[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$f-iSvmI5l_l0NS_0uPRUFPgB8UrcjtLUCUrxRmyK103M":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":31,"aiDescription":32,"preamble":33,"content":34},822,"C. M. Bellmanin lauluja ja loiluja","Gottlund, Carl Axel",1796,1875,"822-gottlund-c-a-c-m-bellmanin-lauluja-ja-loiluja","822__Gottlund_C._A.__C._M._Bellmanin_lauluja_ja_loiluja",null,"runous",[14],"huumori",[],"fi",1790,1863,24942,144320,false,47267,[24],"Swedish poetry -- Translations into Finnish",[26,27],"Humour","Poetry","\"C. M. Bellmanin Lauluja ja Loiluja\" by Carl Michael Bellman is a collection of poetic songs and verses written in the mid-19th century. The work features an exploration of themes surrounding drinking, merriment, and the lively customs of Finnish culture, particularly in relation to the character of Bacchus, the Roman god of wine. Through its engaging and often humorous lyrics, the collection embodies the spirit of communal enjoyment and the trials of ordinary life among its characters.  The opening of the collection sets the stage for Bellman's work by emphasizing the richness of Finnish oral tradition and its inspirations from Swedish poetry. A preface presents a reflection on the cultural significance of preserving and adapting traditional songs, with the narrator expressing a desire to revive Bellman's legacy among Finnish readers. The subsequent songs discussed in the beginning highlight everyday festivities, banter, and the joys of drinking, portraying characters such as the charming Ulla and the jovial Muovits. Overall, the introduction prepares the reader for an immersive experience that celebrates local customs and the exuberance of life through dance, music, and camaraderie. (This is an automatically generated summary.)",[30],"Gottlund, C. A. (Carl Axel)",318,"Gottlundin laatima suomennosvalikoima Carl Michael Bellmanin tunnetuista lauluista. Kokoelma sisältää humoristisia runoja ja juomalauluja, jotka on sovitettu suomalaiseen kieleen ja mielenmaisemaan. Tekstit kuvaavat usein juhlintaa, ravintolaelämää ja inhimillisiä kohtaloita.","C. A. Gottlundin 'C. M. Bellmanin lauluja ja loiluja' on Projekti\nLönnrotin julkaisu n:o 822. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa\nettä sen ulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan\nvapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","C. M. BELLMANIN LAULUJA JA LOILUJA\n\nKäytetty Suomeksi ja Suomen moahanki sovitettuna\n\nC. A. Gottlundilta\n\n\n\nHelsingissä,\nSuomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,\n1863.\n\n\n\n\n\n    Imprimatur: L. Heimbürger.\n\n\n\n\n\nSISÄLLYS:\n\nEnsimmäinen vihko:\n\n     Esipuhek.\n  1. Vaimoista ja Viinasta.\n  2. Soitannon vaikuttamisesta.\n  3. Ilossaan, Heikkilässä.\n  4. Muovitsille. Yötä olvelassa oltuansak.\n  5. Äsköisestä tanssista, Ukkolassa.\n  6. Muovits soitteloopi Jaakkolassa.\n  7. Muovits-poloisen päivittelemistä.\n  8. Ala-kylän tanssista.\n  9. Mähöisen tanssi.\n 10. Ylä-kylän tanssi.\n 11. Ulla Urpiainen tanssii Juusolassa.\n 12. Olvelassa.\n 13. Kapakkahan tultuansak.\n 14. Kaisasta.\n 15. Pullonsak nähtyänsä eli Puhek puttelistaan.\n 16. Viinan soarna. (Kirjoitettu ystävillensäk Sortavalassa).\n 17. Juoma-laulu.\n 18. Juoppo-lallin juohotuksia, olvelassa.\n\nToinen vihko:\n\n     Bakkus-urojen vapasukullisuuteen kohoittamisesta.\n 19. Bakkuksen vapasukuiset.\n 20. Bakkus-urojen ens'kerran Tähti-niekoiksi koroittamisesta,\n     ja miekkansak miehistymisestä.\n 21. Bakkus-urojen tois-kertana Tähti-niekoisi koroittaissa.\n 22. Tähti-niekkojen valallen käyttäminen, Joukunnon vietös-juhlalla.\n 23. Bakkuksen Opetus- ja Rukous-kirja.\n 24. Ulla lähtöö veneh-matkalla Halikosta Helsinkiin.\n 25. Ulla lähtöö vesi-matkalla Veaporiin.\n 26. Kaisaniemessä. Keväen tultua.\n 27. Kaisaniemessä. Suurus-paloilla.\n 28. Töölöön, illan suussa, tultaissa.\n 29. Kortin-lyönti.\n 30. Juhannuksena.\n 31. Ulla Urpiaisen moninaiset elämän-vaiheet.\n 32. Ullan linnaan kuljettamisesta.\n 33. Peloittivat Pöllöistäkin.\n 34. Selkeänsäk soamisestaan.\n 35. Annikka.\n 36. Susanna.\n 37. Partalan ristiäisihin.\n\nKolmas vihko:\n\n 38. Pitoihin kuhtuminen.\n 39. Kolehmaisen kuolemasta.\n     Peä pohmelossa. (Toisen jatkoksi.)\n 40. Tanssistapa tappeluhun.\n 41. Tanssiloista.\n 42. Hollimiehet.\n 43. Jaakon-päivänä olvelassa.\n 44. Jeä-hyväiset Tapiolan ruohistossa.\n 45. Pioista poislähtiessämme.\n 46. Vanha Jussi.\n 47. Ukot, olvelassa ollessaan.\n 48. Viinan juoja.\n 49. Juopuneen horaajamista telmätessään.\n 50. Hanno Haikarainen. Pahalaisellen kirjuttaessaan.\n 51. Juoppo-lallin valittaminen.\n 52. Kuollessani, ja olvelan rapuilla istuessani.\n 53. Kuolemaisillani.\n 54. Kalle Kaukoisellen vaimonsak hauvattaissaan.\n 55. Maineheita muista maista.\n 56. Ullan vesillen mäntyä, ja Kaisaniemehen tultuansak.\n 57. Ukko Noak.\n\n\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN VIHKO\n\n\n\n\nEsipuhek.\n\n\nNäytteä kyllä kuin _Suomen Runotar_ istuisi vielä tuppisuuna, aina\nsiitä päivästä kuin ruvettiin ensin soaha Suomalaisia _vanhoja\nrunoja_ painetuiksi. Nyt on jo lähes 50 vuotta siitä päivästä kuin\nheitä ensikerran julistettiin, eikä ouk vielä koko tällä ajan-välillä\nyksikään ainoa kunnollinen Runoilia, kuuluisana kukkujana, Suomessa\nilmestynyt -- Herrasväestä liijaksikin. Mistähän se tulloon? Ja\nkuitenkin on runomisen henki aina vielä kielessämme pysyvä, ellei aina\nmielessämme. Se tuloo, uskoisimme, siitä -- että tämä vanhanaikainen\nrunoilemisen tapa on nyt jo meissä lakkauntumassa, kauvan tätä\nsuomalaista kansoa jo palveltuansak; ja toinenki, nyky-aikaisen\nrunoilemisen henkitär, vielä meissä synnyttämätäk; varsinki sen\npuolesta ettemme ouk ollut miehiä kielellämme käsittämään muihenkaan\nkansojen runollisuutta, liijoinki heijän parhaimpia Runojoitansak.\n\nTähän moamiehiämme kehoittaakseni, uskallan tässä julistaa näitä\nkokeitani soattaa suomeksikin Ruotsin kaikin kuuluisamman Runoilian\nlaulelemia. Monta on siellä kyllä ollut mainiota Runonseppeä, niin\nvaimon- kuin miehenki-puolta, niinkuin _Lengren, Lidner, Leopold,\nKellgren, Stagnelius, Atterbom, Tegnér, Franzén, Choraeus_, ja paihti\nheitä vielä monta muitaki, jotka kyllä ovat koittaneet jännittää\nkanteleitansak: ja joista jokainen on kyllä aikanansak ollut aika\nRunoniekka, ja tullut kansalaisiltansaki kaikin puolin kehoitetuksi\nja ylistetyksi; voan kaikki on heijän kuitenkin täytynyt uneuksiin\njeähä, ennen kuin Bellman muistostamme murenee. Aika ei annak tällä\nkertoa hänestä enemmin puhua; ainoasti sitä, että hään lauleli mitä\ntoiset oisi ehkä halvaksi kahtoneet, ja vielä ehkä kunniansak puolesta\nsopimattomaksi. Kuin toiset ottivat aineeksensak puhua mahtavammista\nasioista, herin vielä henkellisistä, niin Bellman lausui alhaisemman\nkansan seännöttömistä tavoista, ja heijän joutavaisista huvituksista\n-- viina-kapakoissa ja tanssi-paikoissaan. Eikä hään siitä puhuk\nmeillen tarioittamisen tavalla; hään antaa heijät itek puhua ja\npauhata, juuva ja tapella, juuri silmiimme nähen; jostapa myös hän on\nomasta mietteistään, ja oatoksistaan, eipä paljon nävyk missään, eikä\ntunnetak; -- ainoasti näitä hänen viina-sankaria ja juoppo-junkkaria.\nNiinpä Bellmanin tarkoitus ei ollutka sen suurempi kuin, pullonsak\neäressä, huvittaa ja hauskuttaa tuttaviansak -- puheillansak näitten\npääkaupunkilaisten tavoista ja käytöksistä, alhaisemmasta kansan\nseävystä; joita hään sanoillansa, soitoillansa, ja vieläpä matkimisella\nja muotostuttamisellansak, toimitti meillen niin luontevaisesti, kuin\noisimme varsin ollut soapuvilla tätä kahtoamassa. Tämä onkiin näijen\nlaulujen ainoa ansio. Mutta niin vähäinen ja mitätöin kuin se teistä\nehkä näytteä, niin mainio, jalo, tavatoin, ja mahottoman kaunis se on\nkuitenkin taijollisuutensak puolesta.\n\nSanotaan kyllä: \"peähän piikaa katsotaan, jalkoihin jaloa miestä,\"\nja niinpä onkiin. Äijät älyt ei jokainen voik arvata, eikä\nymmärryksellänsäk käsittää; sillä siihenki jo tarvitaan toista\ntointa, ja älyä. Ilmankos olen kuullut monen moittivanki hänen\nlaulun-laitoksiansak, sanoen heissä löytyvän yllytyksiä juopumiseen, ja\nkehoituksia huikentelevaisuuteen ja irstanaisen elämisen-tapaan. Niin\nvähä tuntoo tuhma viisaan puhetta; sillä \"siitä viisas virren otti,\njost'ei tuhma tunnekkaan\".\n\nMikä siitten teki Bellmania muita kuuluisammaksi? mahtaa ehkä joku\nteistä kysyä. Se sen teki, ettei astunut toisten askelillen, eikä\nmuihen jälkiä myöten. Teki itek omia polkujansak, astui uusilla\nuroilla, lauluillensak laski latuja. Sempä tähek häntä eläissään eivät\nmiksikään arvanneet, vieläpä polkivat ja soimaisivat; ainoasti muutamat\nhänen tuttaviansak, ja ystäviänsäk, ymmärsivät häntä kunniassa piteä.\nVasta kuoltuansak, kuin olivat jo katoneet hänen kieli-lakkarinsak\n-- silloin vasta toisetki silmänsäk avaisivat, nimensäk kiitoksilla\nmainihtivat, pystyttivät hänellen kunnia-pylväitä (_ärestoder_); eikä\nlöyvyk sitä miestä koko Ruotsinmoassa, joka ei ylpeileksen mokoman\nmiehen heissä syntyneen. Niinpä se on käynyt ainaki moailmassa, ja\nniin se on vielä vastakin tapahtuvana, että joita yhtä-ikuisilta\npaljon mainitaan, ja hyvin ylistetään, niin heitä -- ajan peästä\nehkä, ei paljon arvatak miksikään; ja toas jotka heiltä poljetaan\nja alennetaan, kosk'eivät ouk kaikissa (vielä joutavissaki) heijän\nmieltänsäk noutaneet, niin heitä ehkä mainitaan ja ylistetään kansalta\nvasta nousevalta. Tämä onki aivan luonnollinen tapa; sillä kuin toiset\novat kilvoin hakeneet oman aikansak kiitoksia, tullaksensak sillä\nkuuluisaksi, niin ovat toiset, tuosta huolimatak, enemmin tarkoittaneet\njälkeen-tulevaisensak hyötyä ja etua, josta ovat teiltä arvonsakki\nansaihtevia.\n\nAikomuksemme olisi tässä sentähen ei ainoastaan suomentoo _Bellmanin_\nparhaimpia ruotsin-kielisiä laulelmia[1] -- eikä aina juurin sanasta\nsanaan, mutta kuitenkin säilyttämällä, ja tavoittamalla, Runottarensak\nhenkellisyyttä, eli -- niinkuin hään oisi, meijän mielestämme, ehkä\nitekki niitä synnyttänyt, jos oisi heitä suomeksi kirjoittanut;\nvoan yrityksemme on tässä myöski ollut Suomenmoahan sovittamaan, ja\nkoto-paikoillamme (varsinki näillä Heisinkin tienoilla) istuttamaan, ja\nkasvattamaan, tämän kuuluisan ja mainion ruohtalaisen Runoilian lauluja\nja lausumia, jotta sillä saisimme heitä kokonansak omistetuiksi, niin\nettä heitä tuskin ouvoiksi eneän tuntisitten, ettekä vieraiksi vielä\nsanoisi. Tähän tarpeisehen olemme ei ainoastaan perustaneet kaikki\nheissä tavattavat _paikka-nimet_ -- tähän meijän Suomenmoahan, mutta\nsuomalaisiksi myöski muuttaneet kaikki näissä lauluissa mainitut\n_suku- ja ristimä-nimetki_ (niin miesten kuin vaimojenki) jättäin\nainoasti yhön, kummastakin -- toinen miesi-puolisen, toinen\nvaimo-puolisen --muuttumatak (nimittäin _Muovita_ ja _Ulla_) ei muuksi,\nkuin merkiksi muka tästä heijän ruohtalaisesta syntyperästä. Eikä vielä\nsillä kyllä! Mitä Bellmanissa puhutaan monesta erinäisestä henkeetä, sen\nolemme toisinaan yhyttäneet muka yhellen; niin myöski toisappäin; mitä\nhänessä yhestä mainitaan, niin senki olemme välisten sovittaneet, ja\njakaneet, monellen erityisellen -- vähä kullenki. Muutenki olemme\nasettaneet näitä Bellmanin lauluja varsin toisehen järjestykseen, kuin\novat ennen olleet, Laulujansak ja Loilujansak eroittamatak. Oatoksemme\noli kyllä alustapäin -- yhtäläisten, tahi aineensak puolesta\nsamantapaisten laulujen yhyttämällä -- synnytteä heistä joitakuita\nvissinäisiä laulu-lahkoja; voan koska pelkäisimme heijän sillä-tavoin,\nyksi-aineisuutensak suhteen, ehkä kyllästyttävän lukioitamme, niin\ntoimitetaan heitä nyt muka sekaisin -- erintapaisia rajoittamatak.\nYksi-muotoisia ne ovat kuitenkin syntyjään.\n\nKoska nyt Bellman kaikista ruohtalaisista Runoilioista toella luetaan,\nmeijän arvataksemme, toisia monta sukkelammaksi ja iloisammaksi, niin\nälynsäk kuin taitonsakki puolesta -- jonka vertaansak ei ole vielä\nnähty, ja tuskin ehkä vielä vastakaan on nähtävänä, koska ainoasti\nhään, yksinään, on hyvä meitä naurattamaan ja hauskuttamaan -- niin\ntotta voaittaisiki miestä toista, hänen mokomatansak, muita muka\nmuhkiampata, käsittämään ja kielellä vielä toisella kunnolla käyttämään\nhänen toimittamat laulunsak, kuin on miesi muka minussa, puolta pahassa\npojassa. Voan kosk eivät muutkaan ouk tähän kyenneet, niin enkös mä\ntuohonki toki uskaltaisi ruveta? Onhan niitä jo ennenki yrittänyt,\nkokenut jo kovempiakin.[2]\n\nMutta kysymys on tässä, ensinnik: \"outkoha Suomenkieli jo siihen\nkuntoon meiltä harjoitettu, ja niin paljon jo viljelty tievollisissa\nniinkuin taijollisissaki aiheissa, jotta on hyvä muka käsittämään,\nja omalla puheellansakki jo toimittamaan mieli-aloja tämän\nmiehen?\" Ja vielä toiseksi: \"löytyykö meijän moassa jo niin monta\nsuomenkielen ystävätä, jotta ovat miehiä muka ei ainoastaan oikeen\nymmärtämään hänen juohotuksiansak, mutta myöski kannattamaan heijän\npaino-kustannuksiansa?\"\n\nTämän koitteeksi olen uskaltanut, julistamisella näitä aikeitani\n-- tähän työhön ruvetakseni; huomatakseni -- onko aika siihen jo\nsopiva? onko siihen mieli taipuvainen? Sillä jos suinkin voan näitä\nsuomennoksiamme suosiolla ja lempeyellä vastaan otetaan, eli jos heitä\nees mielellä kuunleskeletten, niin olkoon se to'istukseksi jotta\nvielä toisiaki heitä halajaisitten; jollon mielisimme ei ainoastaan\njatkaa, ja lisätä näitä laulun-laitoksiamme, mutta soisimme myöskin\n(jos voan varat, ja tilaisuus, myöten antaa) sopivaisilla puussa\nkuurmatuilla kuvilla kaunistella heitä elikä -- silmissänne nähen.\nEikä vielä sillä kyllä! Tahtoisimmepa vielä, jos ei ennen niin toki\nkirjan lopulla, liitteä tähän Bellmanin omaa _kuva-muotoansak_, ynnä\nhänen Djurgårdin tapiolassa pystytettyä muisto-pylveänsäk, ja siihen\nvielä, paihti kopion käsi-kirjoituksestaan, kerroitella lyhykkäisyyessä\nhänen _elämän-laitansak_, niin hyvin kuin näitten toistenki tässä\nlaulettuihen juoppo-sankarien ja viina-veikkoisten monennaisia\n_elämän-vaiheita_. Sillä välillä olemme laulujen ala-liitetyillä\nmuistutuksillamme koenneet, kielen niinkuin asianki puolesta, valaista\nminkä mitäni voan sopii, paikkoja teillen tuntemattomia, sanojaki ehkä\nselittämättömiä.\n\nVoan toas toisappäin, jos etten mielistyk näihin laitoksihimme, niin\nsilloin emme myöskään eneän tahok heihin puuttua, voan taukoamme\ntykkänään pois koko näistä tuumistamme, ja herkiämme järkiään pois\nnäitä enemmän teillen toimittamasta, koska ett'en kuitenkaan heihin\ntyyvyk, ettenkä miellyk. Onhan tuo kuitenki niin paljon, jotta ovat\nolleet teillen tarjoiksi; ehkei niitä toistek eneän tarjoitakkaan.\nNiinpä sanotaanki: \"jok'ei otak tarjottaissa, hään ei soak\ntarvittaissa.\"\n\nKuitenkin uskoisimme -- vaikka Bellman kyllä oli niiten aikojen\nkasvattamia lapsia, jollon enempi arveltiin tätä moailmallisuutta kuin\nhenkellisyyttä (josta myös moni teistä ehkä luuloo hänen laulujansak,\nvarsinki nykyisinä aikoina, olevan meillen sopimattomia) -- jotta\ntämä meijänki aika oisi sovelias, ja mahollinen, omistamaan näitä\nhänen synnyttämiänsäk, niinkuin muitaki jalollisia mielen vehkeitä,\nliijotenki koska kuvailoovat sentapaista elämätä, luonnollisella ja\nvarsin eläväisellä valollansak, jota oisi meiltä vältettävänä ja\nkavahtettavana.\n\nSillä jos ensin mielemme tarkoitamme -- tämän raa'an ja\nharjoittamattoman kansan puoleen, niin näyttäiksen tämä aika meistä\nolevan tähän varsinki soveltuvainen, senki puolesta, että koska\nahkeroitamme soahaksemme tätä viinanjuontia kansastamme varsin\npois-kavottaneeksi, ja järkiään hänestä hävittäneeksi, niin eipä se\nsynnyk siittenkään -- ilman jotakuta toista, parempata, hänellen\nkostoksi tarjoittamatak. Sillä kuin kielletään häneltä pois tätä\nsoastallista, moallista, nautintoa, niin antakaatte hänellen toki ees,\nsen siassa, jotakuta toista parempata, ja henkellisempätä, huvitusta;\njota tavataan laulujen, ja soittojen, suloisessa ajan-viettämisessä;\nsillä jotaik nautinnosta (niin henkellistä kuin moallistakin)\ntarvihtoo ihminen -- iloitellaksensak, alhaisemmissaki kansan\nseävyissä. Ja koska nyt nämät laulutki värein kuvaileevat _juomaria,\njuopuneita, juopumista ja juominkiaki_,[3] ynnä heissä harjoitettua\nirstanaista, huikentelevaista ja kelvotointa elämän laitaa, niin\nsen parempata neuvoa (meijän luullaksemme) tuskin tarvitakkaan,\nkuin jos julkisesti nauretaan ja lauletaan heijän kevytmielisistä\nkäytöksistänsä ja mielettömistä hullutuksistaan.[4] Ja jotta vielä\nparemmin tätä oivaltaisitten, olemme kunkiin laulun nojassa, aina ensin\nalakirjoitetuilla muistutuksillamme, tähän mielenne tarkoittaneet,\nluontonsak muka ilmoittamalla.\n\nMuutenki koska nämät laulut ovat luonnostaanki hyvin iloisat, ja\nlystilliset -- jo syntyänsäkki; ei ainoastaan sanojensak suhteen,\nmutta vielä monta ehkä suloisemmat, ihanammat ja mieluisammat --\nkauniinsak soittonsak tahi laulantonsak puolesta, niin olemme kahtoneet\ntarpeelliseksi tähän sovittaa heijän soitantojaki, koska niillä voivat\nhenkellisesti meitä mielyttää ja huvittaa -- paljon parempi kuin\njuopuneiten joutavat lorut, ja tämä julma viinan-juonti, joka meitä\nväliin koittaa ja myrkyttää, sekä ruumiillisesti että henkellisesti.\nVaikka kyllä kirjan hinta sillä nousoo kahta kalliimmaksi, niinkuin\narvonsakki, niin tiemmö tätä kuitenkin jotta ei oisik vailla mitään,\neikä puuttuisi jotaik meijän puolestamme. Ja mitä toas hintaansak\nkuuluu, niin olemme kahtoneet soveliaaksi painattoo aina vähä\nkerrallaan, pienemmissä vihkoloissa, jotta tulisivatten sillä tavoin\nhuokiammaksi teillen ostoaksenue.[5] Olemmeki jo ennen to'istaneet[6]\njotta nämät sanat, (tahi laulut) ovat niin yhteen-juotetut heijän\nlaulantohonsak (tahi soittoonsak) ettei heijät käyk mitenkään toinen\ntoisestaan eroittaminen. Ne kuuluuvat yhteen kuin henki ja ruumis:\notak heistä yksi pois -- kumpi-tahansak -- niin sull' on ainoasta\npaljas roato, tahi tähteet, jälellä. Voan ei sillä kyllä että heitä\n_lauletaan_,[7] heitä piteä lauluissaan myös _käytättämään_ tahi\nmuotostuttamaan, eli mukauntumaan (laitteleita) luontonsak mukaan;\nsillä meijän piteä ei ainoastaan korvillamme _kuulla_, mutta myös\nsilmillämme _nähä_ heijän menonsak, jos mielimme heitä ymmärteä.\n\nMeillä on eläissämme -- toen perästä sanottu -- niin paljon, ja niin\nmonenaista, huolta, surua ja murhetta (ja on meillä syytäki surua)\njoka teköö päivämme sumuiseksi ja haikiaksi, vaikka koko moailma on\nluotu riemuksi ja iloksemme; -- itek olemme sen suruksi survanut, ja\npäiviämme surkutellut. Niin kahtokeepas lintuja noita laulavaisia,\nheiniä tuolla nousevaisia, tahi päiveä meillen paistavaista -- kaikki\nriemastuuvat, ja riemuileevat. Niin -- mitäs siitten joutavista\nnurisemme, ja mielessämme muikistumme? Silläpä meijän ei piek iloja\npaheksia, eikä kielteä toisiltammo luonnollisia huvituksia. Näistä\novat muita monta viattomat, kuin koska ystävämme joukossa istumme\nja iloittelemme -- ei liijan paljon juomisella, eikä syömisellä --\nei tora-puheella eikä telmeämisellä, mutta kuitenkin jollon-kullon\nehkä Jumalan-ruuan kohtuullisella nauttimisella, jota vielä laulut\nlauhtuttaa, leikki-sanat lepyttää. Ja jos jokuki sana joukossa tuntuisi\nteistä vähä ramakaksi, niin ei meijän piek siitä pahastua;[8] se\nmeni kuin tulikin, korviamme sivuitten; sillä ei kaikkia karvaisia\nkorvennetak, eikä kaikkiakaan puheita puntarihin pannak. Sillä jok'ei\nsallik leikki-sanojakaan kuullaksensak, suuttuu pilkka-puheisehen\n-- hään mänköön toiseen tupaan, kussa ahkerasti aina itketään ja\nhuokataan! Siellähän kyllä veljensäk löytää, suru-suulla ja pahoilla\nmielin, vieläpä -- tora-tapainen ja kuiva-puheinen.\n\nVielä toiseksi, jos herrasväestä puhutaan, ja meijän valaistetun kansan\nseävystä, niin uskoisin vielä suuremman syyn löytyväksi näitä lauluja\njulkaisemaan. Sillä jos mielimme eistyttää suomenkielen hajoittamista\nvallasväenki kansan seävyssä, niin eipä se synnyk milloinkaan\npaljailla joutavilla loruilla, ja jaarituksilla, eli tyhjillä\nsuun-sanoilla, ell'ei meillä ouk tarjoittoo heille parempia (sekä\ntievollisempia että taijollisempia) mielen-nouteita, tahi hauskempia\najan-vietoksia. Luulisimme sentähen jotta somia ja soreita soittoja,\nsukkelia puheen-pulmia ja sanan-juohotoksia, voan liijaksikin kauniita\nkansallisia laulelmia, ja suloisia joukollisia runoilemia -- paihti\nkuvallisia näytelmiä, kunnollisia kirjoittamia, ja muita semmoisia\nmielemme huvittelemia -- olevan siihen ehkä enin tarpeellisia ja\nvaikuttavaisia.\n\nVihtoin vielä ilmoitamme syytä, minkä puolesta tässä nouvatamme Savon\nsuomea, ja käytämme tätä ennen meiltä jo harjoitettua kirjoitus-tapaa.\nSe, joka tästä tahtoo selvempätä tietoa, niin häntä osutamme _Otavan_\n1:seen Osaan.[9] Eroitus puheessamme ei ouk suuri, ell'ei sitä\nvoan suuremmaksi suurennetak; sillä ymmärrämme hyvin kyllä toinen\ntoisiammo, jos voan ymmärteä tahomme.[10] Mutta sitä vastoin luulemme\nisoksi voitoksi olevan kielemme puolesta, jos kaikkia hänen erinäisiä\npuheen-murteitansakki kirjallisesti käytetään, ja tievollisesti\nviljellään. Tätä Savon ja Karjalan suomea vielä liijaksikin, koska\nheissä on vielä säilynyt moni tapa ja taipumus kielemme käyttämisessä,\nmitkä toiset ovat jo aikojaan heittäneet; ja josta ovat muita murteita\nei ainoastaan rikkaimpia, mutta myöski, runollisuutensak suhteen,\nkauniimpia, ja monta sointuvaisempia. Paihti tätäki, niinkuin koko\nkansa tykkänänsäk keäntyisi mitättömäksi, tahi perin pois-katoisi,\nellei hänessä löytyisi tätä ihmisten erinäisyyttä, niin vaipuisi\nmyös kielestämme koko hänen henkellinen vointumisensak, ett'ei\nhänessä löyvyk tätä murteisten moninaisuutta; joka on haettavana, ja\ntavattavana, ei ainoastaan hoastaissa, suullisissa puheissa, mutta\nmyöski kirjuttaissa, kirjallisessa kielessämme. Jos olisi teillä e.m.\niso joukko lapsia, suuria ja pieniä, nuoria ja vanhoja -- tekisiköhän\nmieli kennen kasvattamaan toisia, toisten tukahuttamisella? Niin eikös\nsiitten kaikki suomalaiset sanat, niin luoteesta kuin lännestäki,\netelässä niinkuin pohjoisessaki -- kuuluk tähän yhteiseen kielehemme;\nmitäs siitten kirjoissa vihoa kannatten toisillen, kuin etten\nkuitenkaan suullisessa puheessa voik rajuuttoo heitä seuroistanne.\n\nNiinpä mänköön siis nyt nämätki laulut, keväen kerran jo tultua,\nilmoja ihoamaan, kauniita kahtoamaan! -- lentäköön ympäri moatamme,\nkaukaisempihin moan-kyliin, sekä Herrojen hovihin että talonpoikaisten\ntupihin -- vanhoja naurattamaan, nuoria huvittamaan! Laulaavathan\nmuutki linnut; kah! miksikäs en minäki laula? Lauloin nuorra oltuani,\nlauloin vanhaks' tultuani -- kielellä tällä omalla, noillen nuorillen\nRunoillen, Savon-puolen sankarillen -- laulujansak laskemahan,\nkieltänsäk kehoittamahan. Kohta en eneäk laula; laulatkoon siis toiset\nparemmat, virren-sepät viisahammat. Vienmä virttäni viluhun, panen\npahan pakkaisehen, jeähmäksi jo jeähtymähän, kiveksi koventumahan,\njohon ei puuttuisik puriat, eikä sopisi soimaajatkaan -- ei ylitek, ei\nalatek, -- eikä keskeltä ketään.\n\nHelsinkissä 9:nä Huhtikuuta 1863.\n\n\n\n\nN:o 1.[11]\n\nVaimoista ja Viinasta.\n\n\n(Fredmans Sång, N:o 7).\n\"Kärlek och Bacchus helgas vår skål.\" etc.\n\n\n    Viinaa ja Vaimoja muistetaan myö\n    Nuoret, ja vanhatki, palveloo heijät;\n    Sy'ämme ainakin toisellen lyö,\n    Ja toinenki mielytteä meijät.\n    Neitoinen nuori -- ja pullokin myös --\n    Huvittaa mieltä, ja himoittaa suuta...\n    Enkä mä ollakkaan tahtoisik muuta,\n    Kuin vaimoväin sankair, ja -- viinassa mies.\n\n\n\n\nN:o 2.[12]\n\nSoitannon vaikuttamisesta.\n\n\n(Fredmans Epistel, N:o 2.)\n\"Nå skrufva fiolen, hej spelman skynda dej!\" etc.\n\n\n    No, missäs on viuluis?\n    Niin -- jouvuppas nyt tänn'!\n    Niinpä, kultainen,\n    Jopa tiijät sen\n    Että syntyy uusi riemu -- -- --\n    Niin tuoppas nyt huiluis,\n    Ja jouvuk veikkonen!\n    Otak viuluinen,\n    Vipu joussinen,\n    Ja sukkelasti liehuk! --\n        Jos vaikia lie,\n        Niin viina-pannu kiehuu;\n        Jos lienet miesi, sie,\n        Niin reuhappas ja riehuk!\n            Olet mieskin --    (V:cello.)\n        No sempä tiesin.\n        Totta huolta siitäik piet.\n\n    Teäll', piikojen parvess',\n    Sinua tarvitaan. --\n    Niinpä kyllä voan\n    Soatat, soitollaan,\n    Tyttölöitä lepytellä;\n    Ja rakkaihen pauloiss'\n    Out aika junkkair viel'.\n    Koska kaikkou kiel',\n    Jopa muuttuu miel',\n    Jot, soatat taivutella -- -- --\n        Ja juur' äkisti\n        Käyp' silmät keännytellä --\n        Ja tytöt viimenki\n        Jo alkaa lihoitella...\n            Kuin sa kuiskaat,    (V:cello.)\n        Ja hyvin huiskaat,\n        Niin nauran kultani.\n\n    \"Ma piikoihin puutun,\n    Tok' viinaan enämmän; --\n    Niimpä kumpainen\n    Ompi mieluinen --\n    Voan rajoitanpa muuten\n    Tok' vaimoja, tuossa,\n    Ja viinaa, pullossa.\n    Yhtäpä ne soa,\n    Kukin vuoronsa.\" --\n    Niin soitteleppas vielä!\n        Kah, toi pulloispa,\n        Joka viel' seisoo siellä --\n        Sill' mie en juomasta\n        Sinua kultain kielläk.\n            \"Juuvak liijan,    (V:cello.)\n            Ja piteä piijan,\n            On jo Fredman oppina.\"\n\n\n\n\nN:o 3.[13]\n\nIloissaan, Heikkilässä.\n\n(Kuuluu hyvällen -- huilulla).\n\n(Fredmans Epistel, N:o 10).\n\"Systrar, hören min musik -- utaf flöjtravärer\". etc.\n\n\n        Siukut, kuulkaas viuluinen!\n            Huilut jopa soivat,    (Flauto.)\n            Ilon tännek toivat --  (Flauto.)\n        Kuin on mieli iloinen,\n        Huolet väistelen.\n    Sisko-kullat, kaikki nytpä riemuitkaamme!\n    Hillimätäk, hallimitak, halujamme -- --\n        Kukin mieltäns nouvatkoon --\n        Murheet paetkoon!\n\n        Puhalleppas huilullais!\n            Soitak meillen kaikki --    (Flauto.)\n            Suotuissaan on _Maikki_,    (Flauto.)\n        Rakkauspa himoillans' --\n        Tanssin hänen kans'.\n    Sinnek-tännek, silmillänsäk, iskut heittää --\n    Neätsek! kuin ne, tahtoisillaan, sattuu meitä,\n        Kuin ne toivoo, kuin ne sois'...\n        Heitäk huoleis pois!\n\n        Riemut ehkuu majassaan.\n            Huilut vihelteävät,       (Flauto.)\n            Piijat hyppäileevät...    (Flauto.)\n        Huiluis voitteisehen paan -- --\n            Soitak hyvin vaan!\n    Kappas Lempi, soitollansak, kuin hään liehuu,\n    Keikutellen, hyppäilöö, ja huiskaa, riehuu --\n        Kaikk' on liekkumaisillaan --\n            Murheet poistellaan.\n\n        Veikkoiset, viriät neän --\n            Tanssik, jo ne soittaa --    (Flauto.)\n            Halujansak koittaa...        (Flauto.)\n        Suosiolla elätään;\n            Pullo -- kultain, hään.\n    Jospa Rakkauski teijän mielet voittaa,\n    Bakkus seisoo tässä valmis jo, ja outtaa;\n        Iloisena viinassa,\n            Surua et soa!\n\n\n\n\nN:o 4.[14] Muovitsille.\n\nYötä olvelassa oltuansak.\n\n\n(Fredmans Epistel, N:o 67).\n\"Fader Movitz bror, spänn igen dina skor\". etc.\n\n\n        Kuules, _Muovits_, hoi!\n        Mitenkäs sie nyt voi'?\n    No, missäs sarveis? -- Tuossapa, toi!\n        Tartuk huiluis' kiin --\n        Soittelek -- kas' niin!\n    Mitäspä seisoot siin?\n            Kastappas, viinalla,\n                Sun sun!\n            Ja nostappas _Tiinalle_,\n                Toi puu!\n        Tapin aukaisee...\n        Olet voipa sie --\n        Ja aika uroik lie.\n\n        Miepä Eukko, mie,\n        Oiva vaimoki lie,\n    Ja riski muija -- kuuleppas sie!\n        Vaikka olenki jo\n        Iki vanha, no --\n    Niin vielä jaksannoon\n            Huiskua renkilöi-\n                hen kanss',\n            Ja kuiskua sänkylöis-\n                sä kanss'.\n        Kappas rintojain,\n        Hauvis-lihojain,\n        Ja minun pohkeitain!\n\n        Panek lakkiis noin!\n        Jopa sukkaisi toin --\n    Ja harjak kenkäis lakkamatoin!\n        Siin' on ihra ja voi,\n        Tuossa rasissa -- toi,\n    Niin hivutappas, hoi!\n            Eläppäs laskuja-\n                ni koa --\n            Ja seisoppas astioi-\n                hen ta'a!\n        Kappas niin! -- no, no...\n        Nyt out valmis jo --\n        Tott' halailet mun-ko?\n\n        Tartuk sarveis kiin -- -- --\n        Ovi aukk'! -- kass niin!\n    Ja soitappas nyt piijoillenkiin --\n        Tuoss' on nuoripa nais',\n        Soitak sarvellais,\n    Ja panek parastais!\n            Nähhen, sen koitella\n                hala'at;\n            Ja poskessa moitella\n                jo soat.\n        Yähäik tuosta vaan --\n        Ei sen armostaan-\n        pa paljon olekkaan.\n\n        Voi noit' kukkia!\n        Silkki-sukkaisia,\n    Ja uusii muna-lukkoisia -- - --\n        Väisteleppäs, nyt sie,\n        Tuollen, kuikallen, tie!\n    Joka niin koree lie.\n            Viinoo, jos latelet,\n                Niin jois;\n            Ja kaikkipa katehet\n                Nyt pois!\n        Mänkeä helvettiin -- -- --\n        Katos tuotakiin,\n        Kuin tuossa sukelsiin.\n\n        \"Miepä tanssistaan,\n        Vähä piijoistakaan --\n    Jo itek piru on puvussaan!\n        Musta-kynsillään --\n        Siinä seisoo hään!\n    Jopa tuon häjyn neän. --\n            Kuitenk', niin huitissa-\n                pa voan,\n            Mä myöhäänki tyttölöi-\n                tä soan.\n        Hyväst' nyt! -- mään pois;\n        Yöksi, jos ma sois'\n        Niin mullaik tyttö ois'.\"\n\n\n\n\nN:o 5.[15]\n\nAskölsestä tanssista, Ukkolassa.\n\n\n(Fredmans Epistel, N:o 63).\n\"Movitz, i afton står baln, hemma hos Mollberg, korpraln\". etc.\n\n\n    Kohtapa, _Muovits_, myö soa    (Corno.)\n    Tanssia _Poavolassa_!          (Corno.)\n    Siinä, jossa paistaa,\n    Ja kyntillät ne loistaa --\n    Niin siinä tanssitaan.         (Fin.)\n    Puhallak torvellais', mies!    (Corno.)\n    Vartiat mänköhön tieh'ns --    (Corno.)\n    Huolinkos ma noita? --\n    Jo kuules -- rumpail soittaa,\n    Ja kellotkin jo lyö. --\n        Jo on puoli yö,\n    Ja kuu valonsak näytteä;\n    Kohta matkans' käytteä --\n    Tähet taivaan täytteä.         (D.C.)\n\n    Kaikkupa! ... kuulitkos sen?   (Corno.)\n    Keännäppäs torveisi tänn'!     (Corno.)\n    Soitappas nyt tuota,\n    Jotapa koitit, suotta;\n    Vaikk' eipä käynytkään.        (Fin.)\n    Ullapa! akkunassaan --         (Corno.)\n    Sirkkuni tervehteä soan...     (Corno.)\n    \"Laskeppas nyt meitä\n    Sisään! -- Tuo kuin väitteä,\n    Ja uhkaapi, ja lyö --\n        Etkös laskek? Myö\n    Tulla kyllä rohkii...\n    Lyöppäs! Josko tohtii --\n    Lasken korvais kohti.\"          (D.C.)\n\n    \"Kiitosta, siskoni, suo'!       (Corno.)\n    Vaivaiset, loiset, ja -- nuo... (Corno.)\n    Neätten, korvettavat,\n    Ett' jollapa on tavat,\n    Se peäsöö aina tuoh'n.          (Fin.)\n    Muistikseis, Muorisein! vain -- (Corno.)\n    Hyvänpä ryypynki sain.          (Corno.)\n    Hurraapa! Ma soitan,\n    Ja parhastain jo koitan,\n    Ja tanssin kaiken yön.\n    Laulan, leikin lyön, --\n    Ja, soatuain mun tyttö,\n    Rakkauski syttyy --\n    Kass' tuo viina-pytty!\"         (D.C.)\n\n    Häpiäk _Muovitspa_, hoi!        (Corno.)\n    Kumarrak _Kaisallen_ toi! --    (Corno.)\n    Häänpä lupais tuuvak\n    Viinoo, meillen juuvak\n    Niin paljon kuin myö voi.       (Fin.)\n    Herkut, ja piirakat, Työ --     (Corno.)\n    Porsaina, suussanne, syö.       (Corno.)\n    Muori nauraa suotta --\n    Ja moar'pa paistin tuottaa\n    Ja pullostaan jo juo...\n        Kass' tuo nainen -- tuo,\n    Joka hippeet maistaa,\n    Kuin sen noamat paistaa,\n    Kappas minkälaista!             (D.C.)\n\n    Soitappas sarveisi! -- Soas!    (Corno.)\n    Seppä jo tanssiipi taas --      (Corno.)\n    Kauheesti jo karkaa,\n    Voi tuo ukko parka, --\n    Ei hullumpaa ouk moass'!        (Fin.)\n    Västinsäk auk' kaikkin öin,     (Corno.)\n    Paitaki, pesämätöin,            (Corno.)\n    Retkaleissa riehuu,\n    Kuin hään niin liukkaast liehuu\n    Viinan tiloissa.\n        Juominkissapa\n    Tuo vielä, vanha, voittaa --\n    Näyttäin aina noita\n    Puna-poskiloitaan.              (D.C.)\n\n\n\n\nN:o 6.[16]\n\nMuovits soitteloopi Jaakkolassa.\n\n(Fredmans Epistel, N:o 51).\n\"Movitz blåste en konsert på Tre Byttor en afton se'n balen\nvar slutad\". etc.\n\n\n        _Muovits_ soitti pillihin,\n    Kuin oil tanssi jo loppunut -- iloa-roatais;\n        Eänet valuivatten niin\n    Niinkuin papuja pa'assa poahtais.\n        Ensin _Poavo_ pakisi,\n    Siitten lauloipa _Ullakin_ viis' sipaletta. --\n        Sujuivatten myöski siin'\n    Kahet huilut ja kolm' kanteletta.\n            Kuulkas, _Muovits_, hoi!     (Clarin.)\n            Kantelek jo soi --           (Clarin.)\n    Niinpä, lystiksemme, teäll' --\n    Piemme tyttöjä polvimme peäll'.\n\n        _Muikkuin_ istui rahillaan,\n    Siinä soihaisi sormillaan, somasti soitti:\n        Isolla violillaan\n    Hyvin hyrrytti, konstinsak koitti.\n        Oikeen! Lempo, kappas toi!\n    Miten karkais, ja lempeest' toas lepytti kielet. --\n        Hurraa! Hurraa -- juokas hoi!\n    Niimpä hyppeä, ja tanssikaa, miehet -- --\n            Soitak, Muovita, voan!       (Clarin.)\n            Hyväst', oitistaan --        (Clarin.)\n    Paneppas nyt parastaan,\n    Ja olek, riemullais, hauskaksi voan!\n\n        _Muovits_ seisoi tuskissaan,\n    Kannatt' tahtia; kiljais, ja sanaksi saiki:\n        \"Soitappas nyt Runoja --\n    Ruvetaanpas nyt Runoillen kaikki!\"\n        Tuokaas viinoapa tänn',\n    Tuokee olttakin, kannua -- jos tuota saisit!\n        Siukut, kuulkaas viuluinen --\n    Ruvek polskaan, ja laulatkee naiset!\n            Soitak _Muovits_ voaan --    (Clarin.)\n            Panek parastaan! --          (Clarin.)\n    Oisko kuka luullut sen,\n    Jotta jouvuitit iloksi tänn'?\n\n        _Ulla_ laulelipa myös,\n    Povi painui, ja paisui, ja -- kohotti huivin;\n        _Vilhuin_, jok' oil huilu-mies,\n    Hiljain nauratti lymyssä luimin.\n        _Pöyhöin_ nurkassapa joi,\n    Jossa jännitti jousensak, minkä hään voisi.\n        _Ullan_ näki -- huusi hoi!\n    Hyppäis helmaansak. Halainut oisi...\n            \"Poisi, huiskamast'!        (Clarin.)\n            Mitäs joutavast'?\"          (Clarin.)\n    Soittappas nyt meillen viel'!\n    Tekis' vieläkin kuulla mun miel'. --\n\n        _Vilhuin_ näytti varsin niin\n    Niinkuin seinillen maalattu paimenpa parka.\n        Joka sarvessaan on kiin',\n    Ja ompi kainu, ja ujo, ja arka.\n        Hattu oli kallellaan,\n    Musta liivi oil auki, ja mahallaan vierui;\n        Kuin hään soitti huilullaan\n    Heilutt' peätä, ja helmat ne liehui.\n            Kuules soittojaan!          (Clarin.)\n            Ruvek uuestaan!             (Clarin.)\n    Kaikki laulatkaapas, hei --\n    Niimpä vietämme juhlamme näin.\n\n        Myrskyt riehuu ilmassaan,\n    Yö jo sammutti silmänsäk, maitamme peitti,\n        _Ahtipa_ jo, alloistaan,\n    Ylös tuimia tursaita heitti.\n        Voi, kuin sujuva on kiel',\n    Koska kantelek, soitollaan, lepyttää mielen;\n        Laulak, veikkonenpa, viel'\n    Jotaik lystiä, kullakin miehen!\n            Soitak toivellais,          (Clarin.)\n            Jotta kuulla sais!          (Clarin.)\n    Muistiksemme juomme viel',\n    Kauvan kaikkukoon kanteleen kiel'!\n\n\n\n\nN:o 7.[17]\n\nMuovits-poloisen päivittelemistä.\n\n\n(Fredmans Epistel, N:o 44).\n\"Movitz helt allena på Tre Byttor satt en gång\". etc.\n\n\n        Muovita, yksin, soitti\n        _Rouvissapa_ istuissaan,\n        Konstiansak koitti\n        Kanteleella voan --         (Fin.)\n        Sormet kopeloitti,\n        Kielet kiljui kourissaan;\n        Kaikkipa hään voitti\n        Soittelmisillaan.\n    Kanteil oli varsinkiin\n    Kullasta, Kuvattu niin\n    Kaunis, jotta, toisten kohti,\n            Hohti\n    Niinkuin päivä paistais siin'.   (D.C.)\n\n        Kanteleenpa eäni\n        Ihastutti mieleni;\n        Pehmälöitti peäni,\n        Mun syäntäni.                (Fin.)\n        Väinämöinen, häänni\n        Ihmitteli soittoisi,\n        Niinpä mielestäni\n        Kiitti voittoisi.\n    Muovita soitti aina voan --\n    Paiskaisi parhaimmiaan;\n    Voitti sillä kaikki mielet --\n            Kielet\n    Soatti kaikki sointumaan.       (D.C.)\n\n        Muovits, itku-silmin.\n        Makais äimäyksissään;\n        Soatanko ma ilmin\n        Pakko-päiviään?             (Fin.)\n        Pitkin viina-pilviin\n        Lähek muka hiihtämään,\n        Kuin määt rakkahillen --\n        Heitä mieltymään?\n    Juok ei enemp' kuin sa voit! --\n    Muistak mitä voatii noi,\n    Kussa kultainen jo uottaa\n            Tuota,\n    Mitä toivoo sulta, hoi!         (D.C.)\n\n        Muovits -- teki' mieli\n        Juosta naisten poluillen.\n        Tapaisipa, tiellä,\n        Lesken tointuneen...        (Fin.)\n        Ähmäröissään, siellä,\n        Vietti Muovits päiviään;\n        Kaiken yötä, vielä,\n        Tohmeroitti hään.\n    Kuin hään rupeis arvollaan\n    Kultansak rakastamaan,\n    Niinpä kyhnistyiki ukko,\n            Nukkui --\n    Niinkuin juoppo, juotuaan.      (D.C.)\n\n        Jospa soisit kuulla,\n        Veikko, kuka oli tuo --\n        Niin oil vaimo _Uulla_-\n        Vainajanpa. Juo!            (Fin.)\n        Siviä oil muulla,\n        Mutta kiivas sulhon luo;\n        Pieksi häntä puulla,\n        Kuin kuhnusti nuon.\n    Toista, parempaa, hään sois;\n    Muovitskin hään ajoi pois --\n    Sentähek, ikänsäk pitkin,\n            Itkin,\n    Muovita mieltyi soitannoiss'.   (D.C.)\n\n\n\n\nN:o 8.[18]\n\nAla-kylän tanssista.\n\n\n(Fredmans Epistel, N:o 9).\n\"Käraste Bröder, Systrar och Vänner, se fader Berg\", etc.\n\n\n    Kuulkaapas veikot, vaimot ja miehet --\n    Kappas kuin _Kuikas_ kiskoopi kielet\n    Viulunsak jo peällä,\n    Ja joussehen tarttuu kiin;\n    Silmänsäk puhki, kyyryssä kylki --\n    Kass' kuin tuo koira tappihin sylki...\n    Olttapa löytyy teällä --\n    Nyt soitteloo niinkuin mies. -- --\n            Kiulunsak koataa,         (V:cello.)\n            Viulunsak roataa --       (V:cello.)\n            -- -- -- -- --            (V:cello.)\n    Niimpä hään koittaa; soittaapi myös.\n    Niin, veli-kullat, tanssitkaa työ!\n    Hanssikat peällä, hattu ja vyö. --\n            Kahoppas tuo _Tiina_!\n            Punainen es-liina --\n            Sukat, juovikkaiset, hyö.\n\n    Kappas kuin _Poavo_ suuhunsak mättää --\n    Hampaissaan piippu -- viinoo, kuin vettä,\n    Juopiki niin kuin härkä;\n    Jo huojuupi jaloillaan!\n    Sininen takki, sarkaiset housut --\n    Äläppäs koavuk! -- Kuuleppas, nousek!\n    Nokkansak ompi märkä,\n    Ja poskensak pulloillaan. --\n            Nuottia kahtoo,           (V:cello.)\n            Juontia tahtoo --         (V:cello.)\n            -- -- -- -- --            (V:cello.)\n    Piippunsak täyttää ... näyttääpi voan.\n    Siskotpa, kullat, ainakin työ\n    Tanssitten polskaa -- hyppeämme myö,\n            Jotta kyllä piisaa --\n            Selkäis suorra, _Liisa_!\n            Kaulais, keno, kaiken yö.\n\n    Voi! kuka, tuolla, paitasillansak --\n    Homeiset housut, soappaihen kanssa,\n    Tanssiipi oven suussa?\n    Kass' tuo, joll' on lakki peäss!...\n    Saakeli soikoon -- lankat ja loimet!\n    Paikattu paita, parsitut ponnet --\n    Juokaapas nytki tuosta!\n    Sill' kalja on halpa, neäts'. --\n            Pullosta vuotaa...        (V:cello.)\n            Kallista tuota!           (V:cello.)\n            -- -- -- -- --            (V:cello.)\n    Kauniisti paistaa! ... maistaapi myös --\n    Sirkkuiset, kullat -- rinkikin kiin!\n    Hyppeä, ja tanssii -- reuhatkaa niin\n            Jotta luonto luopuu --\n            Soittomies jo juopuu,\n            Koatuu kohta polvihin.\n\n    Tyttöpä, kulta, heilutak hameis!\n    Tanssik, ja laulak, soittelessamme --\n    Annappas ukon soahak\n    Nyt pötköä hampaisiin...\n    Kuuleppas, ukko! Tunnet sa tuota?\n    Tuo kuin on paksu, levee kuin nuotta?\n    \"Laijoiltaan toiko loaja?\n    Muor' _Maijapa_ ompa niin!\"\n            Suutuksissansak,          (V:cello.)\n            Muutuksissansak....       (V:cello.)\n            -- -- -- -- --            (V:cello.)\n    Kuuluu sen kieli... Mielikin myös.\n    Veikkoiset, kullat, riemuitkaa voan!\n    Tanssihin kyllä tyttöjä soan --\n            Tässä viinat kiehuu,\n            Rakkauski liehuu,\n            Täss' on kaikin parasta.\n\n\n\n\nN:o 9.[19]\n\nMähösen tanssi.\n\n\n(Fredmans Epistel, N:o 13).\n\"Nå, ä nu alla församlade här?\" etc.\n\n\n    Tokkopa kaikki jo ko'ossa lie?\n    _Myllärin Matti_, ja _Hotakka_ -- sie?\n    _Junttilan Jussi_? -- \"Jo tealläpä mie\"!\n            Kaikki ko'ossa lie. --\n    Renkit ne huiskaavat hevoisillaan...\n    Nyt tuloo vaunut, ja rattahat, voan --\n    Vieraat tänn' tuppailee parahaillaan!\n            Jo kohta tanssitaan.\n        Ouvot, ja tuttavaiset --\n        Miehet, kuin nuokin naiset --\n            Kaikki jo on teäll'.      (Corno.)\n        Vanha _Vauhkoin_, vaimoneen,\n        _Mähöinenki_, miekkoinensak,\n        _Loatikkainen_, lapsineen,\n            _Joutsa_, joukkonensak.\n\n    Tuossapa tuokin on ... tervek mies!\n    _Laurilan_ Isäntä, poikansak myös --\n    _Eskolan_: Emäntä, silkissä e'ess'\n            Takana nauhoiss' ja vyöss'. --\n    Tuossaik on _Muovits_! -- kah, terveppäs mies!\n    Missäs oot ollutki?... Lempopa ties'!\n    Paitais on palava, hiukseis on hiess' --\n            Niinpä-tervek mies!\n    Karhun on rukkaiset kätessä -- neäts'!\n    Ilveksen-nahkainen lakkikin peäss';\n    Veihti on vyöllänsäk, ruoska on käess' --\n            Ja rukkaisetpa, neäts'!\n        Neitoiset -- kappas noita!\n        Kuules, jo sarvet soittaa...\n            _Tiina_, vaimoväest',      (Corno.)\n        Hyvin huonosti hään voi --\n        Jokos keännyit tautiin, _Tiina_?\n        Poveis auki! -- tuokaas, hoi --\n            Vähä saksan viinaa!\n        _Laurilan_ Isäntä -- ryypätään pois?\n        Rakkauen ruusut, ne viinoa sois --\n        Suupa jo peätyypi nauruullen; ois\n            Valmis -- kuinpa tois.\n\n    No, _Eerik Porkka_, paak lakkisi peä'äs!\n    Eläs sie seisok -- kuin pahassa hä'äss' --\n    Läheppäs sisään, ja vaimoinki väess'\n            Panek lakkiis peä'äs!\n    Kintahat käteisi ... hyppeäpäs mies!\n    Kätteräks' tuletki, ehkäpä ties?\n    _Mähöisen_ miekkoinen seisoopi e'ss';\n            Niin hyppeäppäs nyt mies!\n        Mieltyypi hyvä suopa -- -- --\n        Ukko on -- aika juopa.\n            Jo on viereheis!           (Corno.)\n        Keikuttelek häntä voan --\n        Miehuuttaisi, tuollen, näytäk;\n        _Ukko Mähöinen_ ei soak\n            Nähä miten käyttäit.\n    Puhallak sarvellais, puhallak sie!\n    _Erkko_ ei väliä, mistäkään pie --\n    Kätensäk hiljalleen helmoillen vie...\n            Ukko ... missä lie?\n\n    Kuuleppas, _Mähöinen_! kuuleppas hoi!\n    Mitäs sä äkkäät, ja voihkaat, ja voi'?\n    Tässäpä pulloisi ... lakkiis on toi --\n            Ryypätäänpäs, hoi!\n    Eläs sä, veikkonen, joutavia!\n    Tanssissa toistapa luulla et soa --\n    Kaikkipa tässä on kannuksissaan...\n            Niin juuvaanpas nyt voan!\n        Kaikki täss' käypi laillen --\n        Soaha, ja olla vaillen...\n            \"Tok' -- ei kuitenkaan\"!      (Cornu.)\n        Paipatatkos tuosta viel'?\n        Lyöppäs, häntä, suuta vasten! --\n        _Mähöisenpä_ teköö miel'\n            -- Riitaan, vaimon lasten.\n    _Eerikki Porkka_, no -- jokos sa sait?\n    _Laurila, Hotakka_! -- mitäs te hait?\n    _Myllärin Mattikin_ -- oleppas vait!\n            Kaikk' on kuitti, paitt'...\n\n    Missäs on viinais? Jo kellot ne lyö --\n    Vartiat huutaavat: \"puoless' on yö\"!\n    Seälisin tytöt -- jo uottaavat hyö...\n            Jopa kellot lyö.\n    Tähet ne kiilteli, ja sammuuvat pois --\n    Pilvessä yö, jott' ei nähhäkkään vois',\n    Kohta jo mieltyisin ... eikös täss' ois'-\n            ki Tyttö, joka sois'?\n        Vaimot, ja miehet, halaa --\n        Minunki mielein palaa...\n            Jospa piijan tois!      (Corno.)\n        Olen valmis!... jokos myö?...\n        Rakkauski mielein voittaa --\n        Veikot, tanssitkeepas työ!\n            Annas sarven soittaa!\n    _Mähöinpä_, veikkonen -- mitäs sä teäll'?\n    Otappas ryyppysi, pureppas peäll'! --\n    Olet kuin susipa liukkaalla jeäll'. --\n            Kiitos vaimoväell'!\n\n\n\n\nN:o 10.[20]\n\nYlä-kylän tanssi.\n\n\n(Fredmans Epistel, N:o tl).\n\"Hej, sade Fredman, hvar gång han hörde valdthornet börja skråla\". etc.\n\n\n    Hei! sanoi _Fredman_, koska hään kuuli -- sarvi jopa soittaa --\n                    Iloitkoon voan!      (Corno.)\n    Moailma ei ouk niin kuin ne häntä -- hulluksipa moittaa,\n                    Murheisissaan.       (Corno.)\n            Halata kyllä soan -- --\n            Rakkauski kaikki voittaa.\n            Viina ja oltta teköö mun miel',\n                    Ja siihen jotaik viel'.\n\n    Kuulkaapas siskot, mieleni vietot -- teitäpä juuri kiitän!\n                    Jopa ma neän         (Corno.)\n    Pullot ja pillit, huilut ja viulut; -- tunnettenko niitä?\n                    Piikoihon eän' --    (Corno.)\n            Toi mieski yhtenään\n            Toruu tässä. -- Mänek hiiteen!\n            Tuo, sini-silmä, sai jopa vaan\n                    Roima-housuillaan.\n\n    Mitäs te, Tytöt, seisootten siinä? -- tarkistellen tuota --\n                    Tanssitkaa, hoi!     (Corno.)\n    Soittakaa veikot, hyppäkee pojat! -- Piijat jopa uottaa;\n                    Soitappas noin!      (Corno.)\n            Minäkin hyppeä voin --\n            _Anna-Stiina_ -- katos suotta!\n            Helmukset yllä, huivikin pois --\n                    Jospa viinoo ois.\n\n    Annappas ukon viinoa soaha, niin hään oisi noria --\n                    Tanssitaan myö;      (Corno.)\n    Siniset housut, harmaja takki -- voi, kuin olet koria!\n                    Vaskinen vyöt --     (Corno.)\n            Täss' syntyy uusi työ --\n            Minäkin on piikoin orja...\n            Pistäppäs lasiis noukkaisi peäll'!\n                    Jo tanssi alkaa teäll'.\n\n    Veikot, ja siukut, reuhatkaa voan! -- Siit' emme ouk millään --\n                    _Liisapa_, neäts'!   (Corno.)\n    Punainen hamek, sininen liivi -- sormuski on sillä,\n                    Palmikko peäss' --   (Corno.)\n            Nauruuksi tässä väess'...\n            Veikot -- olkoon siitten sillään!\n            Jopa ma neän nyt tuossaik mun nais' --\n                    Tervek tultuais!\n\n    Tuossapa tuloo _Ulla_, mun neitti -- kaikkipa poisi tieltäis!\n                    Kohtapa soan --      (Cornu.)\n    Aukaisek ovi, laskeppas sisään -- hiipaisooko mieltäis!\n                    Koskeppas vaan --    (Corno.)\n            Nyt tahon oitistaan -- -- --\n            Eläk, kultainen, mun kielläk;\n            Niin veli-kullat -- tanssikkaa työ!\n                    Myö ollaan kahen, myö.\n\n\n\n\nN:o 11.[21]\n\nUlla Urpilainen tanssii Juusolassa.\n\n\n(Fredmans Epistel, N:o 3).\n\"Fader Berg i hornet stöter, Si hur lilla nymfen söter!\" etc.\n\n\n            Somastipa _Sorsa_ soittaa --    (Corno.)\n    Neittoisetki -- kappas noita!\n    Pyöriivät meijän e'ess'.\n            _Veijalainen_, neätkös veikko,  (Corno.)\n    Kuinka _Kähköinen_ jo keikkuu?\n            Hyppiipi niinkuin mies.\n    Hurraa! jo _Ulla_ tanssaa --\n    Loistellen sormuksillansa,\n    Höyhineen, ja helmein kanssa --\n                Seäriään :,:\n            Jo heittelööpi hään!\n\n            Tanssissa on aina noita         (Corno.)\n    Piikoja, ja pulloloita --\n    Haukaisek tuo, ja juo!\n            Kass' kuin käsiänsäk heittää -- (Corno.)\n    Sukkiansak -- katos näitä!\n            Hameensak -- kappas tuo!\n    Hurraat jo _Ulla_ pöyhtyy,\n    Aaltoileepi mitkä löytyy...\n    _Ukko Husso_, ja mun täytyy\n                Naurattaa :,:\n            Niin soitak, veikko, voan!\n\n            Soitak, kultainen, kuin taijat;    (Corno.)\n    Tanssik _Kaissukat_, ja _Maijat_ --\n    Herrat jo tuloo tänn'.\n            Sota-herrat, joill' on miekat,     (Corno.)\n    Viiksi-huulet, parta-niekat --\n            Riskisti! Kuulet sen.\n    _Ullaa_ jo naurattaapi!\n    _Jussi_ korviansak roapii,\n    _Paris_ tuon _Heleenan_ soapi...\n                Vallassaan :,:\n            Niin soitak hyväst' voan!\n\n            Miehet miehuuvat ja riehuu,       (Corno.)\n    Neijot ympärillä liehuu --\n    Huiskaavat joutessaan.\n            _Ulla_, kultain, olet vilpas,     (Corno.)\n    Aivan tulinen ja hilpas --\n            Aina out valmis voan.\n    _Ulla_ jo laulaa koittaa,\n    Rakkaus minutki voittaa,\n    Korvani hullusti soittaa. --\n                Viinoissaan'\n            Jo jouvun tuonelaan.\n\n\n\n\nN:o 12.[22]\n\nOlvelassa.\n\n\n(Fredmans Sång, N:o 13).\n\"Lokatten, lokatten! min frände, gutår! der finnas fioler\" etc.\n\n\n    Toipa nyt oikeen oli minusta kumma; illalla istuimme\n    ja juttelimme raha-laitosten nykyisestä tilasta, raha-arvon\n    tasoitettua hintansak mukaan. Niin joku peättelöitti sinun\n    olevan Pankkina, asetettu Roastuan rappailla; minäpä\n    kiipäisen ylös luokseisi, lupaa kerran siihen soatuani.\n    Hyvällä uskalluksella annan sullen ihteni vakuutokseksi;\n    siepä tahot, voan en taijak; mie taitaisin, voan et tahokkaan;\n    sysäisitkös minua, soamattomuutestani, alas rappujaisi myöten,\n    kapakallen, -- portaisillen pyöryvillen?\n\n        Kapakka! kapakkapa! kultainen, hoi --\n        Siin' laulaavat neijot, ja viulut ne soi;\n        Siell' nurkissa, sänkyissä, sopeissa -- noi-\n        pa hameet mun rakkaaksi soattaa jo voi.\n\n        Mitäspä mä voitost' ja hyövystä soan? --\n        Kuin laskuin, ja taskuin, on voimassaan voan;\n        En pankista pahasta huolikkahan;\n        Kuin oltta voan löytyypi kapakoissan.\n\n    Mutta Turkin moa? Voan kahoppaa Spania, Italianmoa,\n    Hollandi: tokkohan heijän hallitus-menot -- niinkuin\n    peättettiin rauhan-teossa Aachenissa, Westphalissa,\n    ja Tridentinumin peätöksen jälkeen -- heijän\n    raha-markkinansak ja sala-oikeutensak jeävät\n    seisallaan?\n\n        Jos annat mull' viinoo ja tupakkaa, niin\n        Heit' kalliimmaks' kahon kuin valtikkaakiin;\n        Nuo piiput, ja pullot, kuin löytyyvät siin' --\n        Ma hohtavaa kultoa paremmaks' piin.\n\n        Mä tyhjennän laskuin, ja virttäni veän --\n        Oltt'-tynnyrii paremp' kuin hallita pi'än.\n        Jos kävis mun katein, niin valtias -- hään\n        Sais olvessa uijakki ikähäkseen.\n\n\n\n\nN;o 13.[23]\n\nKapakkahan tultuansak.\n\n\n(Fredmans Sång, N:o 15).\n\"Kom sköna källar-flickor! i hurtigt språng, i tripp oeh traf.\" etc.\n\n\n    Niin joutukaapa neijot,\n    Ja tapit kaikki aukaisek!\n    Ja juoksuttakaa heijät --\n    Hyppeäpäs, laukaisek!\n        Sill' janottaa\n        Minua,\n        Ainapa --\n    Tuokeepas nyt viinaa voan!\n\n    Niin iloinen tuo oisik,\n    Jos saisin juuvak innolla;\n    Jos koht' en seista voisik,\n    Niin koa'n sun rinnalla.\n        Niin empähän\n        Eneän\n        Nytkään neäk\n    Aprikoija mihin mään.\n\n    En maltak ilman olla,\n    Ei vaikka mikään olisik;\n    Jos en soak juuva jolloin,\n    Niin kohta kuolisin.\n        Sill' uskon sen,\n        Kultainen,\n        Kulkuinen\n    Voatii jotaik välisten.\n\n    Niin juokaatte siis veikot,\n    Kah, veli-kullat, koittakaa!\n    Työ ootten varsin heikot --\n    Niin juo, ja soittakaa!\n        Pullotpa, nuo\n        Riemun tuo --\n        Pöyvän luo,\n    Kuin voan ahkerasti juo.\n\n    Iloisat meijän mielet,\n    Kuin olvelassa tarjoitaan;\n    Sill' juokaapas siitt' miehet!\n    Kylläkin tarvitaan. -- --\n        Ei riita soa,\n        Siaakaan\n        Juokossa,\n    Kuin on jotaik laskussa.\n\n    Jo taivaan tähet kiilteä,\n    Ja usmat, yöllä, nousoo -- hoi!\n    En jaksak lukee niitä,\n    En neäk, enk' eneän voi -- -- --\n        Ukotpa voan!\n        Toisinaan\n        Niinpä soan\n    Moata, miten sopikaan.\n\n    Jo koavun, mihin mänen --\n    Voi, veli-kullat, juokkaha!\n    Soas täst'! ehk'emme eneän\n    Tavatak toisia. --\n        Nyt oummo myö,\n        Kaiken yö\n        Juonut. Työ\n    Aikoin soaneet oivan työn.\n\n\n\n\nN:o 14.[24]\n\nKaisasta.\n\n\n(Fredmans Epistel, N:o 1).\n\"Gutår! båd natt och dag! fly vällust nytt behag!\" etc.\n\n\n    Tottapa toella! eipä tässä juok yksikään. Juokaatte,\n    veli-kullat, juokaatte! -- Kahtelkaapas lasiloihin,\n    pöyvillänsäk, juottiloissa! -- Kurkistelkaa tuoppiloihin,\n    hyllylöillänsäk, koappiloissaan! -- Hoksakaatte mitenkä tuo\n    hohtavainen tina-tuoppi, _Kaisan_ käessä, ikeän kuin lausuupi\n    teillen: \"_voi, herin herttaiseni, kasteleppas suutais_\"!\n    Ilo-silmät sirkkuiseni! leikki-päiset veikkaiseni! Tiijättenkö\n    työ, mitenkä tuo minusta näytteä? Niinpä se tuntuu minusta,\n    kuin eipä yksikään toimeen tulisi, ennen kuin tässä sarikat\n    soahaan. Kukali? Mikäli? -- Soas täst'! saparo-matti.\n\n            Junvaanpa ainiaan!\n            Viinasta voiman soan --\n            Kastapas suuta!\n            Tuoppas tänn' muutaa -- --\n                -- Sukkelasti voan!\n                Niin juuvaan ainiaan.\n        Kahoppas toi meijän _Kaissa_!\n        Kuin sen pullot kauniist' paistaa --\n        Tuoppas tännek pullon' :,: -- maista!\n        Maistak hänen juomiaan!\n\n\n40\n\n    Minunpa tuo tuloo tuoppia tyhjentämään, sinun on asia\n    häntä jälleen täyteeksi soaha; ja työ, veli-kullat, teijän\n    tuloo pitämän oluesta huolta, ett'ei meillen tulek\n    juomisesta puutos. Sillä jos meiltä viina puuttuu, eli jos\n    on olutta vaella, niin meistä myöski mieli puuttuu. Niinpä\n    siitten mielistykäämme! Montako meitä ollaan? Joukkopa; sillä\n    olemme monta. Muistikseisi, _Poavo Pajuinen_! -- Hei,\n    _Mikko Mulikka_! -- Palveliaisi, _Juhoi Jukarainen_! Tokkos\n    juot, _Eerikki Eroinen_? -- Kunniakseisi, _Matti Mahtavainen_!\n    -- Ja sie _Heikki Heiskainen_, joka makoot pöyvän alla!\n    Soas täst'! -- Äläk astuk luontokappaleella! Vinkutak\n    viulullaisi! rumputak rumpullaisi! piek tuopista kiini!\n\n            Juuvaanpa miten voi --\n            Murhein on pitkä, hoi!\n            Pitkä on lasku,\n            Tyhjä on tasku -- -- --\n                Ryypätäänpäs toi!\n                Niin juuvaan miten voi.\n        Kaissa hakeepi jo oltta!\n        Mielein palaa, syäin polttaa -- --\n        Kuin ei kuka vienek :,: -- jolta\n        En soak mavun muistaakaan.\n\n\n\n\nN:o 15.[25]\n\nPullonsak nähtyänsä, eli Puhek Puttelistaan.\n\n\n(Fredmans Sång, N:o 61).\n\"Si god dag! min vän min frände! se buteljen menar jag!\" etc.\n\n\n    Hyveä päiveä, kultueini!\n    Kappas laskuin! juomiais --\n    Sepä paras ystäväini,\n    Tervek tänne tultuais!\n            Soas täst :,:\n        Tervek tultuais! :,:\n\n    Miten voit nyt, Herttaseini?\n    Olet aina iloissaan --\n    Heitetäänpäs nyt puheini,\n    Annetaanpas suuta voan!\n            Soas täst! :,:\n        Annak suuta voan! :,:\n\n    Mistäs tulet, veikkoseini,\n    Saksasta, vai Ruomista?\n    Outkos Mosel, vainko Reini? --\n    Yhtäkaikk' -- kuin voan ma soan.\n            Soas täst! :,:\n        Kuinpa vaan ma soan. :,:\n\n    Kauvan, vanha tuttavani,\n    Outti kulkkuin sinua;\n    Läheppäs nytkin mahaani!\n    Eläk koskaan palajak. --\n            Soas täst'! :,:\n        Eläk palajak. :,:\n\n    No, niin juokaa! Miesten luonneet\n    Teissä löytyy. Tulkeepi!\n    Kulkut olkoonpa ne juoneet,\n    Josta viina kulkeepi.\n            Soas täst'! :,:\n        Josta kulkeepi. :,:\n\n    Kostelen mahaa, ja suutaa --\n    Kiitän sua, kultani!\n    Voan en jaksak eneän muuta,\n    Enkä löyväk pullooni.\n            Soas täst'! :,:\n        Löysin pulloni! :,:\n\n    Tuokaas, pojat, Pappi tänne!\n    Jälki-seätökseni tien:\n    \"Mitä jälellä oil ennen,\n    Sitä juonki nytpä mie\".\n            Soas täst'! :,:\n        Sitä juonki mie. :,:\n\n\n\n\nN:o 16.[26]\n\nViinan soarna.\n\n\nKirjoitettu ystävillensäk Sortavalassa,\n\n\n(Fredmans Epistel, N:o 5).\n\"Kära Bröder, så låtom oss supa i fred.\" etc.\n\n\n    Niimpä kuulkaasta, veikkoiset, juokaatte voan!\n    Jo moailma paisuupi turhuuessaan. --\n            Myöpä koittaa\n            Tuon voittaa -- -- --\n                Haistak!\n                Maistak!\n            Viinoa keittäkee varoistahan'!\n    Aunukselaisetpa miehiä hyö!\n    Juovat kuin soavat. -- Niin tiemmeki myö.\n            Joutuuvat väissä-\n            ki päissä';\n                Ne huiskaa.\n                Ja kuiskaa,\n            Nyt pullonsak kanssa, kuin työ.\n\n    Niimpä koatakaa kannuhun! kansi paak kiin --\n    Riemuitkaa rauhassa, juokaa -- kass' niin!\n            Eikös kieli\n            Tiek mieli?\n                Haistak!\n                Maistak!\n            Itekki Bakkus jo seisoopi siin. --\n    Viinanki puoltajat soarnaavat. -- Nuo\n    Lakinsak julistaa. Kannustaan juo.\n            Riehuuvat, reuhaa --\n            Ja peuhaa...\n                Ne poatuu,\n                Ja koatuu\n            Kuin säkkiä, pyllyllään, myllärin luo.\n\n    Niinpä kulkekaa hiljalleen laskujen päin!\n    Ja takaisin käykehe selvyyteen, näin --\n            Eläs sie, veikko,\n            Ouk heikko --\n                Haistak!\n                Maistak!\n            Bakkuksen tarhassa seisoskelein,\n    Juoppas siis, kultainen, kulkuis sen suop!\n    Turusta kauppiaat viinoo tänn' tuop --\n            Saavat tänn' muuta-\n            ki uutta--\n    Niin ryyppeäppäs, veikkonen! Toiset jo juop'.\n\n\n\n\nN:o 17.[27]\n\nJuoma-laulu.\n\n\n(Fredmans Sång, N:o 8).\n\"Ack, om vi hade, god' vänner, en så Ungerskt vin.\" etc.\n\n\n    Jos oisik viinoa soahvikin täys',\n    Tarttuisin korvahan kohta;\n    Kuulespa, kultainen -- tottapa käv's,\n    Syntyisi siitä jo ottaa. --\n    Nelinpä ryömyisin moataisiin siin',\n    Hampaillain pitäisin soahvistain kiin'.\n        Jos oisik viinoa soahvikin täys',\n        Tarttuisin korvahan kohta.\n\n    Vaikka ois raskas kuin rautaki, niin\n    Huokiaks' oisipa kantaa;\n    Kaikinpa voimin ma ottaisin kiin',\n    Nostaisin tuota kuin santaa.\n    Mieltyisin, veikkonen, osuuellans' --\n    Laulellen tanssisin korennan kans'.\n        Vaikka ois raskas kuin rautaki, niin\n        Huokiaks' oisipa kantaa.\n\n    Empähän laskeisin lähellenkään,\n    Ei liki-tienoillen ketään;\n    Sulkisin portin, ja jos jonkun neän --\n    Piiskalla joutuisin hätään.\n    Jokapa tohtii, niin -- tulkoonpa voan!\n    Tottapa korennan käteeni soan. --\n        Empähän laskeisin lähellenkään,\n        Ei liki-tienoillen ketään.\n\n    Niinpä, kuin Herra, ma eläisin siin' --\n    (Karhuna, monikin konttaa)\n    Jos satais soahvihin, taivaastakiin,\n    Peikkoja, vaikk' miten monta --\n    Niin heitä piiskaisin, ajaisin pois -- -- --\n    Antaisin kyyvin, jos -- soahvistain jois'.\n        Niinpä, kuin Herra, ma eläisin siin' --\n        Karhuna monikin konttaa.\n\n\n\n\nN:o 18.[28]\n\nJuoppo-lallin juohotuksia olvelassa,\noman kultansak huikentelevaisuuesta.\n\n\n(Fredmans Epistel, N:o 35).\n\"Bröderna fara väl vilse ibland om glasen, men intet om krogen.\" etc.\n\n\n    Miehet ne, huitissaan, juovatten voan,\n    Viiksiänsäpä kasteloovat --\n    Kaikki ne osaavat kapakkahan,\n    Veikkonen, juoppas nyt voan!\n        Kuules, kuin huutaavat juovuksissaan --\n        Ovia, kourillaan, koputteloovat;\n        Jyskeävät julmast', ja -- horjuessaan\n        Jo koatuuvat kuppiloillaan.\n            Veikkaseini, nyt -- viinain juon --\n        Jo kultain mun hyljäis -- heittipähän!\n        Harmissaini niin vielä mä juon,\n        Ja muserran murheini nuon!\n\n    Ukot ne torjuuvat, korttia lyö --\n    Ja juttujaan lasketteloovat;\n    Toiset ne juovat, ja toiset ne syö --\n    Puukkoonsak pöytähän lyö.\n        Tallrikit terisöö. Ukotpa hyö\n        Halulta toisiaan hoastatteloovat,\n        Miten on niityissä, pellossa, työ;\n        Ja juottur' heill' viinansak myö --\n            Oi! ja, ja! Niin on, ja, ja!\n        Pistänpä piippuin. Onnet kovat!\n        Kultain on aina mun muistissain,\n        Vaikk' hänest' on maksanut vain.\n\n    Kullat, ja kihlat, ma hänellen toin --\n    Ja, rahalla, ruokitin lasta;\n    Lapsi se kuoli; ja, hauvalla, toin-\n    pa Lukkarin -- juovuksiin join.\n        Usseen on pojat sen vahtineet; voi!\n        Minä tuon pelastin, ja -- hänen vasten\n        Olenpa vuovanut henkeni, hoi!\n        Ja lyönyt ne rakkarit, noin -- --\n            Mutta _Maikkipa_, kultasein,\n        Nyt oun kuin lintu jo rihmaisessa,\n        Jokapa soisi pois peäsevän.\n        Vaikk' kuolo jo tavoittaa sen.\n\n    Koatappas kuppihin! Ehkäpä tuon\n    Murheeni murenis' huoleesta _Maijan_;\n    Kyynelet tippuuvat silmistäin, nuon --\n    Paremmin voin kuinma juon.\n        Jo ma on elänyt monian vuo'n,\n        Voan sempä mä toeksi sanoa taijan --\n        Semmoinen viina, kuin tässä nyt juon,\n        On auttava rakkaihen luonn'.\n            Otat pisaraa viisitoist',\n        Voitelek syäntäis, hautelek paijan!\n        Tottapa kiesau'ta kipuis on pois,\n        Jos ryypyn viel' peälliseks' jois'.\n\n    Voi kuin ma muistelen silmänsäk viel' --\n    Tulista luontoais, mesistä mieltäis...\n    Raskaaks' kuin rauta, niin juohtuu mun miel' --\n    Painun pois juomisen tiell'.\n        Rintansak ompi kuin taivaat ois siell'...\n        Mieleni tekis, ja mieleni kieltäis;\n        Käet ei kykenek, kyhnistyy kiel',\n        Ja murhistun -- uuestaan viel'.\n            Mutta _Maikkipa_, kultain, voi!\n        Kyllähän arvaatki jostapa mietin,\n        Pahuuspa kuin sa mun pettit noin --\n        Koa'ak laskuini, juoturi, hoi!\n\n\n\n\n\n\nTOINEN VIHKO\n\n\n\n\nBakkus-urojen vapasukullisuuteen kohoittamisesta, ja Heijän\nTähti-niekoiksi koroittamisesta.\n\n\nKoska on tapa monessaki maassa kohoittoo kuuluisia ja ansaittuita\nmiehiä vapasukuhiseen seätyyn, sillä kostata muka heijän\nkunnollisuuttansak: jolloin myös kunniaksensakki vuoksi annettiin\nheillen -- paihti omittuisia vaakunoita, tahi vapamerkkiä -- toisia\nuusiaki ja mahtavaisempia nimiä, koroittaaksensak heitä sillä muista\nihmisen lapsista kuuluisammiksi -- ehkä kyllä (Jumala paraitkoon)\nmonestinki nehhään kunnottomiakin siihen kunniaan kohoitettuneiksi.\n-- niin on Bellmanki, näissä 4 seuraavaisissa ruotsinkielisissä\nlauluissansa (jotka ovat ei ainoastaan laulettavina, mutta myöski,\nmukailuttamisella, näytättävinä ja käytättävinä), lystillisellä\nmatkimisellansak tämäntapaisia ylentämisiä, taijollisesti jätkyttänyt\nnäitä kunnian esottamisia, koska hään ilman suotta, pilkan peässä, ja\nBakkuksen juhlan viettämiseksi, tässä on ottanut tavaksensak\ntoimittamaan parhaimmillen aika-juomarillensak ei ainoastaan toisia\nuusia kunnia-nimiä, mutta myöski sopivaisia vaakunoita (_vapen_)\nkoroittaaksensak heitä sillä kuuluisiksi moan mainioiksi -- muihinki\nsilmiin. Vaan koska hään, näillä juohotuksillansak, luetteli heijän\nansioitansak aina sitä myöten suuremmaksi kuta enempi heijän noamansak\nviinasta vihoitti, paisto paljon punaisellen (viikon viinaa\nryypättyänsäk, viikomman viljeltyänsäk) niin kosk' ei nykyjään monta\nlöyvyk meissä juuri semmoista miestä, niin on meijän näihen laulujen\nsuomentamisessamme täytynyt vähä poiketa näistä hänen tuumistaan, ja\nkokeeksi ottoa aineeksemme puhua muista tyhmistä ja mielettömistä\ntavoistamme, soaha meitä sillä tavoin heistä luopumaan. Niin koska\nmeillä on tullut tavaksi toinen hulluus, hylkeämään muka vanhoja ja\nkauniita suomalaisia sukunimiämme, ja nouvattamaan toisia outoja,\nruohtalaisia, luullaksemme sillä paremmin herrastuvamme -- ja ellemme\nmuuta taijak, niin annamme toki näillen suomalaisilleni nimillen\nruohtalaisen taivutoksen (peätöksen, tahi lopun) jotta sillä\nrajuttaisimme heitä suomalaisista, ja paremmin haisuttaisimme heitä\nmuihenki kuulla -- niimpä myökin olemme tässä suomenkielisessä\nkäytöksessämme kahtoneet soveliaaksi, ottoa näitä narria\nnaurattaaksemme, tätä tyhjeä tapaamme moittiaksemme.\n\n\n\n\nN:o 19.\n\nBakkuksen vapasukuiset.\n\n\n(Fredmans Sång, N:o 1).\n\"Bacchi Herolder, med guld ock beslag; Blir det Kapitel?\" etc.\n\n\n    \"Bakkuksen miehet neän puvussahan --\n    Syntyykö istunto?\" -- Vieläpä voan!\n        \"Eikös synnyk ollenkaan\"?\n        Vielä vainen, luulen ma.\n    \"Miksi siis kilvet, ja keihät, mä neän?\"\n    Kuuleppas, kultainen -- _Varoinen_, hään\n        Kohottiin vapaisuuteen,\n        Kaikki perhekuntineen.\n            Syntynimensäk ei sillään;\n        Toista hään nyt hakeksiin. --\n    \"No maistanoonko uusi millen?\"\n        Tuo nyt kuuluu _Varolin_!\n    Niin nyt se kuuluu _Varolin_!\n            Bakkus, vaakunaksi sillen,\n            Tietti pullon kullasta;\n            Laitel' juotteet ympärillen\n            Paljaista humaloista;\n            Peällä liitti pienen pilven,\n            Josta viinaa riuskuttaa. :,:\n\n    \"Semmoinen nimi on häpiäks' voan!\n    Bakkuksen miehiä nähä jo soan,\n        Kultaisissa puvussaan,\n        Kalhoillaan, kannuksissaan. --\n    Kuulespa, kultainen, anteeksi suok!\n    Eikö oil muita -- kuin vaivaiset nuo?\"\n        \"Vielä, veikkonenpa, tuo\n        _Perhoinenki_ nahkans' luop'.\n            Kaikki on jo hunnankolla --\n        Kuules Perhoisenki köli';\n    En soatak nauramatak olla...\n        Nyt voan mainitaan _Perhell_;\n    Ja nytpä mainitaan _Perhell_.\n            Nimensäkki häänki kantaa\n            Uskollisest aina voan;\n            Vaakunaksi Bakkus antaa\n            Kuusikossa, vainollaan,\n            Mustan lehmän, joka kantaa\n            Porsaan -- vaikka valkian.\" :,:\n\n    \"Pahuuspa! Semmoista nimee en mie\n    Kanttaisik, vaikka en vapaaka lie --\n        Kuu!es, veikkonenpa, sie!\n        Oilko muitaki kuin ne?\"\n    Vieläpä, kultainen, muuanki mies,\n    Hään, joka petti sun. -- \"Sempä ma ties'...\n        _Tamminen_?\" -- Ja, toipa mies. --\n        Juoppas pullois, jok' on e'ess!\n            \"No -- miks' nimeks' häntä pantiin?\"\n        Sanottiinpa tuota _Stam_.\n    Jo kaksi tähteä sille ann'ttiin,\n        Kunniaksi soittakam'!\n    Ja kunniaksi soittakam'!\n            Honka seisoo kalliolla,\n            Kulta-kontti oksalla;\n            Kaksi kieltä näytteä olla\n            Kummassaikki kupeessa;\n            Keärme keäntäiksen sen alla,\n            Suuhunsak hunajassa. :,:\n\n    \"Peijakas huolikoon semmoisista!\n    Sioista, porsaista, vasikoista --\n        Kontin kantajoistakaan...\n        Mitäs muuta kuuluu voan!\"\n    Niinpä sä, kultainen, tunnetki toi,\n    Jota ei yksikään suvaihtak voi,\n        Jok' on juuri kelvotoin --\n        Jost' on luulot niin ja noin.\n            \"Sanok nimensäkpä suotta!\"\n        Mikä hulluus meijän moass' --\n    Niin ootkos koskaan kuullut tuota?\n        Suomi ruotsaloittuu toas;\n    Niin Suomi ruotsaloittuu toas.\n        _Moiloinen_ nimensäk heitti,\n        Kuin peäs' suutariksi voan;\n        Paremmaksi kuulla väitti,\n        Kuin _Moilander_ haukutaan;\n        Mutta pikinsäk hään keitti,\n        Niin kuin ennen huoneessaan.\n\n    \"Niinpä tuo häpäisöö suomalaisuus'...\n    Suvunsak vanha, vaikk' nimensäk' uus' --\n        Ukko oli ahkeruus,\n        Eli vuotta viisi, kuus'.\n    Mikäpä palkinto toiset siitt' sai?\n    Jotkapa kissoihin, koirihin, nai\" -- -- --\n        Peäsi ylimmiksi, tai\n        Isoiks' Herroiks' -- hui! ja kai!\n            -- Vielä, kultainen, sa kysyt?\n        Kuka kaikki muistanoon --\n    Jok' ei omassansak pysyk,\n        Mänköhönpä hunnankoon!\n    Niin mänköhönpä hunnankoon!\n        Mutta myöpä, Suomenmiehet,\n        Kieltämme tok' rakastaa;\n        Kaikki, jotka lujat lieneet,\n        Eipä tuota unohtak.\n        Toiset on jo lempo vienyt,\n        Vieraistuneet joukosta.\n\n\n\n\nN:o 20.[30]\n\nBakkus-urojen ens'kerran Tähti-niekoiksi koroittamisesta,\nja miekkaansak miehistymisestä.\n\n\n(Fredmans Sång, N:o 2).\n\"Ordens Herolder, tan edra spiror, och Stendecker -- trumla du.\" etc.\n\n\n    Joukonpa miehet -- ottakaa sauva!\n    Ja _Suhoinen_ soitak sie!\n    Bom, bom, bom, bom! jo rumpalit pauhaa...\n    Juhla Bakkuksen nyt lie. --\n    Kastelkaapa, miehet, kerran suuta!\n    Bakkus jo huutaa :,: _Kuikka_!\n        Viinan-polttajapa sie. --\n\n    Joukkion peätös seisokoon aina --\n    _Kuikka_, kuules, veikkonen!\n    \"Hodie mihi, cras tibi,\" pannaan\n    Tähessäisi, tiijät sen. --\n    Tähti-niekka toiki _Roatikkainen_ --\n    Jo on vapainen :,: Bakkus\n        Onpa sille suloinen.\n\n    Viinanpa sankair, lienetkös heikko?\n    \"Vielä vainen, kultainen\"!\n    \"_Patria ubi bene_\", kah veikko,\n    Tähessäisi -- neätkös sen?\n    Eläköönpä aina Bakkus armas!\n    Tuokin on vauras :,: _Haikoin_ --\n        _Haikoin_, hauvan-kaivainen!\n\n    Muita hään ensin tuonelaan soattaa --\n    Laittaa kauniist' manalaan;\n    Mutta kuin pallo pappia koataa,\n    Koatattaaki kuninkaan.\n    \"_Veni, vidi, vici_\" -- tähessänsäk.\n    Sen ystävänsäk :,: Bakkus\n        Häntä nytki ravittaa.\n\n    Tähtikäs Bakkus kahteli teällä\n    Omiansak, mistä ties';\n    Kuuleppas, rumpail, rumputak peällä,\n    Paukuttelek niin kuin mies!\n    \"_Aut Ceesar, aut nihil_\" -- tähti kantaa. --\n    Toi Bakkus antaa :,: _Luukkoin_! --\n        Tapin sull' imittimeks'.\n\n    Vieläki siitten löytyypi muuan\n    Tähti, uus ja kaunis toi --\n    Tuotapa kohta Turkuhun tuuvaan,\n    Annetaan Rätyllen, hoi!\n    \"_Semper adsum_\", siinäik koittaa.\n    Sarvet toas soittaa :,: soittaa --\n        Juhlan-pito loppui noin. --\n\n\n\n\nN:o 21.[31]\n\nBakkus-urojen tois-kertana Tähti-niekoiksi koroittaissa.\n\n\n(Fredmans Sång, N:o 3).\n\"Se menigheten! Hör på trumpeten, Pukorna\". etc.\n\n\n            Neätkös sä noita?\n            Sarvet jo soittaa,\n        Juhlaksi jo _Ruuskain_ rumputteloo --\n            Kaks' nuorukasta,\n            Bakkuksen lasta,\n        Joukko-kuntaan lasketaan.\n    Joukonpa puhaltaja, _Putkoin_ -- hään\n    Kantaapi viina-pullon käsissään!\n        Bom, bom etc. Pullon käsissään.\n\n            Uskollisuutta,\n            Urhollisuutta,\n        Kunnioitettiinki Ruomissa;\n            Sankariin keihäät,\n            Puukot, ja veihtet,\n        Ruusuilla kaunistetaan.\n    Joukon Rahakas _Pekka Kalvitsa_,\n    Kilvessään kantaa kaksi porsasta.\n        Bom, bom etc. Kaksi porsasta.\n\n            Miehet ne voipi,\n            Kellot jo soipi -- --\n        Veitikat jo kirkkoon marssiivat hyö;\n            Kaks' ukkoloita\n            Soatattaa noita --\n        Aika urot ootten Työ!\n    _Sorsa_, sanaksi, \"_tota die_\" -- sait,\n    _Purhoin_, \"_plus ultra_\" -- \"oleppas nyt vait!\"\n        Bom, bom, etc. Oleppas nyt vait!\n\n            Poisipa tieltä!\n            Veistäppäs sieltä --\n        Joukon Kirjuttaja kulkoopi, hoi!\n            Hään, joukkonensak,\n            Asetuksensak\n        _Arpiainen_ jopa toi.\n    Joukion lakki ompi arkussaan,\n    _Paunoisen_ peähän tuota saatetaan.\n        Bom, bom, etc. Tuota saatetaan.\n\n            Vaikk' käypi laillen,\n            Juuvaanpas vainen\n        Uusiin sankarien muistoksi. Niin\n            Juokaapas miehet,\n            Suuret ja pienet,\n        Tähti-niekkoin onneksi!\n    Joukkio, vanha, uuistetaan siis,\n    Vanhemp' kuin joukko _aurei velleris_.\n        Bom, bom, etc. _Aurei velleris_.\n\n\n\n\nN:o 22.[32]\n\nTähti-niekkojen valallen käytättäminen, Joukunnon vietös-juhlalla.\n\n\n(Fredmans Sång, N:o 4).\n\"Hör pukor och trumpeter, hvar riddare står så feter\" etc.\n\n\n        Jo sarvet, tuolla, soittaa!      (Timp.)\n        Kah, tähti-miehet! -- Noita\n        Neän pulskia puvussaan;\n        Tänäin heit' koroitetaan.\n        \"Tuleppas, ukko, tännek!         (Timp.)\n        Sie olit juomair ennen --\n        Niin _Kuikka_, tuleppas tänn'!\n        Ja rueppas valallen!\" --\n        Jo _Sorsa_ tuo soittaa...        (Tromb.) (Oboe.)\n    \"_Kuikkapa_, kuules! -- annan sull' sen\" :,:\n\n        \"Ma, _Kuikka_, tunnustelen,        (Timp.)\n        Jott' viinast' hulluttelen --\n        Ja viinast' on vereni,\n        Ja pulloin mun kultani. --\n        Kyll' tähti kauniist' hohtaa,     (Timp.)\n        Voan aikani kuluu kohta,\n        Voi, voi! jo kyllä tuon sois',\n        Jos tähtein kullasta ois\"...\n        Jo _Sorsa_ tuo soittaa...          (Tromb.) (Oboe.)\n    \"_Toivakkain_, kuules -- Jouvuppas tänn'!\" :,:\n\n        \"Mie _Toivakkainkin_ vannon,       (Timp.)\n        Ja siihen ihtein annan --\n        Jott' seisonpa niinkuin mies,\n        Ja tappelen sinun e'ess!\n        Ma palvelen sun suulla,            (Timp.)\n        Vaan piikoisia -- muulla;\n        En muustaka huolikkaan,\n        Kuin sinua nähhä soan.\"\n        Jo _Sorsa_ tuo soittaa...          (Tromb.) (Oboe.)\n    \"_Haikoinen_, kuules! -- tuleppas voan!\" :,:\n\n        \"Mie, _Haikoin_, tunnen juonet;     (Timp.)\n        (Voi, -- pakottaapi suonet!)\n        Ma seisonki tässäik väess',\n        Vaikk' karva-lakki on peäss'.\n        Sen lupauksen annan,               (Timp.)\n        Jott' tähti kuin mun pannaan,\n        Sen pitäiski ainiaan\n        Viinalla kostuttamaan\".\n            Jo Sorsa tuo soittaa...        (Tromb.) (Oboe.)\n    \"_Rätypä_, kuules! -- Astuk tänn' voan!\" :,:\n\n        Jo käskin Jussin männä,            (Timp.)\n        Ja tuuva laskut tänne --\n        Tuok Rahakko-lakki tänn'!\n        Ja voietta -- tuoppas sen!\n        _Rätyäpä_ nyt tehtiin              (Timp.)\n        Rahakokei kuin nehtiin.\n        Ja voikoon Bakkuski toas --\n        Ja _Räty_, sen rahakas!\n            Jo _Sorsa_ tuo soittaa...      (Tromb.) (Oboe.)\n    \"Valallen-käynti loppuu nyt toas.\"\n\n\n\n\nN:o 23.[33]\n\nBakkuksen Opetus- ja Rukous-kirja.\n\nHoipertelevaisellen seurakunnallensak turvaksi ja vakuutukseksi.\n\n\n(Fredmans sång, n:o 57).\n\"Sjung och läs nu Bacchi böner! se det våta titelblad\" etc.\n\n\n        Rukoillaanpas nytki suotta,\n        Niinkuin _Bakkus_ opettaa,\n        Kuin hään omiansak juottaa,\n        Murheellista lohtuttaa -- --\n    Lueppas, veikkonen! Kellot jo soi -- --\n    Luetkee kaikki, kuin lukea voi!\n            Juop' pois! juop pois!        (Chor)\n\n        _Bakkus_, kulta, mua autak --\n        Soahn osuuttani, vain!\n        Ett'en, ryyppeämisen kautta,\n        Turmelisik ajujain!\n    Mieltyisin moalla, kuin merelläkin --\n    Noapuri, katoppas kirjahaisiin!\n            Juop' pois! juop' pois!       (Chor)\n\n        Kielläk toista janoomasta,\n        Estäk häntä huiskissain,\n        Kirjahani kahtomasta,\n        Kuin ma luen tuskissain --\n    Surut, ja murheet, suok uneuksiin!\n    Sinussa, _Bakkus_, ma riipun voan kiin.\n            Juop' pois! juop' pois!       (Chor)\n\n        _Bakkus_, kulta -- jos niin seäntyis\n        Ett'ei lapseis eneän voi...\n        Mutta hermottomaks' keäntyis,\n        Heikoks' niinkuin heinä toi --\n    Kultainen, nouvappas lapseis sun luoks'!\n    Virvoitak häntäkin vikansak vuoks'!\n            Juop' pois! juop' pois!       (Chor)\n\n        Neuvok, jotta elän aina\n        Jott' on rahaa taskussain!\n        Ett'en tarvihtisik lainaa,\n        Vaikka joisin laskuttain --\n    Ett'en mä joutuisik tuimaksi voan,\n    Eikä myös hulluks', ei' vaivaiseks'kaan!\n            Juop' pois! juop' pois!       (Chor)\n\n        Josko viinaa jolloin puuttuis' --\n        Ett'en tuosta vihastuis'!\n        Enkä isäntäänkään suuttuis',\n        Ruukahan en ihastuis'!\n    Käskek mun isänteä kunnioittaa,\n    Vaikk' olen selväkin, ravittua.\n            Juop' pois! juop' pois!       (Chor)\n\n        Annas mullen mieli outtaa,\n        Kunnek pulloin täytetään!\n        Suok, ett' silmäin ilon noutaa,\n        Juovuksiss' kuin käytetään!\n    Noapuri, iloihtek mielestäis, sie!\n    Joskipa lykkyni kavotan mie.\n            Juop' pois! juop' pois!       (Chor)\n\n        Kuin on kyllin soanut, annak --\n        Niin kuin kukka, parhaillaan,\n        -- Minun moatakseni panna,\n        Janoomatak arvollaan!\n    Rukoilen _Bakkusta_: \"Herttainen, sie!\n    Eläköön kaikki, kuin mieleeni lie!\"\n\n\n\n\nN:o 24.[34]\n\nUlla lähtöä veneh-matkalla Halikosta Helsinkiin.\n\nKauniina Kesä-oamuna.\n\n\n(Fredmans Epistel, N:o 48.)\n\"Solen glimmar blank och trind, vattnet likt en spegel\" etc.\n\n\n    Päivä paistaa aina voan --\n    Lahti, niinkuin peili;\n    Vähitellen puhaltaa --\n    Tuuli puuttuu seiliin.\n        Lippu liikkuu; airoillaan\n        _Olli_ liehuu hoahtessaan.\n        _Kirsti_ nousoo vuoteestaan --\n        Kaikki on jo reilun.\n\n    Iskein tulta piippuunsak,\n    _Olli_ peätäns' roapii;\n    Perä keäntyy, liikuissaan,\n    Ukko työtä soapi.\n        Karvaisilla kulmillaan\n        Irvistelee hään nyt voan.\n        _Lienukkakin_, toisinaan,\n        Airot kohottaapi.\n\n    Seilit liehuu; _Jussi_, tuo,\n    Soitti kanteletta;\n    Soitto kuului; -- aallot, nuo,\n    Pieksivät venettä.\n        Ruuhi, vanha, ratisoo...\n        Varpapuut ne vapisoo --\n        Kukkopaki lauloi, jo\n        Kello käyp' neljättä.\n\n    Muovits! kysyk, torvellais,\n    Heiltä, jotka soutaa --\n    \"Mitäs tahot mullistais?\n    Kuules vähä, outak!\n        Mistäs tulettonpa työ?\"\n        \"Halikosta tullaan myö.\"\n        Puita kuljettaavat hyö --\n        Sillä rahan noutaa.\n\n    Tuollaik toinen, pursillaan,\n    Tuulen peällä outtaa;\n    Maijolla, ja lampaillaan,\n    Muija parka soutaa.\n        Voita sill' on pytyssään,\n        Marja-vakka sylissään,\n        Munillansak istuu hään --\n        Jopa syyväk joutaa.\n\n    Ulla, toipa lauleloo\n    Päivän koittahaissa. --\n    Jokos haukottelet? No\n    Tuoppas taskuloistais'\n        Neulat, nauhat, rihmat myös;\n        Sioppas nyt kiini vyös'!\n        Nuttuis ympärilleis lyös --\n        Sumut nousoo soista.\n\n    Sulhain tuota kahteloo --\n    \"Jouvuk, kultain, tännek!\n    Istuppas mun kainaloon --\n    Niin et pelkeäk eneän.\n        Heill' on kaikill' sama työ,\n        Yhtäläiset ollaan myö;\n        Sarvet soittakohon hyö! --\n        Minnekäs nyt männään?\"\n\n    \"Kuules, _Movits_! kuules, hoi!\n    Mikä näkyy siellä?\"\n    Tuo on _Drumsjö_ -- _Löf-ö_ toi,\n    Ei näyk _Mälköö_ vielä --\n        _Munksnäsin_ hovin jo neän...\n        _Meilaksi_ on ylempään';\n        _Huoplaks'_ sivullen jo jeäp,\n        Eikä nävyk tiellä.\n\n    Roavaat, piilten heinissään,\n    Kulkee ruohikoissa;\n    Mustan mullinkin mä neän,\n    Parskuin oaltoloissa.\n        Niityt seisoo parhaillaan,\n        Vasikoillaan arvollaan --\n        Hepo pientaroipi voan,\n        Porsaat kulkoo joissa.\n\n    Keollakin, puihen ta'a,\n    Mehtämiesi outtaa --\n    Outtaa päivän koitetta,\n    Lintuin soitannoita.\n        Honkan suuren suojassa\n        Pyssynsäk jo nähä soan;\n        Koira, uskollisest' voan,\n        Tuota vartioittaa.\n\n    Oamu-ryyppy on jo läss' --\n    Hiljain tuuli vaikuu;\n    Tuoll' on _Töölö_; -- Otak täst'!\n    Eänet sieltä kaikkuu...\n        Yksi pallon koapaisoo,\n        Joka keili koatui jo --\n        Kumu kuuluu kaukaa, ja\n        Kallioista raikuu.\n\n    Varvikossa veikot, nuo,\n    Juominkinsak varttuu;\n    Huutaavatten: \"oltta tuok\"!\n    Tuoppihinsak tarttuu -- -- --\n        Muutamat, jo pitkällään,\n        Torkuuvatten pyllyllään,\n        Toiset nukkuu kivellään --\n        Unta viljoin karttuu.\n\n    Penkereellä, rannasta,\n    Muukalainen laittaa\n    Kuviansak, hiekasta,\n    Kauniimmaks' kuin taitaa.\n        Savessakin polttelee\n        _Apelleksen_ tekemää.\n        Ulla, kultain, etkös neä?\n        Kahteleppas noita!\n\n    Neätkös _Lappvikin_ -- jo tuoll'?\n    Keännäk silmäis tuonek!\n    Kirkko-tarha toisell' puoll' --\n    Kolkot siin on huoneet.\n        Lasit paistaa aina voan\n        _Sandvikista_, josta soan\n        Oltta. Sieltä haetaan\n        Kaikki juoman juoneet.\n\n    Kylpy-huonek, rannalla,\n    Niinkuin linna hohtaa;\n    Tuollapaki, vuorella,\n    Toiset silmäis kohtaa.\n        _Rauhamäki_, ensin, tuo --\n        Toiset, takimmaiset, nuo...\n        Tullaan västninkin jo luo,\n        _Veaporiin_ kohta.\n\n    Seisahutak veneis, jo --\n    Vielä haukoittelet!\n    Vainkos nukut? -- Tuoss' on, juok!\n    Toista tarjoittelen -- -- --\n        Nousek ylös, Muovits, hoi!\n        Lasaretti ... katos toi --\n        Varok jott' ei naiset voik\n        Nokkais notkistella.\n\n    Tornin nastat näkyy, jo\n    Huonein harjat loistaa;\n    Oamu-rusko -- neät kuin toi\n    Kauniist' veissä paistaa.\n        Lapset leikkii rannalla,\n        Noukkii kivet kourallaan,\n        Heittoa sinnek, toisinaan,\n        Kussa hanhet roiskaa.\n\n    Peästäk köyvet, seilineen!\n    Kaupunkiss' jo ollaan;\n    Linnoineen, ja töllineen,\n    Seisoo kalliolla.\n        Pienissä tuvissa, täss',\n        Voarat valkian on läss';\n        Valjaistappas hevoises',\n        Jouvuk sammiolla!\n\n    Laiturilla, sotkuillaan,\n    Piika, suovallansak;\n    Paitansak papeloissaan,\n    Povet avoinansak.\n        Avoi-jaloin, paljas-peä,\n        Lukoo kellon lyömiä,\n        -- Yhä roapii reisiään,\n        Tuorestuessansa.\n\n    Ve'en-ajajaki, hään,\n    Hevoistansak juottaa;\n    Peräyttää syvempään,\n    Ammentaa, ja uottaa -- --\n        Tamma säikkyy, potkaisoo --\n        Rahkeet, renkeet, ratkaisoo ...\n        Tynnöripä koatui jo --\n        -- Kahoppas nyt tuota!\n\n    Torvi kuuluu, rumpu myös,\n    Kirkon-kellot soittaa;\n    Piipustaanki musta mies\n    Laulaa nokioistaan.\n        Leipur' joutuu vakkuineen,\n        Seppä takoo akkoineen,\n        Sotamieski -- jopa hään\n        Komentonsak koittaa.\n\n    Majaltamme joutukaa!\n    Kätkek verkot, nuotta --\n    Sarvellanne soittakaa\n    Muistiksemme, suotta!\n        Hyväst' heri-herttaisein!\n        Hyväst' venno-vertasein!\n        Ulla valmis, jopa hään\n        Kultuensak uottaa. --\n\n    _Loajuin_ otti lakkinsak,\n    Pelistään myssyn heitti;\n    _Ulla_ peästi takkinsak,\n    Paitallansak peittiin.\n        Nousi sänkyyn, vyörähti;\n        _Muovita_ perään pyörähti --\n        Väisteleppäs! Kappas niin\n        Suovallaan on neitti.\n\n\n\n\nN:o 25.[35]\n\nUlla lähtöö vesi-matkalla Veaporiin.\n\n\n(Fredmans Epistel, N:o 33).\n\"Stolta stad! Jag nu glad förglömmer dit prål!\" etc.\n\n\nWas ist das? Laittakaapa sian laiturilla! Poisi tieltä\nviulun-vinkuttajat, kenkän-hivuttajat, tullin-haistattajat ja\nmerimiehet! -- Hurraa. -- Pullisteleppas viina-pullois! -- Valttia\npöyvän-peähän! -- Suu kiini, akka räppänä! -- Tuli-tikkuja tuossa,\nviisi vihkoa kopeekasta. -- Pöyvällen valttiaisi! Kaksi riunaa\nuskallan -- vuovatkos vanha vaari? -- Keäntekeepäs pöytä-jalka\nylös-alaisin! -- Kupperi-koikka Rouvan kanssa, koppelissa; omenat\ntaskussa; vokki katolla, ja Aunukselainen arkullansak. -- Poisi\ntieltä, hiilen-hiihtäjät, pesuttaret ja maito-kaupittaret! -- Eläppäs\nkaikottelek Wiipurilaista, joll' on ommeltut rinkilät kaulallansak.\n-- Soas täst' Saparo-matti, juoppas! Laskeppas tännek Muovits',\nviuluineen. -- Väistelkeepäs! muikun-mättäjät, kakun-paistattajat,\nkalun-kauppiaat, raja-suutarit ja linnun-pyytäjät. -- Astukaapas\npois tieltä Herra Nimismies, eli kölli-mies, vai mikäs sie lienet\nmeikäläinen! -- Auttakaapas ylös toi sokea ukko, kanteleineen!\n-- Survaiseppaa tuota vähemmin! -- Paiskaak häntä korvallen. --\nPeästäkeepäs tänn', Herra! kulta-verhoissaan, polskoa tanssivaisineen\nkontioineen, -- Kahoppas toi heittiö Anni, kantain marakattia\nolallansak, ja säkki-pilliä kainalossansak. -- Rumputappas rumpali!\nnarri tanssii, ja heitteä härän-pyllyjänsäk. -- Kas niin pojat --\npois pohjat olut-tynnöristä! -- Valttia pöyvällen! -- Ottakaa kiini\nvaras! -- Paroonin passari panoo kaheksan kopeekkaa läijään; kaheksan\nkopeekkoaki neitoisellen; kaksi rossoo kasakalle. Risti on valttina. --\nTuossapa tuloo Muovits'! -- Kaheksan ja kaheksantoisia, ja neljä siihen\non kaksikymmentä. -- Enamp' ristiä! -- Kuus ja kuus teköö kaksitoista.\n-- Hävititkös hertta-rouvan? Ja: sullapa voitto! -- Voi minkäpä out\nnäköinen Muovits! Kylläpä takkinsakki jo tunnustelen; Hään on lainanut\ntakin raja-suutarilta, joka asuu kissan-hännässä Katajan-nokassa.\nLystistipä! Iso-viulunsak hartioilla, tulppa-kukkainen hatussaan,\nsarvi kainalossa, ja pullo taskussaan. -- Astuk veneeseen! -- Mitä\ntoi paipattaa kauppa-saksalainen, joka piteä marakattia olallansak?\n-- _Le diable! il porte son Violon, oui, par dessus l'épaule comme le\nSuisse porte la hallebarde_. -- Nyt tarttuu sarvehensak ... prutt,\nprutt, prutt, prutt. -- _Ach tu tummer taifel! Er ferschteht sich auf\nder musik wie eine Kuh auf den mittag. Mowitz, bruder, wills tu was\nKirschen haben_? Anni, rupeeppas veneeseen! Varoitappas liha-vakka.\n-- Hyppeäppäs tänn' kulta-sirkkuiseni, kinnas-hansikkoinesi ja\nkala-konttinesi! Missäpä out oleskellutkaan? \"Olen ollut mankloamassa\".\n-- Ulompana, ulompana, vielä ulompana! Mihinkäpäin männään? \"Laivoin\nveistämöisillehen\". -- _Le diable, oh que non. -- \"A schinnek juuri\nkuhun oschotan; kuscha pikku miesch -- kulta-houschunen sotamiesch\n-- ischtuu mäin töyrällä ja toimittaa.\" -- \"No\", non, non, non, ce\nn'est pas là_. -- Oikein! noh Kaisaniemellen? -- _Oui Kaisaniemi, oui\nKaisaniemi, oui par perkele vieköön_!... Tuonek Töölöön?... _Gantz\nrichtich_... Häpäisek tuotu joutilasta, sillan korvalla. -- Siinä voan\nseisoo ja haukkuu sotamiestä... _Ah, il a peur d'être battu! Fripon!\n-- Canalje! Hundsfott! Canalje!_ Tuonek Töölöön! _Oui, que le diable\nt'emporte!_ -- Mistä tämä syntyi? -- _Excusiren sie mich, das ist alien\nlapperey; er sagt nur der kläger dass er oftmahls seine bezahlung\ngefordert und dass es der andere nicht geachtet hat, sondern ihm alle\nzeit mit schmähworten begegnet ist_. -- Hurraa! Soitak sarvellas! Anni\nlaulaa, tuuli puhaltaa, ja laineet liekuttaa. -- Lykätkee ulos!\n\n\n                Kaupunki!             (Corno.)\n                Iloni --              (Corno.)\n            Jo heitän sun pöyhyis,\n            Ja hälyt, pauhinais;\n            Muurit, linnojais --\n            Soitak jo sarvellais!...  (Corno.)\n                Aallot, noi,          (Corno.)\n                Veneen toi --         (Corno.)\n        Jo laivoihen kanssa ho a kw i seisoo, hoi!\n                Pursineen,            (Corno.)\n                Lähtö ö hään --       (Corno.)\n            Jo suoloja perään.        (Corno.)\n\nOhto, hoi! tahotkos omenoita? Eläk mänek lähellen karhuja. -- Hiljaa!\nNeittonen lauleloopi, ja lännettäret nouvattaavat eäntansäk.\n\n                Ammutaan!             (Corno.)\n                Linnaa voan           (Corno.)\n            Neän pilvien luonn';\n            Jo silmäilen pa tuon --\n            Tuolla notkossapa\n            Kirkon nähhäkin soa.      (Corno.)\n                Muurin peäll'         (Corno.)\n                Seisoo teäll'         (Corno.)\n    Jo vahti ja tykit, murhan-neuvot neän --\n                Muurista              (Corno.)\n                Paukahtaa             (Corno.)\n            Ett vuoret kajahtaa.      (Corno.)\n\nLaineet loisteloovat ja läiskyttäävät, ja ne jeähytteleväiset\npuhaltamiset mielyttäävät. -- Tuntuuko vaikeeksi, Muovita? -- Soas\ntäst'! -- Voan katoppas rannallen, tuolla toisella puolella! Neätkös\nnoita musta-sinisiä ja ruohon-karvaisia ihmis-hoamuja, jotka puuta\nsalvaavat kumossa keäntyneen laivan pimennoksessa? Vasaroillaan\nnakkaavat tihjältään. Oivallatkos oikealla käsin toi Greekkalainen\nkirkko-rakennus mäen töyrällä? Ja ala puolella, vienossa ve'essä,\nmikä mehtä mastoloita, liehuvaisilla lippuloillaan? -- Päivä poahtaa,\nkellot soittaa, rumput pauhaa, viirit vipattaa, keihäät välkkyy,\nkirkko-soittaja lirittelee ja läpättää. -- Muovits heitteä hattunsak,\nlakkineen päivineen, meren alloillen -- ja juopi kaiken moailman\nmuistiksi. -- Sarvet soittakoon, airot levätköön! Laulak Anni!\n\n                Kuka, toi?            (Corno.)\n                Ulla, hoi!            (Corno.)\n            Neän hattunsak kans',\n            Puettu nauhoillans'.\n            Ruusut povessaan neän --\n            Silkki-hameessaan hään!   (Corno.)\n                Kaunoinen,            (Corno.)\n                Siruinen, --          (Corno.)\n    Hään veneestä hyppäisi, pyöräittellehten;\n                \"Rakkahin!            (Corno.)\n                Repäisin --           (Corno.)\n            Jo hamein haaskaisin.\"    (Corno.)\n\n                Mitkäs nuo?           (Corno.)\n                \"Äläs, tuo!           (Corno.)\n            Ma menisinpähän\n            Tuonn' kauppa-puotiin, voan;\n            Mutt' nyt istun täss' viel',\n            Sepä pisteä mun miel'.\" -- (Corno.)\n                Kohtapa                (Corno.)\n                Myö nyt soa...         (Corno.)\n    Jo rannallen nousta.- \"Eläk huiskuta!\n                Teijän eist',\n                Niin mä näiss'\n                Jo kuolen laineheiss'.\"\n\n\n\n\nN:o 26.[36]\n\nKaisaniemessä. Keväen tultua.\n\n\n(Fredmans Sång, N:o 64).\n\"Fjäriln, vingad, syns vid Haga, mellan dimmors frost och dam\" etc.\n\n\n    Kappas perhoin, lennossansa,\n    _Kaisaniemessä_ jo neän --\n    Heinikossa, hennossansa\n    Lepääpi hään pesässään.\n        Itikkakin, pienimmäinen,\n        Torkkuneenko vielä? -- Ei!\n        Jopa kesän lempymäinen\n        Häntä unestaanki vei.\n\n    Heinä laihonsak jo noutaa,\n    Ruohot kauniist' viherteä,\n    Lammikossa jouhten soutaa,\n    Sirkku puussa viserteä.\n        Käki kukkumast' ei lakkaa --\n        Kaukaa kuuluu moalta jo\n        Jotka sieltä vuorta hakkaa,\n        Tahi puuta halkaisoo.\n\n    Katos! Ve'enki asujamet\n    Sukkelasti suikahtaa --\n    Hopehinna hohtaa lammit.\n    Sorsat pohjaan puikahtaa.\n        Poluilla kaunistuneilla\n        Tännek kansa vaeltaa;\n        Ilo-mieli, kullaik, heillä --\n        Kuin hyö tännek tulla soa.\n\n    Onnellisna ollessansa,\n    Käyvään tässä kaikittain;\n    Kukiin kultaisensak kanssa,\n    Käsityksin, parhaittain.\n        Silmästänsäk lempi loistaa,\n        Eikä tunnuk viluiseks';\n        Sillä murheeni jo poistaa,\n        Teköö mielein iloiseks'.\n\n\n\n\nN:o 27.[37]\n\nKaisaniemessä. Suurus-paloilla.\n\n\n(Fredmans Epistel, n:o 71).\n\"Ulla, min Ulla, säg får jag dig bjuda rödaste smultron i mjölk\" etc.\n\n\n    _Ullapa_, kultasein, sulle ma annan\n    Kypsimmät mansikat, maijossaan --\n    Suurimman lahnan, kuin pöyvälle pannaan,\n    Parhaimman pyyn, jonka ammutuks' soan.\n        Aukaisek ovi, ja akkunat kanssa!\n        Havut ne haiskahtaa ainaki tänn';\n        Pilvessä päivämme, satehillansa,\n            Veikkonen!\n    Eikös _Kaisaniemi_ kaunis? -- Ompa vaan!\n        Juur' aivan ihanaissaan. -- --\n    Ja ne koivut kauniitki rannoillahan,\n        Kesä-verhoissaan?\n        Ja ne ve'et vienot\n            Lammissaanpa? -- Niin!\n        Ja ne pellot, tuolla, pienet --\n            Kuin neät siin'?\n        Etkös ihastuk näihin niittyihin?\n            Niin vainenkiin!\n\n    Juonpahan muistikseis; pulloisi maistak!\n    Kuules kuin kaupunkin kellot jo lyö --\n    Neätkös kuin nurmet jo sinillen paistaa?\n    Tunnetkos, kutka tänn' tuuloovat, Työ?\n        Annappas mullenki, armias naisi,\n        Jollapa suurustaa suutani soan!\n        Pistäk tänn' pullois, jott' juuvakki saisi\n            Viinoa!\n    Eikös _Kaisaniemi_ kaunis? -- Ompa voan, &e.\n\n    Ruunaa jo tuuvaan! ja valjaisiin pannaan,\n    Hirnuupi, hyppiipi, aisoissaan;\n    Tyttöni, kultainen, vaunuun ma kannan,\n    Ajetaan pois jotta pöllyää voan. --\n        Kaikki sun puoleisi keäntyyvät mielet,\n        Silmästäis syttyyvät tulistumaan --\n        Sinuhun mieltyyvät vaimot ja miehet\n            Soa täst'! Juon.\n    Eikös _Kaisaniemi_ kaunis? -- Ompa voan.\n\n\n\n\nN:o 28.[38]\n\nTöölöön, illan suussa, tultaissa.\n\nKatajan-nokasta, veneellä, lähettyänsäk.\n\n\n(Fredmans Epistel, N:o 49).\n\"Mamseli Ulla, märk mamsell, hur vårt månsken nu i qväll\" etc.\n\n\n        _Ulla_, kultain, jopa voan --\n        Kun nyt istuu iltojaan...\n        Jopa paistaa, kuumottaapi,\n            Kaunistaapi\n            Suomen moan,\n        Lampi rasva-tyynessään,\n        Veneet kulkoo yhtenään --\n            Soaret, salmet,\n            Laihot, halmet,\n        Vaipuuvat jo silmistään.\n    Katoppaa nyt tuonek, kuin purtelot soutaa!\n        Eikä jouta, eikä jouta\n            Viipyä nytkään.\n\n        Neätkös nurmet, pukkineen,\n        Tuhansineen kukkineen,\n        Jotka lemuansa kantaa --\n            Pitkin rantaa,\n            Hajuneen.\n        Voi nuo majat, mökkineen!\n        Sauvun heistä kustaik neän --\n            Viinat kiehuu,\n            Miehet riehuu,\n        Juoppo-lallit keskenään.\n    _Matti_, laskek sinnek, tuon sillanpa luokse!\n        Kass kuin juoksee, kass kuin juoksee\n            Ukko, kiireissään.\n\n        Katoppas nyt sinnek! -- sen\n        Ilman kohti, veikkonen,\n        Sinnek suoraan, josta paistaa --\n            Tulet loistaa\n            Aina tänn'.\n        Ei, mun kulta-sirkkuinen,\n        Sinnek, kuin ma näytän! -- sen\n            Ilman halki,\n            Josta valkee\n        Näkyy tuolta vähäisen.\n    Tuonnek kuin ne tuulastaa ahraimen kanssa --\n        Valkiansa, valkiansa\n            Väilyy välisten.\n\n        Nouseppas nyt tuuli, hoi!\n        Nostak nokkaan virpu toi --\n        Annak seilit puhaltelin,\n            Liekutella,\n            Miten voi.\n        Torvellanne soittakaa --\n        _Bakkusta_ nyt kiitteä soa;\n            Otak tuoppi!\n            Se, kuin juopi,\n        Voimistuupi, tunnen ma.\n    Juokeeppas, siskoini, _Muikkuisen_ muistiks'!\n        Jo on huiskiss', jo on huiskiss',\n            Jo on viinoissaan.\n\n        Laskek rantaan! Laakek vaan!\n        Valkamoillen. -- \"Lasketaan\"!\n        Tuolla mies, ja vaimo, seisoo\n            Meijän eissä,\n            Jopahan!\n        \"Kiitän viimeist'! Laskek tänn'!\"\n        Ulla, tartuk kätehen'!\n            Nuttuis kiini,\n            Seisok siinä --\n        Outappas vähäikkyisen!\n    Kauhtanoita, mekkoja, kontit ja tullot --\n        Missä pullot, missä pullot?\n            Tuokaa heitä tänn'!\n\n        _Kaisa_ puotti kampansak,\n        _Maija_ haki hameensak,\n        _Lienan_ huivi, missä lienöön --\n            Kenpä tiennöön\n            Kalunsak?\n        Isän lakki -- pahuuspa!\n        Makais muorin vaipassa --\n            Penkin alla,\n            Lattialla,\n        Vierin mummun huntuja.\n    Kultaseinpa _Pekka_ -- kah toatoini lakki!\n        Missä takki, missä takki --\n            Verka-viitansa?\n\n        Eläk koskek viuluini!\n        Koatappas nyt kiuluini?\n        Otak kontti olalleisi,\n            Tuok tänn' veissi,\n            Kultani!\n        Voi tuo rieska, kuin on noin\n        Varsinki paistamatoin --\n            Voinpa kanssa,\n            Poahtuansa,\n        Oisi hyvä, armotoin.\n    Iloitkaamme siitten, ja riemuitkaa kanssa --\n        Hyppeä, tanssaa -- hyppeä, tanssaa!\n            Jopa sarvet soi.\n\n        Ukko, muistikseis, nyt juon!\n        Naurattaa kuin näköö tuon --\n        Tartuppas nyt pullois kiini --\n            Juoppas niini,\n            Paappas nuon!\n        Otak huoneeseisi kaikk'!\n        Tuoppas tännek paistikkais --\n            Tuomiaisi,\n            Juomiaisi,\n        Mitä löytyy talossais!\n    Kuuleppas kuin tuuloo; -- veneis paak kiini!\n        No, kass niini -- no, kass niini,\n            Ryypätä nyt sais'.\n\n\n\n\nN:o 29.[39]\n\nKortin-lyönti.\n\nViivyttäessään, talvis-iltana, Töölön ravintolassa.\n\n\n(Fredmans Epistel, N:o 42).\n\"Ren Calad, jag spår och tror! Förhand har du Mollberg bror\" etc.\n\n\n        Jo ma luulen, uskon sen --\n        Sull' on vuoro, veikkonen!\n        Sotkek kortit, ja'ak siitten\n            Meillen niitä,\n                Kultainen!\n        Risti-ässän -- jokos sait?\n        Rouvan myös. -- No oles vait! --\n        Kuninkaspa paras teällä;\n            Pistäk pelille!\n                Mitäs hait?\n    Muoriseni, kultainen, uotappas, uota!\n        Pistäk tuota! pistäk tuota!\n            Pistäppäs nyt sen!\n\n        Ulla, sini-puvussaan,\n        Hieno-helma istuu voan --\n        Kaulallansak helmeet väilyy,\n            Solet häilyy\n                Rinnassaan,\n        Miten nyt on? -- Heitäk sie!\n        Hertta-rouva tiilin vie.\n        Viisi-silmäkin on tuolla,\n            Toisten puolla --\n                Miten lie?\n    Eläpäs sä kultainen huolikkaan tuota!\n        Lykeä luota, lykkeä luota --\n            Kuka jakaapi?\n\n        Pata-kakkoinenpa, toi --\n        Heti _Ulla_ senki soi;\n        Hitto, eipä ässä puonnut!\n            Eikä tuonut\n                Voiton. Voi!\n        Kiitän nöyrimmästipä --\n        Etkös sait jo ässän sä?\n        Muistak, veikkonen, niin meilläik\n            Oli eilläik\n                voittoki.\n    Näytäppäs sie valttiais -- lyök jotta pöllyy!\n        Heitäk, heitäk! heitäk, heitäk!\n            Heitäk, heitä jo!\n\n        Ullan pienet sormet voan\n        Pilkistäiksen toisinaan,\n        Korttiloissa onnen antaa --\n            Voiton kantaa\n            Tosiaan.\n        Katos kuin tuo, silmillään,\n        Kahtoo tännek! Jopa neän.\n        Sormuksenpa, sormessansak,\n            Nauraissaansak,\n            Piteä hään.\n    Huuvappas, ja huuvak! Kas _Muovits_, tuo koira,\n        Viepi kaikki, viepi kaikki,\n            Korjaa käsillään.\n\n        Mutta kuulkaas! veikkoiset,\n        Avatkeepas oven het';\n        Talven pakkaiset -- ne vaipuu,\n            Pois jo taipuu\n            Kylmimmät.\n        Muori _Kaisa_, katoppas!\n        Tähet kiilteä taivahass' --\n        Kuu jo syntyypi ja siittyy,\n            Vesi riittyy --\n            Kahoppas!\n    Viskooppas sa peälleisi, voatteisi, _Ulla_!\n        Paha tulla, paha tulla\n            Ehkä sairahaks'.\n\n        Lammilla ajetaan, toi,\n        Kuules kuinka kulit soi --\n        Jeä se kesteä, kunnek puhkii;\n            Jopa uhkii!\n            Minkäs voi?\n        Kahok varsa, voahessaan,\n        Kultaisissa valjaissaan!\n        Kuinka juostensak jo koipii -- --\n            Ehkä voipi\n            Vuoronsak!\n    Voi kahtokeeppas tuonnek, kuin miehet ne ajaa --\n        Hyvin loajaa, hyvin loajaa,\n            Ympäir lampia.\n\n        Kappas ruunain' kappas viel' --\n        Joll' on harjustimet, -- siell';\n        Kuin se, kavioillaan, keikkuu --\n            Eikös, veikko,\n            Tekis miel'?\n        Kennen sälkö, kilvan peäll' --\n        Juoksoopi, kuin poro, jeäll'?\n        Jopa kuuleppas -- kuin räikkyy --\n            Etkös säikky\n            Olla teäll'?\n    Pojatpa nuo luistaavat rantoja myötä;\n        Puolen yötä, puolen yötä,\n            Niitä kiertelee.\n\n        Oriik tuolla, veikkonen,\n        Lenteä täyttä nelisin;\n        Pilku-peä, ja jauho-turpa,\n            Kaunis kurkku,\n            Kultainen!\n        Mutta valkoinenpa, tuo --\n        Joka avannosta juo,\n        Kahok kuin se häntäns' heitteä!\n            Kohti meitä --\n            Silmäns' luo.\n    Kuules, kuin nuo miehet -- ne kiljuu ja huutaa?\n        Mitäs muuta, mitäs muuta?\n            Viinoa ne juo.\n\n        Suet ulvoo konsanaan,\n        Jopa sataa, kylmeä soan.\n        Ovi kiini! Pistäk uuniin\n            Puita, suinkiin --\n            Pistäk voan!\n        Neät kuin puihen latvat, tässä,\n        Seisoo hallan huuhtehess';\n        Vainiot ja pellot, huuhat,\n            Lehot, luhat --\n            Iljanness'.\n    Kultaini, tuok laskuin! Jo vilu mua puistaa --\n        Kehnomp' muista, kehnomp' muista,\n            Kohta kuolen täss'.\n\n        Kuules kuinka -- seinän ta'a\n        Tuiskua, ryöpyy, lunta saa,\n        Tuulet tuntuu; kuu jo kammoo,\n            Tähet sammuu,\n            Vuoronsa.\n        Tässä seurassa niin myö,\n        Kosk' on kolkko päivä, yö,\n        Viinan voimoapa kiitämm';\n            Otak siitä!\n            Juo, ja syö!\n    Muistiksi mun tyttöni, armaani aina --\n        Kortit laina, kortit laina!\n            Syntyy uusi työ.\n\n\n\n\nN:o 30.[40]\n\nJuhannuksena.\n\nUllan moalla hauskuttamisesta, ensimäisessä torpassa\nTöölön tullista mentyänsäk.\n\n\n(Fredmans Epistel, N:o 80).\n\"Liksom en Herdinna högtidsklädd, vid källan en Juni dag\" etc.\n\n\n    Kuin, suvella, neito -- Suomessa --\n    Puvuksipa juhlalle --\n    Jo heinistä kauneutensak soa,\n    Ja heissäkin koreilee;\n        Eik' tuomen marjoin kukkaisihin\n        Sevoitak helmen loistetta siin',\n        Eik' kultaa kaulassansak pie --\n        Jos kohtaki morsiain lie.\n\n    Niin oli mun tyttö, puoleltaan,\n    Puettu juhannukseks',\n    Kuin, vieraaksi kuhuttu _Muikkuiseltaan_,\n    Jo Töölöhön torppaan läks'.\n        Sen ohta ei oil murheisissaan,\n        Eik' neijon helmus laveakaan;\n        Ja kenkä-nokka, kapia toi,\n        Ei silmihin pistääkkään voi.\n\n    Kah tuollapa tarhoin, kujiin, ta'a --\n    Jo torppapa pistäiksen;\n    Jonn' kuusikon halkikin kulkea soa,\n    Kuss' tiekin jo keäntäiksen.\n        Se tie, joll' rattaillaan rahnusteloo,\n        Taloonsak talonmies tarkoitteloo,\n        Kuin illan-suussa ehtii sinn',\n        Jo sätkineen, pyttyineenkin.\n\n    Juur' siinäpä, torpan pihalla,\n    Havuillaki laitettuna,\n    Niin _Ullapa_ joutui nyt ilolla --\n    Sunnuntak-oamuna...\n        Kuin ukko pilvensäk luoteesta toi,\n        Ja kaupunnin kellot ne yhtenään soi,\n        Ja kukko lauloi orrellaan,\n        Ja peäsky lens' porstupahan.\n\n    Nyt pantiinpa pullot liikkeellen,\n    Ja _Muikkuin_ -- jo koatui siin';\n    Ja neitoinen sormillaan soirahti -- hään\n    Sai olven kaikk' sylihin.\n        Jo neitti kortit pöytähän löi,\n        Ja kaikki -- - mitä hään saiki -- hään söi.\n        Ja torpan ämmä -- täytyipä niin\n        Heit' ravita rahattakiin.\n\n    Voan pihalla sälkö, kussa söi,\n    Se säikähti, hyppi voan;\n    Ja rattahat kaikki tomuksi löi,\n    Ja särki kaikk' aisojaan.\n        Hään, kiiruust' kiijäten, laukkaisi pois;\n        Ja nelisin pani, niin paljon kuin vois;\n        Voan _Ulla_, rukka, pitkällään --\n        Siell' _Muikkuin_ kanss' vullottaa hään.\n\n\n\n\nN:o 31.[41]\n\nUlla Urpiaisen moninaiset elämän-vaiheet.\n\n\n(Fredmans Epistel, N;o 36.)\n\"Vår Ulla låg i sängen och sof, med handen under öra\" etc.\n\n\n    Toi Ulla nukkui vuoteellaan,\n    Ja käs' oil peä-alana;\n    Eik' ykskään muu, kuin juoturi voan,\n    Sai tuohon sormen panna.\n        Ympärillään, huoneessaan,\n        Ei yksikään hiiskahtanut;\n        Ei siin' löytty olttakaan,\n        Eik' vettäkään niin kannun.\n    Ukko hiljain hiihteli,\n    Ja sänkyn ympäir liehui;\n    Kohott' täkin -- naurahti,\n    Ja siihen hullusti mieltyi.\n             _Ulla_ keänsiin\n             Siin', ja veänsiin --\n        Peitti peänsäk vaipallaan;\n             Pistiin alla,\n             Laukuin alla,\n        Joi, ja nauroi, voan.\n\n    Jo päiväki paistoi akkunaan,\n    Ja lasiloista loisti;\n    Sirkkupa lauloi ainaki voan,\n    Ja oamun aikaa todisti.\n        _Unettaret_ uuestaan\n        Jopa korvissaan oil soinut;\n        _Ulla_ heräis unestaan,\n        Voan havaihtak ei voinut.\n    Sinnek, tännek, heitteliin --\n    Ja huiskais käen kanssa;\n    Unessaanpa itki niin,\n    Ja repi nisujansak.\n            Milloin suuttui,\n            Nauruun puuttui,\n        Tarttui sänky-laitoihin;\n            Otti liinan,\n            Maisto viinan,\n        Pukeis helmuksiin.\n\n    _Ullapa_ virutti poveensak\n    Parasta ruuusun-vettä;\n    Siitt' pistipä helmet kaulaansak,\n    Ja höyhenensäk hattuun.\n        Niin -- kuin Paphos, soaressaan,\n        (Lempi, kuin rannallen nousi)\n        -- Rakkaus oi! valloillaan,\n        Ja surut pakeis' poisi.\n    Niinpä ukko ihastui,\n    Ja tuskissansak voihkais,\n    Koska _Ulla_ istautui,\n    Ja hiuksiansak oikais.\n            Juoppo-kansaa,\n            Ruokiansak,\n        Heitteä ukko, hätässään --\n            Soamisensak,\n            Maksuinensak,\n        Kaikk' unohti hään.\n\n    Toi _Ullan_ ympäir', noustuessaan,\n    Nuo _Lännettäret_ riehui;\n    Lempipä löyhytt', Rakkaus vaan\n    Sen haivenissa liehui.\n        _Etelätär_ lennätti\n        Tännek, jo lemunsak kanssa,\n        Toinenpa jo ennätti\n        Hajottoo hajujansak.\n    Kuiskeillansak _Suojatar_\n    Mielytti omoansak;\n    Kujeillaanki _Suovatar_\n    Hyväili kultoansak.\n            Ilon retket,\n            Murheen hetket,\n        Vaihtuuvatten välillään;\n            Juotur' kiitti,\n            Miten miitti\n        Enemp' kiihtyi hään.\n\n    Ilo-silmin, ja nauroinpa suin,\n    Hään nänniänsäk näytti;\n    Voi ihme! mikä riemuus! kuin\n    Mun sytämeni täytti!...\n        Kuitenk' kaikin kaunehin\n        Kuin mikähän olla taitais --\n        Oil sen silmät-terätkin,\n        Kuin iskujansak vaihtais',\n    Minnek luomiansak loi,\n    Niin heihin ihastuivat;\n    Taivaan autuutta ne toi,\n    Kaikk' heihin rakastuivat.\n            Eipä vielä\n            Kennen kieli\n        Lauluillen niin herkkeä liek...\n            Eikä toinuk,\n            Eikä soinuk,\n        -- Ei perhana viek!\n\n    Ei koskaan juotur', mielestähän,\n    Niin onneansak kiitti --\n    Kuin _Ullan_ sukka-sitehet hään\n    Sen seärihinsäk liitti.\n        Kenkät jalkaan sovitti,\n        Hivuttain harjallansak;\n        Ja kuin _Ullaa_ haukoitti,\n        Niin haukoitt' häntä kanssa.\n    Silkki-huivi, kaulassaan,\n    Se rintojansak peitti;\n    Kujeet kaikki, poveessaan,\n    Ne pyllyjänsäk heitti.\n            Hiukset seäntyi,\n            Käyräks' keäntyi,\n        Kiemuroitti itestään;\n            Juovikkaisen\n            Liivin naisen\n        Pukeis peällensäk.\n\n    Nyt _Ullapa_ otti hameensak,\n    Viinalla valaistunna;\n    Punssia vuotatt' lasihinsak,\n    Vattansak ravintonna.\n        Pullon se piti kourassaan,\n        Josta jo halutki paistoi;\n        Himot hiiltyi pohjassaan,\n        Ja makeeksipa maistoi.\n    Kaikk' jo muuttui luontonsak --\n    Vapaus valloillansak;\n    Juotur', sekin vuoronsak,\n    Nyt oli onnellansak.\n            _Ulla_, sirkkuin,\n            Viinaan virkkui,\n        Kiitti vielä uhalla:\n            \"Mokomata\n            Juotavata\n        Ei ouk muualla!\"\n\n    Voi, pahuuspa! kuin hullusti oil' --\n    Kuin _Ulla_ mieltyi näihin,\n    Niin uksestapa -- kukapa tuil?\n    Kolm' kurjaa vanhaa äijää.\n        Yksi miehui miekallaan,\n        Ja toinen, köyvellänsäk;\n        Kolmaas, jok' oil kuuro voan,\n        Vei neijon myötänänsäk.\n    Syntyi meiskeh, huuto myös --\n    Ja itki _Ulla_ parka!\n    Pelkuri oil joka mies,\n    Ja juotur' aivan arka.\n            Tuolin alla,\n            Talrikalla,\n        Seisoi _Ullan_ pullo viel';\n            Rikoitettu,\n            Tyhjennetty,\n        Niinpä nähtiin siell'.\n\n    Niin hyvästi kultain! -- Muotoisi sain\n    Runoilla kuvaistella;\n    Nyt vaivut pois; Jo kauvanpa vain\n    Voit lauluin kaunistella.\n        Vielä, suotuin majoissa,\n        Sinua kehoitellaan;\n        Niinkuin _Venus'_, hovissaan,\n        Piijoiltaan mainitellaan.\n    Peitäk silmäis rievullais,\n    Ja keträäk ahkerasti;\n    Siitten laulak, riemullais --\n    Oamusta iltaan astik.\n            Aika voittaa,\n            Päiväis koittaa --\n        Vitoista, ja nureeistais,\n            Lempi sieppaa\n            Sun, ja viepi\n        Iloon, murheistais.\n\n\n\n\nN:o 32.[42]\n\nUllan linnaan kuljettamisesta.\n\n\n(Fredmans Epistel, N:o 28).\n\"I går såg jag ditt barn, min Fröja, i Yxsmeds gränd\" etc.\n\n\n    Mä öylöin näin sun lapseis rukka --\n            Kujaisten suuss';\n    Palmikko-peä, sininen sukka,\n            Hameensak uus'.\n    Hään kaunis oil kuin vuohen-kukka,\n            Oli juur' koreissaan;\n    Voan perästään niin kaksi ukkoo\n            Näin miekoillaan.\n\n    Hään keänsiin; ja sen helmat heilut-\n            ti länsi-tuul';\n    Sen posket poahtui, silmät väilyi,\n            Kuin näitä kuul'.\n    Jo vavisten, ja itku-silmin --\n            Ma tuonpa raukan näin;\n    Ja surkastuin kuin saivat ilmin\n            Mun neittosein.\n\n    Jo syämmensäk pohjan asti\n            Tuon kurjan näin;\n    Rukoillen, kämmänensäk nosti\n            Taivaasen päin.\n    Ne hameestaan sen temppais. Hetken\n            Hään kiivaast' riitaa tei;\n    Voan siitten taipui -- ja sen retken\n            Ne häntä vei.\n\n    Kyll' oli kovat arpahansak --\n            Voan tässä hä'äss',\n    Niin _Ulla_ turvais varpahansak,\n            Ja pakoon peäs'.\n    Viel' kahtoi taaksek, peästyänsäk\n            Jo noihen kynsistään;\n    Ja vahti-mies käyttämistänsäk\n            Häpeisi hään.\n\n    Niin jouvuppas! Jo silmäis näyttää\n            Iloisat, noin;\n    Ja annak riemu rintais täytteä\n            Lakkaamatoin!\n    Niin nautik siitten miten taijat!\n            Kuin voan sun teköö miel',\n    Ja elä itkek! Muuttuu ajat --\n            Onnistut viel'.\n\n\n\n\nN:o 33.[43]\n\nPeloittivat Pöllöistäkin.\n\n\n(Fredmans Epistel, N:o 45).\n\"Tjenare, Mollberg! hur är det fatt? hvar är din harpa?\" etc.\n\n\n    \"Kuuleppas, _Pöllöinen_, kuinkas sa voit?\n    Missäs on lakkiis, ja kantelees, hoi?\n    Voi kuin sun suu on turvoksissaan!\n    Missä lie ollutki juovuksissaan?\" --\n            Mä rouvissa söin,\n            Ja leikkiä löin --\n            Niin soitostain, pa'uus,\n            Meill' riitapa nous';\n    Ja juuri kuin soittelin -- _plingeli-pling_!\n    Niin joutuipa poliisi, rutkatek, sinn' --\n    Ja hakkaisi suutani -- _plingeli-pling_.\n\n    \"Millen se näytti?\" -- Rämäkkäläin!\n    Nahkaiset housut sen seärissään näin. --\n    Hattu oil huopasta, reikiä täys',\n    Nuttunsak nurin, ja keppi oil käiss'.\n            Juur' olipa niin,\n            Ja vyöllänsäkkiin\n            Oil tuohesta voan\n            Yks' tuppipahan;\n    Ja juuri kuin suuttui, -- _pling-plingeli-pling_;\n    Nyrkkinsäk pöytähän paiskaispa niin\n    Jott' akkunat tärisi -- _plingeli-pling_.\n\n    Soittelin, kauniist', selvänä peäss',\n    Kuninkaan polskaapa Puolassa, neäts!\n    Ympärin istuivat miehiä, tuoll',\n    Mikä joi tuopin, ja mikä voan puol'.\n            Mutt' silloin, jo vain --\n            Ma korvallein sain.\n            Hään kiljaisi: \"viel-\n            kö teköö sun miel'\n   Puhua Puolasta? -- _plingeli-pleng_!\n   Soitella polskia Kuninkaisten?\n   Pieppäs nyt suutasi!\" -- _plingeli-pleng_.\n\n    Kuuleppas, kultainen, kuinkas tuo oil,\n    Istuinpa, kauniist', ja tuopistain join;\n    Hoastelin Puolanki asioista --\n    \"Tiijätten pojatpa, sanelin ma,\n            Ei löyvykkään, hoi!\n            Se mies, joka voi --\n            Ei kuninkaskaan\n            Voik, voimallahan,\n    Kielteä mun soittamast' -- _plingeli-pleng_.\n    Polskia panna ei estäköön ken\n    Kanteleellani!\" -- _pling-plingeli-pleng_.\n\n    Nurkassa istui -- lempopa ties' --\n    Kaksi kasakkaa, ja yks' sotamies,\n    Ne huusivat: \"lyök! Hään riitelee vain --\n    Puola on kärsinyt, minkä se sai\".\n            Jo tulipakin\n            Yks akkakin sinn',\n            Hään lakkini vei,\n            Ja kantelein, hei!\n    Poliisi, pakana -- _plingeli-pling_,\n    Hakkaisi suutani kepilläkin,\n    Jotta se juoksi, -- _pling-plingeli-pling_.\n\n    Kuulkaasta, kultaiset! kyselin siin',\n    Enkös ouk viatoin? -- \"Olitpa niin!\"\n    Empämä syyttömäst' kärsiä voik --\n    Huulein on halki, ja nenäini poikk'.\n            Ei mokomata\n            Pahempoakaa;\n            Sill' lähenpä pois,\n            Ja muualla sois'\n    Runojoin joukossa, -- _plingeli-pling_,\n    Rakkauesta, ja viinastakin,\n    Soittaa, ja laulaa, -- _pling-plingeli-pling_.\n\n\n\n\nN:o 34.[44]\n\nSelkeänsäk soamisestaan.\n\n\n(Fredmans Epistel, N:o 31).\n\"Se, Movits, hvi står du och gråter? så hungrig och frusen\" etc.\n\n\n    Kah, _Muovits_! mikäs sua vaivaa?\n    Sun turkkiis on turvonut toas;\n    Sun sierameis juoksoopi aivan\n    Kuin virta ... voi laitoksiais!\n        Viel' henkissään veikkojais lienee --\n    Voitathan sie vastuksiais!\n        _Pong pongtuli pongtuli_... Tais?\n    Niin -- soitappas vielä!\n\n    Soas täst'! otak ryyppyisi!... Vasta,\n    Niin paremmin puhua voi;\n    Ja, viinalla, partaisi kastak!\n    Se virvoittaa mieleisi, hoi --\n        Vai lempoko sisujais polttaa?\n    Ehk' viina ei hyveäkään tiek --\n        _Pong, pongtuli, pongtuli_ ... Liek?\n    Niin otathan oltta!\n\n    Jos silmäis lie puhki? -- vai vielä!\n    Ann' olla -- viel' kalvoss' on luut --\n    Voan missäs out ollut? Vai siellä --\n    Kuin tappelu-koiratkin muut?\n        Niin avaappas silmäisi, kulta!\n    Ja kahok nyt pulloisi päin --\n        _Pong pongtuli, pongtuli_ -- Näin-\n    pä terveeksi tultuu!\n\n    Se lohtuttaa mielemme aina,\n    Kuin turvaamme tuttaviin päin;\n    Paak lakkiisi -- peähäis sen painak!\n    Kah, miksi sua potkittiin näin?\n        Etkös sie siitt' pitänyt puoltais?\n    Kuin kävit niin kehnosti kiin. --\n        _Pong pongtuli, pongtuli_... Niin --\n    Niin sanoppas suotta!\n\n    \"Oil Syys-kuussa, kymmenees päivä,\n    Voan vuosi -- en muistakkaan moar' --\n    Oil pilvessä kuu; mutta päivä\n    Se paistoi, vaikk' satoi ves'-koar'.\n        Se oli -- jos muistaneen oikeen --\n    Se viho- ja viimeinen... No!\n        _Pong, pongtuli, pongtuli_ -- Jo\n    En muistakkaan oikeen.\"\n\n    \"Niin sattuipa ehtoolla, kerran,\n    Näin neijon, jonk silkiss' oil peä;\n    Mä hoastatin vähäisen verran,\n    Sain tietää kust' kotoisin hään. --\n        Hään asuu ... kah, maltappas aikoo!\n    Siin kolkassa -- Sanonko jo?\n        _Pong pongtuli, pongtuli_ ... No,\n    En sanoisik vaikka\" -- -- --\n\n    \"Ja kallella, kanteleen kanssa,\n    Mä jänkytin jälestä juur';\n    Voan neitoni, viekkauellansak,\n    Hään luikastiin porttihin suun.\n        Voan ikeän kuin siihen hään seisaht',\n    Jo tulipa rutkalek muu --\n        _Pong pongtuli, pongtuli_ -- Huuh!\n    Mun syän se keikaht'.\"\n\n    \"Hään ärjäis: 'mun tyttöni heitäk'!\n    Ja samassa korvallein pain;\n    Hään kiljais: vai vieläkös väität'?\n    Ja silloin jo toisellen sain, --\n        Niin siinä hään seisoi ja potki,\n    Ja koplotti hameet, ja muut --\n        _Pong pongtuli, pongtuli_... Huut'!\n    Kaikk', sorttana, sotki.\"\n\n    \"Mitäspämä taisinka muuta,\n    Kuin kapsuttaa kanteleen peäll';\n    Ma soitin, vaikk' suruiks' käv' suutain,\n    Ja murehtin muutakin teäll'. --\n        Vie hitollen, mokoma leikki!\n    Sen, piru, jo kynsiisek vei...\n        _Pong pongtuli, pongtuli_... Ei-\n    pä syntynyt, _Heikki_!\"\n\n    \"Hään vei multa tyttöni, roisto,\n    Sen konnanpa korventaa sois'n;\n    Hään haukkui mun 'lurjuksi' -- oisko\n    Tuo kumma, jos henkiltä pois\n        Ma ottaisin semmoisen miehen,\n    Joka minun kultani vei --\n        _Pong, pongtuli, pongtuli_ -- Hei!\n    Pois läksinpä tiehein.\"\n\n\n\n\nN:o 35.[45]\n\nAnnikka.\n\n\n(Fredmans Testamente, N:o 164).\n\"Fattig gumma, med svafvelstickor och flinta, lefver ibland de\" etc.\n\n\n    Ämmä kurja nyt pussin seljässään pitää,\n    Keppi käessään, eikä syömistä mitään --\n        Annikka, niin olen voan,\n            _Polemeija_,\n        Vaivaloinen kulkiissaan,\n            _Pyteheija_.\n\n    Olin nuorra kaunis, rikoisa neitto,\n    Nyt oun vanha ja ruma-näköinen heitto,\n        Kumarran, ja rukoilen...\n            _Polemeija_;\n        Apuakin anelen.\n            _Pyteheija_.\n\n    Annikka ompa vanha piikaki aina,\n    Seihtenkymmenes vuosi peätäni painaa;\n        Enkä jaksak eneän --\n            _Polemeija_,\n        Soisin hautaan peäsevän,\n            _Pyteheija_.\n\n    Kaiken päivän mä laulan virsiä teällä,\n    Aattelenki tuon pahan perkeleen peälle.\n        Nenän niistän sarvestain,\n            _Polemeija_;\n        Tapan täitä voatteestain,\n            _Pyteheija_.\n\n    Lakki musta, ja harvoin huivilla nähty,\n    Lasi-silmät, ja tasku tilkuista tehty --\n        Virsussani vipelen,\n            _Polemeija_;\n        Niinkuin neätten kultainen,\n            _Pyteheija_.\n\n    Kerätä rihmoja, tuoppia pestä,\n    Kuulla kyöpelin pojat, kuinka hyö vestää --\n        Käyvä sauvalla tuskin neän,\n            _Polemeija_;\n        Aina itken mihin mään,\n            _Pyteheija_.\n\n    Vanha mummupa toivoo lykkyä teillen,\n    Onneksenneki koko huonetilan näillen.\n        Soisin teillen mielellään,\n            _Polemeija_;\n        Onnellisen elämän,\n            _Pyteheija_.\n\n    Tapa moailman hyvin tarkasti tutki,\n    Eläk hiljain, ja siviästi, kuin muutki --\n        Ja kuin vanhaks' kerran ois,\n            _Polemeija_;\n        Niin nukuk kauniisti pois!\n            _Pyteheija_.\n\n\n\n\nN:o 36.[46]\n\nSusanna.\n\n(Omistettu Suomen tyttärillen).\n\n\n(Fredmans Sång, N:o 41).\n\"Joachim, uti Babylon, hade en hustru Susanna\" etc.\n\n        _Joakim_, sill' olipa niin\n        Kaunokas vaimo, _Susanna_ --\n            Ukko vanha :,:\n            Osais nuorihin. --\n    _Joakim_ itek oli hurskainen mies,\n    Yaimonsak siviäki -- sempä mä ties'...\n            Antoi panna :,:\n            Viinaa vanhan e'ess'.\n\n        Vaimoonsakpa ma kiitän viel',\n        Muistiksi muillenki aina --\n            Laskuis laina, :,:\n            Joka seisoo siell'!\n    Juokaamme siis veikot, ja laulakaa myös!\n    Piijat ja pojat -- niin vaimo kuin mies. --\n            Niin tuo vanha :,:\n            Konstin kyllä ties'.\n\n       Ukkopa, kuuluisa rahoistaan,\n       Ruokitti vieraita aina;\n            Niin tuo vaina :,:\n            Lievitt' lahjojaan.\n    Rouvansak, kaunis ja soria, tuo\n    Kosijat kävivät aina sen luo...\n            Mieleis painaa :,:\n            Otak nyt ja juo!\n\n       Kuulkaasta, veikkoiset, kuinkapa tuo\n       Lystisti kävi sen kanssa:\n            Uijessansa :,:\n            Riensivät sen luo...\n    Kaksipahan ukkoo ne hiihtivät sinn' --\n    Kauneus loisti kuin rakkauskin.\n            Kahtoissansa :,:\n            Mielittelihin,\n\n        Lammikko lehossa löytyikin,\n        Siinäpä virui suvella --\n            Oamuisella :,:\n            Läks' _Susanna_ sinn' --\n    Koivutpahan kasvoivat rannoillahan --\n    Yksin _Susanna_ siell' uiskeli voan.\n            Lainehella :,:\n            Pesi poveitaan.\n\n        Korvessa kulkivat, piilten, tuoll',\n        Kaksipa koirasten-silmää...\n            Saivat ilmin :,:\n            Kuss' oil vaimon-puol'.\n    Toinenpa toisellen sanoopi niin:\n    \"Päivä on puolessa, lähek kotiin!\"\n            Kumpainenki :,:\n            Viekastelihin.\n\n        Kylläpä mielensäk tunnetaan myö --\n        \"Hyvä ois valmista ottaa\"...\n            Niinpä totta :,:\n            Aattelivat hyö.\n    Silmänsäkpä petti -- _Susannapa_, niin\n    Lukotti porttinsak lujasti kiin;\n            Soisik jotta :,:\n            Oisik yksin siin.\n\n        Niin oli asiat -- vihtoinpa vain\n        Peäsi _Susanna_ jo näistä, --\n            Vaimoväistä :,:\n            Kuulun voiton sai.\n    Ottakaa pullonne! juokaamme myö --\n    Kaunihit vaimotki -- voitukoon hyö!\n            Vähä heistä, :,:\n            Juokeeppas nyt työ.\n\n\n\n\nN:o 37.[47]\n\nPartalan ristiäisihin.\n\n\n(Fredmans Epistel, N:o 57).\n\"Allting är riktigt klareradt och gjordt! Betsla din Brunte\" etc.\n\n\n    Kaikki on oikeen, jo laitoksissaan,\n    Valjaistak ruunais; ja piippuisi iskek!\n    Voitelek soappais! -- \"Ne on voijessaan\"! --\n    Suihteisi orihis suuhunki pistäk!\n        Arvaatkos minnek nyt lähteä sun täytyy?\n        Talossa tässä jo varpaisia...\n        Kuhunkiin taloon, kuin kylässä löytyy.\n        Kiiruusti lennäk, ja ilmiksi soa!\n            Kappas ruunain, kuin se keikkuu --\n            Selkä-liinais, noin! -- kass niin!\n            Ruoskais myöski, kuules veikko,\n            Sijok häntä vyöhöisi kiin!\n        Astuppas tilariin! Oletkos päissä?\n        Lykkyä reisulleis! -- Selväkös hään?\n        Kuules kuin piiska jo läiskää sen käissä,\n        Kuinka hään kiljuupi, telmätessään --\n                Avuksi Jumala!                 (Tromb.)\n                \"Hyväst' nyt! mään\", --        (Tromb.)\n                Viinasta humala,               (Tromb.)\n                Kannusti hään.                 (Tromb.)\n\n    Outappas _Muovitsi_ ja keänneppäs tänn' --\n    Palajak takaisin! maltappas, uotakl\n    Kuuleppas, kultainen, ryypeäppäs sen!\n    Maistappas oltta, ja kaljaani, suotta. --\n        Muorin toi parasta panemaa lienee,\n        Jotapa keitettiin Ristiäiseks';\n        Siitten niin uljaassa puvussais riennäk\n        Kuhtumaan kummiksi! -- soatpa nyt täst'!\n            Tuoss' on! Millen toipa tuntuu?\n            \"Aika hyveä! Niinpähän voan;\n            Tuop' oil ruoka, jok' oil kunto,\n            Peästi vatsan vaivoistahan. --\n        Soakeli soikoon! jo lupaan ja vannon\n        Lähteäksein täyttä laukkua voan;\n        Enkä moar kahok -- ei kiveen, ei kantoon --\n        Hyvästi veikot!\" Nyt puhaltuaan --\n            Hyvästi, hyvästi!                  (Tromb.)\n            \"Kiitosta suon!\" --                (Tromb.)\n            Ajappas uhosti!                    (Tromb.)\n            Jouvuppas nuon! --                 (Tromb.)\n\n    Maltappas _Muovits_, ja suurusta syök!\n    \"Ei! -- Nyt mä, kiiäten, lennän kuin lintu\". --\n    _Muovits_ ei kuulek; voan piiskalla lyö\n    Hevoistaan. Koirakin vieressään vinku. --\n        Muori hään huusi, ja tervehti siinä...\n        _Muovits_ voan karkais jo nelisin pois --\n        \"Puristak seäriäis kupeiseen kiini!\n        Keärippäs lakkiisi liinakin toi! --\n            Ruoska vielä kurjan kuului...\n            Sieväst'...\" Niin -- jo tuli hään tänn';\n            Ruuna, tuikki musta muulloin,\n            Valui voahtena valkoinen.\n        _Muovits_ hään selässään horjuu ja löyhkää,\n        Tervehti pulloja, missä voan näki;\n        Ruoskitti hevonsak, yökkäis ja röyhkäis --\n        Puottipa tilarin -- minkäspä teki?\n            \"Suutun jo veikkonen --            (Tromb.)\n            Kaivaapi miel';                    (Tromb.)\n            Laiskempaa luuskaa en              (Tromb.)\n            Nähnytkään viel'.\"                 (Tromb.)\n\n    Muori hään tervehtää, pyyteä sun myös\n    Joutumaan. Lapseni kunniaks', -- liijan\n    Kuhuppas kummiksi vaimo ja mies,\n    Uhoimmat urot ja pulskimmat piijat --\n        Älvös mun akkaani soimatko siinä!\n        Älvös mua ihtiä pilkkana piek --\n        Poika, mun näköinen, ompa moar' niini!\n        Tehty on teällä -- niin saakeli viek! --\n            Silmänsäkki multa maistaa,\n            Mieli aivan yksi, kun...\n            Jopa noukkansakki paistaa,\n            Punertaapi niinkuin mun.\n        Kummiksi käskeppäs _Lehkolan Kaisa_!\n        _Lipsalan Liisa_, -- jos _Joutsanki_ sais --\n        Ajappas riskist', ja huuvak kujaissa,\n        Ammuppas, pamautak, pistuolillais!\n            Huiskutak, hatullais,              (Tromb.)\n            Hurraa, hurraa --                  (Tromb.)\n            Viinanki ratilla                   (Tromb.)\n            Vivahuttaa.                        (Tromb.)\n\n\n\n\n\n\nKOLMAS VIHKO\n\n\n\n\nN:o 38.[48]\n\nPitoihin kuhtuminen.\n\n\n(Fredmans Sång, N: o 12).\n\"Venus, Minerva, Mars bland de djerfva\" etc.\n\n\n            _Venus, Minerva_,\n            _Mars_, voiton Herra!\n    Niinpä kuin liekki sie leimahtat, hoi!\n            _Pallas ja Klio_,\n            Runolan piijat,\n    _Jupiter, Pluto, Apollokin_ toi -- -- --\n            Mainiot, aimot,\n            Miehet ja vaimot,\n    Kaikki kuin taivoihin mahtua voi!\n\n            Kunniaksenne!\n            Tulkeepas tänne --\n    Näihinki pienihin pitoihin vaan!\n            Jospa ma saisin,\n            Tai uskaltaisin,\n    Kuhtua Teijätki, jalouessaan -- --\n            Ruuvat on huonot,\n            Mitk' olen tuonut --\n    Rokka, ja rieska -- ei paistiakaan.\n\n            _Bakkuspa_ keksi --\n            Ajohon läksi ...\n    Vaunuillaan mäni hään matkohillaan;\n            _Febus_ ei voinut,\n            Vaikk' oisik koennut --\n    Ukko oil ummessa, vaivautuaan.\n            Ja _Melpomene_\n            Tauvissaik lienee,\n    Koska ei jaksanut vastatakaan.\n\n            _Juno_, hään yskäis --\n            Niinpä hään lystäis\n    Saunassa käyväkseen kylvettämään.\n            Mitäs mä taisin? --\n            Armaspa naisi\n    Vastappäin hipaisi tervehtämään.\n            Tyytyä täytyy --\n            Semmoista löytyy -- --\n    Voikoon, ja eläköön, armias hään!\n\n            Huoltakos luulen,\n            Vaikka ma kuulen\n    Jott' ei ouk taivaasta apuakaan.\n            _Bakkus, Kupido_,\n            Kiitänpä niitä, --\n    Kuin mull' on Teitä, ei pakkoakaan.\n            Vähäppäs muusta,\n            Suuresta su'usta,\n    Jopama nukkua levolla saan.\n\n\n\n\nN:o 39.[49]\n\nKolehmaisen kuolemasta.\n\n\n(Fredmans Epistel, N:o 58).\n\"Hjertat mig klämmer, sorgligt jag stämmer qvinten på min fiol\" etc.\n\n\n            Musta on mielein,\n            Kankia kielein --\n                Surkutteloopi suu, _pling, plang_!\n            Tuskain on tuima,\n            Kulkuin on kuiva --\n                Murhek on vielä muu! _pling, plang_!\n    Kahtokeepas, tuolla, pöyvän takaa --\n    _Kolehmainen_ jopa kuollut makaa;\n    Hään kuin aina ennen oli vakaa.\n                _Klingeli, plingeli, klingeli, plang_.\n\n            Kauhistun, neätse!\n            Pöyvänki peässä\n                Pullonsak tyhjän neän, _pling, plang_!\n            Seinällä riippuu\n            Massi ja piippu --\n                _Kolehmainen_ kuollut hään! _pling, plang_!\n    Nurkassapa, tuolla penkin alla,\n    Makoo ilot -- pitkin lattialla,\n    Sarvet, torvet, huilut -- kaikkialla.\n                _Klingeli, plingeli, klingeli plang_.\n\n            Kolkutan teällä,\n            Akkunan peällä --\n                Ei löyvyk yksikään, _pling, plang_!\n            Kallellaan kannu,\n            Pullo ja pannu --\n                Minkäs mä tuolla neän? _pling, plang_!\n    Olvet kaikk' on moahan läikähtänyt,\n    Tynnöri, kuin ankkuir -- kuitiks' männyt. --\n    Kuolo, kurko, sen on tyhjäntännyt.\n                _Klingeli, plingeli, klingeli plang_.\n\n            No, niinkuin näyttää,\n            Tuoni jo käyttää\n                Kiirensäk perästäin; _pling, plang_!\n            Sillä en jouvak,\n            Laskuain nouvak --\n                Kohta ma kuolen, näin, _pling, plang_!\n    Jeäkääs hyväst'! Työ kuin tätä kahtoo;\n    Viinan-kielto olkoon nyt, jos tahtoo --\n    _Kolehmain_ jo taivaass' olla mahto.\n                _Klingeli, plingeli, klingeli plang_.\n\n\n\n\nPeä pohmelossa.(i)\n\n(Toisen jatkoksi).\n\n\n            Viritän virttäin --\n            Ihteni hirtän,\n              Itkuss' on ilo suur'. _pl. pl._\n            Vaikia vaiva\n            Kalloni kaivaa,\n    Peätäni särköö juur'. _pl. pl._\n    Eikä löyvyk apuakaan jostaik --\n    Tuokee, veikot, peähän parannosta!\n    Niin mä teijät kiittelen ja kostan.\n              _kl. pl. kl. pl._\n\n            Povessain polttaa\n            Viina, ja oltta\n              Halajaa minun peän'. _pl. pl._\n            Keijuiset riehuu,\n            Lenteä ja liehuu --\n    Minnekkäs minä mään?\n    Voi mun sy'äin, voi mun sielu rukka!\n    Muinon loistit niinkuin vuohen-kukka --\n    Nyt on viinat saattanut sun hukkaan.\n              _kl. pl. kl. pl._\n\n            Mitäs mä laulan?\n            Kuiva on kaulain --\n              Tuokeeppas tännek -- tuon! _pl. pl._\n            Jolla ma huuhtan,\n            Suurustan suutain --\n              Josta ma kerran juon! _pl. pl._\n    Hyvä lanko -- laitak laskut täynäk!\n    Tuoppas tännek voita, leipeä, säynäk --\n    Eikös siitten laulut laillen käynek?\n              _kl. pl. kl. pl._\n\n            Nyt mull' on mielein!\n            Kevyt on kielein,\n              Viinat jo murhein vei, -- _pl. pl._\n            Jos ma nyt saisin\n            Vaimon, niin naisin --\n              Ottaisin eukon, hei! _pl. pl._\n    Huoleet huoneestain ma sillen heittäis',\n    Itek viljasta ma viinan keittäis',\n    Jolla murheet kaikki muka peittäis'.\n              _kl. pl. kl. pl._\n\n            Pulloss' on puutos,\n            Mieless' on muutos,\n              Isäntä kulta, hoi! _pl, pl._\n            Missäs on maljais?\n            Kallis on kaljais,\n              Josta ma toanoin join, _pl. pl._\n    Virvoitak minut viinallais vielä!\n    Eläk sie tuota, kultainen, kielläk --\n    Elkeätte, veikot, seisko mun tiellä!\n                _kl. pl. kl. pl._\n\n              Tuhlajat tunkii,\n              Juomarit suinki\n                Viereeni veteäiksen; _pl. pl._\n              Varkaat ja vorot,\n              Riijat ja torat,\n                Välillen veljeisten, _pl. pl._\n    Onnetoin ma olen tähän tullut!\n    Viinallenki olen tullut hullu --\n    Hyväst' veikot, hyvästi mun pulloin.\n                  _kl. pl. kl. pl,_\n\n\n\n\nN:o 40.[50]\n\nTanssistapa tappeluhun.\n\nKapakassa, Katajan-nokassa.\n\n\n(Fredmans Epistel, n:o 64).\n\"Fäll dina ögon, och skäms nu din tossa, Komma på baler, och intet\nha skor\" etc.\n\n\n    Etkös sie häpiäk, tullakseis tännek?\n    Vieraissa käyvä, -- ei kenkissäkään.             (Fin.)\n    Uskallat vainenki tanssihin männä,\n    Herrojen parissa käyttäittämään!\n              _Muovits_ sarvensak soittaapi hään --  (V:llo.)\n              Niinpä mä neän!                        (V:llo.) (DC.)\n              Sarvetki, noi,                         (Corno.)\n              Kauniisti soi;                         (Corno.)\n            _Muovitski_, siellä,                     (V:llo.)\n            Puhaltaa vielä                           (V:llo.)\n      Piippuunsak iskeepi tuluksillaan.\n            Sauvunsak juopi,                         (V:llo.)\n            Pullonsak tuopi --                       (V:llo.)\n      Hyrsynki nahkaansak mahtuutti vaan.\n\n    _Lienapa_ kellonsak piiloon jo pistää --\n    Huivinsak varastit puo'istapa! --                (Fin.)\n    Nurkista naiset, ja sulhot kujista --\n    Toisenne toveriks' ottakaha!\n            _Muovits_, tartuppas viuluisik kiin!     (V:llo.)\n            Soitak! Kass niin --                     (V:llo.) (DC.)\n            Yks' meri-mies                           (Corno.)\n            Tanssiipi myös --                        (Corno.)\n            Ruotsista lienee?                        (V:llo.)\n            Lempopas tiene!                          (V:llo.)\n      Leukansak leviä, pulloillaan suu;\n            Kouransak -- vahvat,                     (V:llo.)\n            Noamansak -- ahvat                       (V:llo.)\n      Poltti, ett' päivättyi mustaksi juur'.\n\n    Mikäpä tyttö tuon sylissään istuu?\n    Joka siin' keikkuu ja ketkistäiksen --           (Fin.)\n    Tänäin hään tanssii, ja öylöinpä pisti\n    Tappurat vokkiinsak, ketreäkseksen.\n            Huomena viijään jo oikeuteen --          (V:llo.)\n            Kapineineen.                             (V:llo.) (DC.)\n            Sarveisi paan                            (Corno.)\n            Voiteiseen, vaan.                        (Corno.)\n            Tuoppas tänn' sahtii!                    (V:llo.)\n            Nouvappas tahtii!                        (V:llo.)\n              Merimies tanssiipi, keikuttaa vaan.\n            Pieppäs nyt suutais!                     (V:llo.)\n            Luskutan luutais --                      (V:llo.)\n      Peijakas vieköön! sun muruiksi soan.\n\n    Voihtet ne välkkyy! -- Jo pyörtyyvät neijot;\n    \"Kepit, ja miekat, ma murskuksi saan\" --         (Fin.)\n    Silmissä sinelmät, mustelmat häjyt,\n    Kasvotki veressä, turvoksisaan.\n            _Muovitspa_ kahteloo, akkunastaan,        (V:llo.)\n            Kuutamaa, vaan; --                       (V:llo.) (DC.)\n            Sarvet -- ne soi...                      (Corno.)\n            Pullon jo toi!                           (Corno.)\n            Rakkauen vuoksi                          (V:llo.)\n            Astui hään luoksi --                     (V:llo.)\n      Rohkeesti, uhosti, -- tahtova ois.\n            Rakkaus palaa,                           (V:llo.)\n            Viinansak valaa.                         (V:llo.)\n      Poliisit tuloo, jo -- joutukaa pois!\n\n\n\n\nN:o 41.[51]\n\nTanssiloista.\n\nKirjoitettu ylhäisemmillenki kansan seävyillen.\n\n\n(Fredmans Epistel, N:o 29).\n\"Movits tag dina pinnar På templets höga tinnar\" etc.\n\n\n        _Muovitspa_, jouvuk tännek!\n        Kiiruusti, kuules, lennäk --\n            _Klang_, kalikoita,\n            _Plang_, palikoita,\n                _Klang, plang, klang, plang_!\n        Rumpuisi pistäk tuonek --\n        Auki on _Fröjan_ huonek!\n            _Klang_, seisok siellä --\n            _Plang_, soitak vielä!\n                  _Klang, plang, klang, plang_!\n    Neittopa huiskaa huivillaan poveheitaan...\n                Rumputtelek vaan!                  (Timp.)\n                Palikalla paan, --                 (Timp.)\n    Ja silmäilek neitoja, hunttuloissaan!\n        Herratpa kävelöövätten kannuksisaan,\n        Rinnassa risti, silkissä sukkaisissaan --\n                  Nauraissaan,                     (Timp.)\n                  Hoastaissaan.                    (Timp.)\n            Hattu kainalossa,\n            Silmät vaimoloissa,\n                  Parahastaan. :,:\n\n        Naisia naurattaavat --\n        Kylmästä haukoittaavat,\n            _Klang_, reuhattelek!\n            _Plang_, peuhattelek --\n        Armotpa arat aina,\n                  _Klang, plang, klang, plang_!\n        Silmänsäk maahan painaa --\n            _Klang_, rumpun päällä\n            _Plang_, jyskäk teällä;\n                  _Klang, plang, klang, plang_!\n    Kuinkas nyt jaksat kultainen? \"Hyvästipä!\"\n                Rumpail lyöpi vaan,                (Timp.)\n                Paiskaa nahkahan --                (Timp.)\n    Niin tuoppas tänn' herkut ja hippehitaan!\n        Herrapa, kulta-hellollaan, neitsyyen vei\n        Aittaan; ja siellä sillen jo kokkaisen tei.\n                  Vikkeläst',                      (Timp.)\n                  Sukkelast',                      (Timp.)\n            Soattoipa hän piijan\n            Lihavaksi, liijan --\n                  Ain' varpahast'. :,:\n\n        Voi, mitkä häjyt juonet!\n        Häpäisit ilon huoneet --\n            _Klang_, soittajoita!\n            _Plang_, moittajoita --\n                  _Klang, plang, klang, plang_!\n        Huilutpa viheltäävät,\n        Neittoja viehettäävät.\n            _Klang_, piika itkee,\n            _Plang_, ilo pitkä --\n                  _Klang, plang, klang, plang_!\n    Miksipä piika itkeepi? Jopa hään neä\n                Miten pettäjä,                     (Timp.)\n                Valan jättäjä,                     (Timp.)\n    Jo, nurkassa, toistapa sylissään pi'ää.\n        Puottipa kauno-kukkansak, -- hitto sen vei!\n        Helmus oli haaskattu. -- Herrat sen tei. --\n                  Piika huus':                     (Timp.)\n                  \"Voi, pahuus!                    (Timp.)\n            Ei ouk uskomista,\n            Ei kunniallista!\n                  Pettyy jo uus'.\" :,:\n\n\n\n\nN:o 42.[52]\n\nHollimiehet.\n\nMyrskylässä.\n\n\n(Fredmans Sång, N:o 29).\n\"Grannas Lause, klang på lyran! Låt oss dänga, flänga\", etc.\n\n\n    Noapurinpa _Lauri_ soittaa, --\n    Keikutellaan _Heikki_!\n    Sotkek _Simo_ korttiloita!\n    Valttia jo sain --\n    \"Viisi silmää tuoppas tännek!\"\n    _Tommi_ sen jo veiki --\n    \"Eikös sull' ouk valttii eneän?\"\n    Tuotapa ma haen. --\n    \"_Olli_, mitäs seisoot siinä --\n    Eikös sull' ouk viinaa\"?\n    Kuules tyttö, _Maija-Stiina_,\n    Tuoppas tuoppi, hoi!\n    Kuules kuinka rahat helkkyy --\n    Vasket kauniist' välkkyy,\n    \"Pekka, valjastappaa sälkö,\n        Jonka _Poavo_ toi!\"\n\n    \"Siekös partais tuoppiin kastat?\n    Pyyhippäs nyt suutais\"!\n    Kyyt-mies huutaa: \"joutukasta...\n    Kyytiin, pojat, hei\"!\n    Muistikseini, juoppas _Maikki_ --\n    Voiteleppas kuutais!\n    \"Lähtekee nyt kyytiin kaikki!\"\n    -- Senkös tännek vei! -- --\n    \"_Risto_ pieppäs ruunais kiini!\n    Tappii ei ouk siinä. --\n    Ajappas nyt _Jussi_, niini\n    Minkä ottoo voi!\"\n    Annappas nyt varsan juosta!\n    \"_Mikko_, tuoppas ruoska!\"\n    Rukkaseis ne makoo tuossa --\n    \"Portti, auki, hoi!\"\n\n    _Kirsti_, tanssii keikuttelek --\n    _Olli_ naurattaapi.\n    Mitäs _Liena_, veikottelek?\n    _Tahvo_ pullon tuop';\n    _Matti_ hoastoi häpäisesti --\n    _Kirsti_ tuskan soapi;\n    _Lassi_ lauloi hätäisesti,\n    Soitteloo ja juop'.\n    \"Rinkiin, pojat, joutukaatte!\n    Tahtii noutakaatte --\n    Tanssia nyt koittakaatte!\n    Kaikki polskan luo\". --\n    Elkeäpäs nyt tansik eneän...\n    Jopa joutui tännek\n    Herrat Helsinkistä. -- Lennäk!\n    Ryyitäänpä nuo. --\n\n\n\n\nN:o 43.[53]\n\nJoakon-päivänä olvelassa.\n\n\n(Fredmans Epistel, N:o 78).\nKnapt Jeppe hant ur gluggen gå in, Trumslagarn knappt hant\nlyfta på pinn, etc.\n\n\n    Ei _Pekka_ vielä ovesta peäs',\n    Eik' rumpail tuskin rumpuunsak -- neäts!\n    Kuin _Pulliainen_ -- jopa sarvellaan,\n            Oil varoissaan. --\n    Ja tuskin tulta hiiluksen peäll',\n    Kuin viulu vinkui, kujissa teäll'.\n    Toi _Pulliainen_ soittelipa niin\n            Jott' kuoltais siin'.\n    Ja _Torvelainen_, toruessaan,\n    Ovella seisoi, ja pillitti vaan. --\n    Hään sormilla soitti, ja temppunsak täytt',\n            Ja nyrkkinsäk juoturill' näytt'.\n    Mutt _Ampiain_, toi ahnakas mies.\n    Se suuttua suhahti -- sempämä ties'!\n    Hään manaisi meitä kaikk' helvettiin...\n            Löi oven kiin.\n\n    Ei ykskään hiiskaht' kujissa teäll' --\n    Viel' kissaik istui pankonsak peäll',\n    Ja päiveä vasten irvisteli hään\n            Ikeniään.\n    Viel' laiturissa, laivohillaan,\n    Ei kipparitkaan, arvoillaan,\n    Viel' housujansak jalkoihinsak saa,\n            Jo noustessaan. --\n    Ei tuuli liikaht' köysiä siell' --\n    Niin varhain jotta vartiat viel'\n    Ei nähnyt kuin ilmat jo selkeni teäll',\n            Ja tirrit lens' mastojen peäll'. --\n    Niin aikaisin jott' _Pulliain_ -- vai\n    Jo ryypyn, tahi kaksi, jo sai;\n    Ja sanalla sanottu -- kello jo oil\n            Nuon puoli kolm.\n\n    Voi, pahuus! kuin toi _Pulliain_ huus' --\n    \"Sen vieköön! -- kaluin oil aivan uus'!\"\n    Kyll' oisi soittan't -- mutta eipä hään\n            Kyennytkään.\n    Vaikk' sarvi oli soma, ja uus'\n    Vaskesta tehty, läpimet kuus',\n    Niin eipä tuo antan't eäntelemisen --\n            \"Sanoppas sen!\"\n    Ja _Pursiainki_, turkihissaan,\n    Tuo karva-silmä seisoili vaan,\n    Ja vannoipa silmänsäk kourahan, niin --\n            Jo tarttuvan Juoturiin kiin.\n    Toraisa _Matti_, suutuksissaan,\n    Kiroilipa kaikki jo soitelmiaan. --\n    Hään paiskaisi pillinsäk seinähän päin,\n            Kuin suuttui näin.\n\n    Mutt Eukko, sill' oil toinen jo miet' --\n    Hään meitä hyvinä pitäisi viel';\n    Antoipa oltta ja leipä-palaisen-\n            ki miehellen.\n    Ja kosk' on _Joakko_ tänäin, vaan --\n    Ja _Joakko_ on koira, sen to'istan ma!\n    Niin Eukkopa kullenkin ryypyksen sai.\n            Ma kumarrain!\n    Sen muistiksipa vielämä join,\n    Mä kostelin häntä, jo torveni toin.\n    Niin vointukoon mummuni rauhassa voan.\n            Ja hallitkoon kapakassaan!\n    Hurraa, Emäntä! kunniakseis --\n    Vaan miesi on koira, -- ja sekin on tos'...\n    Hurraa! ja hurraa! hänen kunniaksi --\n            Jeäk hyvästi!\n\n\n\n\nN:o 44.[54]\n\nJeä-hyväiset.\n\nKesä-lämpöisenä, suurustellessaan, Tapiolan ruohistossa.\n\n\n(Fredmans Epistel, N;o 82).\n\"Hvila vid denna källa! Vår lilla frukost vi framställa.\" etc.\n\n\n    Rupeeppas heinikossa!\n    Ja otak kontistamme, jossa\n    Lie viinaa, purakossa --\n        Ja jotaik eineeks' uskon mie.\n    Jo tuossa pullot paistaa! --\n    Ja viinaa heiss' on monellaista;\n    Otappas nyt ja maista\n        Mikäpä heistä paras lie!\n            Ottakaa Työ,\n        Jopa nyt ruohikossa --\n            Juokaa, ja -- syö!\n        Istuitek heinikossa --\n    Tähänpä ruetaan nyt myö!\n            Jo ruetaan nyt myö. --      (Corno.)\n\n    Katospa kuin on koria --\n    Ja tämä paikka -- aivan soria,\n    Toi lehto, nuori, noria...\n        Jo viherteäpi ihana.\n    Lehvät, ne lipattaapi,\n    Kuin heihin tuulet puhaltaapi --\n    Varjonsak alla soapi\n        Myö istuitella suojassa.\n            Otappas ja\n        Tämä pulloisi korjaa!\n            Juuvaanpahan. -- --\n        Katospa kuin on koria,\n    Ja tämä paikka ihana!\n            On aivan ihana.             (Corno.)\n\n    Käkikin istuu puussa,\n    Ja kukkuu, tuolla, salmen suussa;\n    Kiurutki lenteä tuossa --\n        Ylähällä taivaassa.\n    Talossa renkit puivat,\n    Ja kalat rannoillen jo uivat, --\n    Jo suot ja maat on kuivat --\n        Ja nuoret nurmet ihanat.\n            Kohtapa seat,\n        (Ehkä tässäkin kuussa)\n            Moa-omenat. --\n        Käki jo istuu puussa,\n    Ja tuopi suen sanomat.\n            Tuop' suen sanomat.         (Corno.)\n\n    Jo ruohot kaikki voivat,\n    Ja tuomikot -- ne kukkiloivat,\n    Sarvetki jopa soivat,\n        Ja iloitteloo koko moa.\n    Oriit ja tammat hirnuu, --\n    Ja torpan tyttö voita kirnuu. --\n    Viilpytty sillä on hirmu,\n        Ja muniakin jonkun sa'an.\n            Pihassapa...\n        Jopa siihenki toivat\n            Leheksia. --\n        Nyt ruohot kaikki voivat,\n    Ja hajottaavat lemunsa. --\n            Hajottaa lemunsa.           (Corno.)\n\n    Jo neito, toimessansak,\n    Levittelööpi ruokiansak,\n    Marjoja maijon kanssa,\n        Ja muna-voita tarjoo hään.\n    Kass kuin hään, tuolla, miehuu --\n    Ja, lusikoillaan, liukkaast' liehuu;\n    Kahvitki jopa kiehuu...\n        Ja piirakoitansakkin neän.\n            Syyväänpähän\n        Nytki tuomisiansak!\n            Mielellähän...\n        Neitonen, toimessansa --\n    Hään eipä jouvak kiireistään.\n            Ei jouvak kiireistään.      (Corno.)\n\n    Soittakaa veli-kullat,\n    Kosk' on tuttuin tännek tullut;\n    Laulatkee niinkuin hullut --\n        Ja reuhatkaa, ja riemuitkaa!\n    Jo suurus-pulloin halaan,\n    Ja ryypyn peälle ruoka-palan,\n    Toisen -- syötyä kalan.\n        Viinan tilkkaa maistellaan!\n            Otetahan,\n        Hänen muistikseen, pullot --\n            Juokaa nyt vaan!\n        Soittakaa veli-kullat...\n    Ja ollaanpa nyt riemuillaan!\n            Ja ollaan riemuillaan.      (Corno.)\n\n    Viimeeks' mä kiitän Teitä!\n    Ja soan jeä-hyväkseni heitteä;\n    Elkeä unohtak meitä,\n        Sulo, armas, kultani!\n    Nyt toas meill' ero tulee,\n    Ja mullaks' muuttuvani luulen --\n    Jo Tuonettaren kuulen\n        Kyselevän perästäni.\n            Tok', kuitenki --\n        Ennen kuinpa tuo peitteä\n            Mun silmäni...\n        Viimeiks mä kiitän Teitä,\n    Hyvästi nyt mun kultani!\n            Hyvästi mun kultani.        (Corno.)\n\n\n\n\nN:o 45.[55]\n\nPioista poislähtiissämme.\n\n\n(Fredmans Sång, N:o 21),\n\"Så lunka vi så småningom från Bacchi tempel och tumult\". etc.\n\n\n        Niin hiihtäkäämme hiljalleen,\n        Ja jouvumm' juominkista pois!\n        Kyll' viinoa ois viljoin viel',\n        Niin paljon kuin myö jois'. --\n    Voan heitäk, veikko, jeä-hyväis'!\n    Ja kiiruhtak nyt kesken pois;\n    Sill' kuolo luitais kuoppaan veis',\n    Niin pian kuin vaan sois'.\n        Joski hautais tuntuu syvällen --\n        Tuoss' on viina-ryyppy, otak sen!\n        Otak kaksi, kolmet, perättään,\n        Niin kuolet mielellään.\n\n        Ja sieki nuori nauro-suu,\n        Ja puna-poski sulhais-mies --\n        Ja tuoki vanha vaivaisuus,\n        Joll' hauta jo on e'ess' --\n    Ja toipa, joll' on viekas kiel',\n    Ja tuoki, joll' on viisas peä,\n    Ja häänki, joll' on vähä miel' --\n    Ei ykskään tähän jeäk!\n        Josko hautais tuntuu syvällen, etc.\n\n        Vaikk' sanot Luojalt' iuovuiksi,\n        Viinasta viisauttais tuot --\n        Ja jouvut muka juovuksiin,\n        Niin usseen kuin sa juot.\n    Ja sieki! Runo-niekka, hoi!\n    Joka niin viisaan virren teit --\n    Jo tuoni kantelettais toi,\n    Ja virttäis hautaan vei. --\n        Joski hautais tuntuu syvällen, etc.\n\n        Ja sieki, joka soarnassais,\n        Et oikeen opik toimella;\n        Vaan joka soarnat soalistais,\n        Kaikella voimalla --\n    Ja Työki, jok' et kuulla voi.\n    Vaan viinoo liijaks' liikuttaa --\n    Jo kuolo sullen sanan toi,\n    Ja kirstuis kiiruhtaa!\n        Joski hautais tuntuu syvällen, etc.\n\n        Kait, tuossa mejän Tuomari!\n        Kuin sait mun viina-sakoillen;\n        Vaikk' olet itek juomari,\n        Ja armas akoillen. --\n    Ja tuokin ruma Ruununmies!\n    Sie varkaat kaikki varoitat;\n    Vaikka sa itek, ehkä ties,\n    Ruunua varastat.\n        Joski hautais tuntuu syvällen, etc.\n\n        Ja sie kuin roajat laittelet,\n        Ja sairaat kaikki terveiks' tiet,\n        Ja tauvin luita taittelet,\n        Vaikk' kuolemaks'ki lie --\n    Sie olet monta Tuonelaan\n    Jo jouvuttanut myrkylläis,\n    Ja olet ennen aikojaan\n    Tappanut veljiäis.\n        Joski hautais tuntuu syvällen, etc.\n\n        Ja toipa, sota-sulhainen!\n        Joka pavossa moatak sois' --\n        Kuuleppas, hyvä kultainen,\n        Karaisek luontohois!\n    Ja sie, kuin tyttölöitä hait,\n    Ja juoksit jouten kaiket yöt --\n    Ja josta naiset nauron sait,\n    Kuin tunnettiin sun työt -- --\n        Joski hautais tuntuu syvällen, etc.\n\n        Ja toiki kaunis kauppias,\n        Jonk' suu on suloinen ja suur',\n        Ja joka out niin laupias,\n        Vaikk' olet viekas juur' --\n    Sie oot jo monta pettänyt,\n    Ja veijannut kuin kelpo mies --\n    Ja kunniaisi jättänyt,\n    Kussa sa voiton ties't!\n        Joski hautais tuntuu syvällen, etc.\n\n        Ja sieki, jok'et puolta piek,\n        Kuin toista pahoin soatetaan;\n        Ja vaikka itek syypeä liet,\n        Jos oikeen oatellaan. --\n    Ja sie, kuin oot niin kuuluisa,\n    Ja pitäät kunniaisi suur' --\n    Ja kuitenk', kaikkein luullessa,\n    Out' kelvotoinen juur'!\n        Joski hautais tuntuu syvällen, etc.\n\n        Ja sieki, joka verassa\n        Oot ylpiä ja pöyhkiä --\n        Ja tuoki, joka velassa\n        On köyhin köyhiä --\n    Ja toiki saita, joka ois\n    Niin ahnas aina rahan peäll' --\n    Tyhjennäppäs nyt kukkarois!\n    Jo tarvitaan sua teäll'.\n        Joski hautais tuntuu syvällen, etc.\n\n        Ja sie kuin muita moittelet,\n        Ja toista panettelet vaan --\n        Kass' nyt sun kuolo koitte'ee,\n        Ja suutais tuketaan!\n    Ja sieki, joka luulla voit,\n    Ja toisell' pahan sanan sait --\n    Ja toiki, joka kontin toit,\n    Kas nyt sie olet vait!\n        Joski hautais tuntuu syvällen, etc.\n\n        Jaa -- kaikki kateet, tulkaa tänn'!\n        Ja kastakaatte kulkunne! --\n        Jos teill' on vihat välillänn',\n        Niin tuohon (X) sulkoon ne!\n    Vaan kunniata näyttäkee\n    Nyt tällen, perheen-miehelle!\n    Ja teijän velkaa täyttäkee\n    Hyvällä mielellä --\n        Joski hautais tuntuu syvällen, etc.\n\n        Myö kostelemm' ja kiitämme\n        Isäntee, ja Emäntee, myös!\n        Ja vielä kerran siittenkin\n        Ylistetään sun työs' --\n    Nyt pois jo hiljain hiihtämme,\n    Niin heitetään näin kelpo kest' --\n    Ja viimen juomm' ja kiitämme:\n    Hyvästi nyt! soas täst'!\n        Jo tuoni meillen sanan tuo!\n        Sill' puistamm' pullomme, ja juomm';\n        Ja juo, ja juo, ja juo, ja juo!\n        Niin kauvan kuin hään suo.(xx)\n\n\n\n\nN:o 46.[56]\n\nVanha Jussi.\n\nJuottilassa istuissaan.\n\n\n(Fredmans Sång, 214).\n\"Gamle bror Jockum, Klang vid denna rågan! Hur mår din lilla son?\" etc.\n\n\n    Kuulespa Jussi! -- miten nyt on laita?\n    Kuinkas sun akkais, armas, voi?\n    \"Kiitänpä nöyrästi! -- Kuka sanoo taitaa?...\n    Tuossapahan! -- En sanook voi.\n        Jaa, jaa, jaa! mun murhein on suuri!...\n        Mierukkapa minäik. -- Viekäs hään!\n        Kaikkipa kummallen jo näytteä -- --\n        Hitto hänen mieltäns' täytteä\". --\n        Äläk ouk tuosta milläänkään! :,:\n\n    Mitäspä siitten mieltäisi nyt kaivaa? --\n    Vai toruuttenko toisinaan? --\n    \"Ei! kuin ne tuosta puheet kerran saivat,\n    Niin mullen aina nauretaan.\n        Tuossapa neän tuon koiran-silmä!\n        Toinenki tuossa muka pilkka-suu. --\n        Suutunpa kyllä! Jos ma voisin,\n        Hiijen helvettiin ne soisin!\"\n        Vähäppäs tuosta! Eikös muu? :,:\n\n    Voan, veikkoseini! -- Liekös siitten muita\n    Kuin toiki yksi armoissaan?\n    \"Voi, veli kulta! -- kuin metässä on puita,\n    Niin niitä tapaat aitassaan. --\n        Itkenpä kyllä katkerasti -- --\n        Poloinenpa poika!\" -- Mitäs tuo?\n        Täytäppäs pullois toisen puolen!\n        \"Kohta, kultainen, ma kuolen\". -- --\n        Vieläpä vainen -- Tuoss' on, juo! :,:\n\n    Kuulespa, _Jussi_! Eikös annak suuta --\n    Taputak leukais, lähtiissäis?\n    \"Lämmittää kyllä lihani ja luuta --\n    Sanoopi: 'kahok ihtiäis'!\n        Lakkini peähäin kauniist' laittaa;\n        Mutta sill' on häijyt mielessään. -- --\n        Kukapa, kultainen, tuon taitaa\" -- --\n        Juoppas vieläik! Ei se haittaak --\n        Riemussa vietäk päiviäis. :,:\n\n\n\n\nN:o 47.[57]\n\nUkot, olvelassa ollessaan.\n\n\n(Fredmans Epistel, N:o 18).\n\"Gubbarne satt sig att dricka, klappa på bälgen och hicka\", etc.\n\n\n    Ukot ne kilvalla joivat,\n    Jokainen kannunsak toivat --\n    Silmänsäk pulloihin loivat,\n    Koittivat minkäpä voivat.\n        _Mikko_ piippunsak sauvutti vaan --\n        Tupakkansak pöyvällen rippui;\n        Joivat niin hullusti, juovuksissaan,\n        Ett' hikipä hiuksista tippui.\n\n    Riemuissaan rallattelivat,\n    Riehuivat, rehentelivät,\n    Piijoistaan laulattelivat --\n    Joivat iloihtelivat.\n        _Mikkopa_ pöyvellen nousi jo tuo:\n        \"_heer ä ju kanska praa att sitta_!\"\n        Kostuipa pullonsak. -- Tuoss' on nyt juo!\n        Eipä ouk lasissais mitään.\n\n    Olven hään sillallen valaa,\n    Huonost' nuo kynttilät palaa. --\n    _Mikkopa_ toista jo halaa\n    Suuhunsak viinoa soaha.\n        Lakkipa, peästä, jo putoisi pois,\n        Housutki valuivat ohemuksista.\n        Jokainen toista nyt avukseen sois'.\n        Ja kaikki oil hairauksissaan.\n\n    Hurraa! ne huusivat ... taikka\n    Poisipa tieltä nyt kaikki!\n    Selkeänsäk muutamat saiki --\n    Sepä oil parasta laiki.\n        _Jussipa_ kiljaisi: \"juuvaanpa toas!\n        _Nå så måå eer nu faan anamma!\n        Thet vaar ju heer ett förpannat kalaas --\n        Så lååt oss tå tricka tillsamman_!\"\n\n    Kuuleppas _Mikkoni_, kulta!\n    Mitäspä kysyisin sulta:\n    Sull' on rahaa kuin multaa --\n    Hopiaa ja kultaa?\n        \"_Lååt oss tricka nu Konunkens skåål!\n        Och heela riikets -- liika mycket --\n        Tricka så mycket som struupen then tåål,\n        Thet är att följa sitt tycke_.\"\n\n    _Mikon_ tuon tekööpi mieli -- --\n    Rupeepi juomahan vielä;\n    Suussaan ei hiiskukkaan kieli,\n    Umpi on silmänsäk siellä.\n        \"_Thet var en suup, som mik juurte så kott_.\"\n        Juokaat veikot, juokaat poijat! --\n        \"_Nuu ha vi truckit allt vaa vii förmått,\n        Tappert viit laskan oss moijat_.\"\n\n\n\n\nN:o 48.[58]\n\nViinan juoja;\n\n\n(Fredmans Sång, N:o 10),\n\"Supa klockan öfver tolf, Lefva bland förrykta\" etc.\n\n\n        Juuvak kaiket pitkät yöt,\n        Nauraa hulluin kanssa -- -- --\n        Moassa on matalat työt,\n        Päivill' vaivojansak.\n    Empä huolik mistäkään -- --\n    Tuoss' on pulloin! Jopa neän --\n            Jopa neän!\n            Jopa neän!\n            Jopa neän!\n            Jopa neän!\n        Siihen mieli taipuu --\n        Miesi rukka vaipuu.\n\n        Isän vanhan takissa --\n        Rikkinäinen retki,\n        Juomarien parissa\n        Juonma joka hetki.\n    Pulloni on aivan uus!\n    Oamun, päivin, illan-suuss',\n            Illan suuss'\n            Illan suuss'\n            Illan suuss',\n            Illan suuss',\n    Otan minkä voinen,\n    Niinkuin muuki toinen.\n\n        Jospa nousis' isäni\n        Vielä hauvastansak,\n        Niin hään sanois: \"poikani,\n        Juoppas minun kanssain!\"\n    Veli kulta! sanoisin,\n    Mielellä sen tekisin,\n            Tekisin,\n            Tekisin,\n            Tekisin,\n            Tekisin,\n    Siitten jouvuk, välleen,\n    Levollesi jälleen!\n\n        Jos ma rikkaaks' joutuisin,\n        Rahalliseks' kanssa --\n        Tottapa ois jouluksi\n        Mullaik kello kanssa.\n    Ostaisin, kuin moni muu,\n    Uuet kenkät, joka kuu --\n            Joka kuu,\n            Joka kuu,\n            Joka kuu,\n            Joka kuu,\n    Uuven karva-lakin,\n    Ja paremman takin.\n\n        Mutta kuivaa kulkkuinen,\n        Karsinoipi kaula --\n        Ukko, jouvuppas nyt tänn'!\n        Juoppas nyt ja laula!\n    Suosiolla, rauhassa,\n    Viimeisen jo ryypyn saan!\n            Ryypyn saan,\n            Ryypyn saan,\n            Ryypyn saan,\n            Ryypyn saan,\n    Siitten miesi nukkuu --\n    Viinoihinsak hukkuu.\n\n\n\n\nN:o 49.[59]\n\nJuopuneen horaajamista.\n\nTelmätessään.\n\n\n(Fredmans Sång, N:o 62).\n\"Aldrig ett ord! för ta mig tusan bänkar oeh bord\", etc.\n\n\n                Ei puhettakaan!\n    Niin soakeli soikoon -- suutunpa vaan!\n    Nuo penkit ja pöyvät -- ja taivas ja moa --\n                Ne pelkäis, --\n                Ett' selkeäns'\n            Hyö, kohtapa, jokainen soa,\n                Tiijätkös sen?\n    Ett' soakeli soikoon! -- - Muukalainen!\n    En perhana pelkeäkkään! -- Peikkopa hään...\n    Niin kauvan kuin vielämä viinoa laskussain neän!\n            Pahainen koittaa...\n                Voittaa -- --\n                Hoitaa\n                Noita.\n            Kyllämä kuritan tuon!\n                Pois tieltäin! :,:\n                Pois tieltäin! :,:\n            Jos et sa pulloisi juok.\n\n                Olkaapas vait!\n    Jo soakeli soikoon -- selkäisi sait!\n    Jo paukutan peähäis, ett' halkiaa luu --\n                Niin tuokaa!\n                Ja juokaa!\n            Sill' Bakkus ei suvaihtek muu --\n                Hattuisi näin!\n    Kallellaan! Kokallaan! -- takoapäin!\n    Ja nuttuisi pois! ett' näkisik kaikki,\n    Ett' tämäkin työ ompa saakeli kova ja vaikee,\n            Yksinki pappi --\n                Tappi --\n                Nappi...\n                Sappi...\n            Totta moav' -- kaikkipa nuo --\n                Pois tieltäin!\n                Pois tieltäin!\n            Jos et sa pulloisik juo. --\n\n\n\n\nN:o 50.[60]\n\nHanno Haikarainen.\n\nPahalaisellen kirjuttaessaan.\n\n\n(Fredmans Epistel, N:o 73).\n\"Fan i fåtöljerna, stolarna kullra, Hej bullra i dörrarne, bullra\", etc.\n\n\n    Perhana vieköön! Jo räystehet ryskeä,\n    Ja nurkissa paukkaa ja jyskeä --\n        Korttia näitä, jo\n        Nurkkahan heitäk! Kah\n        Piru jo talossa lie -- -- --\n            Kuuleppas kankuri,\n            Hullupa sie -- Kannu ja ankkuri\n            Piilohon vie. --\n            Koassa, Hanno\n            Nyt lupaa, ja vannoo --\n            Valansak jo tie:\n        Olen, raukka, sanain tautta,\n        Luvaltain jo voitettu;\n        Velvoittelen, tämän kautta,\n                Noitettu --\n        Tahron kaikki piijat petteä,\n        Korttiloihin puuttua;\n        Vaimoni jo tahron jäätteä,\n                Ainoan.\n        Tuoppaa kirjais tännek!\n        Haek läkki, pännä! --\n        Tottapama pistän siihen nimeni nyt voan.\n\n    Juovuppas Liena! niin lennäppes tuonnek --\n    Ja sukkelast' lakaisek huonek!\n        Lakeinen kiini, jo\n        Laskek! kass niini. No\n        Ovenki sulkea vois'. --\n            Mitäs sie outat?\n            Niin jouvuppas pois!\n            Luutiais noutat --\n            Kah, tuossa ne ois'!\n            Lakaisek välleen\n            Nyt vieraallen tällen!\n            Sen, yöksi, häntä sois'? --\n       Verelläinkö nimi pannaan\n       Tähän velka-kirjahan?\n       Sinullen mä ihtein annan\n            Kokonaan!\n       Selvänä en olla mielik,\n       Enkä kirkkoon käyväkkään --\n       Sanastain en luovuk vielä\n            Ikänään.\n       Ei nyt mitään muuta:\n       Viijes Loka-kuuta;\n       Sormillainpa omillani, pakko-päivissään.\n\n\n\n\nN:o 51.[61]\n\nJuoppo-lallin valittaminen.\n\nYötä moatessaan, pitkällään, tien-ravissa.\n\n\n(Fredmans Epistel, n:o 23).\n\"Ack du min moder! säg hvem dig sände Just till min faders säng?\" etc.\n\n\n    Äitini kulta! mikä sun soatti\n            Vuoteellen isäni?\n    Siinäkös siitten yksissä jo moattiin --\n            Voipa poloni!\n              Halaisit vanhan --\n              Vaivani kannan\n                Sinun tähteisi;\n              Koskas sa huiskit,\n              Leikit ja kuiskit --\n                Virkoi vereni,\n            Mahoit piteä itekseis --\n              Neitsykäisyyteis!\n\n    Kutti! sun vuotees ja aänkyis-verkki,\n            Kussa sun neityys jätti!\n    Kutti! sun silmäis, ja sun piikuus-merkki,\n            Joka isäin petti!\n              Kutti! kuin kantoi\n              Kihlat, ja antoi\n                Suostumuksensa!\n              Kutti! kuin läksi\n              Sänkyyn, ja -- täksi\n                Vuoksi -- haluilla!\n              Vai liekös saunassa\n                Minun syntymää?\n\n    Uskollisuus se olkoon nyt sikseen -- --\n            Kuttipa vanhempain!\n    Tässäpä, pitkällään, nyt makoon yksin --\n            Hyvän levon sain,\n              Kenkäni nätti,\n              Riepu ja rätti,\n                Paita mustana;\n              Huivi ja takki,\n              Karvaton lakki --\n                Minun turvana!\n            Mun ruumis syyhytteä -- -- --\n                Nostappas mun peä!\n\n    Kylmät on käteni, ja seäret laihat --\n            Puisteloo kaikki luut.\n    Vaipuuvat moahan, eikä mitään taijak --\n            Kahtoppas nuo muut!\n              Silmäini, veikot,\n              Ovat jo heikot,\n                Huonot kaikki tyyn';\n              Eikä mun kaula\n              Jaksakkaan laula --\n                Mikäs siihen syy?\n           Liekös viinaa viel'?\n                Tekisi mun miel'.\n\n    Janottaa minun -- joisin, kuin härkä,\n           Vaikkapa mitä vaan;\n    Lieneenki juoppo -- vaikk' en viinan märkeä\n           Olek soanutkaan.\n             Köyhä jos kohti,\n             Ryyppeä tok tohtii...\n               Kulkku kultani!\n             Kaikissa retkiss',\n             Kuoleman hetkiss',\n               Kastan suutani;\n          Ja, vaikka kuolen nuon --\n               Vieläik siitten juon.\n\n    Luukut jo peästään -- aukaisek oven'!\n          Sänkyt jo heitetään --\n    Tähtipä koilta painetaan moan poveen,\n          Pilviin peitetään.\n            Päivä jo paistaa,\n            Tornit ne loistaa,\n              Ilma kaunis lie. --\n            Missä mun housut?\n            Tässäpä rousut,\n              Jotka krouviin vie.\n          Enkös siis viinaa soa?\n              Kuolen janosta.\n\n    No, niin mä tahon rohkaista mielein!\n          Horjua sinneppäin --\n    Nytpä mä voijan kulkuini ja kielein,\n          Kaikki jäsenein.\n            Hurraapa huuta!\n            Nyt ei ouk muuta --\n              Koatak laskuun, hoi!\n            Nytpämä voinnun,\n            Luonnun ja toinnun --\n              Enkä pelkeä noi...\n          Tuok tänn' viinaisi!\n              Kiitos kultaini. --\n\n    Moattuais, kiitän! -- kostelen niitä,\n          Jotkapa häissäis joi;\n    Kätkyni tekiääki hyvin kiitän!\n          Siihen hirren toi. --\n            Voimaisi kiitän,\n            Tekojais siitten, -- --\n              Vanha isäni!\n            Jospa ma taisimm'\n            Tavata, saisimm'\n              Ryypeä viikonki.\n          Tottapa juovuksiin --\n              Joutuisit moar' niin!\n\n\n\n\nN:o 52.[62]\n\nKuollessani,\n\nJa olvelan rapuilla istuessani.\n\n\n(Fredmans Epistel, N:o 79).\n\"Charon i luren tutar, Stormar nu börja hvina\" etc.\n\n\n           Moan alta _Matti_ huutaa,\n           Tuuli jo tuimistuupi --\n           Enkä selitäk muuta\n           Kuin sumua voan;\n           Silmäilen tuskin kuuta,\n           Tähetki lakastuupi --\n           Majani kohta muuttaa\n           Tuonek Tuonelaan.\n        Hauvanko tässä nyt joutaa? --\n        _Karon_ jo purjensak soutaa...\n              Airot ne räiskyy,\n              Lainehet läiskyy;\n              Lautansak luopi,\n              Veneensäk tuopi...\n    Muotoja ihmis-haamun, joukottain, jo neän.\n                 Poloisten eän'!... :,:\n                 Jo kuulla soan.\n\n           Olvelan muorit, näissä,\n           Tuokeeha piiska-ryyppy!\n           Kohta nyt eron teistä.\n           Niinpä vielä juon!\n           Juoturit ovat äissään..,\n           En olek siihen syypeä --\n           Eivätkä, viha-päissään,\n           Pullon mullen suok.\n        Muoripa, runsas ja paksu,\n        Kuitappas velkain ja maksu\n              Kaloista noista,\n              Vanhastaik voista,\n              (Ostinki maljaa\n              Hapanta kaljaa),\n    Ja niistä potakoista, kuin ma öylöin sain!\n                 Ne muistissain -- :,:\n                 pa juohtuu viol'.\n\n\n           Jälkeeni jopa seätän,\n           Istuissain kannun eäreen --\n           Niin, kuin Työ tässä neätten,\n           Luovun näistä nuon:\n           Teillenpä massin peätän --\n           Tyhjästä täynnä meärän;\n           Piipunki varren veärän\n           Annan, Teillen, tuon!\n        Kuin nyt voan kannuhun kahtoo,\n        Samassa juuvakki tahtoo --\n              Voi, kuin tuo paistaa!\n              Hyvällen maistaa -- --\n              Voahipa tippuu\n              Suustain, ja rippuu\n    Pitkinpä viiksiäini. Sep' oil oltta, hoi!\n                 Kuin mullen toi :,:\n                 Soas tästä! Juon. --\n\n           Peätäni jopa painaa --\n           Vapisoo koko ruumis;\n           Hirvittää vielä aina,\n           Kuinma kuolen nuon -- -- --\n           Muistelen isää vainaa,\n           Äitini -- hänen tuumiss' -- -- --\n           Laskuisi, kultain, lainak!\n           Vielä kerran juon.\n        Katoppas housuini! joita\n        Ostin sult' -- tunnetkos noita?\n              Tahrattu takki,\n              Lainattu lakki,\n              Töppöiset puonnut,\n              Tallukset juonut -- -- --\n    Ja tuo vanha paita, jonka neätten -- sen\n                 Jo kultainen, :,:\n                 Ma sullen suon.\n\n           Veneessä jopa seisoon!\n           Konstinsak Karon koittaa --\n           Kuolluita, joukko, eissään,\n           Reuhasi kaiken yön. --\n           Pelkopa olla näissä!\n           Pillillä Tuoni soittaa,\n           Vieraassa tässä väissä --\n           Mitkä lienöön hyö?\n        Taivaassa Ukkoki jyskeä,\n        Pauhaa, ja tultansak iskeä.\n              Otavat heilyy,\n              Välkkyy ja väilyy,\n              Tähet ne sammuu --\n              Usmat jo ammon\n    Pimitteä moan ja taivaan. Jopa kohta voan\n                 Mään manalaan :,:\n                 Hyvästi Työ!\n\n\n\n\nN:o 53.[63]\n\nKuolemaisillani.\n\n\n(Fredmans Sång, N:o 19).\n\"Ack döden är en faslig björn, Han kräfver lifvet hvarje timma\", etc.\n\n\n    Tott' aika karhu surma lie,\n    Se voatii henken, joka hetki --\n    Toi iso kotka -- peippo, sie,\n    Sen valtaa kyllä tuntenetki!\n    Kaikk' luonnon voimaa kumartaa -- :,:\n    Voan _Bakkusta_ tuo naurattaa.\n\n    Mutt' jospa voan niin tapahtuis',\n    Jott' kuolo minut tavoittaapi,\n    Ja velkain tulis kuitatuiks',\n    Kuin päivät minun lopettaapi,\n    Niin käyköhönpä miten voan -- :,:\n    Tok juonma vielä kuolessaan'.\n\n    Niin sitten tahon käytteä niin,\n    Jott' nallit kaikki minut kantaa;\n    Yks iso nalli konttaa siin',\n    Ja toiset sillen kättä antaa.\n    Niin tulkee nallit! Tulkee voan! :,:\n    Kuin minun ruumis kannetaan.\n\n\n\n\nN:o 54.[64]\n\nKalle Kaukoisellen,\nVaimonsak hauvattaissaan.\n\n\n(Fredmans Epistel, N:o 81).\n\"Märk hur vår skugga, märk Movits mon frère!\" etc.\n\n\n    Neätsek kuin varjomme, kultainen, neäk --\n    Moahan jo vaipuupi välleen!\n    Kulta, ja purpur', -- ei puohtinsak piek,\n    Muuttuuvat mullaksi jälleen!\n        Nurmikin _Tuomas_ jo, tuossa, ma neän --\n        Jo kolmasti hauta-kaivaja, hään --\n        Hiekan jo luopi ja sannan.\n        Jouvuppas avuksein, Muovits! niin veän\n        Poaen, kuin hauvallen pannaan.\n\n    Voi toivotettu ja haikia moa!\n    Jonnek me joutumme kerran --\n    Tuoni, ja aika, siin' yhistää soa\n    Köyhän, ja rikkaimman herran.\n        Sinnek ei kateus silmänsäk luo --\n        Ja lykkyki, liukkaasti lentävä, tuo\n        Kalmiston ympäir ei liehuk.\n        Vihamies siinäik -- jos pahaakin suo --\n        Tyhjään hään riitoillaan riehuu.\n\n    Soitto jo kuuluupi! Kuparin eän' --\n    Lukkari portissa seisoo;\n    Laulain, ja kiljuen, kulkoopi hään,\n    Astuupi ruumiimme eissä.\n        Kirkko-tarhaan jo oikiaa tie,\n        Kuin halkipa heinien lauhtunein vie,\n        Ja kalloinki märkeneväisten!\n        Kunnek toi juoni, kuin murheissaan lie,\n        Itkulla kumarteleiksen.\n\n    Niin läksi levollen, torasta voan,\n    Suutari _Kaukoisen_ vaimo;\n    Siin', kussa kuoppaan nyt kurkistellaan,\n    Kaipaat sa, kultain, tuo vainoo,\n        Hään tänäin joukostaan erkautui pois --\n        Eik' yksikään mielytteä meitä nyt vois'\n        Hään pulloimme täytteä kyll' taisi!\n        Janotti häntä! toi itekkin sois'\n        Juuvak niin paljon kuin saisi.\n\n\n\n\nN:o 55.[65]\n\nMaineheita muista maista.\n\n(Fredmans Epistel, N:o 22).\n\"Glasen darra mellan knogen. Håll i glaset, du är mogen\". etc.\n\n\nSulo-Suopainen luonto usseen levittelööpi, lämpöisissä maissa,\nkaikin kallihimmatki lahjansak; vaikka ihmiset siellä eivät\nvoik kalpeita kasvojansakkaan kaunistaa sillä purpuraisuuella,\njolla siellä hellästi loistavaiset kukkaiset, jo oamusta päiveä,\npunertaavat. Kaunokaisia neitsykäisiä nähhään heissä toisinaan\nviskoavanki vielä helmiänsäkki koskihin kuohuvaisiin. Viskoovan\n-- sanonko ma? Niin moar' teköövättenki, lumi-karvan-valkoisilla\nsormillansak; jotka ovat itäläisten helmiä monta loistavampia. Nuoki\nkulta-kalat Kiinan moassa kohotteleiksen, tulikiven-karvaisessa\nhöyryssä, silkko-sinisistä katiskoista, niottu ruusun-punaisilla\nnauha-käppyröillä. -- Mitäs mä? Pelto-miehetki rikkaassa Indiassa --\npienissä, loistavaisissa, liivilöissään, -- ovat milt'ei verrattavina\nniihin hopeisihin tähkäpäihin, joita kulta-sirpillänsäk leikkuuttaavat.\nJuoma-astiansakki, puroilla siellä porisevilla, löytyy ylösnostettuna\nKastanjin puihen latvoihin, konstillisesti kurotuilla esi-riipuilla.\nPaimen-tyttölöitä, verhoitettu silkillä ja härmyllä, kiikkuu,\nhelmekkäisillä hattu-varjoillaan, pomeransin puissa, ja lieventää\nilmassa mieluisia eänelmiänsäk. Siellä maksaa lasi Iso-Mogulin\nmainittavata ilta-sikunata (savi-viinaa) noin kymmenänen osan venäjän\ntenkaa! ja sitä Keisarillista kallista kusiais-viinaa, jota kusiaisista\nkeitetään -- ja jolla vieraita lähettiläisiä ravitaan, heijän sieltä\npois-lähtässään -- soahaan, puolella kopeekalla, niin paljon,\nveli-kulta, jotta:\n\n    Lasit soivat kouriissansak. --\n    Keisar, itek, hovissansak,\n    Kaiket päivät, oitistansak,\n    Ompi huhkiasansak.\n    Venuksen viina, ja Persiko,\n    Sielläki korvessa kasvaa.\n\nOnhan tuo koko perkelettä, veli-kullat!\n\n    Punaisessa kauhtanassa\n    Istuupi hään vaippahassa;\n    Kansa kaikki, polvillansak,\n    Juopi pullojansak.\n    Mitähän silloin teköö? Juo!\n    Juopipa juovuksissansak.\n\nVeli-kullat! Aulin-tapainen, moni-satoinen, luonto levittelööpi usseen\nvielä nytki kalliimmat lahjansak. Soas täst! Avuksi Jumala!\n\n\n\n\nN:o 56.[66]\n\nUllan vesillen mäntyä, ja Kaisaniemehen tultuansak.\n\n\n(Fredmans Epistel N:o 25).\n\"Blåsen nu alla! Hör böljorna svalla, Åskan går\" etc.\n\n\n            Soittakaa kaikki!\n            Jo aallot sen saiki --\n                Hään on teäll';\n            _Venus_ jopa vainki\n                On laineen peäll'.\n            Joutukaa Työkin,\n            Ja laulakaamm' myökin\n                Hänelle;\n            Vastatkohon hyökin\n                Nyt mereltä!          (Corno.)\n        Kah, _Venus_, voimassaan!\n        Hään on jo toimessaan --\n    Ja _Ahti_ ja _Vellamo_ ovat hänen seurassaan.\n        Voahen neijot uiskeloo-\n                vat jo.               (Corno.)\n\n            Linnut ne piiskuu,\n            Ja kalat hyö hiiskuu\n                Parvissaan;\n            Ahti jopa liikkuu-\n                pi voahessaan.\n            Tuulet hyö riehuu,\n            Ja aallot ne miehuu\n                männessään;\n            Pilvet jopa liejuu,\n                Jo päivän neän         (Corno.)\n        _Venuspa_ ompi teäll',\n        Purjehtii meren peäll' -- --\n    Suloilla silmillä hään viitaisoo jo tänn' jo käell'.\n        Astuk moallen, kultainen,\n                Nopeen!                (Corno.)\n\n            Puijaan jo riihtä,\n            Ja viljatki -- niitä\n                Korjataan;\n            Käköisenpä siitten\n                Jo kuulla soan.\n            Koarnetki, joita\n            Neät koossa, ne koittaa\n                Siipiään;\n            Hiisi seki soittaa-\n                pi pillillään.          (Corno.)\n        Hirvet jo tappeloo...\n        Porot ne pakenoo --\n    Ja souttain, jo soitolla, _Venus_ nousee moalle jo!\n        Lähtööpikin onnelaan --\n                Jo voan.                (Corno,)\n\n            _Venus_, suok meitä!\n            Veneisi jo heitäk\n                Rannalla,\n            Halutanpa Teitä\n                Jo arvollaan. --\n            Voi, veli-kullat,\n            Tuokaas tänn' pullot,\n                Tuokaa voan!\n            Soitelkohon hullut\n                Nyt sarvellaan --        (Corno.)\n        _Ulla_ on suotuissaan,\n        Keikkuupi koahessaan. --\n    Neän naisia, nuoria, myöskin hänen seurassaan...\n        Astuk, moallen, kultainen\n                Nopeen!                  (Corno.)\n\n            Puistossa tässä,\n            Mieluttaret lässä\n                Ainiaan;\n            Kaisaniemekkeessä\n                Jo kyllä soan. --\n            Laulappas siitten\n            Piijoista! niitä\n                Hyväilen;\n            Heijätpä mä kiitän\n                Ja ylistän.              (Corno.)\n        Neitsyyttä hukataan,\n        Muoriksi soatetaan --\n    Jos soitetaan, voitetaan, -- Niinpä, pojat, koitetaan!\n        _Ulla_, eläk pahaks' paak...\n                Tuota!                   (Corno.)\n\n            Jouvuppas, Neitti,\n            Majoihimme! Teitä\n                Iloittaa --\n            Silmäisipä meitä\n                Jo himoittaa.\n            Kuuleppas, _Ulla_!\n            Etkös sie jo tulla\n                Tahok tänn'?\n            Soatkin teällä kuulla\n                Nyt sarvein eän'.        (Corno.)\n        Tapion neitopa,\n        Riemu sun majassa. --\n    Täss' löytyypi raukoja rakkauen pauloissa;\n        Niitäik joill' ei olekkaan --\n                Ei voan.                 (Corno.)\n\n            Soittakaa, miehet!\n            Jopa nyt lienet\n                _Ulla_ teäll';\n            Suuret että pienet,\n                Niin soitak peäll'!\n            Helmukset heilyy,\n            Ja hameet ne väilyy\n                Halaissaan;\n            Tuskin jos säilyy-\n                pi paitakaan.            (Corno.)\n        Armahtak hyväisi!\n        Avaappas syleisi --\n    Jo heikkona hervehtii henkeni sun tyköisi!\n        Syän tykkii, luonet hyö-\n                kin lyö.                 (Corno.)\n\n            Laulatkee kaikki!\n            Jo rakkaus saiki\n                Häntä tänn';\n            Iloitkaapa ain'kin\n                Nyt mielestänn'!\n            Juokeepas siitten,\n            Ja laulatkee mitä\n                Yhytten!\n            Tanssiapa kiitän,\n                Ja ylistän.              (Corno.)\n        Pullot ja neijot, nuo,\n        Riemua meillen tuo --\n    Niin laulak, ja soitak, ja iloittelek voan ja juok!\n        Lauluini sen opettaa\n                Jo soa.                  (Corno.)\n\n\n\n\nN:o 57.[67]\n\nUkko Noak.\n\n\n(Fredmans Sång, N:o 35).\n\"Gubben Noach, gubben Noach, var en hedersman;\" etc.\n\n            Ukko Noak, :,:\n        Oli kelpo mies;\n        Kuin läks' arkistansak,\n        Niin hään, kohta kanssa,\n    Istutt' viinaa, istutt' viinaa,\n        Missä moata ties'.\n\n            Noak souti :,:\n        Vanhan arkkinsak. --\n        Osti viina-pullot --\n        Semmoisia, hullut,\n    Nyt ne myövät, nyt ne myövät,\n        Juuvak kaljansa.\n\n            Hään kyll' arvais :,:\n        Jotta miehetki\n        Tahtoi juuvaksensak,\n        Kuin eläimiänsäk --\n    Silläpähän, silläpä hään\n        Viinan kasvatti\n\n            Eukko Noak :,:\n        Oli kunnon nais'!\n        Antoi ukon juuvak --\n        Toista käski tuuvak;\n    Mistä mie nyt, mistä mie nyt\n        Semmoisenki sais?\n\n            Ei hään kieltän't :,:\n        \"Kuules, ukko, hoi!\n        Olek juomastaisi!\" --\n        Ei -- tuo armas naisi\n    Antoi soaha, antoi soaha\n        Minkä hään voan voi.\n\n            Ukko Noak :,:\n        Puna-poskillaan --\n        Sill' oil pitkät hiukset,\n        Parrat niinkuin viikset?\n    Pani pohjaan, pani pohjaan --\n        Joi, ja nauroi voan.\n\n            Silloin syntyi\n        Eleä moailmass'; --\n        Soatihinpa kyllä,\n        Eikä toisen silmä\n    Katehtinut, katehtinut\n        Niinkuin meijän moass'.\n\n            Muistin-pullot :,:\n        Niist' ei tietynä.\n        Sanottiin ei laisin:\n        \"Jos ma luvan saisin?\"\n    Ei! voan pohjaan, ei! voan pohjaan\n        Pantihinpa niin.\n\n\n\n\nVIITESELITYKSET:\n\n\n[1] Joski on virheitä hänen virsissään, puheen-päitä puuttuvia, niin --\n\"aina virressä vikoja, kanteleessa käsnä-puita.\" Eikä kielletäkkään,\njotta niitä löytyy joukossa huonoja ja joutaviaki -- liionki niissä,\njoita Bellmanin jo kuoltua -- toimitettiin ystäviltänsäk. \"On joukossa\njotaik, karjassa kirjaviaki,\" sanotaan; ja niin onkin näissä. Mutta ei\nse ollut hänen syy, eikä hänen tahosta -- heijän julkenemista. Voan\nmitä myö hänessä kahomme moitittavana, on hänen tavansak toisinaan\nottoa Roamatustammeki asioita -- laulaaksensak, ja naurataksensak.\nLöytyyhän niitä aineita kyllä muuallaki -- ei semmoisista kirjoista,\njotka kuuluu henkellisyytemme harjoitukseksemme.\n\n[2] Vuonna 1828 painatimme jo, _Otavan_ 1:ssä Osassa, 3 näitä\nBellmanin tapailemia lauluja; ja niinikeän, _Suomalaisessa_ 1846, ja\n_Sampo_-nimellisessä kirjassa vuona 1847 julistimme 18 heitä. Mitä\ntoas näihin kuuluu, niin on jo toista kymmentä vuotta, koska -- kuin\nvielä heikkona makaisimme tauvin vuoteella, kauvan jo po'ottuani,\nenkä kyennyt vielä jaloillenkaan nousta -- nuon ilman suotta, ajan\nkuluksi, suomentelimme kuuettakymmentä näitä lauluja; eikä tuo miksi\nvaivaksikaan meistä tuntuna, sillä nyt, niinkuin ennenki, syntyi\nse meiltä varsin huokiasti ja vielä rentonaanki -- etenki niitä,\njoihen laulanto oli jo entuuelta meiltä tunnettu, liijaksiki jos en\nsitonut heitä varsin sanasta sanaan tähän ruohtalaiseen käytökseen;\nvoan oli joukossa toki muutamia, jotk'eivät niin millään tavalla\ntahtonut suomeksi mukauntua. Moniaan vuoen jo sen perästä oli mieleni\njo soaha heitä painetuiksiki, jonka vuoksi annoin (3:tena päivänä\nMoaliskuuta v. 1833) toista sataa näitä lauluja mielen-mitteliöillen,\neli mieli-mittamollen (_tili Censur komitén_) tutkittavaksi. Voan\nsielläpä kovasti poiskielettiin heitä painattamasta, luullessaan muka\nheijän harjoittavan meissä juopumista. Voan eipä sitä toki syyksi\nsanottu, koska oli meillä luvalliset ruohtinkieliset laulunsak; mutta\nsyytettiin aina sitä keisarillista asetusta, annettu 8:na päiv.\nHuhtikuuta v. 1830, joka epäisi muita kirjoja suomeksi painattamasta\npaihti henkellisiä, ja muan-viljelykseen kuuluvaisia; vaikka kyllä\nsilloin jo tätä keisarillista käskyä monestin kahottiin mitättömäksi,\nkuin voan mieli teki asiata auttamaan; ilmankos siihen sanotaan: \"laki\nniinkuin luetaan, asiata niinkuin ajetaan.\" Valitin kyllä tästä heijän\npeätöksestään moamme Peäholhottajallemme (_Genralguvernören_); mutta\nei sieltäkään tullut sen paremmaksi. Muutamana vuonna jo sen perästä,\nkuin luulin miesten paremmin ju mielistyneen, pyysin mielen-mittuulta,\njo toisen kerran, luvan soaha heitä painattaa. Kiellettiin toisen\nkerran, ja valitin uuvestaan Peäholhouksellen; eikä tullut apua\nmistään. Oli toas moniaita vuosia, niin -- tulipa jo itek Keisariki\nHelsinkiin. No mitä muuta ollakkaan -- kirjutin samassa nöyrimmän\nja alammaisen rukouskirjan, sekä venäjäksi että ruohtiksi, kussa,\nsuomen kielen opettajana peä-opistossamme, rukoilin armollisesti\nsuomenkielellekin soaha samat oikeuvet mitkä oli jo ennen annettu\nmoassamme löytyvillen ruotin ja venäjän kielille, tahi jotta ne kirjat,\nmitkä oli näillä kielillä luvalliset, myöski mahtaisi suomeksiki\nolla laitollisia ja luvallisia. Ja pyysin vielä niin hartahasti\nsekä silloin olevaista opiston hoitajata että vara-Peävalvottajata\nsoahakseini minun kirjani Keisarin käteen. Voan eipä ne sitä ottaneet\ntehäkseen, eikä yksikään siihen uskaltanut: eikä minunkaan sopinut\nsinnek männä -- vasten näihen kieltoa. Voan empähän heittänyt sitä\nvielä siihenkään. Kuin Suomenmoan Peaholhottajamme, Kreivi _Berg_,\njokiin vuosi sen perästä läksi Pietariin, puhuttelin häntä tästä\nasiasta, ja pyysin häntä soattamaan tätä multa tehtyä rukouskirjaa\nsuorastaan Keisarin korviin; jota hään, joka kaikissa oli suomenkielen\npuolustajana -- myöski lupaisi. Voan silläpä se häneltäki jäi. Sanoi\nsiellä takaisin tultuansak, kuin tästä häntä kyselin -- unouttaneensak\nkoko asian. Seuraavaisena vuonna, kuin jo uuvestaan läksi sinnek\nkäymään, kävin vielä häntä toaski muistuttelemassa; jollon lupaisi\njuuri lujasti nouvattamaan tahtoamme, ja -- pitiki mies sanansak.\nKuultua anomuksemme, peätti Hänen Keisarillinen Majesteetinsak jo\n27:na päiv. Helmikuussa 1860 armollisimman asetuksensak, jolla\nkumotti ja kukisti tätä ennen julistettua kieltoa vasten suomenkielen\nkirjallista käyttämistä. Nytpä luultaisi jo ehkä, jotta oli vapaus\nmuka meillen annettu soaha näitä lauluja painattaneeksi. Vielä vainen!\nKuin nyt jo kolmaasti kyselin tästä lupaa mielen-mittuulta, niin eipä\nannettukaan. Sanottiin voan entisten kieltojen jo soaneen laillisen\nvoimansak, jota ei käynyt mielen-mittuulta rikoittaminen. Minun täytyi\ntästä toaski valittaa mielen-mittannon Peä-toimituksellen, josta asia\nlykättiin takaisin uuteen tutkintoon. Sillä tavalla juoksutettiin\ntätä asiata eis-akaisin. Viimeiseltä toki kiellot raukenivat, kahleet\nkovat katkistuivat. Mutta tulipa nyt taas toinen seikka. Mistä soaha\nkirjan (tahi painon) kustantajata? kyselin jo monelta, kyselin --\nvoan en saanut; sillä mielen-valaistus ei ouk vielä niin paljon\nlevinnyt tähän Suomen moahan, jotta varavammat miehet tuntisivat sitä\nvelvollisuuteksensak, tievollisissa ja taijollisissa hankkeissa, olla\ntoisillen avullisia, eikä aina ahnehtia tätä rahallista voittoa, mutta\nmyöski väliä tätä henkellistä. Viimeiseltä jo suutuinki, rupeisin itek\npainattamaan heitä omalla kustannuksellani. Kuin olin jo puoleksi heitä\npainattanut, niin annoin pois kirjani nuon ikeän, ilman mitättömänä,\npaino-kustannoksiansak vastaan -- Herra Thunbergille, kosk'en tahtonut\nruveta kirja-kauppoihen kinaan, ennen tätä jo koitettuani. Olen näillä\nsanoillani ainoasti tahtonut teillen näytteä miten monet esteet, ja\nvastukset, meillä on ollut voitettavana suaha näitä lauluja teijän\nnäkyvillen. Onneksiko se siitten lienöön -- vaiko vahinkoksi.\n\n[3] Aineensak puolesta eivät suinkaan nämät laulut taivaaseen\nyletäk, sillä toimittaavat peäkaupunkilaisten melekään huonommaista\nkansaa, jonka monet turhat tavat ja menot kertoileevat. Voan koska\nnykyjään luetaan alhaisemmallaki ihmisellä olevan melkeen samallaista\nihmis-arvoa kuin ylhäisemmälläkin, niin ei käyk näijen laulujen sen\nvuoksi alentaminen, nopeemmin voan ylentäminen -- aina sitä myöten\nkuin ovat hyvät tasollisesti, ja sukkelasti, toimittamaan meillen\nnäitä heijän omia käytöksiänsäk. Voan jos tarkoin tutkimme näitä\nBellmanin laulelemia, niin ei sillä kyllä jotta lausuuvat mitättömistä\nasioista; ovatten muutenki, aineensak puolesta, varsin köyhiä; sillä\nsuurin osa, milt'eivät kaikki, puhuuvat melkeen samasta aiheesta,\nellei asiasta; josta näkyy että ovat yhestä siemenestä syntyneet,\nyhestä kannasta kasvaneet. Niin e.m. alkaa ensin moni heistä lausua\nlaulamisesta ja soutamisesta, siitten juohtuu joku juttu juomarista\ntahi juomisesta, jonka perästä joutuu tanssista tarinat, tahi myöski\ntappelusta. Vihtoin lausuu hään luonnon kauneuesta, ilman vaiheista ja\nvaikutuksista, j.n.e. Mutta jos näissä vähissä aineissa on jo kaikki\nheijän toimensakki, niin on hään ymmärtänyt, aivan merkillisellä\ntavalla, tällä runollisella juohutuksellansak, osoittoo mainiota\nälyänsäk, ja avata koko taitonsak avaraisuutta. Sillä se ei ouk juuri\naineensa puolesta, mutta tämän aineensak monenaisessa käyttämisessään,\nkuin hänen Runotar ilmoittaa henkellisensäk luontonsa.\n\n[4] Se onki jo vanhuuestaan ollut Suomalaisten lupa pilkka-runoillansak\nilvehtiä, naurattaa, ja häväistä kelvoittomia käytöksiä. Uskommeki\ntämän keinon olevan monta-monuista parempi kuin sakottamista, ja\njoutavata käräjän-juoksuttamista; sillä tämmöisiä henkellisiä kurija,\nja rankaistuksia, pelkeävät pahempi kuin pirua.\n\n[5] Laulujen niinkuin soittojenki tällä tavoin, lopulla, kesken\nkatkaistaminen ei ouk niin millään tavalla käynyt välttäminen. Mutta\nmitä heistä tässä vihossa puuttunoon, tavataan jo toisessa lisättynä.\n\n[6] Keskustelek _Sampo, Runolisto vuonna_ 1847, siv. 101.\n\n[7] Mitä heijän laulamiseen kuuluu, niin on enin osa heitä joukossa\n(ei joukolla) laulettavana -- yheltä, kahelta, vai useammaltaki --\nkuitenkin aina vuorottain. Muutenki heijän täytyy joskus laulaissa,\nsoitantonsak puolesta, vähä mukauntuaki kielemme mukaan; niinkuin e.m.\nkuin lauletaan sanat _soas täst!_ (Laulussa N:o 13) niin täytyy heijät\njyrkkeämmästi laulaa kuin mikä soitosta näytteä.\n\n[8] Koska Bellman näissä lauluissaan otti kuvaillaksensak halvan ja\nalhaisemman kansan mieltä ja luontoa, pitojansak ja tapojansak, niin\ntotta hänen täytyi myöskin nouvattoo heijän puheitansakki; mitenkäpä\nhään oisi muuten heitä voinut kuvaistella. Niinpä jos joku sana tuliki\nhänellä vähän liijaksi sanottu, niin ei meijän piek siitä pahastua,\neikä sitä paheksia. Tuloopipa se toisinaanki vielä muillaki monella,\nkesken puheen -- kehnompiaki.\n\n[9] Kahok Esipuhetta, siv. LXII, LXVII-LXXVII Keskustelek:\n\"_Forskningar i sjelfva grund-elementerna af Finska språkets\ngrammatik_\", 16-18 lehen puoliskolla.\n\n[10] Hyväksi heille, jotk'eivät kehtaa kieltämme käsitteä, ellei\nse maistak vähä omalta heijän murteeltansak, tahi tällä vanhalla\nkunnottomalla kirjoitus-tavalla -- olemme, näissä alla-kirjoitetuissa\nmuistutuksissamme, toimittanut mitkä tässä tienoon Savon sanoja --\ntavallisellaki kirjakielellä; joistapa kyllä havaihtaan mikä vähäinen\nheijän välillä on eroitus, ja mikä tyhjä hokkiminen joutavaisista\nvaivoistaan, ja liijan paljon tuskauntumisesta -- heijän on\nkäsittämisessä.\n\n[11] Tällä pienellä värsy-sipaleella, jolla tässä aloitamme näitä\nsuomennoksiamme Bellmanin runon-teoista, ilmoittaa hään jo kaiken\nhänen aineensakki, josta heissä lauletaanki: _rakkauesta_ muka,\nja _juomisesta_. Se olikin näistä, ja heijän hekkumallisesta\nelämän-laitasta, kuin kaikki nämät Bellmanin laulut kierteleiksen,\njonkapa tähen tässäki sovitamme näitä sanoja heijän aloittimeksi, tahi\nalku-sanaksi.\n\n_Muistetaan myö_ (on Savon suomea) tahi \"muistamme me\", -- _heijät_,\nt. heitä; _meijät_, t. meitä. -- _Sy'ämme toisellen lyö_, on kyllä\nmuukalaisuus (ruohtalaisuus) puheessamme; mutta koska ei löyvyk\nkielessämme sanaa, joll' ois sentapaista ymmärtämystä, niin eikös\nmeijän suomeksi täyvyk sitä omistaa? Suomalaiset sanoisivat kyllä,\npitemmällä ehkä puheen jatkamisella, \"syämme tykkii toista rakastaissa\"\neli \"rakkauesta toista kohtaan\"; voan eipä se oisi vielä siihenkään\nvarsin selvästi sanottu, tahi täyvellään (täsmällään). -- _Sankair_\n(tahi sankari) on taas Norin ja Ruotsin suomalaisten sanan-tapa, kussa\n_i_ sanan lopulla usseen pistetään viimeisen kerakkeen (tahi puustavin)\neteen.\n\n[12] Soitto ilahuttaa, viina mielyttää, ja vaimot huvittaa -- niin\nylhäistä kuin alhaistakin kansaa; kuitenkin kukiin tavallansak.\nSiksipä tässä laulussaki lausutaan soitannon mielen-viehättäväisestä\nluonnosta -- liijoitenki vaimo-väessä; josta moni nauru-suinen neitonen\non tullut siitä jo sovaistetuksi. Ilmankos Runoilia alkaa jo tässä,\nleikki-puheillansak, ilvehtiä -- jo vainenkin hänen vaikutuksistaan.\n\nMerkillinen on jotta jo muutamassa Franskan-kielisessä ko'otuksessa\nvanhoista henkellisistä virsistä, nimellä: \"_Cantiques sur differens\nsujets de pieté_\", löytyy tämän laulun soitanto (musik) eli laulanto\n(melodi) alkain sanoilla: \"_Chantons, en ce jour, Jesus et sa\ntendresse_!\"\n\n_Tiijät_, t. tiedät. -- _Joussinen vipu_, t. viulun joutsi, jolla\nviulua soitetaan (ruotiksi \"stråke\"). _Piet_ t. pidät; -- _Junkkair_,\nt. junkkari; _juuvak_, t. juoda; -- _oppina_, t. oppinut.\n\nTämäki laulu on kahella laulettavana; sillä Muovits itek tässä jo\nvastaa puolestansa. Fredman on muuan liika-nimi, jonka Bellman oli\nitelleen omistanut, tullaksensa sillä tunnettu omiltansa.\n\n[13] Tässäkin Runoilia, soitannon ja tanssimisen yllytyksillä,\nsuloisilla sanoillaan kehoittaa ilolliseen ja hempiäiseen\nelämisen-tapaan.\n\n_Paan_, t. panne. _Huiluis voitteisehen paan_; näillä sanoilla\ntarkoitetaan tässä vähemmin huilun voittelemista (jotta paremmin\nantaisi muka eäntänsäki, enämmän toki huiluttajan) -- Jumalan ruuan\nravittamisella, jotta soittaisi muka sitä paremmin.\n\nSanalla _Lempi_ (Halutar, _Cupido_, parempi ehkä sanoa _lempo_?)\nmerkitään tässä muuan nuori neitonen, joka, iloinen ja ylen-annettu,\nkeikkuupi kepiästi, heiskaroopi hempiästi.\n\n_Bakkus_ (\"Viinamoinen\") josta näissä lauluissa alinomaisesti\nlausutaan, eli Greekkalaisissa ja Suomalaisissa viinan ja juomisen\nsekä henkellinen että ruumillinen harjoittaja, jota kunnioitettiin\n_Juoma-Jumalana_, hyvän viinan virvoittajana. (Luek \"Otava\", II osa, p.\n138 ja 155).\n\n[14] Kuin Eskolan emäntä _Maija Mustotar_ pyysi Muovitsia (olvelassa\nyötä oltuansak) sarvellansak soittamahan, pillillänsäk piiskumahan; ja\nvieläki kehoitti pöyhkiästi ja ylpiästi puettuja piikojansak tanssiin,\nniin joutuipa kaupunnin Kuulostelia (eli Fiskali) sinnek; jollon\nMuovits -- joka jo ennestäänki oli hänellen velkaa viina-sakkojansak --\nhiljan puikahti pois, ja läksi tipo-tiensäk.\n\n_Koa_, t. kaada; lieneeki Muovits vielä ollut pohmelo-peässä,\nillallisesta ilosta; vaiko unen torkuksissa, koska varoiteltiin häntä\nlaskuja koatamasta; -- _ta'a_, t. takana; -- _out t. oot_, eli olet; --\n_nähhen_, t. nähden.\n\n_Kuikaksi_ mainitaan tässä muuan hattu-päinen harakka, häjy hännätöin\nhevakka, joka koreilla voatteillansak, ja kalliilla kaula-kaluillaan,\nylpäiliin muihen piikoin seurassa.\n\n_Katehet_. Puhek on tässä muka, niinkuin sanotaan \"lika-hirrestä\ntuvassa\"; tahi josko oli joukossa muka semmoisiaki vieraita, jotk'\neivät mieltyneet tällaisiin menoihin, ja ehkä vielä soavuttivat sanan\niästä Kuulosteliallen; niin heitä kaikki käskettiin tästä hiiteen.\n\n_Pirun_ nimellä kunnioittaa tässä Muovits kaupunnin Fiskalia; joka\nyhtäkkiä tuli Rantakylään, sekä kielettyä tanssia epuuttamaan, että\ntanssittajoita sakoittamaan. -- _Ois_, t. olisi.\n\n[15] Tämmöisissä juoma-kunnissa ja tanssi-paikoissa -- kussa\nliika-väki, ja kuikka-vieraita, tupahan tunkeiksen, vielä\nväki-pakollaki -- tapahtuu usseen kyllä tappelusta, ja muutaik\nhävittömyyttä; niinkuin tässä kyllä nytki nähhään ja kuullaan; --\n_rumpail_, t. rumpali. _Soan_, t. saan; -- _tieh'ns_, t. tiehensäk; --\n_tuoh'n_, t. tuohon; _Tuuvak_, t. tuoda; -- _juuvak_, t. juoda.\n\n[16] Tässäki toimittaa meillen Runoilia minkäläisiä iloja, ja\nhuvituksia, soittamisen ja tanssimisen johtattamisella piettiin\nJaakkolassa; ja lopettaa laulunsak, niinkuin muulloinki, puheilla --\nluonnon vaiheista ja vaikutoksista. Soitanto tähäni lauluun on otettu\nmuutamasta vanhasta Norilaisesta kansanlaulusta, joka alkaa: _Boer jeg\npaa det höje fjeld_, etc.\n\n_lloa-roatais_ (Savolaista puhetta) merkihtee jotta teki iloa oikeen\nkunnolla, tahi mahottomasti. -- _Pa'assa_, t. padassa; -- _piemme_,\nt. pidämme. _Jouvuitit_, t. joudutit ihteisi: -- _Oisko_, t. olisko;\n-- _lymyssä luimin_ merkihtee \"salassa itekseen\"; _Joka sarvessaan on\nkiin_, t. joka pitää pukin-sarvesta kiini, soittaaksensak muka. _Ahti_\nsanotaan olleen muinoisten Suomalaisten \"Meri-jumala\", jokapa aaltoja\nhallihti, meren tyrskyt tyyvytteli. -- _Tuimin tursaita_ merkihtee\nmeren tyrskyjä.\n\n[17] Sanotaanpa tässä laulussa syytä, minkätähen aina Muovits mieltyi\nsoitantohon, puuttui viina-pulloloihin; sillä, neätsek, kuin oli\nvaimo-väessä vaivaloinen, narrina naima-kokeissaan.\n\n_Rouvissapa_, t. krouvissapa (kapakassa, olvelassa, juottilassa). --\n_Kanteil_, t. kantelek. _Soatti_, t. saatti; -- _Määt_, t. mänet; --\n_Uottaa_, t. outtaa, odottaa; _Uulla_, t. Olli, Uolovi.\n\n[18] Eipä paremmin voi kuvaella tämmöisiä leikin-leiriä, kussa\nseännättömyys ja vallattomuus ovat valloillansak, kuin mikä on tähänki\nlauluun pantu. Tämänki laulun soitanto tavataan samassa vanhassa\nko'otuksessa Franskan-kielisistä henkellisistä lauluista, josta jo\nmuistutuksissamme 3:nella lehen puoliskolla puhuimme; kussa alkaa\nsanoilla: _Tout n'est que vanité_; jonkapa soiton-juohotus luullaan\nmyöskin löytyvän \"Aleksanderi-juhlan juoma-lauluissa\" sepitetty\n_Hendeliltä_, esl-johtatuksessansa vaski-sarvehen (i inledningen för\nobligat-valdthorn).\n\n_Kiulunsak_. t. olvi-tuoppinsak, eli kannunsak; -- _Koataa_. t.\nkaataa; _viulunsak roataa_, merkihtöö jotta soitti hullusti,\nkahtomatak josko kielet katkiaa, vainko koppa lohkiaa; -- _Koavuk_,\nt. kaadu; -- _laukut_, t. langat. _Soahak_, t. saada; -- _pötköä_ t.\ntupakka-massi e. mälli; -- _loaja_, t. laaja; -- _muutuksissansak_, t.\nmielen-muutuksissaan.\n\n[19] Tässäkin tanssissa -- viinan tiloissa, ja olven oloissa --\nMähöisellen naurettiin, pilan-päissä peuhattiin. Tehtiin muka \"aisan\nkannattajaksi\", kuhun peähän kulettajaksi. Sillä sill'aikoa kuin\nukkoa juotettiin, niin kaunista vaimoansak kaulattiin, hyväilivät\nyks ja toinen. Niinpä ei ouk vanhoin miesten pyrkiä poika-miesten\npariin: pitäköön kukin omansak. Eikä suotta sanotakkaan: -- jota viina\nviivytteä, sitä sika imettää.\n\n_Teäll'_, t. täällä; -- _e'ess'_ t. edessä. _Out_, oot, t. olet; --\n_kätessä_, t. kädessä; -- _käess'_, t. kädessä; -- _neäts_, t. näätse;\n-- _keännyit_, t. käännyt itseisi; -- _paak_, t. pane; -- _peä'äs_,\nt. päähäisi; -- _hä'äss'_, t. hädässä; -- _väess'_, t. väessä; --\n_e'ess'_, t. edessä; -- _käyttäit_, t. käytät itseisi; -- _pie_, t.\npidä; -- _soa_, t. saada; -- _ois_, t. olisi; -- _myö_, t. me; --\n_työ_, t. te; -- _eläs_, t. äläs.\n\n[20] Sukkelasti tässäki lauletaan semmoisista tanssiloista, kussa\ntelmätään ja reuhataan; ja kussa toisesta lauletaan, ja nauretaan.\nHauskuuteksi, laulaissaan, tulisi laulajan tässäki laulussa -- aina,\nsormillansak, sanojansak, ja asian luontoa myöten osoittoo niitä\njuotto-rahvaasta, joista lauletaanki.\n\n_Ei ouk_, t. ei olo; -- _soan_, t. saan; -- _teköö_, t. tekee; --\n_neän_, t. nään, näen; -- _eän'_, t. ääni; -- _uottaa_, t. outtaa,\nodottaa; -- _hyppeä_, t. hyppää; -- _ois_. t. olisi; -- _soaha_, t.\nsaada.\n\n[21] Kussakin tanssissa löytyy aina joku, vaimo-väestä (liijoitenki\ntyttölöistä) joka on muita hilpiämpi, kaunihimpi, ja rikoisampi;\nsitä kaikki kahteloo, miehet nuoret miettelöö. Niinpä tässäkin,\nUllan tanssiessa, ihastuivatten ihanaisuutehensak, ihailivat itek\nkukiin. Tok ei ouk karvoin kahtomista, eikä puheen uskomista; niinpä\nUlla tässäki huikenteli herroin kanssa, hylkäisi omaa hyväänsäk.\nSoitollinen juohotus tähän lauluun on synnytetty muutaman vanhan\n_minuetti_-nimellisen tanssin soittelosta.\n\n_E'ess'_, t. edessä. _Paris, tuo Heleenan saapi_. Mitenkä Paris, joka\noli Troijan muinoisen Kuninkaan _Priamon_ poika, houkuttelemisillansak\npois-viekoitteli Spartan Kuninkaan _Menelaoksen_ puolisoa,\ntuota kaunista ja ihanaista _Heleenata_ (hänen miehensäk muka\npois-ollessaan) jostapa siitten syntyi toipa kuuluisa Troijalaisten\nsota, jota _Homerus_ ikuisti lanluillansak -- siitä olette jo ehkä\nlukeneet \"Otavan\" I:sessä osassa p. 233, m.m.; mutta näillä sanoilla\ntarkoitetaan tässä, jotta kuin joutuivat tännek jouhi-noamat, tahik'\ntanssiin sota-herrat, niin tuli silloin jo vainenki hätä _Jussi\nJulkuisellen_, murhe muka morsiamestaan, kuin näki miten toiset häntä\nhalailivat, vielä lisäksi likistivät; ilmankos se -- korviansak raapi,\nkuin se tätä nähhä soapi; ja kuin toiset sitä tanssiin toivat -- korvat\nhänen hullust' soivat. _Out_, t. olet.\n\n[22] Jokainen omansak kiitteä. Sanotaan: \"lapsensak lempokin nuolee\".\nNiimpä tässä juomarit kapakkansak kehuu -- viinaansak enin muuta.\nNiinkuin kapakoissaki usseen kuullaan päihtyneitä miehiä, pullonsak\nääreen puhuvan valtakunnan asioista, niin antaa heitä Runoilia tässäkin\naina välisten puhua puita heiniä. Näytteä muuten kuin tämä laulu oisi\nsynnytetty 1769 vuuen tienoilla, koska valtakunnan silloin Norrköpingin\nkaupunnissa kokountuneet Herraspäivän-miehet, neuvoittelivat --\nKuninkaan istuimellaan pois-sanottuansak -- pankinsak pahasta pulasta,\nja aseuttivat raha-asioitansak; joista vähä kyllä Bellman piti huolta\n-- kuin oli voan vähä muka laskussaan, kopikoita taskussaan.\n\n_Hyövystä_, t. hyödystä; -- _pi'in_, t. pidin; -- _veän_, t. väännän;\n-- _piän_, t. pidän.\n\n[23] Viinan juonnista, ja juopumuksesta, tässäkin puhutaan. Ensinnik\nkuinka iloisat monet istuuvat aikojansak kapakassa, ja siitten mitenkä\n-- paljon siellä juotuansak -- keäntyyvätten pyllyllään. Tämänki laulun\nsointoa tavataan Franskalaisessa laulannossa: \"_Air pe cousi, couça_\", ja\nlöytyy muka \"_La Cle de Caveau_\"-nimellisessä laulujen joukossa, N:o 300.\n\n_Oisik_, t. olisikin; -- _juuvak_, t. juodaki; -- _koa'n_, t. koavan,\nkaadun; -- _aprikoija_, (sana soatu venäjän kielestä) merkihtee\nmiettiä, arvaella; -- _mään_, t. mänen; -- _voatii_, t. vaatii, -- _työ\nootten_, t. te olette; -- _soan_, t. saan: -- _oumme myö_, t. olemme me.\n\n[24] Näillä joutavilla jaaritoksilla, lapsellisilla lopsutoksilla,\njoita usseen kuullaan juopuneilta juominkiloissaan -- alkaa Bellman\nnäitä viina-virsiänsäk; ja joita hään on tässä ymmärtänyt asettaa\nniin sukkelasti, että heitä kuullaan mielellään, nauretaanpa vielä\npeälliseksi.\n\n_Juuvaanpa_, t. juodaanpa; -- _kahoppas_, t. katsoppas.\n\n[25] Moni laulaapi lasistaan, moni puhuu puttelistaan; ja moni, toella\nsanottu -- viskoo viimeisen kopeekkansak viinaan.\n\n_Mosel ja Reini_ ovat kahta erinäisiä, saksan moasta tuotua,\nviini-loatua; toinen soatu Mosel-virran, toinen Reini-kymin seutuvilla.\n\n_Kappaa_, t. kahoppas; -- _outkos, ootkos_, t. oletkos; -- _soan_, t.\nsaan; -- _outti_, t. odotti; -- _tien_, t. teen.\n\n[26] Lystillinen on tämänki laulu, kuin tuota voan kunnollisesti\nlauletaan, kelvollisesti käytetään.\n\n_Moailma_, t. maailma; -- _myöpä_, t. mepä; -- _hyö_, t. ne; -- _työ_\nt. te; -- _soavat_, t. saavat; -- _päissä_, t. päissään; -- _paak_,\nt. pane; -- _soarnaavat_, t. saarnaavat; -- _poatuu_, t. paatuu; --\n_koatuu_, t. kaatuu.\n\nNäitä sanoja laulaessaan, kokee laulaja (tahi toinen, hänen\nkäskyllänsäk) ensin astua pullonsak luokse, pöyvän peähän; ja siitten\ntoas (lasinsak kanssa, kourassaan) käyvä takaperin paikkoillensak;\nkoitellaksensak sillä, jos -- mies muka hoipertelee. -- _Seisoskelein_,\nt. itse seisoskelen.\n\n[27] Viina monta iloitteloopi, lasi monta laulatteloopi. _Oisik_, t.\nolisikin; -- _soahvi_, t. saahvi; -- _käv's_, t. kävisi.\n\nBellmanin omassa käsi-kirjoituksessa löytyy laulun lopulla vielä\nseuraavainen värssy:\n\n    Seisot sa seppä, ja poskella voan\n    Irvistelet, kuin myö juovaan;\n    Ammuppas silmäisi soahvihin! Saan\n    Nauraa, jos suuttuiskin muuan.\n    Suuhuisi, kultainen, reunallen poat --\n    Mielek! niin kultoa kallista soat...\n        Seisot sa seppä, j.n.e.\n\n[28] Monta juonta juopuneella: mikä toruu, mikä torkkuu -- mikä nauraa,\nmikä itkee. Niinpä tässäki laulussa mänöö laulaja, aina välisten,\njuoturilta lohtutusta hakemaan, viinasta mielen-virvoitusta, kuin oli\nhäntä hyljänyt hyväkin vaimo, piika pilkkana pitänyt.\n\n_Voan_, t. vaan; -- _koatuuvat_, t. kaatuvat; -- _hyö_, t. he; --\n_hoastatteloovat_, t. haastattelevat; -- _join juovuksiin_, t. juotin;\n-- _vuo'n, vuuen_, t. vuoden; -- _taijan_, t. taidan; -- _luonn'_, t.\nluonna; -- _kiesau'ta_, t. kiesavita. _Koa'ak_, t. kaada. Muutenkin on\nmuistettavana, jotta neljä viimeiset sanat (t. rivit) kussaki värsyssä,\novat surullisella eänällä, milt'ei itkusilmällä, laulettavana. --\n_Pettit_, t. petit.\n\n[29] _Istunto_. Kaikki vanhat Bakkuksen vapasukuiset kokountuuvat tässä\nikeän kuin oikeutta istumaan, koska näitä uusia veikkamoisia siihen\nkunniaan (tahi kuntaan) meärättiin, ja joukkohonsak laskettiin; jollon\npaneiksivat juuri pulskihin pukuisihin, julki juhla-voatteisihin.\n-- _Vainen_, t. vainenkin, e. vain; -- _vaakuna_, t. vapamerkki,\njota kilvessään kantelivat vapaallisuutensak merkiksi, ja joihen\nkuvittamisella aina kokivat tarkoittoo voimallisimpia töitänsäk ja\nvehkeitänsäk. _Köll'_, t. kölli, eli herja-nimi; -- _e'ess'_, t.\nedessäis. _Ann'ttin_, t. annettiin; -- _honka_ etc.. Näillä, ja\nseuraavilla sanoilla toimitetaan mimmoista hään sai vapamerkkinsäk.\n_Kissoihin koirihin nai_; näillä sanoilla ymmärretään niitä, jotk'\neivät eneän tyyvyk omaan seätyynsäk, eikä pysyk vanhoillansak; mutta\njotka naivat vieralaisia, tahi suurta sukua, tullaksensak sillä\nkuuluvaisemmaksi, tahi peästäksensäk entistä korkeampaan muka arvoon;\n-- _peäsi_, t. pääsi.\n\n[30] Annetaanha aina kunnon miehelle risti rintohinsak, tähti\ntäyvellään, merkiksi hänen kunnollisuutensak: niin eikös siis näillen\nviinan-sankarillenki voisik semmoisia tarjoittoo, niinkuin tässä nyt\ntehdäänki? Bakkuspa heitä vielä lahjoittaa, vähä kullenki, sopivaisella\nlatinan-kielisellä mahti-puheella, tahi vertaus-sanalla, niinkuin on\ntapana ollut monellaki miehellä semmoisella mahtisanalla kaunistuttaa\nvaakunansak, muillen mieli-muistiksi, itellen ilo-johteeksi.\n\n_Tähtiniekka_, t. tähtikäs, tähtyri (_riddare_) -- He latinalaiset\nsanan-parret, joita tässä käytätään, ovat _hodie mihi, cras tibi_,\n\"tänäin mulle, huomena sulle\" (eli \"kukiin vuoronsak myötä\"). --\n_Patria ubi bene_, missä hyvä, siinä eloni; -- _veni, vidi, vici_,\n\"voitinki, nähtyäni, tultuani\"; -- _aut Caesar, aut nihil_, \"Keisariksi\ntahikka ei miksikään\": eli niinkuin Suomalaiset sanoisivat, \"ei\npuolesta jos ei kokonaisesta\".\n\n_Pappia_, t. keiliä (_kägler_) -- _pallo_ (_klot_), semmoinen pyörikkö,\njolla keiliä heitetään. -- _Semper adsum_, \"olen aina saapuvilla\",\n(tahi soatuvilla, e. lässä).\n\n[31] Tämä juhlallinen tähtittäminen, niin kuin tuo toinenki, on\ntapahtuvana julkisesti ja juhlallisesti, soitolla ja monella\njohtattamisella, niinkuin seittyisiä tavallisesti sekä nähään että\nkuullaan. Sempä tähek tulisi myös näitä lauluja, lauluissaan,\nsopivaisella näyttelemisellä käytettäviksi.\n\n_Bom, bom_ etc. on voan jonku-joutava loilotus-sana, jota laulaissa\nainoastaan pannaan toisten sanojen jatkoksi, ja joka ei itekseen\nmerkihtek niin mitään: -- _veihtet_, t. veitset, -- puhaltaja,\n(_herold_.)\n\nNe tähän kuuluvaiset Latinalaiset sananparret ovat: _tota\ndie_, \"kaikeks' päiväks'\", ja _plus ultra_, \"enin muuta\" (eli\n\"ylenpalttisesti\").\n\nMuutamassa vanhassa käsi-kirjoituksessa on Bellman saman värsyn\nsialle asettanut toisen, kussa näytteä kuin olisi sisus-tikkaisilla,\ntahi pistäväisillä puheillansak, vielä tahtonut vähä tavoittoo\npapinseätyäkin; ja joka kuuluu arvaten näin:\n\n            Olkaatte hiljan!\n            Jumala viljan\n        Heittäkee! jo nyt ma kirkkohon mään, --\n            Pappi on tässä,\n            Lukkar'ki lässä --\n        Viinan virsi veisaa hään.\n    Pappi se juopi niinkuin yks'ki muu;\n    Lukkar, ei häänkään mikään maito-suu --\n        _Bom, bom_ etc -- mikään maito-suu.\n\n_Joukkio_, (_orden, brödraskap_) t. joukkokunta, joukunto.\n\nJoukko _aurei velleris_, tällä sanalla ymmärretään muista mainittavata\nkunnia-tähteä Spanian valtakunnassa, kuhuttu \"_Kulta-nahan tähti_\".\n\n[32] Niinkuin Tähtiniekkojen, muissaki kansallisissa joukko-kunnissa,\nmuinon täytyivät oikeen polvillansa, ja vieläpä vahvalla valallansak,\nvahvistaa lupauksiansak lujasti pitää, ja kunniaksensak käytteä tätä\nheijän kunnian osottamista, niin vannotetaan tässä myöski näitä\nBakkuksen uroja samanlaisiin lupauksihin, tässä heijän juhlallisella\nvietös-juhlalla.\n\n_Juomair'_, t. juomari. -- _Mun_, t. minuhun.\n\n_Voijetta_; tapa oli myöski ennenmuinon, tämmöisissä juhlallisissa\nkoroitus-juhlissa, voiteilla voijella näitä tähtiniekoiksi\nkoroitettavia, koska heitä ristittiin muka ritariksi, niin kuin vieläki\ntehhään koska joku moan valtiaksi (e.m. kuninkaaksi t. keisariksi)\nruunataan. -- _Rahakko_, sillä nimellä mainitaan tässä sitä miestä,\njoka oli pantu joukion yhteisiä raha-varoja tallella pitämään\n(_skattmästare, kassör_.)\n\n[33] Rukouksen nimellä, ja rukoilemisenki tavalla, on Runoilia tässäki\nkokenut somasti yhisteä niin juomarin kuin juoppo-kunnanki yhteisiä, ja\nmahtavampia, anomuksia Bakkuksellen.\n\n_Uottaa_, t. outtoa, odottaa; -- _soaha_, t. saaha, saada; --\n_kirjahaisiin_, t. rukous-kirjahaisi; -- _nouvappas_, t. noudappas. --\nPerustuskielellä luetaan tässä \"ei rakkaaksikaan\". Vallan monessa\nkohin, näissä lauluissa, kahotaan rakkautta viinoa halvemmaksi;\nmistähän se tulee? Näytteä kyllä kuin olisi Runoilla jo tullut\nvaimoväen-rakkauestaan rankaistetuksi, voan ei vielä vialliseksi\nviinasta. Vai rakkauspa se on rakkauski viinaan.\n\n[34] Koska tämä kaunis vesimatka kulki pitkin meren rantaa, niin\npuhutaan monessa kohin tässä laulussaki paikoista kaupunkin seutuvilla.\nTämäki laulanto kuuluu olevan Frankriikista kotoperäisin, kussa\nsanotaan heijän jo laulanneen sitä kuninkaan Henriki IV:nen aikana.\n\n_Reiliin_ (Norin suomea) t. reilassa, orniukissa, järjestyksessä; --\n_torvi_, t. luikku; -- _syyväk_, t. syömään. _Drumsjö_, t. Drumsö, on\njoksikin iso meren-soari, kuuluva Moamittari vainajan _Siljanderin_\nperillisillen; -- _Löfö_, on toinen ulompana meressä nähtävä soari,\njoka on Polismestari _Janssonin_ omainen; -- Melko, on munan moisio\ntahi moa-tila meren rannalla, jonka on isäntänä Kauppamies _Brenner_;\n-- Munksnäsin hovissa asuu Kenral _Ramsay_; -- Meilaks' kuuluu toas\nKreiville _Kuscheleff-Besborodkolle_; -- _Huoplaks'_ on Kauppa-neuvos\nEtholénin moatalo. -- _Parskuin_, t. pärskyin, e. veessä loiskuttain;\n-- _koitetta_, t. koittoa; -- _Töölö_, vähä tullia ulkopuolella, on jo\nkaupunkin aluetta. Tässä oli ennen muuan ravintola (_värdshus_) jossa\nryytimoassa tehtyssä suojassa kaupunkilaiset, suvella, aina keiliä\nheittivät, ja jonka puistossa, ja varvikoissa, hakivat juominkiansak.\n-- _Apelles_ oli muinonen kuuluisa Greekkalainen moalari, jonka\ntekemiä-kuvia piettiin mahottomassa arvossa; -- _Lappvikissa_\non rakennettu Houru- t. Hullu-huonek; -- _Sandvikissa_ on Herra\nSinibrychowin olut-teko. -- _Rauhamäki_ on Ruhtinatar _Jussupin_ linna\nja kesä-olo (_sommarnöje_) ja on kylpyhuoneesta ensimänen Huvila\n(_villa_) korkialla kalliolla; -- _nasta_, t. ylimmäinen nokka,\nhuippu; -- _roiskaa_, t. uiskeloo ja porraa t. reäkyy. -- _Papelo_, t.\nkeärittelemä; -- semmoisilla joilla vaimoväki, voatetta sotkeissaan,\nhameitansak kiertää, jott'eivätten kastuis, eikä likaantuisi\n(keänneet); -- _suovallaan_, t. suotuissaan; -- _takki_, t, nuttu; --\n_peittiin_, t. peitti itsensäk.\n\n[35] Tämmöisissä venek-matkoissa täytyy reisuvaisten usseen ensin\nrannalla, tahi veneessä, hetkesen aikaa outtaa, kunnekka karttua niin\npaljon väkee jotta on soutomiehillä kylläksi; jollon monesti halvan\nkansan suusta kuullaan kaikenlaista joutavata ja reuhoavaisla puhetta,\nniinkuin nyt tässäki kyllä nähhään että kuullaan. Vielä siittenkin\nveneessä moni jatkaa jaaritoksiansak, tahi lopettaa lopsutoksiansak.\n\n_Muikun-mättäjät_, t. kalan-latojat, Ruotsiksi (_sillpackare_); --\n_kölli-mies_ on herja-sana tarkoittava minkä virka t. ammattimiehen; --\n_survaiseppas_, t. tyrkkeäpäs, työnnäppäs, syseäppäs; -- _vokki_, t.\nrukki; -- _rossa_, t. kaksikko (2 kopeekkaa). -- _Mitkä nuo_? kyseli\nhäneltä vielä Muovitsi, neätsek, kuin rupeisi -- veneessä istuissaan --\ntavoittamaan hänen poviansak; jostapa tyttö suuttui.\n\n[36] Niinkuin olemme uskaltaneet muuttauttamaan Bellmania, runoineen\nlauluineen, sanoineen soittoneen, Suomenmoahan, niin olemme myöski\nrohenneet asettamaan tähän Helsinkiin, paikkoja Tukholmillen kuuluvia.\nMeillä ei suinkaan missään tässä löyvyk _Hagan_ suloisia tahi mieluisia\ntienoja, kuitenkin olemme vuovanut hakea heitä Kaisaniemessä.\nKaisaniemi on epäilämätäk niitä kauniimpia paikkoja meijän\nkuuluvissa, ilmankos vastapäin moni näistä lauluista kierteleiksen ja\nlevitteleiksen ympärin näitä hänen seutujansak; joihen lehtoja, rantoja\nja vesiä, Runoilia usseen kertoileepi, kuvailoopi, ja lauleloopi.\n\n[37] Tässä mieluisassa mehtolassa, kauniissa tapiolassa,\n_Kaisaniemessä_ kesällä, moni ilta istutahan, puihen alla astutahan,\nkävelööpi nuori kansa, kauneutta kahtomahan, ilmoa ihailemahan,\nravintoa nauttimahan.\n\n[38] Töölöön ilta-hämärässä tultuansak, veneellä vetoisella, pursilla\npu'ottavilla, tien monen viittoamalla, olletikkin osottamalla --\nmikä melskä ja melskek, mikä vaivanen valitus, kavonneista kaluista,\nkapineistaan kaivanneista?\n\n[39] _Sotkek_, t. hämmennäk, sevoitak; -- _konsanaan_, t. yhtenään,\nainiaan; -- _huuhat_, t. huhdat; -- _luhat_, t. luhtat; -- _ta'a_, t.\ntakana.\n\n[40] Kukapa ei tässä kauniissa laulussa muistelee nähneensäk, tahi\nkuulleesak, mitenkä moni kaupunkilainen -- niin ylhäisestä kuin\nalhaisestakin kansan seävystä -- kiiruhteleiksen sunnuntaina, jo\noamusta päiveä, peästä, kesäisinä aikoina, moallen hauskutellaksensak\n-- mikä mihinkin, kuka kuhunkin. Mutta juohtuupi myös mielellemme\nnämät heijän yritykset, seävyssä alhaisessa ja harjoittamattomassa,\nmonestin, paljaan juopumuksensak tähen, tyhjiksi rauvenneen, milt'ei\nmitättömiksi. Niinpä sanotaanki: \"juok vähemmin, katok kaluis'!\"\n\n_Kuin_ t. niinkuin; -- _ta'a_, t. takana: -- _soa_, t. saa; --\n_keäntäiksen_, t. keäntää ihtesäk; -- _pistäiksen_, t. pistää itsensäk;\n-- _koatui_, t. kaatu; -- _soirahti_, t. luiskahti, liukastui; --\n_vullottaa_, t. rojottaa, e. venyttelöiksen.\n\n[41] Laitollisemmin ei sovik suinkaan mitenkään kuvaella neityn nuoren\nruumiillista kauneutta ja ihanaisuutta, yheltä päin; ja toiselta puolin\n-- hänen ylönmielisyyttänsäk, irtonaisuutta ja vallattomuutta, kuin\nmitä Runoilia tässäki on kokenut lausua _Ullan_ huikentelevaisesta\nja kevyt-mielisestä elämän-laitasta. -- _Pistiin_, t. pisti ihtesäk.\n-- _Laukumalla_, t. \"paukkumalla\" (niinkuin ruohtalaisessa luetaan\nlaulussa). _Heitteliin_, t. heitti itsensäk; -- _Paphos_ oli muuan\nsoari Greekan meressä, jonka rannoilla _Venus_ sanotaan meren voahesta\nsyntyneen; ja kussa häntä palveltiin ja rukoiltiin. -- _Lännetär_, t.\nlänsi-tuulen henkitär; -- _Etelätär_, oli taas tytär etelä-tuulen; --\n_Suojatar_, ja _Suovatar_, oli kaksi neitoista, Hempeyen tyttäriä, (_af\nGrecerna_).\n\n[42] Moni kaunis piika-lapsi, moni kaupunkin kanainen, on viimenki\njoutunut näin pahaan katrakkaan, kauan kitkaisteltuansak, viikon\nvilkaisteltuansak. _Kraus_ luullaan tämän soiton, osaksi ett'ei voan\nkaikkia, sepittäneen.\n\n_Öylöin_, t. öyläin, eilän; -- _keänsiin_, t. keänsi ihtesäk; -- _tei_,\nt. teki; -- _hä'äss_, t. hädässä.\n\n[43] Sanotaan; \"joka piteä suuren suun, pitäköön leviän selänki\"; sillä\nmoni sana saatattelee, moni puhek puotattelee. Tämä laulu tarkoittaa\njo niitä aikoja, jollon Puolan valtakunta jaettiin kolmeen osaan;\nyksi pala kumpaisellenk. Niin niinnä aikoina soitettiin muuan kaunis\nsoitanto, jota mainittiin \"Puolan kuninkaan (tahi kuninkattaren)\npolskaksi\", ja jota mielellään kyllä kaikilta kuultiin. Ainoasti\nVenäläiset eivät sitä suvaina kuullaksensak; ja heiltäkin oli kovastiki\neletty tätä muistuttamasta. Voan siitäkö se Pöllöinen huolinut;\n-- lauloi aina arvollaan, soitti vielä siittenkin. Ilmankos tässä\nPöllöistä pöllytettiin, puheistansak pulmutettiin.\n\n_Kourissa_, t. krouvissa; -- _pa'uus_, t. pahuus; -- _tuoll'_, t.\ntuolla; _puol'_, t. puolen; -- _peäss'_, t. päässä; -- _pling,\nplingeli-pling_, on toas näitä mitättömiä sanoja, joita soitannon\nvuoksi käytetään ainoastaan toiston jatkoksi.\n\n[44] Joka yön-silmässä lähtöö akkoja ajelemaan, vaimoja vaihtelemaan,\nniin totta sen kutkuttaa kupeita, kylki kylpyä kysyypi. Tämän\nsoitanto on sama mitä _Rousseau_ on käyttänyt Bergklintin laulussa\n\"vastoin-käymisestä\".\n\n_Pain_, t. \"pani\" (Norin Suomalaisten puhetta); -- _suuain_, t.\nsuutani; -- _luikastiin_, t. luikastihen -- luiskahti. -- _Pong,\npongtuli-pongtuli_, on jo toas tämmöisiä Bellmanilta käytätyitä\njoutavia, laulaissa tavattavia, liika-sanoja -- jotka itestään eivät\nmerkihtek niin mitään.\n\n[45] Olettenkos milloinkaan nähneet vanha noita-akka, joka kerjäten\nkulkoo apua pyytämässä, ennustain, ja taikuuksiansak harjoittain?\nNiin totta neätten häntä tässä, ihko elävänä. Tahi olettenko koskaan\nkuulleet mierossa käyvän herännehen vanha ikä-puolisen piika-ihmisen\nveissaavan henkellisiä virsiänsäk? niin totta kuuletten hänen tässä.\nVoan on tämäkin, nuorena, saattanut olla muihen ihmisten mukainen, ja\niloisa ja naurava: vielä ehkä muita tyttölöitä ynsiämpi ja ylpiämpi;\nvaikka häntä nyt on vanhuus ja huonous jo voittanut ja painanut.\n\n_Vipelen_, t. hyppäilen; -- _kiöpeli_, on muuan joutava, missään\nlöytymätöin, henkellinen olento, joka monen mielestä teköö kaikenlaisia\nmoailmassa kummituksia; -- _vestää_, t. miehuu, telmaa.\n\n_Polemeija ja pyteheija_ ovat tässäki varsiin semmoisia tyhjiä ja\nmitättömiä sanoja ilman niin mitään merkitystä, joita laulannossa tässä\nkäytetään ainoasti toisten jatkoksi.\n\n[46] Vaimo väin hempeys, ja miesten lempeys -- ei ouk siihenkään aina\nluottamista! Bellman on toisinaan ottanut tavaksensak laulattella\nkertoilemisia Pyhästä Raamatusta. Se oisi toki soanut olla häneltä\ntekemätäk, sillä löytyyhän niitä aineita muualtakin kyll'kyllä\ntämmöisiin lauluihin -- ei Roamatusta, Niinkuin yhessä laulussa kiitteä\nukkoo Noakkia, niin kehuupi hään tässä toisessaki Susannan siveyttä,\nja kunniallista käytöstä, koska häntä kahelta kovasti koiteltiin,\nalaistona vielä ahistettiin.\n\n_Ties'_, t. tiesin; -- _e'ess_, t. edessä; -- _kosijat_, t.\nkosio-miehet, sulhaiset, ylhät; -- _mielittelihin_, t. heijän teki\nmielensäk; -- _viekastelihin_, t. viekasteli itsensäk; niinpä\nviekoittelivat toinen toistansak, sillä jotta sanoivatten olevan jo\najan lähteä päivällisellen, soahaksensak sillä toistaan tästä kotiinsak\njuoksutetuksi, jotta saisi toinen muka, sillä välillä, yksin yritellä.\n\n[47] Nauruuksi monellenki lausutaan tässä mitenkä ukko _Partainen_,\nmuuan viinaan joutunut isäntä-mies, laittaa juopunutta _Muovitsia_\nkuhtumaan kummi-vieraita lapsensak ristiäiseksi; ynnä heijän\nkeskenäisiä puheitansak, seurustelemisiansak, ja tyhmiä tapojansak;\njoista arvaa kontti-puheita käyneen tästä lapsen soamisesta.\n\n_Selkä-liina_, t. satulan loimi (_schabrack_): -- _outak_, t. odota;\n-- _tilari_, t. mäys; -- _tuop'_, t. tuopa; -- _telmää_, t. rehvata;\n-- _voahtena_, t. vaahtena; -- _piek_, t. pidäköö; -- _kujaissa_, t.\nkujissa; -- _huuvak_, t. huuta.\n\n[48] Oivaltaa kyllä jokainen, jotta ylpeys ei sallik suinkaan suurten\nolla pienten tasalla, eikä rikkaiten istua köyhäin rinnalla; tätä\nRunoilia tässäki tarkoittaa, koska kaikki hänen kuhutut vieraansak\nesteleittivät, yksi yhtähällä toinen toisahalla, tullaksensak näihin\npienihin pitoihin. Tässä on Runoilla ottanut kuhtuaksensak taivaan\nvallasväkiä juominkihinsak, joista montaki heistä tässä nimittää.\nNäistä Greekkalais-Ruomalaisista jumaluuksista oli _Venus tahi\nAphrodite_ (_Kaunotar, Ihanatar_) kauneuen ja ihanaisuuen jumalatar;\n-- _Minerva_ (_Tiijätär_) oli tievon ja viisauen jumalatar; -- _Mars,\nt. Ares_ (_Sotalainen_) oli soan jumala; -- _Pallas_ (_Taitojatar_)\noli taijollisuuen Toimitar, vaimollisuuen ja rauhallisuuen Suojatar;\n-- _Klio_ (_Kertojatar_) oli tarinamuksen ja historian Runotar; --\n_Runolan piijat_, t. taivaan _Runottaret_, jotka luvultaan olivat\nyheksän; -- _Jupiter, t. Zeus_ (_Taivahainen, t. Leimahtajainen_)\noli ukkoisen jumala, joka kaikista oli vanhin ja voimallisin; --\n_Pluto_ (_Manalainen_) oli manalan ja tuonelan, tahi moan emon (eli\nmoa-sisuksen) jumala; -- _Apollo_ (_Runamoinen, t. Valaistajainen_)\noli valon, soiton ja runollisuuen m.m. jumala; _Bakkus, t. Dionysios_,\n(_Viinamoinen_), josta olemme jo paljon lausuneet, oli viinan ja\nriemahuttelomisen jumala; -- _Phoebus_ (_Aurinkolainen_) oli Aurinkon\nevustajana; -- _Melpomene_ (_Surkutteliatar_) oli suru-runollisuuen\nRunotar; -- _Juno, t. Hera_ (_Emännätär_) oli avaruuen ja aviollisuuen\njumalatar; Jupiterin oma sirkku ja paras puoliso; -- _Kupido, t. Amor,\nEros, Astrild_, (_Mielikki_) oli lempeyen ja mieli-teon jumalainen.\n(Kahok 6:lla p:lla).\n\n_Rokka_ on paksumia laijia hernek-velliä, mitä Savossa syyvään; ja\n_rieska t. kisko_ on ohran-jauhoista tehtyä, uunissa paistettua\npannu-kaakkua. -- _Su'usta_, t. suvusta, -- _Kupido_, luek 121:lla\np:lla.\n\nVanhemmassa alkuperäisessä kirjoituksessaan oli Bellman viimeisen\nvärsyn siassa kirjoittanut nämät kaksi seuravaiset:\n\n            Mieleksein luulen,\n            Koska ma kuulen\n    Taivaanki valtojen joutuvan tänn';\n            Tuopa on hullu,\n            Jott' olen tullut\n    Joksikin juovuksi joutunehen.\n            Kissat ja koirat\n            Tännek ne toivat,\n    Voan ei ne vieraat kun toivottelen.\n\n            Vastuus ja vaiva\n            Mieleni kaivaa,\n    Kuin ei ouk taivaast' niin ainuakaan.\n            _Bakkusta_ kiitän,\n            Vieläpä siitten,\n    Kuin hään mun mielyttää janottuan'.\n            Toisetpa heistä . ..\n            Vähäppäs näistä --\n    Jopa ma miellyn kuin viinoa suan.\n\n[49] Ikävöittää juomariakin yksin juuvak, ja kaipaa häänkin\nviina-veljäksiänsäk. Niinpä tässäki kuullaan kujerroksia _Kolehmaisen_\nkuolemasta, mies-vanhan vaeltamasta. Usseenpa Runoilia vielä laulaa\nmiehistä näistä männeistä, uroista jo uupuneista, valittamalla heijän\nvaivojansak, ja kujertain heijän kurjuuttansak.\n\n_Takaa_ t. takana; -- _vakaa_ t. vakava; -- _massi_, t.\ntupakka-kukkaro; -- _neän_, t. näen, nään; -- _hään_, t. hän; --\n_makoo_, t. makaa, -- _kaikkialla_, t. kaikin puolin; -- _teällä_,\nt. täällä; -- _peällä_, t. päällä; -- _ankkuir_, t. ankkuri; -- _en\njouvak_, t. en jouda; -- _en nouvak_, t. en nouda,- -- _mahto_, t.\nmahtoi, -- _Pling, plang_! ja _klingeli, plingeli, klingeli plang_ ovat\nnäitä synnyttämättömiä sanoja, joill' ei ouk pohjoa eikä pereä. --\n_Kurko_ t. häijy, lempo.\n\n(i) Sovitamme tässä, ilman suotta, ensimäisiä puuttuvaisia yrityksiämme\nSuomeksi tavoittaa tätä laulua jo 40 vuotta siitten, painettu\nTukholmissa v. 1828, Otavan 2:sessa osassa p, 316, laulettavina samalla\nsoiton johtatuksella kuin e'ellinenki. -- _Peän'_, t. pääni; --\n_sy'äin_, t. sydämmeni. -- Ryypyn nyt soatuansak, laulaa mielellä jo\nmieluisammalla; toki ei kauvan kestänytkään, ennenkuin tuli jo tarvis\ntoisenki soaha.\n\n[50] Tässäki toimitetaan sentapaisia ilo-paikkoja, kussa pahimmatk;\nmerimiehet ja ilkiämmät naisi-ihmiset joutuuvat yhteen, ja kussa tuskin\npoliisikaan voik käytteä kurinsak.\n\n_Käyttäittämään_, t. käyttää ihtiäsi; -- _juuva savua_ t. veteä\nsavua sanotaan Savossa ja Karjalassa kuin tupakoijaan, eli tupakkata\npoltetaan; -- _Hyrsy_, t. olut-kannu (_ölstänkan_); -- _puo'istapa_, t.\npuodistapa; -- _ketkistäiksen_ t. ketkaisteleiksen; -- _viijään_, t.\nviedään.\n\n[51] Näytteä kyllä niin kuin Bellman -- joka jo monestin on lausunut\nrahvaan ja alhaisen kansan seännöttömistä tavoista, tanssi- ja leikin\ntiloissa -- olisi tässä (tämän laulunsak omistamisella vallas- ja\nherras-väen seävyillen), ainoasti tahtona osottoo, jotta voisi\ntoisinaanki, soiton ja ilon viehityksillä, heijänki seuroissa, ja\ntanssiloissa, harjoittoo irstaisuutta; ja että herroissakin tavataan\nvietteliöitä, niinhyvin kuin muissaki seutuissa; josta jo moni piika\nparka lie joutunut pilallen -- itkeepi kaiken ikeänsäk. -- _Fröja,\nt. Freya_ (_Miellytär_) oli muinoisten Skandinavilaisten rakkauen ja\nmieli-suosion jumalatar; jonka veli, _Freyr_, oli moan heelmellisyyen\njumala. Heijän oli vanhemmansak _Niordur_ ja _Skade_ (joka oli\njättiläisen _Thiassen_ tytär, ja _Fröjan_ sisär).\n\n_Klang, ja plang_, ovat mitättömiä ruohtalaisia sanoja, joita ainoasti\nlaulantonsak vuoksi käytetään tässä toisten jatkoksi, ikeän kun muu\nrallittaminen; -- _neä_, t. näkee; -- _pi'ää_ t. pitää; -- _tei_, t.\nteki.\n\n[52] Tässä Laulaja lausuu hollimiehistä, ja heijän elämä-tapansak.\nNiimpä nehhäänki vielä nytkin monessa holli-tuvassa kuinka piuvia\npannaan, ja mitenkä viinoa siellä viljellään; josta syntyy samalaista\nilkeä elämää, josta laulussaki puhutaan -- jonkiin-joutavata rähinätä.\nVielä sittenki kuin kyytihin tahoitaan, tahi kuin tuloo reissuvaisia,\nniin vielä kortit kököttää, viinat viivyttää. Siitten lähtiessään\najohon -- mikä huuto, ja kilju! Vihtoin hullut -- hurjasti ajamaan.\n\n_Sotkia_, t. hämmenteä: -- _sälkö_, t. rekiveto, kakstalvias-hevoinen;\n-- _lennäk_, t. juovuk.\n\n[53] Koska joku koiran-silmä oli toisia valehtellut, sanoen\n\"huomenna olevan _Joakon-päivä_\", niin muutamat musikantit (sotaväen\nsoittomiehet) tätä kuultuansak läksivät jo hyvin varhain aamuisella\nKatajannokkaan, soittamisellansak _Ampiaista_ nostattamaan\nnimipäivänsäk kunniaksi, toivoen sillä toki jotain suuhunsak\nsoahaksensak; ehkä kyllä yksi heistä oli jo silloin juonut kylläkseen,\nkosk' ei soittamaankaan kyennyt. Ilmankos hyö sillä voan juoturia,\n(näin häntä herätettyänsäk) suututtivat, luultuansak heijän voan sillä\npilkkoavan häntä.\n\n_Hiiskaht'_, t. hiiskahtanut; -- _liikaht'_. liikahtanut; --\n_soittan't_, t. soittanut; -- _antan't_, t. antanut. -- _Vannoi\nsilmänsäk kouraan_, on muuan kova kiroileminen. -- _Tos'_, t. tosi.\n\n[54] Mieluisasta Tapiolan mehtolasta tässäkin suloisilla lauletaan\nsanoilla, laupiammalla vielä laulannolla, koska, Ullan kaupunkista pois\nlehtiissään, seuraisivat häntä tännek; kussa joivat, kussa söivät,\nlauloivat ja leikkiä löivät. Juohatus tähän soitantoon luullaan\nlöytyvän muutamassa _Pergoleseksen_ laulannossa \"_stabat mater_\".\n\n[55] Tässä laulussa soapi jokainen osaltansak, moni ehkä vielä vähä\nliijaksiki; sillä \"ei sana sioa tiek\" ja \"soapi aina leikkiä puhua,\nehk'ei tarvis irvistellä.\" Silläpä sanotaankin -- \"hullu pilaan\nsuuttuu, mies vastaa puolestansa\". Muutenkin niin tätä laulaissaan\n(ja kaikki pöyvän ympärillä istuissaan) niin laulaja aina kerralla,\nja vuorotellen, kullenkin -- tapojansak myötä -- tässä omistaa\npullonsak; jollon toinenkin (jollen lauletaan) kohottaa omansak,\nja sen tyhjenttäissä laulaavat kaikki toiset yhteisesti ne neljät\nviimeiset sanat (eli juonet t. rivit) kussaki värsyssä. Tämä soitanto\non soatu _Naumannin_ laulannosta, \"Gustaf Vasa\" nimellisessä\nkäyttäittelemisessä, ja on myöski _Envaldssonilta_ käytetty\nnäyttäilemisessä \"Kronofogdarne\".\n\n_Perättään_, t. perättäin. _Joka koniin toit_, tarkoittaa tässä\nkontti- t. juoksu-puheita. (X) Nimittäin punssi-maljaiseen. --\n_Pitäät_, t. pidät, piäk.\n\n(xx) Tätä viimeisiä värsyä laulaissaan nousoo kaikki vieraat\nseisaallaan. Muutenki olemme tätä laulua suomentamisessa, paihti\nmonian värsyn lisentämisellä, elikä liijan paljon eroneet tuosta\nRuohtalaisesta laulusta, kussa molemmat viimeiset värsyt kuuluisivat\narvolla näin:\n\n        Voan sie, joka pois lähtiissäis,\n        Et isännänkään muistiks' jois;\n        Vaikk' pität pullon käsissäis,\n        Kuin sanoo; \"juoppas pois!\"\n    Semmoista miestä ajetaan\n    Pois joukostamme, seuroineen,\n    Ja pulloo suustaan soatetaan --\n    Jos missään voan sen neän.\n        Jos hautais tuntuu syvällen, etc.\n\n        Jos oot jo soanut kylläkseis,\n        Niin kiitäk isäntäis, ja juok!\n        Jos meitä yksi tie täst' veis',\n        Niin lähek pois, ja juok'!\n    Voan ensin emännälle myö\n    Kumartelemme pullon kans';\n    Olemme juonut kaiken yö-\n    tä oikeen tavallans'!\n        Jo tuoni meillen sanan tuo, etc.\n\n[56] Tämä laulu on vuorottain kahelta laulettavana; josta toinen,\nnuorukainen poikamies, irvis-hammas pilkka-suu, toinen vanha\nharmaapäinen hassu-peä, vaivaloinen parta-noama. Vaimostapa tässä\nkumpainenki laulaa. Vanha _Jussi Jukarainen_ surkutteloo tässä nuoren\nvaimonsak huikentelevaisuutta, kapakassa istuissaan, pullonsak eäressä.\nJa toinen, häntä juottaissaan, kyseileepi siinä -- miten lie tämän\nhänen vaimonsak laita? tiijustellaksensak muka sillä -- oliko jo\nhänen omia yö-polkujansak tullut ukollen kuuluvillen? Toinen vastaapi\nyksinvakaisesti, itku-silmin valittain näitä pahan moailman menoja,\nkauniin kaupunkin tapoja. Niinpä \"kielsi vanha Väinämöinen, epäisi\nsuvannon sulho, vanhan nuorta ottamasta, kaunista käkeimästä\". Ilmankos\n_Bellmanki_ monestin laulaa näistä avion-liitoksista nuorten ja vanhoin\nvälillä. Semmoistapa se lie ollut _Joakimin_ ja _Susannanki_. Vaikk'ei\nollut aina valmis, suinkin suostumaisillahan.\n\n[57] Joka ei ouk ennen juopuneita nähnyt, eikä kapakassa käynyt, niin\nluetkoon tätä. Niin on siinäki elämä! Muutoinki tässä nauretaan siitä\njoutavasta ruohtaloimisesta, tahi ruotsin kielen melskoamisesta, jota\nvielä toisinaanki tavataan monen miehen suussa.\n\n_Ohemuksista_, s.o. lantehista tahi vyötäryksistä, nivuksista, t.\nkoatioista; -- _laiki_, t. laijiki.\n\n[58] Istuissaan olvelassa, vaan luullessaan olevansak onnelassa, laulaa\ntässä itekseen muuan viinaan joutunut mies -- hyviäkin hyräilemisiä.\n\n[59] Tässä kuvaellaan, tavalla vielä varsinki valaisevalla, sitä\ntorapuhetta ja kinaa, joka syntyy koska syvämmikko ja paha-kurinen\njuoppo tahtoo toisia toveriansak pakoittaa juomaan, vieläpä väkisekkin;\ntahi koska, jo liijan paljon juotuansak, estäisivät häntä enämmän tuota\nnauttimasta. -- _Muu_, t. muuta.\n\n[60] Viikon viinan vimmassa jo elettyänsäk, ja kirouksillansak pahaa\nmiestä jo monesti manattuansak -- jopa kuuluu nurkissa jyskeävän\nja jyrisevän. Nytpä hätä peällä käypi, pakko paha paiskahtaapi.\nHätäpäissään käskeepi jo siltoja siivoamaan, lattiata lakaisemaan,\nvento-vieraan jouvuttaissa. Sillä välillä aina kuullaan kuinka\ntoinen juoppo, koassa, tahi toisessa tuvassa, pankon-peässä,\nsurkialla suulla vannottaiksen perkeleen omaksi. Kaunis kyllä temppu\njuomarillen, hyljyksillen hyvä loppu. -- _Tie_, t. teki. -- _Tahron_,\nt. tahon, tahdon, tahlon. (Silläpä tämä _Haikarainen_ murtaa vähä\nRenkon-kielellä). -- _Koassa_, t. kodassa.\n\n[61] Moni kahtoo tätä laulua ehkä sopimattomaksi, milt'ei\nruokottomaksi; myö sitä vastoin piämme sitä varsin somaksi, vieläpä\nhyvin hirvittäväksi ja kauniimmaksi ehkä kaikista. Oisi yhtä muka\njos syytettäisiin, e.m. vanhoin Greekkalaisten kivestä hakattuita\nkuvailemia, ja sanoisimme heijän ihmis-ruumiin muotostamisia\nolevan kovin hävittömiä, kuin kuvailoovat ihmisiä luonnollisessa\nalastomuuessa; eivät hameessakaan eikä housuissa. Ymmärtäväinen toki\narveloo näitä heijän töitänsäk jalollisimmiksi, täyvellisimmiksi,\nja taijollisimmiksi ihmisten teoiksi. Niinpä näytteä meistä\nvarsin mahottomaksi synkäisemillä sanoilla, ja luontovaisemmalla\ntavalla kuvaella tien-ravissa joutuneen, ja siinä jo selvistyneen\njuomarin omatunnon tuskaa, ja hänen hirmuisia kiroilemisia tästä\nonnettomuutestaan; sanoen sitä vielä synnyttäjöihensäk syyksi, vika\nvielä vanhemminsak. Ja vieläpä siittenkin hänen viina-himonsak, ja\njuoma-halunsak; ja toas, toisappäin, vähä toas ryypättyänsäk, -- tästä\nhänen mielettömästä ihastumisesta, hullusta houraamisesta.\n\n_Syntymaa_, t. syntymä-moa. -- _Täksi vuoksi_, t. tämän vuoksi. --\n_Päästään_, t. päästetään. -- _Rousut e. rousit_, t. raput.\n\n[62] Tässäki laulussa surkutteloo muuan villi viinan-juoja, mikä\nmuka hullu humala-hurja, köyhyyttänsäk ja elämänsäk vaivaloisuutta,\njuohtuen vielä muistiinsak vanhempiensak varoituksia. Viho-viimeisiäkin\nvoatteen-repaleitansak pois-luovuttamisella, ja tuttavillensak\nlahjoittamisella, on vielä viina-ryyppy, kovan kuoleman käsissä, hänen\nainoa toivonsak, ja viimeinen turvansak.\n\n_Karon_ oli Greekkalaisissa ainoasti muuan Manalassa asuva lossimies,\njoka lautallansak, ylitik _Styx_ nimellistä Tuonelan koskea, souvatti\nkuollujen sieluja; soahaksensa heitä sillä tuonek moan navoillen, eli\nmoan sisimmäisiin syvämmihin, ollaksensa siellä -- tahi ikuiseen iloon,\ntahi ijankaikkiseen kavotukseen; ja jonka myö kielellämme kuhtuisimme\nmilloin \"_Manalan Matiksi_\", milloin taas \"_Nurmen_\" tahi \"_Tuonelan\nTuomaksi_\" nimittäisimme.\n\n_Potakkoita_, t. potiisia, pottuja, potaattia, e. moa-omenota,\nperunoita; -- _öylöin_, t. eilen; _massi_, t. tupakka-kukkaro; --\n_Tahtou_, t. tahdon, tahon; -- _kahton_, t. kahdon, kahon; -- _juuak_,\nt. juoda; -- _eissäin_, t. edessäin: -- _väilyn_, t. väljyn, välkyn.\n\n[63] Sanalla \"_Nalli_\", (joka ruotsiksi merkihtee \"_karhu_\") tarkoittaa\nRunoilia tässä \"velkoittajoita\" (velka-miehiä), jotka vaatiivat\nomansak, ilman kennen seälimätäk.\n\n[64] Tässäki tavat muutamaa sanaa juoppo-ämmästäki. Kaikkipa tuo\nBellmanki muistaa. Surkutellen häntä suuresti, vielä -- hauvalla\nnaurattaa.\n\n[65] Niinkuin toisinaan juomapaikoissa kuullaanki jonnik-joutavia\npuheita, kaikenlaisia kehumisia, joilla pukurit siellä toisia vatan\ntäyttä valehteloovat, niinpä Bellman tässäki laulussa antaa e.m. muuan\nvanhan meri-miehen -- joku lie maita paljon liikkunut, merta monta\nlaskenut -- juteskennella toisillen viina-veljillensäk kaikellaisia\nkummituksia, maineitansak muista maista, soahaksensak heitä sillä luvin\nkummastuneiksi, kostoksi muka hyvästä suun ravinnoksesta. Toisetki\nhyvin jo päihtyneet kuunteloovat avo suin, pystyssä korvin, mitä tämä\nheillen lasketteloo, joutavia valehteloo. -- Härmy (_flor_).\n\nTässä mainittu _kusiais-viina_ syntyy sillä että pannaan viina-putteli\nseisomaan kusiais-pesään; jollon kusiaiset tunkeiksevat avonaisesta\nsuusta tuohon sisään-peästäksensäk, ja joita siiten siilillä viinasta\npois siivoitetaan, jollon viina on heistä soanut erinomaisen hyvän ju\nvilpaan mavun. -- Sanalla _venus_ ymmärretään tässä kohin muutamaa\nkallista ja hyvän-mavusta viina-loatua, jota mainitaan _Huile de\nVenus_; ja jota soahaan sillä jotta kuminoita ja kanelia hauotaan\nviinassa. -- _Persiko_ kuhutaan taas toista loatua viinaa, kuhun on\npantu persikan nimellisiä he'elmiiä likoon.\n\n[66] Jotapa paljoa mainitaan, niin sitäkin jo paljon toivotaan. Niinpä\nkuin kuulivat _Ullan_ olevan Kaissaniemellen tulemoinaan, niin läksivät\nkaikki sinnek, häntä jo rannallen vastaan-ottamaan, sekä laulelivat\nettä soittelivat. Kaunispa onki tämä laulanto, soitanto vielä sitä\nsuloisempi, sanella vielä liljaksikin. -- _Puijaan_, t. tapetaan rihtä,\n-- _paak_, t. panek.\n\n\n\n"]