[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fXreGqGgg9DGyckzTqM-lnM0WEgSGXsA1P4kJK9TUSao":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":26,"gutenbergTranslators":27,"gutenbergDownloadCount":28,"aiDescription":29,"preamble":30,"content":31},81,"Panu","Aho, Juhani",1861,1921,"81-aho-juhani-panu-naytelma","81__Aho_Juhani__Panu._Näytelmä","Viisinäytöksinen näytelmä","romaani",[],[],"fi",1903,null,16867,95079,false,13850,[23],"Finland -- History -- To 1523 -- Fiction",[25],"Novels","\"Panu\" by Juhani Aho is a novel written during the early 20th century. The narrative explores the tensions between pagan traditions and Christianity in a remote Finnish setting, featuring characters such as Panu, a powerful seer, and his various interactions with different social groups, including settlers and native inhabitants. The book delves into themes of belief, identity, and cultural conflict, providing a rich backdrop of life in the wilderness.  At the start of \"Panu,\" we are introduced to the landscape around Kontojärvi, where a small church and village coexist near a tumultuous river. The narrative reveals the history of this place, describing its inhabitants and their rituals, with a focus on the conflict that arises between the local pagan traditions and the new Christian faith. Panu is portrayed as a significant figure, a wielder of ancient knowledge who navigates the struggles of both the Savolaiset and Karjalaiset people, while the story also hints at impending changes brought about by outside forces, including the influence of the church and government. The opening establishes a vivid sense of time and place, setting the stage for the unfolding drama of cultural clash and personal destiny. (This is an automatically generated summary.)",[],322,"Ahon historiallinen draama sijoittuu 1600-luvun Karjalaan, missä kristinusko ja pakanuus ottavat yhteen. Tietäjä Panu ja uusi pappi päätyvät vastakkain, kun vanhat uskomukset ja uusi uskonto kohtaavat syrjäisessä korpikylässä. Tilanne aiheuttaa säröjä myös perheen sisälle perinteiden ja uusien vaatimusten kohdatessa.","Juhani Ahon näytelmä 'Panu' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 81.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan on tuottanut Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","PANU\n\nNelinäytöksinen näytelmä\n\n\nKirj.\n\nJuhani Aho\n\n\nWSOY, Porvoo, 1903.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nPANU, tietäjä.\nMARTINUS OLAI, pappi.\nJORMA, vanha laulaja.\nREITA.\nJOUKO, Panun poika.\nPANUN EMÄNTÄ.\nILPO.\nILPOTAR, Ilpon sisar.\nVOUTI.\nPAPIN ROUVA.\nKAARINA, palvelija.\nRAMPA-RIITAN ÄITI.\nRIITTA, hänen tyttärensä.\nKARI.\nKARITAR, Karin äiti.\nANNIKKI, Reidan sisar, orjatar.\nHELUNA, orjatar.\nRAJALAINEN,  |\nKAITANEN,    |  Kontolaisia.\nSAVOLAINEN,  |\nKAINULAINEN, |\nKontolaisia, Panulaisia, miehiä, naisia ja lapsia.\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\n    Kontojärven pappilan tupa. Perällä ovi. Oven vieressä iso sisään\n    lämpiävä uuni, jonka takassa palaa pystyvalkea. Seinillä avattavia\n    ja siirrettäviä luukkuja, luukuissa pieniä laseja ja toisissa\n    kedellä tai hienoilla päreillä täytettyjä reikiä, joista valo\n    heikosti tunkee sisään. Vasemmalla pitkä pöytä, yhdestä puusta\n    halaistu, tyvipuoli leveämpi kuin latva. Pöydällä on paksuja,\n    karkeakantisia kirjoja, ja kuvaraamattu auki telineen päällä.\n    Yhdellä seinällä Kustaa Vaasan kuva, toisella Lutheruksen. Leveät\n    penkit seiniä pitkin.\n\nROUVA (on ripustanut ryijyn uunin kylkeen. Käy levittämään valkoista\nliinaa pöydälle)\nKaarina, tulehan jo, mitä sinä teet siellä ulkona?\n\nKAARINA (tulee kopistellen lunta vaatteistaan)\nTerveisiä mess -- Terveisiä kirkosta -- tahtoo aina messuksi mennä --\nlakasin lunta, on taas pyry ajanut porstuan täyteen.\n\nROUVA\nEi se lopu lakasemallakaan... Taivas pimeyttä täynnä, ilma lunta\nläkähtymäisillään.\n\nKAARINA\nVielä siitä selviää ja valkenee.\n\nROUVA\nValenneeko koskaan. -- Levitämme, Kaarina, tämän liinan tähän pöydälle ja\nasetamme tämän raamatun tähän kastemaljan viereen -- pane jo vettä siihen\nvalmiiksi -- nythän se on vähän niinkuin alttari. --\n\nKAARINA\nPuhui taas niin mainiosti pastori kirkossa. Sydäntä oikein sykkyrälle\nveti. Ei ollut entinen tämän veronen.\n\nROUVA\nOnko tullut paljon väkeä markkinoille?\n\nKAARINA\nKoko aamun niitä on hiihtänyt ja poroilla ajanut. On saksoja, on\nVenähen miehiä, on Sunkusta, Vienasta, Savosta... Tuli\nKorpivaaralainenkin miehineen. Vaan se oli vähän merkillinen tapaus:\nkun kirkkoon mentiin, niin laski alas kirkkoharjulta, vaan miten lie\nsiinä latu riipaissut, vaikka sauvoillaan vastaan karusti, niin että\nvaan vähän mustaa päätä näkyi lumipilven sisästä ... niin toi sen ihan\nkirkon rappujen eteen ja jos ei olisi pastori ennättänyt rappusille\nnousta, niin olisi alleen kaatanut, mutta nyt suistui itse suulleen\nhankeen. Kauheasti kirosi. \"Elä kiroo!\" huusi pastori ja kättään nosti.\n\"Kiroon kirottuanikin, joka tielleni asettuu!\" huusi toinen. \"Ei kirosi\nkirkonmieheen pysty!\" huusi pastori. Eivätkä ne pysty pastoriin Panun\nkirot.\n\nROUVA\nPanuko se oli?\n\nKAARINA\nPanupa Panu, Korpivaaran Panu, joka toissa talvena taioillaan paransi --\n\nROUVA\nKenen hän paransi?\n\nKAARINA (vavahtaen)\nEi ketään ... ilman vaan...\n\nROUVA\nKuinka hän olisi taioilla voinut ketään parantaa?\n\nKAARINA\nNäkyipähän voivan, voudin emännänkin.\n\nROUVA\nMikä häntä vaivasi?\n\nKAARINA\nHeittäjä nakkeli välistä monta kertaa päivässä niin, että koko ruumis\noli mustelmilla, eikä se siihen saanut apua parhailta Ruotsin\ntohtoreiltakaan, kun oli tauti panentatauti; niin kun tuli sieltä\ntakaisin tänne kuolemaan, niin kutsui vouti Panun ja kun se vei sen\nsaunaan ja antoi voiteet ja luki luvut, niin ei sen koommin nakellut.\nVaan elkää sanoko, että minä olen sanonut.\n\nROUVA\nKuinkas Kaarina sen kaiken tietää?\n\nKAARINA (katsoo ovesta, nähdäkseen, onko ketään kuulemassa)\nKa, kun minä palvelin voudilla, niin pani Panu lämmittämään saunaa ja\nkäski keräämään metsästä ukkosen kaatamia puita ja noutamaan vettä\npurosta, joka kolmasti maan alatse juoksee eikä sitä tekemään kelvannut\nkuin semmoinen, jonka luona ei ole sulhasia käynyt...\n\nROUVA\nEikö niitä ole Kaarinan luona käynyt?\n\nKAARINA (huokaa)\nEi ole käynyt. -- Kielsi kiven kovaan, ettei saa tulla saunaan, kun hän\nkylvettää, muuten uhkasi minut menettävänsä; vaan minä menin luukun\nraosta tirkistämään ja siinä oli voudin emäntä selällään olkien päällä\nlattialla ja Panu huitoi ja hoki ... kyllä se nyt laittaa suden tai\nkarhun tai nostaa merestä Turson. -- Pelkäisin pahemminkin, jos en olisi\npappilassa piikana.\n\nROUVA\nSaattoihan sen Jumalakin parantaa.\n\nKAARINA\nKa, saattoi kai, eli Neitsyt Maaria emonen. -- Jo tulee!\n\nMARTINUS OLAI (tulee.)\n\nROUVA\nEikös ole soma näin? -- Kuules, tiedätkö, mitä tuo Kaarina minulle juuri\nkertoi...\n\nOLAI\nHän on nyt täällä, vihdoinkin! Oli ajaa minut kumoon kirkon rappujen\nedessä. Ne pelkäävät häntä kuin paholaista. Ei kukaan sanonut häntä\ntuntevansa, mutta se ei voinut olla kukaan muu kuin Panu.\n\nROUVA\nHän se on, Kaarina tuntee hänet. Hän kertoi, että Panu toisilla\nmarkkinoilla oli täällä taioillaan sairaan parantanut.\n\nOLAI\nParantanut?\n\nROUVA\nNiin juuri, taioillaan terveeksi tehnyt.\n\nOLAI\nKenen?\n\nROUVA\nVoudin vaimon.\n\nOLAI\nSe ei voi olla totta.\n\nROUVA\nNiin hän vakuutti.\n\nKAARINA (tulee)\nNe ovat nyt täällä ne miehet, jotka pastori oli kutsunut.\n\nROUVA\nKaarina, kerro pastorille, miten näit Panun parantavan voudin emäntää.\n\nKAARINA\nPyhä Maaria, onko rouva kuitenkin...!\n\nOLAI\nMiks'et ole sitä ennen kertonut?\n\nKAARINA\nHyvä Jumala, nyt te sen Panullekin ... enhän minä...\n\nOLAI\nKerro kohta kaikki, mitä tiedät!\n\nROUVA\nElä pelota häntä, Olai. Minä kerron sen sinulle sitten... Kaarina, mene\nnoutamaan puita takkaan (KAARINA menee.) Hän on itse nähnyt sen ja\nollut itse apuna. Noita on pakottanut häntä ja kieltänyt häntä\npuhumasta, siksi hän niin pelkää.\n\nOLAI (terävästi)\nVoutikin turvaa taikureihin, kuninkaan vouti. No niin, kun virkamiehet\nniin, mitä sitten kansa. Täällä on minulla tekemistä enemmän kuin\nluulinkaan ... täytyy...\n\nROUVA\nElä vihoita voutia... Hän on niin hirmuinen mies ... hän voisi tehdä\nsinulle mitä tahansa.\n\nOLAI\nEi kehenkään auta minun katsominen, ei ketään pelkääminen, ei ketään\nväistyminen. Olipa puu edessä kuinka korkea ja paksu tahansa, sen\ntäytyy kaatua siinä, mistä Herra on tiensä viitottanut ja kirveensä\npuun juurelle pannut. -- Niin, minä tiesin kyllä, että Fincke on hyvä\nystävä tuon Panun kanssa. Reita on minulle kertonut, ett'ei hän\nsuostunut antamaan apua hänen äidilleen, kun Panu oli hänen isänsä\ntappanut. Heidän täytyi paeta täältäkin.\n\nROUVA\nSe Reita -- minusta aivan tuntuu kuin olisin hänet ennenkin jossain\nnähnyt, nuo kalpeat kasvot ja nuo palavat mustat silmät.\n\nOLAI\nSe on se sama nuori mies, joka Turusta lähtiessämme kävi pyrkimässä\nmukaamme tänne, vielä pihalla vähää ennen lähtöämme. Jos hän silloin\nolisi puhunut siitä, mitä nyt on puhunut, olisin antanut hänen seurata.\nHän voi olla minulle arvaamattomaksi avuksi heimolaistensa\nkäännyttämisessä. -- Käykää sisään miehet!\n\n    (SAVOLAINEN, KAINULAINEN, KAILANEN, RAJALAINEN y.m. miehiä tulee\n    ja istuutuvat he peräkkäin penkille. SAVOLAINEN, KAINULAINEN ja\n    KAILANEN ovat puetut leveihin ruskeanharmaihin sarkatakkeihin,\n    joiden alta näkyy lyhyt lammasnahkaturkki ilman päällystä. Päässä\n    on heillä koirankarvalakit, jalassa pieksut. RAJALAINEN on\n    kuluneessa, vanhassa lammasnahkaturkissa, jossa susikaulus;\n    päässä susilakki ja jalassa tallukat, pauloilla nilkkaan käytetyt.\n    Olalla on hänellä viini nuolineen. Vähän jälkeenpäin ilmaantuu\n    REITA sisään ja istuu uunin kylkeen; hän on rikkeimissä\n    maankulkijan vaatteissa, mutta päässä on uusi lappalaislakki ja\n    jalassa uudet lappalaiskengät.)\n\nOLAI\nSanon teidät vielä kerran tervetulleiksi ja toivotan teille rauhaa\nHerrassa Jumalassa ja Vapahtajassamme. Terve tuloa teille!\n\nSAVOLAINEN\nJumala antakoon sitä samaa sinulle itsellesi ja koko sinun huoneellesi.\n\nOLAI\nVähän olen vielä ehtinyt seurakuntani kaukaisimpiin asukkaihin\ntutustua. Teitä on täällä siis kaikilta etäisimmiltäkin perukoilta.\n\nSAVOLAINEN\nPohjoisperukalta ei ole ketään. Se on sitä Korpivaaran kulmaa, sitä\nkastamatonta kansaa.\n\nOLAI\nOvatkos sitten kaikki teidän seutujenne lapset kastetut?\n\nKAINULAINEN\nEivätpä ole. Ylen ovat taipaleet pitkät ja hankalat. Itse saavat\npoikaset itsensä kasteelle hiihtää. On niitä nytkin tänne kymmenkunta\nsitä varten saapunut.\n\nOLAI\nTuotakoon heidät jo tänään luokseni tänne.\n\nKAINULAINEN\nPaha sanoa, paha olla sanomatta, vaan ei jaksanut entinen pappi\npitäjätä kulkea, niin on saanut heitä toisia kastamattakin kuolla.\n\nOLAI\nMiks'ei ole pantu hätäkasteeseen?\n\nKAILANEN\nEi ole osattu niitä lukuja niin sanalleen loihtia, niin on pelätty että\nminkä tekisi vielä rienan, minkä tartuttaisi taian.\n\nOLAI\nTaian?\n\nKAILANEN\nEttä jos sana väärä singahtaisi sanojaansa.\n\nOLAI\nMutta eihän kaste ole taika mikään! Sehän on sakramentti.\n\nKAILANEN (viivytellen)\nEipä ei...\n\nKAINULAINEN\nSakramenttipa tietenkin ... kasteen sakramentti.\n\nOLAI\nHyvät ystävät, sanokaa minulle suoraan ja peittelemättä, uskotteko\ntekin vielä taikuuteen ja noituuteen ... turvaatteko tietäjiin ja\nheiltä apua etsitte?\n\nSAVOLAINEN\nEi ole heitä meillä käynyt eikä käytetty.\n\nKAINULAINEN\nOn tiedetty heidän perkeleestä olevan ja poissa on heistä pysytelty.\n\nOLAI\nTunnetteko Korpivaaran Panun?\n\nSAVOLAINEN\nKuultu on hänestä puhuttavan, vaan ei ole nähty eikä puhuteltu.\n\nKAINULAINEN\nNähty lie, vaan ei ole puhuteltu.\n\nOLAI\nTiedättekö hänen täällä kirkolla taikojaan tehneen?\n\nKAIKKI\nSitä ei tiedetä. -- Ei siitä mitään tiedetä. -- En ole kuullut.\n\nOLAI\nMinä tahdon, että minulle totta puhutte, ettekä minulta mitään salaa,\nsillä se on kristityn velvollisuus antaa ilmi ja saattaa valkeuteen\nkaikki, jotka sellaista pakanallista menoa harjoittavat.\n\nSAVOLAINEN\nAivan oikein on niinkuin pastori sanoo.\n\n    (Hetken äänettömyys.)\n\nOLAI\nEtte tarvitse hänen kostoaan pelätä, ei hän teille mitään mahda.\nSanokaa siis arastelematta, mitä hänestä tiedätte.\n\n    (Hetken äänettömyys.)\n\nRAJALAINEN (nousee ylös.)\nJos nyt puhutaan asiat niinkuin ne ovat ... ja minä en häntä pelkää\nenkä mitään salaa, vaikk' on hän lähempänä minua kuin muita -- tehköön\nmitä tahtoo, jos taitaa -- mutta niin on, että Panuissa kuletaan ja\nPanuja kysytään ja pitkät matkat heidän jälessään juostaan. En ole itse\nkäynyt Korpivaarassa enkä käy, vaikka on lähin naapurini ja tulet\nsieltä Rajavaaralle tuikkavan näkyy. Vaan on minuakin eksyksissä\nkulettanut ja silmät päästäni kääntänyt, pannut monet kerrat valejälkiä\najamaan: kun hirveä ampuvasi luulet, haarasarven saavuttaneesi,\nlahopökkäle päähäsi putoaa, ell'et ennätä Herran sanalla itseäsi\nsiunata ja öylättiä suuhusi sukaista. Vaan onko sinulla aina ne\nvaraukset valmiina? Eivätkä kaikin ajoin auta, vaikka olisivatkin.\n\nOLAI\nEi se ole muuta kuin oma pelko, joka sen tekee. Joka Jumalaan luottaa\nja häneltä suojelusta anoo, sille eivät taikurit mitään mahda.\n\nRAJALAINEN (kuulematta)\nSiellä elävät kuin eri valtakunnassaan, eivät päästä tuolle puolen\nRajavaaran eivät kalaan, eivät lintuun, kaskeamisesta ei puhettakaan.\n\nSAVOLAINEN\nEi ole pakko pyrkiäksesikään.\n\nRAJALAINEN\nHyvähän sinun järvenrantalaisen, luhtaniittyisen, lihavapeltoisen! Vaan\nmeillä ylimaalaisilla ovat kohta lopussa lehdot eikä ole pian erämaita\nensinkään. Kelmiä on se kansaa. Ei ole kuin yksi ainoa oikea mies koko\nheimossa -- Jorma laulaja -- se kun oli tietäjän toimessa -- vaan tämä\nPanu on piru -- sanon suoraan, tehköön mitä taitaa, eivät minuun\npanennaiset pysty -- vaan olisit, uusi pappi, oiva mies, niin sodan\nnostaisit, vainot herättäisit, ajaisit heidät Korpivaarasta, niinkuin\nheidät ennen täältä Kontolasta karkotettiin.\n\nSAVOLAINEN\nNiin puhuu, vaan Panua hänkin pelkää.\n\nKAILANEN\nElä kuule, pappi, Rajalaisen puheita! Elä nosta vanhoja vihoja!\n\nKAINULAINEN\nHyvähän sinun, jolla ei kuin sauna pahanen... Vaan jos polttaa talomme\nukon tulella!\n\nSAVOLAINEN\nHallan huokuu, sudet, karhut kimppuumme laittaa!\n\nKAILANEN\nKäärmeet lehmiin loihtee!\n\nOLAI\nKäärmeet?\n\nKAILANEN\nNo ihan ilmi käärmeet ... on niitä ihmisiinkin ajanut, niihin se ne\npahat henkensä oikein paneekin.\n\nOLAI\nOletko nähnyt?\n\nSAVOLAINEN\nOn nähty ... on nukkuvan suusta sisään loikertelevan nähty.\n\nKAINULAINEN\nEi ole hänen kanssaan hyvä vihoin olla, joskaan ei pakko ystävyksin\nelellä. Kuka meidät varjelee, jos hänet suututamme?\n\nRAJALAINEN\nKyllä tämä uusi pappi --!\n\nSAVOLAINEN\nParempi olla papin vihoissa kuin Panun.\n\nOLAI (on miesten riidellessä kävellyt edestakaisin lattialla, tempaa\npöydältä paperin ja pysähtyy heidän eteensä)\nHyvät miehet, minua surettaa syvästi se, mitä olen nyt kuullut. En\nolisi uskonut, että teissäkin, pitäjän parhaissa, vielä elää usko ja\npelko taikurien ja tietäjäin voimaan. Sillä tietäkää, että taikuus ja\nnoituus on perkeleestä. Se on Herralle kauhistus ja se on kuoleman\nsynti. Ken ei hänestä hyvällä luopune, sen olen minä siihen voimalla ja\nvallalla pakottava.\n\n    (Väkeä on tullut sisään, läheten lämmittelemään käsiänsä\n    hiilloksessa, johon asettavat puita.)\n\nTulkaa vaan sisään sieltä, tämä on teitä kaikkia varten sanottu!\nKuulkaa, mitä hänen ylhäisyytensä Turun piispa minulle kirjoittaa:\n\"Teidän tulee ennen kaikkea visusti valvoman, että noidat ja taikurit\nja velhot ja poppamiehet ankarasti pirullisia konstejansa\nharjoittamasta kielletään. Missä he liikkunevatkin ja missä heidän\nliikkuvan kuulette, menkää sinne heidän tekojansa tutkimaan ja\npaljastamaan. Jos eivät ota varoituksista ojentuakseen eivätkä\nvapaaehtoisesti lakkaa pimeyden töitänsä tekemästä, vaan osoittautuvat\nuppiniskaisiksi sanoillenne, on heidät kiinni pantava ja nuoriin\nsidottuina tänne tutkittavaksemme ja tuomittavaksemme tuotava, jossa\nkuninkaan käskystä vouti teille apuansa antakoon. Yhtäläinen olkoon\nmenettelynne niiden kanssa, jotka uudistetuista varoituksista\nhuolimatta noitia ja velhoja suosivat ja heidän apuansa hakevat.\"\n\n\nPANU (on edellisen kestäessä astunut sisään ILPON, JOUKON ja muiden\nmiesten seuraamana. PANU on puettu mustaan ketunnahkaan, päässä\nsamasta nahkasta tehty lakki, josta riippuu valkopäinen häntä. Turkki\non reunustettu punasella. Vyö leveä, nahkanen helavyö. Kädessä\nsauvakeihäs, jonka kärki on pistetty tuppeen. JOUKOLLA on kädessään\nvalkonen jänis.)\nAnkaratpa on siinä mies sanat pannut!\n\nOLAI\nKuka sinä olet?\n\nPANU\nTerve talohon! Etkö tunne Korpivaaran Panua?\n\nOLAI\nMikä on asiasi?\n\n    (REITA tulee esiin ja asettuu PANUN taa.)\n\nPANU\nUutta lähdin kirkon herraa katsomaan ja tulin hänelle minäkin\ntulolahjojani tuomaan. Ota lahja, itseäsi varten ammuttu, kirkon\nomalla onnella osattu! -- Anna, Jouko, papille jänis.\n\n    (Väkijoukosta kuuluu pidätettyä naurua ja tirskunaa: \"jänis!\",\n    REITA tunkee esiin, yhä lähemmä PANUA.)\n\nOLAI\nPidä lahjasi!\n\nPANU\nLuulin papille ristisuun kelpaavan. Vaan kun vähyyttään katsonet, sano,\ntahdotko hiiren taljan vaiko turilaan turkin.\n\nOLAI\nKuinka uskallat sinä tulla pilkkaamaan minua minun omassa talossani?\n\nPANU\nLienenkö millä sun mielesi vihoittanut? Kun en liene vieras\nmielitietty, käynen toisehen talohon!\n\nOLAI\nTulit kuin kutsuttu! Jääkää, miehet!\n\nPANU\nEttehän minua pelänne.\n\nSAVOLAINEN (papille)\nAjattelimme, että sanoit meille jo sanottavasi.\n\nOLAI\nViipykää vielä! Istukaa vaan paikoillenne. (Miehet jäävät seisomaan. --\nPANULLE) -- Kuulit, mitä luin. Se oli juuri sinua varten.\n\nPANU\nMitäpä hän minuun kuulunee?\n\nOLAI\nOlet tietäjä.\n\nPANU\nTietänen yhtä, toista taitanen, vaikk'en äijeä enemmän.\n\nOLAI\nOlet noita ja velho! -- Lakki päästäsi!\n\nPANU\nEi ole Panu vielä kenenkään edessä lakkiaan riisunut -- Kuka on minut\nsinulle noidaksi nimittänyt?\n\nOLAI\nRöyhkeytesi sen jo tekisi, ell'en sitä jo muutoin tietäisi.\n\nPANU\nNämä miehetkö ne sen sinulle ovat sanoneet?\n\nMIEHET\nEmme ole mitään sanoneet ... emme niin mitään hänestä tiedä ... emme\ntunne koko miestä.\n\nOLAI\nTurha on pelkonne, ei hän teille mitään mahda. -- Vaan on täällä toisia,\njotka sinut tuntevatkin. -- Reita!\n\nPANU (säpsähtäen)\nReita?\n\nOLAI\nAstu esiin, Reita! -- Tunnetteko toisenne?\n\nREITA\nTunnenhan Panun pahanimisen.\n\nOLAI\nTunnetkos, Panu, tämän nuoren miehen?\n\nPANU\nMistäpä minä kaikki mieron koirat!\n\nOLAI\nSano hänelle, Reita, ken olet.\n\nREITA\nOlen Reita Reidanpoika, jonka isän tuhosit epärehellisessä taistelussa.\n\nPANU (taas varmistuen)\nLienet kuka lienetkin, Reita kaatui miesten ottelussa.\n\nREITA\nTakaapäin nuolesi hänen hartioihinsa ammuit, talomme poltit, tavaramme\nanastit ja olisit tappanut äitini ja minutkin, jos ei olisi pakoon\npäästy. Salamurhaaja olet ja metsärosvo, vaikka sanot tietäjä olevasi.\nEi ole sinulla ikinä tietäjän lahjoja ollut.\n\nPANU (väijyen)\nSinullakos ne on?\n\nREITA\nEi minulla ole, vaan isälläni oli. Luulit saavasi hänen tietonsa, kun\nhänen henkensä sait; luulit hänen oppinsa anastaneesi, mutta mennessään\nhän ne vei.\n\nPANU (epävarmasti)\nTaikansa on tiedossani.\n\nREITA\nEt osannut loveen langeta, et tulevia tiedustella, et oikeata taikaa\ntehdä, niinkuin isäni osasi. Puoskari olet!\n\nPANU\nHammas suussa synnyin!\n\nREITA\nSiksi oletkin susi semmoinen.\n\nOLAI\nJoko nyt kehut sillä, minkä äsken kielsit?\n\nPANU\nEn kiellä, mikä tosi on. Tietäjä olen. Liikun väellä Väinämöisen,\nväellä kaiken kaikkivallan, ikiviisahan opilla.\n\nREITA\nJo vainen valehtelitkin!\n\nOLAI\nMinä kiellän sinua millään väellä liikkumasta!\n\nPANU\nJa minä kielloistasi viis'!\n\nOLAI\nEtkö luule esivallan käden sinua saavuttavan?\n\nPANU\nPitkät pihdit, mutta huonot pitäjät!\n\nOLAI\nKuolema sinulle, jos sinut täällä noituudesta tavotan. Tiedä, että jo\noman tunnustuksesikin nojalla voin sinut velhona vangituttaa ja Turkuun\npoltettavaksi lähettää.\n\nPANU\nVaan entäpä minä en pala! (ovella) Entäpä minä olen se mies, joka en\npala tulessakaan!\n\nOLAI (potkasee lattialle jääneen jäniksen hänen jälkeensä)\nOta omasi!\n\nPANU (potkasee takaisin jäniksen)\nKun ei paistiksi papille, hänet ristihin ripusta, keitä rokka\nKiesukselles', uhriruoka Ruotukselle, makia Maarian pojalle!\n\n    (Menee nauraen. Muut ovat edelliseen kestäessä hiipineet ulos.)\n\nOLAI\nReita, pyysit päästä palvelukseeni. Näytä nyt, mihin kelpaat. Pidä\nsilmällä häntä, ja ilmoita minulle mitä saat nähdä. -- Vai pelkäätkö\nhäntä sinäkin?\n\nREITA\nHän isäni tappoi, mutta minulle ei hän mitään mahda.\n\nOLAI\nElä päästä häntä näkyvistäsi.\n\nREITA\nSeuraan kuin vainukoira jälkiään. (Menee.)\n\nOLAI (aikoo mennä, mutta ovessa tulevat häntä vastaan ROUVA ja RAMPA\nRIITAN ÄITI, joka on puettu vanhaan repaleiseen lammasnahkaturkkiin;\nhuivi sidottu solmuun niskan taa.)\n\nROUVA\nHän on taas täällä tuo vaimo eikä anna minulle rauhaa. Puhu sinä hänen\nkanssaan.\n\nOLAI\nEi minulla ole aikaa sen hullun akan kanssa... (Menee.)\n\nRAMPA-RIITAN ÄITI (rouvalle, joka aikoo hänkin mennä)\nElä mene, elä, hyvä rouva, mene, ethän minua paeta tarvitse, enhän minä\nsinulle mitään pahaa!\n\nROUVA\nMiksi tulit taas, vaikka pastori on kieltänyt sinua ovea avaamasta!\n\nRAMPA-RIITAN ÄITI\nKieltänythän on, pois ajanut, mutta minä vaan tulen. Tulin taas sinua\nkatsomaan, silmäini iloksi sinua katselen, olet niin maire ja ihana,\nsolakka kuin karitsa ja hipiäsi on hieno ja valkea kuin yksi-öinen\nkerman riitta -- anna kun kättäsi hivelen.\n\nROUVA (tuskastuneesti)\nMene pois!\n\nRAMPA-RIITAN ÄITI\nElähän suutu... Kaunis olet, mutta miksi lienee sydämmesi niin kova. Et\ntahdo auttaa, vaikka voisit.\n\nROUVA\nOlenhan jo monta kertaa sanonut, ett'en sille asialle mitään mahda.\n\nRAMPA-RIITAN ÄITI\nMahtaisit, jos tahtoisit. Kun oikein pyytäisit, niin rukoilisi hän\nRiitan puolesta, panisi koko seurakunnan polvilleen ja minä Riitan\nkuoriin kantaisin.\n\nROUVA\nEivät auta toisten rukoukset. Jos Jumala tahtoo, voi hän parantaa hänet\nilmankin.\n\nRAMPA-RIITAN ÄITI\nAuttoihan ennen. Pyhä erakko, joka ensimmäisen kappelin Kontojärvelle\nperusti, niin kun pani kädet päälle ja rukoili koko seurakuntansa\npolvistuessa, niin avun saivat. (Itkee.) Kun ei raukka liikahtamaan\npääse, ei osaa onneton edes tarpeitaan pyytää, suu vääränä itkee ja\nsilmillään vaan apua anoo. Ei kärsi sydämmeni tuota nähdä. Ettekä tahdo\nkurjan puolesta edes rukoilla, vaikka teitä Jumala kuulisi.\nSydämmettömiä teitänne!\n\nROUVA\nPuhu itselleen pastorille, en minä mitään voi.\n\nRAMPA-RIITAN ÄITI (kavahtaa pystyyn)\nPuhu itselleen! Enkö ole puhunut! Enkö ole paljain polvin perässään\nryöminyt. Vaan mitä tekee tämä: ulos ovesta ajaa, käsipuolesta pihalle\nheittää. Kelvoton on, paha hänet periköön!\n\nROUVA (nousee mennäkseen.)\n\nRAMPA-RIITAN ÄITI\nElä mene, elä vielä mene!\n\nROUVA\nJos sillä tavalla panettelet pastoria, saat heti mennä tiehesi.\n\nRAMPA-RIITAN ÄITI (kuiskaa)\nOta tämä huivi!\n\nROUVA\nMitä minä sillä?\n\nRAMPA-RIITAN ÄITI\nTämä on Riitan ristihuivi, sen sisässä hänet kasteelle kannettiin... Se\noli hänellä päässään, kun ripille meni. Ota se ja pistä salaa\nalttariliinan alle. Kun rippiviinaa siunaa, sitäkin samalla siunaa, kun\nluvut lukee, sillekin lukee, kun kädet liinalle laskee, tämänkin päälle\nlaskee. Käärin sen sitten lämpimiltään Riitan ympärille siitä paranee\nja nousee.\n\nROUVA\nHyi sinua, pyhän sakramentin saastuttaja, kirkon häpäsijä!\n\nRAMPA-RIITAN ÄITI\nHyi itseäsi, hyi pappiasi ja sen pappisi Jumalaa, joka ette mihinkään\nkykene! Maltahan, kun... Panu teihin taudit ajakoon, tuhot teille\nnostakoon! Sydämmetön olet! Ei ole lasta sinulla etkä saa ... soisin\nsaavasi ja sen käsiisi kuolevan ... vaan jos ei kuolisi, niin älytönnä\neläköön, vaivaisena vaeltakoon!\n\n    (Rouva pakenee.)\n\n    (PANU, VOUTI, JOUKO ja ILPO tulevat. ILPOLLA ja JOUKOLLA on\n    nahkoja hartioilla. VOUTI on puettu suureen sudennahkaturkkiin,\n    jota on sitomassa leveä nahkainen vyö, mistä riippuu miekka;\n    hirvennahkahansikkaat; leveävarsiset keltaset saappaat. RIITTA.)\n\nVOUTI\nTule vaan sisään. Tämä on pitäjän yhteinen pirtti.\n\nPANU\nPoika se on ... parraton nulikka, vaikka on pitkä. Uhkasi elävältä\npolttaa.\n\nILPO\nSuorat sanoi sanat Panu... Voi miestä tätä, mitenkä sanoi!\n\nVOUTI\nMitenkä sanoi?\n\nILPO\nNäin sanoi: \"kun ei paistiksi papille ... keitä rokka Kiesukselle,\nuhriruoka Ruotukselle, makia Maarian pojalle\" ... itselleen sanoi ...\ntässä kaikkien kuullen.\n\nPANU\nLuulin tuota kummemmaksikin ... ei ole minkähän tekijätä.\n\nVOUTI\nNo, ja mitä muuta kuuluu? Mitä nahoista tarjotaan?\n\nPANU\nEi ole vielä mitänä tarjottu, kun ei ole kysyttykään.\n\nVOUTI\nOnko sinulla paljon nahkoja?\n\nPANU\nTässä kaikki ... ja pari ahkiota vielä lisäksi.\n\nVOUTI\nSano kymmenen, vanha kettu.\n\nPANU\nHuonot taisi tulla markkinat, kun ei ostajiakaan näy.\n\nVOUTI\nJa minä sanon, että tulee hyvät. Tulee kuninkaan ostaja.\n\nPANU\nJoka sille myydä saanee...?\n\nVOUTI (kuiskaa jotain PANUN korvaan)\n\nJOUKO (on mennyt pöydän luo, jossa RAMPA-RIITAN ÄITI kurkistelee\nkastemaljaa, aikoen kastella huivin nurkkaa vedessä, kurkistaa\nraamattua)\nMikä tämä on?\n\nRAMPA-RIITAN ÄITI\nSehän on raamattu.\n\nJOUKO\nMikä se on se?\n\nRAMPA-RIITAN ÄITI\nSe siitä lukee.\n\nJOUKO\nLoihtujaanko?\n\nILPO\nSe on sen arpakannus, se sille tulevat asiat ilmaisee. Se siltä kysyy.\nSiinä on sen tiedot.\n\nJOUKO (osottaa Jumalan kuvaa)\nMikä mies se on tämä...?\n\nRAMPA-RIITAN ÄITI\nElä sinä, poika, papin kirjaa, anna sen olla... Ilpo, kuulehan (vetää\nhänet syrjään, puhuu hänelle kuiskuttaen, aina vähä väliä PANUUN\nvilkaisten.)\n\nPANU\nTehdään sitten niin, niinkuin toissakin talvena.\n\nVOUTI\nOnko sinulla miehet varattu?\n\nPANU\nOn minulla miehiä.\n\nVOUTI\nEhditte hyvinkin vielä ostaa kaikki edeltäkäsin. Ne eivät ole täällä\nennen huomista aamua tällä kelillä. Täss' on rahat. Vaan nyt minä\nvaadin paremmat paritsat.\n\nPANU\nKa, enhän paritsoitta. Sano, mitä halunnet?\n\nVOUTI\nOnko sinulla monta karhua kierroksessa?\n\nPANU\nLiehän noita pari kolme.\n\nVOUTI\nSano viisi. Tahdon kaikki viisi kierrosta. Tulen kohta kelin tultua ne\najamaan. Itsesi ja suksimiestesi tulee olla minulle apuna ajossa.\n\nPANU\nNiinhän toki, kuten vaan parahiten taidamme.\n\nVOUTI\nJa sitten -- (RAMPA-RIITAN ÄIDILLE, joka on häntä lähennellyt.) Mitä\nsinä, akka, siinä suu auki töllistelet?\n\nRAMPA-RIITAN ÄITI\nEnhän minä kuin tätä Panua ... olisi asiata...\n\nVOUTI\nJa sitten minä tahdon paremman saunottajan kuin sen viimevuotisen.\n\nPANU\nEikö se hyvä, kylän pullehin nainen!\n\nVOUTI\nSaat pitää itse Ilpottaresi. En minä kenenkään tähteistä.\n\nPANU\nEikö hyvin halannut? Luitten sen käsissä rutiseman piti.\n\nVOUTI\nMinä tahdon sievän ja solakan, vienon ja viehkeän, tahdon pienen kuin\npeipon, vetreän kuin vesakon.\n\nPANU\nVai niihin nyt himosi vetää. Tekee vanhankin kissan mieli nuorta maitoa\nlakkia. On niitäkin, ottanet, kenen tahtonet.\n\nVOUTI\nKenen hyvänsä? Lupaatko varmaan?\n\nPANU\nLuvatahan saanen.\n\nVOUTI\nEhkä tulen jo piankin...\n\nPANU\nVasta kevättalvellahan kontiot kaadetaan.\n\nVOUTI\nKontiot, niin --\n\nPANU (nauraa viekkaasti)\nSinä vähät kontioista -- (leveästi) vaan tule milloin tulet, aina olet\ntervetullut. -- Vaan sanohan, autatko minua, jos alkaa tämä pappi\nahdistella? Kovin jo manasi.\n\nVOUTI\nSen manuista -- manaa vastaan.\n\nPANU\nKuulehan, saanko taas saunasi?\n\nVOUTI (silmää siristäen)\nKylpeäksesikö?\n\nPANU (samoin)\nLöylyn lämpimän lyöäkseni.\n\nVOUTI\nSaanethan tuon. Vaan toimi nopeasti, osta kaikki, mitä saat; jos ei\nrahat riitä, saat lisää. (Menee.)\n\nILPO (Rampa-Riitan äidille)\nSe parantaa, sen saat uskoa.\n\nRAMPA-RIITAN ÄITI (Panulle)\nPanu, kuulehan! Se on ollut siinä tuskassa taas monta päivää. Sitä\nvuoron heittää, vuoron hervotonna makuuttaa.\n\nPANU\nEtkös sanonut viime talvena ennen kuolevasi kuin Korpivaaran noidalta\napua etsiväsi. Etkö huutanut sitä jäällä kaikkein kuullen?\n\nRAMPA-RIITAN ÄITI\nElä tuota nyt muistele ... mikä lienee mieleni riivannut.\n\nPANU\nMene nyt sen pappisi luo, jota silloin odotit. Nythän se on tullut.\n\nRAMPA-RIITAN ÄITI\nEi se mitään mahda...\n\nPANU (itserakkaasti)\nMahdankos minä?\n\nRAMPA-RIITAN ÄITI\nSinä mahdat, voi, sinä mahdat. Se kuolee käsiini ... annan vaikka\nainoan lehmäni.\n\nPANU\nVie hänet sitten voudin saunaan. Jos aikani antaa, tulen katsomaan.\n(RAMPA-RIITAN ÄITI menee.) -- Mitä sinä siinä, Jouko?\n\nJOUKO\nSiinä on tässä sen tiedot -- sen salatiedot.\n\nPANU (lyö kirjan kiinni)\nEi salatiedot selällään edessäsi. -- Ei sen tiedot Reitavainajan tietojen\nveroiset. Ne on käärmeenä sen kallossa ... sen kun saisit sisääsi\nsolahtamaan, silloin sinusta tietäjä tulisi. -- Mutta nyt tarvitsen minä\nvaskirahan kolmen kuninkaan valtakunnasta, yhden kustakin, sairaan\npesuveteen pantavaksi. Täss' on riksi, vaihda sillä yksi raha ryssän\nreestä, toinen saippuasaksalta, kolmas -- kuuletko mitä sanon?\n\nJOUKO\nKuulen.\n\nPANU\nPane ne vasempaan kainaloosi ja kierrä niillä ensin kirkko ja sitten\nsauna ... kuulitko?\n\nJOUKO\nKuulin.\n\nPANU\nMitä sanoin? -- Et muista. -- Tietäjä sinusta tuleman pitäisi, en tiedä,\ntulleeko koskaan. (Menevät.)\n\n    REITA (on jo edellisen kestäessä hiipinyt sisään ja asettunut\n    takan eteen lämmittelemään, selin tupaan, niin ett'ei häntä ole\n    huomattu. Hän aikoo luikahtaa Panun jälkeen, kun JOUKO tulee\n    takaisin ja rientää pöydän luo, alkaen katsella raamatun kuvaa.)\n\nJOUKO (huomaa REIDAN)\nOsaatko sinä poika sanoa, mikä se on tämä parrakas mies?\n\nREITA\nSe on Jumala.\n\nJOUKO\nMitä se siinä tekee? -- käsiään levittelee?\n\nREITA\nKa, maailmaa luopi. (Hokee) \"Alussa loi Jumala taivaan ja maan ja maa\noli autio ja tyhjä ja pimeys oli syvyyden päällä ja Jumalan henki\nliikkui vetten päällä ja Jumala sanoi: tulkoon valkeus! ja valkeus\ntuli.\" Se sitä siinä tekee.\n\nJOUKO\nIlmatarpahan maailman loi. (Hokee) \"Kussa kättä käännähytti, siihen\nniemet siivoeli, kussa pohjasi jalalla...\" Vaan mitä on tämä kirjaus\ntässä?\n\nREITA\nSe on Jumalan sanaa.\n\nJOUKO\nMikä on tämä käärmeen kuva? jolla on marja suussa? Ja tämä pääkallo\npuun alla?\n\nREITA\n\"Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ettäs tämän teit, kirottu ole sinä\nkaikesta karjasta ja kaikista eläimistä ja sinun pitää käymän vatsallas\nja syömän maata kaiken elinaikas ja minä panen vainon sinun ja vaimon\nsiemenen välille ja sen pitää rikki polkeman käärmeen pään.\"\n\nJOUKO\n\"Rikki polkeman käärmeen pään\"... Oletko sinä ... etkös sinä ole Reita\nReidan poika? (Uhaten.) Et sinä sitä meiltä milloinkaan saa ... vaikka\nkuinka loihtisit ... ei se sinuun milloinkaan mene...\n\nREITA\nMikä ei mene?\n\nJOUKO\nKyllä se siellä pysyy! On se semmoisten lukkojen takana. Ei sen\ntarvitse maata syömän -- sitä meillä hyvin hoidetaan, joka onnen antaa --\nse syö maitoa, minä sitä ruokin.\n\nREITA\nMikä? Mitä sinä noin minuun tuijotat? Kuka sinä olet?\n\nJOUKO\nEt sinä meille mitään mahda. Et sinä eikä sinun pappisi minun isälleni\nmitään mahda!\n\nREITA\nOletko sinä Panun poika? Pappi teidät kukistaa ja taattoni kostaa!\n\nJOUKO\nIsäsi henki on hallussamme! Nauraa Panu papillesi! Omassa\nnurkkajuuressaan taikojaan tekee!\n\nREITA\nMissä?\n\nJOUKO\nVoudin saunassa nyt niinkuin ennenkin!\n\nREITA\nVoudin saunassa! (Rientää pois.)\n\nJOUKO (muistellen)\nKolmesta kuninkaan valtakunnasta.\n\n    (POIKIA tulee. Ovat liika suurissa aikamiesten vaatteissa:\n    sarkatakeissa ja pieksuissa.)\n\n1:N POIKA\nMitähän tuo meille sanoo?\n\n2:N POIKA\nOta lakki päästäsi!\n\n3:S POIKA\nPelottaako sinua?\n\n1:N POIKA\nEi minua pelota, vaan en tiedä, osaako sen edessä olla.\n\n2:N POIKA\nEi sitä tarvitse pelätä. Se kuuluu olevan hyvä lapsille ja antavan\nkirjat.\n\n3:S POIKA\nPitääkö sille osata lukea? Minä kai en osaa.\n\n1:N POIKA\nOsaan minä Isämeidän ja Siunauksen, vaikk'ei kuulu tarvitsevan ennen\nkun ripille mennessä.\n\n3:S POIKA\nMene sinä eturintaan, kun osaat.\n\n2:N POIKA\nEi siinä muuta osaamista kuin vaan sanoo kolmasti: \"uson\", kun se\nkolmasti kysyy: \"usotko?\"\n\n3:S POIKA\nSe ei muuten mitään vaikuta, jos ei kolmasti sano, siinä se on taika.\n\nKAARINA (ovessa)\nVai tekö te nyt olette niitä kastettavia poikia. Pastori tulee kohta.\nOlettepa te koko kapalovauvoja. -- Käykää tänne! Entäs sinä, oletko\nsinäkin kastettava?\n\nJOUKO\nE-en.\n\nKAARINA\nOletko jo kastettu?\n\nJOUKO\nE-en!\n\nKAARINA\nNo, käy sitten sinäkin yhteen joukkoon, menee yhdellä tiellä (työntää\nhänet toisten riviin.) Tulkaa vaan sisään! (Kaarina avaa oven.) Tulkaa\nvaan sisään! (Väkeä alkaa tulla, naiset asettuen toiselle puolelle\ntupaa, miehet toiselle. Miehet ovat puetut samoinkuin Savolainen,\ntoiset niinkuin Rajalainen; naisilla on pitkät suorat takit, päässä\nhuivit, joiden alta näkyy vähän palmikon päätä.) Se tulee itsekin\nkohta. Siellä vaan vielä vähän niitä kirjojaan katselee. -- Pitää panna\ntämä malja tähän latvalle. Tulkaa pojat sieltä likemmä. Teidän pitää\nkumartaa, kun se tulee sisään. -- Pannaan vähän puita takkaan, että\nparemmin näkee. (Uusille tulijoille.) Elkää jääkö seisomaan tähän oven\nsuuhun, että pääsee tulemaan. (Laittelee ja järjestelee. Väki on vaiti\nja seuraa hartaana ja juhlallisen hänen toimiaan. Joku isä tai äiti\ntulee kuiskaamaan jotain pojalleen ja järjestämään tukkaa tai\nvaatteita. Silloin tällöin ryäistään. JOUKON kasvoissa on kummasteleva,\npelonalainen ja samalla utelias ilme.) Markkinaväki siellä hälisee.\n(Avaa luukun, huurua tulvahtaa sisään.) Jää on nuotiotulia täynnä,\nniin ett' on kuin yhtenä helvetin palona ... voi, voi ... siellä tekin\npoikaparat olisitte kerran olleet, jos pääsitte (Joukon edessä)\nkastamatta kuolemaan ... tulisessa pätsissä palaneet. -- Kyll' on kauhea\nse Panu, vielä minkä tekee... Voudissa kai taas aletaan juoda ja\nmässätä. -- Se lukee ensin ne kasteluvut, sitten se puhuu näille pojille\nja sitten veisataan virsi. Pitää kumartaa ja notkistaa polviaan joka\nkerta kun se mainitsee Jeesuksen nimen. (Joku eukko notkistaa.) Nyt se\ntulee. (Asettuu seisomaan naisten puolelle heidän eteensä vähän matkaa\nmuista.)\n\nMARTINUS OLAI (tulee ROUVAN seuraamana. Hän on virkapuvussa. Asettuu\npöydän päähän. Viittaa pojat eteensä)\n\"Nimeen Isän Jumalan ja Pojan ja Pyhän Hengen. Amen. -- Rakkaat ystävät\nKristuksessa...\" (Kuuluu melua ulkoa, voivotusta ja naisten huutoja.)\n\nREITA (syöksee sisään)\nSe oli saunassa, teki taikojaan, ... minä kuulin sen hokevan ja\nloihtivan ja näinikään ruumistaan vääntelevän ja käsiään huitovan ...\nse paransi sen ... se kävelee!\n\nOLAI\nKenen? Kuka?\n\nREITA\nPanu! Sen sairaan tytön.\n\nOLAI\nRampa-Riitan!\n\nREITA\nNe tuovat sitä tänne. Tuossa se on!\n\n    (Oveen ilmaantuu väkijoukon seuraamana RIITTA ja hänen äitinsä,\n    joka tukee ja taluttaa tyttöään. Väkijoukossa näkyy paitse\n    savolaisia myöskin lappalaisia, pohjalaisia ja joku venäläinenkin\n    pitkähihaisessa turkissa ja korkeassa karvalakissa.)\n\nRAMPA-RIITAN ÄITI (huutaa riemuissaan)\nHerra Jumala, pastori, se paransi sen!\n\nRIITTA\nMinä olen terve! Minä osaan kävellä! Jalka ei ole enää kuolluksissa\neikä käsikään ... katsokaahan!\n\nOLAI (aivan tyrmetyksissään)\nOnko pimeyden ruhtinas sitten vielä kerran päässyt kahleistaan irti?\n\nRIITTA\nVoi, voi, kuinka siinä pihisee kummasti! Se kun siveli ja viiletteli\nja sitten manasi ja kiljasi ja käski nousta ihan kuin olisi joku\nponnahuttanut ... minnekkä se meni? Vai pastoriko se minut?\n\nRAMPA-RIITAN ÄITI\nEihän, vaan Panu!\n\nRIITTA\nEi kuin pastori (tahtoo halata hänen polviaan) ... ja Jumala! -- voi,\nitse Jumalahan minut paranti!\n\nOLAI (riistäytyy irti)\nPerkele sinut paransi eikä Jumala! Kirous sinulle ja parantajallesi,\npakana! (kohottaa kätensä.)\n\nRAMPA-RIITAN ÄITI (kirkasee)\nElä kiroo häntä ... elä kiroo! (tempaa alas hänen kätensä.) Elä\nsäikäytä häneen tautia takaisin! Se kuolee! (käy kiinni jalkaan.)\n\nOLAI (laahaa häntä jälessään)\nParempi että kuolee kristillisesti kuin pakanakeinoilla paranee! -- Pois\nperkele sinusta!\n\nRAMPA-RIITAN ÄITI\nElä koske häneen! Anna olla hänen, kun et, kykenemätön, itse kuitenkaan\nmitään mahtanut. Elä pelkää, Riitta, ei hän sinulle mitään voi! Tule\npois, mennään kotiin! (Riitta vaipuu hervotonna hänen syliinsä ja\nkaatuu sopelle.) Se kuoli! Voi, se kuoli!\n\nVOUTI (tulee, vähän humalassa. Samassa myös luukut aukeavat ja\nuteliaita päitä pistää esiin)\nMikä meteli täällä on? Mitä varten koko markkinaväki tänne rientää?\n\nOLAI\nTulitte kuin kutsuttu, tarvitsen apuanne.\n\nVOUTI\nKuninkaallisen majesteetin käskynhaltijana olen yhtä velvollinen kuin\nhalullinenkin ojentamaan avuliasta kättä -- onko markkinaväki rauhaanne\nhäirinnyt?\n\nOLAI\nEi minun rauhaani, vaan kirkon, loukattu sen arvoa mitä röyhkeimmällä\nja mitä häpeällisimmällä noituudella.\n\nVOUTI\nVai noituudella! Elähän, vai noituudella! Ku-ku-kuka on noitunut?\n\nOLAI\nPanu! Minun on onnistunut paljastaa rikoksen tekijä itse työssä,\nsairaita parantamassa.\n\nVOUTI\nVai Panu! Kas sitä! Noh, kah, osaahan se. Mutta mitä pahaa siinä on,\njos paranti? Antaa tohtorin tehdä terveitä.\n\nOLAI\nAsia on liika totinen leikin laskuksi.\n\nVOUTI\nMitä te sitten oikeastaan minulta tahdotte?\n\nOLAI\nMinä vaadin, että heti paikalla panetatte hänet rautoihin ja toimitatte\nhänet Turkuun tutkittavaksi ja tuomittavaksi.\n\nVOUTI\nEn tee kumpaakaan!\n\nOLAI\nSallitteko minun kysyä, miks'ette?\n\nVOUTI\nEn ole tullut tänne teidän ripitettäväksenne.\n\nOLAI\nHyvä olisi, jos joskus senkin tekisitte.\n\nVOUTI\nMitä?\n\nOLAI\nVarotan teitä. Kirkon käsivarsi on tarpeeksi pitkä teihinkin\nulottuakseen. En vielä ole teitä kirkossa nähnyt, herra Fincke.\n\nVOUTI\nMitä se teihin kuuluu?\n\nOLAI\nMinä voin, jos tahdon, teidät siihen pakottaa!\n\nVOUTI\nPakottaa -- minut?\n\nOLAI\nJa sitäpaitse -- te suojelette noitia ja velhoja, vieläpä niitä itsekin\nkäytätte.\n\nVOUTI\nKuka sen on sanonut?\n\nOLAI\nEikö ole totta, että vaimovainajaanne parantaaksenne Panuun turvasitte?\n\nVOUTI\nPanu on mainio tohtori.\n\nOLAI\nSe on siis totta?\n\nVOUTI\nKa, miks'ei totta olisi!\n\nOLAI\nEtte siis suostu vangitsemaan Panua?\n\nVOUTI\nEn. Panu on hyvä mies. Veronsa maksaa, mainion komennon Karjalassa\npitää, parhaat nahkat kuninkaalle toimittaa.\n\nOLAI\nSitten minun täytyy valittaa piispalle ja jättää asia hänen edemmä\najettavakseen.\n\nVOUTI\nValittakaa vaan minkä mielenne tekee!\n\nOLAI\nEräs toinenkin asia on minun silloin ilmiannettava. Olen kuullut teidän\nmitä väkivaltaisimmalla tavalla talonpojan naista kohtelevan,\nraiskaavan yksin vihille vietävätkin. Olette häpeämätön mies, jonka\nelämästä on tehtävä loppu!\n\nVOUTI\nJa kuka on se mies, joka estää minua elämästä niinkuin tahdon -- omassa\nvaltakunnassani?\n\nOLAI\nMinä olen se mies!\n\nVOUTI\nPöh! -- vai tämä tulokas rupee täällä pöyhisteleimään ja komentelemaan.\nMinä sinulle näytän! (Huutaa ovesta) Panu, käy tänne mies! Tule\nkuulemaan tuomiosi!\n\n    (PANU astuu sisään.)\n\nOLAI\nElä astu yli minun kynnykseni! Elä tule minun silmieni eteen!\n\nVOUTI\nTule vaan tänne, istu tähän viereeni, Panu!\n\nOLAI\nUlos minun huoneestani molemmat!\n\nVOUTI\nTämä on pitäjän yhteinen tupa!\n\nOLAI\nTehkää tietä siellä! Tarttukaa häneen ja heittäkää hänet ulos! -- Pois\nnäkyvistäni, murhamies!\n\nPANU\nMurhamies! Vaan tyttöhän parani!\n\nVOUTI\nParaniko? Vai parani? Niin, no!\n\nOLAI\nMinkä perkeleen avulla sinä ylös nostit, sen minä Herran voimalla\nmaahan kaadoin.\n\nPANU\nSinä?\n\nREITA\nHän on suurempi tietäjä kuin sinä!\n\nOLAI\nTuossa hän on -- parantamasi!\n\nVOUTI\nKuoliko se?\n\n    (PANU vavahtaa, siirtyy ovelle päin.)\n\nOLAI (astuu uhkaavasti Panun jälkeen)\nKirottu ole sinä!\n\nJOUKO (väliin juosten)\nElä kiroo isääni!\n\nREITA (toisaalta samoin)\nKiroo! Kiroo!\n\nOLAI\nKirottu ole sinä kolmiyhteisen Jumalan nimessä...!\n\nPANU (ikäänkuin ennen ehtiäkseen, ikäänkuin jotain näkymätöntä iskua\ntorjuakseen)\nOle Kiesunen kirottu, manattu Maarian poika...\n\nOLAI\nIjankaikkisessa helvetin tulessa...!\n\nPANU\nKiveks' kirkkos' muuttukohon, kirkon risti kuusen latvaks'!\n\nOLAI\nIjankaikkisen helvetin tulessa tuhaksi palamaan!\n\nPANU\nKello kaheks' haljetkohon, palaset papille päähän!\n\n    (Syöksee ulos.)\n\nVOUTI (mennessään)\nEt saanut häntä kirotuksi -- sanat suustasi vei!\n\nJOUKO (kimeästi huutaen ulos)\nHelvetin tulessa ... ijankaikkisen helvetin tulessa!\n\nOLAI\nHän pakeni! Mutta minä ajan häntä takaa kuin sutta ja hänet oman\nluolansa suulla elävänä sidon. Enkä tarvitse minä enää apuanne, voudit\nja te kaikki kurjat pelkurit! Yksin menen!\n\nREITA\nMinä tulen kanssasi!\n\nOLAI\nEnkä tarvitse minä muuta asetta kuin sinun sanasi ja sinun henkesi\nvoiman, Herra!\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n    Panulan iso tupa, koristettu juhlaan. Karhunnahkoja, hirvensarvia,\n    keihäitä, jousia seinillä ja katossa. Katettu juhlapöytä:\n    haarikoita, visakuppeja. Lämpiävä uuni, josta nouseva savu\n    leijailee katossa hienona harsona. Takkavalkea uunin nurkassa,\n    jossa patoja ja kattiloita tulella. Naisia liikkuu ulos ja sisään.\n    Karkeaan rohtimiseen pukuun puetut orjatytöt ANNIKKI ja HELUNA\n    vääntävät jauhinkiveä.\n\nANNIKKI\nHohhoi!\n\nHELUNA\nHeretään jo!\n\nANNIKKI\nIlpotar tulee ja näkee, ovesta ärjäsee ja tuopi kiusalla uuden\npohtimen. Jauhetaan niinkauvan kun jaksetaan.\n\nHELUNA\nEt tuota sinä enää tarvinnekaan kauvan kiveä kiskoa. Kari ottaa sinut\nväkisin, jos ei sinua hänelle hyvällä annettane. Miekkoista sinua! Vaan\njos sinä lähdet tästä talosta, niin lähden minäkin.\n\nANNIKKI\nMinnekkäpähän lähtenet.\n\nHELUNA\nKontolaan karkaan, sen uuden papin turviin. Siellä säilyn.\n\nANNIKKI\nElä luule.\n\nHELUNA\nSinne ei Panun valta enää ulotu. Pappi on suurempi tietäjä kuin Panu.\nSen sana tehoo paremmin kuin Panun taika. Eihän Panu siellä enää\nsairailleenkaan mitään mahda. Silmän luonti on papilla niin tuima,\nett'ei katsoa kärsi. Voi, jos tuli jo voittaja velhon!\n\nANNIKKI\nEn usko! Taattonikin tuhosi. Ja vouti on puolellaan.\n\nHELUNA\nKenen nyt vouti metsästä tultuaan saunottajakseen vaatinee? Ottanee\nkenen tahtonee.\n\nANNIKKI\nEi minua ota!\n\nHELUNA\nMinkäs taidat...\n\nANNIKKI\nMinä taidan!\n\nHELUNA\nPanu käskee.\n\nANNIKKI\nEntä Kari!\n\nHELUNA\nSanos minulle kerran, millä häneen lemmen nostit? Loihditko: \"pala\ntuli, pala taula, pala mieli nuoren miehen...\"\n\nANNIKKI\nLauloin, en loihtinut. Minä vaaralla paimenessa huhusin, hän toiselta\nvastasi, hyvä haltija äänet kantoi. Ei ole enempi puhuttu, tiedämme\ntoistemme mielen.\n\nHELUNA\nMiekkoista sinua!\n\n    (PANUN EMÄNTÄ ja KARITAR tulevat.)\n\nEMÄNTÄ\nHeretkää jo! Vie, Heluna, nämä Ilpottarelle toiseen tupaan (kokoo\njauhoja koppaan kiven ympäriltä.) -- Käy, Annikki, pukusi muuta, ei\ntiedä, milloin saapuvat saaliineen ja karkelot alkaa.\n\nANNIKKI\nMitäpä minä karkelemaan. Alkavat taas toiset tytöt herjata ja\npilkkojaan panna.\n\nEMÄNTÄ\nEivät uskalla Karilta ja niskan nakkeluista elä välitä. Täydet ovat\nlunnaat, jo yli määränkin maksetut.\n\nANNIKKI\nEi anna minua Panu.\n\nEMÄNTÄ\nAntaa! Täss' on uudet vaatteet, Karittaren kutomat. Tuoss' on orrella\nmorsiuspeitteesi.\n\nANNIKKI (ihastuen)\nVoi, voi!\n\nKARITAR\nTäss' on vielä silkkinauha suortuviisi.\n\nANNIKKI\nSilkkinauha -- ja punanen!\n\nKARITAR\nOta tuokin!\n\nANNIKKI\nHopeasolki!\n\nEMÄNTÄ\nMene nyt! (Annikki pois,)\n\nILPOTAR (tulee, tarkastaa patoja, tarttuu hierimeen, esiintyy kuin\nemäntä)\nAnnetaan pohjaan palaa. -- No, miksi kivi pysähtyi?\n\nEMÄNTÄ\nAntaa heidän nyt huoata, koko päivän kiveä kiertäneet.\n\nILPOTAR\nOrjat!\n\nEMÄNTÄ\nIhminen se on orjakin. Mutta Annikki ei ole orja, kasvattina on\npidetty.\n\nILPOTAR\nOrjana olen kuullut häntä Panun pitävän.\n\nEMÄNTÄ\nIlpotarhan aina Panun mielen paremmin tietää kuin minä. Vaan en minä\norjanikaan selkää katkase. (Menee.)\n\nILPOTAR\nMitähän olisi näistäkin pidoista tullut, jos en minä olisi laittamaan\ntullut. Kädestä pitäen tuli Panu itse noutamaan oluen panoon. Eivät\nkuulu kuninkaan voudille muitten oluet kelpaavan kuin Ilpottaren\npanemat. Nahjus on naisensa. Sitä häntä läksi sieltä kaukaa hakemaan,\nei olisi tainnut likempää löytää. Hyvä on kaupan mies, toi taaskin\ntuhannet tullessaan, vaan on ainakin niitä kauppojaan saanut katua.\n\n1:N TYTTÖ\nLiekö mitkä lumot sieltä Laatokalta käyneet?\n\nILPOTAR\nRahalumot. Ahne on Panu, perso tavaraan, vaan sinne meni isot perinnöt.\nVei appi kultansa, hopeansa Valamoon, siellä vaskensa luostarin\nkelloissa kumajaa. Sen sai, lähti merta edemmä kalaan.\n\nHELUNA\nKun ei tuo toki teitä ottanut? Sanotaanhan aikoneen.\n\nILPOTAR\nEi ole akkansa osannut lapsiakaan tehdä kuin tuon yhden poikaruikaleen.\nSekin on tullut äitiinsä. Ei tule Joukosta tietäjää. Siihen sammuu\nPanujen suku -- jos eivät mutkat muuttune.\n\n2:N TYTTÖ\nOlihan Ilpottarellakin poika.\n\nILPOTAR (tulee liikutetuksi, sitten voittaa itsensä ja suuttuu.)\nSuus kiinni ja hämmennä pataasi, ett'ei pohjaan pala!\n\n    (JORMA, KARI, EMÄNTÄ, ANNIKKI y.m. tulevat.)\n\nJORMA\nOn kontio kaadettu!\n\nKARI\nMissä hevon valjaat ... siin' on luokki ja länget.\n\n    (Riipasee ne orrelta.)\n\nEMÄNTÄ\nVoi mainioita metsämiehiä! Istukaahan toki ja levähtäkää!\n\nILPOTAR\nJuokaa, miehet, kovin lienette janoisia hiihdettyänne. Tytöt menevät\nvaljastamaan sill'aikaa.\n\nJORMA\nVoudin ori kanssa ... ei pääse hiihtämällä herra takkalassa kelissä,\nkovin oli uupunut ja ärtyisä... Sattui nolosti, ampui, ei osunut, itse\nsuistui selälleen ja peränsä kantoon iski. Siitä suuttui ja sydäntyi\neikä enää uusia ajamaan lähtenyt, vaikk' on kolme kierroksessa.\n\nEMÄNTÄ (hätäissään)\nEi saanut kontio ketä iskeä?\n\nJORMA\nYksi oli mies mennä, vaan toinen pelasti.\n\nEMÄNTÄ\nJouko?\n\nJORMA\nEi kuin Panu. Kari pelasti.\n\nEMÄNTÄ\nKari! -- Nyt, Annikki --!\n\nJORMA\nJo nyt luulisi lunnaitten riittävän.\n\nEMÄNTÄ\nHaasta, haasta!\n\nJORMA\nEhtinenkö...\n\nKARI\nMinä käyn valjastamaan.\n\n    (KARI menee, ANNIKKI livahtaa jälestä. JOUKO tulee.)\n\nJORMA\nKa, näin kävi. Vouti kun ampui ja ei osunut, niin otso ulos pesästään\npuhalsi ja me perässä, Panu, Kari, Jouko ja minä. Jälellehän Karista\njäimme, jälelle Panukin. Se oli se, joka oli kierretty niemeen, ja\njäälle puhalsihe. Niin kun me Panun kanssa yhdellä rannalla, niin jo\nKari koirien kera toisella. Vaan miten ollakkaan, niin palaa kontio\nentisille jälilleen. Me siinä pysähdytään saarten suojaan, Panu toisen,\nminä toisen vähän jälempänä, ja Jouko jäällä välillämme. Otso tulee,\npysähtyy, nuuskii ilmaa joukon kohdalla ja jatkaa sitten matkaansa\nPanuun päin.\n\nILPOTAR\nEi huolinut joukosta!\n\nEMÄNTÄ (Joukolle)\nSe varjeli!\n\nJORMA\nEi näe Panua otso, kohti käy. Panu taikojaan tekemään, (matkii) vetää\nkeihäänsä kärellä viisikantoja lumeen, peräytyy yhdeksän askelta, astuu\nyhdeksän askelta eteenpäin -- sen pitäisi olla hyvin tehoisan taian.\n(Naurahtaa) \"Villa suusi, villa pääsi, villa viisi hammastasi!\" hokee\ntietäjä ja asettuu keihäs tanassa odottamaan. \"Hiien honka, elä mieheen\nkoske!\" huutaa taas ja kontio pysähtyy. Panu keihästään rintaan\ntarkottaa, rusaus vaan ja poikki menee taiottu tammi. Suulleen suistuu\nPanu lumeen ja jo kohottaa kontio kämmenensä. Ei ole kaukana Karikaan,\nkohona kintereillä potkii, sompansa hankeen iskee ja hyppää sauvansa\nvarassa suoraan otson selkään solakka poika. Pyrynä pöllysivät, en\nenää mitänä nähnyt; kun tulen luo, on hangella kontio selällään, Karin\nsukset ristissä rinnan päällä ja keihäs sydämmessä\ntaikomaton keihäs. (Kallistaa haarikkaa; juotuaan) Panu partaansa\nriipii, lunta suustaan syleksii. (Matkii Panua.) Sen sanon, minkä olen\naina sanonut: kun ei ase tekoaan tehone, ei terone taioistana.\n\nILPOTAR\nSai nyt Jorma vettä myllyynsä. Ei liene ollut ase tarpeeksi taiottu.\n\nJORMA\nJouko tuon tietänee, oliko tarpeeksi taiottu... Oliko taiottu isäsi\nkeihäs?\n\nJOUKO\nEn minä tiedä.\n\nJORMA\nKoko yön isäsi kanssa taikamajalla valvoit miesten aseita taikoen. Kari\nja minä emme luulleet tarvittavan. Liehän tuolla tehty niin tarkkaa\ntyötä kuin osattiin.\n\nJOUKO\nLiehän tehty...\n\nILPOTAR\nLie mikä ereys tullut, minkä vihan väliin pistänyt.\n\nJOUKO (ikäänkuin heräten ja jostain säikähtyen)\nEi tullut ereystä!\n\nJORMA (katsoo luukusta)\nKari jo menee... Kas sitä veitikkata Annikkia ... voudin reessä istuu.\n\nILPOTAR (toruen ulos luukusta)\nKäytkö pois siitä...\n\nJORMA\nLaittakaa, naiset, parasta päällenne! Saunan edessä haltijan kuusen\nalla olkaa vastassa, laululla saukon pihaan saatamme, Väinön omalla\nopettamalla.\n\nILPOTAR\nKuka tytöistä esilaulajaksi?\n\nJORMA\nPanemme Annikin...\n\nILPOTAR\nJa miksi juuri Annikin? Eikö niitä muita ole?\n\nJORMA\nPanemme Annikin Karin mieliksi.\n\nEMÄNTÄ\nOlisi tainnut Ilpottaren itsensä mieli tehdä.\n\n    (JORMA, ILPOTAR ja muut menevät.)\n\nEMÄNTÄ (kiirehtii JOUKON luo)\nSe varjeli! Se auttoi! Ei sinulle mitänä tullut ... säästyit, säilyit.\n(Jouko aikoo ottaa jotain poveltaan.) Elä ota, anna olla se aina\nrinnallasi ... näithän nyt, että tämä auttoi, pyhä ristini. Mikä se on?\nNäytä!\n\nJOUKO (vetää esiin poveltansa taikapussin)\nIsä menn'yönä antoi. Se auttaa kaikkia vihoja vastaan.\n\nEMÄNTÄ\nMitä siinä on? Ukon taltta?\n\nJOUKO\nSe on ilman vihoja vastaan.\n\nEMÄNTÄ\nHiiren pää...\n\nJOUKO\nMaahisen vihoja vastaan.\n\nEMÄNTÄ (yhä enenevällä inholla)\nKiisken evä ja hauvin hammas.\n\nJOUKO\nNe on veden vihoja vastaan -- ja se on palanen puuta Kontolan kirkon\nseinästä papin vihoja vastaan... Otin sen omin päini ... mahdoinpa\nälytä vielä käärmeen vihoja vastaan, Reidan käärmeen, lehden sen\ntaikakirjasta reväistä.\n\nEMÄNTÄ\nVoi pakanata, voi syntistä...\n\nJOUKO\nAnna pois ... elä!\n\nEMÄNTÄ\nTuoll' on, tulessa palakoot, ett'et itse ijankaikkisessa palaisi!\n(heittää lieteen.)\n\nJOUKO (kauhistuen)\nIsän antamat, minua varten varatut! Mistä nyt samallaiset saan? Mikä\nminua nyt vihoista varjelee?\n\nEMÄNTÄ\nRisti varjelee, pyhä risti, pyhän erakon antama, siunattu, pyhitetty\nja pomiloitu! Tämä kaikesta varjelee! Tämän kun kerran korvessa\nkorottivat, niin siihen ken katsoi, jota oli käärme purrut, sen\nparansi --\n\nJOUKO (ihastuen)\nAuttaako käärmeenkin vihoissa -- Reidankin käärmeen?\n\nEMÄNTÄ\nAuttaa kaikkien, kun kerran kontionkin. -- Onko se siellä vielä?\n\nJOUKO\nSiellä se on, taikamajassa, miehen kallossa ... se on sen sinne\nvanginnut ja pani minun häntä vartioimaan ... ja neuvoi taian millä\nhänet hallitseisin, vaan (valittaen) en muista enää enkä uskalla\nuudelleen kysyä.\n\nEMÄNTÄ\nEt taikoja tarvitse, kun on tämä ... et muuta tarvitse.\n\nJOUKO (ikäänkuin ulkoa opituita sanoja kertoen)\n\"Taika on tiirikka, se avaa ja sulkee, sitoo ja päästää; jolla oven\nsalaa aukaset ja jolla sen salaa umpilukkoon sulet, vaan jos väärin\nteet, et ikinä ulos pääse; se on kuin pyydys pahan haltijan polulle\npantu, loukku tiellä, rauta lumessa jälen alla -- omaan jalkaasi tarttuu,\njos et osaa oikein asettaa.\" -- Minä en milloinkaan osaa, en mitänä\nmuista, vaikka yöt valvonen ja päivät päätäni punonen ... paha minut\nperii! Ei minusta milloinkaan tietäjäksi!\n\nEMÄNTÄ\nJouko, elä hätäile, elä sitä sure ... voi, ei hän meille, ei meille\nmitänä mahda.\n\nJOUKO\nSisääni solahtaa jonakin yönä ... unissa on jo uhannut ... sydänalaani\nasettuu ... ei lähde millään ... sitä isä toivottaa.\n\nEMÄNTÄ\nMenemme sinne metsään ... sinne kuusen alle, pyhän kuvan edessä\nrukoilemme pois sinusta rienan.\n\nJOUKO (vavisten)\nJos isä saisi tietää, meidät tappaisi.\n\nEMÄNTÄ\nEi saa tietää ... lähdemme täältä, pakenemme pois...\n\nJOUKO (uteliaasti)\nMinnekkä? Papinko luo?\n\nEMÄNTÄ\nEi sinne. Heikko on Kontolan Kiesus, yksi vaivainen kello puupirtin\nkatolla kalkattaa (hurmautuen omista sanoistaan.) Valamoon lähdemme,\nsatain pyhimysten saareen, monasteriin merentakaiseen, siellä kivestä\ntemppelit, korkeat kuin vaarat, kultaa ja hopeaa kiiltävät, siellä\nriemuiten kellot kilajaa ja laulu loppumaton helisee; siellä iso Jumala\nasuu! Sinä sinne jäät, pyhiä miehiä palvelet, itse kerran pyhäksi\ntullaksesi.\n\nJOUKO\nEntäs sinä?\n\nEMÄNTÄ\nMinä taattoni luo saaresta palaan. Siellä mehevät maat, lehdot\nvihannat, aukeat ahot; täällä soita, karuja kankaita ja rotkoisia\nvaaroja. Siellä hyväsydämmisiä miehet, naiset naurusuita -- täällä\njöröjä, kateita ja äkeämielisiä. Siellä yksin emännöin, täällä vieras\norteni alla komentaa ja hallitsee. Komentakoon! Siintävien selkien yli\nsua suurina pyhinä saareen katsomaan soudan, viikon viivyn, neitsyt\nMaaria emosen eteen polvistun ... en tarvitse enää metsän piilossa\nsalaa...\n\nJOUKO\nMilloin lähdemme?\n\nEMÄNTÄ\nKun miehet hirven hiihdäntään Lapin saloille lähtevät ja keväinen hanki\nlylyn jälettömän kantaa.\n\nJOUKO\nLähdemme...\n\nEMÄNTÄ\nJo tulevat ... siinä ovat ... (pois.)\n\nJOUKO (rientää lieden luo, etsii jotain)\nTäss' ovat, eivät palaneetkaan ... olivat tulen vikoja vastaan varatut\n... panen yhteen nauhaan...\n\n    (On alkanut kuulua laulua ulkoa. Naiset tulevat juhlapuvuissa,\n    hunnut kasvoilla ja asettuvat kahden puolen ovea.)\n\nKARI (ulkopuolella laulaen)\nTule nyt tästä kuin tuletkin,\nAlle kuulun kurkihirren,\nAlle kaunihin katoksen,\nTääll' on aitta ammoin tehty,\nHopeaisille jaloille,\nKultasille patsahille.\n\nANNIKKI (laulaa)\nJopa on kulta kulkemassa,\nHopea vaeltamassa,\nRahan armas astumassa,\nMesiänkö metsä antoi,\nIlveksen salon isäntä,\nKoska laulaen tulette,\nHyreksien hiihtelette?\n\nKARI\nSanomiks on saukko saatu,\nVirsiksi Jumalan vilja,\nSillä laulaen tulemme,\nHyreksien hiihtelemme,\nEikä saukko ollekkana,\nEikä saukko eikä ilves,\nItse on kuulu kulkemassa,\nSalon auvo astumassa,\nMies vanha vaeltamassa,\nVerkanuttu vierimässä --\nKun lie suotu vierahamme,\nOvet auki paiskatkaatte!\n\n    (Karhu kannetaan sisään korennossa. PANU, VOUTI, JORMA y.m.\n    tulevat sitä saattaen... Metsämiehillä on valkoset suipot\n    päähineet, jotka ulottuvat niskan taa ja rinnan yli.)\n\nANNIKKI\nTerve otso tultuasi, Mesikämmen käytyäsi, Näille pestyille pihoille,\nKaunoisille kartanoille!\n\nVOUTI\nHunnut pois tytöiltä!\n\nPANU\nMalta, elä vielä!\n\nVOUTI\nTahdon nähdä sen kasvot, joka niin kauniisti laulaa.\n\nPANU\nVuota vähän, kohta saat!\n\nVOUTI\nMitä varten?\n\nPANU\nSe on taika semmoinen!\n\nVOUTI (matkien)\nTaika semmoinen.\n\nKARI\nMinne vienen vierahani\nKulettanen kultaseni?\nTänne tuonenko tupahan,\nVaiko laittanen latohon,\nPannen pahnahuonehesen?\n\nANNIKKI\nEt tupahan, et latohon,\nOma on tehtynä tupanen,\nOma kammari katettu,\nHopeaisista havuista,\nKultasista kaarnasista\nUinaella uupunehen,\nVieriä väsähtänehen.\n\nKARI\nViemme sinne vierahamme,\nSaatamme salojen sulhon.\n\nKAIKKI\nViemme sinne vierahamme,\nSaatamme salojen sulhon.\n\n    (KARI, JORMA, ANNIKKI y.m. miehet ja naiset menevät laulaen.\n    Seuraavan kestäessä kuuluu laulu tupaa kiertävän.)\n\nVOUTI\nJoko on kyly valmis?\n\nPANU\nJo on sauna siitymässä, jo on olet lauteille levitetty.\n\nVOUTI\nKuka oli se esilaulaja tyttö? Tahdon hänet saunottajakseni.\n\nPANU\nAnnikinko?\n\nVOUTI\nSen heleä-äänisen, sen sulavaliikkeisen ja solakan ... sen vetreän\nvesakon ... tuo tänne hänet.\n\nPANU\nElä häntä, ota joku muu -- ota mikä muu tahansa.\n\nVOUTI\nEn ketänä muuta!\n\nPANU\nEt saa Annikkia saunaan.\n\nVOUTI\nEnkö saa?\n\nPANU\nOn tyttö jo toiselle luvattu. On jo lunnaatkin maksettu.\n\nVOUTI\nKenelle on luvattu?\n\nPANU\nKarille.\n\nVOUTI\nSaa tyytyä tähteihini!\n\nPANU\nOta joku toinen, saathan heitä.\n\nVOUTI\nVai niin, vai näin pysyy Panu puheissaan? \"Ottanet kenen tahtonet\" --\nsanoit ja kättä lyöden lupasit -- Olkoot sitten kauppammekin puretut. Et\nsaa oravan karvaakaan kaupaksi kuninkaalle. Verosi korotan ja vaadin\ntakaisin anteeksi annetutkin!\n\nPANU\nOlet kovin kiivasta miestä. Selvitämme asian tyynesti. En tiennyt sinun\nAnnikkia tahtovan.\n\nVOUTI\n\"Ottanet kenen tahtonet\" --\n\nPANU\nEikä ole hän yksin omani, on koko heimon oma sodassa saatu. Alkavat\nmiehet hintaa kysyä.\n\nVOUTI\nMikä on hintansa?\n\nPANU\nYlen on iso, kun ei ole kaupaksi aiottu ... ei saa suuni sanotuksi.\n\nVOUTI\nMikä on hintansa?\n\nPANU\nHintansako --? (keksii) kun kymmeneksi vuodeksi kuninkaan verot\nlahjoittanet -- kun kuninkaan metsästäjäksi minut miehineni ottanet ja\nmuita kaikkia mitään myymästä kieltänet -- kun luvannet omin apuineni\ntorjuakseni tältä puolen Rajavaaran kaikki, jotka tänne erän ajoon\ntulevat ja kalastamaan ja kaskeamaan tunkeutuvat.\n\nVOUTI\nYlen on hävytön hinta mokomasta.\n\nPANU\nEn ole häntä tarjotellut. Kun ei kelvanne, ottanet toisen.\n\nVOUTI\nKatso, miten papista suoriut.\n\nPANU\nEi ole minulle minkähän tekijätä.\n\nVOUTI\nReita syyttää sinua isänsä taposta. Vaaditaan sinua vangittavaksi ja on\nsiitä jo kuninkaaseen syyte saatettu. Suoriunet heistä miten voinet. En\npane sormea väliin. Aja orhini esiin!\n\n    (Saattue tulee takaisin.)\n\nANNIKKI\nSinne on saukko saatettuna,\nVietynä Jumalan vilja,\nHavuisehen huonehesen,\nKatoksehen kaarnesehen,\nNuku siellä salon-sulho,\nMetsän oiva oikoellos.\n\nPANU\nHunnut pois! (Naiset paljastavat kasvonsa.) Annikki, tarjoo tuliaiset\nvoudille! (Tuodaan esiin oluthaarikka, jonka Annikki tarjoo voudille.\nVouti heittää vielä alemma Annikin huntua.)\n\nANNIKKI\nKa, ota!\n\nVOUTI\nOtanhan minä... Odota, elähän mene ... tuoss' on haarikka! -- Mikä\nolikaan nimesi?\n\nANNIKKI\nAnnikki.\n\nVOUTI\nAnnikki --\n\nPANU (on seurannut edellistä kohtausta)\nKisat käymään! (voudille) Antanet mitä pyysin, niin saanet hänet\nikiomaksesi.\n\nVOUTI\nHänet saunaan toimita!\n\nPANU\nEn saunaan, en hinnasta mistään! -- Malta! -- (Puhuu jotain VOUDIN\nkorvaan.) Niin on paras! -- Takkala on suksen keli. -- Te nuoret täällä\nkisatkaa, me vanhat miehet toiseen tupaan maljoja maistelemaan! Onko\nateria kohta valmis?\n\nILPOTAR\nValmis on!\n\nPANU (Ilpottarelle)\nVouti ei kylvekään.\n\nVOUTI\nMinä viinat tarjoon!\n\nPANU\nVouti viinat tarjoo, Panula puolestaan ruuat ja oluet! Riemu tästä\nremahtakoon!\n\nMIEHET\nVouti viinat tarjoo!\n\n    (PANU, VOUTI, ILPO y.m. menevät.)\n\nNUORET\nKuka kisakuninkaaksi?\n\nTOISET\nKari kisakuninkaaksi! Uljas metsästäjä!\n\nKARI\nRuvetkoon joku toinen.\n\nJORMA\nKetä tytöt tahtovat?\n\nTYTÖT\nKaria mekin! Karia!\n\nKARI\nRiviin tytöt! Pojat toiseen! Kukin omansa ottakoon!\n\n    (Kari ottaa ANNIKIN.)\n\nILPOTAR\nOrjan otti!\n\nJORMA\nEntäpä orjastakin kerran kuningatar koitunee!\n\nEMÄNTÄ\nEtkö Joukokin joukkoon yhdy?\n\nJOUKO\nEn. (Istuu pöydän takana erillään muista.)\n\nKARI\nSoitto soimaan, Jorma!\n\nJORMA\nVieläkö vanhan sormet nuorten jalkoja juoksuttamaan. Te laulatte, minä\nsoitan. (Hyräilee)\nYks on ystävä minulla\nTämän ilman kannen alla.\nKas niin! Ala, Kari!\n\n    (Karkelo alkaa.)\n\nKARI\nYks' on ystävä minulla\nTämän ilman kannen alla,\nYksi armas ainokainen\nKoko kolmessa kylässä,\nMuut ne mustaksi sanovat,\nKekäleeksi kelleävät,\nMinun on silmästä simana,\nMesimarja mielestäni,\nVaan on vaiva vuottaessa,\nYksin ollessa ikävä.\n\nMUUT (kertovat)\nVaan on vaiva vuottaessa,\nYksin ollessa ikävä.\n\nKARI\nHarvoin yhtehen yhymme\nSaamme toinen toisihimme,\nVesi on virtanen välissä,\nMieron vihat virtaisemmat,\nVihat voitan, virrat kierrän,\nKannan kotihin omani.\n\nMUUT\nVihat voitan, virrat kierrän,\nKannan kotihin omani.\n\nILPOTAR (Annikille ohimennen)\nKeiku, mitä keikut -- et siinä kauvan keiku.\n\nANNIKKI\nEntäpä kerran keikkuisin minäkin!\n\nKARI\nKun sa istuit, maa iloitsi,\nKun kävit, käki kukahti,\nKussa seisoit, seinä paistoi,\nKussa tanssit, tanhut keikkui,\nTuost' olet tullut, tuosta mennyt,\nTuossa istunut aholla,\nKivi on tullut kirjavaksi,\nPaasi on toistansa parempi,\nKorpi kuutta kukkeampi,\nLehto viittä lempeämpi.\n\nJORMA (yhtyy ihastuen kerrontaan, kavahtaa seisoalleen)\nKorpi on kuutta kukkeampi,\nLehto viittä lempeämpi.\nOn ihana kaunisten karkelo!\nOn suloista laulu ja soitto!\nOn kuin kalevalaisten kisat edessäni näkisin! --\n(PANULLE, joka tulee.) Anna, Panu, anna Karille Annikkinsa, anna nuoret\ntoisillensa! Kontion peijaiset hänen kaatajansa kihlajaisiksi muutamme!\n\nPANU\nMikä on tämä nyt aika naimakaupan hierontaan.\n\nJORMA\nNaimakauppa kaupoista nopehin.\n\nPANU\nVaan ei ajoin kaikin kannattavin.\n\nJORMA\nOlisipa ollut alku ihanan tarun, että sinä päivänä, kun Kari Panun\nhengen pelasti, Panu hänelle siitä palkkioksi immen ihanan omaksi\nantoi. Virren sinusta sepittäisin! Vanhat vihat sopisimme! Minäkin\nsinut silloin tietäjäksi tunnustaisin!\n\nÄÄNIÄ\nAnna Annikki Karille!\n\nPANU\nVouti lähtöään laittaa. Puhutaan siitä -- hänen mentyään.\n\nJORMA\nLähtöään? Yön selkään?\n\nILPO (on tullut, viinalekkeri mukanaan)\nKesken syöntinsä nousi.\n\nJOUKO (luukusta ulos katsoen)\nIlpotar jo rekeen peittää ... mitä se? ... rekivaatetta huutaa!\n\nPANU (repäsee ovelta ryijyn)\nVie, Annikki, jouduta!\n\nEMÄNTÄ\nElä sitä, Karittaren Annikille kutomaa!\n\nPANU\nVie kunhan on ... joudu ... riennä!\n\n(ANNIKKI rientää ulos.)\n\nJORMA\nMikä sillä semmoinen hoppu ... ei kylpenytkään?\n\nJOUKO (luukulla)\nVouti tempasi --!\n\nANNIKKI (ulkoa)\nAuttakaa! Auttakaa! -- Kari! Kari!\n\nJOUKO\nVouti vei Annikin, rekeensä reutoi!\n\nKARI (hyökkää ovelle. Se ei aukea. Syöksee luukulle ja siitä taas\novelle ja lennättää sen selälleen.)\n\nLUUKULLA OLIJAT\nEi saavuta Kari! -- Jo sai reen perästä kiinni! -- Nahka repesi käteen! -- Jo\non jäällä vouti -- täyttä laukkaa!\n\nNAISET\nAnnikin vei! -- Naisen ryösti! Missä miehet?\n\nPANU\nMiehet voudin viinoja särpää! Pitää kokko minkä kynsiinsä sai!\n\nJORMA\nMöitkö tytön, Panu?\n\nKARI (syöksee sisään)\nHevosesi anna, Panu, en häntä muuten saavuta!\n\nPANU\nHiihdä -- olethan hyvä suksimies -- ken karhun saavutti, saavuttanee\nhevosenkin.\n\nKARI\nEt anna? -- Sinunko olikin työtäsi tämä? (karkaa Panun kimppuun, vetää\nkarhukirveen huotrastaan, vaan ennenkun ehtii iskeä, putoo hänen\npäähänsä Panun nyrkki ja Kari luuhahtaa lattialle).\n\nPANU\nPysykää loitolla minusta!\n\nJORMA\nHenkesi pelastajaa löit! -- Tuhoksesi tulkoon! --\nKari, odota minua!\n\n    (KARI nilkuttaa ulos. JORMA menee mukana.)\n\nEMÄNTÄ (huojutellen ruumistaan)\nAnnoit Annikin hyvänimisen, annoit ainoan iloni.\n\nKARITAR\nVoi poikaani! -- Voi miniätäni toivottua!\n\nPANU (rivosti)\nJa mikä hätänä? Ei vouti ijäksensä vienyt! Takaisin tuopi, vähän vaan\nlainana pitää.\n\nNAISET\nVoi kelvotonta mitä puhuu!\n\nPANU\nEikö ole lämmin ollaksensa, omalla morsiusryijyllä maatessansa!\n\nNAISET\nVoi häpeämätöntä pilkan tekijätä.\n\nPANU\nPois täältä, akat, ulos ulisemaan! (ajaa ulos heidät). Häitä juomaan,\nmiehet! Häitä kuninkaan pojan, joka köyhää kosihin tuli! Vieläkö siellä\non viinaa lekkerissä?\n\n    (Miehiä on tullut toisesta tuvasta.)\n\nILPO\nViel' on viinaa?\n\nMIEHET\nVielä on viinaa, makeata viinaa!\n\nPANU\nKuulkaa, miehet...\n\nILPO\nKuulkaa, miehet, mitä Panu puhuu!\n\nMIEHET\nKuullaan, kuullaan...\n\nPANU\nEi nyt tästä päivin puute panulaisia paina. Me ollaan kuninkaan\nmetsästäjiä!\n\nMIEHET\nKuninkaan metsästäjiä?\n\nPANU\nSuoraan kuninkaalle myymme me eikä kukaan muu. Kymmeneksi vuodeksi on\nPanun heimo veroista vapaa! Oman keihään kärellä käännytämme kaikki,\njotka tänne kaskeamaan ja kalastamaan tunkevat. Ei pane estettä vouti!\nSe oli hinta orjattaren! Oliko kauppa kehnosti solmittu?\n\nILPO\nVoi tekoja tietäjän!\n\nPANU\nEi nyt papista pelkoa, jos ei hänestä hyvin ennenkään! On verivihoin\nvoudin kanssa. Uhanneen kuului tullaksensa, ei uskalla! Ei ketänä\nkanssansa saa.\n\nILPO\nSiin' on mies!\n\nPANU\nTäss' on mies, jonka tekoja vielä taruissa mainitaan ja lauluissa\nlauletaan! Reidan lappalaisen kukistin ja kaikki tietonsa anastin. --\n\nILPO\nOnko ne jo sinulla? Saitko ne? Milloin sait?\n\nKARI\nTyttärellänsä iki-onnet heimolleni ostin!\n\nMIEHET\nHih Panulle!\n\nPANU\nKirkon kirosin, panin papin pataluhaksi! Jos minä teidät oman onnenne\nnojaan heitin, Ruotsin orjia kohta olitte, Kiesuksen kumartajia! --\nJouko, semmoinen on sinulla isä -- maista viinaa eläkä noljota, että mies\nsinustakin kerran tulisi, tietäjä isäsi veronen; hyvä, jos suurempikin\nvielä: että osaisit loveen langeta, tulevia tiedustella... Vaan vielä\nkeinot siihenkin keksitään, Reidan henki on hallussamme ... kun ei vaan\nsen oma poika ... ei se... -- Ette nähneet, miten Kari kaatui?\n\nMIEHET\nNähtiin.\n\nPANU\nVaipui kuin vaate kokoon! Kuka on voimakkaampi: sekö, joka karhun\nkaatoi, vaiko se, joka karhun kaatajan? (Miehet hohottavat.) Se Jorman\nkanssa minulle aina hammasta hioo. Vaan sen minä sanon, että ennen\nVäinämöstä ja seposta Ilmarisesta loppuu tarujen tieto kuin Panusta\ntietäjästä ja kaikkein tarujen taitajasta, kaikkein haltijain\nhaltijasta! Ja vielä senkin karsikkoon tuleva kansa kerran uhrinsa\nkantaa! -- tuokaa miehet! (JORMA tulee.) Juo sinäkin, Jorma! Kevennä\nmielesi kaiveet! Nyt on ilon päivä!\n\nJORMA (sysää haarikan luotaan)\nVoi surkeutta! Voi kauhun päivää!\n\nPANU\nMikä hätänä?\n\nJORMA\nVoi surkeutta! -- Tulimme Karin kanssa Korpikosken niskaan -- siinä naisen\njälet lumessa -- raiskaajansa reestä oli irti reutoutunut -- oli kaatunut\nja aina noussut -- jyrkimmän kallion kohdalla oli koskeen syössyt.\n\nNAISIA (joita on tullut Jorman jälessä)\nKoskeen syössyt!\n\nJORMA\nSiell' on nyt Annikki ja kosken kurkulla sinulle, Panu, kostoa huutaa\n... huutaa, huutaa eikä ikänä ääni sorru.\n\nILPO\nLiekö ollut Annikki?\n\nJORMA\nKenen lienee tämä punanen päähinenauha? Katajaan oli tarttunut, siitä\nlöysin.\n\nEMÄNTÄ\nAnnikin on otsanauha --\n\nPANU\nVälipä orjattarella! Reidan sikiöllä!\n\nJORMA\nEi ole orja enää Annikki. Vapaa on vainaja. Eivät ole henget\nhallituksesi alaiset; eivät ole milloinkaan olleet. -- Kosken kivissä\nhento ruumis kolajaa, ei raukka haudan rauhaa löydä.\n\nMUUAN MIES\nEi ollut hyvä teko tämä Panulta.\n\nEMÄNTÄ\nVoi ainoiseni Annikkini, lempilapseni, tytär tuiretuinen, onneton\nsinuas; -- hoidin, huolehdin äiditöntä, vaalin, varjella koetin; -- veden\nalle valvattini, kosken kuohuihin kultaseni, silmäteräni suosittuni; --\nvoi omani, voi iloni, sinua ikäni itken, elinikäni suren, huolin\nhoilaelen.\n\nKARITAR\nVoi toivottuni, tyttäreni, voi lapseni laatuiseni, voi miniäni\nmielitiettyni, -- toivoin liekun liikuttajaksi, kehtoisen keinuttajaksi,\niloksi öitteni yksinäisten, -- sinne katosit kaunoiseni, kainoiseni,\nsuistuit surujen suuriin suvantoihin, et tule takaisin ilmoisna ikänä\nilmoille näille ihaloille, kovin kurjille kujille, et pihoillemme\npahaisille, armas Annikki omani (menevät itkien. JORMA on heitä\nkanteleella säestänyt.)\n\n    (Äänettömyys.)\n\nMIEHET\nVoi, voi, ei olisi pitänyt.\n\nILPO\nKun ei vaan alkaisi kummitella haudaton henki. Uhrataksesi pitäisi,\nPanu, kotihaltija lepyttääksesi, että tuon tulemasta estäisi.\n\nMIEHET\nUhraa, Panu, lepytä, anna pitoherkuista parasta.\n\nPANU\nMitä mä sille suun tukkeeksi! Jouko, tule tänne! Pane ovi kiini, ett'ei\nkuulu akkain ulina! -- Vie uhri kuolleen muistoksi saunakuusen juureen\nhaltijalle.\n\nJOUKO\nMitä ma vien?\n\nPANU (etsien)\nVie ... vie... Tuoss' on, kaada kaikki, valele, että kerran saa\ntarpeensa -- viinaa se on!\n\nJOUKO\nViinaa!\n\nPANU\nKa, viinaa, voudin viinaa! Vouti kun tuhosi tytön, niin on sen tavara\nlepytysuhriksikin omansa. Vie koko lekkeri!\n\nPANU\nVaan jos --? Mitä siinä vapiset? Tee sinä niinkuin minä käsken! Opi\nkerrankin tietäjän toimia tekemään! Annetaan äijälle viinaa, ei ole\neläissään viinaa saanut, maitoa on kaiken ikänsä juonut -- akkain elätti\n... jospa nyt vanha mies saisi kerran vähän karvaampaakin!\n\nJOKU MIES\nElä häpäse kotihaltijaa -- ei hyvä peri.\n\nILPO\nJos ottaa pilkaksi ja suuttuu?\n\nPANU\nAina minä yhden pikkuhaltijan ... on niitä isompiakin!\n\nILPO\nVaan jos humaltuu ja yltyy tuhojaan tekemään, hyvä haltija?\n\nPANU\nOlisi soma kerran nähdä humalaisenkin haltijan tekoja. Olisi soma\nnähdä, saisiko tuon taialla taltutetuksi? -- Sinun pitää oppia uhraamaan,\nJouko! Elä pelkää! -- Annetaan äijälle viinaa!\n\nMIEHET\nAnnetaan äijälle viinaa!\n\n    (JOUKO menee.)\n\nJORMA (itsekseen)\nPyhän haltijan karsikkokuusi häväistään, jonka alle ensimmäiset Panut\nmajansa rakensivat, jonka juurella esi-isät lepäävät, jota on satoja\nvuosia vaalittu ja hoidettu ja hyvitetty ... jossa haltija milloin\nkäkenä kukkuu, milloin peippona pesii, milloin oravana kurakehtelee,\nmilloin myyränä juuria kaivaa.\n\nPANU\nMinulla on paremmat haltijat! Pyhemmät puut!\n\nJORMA (yhtäkkiä kimmastuen, ääni väristen)\nParemmat haltijat! On sinulla epähaltijat! Omat tekemäsi ja omat\nnäköisesi! Puujumalat, Lapista lainatut, variksen pelätit, uhreille\nahnaat, veroille persot, koko heimon köyhdyttäjät. Ei Väinö semmoisia,\nei Väinö puujumalia --\n\nPANU (pilkallisesti)\nVäinö, Väinö --\n\n1:N MIES\nTotta on, mitä Jorma sanoo!\n\n2:N MIES\nLoruja Jorman puheet!\n\n    (JOUKO tulee.)\n\nPANU\nNo, mitä sanoi? Pitikö hyvänään? Joiko viinaa Jorman jumala?\n\n    (Toiset nauraa, toiset panee vastaan.)\n\nJOUKO\nTohisi ja kohisi ... ritisi ja rusahteli ... minä kaukaa ... minä\nviskasin...\n\nILPOTAR (syöksyy sisään)\nPanu! Panu! Sinne tuli mies meille -- suksilla hiihtäen -- mustissa\nvaatteissa -- sanoi olevansa Kontolan pappi!\n\nPANU (hypähtäen)\nKontolan pappi? -- Yksinkö tuli?\n\nILPOTAR\nOli toinenkin pieni mies mukanaan. Reita sanoi olevansa -- Reita\nReidanpoika.\n\nPANU\nReita!\n\nJORMA\nAnnikin veli.\n\nPANU\nElä päästä häntä sisään!\n\nILPOTAR\nTuli jo. Ei lupaa kysynyt. Sanoi kansaa kastamaan tulleensa ja huomenna\nPanulassa saarnaavansa.\n\nJORMA\nSiinä se nyt on!\n\nPANU\nMikä on?\n\nILPO\nMinä tapan hänet, jos sallit!\n\nILPOTAR (kunnioituksen ja ihmettelyn ilme äänessään)\nSe on niin pitkä, että kun oikasihe, niin lakki lakea hipoi.\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\n    Vanha ränstynyt tupa Panulassa. Orsilla on työkaluja, reen\n    jalas puita, tekeillä oleva poronpulkka, suksipuita y.m.\n    Vanha kiuvasuuni. Perällä ovi etehiseen. Samassa seinässä on\n    luukku ja on sen ja oven välistä pari hirttä pois lahonut, niin\n    että voi nähdä etehisen ja sen perällä olevan toisen tuvan oven.\n    Toisesta tuvasta kuuluu MARTINUS OLAIN saarnaava ääni. Väkeä\n    liikkuu etehisessä ja tunkeilee takimmaisen tuvan oven edessä,\n    joka avautuu ja sulkeutuu.\n\n    (EMÄNTÄ, JOUKO, HELENA ja VAIMOJA.)\n\nMARTINUS OLAIN ÄÄNI\n-- hän on suuri ja voimakas Jumala -- ei niinkuin teidän haltijanne --\npahoja henkiä ja perkeleen sikiöitä -- antaa teille parhaan, mitä -- antaa\niankaikkisen elämän --\n\n1:N VAIMO\nKuule, mitä sanoo! -- Menisikö tuota kuulemaan?\n\n2:N VAIMO\nOnhan siellä jo muitakin -- tupa täynnä -- tule pois.\n\n1:N VAIMO\nEn minä...\n\n2:N VAIMO\nNyt tuon omin korvin kuulisi.\n\n    (Toinen ryhmä vaimoja tulee perältä.)\n\n3:s VAIMO\nOn sillä Jumala, jos lie semmoinen kuin sanoo.\n\n4:S VAIMO\nKun lupaa iankaikkisen elämän, niin ett'et kuole vaikka henkesikin\nheität -- niin sanoi.\n\n2:N VAIMO\nKuule taas, mitä sanoo!\n\n5:S VAIMO\nOttaa luokseen se Jumala -- taivahisin!\n\n3:S VAIMO\nEtkä muuta tarvitse kuin että olet niinkuin se neuvoo -- lupasi kädestä\npitäen neuvoa.\n\n4:S VAIMO\nOllappa omat haltijat semmoiset!\n\n5:S VAIMO\nVaan jopa oli virtensä kaunis.\n\n3:S VAIMO\nKun pääsisi jostain lähempää kuulemaan. -- Kun saisi itsensä nähdä...\n\nEMÄNTÄ\nMenkää ulos, kiertäkää karsinaluukun alle, sieltä sen kuulette ja\nnäette.\n\n3:S, 4:S JA 5:S VAIMO\nOnko se auki ... sinne menemme! (Menevät.)\n\n1:N JA 2:N VAIMO\nMennään mekin! (Menevät.)\n\nEMÄNTÄ\nJo ovat houkkoja... Eivät ole nämä Ruotsin papin menot minusta niin\nmitäkään -- ei messua, ei pyhää savua. Toista oli, Jouko, kun Valamon\npyhät miehet pogostahan tulivat.\n\nHELUNA\nElkäähän, emäntä, kun kielsi ketään orjanaan pitämästä -- kuta huonompi\nolen, sitä parempana sen taatto taivahinen minua pitää, -- kuta kurjempi\nja kunnottomampi, sitä rakkaampi olen.\n\nEMÄNTÄ\nVai niin?\n\nHELUNA\nSanoi pahat henget maanalaiseen vankeuteen heittäneensä ja sinne\nsitoneensa; ja tappaneensa sen käärmeen jota saatanaksi sanotaan.\n\nJOUKO\nKäärmeen tappaneensa --?\n\nEMÄNTÄ\nMitä isäsi teki taikamajalla menn' yönä?\n\nJOUKO\nReidan henkeä minuun taas manasi...\n\nEMÄNTÄ\nSen käärmettä sinuun manasi?\n\nJOUKO\nMinuun.\n\nEMÄNTÄ\nTapa se käärme, ennenkun --\n\nJOUKO\nEn minä uskalla...\n\nEMÄNTÄ\nMinä tapan!\n\nJOUKO\nElä tapa ... elä...\n\nEMÄNTÄ\nMinä tapan ... tapan jo tänä päivänä!\n\nHELUNA\nKun on kaikki pahat haltijat sitonut, niin on senkin sitonut. Eivät ne\nnyt enää mitkään kenellekään mitään mahda!\n\nEMÄNTÄ\nOllappa totta, mitä sanoi.\n\nHELUNA\nTotta se on ... se sanoi sen. Omasta suustaan kuulin. Vaan ei muuten\nosaa auttaa, jos et hänelle lupaudu, kasteelle käy. Minä kastatan,\nmenen illalla Ilpolaan, sinne kutsui.\n\nJOUKO\nMinäkin menen!\n\nEMÄNTÄ\nElä sinä sinne mene ... elä sinä sen kastettavaksi. Etkö muista, mitä\npuhuttiin?\n\nHELUNA\nLähden häntä taas kuulemaan -- ei täältä kuule -- tulkaa emäntäkin.\n\n    (HELUNA ja EMÄNTÄ menevät.)\n\nJOUKO\nIsä ruokkimaan käskee -- äiti tappamaan -- (tekee epäröiviä liikkeitä,\nmenee.)\n\nMARTINUS OLAIN ÄÄNI\n-- ei häntä uhreilla lumota -- eikä lahjoilla -- eikä loihduilla -- eikä\ntaioilla -- hän on taivaan ja maan herra -- hallitsee ja vallitsee --\n\"Minä olen Herra sinun Jumalasi --\"\n\nILPOTAR (tulee toisten naisten kanssa)\nJo se minulle sen kaiken eilen haastoi. Kylyyn vein ja vastat haudoin.\n\n1:N VAIMO\nEt pelännyt kylyn pilaantuvan, Ruotsin rienan tarttuvan?\n\nILPOTAR\nOli varaukset.\n\n2:N VAIMO\nOn ne Ilpottarella varaukset.\n\n1:N VAIMO\nSinä aina kaikki kylvettää saat, voudit, Panut, papit. Halasiko?\n\nILPOTAR\nEi halannut; ei tämä--... Vaan tenho siinä on ilmankin, mikä lienee;\nkun käteeni tarttui, niin polvet nivelistä pehmitti ja rinnan aluksen\nriudutti.\n\n1:N VAIMO\nSitä on niin kumma kuunnella ... ei tahdo saada henkeä vedetyksi ... on\nniinkuin siihen paikkaansa painaisi.\n\n2:N VAIMO\nMinua ikäänkuin nostaa ... luokseen nostaa.\n\nILPOTAR\nNiin, niinkun sitten tupaan tultiin, niin siellä kaiken tietonsa\nhaastoi. Panu neuvoi, miten udella, käski salaisia sanojaan väijyä --\nvaan niitä en saanut, ei sanonut itsellään niitä olevan. Vaan kyllä ne\non sillä suojelijat sanansa. Ei olisi muuten uskaltanut yksin tulla,\nReidan poika vaan turvanaan. \"Etkö pelkää sutten syövän?\" kysyin. Ei\nsanonut Panua pelkäävänsä. Sanoi olevan itsellään semmoisen haltijan,\njoka oli kerran pelastanut miehen, minkä olivat petojen pesään\nheittäneet; niin kun lankesi polvilleen ja veisasi virren ja kätensä\nristiin pani, niin niitä tulivat nuolemaan.\n\n1:N VAIMO\nKäsiä nuolemaan, olipa se taika -- vai kädet ristiin ... mitenkä?\nnäyttikö?\n\nILPOTAR\nNäytti -- näin, ei kuin näin, näin se oli.\n\n2:N VAIMO\nEi pidä näyttääksesi sitä Panulle ... tempun tietää, saa tuhotuksi.\n\nILPOTAR\nEn näytä ... en olisi salaisia sanojaankaan sanonut. Olisin pitänyt\nomina tietoinani. Ei siihen Panun taiat tepsi; sentähden se sitä\npelkää, yhtä miestä, kaiken kansan lumoavan luulee.\n\n1:N VAIMO\nVai pelkää Panu?\n\n2:N VAIMO (kuiskaa)\nMinä häntä en surisi, jos pappi Panun voittaisikin.\n\n3:S VAIMO (samoin)\nNo, en totta minäkään -- ei Panun tiedot tämän tietojen veroiset.\n\n2:N VAIMO\nPanun tiedot -- pyh!\n\nILPOTAR\nSen Jumalalla on ollut poika, joka on ilmo-ihmisenä maan päällä\nvaeltanut ... vaan olivat ottaneet sen kiinni pahat ihmiset ja\nnaulinneet ristin puuhun ja siihen tappaneet Ristin-Kiesuksen.\n\n1:N VAIMO\nTapettuko se onkin -- Ristin-Kiesus?\n\nILPOTAR\nEikä -- vaan tuo olikin noussut kuolleista ja mennyt takaisin taattonsa\nluo taivaaseen.\n\n2:N VAIMO\nVai kuolleista noussut? Semmoisia sinulle haastaa, ihmeitä kaikkia ...\nmahdoinpa saada olla minäkin kuulemassa!\n\nILPOTAR\nTulkaa meille -- siellä häntä haastattelemme -- sinne täältä palaa! Ei\nolisi tänne tullutkaan, jos oli isompi tupamme.\n\n    (Menevät.)\n\nMARTINUS OLAIN ÄÄNI\n-- tulkaa siis hänen luoksensa -- tulkaa hänen huoneeseensa -- en tahdo\nteitä väkivallalla pakottaa -- en lain miekka kädessä -- rauhan tuoksuva\ntuomen oksa -- Jeesuksen Kristuksen nimeen --\n\n    (MIEHIÄ tulee.)\n\n1:N MIES\nOn maailma tietäjiä täynnä tähän aikaan. Olen nähnyt heitä jo kolmet\nneljät erilaiset eläessäni. Itsekukin omia haltijoitaan kehuu.\nReitavainajan aikana oli se loveen lankeileminen ja tulevien\ntiedusteleminen sitä ylintä tietoa; Jorma alinomaa sitä Väinöään\nvatvoo, Panu taikoo ja temppujaan tekee eikä muu kelpaa; tällä papilla\non Ristin-Kiesus -- mikä sitten lienee se. Yhden haltija maassa mataa,\ntoisen puussa piilee, kolmannen jossain taivaitten takana. Yksi kuvat\npystyttää, toinen ne maahan kaataa -- kaikki omiaan tyrkyttää, mene\ntiedä, mikä heistä paras.\n\n2:N MIES\nEi kysy uhreja tämä tietäjä -- ei vaadi vuotuisia veroja -- tulee\nomillaan toimeen.\n\n3:S MIES\nHelppo tuntuisi olevan hyvittää sen haltija --\n\n1:N MIES\nPanu täällä yhä maksuja ylentää, aina uusia uhreja vaatii.\n\n3:S MIES\nEikä kuitenkaan enene riista metsissä, ei viljan saanti vesissä parane.\n\n1:N MIES\nVaan koommin kuin vähenee.\n\n2:N MIES\nMahtaisiko olla tästä Kiesuksesta metsämiehen haltijaksi? Osaisiko\neräonnen antaa?\n\n1:N MIES\nOn Kontolaisille onni ollakseen -- hyvin hyötyvät, ylen ävertyvät.\n\n3:S MIES (mietittyään)\nKoettanut tuon tietäisi.\n\n1:N MIES (mietittyään)\nEttäkö jos antaisi vettä päähänsä valella?\n\n3:S MIES\nPois pudistaisi, jos ei hänestä apua. (Näkevät Panun tulevan.) Vaan\nsalaa Panulta! Lähdemme, jo tuo kuultiin -- ei ole uusista usoista,\nvierahista valtijaista.\n\n    (Menevät.)\n\n    (PANU näkyy seinän aukossa tulevan ja pysähtyvän kuuntelemaan.\n    On epäröivän näköinen. ILPO tulee tuvasta, mieli kuohuksissa.)\n\nILPO\nYhä se siellä puhuu, hörössä korvin kuuntelevat!\n\nPANU\nNiin, akat --\n\nILPO\nMiehet myös -- loittonevat, aikovat lähteä -- eivät malta -- taas\ntakaisin palaavat.\n\nPANU\nMitä sanoo?\n\nILPO\nSanoin suloisin lumota koettaa, virsin viehkehin viehättelee.\nReidanpoika veisua kanteleella säestää. Sai jo herkkäverisimmät\nsäveliinsä yhtymään. On Panun tietäjän omassa tuvassa ristinvirsi\nveisattu. Haltija oman kattosi alla elämöi, sinä täällä takapihoilla\npiilet. Siinä ollaan! On minulle kuin unen näköä tämä! En uskonut, jos\njoku eilen sanoi. Ei olisi pitänyt päästääksesi puhumaan. -- Vai onko\nsinulla siinä mikä taika?\n\nPANU\nJos estin tulemasta, alkoi Jorma miehineen hokea: ei uskaltanut Panu,\npelkäsi tietojaan; nyt sanovat: ei pelännyt Panu tietojaan, on\nitsellään paremmat.\n\nILPO\nOn paremmat, onpa tietenkin. Vaan pois olisi ovelta käännytettävä\nollut! Mahdoit antaa minun --\n\nPANU\nEn arvannut kenenkään häntä kuulemaan käyvän.\n\nILPO\nJa tupa väkeä tulvillaan!\n\nPANU\nKysyin arpaa: horisi haltija, ei mitänä neuvoa osannut. -- Eikä saanut\nIlpotarkaan sanojaan.\n\nILPO\nEi siihen sanoja tarvis.\n\nPANU\nOn hänellä se Reidan poikakin turvanaan. Olla minulla nyt isänsä taiat!\n\nILPO\nEt siihen taikoja tarvitse. Olet kuin lumoissa, Panu. Ei liene saanut\nsinuakin silmätyksi.\n\nPANU\nSilmätyksi?\n\nILPO\nSen on voima silmissään -- ja sanainsa soinnussa.\n\nPANU\nNiissäkö --?\n\nILPO\nMahdoit antaa minun menn'yönä. -- Vaan kun vielä sallinet -- vaikka oma\nhenkeni menköön!\n\nPANU\nKoko Kontola siitä kimppuumme kävisi, sota syttyisi.\n\n    (Kuuluu veisuuta.)\n\nILPO\nSota siitä syntyy sittenkin! Yksin nyt tuli, tulee toiste miehineen!\nEivät nyt uskaltaneet, vielä Panua pelkäsivät. Näkevät, että tulee ja\nmenee pahin vihamiehesi eikä naarmua nahkaansa saa ... rauhan kello nyt\nKiesuksen kaulassa kalkattaa, sodan torvea huomenna toitottaa. Niin\nkävi Kontolassa, niin käy täällä. Tuopi erämiehet, kaskimiehet,\nkalamiehet kutupaikoille, tunkevat meidät täältä niinkuin muinoin\ntunkivat taattomme sieltä. On tapettava valloittaja, ennenkun valtaan\npääsee, on uuden uskon tuoja aina tuhottava --\n\nPANU\nOn tuhottava, -- vaan niin, ett'ei kukaan kuule eikä kukaan näe...\n\nILPO\nNiinkuin Reita vainaja?\n\nPANU\nJuuri niin.\n\nILPO\nNyt jo miehetkin virteen yhtyy! (kuuluu taas papin puhetta) --\nKastettavaksi kutsuu! -- Ilpolaan! -- meidän pirttiin!\n\nPANU\nElä päästä häntä sinne! -- Salpaa ovet sisältä! -- Vie sana toisiinkin\ntaloihin! -- Taipaleelle hänet yön selkään ajamme --\n\nILPO\nEntäs sitten?\n\nPANU\nEksyy -- hankiin hukkuu --\n\nILPO\nNo niin, nyt on ennallaan -- jo loi Panu lumonsa!\n\nPANU\nJoudu -- riennä! (ILPO menee.)\n\n    MARTINUS OLAI, matkatamineissa, papin kauhtana ja kaulus harmaan\n    sarkatakin päällä, poronnahkakengät jalassa, esiintyy varmasti,\n    melkein käskevästi. REITA, kannel kainalossa. JORMA, EMÄNTÄ,\n    JOUKO, ILPOTAR, HELUNA y.m. kansaa, joista osa tulee sisään,\n    osa jää porstuaan.\n\nOLAI\nEt tullut minua kuulemaan, Panu.\n\nPANU (istuu syrjin)\nTiesin loruiksi luotehesi. Nyt sen muutkin tietävät.\n\nOLAI\nJos tulit minua kuulemaan etkä puheitani piillyt, niin sait tietää,\nmitä heimollesi haastoin. Selitin heille, mikä on ero heidän\nhaltijainsa ja minun Jumalani välillä. Eivät ole tähän saakka ainoasta\noikeasta Jumalasta mitään tienneet. Nyt hänet jo tuntevat ja pian\nomaksensa ottavat.\n\nPANU\nEi heistä kukaan sinun jumalaasi omista. Ovat omamme paremmat. Ei\nPanujen heimo ikänä Ruotsin Kiesusta kumarra. Turhaan täällä suutasi\nsoitit. Mennet rauhassa kotiisi, kun kohta menet.\n\nOLAI\nMenen, kun olen tehtäväni täyttänyt, heimosi kastanut ja pyhän kirkon\nyhteyteen ottanut. Vasta sitten menen, -- kohta taas takaisin tullakseni.\nOn käsky kuninkaalta rakentaakseni kirkko Korpivaaraan.\n\nPANU\nKirkko?\n\nOLAI\nPaikan jo eilen tullessamme Reidan kanssa katsoimme. Suven tullen\nsaavun tänne sen perustusta panemaan. On tasanen kenttä koivujen\nkeskessä niemen nenässä, jonka käritse tie Kontolaan kulkee.\n\nPANU\nUhrilehdon niemessä?\n\nOLAI\nSiihen sen rakennamme ja hirret vaaran rinteestä vierestä kaadamme.\n\nPANU\nPyhän uhrivaaran! -- Mennet täältä, ennenkun sinut koirillani kylästä\najatan!\n\nOLAI\nEn sinulta tulolupaa kysynyt, enkä myöskään poiskäskyäsi kuule. -- Käykää\nkanssani kaikki, jotka haluatte lisää kuulla! Odotan teitä Ilpolassa. --\nReita, kanna kirjani! -- Panu, kun hyvällä taipunet, ei sotaa syty, --\njos vihaan nouset, tiedä, ett'ei esivalta miekkaa hukkaan kanna. --\nSeuratkaa minua! Käykää kanssani kaikki, jotka tahdotte kasteen omistaa.\n(Menee.)\n\n    (Väki ei tiedä, mitä tehdä, osa jää seisomaan, toiset tekevät\n    liikkeitä lähteäksensä.)\n\nPANU (ivaten)\nSeuratkaa häntä! No, miks'ette mene! Sodan nostaa, koko heimon vankina\nKontolaan vie -- yksi ainoa mies! Juoskaa jälessään, ennenkun jättää!\nOttakaa kirveenne miehet, rientäkää hakkaamaan ikihongat pyhän\nuhrivaaran rinteeltä! Kaatakaa kaskeksi pyhä lehto! Mitä seisotte?\nSuuttuu teihin uusi tietäjänne!\n\nMIEHET\nEmmehän me ... emmehän me muuta kuin...\n\nPANU (kuohahtaa)\nEttehän te! Ettehän te muuta kuin päiväkauden paljain päin hänen\nedessään seisotte!\n\n1:N MIES\nHattu oli mulla päässäni!\n\n2:N MIES\nEn avopäin seisonut.\n\n3:S MIES\nSaanneehan tuota kuunnella.\n\nPANU\nAnnatte loihtujansa ladella ja omia haltijoitanne häväistä! Ja akat\nkilvan virsiänsä vetelevät!\n\nNAISET\nEmmehän me vaan kun se niin ... kun sanat suuhun pani ja kannel säveltä\nsäesti.\n\nPANU\nEn häneen kädelläni koskea tahtonut, menköön kylästä niinkuin tuli.\nMutta tietäkää se, että ken hänet enää luoksensa laskenee, ken hänelle\novensa avannee, tai häntä ruualla, juomalla, töillä tai neuvoilla\navustanee --\n\n1:N MIES\nOn oikeassa Panu -- ei ole häntä suosittava kenenkään. (Menee.)\n\n2:N MIES\nEn kai minä ... (menee.)\n\n3:S MIES\nSaa kai minun oveani kolkuttaa -- vaikka kynnykseni eteen paleltukoon ja\nkuolkoon, en salpaa nosta. (Menee.)\n\nJORMA\nEt kai häntä tuon pyryn selkään -- yötä vasten.\n\nILPOTAR (ja jotkut muut)\nNouseeko pyry? -- Mistä se nyt? -- Äsken taivas vielä kirkkaana kajotti.\n\nJORMA (luukkua raottaen)\nNiin sakeana tupruaa, ettei pihan yli näe.\n\nPANU (näkyy että hän keksii sen)\nNousee mikä nostettu on! (Menee.)\n\n1:N NAINEN\nOn pyry Panun nostama.\n\n2:N NAINEN\nOn ilma tietäjän tekemä.\n\n3:S NAINEN\nEi pidä Panua suututtaa. (Menevät.)\n\nJORMA\nEi heitä hyvä peri. (Menee.)\n\nILPOTAR\nOli tyhjä konttinsa -- nälkään nääntyvät. (Menee.)\n\n    (EMÄNTÄ ja JOUKO ovat jääneet.)\n\nEMÄNTÄ\nJouko, ota tämä mytty... Panulla on paha mielessä, aikoo tappaa nälällä\nja vilulla erämaahan ... en soisi Reidan pojan ... hae käsiisi, hiihdä,\nkunnes saavutat, anna tämä...\n\nJOUKO\nOnko pyry isän nostama?\n\nEMÄNTÄ\nOlipa kenen tahansa ... joudu, ennenkun jälki peittyy!\n\nJOUKO\nVaan jos isä -- (menee.)\n\nJORMA (tulee)\nEi heitä hyvä peri ... eksyvät tuiskuun... Ei eteensä näe.\n\nEMÄNTÄ\nEhkä jossain suojaa saavat... Mitä sanoo Jorma, olitteko kuuntelemassa?\n\nJORMA\nKaikki kuulin. On totta toinen puoli, toinen touhua. Sanalla Väinökin\nvihat voitti, sanaan tämäkin turvaa. Ei pahaan neuvo, kun neuvoo hyvään\nja rakkauteen. Niin tuntui tekevän. Sitä täällä tarvittaisiin, kun\ntapetaan, raiskataan... Vaan miksi vaatii sitä varten hyvät haltijat\nhylkäämään? Ei se heidän syynsä. Miksi tahtoo kirkkonsa uhriniemeen\nrakentaa ja miksi puut hyvältä vuorelta kaataa? Eikö paikkaa muualla,\neikö muualla puita? Eikö mahdu rinnan elämään hyvät haltijat yhden\nniinkuin toisenkin? Väinön tiedän, Tapion tunnen, heitä hyvittelen,\nheille uhrini kannan ja Väinön viisauden askeleitani johtaa annan. Ei\nole minulle hänen Kiesuksestaan, mutta paremmaksi hänetkin arvaan kuin\nPanun puujumalan, jonka kuvatoksen pyhälle vuorelle pystytti. Siitä on\ntullut kaikki kurjuus ja kaikki Karjalan pahat, siitä viljan vähyys,\nsiitä kalan kaipuu. Olisin nuorempi, mielet kääntäisin, miehet\nnostaisin, kuvatokset kaataisin, vanhat haltijat arvoonsa ylentäisin.\nEi olisi silloin pelkoa Ruotsin jumalasta, ei Ristin Kiesus mitään\nmahtaisi. Nyt tulee -- saattepa nähdä -- omakseen ottaa. Vaan virtensä\noli kaunis.\n\nEMÄNTÄ (joka ei ole kuunnellut JORMAN puhetta, vaan levotonna ja\nhajamielisenä milloin ovea milloin luukkua raottanut)\nKuulisitpa, taatto, kerran Valamolaisten veisuun, kuulisitpa monasterin\nkellojen helinän...\n\n     JOUKO (tulee hengästyneenä.)\n\nEMÄNTÄ\nNäitkö? Löysitkö missä?\n\nJOUKO\nOlivat ensin Ilpolan tupaa kiertäneet, sitten saunaan yrittäneet ...\nsieltä Kuismalan saunaan. Vaan kun eivät mihinkään päässeet, niin\ntuohon tulleet Reitalan vanhaan saunaan ja tulen virittäneet.\n\nEMÄNTÄ\nSiellä säilyvät, sinne ei Panu uskalla! Pelkää sitä paikkaa!\n\nJORMA\nPaha oli ilme Panun silmässä ... ei mitänä pelkää ... lähden\ntarkastelemaan... (menee.)\n\nJOUKO\nJos isä saa tietää...\n\nEMÄNTÄ\nMinne heitit mytyn? Eikö kukaan nähnyt?\n\nJOUKO\nOven eteen heitin ... seinään kolahutin. Vaan oli suksen jälki ennen\nminua kiertänyt.\n\nEMÄNTÄ\nJotain hankkivat -- kuka siellä etehisessä haparoi -- ripaan tarttuu --\n(Reita tulee) Reita? Mistä tulit? Elä tule tänne, mene sinne, missä\nolit. Tuleeko pappikin? Minne jäi?\n\nREITA\nJäi saunaan lepäämään. Tulin siskoani tapaamaan.\n\nEMÄNTÄ\nAnnikkiako?\n\nREITA\nAnnikkia tulin näkemään ... täällä lienee ... joku meille ruokaa toi\n... oli äitivainajan huiviin pantu.\n\nEMÄNTÄ\nTunsit äitisi huivin?\n\nREITA\nTokihan tunsin, punaraitaisen, vinoristin kulmassa, keskellä\nviisikannan.\n\nEMÄNTÄ\nAnnikin oli huivi. Voi armias auttajani! Veli tuli siskoaan tapaamaan.\nEilen vielä kukkana keikkui, morsiona mairehena -- vouti rekeensä reutoi.\n\nREITA\nVoudille annoitte?\n\nEMÄNTÄ\nPanu antoi.\n\nREITA\nPanu?\n\nEMÄNTÄ\nKoskeen tyttö juoksi, kuohuihin hukuttihe. Siskosi Panu tuhosi, isäsi\ntuhosi, sinutkin vielä tuhoo.\n\nJOUKO\nHenkesi käärmeeksi muuttaa, niinkuin isäsi --\n\nREITA\nMuuttiko käärmeeksi isäni hengen? (Pelko kohoo hänessä kohoomistaan.)\n\nEMÄNTÄ\nNiin teki, sen hänen omaan pääkalloonsa sulki -- siellä vankina kiduttaa\n-- joudu täältä ... heitäte suksillesi, hiihdä taaksesi katsomatta --\nsoisin teidän täältä hengissä pääsevänne -- olet Annikin veli -- puhui\nniin kauniisti vaikk'ei virtensä valamolaisten veronen -- (etehisessä\nalkaa tulen loimo punottaa seiniä) mikä tulen loimo se tuolla -- mikä\nsiellä palaa?\n\nJOUKO (avaa luukun, jolloin loimo valasee tupaakin)\nReitalan saunahan siinä palaa!\n\nEMÄNTÄ\nReitalan sauna palaa! Hirmuja tekevät! Auta armias, hänet elävältä\nkorventavat. Yhä yltyy! -- Joudu, Reita, apuun -- joudu, mene -- minä\nmenen (menee.)\n\nREITA\nIsäni tappoi -- käärmeeksi muutti -- Annikin tuhosi. --\n\nEMÄNTÄ (juoksee takaisin)\nPanu tulee -- täältä mene...\n\nREITA\nPanu tulee!\n\n    (Rientävät etehiseen eri haaroille. REITA on yhä kasvavan\n    kauhun vallassa.)\n\n    (ILPO ja PANU tulevat.)\n\nILPO\nPönkän panin -- nukkuivat, eivät mitään kuulleet. Sytytin pistekodan,\nhulmahti kuin havukaski tuleen ... siellä ovat molemmat ... on se nyt\nniin lujassa, ett'ei sisästä aukea. (Nauraa sisäänpäin, äänettömästi.)\nLöysivät mitä lähtivät hakemaan. Panun polttaa uhkasi, Panu hänet\nitsensä poltti, loihti loukkuun menemään, sikeään uneen nukutti,\nkärvensi kuin metsähiiret kasken lahokantoon, paistoi kuin nauriit.\nSiinä palavat pappi ja Reidanpoika, Lapin viimeinen sikiö!\n\nPANU\nIsänsä omassa saunassa! Että sen sittenkin siihen polttamatta jätin,\nkun kaikki muut Lapin saunat tuleen pistin! Mikä antoi minulle oiva\nhaltija sen päähän piston! Vaan oli aika viimeinkin tuhota. Ties mikä\nolisi vastus noussut. Vanha Reita minua aina ivasi ja ilkkui! Aina\nhalvensi ja häpäsi heimon kuullen! Ei minusta tietäjäksi, ei minusta\nuhripapiksi, ei minusta heimon haltijaksi! Hänellä yksin salatiedot,\nminulla kaiken mieron mahti, hän kettu kavala, minä vainuton kylän\nrakki, hän haukka taivaalla, hän kokko korkeudessa, minä siipisato\nlintu, joka maata pitkin räpyttää ja rääkyy. Aikansa ilkkua annoin, kun\ntuli oma aikani --\n\nILPO\nRaudan rintaansa iskit!\n\nPANU (rivosti)\nNuolen selkäänsä upotin! Suulleen suohon suistui, rääkyi ja räpytti,\npotki polulla poikkiteloin. Kun viimeisiä henkiään haukotteli, eteensä\nhyppäsin, kahta kämmentä yhteen löin ja huusin: \"henkesi minua\niankaiken palvelkoon!\" Sen kuuli ja vielä kirota ehti: \"käärmeeksi\nhenkeni, maan alle matelemaan, kantapäätäsi puremaan!\" -- ja sinne meni,\nkaikki haltijansa mukanaan vei, en luullut heitä ikinä haltuuni\nsaavani.\n\nILPO\nVaan saithan ne?\n\nPANU\nKäärmeenä henkensä kuleksi. Vuotta kolme kun oli kulunut, kallonsa\nmaasta kaivoin ja tuonne saunaansa vein. Niin päivänä muutamana käärme\nkynnyksen alla loikoi, kaulaa koukisti, niskaa nosti, sähisten päätänsä\nkohotti. Minä pihdin niskaansa, omaan kalloonsa ajoin, sen taikamajaani\nvein ja sinne salpasin -- siellä on. Hyvin menestyin, kaupat kävi, veteli\nviljan saanti. -- Poikansa tänne lähetti, aikoi onnen ottaa, usutti papin\npäälleni -- siellä savuna sakeaan ilmaan nousevat, siellä kärynä\nkorkeuteen kohoovat! -- Oli se uhri haltijalle, oli se uhri haltijalle,\nJouko! On siinä uhria vielä sinunkin ijäksesi, Jouko! Tuhannen\nuhrihärän veroinen! Eilen Annikki veden väelle, tänään...\n\nJORMA (tulee)\nSinäkö, Panu, Reitalan saunan sytytit!\n\nPANU\nJa entä jos sytytinkin! Parempi polttaa kuin palaa. Uhkasi polttaa\nminutkin.\n\nJORMA\nEi ennen näin vihamiestä vastaan käyty, eivät totta tosiaan Kalevan\nurhot nukkuvaa miestä saunaan salvanneet ja elävältä polttaneet.\nIlmiotteluun vaativat, miekkojansa mittelivät ja vuorotellen iskivät.\nHäpeän sukuani!\n\nPANU\nAika aikaa kutakin!\n\nJORMA\nEtkä häntä sittenkään surmatuksi saanut. Pois pääsivät.\n\nPANU\nPois...?\n\nJORMA\nEi ollut pitänyt oven pönkkä.\n\nILPO\nPitämän piti! -- ellei joku ulkoapäin avannut.\n\nPANU\nSinäkö, Jorma?\n\nJORMA\nEn ehtinyt, ei tarvittu, oli toinen jo työni tehnyt. -- Ei tehonut\ntulikaan.\n\nPANU\nEi lie tuli tehonut, tehoo pyry ja pakkanen!\n\nJORMA\nEt saa sitä miestä koskaan surmatuksi sinä. On suurempien suojassa, sen\nnäen. Lapin haltijat Reitaansa varjelevat, Ristin Kiesus pappiaan, ei\nole Panulla heitä vastaan muuta panna kuin -- puujumalansa.\n\nPANU (yhä enemmän raivostuen)\nEi siinä jumalia tarvita, missä käsi rautaan kykenee! Olen oma jumalani\nkuin tarvitaan, oma haltijani kuin haluan!\n\n    (Tarttuu kirveeseensä ja syöksee ovelle.)\n\nREITA (tulee ovessa vastaan)\nAnna armoa, Panu! Elä minua tapa! Ystäväsi minä! -- Saithan isäni,\nsaithan sisareni, saithan papin! Elä minua enää! En olisi tullut,\nväkisin vaati! En enää Kiesusta kumarra ... ei ollut auttajaksi! -- Ei\nvoi vihoista varjella... Sinua minä, säästä henkeni, ota orjaksesi!\n\nPANU\nOnko sinulla isäsi tiedot?\n\nREITA\nSäästä henkeni! Ota orjaksesi? -- Anna armoa Panu, suuri tietäjä! (lankee\npolvilleen) Neuvon sinulle Kiesuksen kirosanat! Opetan sulle taivahan\ntaikatiedot!\n\nMARTINUS OLAI (tulee)\nReita! Kurja lappalainen! (Tempaa hänet ylös Panun edestä.) Sinäkö?\nSinä petturi! Kirottu kavala käärme! Sinäkö minut saunaan salpasit?\n(heittää hänet karsinaan menemään.)\n\nREITA\nEn minä... Panu! (kaatuu.)\n\nJORMA\nVaro pappi!\n\nOLAI (huomaa Panun, joka hyökkää kirveen kanssa takaapäin. Saa\nranteesta kiinni -- kirves putoo.)\nPois pakana! Elä satuta kättäsi Herran voideltuun!\n\nPANU (aikoo uudelleen hyökätä hänen päälleen kädessä puukko, kun)\n\nREITA (lattialta vaikeroiden huutaa)\nElä satuta, elä satuta! Kiesus auta! Auta meitä isä, poika ja pyhä\nhenki! Tuli polttaa ja puhaltaa! Veri hyrskyy ja vesi tyrskyy ja koski\nkohisee! Annikki, voi, Annikki! Voi, voi, auta, taattoni, auta, isäni\nhaltija! Päästä minut käärmehen kiroista! -- (Yhtäkkiä riemuiten\nnauraen.) Panu kaatuu! Panu kaatuu!\n\nJORMA\nLoveen lankesi! Isänsä henkeä avukseen huutaa! -- Herposi käsi Panulta.\n\nPANU (seisoo kuin kivettyneenä, silmät harrallaan Reitaan tuijottaen)\n\nOLAI\nReita, mikä sinun on? Nouse!\n\nJORMA\nAnna hänen puhua ... elä henkiä häiritse!\n\nREITA\nSinun pitää rikki polkeman käärmeen pään ja Herra Jumala sanoi: kirottu\nole...\n\nEMÄNTÄ (etehisestä)\nSitä käärme kalvaa...\n\nJORMA\nKuka, sano, kuka?\n\nREITA\nKirottu ole ... josta on kaikki paha maailmaan tullut.\n\nJORMA\nKenestä?\n\nREITA\nPanusta, Panusta! (vaikeroiden.) Ei armoa, ei armoa yhtään! Ei armoa\n... helvettiin, voi, helvettiin -- kirottu, kavala käärme! Päätäni puree!\n\nEMÄNTÄ\nSitä käärme kalvaa.\n\nJOUKO (pidätetyllä riemulla)\nSiihen meni isänsä käärme ... nyt se meni siihen! Ei mennytkään minuun!\n\nEMÄNTÄ\nTule pois, Jouko!\n\nJOUKO\nEi mennytkään minuun!\n\nEMÄNTÄ\nJouko, tule pois!\n\nJOUKO\nAnna minun, elä -- siihen meni -- siihen meni...\n\nREITA (kimmahtaa ylös ja horjuu Panua vastaan)\nHelvettiin! Helvettiin! Kiesus kiusaksi sinulle, ristin hiisi\nheimollesi! Helvetti sun haudaksesi, tulipätsi poijallesi! Pappi\nPanulle sijahan, kirkko talosi tanhualle! (PANU ja ILPO väistyvät pois.\nREITA taas vaikeroiden.) Ei armoa ... ei armoa...\n\nJOUKO (kauhistuen)\nEi armoa...\n\nJORMA\nMurhattu isänsä hänen suunsa kautta puhuu.\n\nOLAI\nJumala hänen suunsa kautta puhuu (tukee Reitaa.)\n\nREITA\nKiesukseen turvatkaa, Kiesus auttaa, Kiesus auttaa! -- Urut soivat,\nkynttilät kuorissa kimmeltää.\n\nOLAI\nHän on kirkossa.\n\nREITA\nEnkelit katossa ja kerupiinit ... harput ja kanteleet ... ei kuolemaa,\nei kipua!\n\nOLAI\nHän on taivaassa...\n\nJOUKO (riemuissaan)\nEi kuolemaa, ei kipua!\n\nEMÄNTÄ (hädissään)\nJorma, auta ... ennenkun lumoo ... Jouko, tule, Jouko! (Saa hänet\nviedyksi ulos.)\n\nREITA (herää)\nEikö se polttanutkaan? Eikö tehnytkään mitään? Menikö se maan alle?\n\nOLAI\nKuka?\n\nREITA\nSe, joka maan alta eteeni nousi.\n\nOLAI\nMeni, maan alle meni.\n\nREITA\nEikö tapa?\n\nOLAI (rauhoittaen)\nEi tapa ... ei meille mitään voi!\n\nREITA\nEi tapa, ei tapa -- lähdemme täältä!\n\nOLAI\nJaksatko lähteä?\n\nREITA\nJaksan, jo jaksan.\n\nILPOTAR (joka on tullut edellisen kestäessä)\nMennette pian, ennenkun Panu tointuu...\n\nJORMA\nEi toinnu Panu siitä iskusta. -- Vaan kun tahtonette, minä teidät täältä\nopastan.\n\nOLAI\nKen olet -- oletko kristitty?\n\nJORMA\nKristitty en ole, vaan neuvoi vanha Väinämöinen opastamaan eksynyttä,\nhaihtunutta hoitamahan, vainottua vaalimahan. -- Lähde täältä, elä\nkoskaan takaisin tule.\n\nOLAI\nEnkö tulisi takaisin? Nyt tulen enkä enää yksin tule! Tulen voimalla ja\nväellä. Tahdoitte minut nälkään ja viluun tappaa. Minulta ovenne\nsalpasitte. Tulella Panu minut polttaa aikoi. Joka tulen viritti, sen\ntuli polttakoon! Kostaman sinun pitää, sanoo Herra, Herra!\n\nJORMA\nKostosta puhuu tämä, kostosta tuo. Kostoa huutavat ihmiset, kostoa\nhaltijat, sitä elävät, sitä vainaat. Mikä lie tämä nykyinen maailma?\nKoirina toistensa kurkkuun käyvät, usoistaan usahtelevat, veret eri\nvierojen tähden vuotaa. -- En tiedä, mustaksi mieleni käy. -- Yhden\ntiedän, Tapion tunnen. -- (Tekee lähtöä.)\n\nILPOTAR\nMinnekkä aijot heidät viedä, Jorma?\n\nJORMA\nJos heidät Karilaan saattaisin, sieltä Kari heidät kotiinsa opastakoon.\nKarin majalla taas tän'yönä kannelta soitamme. -- Vai kannelta? -- Ei\nsoi kannel enää Karin talossa -- kostoa katkeraa hänkin hautoo. Nouskaa\nsuksillenne!\n\nOLAI\nPaloivat sukseni --\n\nILPOTAR\nSaat minulta sijaan ... ottakaa meiltä!\n\nJORMA\nSinulta?\n\n    (OLAI, JORMA ja REITA menevät.)\n\nPANU (tulee sivuovesta avopäin, aivan masentuneena, vaatteet\nepäjärjestyksessä ja lumisina)\nÄäni oli isänsä ääni. Noin se loveen langetessaan huusi, noin\nkuollessaan käsiään huitoi. Sen hallussa se nyt on Reidan haltija, ja\nKiesuksen papin. Sen turvissa ne tänne tuli, se ne tulesta pelasti.\nToivoin hänen henkensä kerran Joukoon menevän, loven lahjan antavan,\ntuosta tietäjän tekevän...\n\nILPOTAR (ylenkatseellisesti)\nJoukosta!\n\nPANU (katkerasti)\nKäsistäni vei, edestäni otti, henki häneen meni, minulle kuori kouraani\njäi -- kuolleena tuo taikamajan lattialla loikoi. Siin' on! (Ottaa\npoveltaan kuolleen käärmeen ja heittää menemään.) Turhaan Reidan\ntapoin, suotta oman veljeni veren vuodatin. Kohta koko heimo Kontolaan\njuoksee.\n\nILPOTAR (lohduttaen)\nPanu!\n\nPANU (sysää pois)\nEt sinäkään sanojaan saanut, et viehätellä osannut -- vanha olet --\n\nILPOTAR\nSuotta minulle vihojasi viskelet.\n\nPANU\nSinä hänet sisään päästit -- sinä kansan häntä kuulemaan haalit.\n\nILPOTAR\nOlisivat tulleet ilmankin.\n\nPANU\nEtte mihinkään kykene ... ei teistä apua ainoasta -- Ilpokin --!\n\nEMÄNTÄ (tulee hädissään)\nPanu! Panu!\n\nPANU\nTuossa tuokin -- mikä hätänä?\n\nEMÄNTÄ\nJoukoa heittää, kouristaa kuin Reitaa äsken!\n\nPANU (riemastuen)\nJoukotar!\n\nEMÄNTÄ\nKäsiini kaatui! Sekavia haastaa, silmät nurin päässä pyörii, vaahto\nsuusta ... tule päästämään! Tule luomahan lumonsa! Hankeen pyörtyi...\n\nPANU\nSe on tullut takaisin! Ei mennytkään Reidan poikaan isänsä henki! Meni\nminun poikaani! Minulla on poika, joka loveen lankee! Tuota kaiken\nikäni toivoin! Tulee tietäjä isäänsä isompi! Nyt tulkoon Ruotsin pappi!\nNyt ovat hänenkin henget hallussani! Ei minulle mitänä mahda!\n\nEMÄNTÄ\nPäästä hänet, vapauta! Voi, jos kuolee!\n\nPANU\nEi kuole -- vaan vaikka kuolkoonkin, isä poikansa perii!\n\nEMÄNTÄ\nVoi sinua, Panu!\n\nILPOTAR\nVoi houkkoa! Pitää pappi henget, mitkä sai!\n\n\n\n\nNELJÄS NÄYTÖS.\n\n\n    Uhrivaaran laella, jossa vanha kelohonka, ja sen edessä kivipaasi,\n    jossa uhrilihoja ja uhrihalkoja. Hongan ympärillä istumakiviä.\n    Siihen on kiinnitetty epäjumalan kuvia, lappalaisen näköinen,\n    kädet ojona, toisessa malja; juurella lähde. Taka-alalla avara\n    metsä- ja järvimaisema. -- Mäen rinteessä alempana näkyy Panula. --\n    Oikealla Panun taikamaja kalliossa, irvistelevine karhun- ja\n    ketunkalloineen. Keväinen aamuyö.\n\n    (PANUN EMÄNTÄ ja HELUNA.)\n\nPANUN EMÄNTÄ (hiipii taikamajan ympärillä, kuiskaa kaukaa, mutta ei\nuskalla tulla lähelle; on ilmeisen tuskan vallassa)\nJouko! -- Ei se kuule enkä uskalla minä huutaa. Ristiä suutele ja rintaan\npaina! -- Koko yön on siellä vaikeroinut. Äsken kouristi enkä päässyt\npitelemään. Se sitä aina helpottaisi, kun saisin pidellä. Voi meitä,\nvoi! Voi minua, että käärmeen tapoin! En olisi tappanut, ei olisi\nJoukoon mennyt. Ei päästy pakenemaan.\n\nHELUNA\nMinä kohta pääsen; näiden uhrijuhlain jälestä lähden.\n\nEMÄNTÄ\nElä minua heitä ... mitenkä minä, jos sinäkin. Odota, ehkä hänestä\nheittäjä lähtee ... yhdessä pakenemme --\n\nHELUNA\nEi lähde heittäjä, kenehen on kerran mennyt.\n\nEMÄNTÄ\nVoi, voi, et edes sinä niin sanoisi!\n\nHELUNA\nTulkaa pois, emäntä ... jos Panu tulee ... minua pelottaa.\n\nEMÄNTÄ\nEn lähde, ennenkun se sen sieltä päästää ... pyhä risti häntä\nsuojelkoon!\n\nHELUNA\nTullaan.\n\n    (Juoksee pois, EMÄNTÄ piilottautuu majan taa.) (JORMA, KARI\n    ja KARITAR nousevat polkua vasemmalta.)\n\nJORMA (osoittaen epäjumalaa)\nVoi sinuas variksen pelätti, mikä olet! Voi sinuas narrikansan kuvatos,\nminkä tietäjäsi on siihen, esi-isäin pyhään puuhun kytkenyt, jonka\njuurella haltijan oma lähde kumpuaa! Mikä rähjä, mikä vinosuu,\nvääräsääri, kierosilmä lappalainen -- luulee hänessä suuren haltijan\nasuvan! Tuossako, ihmiskäsin tehdyssä ihmisen kuvassa haltija\nmieluummin asuisi kuin omassa kasvattamassaan puussa, jonka siemenen\nkylvi siihen salojen siintäväin keskeen, vetten välkkyvien vaiheelle?\nNäettekö, kuinka tuo irvihammas ahnaasti kättänsä ojentaa almua anoen --\nomansa epäjumala olet Panulle, joka ei muusta tiedä kuin voitosta ja\nsaaliista ja semmoiseksi kaltaisekseen jumalansakin laatii, esikuvaksi\nitselleen ja muille. En voi minä enää heimon yhteisiin uhreihin osaa\nottaa, yksin täytyy tullakseni, omat pyhät pitääkseni!\n\nKARITAR\nKun ei ole sitä, joka hänet irvihampaan tuosta irti kiskoisi ja\nsuulleen kallioon syöksisi.\n\nJORMA\nPaikka on pyhä, joskin häntä häväistänee. Et saa pyhällä uhrivaaralla\ntehdä väkivaltaa pedollekaan, vaikka olisi karjaasi kaatanut. Itse\nhaltija häpeänsä kostakoon -- ja kerran kostaa! -- Uskon aikain parempain\nkerran vielä koittavan. Vielä palaa Väinö, pyhät vuoret puhdistaa,\nvanhat haltijat entiseen valtaansa asettaa. Lahoo, ränstyy, mätänee\nkäsin tehty kuva, sadat vuodet seisoo jumalain puu -- ja jos kerran\nkaatuu, jo toiset juurestaan versoo. Sinulle uhraan, ainoani annan,\nviimeiset aarteeni eteesi kannan.\n\n    (Mene uhripuun luo ja toimittaa uhrin.)\n\nTapio talon isäntä,\nMetsän ukko halliparta,\nMielikki metsän emäntä,\nMetsän armas antimuori,\nTule jo kullat ottamahan,\nHopeat valitsemahan,\nAinoat omistamahan --\nOta soljet, sormukseni,\nVähät lahjat viimeiseni.\n\nKARITAR\nOta multakin omani,\nAinokaiseni omista,\nVähät lahjat viimeiseni.\n\nJORMA\nNouse koivun konkelolle,\nLepän lengolle ylene,\nOnko mieleiset sanani,\nOtolliset uhrityöni,\nLepy lehto, kostu korpi,\nEllös suuttuos Jumala,\nMaanpitäjä pillastuko\nUhritöistä ilkiöitten,\nTyperistä tyhmän kansan,\nLepy metsä miehillesi,\nLepy näillä leppösillä,\nLauhdu näillä laulelmilla --\nHumahtele hongan latva,\nKohahda korea kuusi,\nJos on uhri otollinen,\nMieluiset minun sanani!\n\n    (Tuuli humahtaa puussa.)\n\nOtollinen oli uhrini, ei ole haltija vielä meihin vihastunut. -- Kari,\nkanna sinäkin uhrisi pyhälle puulle! Elä siinä synkkänä seiso!\n\nKARI (katkerasti)\nMinä kannan uhrini Panun puujumalalle.\n\nJORMA\nMitä sanot?\n\nKARI\nPanun itsensä uhriksi kannan (näyttää vaatteesta tehtyä nukkea.)\n\nJORMA\nPanun oma kuva -- kädet selän taa sidotut. Sitäkö aiot?\n\nKARI\nOman jumalansa kädestä tuomionsa saakoon! Nyt tietää: missä ikinä\nkulkenee, ansa jalan alla vaanii.\n\nJORMA\nEt saane satimeesi Panua sinä.\n\nKARI\nMinä opastan, toiset tien käyvät; minä otuksen kierrän ja osoitan,\ntoiset pyydystävät. On vielä ennen iltaa papin köysissä Panu ja minä\nköyden päästä pitelen.\n\nJORMA\nUhkasi asehin uudesti tulevansa, vaan en olisi tuota suonut, en suonut\nsinun häntä tänne opastavan, en itsenään uhripyhänä.\n\nKARI\nOlisi tullut tuomattani.\n\nJORMA\nKari! Lähde täältä kanssani! Teemme niinkuin teki Väinö, pois\nkaukenemme, kosket sauvomme, suvannot soudamme, selät suuret\nlehtipurjeessa viilettelemme, haemme hiljaisen poukaman,\nhiekkarantaisen, siihen kolmilaitamme kokastamme ja kuusen juureen\nmajamme kyhäsemme -- on siellä kalasia vesiä, on ansamaita, on\nkoppelokankaita, on teerivaaroja -- hyvät haltijat mukana seuraa, pahat\ntänne jääkööt! -- Väinön tiedon turvaan viemme, soiton suuren suojaan\nsaatamme, ett'ei sotkis vieras virttä, ruotsi rikkoisi säveltä.\n\nKARITAR\nLähdemme, Kari...\n\nKARI\nEi saisi rintani rauhaa siellä, salot synkkinä seisoisivat, peikot puun\njuurilla jurottaisivat, kosket kostoa huutaisivat. Panun antama isku\nyöt päivät päälakeani pakottaa. (Menee.)\n\nKARITAR\nMusta on mielensä, unettomat ovat yönsä, ei ole pyynnistään ei\nmetsästyksestään, Kullervona kulkee hän kostoansa hautoen.\n\nKARI (tulee takaisin)\nOnko paljon saapunut uhrikansaa?\n\nJORMA\nEi puoltakaan entisestään. Yhä vähenevät; laumoittain heitä Kontolassa\nkulkee.\n\nKARI\nOnko aseita miehillä?\n\nJORMA (hiukan moittien)\nEi aseellisina uhreihin tulla, senhän tiennet.\n\n    (Menevät.)\n\nEMÄNTÄ (tulee)\nNyt sitä taas heittää.\n\n    (Vetäytyy pois, kun näkee PANUN ja ILPON tulevan.)\n\nPANU (on täysissä noidan tamineissa, päässä huuhkajan höyhenistä tehty\ntakki, hihoissa ja harteilla kirjavia nauhoja, punanen paita, kädessä\ntaikarumpu.)\nVai nurisevat taas?\n\nILPO\nUhriverojen paljoutta paheksuvat, huonoa riistavuotta valittavat. Sinun\nsyyksesi sanovat. Ei ole muka taioistasi apua; Lappiin metsän riista\nvierii, Kontolan alavesiin veden vilja valuu.\n\nPANU\nSe on se vanha virsi. Sitä aina veisaavat, kun uhrata täytyy.\n\nILPO\nEivät sano Kiesuksen uhreja kysyvän. Kehuvat jo muutamat\njuhannusjuhlille Kontolaan lähtevänsä.\n\nPANU\nSano heille, että kohta palaa riista moninkertaisena takaisin, niinkuin\non aina ennenkin palannut, kun uhrit oikein toimitetaan. Tänä vuonna\nuusille haltijoille uhrataan ja uudet on uhraajat. Ei Panu enää yksin\nuhria toimita. On toverinaan oma poikansa, tietäjä kohta isäänsä\nisompi.\n\nILPO\nTule heille se itse selittämään.\n\nPANU\nEn jouda, aika on tärkeä, hetki on tullut. Järjestä juhlasaattue. Kun\naurinko on oman korkeutensa metsän rannasta noussut ja teeren ensi\nkuherruksen kuulette, te liikkeelle lähdette ja minä täältä joukon\nkanssa pyhän vaaran veräjälle vastaanne tulen. (Emäntä tulee) Mitä\ntäällä teet? (Ilpolle) Mene, Ilpo, ja tee niinkuin sanoin. (Ilpo menee\nepäröiden) Mitä täällä teet? Talo täynnä vieraita ja emäntä täällä\nkuleksii! Mene hoitamaan vieraita! -- Etkö saa sanaa suustasi?\n\nEMÄNTÄ (rukoillen)\nElä hyvä Panu, elä häntä nyt enempi kiusaa. Päästä hänet pois ... anna\nminun viedä hänet kotiin ... elä lastasi menetä -- se on sairas ... sitä\npelottaa ... etkö kuule, kuinka valittaa...\n\nPANU\nHän haltijata haastattelee ... tietäjäksi valmistelekse.\n\nEMÄNTÄ\nEihän hänestä tietäjäksi ... vasta vuoteelta nousi ja nyt tuonne\ntelkitsit.\n\nPANU\nMene tiehesi täältä! -- Tulee tietäjä isäänsä isompi. -- Tiehesi täältä.\nPois vaimo saastainen pyhästä toimituksesta (ajaa pois Emännän.)\n\nPANU (avaa majan oven)\nJouko! -- Se on vielä haltijan lumoissa ... silmät killuu kuin elukan\nsilmät pimeässä -- henki tulena palaa -- palakoon! -- pysyköön lovessa\nniin kauvan kun haltija pitää (aikoo hiljaa sulkea oven, mutta samassa)\n\nJOUKO (hyppää ulos parahtaen niinkuin takaa-ajettu.)\n\nPANU\nJoko päästi? -- Elä pelkää, Jouko...\n\nJOUKO (sopottaen)\nHelvettiin, helvettiin! Ei armoa, ei armoa! --\n\nPANU\nEi ole vielä ihan päässyt. -- Näitkö haltijan?\n\nJOUKO (lyhyesti ja hätäisesti)\nEn nähnyt.\n\nPANU\nEtkö mitänä nähnyt?\n\nJOUKO\nNäin.\n\nPANU\nMitä näit?\n\nJOUKO\nNäin papin.\n\nPANU\nEi tullut Reidan henki luoksesi lovessa? -- Et häntä nähnyt? -- Et mitään\nkuullut? -- Elähän vapise!\n\nJOUKO (surkeasti)\nAnna minun mennä kotiin, isä. On paha ollakseni ... päätäni huimaa ...\nsydäntä etoo.\n\nPANU\nEtooko? Se on käärme, Reidan henki.\n\nJOUKO\nPäästä minut siitä ... loihde pois ... se minut muuten tappaa.\n\nPANU\nEi tapa ... elämän hengen antaa. Se sinussa aina pysyköön, elköön\nsinusta koskaan muuanne menkö. Niin kauvan kun käärme sisässäsi, niin\nkauvan sinussa Reidan henki, niin kauvan kun sinussa Reidan henki, niin\nkauvan Panujen suvussa tietäjäin taito.\n\nJOUKO\nA-anna minun mennä äidin luo.\n\nPANU (On käynyt majassa ottamassa kontin, josta alkaa purkaa tavaraa.)\nEi ole toista tietäjäksi niin valmista kuin sinä -- äitisi kohdussa sinut\nsiksi jo pyhitin. Nyt olet valmis tietäjän toimeen pyhitettäväksi ja\nhänen pukuunsa puettavaksi. Yhdessä uhrihärän teurastamme, kaksin\nkaikki toimitamme. Sinun kauttasi haltijat puhuvat, sinulle mielensä\nilmoittavat, minä tahtonsa toimitan. Puemme päällesi tietäjän vaatteet\n-- riisu pois virsu -- täss' on Reidan poronkoivet -- näetkö?\n\nJOUKO\nNäen.\n\nPANU\nHänet voitettuani ne hänen jalastaan riistin. Täss' on hänen\npatalakkinsa -- (painaa sen Joukon päähän) -- tässä hänen peskinsä ja\npaitansa --\n\nJOUKO\nNiin --\n\nPANU\nTässä taikarumpunsa -- (ripustaa sen kaulaan.) -- Tässä tämä kallonsa,\njolla pyhästä lähteestä vettä päähäsi valelen. Siinä on vielä käärmeen\nvuodevillat. Se kuoli samana hetkenä kuin sinä loveen lankesit -- ruumis\nkuoli, henki sinuun meni.\n\nJOUKO\nEi se silloin kuollut?\n\nPANU\nEikö silloin? Milloinkas? Elä puhu joutavia! Silloin siitä henki\nlähti! -- Riisu vaatteesi, päästä kaikki päältäsi! Päivä kohta valkenee.\nOta pois ihokkaasikin. -- Mikä nauha sinulla on kaulassasi? Taikapussi\nantamani. Se otetaan nyt pois, sijaan pannaan tämä helminauha, Reidan\nhampaista tehty -- kilkkaa, kalkkaa! -- Mikä on tämä -- näytä -- miksi\npidät kiinni siitä? (repäsee esiin ristin, jota JOUKO on puristanut\nkäteensä.)\n\nJOUKO (parkaisten)\nNyt se sen näki! Nyt se tappaa! Auta pappi! auta pappi! Auta Kiesus\narmias! Isä, Poika ja Pyhä Henki! -- Äiti!\n\n    (Riuhtasekse irti, heittää rummun kaulastaan, kaataa PANUN,\n    kaatuu itse, nousee ylös ja syöksee ulos.)\n\nEMÄNTÄ (tulee esiin ja juoksee JOUKON jälkeen)\nJouko! -- Elä mene ... elä mene sinne!\n\nPANU (ei ole huomannut, minne Jouko meni. Seisoo tyrmetyksissään\nristi kädessä)\nMinne se meni? Haltijansako sen vei? -- Mitä se huusi? -- \"Auta Kiesus\narmias\" -- \"Pyhä Maar -- \"! Mikä tämä on? -- Risti! -- Joukon kaulassa?\n-- Huusi Kiesusta avukseen! Huusi Pyhää Maariata! Isää, poikaa ja pyhää\n-- Jouko? Jouko kristitty! Salakristitty? -- Voi saastaista --! Kirottu\nsinä kelvoton, epäsikiö -- isäsi häpäsijä -- sukusi saasta! -- Tuonne\nsinut manoan vuoren rautaisen rakohon -- kahden kallion välihin -- paru\nsiellä painajainen, kiru siellä kiusajainen vuoren rotkoissa syvissä,\njost' et pääse päivinäsi, selviä sinä ikänä ... et kenenkänä laskemalla,\net sanalla suurimmalla, et edes oman isäsi! (On juoksennellut\nedestakaisin, särkenyt taikarummun, murskannut pääkallon kiveen. --\nKarkaa puujumalan kimppuun.) Annoit tapahtua -- et auttaa osannut --\nomalla uhrivaarallasi, omana uhripäivänäsi -- lahopökkelö olet -- et\njumala mikään --  variksen pelätti -- mikä sinulla on siinä? (huomaa\nKarin paneman nuken.) Oma kuvani? -- Tuomittu! -- Sinäkö minua uhkaat --\npthyi hävytön -- hyi hengetön! (sylkee silmille, lyö käden poikki, siinä\noleva astia särkyy pudotessaan. Panu vavahtaa rämähdystä) -- Mitä tein?\nKäden katkaisin, haltijan häpäsin -- omalla uhrivaarallaan -- omana\nuhripäivänään -- elä minua tuhoa --.\n\nILPOTAR (tulee hengästyksissään)\nPanu, Panu! Se tuli aseellisten miesten kera, piiritti talon! -- Mitä --\nmikä sillä?\n\nPANU (ei ole kuullut. Vaikeroiden)\nPoikani kirosin ... umpilukkoon joukon kirosin! -- Luulin Kiesuksen --\noma haltijani hänet käsistäni vei -- (juoksentelee, huutaa) Jouko, minne\nmenit, tule pois, Jouko! Elä pelkää ... tule pois! -- Etsi, Ilpotar, tuo\nhänet tänne -- koetan peruuttaa sanani, kironi kovan katkaista (kuvan\nedessä) -- uhraan kaikki, mitä on -- vaikka oman vereni vaatinet. -- Ei\nauta, umpilukkoon hänet kirosin --\n\nILPOTAR\nMinkätähden? Mitä teki?\n\nPANU\nMitä seisot? Riennä etsimään!\n\nILPOTAR\nUhrisaattue liikkeelle läksi, silloin tuli ja talon piiritti -- eihän\nmiehillä aseita -- hinnan päästäsi lupasi -- kohta on täällä!\n\nPANU\nKuka?\n\nILPOTAR\nKontolan pappi!\n\n    (EMÄNTÄ tulee.)\n\nEMÄNTÄ\nVoi minkä teit! -- Houri ja höpisi! Ei tuntenut äitiäänkään!\n\nPANU\nMiks'et tuonut häntä tänne? Miksi päästit menemään?\n\nEMÄNTÄ\nMiks'en tuonut? Ettäkö olisit vielä hengen vienyt, kun jären veit! Enkä\nsaanut tulemaankaan. Käsistäni karkasi. \"Auta, pappi, -- auta, pappi!\"\nhuusi mennessänsä. Siellä on nyt Panun tietäjän poika Martti papilta\napua hakemassa isänsä vihoja vastaan!\n\nPANU\nPahat henget kimppuusi!\n\nEMÄNTÄ (yhä enemmän kiihtyen)\nJa minä viisi hengistäsi, haltijoistasi! Sinua ikäni kaiken vapisin,\nhaltijoitasi en ikinä! Itselläni on suojeluspyhät paremmat! Niiden\nnimeen jos poikani pyhitin, ei olisi nyt sillä jälellä, onneton.\nMiks'en häntä kohta synnyttyään Valamoon vienyt, miks'en häntä alun\npitäen omaan uskooni neuvonut!\n\nPANU\nNäitkö Joukoa? -- Mihin uskoosi?\n\nEMÄNTÄ (huutaa)\nAinoaan oikeaan ja autuaaksi tekevään! Kastettu olen! Kastettu Valamon\nmonasterissa pyhän Maarian nimeen ja Marjaana on nimeni! Sinne menen ja\nsinne Joukon vien! Siellä parantavat, siellä kirosi peruutetaan!\n\nPANU\nEt ole kastettu, valehtelet.\n\nEMÄNTÄ\nVai valehtelen! katso tätä! (repäsee vaatteensa auki ja tempaa\nrinnaltaan ristin ja ojentaa sen Panun eteen.) En pelkää\nsinua! En ole milloinkaan pelännyt! Käärmeesi tapoin! Pappiakin autoin,\nhänelle ruokaa lähetin, minä pönkän palavan saunan ovesta potkasin!\nKiitä minua siitä, että hankkeesi myttyyn meni! Vai valehtelen minä!\nVai olenko koskaan taikojasi tehnyt? Vai olenko pakanallisiin uhreihisi\nkoskaan osaa ottanut? Neitsyt Maarian nimeen ja kaikkein pyhimysten\nnimeen olen -- heitä olen palvellut, heille pyhää tuohusta polttanut!\n(Panu riistää jumalankuvan hänen kädestään ja heittää hänet itsensä\npitkin maata menemään. Kuin villitty kimpoaa emäntä sieltä ylös.) Tapa\nminut, tapa vaan niinkuin Annikin tapoit! Niinkuin Reidan tapoit!\nNiinkuin Joukon menetit! Tapa minut, niin tuon saat (osottaa\nIlpotarta) -- sitä vuottaa ja väijyy -- häntä olet naisenasi pitänyt,\nminua orjanasi -- väkisin minut veit, paljon saavasi luulit, et mitänä\nsaanut, et rahtuista rahoa, petyit kaupoissasi, Valamon kirkon kelloissa\nmyötäjäiseni kelluu! Ota sieltä, jos yletät!\n\nPANU\nPois näkyvistäni, narttu! Herennet haukkumasta! (Potkasee häntä\nsydänalaan. Emäntä horjuu ja hoipertuu alas vaaran rinnettä.) --\nKuoliko se?\n\nILPOTAR\nRäähkää, miten rääkyi! -- Nyt siitä pääsit!\n\nPANU\nItkisit, et ilkkuisi.\n\nILPOTAR\nMahdoit minua uskoa -- enkö sanonut jo heti hänet tänne tuotuasi, ett'ei\nsiitä naisesta tietäjän tekijäksi. Sinne meni Panujen suku! Eläisi nyt\npoika toisen naisen...\n\nPANU (raa'asti)\nEihän ollut eläjätä sinunkaan sikiössäsi!\n\nILPOTAR\nKuoli, kun kuolevaksi toivottiin. Vaan olisiko kuollut, jos jäi Jouko\nsyntymättä? Sano se, Panu!\n\nPANU\nEn minä häntä tappanut.\n\nILPOTAR\nTappoivat ennen tietäjäin toivotuksetkin! -- Sanotaan, että tappoivat\ntoivotuksetkin! -- Pelkäsit hänestä Panun tulevan Joukoa paremman.\n\nPANU\nEi olisi porton äpärästä koskaan Panua tehty! Eikä tehtäisi! -- Turhia\ntoivot!\n\nILPOTAR\nPorton äpärästä! -- Toivonko? En toivo, en tule, vaikka käsin kantaisit,\nvaikka polvillasi rukoilisit! On uudet ystävät! On --! Vai porton\näpärästä! Sekö palkka minulle, että taloasi hoidin, orjiasi opastin,\nettä itseäsi kaikissa ahdingoissasi autoin! Kuka metsämiehet matkalla\nhoiti, kuka kylysi lämmitti, kun kylmästä tulit, kuka sinun tähtesi\nheimon parhaat miehet hylkäsi, kuka voudin viehätti, että sinulle\nhyvänä pysyisi ja hankkeesi menestyisi? Heitit, kun et enää tarvinnut!\nVai äpärä poikani, ainoani, itkettyni! -- Tulkoon pappi! -- Siellä tulee!\n\n    (KARI, REITA, RAJALAINEN, SAVOLAINEN, KAINULAINEN y.m. aseellisia\n    kontolaisia tulee ajaen edellään ILPOA, JORMAA y.m. aseettomia\n    panulaisia. Kuuluu huutoja: \"missä Panu?\")\n\nILPOTAR\nTääll' on Panu!\n\nMARTINUS OLAI (tulee)\nSiinä hän on! -- Tänne miehet! -- Toiset palatkaa veräjälle niemen\nkannakseen! Elkää päästäkö ketään sisään eikä ketään ulos!\n\nPANU\nMitä täällä teet? Mitä minusta tahdot?\n\nOLAI\nTietänet kysymättäsikin, mitä sinusta tahdon. Kuninkaan ja kirkon\nnimissä vangitsen sinut, murhamiehen ja velhon. Sitokaa hänet!\n\n    (Kari käy muiden miesten avustamana Panun kimppuun.)\n\nPANU\nPois minusta! -- Auttakaa, miehet! -- Käykää päälle! -- Tulkaa -- tänne!\n-- Ilpo!\n\nOLAI\nPysykää siellä! Ken kätensä kohottanee, hänet keihäällä lävistän!\n\nPANU\nIlpo! -- Mitä seisotte?\n\nILPO\nEmmehän mitä voi! Yllätti meidät aseettomat miehet!\n\nPANU\nNoutakaa aseenne! Rientäkää kylään!\n\nOLAI\nPysykää aloillanne, olette saarretut!\n\nILPO\nEmme pääse kylään ... oli pannut vartijat kannakselle...\n\nILPOTAR (ilkkuen)\nLoihdi, Panu, aseet miehillesi! Tee temppusi, lue loitsusi, suuri\ntietäjä!\n\nPANU\nMurtakaa saarros! Elkää antako hänen minua ottaa! Kivillä heittäkää!\nSeipäillä lyökää! -- Voi teitä raukkoja! (Koettaa riuhtaista itsensä\nirti.)\n\nOLAI\nElkää päästäkö häntä!\n\nKARI\nKyllä pysyy, kun minä pitelen! (Kiristää kädet selän taa.)\n\nPANU\nIlpo! Vie voudille sana -- että apuuni rientää!\n\nKARI\nVoudille!\n\nOLAI\nSai jo tuomionsa voutikin. Noidan nuoli näkymättömästä kaaresta ammuttu\nselkäänsä sattui, hänet kosken padosta kuohuihin syöksi.\n\nPANU\nNoidan nuoli?\n\nKARI\nNoidan nuoli -- jousesta noitumattomasta ammuttu!\n\nPANU\nSinunko?\n\nOLAI\nJumalatta eli, armotta kuoli -- ei hänestä enää sinulle apua. -- Tänne\nmiehet! (astuu uhripuulle.)\n\nJORMA (astuu väliin)\nElä iske pyhää puuta! Laske alas kirveesi!\n\nOLAI\nAlas epäjumalat!\n\nJORMA\nJos Panun epähaltijan kuvan kaadatkin, säästä isiemme puu!\n\nOLAI\nYhdessä kaatukoot yhteen kytketyt!\n\nJORMA\nEivät ole meidän yhteen kytkemät! -- Elä meiltä onneamme vie!\n\nOLAI\nVäisty vanhus! Onnen paremman sinulle sijaan annan.\n\nJORMA\nJa minkä antanet?\n\nOLAI\nAnnan ainoan oikean Jumalan.\n\nJORMA\nEn sinun jumalastasi minä. Toiseksi luulin, toinen onkin. Hyväksi\nhaastoit, laupiaan, lempeän lupasit, -- on koston, vihan ja vainon jumala\njumalasi. Toivoin tulleesi rauhaa, rakkautta tuomaan, luulin hyvänä\nvieraana viipyväsi, herttaisia haastelevasi, uusia opettavasi -- olisi\nkatsottu, olisi kuunneltu, olisi otettu, mikä oikeaksi nähtiin. Laaja\non taivahan laki, kaikki hyvät haltijat orttensa alle mahtuisi -- jätä\npystyhyn pyhä puumme!\n\nNAISIA (puun ympärillä)\nJätä pystyyn pyhä puumme!\n\nOLAI\nPois naiset! -- (lyö puuta.) Laho on pyhä puunne! Ontosti kumahtaa! --\nIskekää miehet!\n\nRAJALAINEN\nPidä keihästäni! On siinä kaskimetsää, on tasaista tanhuata!\n\nJORMA\nSua opastin, sinut Panun pauloista pelastin! -- Ei kuule!\n\nSAVOLAINEN\nHakataan yhdellä tiellä koko lehto! -- Pidä takkiani!\n\nRAJALAINEN\nNyt uskallatte?\n\nSAVOLAINEN\nEi nyt pelkoa Panusta.\n\nKAINULAINEN\nKatso kummitusta! -- Mikä jumalalta käden vei? Menköön toinenkin!\n\nSAVOLAINEN\nMenköön pääkin!\n\nRAJALAINEN (hakkaa puuta)\nSiin' on verkkojen varastamasta! -- Siinä pyydysten pilannasta! --\n\nSAVOLAINEN\nSiinä karjan kironnasta!\n\nKAINULAINEN\nSiinä hallan huounnasta!\n\nHUUTOJA PANULAISTEN PUOLELTA\nPyhän puun kaatavat! -- Voi, mitä tekevät! -- Pyhän lähteen jalkoineen\nsotkevat! -- Ei tule ikänä haltija näille maille takaisin!\n\nILPOTAR\nUuden ja paremman pappi antaa!\n\nNAISTEN HUUTOJA\nOlisi antanut olla pyhän puun kaatamatta! -- Sydäntäni vihloo!\n\nPANU\nHeille otukset eteensä ajoin! Karhut kiersin! Hirvet hiihdin! kaupat\nkävin! -- ei kohoa avuksi yksi ainoa käsi! (Puu kaatuu.) Tuli taivahan\npolttakoon!\n\nJORMA\nVoi, minkä teki!\n\nOLAI\nSiinä hän makaa murskana maassa! Suulleen suistui jumalanne! Kukistettu\non valtasi, Panu! Voimaton on vihasi, kärjettömät kirosi! -- Voitettu\nolet!\n\nREITA\nTaattoni kuolemansa kosti!\n\nKARI\nAnnikki kosti!\n\nOLAI\nVanhurskas Jumala kosti. Häntä pilkkasit ja uhmasit, Panu. Kirkon\nkirosit ja häpäsit, minut, Jumalan palvelijan, tappaa aioit. Siitä olet\nsidottu ja siitä olet palkkasi saapa! -- Teille, jotka häntä\nsokeudessanne seurasitte, minä armon ja anteeksi annon julistan. Ken\noikean uskon omistanee ja kasteen kohta paikalla ottanee, saakoon\nmetsänsä pitää ja eränkäynti-oikeutensa. Uusi kuninkaan vouti kastetut\nkuninkaan metsästäjinä pitää, vaan kastamattomat pois karkoittaa.\nHaltijanne huoneen hävitin, mutta samalle sijalle rakennamme Herralle\ntemppelin. Siinä te uutta Jumalaa palvelette.\n\nÄÄNIÄ\nEi osata -- ei tiedetä...\n\nOLAI\nTulen teitä neuvomaan ja opastamaan. Olen hänestä teille jo kertonut ja\njulistanut. Yhä vielä lisää kerron ja julistan. Ett'ette koskaan ilman\nopastajaa olisi, jätän teille opastajaksi uuteen uskoon Reidan --\n\nPANU\nReidan?\n\nILPOTAR\nReidan!\n\n    (Seuraavan kestäessä lähentelee hän REITAA ilmeisellä\n    mielenkiinnolla.)\n\nOLAI\nReidan, joka teille pyhiä kirjoja lukekoon ja lapsenne lukemaan\nopettakoon. Ei ole hän teille outoa heimoa eikä vierasta verta. Omaa\nsukuanne hän on, veljenne, jonka retket Jumala ihmeellisesti johti ja\nvalasi, että teitäkin nyt valaista voisi. Viisaasti luuli Panu\ntehneensä, kun hänen taattonsa tuhosi ja talonsa poltti. Nyt ovat hänen\nhankkeensa häntä itseään vastaan kääntyneet. Panulan nyt Reita\nomaksensa saakoon ja siinä asukoon. Pappilaksi Panula muuttukoon.\nOpettajanne hän olkoon niinkuin isänsä ennen kuuluu olleen, mutta\noikeaa tietoa hän teille jakakoon, opettakoon teitä tuntemaan ainoata\noikeata Jumalaa, joka on kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä\nHenki, ja hänen nimeensä nyt kastettavaksi käykää!\n\nÄÄNIÄ (hyväksyviä ja nurkuvia)\nIsä, Poika ja Pyhä Henki!\n\nPANU\nEt tehnyt tätä, et minulle mitään mahtanut, jos ei oma vereni vastaani\nnoussut, oma tappamani takaisin tullut. Minua oli auttavinaan, sinua\nauttoi, sala-ansat viritti, itselläni pääni hinnan maksatti. Oli jo\nReidan henget hallussani, kohta olisi sinunkin henkesi olleet. Kerran\npelastuit, toiste et olisi. Vaan vielä sodat syttyvät, vielä vainot\nviriää, vielä vihat entistä isommat pilviä punaa! Nousevat sauhuna\nilmaan kirkkosi ja palavat pappilasi! Vielä Korpivaara Kontolan\nkukistaa --\n\nOLAI\nKäy -- lähdemme, miehet! Vie hänet venheihin, Kari.\n\nKARI\nTuoss' on, taluta itse! -- (heittää köyden kädestään.)\n\nREITA (tarttuu köyteen)\nMinä talutan!\n\nOLAI\nEtkö tule kanssani, Kari?\n\nKARI\nEn tule kanssasi enempi. -- Nyt sinua seuraan, Jorma! On helppo\nollakseni, ei nyt Panun isku päätäni paina.\n\nPANU (alta kulmainsa väijyen)\nYhtä sinulta kysyisin, enhän sinulle enää mitään mahda: sano suotta\nminulle salaiset sanasi, joilla minut voitit -- et heitä enempi\ntarvitse...\n\nREITA (hädissään)\nElä sano Panulle sanojasi! Elä sano sanojasi!\n\nILPO JA MUUT\nSano sanasi, sano!\n\nILPOTAR\nElä sano, elä ilmaise...\n\nPANU\nEtkö uskalla?\n\nOLAI\nSalaiset sananiko? -- Ne juur'ikään kuulitte. Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän\nHengen -- siinä sanani!\n\nPANU (ylenkatseellisesti naurahtaa)\nEi ne oikeat sanasi! -- et uskaltanut -- vielä minua pelkäät!\n\n    (MARTINUS OLAI, PANU, REITA y.m. lähtevät.)\n\nJORMA\nMinne viet hänet?\n\nOLAI\nKaikista pahoista töistään palkkaansa saamaan -- Turkuun tuomittavaksi ja\nroviolla poltettavaksi. (Menee.)\n\nJORMA\nRoviolla poltettavaksi! Jo tuli tuho tietäjälle, jo Panuille päiväin\npäätös -- taisi tulla Karjalan kansallekin.\n\nILPOTAR\nEi kansalle tuhoa tullut -- Panu otettiin, Reita sijaan annettiin -- on\nsukuamme, on omaa heimoamme, on pojalla isänsä muinaiset haltijat --\nrinnan heitä papin haltijain kanssa palvelemme, toista toisen vuoron --\nei ole tarvis vaihtokauppoja katua. -- Kastettavaksi kutsui pappi --\nkäydään kaikki, kaste otetaan!\n\n1:N MIES\nLupasi pappi eläessä hyvän huolen pitää...\n\nMUUAN VANHA VAIMO\nJa kuoltua sanoi avonaiset taivaat antavansa...\n\nJORMA\nValetietoa oli Panun tieto, pahoin teki kaikki, väärät haltijat toi,\noikeat pois pelotti, tyhmät taiat neuvoi, pyhät paikat pilasi, hyvät\nhaltijat häpäsi ja vihotti, -- en olisi toki tuota loppua hänelle\ntulevaksi suonut.\n\n4:S MIES\nMitä teemme, miehet?\n\nILPOTAR\nTeette min' sanoin!\n\n4:S MIES\nEn akalta neuvoa kysynyt. Sano mielesi, Jorma!\n\n1:N MIES\nSano, Jorma, käymmekö kastettavaksi?\n\nJORMA\nNytkö Jormalta neuvoa kysytään? Ei ennen hänen tietojaan tarvittu. Vaan\nkun mieltäni kysytte, niin mieleni sanon. Väinön tiedon hylkäsitte,\nainoan oikean annoitte ylen. Sama teille luopioille, kenen jumalia\npalvelette. Ei vääristä tiedoista toinen toistansa parempi. Tehnette\nniinkuin vaatii voittajanne.\n\nILPO\nEntäs sinä, Jorma?\n\nJORMA\nMinä en Väinöä kenenkään Kiesukseen vaihda. En kärsi kuulla kellojen\ntältä vaaralta kumisevan, ei siedä silmäni nähdä kaskisavujen pyhän\nvuoren rinteiltä nousevan, mistä ennen uhrisavut ukon ilmoihin yleni.\nPois lähden! Tuonne salojen siintävien siimekseen katoan! -- Siellä\nTapiolle uudet puut pyhitän. Tuosta taimen otan, vanhan puun maahan\nuuteen istutan. -- Lähdemme Kari!\n\nKARI\nLähdemme -- hetipaikalla!\n\n1:N MIES\nOttakaa minutkin!\n\n2:N MIES\nMinäkin tulen!\n\n3:S MIES\nMinä myös!\n\n1:N MIES\nKoko heimo lähtekäämme!\n\n4:S MIES\nJako heittäisimme talomme ja tavaramme Kontolaisten saaliiksi?\n\nILPOTAR\nLaulajan loruja, ukko houkon hourehia!\n\n4:S MIES\nMieletöntä on Jorman puhe, päätöntä on koko heimon suotta pakotta\nlähteä nälkäkorpeen kuolemaan. En lähde, ennen vettä päähäni valatan.\n(menee.)\n\nJORMA\nNälkäkorpeen kuolemaan? On taivas korpienkin takana. (Osoittaa metsiä,\njotka heloittavat nousseen päivän valossa.) Tahdotteko kuulla laulua\nJorman taivaasta?\n\nKARI\nTahdomme kuulla -- laula, lähtövirtesi viritä!\n\nILPOTAR\nOn tuo kuultu -- (menee.)\n\n    (Kaikki muut paitse JORMA, KARI, KARITAR ja joitakuita\n    muita menevät.)\n\nJORMA\nEivät tahdo kuulla tarua Jorman taivaasta -- pois menevät.\n\nKARI\nElä heistä -- menkööt, kun menevät, sekasikiöt! Mieltäni etovat. Laula,\nlaula, runoa rintani, säveltä sointuvaa nyt sydämmeni halajaa!\n\n1:N NUORI MIES\nNiin minunkin!\n\n2:N NUORI MIES\nNiin minunkin!\n\nJORMA\nSanat tiedätte, sävelen tunnette?\n\nKAIKKI\nTiedämme, tunnemme!\n\nJORMA\nNiinpä soikoon pyhältä uhrivaaralta vielä viimeinen uhrivirtemme:\n\n    (JORMA nousee uhripaaelle, KARI ottaa Jormalta kanteleen\n    ja säestää.)\n\nJORMA\nLähin kurja kulkemahan,\nHenki heikko heilumahan,\nParempihin pääsemähän.\nKulin päivän korpimaita,\nAhomaita toisen astuin,\nKolmannen keveitä maita,\nVuorten harjoja vaelsin.\nLoin ma silmän luotehesen,\nPoikki maiden pohjosehen,\nPaistoi aurinko ahoilla,\nVaaroilla iki-isoilla,\nLoisti linna, hohti huone,\nLehdot kulta kuumottivat,\nTiesin taivoksi Tapion,\nAsunnoksi autuaitten.\n\nMUUT\nTiesin taivoksi Tapion,\nAsunnoksi autuaitten.\n\nJORMA\nOli pihlaja pihalla,\nTuvan eessä tuuhut tammi,\nKäki kukkui pihlajassa,\nToinen tammessa helisti.\nSiin' on talo silloin tehty,\nKun oli taivaskin taottu,\nSiell' on salo saalihinen,\nViljahinen vaaran rinne,\nAina runsas riistakorpi,\nErä tuomatta tulevi,\nAjamatta antauvi!\n\nMUUT\nErä tuomatta tulevi,\nAjamatta antauvi!\n\nJORMA\nSiell' ei laske Luojan päivä,\nAlene ei aurinkoinen,\nAin' on kesä kestämässä,\nAina armahin juhannus,\nLakastu ei lehti puusta,\nKummut kukkivat iäti,\nEik' ole huolta huomisesta,\nEi suruja syömmen alla,\nIlo mielessä asuvi,\nTyyni riemu rinnassamme,\nTaaton suurilla saloilla,\nAsunnoilla autuaitten.\n\nMUUT\nTaaton suurilla saloilla,\nAsunnoilla autuaitten!\n\n(Esirippu.)\n\n\n\n"]