[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fFJmJtXmq19-LYTcml8uIwibX2L5WId5BxU2k252Brao":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":20,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":23,"gutenbergSummary":26,"gutenbergTranslators":27,"gutenbergDownloadCount":28,"aiDescription":29,"preamble":30,"content":31},775,"Jussi ja Lassi","Jotuni, Maria",1880,1943,"775-jotuni-maria-jussi-ja-lassi","775__Jotuni_Maria__Jussi_ja_Lassi",null,"lastenkirja",[],[],"fi",1921,10490,56630,false,47093,[22],"Finnish fiction -- 20th century",[24,25],"Children & Young Adult Reading","Novels","\"Jussi ja Lassi\" by Maria Jotuni is a children's novel written in the early 20th century. The story revolves around two young boys, Jussi and Lassi, who are exploring the world around them before they start school. The book captures their innocent conversations and imaginative play, reflecting their youthful perceptions of life and society.   The opening of the narrative introduces Jussi and Lassi, aged seven and six respectively, as they engage in discussions about their lives, memories of rural life, and reflections on the rules imposed by adults. Their conversations reveal a mixture of curiosity and rebellion against the constraints placed upon them by society. As they reminisce about their carefree childhood and discuss the nature of morality and the expectations from 'grown-ups,' we see their innocence contrasted with hints of a deeper understanding of the world, including the complexities of adult relationships and the implications of war and peace. Their playful banter not only provides humor but also invites readers to reflect on how children perceive the rules and contradictions of adult life. (This is an automatically generated summary.)",[],209,"Teos koostuu piirrelmistä, jotka kuvaavat 6–8-vuotiaiden poikien elämää, leikkejä ja vilkasta ajatusmaailmaa. Lyhyet kertomukset pohjautuvat lasten omiin puheisiin ja pohdintoihin, joissa ihmetellään aikuisten asettamia kieltoja ja maailmanmenoa.","Maria Jotunin 'Jussi ja Lassi' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 775.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","JUSSI JA LASSI\n\nKirj.\n\nMaria Jotuni\n\n\n\nWSOY, Porvoo, 1921.\n\n\n\n\n\n\n\"Jussi ja Lassi\" sisältää piirrelmiä lasten elämästä, suoranaisia\npoimintoja heidän omista jutteluistaan, kun samalla tapahtuva leikki ja\nliikehtiminen on jätetty kuvaamatta. Lasten omien lauseiden avulla on\nkoetettu saada esille heidän orastelevia ajatuksiansa ja nopeasti\nläikehtiviä kuvitelmiansa tuolla levottomalla heräämis- ja\nulottelemiskaudella (6-8 v.), jolloin ei vielä säännöllinen työ eikä\nulkoa omistetut opit paljon kangista heidän ajatustansa. Houkutella\nnäkyville heitä, sellaisena yrityksenä pyytävät seuraavat vaatimattomat\nsivut olla.\n\n                                                      M. J.\n\n\n\n\nOli kaksi pientä poikaa, Jussi ja Lassi, jotka eivät olleet koulussa\nvielä. Jussi oli seitsemän, Lassi kuuden vuoden vanha.\n\nHeidän päivänsä kuluivat niinkuin poikien tavallisesti siinä iässä.\nVähän he lukivat ja kirjoittivat kotona, mutta enimmäkseen he leikkivät\nja telmivät. Luulenpa, etteivät he olleet maailman vallattomimpia\npoikia, mutta luulenpa, etteivät olleet kilteimpiäkään. Ei, eivät he\nkilteimpiä kuitenkaan olleet.\n\nHe näet olivat jostakin saaneet sellaisen käsityksen tahi uskon, että\ntämä maailma olisi ollut aika soma, ihan mukiinmenevä maailma juuri\nsellaisena kuin he sen näkivät, ellei suurten taholta esteitä olisi\nollut. Se olisi ollut aika hyvä telmimispaikka kaikkine laitoksineen ja\nvehkeineen. Kaikki paikat houkuttelivat, nuo sähköpylväät, nuo\nkaturännit, nuo portaitten kaidepuut, monenlaiset huonekalut, joiden\njuhlallisempia tarkoituksia he eivät käsittäneet.\n\nMutta oli se yksi suuri vika maailmassa. Oli kiellettyä kaikki, mikä\nhoukutteli. Telmiä ei saanut. Vaikka olisi voinut telmiä tunnit,\npäivät, vuodet, ei, sadatkin vuodet, uupumatta, koskaan kyllästymättä.\nJäsenet sitä tahtoivat. Ne tahtoivat huiskia ja kokeilla, pää tahtoi\nolla alhaalla, jalat ylhäällä, kädet jalkoina ja jalat käsinä.\n\nMutta ne olivat sitten keksineet, nuo aikaihmiset, että jokaisella\nlapsella piti olla äiti ja isä, jotka vartioitsivat lapsiansa. Se oli\nse keksintö, joka oli harmillisin, vaikka se ei muuten ollut huono\nkeksintö.\n\nMutta ikäväksi ne tahtoivat tehdä maailman, nuo suuret. Kävellä aina\nkahdella jalalla, ei heittäytyä koskaan maahan, ei nauraa, vaikka koko\nmaailma oli naurunaihetta täynnä ja vaikka itse maakin oli välistä\nhaljeta pelkästä naurusta.\n\nOikeastaan hauskasti oli luotu maailma, kun oli elukkamaailma ja oli\nihmismaailma. Elukat eivät olleet arvokkaita eikä niitä kehitetty.\nIhmiset olivat arvokkaita, ja niitä aina vain kehitettiin. Mutta elukat\nolivat oikeastaan hauskempia. Niille voi jutella vaikka mitä, ja\nvarmaan ne enemmän tajusivat kuin mitä ihmiset luulivat. Ja elukat\neivät koskaan lapsia toruneet. Niin, ja elukoita kun oli vaikka\nminkälaisia.\n\n\"Hei, maailma, hei\", miten siinä oli oikeastaan hauska olla.\n\nSe oli pallo näet tämä maailma, ja se pyöri itsekin vimmatusti aina.\nIhmekö, jos sen pojat pyörivät. Se oli pallo, sanoi isä, ja kaipa isä\nsen tiesi. \"Hei, pallo vain.\" Kukahan oli heittänyt sen pallon\nkädestänsä pyörimään. Mutta suuri oli heittäjäkin silloin. Ja siinä\npallossa oli sodat ja tykit ja koneet ja kaikki, eri mantereet ja\nkansat, siinä tapahtui kehitys ja kaikki muut suuret asiat, siinä eli\nmonet eri maailmat, eläinten maailma, lasten maailma ja aikaihmisten\neli jättiläisten maailma.\n\n\n\n\nI.\n\n\n\"Kun nyt on jätetty nuoruus ja vapaus ja ruvettu lukemaan ja\nkirjoittamaan kotona, on tietysti parasta, ettei muistele entistä\nelämää, vaan alottaa ihan uuden elämän samalla\", sanoi Jussi Lassille\neräänä päivänä.\n\n\"Mutta minä muistelen entistä elämää aina\", sanoi Lassi.\n\n\"Muistelen sitten minäkin\", sanoi Jussi. \"Muistelen maallaoloa, lehmiä\nja hevosia.\"\n\n\"Ja lampaita ja sikoja.\"\n\n\"Ja muistelen talvielämää, lumilinnoja, kelkkamäkeä, jouluaikoja ja\nlumisotia\", jatkoi Jussi.\n\n\"Ja kaikkia ystäviä, Mailia ja Tyttiä ja Väinöä ja Juliaa\", sanoi\nLassi.\n\n\"Kyllä elämä ennen oli toista.\"\n\n\"Oli.\"\n\n\"Vaan nyt täytyy kehittyä vain.\"\n\n\"Mitähän varten\", kysyi Lassi.\n\n\"Että oppii ihmisiksi, sitävarten\", sanoi Jussi.\n\n\"Vaan miten oppii ihmisiksi?\"\n\n\"Siten, että on aina vakava, ei naura enää eikä koske huonekaluihin.\"\n\n\"Niin.\"\n\n\"Ei kaada niitä, ei tee torneja niistä enää.\"\n\n\"Ei saa tehdä.\"\n\n\"Eikä hypi eikä heitä kuperkeikkaa sohvalla.\"\n\n\"Eikä ryömi elukkana.\"\n\n\"Eikä kuluta sukanpolvia. Sitä eivät aikaihmiset siedä.\"\n\n\"Ei. Ei mitään tehdä milloinkaan, se on kiltteys. Olla vain. Ja mennä\nkouluun ensi syksynä.\"\n\n\"Kyllä ennen oli toista\", sanoi Jussi. \"'Hairale' sanottiin, kun mäessä\nmentiin. Se oli riemu!\"\n\n\"Ja 'kankelo' sanottiin, ja silloin oli vielä suurempi riemu, kun\nhyppyrissä kaaduttiin. Niin hairale se kankelo ennen aina.\"\n\n\"Ja niin kankelo se hairale.\"\n\n\"Ja muistatko, kun pesät lumesta laitettiin ja karhuina oltiin?\"\n\n\"Hairale.\"\n\n\"Ja ihmiset ennen olivat parempia kaikki. Maalla tulevat aikaihmisetkin\nparemmiksi.\"\n\n\"Niin tulevatkin. Onko sinulla ikävä maalle\", kysyi Jussi.\n\n\"Onko sinulla?\"\n\n\"On minulla ikävä. Ei sitä ikävää tarvitse hävetä, uskotko?\"\n\n\"Ei tarvitse. Se oli meidän lapsuus. Sillä siellä oli hyvä. Ja kun hyvä\nloppuu, tulee vanhuus. Ja vanhoina voivat ihmiset asua vaikka\nkaupungissa.\"\n\n\"Ja onhan täälläkin rautatankoja kaduilla, niissä voi heittää kiepun.\"\n\n\"Kielletty\", sanoi Jussi.\n\n\"Ja hätätilassa voi hypätä kasarmin tallirakennuksen katolta,\nmuistatko?\"\n\n\"Kielletty\", sanoi Jussi. \"Siitähän ne toruivat juuri.\"\n\n\"Minä sanoinkin, että on niitä huvituksia kaupungissakin, mutta ei saa\nhuvitella.\"\n\n\"Mutta kirkkopuistoon voi juosta, siinä voi hengittää, siinä on puita,\npuut imevät ilmasta ravintoa, kun käy siihen hengittämässä, ja antavat\nihmisille puhdasta ilmaa sijaan, niin rakkaita puut\", sanoi Jussi.\n\n\"Kuten kaikki kasvit ja elukat\", sanoi Lassi. \"Ne ovat parhaita\nmaailmassa.\"\n\n\"Mutta parempia ovat koneet ja keksinnöt, uskotko? Ja voi ihminenkin\nolla soma.\"\n\n\"Voi olla. Mutta maailman ne osaavat tehdä ikäväksi, se on vahinko,\nvaikka siinä on naurettavaa.\"\n\n\"On.\"\n\n\"Sitten on heillä kaikki täynnä poliiseja ja sotamiehiä ja sellaisia.\nJa sitten käy heillä aina ikäviä vieraita, joiden aikana ei saa telmiä\neikä nauraa, mitä varten?\"\n\n\"Sitä varten kun ikävyys on kiltteys.\"\n\n\"Sitä vartenko kouluunkin mennään?\"\n\n\"Sitä varten. Ja kun pitää tulla isäksi, kun tämä isä on kuollut.\"\n\n\"Minä en tahdo tulla isäksi.\"\n\n\"Sinun pitää kuitenkin tulla.\"\n\n\"Minä en jaksa istua niin kauan yhdessä kohden enkä lukea.\"\n\n\"Isä jaksaakin lukea.\"\n\n\"Isä lukee kymmenen, kaksikymmentä, kolmekymmentä tuntia päivässä.\"\n\n\"Päivässä ei ole kuin kaksikymmentäneljä tuntia. Mutta kellossa\nkaksitoista.\"\n\n\"Mutta jos olisi kolmekinkymmentä, lukisi isä kaikki nekin, uskotko?\nÄitinä on siksi parempi olla.\"\n\n\"Mies ei voi olla äitinä.\"\n\n\"Ei voikaan,\"\n\n\"Mutta äiti meillä onkin kankelo.\"\n\n\"Niin onkin.\"\n\n\"Sillä vaikka toruu, niin aina kohta nauraa.\"\n\n\"Sellainen on oikea kankelo.\"\n\n\"Niin onkin.\"\n\n\"Vaan muuten ne molemmat jättiläiset ovat samanlaisia.\"\n\n\"Eivätpäs.\"\n\n\"Ovatpas.\"\n\n\"Mitenkä ovat?\"\n\n\"Moraali, uskotkos, moraali on yhtä huono.\"\n\n\"Mitenkä niin?\"\n\n\"Koska aikaihmisillä ei ole just' moraalia.\"\n\n\"On niillä.\"\n\n\"Eipä ole. Ne narraavat vain. Ja narraavat silloinkin, kun ei\ntarvitseisi.\"\n\n\"Eipä narraa.\"\n\n\"No muistatko, kun oltiin siellä tätilässä -- ja ne leivokset,\nymmärrätkö --\"\n\n\"Olivat hyviä, olivat!\"\n\n\"Hairale, valhetta kaikki. Äiti sanoi, ettei sota-aikana saa leivoksia,\nhairale, niitä saa. Sellainen on oikea pläiskävalhe.\"\n\n\"Hyi, kun sanot rumasti.\"\n\n\"Koska se on rumaa. Onko siinä moraalia?\"\n\n\"Mutta kun siellä sanoit siitä, sinua toruttiin.\"\n\n\"Kun minä en muistanut, että siellä oli vieraita, ja vieraille ei saa\ntotta puhua.\"\n\n\"Sinä sanoit kaikkien kuullen, että milloinka äiti oppii totta\npuhumaan.\"\n\n\"Niin sanoin, koska hän ei opi. Sepä se.\"\n\n\"Mutta se ei ollut oikein. Ne nauroivat, ja äiti punastui.\"\n\n\"Eihän se koske, jos punastuu. Ei se ole piiskaus. Ja valheesta pitäisi\npiiskata, se on se.\"\n\n\"Mutta kotona sinua toruttiin.\"\n\n\"Se minusta onkin vaikeata, kun ei tiedä, milloin saa totta puhua.\nSanoithan sinäkin Kalle-sedälle, että hänen viimeinen kirjansa oli\nroskaa ihan.\"\n\n\"Niinkuin isä sanoi sen äidille.\"\n\n\"Vaan sinun ei olisi pitänyt sitä hänelle itselleen sanoa, ähää. Siitä\ntoruttiin.\"\n\n\"Mutta ei hetikään niin kauan kuin sinua, kun sanoit Pekka-sedälle,\nmuistatko, kun istuit hänen sylissään ja hän hypitteli sinua\npolvellaan, niin sanoit yhtäkkiä, että sanopas, milloin se sinun\nmoraalisi on villi.\"\n\n\"Äitipä sanoi.\"\n\n\"Isälle niin. Vaan ei sedälle sitä saanut sanoa.\"\n\n\"Minäpä en tiennyt sitä, ettei siitä saa puhua.\"\n\n\"Vauvi! Ja sinä kysyit vielä, että yölläkö se rupeaa aina villiksi.\"\n\n\"Niin, kun minä luulin, että moraali on koira.\"\n\n\"Kun moraali on kiltteys.\"\n\n\"Se oli minusta kuin suuri koira, ja niin minä luulin, uskotko? Ja\nsiksi minä ajattelin varoittaa Pekka-setää, että olisi varovainen, jos\nse yöllä villiytyy.\"\n\n\"Sai taas äiti punastua ja käydä levottomaksi. Ja vedet sille tuli\nsilmiin.\"\n\n\"Mutta Pekka-setäpä ei suuttunut. Hän hypitti minua ja nauroi ja sanoi\nminua mieheksi ja toverikseen.\"\n\n\"Miehet ovat mukavia.\"\n\n\"Ne ovat kuin karhuja, mutta kun nainen puhuttelee niitä, on kuin ne\ntulisivat sirahveiksi ja päivänpaistetta tulee heidän kasvoilleen,\noletko nähnyt?\"\n\n\"Olen. Ne pitävät niistä.\"\n\n\"Ne ovatkin hyviä muuten naiset.\"\n\n\"Mutta et sinäkään ole äidille hyvä aina.\"\n\n\"En, kankelo, en ole. Se onkin paha. Mutta minua joskus niin hirveästi\nhermostuttaa. Toisinaan saa leikkiä, toisinaan ei. Toisinaan saa ottaa\ntuolit, toisinaan ei. Sehän se ihan hermostuttaa.\"\n\n\"Eilenkin sinä murjotit.\"\n\n\"Niin murjotin, kun äiti rikkoi minun junani.\"\n\n\"Hän asetti tuolit vieraita varten. Vaan sinä menit pöydän alle ja äiti\nsanoi kiltisti 'tule pois', vaan sinä sanoit 'enkä tule', niin\nrumasti\", sanoi Lassi.\n\n\"Niin sanoin, enkä tullut. Sitten saatte olla rauhassa.\"\n\n\"Ja kun sinä olit vaan siellä ja äiti kävi uudestaan vierasten aikana\nsinua sieltä pois pyytämässä, sanoit sinä, että äiti on paha. 'Ihanko\ntotta', kysyi äiti kiltisti. 'Ihan totta', sanoit sinä ja sitten sinä\nsanoit tuon ruman jutun poliisista, muistatko?\"\n\n\"Muistan\", sanoi Jussi. \"Minä sanoin äidille, että jos sinä aina\nkiellät, niin olet paha ja minä kirjoitan poliisille, joka on ikkunan\nalla, kirjoitan kirjeen ja panen siihen, että äiti on paha, ja viskaan\nkirjeen ikkunasta, ja silloin poliisikin tietää, minkälainen äiti\nminulla on.\"\n\n\"Mutta eipä äiti pelännyt, nauroi vain ja sanoi, että uskotko, Jussi,\ntottakin, että äiti on niin paha. Ja sinä sanoit, että niin minusta\non.\"\n\n\"Ja niin tuntuikin. Silloin. Mutta ei nyt enää. Ja kun ihan kohta\nherkesi tuntumasta, menin äidin luo ja sanoin hiljaa sen korvaan, että\nerehdyin ja etten minä poliisille viitsi kirjettä kirjoittaa. Ja äiti\ntuli siitä niin hyvilleen kuitenkin ja sanoi, ettei se olisi ollut\nvaarallista, jos olisin kirjoittanutkin, vaan että vielä parempi on,\njos pidän asian kodin salaisuutena. Kodin salaisuus? Niin kilttiä.\"\n\n\"Niin.\"\n\n\"Ei torunut, vaikka olisi saanut. Mutta en koskaan minä niin\nkirjoittaisi. Se ei olisi totta. Mutta hänelle saa sanoa kaikkea,\ntuhmaa ja muuta. Kun hän on oma, kankelo, oma.\"\n\n\"Ja minun omani.\"\n\n\"Ja sinun. Mutta ota sinä ihan omaksesi isä. Isä on parempi, se elättää\nmeitä.\"\n\n\"Molemmat ovat yhteisiä.\"\n\n\"Mutta vanhana?\"\n\n\"Sitten saat äidin.\"\n\n\"Minä laitan sille sitten tornin, kullasta vaikka. Minä kannan sen\nsinne. Ja muita ei saa sinne tulla. Minä hoidan sen, kun se on vanha.\nJa kun äiti on kuollut, en ota toista äitiä koskaan. Kankelo. Ei ole\nminulla kotia sitten. Minä asun tornissa yksikseni! On niin ikävä\niltasilla. On niin ikävä häntä, kun tähdet paistavat ja hänestä\nmuistuttavat. Kankelo.\"\n\n\n\n\nII.\n\n\n\"Tänä päivänä, vanhankirkonpuistossa, muistatko, kun jäätiin\nMannerheimia katsomaan, tuli siihen pahoja poikia kaksi\", sanoi Lassi.\n\n\"Ne olivat katupoikia\", selitti Jussi.\n\n\"Se toinen sanoi minulle, että hän ottaa minun sukseni. Vaan kun minä\nsanoin, että ne ovat pukilta, nauroi hän, näitkö.\"\n\n\"Niin ei olisi pitänyt sanoa.\"\n\n\"Mutta nehän ovat joulupukilta\", väitti Lassi.\n\n\"Vaikka. No, mitä se sanoi muuta?\"\n\n\"Sanoi, että sen parempi, ne ovat hänelle aiotut, on vaan tullut väärä\nosoite, ja nyt hän ottaa pois omansa.\"\n\n\"Oli hyvä, ettet ruvennut itkemään. Itkeä ei saa\", varoitti Jussi.\n\n\"En itkekään.\"\n\n\"Ei, älä itke, vaikka mitä tapahtuisi.\"\n\n\"En. Ja kun se toinen poika sanoi, että napataanpa tuosta toisenkin\npojan sukset, sanoin minä vain, että 'kankelo, sepä olisi kankelo'.\nNiin ne kaksi koulupoikaa, jotka siihen tulivat, sanoivat, että 'ei saa\nottaa lasten suksia'. 'Me tapellaan teidän puolestanne', niin ne\nsanoivat. 'Kiitos', sanoin minä, 'pystymme me tappelemaan itsekin'.\nMutta pahat pojat olivat juosseet tiehensä. 'Tehän olette oikeita\npoikia näemmä', sanoi se koulupoika.\"\n\n\"Kyllä koulupojat kaikki tietävät senkin, että me oikeita poikia\nolemme. Vaan yksi neiti kysyi minulta kerta, olenko minä pikku tyttö\nvai poika.\"\n\n\"Poikia me toki olemme. Ne talvimyssyt voivat olla tyttöjen myssyjä,\nniin alan arvella. Ensi talvena en myssyä huoli.\"\n\n\"Luuletko, että ne ovat tytön myssyjä\", kysyi Jussi.\n\n\"Koska pojilla on karvalakit\", selitti Lassi.\n\n\"Kankelo. Voisi äiti ostaa, kun hänellä on oikeita poikia, oikeat\npoikien hatut, sen hän saisi.\"\n\n\"Jospa hänellä ei ole kylliksi rahaa\", arveli Lassi.\n\n\"Hänellä on rahaa\", väitti Jussi.\n\n\"Vaan sota-aikana menee niin paljon. Ja täytyy olla tarkka. Rahat kun\novat isän. Isä kun tekee enemmän työtä\", sanoi Lassi.\n\n\"Niin tekee\", sanoi Jussi.\n\n\"Mutta ovat tytötkin hyviä, oikein hyviä, uskotko?\"\n\n\"Ovat. Niinkuin Mailikin. Vaikka vasta kolmen vuoden vanha, tuntee\nkirjaimia ja muita aikaihmisten asioita.\"\n\n\"Minä en osaisi suuttua sellaiseen\", sanoi Lassi.\n\n\"Enkä minä. Sellainen saisi tehdä minulle mitä tahansa, ja minä\ntottelen sitä, niin ihmeellinen se on, kun se on niin pieni\", sanoi\nJussi.\n\n\"Ja niin naurettava\", sanoi Lassi.\n\n\"Niin naurettava, mutta ei pilkattava\", arveli Jussi.\n\n\"Ei pilkattava\", vakuutti Lassikin.\n\n\"Ei\", sanoi Jussi. \"Kädet sillä on pienet kuin nukella, minä ihmettelen\nniitä, minä katselen niitä, kun ne ovat hirveän somat, tulee niin hyvä\nolla, kun katselee niitä käsiä. Ja minä olen -- arvaapas, mitä?\"\n\n\"En arvaa\", sanoi Lassi.\n\n\"Niinkuin iso ritari, tiedätkö, josta isä kertoi, se, joka ennen\ntappeli miesten kanssa, vaan kumarsi naisille. Ja Maili on se neiti. Ja\naina kun ritari näki sen, kumarsi. Sellaista on ollut, uskotkos\", kysyi\nJussi.\n\n\"Uskon\", sanoi Lassi. \"Vaan on Tyttikin yhtä soma.\"\n\n\"On. Ja äiti.\"\n\n\"On. Ja, Liisa ja Raakel ja kaikki. Kaikki ne ovat somempia kuin\npojat.\"\n\n\"Pojat ovat kankeloita.\"\n\n\"Mutta vaikka kankeloita, ovat ne tarpeen maailmassa. Niistä tulee\nsuutareita ja muita ja ne korjaavat tyttöjen kenkiä ja muuta\", sanoi\nLassi.\n\n\"Ja sotapäällikkö on poika.\"\n\n\"On. Ja ne tekevät keksintöjä\", sanoi Jussi.\n\n\"Teen minäkin yhden keksinnön, ilmapallon. Vaan sinun on tehtävä\nmonta.\"\n\n\"Minä koetan, mitä voin. Minä laitan itselleni sen tornin, ihan kuin\npalotornin. Minä asun siellä ylhäällä, yksinäni. Kukaan ei saa sinne\ntulla. Ihmiset pyrkivät aina häiritsemään toisten töitä\", sanoi Jussi.\n\n\"Niinkuin isän töitä.\"\n\n\"Minäpä näen aina, milloin isää häiritsevät\", sanoi Jussi.\n\n\"Mistä sinä näet\", kysyi Lassi. \"Siitä kun äiti käy aina levottomaksi.\nSen toinen silmä tulee paljon pienemmäksi kuin toinen, uskotko? Ja se\nsuurempi silmä välähtelee kuin majakka. Ja silloin se puhuu nopeasti ja\npehmeämmin. Sillä on hätä isän tähden. Mutta eipä sitä muut ymmärrä\nkuin minä.\"\n\n\"Ymmärrän minä ja isäkin\", sanoi Lassi.\n\n\"Ja kerta, muistatko, kun sillä oli hätä, menin minä vieraan luo, kun\nse ei lähtenyt pois, ja sanoin, 'menkää nyt meiltä pois, äidillä on\nhätä'. Mutta sitä taaskaan ei olisi saanut sanoa. Ne panivat minut\nkylpyhuoneeseen, kun minä päästin heidät pulasta. Voivat ne olla\nkiittämättömiä, aikaihmiset.\"\n\n\"Siksi, että pitää vieraille olla aina ystävällisiä. Mitä isä sinulle\nsanoi\", kysyi Lassi.\n\n\"Ei muuta kuin 'mieti nyt vähän aikaa siellä, miten ison pojan on\nkäyttäydyttävä'. No, minä mietin. Mutta vaikka minä kuinka mietin, en\nsaa selvää, se on yhtä hökkyrää kaikki.\"\n\n\"Mitä äiti sinulle sanoi\", kysyi Lassi.\n\n\"Sanoi, että milloinkahan nämä pojat oppivat käyttäytymään aikaihmisten\ntavalla.\"\n\n\"Mitä sinä sanoit?\"\n\n\"Minä sanoin, että minä koetan vastedes muistaa, ettei saa milloinkaan\ntotta puhua\", sanoi Jussi. \"'Ei niin', sanoi äiti. 'Ettei vieraalle saa\ntotta puhua', sanoin. Äiti sanoi, että puhutaan tästä toiste enemmän.\nMutta ne kaksi jättiläistä olivat tyytyväisiä, niin minusta näytti,\nsillä ne arvelivat tietysti, että nyt minä sen muistan, ja muistankin,\nuskotkos? Mutta tornissani en viitsi valehdella.\"\n\n\"Kun sinne ei vieraita tule\", sanoi Lassi.\n\n\"Siksipä sinne ei vieraita tule, kun en valehtele. Ei kukaan saa sinne\ntullakaan. Siellä on kirjoja seinät täynnä ja koneita lattiat täynnä.\nVieraat eivät osaisi siellä olla varovaisiakaan. Siellä on suuri\nkankeloputki. Sillä katselen minä aurinkoa ja tähtiä ja siellä on\nminulla kaikenmoisia koneita.\"\n\n\"Mitä, mitä sinä laitat, kerropas\", kysyi Lassi.\n\n\"Minä laitan lentokaupungit ja minä laitan junat tähtiin\", kertoi\nJussi.\n\n\"Mutta kuinka sinne ne rakennat, radat näet, kun ei voi niin pitkää\nmaasuikaletta saada ilmassa pysymään.\"\n\n\"Minulla on omat konstini\", selitti Jussi. \"En sano vielä. Tahi voin\nsanoa. Ensin heitän sinne lentokoneesta langan, jossa on koukku.\"\n\n\"Mutta saatko sen koukun siellä pysymään?\"\n\n\"Saan. Siellä on tietysti puita ja maata. Ja kun rata on valmis, voi\näiti muuttaa joko rataa myöten junalla tahi lentokoneella toiseen\ntähteen\", sanoi Jussi.\n\n\"Lentokone ei pääse, kun ei ole ilmaa välillä\", arveli Lassi.\n\n\"Sillä on oma ilmavarasto, jossa se lentää, se panee ensin ilmaa\navaruuteen ja lentää sitä myöten\", sanoi Jussi.\n\n\"Lentokone on silloin mukavampi. Kun maa pyörii, voisi rata roiskahtaa\nrikki.\"\n\n\"Voi lentokoneellakin muuttaa, voi laittaa erityisen muuttokoneen äidin\ntavaroille\", sanoi Jussi.\n\n\"Ja niin muuttaa äiti tähteen, tietysti vain kesäksi\", ajatteli Lassi.\n\n\"Vaikka kesäksi.\"\n\n\"Ja tulee tänne talveksi taas\", sanoi Lassi.\n\n\"Ja minä laitan sinne puutarhan, jossa kasvaa kaikkia hedelmiä ja\nmansikoita ja omenia, ja äiti saa syödä niitä, vaikka kaiket päivät. Ja\nsaat sinäkin syödä\", vakuutti Jussi Lassille.\n\n\"Mielelläni syön.\"\n\n\"Mutta talvella minä asun yksin\", sanoi Jussi. \"Ja minulla on\nsähkölamput kuin auringot, niin että minä vilkutan niillä teille\nmaahan, enkä minä yötäkään pelkää ja olen iloinen vain, sillä kukaan ei\ntule minua ajamaan sänkyyn.\"\n\n\"Vaan missäs syöt\", kysyi Lassi.\n\n\"Äiti lähettää lentokoneella maasta ruokaa.\"\n\n\"Minä tuon sen\", sanoi Lassi.\n\n\"Tuo sinä. Minä otan parvekkeella sen vastaan\", sanoi Jussi.\n\n\"Ja minä katselen sinun töitäsi.\"\n\n\"Se suuri kone, arvaa, mikä se on.\"\n\n\"En arvaa. Tahi arvaan, se on tietysti tankki\", arveli Lassi.\n\n\"Se on tankki, vaan ei sotatankki, niinkuin ehkä luulet. Vaan\nsodanhävittäjätankki. Se hävittää kaikki aseet ja sodan. Kun minä panen\nsen paukkumaan, jos eivät sotaa lopeta, niin ne rientävät kotiin kyllä,\nniin ne pelkäävät sitä, vaikka se pamahtelee vain varoitukseksi ensin.\nJa niin näkevät isä ja äiti, miten sota loppuu kerran maailmasta.\"\n\n\"Ja tulevat iloisiksi.\"\n\n\"Sillä sota on vaarallista. Ne ampuvat sodassa, uskotko?\"\n\n\"Uskon. Ja kuula sattuu usein ihmiseenkin.\"\n\n\"Ja niin ihmisiä kuolee.\"\n\n\"Kuolee sodassa. Vanhankirkonpuistossa on haudattuna sankareita. Ne\novat juuri sodassa kuolleita. Eikä kukaan tule iloiseksi, kun ihminen\nkuolee, se on siis paha. Kun on sota, ei äiti voikaan olla iloinen.\"\n\n\"Ei voi\", sanoi Lassi.\n\n\"Niinpä ne saavat olla surullisia kaikki.\"\n\n\"Ne ovat. Kun meillä oli se vieras äiti, jolta oli kuollut ainoa poika,\nja se vieras äiti itki ja meidän äiti itki, niin silloin minä ajattelin\nsen ajatuksen tankista. Sodan täytyy loppua, täytyy, kun minä tulen\nsuureksi. Ja siksi keksin minä toisenlaiset koneet, sellaiset koneet,\njotka tekevät ihmisen iloiseksi. Eikö sinustakin\", kysyi Jussi.\n\n\"Kyllä. Kun kansat ovat tuhmia, täytyy niitä varoittaa ja pyytää\nolemaan kiltisti, niin etteivät valloita toisten maita\", sanoi Lassi.\n\n\"Ja entiset koneet niiltä ottaa pois\", sanoi Jussi. \"Kaikki ne Euroopat\nja Aasiat ja Afriikat ovat ihan samanlaisia petomaita!\"\n\n\"Vaan on paljon niitä, jotka tahtovat rauhaa, sanoi äiti.\"\n\n\"On Wilson\", sanoi Jussi.\n\n\"Minäkin olen Wilson\", sanoi Lassi.\n\n\"Saat olla. Mutta silloin sinun pitää parsia itse sukkasi\", sanoi\nJussi.\n\n\"Mitenkä niin\", kysyi Lassi.\n\n\"Ameriikassa niin tekevät. Siellä ne tekevät itse kaikki, isä siitä\nkertoi. Ja silloin kai niistä tulee Wilsoneja\", arveli Jussi.\n\n\"Minä parsin sukat\", lupasi Lassi.\n\n\"Silloin sinä olet Wilson\", vakuutti Jussi.\n\n\"Ja sitten kun sinä olet rauhoittanut maailmaa, ajan minä laivalla\nEurooppaan ja sanon, että koska nyt olette kilttejä, annan minä\njotakin. Kiltti saa aina jotakin, paha ei saa mitään\", sanoi Lassi.\n\n\"Niinkuin ei ole saatukaan appelsiineja eikä rusinoita eikä sellaisia\nsota-aikana\", sanoi Jussi.\n\n\"Mutta Wilsonpa niitä tuo ja jakaa elintarpeita.\"\n\n\"Ja'a sinä vain\", sanoi Jussi.\n\n\"Minä ja'an\", sanoi Lassi. \"Tee sinä vain ensin rauha. Sano ensin, että\non tuhmaakin tahtoa toisen maata, mitä, eikö ole tuhmaa\", kysyi Lassi.\n\n\"Se on tuhmaa. Pieninä on mekin voitu olla niin tuhmia, että on\ntahdottu toisen omaa ja rynnistelty, mutta näin suurina ei enää. Meidät\non kesytetty\", sanoi Jussi.\n\n\"Niin kesytetään elukat ja kaikki. Ja elukka voikin olla hyvin\nystävällinen. Muistatko sitä vasikkaa Saarijärvellä\", sanoi Lassi.\n\n\"Mitä vasikkaa\", kysyi Jussi.\n\n\"Sitä, sitä vasikkaa. Kun oltiin isän kanssa sienessä ja vasikka, se\nmeidän, kömpsähti yhtäkkiä pensaasta minun eteeni ja rupesi\nhaistelemaan minun sieniäni, ja minä kyllä ensin säikähdin, kun se\ntahtoi minun sieneni, mutta minä piilotin sienituohisen selkäni taakse,\nkatsoin sitä silmiin ja sanoin 'Ptrui, ptrui, piikaa, ei piika saa\nsyödä minun sieniäni' ja rupesin kesyttämään ja kutkuttamaan sen suuta\nharakansulalla, jonka isä löysi ja lahjoitti minulle. Ja kun minä sitä\nkutkutin, söi se minun kädestäni sen sulan, muistatko, niin kiltti ja\nniin tuhma. Mutta sen kehitys oli alulla vasta.\"\n\n\"Muistan. Niin oli.\"\n\n\"Mutta on vasikka tuhmempi kuin ihminen\", sanoi Lassi.\n\n\"On tietysti. Mutta kaikki elukat eivät ole tuhmempia, eivät koirat\nesimerkiksi\", sanoi Jussi.\n\n\"Eivät muurahaiset eivätkä sellaiset, jotka ovat viisaampia\", sanoi\nLassi.\n\n\"Vaan lintuja minä kadehdin. Ne ovat somia\", sanoi Jussi.\n\n\"Niin minäkin. Vaan kun minä tulen suureksi, en ui samalla järvellä,\nvaan rakennan itselleni lentosiivet, sellaiset kuin on lentolinnulla ja\nkäyn niillä vaikka Afriikassa ja sellaisissa paikoissa, jonne mieleni\nvetää\", sanoi Lassi.\n\n\"Laita. Ja laita minullekin siivet\", pyysi Jussi.\n\n\"Minä laitan\", lupasi Lassi.\n\n\"Ja sitten sitä lennettiin yli Euroopan, yli meren ja maan ja tullaan\nkultaiseen kankelomaahan\", sanoi Jussi.\n\n\"Jossa oli ennenvanhaiset sivistykset ja kaikki\", sanoi Lassi.\n\n\"Niin oli\", sanoi Jussi.\n\n\"Ja dynamiittia ja muuta\", sanoi Lassi.\n\n\"Pyramiidia\", oikaisi Jussi. \"Ne ovat suuria kivirakennuksia ja niissä\non vainajia. Ajattele, jos olisi oltu egyptiläisiä ennen.\"\n\n\"Niin olisimme jo kuolleet\", sanoi Lassi.\n\n\"Kuolleet. Niin olisimme. Nukkuisimme siellä pyramiideissa. Mutta\nAfriikassapa olisi saatu elää. Minulla olisi ollut jousi ja nuoli, minä\nolisin kiitänyt pitkin erämaata ja aroa ja metsästänyt leopardeja ja\nmuita petoeläimiä\", sanoi Jussi.\n\n\"Ja äiti olisi saanut kauniita nahkoja. Hänpä olisi ollut iloinen\",\nsanoi Lassi.\n\n\"Hän olisi asunut teltassa. Hän olisi ehkä kuningatar, niin minä olisin\ntahtonut. Kukaan ei saisi lähestyä häntä, eikä puhutella häntä, mykkä\npalvelija saisi vain käydä hänen luonansa\", sanoi Jussi.\n\n\"Arvaapas, se olisi häpeätä.\"\n\n\"Se olisi häpeätä nyt, mutta muinaissaduissa on niin.\"\n\n\"Niin ei tarvitseisi olla. Ja jos silloin olisit ollut, niin\nkeksintösi, missä ne sitten olisivat? Ja eikö keksintösi ole kaikkein,\nkaikkein sominta\", sanoi Lassi.\n\n\"On. Mutta jos olisi niin, että voisi syntyä tänne maailmaan uudestaan,\nkun on levännyt tarpeeksensa, vaikkapa sata vuotta, se olisi toista\",\narveli Jussi.\n\n\"Se olisi hauskaa. Että saisi tulla tänne uudestaan siemeneksi maahan,\nkukaksi vaikka tahi linnuksi.\"\n\n\"Kukaksi metsään\", sanoi Lassi ja jatkoi:\n\n    \"Kukkaset niityllä\n    päivän paisteessa,\n    auringon loisteessa,\n    kukkaset paisteessa,\n    loisteessa.\"\n\n\"Tahi vaikka elukaksi metsään\", runoili Jussi.\n\n\"Se minusta on niin ihmettä, ettei voi\", sanoi Lassi. \"Ja elukkana\nolisi lystimpi kuin ihmisenä, uskotko, villielukkana kuitenkin.\"\n\n\"Niin, kun kuolisi, pistäytyisi vain maassa\", sanoi Jussi. \"Muuttuisi\ntoiseksi taas, ottaisi vain maasta voimat ja niin eläisi eri eläiminä,\nse olisi somaa.\"\n\n\"Jos olisi näin ihmisenä, sitten pistäytyisi maahan, tulisi kukaksi,\nsitten kuolisi, pistäytyisi maahan, tulisi villielukaksi, sitten\nkuolisi metsään, syntyisi linnuksi. Lintuna olisi kaikkein sominta\nolla, eikö sinustakin\", kysyi Lassi.\n\n\"Olisi\", sanoi Jussi.\n\n\"Tässä on äidille lahja.\"\n\n\"Onko se runo?\"\n\n\"On\", sanoi Lassi. \"Ja jos olisin lentolintunen, kävisin äidin ikkunan\ntakana ja nokkaseisin ikkunaan, uskotko, ja visertäisin siinä. Ja kun\näiti kaipaisi poikaansa, nokkaseisin sille vaan.\"\n\n\"Mutta eikö äidillä olisi ikävä silloin, kun on ikävä muutenkin olla\nihmisenä\", kysyi Lassi.\n\n\"On\", sanoi Jussi. \"Niin kankelon ikävä. Niin niillä aikaihmisillä on\nikävä aina, uskotko? Ne eivät telmi, ne eivät naura, niillä on\nvaikeata, tiedätkö, rahan ja muun tähden. Ei mitään iloa. Kaikki on\naina samanlaista. Ja paljon syntiä, tiedätkö.\"\n\n\"Synti väijyy heitä\", arveli Lassi.\n\n\"Mutta linnuilla ei ole syntiä\", sanoi Jussi. \"Äitikin saisi olla\nlintuna. Ja isä myös. Ja jos oikein tahdotaan, voidaan syntyä kuoltua\nlinnuiksi, uskotko?\"\n\n\"En usko. Ei voi. Tulee vain maaksi.\"\n\n\"Mutta sitten\", kysyi Jussi.\n\n\"Lentää taivaaseen\", arveli Lassi.\n\n\"Lentää, siinäpä se\", iloitsi Jussi.\n\n\"Olen siis lintu, koska lennän.\"\n\n\"On sielu, näetkös.\"\n\n\"Vaan koska sielu lentää, on sillä siivet, sama se, kunhan kerta\nlentoon pääsee. Vaikka höyrynä sielu maasta kohoaa. Sama se. Lentää se\nsittenkin, höyrynä taivaalle lentää, kunhan pääsee maahan ensin. Sama\nse, sama se.\"\n\n\n\n\nIII.\n\n\n\"Onpa nyt hauskaa istua tässä sänkyarestissa\", sanoi Jussi.\n\n\"On\", sanoi Lassi. \"Mutta syy oli oikeastaan sinun.\"\n\n\"Eipäs kun sinun, sehän on päivänselvää\", sanoi Jussi.\n\n\"Eipäs, kun sinun\", väitti Lassi, \"sinähän sen keksit.\"\n\n\"Olkoon sitten. Olkoon syy minun\", sanoi Jussi katkerana. \"Minun olkoot\nkaikki syyt, en välitä. Jumala yksin näkee, miten asia on.\"\n\n\"Näkee minunkin sydämeeni\", sanoi Lassi.\n\n\"Näkee. Jos tarkkaan ajattelee, syy on oikeastaan äidin. Hänen pitääkin\naina vahtia ja vaania meitä. Ja silloin joka yritys kääntyy synniksi ja\nhäpeäksi\", sanoi Jussi.\n\n\"Mutta sinä sen keksit sen kirjeen viennin\", sanoi Lassi.\n\n\"Mutta minä en keksinyt räystäällä kävelemistä. Sen keksit sinä.\nPakkoko sinun oli mennä räystäälle kävelemään? Jos olisi pysytty\nkeskellä kattoa, ei kukaan muu olisi meitä nähnyt kuin Jumala ja\nJumalalle meillä oli asiaakin\", sanoi Jussi. \"Olisi hänelle menevä\nkirje piipun juureen vain pantu ja lähdetty pois. Kyllä hän voi haettaa\nsen sieltä linnuilla tahi tuulella.\"\n\n\"Tahi yöllä enkeleillään\", arveli Lassi. \"Vaan olisi soma tietää, onko\nhän jo haettanut sen. Ehkä onkin.\"\n\n\"On kai, jos eivät aikaihmiset ole keksineet sitä\", arveli Jussi.\n\n\"Eivät ole.\"\n\n\"Tahi jos hän viitsii enää sotkeutua tällaisiin roska-asioihin, joista\nriidellään ja arestiin pannaan\", jatkoi Jussi. \"Ja sitten he kyselevät.\nEi pienintäkään asiaa saisi olla salaisuutena.\"\n\n\"Miksi sanoit mitään\", sanoi Lassi.\n\n\"Enhän sanonut vaarallista. Sanoin vain, kun äiti kysyi 'kenelle teillä\noli katollekin asiaa', sanoin vain: 'Jumalalle'. Jos en olisi\nrehellisesti puhunut, usko pois, emme olisi arestilla päässeet. Jumala\nolisi antanut äidin suuttua valheestani ja ei tiedä, vaikkapa olisivat\npiiskanneetkin. Vaan kun sanoin rehellisesti, sanoi äiti vain: 'Pojat\nsänkyarestiin miettimään asiaa.' Ja onneksi telefooni soi eikä äiti\nehtinyt kysellä enempää.\"\n\n\"Vaan mitä tässä nyt miettii\", kysyi Lassi.\n\n\"Kaikenlaista vain. Parasta on miettiä Jumalaa ensin.\"\n\n\"Ja tässä vain sitten olla?\"\n\n\"Tässä.\"\n\n\"Eikä saa kirjoja ottaa, ei kuvia, ei mitään\", kysyi Lassi.\n\n\"Ei. Se on rangaistus.\"\n\n\"Niin se on.\"\n\n\"Aikaihmiset ovat mainioita keksimään\", sanoi Jussi, \"nämä\nrangaistukset ja kaikki, ne ovat heidän keksintöjään. Tässä niitä saa\nmiettiä.\"\n\n\"Mieti sinä, minä en viitsi. Toiset pojat ovat nyt kalliolla\nintiaaneina.\"\n\n\"Niin ovat.\"\n\n\"On siellä hauskaa.\"\n\n\"On\", myönsi Jussi.\n\n\"Niillä on varmaan paremmat vanhemmat kuin meillä\", sanoi Lassi.\n\n\"Niin kai on\", myönsi Jussi.\n\n\"Ne ymmärtävät lastenkin elämää\", sanoi Lassi.\n\n\"On äiti tyhmä, on\", sanoi Jussi.\n\n\"On äiti tyhmä, on\", sanoi Lassikin.\n\n\"Eikä isä ole parempi.\"\n\n\"Ei, ei koskaan parempi.\"\n\n\"Kun oikeastaan ajattelee, niin äidin itsensä tähden olemme arestissa\nnyt. Sillä jos äiti ei olisi koko päivää hokenut: 'voi voi kun on\nkylmä, ei elää enää jaksa, ihan paleltuu kuoliaaksi', en minä olisi\nkeksinyt, että meidän pitää kirjoittaa Jumalalle. Enkähän minä mitään\nitselleni Jumalalta pyytänyt. Minä kirjoitin vaan: 'Jumala, äidillä on\nkylmä, anna auringonpaistetta tulla, niin me olemme kilttejä\nvanhempina', niinkuin varmaan olemmekin, näes, vanhoina kuitenkin. No,\neikös ollut oikein?\"\n\n\"Oli\", myönsi Lassi.\n\n\"Ja sinä keksit, että viedään kirje katolle, mennään ullakon luukusta.\nJa niin mentiin\", sanoi Jussi.\n\n\"Niin mentiin\", kertasi Lassi. \"Ja siellä oli maailma, josta matelijat\neivät mitään tiedä. Ilmaa ja ilmaa, paljon ilmaa!\"\n\n\"Oli. Vaan sinun ei olisi pitänyt herrastella. Sinä rupesit\nherrastelemaan ja lopuksi kävelit räystästä pitkin, ja tämä talo on\nviisikerroksinen. Ja talonmiehen rouva se äidille sanoi, että nyt ovat\npojat katolla ja nekös kaikki yhdestä suusta huutamaan: 'Lassi, Lassi!'\nJa olisitkin sinä voinut pudota\", sanoi Jussi.\n\n\"Mitenkä olisin voinut\", ihmetteli Lassi.\n\n\"Olisit voinut horjahtaa ja ploiskis!\"\n\n\"Mitenkä ploiskis? Ei-ehei! Minähän sanoin: Jumala varjele minua, minä\nkävelen räystästä pitkin.' Ja kyllä hän varjelee, niinkuin nähtiin,\ntiesinhän minä sen\", vakuutti Lassi.\n\n\"Ei ole sanottu\", sanoi Jussi.\n\n\"On sanottu. Niin paljon hyvää kun hän jaksaa, hän tekee, sen tietää\nlapsikin. Mitenkäs olisi muuten uskallettu lähettää sitä kirjettäkään?\nVaan kun tiedettiin, että hän on hyvä ja tekee hyvää, niin lähetettiin.\nJa hyvä on, jos nyt tulisi lämmin, että äiti jaksaisi vielä elää eikä\nkuolisi, eikö olisi hyvä?\"\n\n\"Olisi.\"\n\n\"Sillä jos äiti kuolisi -- --\"\n\n\"Ei olisi kotia, me lähtisimme kerjäämään. En tahtoisi levätä, en\nsyödä, en nukkua, en, en voisi.\"\n\n\"Ja sinä sanoit häntä tyhmäksi\", muistutti Lassi. \"Ja sanoin minäkin.\"\n\n\"Mutta vaikka sanoin tyhmäksi, on hän hyvä. Vaikka moitin, asuu\nsydämessäni rakkaus. Tiedätkö mitä on, kun sanoo rakkaus? Minä en\nitsekään sitä tiedä, minä tunnen vain, mitä se on. Se on, että tahtoo\nitkeä, se on, että häpeää, kun liioittelee ja moittii. Syyttää kilttiä?\nOn paha olla, kun sitä miettii, on paha olla siksi, kun on itse paljon\npahempi.\"\n\n\"Mutta katsos mikä on sinun peitteelläsi tuossa. Siihen on tipahtanut\nkirje\", huusi Lassi.\n\n\"Niinpä on.\"\n\n\"Onkohan se taivaasta tipahtanut. Onkohan tullut jo vastaus Jumalalta,\nkatsohan\", hätäili Lassi.\n\n\"En usko\", arveli Jussi. \"Jos joku on sen ovesta pistänyt.\"\n\n\"Ei, ei, ei sitä ole ovesta pistetty. Se on vastaus Jumalalta, niin\nminä uskon. Mutta en nähnyt enkeliä, enkä tuntenut tuulta, joka sen\ntoi, näitkös sinä\", kysyi Lassi.\n\n\"En nähnyt enkä tuntenut mitään. Joku on sen ovesta pistänyt\", sanoi\nJussi.\n\n\"No luepas!\"\n\n\"Tämä on äidiltä, katso. Hän on sen ovesta pistänyt. Tässä on:\n'P-po-pojat o-vat v-va-paita. Saavat pukeutua ja mennä ulos, mutta ei\nkatolle!'\"\n\n\"Hurraa, eläköön\", huusi Lassi.\n\n\"Hurraa, eläköön äiti\", huusi Jussi.\n\n\"Se oli sittenkin Jumalan vastaus, uskotko? Hän lähetti näes lauhan\ntuulen, ja se lämmitti äidin sydämen, niin ettei hän viitsinyt kostaa\neikä olla vihainen, vaikka aikaihmisenä olisi saanut tehdä meille\nkiusaa kuinka paljon tahansa, eikös niin\", kysyi Lassi.\n\n\"Ei mietitä enää\", sanoi Jussi. \"Ei kuin ulos!\"\n\n\"Ulos, ulos, hurraa\", riemuitsi Lassi ja alkoi kiireesti pukeutua.\n\n\n\n\nIV.\n\n\n\"Arvaapas, mitä minä oikein tahtoisin\", sanoi Jussi mietteissänsä\neräänä iltana.\n\n\"Enpä arvaa\", sanoi Lassi.\n\n\"Sitä vain, että viimeinkin oppisin oikein tuntemaan ihmisiä, sitä.\"\n\n\"Minäpä tunnen.\"\n\n\"Et tunne. Sillä aikaihmiset puhuvat toista ja ajattelevat toista. Ne\nkyllä sanovat, että pitää rakastaa kaikkia, että kaikki ovat samoja\nlapsia, mutta voiko siihen uskoa?\"\n\n\"Voi, kun äiti sen sanoo.\"\n\n\"Mutta kun ei äiti rakasta kaikkia itsekään.\"\n\n\"Mistäs tiedät? Rakastaa se.\"\n\n\"Ei muita kuin meitä ja enon lapsia ja sellaisia, ei kaikkia.\"\n\n\"Mistä sen tiedät\", kysyi Lassi.\n\n\"Päivällä, muistatko, kun tuli se kerjäläispoika, jolle minä aukaisin\noven ja eteisen pöydältä annoin sen kymmenmarkkasen, sillä kun oli niin\nhuonot vaatteet ja se kun pyysi apua ja äiti kun kysyi, mihin joutui\ntästä pöydältä se kymmenmarkkanen ja ne sitä etsivät, ja minä sanoin,\nettä minä sen annoin kerjäläispojalle.\"\n\n\"Niin sinä sanoit, ja se oli oikein\", sanoi Lassi.\n\n\"Mutta äiti punastui ja sanoi, että niin ei olisi pitänyt tehdä! Miksi,\nmiksi?\" kysyi Jussi.\n\n\"Äiti sanoi, ettei ole nyt rahoja silakoihin\", sanoi Lassi.\n\n\"Mutta se ei ollut totta. Äiti antoi toisen rahan, ja Anna haki\nsilakoita päivälliseksi.\"\n\n\"Se raha olisi pitänyt panna kalossin korjuuseen tai sellaiseen, niin\nminä luulen.\"\n\n\"Miksi sinä teit sen, kysyi äiti, ja otti minut syliinsä. Mutta minä en\nviitsinyt ensin sanoa. 'Oliko se ajattelemattomuutta, oliko se\ntottelemattomuutta', sanoi hän hiljaa korvaani, ja silloin minä sanoin\nhänen korvaansa 'rakkautta', ja hän kuiskasi vielä 'se oli oikein,\npoikani', ja niin me sovittiin. Mutta vaikka sovittiin, niin minä en\ntajua mitään.\"\n\n\"Mitä et tajua? Mitä milloinkin on tehtävä, sitäkö\", kysyi Lassi.\n\n\"Sitäpä juuri\", sanoi Jussi.\n\n\"Ja mikä on oikein, sitäkö\", kysyi Lassi.\n\n\"Minä luulen, etteivät ne tiedä itsekään isot jättiläiset, näet,\nsiksipä niillä on sanomalehdet, joissa on kaikki tiedot. Niistä ne\nlukevat, mitä pitää ajatella ja mitä tehdä.\"\n\n\"Ja niistä ne lukevat uutiset, että jos lapsi putoaa kadulle\", sanoi\nLassi. \"Mutta elukkatietoja ei ole, ei ole, jos kissa putoaa kaivoon ja\nvaikka hukkuu.\"\n\n\"Ei ole sellaisia\", sanoi Jussi.\n\n\"Ja sitten on heidän äänestyksensä ja sellaiset, onko kuningasmielinen\nvaiko tasavaltalainen\", sanoi Lassi.\n\n\"Kuningas -- minä olen nähnyt kuninkaan. Prinsessa Ruusunen on paras\nkappale, minkä eläessäni olen nähnyt, eikö sinustakin\", kysyi Lassi.\n\n\"On. Kun ei ole nähty muuta kuin se kappale vain. Yhden kerran vain on\nkäytykin teatterissa\", sanoi Lassi.\n\n\"Mutta enpä tiennyt, että ihmiset ovat sellaista keksineet, niinkuin\nteatterin, niin mieluisa siellä se kuningas, niin mieluisia ritareja\",\nsanoi Jussi.\n\n\"Ja niin mieluisa se kääpiö, muistatko, se kuudensadan vuoden vanha\",\nsanoi Lassi.\n\n\"Ja perhostyttö ja perhospoika, ne ne kauniita olivat.\"\n\n\"Olivat\", sanoi Lassi.\n\n\"Mutta se sadanviidentoistavuotias mummo se oli kaunein, uskotko\",\nsanoi Jussi. \"Ihminen on vanhana kaikkein kaunein, uskotko? Vaikka mitä\nsille mummolle antaisin, vaikka talvipalttooni. Missähän se mummo nyt\non? Onkohan se jo muuttunut maaksi? Ja viety hautausmaalle? Sinne ne\nviedään. Se olisi suru.\"\n\n\"Se ei ole suru. Se on hyvä\", sanoi Lassi.\n\n\"Kuningaskin muuttuu maaksi. Kääpiöt vain ei.\"\n\n\"Kääpiöitä kun ei olekaan\", arveli Lassi.\n\n\"Ei ole. Se on satua\", myönsi Jussi.\n\n\"Uskotko sinä sitten satuun\", kysyi Lassi.\n\n\"En usko\", sanoi Jussi.\n\n\"Uskotpahan. Sitä mummoakaan ei ole, se oli teatterimummo vain.\"\n\n\"Mutta kuninkaitapa on\", sanoi Jussi.\n\n\"On. Ja presidenttejä on\", sanoi Lassi. \"Minäpä olen tasavaltalainen.\"\n\n\"Mutta eipä tasavaltalaisuus ole sitä, että vain tasakäpälässä\nhypitään.\"\n\n\"Mitäs se on\", kysyi Lassi.\n\n\"Se on muuta. Kun sinä sidoit nuoralla jalkasi yhteen ja hypit\ntasakäpälässä ja sanoit, että olet tasavaltalainen, tasavaltalainen,\nniin eipä se ole sitä.\"\n\n\"Minä sanoin leikillä. Etkö sinä leikkiä ymmärrä? Tiedänhän minä, mikä\non tasavaltalainen, sehän on Wilson\", sanoi Lassi.\n\n\"Tiesitpäs, niin on.\"\n\n\"Se on se, joka tahtoo rauhaa ja omenoita ja muita ja presidentin ja\nsemmoisen.\"\n\n\"Onkin maailmassa presidenttejä, on\", sanoi Jussi.\n\n\"On. Mutta kääpiöitä, uskotko, onko olemassa?\"\n\n\"Ei\", sanoi Jussi.\n\n\"Eikä jättiläisiä, niitäkään ei ole\", kysyi Lassi.\n\n\"Ei ole, paitsi aikaihmisiä.\"\n\n\"Jättiläisistä vain kirjoitetaan. Mutta sota on, vaikka sitä ei ole\nnähty\", sanoi Lassi. \"Siitä vain kerrotaan. Mutta voisiko sota olla\nsatua? Minusta se voisi olla satua vain.\"\n\n\"Ei voisi, koska siitä on kuvia ja kertomuksia sanomalehdissä, ja\nsanomalehtiin pannaan vaan tositapahtumia. Ja kun ne niistä lukevat,\njättiläiset, niin ne ovat niin surullisia ja pudistelevat päätään. Ja\nsiellä kuolee ihmisiä, uskotko, kuolee, vaan ne eivät meille sitä sano.\nKuolee siellä paljonkin, kuolee, mutta ne eivät ilkeä siitä puhua,\nnäes. Se on häpeätä, se on se synti, tiedätkö, ja synti se on hyvin\npahaa ja rumaa, se on se häpeä.\"\n\n\"Mutta ne eivät sitä sano, että sota on synti, miksikähän\", kysyi\nLassi.\n\n\"Että me luultaisiin heitä paremmiksi, siksi just!\"\n\n\"Tahi ettei me tehtäisi samoin, siksi. Ettei me tapettaisi ihmisiä ja\nmuuta, ryöstettäisi ja nurin maailmaa käännettäisi, sodassa ja muualla,\nse olisi suru, uskotko.\"\n\n\"Uskon.\"\n\n\"Mutta minäpä tiedän sodan. Näytänkö, minulla on sotaruno,\nviimevuotinen\", sanoi Lassi.\n\n\"Näytähän\", pyysi Jussi.\n\n\"Onkos se runo\", kysyi Lassi.\n\n\"Se on hyvä runo.\"\n\n\"Niin ne isot ihmiset tekevät runon\", sanoi Jussi.\n\n\"Kysyitkö sinä äidiltä silloin sen\", kysyi Lassi.\n\n\"Kysyin. Minä kysyin, että sanopas, eikö sodassa varsin tapeta. Ja hän\nsanoi, niinkuin tavallista, että valloittaessa voi tulla vahinko, kuula\nvoi sattua ihmiseen. 'Onko se totta, että vahingossa vain', kysyin\nminä. 'Oh, älä kysele, älä kysele', sanoi se ja meni toiseen\nhuoneeseen. Minä luulen, että hän häpesi silloin juuri, ja sitä minä\ntarkoitin. Mutta sitten minä kaduin. Ja minä en kysele siitä enää, en.\nIsä sanoi, kun kysyin, 'sattuuko kuula ihmiseen', sanoi, että 'kyllä\nsattuu, kyllä sattuu, mutta älä nyt aina samaa kysele'. Ne eivät tahdo\nselittää, siinä se\", sanoi Jussi.\n\n\"Niitä hävettää.\"\n\n\"Mutta ei puhua totta, mitä siitä sanot?\"\n\n\"Se on valhe, se on synti, se on pahempi.\"\n\n\"Silloinkin kun me kysyttiin tankista, että mitä sillä tehdään, äiti\nsanoi vain, että se on kone, kone. 'Mikä kone', minä kysyin. 'Sotakone,\nsotakone, en tiedä tarkalleen mikä', sanoi se vain. Vaan minä tavasin\nsitten, kun näin sen kuvan lehdessä, tavasin, että se on sotahirviö ja\nsillä tehdään murhia ja tapetaankin. Ja ne varsin antavat sen tehdä,\nettä vain vahinkoa tulisi paljon ja kuolemata. Se on sellainen keksintö\nse. Se lakaisee vain ihmisiä, uskotko, kuin heinää. Mutta lapset eivät\nsaa sitä tietää, ei ampumista eikä muuta heidän häpeäänsä nähdä. Sillä\nsiellä on lasten isiä, joita ammutaan ja lapsista tulee orpoja. Se on\nse häpeä, jota heidän täytyy peittää. Minä keksin sen yhtenä iltana.\nVaan älä sano sitä äidille, ethän\", kysyi Jussi.\n\n\"En sano\", vakuutti Lassi.\n\n\"Sinä sanot ehkä.\"\n\n\"Saat ottaa kaikki minun säästöni, jos sanon\", sanoi Lassi.\n\n\"Jos unohdat.\"\n\n\"Sano 'koululainen' niin muistan pitää salaisuuteni, sillä ensi vuonna\nolen koululainen. Tahi ei, minä kirjoitan sinulle sitoumuksen ja annan\nsen taskuusi. Saat pitää sitä aina luonasi\", sanoi Lassi.\n\n\"Kirjoita. Sitten minä sinuun paremmin luotan\", sanoi Jussi.\n\n\"Tässä on sitoumus\", sanoi Lassi.\n\n\"Nyt minä sinuun luotan\", sanoi Jussi, otti laatikostaan paperin ja\nnäytti sitä Lassille. \"Katsos, näin minä kirjoitin isälle ja panen\ntämän nuppineulalla hänen tyynyynsä iltasella.\"\n\n\"Se onkin paras keksintö\", sanoi Jussi.\n\n\"Se on keksintö\", sanoi Jussi ja pannen kätensä Lassin kaulaan supatti\nLassin korvaan: \"Näetkös, jos me molemmat ja vaikka kaikki maailman\nlapset teemme sitoumuksen, mitä --?\"\n\n\"Hurraa, hei hurraa vain.\"\n\n\"Rauha, --?\"\n\n\"Eikä nälkää Saksan lapsilla, ei muilla.\"\n\n\"Rauha, kankelo, rauha!\"\n\n\n\n\nV.\n\n\n\"Arvaapas, kuka on maailman parhain kirjailija\", kysyi Jussi.\n\n\"Parhain kirjailija on Topelius-setä. Ja Andersen ja muut kaikki\",\nsanoi Lassi.\n\n\"Parhain on minusta Finne-setäkin. Kiljuset, näetkö, se on minusta\nhauska kirja kuitenkin\", sanoi Jussi.\n\n\"On sekin paras kirja.\"\n\n\"Minä juoksin äsken hakemassa sen kirjahyllyltä ja panin sen tyynyn\nalle. Minä lainaan sinulle Kiljusta iltasilla\", sanoi Jussi, \"jos tulet\nlaittamaan tätä tornia, että saan sen ulottumaan kattoon ja pääsen\nkiikaroimaan sieltä alas maailmaa ja tähtitaivasta, jos siellä on uusia\npyrstötähtiä näkyvissä.\"\n\n\"Katso alempaa.\"\n\n\"Ei se ole niin jännittävää\", sanoi Jussi. \"Vaan kun sinulla on siinä\nkaksi pöytää ja kaksi tuolia, jos panet vielä jakkaran, putoat\", arveli\nLassi.\n\n\"Minäkö putoan? Kankelo\", kehui Jussi.\n\n\"Putositpa viime sunnuntainakin, silloin kun kellon särit\", sanoi\nLassi.\n\n\"Se oli vahinko, toista kertaa ei se vahinko tapahdu. Enkä anna\nsitäkään anteeksi itselleni, en. Että se rupesi heilumaan sillä\ntavalla.\"\n\n\"Rupesiko sinua pelottamaan\", kysyi Lassi.\n\n\"Rupesi\", tunnusti Jussi.\n\n\"Olit vauvi.\"\n\n\"Olin\", myönsi Jussi. \"Vaan ei minua pelottanut putoaminen, vaan se,\nettä rojahdus kuuluu yli maailman, se. Vaikka siinä ei ollut tämän\nenempää, ei muuta kuin jakkara vain lisäksi, antoi se aika\nräjähdyksen.\"\n\n\"Sinäpä olit ihan katon rajassa.\"\n\n\"Pää kävi kattoon. Kun olin siinä vatsallani jakkaralla ja silmäsin\nmaailmaa ja avaruutta, sinä olit siellä kääpiö vain. Kun silmäsin\nsieltä ja muutin vain vähä asentoa, niin kiikari putosi avaruuteen, ja\nkun minä koetin sitä tavoittaa, rupesi torni heilumaan. Silloin valtasi\nminut pelko, se pelko, että jos se kaatuu, niin rämähdys kuuluu yli\nmaailman, ja maan asukkaat tulevat sitä ihmetellen katsomaan\", kertoi\nJussi.\n\n\"Niinkuin, tulivat.\"\n\n\"Ja pelkäsin, että se tuottaa pahaa mieltä jättiläisille taas. Ja kun\nnäin, ettei siinä mikään muu auttanut, otin vauhtia ja pomppasin itse\nsänkyyn. Ja torni tuli perästä alas, että roiskis vain. Pientä pöytää\nei päältäpäin olisi luullut niin huonoksi, että se särkyi, eikä\njakkaraa niin villiksi, että seinäkelloa potkaiseisi. Vaan potkaisipas,\nja se tuli alas, niin että roiskis vain koko komeus. Sehän se oli\nhäpeä, etten tuota huomannut, ja sellaisestahan jättiläiset tulevat\npahoilleen.\"\n\n\"Eihän ne tulleet pahoilleen, jättiläiset\", sanoi Lassi.\n\n\"Niin ei ollut aikaa sillä kertaa, kun oli vieraita\", sanoi Jussi.\n\"Äiti sanoi vain 'että oli hyvä, ettet jalkaasi taittanut'. 'Luuleeko\näiti, että minä voisin jalan taittaa ja kun on alla sänky ihan sitä\nvarten, että ei kuin hypätä', uskalsin silloin sanoa\", muisteli Jussi.\n\n\"Siksipä sinä uskallat tehdä vielä tornin.\"\n\n\"Isä ei kieltänyt, ja silloin, kun kielletään, lopetan. Kiellettiin\nvain kelloja särkemästä. Ja arvaapas, mistä minä olen vielä iloinen?\"\n\n\"En arvaa\", sanoi Lassi.\n\n\"Siitä, kun aikaihmisillä ei ole enempää korvia eikä enempää silmiä.\"\n\n\"Eikä kahta päätä\", sanoi Lassi.\n\n\"Eikä kaksia kasvoja. Sen minä keksin jo silloin, kun kävin Kiljusen\nhakemassa kirjahyllyltä. Isä ei minua nähnyt, niin en häirinnyt häntä.\nSillä jos hän olisi nähnyt, ei ole sanottu, olisinko Kiljusen saanut,\nse on niin repaleinen jo\", sanoi Jussi.\n\n\"Mutta arvelitko silloin, että kahdet kasvot olisivat samassa päässä\",\nkysyi Lassi.\n\n\"Niin arvelin.\"\n\n\"Voisi olla eri päätkin.\"\n\n\"Sitten pitäisi heillä olla kaksi hattua. Ja neljässä päässä neljä\nhattua. Mutta paljon ne silloin lukisivat, joka silmällä eri kirjaa.\nIsällä voisi olla silloin neljä kirjoituspöytää\", sanoi Jussi.\n\n\"Jos olisi käsiä enemmän\", sanoi Lassi.\n\n\"Pitäisi olla käsiäkin\", tuumi Jussi.\n\n\"Se ei kuitenkaan olisi mukavaa. Se olisi liian hökkyrää. Parempi olisi\nniinkuin on, uskotko, näissäkin käsissä ja jaloissa on varjelemista. Ja\npitää muistaa, eikö kiltteys ja tyytyväisyys ole parempi kuin ahneus\",\nsanoi Lassi.\n\n\"Kiltteys on parempi kuin ahneus, sen tietää jokainen\", sanoi Jussi.\n\n\"Ahnehtia jalkoja tahi muuta, appelsiineja tahi käsiä tahi muuta, se ei\nole viisasta\", arveli Lassi.\n\n\"Mutta ihminen on ahnekin. On tuhma. Näin sota-aikana kuitenkin,\nuskotko. Söisi ainakin appelsiineja ja omenoita ja hyvyyksiä, söisi\ntämän maailman suuruisia sokeripaloja, uskotko\", sanoi Jussi.\n\n\"Uskon. Vaikka pyramiidin kokoisia\", sanoi Lassi. \"Eikä kiltteyttä\nsilloin ajatteleisi eikä siitä välittäisikään.\"\n\n\"Ei kotona\", myönsi Jussi. \"Mutta kylässä välittäisi. Siellä ei saa\nsyödä liikaa. Siellä pitää muistaa sanoa, kun toista kertaa tarjotaan,\n'ei kiitos, ei enää!' Vaikka kyllä kylässä aina hyvää on. 'Ei kiitos'\nvain sanoa. Se on kankelota.\"\n\n\"Mutta äiti sanoi, että saa joskus ottaa toisenkin kerran\", sanoi\nLassi.\n\n\"Mutta milloinka, sitä en tiedä. Kysyä ei saa. Muistatko, mitä on\nsanottu?\"\n\n\"Muistan. Ja siellä Mailin luona kun oltiin, sanoi äiti edeltäpäin,\n'muistakaa pojat että on sota-aika', 'kyllä' sanottiin. Mutta kaikki\nmuut saivat suklaata lisää, minä sanoin, 'ei kiitos, en jaksa enää'\nvalehtelin niinkuin aikaihmiset. Mutta kaikki muut jaksoivat, se oli\nkankelota\", sanoi Lassi.\n\n\"Ja kotona et sitten syönyt illallista, sanoit vain 'ei kiitos, en\njaksa'.\"\n\n\"En tahtonut, niin\", sanoi Lassi.\n\n\"Mutta äitipä kun kysyi minulta, minä sanoin sen syyn ja äiti sanoi,\nettä olisit voinut ottaa\", sanoi Jussi.\n\n\"'En ota sota-aikana, en', sanoin. Kanatkaan eivät sota-aikana muni.\nKankelo. En välitä koko syömisestä\", sanoi Lassi.\n\n\"Mutta jos ei olisi sota-aika?\"\n\n\"Mutta sitten pitäisi olla oikein, oikein rikas\", sanoi Lassi.\n\n\"Voisi suklaasta olla talo\", arveli Jussi.\n\n\"Ja sen piippu voisi olla peparikakuista\", jatkoi Lassi.\n\n\"Ja meri olisi marmelaadista, tanskalaisesta marmelaadista ja se talo\nolisi meressä suurella sokerisaarella, mitä\", ihmetteli Jussi.\n\n\"Söisitkö sen?\"\n\n\"En.\"\n\n\"Merta minä vähän maisteleisin.\"\n\n\"Mutta kyllä minä ikkunanpielestä nakertaisin\", sanoi Jussi.\n\n\"Piipun minä ensin söisin\", sanoi Lassi.\n\n\"Niin minäkin. Ja sitten oven ja katonräystäät\", sanoi Jussi.\n\n\"Niin minäkin. Ja sitten taas merta maistelisin ja sitten koko mökin\nsöisin, ja kaikki\", sanoi Lassi.\n\n\"Niin minäkin\", myönsi Jussi.\n\n\"Sokerin antaisin äidille\", arveli Lassi.\n\n\"Niin minäkin. Silloin ei äiti voisi moittia ahneudesta, vai voisiko,\nnäin sota-aikana\", kysyi Jussi.\n\n\"Ei voisi\", sanoi Lassi.\n\n\"Ja me voisimme antaa osastamme muillekin, köyhille lapsille ja niin\",\narveli Jussi.\n\n\"Voitaisiin antaa. Sairaille voitaisiin antaa kaikkikin\", sanoi Lassi.\n\n\"Mutta jos ne eivät anna antaa, jättiläiset. Jos se niistä on taas\ntyhmästi, mitä?\" kysyi Jussi.\n\n\"En tiedä\", sanoi Lassi.\n\n\"En minäkään, en tiedä\", sanoi Jussi.\n\n\"Siispä heitä jo leija tornista ulos, älä enää haaveile\", sanoi Lassi.\n\n\"Minä heitän\", sanoi Jussi. \"Yhtäkkiä, tiedätkö, kun minä katselen\ntäältä tornista alas, katselen hiljaa maailmaa, niin tuntuu, kuin se\nolisi hyvin, hyvin kaukana, ja siksi minulle tulee ikävä.\"\n\n\"Ikäväkö? Äitihän istuu tuossa toisessa huoneessa\", sanoi Lassi.\n\n\"Niin istuukin, minä tiedän sen.\"\n\n\"Kurota päätäsi, niin näet äidin selän\", sanoi Lassi.\n\n\"Minä tiedän sen. Mutta minä en tiedä, mikä se on, on niin outo ikävä,\nniinkuin linnulla keskellä talvea, kun se ajattelee, ettei kesää enää\nnäe, on niin outo maailma ja kaukana, kaukana koti.\"\n\n\"Hyppää jo alas, niin maailma on lähempänä\", sanoi Lassi.\n\n\"Nyt minä hyppään.\"\n\n\"Roiskis.\"\n\n\"Roiskis.\"\n\n\"Et taittanut yhtään jaloistasi\", sanoi Lassi.\n\n\"Minäkö? Minä olen jo näin vanha ja olen hyppinyt koko ajan täällä\nmaailmassa, ja molemmat jalat ovat ehyet, koetapas, ja silmät minulla\non ehyet\", kehui Jussi.\n\n\"Vaan onpa arpi silmän päällä\", sanoi Lassi.\n\n\"Äitipä sanoi, että se on miehen merkki\", kehui Jussi.\n\n\"Niinkuin minulla jalassa kirveen arpi. Luulevat isona, että olen ollut\nsodassa\", kehui Lassikin.\n\n\"Älä vaan anna sitä luulla, se on väärä luulo. Sano vain, että\nvanhemman veljeni kanssa raivasin metsää, niinkuin olikin\", sanoi\nJussi. \"Niin ei äidin tarvitse hävetä sinun tähtesi, että valehtelet.\nJa ei tarvitse hävetä siksi, että olisi sodittu. Me kankelo? Sota on\npaha. Siksi ne lopettavat sen ja tekevät rauhan. Ja kun me tullaan\nsuuriksi, tehdään kaikkien kanssa veljeysliitto.\"\n\n\"Hurraa, eläköön veljeysliitto.\"\n\n\"Ja maailman rauha.\"\n\n\"Ja kansojenliitto.\"\n\n\"Eläköön maailma.\"\n\n\"Eläköön rauha, eläköön Suomi ja Afriikka ja koko maailma.\"\n\n\n\n\n\nVI.\n\n\n\"Mitä sinä teet niin ahkeraan\", kysyi Jussi Lassilta, joka istui\npöytänsä ääressä pää painuksissa.\n\n\"Minä harjoittelen kirjoitusta, ettei koulussa ole niin vaikeata\",\nvastasi Lassi.\n\n\"Sinäpä olet ahne\", arveli Jussi.\n\n\"Sinä olet suurempi kuin minä.\"\n\n\"Niin olen.\"\n\n\"Sentähden minä tahdon olla parempi kuin sinä.\"\n\n\"Se ei ole oikein, ei\", kiivasteli Jussi.\n\n\"Miksi ei\", kysyi Lassi.\n\n\"Koska vanhemman pitää olla aina parempi.\"\n\n\"Eipäs tarvitse\", väitti Lassi.\n\n\"Pitääpäs.\"\n\n\"Ei ole sellaista lakia missään.\"\n\n\"Mitä äitikään sanoisi, jos vanhempi olisi huonompi, ajattelepas? Ja\nmitä Jumala arveleisi? Ei, sinä et saa olla parempi. Ainakaan et saa\nharjoitella salaa.\"\n\n\"Enhän minä salaa harjoittele\", puolustelihe Lassi. \"Näkeehän minut\nJumalakin.\"\n\n\"Jumala näkee, vaan viekkautta ei Jumala hyväksy.\"\n\n\"Sanopa, jos Jumala tahtoo, eikö hän voisi minun käteni tehdä\nmustaksi\", kysyi Lassi.\n\n\"Kyllä voisi\", sanoi Jussi.\n\n\"Katsopa tätä kättä, mitä näet?\"\n\n\"Se on valkoinen.\"\n\n\"Se on valkoinen. Ja katso, nyt minä sillä kirjoitan. Se ei tule\nmustaksi, vai tuleeko?\"\n\n\"Ei tule\", vakuutti Jussi.\n\n\"En siis ole viekas. Minä näin yhä kirjoitan, ja käsi on vain valkea.\nSiitä näkee, että se on Jumalalle mieleen. Ja kirjoita pois sinäkin.\"\n\n\"Niinhän minun täytyykin, vaikka olisin muodostellut tästä savesta\nhautaristin äidin haudalle. Katsos, panen linnun laulamaan ristin\npäälle, se laulaa siinä aina, kun äidillä on ikävä olla siellä.\"\n\n\"Niin, kyllä kai minun pitää kirjoittaa. Ei itseni tähden, vaan äidin\ntähden ja Jumalan tähden. Ja vielä oman poikani tähden.\"\n\n\"Mitenkä niin\", kysyi Jussi.\n\n\"Jos minä olen paha, niin minun pojastanikin tulee paha, siten.\"\n\n\"Niin.\"\n\n\"Tuleeko sinulle monta poikaa\", kysyi Lassi.\n\n\"Kyllä minulle tulee. Minä menen nuorena naimisiin, niin minä ennätän\nkasvattaa paljon poikia.\"\n\n\"Kun on paljon poikia, niin on paljon meteliä.\"\n\n\"Minä asun tornirakennuksessa yksinäni ja teen työtä.\"\n\n\"Ne syövät paljon.\"\n\n\"Kyllä ne syövät paljon.\"\n\n\"Jaksatko sinä tehdä työtä niin paljon?\"\n\"Isänmaa antaa voimia.\"\n\"Mitenkä isänmaa\", kysyi Lassi.\n\n\"Siten isänmaa\", sanoi Jussi, \"koska isänmaan tähden minulla niitä on\nniin paljon. Koska isänmaa tarvitsee poikia, niinhän ne sanovat\naikaihmisetkin. Sodassa kaatuu ja työssä tarvitaan poikia. Työhön minä\nne opetan. Mitenkä sinä?\"\n\n\"Minä en ole vielä ajatellut enkä päättänyt, tuleeko minulle poikia vai\ntyttöjä, eihän sitä tiedä, ennenkuin on ristitty, kummaksiko ne tahtoo.\nMinä kai otan tyttöjä, ne ovat siivompia.\"\n\n\"Ota sinä tyttöjä\", sanoi Jussi. \"Mutta ethän sinä enää kirjoitakaan.\"\n\n\"Kirjoita sinä nyt vain. Minä viskelen paperipaloja ikkunaan. Se on\nitsekasvatusta.\"\n\n\"Mitenkä niin?\"\n\n\"Koska sinä kielsit kirjoittamasta, ja minä tottelen sinua ja kasvatan\nsiten itseäni.\"\n\n\"Sinunpa ei olisi pitänyt totella\", sanoi Jussi. \"Olisit itsepäisesti\nvoinut vain jatkaa. Minä olin sinun vihollisesi, koska väärin neuvoin,\nja vihollistaan ei kansalainen saa kuunnella. Jos kuuntelee\nvihollistaan, pettää isänmaataan.\"\n\n\"Valhe, valhe, ei ole mistään isänmaasta kysymys\", huusi Lassi.\n\n\"Vai ei ole isänmaasta? Eikö ole opittava isänmaan tähden, eikö?\"\n\n\"Ei lasten.\"\n\n\"Vai ei lasten! No, sinä olet sitten lapsi vielä. Hyvä. Älä unohda,\nmitä olet sanonut, että olet lapsi. Minä säälin sinua.\"\n\n\"Et tarvitse.\"\n\n\"Jos et tiedä, mitä on isänmaa, säälin sinua. Muinaisaikakin sen\ntiesi.\"\n\n\"En ole mikään muinaisaikalainen enkä mikään metsäläinen. Vaan isänmaan\ntiedän. Se on Suomi. Se on pohjoisessa. Se on kylmä maa. Vaan se on\nkaunis maa. Ja sen ympärillä ovat Venäjä ja Ruotsi ja Viro eikä kaukana\nSaksa.\"\n\n\"Niin ovat\", sanoi Jussi. \"Siellä on koko maailma kaikkine elukoineen\nja ihmisineen. Niistä saa lukea, kun oppii lukemaan nyt ensin.\"\n\n\"Ja niistä voi kirjoittaa kirjan, elukoista näet.\"\n\n\"Voi. Ja voi ihmisistäkin ja heidän asioistaan.\"\n\n\"Mutta mitä sinä ajattelet, kun vielä kirjoitat\", kysyi Lassi.\n\n\"En mitään muuta kuin että olen eläintenkesyttäjä. On hauska nähdä,\nmiten elukat rivissä rauhallisina maleksivat.\"\n\n\"Mitenkä niin\", kysyi Lassi.\n\n\"Näes, jokainen kirjain on elukka. L on sirahvi, m on maakarhu, n on\njääkarhu, h on elefantti, o on siili, j on vesilintu. Ne ovat villejä\nkaikki. Vaan minä olen niiden kesyttäjä, minä panen ne rivissä\nmaleksimaan, siinä ne kulkevat rauhassa pitkin ruohokenttiä ja\nhaukkaisevat suuhunsa mikä mitäkin ja mörisevät tyytyväisinä. Sivistys\non niistäkin jonkin verran hauskaa.\"\n\n\"On se\", myönsi Lassi.\n\n\"Vaikka kankeloa ja työlästä, on se komeata elukasta ainakin.\"\n\n\"On, on se.\"\n\n\n\n\nVII.\n\n\n\"'Kärpänen, kärpänen maaksi muutut sä' -- tämän minä kirjoitin nyt\nkärpäsille, näille kuolleille kärpäsille seppeleeseen, sopiiko se\",\nkysyi Lassi.\n\n\"Se sopii hyvästi.\"\n\n\"No, tule kaivamaan pihalle kuoppaa, haudataan nämä, ne ovat\npaleltuneet ikkunalle\", sanoi Lassi.\n\n\"Montako niitä on\", kysyi Jussi.\n\n\"Kaksi. Ne ovat kuolleet. Nyt ne eivät enää voi lentää. Nyt ne eivät\nvoi enää tuntea kukkien hajua. Lähde ulos, pannaan ne maahan, koska ne\novat maasta tulleetkin\", sanoi Lassi.\n\n\"Minä en nyt jouda, mennään tuonnempana\", ehdotti Jussi..\n\n\"Mitä sinä siitä teet\", kysyi Lassi.\n\n\"Minä laitan lentokoneen, minä panen nuppineulan tähän kärjeksi ja\ntoisen nuppineulan tähän pyrstöksi. Se on uudenaikainen\ntorpeedolentokone\", selitti Jussi.\n\n\"Piirustusvihkon lehdestä\", sanoi Lassi.\n\n\"Sano sinä sitä niin, minä sanon, että se on maailman parhainta\nlentokonekangasta, tehty oikeasta kumista. Ja tämä kone kun lentää\nvihollisjoukkojen läpi, eivät siihen kuulat satu. Ja se vie\nelintarpeita piiritettyyn maahan\", sanoi Jussi.\n\n\"Jos se on vihollismaa\", sanoi Lassi.\n\n\"Antaa olla\", sanoi Jussi. \"Se on kuitenkin piiritetty maa. Siellä on\npula. Kun on pula, ei kukaan katso, onko vihollismaa vai ystävämaa.\nIhmisen velvollisuus on auttaa toisia. Tämä lentokone auttaa just.\nSillä on velvollisuus just. Siinä on lastina leipää, ja se pudottelee\nleipiä maahan, joka paikkaan, missä sitä tarvitaan. On niin paljon\nkerjäläisiäkin, ja siksi sillä on paljon työtä. Ja sitten se pompahtaa\ntaivaalle ja menee ja hakee uuden lastin. Katsohan\", sanoi Jussi.\n\n\"Viholliset sitä ampuvat\", sanoi Lassi.\n\n\"Jos ampuvat, se ampuu vastaan. Sillä on torpeedot sitä varten just.\nJos ilkeävät ampua, kun minä vien leipää, hävitän minä heidän\ntykistönsä, niin teen\", sanoi Jussi.\n\n\"Silloin kuolee ihmisiä\", sanoi Lassi.\n\n\"En minä ammu ihmisiä, minä ammun tykkejä. Minä hävitän vain aseet\",\nsanoi Jussi.\n\n\"Se onkin oikein\", sanoi Lassi.\n\n\"Että kun ne rynnistävät linnoitukseen, saavat ilman aseitakin\nrynnistää\", sanoi Jussi.\n\n\"Rynnistys voi olla hauskaa\", sanoi Lassi.\n\n\"Rynnistys on hauskaa\", sanoi Jussi.\n\n\"Niinkuin meistäkin. Mutta on työkin, on keksiminenkin. Kun tietäisi\nvain, mitä keksisi, se olisi hyvä\", sanoi Lassi.\n\n\"Keksisi uusia merenkulkijoita ja muita kummallisia otuksia. Kaikkia,\njotka kulkevat maalla ja merellä ja ilmassa\", sanoi Jussi.\n\n\"Tahi keksisi sen, miten saadaan kivestä leipää\", sanoi Lassi.\n\n\"Ja leipää hiekasta\", sanoi Jussi.\n\n\"Niin. Ja puuroa pilvistä\", sanoi Lassi.\n\n\"Ja jälkiruokaa auringonpaisteesta\", sanoi Jussi.\n\n\"Ja miten saadaan kesä silloin, kuin sitä tahdotaan\", jatkoi Lassi.\n\n\"Sitä kai ei voi keksiä\", arveli Jussi.\n\n\"Miksi ei voisi? Laittaisi suuria, suuria suurennuslaseja taivaalle,\nsellaisia, jotka kokoavat auringonsäteitä paljon. Ja siitä tulisi niin\nlämmin, että vaikka appelsiini siinä kypsyisi. Kyllähän kesän kai\nsaisi, mutta siinä olisi niin paljon puuhaa, etteivät ole viitsineet\nruveta sitä tekemään\", arveli Lassi.\n\n\"Eivät ole kerinneet, kun on ollut sodat ja rynnistykset\", sanoi Jussi.\n\n\"Eivät sitäkään ole keksineet, miten saada kaupunkeja lentokoneista ja\nmiten saada ilmoihin toisia maailmoita\", sanoi Lassi.\n\n\"Jos olisikin lentotaloja, ei tarvitsisi kesäasuntoja, voisi vaikka\nAfriikkaan mennä kesäksi\", sanoi Jussi. \"Ja siellä kyntäisi Saharan\nhiekan syvältä, koska siellä on multaa hiekan alla, kyntäisi sen\nisoilla, isoilla auroilla, mitä?\"\n\n\"Sen voisi kyntää\", myönsi Lassi, \"ja kasvattaisi siellä hedelmiä ja\nkaikkea, koko maapalloa varten. Ja hedelmät pantaisiin lentokoneisiin\nja jaettaisiin kaikkiin lentokaupunkeihin.\"\n\n\"Ja kaikille siivettömille kököttäjille, maanmyyrille, näille\nihmisille\", sanoi Jussi.\n\n\"Maakaupungeille, niinkö\", kysyi Lassi.\n\n\"Niin\", sanoi Jussi.\n\n\"Ja niin saataisiin kesä ja hedelmät sinne, minne tahdottaisiin\", sanoi\nLassi.\n\n\"Pohjoismaalle ei saa laittaa. Jää sulaisi ja silloin ei olisi jäätä.\nJa sitä tarvitaan, mehuihin ja sellaisiin, Afriikassa ja muualla.\"\n\n\"Ja sairaille tarvitaan jäätä, jos heissä on kuume. Ei, pohjoisnapaa ei\nsaakaan koskaan hävittää, se on maan apteekkipaikka\", sanoi Lassi.\n\n\"Ja karhujen kökötyspaikka\", sanoi Jussi.\n\n\"Ja karhun ja hylkeen ja mursun isänmaa. Eläköön pohjoisnapa\", innostui\nLassi.\n\n\"Eläköön pohjoisnapa ja Suomi ja Afriikka!\"\n\n\"Ja antaa samalla elää koko maailman ja Euroopan ja muiden maiden,\nsiinä kansainliitossa ja muussa hyvässä, mitä\", kysyi Lassi.\n\n\"Antaa elää\", sanoi Jussi. \"Kyllä ne kiltisti elävät. Jospa olisivat\nniin kilttejä kuin nämä kuolleet kärpäset.\"\n\n\"Nehän eivät enää elä, ne ovat molekyylejä eli ainehiukkasia nyt\",\nsanoi Lassi.\n\n\"Mutta ne olivat kilttejä koneita äsken, eläviä lentokoneita. Siinä se\nonkin se ihme\", sanoi Jussi.\n\n\"Niin onkin. On, on.\"\n\n\"Ja se onkin kärpänen parempi kuin lentokone, uskotko\", sanoi Jussi.\n\n\"En usko, en. Eivät ole parempia.\"\n\n\"Pienempiä kyllä, mutta parempia. Ne ajattelivat, sitä ei lentokone\ntee. Ja mitä ajattelivat? Sitäpä sinä et tiedä\", sanoi Jussi.\n\n\"Et sinäkään\", sanoi Lassi.\n\n\"En, siinäpä se. Voi olla viisas, mutta eipä tiedä, mitä kärpänen\najattelee. Ja tokkopa tiedät, miksi kaikki muuttuu\", kysyi Jussi.\n\n\"Maaksi, se on tietty\", sanoi Lassi, \"tämäkin kärpänen.\"\n\n\"Vaan kasvaako se nyt kukaksi, mitä luulet?\"\n\n\"Ei kasva maa ilman kukan siementä\", sanoi Lassi.\n\n\"Mutta siemenestä kasvaa ja tulee kukaksi\", sanoi Jussi. \"Ja mitähän\najattelee se kukkana, tiedätkö? Ja muistaako kukkana, että oli\nkärpäsenä kerran? Ei kai muista, luuletko?\"\n\n\"Ei kai muistakaan\", sanoi Lassi.\n\n\"Ei muista\", sanoi Jussi. \"Ja jos tulee kukka siemeneksi tahi\nhedelmäksi tahi jyväksi, vaikka, ja ihminen syö sen, ja se aina tulee\nihmiseksi, ei kai muista ihminen, että hän oli kärpänen kerta ja lensi\nja hyrräsi onnellisena täällä maailmassa.\"\n\n\"Ei se sitä muista.\"\n\n\"Mutta jos muistaisi. Mitä? Eikö kuitenkin voisi muistaa\", kysyi Jussi.\n\"Kun minä panen silmäni kiinni, muistan selvästi, että lensin\nauringonpaisteessa, olin perho ja minä pelkäsin ihmistä, pelkään\nvieläkin, kun avaan näin silmäni. Ihminen on julma meistä hyönteisistä,\ntiedätkö?\"\n\n\"On se julma meistä ihmisistäkin. Eihän se ihmisestäkään välitä\", sanoi\nLassi.\n\n\"Ja vaikka nyt olen ihminen, on minulla joskus perhosen sydän, kun näen\nauringonpaisteen ja on kesä, näet. Minä hyrrään onnellisena ja juoksen\nja lennän. Ja silloin minä en ihmistä tajuakaan. Minä ehkä olen ollut\nperho, sano\", kysyi Jussi.\n\n\"En usko\", sanoi Lassi.\n\n\"Äitipä uskoisi. Hän sanoi kerran, että me kaikki kuulumme yhteen. Että\nsamaa perhettä -- että usko, eikö hän niin ajatellut? Ja siksi ei saa\nkärpäsellekään olla paha\", muisteli Jussi.\n\n\"Ei siksi. Vaan siksi, että se on elävä. Se tuntee ja ajattelee\", sanoi\nLassi.\n\n\"Sinä olet poika vain, sinä et tajua.\"\n\n\"Poika just. Tajuaa poikakin jotain. Tajuaa sen, minkä jokainen\nlapsikin tajuaa\", sanoi Lassi.\n\n\"Ei mitään, leikkikalujaan vain\", sanoi Jussi.\n\n\"Paljon, paljon muutakin\", sanoi Lassi.\n\n\"Sivistystä ja isänmaata vain vähän\", sanoi Jussi.\n\n\"Niitäkin\", sanoi Lassi.\n\n\"Tajuaa niitä apinakin\", sanoi Jussi.\n\n\"Mutta minä en ole apina\", sanoi Lassi.\n\n\"Et olekaan. Sillä apinalla ei ole kuitenkaan isänmaata\", sanoi Jussi.\n\n\"Minulla on isänmaa, Suomi\", sanoi Lassi.\n\n\"Minullakin on isänmaa, Suomi, mutta minä olen melkein apina. Minulla\non hyvä kiipeämisjalka. Minun jalkani taipuu puuta vasten. Ja minulla\non liikkuva isovarvas\", kehui Jussi.\n\n\"Siitä sinä olet ylpeä\", kadehti hiukan Lassi.\n\n\"Siitä olen ylpeä. Se todistaa, tiedätkö, että olen ollut\nentisvanhaisuudessa myös apinana. Ajattelehan, minä olen kiivennyt\naarniometsän puissa, syönyt pähkinöitä. Ja minulla on ollut häntä\",\nsanoi Jussi.\n\n\"Kankelo.\"\n\n\"Tosihäntä. Arvaapas, minkä näköinen olen ollut\", kysyi Jussi.\n\n\"Tosiapinan\", sanoi Lassi.\n\n\"Ja olen juossut äidin perässä ja vikissyt niinkuin apinapennut\ntekevät. Ja äiti on suojellut minua vihollisilta, uskotko? Ja arvaapas,\nonko meillä ollut pesä\", kysyi Jussi.\n\n\"On kai ollut pesä.\"\n\n\"On ollut pesä. Puussako, luulet\", kysyi Jussi.\n\n\"Tahi luolassa?\"\n\n\"Niin olikin. Aarniometsän luolassa se oli\", muisteli Jussi.\n\"Pähkinäpuita kasvoi siinä paljon, muistatko, ja lähde oli siinä ja me\nhiivimme aina yöksi luolaan.\"\n\n\"Se oli toista.\"\n\n\"Se oli toista. Niin onnellinen kuin silloin, en ole ollut vielä tässä\nelämässä\", sanoi Jussi.\n\n\"En minäkään. Kankelo\", sanoi Lassi.\n\n\"Saa nyt olla kiipeämättä, tämän elämän.\"\n\n\"Saa. Se on apinasta pahin suru\", sanoi Lassi.\n\n\"Saa olla hännättä, saa asua huoneissa vain\", sanoi Jussi.\n\n\"Saa\", sanoi Lassikin alakuloisena.\n\n\"Mutta jos olisi oikea apinamieli, karkaisi kotoa --\", innostui Jussi.\n\n\"Ne löytävät, niillä on keinot, poliisit ja muut\", sanoi Lassi.\n\n\"Niinkuin ne silloin kerran, muistathan. Lähdettiin vain vähän\nkatselemaan maailmaa, niin ne etsittivät meidät. Ja poliisi toi meidät\nkotiin\", sanoi Jussi.\n\n\"Ei olisi silloin itse kotia osattukaan. Vaan sitten ne lupasivat, että\nkun tullaan aikaihmisiksi ja ollaan kilttejä, päästään ihan sinne,\nminne tahdotaan. Niin ne sanoivat, muistatko\", kysyi Lassi.\n\n\"Sitten päästään\", arveli Jussi.\n\n\"Sitten lähdettiin ja laivalla\", sanoi Lassi.\n\n\"Mutta minä luulen, että sitten voi unohtaakin, että tahtoi. Ei isä\neikä äitikään minnekään lähde, vaikka pääsisivät. Mutta ne eivät\ntahdo\", sanoi Jussi.\n\n\"Niillä on velvollisuuksia. Sinäpä et oikein tiedä vielä, mikä on\nvelvollisuus\", kysyi Lassi.\n\n\"Etpä sinäkään\", arveli Jussi.\n\n\"Kylläpä tiedän, uskotko? Kaikki on velvollisuutta. Tekeminen ja muu,\nkaikki, kaikki, telmiminen vain ei\", sanoi Lassi.\n\n\"Isänmaa ja sillä tavalla\", kysyi Jussi.\n\n\"Niin. Ja lukeminen ja sukanparsiminen ja kasvojen peseminen\", sanoi\nLassi.\n\n\"Niin onkin. Kaikki, mikä nukuttaa, niinkuin iltasella, kun tekevät\nvelvollisuuksiansa, kun isä lukee ja äiti parsii sukkaa\", sanoi Jussi.\n\n\"Tahi kun puhuvat isänmaasta tahi edistyksestä\", sanoi Lassi.\n\n\"Ja yhteiskunnista\", lisäsi Jussi.\n\n\"Ei, yhteiskunnallisista uudistuksista. Ne kuuluvat velvollisuuksiin\",\nmuisteli Lassi.\n\n\"Ja meidän velvollisuuksiin kuuluu mennä sänkyyn\", sanoi Jussi.\n\n\"Se onkin velvollisuus\", sanoi Lassi.\n\n\"Ajatella, me voidaan tehdä jo velvollisuus. Sitäpä en olisi uskonut\",\nkeksi Jussi.\n\n\"Syödähän on velvollisuus ja pestä itsensä se on aina velvollisuus\",\nsanoi Lassi.\n\n\"Ja käydä sotaa on velvollisuus ja isänmaan edestä on velvollisuus\",\nsanoi Jussi.\n\n\"Mutta tietää sota jo lopettaa on velvollisuus. Presidentillä se on\nsuuri velvollisuus\", sanoi Lassi.\n\n\"Ja suuri edesvastuu. Ja porvareilla on suuri edesvastuu. Ja kiire.\nEttä saavat maailman tyydyttävään järjestykseen, muuten se järjestyy\nitsestänsä\", sanoi Jussi.\n\n\"Eipäs. 'Muuten nousevat maasta ne voimat, jotka sen järjestävät', niin\nse oli\", muisteli Lassi.\n\n\"Siksi on kaikilla paljon työtä\", sanoi Jussi.\n\n\"On\", myönsi Lassi.\n\n\"Ja valtion pitää etsiä nyt kaikki orvot, laittaa niille koti ja\nvaatteet ja muut\", sanoi Jussi.\n\n\"Ja opettaa niitä\", sanoi Lassi.\n\n\"Sillä ensimmäinen velvollisuus on huolehtia niistä\", sanoi Jussi.\n\n\"Niin on\", myönsi Lassi.\n\n\"On velvollisuus ja edesvastuu koko maailmalla eikä vain Suomella. On\nvelvollisuus ja edesvastuu kaikilla maailman kansoilla kaikesta,\nkaikesta. Kaikki on yhtä, kaikki\", sanoi Jussi.\n\n\"Minä tiedän sen. Muistatko Aleksanteri Suurta, sitä, josta isä\nkertoi\", kysyi Lassi.\n\n\"En muista nyt\", sanoi Jussi.\n\n\"Kun sotajoukko oli kuolla janoon ja yksi sotilas oli kaukaa jostakin\nerämaasta löytänyt vettä ja toi sitä kypärissään Aleksanteri Suurelle,\nniin Aleksanteri Suuri kaatoi veden maahan, kun sitä ei olisi ollut\nkaikille kuitenkaan. Sano, eikö se ollut oikein\", kysyi Lassi.\n\n\"Oli\", sanoi Jussi.\n\n\"Se oli päällikkö sellainen\", sanoi Lassi.\n\n\"Se oli\", ihaili Jussi.\n\n\"Ja se on sankari se, joka toisia ajattelee ja joka itseltänsä voi\njotakin kieltää, uskotko\", kysyi Lassi.\n\n\"Uskon\", vakuutti Jussi.\n\n\"Niin että joka ei isälle eikä äidille surua tuota\", sanoi Lassi.\n\n\"Eikä toisen isälle eikä äidille\", sanoi Jussi.\n\n\"Eikä aina suurinta osaa itselleen etsi\", sanoi Lassi.\n\n\"Se onkin raukka, joka vaan itseään ajattelee\", sanoi Jussi.\n\n\"Minä otankin aina pienemmän palan ja pienemmän leivoksen\", sanoi\nLassi.\n\n\"Niin minäkin\", sanoi Jussi.\n\n\"Vaikka äiti sanoi, että se voi tulla teeskentelyksi\", sanoi Lassi.\n\n\"Siksipä voi joskus ottaa suurimmankin, ottaa miten sattuu\", sanoi\nJussi.\n\n\"Parasta on panna silmät kiinni eikä ajatella, minkälaisen saa.\nAjatella vain velvollisuuksia ja muuta, vaikka Jeesuksen syntymää tahi\nmuuta, eikä maistella syödessään. Niin ne aikaihmiset tekevät\", sanoi\nLassi.\n\n\"Mutta aina kuitenkin, teki miten teki, tekee virheen, uskotko\", kysyi\nJussi.\n\n\"Et tee sinä. Minä sen aina teen\", vakuutti Lassi.\n\n\"Vaan koulussa oppii, niin minä luulen ja siihen minä luotan\", sanoi\nJussi.\n\n\"Näytäpäs, luepas se, mitä eilen kirjoitit koulusta vihkoosi\", pyysi\nLassi.\n\n\"Oppimisesta siitä koulurynnistyksestä. Sivistyä kun pitäisi\", sanoi\nJussi.\n\n\"Niin on yritettävä.\"\n\n\"Suomen puolesta\", vakuutti Jussi.\n\n\"Se oli hyvä se runo. Ja kun sinusta tulee keksijä, se on parempi\nvielä, keksijä on parempi kuin ajuri\", sanoi Lassi.\n\n\"Ajuri on parempi\", sanoi Jussi. \"Se saa enemmän rahaakin. Sinä tuot\nrahat äidille, se tulee niistä niin iloiseksi. Uskotko?\"\n\n\"Niin teenkin\", sanoi Lassi.\n\n\"Ja sinä autat ihmisiä. Sinä viet sairaita sairashuoneelle ja köyhiä ja\nkerjäläisiä lapsia viet iltasilla kotiinsa, kun ne ovat väsyneet ja\neksyneet\", sanoi Jussi.\n\n\"Niin vienkin\", sanoi Lassi.\n\n\"Mutta minä istun vain tornissa ja kun katselen vaan maailmaa, en saa\nrahaa mistään. En eläisi, jos ei äitiä eikä isää olisi\", sanoi Jussi.\n\n\"Vaan kun isä ja äiti kuolevat\", arveli Lassi.\n\n\"Sitten minä en tiedä, mitä teen\", sanoi Jussi. \"Mutta kun äiti kuolee,\nostan minä sille valkean arkun, siitä hän pitää. Ja kukkia paljon. Ja\nminä vien äidin itse haudalle ja kaivan itse haudan. Ja minä sanon\näidille, ettei äidin pidä peljätä nyt, minä jätän äidin vain vähäksi\naikaa, kohta minä tulen sinne itsekin, äiti odottaa minua vähän. Ja\nminä menen rannalle ja itken siellä. Sillä jos minä voisin, kuolisin\nsamalla, ja olisin äidin luona, mutta minä en voi.\"\n\n\"Et voi\", myönsi Lassi.\n\n\"Sillä minun on lopetettava keksintöni, tietysti se on minun\nvelvollisuuteni, uskotko?\"\n\n\"Uskon.\"\n\n\"Ja mentävä syksyllä kouluun. Ja on tultava suureksi\", sanoi Jussi.\n\"On, ja kaikki minä tahdon, jos äiti elää vielä. Olla kauan pieni, niin\nminä tahtoisin.\"\n\n\"Sinä olet melkein liian iso poika jo, seitsenvuotiaaksi sanoivat\",\nmuisteli Lassi.\n\n\"Vaikka olenkin. Vaan äidille minä olen pieni, uskotko, pieni. Kun minä\nolen äidin sylissä ja äiti hyräilee minulle, niin tiedätkö, koko\nmaailmasta en välittäisi, en isoksi tulosta, en muusta. Vaikka näkyisi\nkuu ja tähdet ikkunasta, vaikka koko avaruus siellä kiertäisi, niin\nminä panen silmäni kiinni ja kuuntelen vain äitiäni.\"\n\n\"Eikä ole häpeä --\"\n\n\"Mikä?\"\n\n\"Rakastaa häntä suurenakin?\"\n\n\"Ei.\"\n\n\"Ja vaikka kaikkiakin?\"\n\n\"Rakastaa kaikkia? Ei, ei ole häpeä. Rakastaa olisi helppo, jos eivät\ntekisi sitä tässä maailmassa niin vaikeaksi.\"\n\n\n\n\nVIII.\n\n\n\"Katsos, näin minä syön kuin ylimys\", sanoi Jussi ja röyhisti\nryhtiänsä. \"Kun isä ja äiti eivät ole pöydässä, voi kuvitella olevansa\nvaikka mikä.\"\n\n\"Niin minäkin\", sanoi Lassi, \"perunan pistän kokonaan suuhuni, katso.\"\n\n\"Sinä tukehdut, älä, se ei ole terveellistä, ravintoyksiköt menevät\nhukkaan, et kasvakaan, jos ahnehdit.\"\n\n\"En minä ahnehdi\", sanoi Lassi, \"muuten vain näytin, miten voisi tehdä,\nkun vanhemmat eivät ole pöydässä.\"\n\n\"Tietysti voi, mutta kaikkea ei viitsi, vaikka voikin\", sanoi Jussi.\n\"On jo siksi kehittynytkin, kun kohta koulukin alkaa.\"\n\n\"On kehittynyt, on\", sanoi Lassi. \"Minä olen hyvin kehittynyt viime\naikoina.\"\n\n\"Niin minäkin. Minä voin ajatella, etten ole enää mikään pikkupoika,\njota istutetaan sänkyarestissa, vaan oikea koulupoika tahi vaikka\nylimys, jolla ei ole käskijöitä ketään. Äskenkin kun kastiketta\nläikähti tuohon liinalle, eikä kukaan mitään sanonut, minä katselin\nympärilleni, eikä jättiläisiä missään näkynyt, niin kuvittelin, että\nminä ehkä itse olen jo jättiläinen, ehkä jokin ylimys tahi sellainen.\nKukaan ei voi minua torua. Torumista kuitenkin pelkää.\"\n\n\"Minä en pelkää\", sanoi Lassi. \"Eivät ne pahaa tarkoita, siksi minä en\nvälitä.\"\n\n\"Minä välitän\", sanoi Jussi. \"Ja iltasilla minä tulen pahoilleni, jos\nvalvon.\"\n\n\"Nuku silloin.\"\n\n\"Voihan sen unissaankin tuntea. Ei pahaa mieltä pääse pakoon, ei.\"\n\n\"Pääsen minä aina. En välitä.\"\n\n\"En minä pääse. Muistatko illalla kun toruttiin ja sinä nukuit kohta ja\nminä jäin yksin, olisin tahtonut itkeä, mutta minä en voinut. Minun\nsielullani oli ahdasta ja ilmakin minun päälläni painoi niin paljon.\nMutta sitten läksi minun sieluni liikkeelle.\"\n\n\"Älä, eihän se voi liikkua, jos totta puhutaan\", sanoi Lassi.\n\n\"Se voi, kun sitä ahdistaa ja on yksinäistä ja hyvin, hyvin hiljaista,\nhiipii se ulos ruumiista.\"\n\n\"Minne se läksi?\"\n\n\"Se kohosi ylös, se lensi toisiin aineisiin. Minun ruumiini kutistui\npieneksi ja jäi siihen ja siihen minä sen unohdin, mutta minun sieluni\nlensi ylös, se meni Jumalan luo taivaaseen.\"\n\n\"Sinä näit unta.\"\n\n\"Ei se ollut unta, koska en nukkunut.\"\n\n\"Sinä kuvittelit vaan.\"\n\n\"Minä kuvittelin.\"\n\n\"Vaan minkälaista siellä oli, kerro\", kysyi Lassi henkeään pidättäen.\n\n\"Ainetta siellä oli, vaan hyvin läpikuultavaa ja kirkasta. Ja sielut\nsiellä lentelivät. Ja siellä oli niillä hyvä olla.\"\n\n\"Eikö pahoilla ollut paha?\"\n\n\"Pahoilla oli vaikea olo. Mutta pahoja ei siellä rangaistu. Pahoilla\noli vaikea siksi, että niiden täytyi pinnistää voimiansa tullakseen\nhyviksi. Pienillä lapsilla oli paras olla ja helppoa oli niillä, jotka\nolivat osanneet hyvää tehdä, niiden ei tarvinnut niin kovasti\npinnistää. Vaan jokaisen täytyy tulla hyväksi, hyvienkin yhä\nparemmiksi, sitten voi vapaana kiidellä läpi aineiden.\"\n\n\"Näitkö Jumalan\", kuiskasi Lassi.\n\n\"En nähnyt. Minulla olisi ollut asiaa hänelle, kaikista erehdyksistä ja\nsynnistä olisi ollut sanottavaa, mutta en nähnyt, ja siellä unohtui\nkaikki, tämä elämä maan päällä tuntui vähäpätöiseltä, uskotko, kaikkine\nsynteineen ja ikävineen. Ja riemu oli kiidellä läpi avaruuden ja\naineen, josta oli kotoisin. Tiedätkö, siellä on hyvä olla.\"\n\n\"En tiedä.\"\n\n\"On. En minäkään sitä ennen tiennyt.\"\n\n\"Ja luuletko sinä, että se on totta, kaikki mitä nyt kerrot?\"\n\n\"Minä en luule mitään.\"\n\n\"Vaan onko se totta?\"\n\n\"Sitäpä en tiedä, en minä tiedä, mikä on totta.\"\n\n\"Mitenkä sen saat tulemaan?\"\n\n\"Minä kuvittelen vain. Ja minulle se on totta. Älä sinä usko sitä.\"\n\n\"Ja että sielu voi lentää läpi aineen?\"\n\n\"Voi lentää, voi läpi aineen, läpi maan, läpi kaiken.\"\n\n\"Sepä ei ole mahdollista, ei aine mene läpi aineen.\"\n\n\"Vai ei! Jos maitopisara suurella vauhdilla lennätetään läpi suuren\nmaidon, voi toisella puolen suurta maitoa sama pisara tulla ulos. Näes,\njos vauhti on hyvin, hyvin suuri.\"\n\n\"Ei voi.\"\n\n\"Voi.\"\n\n\"Se sotkeutuu.\"\n\n\"Ei sotkeudu, jos vauhti on hyvin, hyvin suuri. Niin sielu, jos se on\nirti ruumiista, voi aineen läpäistä, voi.\"\n\n\"Ei voi.\"\n\n\"Minäpä tiedän, että voi.\"\n\n\"Sinä kuvittelet.\"\n\n\"Enpä kuvittele. Jo senkintähden, että aine on täynnä rakoja ja sielu\non aineeton. Jos se olisi kevyttä ainetta, voisi se kulkea rakojakin\nmyöten, mutta kun se on aineeton, ei aine sitä estä, ei.\"\n\n\"Se ryömii rakoja myöten?\"\n\n\"Eipä tarvitse ryömiä, se läpäisee kaiken vaivattomasti. Se menee\ntanssien kaiken läpi. Ja kun ihminen ruumiinsa jättää tahi unohtaa,\ntanssii sen henki kaikkialla, leijaa läpi taivaan ja avaruuden, sen\nolen jo nähnyt.\"\n\n\"Niin, unessa.\"\n\n\"Ei unessa.\"\n\n\"Unessa.\"\n\n\"Niin, sano sinä sitä uneksi, sama se, minä sanon sitä juuri\nhereilläoloksi, minä.\"\n\n\"Taivas kuitenkin on toisenlainen, siellä ovat enkelit ja Jumala\",\nsanoi Lassi.\n\n\"On kyllä\", sanoi Jussi. \"Mutta minä olin kauempana taivasta, kaukana,\nkaukana maapallosta ja tähdistä. Taivas on lähempänä maata ja enkelit\novat ilmassa maapallon ympärillä. Siinä on taivas. Avaruus on taivaan\ntuolla puolen ja avaruus on sielujen oikea asunto.\"\n\n\"Vaan Jumala?\"\n\n\"Jumala on ilmassa, mutta jumaluus se on äärettömyys, ymmärräthän. Ja\nsiinä kun sielu kulkee, sillä on hyvä olla, se riemuitsee. Sielun\ntäytyy olla hyvä. Sen minä ensi kertaa ymmärsin. Ruumis ei ole mitään,\nsen olo on yhtä pinnistystä vaan, pahantekoa ja katumista. Vaan\npinnistää kannattaa, ymmärrätkö, sielun tähden, sen helpommin sitten\nliikkeelle pääsee, avaruudessa näetkö --. Ensi kertaa minä sen eilen\nymmärsin. Ja ensi kertaa minä eilen tunsin, että muutakin kun äitiä\nkaipaa, kaipaa. Maailma on hyvin suuri, eikä elämä tässä kaikki ole,\nei. Elämä -- se on ääretön, ääretön.\"\n\n\n\n"]