja korpit, mutta Freyr ajoi vaunuilla karjun vetämänä, jonka nimi\noli Slidrugtanni, Heimdallr ratsasti Gulltopr nimisellä hevosella ja\nFreyja ajoi kissoillaan. Sinne tuli myöskin paljon jääjättiläisiä\nja vuorijättiläisiä. Odinn pani roviolle kultasormuksen, jonka nimi\non Draupnir; sillä oli se ominaisuus, että siitä joka yhdeksäs yö\ntippui kahdeksan yhtä painavaa kultasormusta kuin se itse. Baldr'in\nhevonen talutettiin roviolle täysissä valjaissa. Mutta Hermódista\non kerrottava, että hän ratsasti yhdeksän yötä pimeitä ja syviä\nlaaksoja, niin ettei hän nähnyt mitään, kunnes hän tuli Gjallar-joelle\nja ratsasti Gjallar-siltaa, joka on laskettu kiiltävällä kullalla.\nMódgudr on neidon nimi, joka vartioi siltaa. Tämä kysyi hänen nimeään\nja sukuaan ja sanoi, että edellisenä päivänä oli sillan yli ratsastanut\nviisi joukkuetta kuolleita miehiä: 'mutta silta kumisee yhtä paljon\nyksin sinun allasi, eikä sinulla ole kuolleen väriä; miksi ratsastat\ntäällä Hel'in tiellä'. Hän vastasi: 'Minä ratsastan Hel'in luo etsimään\nBaldr'ia, vai oletko sinä kenties nähnyt Baldr'in Hel'in tiellä?'\nNeito sanoi, että Baldr oli ratsastanut Gjallar-sillan yli; 'mutta\ntie Hel'iin kulkee alaspäin ja pohjoiseen'. Silloin ratsasti Hermódr,\nkunnes hän tuli Hel'in portille, siellä nousi hän hevosen selästä ja\nsitoi satulavyön lujasti, nousi sitten takaisin hevosen selkään ja\nkannusti sitä, ja hevonen laukkasi niin rajusti portin yli, ettei\nse tullut sen lähellekään. Hermódr ratsasti rakennuksen luo, nousi\nhevosen selästä ja meni sisälle saliin ja näki siellä veljensä Baldr'in\nistuvan kunnia-istuimella. Hermódr yöpyi sinne, mutta aamulla pyysi hän\nHel'iltä, että Baldr saisi ratsastaa hänen kanssaan kotiin, ja ilmaisi\nkuinka suuri suru Aasojen kesken vallitsi; mutta Hel sanoi, että nyt\nosoittautuisi, oliko Baldr niin rakastettu, kuin on sanottu. 'Jos\nkaikki kappaleet maailmassa, elävät ja kuolleet, itkevät häntä, silloin\nsaa hän lähteä Aasojen luo takaisin, mutta hän saa pysyä Hel'in luona,\njos joku vastustaa sitä, tai ei tahdo itkeä.' Silloin nousi Hermódr,\nmutta Baldr saattoi hänet ulos salista, otti Draupnir-sormuksen ja\nlähetti sen Odinille muistoksi. Nanna lähetti Frigg'ille vaatekappaleen\nja vielä muita lahjoja, ja Fullalle sormuksen. Silloin ratsasti Hermódr\nsamaa tietä takaisin ja tuli Asgardiin ja ilmoitti siellä kaikki\nkuulemansa ja näkemänsä. Sen jälkeen lähettivät Aasat lähettejä koko\nmaailmaan pyytämään, että itkettäisiin Baldr pois Hel'istä, ja kaikki\ntekivät niin, ihmiset ja eläimet, kivet, puut ja kaikki metallit kuten\nlienet nähnyt näiden kappalten itkevän, kun ne joutuvat kylmästä\nlämpimään. Kun lähettiläät lähtivät kotiin ja olivat hyvin toimittaneet\nasiansa, löysivät he erään jättiläisnaisen istumassa kallionrotkossa,\nhänen nimensä oli Thokk. He pyysivät häntä itkemään Baldr'ia Hel'ista,\nmutta hän sanoi: 'Thokk itkee kuivia kyyneliä Baldr'in kuoleman\njohdosta. Ei elämässä eikä kuolemassa ilahuttanut minua miehen poika --\npitäköön Hel omansa.' Arvellaan, että se olisi ollut Loki Laufeynpoika,\njoku on saanut enin onnettomuutta aikaan Aasojen kesken.\"\n\n49. Silloin sanoi Gangleri: \"Paljon sai Loki aikaan, kun hän ensin\naiheutti Baldr'in surman ja sitten sen, ellei häntä lunastettu\nHel'istä, mutta kostettiinko tämä hänelle?\" -- Hárr sanoi: \"Kyllä\nhän sai siitä palkan, jota hän kauvan tulee muistamaan. Kun jumalat\nolivat häneen vihastuneet niin kovasti kuin saattoi odottaakin, pakeni\nhän ja piiloutui eräälle vuorelle ja rakensi sinne huoneen, jossa\noli neljä ovea, jotta hän voisi nähdä huoneesta jokaiselle neljälle\nilmansuunnalle, mutta monta kertaa päivässä muuttihe hän lohenmuotoon\nja kätkeytyi Fránangr-nimiseen koskeen. Silloin mietti hän, mitä\nkeinoja Aasat tulisivat käyttämään pyytääkseen hänet koskesta. Mutta\nkun hän istui huoneessa, otti hän pellavalankaa ja punoi siitä\nsilmukoita kuten verkkoa sittemmin kudottiin, ja hänen edessään\nroihusi tuli. Silloin näki hän, että Aasat olivat vähän matkan päässä\nhänestä; sillä Odinn oli nähnyt Hlidskjálf'ista, missä hän oli. Hän\nhyppäsi heti pystyyn ja sukelsi jokeen, mutta heitti verkon tuleen. Kun\nAasat tulivat huoneeseen, meni ensiksi sisälle hän, joka oli kaikkein\nviisain ja jonka nimi oli Kvasir, ja kun hän näki tulessa hiiltyneet\nverkonjätteet, ymmärsi hän, että se oli oleva kalanpyydys, ja huomautti\nsiitä toisiakin Aasoja. He ottivat ja tekivät itselleen verkon sen\nmukaan kuin he hiiltyneistä jätteistä näkivät Lokin tehneen. Kun\nverkko oli valmis, menivät Aasat joelle ja heittivät verkon koskeen.\nThórr piteli toista verkonpäätä, toista pitelivät kaikki muut Aasat,\nja he vetivät verkkoa. Mutta Loki ui edellä ja asettui kahden kiven\nväliin. He vetivät verkon hänen ylitseen ja tunsivat, että oli jotain\nelävää tiellä. He menivät toistamiseen ylös koskelle, heittivät verkon\nveteen ja kiinnittivät siihen jotakin niin raskasta, ettei mikään\nvoinut liukua sen alitse. Silloin Loki ui verkon edellä, mutta kun hän\nnäki, ettei ollut enää pitkältä mereen, hyppäsi hän verkonsyrjän yli\nja heittäytyi koskeen. Nyt näkivät Aasat, missä hän ui, he menivät\nvielä kerran ylös koskelle ja jakoivat verkon kahteen osaan, mutta\nThórr kahlasi jälestä keskeltä jokea, ja niin he kulkivat merelle.\nMutta Loki näki kaksi mahdollisuutta olevan, hengenvaarallista oli\nuida mereen, toinen mahdollisuus oli vielä kerran hypätä verkon yli;\ntämän hän tekikin ja hyppäsi mitä sukkelimmin verkonreunan yli. Thórr\ntavoitti häntä ja tarttui häneen käsin; mutta hän liukui käsistä, niin\nettä Thórr sai kiinni vasta pyrstöstä, ja sen tähden on lohi suippo\npyrstöstä. Nyt oli Loki pyydetty ja julistettu rauhattomaksi ja hän\npantiin erääseen luolaan. Sitten ottivat Aasat kolme tasaista paatta,\nasettivat ne syrjälleen ja hakkasivat läven kuhunkin paateen.\"\n\n\"Sitten otettiin Lokin pojat Váli ja Nari eli Narfi, Aasat muuttivat\nVälin raatelevan suden muotoon, ja hän raateli veljensä Narfin. Sitten\nottivat Aasat tämän suolet ja sitoivat niillä Lokin noiden kolmen\nteräväreunaisen paaden päälle; yksi niistä on hänen harteittensa\nalla, toinen lanteitten, kolmas pohkeitten, ja nämä siteet muuttuivat\nraudaksi. Sitten otti Skadi kyykäärmeen ja ripusti sen hänen ylitseen,\njotta myrkky valuisi käärmeestä hänen kasvoilleen. Mutta hänen vaimonsa\nSigyn seisoo hänen vieressään ja pitelee vatia myrkkypisaroiden alla.\nKun vati on täysi, menee hän ja kaataa pois myrkyn, mutta sillä välin\ntippuu myrkky Lokin kasvoille. Silloin kouristaa häntä niin ankarasti,\nettä koko maa vapisee -- sitä te kutsutte maanjäristykseksi -- siinä\nhän makaa kahlehdittuna Ragna-rökr'iin asti.\"\n\n50. Silloin sanoi Gangleri: \"Mitä on kerrottavaa Ragna-rökr'istä?\nSitä en ole koskaan ennen kuullut mainittavan.\" Hárr sanoi: \"Suuria\non kerrottavana siitä ja paljon, ensiksikin, että tulee talvi, jota\nkutsutaan nimellä Fimbulvetr. Silloin tuiskuaa lunta joka suunnalta,\non kova pakkanen, ja tuimat tuulet puhaltavat, eikä aurinko paista.\nTällaisia talvia on kolme peräkkäin, eikä ole välillä kesää, mutta\nniiden edellä on kolme muuta talvea, joiden kuluessa on kaikkialla\nmaailmassa suuria taisteluita. Silloin surmaavat veljekset toisiaan\nahneudesta, eikä kukaan säästä isää tai poikaa miestapossa eikä\naviosuhteitten loukkaamisessa. Sitten tapahtuu sangen tärkeä tapaus,\nkun susi nielaisee auringon; sitä pidetään suurena onnettomuutena.\nSitten sieppaa toinen susi kuun ja saa siten myös aikaan suurta\nvahinkoa, tähdet häviävät taivaalla. Silloin tapahtuu sekin, että\nmaa ja kaikki vuoret tärisevät niin, että puut irtaantuvat maasta,\nja vuoret sortuvat, kaikki kahleet ja siteet katkeavat ja kirpoavat.\nSilloin pääsee Fenrisúlfr irti, ja meri tulvehtii maalle, sillä silloin\nMidgardin käärme kiemurtelee jättiläisvimmassa ja matelee maihin.\nSilloin tapahtuu myös, että Naglfar-niminen laiva pääsee valloilleen.\nSe on tehty kuolleitten kynsistä, ja sen tähden olkoon sanottu\nvarotukseksi, että, jos joku kuolee leikkaamattomin kynsin, lisää hän\npaljon aineita Naglfar-laivaan, jonka jumalat ja ihmiset soisivat\nmyöhään valmistuvan. Tämän tulvan aikana pääsee Naglfar irti. Hrymr on\nnimeltään jättiläinen, joka ohjaa Naglfar-laivaa. Fenrisúlfr syöksyy\nkita ammollaan, sen alaleuka käy maahan ja yläleuka ulottuu taivaaseen;\nse ammottaisi vielä enemmän, jos olisi tilaa, tulta iskevät sen silmät\nja sieraimet. Midgardin käärme ruiskuttaa myrkkyä, niin että se\npirskoittaa sillä koko ilman ja maan, se on hirvittävä ja kulkee suden\nrinnalla. Tässä jymyssä halkeaa taivas, ja Múspell'in pojat ratsastavat\nesille, Surtr ratsastaa eellimmäisenä, ja hänen edessään ja takanaan on\nleiskuva tuli. Hänen miekkansa on sangen hyvä ja loistaa kirkkaammin\nkuin aurinko. Mutta kun he ratsastavat Bifrost'in yli, silloin\nmurtuu se kuten aikaisemmin on sanottu. Múspell'in pojat tunkeutuvat\nkentälle, jonka nimi on Vígrídr (Taistelutuoksinan kenttä), sinne\ntulevat silloin myös Fenrisúlfr ja Midgardin käärme. Sinne tulevat\nmyös sittemmin Loki ja Hrymr ja tämän kanssa kaikki jääjättiläiset,\nLokia taas seuraavat kaikki Hel'in toverit, Múspell'in pojilla on oma\ntaistelujärjestönsä ja se on sangen loistava. Vigridr-kenttä on sata\npeninkulmaa joka taholle. Kun tämä tapahtuu, silloin nousee Heimdallr,\npuhaltaa rajusti Gjallar-torveen ja herättää kaikki jumalat, ja he\npitävät kokousta yhdessä. Silloin ratsastaa Odinn Mímin kaivolle,\nja saa Mímiltä neuvoja itselleen ja sotajoukolleen. Silloin värjyy\nYggdrasilin saarni, eikä mikään taivaassa eikä maan päällä ole pelotta.\nAasat ja kaikki Valholl'in soturit pukeutuvat asepukuun ja rientävät\nkentälle. Eellimmäisenä ratsastaa Odinn kultakypäri päässä, yllä kaunis\nhaarniska ja vyöllä miekka nimeltä Gungnir. Hän hyökkää Fenris-sutta\nkohden, ja Thórr hänen rinnallaan, mutta hän ei voi auttaa Odinia,\nsillä hänellä on täysi työ taistellessaan Midgardin käärmeen kanssa.\nFreyr taistelee Surtin kanssa tuimassa kaksintaistelussa, kunnes Freyr\nkaatuu; se aiheuttaa hänen kuolemansa, että häneltä puuttuu oiva\nmiekkansa, jonka hän oli antanut Skirnille. Sillävälin on päässyt irti\nGarmr-koirakin, joka oli ollut kahlehdittuna Gnipa-luolan edustalla; se\ntuottaa suurimman onnettomuuden; se taistelee Týr-jumalan kanssa, ja he\nsurmaavat toisensa. Thórin onnistuu surmata Midgardin käärme, mutta hän\nastuu vain yhdeksän askelta poispäin, niin hän vaipuu maahan kuolleena\nsiitä myrkystä, jota käärme oli ruiskuttanut häntä vastaan. Susi\nnielaisee Odinin, siten hän kuolee; mutta samassa astuu Vidarr esiin ja\ntallaa toisella jalallaan suden alaleukaan. Siinä jalassa on hänellä\nkenkä, tähän on kaikkina aikoina koottu ainetta, näet nahkaliuskoja,\njoita vuollaan kengistä varpaitten ja kantapään kohdalta. Sen tähden\ntulee jokaisen, joka tahtoo olla Aasoille avuksi, viskata pois ne\nliuskat. Toisella kädellä tarttuu Vidarr suden yläleukaan ja repäisee\nsen kidan, ja niin kuolee susi. Loki ottelee Heimdallin kanssa, ja\nhe surmaavat toisensa. Sen jälkeen viskaa Surtr tulta maan päälle ja\npolttaa koko maailman.\"\n\n51. Silloin sanoi Gangleri: \"Mitä jää sitten jälelle, kun koko maailma\non palanut, ja kaikki jumalat ja Valholl'in soturit ja koko ihmissuku\novat kuolleet, ja kumminkin olette ennen sanoneet, että jokainen\nihminen tulee ikuisesti elämään jossakin maailmassa.\" -- Silloin\nvastasi Thridi: \"Paljon on hyviä ja paljon pahoja olinpaikkoja, paras\non olla Gimlé'ssä taivaalla, ja runsaasti on hyviä juomia niitä\nrakastaville salissa, jonka nimi on Brimir, se on pakkasettomassa\npaikassa. Mieluisa on myöskin sali, joka on Nida-tuntureilla, se on\npunaisesta kullasta ja nimeltään Sindri. Näissä saleissa tulevat\nasumaan hyvät ja hurskaat ihmiset. Ruumisrannalla (Nástrandir) on\nsuuri, mutta paha sali, jonka ovi on pohjoiseen. Se on kokonaan punottu\nkäärmeitten selistä kuten pajuista tehty huone. Kaikki käärmeenpäät\nkääntyvät sisään huoneeseen ja ruiskuttavat myrkkyä, niin että\nsalin läpi juoksee myrkkyvirtoja. Niiden yli kahlaavat valapatot ja\nmurhaajat. Mutta Hvergelmissä on pahinta: siellä piinaa Nidhoggr\nvainajain ruumiita.\"\n\n52. Silloin sanoi Gangleri: \"Elääkö silloin vielä joitakin jumalia, ja\nonko olemassa maata tai taivasta?\" -- Hárr sanoi: \"Maa kohoo silloin\nmerestä viheriänä ja ihanana, siinä kasvavat pellot kylvämättä.\nVídarr ja Váli elävät, siis ei meri eikä Surtin tulo ole heitä\nvahingoittanut. He asuvat Ida-lakeudella, missä ennen oli Asgardr, ja\nsinne tulevat silloin Thórin pojat, Módi ja Magni, ja tuovat mukanaan\nMjollnir-vasaran. Sitten tulevat sinne Baldr ja Hodr Hel'istä. He\nistuutuvat silloin kaikki yhdessä puhumaan, muistelemaan salaisuuksiaan\nja juttelemaan entisistä tapahtumista, Midgardin käärmeestä ja\nFenris-sudesta. Silloin löytävät he ruohikosta kultataulut, jotka\nolivat olleet Aasojen omia. -- Hoddmímisholt-nimisessä paikassa\non kaksi ihmistä nimeltä Lif ja Lif-Thrasir ollut kätkössä Surtin\npalon aikana, heidän ruokanaan ovat aamun kastepisarat. Näistä\nihmisistä tulee polveutumaan niin suuri suku, että koko maailma tulee\nkansoitetuksi. Mutta kummalliselta tuntunee sinusta, että aurinko oli\nsaanut yhtä ihanan tyttären kuin se itse oli, ja tämä kulkee äitinsä\nrataa. -- Jos vielä osaat kysyä etemmäs ajassa, niin silloin en tiedä,\nmistä sen olet saanut, sillä en ikinä ole kuullut kenenkään pitemmältä\nkertovan maailman menosta -- ja nyt käytä hyväksesi kuulemiasi niinkuin\nolet sen käsittänyt.\"\n\n53. Sen jälkeen kuuli Gangleri suurta jyskettä joka puolelta ja kääntyi\nympäri, ja kun hän katseli enemmän ympärilleen, huomasi hän seisovansa\ntasaisella kentällä eikä nähnyt mitään salia eikä linnaa. Silloin\nmeni hän tiehensä, tuli kotiin valtakuntaansa ja kertoi siellä, mitä\nhän oli nähnyt ja kuullut, ja hänen jälkeensä kertoivat kaikki toinen\ntoiselleen nämä kertomukset.\n\n\n\n\nMUUTAMA SANA SELITYKSEKSI.\n\n\nKalevalan, oman suuren kansanrunoelmamme yhteydessä on paljon puhuttu\nmyös islantilaisesta Eddasta, jonka sisällys on kuitenkin suomalaiselle\nlukijakunnalle ollut verrattain vähän tunnettu. Aika siis lienee\ntoimittaa ainakin joku osa siitä suomalaiseen asuun.\n\nHuomattava on, että nimellä Edda kulkee kaksikin eri teosta, nimittäin\n_Vanhempi_ eli _Runollinen Edda_ ja _Nuorempi_ eli _Suorasanainen\nEdda_. Tämä nimi \"Edda\", joka merkitsee \"Runo-oppi\", on oikeastaan\njälkimäiselle kuuluva, sittemmin on se siirtynyt edellisellekin, koska\nmolemmat kokoonpanot sisällykseltään varsin läheisesti liittyvät\ntoisiinsa.\n\nSuorasanainen Edda jakaantuu kolmeen osaan: 1) _Gylfaginning_\n(Gylfin harhanäky), 2) _Skáldskaparmál_ (Runouden kieli) ja 3)\n_Háttatal_ (Eri runomuotojen luettelo). Koko teos on aijottu nuorille,\nharjaantumattomille runoniekoille osittain suorastaan esikuvaksi,\nosittain oppaaksi ja ohjeeksi. Edellisessä tarkoituksessa on syntynyt\nteoksen viimeinen osa _Háttatal_, joka samalla on sisällykseltään\nNorjan kuninkaalle Hakon vanhalle ja hänen jaarlilleen Skulille\nomistettu ylistysrunoelma. Se täyttää 102 säkeen pituisena, mitä\nvaihtelevimpiin runomittoihin puettuna sepitelmänä oivallisesti\ntarkoituksensa. Varsinaisen niin sanoaksemme \"runouden oppikirjan\"\nmuodostaa _Skálskaparmál_. Se on pääasiassa suorasanainen,\njärjestelmällinen esitys runoudessa käytettävästä kuvakielestä,\njoka melkein rajattoman moninaisuutensa ja vivahtelunsa vuoksi oli\nerikoisesti opittava. Samalla sisältää se otteita sekä suorasanaisessa\nettä runomuodossa kansan vanhoista taruista, joiden tuntemista\nrunollisten vertauskuvien ymmärtäminen edellyttää. Perinpohjaisemman\nja yhtenäisemmän esityksen islantilaisten jumalaistarustosta, alkaen\nmaailman luomisesta ja maailman loppuun päättyen, sisältää kumminkin\n_Nuoremman Eddan_ ensi osa _Gylfaginning_. Kertomuksen asu on\nsuorasanaisen vuoropuhelun muotoon sommiteltu, mutta tekijä on sinne\ntänne siroitellut melkoisen määrän runomuotoisista lähteistä peräisin\nolevia otteita, ikäänkuin todistuskappaleiksi kertomilleen.\n\nMies, jolla on kyllin kykyä pystyäkseen luomaan teoksen sellaisen\nkuin Nuorempi Edda, oli nimeltään Snorri Sturluson. Tämä nerokas\nislantilainen kirjailija ja taitava valtiomies eli vuosien 1178 ja\n1241 välillä. Hän oli syntynyt vanhasta, mainehikkaasta suvusta, joka\noli isänmaalleen antanut m.m. kuuluisan runoilijan Snorri hyvän.\nKolmivuotiaasta asti oli Snorri Sturluson kasvatettavana erään arvossa\npidetyn ylimyksen kodissa, missä hän lapsuutensa aikana lienee\nperehtynyt Norjan kuninkaitten ynnä Islannin historiaan sekä kotimaansa\nmaantietoon. Ollessaan 19 vuotias menetti Snorri kasvatusisänsä.\nSilloin oli hänen isävainajansa perintö tuhlattu, ja Snorrin veli ja\nkasvatusveli toimittivat hänet naimisiin Herdis-nimisen naisen kanssa.\nTämän maatilalla asui hän sitten, kunnes hän perittyään erään toisen\nsellaisen muutti sille, eroten samalla todellisuudessa, joskaan ei\nvirallisesti, puolisostaan, joka jäi asumaan kotitaloonsa. Snorri\nsaavutti sittemmin yhä vaikuttavamman aseman kotimaassaan, vieläpä\nasetettiin hänet useita eri kertoja korkeimpaan virkaan, lainlukijaksi.\nHän teki myös matkoja Norjaan, missä herttua Skuli ja aluksi kuningas\nHakonkin häntä suosivat. Mutta samalla sai hän vuosien kuluessa\nkärsiä paljon sekä sukulaistensa että maamiestensä häikäilemättömän\nepäluulon ja kateuden tähden ja joutui moniin selkkauksiin, sekä\nusein viattomasti syytetyksi. Lopuksi sai hän surmansa runossa\nylistämänsä kuninkaan toimesta ja oman vävynsä, erään vallanhimoisen\nylimyksen kädestä. Snorrin luonteen huomattavimpia piirteitä olivat\nmaltillisuus ja rauhanrakkaus, vaikka hänen vaikuttiminaan olivatkin\nvallan ja maineen pyynti ja joskaan hän ei aikakautensa yleisen\nluonteen mukaisesti ollut yksityiselämältään moitteeton. Snorrin\nisänmaallisten pyrintöjen todellisuus ja saavutukset tulivat näkyviin\nvasta hänen sorruttuaan räikeänä vastakohtana sille kohtalolle, jonka\nalaiseksi Islanti hänen jälkeensä joutui menettäessään täydellisesti\nitsenäisyytensä.\n\nSnorri Sturluson on myös kuuluisa verrattain laajasta kirjallisesta\ntoiminnastaan. Niinpä on _Heimskringla_, kokoelma Norjan kuninkaitten\nelämäkertoja, hänen tuotantoaan. Hän on myös kohottanut rappeutuvan\nislantilaisen runouden kukoistukseen sekä omilla runoelmillaan että\nvälillisesti edistämällä tätä yllämainitulla teoksellaan Eddalla.\nKuten islantilaiset eristetyssä kotimaassaan yleensä varhain heräsivät\nkansallistuntoon, niin oli Snorri Sturlusonkin täysin selvillä sen\nhenkisen omaisuuden arvosta, joka kansan taruihin kätkeytyi, ja niin\nonkin hänen selittävä ja valaiseva esityksensä niistä jälkimaailmalle\nollut ja on edelleen oleva arvokas.\n\nSeuraavassa _Gylfaginningin_ käännöksessä, jonka tarkoituksena on\nantaa mahdollisimman todenmukainen käsitys alkuperäisestä tekstistä,\non pääpaino pantu suorasanaiselle osalle, kun taas runomuotoisista\ntodistuskappaleista osa tarpeettomana kertauksena on jätetty pois, osa\nsuorasanaisesti suomennettu.\n\nMuutamien ominaisnimissä esiintyvien, kielellemme vieraitten\näännemerkkien selitys lienee paikallaan. Niinpä tavataan niissä\nvokaalimerkki, joka osoittaa alkukielessä avonaista o-äännettä, mikä\nn.k. u-äänteenmukauksen kautta on syntynyt varhaisemmasta a-sta.\nKonsonantit d ja th (erikoisella kirjaimella merkitty) ilmaisevat\nedellinen puheäänellistä, jälkimäinen puheäänetöntä henkäysäännettä,\nspiranttia, jotka vielä meidän päivinämme tavataan, vaikkakin nyt\nmolemmat samoin (th) merkittyinä englannin kielessä, edellinen esim.\nsikäläisessä sanassa brother (veli), jälkimäinen sanassa month\n(kuukausi). Korkomerkkiä on islantilaisessa kirjoituksessa käytetty\nääntiön pituutta osoittamaan. Siten merkittyjen isojen kirjasinten\npuutteessa on nimen alussa täytynyt joko käyttää pientä kirjainta\n(sanan ensi kerran esiintyessä) taikka tavallista isoa kirjainta, esim.\nódinn, Odinn.\n\nTaivutettaessa on ominaisnimistä, jotka päättyvät kielessä hyvin\nyleiseen nominatiivin tunnukseen -r, tämä sijapääte jätetty pois,\nnoudattamalla täten periaatetta, jonka mukaan taivutamme esim. Homeros,\nHomeron.\n\nKäännöksen vastaavaisuuden alkutekstiin on tarkastanut tohtori Ralf\nSaxén, suomalaisen asun taas professori Kaarle Krohn. Itse käännöstyön\non suorittanut ylioppilas Liisa Bergius.\n\n\n\n"]