[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$ft00KIYU2aannPDkRIgWs9ppii7BepjE91P3AmC0HIjQ":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":23,"gutenbergSummary":21,"gutenbergTranslators":24,"gutenbergDownloadCount":21,"aiDescription":25,"preamble":26,"content":27},759,"Ihanne-aviomies","Wilde, Oscar",1854,1900,"759-wilde-oscar-ihanne-aviomies","759__Wilde_Oscar__Ihanne-aviomies","Neliosainen näytelmä","naytelma",[],[],"fi",1895,1923,24236,151751,true,null,[],[],[],"Lontoon yläluokkaan sijoittuva seurapiirikomedia kertoo arvostetusta poliitikosta, jonka menneisyys ja avioliitto joutuvat koetukselle kiristyksen vuoksi. Näytelmässä tarkastellaan mainetta, moraalia ja inhimillisiä heikkouksia Wildelle ominaisen ironian ja nasevan vuoropuhelun kautta.","Oscar Wilden 'Ihanne-aviomies' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 759.\nE-kirja on public domainissa koko EU:n alueella, joten emme aseta mitään\nrajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen k.o. maissa.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Juha Kiuru ja Projekti Lönnrot.","IHANNE-AVIOMIES\n\nNeliosainen näytelmä\n\n\nKirj.\n\nOSCAR WILDE\n\n\nSuomennos.\n\n\n\nTampereella 1923,\nTampereen Työväen Sanomalehti Oy.\n\nTampereen Työväen Kirjapaino.\n\n\n\n\n\n\n    _Tekijä omistaa teoksensa Frans Harris'ille\n    vaatimattomaksi tunnustukseksi tämän kyvykkyydestä\n    ja merkityksestä taiteilijana, ritarillisuudesta\n    ja ylevyydestä ystävänä_.\n\n\n\nNÄYTELMÄN HENKILÖT.\n\n KREIVI K.G. CAVERSHAM.\n VARAKREIVI GORING, hänen poikansa.\n SIR ROBERT CHILTERN BARONET, ulkoasiain alisihteeri.\n VARAKREIVI DE NANJAC, Ranskan lähetystön jäsen Lontoossa.\n HERRA MONTPORD.\n MASON, sir Robert Chilternin hovimestari.\n PHIPPS, lordi Goringin palvelija.\n JAMES  | Lakeijoita.\n HARALD |\n LADY CHILTERN.\n LADY MARKBY.\n KREIVITÄR BASILDON.\n ROUVA MARCHMONT.\n NEITI MABEL CHILTERN, sir Robert Chilternin sisar.\n ROUVA CHEVELEY.\n\nNÄYTELMÄN TAPAHTUMAPAIKAT.\n\n1:nen näytös: Kulmahuone sir Robert Chilternin talossa,\nGrosvenor-aukeaman luona.\n\n2:nen näytös: Aamuhuone sir Robert Chilternin talossa.\n\n3:s näytös: Kirjastohuone lordi Goringin talossa, Curzon-kadun\nvarrella.\n\n4:s näytös: Sama kuin toisessa näytöksessä.\n\nAika: Nykyinen.\n\nTapahtumapaikka: Lontoo.\n\nNäytelmän kulku kehittyy kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa.\n\n\n\n\nENSIMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\n_Näyttämö_: Kulmahuone sir Robert Chilternin talossa Grosvenor\naukeaman luona.\n\nHuone on loisteliaasti valaistu ja täynnä vieraita. Portaiden päässä\nseisoo _lady Chiltern_, täysin kreikkalaismainen kaunotar, noin\nkaksikymmentäseitsemän-vuotias. Hän vastaanottaa saapuvia vieraita.\nPorrassyvennyksen yllä riippuu suuri kattokruunu vahakynttilöineen,\nvalaisten porraskäytävän seinällä riippuvaa, kahdeksannentoista\nvuosisadan kuosista ranskalaista seinäverhoa, joka esittää rakkauden\nvoittokulkua Boucherin luonnoksen mukaan. Oikealta on sisäänkäynti\nmusiikkihuoneeseen. Kuuluu hiljaista jouhineljikön soittoa. Ovi\nvasemmalla johtaa toisiin vastaanottohuoneisiin. _Rouva Marchmont_\nja _lady Basildon_, kaksi hyvin kaunista naista, istuvat Ludvig\nKuudennentoista aikuisessa sohvassa. He ovat hennon muotinuken\nperikuvia ja tekevät erikoisen lumoavan vaikutuksen, Watteau olisi\nmielellään halunnut heidät maalata.\n\nROUVA MARCHMONT\nMenettekö Hartlockille tänä iltana, Olivia?\n\nLADY BASILDON\nLuultavasti. Entä Te?\n\nROUVA MARCHMONT\nKyllä. Kauhean ikävystyttäviä kutsuja toimeenpanevat, eikö niin?\n\nLADY BASILDON\nHirveän ikäviä! Ei koskaan tiedä, minne mennä. En koskaan\ntiedä, miksi menen jonnekin.\n\nROUVA MARCHMONT\nTulen tänne kehittyäkseni.\n\nLADY BASILDON\nAh! Vihaan joutua kehitettäväksi.\n\nROUVA MARCHMONT\nNiin minäkin. Se vie meitä kauppasäädyn tasolle, eikö niin?\nMutta rakas Gertrud Chiltern puhuu alati, että minulla tulisi olla\njokin vakava elämäntarkoitus. Niinpä tulen tänne koettaakseni\nsellaista löytää.\n\nLADY BASILDON\n(Tähyillen ympärilleen lorgnettien läpi.) En näe täällä tänä\niltana ketään, josta voisi sanoa, että hänessä kuvastuu vakava\nelämäntarkoitus. Mies, joka otti minut kanssaan päivällispöytään,\npuheli koko ajan vaimostaan.\n\nROUVA MARCHMONT\nKuinka kovin tahdittomasti hän teki.\n\nLADY BASILDON.\nJulman nolosti! Mitä teidän seuralaisenne puheli?\n\nROUVA MARCHMONT.\nHän puhui minusta itsestäni.\n\nLADY BASILDON\n(Laimeasti.) Ja olitteko te huvitettu?\n\nROUVA MARCHMONT\n(Ravistaen päätänsä.) En vähimmässäkään määrässä.\n\nLADY BASILDON\nMillaisia marttyyrejä me olemmekaan, rakas Margaret!\n\nROUVA MARCHMONT\n(Nousten.) Ja kuinka hyvin se sopii meille, Olivia.\n\n    (Nousevat mennen musiikkihuonetta kohti. _Varakreivi de\n    Nanjac_, nuori lähettiläs, tunnettu kaulusnauhoistaan ja\n    englantilaiskiihkostaan, lähestyy syvään kumartaen ja\n    yhtyy keskusteluun.)\n\nMASON\n(Ilmoittaen vieraita portaiden yläpäässä.) Herra ja lady Jane\nBarford. Lordi Caversham.\n\nLORDI CAVERSHAM\n(Lähestyy. Hän on noin seitsemänkymmenen vuoden ikäinen\nherrasmies, kantaa puvussaan Sukkanauharitarikunnan nauhaa ja\ntähteä. Hieno Whig-perikuva. Aivan kuin joku Lawrencen valokuva.)\nHyvää iltaa lady Chiltern! Onko kelvoton nuori poikani ollut täällä?\n\nLADY CHILTERN\n(Hymyillen.) Luullakseni ei lordi Goring ole vielä saapunut.\n\nMABEL CHILTERN\n(Tullen lordi Cavershamin luo.) Miksi kutsutte lordi Goringia\nkelvottomaksi?\n\n(Mabel Chiltern on todellinen englantilaisen somuuden esikuva,\nomenankukan kuosia. Hän on kuin tuoksuva, vapaa kukka. Hänen\nhiuksissaan on auringonvalon väreilyä ja pieni suu avautuvine huulineen\non toivovan näköinen, kuin lapsen suu. Hänessä on nuoruuden lumoa\nja ihmettelevän viatonta rohkeutta. Terveen ihmisen mielestä hän ei\nmuistuta erikoista taideteosta. Mutta itse asiassa hän on Tanagran\nveistokuvan näköinen, joskin hän loukkaantuisi, kun se hänelle\nsanottaisiin.)\n\nLORDI CAVERSHAM\nKoska hän viettää sellaista joutilasta elämää.\n\nMABEL CHILTERN\nKuinka niin voitte sanoa? Siksikö, että hän on ratsastamassa kello\nkymmenen aamulla, käy oopperassa kolme kertaa viikossa, vaihtaa\npukuaan vähintään viisi kertaa päivässä ja on päivälliskutsuilla\njoka ilta huvikauden aikana. Ettehän kutsune tuota joutilaaksi ajan\nviettämiseksi, vai kuinka?\n\nLORDI CAVERSHAM\n(Katsahtaen häntä ystävällinen välähdys silmissään.) Te olette\nihastuttava nuori lady!\n\nMABEL CHILTERN\nKuinka mairittelevasti sanottu, lordi Caversham! Tulkaa useammin\nmeille. Te tiedätte, että me olemme aina kotona keskiviikkoisin ja te\nolette niin soman näköinen tähtinenne.\n\nLORDI CAVERSHAM\nEn käy missään nykyään. Olen väsynyt Lontoon seuraelämään.\nEnpä pahottelisi, vaikka joutuisinkin tuttavuuteen oman räätälini\nkanssa; hänhän aina äänestää oikeistoa. Mutta vastustan ankarasti\njos minun pitäisi syödä päivällistä vaimoni muotikauppiaan keralla.\nEn milloinkaan yleensä ole voinut pitää lady Cavershamin hatuista.\n\nMABEL CHILTERN\nOi! Minä rakastan Lontoon seurapiiriä. Minun mielestäni se on\nsuunnattomasti kehittynyt. Sen muodostavat nyt kokonaan koreat\nhölmöt ja loistavat hupsut. Juuri kuten seurapiirin tuleekin olla.\n\nLORDI CAVERSHAM\nHm! Kumpaa on Goring? Kaunis hölmö vai tuo toinen?\n\nMABEL CHILTERN\n(Vakavasti.) Minulla on nykyään ollut kunnia lukea lordi Goring\nkuuluvaksi omaan erikoiseen luokkaansa. Mutta hän on suuremmoisesti\nkehittymässä!\n\nLORDI CAVERSHAM\nMillaiseksi?\n\nMABEL CHILTERN\n(Hieman kumartaen.) Toivon, että saatte sen nähdä aivan\npian, lordi Caversham!\n\nMASON\n(Ilmoittaen vieraita.) Lady Markby. Rouva Cheveley.\n\n(_Lady Markby_ ja _rouva Cheveley_ saapuvat. Lady Markby on\nmiellyttävä, ystävällinen, suosittu nainen harmaine somine\nhiuslaitteineen ja pitseineen. Rouva Cheveley, joka häntä seuraa, on\npitkä ja solakka. Huulet hyvin ohuet ja tuntuvasti maalatut; kalpeilla\nkasvoilla ohut helakka puna. Venetsialainen punanen tukka, kyömy\nnenä ja pitkä kaula. Ihomaali korostaa hänen hipiänsä luonnollista\nkalpeutta. Harmaan viheriäin silmäin katse on rauhaton. Hänen yllään on\nheliotroopin värinen puku, koristettu jalokivillä. Häntä voi parhaiten\nverrata orkidea-kukkaan ja herättää hän suuresti uteliaisuutta.\nLiikkeet ovat erittäin sulavat. Hän on taidetuote, mutta kuvastaa liian\nmonta koulukuntaa.)\n\nLADY MARKBY\nHyvää iltaa, rakas Gertrud! Kuinka kaunista, että sallitte minun tuoda\nmukanani ystäväni rouva Cheveleyn. Kahden niin viehättävän naisen tulee\ntutustua toisiinsa.\n\nLADY CHILTERN\n(Kääntyy rouva Cheveleytä kohti miellyttävästi hymyillen. Sitten\nyht'äkkiä pysähtyy ja kumartaa miltei kylmästi.) Luulen, että\nrouva Cheveley ja minä olemme tavanneet aikaisemmin. En tiennyt,\nettä olette mennyt naimisiin toisen kerran.\n\nLADY MARKBY\n(Vilkkaasti.) Ah, nykyajan ihmiset menevät naimisiin niin usein kuin\nvoivat, eivätkö menekin? Se on varsin tavanmukaista. (Maryboroughin\nherttuattarelle.) Rakas herttuatar, kuinka herttua voi? Aivot yhä\nheikot, luulen? Niin kyllä. Sitä saattoikin odottaa, eikö niin? Hänen\nkelpo isänsä laita oli juuri samoin. Se on suvussa, eikö olekin?\n\nROUVA CHEVELEY\n(Leikkien viuhkallaan.) Mutta olemmeko tosiaan tavanneet\nennemmin, lady Chiltern? En voi muistaa missä? Olen ollut poissa\nEnglannista niin kauvan.\n\nLADY CHILTERN\nOlimme koulussa yhdessä, rouva Cheveley.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Ylimielisesti.) Todellako? Olen unohtanut kaiken kouluajaltani.\nMinulla on epäselvä vaikutelma, että se on ollut sietämätön.\n\nLADY CHILTERN\n(Kylmästi.) En kummastele tuota.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Mielistelevin elein.) Tiedättekö, lady Chiltern, minä katselen\nympärilleni kohdatakseni teidän viisaan miehenne. Senjälkeen\nkun hän on tullut ulkoasiain virastoon, on hänestä Wienissä puhuttu\npaljon. He onnistuvat oikein kirjoittamaan hänen nimensä\nsanomalehdissä. Se on sinänsä mainetta mantereella.\n\nLADY CHILTERN\nMinä tuskin luulen, että teillä ja miehelläni tulee olemaan paljo\nyhteistä, rouva Cheveley. (Siirtyy pois.)\n\nVARAKREIVI DE NANJAC\nAh, hyvä rouva, miten hauska yllätys! En ole nähnyt teitä\nsittenkuin Berlinissä!\n\nROUVA CHEVELEY\nEi senjälkeen kuin Berlinissä, varakreivi. Viisi vuotta sitten.\n\nVARAKREIVI DE NANJAC\nJa te olette nuorempi ja kauniimpi kuin koskaan. Kuinka se\nteille onnistuukin.\n\nROUVA CHEVELEY\nPitämällä sääntönä, että keskustelen yksinomaan todellisesti\nviehättäväin ihmisten kanssa, kuten te.\n\nVARAKREIVI DE NANJAC\nAh, te liehittelette minulle. Te mielistelette minua, kuten täällä on\ntapana sanoa.\n\nROUVA CHEVELEY\nOnko täällä tapana niin sanoa? Kuinka kauheita he ovat!\n\nVARAKREIVI DE NANJAC\nKyllä niin, heillä on ihmeellinen kielenkäyttö. Sen sietäisi olla\nlaajemmalti tunnettu.\n\n(Sir Robert Chiltern tulee. Hän on neljäkymmentä-vuotias, mutta\nnäyttää jonkun verran nuoremmalta. Puhtaaksi ajellut, hienopiirteiset\nkasvot, tumma tukka ja tummat silmät. Merkkihenkilö. Ei kansanomainen,\nkuten jotkut ovat. Mutta muutamat ihailevat häntä kiihkeästi ja\nmonet häntä syvästi kunnioittavat. Hänen käytöstapansa tekee todella\narvokkaan, ylpeältä vivahtavan vaikutuksen. Näkyy, että hän on\ntietoinen elämässään saavuttamasta menestyksestä. Luonnonlaatunsa on\nhermostunut, katse väsynyt. Suun ja leuan hiotut piirteet ovat jyrkästi\nvastakohtaiset romanttisennäköisille, syväkatseisille silmille. Tuo\nristiriita kuvastaa intohimojen ja älyn täydellistä erillisyyttä,\nikäänkuin ajatus ja mielenliikutukset olisivat eristetyt omaan\npiiriinsä tahdon voimakkuudella. Jotakin hermostunutta sieraimissa ja\nkalpeissa, hienoissa, ilmehikkäissä käsissä. Olisi väärin kutsua häntä\nkauniiksi. Kauneus ei säily Alahuoneessa (House of Commonissa). Mutta\nVandyck olisi kyllä halulla hänen päänsä maalannut.)\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nHyvää iltaa, lady Markby! Toivon, että olette tuonut sir Johnin\nmukananne.\n\nLADY MARKBY\nOi! Olen tuonut mukanani paljon ihastuttavamman henkilön\nkuin sir John. Senjälkeen kun sir John on ottanut vakavasti osaa\npolitiikkaan, on hän muuttunut sietämättömäksi. Tosiaan, nyt\nkun Alahuone on alkanut tulla käytäntöön, seuraa siitä paljon pahaa.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nToivottavasti ei, lady Markby. Joka tapauksessa teemme parastamme\nsaadaksemme istuntoajan kulumaan, eikö niin? Mutta kuka on tuo\nviehättävä henkilö, jonka olette ystävällisesti tuonut seurassanne?\n\nLADY MARKBY\nHänen nimensä on rouva Cheveley. Eräs Dorsetshiren Cheveleystä,\nluulen. Mutta en tiedä varmaan. Perheet ovat nykyään niin sekoittuneet.\nTosiaankin on sääntönä, että jokainen yrittää olla jotakin.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nRouva Cheveley! Tuo nimi kuulostaa tutulta!\n\nLADY MARKBY\nHän on juuri saapunut Wienistä.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nAh, niin! Luulen tuntevani, ketä tarkoitatte.\n\nLADY MARKBY\nOi! Hän seurustelee siellä kaikkialla ja hänellä on sellaisia hupaisia\nhäväistysjuttuja kaikista ystävistään. Minun täytyy todella mennä\nWieniin ensi talvena. Toivon, että siellä on lähetystössä hyvä\npäällikkö.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nEllei ole, niin tullaan lähettiläs varmasti kutsumaan pois. Olkaa\nhyvä ja esittäkää rouva Cheveley minulle. Haluaisin nähdä häntä.\n\nLADY MARKBY\nSallikaa esittelen teidät. (Rouva Cheveleylle.) Rakkaani, sir\nRobert Chiltern on henkimenossa halusta tutustua teihin!\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Kumartaen.) Jokainen menehtyy halusta tutustua loistavaan\nrouva Cheveleyhin. Lähettiläämme Wienissä ei kirjoitakaan mistään\nmuusta.\n\nROUVA CHEVELEY\nKiitän teitä, sir Robert. Tuttavuus, joka alkaa kohteliaisuuksilla,\nkehittyy varmasti tosiystävyydeksi. Se lähtee vauhtiin oikealla\ntavalla. Huomaan tuntevani jo lady Chilternin.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nTosiaankin?\n\nROUVA CHEVELEY\nKyllä. Hän juuri muistutti minulle, että kävimme koulua yhdessä.\nNytpä sen täydelleen muistankin. Hän sai aina kiitosta hyvästä\nkäytöksestä. Muistan selvästi, että lady Chiltern aina sai palkintoja\nhyvästä käytöksestä.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Hymyillen.) Ja mitä palkintoja te saitte, rouva Cheveley?\n\nROUVA CHEVELEY\nMinun palkintoni tulivat vähän myöhemmin, elämässä. Tietääkseni ei\nmikään niistä ole hyvästä käytöksestä. Olen unohtanut.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nOlen varma, että ne ovat tulleet jostakin hurmaavasta!\n\nROUVA CHEVELEY\nTietääkseni eivät naiset aina saa palkintoja hurmaavaisuudestaan.\nTietääkseni heitä siitä tavallisimmin rangaistaan. Varmasti\nuseimmat naiset nykyään vanhenevat enemmän ihailijainsa\ntungettelevaisuuden tähden kuin minkään muun syyn vuoksi! Ainakin\non se ainoa tapa, millä voin selittää kauniiden lontoolaistenne\nhirveästi riutuneen ulkonäön.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nMiten kauhistuttavalta tuo filosofia kuulostaa! Yritys määritellä\nteitä, rouva Cheveley, olisi ehkä tunkeilevaa. Mutta saanen\nluvan kysyä, oletteko te sydämeltänne ja sielultanne optimisti\nvai pessimisti? Nehän näyttävät olevan ainoat nykyajalle säilyneet\ntavanmukaiset uskonnot.\n\nROUVA CHEVELEY\nOi, en ole kumpaakaan. Optimismi alkaa rohkealla virnistyksellä\nja pessimismi päättyy surkeaan ilveilyyn. Sitäpaitsi ne molemmat\novat vain olotiloja.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nPidätte parempana olla luonnollinen.\n\nROUVA CHEVELEY\nToisinaan, mutta sitä tilaa on niin vaikea säilyttää.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nMitähän nuo nykyaikaiset sielutieteellisten kuvausten kirjoittajat\njoista kuulemme niin paljon, mahtaisivat sanoa tällaisesta opista.\n\nROUVA CHEVELEY\nAh! Naisten voima johtuu siitä tosiasiasta, että sielutiede ei voi\nmeitä selittää. Miehiä voidaan eritellä, -- naisia ... vain jumaloida.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nAjattelette siis, että tiede ei voi syventyä naisen ongelmaan?\n\nROUVA CHEVELEY\nTiede ei milloinkaan voi syventyä järjettömyyteen. Senvuoksi\nsillä ei ole mitään tulevaisuutta tässä maailmassa.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nJa nainen edustaa järjettömyyttä!\n\nROUVA CHEVELEY\nHyvin puetut naiset sitä tekevät.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Kohteliaasti kumartaen.) Pelkään, että tuskin voinen olla yhtä\nmieltä kanssanne. Mutta istuutukaa! Ja kertokaa nyt minulle,\nmiksi luovuitte loistavasta Wienistänne tullaksenne sumuiseen\nLontooseemme -- tahi onko kysymys liiaksi epähieno?\n\nROUVA CHEVELEY\nKysymykset eivät ole koskaan epähienoja. Vastaukset sitä\njoskus ovat.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nHyvä, joka tapauksessa saanen tietää, onko syynä politiikka\nvai huvi?\n\nROUVA CHEVELEY\nPolitiikka on ainoa huvini. Tehän tiedätte, ettei nykyään ole tapana\nkiemailla ennen neljänkymmenen eikä muuttua romanttiseksi ennen\nneljänkymmenenviiden vuoden ikää. Ja niin ollen meillä poloisilla\nnaisilla, jotka olemme alle kolmenkymmenen tai sanomme sitä\nolevamme, ei ole muita aloja kuin politiikka ja hyväntekeväisyys.\nJa hyväntekeväisyys näyttää minusta tulleen pakopaikaksi yksinomaan\nsellaisille ihmisille, jotka haluavat kiusata lähimäisiään. Valitsen\nmieluummin politiikan. Ajattelen, se on -- mukavampi.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nValtiollinen elämä on ylevä ura!\n\nROUVA CHEVELEY\nToisinaan. Ja toisinaan se on viisasta peliä, sir Robert. Ja toisinaan\non se suuri kiusa.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nMiltä se teistä tuntuu?\n\nROUVA CHEVELEY\nMinustako? Kaikkein kolmen yhdistelmältä. (Pudottaa viuhkansa.)\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Ottaa ylös viuhkan.) Saanko luvan?\n\nROUVA CHEVELEY\nKiitos!\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nMutta ette ole minulle sanonut vielä, miten teette niin\nodottamattomasti kunniaa Lontoolle? Meidän huvikautemme on jo melkein\nohi.\n\nROUVA CHEVELEY\nOi! En välitä Lontoon huvikaudesta! Se on liian aviosäädyllinen.\nIhmiset joko metsästävät aviomiehiä tai piilottautuvat näiltä.\nToivoin tapaavani teidät. Se on aivan totta. Te tiedätte, millainen\nnaisen uteliaisuus on. Melkein yhtä suuri kuin miehen! Toivoin\nkovasti, että saisin tavata teidät -- pyytääkseni teitä tekemään\njotakin hyväkseni.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nToivon ettei se olisi mikään pikku asia, rouva Cheveley. Minusta\npienet tehtävät ovat niin perin vaikeita suorittaa.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Hetken mietittyään.) Ei! Tietääkseni ei kysymyksessä ole\nmikään aivan pieni asia.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nOlen niin iloinen. Kertokaa, mikä se on?\n\nROUVA CHEVELEY\nMyöhemmin. (Nousee.) Ja nyt saanen katsastaa teidän kaunista\nhuoneistoanne? Olen kuullut teillä olevan suuremmoisia maalauksia.\nOnneton parooni Arnheim -- te muistatte paroonin -- tapasi kertoa\nminulle, että teillä on useita ihmeteltäviä Corot'in maalauksia.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Tuskin huomattavasti hätkähtäen.) Tunsitteko parooni Arnheimin hyvin?\n\nROUVA CHEVELEY\n(Hymyillen.) Läheisesti. Entä te?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nYhteen aikaan.\n\nROUVA CHEVELEY\nIhmeellinen mies! -- Eikö ollutkin?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Hetkisen vaitiolon jälkeen.) Hän oli monessa suhteessa hyvin\nhuomattava.\n\nROUVA CHEVELEY\nAjattelen usein, että on vahinko, kun ei hän koskaan\ntullut kirjoittaneeksi muistelmiaan. Ne olisivat olleet mitä\nmielenkiintoisimmat.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nKyllä; hän tunsi ihmiset ja kaupungit hyvin, aivankuin vanha\nkreikkalainen.\n\nROUVA CHEVELEY\nIlman sitä kauheata haittaa, että hänen kotonaan olisi ollut\nPenelope häntä odottamassa.\n\n    [Penelope on Homeron runojen sankarin Odysseuksen puoliso,\n    jonka tämä harharetkiltään palattuaan tapaa kotona röyhkeiden\n    kosijain ahdistamana. Suomentajan muistutus.]\n\nMASON\nLordi Goring.\n\n(Lordi Goring saapuu. Hän on kolmekymmentäneljä-vuotias, mutta aina\nsanotaan häntä nuoremmaksi. Hyvin muodostuneet, uurteettomat kasvot.\nHän on älykäs, mutta ei haluaisi, että sitä hänestä ajateltaisiin. On\nmoitteeton keikari, loukkaantuisi, jos häntä pidettäisiin romanttisena.\nHän leikkii elämällä ja on todella hyvässä suhteessa maailmaan. Häntä\nhuvittaa tulla väärin ymmärretyksi. Se tuottaa hänelle erikoisaseman.)\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nHyvää iltaa, rakas Arthur! Rouva Cheveley, sallikaa esittelen\nteidät lordi Goringille, Lontoon suurimmalle tyhjäntoimittajalle.\n\nROUVA CHEVELEY\nOlen tavannut lordi Goringin ennemmin.\n\nLORDI GORING\n(Kumartaen.) En luullut teidän enään minua muistavan, rouva\nCheveley.\n\nROUVA CHEVELEY\nMuistini on erinomaisessa kunnossa. Ja oletteko te yhä poikamies?\n\nLORDI GORING\nNiin ... otaksun.\n\nROUVA CHEVELEY\nKuinka kovin romanttista!\n\nLORDI GORING\nOi! En ole hituistakaan romanttinen. En ole vielä tarpeeksi\nvanha. Luovutan romantiikan itseäni vanhemmille.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nLordi Goring on Boodle-klubin tuote, rouva Cheveley.\n\nROUVA CHEVELEY\nHänessä heijastuvat kaikki tuon laitoksen saavutukset.\n\nLORDI GORING\nSaanen kysyä, viivyttekö Lontoossa kauvan?\n\nROUVA CHEVELEY\nSe riippuu osittain ilmasta, osittain ruuasta ja osaksi sir Robertista.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nEttehän syösne meitä eurooppalaiseen sotaan, toivon mä?\n\nROUVA CHEVELEY\nEi ole mitään vaaraa nykyään. (Nyökkää _lordi Goringille_\nihastuneesti ja menee sir _Robert Chilternin_ kanssa. _Lordi\nGoring_ astelee _Mabel Chilternin_ luokse.)\n\nMABEL CHILTERN\nOlette kovin myöhästynyt!\n\nLORDI GORING\nOletteko kaivannut minua?\n\nMABEL CHILTERN\nKauheasti.\n\nLORDI GORING\nOlenpa pahoillani, etten viipynyt poissa kauvemmin. Pidän siitä,\nettä minua kaivataan.\n\nMABEL CHILTERN\nKuinka kovin itsekäs olette!\n\nLORDI GORING\nOlen kovin itsekäs.\n\nMABEL CHILTERN\nTe aina puhutte minulle huonoista ominaisuuksistanne, lordi\nGoring.\n\nLORDI GORING\nOlen vasta puolet niistä teille kertonut, neiti Mabel!\n\nMABEL CHILTERN\nOvatko ne toiset hyvin huonoja?\n\nLORDI GORING\nAivan hirveitä! Kun ajattelen niitä yöllä, menen heti nukkumaan.\n\nMABEL CHILTERN\nHyvä! Pahat ominaisuutenne tuottavat minulle mielihyvää.\nEn tahtoisi, että luopuisitte yhdestäkään niistä.\n\nLORDI GORING\nSiinä teette kauniisti. Mutta te olettekin aina hieno. Ohimennen\nhaluaisin tehdä teille erään kysymyksen, neiti Mabel. Kuka toi\nrouva Cheveleyn tänne? Tuon heliotroopin väreihin puetun naisen,\njoka juuri poistui huoneesta veljenne kanssa.\n\nMABEL CHILTERN\nOi! Luulen lady Markbyn tuoneen hänet. Miksi sitä kysytte?\n\nLORDI GORING\nEn ole häntä vuosiin nähnyt, siinä kaikki.\n\nMABEL CHILTERN\nMiten mieletön peruste.\n\nLORDI GORING\nKaikki perusteet ovat mielettömiä.\n\nMABEL CHILTERN\nMinkälainen nainen hän on?\n\nLORDI GORING\nOi! Nero päivällä, kaunotar yöllä!\n\nMABEL CHILTERN\nEn pidä hänestä alun pitäin.\n\nLORDI GORING\nSe osoittaa teidän erinomaisen hyvää vaistoanne.\n\nVARAKREIVI DE NANJAC\n(Lähestyen.) Ah, englantilainen nuori nainen on lohikäärme\nhyvän vaistonsa puolesta, eikö olekin? -- Aivan lohikäärme, mitä\nhyvään vaistoon tulee.\n\nLORDI GORING\nNiin sanomalehdet meille aina kuvaavat.\n\nVARAKREIVI DE NANJAC\nLuen kaikki englantilaiset sanomalehdet. Minusta ne ovat huvittavia.\n\nLORDI GORING\nSitten, rakas Nanjac, luette ne varmaan rivien välistä.\n\nVARAKREIVI DE NANJAC\nKyllä haluaisin sitä, mutta opettajani vastustaa. (Mabel Chilternille.)\nSaanko luvan saattaa teidät musiikkisaliin, neiti.\n\nMABEL CHILTERN\n(Näyttäen hyvin pettyneeltä.) Mielihyvällä, varakreivi. (Kääntyen\nlordi Goringiin.) Ettekö te tule musiikkisaliin?\n\nLORDI GORING\nEn jos siellä on musiikkia, neiti Mabel.\n\nMABEL CHILTERN\n(Erikseen.) Musiikki on saksalaista. Ette sitä ymmärtäisi.\n(Poistuu _varakreivi Nanjacin_ seurassa. _Lordi Caversham_ tulee\npoikansa luo.)\n\nLORDI CAVERSHAM\nHyvä! Sir, mitä teet täällä? Tuhlaat elämääsi kuten tavallista.\nOlisit vuoteessa, sir. Valvot liian myöhäiseen. Kuulin, että olit\ntoissa yönä lady Ruffordin tanssiaisissa kello neljään aamulla.\n\nLORDI GORING\nAinoastaan neljännestä yli kolmen, isä.\n\nLORDI CAVERSHAM\nEn käsitä, miten kestät lontoolaista seurapiiriä. Asiat ovat\nmenneet hiiteen. Suuri määrä joutavasta lörpöttelystä on tuulen\npieksämistä.\n\nLORDI GORING\nRakastan tyhjää suunsoittoa, isä. Se on ainoa asia, josta jotain\ntajuan.\n\nLORDI CAVERSHAM\nSinä näytät ottavan elämän yksinomaan huvin kannalta.\n\nLORDI GORING\nMitäpä muutakaan on, jonka vuoksi eläisi, isä? Mikään ei niin\nvanhenna kuin onni.\n\nLORDI CAVERSHAM\nOlet sydämetön, sir, hyvin sydämetön.\n\nLORDI GORING\nToivoakseni en, isä. Hyvää iltaa, lady Basildon!\n\nLADY BASILDON\n(Rypistäen sieviä kulmakarvojaan.) Oletteko täällä? Minulla ei\nollut aavistusta, että te milloinkaan tulisitte valtiolliseen seuraan.\n\nLORDI GORING\nIhailen valtiollista seuraa. Se on ainoa paikka, missä saamme\nolla kuulematta ihmisten puhuvan politiikasta.\n\nLADY BASILDON\nPuhun halulla politiikasta. Puhun siitä päivät pitkään, mutta\nen siedä kuulla siitä. En käsitä, kuinka miespoloiset Alahuoneessa\nkestävät pitkiä väittelyjä.\n\nLORDI GORING\nSiten etteivät koskaan kuuntele.\n\nLADY BASILDON\nTodellakin?\n\nLORDI GORING\n(Totisimmalla ilmeellään.) Kuinka muutoin! Näettekö, on\nhyvin vaarallinen asia kuunnella. Jos kuuntelisi, voisi tulla\nvakuutetuksi, ja mies, joka sallii tosiasiain muuttaa vakaumustaan,\non läpeensä mieletön henkilö.\n\nLADY BASILDON\nAh! Tuo selittää niin paljon sellaista, mitä miehissä en ole koskaan\nymmärtänyt ja naisissa niin paljon, mille heidän puolisonsa eivät\nensinkään anna arvoa.\n\nROUVA MARCHMONT\n(Huokaisten.) Meidän puolisomme eivät koskaan anna millekään\nominaisuudellemme arvoa. Meidän on mentävä toisten luo sitä\nsaadaksemme.\n\nLADY BASILDON\n(Korostaen.) Niin. Aina toisten, eikö pidäkin?\n\nLORDI GORING\n(Hymyillen.) Ja noin ajattelee kaksi ladyä, joilla tiedetään\nolevan Lontoon eniten ihailtavat aviomiehet.\n\nROUVA MARCHMONT\nTuota juuri emme voi kestää. Minun Reginaldini on aivan tavattomasti\nmoitteeton. Hän on todella sietämätön siitä syystä ajottain. Ei luulisi\nhänen milloinkaan kadottavan tasapainoaan.\n\nLORDI GORING\nMiten julmaa! Toden totta, tuo asia sietäisi tulla laajemmalti\ntunnetuksi.\n\nLADY BASILDON\nBasildon on aivan yhtä kehno. Hän on yhtä palvelevainen aivankuin olisi\npoikamies.\n\nROUVA MARCHMONT\n(Pusertaen _lady Basildonin_ kättä.) Olivia parkani! Olemme\nmenneet naimisiin täydellisten aviomiesten kanssa ja olemme\nsaaneet siitä hyvän rangaistuksen.\n\nLORDI GORING\nLuulisinpa, että ne ovat aviomiehenne, jotka ovat saaneet\nrangaistuksen.\n\nROUVA MARCHMONT\n(Kohoten seisaalleen.) Oi rakkaani, ei! He ovat mahdollisimman\nonnellisia! Ja mitä luottamukseemme tulee, on surullista, kuinka\nhe luottavat meihin.\n\nLADY BASILDON\nTodellakin surullista!\n\nLORDI GORING\nTahi naurettavaa, lady Basildon?\n\nLADY BASILDON\nEi varmastikaan naurettavaa, lordi Goring. Kuinka epäystävällistä, että\nmieleenne johtuu sellaista!\n\nROUVA MARCHMONT\nPelkään, että lordi Goring on vihollisen piirittämä, kuten tavallista.\nNäin hänen puhelevan rouva Cheveleyn kanssa sisääntulossaan.\n\nLORDI GORING\nSoma nainen, rouva Cheveley!\n\nLADY BASILDON\n(Terävästi.) Olkaa hyvä ja elkää kiitelkö muita naisia meidän\nläsnäollessamme. Suvaitkaa odottaa, että me sen teemme.\n\nLORDI GORING\nMinä odotin.\n\nROUVA MARCHMONT\nHyvä, me emme rupea häntä ylistämään. Olen kuullut, kuinka\nhän oli mennyt operaan maanantai-iltana ja puhunut Tommy\nRuffordille illallisella, että mikäli hän voi nähdä, on Lontoon\nseurapiiri muodostunut pelkästään hulttioista ja keikareista.\n\nLORDI GORING\nHän on aivan oikeassa, myös. Miehet kaikki ovat hulttioita ja\nnaiset kaikki keikareita, eivätkö olekin?\n\nROUVA MARCHMONT\n(Hetken vaitiolon perästä.) Oi. Te todella arvelette rva Cheveleyn\nsitä tarkoittaneen.\n\nLORDI GORING\nTietysti! Ja sitäpaitsi on rouva Cheveleyn tekemä huomautus\nhyvin järkevä.\n\nMABEL CHILTERN\nMiksi keskustelette rouva Cheveleystä? Jokainen juttelee rouva\nCheveleystä. Lordi Goring, sanokaahan -- mitä te sanoitte rouva\nCheveleystä? Oi, muistan, että hän on nero päivällä ja kaunotar\nyöllä.\n\nLADY BASILDON\nMikä hirmuinen yhdistelmä! Niin kovin luonnoton!\n\nROUVA MARCHMONT\n(Mitä uinailevimmalla ilmeellään.) Katselen mielelläni neroa\nja kuuntelen kauniita ihmisiä.\n\nLORDI GORING\nAh! Tuo on sairaalloista, rouva Marchmont.\n\nROUVA MARCHMONT\n(Kirkastuen mielihyväisen näköiseksi.) Olen niin iloinen, kun\nkuulen teidän noin lausuvan. Marchmont ja minä olemme olleet\nnaimisissa seitsemän vuotta, eikä hän ole kertaakaan sanonut,\nettä olisin sairaalloinen. Miehet ovat niin kiusallisen huomaamattomia.\n\nLADY BASILDON\n(Kääntyen häneen.) Olen aina sanonut teille, rakas Margaret,\nettä olette sairaalloisin henkilö Lontoossa.\n\nROUVA MARCHMONT\nAh. Mutta te olette aina osaaottavainen, Olivia!\n\nMABEL CHILTERN\nOnko sairaalloista haluta syötävää? Minulla on suuri halu saada\nruokaa. Lordi Goring, tahdotteko tarjota minulle hieman illallista?\n\nLORDI GORING\nMielihyvällä, neiti Mabel. (Menee hänen kanssaan.)\n\nMABEL CHILTERN\nKuinka julma olette ollut! Ette ole puhutellut minua koko iltana.\n\nLORDI GORING\nKuinka olisin voinut. Tehän poistuitte lapsidiplomaatin seurassa.\n\nMABEL CHILTERN\nOlisitte seurannut meitä. Takaa-ajaminen olisi ollut pelkkä\nkohteliaisuus. Epäilen, pidänkö teistä lainkaan tänä iltana.\n\nLORDI GORING\nMinä pidän teistä äärettömästi.\n\nMABEL CHILTERN\nHyvä, toivon, että osotatte sitä jollakin huomattavammalla\ntavalla. (Menevät portaita alas.)\n\nROUVA MARCHMONT\nOlivia, minulla on omituinen, äärettömän raukeuden tunne.\nLuullakseni haluaisin kovin jotain illalliseksi. Tunnen haluavani\nsaada hieman illallista.\n\nLADY BASILDON\nMinä ihan suorastaan menehdyn nälästä, Margaret!\n\nROUVA MARCHMONT\nMiehet ovat hirveän itsekkäitä, he eivät koskaan ajattele näitä\nasioita.\n\nLADY BASILDON\nMiehet ovat kovin aineellisia, kovin aineellisia! (_Varakreivi\nde Nanjac_ saapuu musiikkisalista eräiden muitten vieraitten\nseurassa. Tarkasteltuaan huolellisesti kaikkia läsnäolevia hän lähestyy\n_lady Basildonia_.)\n\nVARAKREIVI DE NANJAC\nOnko minulla kunnia pyytää teitä illalliselle, kreivitär?\n\nLADY BASILDON\n(Kylmästi.) En koskaan syö illallista, kiitän teitä, varakreivi.\n(_Varakreivi_ on peräytymäisillään. _Lady Basildon_ tämän\nhuomatessaan nousee heti ja tarttuu varakreivin käsivarteen.) Mutta\ntahdon tulla teidän kanssanne mielihyvällä.\n\nVARAKREIVI DE NANJAC\nPidän niin syömisestä! Olen hyvin englantilainen kaikissa makuasioissa.\n\nLADY BASILDON\nNäytätte aivan englantilaiselta, varakreivi, aivan englantilaiselta.\n(Poistuvat. _Herra Montford_ täysin huoliteltu, nuori keikari,\nlähestyy _rouva Marchmontia_.)\n\nHERRA MONTFORD\nHaluatteko hieman illallista, rouva Marchmont?\n\nROUVA MARCHMONT\n(Veltosti.) Kiitos, herra Montford, en ajatellut ollenkaan illallista.\n(Nousee nopeaan ja tarttuu tämän käsivarteen.) Mutta tahdon\nistua vierellänne ja vartioida teitä.\n\nHERRA MONTFORD\nTietääkseni en halua olla vartioitu syödessä.\n\nROUVA MARCHMONT\nSitten tahdon vartioida jotakin toista.\n\nHERRA MONTFORD\nTietääkseni en halua sitäkään.\n\nROUVA MARCHMONT\n(Erikseen.) Pyydän, herra Montford, elkää toimeenpanko tätä\npiinallista mustasukkaisuuden näytelmää yleisön nähden. (Menevät\nalas portaita muiden vieraitten seurassa sivuuttaen _sir Robert\nChilternin_ ja _rouva Cheveleyn_, jotka nyt tulevat.)\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nKäyttekö joissakin maanmiestemme kodeissa ennenkun lähdette\nEnglannista, rouva Cheveley?\n\nROUVA CHEVELEY\nOi en! En voi sietää englantilaisia perhekutsuja. Englannissa\nihmiset todella kokevat esiintyä loistavasti aamiaisella. Siinä he\novat kauhistuttavia. Vain tolvanat ovat loisteliaita aamiaisella.\nJa sitten perheenpää aina pitää hartaushetken. Viipymiseni Englannissa\ntodella riippuu teistä, sir Robert. (Istuu sohvalle.)\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Ottaen tuolin hänen lähellään.) Todellako?\n\nROUVA CHEVELEY\nAivan totta. Toivon saada puhua teille suuresta valtiollisesta\nja taloudellisesta kysymyksestä, Argentinan kanavayhtiöstä, tosiaan.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nMiten kuiva, käytännöllinen tuo teidän keskustelun aiheenne,\nrouva Cheveley.\n\nROUVA CHEVELEY\nOi! Minä rakastan kuivia, käytännöllisiä puheenaiheita. Mutta\nkuivia, käytännöllisiä ihmisiä en rakasta. Siinä on suuri ero.\nSitäpaitsi te olette huvitettu, minä tiedän, kansainvälisestä\nkanavasuunnitelmasta. Te olitte lordi Radleyn sihteeri, ettekö\nollutkin, kun hallitus osti Suetsin kanavan osakkeita.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nKyllä! Mutta Suetsin kanava oli suuri ja valtava yritys. Sen avulla\nsaimme välittömän meritien Intiaan. Sillä oli yleisvaltakunnallinen\narvo. Oli tarpeellista, että valvonta oli meillä. Tämä Argentinan\nsuunnitelma on tavallinen pääomanvaihtohuijaus.\n\nROUVA CHEVELEY\nKeinottelua, sir Robert. Loistavaa, rohkeaa keinottelua.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nUskokaa minua, rouva Cheveley, se on huijausta. Kutsukaamme asioita\nniitten oikealla nimellä. Se tekee kysymykset yksinkertaisemmiksi.\nMeillä on kaikki tiedot siitä ulkoasiain virastossa. Todellakin olen\nlähettänyt erityisen toimikunnan ottamaan selvää yksityiskohdista ja\nse tiedottaa, että työt ovat tuskin alkaneet eikä kukaan näy tietävän,\nmihin rahat, jotka jo ovat merkityt, lienevät joutuneet. Koko homma on\ntoinen Panama, eikä sillä ole neljänneksiosaksikaan niitä menestymisen\nmahdollisuuksia, jotka tuolla onnettomalla yrityksellä oli. Toivon,\nettä ette ole tehnyt siihen sijoituksia. Olen varma, että te olette\nliian viisas sellaista tehdäksenne.\n\nROUVA CHEVELEY\nOlen sijoittanut siihen hyvin paljon.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nKuka saattoi neuvoa teitä tekemään niin hullusti?\n\nROUVA CHEVELEY\nTeidän vanha ystävänne -- -- -- ja minun.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nKuka?\n\nROUVA CHEVELEY\nParooni Arnheim.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Rypistäen otsaansa.) Ah niin! Muistan niihin aikoihin kun hän\nkuoli, kuulleeni, että hän oli tullut sekaantuneeksi tuohon\nliikeyritykseen kokonaisuudessaan.\n\nROUVA CHEVELEY\nSe oli hänen viimeinen tarinansa. Viimeinen, mutta ainoa, joka\nteki hänelle oikeutta.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Nousten.) Mutta te ette ole nähnyt vielä Corot'in taulujani.\nNe ovat musiikkisalissa. Corot näyttää sopivan musiikin yhteyteen,\neikö niin? Saanen näyttää niitä teille.\n\nROUVA CHEVELEY\nEn ole tänä iltana sillä tuulella, että hopean hohde ja punertava\nsarastus huvittaisivat. Tulin puhumaan kauppa-asiasta. (Viittaa\nviuhkallaan _sir Robertille_, että tämä istuisi hänen viereensä.)\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nPelkään, etten voi antaa teille mitään neuvoa, rouva Cheveley,\npaitsi että kohdistaisitte mielenkiintonne johonkin vähemmän\nvaaralliseen. Kanavan menestys riippuu tietenkin Englannin\nsuhtautumisesta ja tulen juuri huomeniltana esittämään toimikunnan\ntiedonannot Alahuoneelle.\n\nROUVA CHEVELEY\nSitä teidän ei pidä tehdä. Omien etujenne vuoksi, sir Robert,\npuhumattakaan minun, elkää tehkö sitä!\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Katsellen häntä ihmeissään.) Omien etujeni? Rakas rouva\nCheveley, mitä tarkoitatte? (Istuu hänen viereensä.)\n\nROUVA CHEVELEY\nSir Robert, tahdon olla aivan vilpitön teitä kohtaan. Minä toivon,\nettä te luovutte selonteosta, jonka olitte aikonut antaa Alahuoneelle\nsillä perusteella, että teillä on syytä uskoa toimikunnan joutuneen\nharhaan väärien tiedonantojen tai ennakkoluulojen tai muun\nsellaisen vuoksi. Niinpä toivon teidän lausuvan muutamia sanoja\npainostaaksenne hallitusta ottamaan asian uudelleen käsiteltäväksi\nja että teillä on syytä uskoa kanavalla valmistuttuaan olevan\nsuuren kansainvälisen arvon. Te tiedätte millaisia seikkoja ministerit\ntämänlaatuisissa tapauksissa sanovat. Jotkin tavalliset mauttomuudet\nriittävät. Nykyaikaisessa elämässä ei millään ole niin suurta\ntehoa kuin hyvillä mauttomuuksilla. Ne tekevät koko maailman\nniin läheiseksi. Tahdotteko tehdä tämän minun tähteni?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nRouva Cheveley, ettehän voi vakavasti tehdä minulle tuollaista\nehdotusta.\n\nROUVA CHEVELEY\nOlen aivan vakava.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Kylmästi.) Pyydän, sallikaa minun uskoa, että ette sitä ole.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Puhuen suurella ponnella ja harkiten.) Ah, mutta minä olen!\nJa jos teette, mitä pyydän, niin -- -- minä tulen maksamaan hyvin\nrunsaasti.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nMaksamaan minulle!\n\nROUVA CHEVELEY\nNiin!\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nPelkään, etten oikein ymmärrä, mitä tarkoitatte.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Nojautuen taaksepäin sohvaan ja katsoen häneen.) Kuinka kova\npettymys! Ja olen tullut koko tuon matkan Wienistä vakuutettuna,\nettä te täysin ymmärrätte minua.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nPelkään, että en ymmärrä.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Mitä välinpitämättömimmällä tavalla.) Rakas sir Robert, te\nolette maailmanmies ja teillä on oma hintanne, otaksun. Niin on\njokaisen laita nykyään. Haitta on siinä, että ihmiset ovat niin hirveän\nkalliita. Tunnen, että minäkin olen. Toivon, että te olette\nkohtuullisempi maksuehtoihin nähden.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Nousten loukkaantuneena.) Jos sallitte minun lausua, niin teidän\nuranne olkoon omanne. Olette elänyt niin kauvan ulkomailla,\nrouva Cheveley, että ette näy voivan käsittää, että puhuttelette\nenglantilaista kunnian miestä.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Pidättää häntä koskettaen viuhkallaan hänen käsivarteensa ja\ntarttuu siihen puhellessaan.) Käsitän, että puhun miehelle, joka\nlaski perustuksen menestykselleen myymällä virastosalaisuuden\nliikekeinottelijalle.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Purren huultaan.) Mitä tarkoitatte?\n\nROUVA CHEVELEY\n(Nousten ja tähystäen häntä.) Tarkoitan, että tunnen todellisen\nrikkautenne ja uranne lähtökohdan ja olen saanut sitäpaitsi kirjeenne.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nMinkä kirjeen?\n\nROUVA CHEVELEY\n(Ivallisesti.) Kirjeen, jonka kirjotitte parooni Arnheimille,\nkun olitte lordi Radleyn sihteeri, kehottaen paroonia ostamaan\nSuetsin kanavan osakkeita -- kirjeen, joka oli kirjoitettu kolme\npäivää ennemmin kuin hallitus ilmoitti oman ostonsa.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Käheästi.) Se ei ole totta.\n\nROUVA CHEVELEY\nTe luulitte, että kirje oli tullut hävitetyksi. Kuinka olittekin\nmieletön. Se on minun hallussani.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nKauppa, johon viittaatte, ei ollut muuta kuin liikeyritys. Alahuone ei\nollut vielä ratkaissut ehdotusta. Se olisi voinut tulla hyljätyksi.\n\nROUVA CHEVELEY\nSe oli huijausta, sir Robert. Kutsukaamme asioita niitten oikealla\nnimellä. Se tekee kaiken yksinkertaisemmaksi. Ja nyt myyn teille\ntuon kirjeen ja hinta, minkä siitä vaadin on julkinen Argentinan\nsuunnitelman kannatuksenne. Te loitte onnenne yhden kanavapuuhan\nturvissa. Teidän on autettava minua ja ystäviäni luomaan\nomamme toisen avulla.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nOn häpeällistä, mitä ehdotatte -- -- häpeällistä.\n\nROUVA CHEVELEY\nOh ei! Se on elämän leikkiä, jossa meillä kaikilla on osamme,\nsir Robert, ennemmin tahi myöhemmin.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nEn voi tehdä, mitä pyydätte minulta.\n\nROUVA CHEVELEY\nTe tarkoitatte, ettette voi auttaa tekemällä sitä. Te tiedätte\nseisovanne jyrkänteen reunalla. Eikä teidän asianne ole lausua\nmaksuehtoja. Teidän on ne hyväksyttävä. Otaksutaan, että\nkieltäytyisitte.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nMitä sitten?\n\nROUVA CHEVELEY\nHyvä sir Robert, mitä sitten? Te olette perikadon oma, siinä kaikki.\nMuistakaa, mihin huippuun puritaanisuutenne Englannissa on saattanut\nteidät. Vanhaan aikaan ei kukaan uskotellut olevansa hituistakaan\nparempi naapuriaan. Tosiaan, tekeytymistä lähimmäistään rahtusen\nparemmaksi pidettiin äärimmäisen alhaisena ja keskiluokalle ominaisena.\nNykypäivinä ajanmukaisen siveysintoilumme vuoksi jokaisen on\nteeskenneltävä puhtauden ja turmeltumattomuuden esikuvaa ja kaikkia\nmuita seitsemää kuolettavaa hyvettä -- -- -- ja mikä on tulos? Te\nkaikki kaadutte kuin nappulat -- yksi toisenne jälkeen. Ei niin vuotta\nkulu Englannissa ilman että joku suistuu. Häväistysjutut tapasivat\nvalaa loistoa tahi vähintäin mielenkiintoa mieheen -- nyt ne hänet\nmurskaavat. Ja teidän juttunne on hyvin roskainen. Ette voi kestää\nsitä. Jos tunnettaisiin, että te nuorena miehenä, suuren ja tärkeän\nministerin sihteerinä myitte virastosalaisuuden suuresta rahasummasta,\nja että se oli teidän varallisuutenne ja menestyksenne lähde, niin\nteidät haukuttaisiin pois julkisesta elämästä ja teidän olisi\nväistyttävä kokonaan. Ja vihdoinkin, sir Robert, miksi teidän pitäisi\nuhrata koko tulevaisuutenne mieluummin kuin toimia valtioviisaasti\nvihollistenne kanssa? Tällä hetkellä olen vihollisenne. Minä myönnän\nsen. Ja minä olen paljon väkevämpi kuin te. Suuri pataljoona on\nminun puolellani. Teillä on loistava asema, mutta juuri loistava\nasemanne tekeekin teidät niin araksi. Te ette voi puolustaa sitä.\nJa minä uhkaan hyökkäyksellä. Tietenkään en puhu teille moraalia.\nTeidän täytyy kohtuudella myöntää, että olen säästänyt teidät siitä.\nVuosia sitten teitte älykkään häikäilemättömän teon; se tuotti suurta\nmenestystä. Te saatte siitä kiittää onneanne ja asemaanne. Ja nyt\nteidän on siitä maksaminen. Aikaisemmin tai myöhemmin meidän kaikkien\ntulee maksaa siitä, mitä teemme. Nyt on teidän maksettava. Ennenkun\neroan seurastanne tänä iltana, on teidän luvattava, että vaikenette\ntiedotuksenne suhteen ja puhutte Alahuoneessa suunnitelman puolesta.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nTeidän pyyntönne on mahdoton.\n\nROUVA CHEVELEY\nTeidän on tehtävä se mahdolliseksi. Te ryhdytte tekemään\nsen mahdolliseksi. Sir Robert, te tunnette, millaisia englantilaiset\nsanomalehtenne ovat. Otaksutaan, että jätettyäni tämän talon\najan johonkin sanomalehden toimitukseen ja annan sille tämän\nhäväistysjutun ja todisteet siihen. Ajatelkaa heidän ilkeää iloaan\nsiitä huvista, että saavat laahata teidät alas ja syöstä lokaan ja\nliejuun. Ajatelkaa tekopyhyyttä, millä heidän tahmean äitelä\npääkirjoituksensa on kirjoitettu ja sitä, että hairahdus paljastetaan\njulkisessa lehdessä.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nPysähtykää! Te tahdotte minun peruuttamaan tiedonannon\nja pitämään lyhyen puheen vakuuttaen, että uskon suunnitelmalla\nolevan mahdollisuuksia?\n\nROUVA CHEVELEY\n(Istuutuen sohvalle.) Se on minun vaatimukseni.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Hiljaisella äänellä.) Tahdon antaa jonkun rahasumman,\nminkä haluatte.\n\nROUVA CHEVELEY\nMyöskään ette ole kyllin rikas, sir Robert, että voisitte ostaa\ntakaisin menneisyytenne. Kukaan ihminen ei ole niin rikas.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nEn tee mitä pyydätte. En tahdo.\n\nROUVA CHEVELEY\nTeidän täytyy. -- -- Ellette -- -- (Nousee sohvalta.)\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Hämmästyneenä ja hermostuneena.) Odottakaa hetkinen!\nMitä te ehdotitte? Te sanoitte, että antaisitte minulle takaisin\nkirjeeni, sanoitteko?\n\nROUVA CHEVELEY\nKyllä! Se on sovittu. Tahdon olla huomeniltana kello puoli\nkaksitoista naisten parvekkeella. Jos siihen mennessä -- ja teillähän\non ollut siihen kosolti tilaisuutta -- olette tehnyt Alahuoneessa\ntoivomukseni mukaisen ilmoituksen, niin ojennan teille takaisin\nkirjeenne kauneimmin kiittäen ja lausuen teille parhaan ja kaikin\ntavoin sopivimman kohteliaisuuden, minkä osaan. Minä aijon\npelata suoraa peliä kanssanne. Tulee aina pelata selvästi -- -- kun\nomistaa voittokortit. Parooni opetti sen minulle -- -- -- monen\nmuun asian ohella.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nTeidän on annettava minulle aikaa harkitakseni ehdotustanne.\n\nROUVA CHEVELEY\nEi! Teidän tulee ratkaista nyt.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nAntakaa minulle viikko -- - kolme päivää!\n\nROUVA CHEVELEY\nMahdotonta! Minun on sähkötettävä Wieniin tänä iltana.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nJumalani! Mikä toi teidät minun elämääni?\n\nROUVA CHEVELEY\nOlosuhteet! (Liikkuu ovea kohti. )\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nElkää menkö! Minä suostun. Tiedonanto peruutetaan. Tahdon\njärjestää, että asiasta tehdään minulle kysely.\n\nROUVA CHEVELEY\nKiitos! Tiesin, että pääsisimme ystävälliseen sopimukseen.\nYmmärsin luonnettanne alun pitäin. Minä erittelin teidät, vaikka\nte ette ihaillut minua. Ja nyt voitte kutsua minulle vaunut, sir\nRobert. Näen ihmisten tulevan illalliselta, ja englantilaiset muuttuvat\naina romantillisiksi aterian jälkeen ja minua se julmasti\nkiusaa.\n\n(Sir Robert Chiltern poistuu.)\n\n(Vieraita saapuu. Lady Chiltern, Lady Markby, Lordi Caversham,\nLady Basildon, rouva Marchmont, varakreivi de Nanjac, herra Montford.)\n\nLADY MARKBY\nHyvä! Rouva Cheveley, toivon, että olette pitänyt hauskaa.\nSir Robert on hyvin huvittava, eikö olekin?\n\nROUVA CHEVELEY\nMitä huvittavin! Olen ollut äärettömästi huvitettu keskustelusta hänen\nkanssaan.\n\nLADY MARKBY\nHänellä on ollut hyvin mielenkiintoinen ja loistava ura. Ja hän\non nainut mitä ihailtavimman vaimon. Lady Chiltern on nainen,\njolla on hyvin ylevät periaatteet, voin ilokseni sanoa. Olen itse\nhieman liian vanha vaivautuakseni antamaan hyvää esimerkkiä,\nmutta ihailen aina ihmisiä, jotka sen tekevät. Ja lady Chilternillä on\nhyvin jalostava vaikutus elämään, joskin hänen päivälliskutsunsa\novat, melkolailla ikäviä toisinaan. Mutta eihän yhdellä voi olla\nkaikkia, eihän voi? Ja nyt minun täytyy lähteä. Saanko kutsua\nteidät huomiseksi?\n\nROUVA CHEVELEY\nKiitos!\n\nLADY MARKBY\nMenkäämme ajelulle puistoon kello viiden aikana. Kaikki on\nniin raikasta nykyään puistossa.\n\nROUVA CHEVELEY\nPaitsi ihmiset!\n\nLADY MARKBY\nKenties ihmiset ovat vähäisen väsyneitä. Olen usein huomannut,\nettä huvikausi loppuessaan tuottaa eräänlaista aivojen pehmenemistä.\nKuinka lieneekin, on luullakseni mikä tahansa parempi kuin liian\nsuuri älyllinen paine. Se on sopimattomin seikka, mitä olla voi.\nSe tekee nuoret tytöt niin erinomaisen nenäkkäiksi. Eikä mikään\nole niin vaikeaa kuin naida nenäkäs tyttö; miehet eivät sellaisesta\npidä. Hyvää yötä, rakas! (Lady Chilternille.) Hyvää yötä, Gertrud!\n(Menee ulos lordi Cavershamin käsipuolessa.)\n\nROUVA CHEVELEY\nMikä loistava talo teillä on, lady Chiltern! Olen viettänyt hauskan\nillan. On ollut niin mielenkiintoista oppia tuntemaan teidän miehenne.\n\nLADY CHILTERN\nMinkätähden halusitte tavata miestäni, rouva Cheveley?\n\nROUVA CHEVELEY\nOi, tahdon kertoa teille. Halusin herättää hänen mielenkiintoaan\nArgentinan kanavan suunnitelmaan, josta te uskoakseni olette\nkuullut. Ja huomaan, että hän on mitä alttiin, mitä vastaanottavin\n-- -- kun on järkisyitä -- tarkoitan. Arvokas ominaisuus ihmisessä.\nKäänsin hänet kymmenessä minuutissa. Hän käy pitämään puheen\nAlahuoneessa huomeniltana tarkoituksen puolesta. Meidän on\nmentävä naisten parvekkeelle häntä kuuntelemaan. Siitä tulee\nsuuri tilaisuus.\n\nLADY CHILTERN\nSiinä täytyy olla jokin väärinkäsitys. Tuo hanke ei koskaan\nvoisi saada mieheni kannatusta.\n\nROUVA CHEVELEY\nOi! Vakuutan, se on kaikki päätetty. En kadu nyt ikävää matkaani\nWienistä. Sillä on ollut suuri menestys. Mutta, tietenkin\nlähimpänä kahtenakymmenenäneljänä tuntina painuu koko asia\nkuolleeksi salaisuudeksi.\n\nLADY CHILTERN\n(Sävyisästi.) Salaisuus? Keiden välillä.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Hilpeä vivahdus silmissään.) Teidän miehenne ja minun välilläni.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Lähestyen.) Vaununne ovat täällä, rouva Cheveley!\n\nROUVA CHEVELEY\nKiitos! Hyvästi, lady Chiltern! Hyvää yötä, lordi Goring. Minä\nolen Claridgessa. Ettekö luulisi voivanne tulla tervehtimään.\n\nLORDI GORING\nJos niin haluatte, rouva Cheveley!\n\nROUVA CHEVELEY\nOi! Elkää käsittäkö sitä noin vakavasti, tahi minun on pakko\ntulla teidän luoksenne. Englannissa sitä tuskin pidettäisiin\nsopivaisuuden mukaisena. Ulkomailla olemme sivistyneempiä. Tahdotteko\nsaattaa minut alas, sir Robert. Nyt kun meillä molemmilla\non samat harrastukset sydämellä, tulemme hyviksi ystäviksi, niin\ntoivon. (Purjehtii ulos _sir Robert Chilternin_ käsivarresta\npitäen. Lady Chiltern menee porraskäytävän yläpäähän ja katselee\nheitä, kun he laskeutuvat. Hänen ilmeensä on hämmentynyt. Vähän\najan perästä yhtyy hän joihinkin vieraisiin ja poistuu näiden seurassa\ntoiseen vastaanottohuoneeseen.)\n\nMABEL CHILTERN\nMiten kamala nainen!\n\nLORDI GORING\nMenisitte nukkumaan, neiti Mabel.\n\nMABEL CHILTERN\nLordi Goring!\n\nLORDI GORING\nIsäni käski minua tunti sitten levolle. En käsitä, miksi en antaisi\nTeille samaa neuvoa. Minä aina annan hyvän neuvon kulkea.\nSe on ainoa tapa, miten sitä on käytettävä. Siitä ei ole milloinkaan\nitselle hyötyä.\n\nMABEL CHILTERN\nLordi Goring. Te toimitatte aina minua pois huoneesta. Katson\nettä teitte siinä hyvin rohkeasti. Erittäinkin, kun en mene vielä\npitkään aikaan nukkumaan. (Menee sohvalle.) Voitte, jos teitä\nmiellyttää, tulla istumaan ja puhelemaan jostakin maailman asiasta,\nesim. kuninkaallisesta akatemiasta, rouva Cheveleystä tahi\nkertomuksista skotlantilaisella murteella. Sellaiset aiheet eivät ole\nylentäviä. (Kiinnittää katseensa johonkin, joka on sohvalla puoleksi\npiiloutuneena pielustan vieressä.) Mikä tämä on? Joku on pudottanut\ntimanttisen rintaneulan. Aivan kaunis, eikö olekin? (Näyttää\nsitä hänelle.) Toivoisin, että se olisi minun, mutta Gertrud ei anna\nminun käyttää muuta kuin helmiä ja olen todellakin kyllästynyt\nhelmiin. Ne tekevät niin tasaisen, kiltin ja henkevän näköiseksi.\nIhmettelen kenen oma rintaneula mahtaa olla.\n\nLORDI GORING\nIhmettelen, kuka sen on pudottanut?\n\nMABEL CHILTERN\nSe on kaunis rintaneula.\n\nLORDI GORING\nSe on soma rannerengas.\n\nMABEL CHILTERN\nSe ei ole rannerengas. Se on rintaneula.\n\nLORDI GORING\nSitä voidaan käyttää rannerenkaana. (Ottaa sen häneltä ja avaten\nviheriän kirjekotelon, pistää koristeen siihen huolellisesti mitä\ntäydellisimmällä kylmäverisyydellä.)\n\nMABEL CHILTERN\nMitä teette?\n\nLORDI GORING\nNeiti Mabel. Teen par'aikaa teille oudon pyynnön.\n\nMABEL CHILTERN\n(Innokkaasti:) Oi! Pyydän, tehkää! Olen sitä odottanut koko\nillan.\n\nLORDI GORING\n(Hiukan hämmästyksissään, mutta selviytyy siitä pian.) Elkää\nilmoittako kenellekään, että olen korjannut talteen tuon rintaneulan.\nJos joku kirjottaisi ja sitä vaatisi, niin antakaa minulle siitä heti\ntieto.\n\nMABEL CHILTERN\nSepä on kummallinen pyyntö.\n\nLORDI GORING\nNiin kyllä. Nähkääs, minä annoin tuon rintaneulan eräälle\nvuosia sitten.\n\nMABEL CHILTERN\nTe annoitte?\n\nLORDI GORING\nKyllä. (_Lady Chiltern_ lähestyy yksinään. Toiset vieraat\novat menneet.)\n\nMABEL CHILTERN\nSitten minun on varmaankin sanottava teille hyvää yötä. Hyvää\nyötä Gertrud. (Poistuu.)\n\nLADY CHILTERN\nHyvää yötä, rakas! (Lordi Goringille.) Te näitte, kenet lady\nMarkby toi tänne tänä iltana?\n\nLORDI GORING\nKyllä. Epämiellyttävä yllätys. Mitähän varten hän mahtoi tulla?\n\nLADY CHILTERN\nIlmeisesti yrittääkseen houkutella Robertia kannattamaan jotakin\npetollista suunnitelmaa, josta hänellä on etuja. Itse asiassa\nArgentinan kanavaa.\n\nLORDI GORING\nHän on erehtynyt mieheen nähden, eikö olekin?\n\nLADY CHILTERN\nHän ei pysty ymmärtämään rehellistä luonnetta, kuten miehelläni on.\n\nLORDI GORING\nNiinpä niin. Voin kuvitella, miten hän hävisi yrittäessään saada\nRobertia ansaansa. On erinomaista, miten hämmästyttävästi\nälykkäät naiset erehtyvät.\n\nLADY CHILTERN\nEn kutsu tuollaisia naisia älykkäiksi. Kutsun heitä tyhmiksi.\n\nLORDI GORING\nSama asia usein. Hyvää yötä, lady Chiltern.\n\nLADY CHILTERN\nHyvää yötä!\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Tulee.) Rakas Arthur, oletko lähdössä. Viivy vielä hieman.\n\nLORDI GORING\nPelkään, etten voi. Kiitos. Olen luvannut mennä katsomaan\nHartlockiin. Luulen, että ovat saaneet kehnon unkarilaisen seurueen,\njoka soittaa kehnoa unkarilaista musiikkia. Tapaan teidät\npian. Hyvästi! (Poistuu.)\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nKuinka kauniilta näytät tänä iltana, Gertrud.\n\nLADY CHILTERN\nSe ei ole totta, eihän ole! Ethän anna kannatustasi tuolle Argentinan\nkeinottelulle. Ethän saattaisi?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Säpsähtäen.) Kuka kertoi sinulle, että minä aikoisin sen tehdä?\n\nLADY CHILTERN\nTuo nainen, joka juuri on mennyt ulos, rouva Cheveley, kuten\nhän nyt itseään nimittää. Hän näytti ilkkuvan minulle sitä. Robert,\ntunnen tuon naisen. Sinä et. Kävimme koulua yhdessä. Hän oli\nvalheellinen, kavala, ja vaikutti vahingollisesti jokaiseen, kenen\nluottamuksen ja ystävyyden hän saattoi voittaa. Minä vihasin,\nminä halveksin häntä. Hän varasti esineitä, hän oli varas. Hänet\nerotettiin, kun oli varas. Miksi annat hänen itseesi vaikuttaa?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nGertrud, tuo mitä kerrot minulle, saattaa olla totta, mutta se\ntapahtui monta vuotta sitten. Se on parahiksi unohtunut. Rouva\nCheveley on voinut siitä lähtien muuttua. Ketään ei pitäisi täysin\ntuomita hänen entisyytensä mukaan.\n\nLADY CHILTERN\n(Surullisesti.) Ihmisen entisyys on se, mitä hän itse on. Se on\nainoa tapa, jonka mukaan ihmisiä tulisi tuomita.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nSe on ankaraa puhetta Gertrud.\n\nLADY CHILTERN\nSe on toden puhumista, Robert. Ja mitä hän tarkoitti kerskuessaan,\nettä hän oli saanut sinut lupaamaan kannatuksesi ja nimesi\nasialle, jonka sinä olet kuulteni kuvannut epärehellisimmäksi\nja kavalimmaksi yritykseksi, mitä koskaan valtiollisessa elämässä\non ollut.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Purren huultaan.) Olin erehtynyt ottamassani katsantokannassa.\nMe kaikki voimme tehdä erehdyksiä.\n\nLADY CHILTERN\nMutta kerroithan minulle eilen, että olit saanut tiedot toimikunnalta\nja että niissä täydelleen koko hanke tuomitaan.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Kävellen edestakaisin.) Minulla on nyt syytä uskoa, että toimikunta\non päättänyt ennakkoluulojen mukaan tai jollain tavoin tullut harhaan\njohdetuksi. Sitäpaitsi Gertrud, julkinen ja yksityinen elämä ovat kaksi\neri asiaa. Niillä on eri lait ja ne liikkuvat eri suuntiin.\n\nLADY CHILTERN\nNiiden molempien tulisi kuvastaa ihmistä hänen parhaimmassa\nolemuksessaan. En näe mitään eroitusta niiden välillä.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nAsian nykyisellään ollessa, käytännöllisen politiikan tähden\nolen muuttanut mieltäni. Siinä kaikki.\n\nLADY CHILTERN\nKaikki!\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Tuimasti.) Kyllä.\n\nLADY CHILTERN\nRobert. Oi! On kauheaa, että minun täytyy kysyä tällaista\nsinulta -- Robert, puhutko minulle koko totuuden?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nMiksi teet minulle sellaisen kysymyksen?\n\nLADY CHILTERN\n(Hetken vaitiolon jälkeen.) Miksi et sinä siihen vastaa?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Istuutuen.) Gertrud, totuus on hyvin sekava asia, ja politiikka\non hyvin pulmallinen tehtävä. Siinä on ratas rattaassa. Saattaa\nolla ihmisille erikoisessa kiitollisuudenvelassa, joka on maksettava.\nVaremmin tahi myöhemmin täytyy poliittisessa elämässä tinkiä.\nJokaisen täytyy.\n\nLADY CHILTERN\nTinkiä, Robert. Kuinka puhut tänä iltana niin eri tavalla, kuin\nolen sinun kuullut aina puhuvan? Minkätähden sinä olet muuttunut?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nEn minä ole muuttunut. Mutta olosuhteet muuttavat asioita.\n\nLADY CHILTERN\nOlosuhteiden ei koskaan pitäisi muuttaa periaatteita.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nMutta jos kertoisin sinulle. -- --\n\nLADY CHILTERN\nMitä?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nEttä se oli tarpeellista, välttämättä tarpeellista.\n\nLADY CHILTERN\nEi voi koskaan olla tarpeellista tehdä sitä, mikä ei ole kunniallista.\nTai jos se tulee tarpeelliseksi, niin mitä olenkaan rakastanut.\nMutta eihän ole niin, Robert, sano minulle, ettei ole. Miksi olisi?\nMitä voittoa tulisit saamaan? Rahaako? Meillä ei ole siitä puutetta.\nJa raha, joka tulee saastaisesta lähteestä, on alentavaa. Valtaako?\nMutta valta ei ole mitään sellaisenaan. Kun on valtaa tehdä hyvää,\nniin se on hienoa, ja sitä vain. Mitä se sitten on, Robert? Puhu\nminulle, miksi ryhdyt tekemään tuon kunniattoman teon?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nGertrud, sinulla ei ole mitään oikeutta käyttää tuota sanaa.\nSanoin sinulle, että on kysymys järkiperäisestä sovittelusta. Se\nei ole mitään sen enempää.\n\nLADY CHILTERN\nTuo kaikki on kylläkin sopivaa toisille miehille, miehille, jotka\nyksinkertaisesti pitävät elämää halpamaisena keinotteluna, mutta ei\nsinulle Robert, ei sinulle. Sinä olet toista maata. Kaiken ikäsi olet\nollut erilainen kuin muut. Sinä et ole koskaan antanut maailman tahrata\nitseäsi. Ihmisille, kuten minulle itselleni, olet ollut ihanne. Oi,\npysy yhä tuona ihanteena. Tätä suurta perintöä elä työnnä luotasi --\ntuota norsunluutornia elä hajoita. Robert, miehet voivat rakastaa sitä,\nmikä on heidän alapuolellaan -- arvottomia, likaisia ja kunniattomia\nasioita. Me naiset palvomme rakastaessamme ja kun me kadotamme\nkunnioituksemme, katoaa meiltä kaikki. Oi, elä surmaa rakkauttani\nsinuun, elä sitä surinaa.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nGertrud.\n\nLADY CHILTERN\nTiedän, että on miehiä, joiden elämässä on kauheita salaisuuksia,\nmiehiä, jotka ovat tehneet jonkin häpeällisen teon ja joiden jonakin\nkohtalokkaana hetkenä täytyy siitä maksaa tekemällä joku muu\nhäpeällisyys -- oi, elä sano minulle, että olet sellainen kuin he ovat.\nRobert, onko sinun elämässäsi joku salainen kunniattomuus tai\nhäpeätahra? Kerro minulle, kerro minulle heti, -- että -- --\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nEttä mitä?\n\nLADY CHILTERN\n(Puhuen hyvin harvaan.) Että elomme tie eroaisi.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nEroaisi?\n\nLADY CHILTERN\nEttä se kokonaan eroaisi. Se olisi parempi meille molemmille.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nGertrud, ei ole menneessä elämässäni mitään, jota sinä et tietäisi.\n\nLADY CHILTERN\nOlin varma siitä Robert, olin varma siitä. Mutta miksi puhuit niin\nkamalia asioita, asioita, jotka ovat niin päinvastaisia todelliselle\nitsellesi? Elkäämme milloinkaan enää puhuko tuosta asiasta. Sinä\nkirjotat, teethän sen, rouva Cheveleylle ja sanot hänelle, että et voi\ntuota hänen häpeällistä suunnitelmaansa kannattaa. Jos olet antanut\nhänelle jonkin lupauksen, on sinun se peruutettava, siinä kaikki.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nTäytyykö minun kirjoittaa ja sanoa hänelle tämä?\n\nLADY CHILTERN\nVarmasti, Robert. Mitä muuta on tässä tehtävä!\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nVoisin tavata häntä henkilökohtaisesti. Se saattaisi olla parempi.\n\nLADY CHILTERN\nSinun ei tule enään koskaan häntä tavata, Robert. Tuon naisen\nkanssa ei sinun pitäisi milloinkaan puhella. Hän ei ansaitse, että\nsinunlaisesi mies puhelisi hänen kanssaan. Ei! Sinun täytyy kirjoittaa\nhänelle heti, nyt tässä hetkessä, ja näyttäköön kirjeesi\nhänelle, että sinun päättäväisyytesi on aivan peruuttamaton.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nKirjoittaa tällä hetkellä.\n\nLADY CHILTERN\nNiin.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nMutta on niin myöhä. Posti on suljettu kello kaksitoista.\n\nLADY CHILTERN\nSe ei vaikuta asiaan. Hänen täytyy heti tietää, että hän on sinun\nsuhteesi erehtynyt ja että et ole mies, joka tekee mitään matalaa tai\nala-arvoista tai epäkunniallista. Kirjoita hänelle, Robert. Kirjoita,\nettä sinä kieltäydyt puolustamasta hänen suunnitelmaansa, koska pidät\nsitä epärehellisenä yrityksenä. Niin, kirjoita sana: epärehellinen.\nHän tietää, mitä tuo sana tarkoittaa. (_Robert Chiltern_ istuutuu ja\nkirjoittaa kirjeen. _Hänen vaimonsa_ ottaa ja lukee sen.) Niin, tämä\nriittää. (Soittaa kelloa.) Ja nyt kirjekuori. (_Sir Robert Chiltern_\nkirjoittaa hitaasti kirjekuoreen. _Mason_ lähestyy.) Toimittakaa,\nettä tämä kirje lähetetään heti Claridgen ravintolaan. Ei tarvitse\nvastausta. (_Mason_ poistuu. _Lady Chiltern_ polvistuu miehensä viereen\nja kietoo käsivartensa hänen ympärilleen.) Robert, rakkaus synnyttää\nvaiston asioihin nähden. Tunnen tänä iltana, että olen pelastanut sinut\nsellaisesta, mikä olisi tullut sinulle vaaraksi, jostakin, joka olisi\nvähentänyt ihmisten kunnioitusta sinua kohtaan. En usko sinun täysin\nymmärtävän, Robert, että sinä olet tuonut aikamme valtiolliseen elämään\nylevämpää ilmapiiriä, hienomman suhtautumisen elämään sekä puhtaamman\npäämäärän ja korkeampien ihanteiden raikasta ilmaa. -- Minä tiedän sen\nja siksi sinua rakastan, Robert.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nOi, rakasta minua aina, Gertrud, rakasta minua aina.\n\nLADY CHILTERN\nTahdon sinua aina rakastaa, koska sinä olet oleva aina rakkauteni\narvoinen. Sitä enemmän tarvitsemme rakkautta, mitä korkeammalle sen\nasetamme. (Suutelee häntä, nousee ja poistuu. _Sir Robert Chiltern_\nkävelee hetkisen edestakaisin, sitten istuutuu ja peittää kasvonsa\nkäsiinsä. Palvelija lähestyy ja alkaa sammuttaa tulia.)\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Katsahtaa ylös.) Sammuta tulet, Mason, sammuta tulet! (Palvelija\nsammuttaa tulet. Huone melkein pimenee. Ainoa valo tulee\nsuuresta kynttiläkruunusta, joka riippuu porraskäytävän yllä ja\nvalaisee seinäkoristetta \"Rakkauden voittokulku\".)\n\nVÄLIVERHO.\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\nNäyttämö: Aamuhuone sir Robert Chilternin talossa.\n\n(_Lordi Goring_ pukeutuneena hienoimman kuosin mukaan\nloikoo nojatuolissa. _Sir Robert Chiltern_ seisoo tulisijaa\nvastapäätä. Hän on ilmeisesti äärimmäisen sielullisen kiihtymyksen\nja tuskan vallassa. Näytännön alkaessa hän astelee hermostuneesti\nedestakaisin huoneessa.)\n\nLORDI GORING\nRakas Robert, se on hyvin tukala juttu, hyvin tukala todellakin.\nOlisit puhunut vaimollesi koko asian. Salaaminen toisten miesten\nvaimoilta on nykyaikaisessa elämässä välttämätön koriste. Niin\nainakin minulle ovat lausuneet klubilla henkilöt, jotka ovat kyllin\nelähtäneitä paremmin ymmärtääkseen. Mutta ei kenenkään pitäisi\nsalata mitään omalta vaimoltaan. Hän aina sen keksii. Naiset\nvaistoavat asioita ihmeellisesti. He voivat paljastaa kaiken paitsi\nsen, mikä on selvää.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nArthur, en voinut kertoa vaimolleni. Kuinka olisin voinut puhua\nhänelle? En eilen iltana. Se olisi eroittanut meidät elinijäksi ja\nolisin menettänyt ainoan koko maailmassa kunnioittamani naisen\nrakkauden, ainoan naisen, joka on milloinkaan herättänyt minussa\nrakkautta. Eilen illalla se olisi ollut aivan mahdotonta. Hän olisi\nluopunut minusta kammolla -- kammolla ja inholla.\n\nLORDI GORING\nOnko lady Chiltern täydelleen sellainen?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nKyllä, minun vaimoni on täydelleen sellainen.\n\nLORDI GORING\n(Riisuen vasemman käden hansikkaansa.) Mikä vahinko! Pyydän\nsinulta anteeksi, rakas veikko, en sitä aivan tarkoittanut. Mutta\njos se, mitä minulle kerrot, on totta, niin haluaisin kahden kesken\npuhella elämästä lady Chilternin kanssa.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nSe ei hyödyttäisi mitään.\n\nLORDI GORING\nSaanhan yrittää?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nKyllä. Mutta mikään ei saisi häntä muuttamaan katsantokantaansa.\n\nLORDI GORING\nOlkoonpa niin, pahimmassa tapauksessa se olisi yksinkertaisesti\nsielutieteellinen kokeilu.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nKaikki sellaiset kokeilut ovat hirveän vaarallisia.\n\nLORDI GORING\nKaikki on vaarallista, rakas veikko. Jos ei sellaista olisi, ei elämä\nolisi elämisen arvoinen. Niinpä niin. Minun täytyy sanoa, että\nsinun olisi mielestäni pitänyt kertoa hänelle vuosia sitten.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nMilloin? Kun olimme kihloissa? Luuletko, että hän olisi ottanut\nminut puolisokseen, jos hän olisi tietänyt, että menestykseni alkulähde\non sellainen, kuin se on, urani perustus sellainen kuin se on,\nja että olin tehnyt teon, jota oletan enimpäin ihmisten nimittävän\nhäpeälliseksi ja kunniattomaksi.\n\nLORDI GORING\n(Hitaasti.) Niin kyllä -- useimmat ihmiset kutsuisivat sitä\ninhoittavilla nimityksillä. Sitä ei tarvitse yhtään epäillä.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Katkerasti.) Ihmiset, jotka itse joka päivä tekevät jotakin\nsamanlaatuista. Ihmiset, joista jokaisella on pahempia salaisuuksia\nomassa elämässään.\n\nLORDI GORING\nSiinä syy, miksi he ovat niin hyvillään keksiessään muitten\nihmisten salaisuuksia. Se siirtää yleisen huomion pois heidän omistaan.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nJa kaiken lopuksi, kenelle tuotin vääryyttä tekoni kautta. En\nkenellekään.\n\nLORDI GORING\n(Katsoen häneen tiukkaan.) Paitsi itsellesi, Robert.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Hetken vaitiolon jälkeen.) Luonnollisesti minulla oli yksityistieto\nniinä päivinä tarkastamastani erinäisestä sopimuksesta ja minä\ntoimin sen mukaan. Yksityistiedot ovat käytännöllisessä elämässä\njokaisen nykyaikaisen menestymisen alkulähde.\n\nLORDI GORING\n(Naputtaen kenkäänsä kävelykepillään.) Ja julkiset häväistysjutut ovat\npysyväisenä seurauksena.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Astellen edestakaisin huoneen lattialla.) Ajatteletko, että\nmitä tein lähes yksitoista vuotta sitten, se nousisi nyt minua\nvastaan? Pidätkö kohtuullisena, että miehen koko ura raunioituisi\nvirheestä, joka on melkein poika-ijällä tehty? Olin siihen aikaan\nkaksikymmentäkaksi-vuotias, ja minulla oli se kaksinkertainen\nonnettomuus, että olin ylhäissyntyinen ja köyhä, kaksi kovaa seikkaa\nnykyaikana. Onko oikein, että hulluus, nuoruuden synti, jos ihmiset\nsitä suvaitsevat synniksi nimittää, murtaisi sellaisen elämän kuin\nminun, naulitsisi minut häpeäpaaluun, särkisi kaiken, minkä hyväksi\nolen tehnyt työtä, kaiken, mitä olen rakentanut. Onko se oikein, Arthur?\n\nLORDI GORING\nElämä ei ole koskaan oikeudenmukaista, Robert. Ja kenties\non hyvä asia useimmille meistä, että se sitä ei ole.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nJokaisen kunnianhimoisen miehen tulee taistella vuosisadan\nomilla aseilla. Tämä vuosisata kunnioittaa rikkautta. Tämän\nvuosisadan jumala on rikkaus. Menestymiseen tarvitaan rikkautta.\nKaiken maksamiseen täytyy omata varoja.\n\nLORDI GORING\nSinä arvostat liian vähäiseksi itsesi, Robert. Usko minua, ilman\nrikkautta olisit voinut onnistua yhtä hyvin.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nVanhana, kenties. Kadotettuani intohimoni saada valtaa, tai\nkun sitä en olisi voinut käyttää. Väsyneenä, kuluneena, pettyneenä.\nMinä halusin menestymistäni, kun olin nuori. Nuoruus on onnistumisen\naikaa. En voinut odottaa.\n\nLORDI GORING\nTotta kyllä, sinä olet menestynyt, vaikka olet vielä nuori. Ei\nkenelläkään nykyään ole ollut sellaista loistavaa menestystä.\nUlkoasiain alisihteeri neljänkymmenen ijällä, se olisi jo kyllin hyvä\nvaikka kenen osana -- uskon ma.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nJa jos se kaikki joutuu minulta nyt pois? Jos menetän kaiken\ntuon hirvittävän häväistysjutun vuoksi? Jos minut potkitaan\npois julkisesta elämästä?\n\nLORDI GORING\nRobert, kuinka saatoit myydä itsesi rahasta?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Ärtyisästi.) En myynyt itseäni rahasta. Ostin menestyksen\nsuurella hinnalla. Siinä kaikki.\n\nLORDI GORING\n(Vakavana.) Niin, sinä tosiaan maksoit suuren hinnan siitä.\nMutta mikä ensin sai sinut ajattelemaan sellaista asiaa?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nParooni Arnheim.\n\nLORDI GORING\nKirottu roisto!\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nEi! Hän oli mies, jolla oli mitä terävin, hienostunein äly. Mies,\njolla oli sivistystä, loistoa ja asemaa. Hän oli älykkäin mies, mitä\nkoskaan olen tavannut.\n\nLORDI GORING\nAh, minä arvostan aina enemmän yksinpä rehellistä hölmöä.\nOlla tyhmyriksi mainittuna merkitsee paljon enemmän kuin ihmiset\nkuvittelevat. Puolestani ihailen suuresti tyhmyyttä. Siinä luullakseni\non eräänlaista toveruustuntoa. -- Mutta kuinka hän sen teki?\nKerro minulle koko asia.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Vetäytyy tuolille kirjoituspöydän luokse.) Eräänä iltana päivällisen\njälkeen lordi Radleyn luona parooni alkoi puhua menestymisestä\nnykyaikaisessa elämässä, kuvaten sen joksikin, jota voitiin selittää\nvarman ja paikkansapitävän tieteen kannalta. Hillityn äänensä\nihmeellisellä lumousvoimalla hän esitti meille mitä hirvittävintä\nfilosofiaa, mahdin filosofiaa, saarnaten meille kaikkein omituisinta\nevankeliumia, kullan evankeliumia. Uskon hänen huomanneen, minkä\nvaikutuksen hän oli minuun tehnyt, sillä joitakin päiviä myöhemmin hän\nkirjoitti kutsuen minua luokseen. Hän asui silloin Lane-puistossa,\ntalossa, joka nyt on lordi Woolcombilla. Muistan niin hyvin, kuinka\nhän outo hymy kalpeilla, puristetuilla huulillaan saattoi minut läpi\nihmeellisen taulukokoelmansa, näyttäen minulle kirjailtuja verhojaan,\nemaljiteoksiaan, jalokivikoristeitaan, norsunluuleikkauksiaan, saattaen\nminut ihmettelemään ympäröimänsä loiston tavatonta viehättäväisyyttä.\nSitten hän puhui minulle, kuinka loisto on vain pelkkä tausta,\nkoristemaalaus näytelmäkappaleessa, ja miten valta, valta toisten yli\non ainoa arvokas, ainoa korkein, tuntemisen arvoinen nautinto, ainoa\nilo, johon ei koskaan väsy ja että meidän vuosisadallamme se on vain\nrikkailla.\n\nLORDI GORING\n(Syvästi harkiten.) Kauttaaltaan pintapuolinen uskontunnustus.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Nousten.) En ajatellut silloin niin. En ajattele nytkään niin.\nRikkaus on tuottanut minulle suunnattomasti valtaa. Se antoi\nminulle jo elämäni alussa riippumattomuutta, ja riippumattomuus\nsisältää kaiken. Et ole koskaan ollut köyhä, etkä koskaan tuntenut,\nmitä kunnianhimo on. Et voi ymmärtää, minkä ihmeellisen käänteen\nparooni tuotti minulle. Sellaista mahdollisuutta tapahtuu vain\nharvoille ihmisille.\n\nLORDI GORING\nOnneksi heille, jos tuomitaan tulosten mukaan. Mutta kerro\nminulle tarkoin, kuinka parooni lopulta suostutti sinut -- no niin --\ntekemään tekosi.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nKun olin poistumaisillani, hän sanoi minulle, että jos jolloinkin\nvoisin toimittaa hänelle yksityisiä todenmukaisia tietoja, hän\ntekisi minusta hyvin rikkaan miehen. Minua häikäisi se näköala,\nminkä hän loi eteeni, ja kunnianhimoni sekä vallanhaluni oli siihen\naikaan rajaton. Kuusi viikkoa myöhemmin kulki eräitä yksityisiä\nasiakirjoja kätteni kautta.\n\nLORDI GORING\n(Tähystäen tiukkaan mattoa.) Valtion asiapapereita?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nNiin! (Lordi Goring huokaa, sitten painaa kädellä otsaansa ja\nkatsoo ylös.)\n\nLORDI GORING\nMinulla ei ollut mitään aavistusta, että kaikista maailman ihmisistä\nsinä Robert saattaisit olla niin heikko, että tarttuisit sellaiseen\nansaan, minkä parooni Arnheim sinulle viritti.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nHeikko? Oi, minua etoo kuulla tuota lausepartta. Etoo kuulla\nkäytettävän sitä ja muita. Heikko? Sinä todellakin siis ajattelet\nArthur, että heikkous saattaa suostumaan kiusaukseen? Sanon\nsinulle, että on hirveitä houkutuksia, joihin suostuminen vaatii\nvoimaa ja lujuutta. Panna peliin yhtenä hetkenä koko elämänsä,\nuskaltaa kaikki yhden heiton varaan, -- pelottakoon joko vallasta\ntai nautinnosta, vakuutan, siinä ei ole heikkoutta, siinä. Siihen\ntarvitaan hirveä, ankara rohkeus. Minulla oli tätä rohkeutta.\nIstuuduin samana iltana ja kirjoitin parooni Arnheimille sen kirjeen,\njoka nyt on tuon naisen hallussa. Hän ansaitsi liikeyrityksessä\nkolmeneljäsosaa miljoonaa.\n\nLORDI GORING\nEntä sinä?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nMinä sain paroonilta 110,000 puntaa.\n\nLORDI GORING\nSinä olisit ollut enemmän arvoinen, Robert.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nEi, tuo raha tuotti minulle juuri sen, mitä toivoin: valtaa toisten\nyli. Pääsin heti Alahuoneeseen. Parooni antoi minulle raha-asioissa\nohjausta yhtenään. Ennen viittä vuotta olin lähes kolminkertaistuttanut\nvarallisuuteni. Siitä pitäen kaikki, mitä olen koskettanut,\non tuottanut menestystä. Kaikissa raha-asioissa on minulla ollut\nniin erinomainen onni, että usein se on minua melkein peloittanut.\nMuistan lukeneeni joskus jossakin vieraassa kirjassa, että kun jumalat\ntahtovat rangaista meitä, niin he kuulevat meidän rukouksemme.\n\nLORDI GORING\nMutta kerro minulle Robert, eikö sinua koskaan tekosi kaduttanut.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nEi! Tunsin, että olin taistellut vuosisadan omilla aseilla ja\nvoittanut.\n\nLORDI GORING\n(Alakuloisena.) Sinä luulit voittaneesi?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nNiin luulin. (Pitkän vaitiolon perästä.) Arthur, halveksitko\nminua sen jälkeen, mitä olen kertonut?\n\nLORDI GORING\n(Syvästi liikutetulla äänellä.) Suren tähtesi Robert, olen todella\nhyvin suruissani.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nEn saata sanoa, että minulla olisi ollut varsinaista tunnontuskaa.\nEi ollut. Ei tunnontuskaa tavallisessa sanan yksinkertaisessa\nmerkityksessä. Mutta olen maksanut omalletunnolleni rahassa\nmonta kertaa. Minulla oli hurja toivo, että voisin riisua aseet\nkohtalolta. Summan, jonka parooni Arnheim antoi minulle, olen siitä\npitäen kaksinkerroin jaellut julkiseen hyväntekeväisyyteen.\n\nLORDI GORING\n(Silmäten ylös.) Julkiseen hyväntekeväisyyteen? Rakkaani!\nMiten, paljon pahaa oletkaan mahtanut tehdä, Robert?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nOi, elä sano sellaista, Arthur, elä puhu sillä tapaa.\n\nLORDI GORING\nSuo anteeksi, mitä sanoin Robert. Aina puhun sellaista, mitä\nei pitäisi. Itse asiassa aina sanon, mitä todella ajattelen. Se on\nsuuri virhe nykyään. Siitä joutuu niin väärin ymmärretyksi. Katsoen\ntähän kamalaan asiaan, tahdon sinua auttaa, missä vain voin.\nTottahan sinä sen tiedät.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nKiitän sinua Arthur, kiitän sinua. Mutta mitä on tehtävä? Mitä\nvoi tehdä?\n\nLORDI GORING\n(Nojaten taaksepäin kädet taskuissa.) Niinpä niin! Englantilaiset eivät\nvoi sietää miestä, joka aina sanoo olevansa oikeassa, mutta he pitävät\npaljon miehestä, joka myöntää erehtyneensä. Se on heidän hyvä puolensa.\nKuitenkin sinun asiassasi, Robert, ei tunnustaminen auttaisi. Raha, jos\nsaan luvan niin sanoa, on inhoittavaa. Sitäpaitsi, jos paljastaisit\nkoko asian, et enään koskaan voisi puhua moraalia. Ja Englannissa mies,\njoka ei voi puhua moraalia kaksi kertaa viikossa suurelle, julkiselle\nja moraalittomalle yleisölle, on aivan mennyttä julkisena politiikkona.\nHänelle ei jäisi muuta alaa kuin kasvitiede tai kirkko. Tunnustaminen\nei hyödyttäisi mitään. Se saattaisi sinut perikatoon.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nSe tuhoaisi minut, Arthur. Ainoa, minkä voin tehdä, on taistella\nasiaa vastaan.\n\nLORDI GORING\n(Kohoten tuoliltaan.) Odotin sinun tuota sanovan, Robert.\nSe on ainoa, mitä nyt voi tehdä. Ja sinun on alettava kertomalla\nvaimollesi koko tapahtuma.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nSitä en tee!\n\nLORDI GORING\nRobert, usko minua, olet väärässä.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nEn voisi sitä tehdä. En voisi surmata hänen rakkauttaan minuun.\nJa nyt, mitä tulee tuohon naiseen, rouva Cheveleyhin! Kuinka voin\npuolustautua häntä vastaan? Sinähän tunnet hänet, Arthur, nähtävästi.\n\nLORDI GORING\nKyllä.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nTunnetko hänet tarkoin?\n\nLORDI GORING\n(Korjaten kaulahuiviaan.) Sen verran, että kerran kihlauduin\nmennäkseni naimisiin hänen kanssaan, kun asuin Tenbyssä. Tuo\npuuha kesti kolme päivää ... likipitäin.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nMiksi se katkesi?\n\nLORDI GORING\n(Kevyesti.) Oh, olen unohtanut. Vähintään, se ei vaikuta mitään\nasiaan. Sivumennen, oletko yrittänyt suostuttaa häntä rahalla?\nHän oli hemmetin ahne rahalle.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nLupasin hänelle minkä summan vaan tahtoisi. Hän kieltäytyi.\n\nLORDI GORING\nNiin ollen tuo tavaton rahan evankeliumi joskus pettää. Joka\ntapauksessa rikkaus ei voi tehdä kaikkea.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nEi kaikkea. Otaksun, että olet oikeassa, Arthur. Tiedän, että\njulkinen paheksuminen on edessäni. Minulla on siitä erikoinen\ntunne. En koskaan aikaisemmin tiennyt, mitä on kauhu. Nyt sen\ntunnen. On kuin laskeutuisi jäinen käsi sydämelle. On kuin sydän\npakahtuisi kuoliaaksi jonkinlaisessa tyhjässä onkalossa.\n\nLORDI GORING\n(Tarttuen pöytään.) Sinun täytyy taistella häntä vastaan, sinun\ntäytyy taistella häntä vastaan.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nMutta millä tavoin?\n\nLORDI GORING\nEn osaa sitä tällä hetkellä sanoa. Ei minulla ole pienintäkään\nkäsitystä. Mutta jokaisella on heikko kohtansa. Meissä jokaisessa\non joku virhe. (Harhailee tulisijan eteen ja katselee itseään\nkuvastimesta.) Isäni sanoo, että myös minulla on virheeni. Kenties on.\nEn tiedä.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nPuolustaessani itseäni rouva Cheveleytä vastaan on minulla\noikeus käyttää mitä aseita keksin -- eikö olekin?\n\nLORDI GORING\n(Yhä katsellen kuvastimeen.) Sinun asemassasi luullakseni ei\nminulla olisi vähintäkään epäilystä niin tehdessäni. Hän pystyy\ntosiaan pitämään puolensa.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Istuu pöydän luo ja ottaa kynän käteensä.) Hyvä on! Lähetän\nnumerosähkösanoman Wienin lähetystöön tiedustellen, onko siellä\ntiedossa mitään häntä vastaan. Ehkä siellä on jokin salainen\nhäväistysjuttu, jota hän pelkäisi.\n\nLORDI GORING\n(Hypistellen kukkaa napinlävessä.) Kuvittelen, että rouva\nCheveley on noita hyvin nykyaikaisia naisia, joille uusi häväistysjuttu\non yhtä sopivaa kuin uusi hattu ja joita molempia hän leyhyttelee\npuistossa joka iltapäivä kello puoli kuuden ajoissa. Olen\nvarma, että hän jumaloi häväistysjuttuja, ja että nykyään hänen\nelämänsä huolena on onnistua niitä kyllin paljon aikaansaamaan.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Kirjoittaen.) Miksi sanot tuota?\n\nLORDI GORING\n(Kääntyen ympäri.) No niin, hänellä oli viime yönä liiaksi\npunamaalia ja vaatteita aivan niukasti. Sellainen naisessa viittaa\naina siihen, että hänen suhteensa ei ole paljon toivomisen varaa.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Painaen kelloa.) Kuitenkin kannattaa minun sähköttää Wieniin\n-- vai kuinka?\n\nLORDI GORING\nAina on vaivan arvoista tehdä kysymys, mutta aina ei siihen\nkannata vastata.\n\n    (Mason lähestyy.)\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nOnko herra Trafford huoneessaan?\n\nMASON\nKyllä, sir Robert.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Pistää kirjoittamansa paperin kirjekuoreen, jonka sitten huolellisesti\nsulkee.) Sano hänelle, että toimittaa tämän numeron lähetetyksi heti.\nEi saa olla hetkenkään viivytystä.\n\nMASON\nKyllä, sir Robert.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nOi. Anna se pian minulle takaisin. (Kirjoittaa jotakin kuoreen.\n_Mason_ poistuu kirje mukanaan.) Hänellä on mahtanut olla\nmerkillinen vaikutus parooni Arnheimiin. Ihmettelen, mitä se oli.\n\nLORDI GORING\n(Hymyillen.) Minä ihmettelen.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nTaistelen häntä vastaan hengen edestä niinkauan kuin vaimoni\nei tiedä mitään.\n\nLORDI GORING\n(Ankarasti.) Oi, taistele kaikin tavoin -- kaikin tavoin!\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Epätoivon ilmeellä.) Jos vaimoni saa tietää, niin on jälellä\nvähän, minkä puolesta taistelisin. No niin! Heti kun saan sanomia\nWienistä, annan sinun tietää tuloksen. Se on mahdollisuus, juuri\nmahdollisuus, mutta uskon siihen. Ja kuten taistelin aikaa vastaan\nsen omilla aseilla, tahdon kukistaa hänet omilla aseillaan. Se on\nvain oikein, ja hän on sen näköinen nainen, jolla on entisyyttä,\neikö olekin?\n\nLORDI GORING\nUseimpien hienojen naisten laita on niin. Mutta entisyydellä\non kuosinsa kuten puvuillakin. Kenties rouva Cheveleyn entisyys\non pelkkää ohutta paljaskaulaisuutta, ja sellainen on äärettömästi\nsuosittua nykyään. Sitäpaitsi, rakas Robert, minä en rakentaisi\naivan suuria toiveita taisteluun rouva Cheveleytä vastaan. Enpä\nluulisi rouva Cheveleytä naiseksi, jota on helppo voittaa. Hän\non masentanut kaikki velkojansa ja hänellä on ihmeellinen mielenmaltti.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nOi! Nyt elän toivossa. Tartun jokaiseen sattumaan. Tunnen\nSamaa kuin tuntee mies, joka on hukkuvassa laivassa. Vesi vierii\njalkojeni ympäri ja rajuilma myrskyää. Hm! Minä kuulen vaimoni\näänen.\n\nLADY CHILTERN\n(Lähestyy kävelypuvussa.) Hyvää iltaa, lordi Goring!\n\nLORDI GORING\nHyvää iltaa, lady Chiltern. Oletteko ollut puistossa?\n\nLADY CHILTERN\nEi! Tulen juuri Naisten vapaamielisestä yhdistyksestä,\njossa muunmuassa, Robert, sinun nimeäsi mainittiin äänekkäin\nkättentaputuksin, ja nyt olen tullut juomaan teetä. (Lordi Goringille.)\nViivyttehän ja otatte hieman teetä, haluatteko?\n\nLORDI GORING\nViivyn kotvasen, kiitos.\n\nLADY CHILTERN\nPalaan hetken perästä. Menen vain riisumaan hattuni.\n\nLORDI GORING\n(Mitä vakavimmalla ilmeellään.) Oi, älkää toki. Se on soma.\nHienoimpia hattuja, mitä koskaan olen nähnyt. Toivon, että\nNaisten vapaamielinen yhdistys otti sen vastaan äänekkäin\nkättentaputuksin.\n\nLADY CHILTERN\n(Hymyillen.) Meillä on paljon tärkeämpää tehtävää kuin tähystellä\ntoistemme hattuja, lordi Goring.\n\nLORDI GORING\nTodellako? Mitä lajia tehtävää?\n\nLADY CHILTERN\nOi, raskaita, tarpeellisia, huvittavia asioita, tehdaslait, naiset\ntarkastajina, kahdeksantunnin laki, valtiollinen äänioikeus. --\nKaikenlaisia, todella sellaisia, joita te pitäisitte kokonaan ikävinä.\n\nLORDI GORING\nEikä puhuta koskaan hatuista.\n\nLADY CHILTERN\n(Ivallisesti ja harmistuen.) Ei koskaan hatuista, ei koskaan!\n(Menee ovesta, joka johtaa hänen naiskammioonsa.)\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Ottaa lordi Goringia kädestä.) Olet ollut hyvä ystäväni, Arthur,\nläpeensä hyvä ystävä.\n\nLORDI GORING\nEn tiedä, että olisin pystynyt tekemään paljoakaan hyväksesi,\nRobert, tähän saakka. Itse asiassa en ole kyennyt tekemään mitään\npuolestasi, sikäli kuin voin nähdä. Olen kokonaan pettynyt itseni\nsuhteen.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nOlet saanut minut kykeneväksi puhumaan totta sinulle. Se on\njotakin. Totuus on aina tukahtunut sisimpääni.\n\nLORDI GORING\nAh. Totuus on sellainen asia, josta olen pyrkinyt selvenemään\nniin pian kuin suinkin. Paha tapa, tavallaan. Synnyttää klubissa\netenkin vanhempain jäsenten epäsuosiota. He kutsuvat sitä\nomahyväisyydeksi. Kenties se sitä onkin.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nKiittäisin Jumalaa, jos olisin syntynyt puhumaan totta ja elämään\ntotuudessa. Ah, suuri asia elämässä on -- elää totuudessa. (Huokaa\nja käy ovea kohti.) Tulen luoksesi pian jälleen, Arthur, täytyyhän\nminun?\n\nLORDI GORING\nTietenkin. Milloin vain haluat. Menen katsomaan Bacheloriin\npallopeliä tänä iltana, ellen satu keksimään jotain parempaa tehtävää.\nMutta tulen takaisin huomenaamuksi. Jos jonkin sattuman vuoksi\nhaluat tavata minua yöllä, niin lähetä tieto suoraan Curzon-kadulle.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nKiitän sinua. (Kun hän menee ovea kohti, tulee lady Chiltern\nnaiskammiostaan.)\n\nLADY CHILTERN\nEthän mene, Robert?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nMinulla on eräitä kirjeitä kirjoitettavana, rakas.\n\nLADY CHILTERN\n(Mennen hänen luokseen.) Teet liiaksi työtä, Robert. Et näytä\nkoskaan ajattelevan itseäsi, ja näytät niin väsyneeltä.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nEi se mitään, rakas, ei mitään. (Suutelee häntä ja poistuu.)\n\nLADY CHILTERN\n(Lordi Goringille.) Istukaa. Olen niin iloinen vierailustanne.\nHaluan puhella kanssanne -- niinpä niin, en hatuista, en liioin naisten\nvapaamielisestä yhdistyksestä. Teitä huvittaa liiaksi edellinen\npuheenaihe ja jälkimäinen ei läheskään riittävästi.\n\nLORDI GORING\nTe haluatte keskustella kanssani rouva Cheveleystä?\n\nLADY CHILTERN\nNiin kyllä. Olette arvannut oikein. Lähdettyänne eilen illalla,\npääsin selville, että hän oli puhunut täyttä totta. Tietysti minä\nsain Robertin heti hänelle kirjoittamaan kirjeen ja peruuttamaan\nlupauksensa.\n\nLORDI GORING\nNiin hän on kertonut tehneensä.\n\nLADY CHILTERN\nJos hän olisi sen pitänyt, olisi se ollut ensimäinen kari hänen\naina niin selvällä urallaan. Robertin tulee olla moitteen yläpuolella.\nHän ei ole kuten muut miehet. Hän ei saata tehdä kuten muut\nmiehet. (Katsoo lordi Goringia, joka pysyy vaiti.) Ettekö ole kanssani\nyhtä mieltä? Te olette Robertin paras ystävä. Te olette meidän\nparhain ystävämme, lordi Goring. Ei kukaan, paitsi minua, tunne\nRobertia paremmin kuin te. Hän ei salaa minulta mitään, enkä\nluule hänen teiltäkään mitään salaavan.\n\nLORDI GORING\nTotta kyllä, hän ei salaa minulta mitään. Ainakin niin uskon.\n\nLADY CHILTERN\nEnkö ole oikeassa häntä kunnioittaessani? Tiedän olevani. Mutta\npuhukaa minulle vapaasti.\n\nLORDI GORING\n(Katsoen vilpittömästi häneen.) Aivan vapaastiko?\n\nLADY CHILTERN\nVarmasti! Teillä ei ole mitään salattavaa -- onko teillä?\n\nLORDI GORING\nEi mitään. Mutta rakas lady Chiltern, ajattelen, jos minun sallitte\nniin sanoa, että käytännöllisessä elämässä -- -- --\n\nLADY CHILTERN\n(Hymyillen.) Jota te tunnette niin vähän, lordi Goring.\n\nLORDI GORING\nJosta en tunne mitään kokemuksen perusteella, vaan kuitenkin\njotakin havaintojen pohjalla. Ajattelen, että käytännöllisessä\nelämässä on menestymisessä jotakin, todellisessa menestyksessä\neräänlaista pientä häikäilemättömyyttä; kunnianhimossa on aina\njotakin häikäilemätöntä. Kun kerran mies on päättänyt sydämessään ja\nsielussaan tavoittaa erikoisen päämäärän, niin jos hänen\non kiipeäminen jyrkkää kalliota, hän kiipeää jyrkkää kalliota;\njos hänen on käytävä liejussa -- --\n\nLADY CHILTERN\nNiin mitä?\n\nLORDI GORING\nHän kävelee liejussa. Tietenkin puhelen yleensä elämästä.\n\nLADY CHILTERN\n(Vakavasti.) Toivon niin. Minkätähden katsotte minuun niin\noudosti, lordi Goring?\n\nLORDI GORING\nLady Chiltern. Olen tosiaan ajatellut, että kenties teillä on\neräissä kohdin liian ankara elämänkatsomus. Ajattelen, että -- -- -- te\nusein ette osoita riittävästi armahtavaisuutta. Joka luonteessa\non heikkoja kohtia, tahi pahempaa kuin heikkous. Otaksukaamme\nesimerkiksi, että joku julkisuuden mies, isäni tai lordi Merton tai\nRobert -- sanokaamme -- olisi vuosia sitten kirjoittanut mielettömän\nkirjeen jollekin -- -- --\n\nLADY CHILTERN\nMitä tarkoitatte mielettömällä kirjeellä?\n\nLORDI GORING\nKirje, joka vakavasti saattaa huonoon valoon jonkun aseman.\nEsitän vain kuvitellun tapauksen.\n\nLADY CHILTERN\nRobert ei voi tehdä mieletöntä tekoa yhtä vähän kuin väärää\ntekoa.\n\nLORDI GORING\n(Pitkän vaitiolon jälkeen.) Kuka tahansa saattaa tehdä mielettömän\nteon. Kuka tahansa voi tehdä väärän teon.\n\nLADY CHILTERN\nOletteko pessimisti? Mitä sanovat toiset keikarit? Ne varmaan\nkaikki käyvät surupuvussa.\n\nLORDI GORING\n(Nousten.) Ei, lady Chiltern, en ole pessimisti. Itse asiassa\nen ole varma, että täysin tiedän, mitä pessimismi todella tarkoittaa.\nAinoa, minkä tiedän on se, että elämää ei voida ymmärtää ilman\nsuurta armahtavaisuutta, ei voida elää ilman paljoa armahtavaisuutta.\nRakkaus, eikä saksalainen filosofia, on tuon sanan todellinen\nilmaisu, olkoonkin sen läheisin tulkinta mikä hyvänsä. Ja jos teillä,\nlady Chiltern, milloinkaan on murhe, kääntykää luottamuksella\npuoleeni heti ja tahdon auttaa teitä kaikin tavoin kykyni mukaan.\nJos milloin haluatte kohdata minua, niin hakekaa apuani, ja te\nsaatte sen. Tulkaa heti luokseni.\n\nLADY CHILTERN\n(Katsoen häntä ihmetyksellä.) Lordi Goring, te puhutte kovin\nvakavasti. En käsittääkseni milloinkaan ennen ole kuullut teidän\npuhelevan vakavasti.\n\nLORDI GORING\n(Hymähtäen.) Teidän tulee suoda anteeksi minulle, lady Chiltern.\nSitä ei tapahdu uudelleen, jos voin auttaa.\n\nLADY CHILTERN\nMutta pidän teistä, kun olette vakava. (Mabel Chiltern lähestyy,\nmitä hurmaavin puku yllään.)\n\nMABEL CHILTERN\nRakas Gertrud, elä sano niin hirveitä asioita lordi Goringille.\nVakavuus ei sovi hänelle laisinkaan. Hyvää iltaa, lordi Goring.\nSuvaitkaa olla niin tavallinen kuin voitte.\n\nLORDI GORING\nOlisin halukas, neiti Mabel, mutta pelkään olevani jonkun verran\npois tolaltani tänä aamuna. Ja sitäpaitsi nyt on minun mentävä.\n\nMABEL CHILTERN\nJuuri kun olen tullut sisään. Mikä hirmuinen tapa teillä on?\nOlen varma, että olette kovin huonosti kasvatettu.\n\nLORDI GORING\nOlen kylläkin.\n\nMABEL CHILTERN\nToivon, että minä olisin saanut teidät kasvattaa.\n\nLORDI GORING\nOlen pahoillani, ettette sitä tehnyt.\n\nMABEL CHILTERN\nSe on liian myöhäistä nyt, luulen mä.\n\nLORDI GORING\n(Hymyillen.) En ole niin varma.\n\nMABEL CHILTERN\nTuletteko huomenaamulla ratsastamaan?\n\nLORDI GORING\nKyllä, kello kymmenen.\n\nMABEL CHILTERN\nElkää unohtako!\n\nLORDI GORING\nTietenkään en! Sivumennen, lady Chiltern, ei ole mitään vierastenne\nluetteloa tämänpäiväisessä Morning Post'issa. Se on varmaan tullut\ntäyteen piirineuvoston tahi jonkun muun kokouksen selostuksista tai\nmuusta sellaisesta. Saisinko minä luettelon? Minulla on erikoinen syy\nkysyä sitä.\n\nLADY CHILTERN\nOlen varma, että herra Trafford voi antaa sen.\n\nLORDI GORING\nPaljon kiitoksia!\n\nMABEL CHILTERN\nTommy on Lontoon hyödyllisin henkilö.\n\nLORDI GORING\n(Kääntyen häneen.) Ja kuka on koristeellisin?\n\nMABEL CHILTERN\n(Riemuiten.) Minä.\n\nLORDI GORING\nKuinka viisasta, että sen arvasitte. (Ottaa hattunsa ja keppinsä.)\nHyvästi, neiti Chiltern. Muistattehan, mitä sanoin teille, tottakai\nmuistatte?\n\nLADY CHILTERN\nKyllä, mutta en tiedä, miksi sitä sanoitte minulle.\n\nLORDI GORING\nTuskin tiedän itsekään. Hyvästi, neiti Mabel.\n\nMABEL CHILTERN\n(Näyttäen hieman pettyneeltä.) Olisin toivonut, ettette olisi\nmennyt. Minulla on ollut neljä omituista seikkailua tänä aamuna;\nneljä ja puolikin itse asiassa. Te voisitte viipyä ja kuulla jotain\nniistä.\n\nLORDI GORING\nKuinka itsekästä, että teillä on neljä ja puoli. Minulle ei jää\nmitään.\n\nMABEL CHILTERN\nEn soisi teillä olevan yhtään. Ne eivät olisi teille hyväksi.\n\nLORDI GORING\nSe on ensimäinen epäystävällisyys, minkä milloinkaan olette\nminulle sanonut. Kuinka loistavasti sen sanoittekaan! -- Kello\nkymmenen huomenaamuna.\n\nMABEL CHILTERN\nTäsmälleen.\n\nLORDI GORING\nAivan täsmälleen. Mutta elkää tuoko herra Traffordia.\n\nMABEL CHILTERN\n(Hieman keikauttaen päätään.) Tietenkään en tuo Tommy\nTraffordia. Tommy Trafford on suuressa epäsuosiossa.\n\nLORDI GORING\nOlen hyvilläni kuullessani sen. (Kumartaa ja menee ulos.)\n\nMABEL CHILTERN\nGertrud, sinä puhuisit Tommy Traffordin kanssa!\n\nLADY CHILTERN\nMitä on poloinen herra Trafford nykyään tehnyt? Robert sanoo,\nettä hän on parhain sihteeri, mitä hänellä on koskaan ollut.\n\nMABEL CHILTERN\nNo niin, Tommy on taasen minua kosinut. Tommy ei todella tee mitään\nmuuta kuin kosii minua. Hän kosi minua eilen illalla musiikkihuoneessa,\nollessani aivan suojaton, kun siellä soitti hyvin harjoitettu kolmikko.\nEn uskaltanut lausua vähintäkään purevaa vastausta, tuota tuskin\ntarvitsee kertoa sinulle. Jos olisin sen tehnyt, olisi se keskeyttänyt\nheti soitannon. Soitannolliset ihmiset ovat niin mahdottoman\nkohtuuttomia. He aina haluavat, että ihminen tulisi mykäksi samassa\nhetkessä, kun tämä ikävöi tulla täysin kuuroksi. -- Sitten hän kosi\nminua selkeällä päivällä tänä aamuna vastapäätä tuota kamalaa Achilleyn\nveistokuvaa. Todellakin, tapahtumat, jotka suoritetaan vastapäätä\ntuota taideteosta, ovat aivan kauhistavia. Poliisin pitäisi kajota\nniihin. Välipalaa syötäessä näin hänen silmiensä hohteesta, että hän\naikoi taasen kosia, ja minä onnistuin estämään hänet juuri ajoissa\nvakuuttamalla hänelle, että olen bimetallisti. Onneksi en tiedä, mitä\nbimetallismi tarkoittaa. Enkä luule, että kukaan muukaan tietää. Mutta\ntuo huomautus musersi kymmeneksi minuutiksi Tommyn. Hän näytti aivan\njärkytetyltä. Ja sitten Tommyllä on niin kiusallinen tapa kosia. Jos\nhän kosisi käyttäen äänensä yläsointua, niin en niin paljon välittäisi.\nSe tekisi jonkinmoisen vaikutuksen kuulijaan. Mutta hän tekee sen niin\nhirveän tutunomaisella tavalla. Kun Tommy alkaa olla romanttinen, niin\nhän puhuttelee toista aivan kuin lääkäri. Pidän paljon Tommystä, mutta\nhänen tapansa kosia on aivan vanhanaikainen. Toivon, Gertrud, että\npuhuisit hänen kanssaan ja sanoisit, että on riittävän usein, jos kosii\nkerta viikossa jotakuta, ja että tulee tehdä se aina tavalla, joka\ntekee jonkun vaikutuksen toisen huomaavaisuuteen.\n\nLADY CHILTERN\nRakas Mabel! Elä puhele tuolla tapaa. Sitäpaitsi Robertilla\non herra Traffordista hyvin korkeat ajatukset. Hän uskoo tällä\nolevan loistavan tulevaisuuden edessään.\n\nMABEL CHILTERN\nOi. En mistään hinnasta auringon alla mene naimisiin miehen\nkanssa, jolla on tulevaisuus edessään.\n\nLADY CHILTERN\nMabel!\n\nMABEL CHILTERN\nTiedän, rakas. Sinä menit naimisiin miehelle, jolla oli tulevaisuus,\netkö mennytkin? Mutta Robert oli nero ja sinulla on ylevä, itseuhraava\nluonne. Sinä siedät neroa. Minulla ei ole luonnetta lainkaan, ja\nRobert on ainoa nero, jota voisin koskaan suvaita. Uskon, että he\nsäännöllisesti ovat aivan mahdottomia. Nerot puhuvat niin paljon,\neikö niin? Sellainen huono tottumus! Ja aina ne ajattelevat\nitseään, kun tahtoisin, että ne ajattelisivat minua. Minun täytyy\nmennä harjoituksiin lady Basildonin luo. Sinähän muistat, että me\ntoimeenpanemme kuvaelman, muistathan? Eräänlaisen riemukulun, en tiedä\nminkä. Toivon sen olevan minun riemukulkuni. Ainoa voittokulku, joka\nminua nykyään huvittaa. (Suutelee lady Chilterniä ja poistuu; tulee\nsitten juosten takaisin.) Oi! Gertrud, tiedätkö, kuka tulee sinua\nkatsomaan? Tuo kamala rouva Cheveley rakastettavimmassa asussaan.\nOletko kutsunut hänet?\n\nLADY CHILTERN\n(Nousten.) Rouva Cheveley! Tulee minua tapaamaan! Mahdotonta!\n\nMABEL CHILTERN\nVakuutan sinulle, hän tulee porraskäytävässä täydessä koossaan\nja elävänä, mutta ei läheskään niin luonnollisena.\n\nLADY CHILTERN\nEi sinun tarvitse odottaa, Mabel. Muista, lady Basildon odottaa\nsinua.\n\nMABEL CHILTERN\nOi! Minun täytyy tervehtiä lady Markbya. Hän on ihastuttava.\nOlen mielelläni hänen käytettävänään.\n\nMASON\n(Tulee sisään.) Lady Markby ja rouva Cheveley.\n\nLADY CHILTERN\n(Astuen näitä kohti.) Rakas rouva Markby. Kuinka kauniisti,\nettä poikkesitte luokseni. (Puristaa tämän kättä ja kumartaa hieman\nkylmästi rouva Cheveleylle.) Ettekö istuudu, rouva Cheveley?\n\nROUVA CHEVELEY\nKiitos! Onko tämä neiti Chiltern? Tutustuisin niin mielelläni\nhäneen.\n\nLADY CHILTERN\nMabel, rouva Cheveley haluaa tutustua sinuun, (Mabel Chiltern\nnyökkää jonkun verran.)\n\nROUVA CHEVELEY\n(Istuutuen.) Pukunne oli niin viehättävä eilen illalla, neiti\nChiltern. Niin yksinkertainen ja sopiva.\n\nMABEL CHILTERN\nTodellako? Minun täytyy kertoa ompelijalleni. Se on häntä\nilahduttava. Hyvästi, lady Markby!\n\nLADY MARKBY\nJoko menette?\n\nMABEL CHILTERN\nOlen pahoillani, mutta minun on mentävä. Olen menossa harjoituksiin.\nMinun on seistävä päälläni eräässä kuvaelmassa.\n\nLADY MARKBY\nPäällänne, lapsukainen? Oi, toivon, ettei toki. Uskon, että se\non perin epäterveellistä. (Istuu sohvaan lady Chilternin viereen.)\n\nMABEL CHILTERN\nMutta se onkin oivallista hyväntekeväisyystarkoitusta varten:\nnälkäpalkalla työskenteleväin auttamiseksi, ne ovat ainoat ihmiset,\njotka todella herättävät mielenkiintoani. Minä olen sihteeri ja\nTommy Trafford on rahastonhoitaja.\n\nROUVA CHEVELEY\nJa mitä on lordi Goring?\n\nMABEL CHILTERN\nOi! Lordi Goring on esimies.\n\nROUVA CHEVELEY\nTuo toimi sopii hänelle suuremmoisesti, ellei hän ole huonontunut\nsiitä, kun hänet aikaisemmin tunsin.\n\nLADY MARKBY\n(Moittien.) Te olette huomattavan nykyaikainen, Mabel. Kenties hiukan\nliian nykyaikainen. Ei mikään ole niin vaarallista kuin olla liian\nnykyaikainen. Saattaa muuttua vanhanaikaiseksi aivan äkkiä. Tunnen\nmonta esimerkkiä siitä.\n\nMABEL CHILTERN\nSehän on kamala mahdollisuus.\n\nLADY MARKBY\nAh, rakkaani, elkää huoliko hermostua. Te tulette aina pysymään\nmahdollisimman somana. Se onkin parhain kuosi ja ainoa kuosi,\njonka Englanti on onnistunut soveltamaan käytäntöön.\n\nMABEL CHILTERN\n(Kumartaen.) Kiitän teitä paljon, lady Markby sekä Englannin\nettä itseni puolesta. (Poistuu.)\n\nLADY MARKBY\n(Kääntyen lady Chilterniin.) Rakas Gertrud, me juuri saavuimme\ntiedustamaan, onko rouva Cheveleyn timanttista rintaneulaa löydetty?\n\nLADY CHILTERN\nTäälläkö?\n\nROUVA CHEVELEY\nNiin. Olin sen kadottanut palatessani Claridgeen ja ajattelin,\nettä olisin mahdollisesti pudottanut sen tänne.\n\nLADY CHILTERN\nEn ole siitä kuullut mitään, mutta lähetän kutsumaan hovimestarin ja\nkysyn. (Koskettaa kelloa.)\n\nROUVA CHEVELEY\nOi, pyydän, elkää vaivautuko lady Chiltern. Luulen, että kadotin\nsen operassa ennen tänne tuloamme.\n\nLADY MARKBY\nAh niin! Otaksun, että se tapahtui operassa. Asianlaita on, että\nme kaikki hyörimme ja pyörimme nykypäivinä niin paljon, että\nkummastelen, miten meillä on mitään kelpaavaa yllämme jonkun\nillanvieton perästä. Itse tiedän tuon, kun tulen takaisin salongista,\ntunnen aina, ikäänkuin ei minulla olisi tilkkua ylläni paitsi vähäistä\nsäädyllisen maineen riekaletta, joka juuri riittää estämään alempia\nluokkia tekemästä kiusallisia huomautuksiaan vaunujen ikkunain\nläpi. Itse asiassa on seurapiirissämme julmasti liikaväestöä. Tosiaan,\njonkun tulisi järjestää varsinainen suunnitelma siirtolaisuuden\nauttamiseksi. Se saisi aikaan melko paljon hyvää.\n\nROUVA CHEVELEY\nOlen täysin samaa mieltä kanssanne, lady Markby. Siitä on\nlähes kuusi vuotta, kun olen ollut huvikauden ajalla Lontoossa,\nja minun täytyy sanoa, että seurapiiri on tullut hirveän kirjavaksi.\nNäkyy mitä omituisimpia ihmisiä kaikkialla.\n\nLADY MARKBY\nSe on aivan totta. Mutta niitä ei ole tarvis tuntea. Olen varma,\nettä en tunne puolia ihmisiä, jotka tulevat kotiini. Tosin kuulemastani\npäättäen en haluaisikaan.\n\n    (Mason lähestyy.)\n\nLADY CHILTERN\nMillaisen rintaneulan kadotitte, rouva Cheveley?\n\nROUVA CHEVELEY\nTimanttisen käärmeneulan, jossa oli rubiini, melko suuri rubiini.\n\nLADY MARKBY\nAjattelin, että sanoitte siinä olevan safiirin päässä, rakas.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Hymyillen.) Ei, lady Markby, -- rubiini.\n\nLADY MARKBY\n(Nyökäten päätään.) Ja hyvin somistava, olen aivan varma.\n\nLADY CHILTERN\nOnko rubiinin kaunistamaa, timanttista rintaneulaa löydetty\njostakin huoneista tänä aamuna, Mason?\n\nMASON\nEi, lady.\n\nROUVA CHEVELEY\nEi se ole todellakaan niin tärkeää, lady Chiltern. Olen pahoillani,\nettä olen tuottanut teille hankaluutta.\n\nLADY CHILTERN\n(Kylmästi.) Oi, ei siitä ole mitään hankaluutta. Riittää, Mason.\nVoitte tuoda teetä. (_Mason_ poistuu.)\n\nLADY MARKBY\nTosiaan, minun täytyy sanoa, on mitä kiusallisinta kadottaa jotain.\nMuistan kuinka kerran eräässä kylpylässä vuosia sitten hukkasin\nkaivohuoneessa erinomaisen sievän kohokuvalla kaunistetun rannerenkaan,\njonka sir John oli minulle antanut. Tietääkseni hän ei ole senjälkeen\nantanut minulle niin mitään, ikävä kertoa. Hän on valitettavasti\nmennyt pilalle. Todellakin tuo hirveä Alahuone aivan tuhoaa meiltä\nmeidän aviomiehemme. Minä pidän Alahuonetta kaikkein suurimpana\niskuna onnelliselle avioelämälle senjälkeen kun tuo kauhea asia, jota\nkutsutaan naisen korkeammaksi sivistykseksi, keksittiin.\n\nLADY CHILTERN\nAh, on harhaoppista sanoa sellaista tässä huoneessa, lady Markby.\nRobert on suuri naisten ylemmän sivistyksen esitaistelija ja niin\nmyös minä pelkään olevani.\n\nROUVA CHEVELEY\nMiesten korkeampaa sivistystä näkisin mielelläni. Miehet sitä\nniin surkeasti tarvitsisivat.\n\nLADY MARKBY\nHe tarvitsisivat, rakkaani. Mutta epäilen, että sellainen suunnitelma\ntulisi hyvin epäkäytännölliseksi. Luullakseni miehillä ei\nole paljoakaan kehittymiskykyä. Mies on päässyt niin pitkälle\nkuin voi, ja se ei ole kaukana, eihän. Verraten naiseen, no niin,\nte rakas Gertrud kuulutte nuorempaan sukupolveen, ja olen varma,\nettä myönnätte sen empimättä. Minun aikanani, kylläkään, ei\nmeitä opetettu mitään ymmärtämään. Se oli vanha järjestelmä,\nja ihmeen mielenkiintoinen se oli. Vakuutan teille, että se asiain\npaljous, jota minä ja poloinen siskoni opetettiin olemaan ymmärtämättä,\noli aivan erinomainen. Mutta nykyajan naiset ymmärtävät\nkaiken, niin sanotaan.\n\nROUVA CHEVELEY\nPaitsi aviopuolisoaan. Se on ainoa asia, jota nykyaikainen nainen\nei koskaan ymmärrä.\n\nLADY MARKBY\nJa se onkin hyvä asia, rakas, rohkenen sanoa. Moni hyvä koti\nsärkyisi, jos he sen tekisivät. Ei teidän, Gertrud, tarvitsee minun\ntuskin sanoa. Te olette ottanut malliaviomiehen. Toivoisin, että\nvoisin sanoa samaa itsestäni. Mutta siitä lähtien kun sir John on\nottanut tavaksi seurata parlamentin keskusteluja säännöllisesti,\nmitä hänellä ei koskaan ollut tapana tehdä hyvinä entisaikoina,\non hänen puhetapansa tullut aivan sietämättömäksi. Hän näyttää\naina ajattelevan puhuvansa Alahuoneelle, ja lopputulos on, että\nmilloin hän puhuneekin maanviljelystyöväestä tai Walesin kirkosta\ntai muusta yhtä sopimattomasta aiheesta, on minun pakko lähettää\nkaikki palvelijat pois huoneesta. Ei ole miellyttävää nähdä oman\nhovimestarinsa, joka on ollut talossa kaksikymmentäkolme vuotta,\ntodella punastuvan tarjoilupöydän luona ja lakeijan nurkassa\nvääristelevän kasvojaan kuin sirkusnäyttelijän. Vakuutan teille,\nettä elämäni menee aivan rappiolle, ellei Johnia pian lähetetä\nYlähuoneeseen. Hän ei harrastaisi silloin mitään politiikkaa eihän?\nLordien huone on niin viisas. Se on herrasmiesten yhtymä.\nMutta nykyisessä tilassaan sir John on tosiaan suuri koettelemus.\nNiinpä tänä aamuna kesken aamiaista hän nousi lieden eteen matolle,\npisti kädet taskuihinsa ja piti kimakalla äänellä puheen maakunnalle.\nTarvitsee tuskin sanoa, että läksin pöydästä niin pian kuin olin juonut\ntoisen kupin teetä. Mutta hänen voimakas puheensa kuului yli koko\ntalon. Uskon, Gertrud, ettei Robert ole sellainen.\n\nLADY CHILTERN\nMutta minulla on hyvin paljon mielenkiintoa politiikkaan, lady\nMarkby. Kuulen mielelläni Robertin siitä puhuvan.\n\nLADY MARKBY\nNiinpä niin, toivon, että hän ei ole niin uskollinen ikivanhoille\nsinisille kirjoille kuin sir John on. En luule, että ne ovat\nkenellekään aivan mieltäylentävää luettavaa.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Hitaasti.) En ole koskaan lukenut sinistä kirjaa. Pidän enemmän\nkeltakantisista kirjoista.\n\nLADY MARKBY\n(Tekeytyen tietämättömäksi.) Keltainen on iloisempi väri, eikö\nolekin? Minulla oli tapana aikaisempina päivinä pitää enimmäkseen\nkeltaisia pukuja ja tekisin niin nytkin, ellei sir John olisi niin\nkiusallisen omalaatuinen huomioissaan, ja mies on aina pukukysymyksessä\nnaurettava, eikö olekin?\n\nROUVA CHEVELEY\nOi, ei! Tietääkseni miehet ovat ainoat asiantuntijat pukujen\nalalla.\n\nLADY MARKBY\nTodellakin? Eipä sitä saata sanoa sen perusteella, millaisia\nhattuja he käyttävät, vai voiko?\n\n    (Hovimestari lakeijan seuraamana tulee. Tee on katettu pienelle\n    pöydälle lady Chilternin luo.)\n\nLADY CHILTERN\nSaanko luvan tarjota hieman teetä, rouva Cheveley?\n\nROUVA CHEVELEY\nKiitos! (Hovimestari ojentaa rouva Cheveleylle kupin teetä\ntarjottimella.)\n\nLADY CHILTERN\nHieman teetä, lady Markby?\n\nLADY MARKBY\nEi, kiitos, rakas. (Palvelijat poistuvat.) Itse asiassa olen luvannut\npoiketa kymmeneksi minuutiksi tapaamaan poloista lady Brancasteria,\njolla on hyvin suuri suru. Hänen tyttärensä, aivan hyvin\nkasvatettu neitonen kylläkin, on täydellä todella kihlautunut\naikeessa mennä naimisiin erään Shropshiren kappalaisen kanssa.\nSe on kovin surullista, tosiaankin kovin surullista. En käsitä tuota\nnykyaikaista pappiskiihkoa. Minun aikanani me tytöt tietenkin\nnäimme heidän juoksentelevan seudulla kuin kaniinien. Mutta\ntarvitsee tuskin mainita, ettemme koskaan välittäneet heistä niin\nmitään. Mutta olen kuullut, että nykyään maan hienosto on aivan\nmieltynyt heihin. Käsittääkseni tuo on mitä jumalattominta.\nJa sitten vanhin poika on riitaantunut isänsä kanssa, ja kerrotaan,\nettä kun he tapaavat klubilla, niin lordi Brancaster aina vetäytyy\nThe Timesin raha-asiain kirjotusten suojaan. Kuinka lieneekin,\nniin uskon, että tuo on aivan tavallinen ilmiö nykyään ja että on\notettava erikoinen ylipainos The Timesistä kaikkia St. Jamesin\nkadun klubeja varten. On niin paljon poikia, jotka välttävät joutua\nminkäänlaiseen kosketukseen isiensä kanssa, ja paljon isiä, jotka\neivät halua puhutella poikiaan. Mielestäni täytyy tuota suuresti\nvalittaa.\n\nROUVA CHEVELEY\nNiin minustakin. Isillä on nykyään niin paljon pojiltaan opittavaa.\n\nLADY MARKBY\nTodellakin, rakas? Mitä?\n\nROUVA CHEVELEY\nElämän taitoa. Ainoa todella hieno taide, jota nykyaikana\nharjoitamme.\n\nLADY MARKBY\n(Ravistaen päätään.) Ah. Pelkäänpä, että lordi Brancaster\ntuntee sitä melko paljon. Enemmän kuin hänen vaimoparkansa\nmilloinkaan tunsi. (Kääntyen lady Chilterniin.) Tunnetteko lady\nBrancasterin, vai ettekö, rakas?\n\nLADY CHILTERN\nJonkun verran ulkonäöltä. Hän asuskeli Langtonissa viime\nsyksynä, kun olimme siellä.\n\nLADY MARKBY\nNiinpä niin. Kuten kaikki voimakkaat naiset, on hän kuin itse\nonnellisuus, jossa ei huomaa mitään varjoa. Kuitenkin hänen\nperheessään on paljon murhenäytelmiä, lukuunottamatta tätä\npastorin juttua. Sisarensa, rouva Jekyllin elämä oli hyvin onneton\nilman hänen omaa syytään, täytyy ikäväkseni kertoa. Hän oli\nkerrassaan niin murtunut, että hän meni erääseen luostariin tahi\njonnekin operanäyttämölle, olen unohtanut minne. Ei! Luullakseni\nhän perusti koristeompeluliikkeen. Tiedän vain, että hän kadotti\nkaiken halun elämän iloihin. (Nousten.) Ja nyt Gertrud, jos sallitte,\njätän rouva Cheveleyn huostaanne ja tulen hakemaan hänet\nneljännestunnin perästä. Tai kenties, rakas rouva Cheveley, te\nhaluatte odottaa vaunuissa sillä aikaa, kun pistäydyn lady\nBrancasterilla. Kun vierailuni tarkotus on vain osanoton ilmaisu, niin\nen viivy kauvan.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Nousten.) Enpä halua odottaa vaunuissa ensinkään, on mahdollista, että\njoutuu jonkun katseltavaksi.\n\nLADY MARKBY\nNiinpä kyllä! Olen kuullut, että tuo pastori hiiviskelee aina\ntalon ympärillä.\n\nROUVA CHEVELEY\nPelkäänpä, että en ole huvitettu tytön ystävistä.\n\nLADY CHILTERN\n(Nousten.) Oi! Toivon, että rouva Cheveley viipyy täällä vähän.\nHaluaisin jonkun minuutin puhella kanssanne.\n\nROUVA CHEVELEY\nKuinka ystävällistä, lady Chiltern! Uskokaahan, ei mikään\ntuottaisi minulle suurempaa iloa.\n\nLADY MARKBY\nAh! Epäilemättä teillä molemmilla on paljon hupaisia kouluaikain\nmuistoja, joista voitte keskenänne jutella. Hyvästi Gertrud!\nSaanko tavata teitä Bonarin luona tänä iltana? Hän on keksinyt\nuuden ihmeellisen neron. Hän toimii -- eipä niin mitään, luulen\nma. Se on suuri elvytys, eikö olekin?\n\nLADY CHILTERN\nRobert ja minä aterioimme kotona tänä iltana, ja enpä luule\nlähteväni minnekään sen jälkeen. Robertin tietysti on oltava\nAlahuoneessa. Mutta siellä ei ole mitään mielenkiintoista.\n\nLADY MARKBY\nSyötte päivällistä kotona? Onko tuo nyt viisasta? Ah, unohdin,\nteidän miehenne on poikkeus. Minun on tavallinen sääntö, ja\nmikään ei vanhenna naista niin nopeaan kuin naimisissa olo tavallisen\nsäännön kanssa. (Poistuu.)\n\nROUVA CHEVELEY\nIhmeellinen nainen tuo lady Markby, eikö olekin! Puhuu enemmän ja sanoo\nvähemmän kuin kukaan, jonka milloinkaan olen tavannut. Hän on luotu\njulkiseksi puhujaksi paljon enemmän kuin miehensä, vaikka tämä on\nperikuvallinen englantilainen, aina hölmö ja tavallisesti voimakas.\n\nLADY CHILTERN\n(Ei vastaa, vaan jää seisomaan. Hetken vaitiolo. Sitten molempain\nnaisten katseet kohtaavat toisensa. _Lady Chiltern_ on tuiman\nja kalpean näköinen. _Rouva Cheveley_ näyttää päinvastoin\nhuvitetulta.) Rouva Cheveley, käsittääkseni on oikein sanoa teille\naivan avoimesti, että jos tiesin, kuka te todella olitte, en olisi\nkutsunut teitä kotiini eilen illalla.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Nenäkkäästi hymyillen.) Todellako?\n\nLADY CHILTERN\nEn olisi voinut sitä tehdä.\n\nROUVA CHEVELEY\nNäen, että kaikkien näitten vuosien jälkeen ette ole niin hiventäkään\nmuuttunut, Gertrud.\n\nLADY CHILTERN\nEn koskaan muutu.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Kohottaen kulmakarvojaan.) Sillä elämä ei ole teille mitään\nopettanut.\n\nLADY CHILTERN\nSe on opettanut, että henkilö, joka kerran on ollut vikapää\nepärehelliseen ja kunniattomaan tekoon, saattaa sitä olla toistekin,\nja tulee häntä karttaa.\n\nROUVA CHEVELEY\nTulisitteko sovittamaan tuon säännön jokaiseen?\n\nLADY CHILTERN\nKyllä jokaiseen, ilman poikkeusta.\n\nROUVA CHEVELEY\nSitten olen pahoillani puolestanne, Gertrud, hyvin pahoillani\npuolestanne.\n\nLADY CHILTERN\nVarmaankin huomaatte nyt, että monesta syystä enempi tuttavuus meidän\nvälillämme sinä aikana kun Lontoossa viivytte, on mahdoton.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Nojaten tuoliinsa.) Tehän tiedätte Gertrud, että en halua teidän\npuhuvan moraalia hituistakaan. Moraali on aivan yksinkertaisesti tapa,\nmiten suhtaudumme ihmisiin, joista emme henkilökohtaisesti pidä. Te\nette pidä minusta. Olen täysin tietoinen siitä. Ja minä olen aina\nteitä inhonnut. Ja kuitenkin olen tullut tänne tekemään teille erään\npalveluksen.\n\nLADY CHILTERN\n(Halveksien.) Samanlaisen palveluksen kuin se, minkä halusitte\ntehdä miehelleni eilen illalla, otaksun. Taivaan kiitos, pelastin\nhänet siitä.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Kavahtaen pystyyn.) Tekö saitte hänet kirjottamaan tuon\njulkean kirjeen minulle? Tekö saitte hänet purkamaan lupauksensa.\n\nLADY CHILTERN\nNiin.\n\nROUVA CHEVELEY\nSitten on teidän saatava hänet se pitämään. Annan teille aikaa\nhuomenaamuun, en enempää. Jos ei miehenne sen ajan kuluttua\nvakavasti sitoudu auttamaan minua tuossa suuressa suunnitelmassa, josta\nminulla on etuja...\n\nLADY CHILTERN\nTuossa kavalassa keinottelussa...\n\nROUVA CHEVELEY\nKutsukaa sitä kuinka haluatte. Teidän miehenne kohtalo on\nminun käsissäni, ja jos te olette viisas, niin saatatte hänet tekemään,\nmitä vaadin.\n\nLADY CHILTERN\n(Nousten ja kävellen häntä kohti.) Te olette sietämätön. Mitä\nmiehelläni on teidän kanssanne tekemistä? Teidänlaisenne naisen?\n\nROUVA CHEVELEY\n(Katkerasti naurahtaen.) Tässä maailmassa vertaiset tapaavat toisensa.\nSentähden, että miehenne itse on petollinen ja epärehellinen, sovimme\nniin hyvin yhteen. Teidän ja hänen välillään on ammottava kuilu. Hän\nja minä olemme läheisemmät kuin ystävät. Olemme viholliset, jotka ovat\nyhteenkietoutuneet. Sama rikos solmii meidät.\n\nLADY CHILTERN\nKuinka rinnastatte miestäni itsenne kanssa? Kuinka rohkenette\nuhitella häntä ja minua. Menkää talostani. Te olette sopimaton\ntäällä.\n\n(_Sir Robert Chiltern_ tulee takaapäin. Hän kuulee vaimonsa viime sanat\nja näkee, keneen ne ovat kohdistetut. Hän muuttuu kuolon kalpeaksi.)\n\nROUVA CHEVELEY\nTeidän talonne! Talo, joka on ostettu kunniattomuuden hinnalla.\nTalo, missä kaikki on maksettu petoksella. (Kääntyy ja katsoo\nRobert Chilterniin.) Kysykää häneltä, mikä on hänen menestyksensä\nalkulähde. Antakaa hänen kertoa, kuinka hän myi virastosalaisuuden\npörssihuijarille. Kuulostakaa häneltä, mistä saatte kiittää asemaanne.\n\nLADY CHILTERN\nSe ei ole totta! Robert! Se ei ole totta!\n\nROUVA CHEVELEY\n(Osottaen Robert Chilterniä ojennetulla sormellaan.) Katsokaa\nhäntä! Voiko hän sen kieltää? Uskaltaako hän sen?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nMenkää! Menkää heti kohta! Nyt olette tehnyt pahimman\ntekonne.\n\nROUVA CHEVELEY\nPahimmanko? En ole kuitenkaan lopettanut teidän kanssanne, teidän\nkummankaan kanssa. Annan teille molemmille aikaa huomiseen keskipäivään\nsaakka. Jos ette siihen mennessä suostu tekemään, mitä teiltä pyydän,\nniin tulee koko maailma tietämään, millainen on Robert Chilternin\nalkuperä.\n\n(_Sir Robert Chiltern_ soittaa kelloa. _Mason_ tulee.)\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nOsoittakaa rouva Cheveley ulos. (_Rouva Cheveley_ nousee,\nkumartaa eräänlaisella liioitetulla kohteliaisuudella _lady\nChilternille_, joka ei tee mitään liikettä vastaukseksi. Kun hän\nsivuuttaa _Robert Chilternin_, joka seisoo oven likellä, pysähtyy hän\nhetkiseksi ja katsoo häntä suoraan kasvoihin. Sitten hän menee ulos;\npalvelija seuraa ja sulkee oven hänen perässään. Aviomies ja vaimo\njäävät yksikseen. _Lady Chiltern_ seisoo ikäänkuin kamalan\nunen vallassa. Sitten hän kääntyy ja katsoo miestään. Hän katsoo\nRobertia oudoin katsein, aivan kuin näkisi hänet ensi kertaa.)\n\nLADY CHILTERN\nSinä myit virastosalaisuuden rahasta! Aloit elämäsi petoksella.\nRakensit urasi häpeälle. Oi, sano, että se ei ole totta. Valehtele\nminulle! Valehtele minulle! Sano, ettei se ole totta.\n\nSlR ROBERT CHILTERN\nMitä tuo nainen sanoi, on aivan totta. Mutta Gertrud, kuuntele\nminua. Sinä et käsitä, kuinka minua houkuteltiin. Anna kerron\nsinulle koko asian. (Menee häntä kohti.)\n\nLADY CHILTERN\nElä lähesty minua. Elä koske minuun. Minusta tuntuu, että\nsinä olet tahrannut minut ainiaaksi. Oi. Millaista naamiota olet\nkäyttänyt kaikki nämä vuodet. Möit itsesi rahalla. Oi, tavallinen\nvaras olisi parempi. Sinä asetit itsesi kaupaksi korkeinta tarjousta\nvastaan. Myit itsesi markkinoilla. Valehtelit koko maailmalle.\nJa kuitenkaan et tahdo valehdella minulle.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Syöksyen häntä kohti.) Gertrud, Gertrud!\n\nLADY CHILTERN\n(Torjuen hänet takaisin ojennetuin käsin.) Elä puhu! Elä sano\nmitään! Äänesi herättää kauheita muistoja -- muistoja asioista,\njotka saivat minun sinua rakastamaan, muistoja sanoista, jotka\nsaivat minut sinua rakastamaan, -- muistoja, jotka nyt ovat minulle\nhirveitä. Ja kuinka minä arvostin sinua! Sinä olit mielestäni\njotakin erikoisempaa kuin tavallinen elämä, puhdas, ylevä, rehellinen,\nilman tahraa. Maailma näytti minusta hienommalta, koska\nsinä olit siinä, ja hyvyys oli todellisempaa senvuoksi, että sinä elit.\nJa nyt -- oi, -- kun ajattelen, että tein sinunlaisesta miehestä\nihanteen -- elämäni ihanteen!\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nSiinä oli erehdyksesi. Siinä oli virheesi. Sen virheen kaikki naiset\ntekevät. Miksi te naiset ette voi meitä rakastaa virheinemme,\nkaikkinemme? Miksi asetatte meidät luonnottomalle jalustalle? Meidän\nkaikkein jalat ovat tomussa, niin hyvin naisten kuin miesten; mutta\nkun me miehet rakastamme naisia, me rakastamme tuntien heidän\nheikkoutensa, heidän hulluutensa, heidän vajavaisuutensa, sitä\nenemmän rakastamme ehkäpä juuri tästä syystä. Ei täydellisyys,\nvaan puutteellisuus tarvitsee rakkautta. Silloin kun olemme omain\nkäsiemme tai toisten käsien haavoittamat, olisi rakkauden tultava\nparantamaan meitä, -- mitä merkitystä rakkaudella muuten ollenkaan\non? Kaikki synnit, paitsi synnin itseämme kohtaan tulisi rakkauden\nantaa anteeksi. Kaiken elämässä paitsi rakkaudettoman elämän antaisi\nuskollinen rakkaus anteeksi. Tällainen on miehen rakkaus. Se on\navarampi, suurempi, enemmän ihmisystävällinen kuin naisen. Naiset\najattelevat tekevänsä miehestä ihanteen. Minkä he tekevät, on vain\npelkkä pettävä epäjumala. Sinä teit väärän epäjumalasi minusta, ja\nminulla ei ollut rohkeutta laskeutua alas, näyttää sinulle haavojani,\nkertoa sinulle heikkouksistani. Pelkäsin, että menetän rakkautesi,\nkuten sen nyt olen kadottanut. Ja niinpä eilen illalla sinä murskasit\nminun elämäni, -- niin sinä murskasit sen! Se mitä tuo nainen vaati\nminulta, ei ollut mitään siihen verraten, mitä hän minulle tarjosi.\nHän tarjosi huolettomuuden, rauhan, varmuuden. Nuoruuteni synti, jonka\nolin luullut haudatuksi, nousi vastaani hirveänä, kamalana, pitäen\nkättään kurkullani. Olisin voinut sen ainiaaksi surmata, karkoittaa sen\nhautaansa, hävittää sen luettelon, polttaa ainoan todistuskappaleen\nvastaani. Sinä minut estit. Ei kukaan, paitsi sinä, sinä sen tiedät. Ja\nnyt, mitä on edessäni muuta kuin julkinen epäsuosio, rauniot, kauhea\nhäväistys, maailman pilkka, syrjään syösty kunniaton elämä, syrjään\nsyösty kunniaton kuolema mahdollisesti jonakin päivänä. Älkööt naiset\ntehkö enään ihanteita miehistä, älkööt nostako heitä enään alttareille,\njoiden edessä he kumartavat, tahi he saattavat raunioiksi toisten\nelämät yhtä perinpohjin kuin sinä -- sinä, jota olen niin paljon\nrakastanut -- olet tuhonnut minun elämäni. (Hän menee huoneesta. _Lady\nChiltern_ syöksyy häntä kohti, mutta ovi on suljettu, kun hän tavottaa\nsitä. Kalpeana tuskasta, hämmentyneenä, avuttomana, hän huojuu kuin\nkasvi vedessä. Hänen ojennetut kätensä näyttävät vapisevan ilmassa kuin\nkukat tuulessa. Sitten hän heittäytyy maahan sohvan viereen ja peittää\nkasvonsa käsillään. Hänen nyyhkytyksensä on kuin lapsen nyyhkytys.)\n\nVÄLIVERHO\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\nKirjasto lordi Goringin talossa, huone Adamsin tyyliä. Oikealta\njohtaa ovi saliin. Vasemmalla tupakkahuoneen ovi. Pari taiteovea\ntaustalla, avautuen salonkiin päin. Tuli palaa. Phipps, hovimestari,\njärjestelee sanomalehtiä kirjoituspöydällä. Phippsistä katsojan\nsaama päävaikutus on tunteettomuus. Intoilijat ovat määritelleet\nhäntä ihanne-hovimestariksi. Sfinksi ei ole niin ilmeetön. Hän\non naamio, jolla on käytöstapaa. Hänen henkisestä ja tunne-elämästään\nei tiedetä mitään kertoa. Hänessä kuvastuu muodollisuuden valta-asema.\n\nLordi Goring tulee, yllään seurustelupuku, jossa on kukka\nnapinlävessä. Hänellä on silkkihattu ja viitta, jossa on riippuva\npäähinesuojus. Käsissään valkeat käsineet ja Ludvig kuudennentoista\najan kuosinmukainen kävelykeppi. Hän on täydellisesti muodinmukainen\nkeikari. Näkyy, että hän on välittömässä suhteessa nykyaikaiseen\nelämään, hän elää sitä, edustaa sitä. Hän on ensimmäinen hyvin puettu\nfilosoofi ajattelun historiassa.\n\nLORDI GORING\nTuotteko minulle toisen kukan napinläpeen, Phipps!\n\nPHIPPS\nKyllä, lordi. (Ottaa hänen hattunsa, keppinsä ja viittansa sekä\nojentaa uuden kukan tarjottimella.)\n\nLORDI GORING\nHyvin omalaatuinen esine, Phipps. Minä olen Lontoossa ainoa\nvähimmän tärkeä henkilö, joka käyttää kukkaa napinlävessä.\n\nPHIPPS\nNiin, lordi. Olen sen huomannut.\n\nLORDI GORING\n(Ottaen pois vanhan kukan napinlävestä.) Nähkääs, Phipps.\nSe on muodinmukaisesti, mitä itse käytämme. Muotia vastaan on\nse, mitä toiset käyttävät.\n\nPHIPPS\nNiin, lordi.\n\nLORDI GORING\nYhtä selvästi on myös toisten ihmisten käytös kömpelöä.\n\nPHIPPS\nNiin, lordi.\n\nLORDI GORING\n(Pannen paikalleen toisen kukan.) Ja valhetta, mitä toiset pitävät\ntotena.\n\nPHIPPS\nNiin, lordi.\n\nLORDI GORING\nToiset ihmiset ovat ihan kauhistuttavia. Ainoa sopiva seura\non oma itsemme.\n\nPHIPPS\nNiin, lordi.\n\nLORDI GORING\nItsensä rakastaminen on alku elämän pituiseen tarinaan, Phipps.\n\nPHIPPS\nNiin, lordi.\n\nLORDI GORING\n(Katsoo itseään kuvastimessa.) Luullakseni en oikein pidä tästä\nkukasta, Phipps. Se tekee minut vähän liian vanhan näköiseksi.\nNäytänkö, niinkuin olisin jokseenkin parhaassa ijässä, katsohan\nPhipps.\n\nPHIPPS\nEn huomaa mitään muutosta teidän ylhäisyytenne ulkonäössä.\n\nLORDI GORING\nEttekö, Phipps?\n\nPHIPPS\nEn, herra lordi.\n\nLORDI GORING\nOlen aivan varma. Varustakaa vastaisuudessa yksinkertaisempi\nkukka napinläpeen Phipps -- torstai-illaksi.\n\nPHIPPS\nTahdon puhua kukkaiskauppiaalle, herra lordi. Hänen perheessään on\nollut äskettäin kuolemantapaus, mikä on ehkä syynä siihen\nkukan yksinkertaisuuden puutteeseen, jota teidän ylhäisyytenne\nvalittaa.\n\nLORDI GORING\nErikoinen ilmiö Englannin alaluokkalaisissa on, että sukulaisia\naina kuolee.\n\nPHIPPS\nNiin, herra lordi! He ovat erittäin onnellisia tässä suhteessa.\n\nLORDI GORING\n(Käännähtää ja katsoo häneen. Phipps jää tunteettomaksi.)\nHm! -- Onko kirjeitä, Phipps?\n\nPHIPPS\nKolme, herra lordi. (Ojentaa kirjeet tarjottimella.)\n\nLORDI GORING\n(Ottaa kirjeet.) Toimittakaa ajopelini kuntoon kahdenkymmenen\nminuutin kuluttua.\n\nPHIPPS\nKyllä, herra lordi. (Menee ovelle.)\n\nLORDI GORING\n(Pitelee vaaleanpunaisessa kirjekuoressa olevaa kirjeitä.) Hm!\nPhipps, milloin tämä kirje tuli?\n\nPHIPPS\nSe tuotiin juuri kun teidän ylhäisyytenne oli mennyt klubiin.\n\nLORDI GORING\nRiittää. (Phipps poistuu.) Lady Chilternin käsialaa, kirjotettu\nlady Chilternin vaaleanpunaiseen kirjekuoreen. Tämähän on suorastaan\nkummallista. Luulin Robertin kirjoittavan. Ihme, mitähän\nlady Chilternillä on minulle sanottavaa. (Istuu kirjoituspöydän\nluo, avaa kirjeen ja lukee sen.) \"Kaipaan teitä. Luotan teihin.\nTulen luoksenne. -- Gertrud.\" (Pudottaa kirjeen, tullen ymmälleen.\nSitten ottaa sen ja lukee jälleen hitaasti.) \"Kaipaan teitä. Luotan\nteihin. Tulen luoksenne.\" Niinpä siis hän on päässyt kaiken perille.\nPoloinen vaimo. Poloinen vaimo! (Ottaa kellon ja katsoo sitä.)\nMutta millaiseen aikaan hän saapuu! Kello on kymmenen! Minun\ntäytyy luopua menosta Berkshireen. Samapa se, onhan aina mukavaa\nolla odotettu, eikä saapua. Minua ei odoteta Bachelorilla, siispä\nmenenkin sinne. Niinpä niin, minä pidätän hänet pysymään miehensä\nluona. Se on ainoa, mitä hänen on tehtävä. Se on ainoa,\nmitä jokaisen vaimon on tehtävä. Naisten siveellisten tunteitten\nlaatu juuri tekee avioliiton niin toivottomaksi, yksipuoliseksi\nlaitokseksi. Kello on kymmenen. Hänen pitäisi piakkoin olla täällä.\nMinun täytyy virkkaa Phipps'ille, etten ole kotona, tulipa kuka\ntahansa. (Lähestyy soitinkelloa.)\n\nPHIPPS\n(Tulee.) Lordi Caversham.\n\nLORDI GORING\nOi, miksi vanhemmat aina ilmestyvät väärällä ajalla? Se on\nvallan erikoinen erehdys luonnossa, luulen mä. (_Lordi Caversham_\ntulee.) Hauskaa nähdä sinua, rakas isä. (Astuu häntä tervehtimään. )\n\nLORDI CAVERSHAM\nOta pois vaippani.\n\nLORDI GORING\nMaksaako se vaivaa tuokion vuoksi, isä?\n\nLORDI CAVERSHAM\nTotta kai se maksaa vaivan, sir. Mikä on mukavin tuoli?\n\nLORDI GORING\nTämä tässä, isä. Sitä tuolia käytän itse, kun minulla on vieraita.\n\nLORDI CAVERSHAM\nKiitos! Eihän ole vetoa, toivon mä, tässä huoneessa?\n\nLORDI GORING\nEi, isä!\n\nLORDI CAVERSHAM\n(Istuutuen.) Hauskaa kuulla. En siedä vetoa, -- en mitään\nvetoa kotona.\n\nLORDI GORING\nVaan joitakin pieniä myrskyjä, isä.\n\nLORDI CAVERSHAM\nOhoh! En ymmärrä, mitä tarkoitat. Tahtoisin vakavasti puhella\nkanssasi, sir.\n\nLORDI GORING\nRakas isä! Tälläkö hetkellä?\n\nLORDI CAVERSHAM\nNiin juuri, sir! Kello on vasta kymmenen. Mitä sinulla on tätä\naikaa vastaan. Minusta on aika erittäin sopiva.\n\nLORDI GORING\nKyllä niin, mutta asia on niin, isä, että tänä päivänä en keskustele\nvakavasti. Pyydän anteeksi, mutta tänään ei ole sellainen päivä.\n\nLORDI CAVERSHAM\nMitä tarkoitat, sir?\n\nLORDI GORING\nHuvikauden aikana, isä, puhun vakavasti ainoastaan joka kuukauden\nensimäisenä tiistaina kello neljästä seitsemään.\n\nLORDI CAVERSHAM\nHyvä! Tee se tiistaina, sir, tee se tiistaina.\n\nLORDI GORING\nMutta isä, tämähän on seitsemän jälkeen, ja lääkärini sanoo,\nettä minä en saa keskustella mitään vakavaa kello seitsemän jälkeen.\nSiitä seuraa, että puhun unissani.\n\nLORDI CAVERSHAM\nPuhut unissasi, sir? Mistä se johtuu? Sinä et ole naimisissa.\n\nLORDI GORING\nEn, isä, en ole naimisissa.\n\nLORDI CAVERSHAM\nHm! Juuri siitä tulin keskustelemaan kanssasi, sir. Hyvänen\naika, kun minä olin sinun ikäisesi, sir, olin ollut kolme kuukautta\nsureva leskimies ja aloin jo kosia sinun ihastuttavaa äitiäsi. Tuhat\ntulimaista, sir, sinun velvollisuutesi on mennä naimisiin. Ethän\naina voi elää huvitusta varten. Jokainen vakavarainen mies on\nnykyään naimisissa. Vanhatpojat eivät enään ole muodissa. He\novat joutavaa joukkoa. Heistä tiedetään liian paljon. Sinun tulee\nottaa vaimo, sir. Katsohan ystävääsi Robert Chilterniä, hän on\ntarttunut rehellisesti kovaan työhön, sekä on järkevissä naimisissa\nhyvän naisen kanssa. Miksi et seuraa häntä, sir. Miksi et ota häntä\nesikuvaksesi?\n\nLORDI GORING\nLuullakseni tulen sen tekemään, isä.\n\nLORDI CAVERSHAM\nToivon, että sen tekisit, sir. Silloin voisin olla onnellinen. Nykyään\nteen äitisi elämän viheliäiseksi sinun tähtesi. Olet sydämetön, sir,\naivan sydämetön.\n\nLORDI GORING\nToivon, että en olisi, isä.\n\nLORDI CAVERSHAM\nJa onhan sinulla jo aika mennä naimisiin. Olet kolmenkymmenenneljän\nvuotias, sir.\n\nLORDI GORING\nAivan niin, isä, mutta minä myönnän olevani vain kolmenkymmenenkahden\n-- kolmenkymmenenyhden ja puolen, kun minulla on täysin hyvä ruusu\nnapinlävessä. Tämä ruusu napinlävessä ei ole -- kyllin yksinkertainen.\n\nLORDI CAVERSHAM\nSanon sinulle, että olet kolmenkymmenenneljän, sir. Ja huoneessasi on\nsitäpaitsi vetoa. Se tekee käytöksesi pahemmaksi. Miksi sanoit minulle,\nettei täällä ole vetoa, sir? Tunnen vetoa, sir, tunnen sitä selvästi.\n\nLORDI GORING\nNiin minäkin tunnen, isä. On hirveä veto. Tulen huomenna\nsinua tapaamaan, isä. Voimme puhella, mistä vain haluat. Anna\nautan yllesi viitan, isä.\n\nLORDI CAVERSHAM\nEi, sir. Olen poikennut tänä iltana määrätyssä tarkoituksessa\nja tahdon nähdä sen toteutuvan, vaikka se maksaisi minun henkeni\ntai sinun. Pane pois viittani, sir.\n\nLORDI GORING\nTietenkin, isä. Mutta menkäämme toiseen huoneeseen. (Soittaa\nkelloa.) Täällä on kamala veto. (Phipps tulee.) Phipps, onko\ntupakkahuoneessa hyvä tuli?\n\nPHIPPS\nKyllä, herra lordi.\n\nLORDI GORING\nTule sinne, isä. Sinä aivastat aivan sydäntäsärkevästi.\n\nLORDI CAVERSHAM\nNiinpä niin, sir, otaksun, että minulla on oikeus aivastaa, milloin\nhaluan.\n\nLORDI GORING\n(Puolustaen.) Aivan niin, isä. Minä vain ilmaisin osanottoa.\n\nLORDI CAVERSHAM\nOh, kirottu osanotto. Tuota lajia tavaraa käytetään nykyään\nsuureksi osaksi liian paljon.\n\nLORDI GORING\nOlen yhtä mieltä kanssanne, isä. Jos maailmassa olisi vähemmän\nosanottoa, niin olisi maailmassa vähemmän murhetta.\n\nLORDI CAVERSHAM\n(Mennen tupakkahuoneeseen päin.) Tuo on otaksuma, sir.\nMinä vihaan otaksumia.\n\nLORDI GORING\nJokainen jonka toinen kohtaa, on otaksuma. Se on sangen\nkiusallista. Se tekee seuran niin silmäänpistäväksi.\n\nLORDI CAVERSHAM\n(Käännähtäen ja katsoen poikaansa tuuheitten kulmakarvojen alta.)\nYmmärrätkö sinä todella aina, mitä sanot, sir?\n\nLORDI GORING\n(Hetken aprikoituaan.) Kyllä, isä, jos kuuntelen tarkkaavasti.\n\nLORDI CAVERSHAM\n(Loukkaantuneesti.) Jos kuuntelet tarkkaavaisesti!... Oikullinen\nnuori penikka! (Menee ryminällä tupakkahuoneeseen. Phipps tulee.)\n\nLORDI GORING\nPhipps, eräs lady tulee tapaamaan minua tänä iltana erityisen\nasian vuoksi. Saata hänet saliin, kun hän saapuu. Ymmärrätkö?\n\nPHIPPS\nKyllä, herra lordi.\n\nLORDI GORING\nSe on mitä tärkein asia, Phipps.\n\nPHIPPS\nYmmärrän, herra lordi.\n\nLORDI GORING\nEi niin ketään saa päästää sisään, ei millään muotoa.\n\nPHIPPS\nYmmärrän, herra lordi. (Ovikello soi.)\n\nLORDI GORING\nAh! Arvattavasti on se tuo lady. Menen itse häntä katsomaan.\n(Juuri kun hän on menossa ovelle, tulee lordi Caversham\ntupakkahuoneesta. )\n\nLORDI CAVERSHAM\nNo, sir! Onko minun odotettava läsnäoloasi?\n\nLORDI GORING\n(Huomattavasti hämmentyneenä.) Hetken päästä, -- isä. Suokaa\nanteeksi! (Lordi Caversham menee takaisin.) Hyvä on. Muista\nohjaustani, Phipps, tuohon huoneeseen.\n\nPHIPPS\nKyllä, herra lordi.\n\n(_Lordi Goring_ menee tupakkahuoneeseen. _Harald_, lakeija\nsaattaa _rouva Cheveleyn_ sisään. Hän on viheriässä, hopealla\nkoristetussa puvussa. Lamia-kukan näköinen. Hänellä on tumma\nsatiiniviitta, juovitettu ruusunkukkaisella silkillä.)\n\nHARALD\nMikä nimi, rouva?\n\nROUVA CHEVELEY\n(Phippsille, joka lähestyy häntä.) Eikö lordi Goring ole täällä?\nMinulle ilmoitettiin, että hän on kotona.\n\nPHIPPS\nHänen ylhäisyytensä on parast'aikaa lordi Cavershamin puheilla,\nmadam. (Silmää kylmästi ja jäykästi Haraldiin, joka heti poistuu.)\n\nROUVA CHEVELEY\n(Itsekseen.) Kuinka kovin lapsenomaista.\n\nPHIPPS\nHänen ylhäisyytensä käski minun pyytää teitä, rouva, olemaan\nystävällinen ja vartomaan häntä salissa. Hänen ylhäisyytensä\ntulee luoksenne sinne.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Ihmettelevästi katsoen.) Odottaako lordi Goring minua?\n\nPHIPPS\nKyllä, rouva.\n\nROUVA CHEVELEY\nOletteko aivan varma?\n\nPHIPPS\nHänen ylhäisyytensä sanoi minulle, että jos eräs lady saapuu,\ntulee minun pyytää häntä vartomaan salissa. (Menee salin oven\nluo ja avaa sen.)\n\nROUVA CHEVELEY\n(Itsekseen.) Kuinka harkitsevaisesti hän tekikään. Odottaa\nodottamatonta osoittaa läpeensä nykyaikaista älyä. (Menee saliin\npäin ja katsoo sinne.) Uh! Kuinka kauhealta näyttää aina poikamiehen\nsali. Minä olen saava tämän kaiken muuttumaan. (Phipps tuo lampun\nkirjoituspöydältä.) En välitä tuosta lampusta. Se on liian kirkas.\nSytyttäkää joitakin kynttilöitä.\n\nPHIPPS\n(Panee lampun takaisin.) Kyllä, rouva.\n\nROUVA CHEVELEY\nToivoakseni kynttilöillä on varsin sopivat varjostimet.\n\nPHIPPS\nMeillä ei ole vielä ollut mitään valittamista niitten suhteen.\n(Menee saliin ja alkaa sytyttää kynttilöitä.)\n\nROUVA CHEVELEY\n(Itsekseen.) Ihmettelen, ketä naista hän tänä iltana odottaa.\nOn hauska yllättää hänet. Miehet ovat aina niin hölmön näköisiä,\nkun heidät yllätetään, ja aina he tulevat yllätetyiksi. (Katselee\nhuonetta ja lähestyy kirjoituspöytää.) Miten mielenkiintoinen huone!\nMiten mielenkiintoinen kuva! On kummaa, millainen mahtanee\nhänen kirjevaihtonsa olla. (Nostelee kirjeitä.) Oi! miten kovin\nmielenkiinnoton kirjevaihto! Laskuja ja kortteja, velkoja ja\nleskirouvia. Kuka maailmassa kirjoittaa hänelle käyttäen\nvaaleanpunaista paperia. Kuinka typerää kirjoittaa vaaleanpunaiselle\npaperille. Se muistuttaa keskiaikaisen lemmentarinan alkamista.\nLemmentarinan ei pitäisi milloinkaan alkaa tunteellisuudella.\nSen pitäisi alkaa järkiperäisyydellä ja päättyä avioehtoon. (Pistää\nkirjeen pois, sitten ottaa sen jälleen.) Tunnen tämän käsialan. Se\non Gertrud Chilternin. Muistan sen selvästi. Kymmenen käskyä\njoka kynänvedossa ja moraalin sääntöjä yli koko sivun. Ihmettä,\nmitähän Gertrud hänelle kirjoittaa? Jotakin pöyristyttävää minusta,\nluulen mä. Kuinka inhoankaan tuota naista. (Lukee.) \"Luotan\nteihin, kaipaan teitä. Tulen luoksenne. Gertrud.\" \"Luotan teihin.\nKaipaan teitä. Tulen luoksenne.\" (Riemun ilme läikähtää hänen\nkasvoilleen. Hän on juuri varastamaisillaan kirjeen, kun Phipps\ntulee sisään.)\n\nPHIPPS\nSalin kynttilät ovat sytytetyt, rouva, kuten määräsitte.\n\nROUVA CHEVELEY\nKiitos! (Nousee nopeaan ja luiskahduttaa kirjeen pöydällä olevan\nsuuren hopeakantisen imupaperisäiliön alle.)\n\nPHIPPS\nToivon, että varjostimet ovat mieleisenne, rouva. Ne ovat sopivimmat,\nmitä meillä on. Samoja käyttää hänen ylhäisyytensä itse pukeutuessaan\npäivällisille.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Hymyillen.) Sitten olen varma, että ne ovat täysin hyvät.\n\nPHIPPS\n(Vakavana.) Kiitos rouva.\n\n(_Rouva Cheveley_ menee saliin. _Phipps_ sulkee oven ja\npoistuu. Sitten ovi avautuu hiljalleen ja _rouva Cheveley_ tulee\nja hiipii vainuten kirjoituspöydän luo. Äkkiä kuuluu ääniä\ntupakkahuoneesta. _Rouva Cheveley_ kalpenee ja pysähtyy. Äänet tulevat\nkovemmiksi ja hän pyörtää takaisin saliin, purren huultaan. _Lordi\nGoring_ ja _lordi Caversham_ tulevat.)\n\nLORDI GORING\n(Vakavasti huomauttaen.) Rakas isä, jos menen naimisiin, varmasti\nteidän tulee sallia minun valita aika, paikka ja henkilö. Erittäinkin\nhenkilö.\n\nLORDI CAVERSHAM\n(Itsepäisesti.) Se on minun asiani, sir. Sinä todennäköisesti\ntekisit hyvin kurjan valinnan. Minun neuvojani siihen tarvitaan,\nei sinun. Siinä on varallisuus kyseessä. Se ei ole tunteen asia. Tunne\ntulee myöhemmin avioliitossa.\n\nLORDI GORING\nAivan niin. Avioelämässä tunne syntyy, kun ihmiset ovat perinpohjin\nsietämättömiä toisilleen, isä eikö niin? (Nostaa _lordi Cavershamin_\nylle viitan.)\n\nLORDI CAVERSHAM\nTietystikin, sir. Tarkoitan, tietysti ei, sir. Sinähän puhut perin\nhassuja tänä iltana. Sanon, että avioliitto on terveen järjen asia.\n\nLORDI GORING\nMutta tervejärkiset naiset ovat niin merkillisen jokapäiväisiä,\nisä, eivätkö olekin? Luonnollisesti juttelen vain kuulopuheen mukaan.\n\nLORDI CAVERSHAM\nEi kenelläkään naisella, olkoonpa jokapäiväinen tai hieno, ole\ntervettä järkeä vähääkään, sir. Järkevyys on meidän sukupuolemme\nerikoisoikeus.\n\nLORDI GORING\n\nAivan niin. Ja me miehet olemme niin itseuhrautuvia, ettemme\nkoskaan käytä sitä, emmekö olekin, isä?\n\nLORDI CAVERSHAM\nMinä käytän sitä. En muuta käytäkään.\n\nLORDI GORING\nNiin sanoo äitinikin.\n\nLORDI CAVERSHAM\nSe on äitisi onnen salaisuus. Sinä olet kovin sydämetön, sir,\nkovin sydämetön.\n\nLORDI GORING\nToivottavasti en, isä. (Menevät ulos. Sitten palaa _lordi Goring_\nnäyttäen hämmästyneeltä _lordi Chilternin_ seurassa.)\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nRakas Arthur, miten mainio onni, että tapasin sinut kynnyksellä!\nPalvelijasi kertoi juuri minulle, että et ole kotona. Kuinka\nerinomaista!\n\nLORDI GORING\nAsia on siten, että minulla on hirveän paljon tehtävää tänä iltana,\nRobert, ja annoin määräyksen, etten olisi kotona, tulkoonpa kuka\ntahansa. Myös isälläni oli samanlainen kylmä vastaanotto. Hän\nvalitti vetoa koko ajan.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nSinun täytyy ottaa minut vastaan, Arthur. Olet parhain ystäväni.\nEhkä sinä huomispäivänä olet minun ainoa ystäväni. Vaimoni\non keksinyt kaiken.\n\nLORDI GORING\nAh! Minä arvasin sen.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Katsoen häneen.) Todellako? Miten?\n\nLORDI GORING\n(Hetken aprikoituaan.) Oi! Yksistään kasvojesi ilmeestä, kun\ntulit sisään. Kuka kertoi hänelle?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nRouva Cheveley itse. Ja nainen, jota rakastan, tietää, että aloin\nurani matalalla, epärehellisellä teolla, että rakensin elämäni häpeän\nhiekalle -- että möin, kuten tavallinen kaupustelija salaisuuden,\njoka oli uskottu minulle kunnian miehenä. Kiitän taivasta, että\npoloinen lordi Radley kuoli, saamatta tietää, kuinka petin häntä.\nKiittäisin jumalaa, jos olisin kuollut ennenkuin jouduin noin kauheasti\nvietellyksi tahi luisuin niin alas. (Peittää kasvonsa käsillään.)\n\nLORDI GORING\n(Hetken vaitiolon perästä.) Oletko kuullut vielä mitään Wienistä,\nsaanut vastausta sähkösanomaasi?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Katsoen ylös.) Kyllä, sain sähkösanoman ensimäiseltä sihteeriltä\ntänä iltana kello 8.\n\nLORDI GORING\nMitä niin?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nEi tiedetä häntä vastaan mitään. Päinvastoin. Hänellä on melko\nkorkea arvoasema seurapiirissä. On eräänlainen julkinen salaisuus,\nettä parooni Arnheim jätti hänelle myötäjäisiksi suurimman osan\nsuunnattomista varoistaan. Paitsi tätä en voi tietää mitään.\n\nLORDI GORING\nEihän hän sitten vain mahtane olla urkkija?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nOi! Urkkijoita ei nykyään tarvita. Niiden ammatti on ohi.\nSanomalehdet sen sijaan tekevät niiden tehtäviä.\n\nLORDI GORING\nJa pauhaavan hyvin ne sen tekevät.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nArthur! Minä läkähdyn janoon. Saanko soittaa jotain juotavaa?\n-- Viiniä tai seltterivettä.\n\nLORDI GORING\nKernaasti. Anna minä soitan. (Soittaa kelloa.)\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nKiitos! En tiedä, mitä tehdä, Arthur, en tiedä, mitä tehdä, ja\nsinä olet ainoa ystäväni. Mutta sinä oletkin ystävä ainoa, johon\nvoin luottaa. Voin luottaa sinuun täydelleen, enkö voikin?\n\n    (Phipps tulee.)\n\nLORDI GORING\nRakas Robert, tietysti. Oi! (Phippsille.) Tuokaa viiniä tai\nseltterivettä.\n\nPHIPPS\nKyllä, herra lordi.\n\nLORDI GORING\nTahdotko suoda minulle anteeksi, Robert? Tarvitsen hetken\nantaakseni hiukan määräyksiä palvelijalleni.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nMielelläni.\n\nLORDI GORING\nKun tuo lady saapuu, sanokaa hänelle, minä en ole odotettavissa\nkotiin tänä iltana. Kertokaa hänelle, että minut on äkkiä kutsuttu\npois kaupungista. Ymmärrättekö?\n\nPHIPPS\nLady on tuossa huoneessa, herra lordi. Te käskitte minut saattamaan\nhänet sinne, herra lordi.\n\nLORDI GORING\nTeitte aivan oikein. (Phipps poistuu.) Mihin sekasotkuun olen\njoutunut! Ei! -- Käsittääkseni olen selviytyvä siitä. Annan hänelle\njotain luettavaa ovesta. Vaikea asia hoitaa, kuitenkin!\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nArthur, sano minulle, mitä minun olisi tehtävä. Elämäni näyttää\ntuhoutuvan. Olen laiva vailla peräsintä tähdettömässä yössä.\n\nLORDI GORING\nRobert, sinä rakastat vaimoasi, eikö niin?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nRakastan häntä enemmän kuin mitään maailmassa. Pidin kunnianhimoa\nsuurena asiana. Se ei ole mitään. Rakkaus on suuri asia maailmassa. Ei\nole muuta kuin rakkaus, ja minä rakastan häntä. Mutta olen häpäisty\nhänen silmissään. Olen alhainen hänen silmissään. Välillämme on nyt\navara kuilu. Hän on saanut minusta selvän.\n\nLORDI GORING\nEikö hän milloinkaan elämässään ole tehnyt jotakin hulluutta\n-- jotakin varomatonta -- että hän antaisi sinulle anteeksi syntisi?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nMinun vaimoni! Ei koskaan! Hän ei tiedä, mitä heikkous tahi kiusaus on.\nMinä olen tomua, kuten muutkin miehet. Hän on aivan toista, ja kuten\nhyvät naiset ovat, säälimätön täydellisyydessään -- kylmä ja ankara\nja armoton. Mutta minä rakastan häntä, Arthur. Olemme lapsettomat,\nja minulla ei ole ketään muuta, jota voisin rakastaa, ketään, joka\nminua rakastaisi. Kenties, jos Jumala olisi antanut meille lapsia, hän\nolisi voinut olla lauhkeampi minulle. Mutta Jumala on antanut meille\nyksinäisen kodin. Ja hän on lävistänyt sydämeni. Elkäämme puhuko siitä.\nOlin raaka häntä kohtaan tänä iltana. Mutta luulen, että kun syntiset\npuhelevat pyhille, ovat he aina raakoja. Sanoin hänelle asioita, jotka\nolivat hirveän tosia, minun puoleltani, minun näkökannaltani, miesten\nnäkökannalta. Mutta elkäämme siitä puhuko.\n\nLORDI GORING\nVaimosi on antava sinulle anteeksi. Kenties tällä hetkellä hän\nantaa sinulle anteeksi. Hän rakastaa sinua Robert. Miksikä hän\nei antaisi anteeksi.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nJumala suokoon sen! Jumala suokoon sen! (Peittää kasvonsa\nkäsillään.) Mutta minulla on enemmänkin sinulle sanottavaa, Arthur.\n\n    (Phipps lähestyy, tuoden juomaa.)\n\nPHIPPS\n(Tarjoaa viiniä ja seltterivettä _sir Robert Chilternille_.)\nViiniä ja seltteriä, sir.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nKiitos.\n\nLORDI GORING\nOvatko ajopelisi täällä, Robert?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nEi, tulin jalkaisin klubilta.\n\nLORDI GORING\nSir Robert ottaa minun rattaani, Phipps.\n\nPHIPPS\nHyvä, herra lordi. (Poistuu.)\n\nLORDI GORING\nRobert! Ethän välitä vaikka lähetän sinut pois?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nArthur! Sinun täytyy sallia minun viipyä viisi minuuttia. Minä\nolen päättänyt mitä tulen tänä iltana tekemään Alahuoneessa.\nKeskustelu Argentinan kanavasta alkaa tänään yhdeltätoista.\n(Tuoli kaatuu salissa.) Mitä se on?\n\nLORDI GORING\nEi mitään.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nKuulin tuolin kaatuvan viereisessä huoneessa. Joku on kuunnellut.\n\nLORDI GORING\nEi, ei! Siellä ei ole niin ketään.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nSiellä on joku. Siellä on valoa huoneessa ja ovi on raollaan. Joku\non kuunnellut elämäni kaiken salaisuuden. Arthur, mitä tämä\ntarkoittaa?\n\nLORDI GORING\nRobert! Sinä olet ärtynyt, hermostunut. Sanon sinulle, siellä\nhuoneessa ei ole ketään. Istu, Robert!\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nVakuutatko sanallasi, että siellä ei ole niin ketään?\n\nLORDI GORING\nKyllä.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nKunniasanallasi? (Istuutuu.)\n\nLORDI GORING\nKyllä.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Nousee.) Arthur, anna itse katson.\n\nLORDI GORING\nEi! Ei!\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nJos siellä ei ole ketään, niin miksi en katsoisi tuohon huoneeseen?\nArthur, sinun täytyy antaa minun mennä tuohon huoneeseen\nrauhoittaakseni itseni. Salli minun tietää, ettei kukaan salakuuntelija\nole kuullut elämäni salaisuutta. Arthur, sinä et käsitä,\nmitä minun on kestettävä.\n\nLORDI GORING\nRobert, tämän täytyy päättyä. Olen sanonut, että siinä huoneessa ei ole\nniin ketään -- se riittää.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Ryntää huoneen ovelle.) Se ei riitä. Minä vaadin päästä siihen\nhuoneeseen. Sanoit, ettei siellä ole ketään, siis mitä syytä sinulla\non minua kieltää.\n\nLORDI GORING\nJumalan tähden, elä mene! Siellä on joku. Joku, jota sinä et\nsaa nähdä.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nAh, minä aavistin sitä!\n\nLORDI GORING\nKiellän sinua menemästä siihen huoneeseen.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nVäisty! Elämäni on pelissä. Ja minä en takaa, kuka siellä on.\nTahdon tietää, kuka se on, jolle olen puhunut elämäni salaisuuden\nja häpeäni. (Lähestyy huonetta.)\n\nLORDI GORING\nTaivas sentään! Hänen oma vaimonsa! (Sir Robert Chiltern\nperäytyy ylenkatseen ja vihan ilme kasvoillaan.)\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nMinkä selityksen voit antaa minulle tuon naisen läsnäolosta täällä?\n\nLORDI GORING\nRobert. Vannon sinulle kunniani kautta, että tuolla naisella\nei ole mitään vihaa sinua vastaan, siitä on hän puhdas ja syytön.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nHän on halpamainen, hävytön olento!\n\nLORDI GORING\nElä sano niin, Robert. Sinun asiassasi hän tuli tänne. Puhdistaakseen\nja pelastaakseen sinut hän tänne tuli. Hän rakastaa sinua\neikä ketään muuta.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nOlet mieletön. Mitä minulla on tekemistä siihen, mitä hän kanssasi\njuonittelee? Pysyköön hän valtiattarenasi! Sovitte kovin\ntoisillenne. Hän turmeltunut ja hävytön -- sinä viekas ystäväksi,\npetollinen yksin vihamieheksi -- --\n\nLORDI GORING\nSe ei ole totta, Robert. Taivaan tähden, se ei ole totta! Hänen\nja sinun läsnäollessasi tahdon selittää kaiken.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nAnna minun mennä, sir. Olet valehdellut kyllin kunniasanaasi\nvastaan. (Menee ulos.)\n\n    (_Lordi Goring_ törmää salin ovelle,\n    kun _rouva Cheveley_ tulee sieltä katsellen säteilevänä ja hyvin\n    huvitettuna.)\n\nROUVA CHEVELEY\n(Ivallisesti kumartaen.) Hyvää iltaa, lordi Goring!\n\nLORDI GORING\nRouva Cheveley! Pyhä taivas! -- Saanko kysyä, mitä te teitte\nsalissani?\n\nROUVA CHEVELEY\nAinoastaan kuuntelin. Minulla on oikein intohimo kuunnella\navaimenlävistä. Niitten läpi kuulee aina niin ihmeellisiä asioita.\n\nLORDI GORING\nTuohan kuulostaa melkein sallimuksen kiusaamiselta.\n\nROUVA CHEVELEY\nOi! Varmaankin sallimus nykyään voi vastustaa kiusausta.\n(Viittaa _lordi Goringia_ riisumaan hänen vaippansa, minkä tämä\ntekee.)\n\nLORDI GORING\nOlen iloinen, että tulitte. Olen antava teille joitakin hyviä ohjeita.\n\nROUVA CHEVELEY\nOi! Pyydän, elkää antako. Naiselle ei tule koskaan antaa mitään\nmuuta kuin mitä hän iltasin voi käyttää puvussaan.\n\nLORDI GORING\nHuomaan, että olette edelleen yhtä siekailematon kuin tapanne\noli aikaisemminkin.\n\nROUVA CHEVELEY\nPaljon enemmän! Olen suuresti kehittynyt. Minulla on ollut\nenemmän kokemusta.\n\nLORDI GORING\nLiian paljon kokemusta vaarallisessa asiassa. Suvaitkaa savuke.\nPuolet Lontoon miellyttävistä naisista tupakoi. Henkilökohtaisesti\nminä pidän enemmän noista toiseen puoleen kuuluvista.\n\nROUVA CHEVELEY\nKiitos. En ensinkään polta. Ompelijattareni ei pitäisi siitä,\nja naisella on ensimäinen velvollisuus elämässä ompelijatarta kohtaan,\neikö olekin? Toista velvollisuutta ei kukaan vielä ole keksinyt.\n\nLORDI GORING\nOlette saapunut tänne myydäksenne minulle Robert Chilternin\nkirjeen, ettekö olekin?\n\nROUVA CHEVELEY\nLuovuttamaan sen ehtoja vastaan. Kuinka sen arvasitte?\n\nLORDI GORING\nKoska ette maininnut asiaa. Onko se mukananne?\n\nROUVA CHEVELEY\n(Istuutuen.) Oi, ei! Hyvin valmistetussa puvussa ei ole taskuja.\n\nLORDI GORING\nMikä on hintanne siitä?\n\nROUVA CHEVELEY\nKuinka tavattoman englantilainen olettekaan. Englantilaiset\nluulevat, että shekkikirja voi ratkaista jokaisen pulmallisen\nkysymyksen elämässä. Kuitenkin, rakas Arthur, minulla on paljon\nenemmän rahaa kuin teillä on ja aivan yhtä paljon kuin mitä Robert\nChiltern omistaa. En minä tahdo rahaa.\n\nLORDI GORING\nMitä te sitten tahdotte, rouva Cheveley?\n\nROUVA CHEVELEY\nMiksi ette kutsu minua Lauraksi?\n\nLORDI GORING\nEn pidä siitä nimestä.\n\nROUVA CHEVELEY\nTeillä oli tapana ihailla sitä.\n\nLORDI GORING\nKyllä, niinpä niinkin! (Rouva Cheveley viittaa häntä istumaan\nviereensä. Hän hymyilee ja istuu.)\n\nROUVA CHEVELEY\nArthur, te rakastitte minua kerran.\n\nLORDI GORING\nKyllä.\n\nROUVA CHEVELEY\nJa pyysitte minua tulemaan vaimoksenne.\n\nLORDI GORING\nSe oli luonnollinen tulos siitä, että teitä rakastin.\n\nROUVA CHEVELEY\nJa te hylkäsitte minut, koska näitte tai sanoitte nähneenne, että\npoloinen vanha lordi Mortlake yritti kovin liehitellä minua Tenbyn\nkasvihuoneella.\n\nLORDI GORING\nMinulla on se käsitys, että lakimieheni sopi tuon asian kanssanne\nerikoisista maksuehdoista, jotka te itse määräsitte.\n\nROUVA CHEVELEY\nSiihen aikaan olin köyhä; te olitte rikas.\n\nLORDI GORING\nAivan niin. Senvuoksipa teeskentelittekin rakastavanne minua.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Kohauttaen olkapäitään.) Poloinen, vanha lordi Mortlake, jolla oli\nvain kaksi keskustelun aihetta, hänen leininsä ja vaimonsa. En koskaan\nollut tarkoin selvillä, kummasta hän puhui. Hän käytti mitä hirveintä\nkieltä niistä molemmista. Niinpä niin, te olitte hyvin yksinkertainen,\nArthur. Eihän lordi Mortlake ollutkaan koskaan minulle enempää\nkuin huvin aihe. Eräs noita äärimmäisen ikäviä huvituksia, joita\ntapaa ainoastaan englantilaisissa maaseututaloissa englantilaisena\nmaaseudun sunnuntaina. En käsittääkseni voi pitää ketään siveellisesti\nvastuunalaisena siitä, mitä hän tekee englantilaisessa maalaistalossa.\n\nLORDI GORING\nNiin, niin. Tunnen paljon ihmisiä, jotka ajattelevat noin.\n\nROUVA CHEVELEY\nRakastan teitä, Arthur.\n\nLORDI GORING\nRakas rouva Cheveley, olette aina ollut aivan liian ovela,\nymmärtääksenne mitään rakkaudesta.\n\nROUVA CHEVELEY\nRakastan teitä. Ja te rakastitte minua. Tiedätte, että rakastitte\nminua, ja rakkaus on ihmeellinen asia. Oletan, että kun mies on\nkerran rakastanut naista, hän tekee kaiken hänen hyväkseen,\npaitsi sitä, että jatkaisi hänen rakastamistaan. (Panee kätensä\nlordi Goringin kädelle.)\n\nLORDI GORING\n(Ottaen pois kätensä, rauhallisesti.) Niinpä kyllä -- paitsi tuota.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Hetken vaitiolon perästä.) Olen väsynyt elämään ulkomailla. Haluan\ntulla takaisin Lontooseen. Haluan saada loistavan kodin täällä. Tahdon\nsaada salongin. Jos vain joku voisi opettaa englantilaisille, miten on\npuhuttava ja irlantilaisille, kuinka on kuunneltava, niin seurapiiri\ntäällä tulisi aivan sivistyneeksi, Sitäpaitsi, olen saavuttanut\nromanttisen ikäasteen. Kun näin teidät viime yönä Chilternien luona,\ntunsin, että olitte ainoa henkilö, josta koskaan olen välittänyt,\njos kenestäkään koskaan olen pitänyt, Arthur. Niinpä siis sen päivän\naamuna, kun te menette kanssani naimisiin, olen antava teille Robert\nChilternin kirjeen. Se on minun tarjontani. Annan teille sen nyt, jos\nlupaatte mennä kanssani naimisiin.\n\nLORDI GORING\nNyt?\n\nROUVA CHEVELEY\n(Hymyillen.) Huomiseen mennessä.\n\nLORDI GORING\nMinä olen teille hyvin paha aviomies.\n\nROUVA CHEVELEY\nEn usko pahoja aviomiehiä olevan. Minulla on ollut kaksi. Ne\novat huvittaneet minua suunnattomasti.\n\nLORDI GORING\nTarkotatte, että te huvititte itseänne suunnattomasti, niinhän?\n\nROUVA CHEVELEY\nMitä te tiedätte avioelämästä?\n\nLORDI GORING\nEn mitään, mutta voin lukea sitä kuin kirjaa.\n\nROUVA CHEVELEY\nMitä kirjaa?\n\nLORDI GORING\n(Nousten.) Numerojen kirjaa.\n\nROUVA CHEVELEY\nOnko mielestänne aivan kaunista, että olette karkea naista kohtaan\nomassa kodissanne.\n\nLORDI GORING\nKun on kysymys hyvin viehättävistä naisista, niin sukupuoli\närsyttää sellaiseen, eikä ole suojana.\n\nROUVA CHEVELEY\nOtaksun, että tuo on tarkotettu kohteliaisuudeksi. Rakas Arthur,\nnaiset eivät koskaan joudu onnettomiksi kohteliaisuuksilla. Miehet\nsensijaan aina. Sellainen on kahden sukupuolen erilaisuus.\n\nLORDI GORING\nNaisia ei voi koskaan millään tehdä onnettomiksi, mikäli minä\nheitä tunnen.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Hetken vaitiolon jälkeen.) Te siis sallitte parhaan ystävänne,\nRobert Chilternin tuhoutua ennemmin kuin menette naimisiin\nsellaisen kanssa, jolla tosiaan on jälellä melkoinen vetovoima.\nLuulin teidän kohonneen korkealle itseuhrautuvaisuuden tasolle,\nArthur. Mielestäni teidän tulisi siellä olla. Ja lopun elämäänne\nvoisitte kuluttaa tarkastelemalla omaa täydellisyyttänne.\n\nLORDI GORING\nOi! Minä teen sitä näinkin. Ja itseuhrautuvaisuus on ominaisuus,\nmikä olisi lailla kiellettävä. Se turmelee ihmiset, joille joku itsensä\nuhraa. He aina antautuvat pahuuteen.\n\nROUVA CHEVELEY\nIkäänkuin mikään voisi turmella Robert Chilternin! Näytätte\nunohtavan, että minä tunnen hänen todellisen luonteensa.\n\nLORDI GORING\nMinkä häntä tunnette, ei ole hänen todellinen luonteensa. Se oli\nmieletön teko, tehty hänen nuoruudessaan, kunniaton, minä myönnän,\nhäpeällinen, minä myönnän, hänen tekemäkseen, minä myönnän, ja\nsentähden -- - se ei ollut hänen todellista luonnettaan.\n\nROUVA CHEVELEY\nKuinka te miehet puolustatte toinen toisianne.\n\nLORDI GORING\nKuinka te naiset soditte toinen toistanne vastaan.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Katkerasti.) Sodin vain yhtä naista vastaan, Gertrud Chilterniä\nvastaan. Vihaan häntä nyt enemmän kuin koskaan.\n\nLORDI GORING\nSiitä syystä olette aiheuttanut hänen elämäänsä todellisen\nmurhenäytelmän, arvelen.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Nyrpistyksellä.) Ah. On olemassa ainoastaan yksi todellinen\nmurhenäytelmä naisen elämässä. Se tosiasia, että hänen entisyytensä on\naina hänen rakastajansa ja tulevaisuutensa pysyväisesti\nhänen aviomiehensä.\n\nLORDI GORING\nLady Chiltern ei tiedä mitään sellaisesta elämästä, mihin te\nviittaatte.\n\nROUVA CHEVELEY\nNainen, jonka hansikkaan numero on seitsemän ja kolmeneljännestä, ei\nmilloinkaan tiedä juuri mitään. Tiedättehän, että Gertrud\non aina pitänyt seitsemän ja kolmeneljänneksen kokoisia. Siinä\non eräs syy, miksi meidän kesken ei koskaan ole ollut mitään\nsiveellistä myötätuntoa. Niinpä niin, Arthur, otaksun, että tämä\nromanttinen välikohtaus voidaan katsoa päättyneeksi. Myönnätte\nkai, että se oli romanttinen, ettekö myönnä? Etuoikeudesta olla\nteidän vaimonne, olin valmis luovuttamaan suuren hinnan, valtiollisen\nurani huippukohdan. Te kieltäydytte. Hyvä on! Jos sir Robert Chiltern\nei kannata minun Argentiinan kanavasuunnitelmaani, paljastan hänet.\nSiinä kaikki.\n\nLORDI GORING\nTe ette saa sitä tehdä. Se olisi halpamaista, julmaa, häpeällistä.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Kohauttaen olkapäitään.) Oi! Elkää käyttäkö suuria sanoja.\nNe merkitsevät niin vähän. Tämä on kauppaneuvottelu. Siinä\nkaikki. Ei hyödytä sekoittaa tunteellisuutta siihen. Minä tarjouduin\nmyymään Robert Chilternille erikoisen esineen. Jollei hän minulle\nmaksa asettamaani hintaa, tulee hän maksamaan maailmalle\nsuuremman hinnan. Tässä ei ole mitään enempää puhelemista. Minun\ntäytyy mennä. Hyvästi. Ettekö anna kättä?\n\nLORDI GORING\nTeille? En! Teidän neuvottelunne Robert Chilternin kanssa saattaa\nolla inhoittavaa kauppaneuvottelua inhoittavana kaupan aikana;\nmutta näytätte unohtaneen, että tulitte tänne tänä iltana puhumaan\nrakkaudesta, te, jonka huulet saastuttavat sanan \"rakkaus\", te, jolle\nse on lujasti sinetöity kirja; menitte tänä iltana erään maailman mitä\njaloimman ja hienoimman naisen kotiin alentamaan hänen miestään hänen\nsilmissään, yrittäen tappaa hänen rakkautensa tätä kohtaan, valaaksenne\nmyrkkyä hänen sydämeensä ja katkeruutta hänen elämäänsä, murtaaksenne\nhänen epäjumalansa ja kenties tuhoten hänen sielunsa. Sitä en voi\nteille antaa anteeksi. Se oli kauheata. Sellaiselle ei ole olemassa\nanteeksiantamusta.\n\nROUVA CHEVELEY\nTeette väärin minua kohtaan. Uskokaa minua, olette aivan\nkohtuuton minulle. En mennyt ensinkään herjaamaan Gertrudia.\nEn aikonut tehdä mitään sellaista, kun menin. Läksin lady Markbyn\nkanssa aivan yksinkertaisesti kysymään, oliko eräs koriste, jalokivi,\njonka kadotin jossakin eilenillalla, löytynyt Chilternien luona.\nEllette usko minua, voitte kysyä lady Markbyltä. Hän on sanova\nteille, että se on totta. Kohtauksen, joka tapahtui lady Markbyn\nmentyä, aiheutti todellakin Gertrud raakuudellaan ja pilkallaan.\nMinä menin, oi, -- jos niin haluatte, hieman ilkeydestä -- mutta\ntodella kysyäkseni, oliko timanttista rintaneulaani löydetty. Sellainen\noli koko asian alku.\n\nLORDI GORING\nTimanttinen simpukkarintaneula, jossa on jalokivikoriste?\n\nROUVA CHEVELEY\nNiin. Kuinka te tiedätte?\n\nLORDI GORING\nKoska se on löytynyt. Totta puhuen, minä itse sen löysin ja\ntyhmästi unhotin sanoa hovimestarille mitään sen johdosta lähtiessäni.\n(Menee kirjoituspöydän luo ja avaa laatikon.) Se on tässä\nlaatikossa. Ei, kas tämä! Se on rintaneula, eikö olekin? (Pitää\nrintaneulaa korkealla.)\n\nROUVA CHEVELEY\nOn. Olen iloinen saadessani sen takaisin. Se oli -- lahja.\n\nLORDI GORING\nTahdotteko pitää sitä?\n\nROUVA CHEVELEY\nTietysti, jos panette sen kiinni. (_Lordi Goring_ pistää äkkiä\nsen hänen ranteensa ympäri.) Mitenkä te sen panette niinkuin\nrannerenkaan? En ensinkään tiennyt, että sitä saattaisi käyttää\nrannerenkaana.\n\nLORDI GORING\nTodellako?\n\nROUVA CHEVELEY\n(Pitäen sievää käsivarttaan ylhäällä.) En. Mutta se näyttää\nminulla varsin hyvältä rannerenkaana, eikö näytäkin?\n\nLORDI GORING\nKyllä; paljon paremmalta kuin viimein nähdessäni.\n\nROUVA CHEVELEY\nMilloin näitte sen viimein?\n\nLORDI GORING\n(Kylmästi.) Oh, kymmenen vuotta sitten lady Berkshirellä,\njolta te sen varastitte.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Säikähtäen.) Mitä tarkoitatte?\n\nLORDI GORING\nTarkoitan, että te varastitte koristeen serkultani, Mary Berkshireltä,\njolle minä sen annoin, kun hän meni naimisiin. Epäluulo\nkohdistui erääseen palvelijaparkaan, joka pantiin pois häpeällä.\nTunsin sen eilen illalla. Päätin, etten sanoisi sen johdosta mitään,\nennenkuin löydän varkaan. Nyt olen löytänyt varkaan ja olen\nkuullut hänen oman tunnustuksensa.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Ravistaen päätään.) Se ei ole totta.\n\nLORDI GORING\nTiedätte sen olevan totta. Sillä varas on tällä hetkellä kirjoitettu\nkasvoihinne.\n\nROUVA CHEVELEY\nKiellän koko asian alusta loppuun. Sanon, etten ole ikinä nähnyt\ntuota kurjaa esinettä, eikä se ole ollut koskaan hallussani. (_Rouva\nCheveley_ yrittää ottaa rannerenkaan kädestään, mutta epäonnistuu.\n_Lordi Goring_ näyttää huvitetulta. _Rouva Cheveleyn_ ohuet sormet\nkiskovat koristetta irti ilman tulosta. Hän päästää kirouksen.)\n\nLORDI GORING\nEsineen varastamisesta on se haitta, rouva Cheveley, että varas\nei milloinkaan tunne, kuinka ihmeellinen varastamansa esine on.\nEtte saa tuota rannerengasta auki, ellette tiedä, missä nasta on.\nJa huomaan, ettette tiedä, missä nasta on. Se on perin vaikea keksiä.\n\nROUVA CHEVELEY\nTe raakalainen! Te pelkuri! (Yrittää jälleen avata säpistä\nrannerengasta, mutta epäonnistuu.)\n\nLORDI GORING\nOi! Elkää käyttäkö suuria sanoja. Ne merkitsevät niin vähän.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Tarttuen jälleen äkillisen raivon vallassa rannerenkaaseen\ntolkuttomasti äännähdellen. Sitten pysähtyy ja katsoo lordi Goringiin.)\nMitä aiotte tehdä?\n\nLORDI GORING\nKäyn soittamaan palvelijaani. Hän on erinomainen palvelija.\nSaapuu aina hetkelleen soitettaessa. Kun hän tulee, käsken hänen\nhakea poliisin.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Vavisten.) Poliisin. Mitä varten?\n\nLORDI GORING\nHuomenna Berkshiret panevat teidät syytteeseen. Sitä varten\ntulee poliisi.\n\nROUVA CHEVELEY\n(On nyt ruumiillisen kauhun vallassa. Hänen kasvonsa ovat vääntyneet.\nSuunsa on vinossa. Naamio on pudonnut hänen kasvoiltaan.\nSillä hetkellä häntä on kamala katsella.) Elkää sitä tehkö. Olen\ntekevä mitä ikinä tahdotte. Mitä ikinä maailmassa te haluatte.\n\nLORDI GORING\nAntakaa minulle Robert Chilternin kirje.\n\nROUVA CHEVELEY\nSeis! Seis! Antakaa minulle ajattelun aikaa.\n\nLORDI GORING\nAntakaa minulle Robert Chilternin kirje!\n\nROUVA CHEVELEY\nMinulla ei ole sitä mukanani. Annan sen teille huomenna.\n\nLORDI GORING\nTiedätte, että valehtelette. Antakaa se heti. (_Rouva Cheveley_ ottaa\nkirjeen esiin ja ojentaa sen hänelle. On hirveän kalpea.)\nTämäkö se on?\n\nROUVA CHEVELEY\n(Käheällä äänellä.) Niin.\n\nLORDI GORING\n(Ottaa kirjeen, tutkii sitä, huokaa ja polttaa sen lampulla.) Niin\nhyvin puetuksi naiseksi, rouva Cheveley, on teillä hetkittäin\nihastuttavan terve järki. Minä onnittelen teitä.\n\nROUVA CHEVELEY\n(Huomaa lady Chilternin kirjeen, jonka kuori juuri pistää esiin\nimupaperisalkun alta.) Olkaa hyvä, antakaa minulle vettä.\n\nLORDI GORING\nMielelläni. (Menee huoneen nurkkaan ja kaataa lasin vettä. Hänen\nollessaan selin rouva Cheveleyhin, ottaa tämä salaa lady Chilternin\nkirjeen. Kun lordi Goring palaa lasin kanssa, niin hän kieltäytyy\nsiitä eleellä.)\n\nROUVA CHEVELEY\nKiitän! Tahdotteko auttaa vaipan ylleni?\n\nLORDI GORING\nMielelläni. (Panee vaipan hänen ylleen.)\n\nROUVA CHEVELEY\nKiitos! En koskaan enään yritä tehdä kiusaa Robert Chilternille.\n\nLORDI GORING\nOnneksi teillä ei ole tilaisuutta siihen, rouva Cheveley.\n\nROUVA CHEVELEY\nNiinpä kyllä, mutta vaikka minulla olisi tilaisuutta, en sitä\ntekisi. Päinvastoin tulen tekemään hänelle suuren palveluksen.\n\nLORDI GORING\nSe on suuremmoista kuulla. Se on parannus.\n\nROUVA CHEVELEY\nNiin on. En voi olla osoittamatta kunnian miehelle, niin arvokkaalle\nenglantilaiselle kunnianmiehelle, että häntä häpeällisesti\npetetään ja niin -- -- --\n\nLORDI GORING\nMitä nyt?\n\nROUVA CHEVELEY\nPaljastan, että jollakin tavoin Gertrud Chilternin sanat ja tunnustus\novat osuneet minun taskuuni.\n\nLORDI GORING\nMitä tarkoitatte?\n\nROUVA CHEVELEY\n(Katkeran ivallisella äänellä.) Tarkoitan, että lähetän Robert\nChilternille sen rakkauskirjeen, jonka hänen vaimonsa kirjoitti\ntänä iltana.\n\nLORDI GORING\nRakkauskirjeen?\n\nROUVA CHEVELEY\n(Nauraen.) \"Kaipaan teitä, luotan teihin, tulen luoksenne.\nGertrud.\"\n\nLORDI GORING\n(Hypähtää kirjoituspöydän luo ja ottaa kirjekuoren huomaten sen\ntyhjäksi sekä pyörähtää ympäri.) Te kurja nainen, täytyykö teidän\naina varastaa? Antakaa kirje minulle takaisin. Otan sen väkisten.\nTe ette poistu huoneestani, ennenkuin olen sen saanut. (Syöksee\n_rouva Cheveleytä_ kohti, mutta tämä heti painaa sähkökelloa,\njoka on pöydällä. Kello pärisee räikeästi ja _Phipps_ saapuu.)\n\nROUVA CHEVELEY\n(Hetken vaitiolon jälkeen.) Lordi Goring vain soitti, että saattaisitte\nminut ulos. Hyvää yötä, lordi Goring. (Menee ulos _Phippsin_\nsaattamana. Kasvoillaan loistaa ivariemu. Silmänsä ovat iloiset.\nHän näyttää nuortuneelta. Hänen viimeinen silmänluontinsa on\nkuin nopea nuoli. _Lordi Goring_ puree huuliaan ja sytyttää\nsavukkeen.)\n\nVÄLIVERHO.\n\n\n\n\nNELJÄS NÄYTÖS.\n\n\nNäyttämö: Sama kuin toisessa näytöksessä.\n(_Lordi Goring_ seisoo lieden edessä kädet taskuissa. Hän\nnäyttää hyvin tuskaiselta.)\n\nLORDI GORING\n(ottaen esiin taskukellonsa, silmää sitä ja painaa sähkökelloa.)\nOn kovin kiusallista. En voi löytää tässä huoneessa ketään, jota\nvoisi puhutella. Ja minulla on mielenkiintoisia tietoja kukkuramäärä.\nOlen kuin viimeinen painos \"Niitä näitä\". (Palvelija lähestyy.)\n\nJAMES\nSir Robert on ulkoasiain virastossa, herra lordi.\n\nLORDI GORING\nEikö lady Chiltern ole vielä alhaalla?\n\nJAMES\nHänen armonsa ei ole vielä lähtenyt huoneestaan. Neiti Chiltern\non juuri tullut ratsastamasta.\n\nLORDI GORING\n(Itsekseen.) Ah. Se on jotakin.\n\nJAMES\nLordi Caversham on odottanut jonkun aikaa kirjastossa sir\nRobertia. Sanoin hänelle, että teidän ylhäisyytenne on täällä.\n\nLORDI GORING\nKiitos. Tahdotteko ystävällisesti sanoa hänelle, että olen mennyt.\n\nJAMES\n(Kumartaen.) Kyllä sanon, herra lordi. (Poistuu.)\n\nLORDI GORING\nTodellakaan en halua tavata isääni kolmeen päivään. Se on liikaa\njännitystä mille pojalle tahansa. Toivon herran tähden, että hän ei\ntulisi. Isien ei pitäisi olla nähtävissä eikä kuuluvissa. Se on ainoa\noikea perhe-elämän edellytys. Äitien laita on toisin. Äidit ovat\nkultaisia. (Heittäytyy tuolille, ottaa esiin paperin alkaen sitä\nlukea.)\n\nLORDI CAVERSHAM\n(Tulee.) Hyvä! Sir, mitä teet täällä? Tuhlaat aikaasi kuten\ntavallista, luulen?\n\nLORDI GORING\n(Heittää pois paperin ja nousee.) Rakas isä, kun joku vastaa\nvierailuun, tapahtuu se siinä tarkoituksessa, että hän hukkaa toisten\nihmisten aikaa, eikä omaansa.\n\nLORDI CAVERSHAM\nOletko miettinyt, mitä puhuin sinulle eilen illalla.\n\nLORDI GORING\nEn ole ajatellut mitään.\n\nLORDI CAVERSHAM\nAnna sanasi, että menet naimisiin.\n\nLORDI GORING\n(Miellyttävästi.) En vielä, mutta toivoakseni ennen puolipäivällistä.\n\nLORDI CAVERSHAM\n(Terävästi.) Voit saada lykkäystä päivälliseen asti, jos se on\nsinulle mukavampaa.\n\nLORDI GORING\nKiitän kauheasti, mutta mieluummin kihlaudun ennen puolipäivällistä.\n\nLORDI CAVERSHAM\nHm! En koskaan tiedä, milloin sinä olet vakavissasi ja milloin et.\n\nLORDI GORING\nEn minäkään tiedä, isä.\n\n    (Hetken vaitiolo.)\n\nLORDI CAVERSHAM\nOtaksun, että olet lukenut \"The Times'ia\" tänä aamuna.\n\nLORDI GORING\n(Vilkkaasti.) \"The Times'ia\"? Tosiaankaan en. Luen vain \"The\nMorning Post'ia\". Ainoa, mitä tarvitsee tietää nykyaikaisesta\nelämästä, on se, missä herttuattaret ovat; kaikki muu on perin\nturmiollista.\n\nLORDI CAVERSHAM\nSinä tarkoitat, ettet ole lukenut \"The Timesin\" johtavaa artikkelia\nRobert Chilternin urasta?\n\nLORDI GORING\nTaivas varjelkoon! En. Mitä siinä sanotaan?\n\nLORDI CAVERSHAM\nMitäpä siinä pitäisi sanoa, sir? Tietenkin kaikenlaista suosittelevaa.\nChilternin puhe viime yönä Argentiinan kanavan suunnitelmasta oli\nhienoimpia kaunopuheisuuden näytteitä, mitä koskaan on pidetty\nAlahuoneessa sitten Canningin esiintymistä.\n\nLORDI GORING\n-- Ah! En ole koskaan kuullut Canningista. En ole liioin halunnutkaan.\nJa -- ja puolsiko Chiltern suunnitelmaa?\n\nLORDI CAVERSHAM\nPuolsiko sitä, sir? Kuinka vähän häntä tunnet! Johan nyt, hän paljasti\nsen perusteellisesti sekä koko nykyaikaisen finanssipolitiikan\njärjestelmän. Tämä puhe on käännekohta hänen urallaan, kuten \"The\nTimes\" painostaa. Sinun pitäisi lukea tuo artikkeli, sir. (Avaa\n\"The Timesin\".) \"Sir Robert Chiltern ... huomattavin nuorista\nvaltiomiehistämme... Loistava kaunopuhuja... Tahraton ura... Hyvin\ntunnettu luonteen rehellisyydestä... Edustaa parhainta englantilaisessa\njulkisessa elämässä... Ylevä vastakohta ulkomaiden politikoitsijain\nniin yleiselle höllälle moraalille.\" Sellaista ei koskaan sinusta tulla\nsanomaan, sir.\n\nLORDI GORING\nVilpittömästi toivon, että ei, isä. Kuitenkin olen hyvilläni siitä,\nmitä te kerroitte Robertista, täydellisesti hyvilläni. Näkyy, että\nhänellä on rohkeutta.\n\nLORDI CAVERSHAM\nHänellä on enemmän kuin rohkeutta, sir, hänellä on neroa.\n\nLORDI GORING\nAh! Minä pidän rohkeuden parempana. Se ei ole niin yleistä\nnykyään, kuin nerokkuus on.\n\nLORDI CAVERSHAM\nToivon että menisit Parlamenttiin.\n\nLORDI GORING\nRakas isä, vain ihmiset, jotka ovat hyvin hölmön näköisiä, menevät aina\nAlahuoneeseen ja ainoastaan ihmiset, jotka ovat hölmöjä\nniinikään menestyvät siellä.\n\nLORDI CAVERSHAM\nMiksi et yritä tehdä jotakin hyödyllistä elämässä?\n\nLORDI GORING\nOlen aivan liian nuori.\n\nLORDI CAVERSHAM\n(Itsepäisesti.) Vihaan tuota nuoruudella teeskentelyä, sir. Se\non suureksi osaksi liian yleistä nykyään.\n\nLORDI GORING\nNuoruus ei ole teeskentelyä. Nuoruus on taidetta.\n\nLORDI CAVERSHAM\nMiksi et kosi tuota somaa neiti Chilterniä?\n\nLORDI GORING\nOlen hyvin hermostuneessa mielentilassa, etenkin tänä aamuna.\n\nLORDI CAVERSHAM\nEn otaksu olevan vähintäkään mahdollisuutta, että hän hyväksyisi\nsinut.\n\nLORDI GORING\nEn tiedä, kuinka on vedonlyönnin laita nykyään.\n\nLORDI CAVERSHAM\nJos hän ottaisi sinut, olisi hän hienoin hupsu Englannissa.\n\nLORDI GORING\nSellaisen juuri haluaisin naida. Läpeensä järkevä vaimo alentaisi\nminut täydelliseen idiotismin tilaan vähemmässä kuin kuudessa\nkuukaudessa.\n\nLORDI CAVERSHAM\nSinä et ansaitse häntä, sir.\n\nLORDI GORING\nRakas isä, jos me miehet naisimme sellaisia naisia, joita ansaitsemme,\nniin olisi elämämme kovin kurjaa.\n\nMABEL CHILTERN\n(Tulee.) Oi! Kuinka voitte, lordi Caversham! Toivon, että\nlady Caversham voi aivan hyvin.\n\nLORDI CAVERSHAM\nLady Caversham voi kuten tavallisesti, kuten tavallisesti.\n\nLORDI GORING\nHyvää päivää, neiti Mabel.\n\nMABEL CHILTERN\n(Ei ole huomaavinaan lordi Goringia, ja kääntyy erikoisesti lordi\nCavershamiin. ) Ja lady Cavershamin _hatut_ ... ovatko ne vihdoin\nhyvässä voinnissa?\n\nLORDI CAVERSHAM\nNe ovat vakavasti jälleen sairastuneet, ikävä sanoakseni.\n\nLORDI GORING\nHyvää päivää, neiti Mabel!\n\nMABEL CHILTERN\n(Lordi Cavershamille.) Toivon ettei tarvittaisi leikkausta.\n\nLORDI CAVERSHAM\n(Hymyillen hänen nenäkkyydelleen.) Jos niin olisi, täytyy meidän\nantaa lady Cavershamille nukutusainetta. Muussa tapauksessa\nhän ei koskaan suostuisi sallimaan, että höyheneenkään koskettaisiin.\n\nLORDI GORING\n(Lisääntyvällä korostuksella.) Hyvää päivää, neiti Mabel!\n\nMABEL CHILTERN\n(Kääntyen ympäri, teeskennellen ihmettelyä.) Oi! Oletteko te\ntäällä? Tietenkin ymmärrätte, että rikottuanne sopimuksen, en\nkoskaan enää puhu kanssanne.\n\nLORDI GORING\nOi! Pyydän, elkää sanoko sellaista. Te olette Lontoossa ainoa\nhenkilö, jonka todella haluan kuuntelevan puhettani.\n\nMABEL CHILTERN\nLordi Goring, en koskaan usko ainoaakaan sanaa, minkä te tai\nminä sanomme toisillemme.\n\nLORDI CAVERSHAM\nTe olette aivan oikeassa, rakkaani, aivan oikeassa ... ainakin\nmikäli se koskee häntä, minä tarkoitan.\n\nMABEL CHILTERN\nLuuletteko, että te mahdollisesti voisitte saada poikanne käyttäytymään\nvähän enemmän sopivaisuuden mukaan? Aivan kun vaihteeksi.\n\nLORDI CAVERSHAM\nMinun täytyy valittaa, neiti Chiltern, että minulla ei ole mitään\nvaikutusta poikaani. Toivon, että minulla olisi. Jos minulla sitä\nolisi, tiedän mitä panisin hänet tekemään.\n\nMABEL CHILTERN\nPelkään, että hän on noita kauhean heikkoja luonteita, jotka\neivät ole vaikutuksille alttiita.\n\nLORDI CAVERSHAM\nHän on hyvin sydämetön, hyvin sydämetön.\n\nLORDI GORING\nMinusta näyttää, että olen hieman haittana täällä.\n\nMABEL CHILTERN\nTeidän sopii hyvin olla haittana ja tietää, mitä ihmiset teistä\nsanovat takanapäin.\n\nLORDI GORING\nEn vähääkään halua tietää, mitä ihmiset sanovat minusta selän\ntakana. Se tekee minut aivan liian itserakkaaksi.\n\nLORDI CAVERSHAM\nTämän jälkeen, rakkaani, minun todella täytyy sanoa teille\nhyvästit.\n\nMABEL CHILTERN\nOi! Toivon, ettette jätä minua yksinäni lordi Goringin kanssa.\nVarsinkaan tällaisena varhaisena aamuhetkenä.\n\nLORDI CAVERSHAM\nPelkään etten voi ottaa häntä mukaani Downing-kadulle. Nyt\nei ole pääministerin päivä, jolloin on yksityisten vastaanotto.\n(Pudistaa Mabel Chilternin kättä, ottaa hattunsa ja sauvansa sekä\nmenee ulos; poistuessaan silmää vihaisesti lordi Goringiin.)\n\nMABEL CHILTERN\n(Ottaa ruusuja ja alkaa järjestämään niitä maljaan pöydällä.)\nIhmiset, jotka eivät pidä kiinni sopimuksestaan puistossa, ovat\nkamalia.\n\nLORDI GORING\nInhoittavia.\n\nMABEL CHILTERN\nOlen iloinen, että myönnätte sen. Mutta soisin, ettette näyttäisi\nolevanne niin hyvillänne siitä.\n\nLORDI GORING\nEn voi auttaa sitä. Näytän aina iloiselta, kun olen teidän seurassanne.\n\nMABEL CHILTERN\n(Surullisesti.) Sitten luulen, että minun velvollisuuteni on jäädä\nseuraanne.\n\nLORDI GORING\nTietenkin on.\n\nMABEL CHILTERN\nNo hyvä, minun velvollisuuteni on sellainen asia, jota en koskaan\ntee -- periaatteen vuoksi. Se aina painaa minua. Niinpä pelkään,\nminun täytyy jättää teidät.\n\nLORDI GORING\nPyydän, elkää, neiti Mabel. Minulla on jotakin hyvin tärkeää\nsanottavaa teille.\n\nMABEL CHILTERN\n(Ihastuneesti.) Oi! Onko se kosinta?\n\nLORDI GORING\n(Jonkin verran nolostuen.) Niinpä niin, kyllä, se on -- minun\ntäytyy sanoa, se on.\n\nMABEL CHILTERN\n(Näyttäen iloiselta.) Olen niin iloinen. Se on toinen tänään.\n\nLORDI GORING\n(Loukkaantuneesti.) Toinen tänään? Kuka itserakas aasi on\nollut kyllin tunkeileva uskaltaakseen kosia teitä ennenkuin minä\nolin tehnyt kosintani.\n\nMABEL CHILTERN\nTommy Trafford tietysti. Tänään on yksi Tommyn kosimispäiviä.\nHän aina kosii tiistaina ja torstaina huvikauden aikana.\n\nLORDI GORING\nEttehän vastannut myöntävästi, toivon?\n\nMABEL CHILTERN\nMinä pidän sääntönä, etten koskaan vastaa myöntävästi Tommylle.\nSiitä syystä hän jatkaakin kosintaansa. Kuitenkin, kun te ette\npoikennut tänään aamupäivällä, olin vähällä suostua. Siitä olisi\ntullut oivallinen läksy sekä hänelle että teille, jos sen olisin\ntehnyt. Se olisi opettanut teille molemmille parempia tapoja.\n\nLORDI GORING\nOi, kiusallinen Tommy Trafford! Tommy on yksinkertainen,\npikku aasi. Rakastan teitä.\n\nMABEL CHILTERN\nTiedän sen. Ja mielestäni teidän olisi tullut ilmoittaa se aikaisemmin.\nOlen varma, että olen antanut teille kosolta tilaisuuksia.\n\nLORDI GORING\nMabel, olkaa vakava. Pyydän olkaa vakava.\n\nMABEL CHILTERN\nAh, se on asia, jonka mies aina sanoo tytölle ennenkuin hän on\nmennyt hänen kanssaan naimisiin. Hän ei sano sitä koskaan perästä\npäin.\n\nLORDI GORING\n(Ottaen häntä kädestä.) Mabel, olen sanonut teille, että rakastan\nteitä. Ettekö voi hieman osoittaa minulle vastarakkautta?\n\nMABEL CHILTERN\nArthur, sinä yksinkertainen. Jos sinä tiedät mitään ... jostakin\nmitä et ... niin sinä tietäisit, että jumaloin sinua. Jokainen\nLontoossa tietää sen paitsi sinä. Sehän on julkinen skandaali, millä\ntavoin sinua rakastan. Olen viimeisenä kuutena kuukautena käynyt\nja kertonut koko seurapiirille, että jumaloin sinua. Ihmettelen,\nettä keksitte jotakin minulle sanottavaa. Minulla ei ole mitään\ntahtoa. Ainakin olen niin onnellinen, että aivan varmasti en tunne\nitseäni.\n\nLORDI GORING\n(Tempaa hänet syleilyynsä ja suutelee häntä. Seuraa lyhyt autuas\nhetki.) Rakas! Tiedätkös, pelkäsin kauheasti saavani rukkaset.\n\nMABEL CHILTERN\n(Katsoen häneen.) Mutta ethän ole vielä koskaan saanut rukkasia, ethän\nArthur? En voi kuvitella, että kukaan vastustaisi sinua.\n\nLORDI GORING\n(Suudeltuaan häntä jälleen.) Tietenkään en ole tarpeeksi hyvä\nsinulle, Mabel.\n\nMABEL CHILTERN\n(Painautuen likelle häntä.) Olen niin iloinen, kultani. Pelkäsin,\nettä sinä olisit...\n\nLORDI GORING\n(Hiukan mietittyään.) Minä olen... olen vähän yli kolmekymmentä.\n\nMABEL CHILTERN\nRakas! Sinä näytät viikkoja nuoremmalta.\n\nLORDI GORING\n(Innostuneesti.) Kuinka herttaista, että niin sanot!... Ja\nvilpittömästi kerron sinulle, että olen kauhean ylimielinen.\n\nMABEL CHILTERN\nMutta niinhän minäkin olen, Arthur. Niinpä sovimme varmasti\nyhteen. Ja nyt minun on mentävä katsomaan Gertrudia.\n\nLORDI GORING\nTäytyykö sinun tosiaan? (Suutelee häntä.)\n\nMABEL CHILTERN\nKyllä.\n\nLORDI GORING\nSitten sano hänelle, että tahtoisin erikseen puhua hänen kanssaan.\nOlen kaiken aamua odottanut täällä nähdäkseni joko häntä tai Robertia.\n\nMABEL CHILTERN\nTarkoitatko sanoa, ettet tullutkaan tänne erikoisesti minua\ntavaksesi?\n\nLORDI GORING\n(Riemuiten.) Ei, se oli neronleimaus.\n\nMABEL CHILTERN\nEnsimmäinen sinulla.\n\nLORDI GORING\n(Päättäväisesti.) Minun viimeiseni.\n\nMABEL CHILTERN\nSe on hauskaa kuulla. Nyt elä hievahda. Olen takaisin viiden\nminuutin perästä. Eläkä lankea mihinkään kiusaukseen poissa\nollessani.\n\nLORDI GORING\nRakas Mabel, kun sinä olet poissa, ei minulla ole ketään. Tulen\nhirveän riippuvaiseksi sinusta.\n\nLADY CHILTERN\n(Tulee.) Hyvää huomenta, rakas! Kuinka sievän näköinen olet!\n\nMABEL CHILTERN\nKuinka kalpealta sinä näytätkään, Gertrud! Se pukee sinua.\n\nLADY CHILTERN\nHyvää huomenta, lordi Goring.\n\nLORDI GORING\n(Kumartaen.) Hyvää huomenta, lady Chiltern.\n\nMABEL CHILTERN\n(Erikseen lordi Goringille.) Olen kasvihuoneella toisen palmupuun\nalla vasemmalta.\n\nLORDI GORING\nToisen vasemmalta?\n\nMABEL CHILTERN\n(Näyttäen veitikkamaisen kummastuneelta.) Niin, tavanmukainen palmupuu.\n(Heittää hänelle lady Chilternin huomaamatta lentosuukkosen ja menee\nulos.)\n\nLORDI GORING\nLady Chiltern, minulla on erittäin paljon hyviä uutisia teille\nkerrottavana. Rouva Cheveley luovutti minulle eilen illalla\nRobertin kirjeen ja minä poltin sen. Robert on turvassa.\n\nLADY CHILTERN\n(Vaipuen sohvalle.) Turvassa! Olen siitä niin iloinen. Miten\nhyvä ystävä olette hänelle ... meille.\n\nLORDI GORING\nNyt on vain yksi henkilö, jonka voi sanoa olevan vaarassa.\n\nLADY CHILTERN\nKuka se on?\n\nLORDI GORING\n(Istuen hänen viereensä.) Te itse.\n\nLADY CHILTERN\nMinä! Vaarassa? Mitä tarkoitatte?\n\nLORDI GORING\nVaarassa on liian suuri sana. Sitä sanaa ei minun olisi pitänyt\nkäyttää. Mutta myönnän, että minulla on kerrottavana teille\njotakin, joka tuottaa teille mielipahaa ja joka minua kauheasti\nsurettaa. Eilen illalla kirjoititte minulle hyvin kauniin, naisellisen\nkirjeen, kysyen apuani. Te kirjoititte minulle kuten vanhalle\nystävälle, eräälle miehenne vanhimmista ystävistä. Rouva Cheveley\nvarasti tuon kirjeen huoneestani.\n\nLADY CHILTERN\nJospa niinkin, mitä se häntä hyödyttää? Miksi hän ei voisi sitä\npitää.\n\nLORDI GORING\n(Nousten.) Lady Chiltern, tahdon olla aivan avomielinen teille.\nRouva Cheveley on keksinyt erikoisen tulkinnan tuon kirjeen\nsuhteen ja aikoo lähettää sen miehellenne.\n\nLADY CHILTERN\nMutta minkä selityksen hän sen johdosta voisi sepittää?...\nOi, ei sellaista, ei sellaista! Jos minä surussa ja toivoen apuanne,\nluottaen teihin ilmoitin tulevani luoksenne -- että neuvoisitte\nminua ... tukisitte minua. Oi, onko niinkin katalia naisia kuin tuo...?\nJa hän aikoo lähettää sen miehelleni? Kertokaa minulle, mitä\ntapahtui. Kertokaa miten tuo kaikki tapahtui.\n\nLORDI GORING\nRouva Cheveley oli pujahtanut kirjastoni viereiseen huoneeseen\ntietämättäni. Luulin että henkilö, joka odotti tuossa huoneessa\nminun tapaamistani, olitte te itse. Robert tuli odottamatta. Tuoli\ntai jokin muu kaatui siinä huoneessa. Hän ryntäsi sisään ja kohtasi\nrouva Cheveleyn. Oli hirveä kohtaus välillämme. Minä yhä luulin,\nettä siellä olitte te. Robert läksi vihoissaan. Ja loppu kaikesta oli,\nettä rouva Cheveley sai haltuunsa kirjeenne -- -- hän sen varasti,\nmilloin ja miten, en tiedä.\n\nLADY CHILTERN\nMitä oli kello, kun tuo tapahtui?\n\nLORDI GORING\nKello puoli yksitoista. Ja nyt ehdotan, että me kerromme heti\nkoko asian Robertille.\n\nLADY CHILTERN\n(Katsoen häneen pelästyksellä, joka kuvastaa kauhua.) Te haluatte minun\nkertovan Robertille, että rouva, jota te odotitte, ei ollut rouva\nCheveley, vaan minä itse. Ja että luulitte minun olevan piiloutuneena\nkotinne huoneeseen kello puoli yksitoista yöllä. Tahdotteko, että\nkertoisin hänelle sellaista?\n\nLORDI GORING\nAjattelen, että olisi parempi, jos hän saisi tietää täyden toden.\n\nLADY CHILTERN\n(Nousten.) Oi, en saata, en saata!\n\nLORDI GORING\nSaanko minä sen tehdä.\n\nLADY CHILTERN\nEi.\n\nLORDI GORING\n(Surullisesti.) Olette väärässä, lady Chiltern.\n\nLADY CHILTERN\nEi. Tuo kirje on siepattava pois. Siinä kaikki. Mutta kuinka\nvoin sen tehdä. Kirjeitä tulee hänelle joka hetki päivässä. Hänen\nsihteerinsä avaavat ne ja antavat hänelle. En uskalla pyytää\npalvelijoita tuomaan minulle hänen kirjeitään. Se olisi sopimatonta.\nOi! Miksi ette sano minulle, mitä tehdä.\n\nLORDI GORING\nPyydän, olkaa levollinen, lady Chiltern ja vastatkaa kysymyksiin, jotka\nteen teille. Sanoitte, että hänen sihteerinsä avaavat hänen kirjeensä.\n\nLADY CHILTERN\nNiin kyllä.\n\nLORDI GORING\nKuka on hänen luonaan tänään? Onko herra Trafford?\n\nLADY CHILTERN\nEi. Herra Montford, luulen mä.\n\nLORDI GORING\nVoitteko luottaa häneen?\n\nLADY CHILTERN\n(Epätoivon ilmeellä.) Oi! Kuinka voin tietää?\n\nLORDI GORING\nTekisikö hän, mitä pyydätte, tekisikö?\n\nLADY CHILTERN\nLuulen niin.\n\nLORDI GORING\nKirjeenne oli kirjoitettu vaaleanpunaiselle paperille. Hän saattaisi\ntuntea sen lukematta, saattaisiko? Väristä ehkä?\n\nLADY CHILTERN\nOtaksun niin.\n\nLORDI GORING\nOnko hän talossa nyt?\n\nLADY CHILTERN\nOn.\n\nLORDI GORING\nSitten tahdon itse mennä häntä tapaamaan ja kertoa, että erityinen\nkirje, kirjoitettu vaaleanpunaiselle paperille on tulossa\nRobertille tänään ja ettei hänen tule sitä millään muotoa saada.\n(Menee ovelle ja avaa sen.) Oi! Robert on rapuissa tulossa, tuo\nkirje kädessään. Hän on jo sen saanut.\n\nLADY CHILTERN\n(Tuskan huudolla.) Oi! Olette pelastanut hänen henkensä,\nmitä olette minulle tehnyt?\n\nROBERT CHILTERN\n(Lähestyy. Hänellä on kädessään kirje, jota lukee. Hän tulee\nvaimoaan vastaan huomaamatta lordi Goringin läsnäoloa.) \"Kaipaan\nteitä. Luotan teihin. Tulen luoksenne. Gertrud.\" Oi! Rakkaani!\nOnko tämä totta? Sinä todellakin luotat minuun ja kaipaat minua.\nJos on sillälailla, niin on minun asiani tulla sinun luoksesi eikä\nsinun asiasi kirjoittaa tulostasi minun luokseni. Tämä sinun kirjeesi,\nGertrud, saattaa minut tuntemaan, että ei mikään, mitä maailma\nmahtaneekin tehdä, voi vahingoittaa minua nyt. Kaipaatko minua,\nGertrud? (Lordi Goring, jota Robert Chiltern ei huomaa, tekee\nanovan merkin lady Chilternille, että tämä sopeutuisi tilanteeseen\nja hyväksyisi sir Robertin erehdyksen.)\n\nLADY CHILTERN\nKaipaan.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nLuotatko sinä minuun?\n\nLADY CHILTERN\nLuotan.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nAh. Miksi et sinä lisännyt, että sinä rakastat minua?\n\nLADY CHILTERN\n(Ottaen häntä kädestä.) Koska rakastin sinua. (_Lordi Goring_\nmenee kasvihuoneeseen.)\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Suutelee häntä.) Gertrud, sinä et tiedä, mitä tunnen. Kun\nMontford ojensi minulle kirjeen pöydän yli -- hän oli sen avannut\nerehdyksessä luullakseni, silmäämättä kirjekuoren käsialaa -- ja\nminä luin sen, oi! En välittänyt, mikä häpeä tai rangaistus odottaisi\nminua, ajattelin vain, että sinä vielä rakastat minua.\n\nLADY CHILTERN\nSinua ei odota mikään onnettomuus, mikään julkinen häpeä.\nRouva Cheveley on luovuttanut lordi Goringille hallussaan olleen\nasiapaperin, ja tämä on sen hävittänyt.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nOletko siitä varma, Gertrud?\n\nLADY CHILTERN\nKyllä, lordi Goring kertoi sen juuri minulle.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nSitten olen turvassa! Oi! Miten ihmeellinen asia on olla turvassa.\nKaksi päivää olen ollut kauhun vallassa. Nyt olen suojattu.\nKuinka Arthur hävitti kirjeeni? Kerro minulle!\n\nLADY CHILTERN\nHän poltti sen.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nToivon, että olisin nähnyt tuon nuoruuden syntini palavan poroksi.\nKuinka moni mies nykyajan elämässä soisi näkevänsä menneisyytensä\npalavan valkoiseksi poroksi silmäinsä edessä. Onko Arthur yhä täällä?\n\nLADY CHILTERN\nKyllä, hän on kasvihuoneessa.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nOlen nyt niin iloinen, että pidin tuon puheen viime yönä Alahuoneessa,\nniin iloinen. Tein sen ajatellen, että julkinen häväistys\nvoisi olla tuloksena. Mutta niin ei käynytkään.\n\nLADY CHILTERN\nJulkinen kunnioitus on ollut seurauksena.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nNiin luulen. Pelkään sitä melkein. Vaikka olenkin turvattu\nilmitulolta, vaikka kaikki yritykset minua vastaan ovat tuhoutuneet,\nniin luulen Gertrud, luulen että minun pitäisi vetäytyä pois julkisesta\nelämästä. (Katsoo tuskaisesti vaimoaan.)\n\nLADY CHILTERN\n(Innolla.) Oi, kyllä, Robert, sinun tulisi tehdä se. Sinun\nvelvollisuutesi on tehdä se.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nSe on suuri luovutus.\n\nLADY CHILTERN\nEi, se on suuri voitto.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Kävelee edestakaisin huolestuneen näköisenä. Tulee sitten vaimonsa luo\nja kietoo käsivartensa tämän hartioiden ympäri.) Ja sinä\ntulisit onnelliseksi eläen jossakin yksinäsi kanssani, ulkomailla\nkenties, eli maalla kaukana Lontoosta, syrjässä julkisesta elämästä?\nEtkö tuntisi mitään kaipausta?\n\nLADY CHILTERN\nOi, en mitään Robert.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Surullisesti.) Entä kunnianhimosi minun puolestani? Sinulla\noli tapana olla kunnianhimoinen vuokseni.\n\nLADY CHILTERN\nOi! Kunnianhimoni! Minulla ei ole nyt mitään muuta kuin toivo,\nettä me kaksi rakastaisimme toisiamme. Juuri kunnianhimosi\njohti sinut harhaan. Elkäämme puhuko kunnianhimosta. (Lordi\nGoring palaa kasvihuoneesta näyttäen itsekseen hyvin iloiselta ja on\npuvussaan kokonaan uusia buttonhole, jonka joku on tehnyt hänelle.)\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Mennen häntä vastaan.) Arthur, minun tulee kiittää sinua siitä,\nmitä olet tehnyt puolestani. En tiedä, miten voin sen palkita.\n(Pudistaa hänen kättään.)\n\nLORDI GORING\nRakas veikko, tahdon sen heti sanoa. Tällä hetkellä ... tavallisen\npalmupuun alla ... tarkoitan kasvihuoneessa.\n\nMASON\n(Tulee.) Lordi Caversham.\n\nLORDI GORING\nTuo ihailtava isäni tosiaan pitää tapana tulla saapuville vääränä\nhetkenä. Hän on siinä hyvin sydämetön, hyvin sydämetön kerrassaan.\n(Lordi Caversham tulee. Mason poistuu.)\n\nLORDI CAVERSHAM\nHyvää päivää, lady Chiltern! Onnittelen teitä mitä lämpimimmin,\nChiltern, loistavasta puheestanne eilen illalla. Erosin juuri\npääministeristä ja te saatte vapaana olevan paikan ministeristössä.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Ilon ja riemun ilme katseessaan.) Paikan ministeristössä?\n\nLORDI CAVERSHAM\nNiin, tässä on pääministerin kirje. (Ojentaa kirjeen.)\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Ottaa kirjeen ja lukee sitä.) Paikka ministeristössä!\n\nLORDI CAVERSHAM\nVarmasti, ja te hyvin sen myös ansaitsette. Te olette tuonut nykyiseen\nvaltiolliseen elämään sitä, mitä me niin paljon tarvitsemme -- ylevän\nluonteen, korkean moraalisen sävyn, yleviä periaatteita. (Lordi\nGoringille.) Tuota kaikkea ei ole sinulla, sir, eikä tule koskaan\nolemaan.\n\nLORDI GORING\nEn pidä periaatteista, isä. Minusta ovat ennakkoluulot parempia.\n(_Sir Robert Chiltern_ on suostumaisillaan pääministerin tarjoukseen,\nkun huomaa vaimonsa katsovan häneen kirkkain, vilpittömin\nsilmin. Silloin hän käsittää, että suostuminen on mahdotonta.)\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nEn voi suostua tähän tarjoukseen, lordi Caversham. Olen päättänyt evätä\nsen.\n\nLORDI CAVERSHAM\nEvätä sen, sir!\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nAikomukseni on heti erota julkisesta elämästä.\n\nLORDI CAVERSHAM\n(Tuskitellen.) Evätä paikka ministeristössä ja väistyä pois julkisesta\nelämästä? En ole kuullut sellaista kirottua moskaa koko\nelämäni aikana. Pyydän teiltä anteeksi, lady Chiltern. Chiltern,\npyydän anteeksi. (Lordi Goringille.) Elä virnistä tuolla tavoin, sir.\n\nLORDI GORING\nEn, isä.\n\nLORDI CAVERSHAM\nLady Chiltern, olette järkevä nainen, Lontoon järkevin nainen,\njärkevin nainen, mitä tunnen. Tahdotteko olla ystävällinen ja\nestää miehenne tekemästä sellaista ... puhumasta sellaista...\nTahdotteko olla ystävällinen ja tehdä sen, lady Chiltern?\n\nLADY CHILTERN\nMielestäni mieheni päätös on oikea, lordi Caversham. Hyväksyn\nsen.\n\nLORDI CAVERSHAM\nTe hyväksytte sen? Voi taivas!\n\nLADY CHILTERN\n(Ottaen miestään kädestä.) Minä ihailen häntä siitä. Ihailen\nhäntä suunnattomasti siitä. En ole koskaan ennen ihaillut häntä\nniin paljon. Hän on hienompi kuin mitä koskaan hänestä ajattelin.\n(Sir Robert Chilternille.) Menethän kirjoittamaan kirjeesi\npääministerille, menethän? Elä epäröi sen suhteen, Robert.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Katkeralla sävyllä.) Luulen, että on parasta kirjoittaa se heti.\nSellaista uhria ei voi uudistaa. Pyydän anteeksi lordi Caversham,\nettä poistun hetkiseksi.\n\nLADY CHILTERN\nTulenhan kanssasi, Robert, vai kuinka?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nTule vain, Gertrud.\n\n    (Lady Chiltern menee hänen kerallaan.)\n\nLORDI CAVERSHAM\nMitä on tapahtunut tässä perheessä? Jotain on täällä hullusti,\näsh. (Tarttuen otsaansa.) Heikkopäisyyttä! Perinnöllisyyttä,\nluulen. Ja vielä molemmat. Vaimo niinkuin mieskin. Hyvin surullista.\nHyvin surullista todellakin! Eikä ole mikään vanha perhe.\nEn voi sitä ymmärtää.\n\nLORDI GORING\nEi se ole heikkopäisyyttä, isä, vakuutan teille.\n\nLORDI CAVERSHAM\nMitä se sitten on, sir?\n\nLORDI GORING\n(Hetken arveltuaan.) Niinpä niin, se on sitä, mitä meidän päivinämme\nkutsutaan korkeaksi moraalin asteeksi, isä. Siinä kaikki.\n\nLORDI CAVERSHAM\nVihaan noita uusia äsken keksittyjä nimityksiä. Samanlaista\ntapasimme me viisikymmentä vuotta sitten kutsua heikkopäisyydeksi. En\nviivy tässä talossa kauvemmin.\n\nLORDI GORING\n(Ottaen häntä käsivarresta.) Oi! Tulkaahan juuri tänne hetkeksi,\nisä. Kolmas palmupuu vasemmalla, tavallinen palmupuu.\n\nLORDI CAVERSHAM\nMitä, sir?\n\nLORDI GORING\nSuokaa anteeksi, isä. Minä unohdin. Kasvihuoneessa isä --\nkasvihuoneessa on joku, joka haluaa puhella kanssanne.\n\nLORDI CAVERSHAM\nMistä, sir?\n\nLORDI GORING\nMinusta, isä.\n\nLORDI CAVERSHAM\n(Virnistäen.) Siitä aiheesta ei paljoakaan kaunopuheisuutta synny.\n\nLORDI GORING\nEi, isä, mutta tuo lady on minun kaltaiseni. Hän ei muutoinkaan\nsuuresti välitä kaunopuheisuudesta. Se on hänen mielestään liikanaista\nmelua. (_Lordi Caversham_ menee kasvihuoneeseen. Lady Chiltern tulee.)\n\nLORDI GORING\nLady Chiltern miksi pelaatte rouva Cheveleyn korteilla?\n\nLADY CHILTERN\n(Hämmästyen.) En teitä ymmärrä.\n\nLORDI GORING\nRouva Cheveley teki yrityksen tuhotakseen miehenne joko poistamalla\nhänet julkisuudesta tahi pakoittamalla hänet valitsemaan\nhäpeällisen kannan. Viimemainitusta murhenäytelmästä te hänet\npelastitte. Edellämainittuun häntä nyt johdatte. Miksi tekisitte\nhänelle sen vääryyden, jota rouva Cheveleyn ei onnistunut, vaikka\nyritti?\n\nLADY CHILTERN\nLordi Goring.\n\nLORDI GORING\n(Kooten voimansa suureen ponnistukseen näytellen keikarin takana\npiilevää filosoofia.) Lady Chiltern, sallikaa minun. Kirjoititte\nminulle eilen illalla kirjeen, jossa sanoitte luottavanne minuun\nja toivovanne apuani. Nyt on hetki, jolloin todella tarvitsette\napuani, nyt on aika, jolloin teidän tulee luottaa minuun, luottaa\nminun neuvooni ja arvosteluuni. Te rakastatte Robertia. Ette\nhalua surmata hänen rakkauttaan teihin. Millainen asema tulee\nhänellä olemaan, jos te riistätte häneltä hänen kunnianhimonsa\nhedelmät, jos te otatte hänet suuren valtiollisen uran loistosta, jos\nte suljette julkisen elämän ovet hänen edestään, jos te tuomitsette\nhänet karille ajautuneen hedelmättömyyteen, hänet, joka oli luotu\nvoittokulkuun ja menestykseen. Naiset eivät ole tarkoitetut\ntuomitsemaan meitä, vaan antamaan anteeksi silloin kun tarvitsemme\nanteeksiantamusta. Anteeksianto, eikä rangaistus, on heidän\ntehtävänsä. Minkätähden kurittaisitte häntä vitsalla rikoksen\nvuoksi, joka on tehty nuoruudessa ennenkuin hän tunsi teitä, ennenkuin\nhän tunsi itseään? Miehen elämällä on suurempi merkitys kuin naisen.\nSillä on laajemmat saavutukset, avarampi liikunta-ala ja suuremmat\nkiihottimet. Naisen elämä pyörii tunteiden kehässä. Miehen elämä\nliikkuu älyn piirissä. Elkää tehkö sellaista hirveätä erehdystä, lady\nChiltern. Nainen, joka kykenee pysyttämään miehen rakkauden ja osoittaa\nhänelle vastarakkautta, on tehnyt kaiken, mitä maailma naiselta toivoo\ntai mitä sen pitäisi toivoa.\n\nLADY CHILTERN\n(Hämmentyneenä ja epäröiden.) Mutta miehenihän itse tahtoo\nvetäytyä pois julkisuudesta. Hän tuntee, että se on hänen\nvelvollisuutensa. Hän juuri ensimäiseksi niin sanoi.\n\nLORDI GORING\nEnnenkuin Robert menettäisi teidän rakkautenne, tekisi hän\nmitä tahansa, katkaisisi koko uransa, kuten hän nyt on tekemäisillään.\nHän on tekemäisillään teidän vuoksenne kauhean uhrauksen.\nNoudattakaa neuvoani, lady Chiltern ja elkää hyväksykö niin suurta\nuhrausta. Jos niin teette, saatte elämässänne sen katkerasti katua.\nMe miehet ja naiset emme ole luodut hyväksymään sellaisia uhrauksia\ntoinen toiseltamme. Me emme ole niiden arvoiset. Sitäpaitsi Robertia on\nkyllin rangaistu.\n\nLADY CHILTERN\nMeitä molempia on rangaistu. Asetin hänet liian korkealle.\n\nLORDI GORING\n(Syvä tunne äänessään.) Elkää siitä syystä asettako häntä liian\nmatalalle. Jos hän on pudonnut alttariltaan, elkää sysätkö häntä\nliejuun. Uraltaan suistuminen olisi Robertille samaa kuin häpeän\nlieju. Valta on hänen intohimonsa. Hän menettäisi kaiken, myös\nkyvyn rakastaa teitä. Miehenne elämä on tällä hetkellä käsissänne,\nmiehenne rakkaus on käsissänne. Elkää turmelko häneltä molempia.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Tulee.) Gertrud, tässä on kirjeeni luonnos. Luenko sen sinulle?\n\nLADY CHILTERN\nAnna katson sitä. (Sir Robert Chiltern ojentaa hänelle kirjeen.\nHän lukee sen ja sitten intohimoisin ilmein repii sen.)\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nMitä teet?\n\nLADY CHILTERN\nMiehen elämällä on suurempi merkitys kuin naisen. Sillä on laajemmat\nsaavutukset, avarampi liikunta-ala, suuremmat kiihottimet. Meidän\nelämämme pyörii tunteiden kehässä. Miehen elämä liikkuu älyn alueella.\nOlen juuri tämän oppinut ja paljon muuta sen ohella lordi Goringilta.\nJa minä en tahdo turmella sinulta elämääsi enkä nähdä, että sinä sen\nturmelisit uhraten minun vuokseni -- tarpeettomasti uhraten.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nGertrud! Gertrud!\n\nLADY CHILTERN\nTe voitte hairahtua. Miehet helposti hairahtuvat. Ja minä\nannan anteeksi. Tällä tavoin nainen auttaa maailman menoa.\nNäen sen nyt.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Suuren liikutuksen valtaamana syleilee häntä.) Vaimoni! Vaimoni!\n(Lordi Goringille.) Arthur, näyttää siltä, että minä aina joudun\nsinulle kiitollisuuden velkaan.\n\nLORDI GORING\nOi, ei rakas Robert. Olet kiitollisuuden velassa lady Chilternille,\net minulle!\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nOlen sinulle paljosta kiitollisuuden velassa. Ja nyt kerro, mitä\nolit minulta kysymäisilläsi juuri kun lordi Caversham tuli sisään.\n\nLORDI GORING\nRobert, olet siskosi holhooja, ja toivon suostumustasi siihen,\nettä menen hänen kanssaan avioliittoon. Siinä kaikki.\n\nLADY CHILTERN\nOi, olen niin iloinen! Olen niin iloinen! (Pudistaa lordi Goringin\nkättä.)\n\nLORDI GORING\nKiitän teitä lady Chiltern.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Hämmästyneen näköisenä.) Sisareni sinun vaimoksesi?\n\nLORDI GORING\nAivan niin.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Puhuen vakuuttavan lujasti.) Arthur, olen hyvin pahoillani,\nmutta se ei voi tulla kysymykseen. Minun on ajateltava Mabelin\ntulevaista onnea. Enkä usko, että hänen onnensa olisi turvattu\nsinun käsissäsi. En voi suostua hänen uhraamiseensa.\n\nLORDI GORING\nUhraamiseen?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nNiin, täydelliseen uhraamiseen. Rakkaudeton avioliitto on hirveä.\nMutta eräs seikka on pahempi kuin kokonaan rakkaudeton avioliitto.\nAvioliitto, jossa on rakkautta mutta vain toisen puolelta,\nuskollisuutta, mutta vain toisen puolelta, antautumusta mutta\nvain toisen puolelta ja jossa toinen noista kahdesta sydämestä\nvarmasti tulee murtumaan.\n\nLORDI GORING\nMutta minä rakastan Mabelia. Ei kenelläkään toisella naisella\nole sijaa minun elämässäni.\n\nLADY CHILTERN\nRobert, jos he rakastavat toinen toistaan, miksi he eivät menisi\nnaimisiin.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nArthur ei voi hankkia Mabelille sitä rakkautta, minkä tämä\nansaitsee.\n\nLORDI GORING\nMikä syy sinulla on noin sanoa?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Hetken vaitiolon perästä.) Vaaditko sinä todella, että minä sen\nsanon sinulle.\n\nLORDI GORING\nTietysti vaadin.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nKuten haluat. Kun olin luonasi eilen illalla, tapasin rouva Cheveleyn\npiilottautuneena huoneissasi. Oli kello kymmenen ja yhdentoista\nvälillä yöllä. En tahdo sanoa mitään enempää. Sinun suhteesi rouva\nCheveleyhin -- kuten eilen illalla sanoin -- ei vähääkään liikuta\nminua. Hänen harjoittamansa lumous sinuun näkyy uusiintuneen. Puhuit\nminulle eilen illalla hänestä kuten puhtaasta ja tahrattomasta\nnaisesta, jota arvostat ja kunnioitat. Olkoon niin. Mutta minä en voi\nluovuttaa sisareni elämää sinun käsiisi. Tekisin siinä väärin. Se olisi\noikeudetonta, kunniattoman oikeudetonta häntä kohtaan.\n\nLORDI GORING\nMinulla ei ole mitään enempää sanottavaa.\n\nLADY CHILTERN\nRobert, ei se ollut rouva Cheveley, jota lordi Goring odotti eilen\nillalla.\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nEi rouva Cheveley! Kuka se sitten oli?\n\nLORDI GORING\nLady Chiltern.\n\nLADY CHILTERN\nSe oli oma vaimosi. Robert, eilen iltapäivällä sanoi lordi Goring\nminulle, että jos milloin tahansa minulla olisi murhe, niin voisin\ntulla hänen luokseen apua saamaan, koska hän on meidän vanhin\nja parhain ystävämme. Myöhemmin, tuon kamalan kohtauksen\njälkeen tässä huoneessa kirjoitin hänelle, sanoen, että luotan häneen,\nettä tarvitsen häntä ja että olin tulossa hänen luokseen apua ja\nneuvoa saamaan. (Sir Robert Chiltern ottaa kirjeen taskustaan.)\nAivan niin, tuon kirjeen. Kuitenkaan en mennyt lordi Goringin\nluo. Tunsin, että apu voi vain lähteä meistä itsestämme. Ylpeys\nsai minut näin ajattelemaan. Rouva Cheveley meni. Hän varasti\nkirjeeni ja lähetti sen nimettömänä sinulle tänä aamuna, että\nluulisit... Oi, Robert, en voi sanoa, mitä hän toivoi sinun luulevan...\n\nSIR ROBERT CHILTERN\nMitä! Olenko pudonnut niin alas sinun silmissäsi, että arvelit\nminun hetkeäkään voivan epäillä sinun hyvyyttäsi. Gertrud,\nGertrud, sinä olet minulle kaikkien hyväin asiain mielikuva, eikä\nkoskaan voi synti sinua koskettaa. Arthur, voit mennä Mabelin\nluokse ja toivon teille parhainta onnea. Oi, pysähdy hetkeksi.\nTämän kirjeen alussa ei ole mitään nimeä. Tuo loistava rouva\nCheveley ei näytä sitä hoksanneen. Siinä tulisi olla nimi.\n\nLADY CHILTERN\nAnna kirjoitan sinun nimesi. Sinuun luotan ja sinua tarvitsen.\nSinua enkä ketään muuta.\n\nLORDI GORING\nNiin, tosiaankin lady Chiltern, luulen, että saisin takaisin oman\nkirjeeni!\n\nLADY CHILTERN\n(Hymyillen.) Ei, te saatte Mabelin. (Ottaa kirjeen ja kirjoittaa\nsiihen miehensä nimen.)\n\nLORDI GORING\nHyvä on, toivon että Mabel ei ole muuttanut mieltään. On lähes\nkaksikymmentä minuuttia siitä kun hänet viimeksi näin. (Mabel\nChiltern ja lordi Caversham lähestyvät.)\n\nMABEL CHILTERN\nLordi Goring, mielestäni isäsi seura on elähdyttävämpää kuin\nsinun. Tulevaisuudessa puhun ainoastaan lordi Cavershamille ja\naina tuon tunnetun palmupuun alla.\n\nLORDI GORING\nRakkaani. (Suutelee häntä.)\n\nLORDI CAVERSHAM\n(Aikalailla nolostuneena.) Mitä tuo tarkoittaa, sir? Ethän\ntarkoittane sanoa, että tämä viehättävä, viisas nuori lady on ollut\nniin hupsu ja suostunut sinuun.\n\nLORDI GORING\nTietenkin, isä! Ja Chiltern on ollut viisas kylläkin myöntyäkseen\nottamaan paikan ministeristössä.\n\nLORDI CAVERSHAM\nOlen hyvin iloinen kuullessani tätä Chiltern ... onnittelen teitä,\nsir. Jollei maa joudu radikaalien tai veijarien haltuun, saamme\nteistä kerta vielä pääministerin... (_Mason_ tulee.)\n\nMASON\nAamiainen on katettu, arvoisa lady. (Poistuu.)\n\nMABEL CHILTERN\nJäättehän aamiaiselle, lordi Caversham, ettekö jääkin?\n\nLORDI CAVERSHAM\nMielihyvin, ja sen perästä saatan Chilternin Downing-kadulle.\nTeillä on edessänne suuri tulevaisuus. Toivoisin, että voisin sanoa\nsamaa sinusta, sir! (Lordi Goringiin päin.) Mutta sinun urasi\ntulee olemaan kokonaan kotoinen.\n\nLORDI GORING\nNiin, isä, minä pidän kotielämää parempana.\n\nLORDI CAVERSHAM\nJa jos et ole tälle nuorelle ladylle ihanneaviomies, niin myyn\nsinut shillingin hinnasta.\n\nMABEL CHILTERN\nIhanneaviomies! Oi! Enpä luule, että minä siitä pitäisin. Se\nkuulostaa joltakin, mitä tavataan tulevassa maailmassa.\n\nLORDI CAVERSHAM\nMinkälaiseksi toivotte hänen sitten tulevan?\n\nMABEL CHILTERN\nHän saa tulla millaiseksi haluaa. Ainoa, mitä toivon, on, että\nminä tulisin hänelle -- -- tulisin -- oi, kelpo vaimoksi hänelle.\n\nLORDI CAVERSHAM\nAnnan sanani, että tuossa on melko paljon tervettä järkeä, lady\nChiltern. (Kaikki poistuvat paitsi Robert Chiltern. Hän vaipuu tuolille\najatuksiinsa syventyneenä. Hetken ajan kuluttua lady Chiltern\npalaa häntä hakemaan.)\n\nLADY CHILTERN\n(Kallistuneena tuolin selkänojaa vastaan.) Tuletko Robert?\n\nSIR ROBERT CHILTERN\n(Ottaen häntä kädestä.) Gertrud, rakastatko minua tai onko\nse pelkkää sääliä?\n\nLADY CHILTERN\n(Suutelee häntä.) Rakastan, Robert. Rakastan ja ainoastaan\nrakastan. Meille molemmille alkaa uusi elämä.\n\nVÄLIVERHO.\n\n\n\n"]