[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fPGXRtnn6EUOpaJD8cPxzdGZzTvp-Nsk2N8hyCKwjkXY":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":29,"gutenbergTranslators":30,"gutenbergDownloadCount":31,"aiDescription":32,"preamble":33,"content":34},868,"Ruunulinna","Lagervall, Jacob Fredrik",1787,1865,"868-lagervall-j-f-ruunulinna","868__Lagervall_J._F.__Ruunulinna","Murhekuvaus 5:sä Tapauksessa","romaani",[14],"kansanperinne",[],"fi",1834,null,9213,63119,false,47540,[24],"Finnish drama -- 19th century",[26,27,28],"Mythology, Legends & Folklore","Novels","Plays/Films/Dramas","\"Ruunulinna: Murhekuvaus 5:ssä Tapauksessa\" by Jacob Fredrik Lagervall is a dramatic narrative likely written in the early 19th century. The work appears to be a fictional tale that weaves elements of folklore, drama, and historical conflict, focusing on a character named Ruunulinna and the challenges faced by his community, including sorcery and battles involving nobility and supernatural forces.  At the start of the narrative, we are introduced to a range of characters including Ruunulinna, a prince, and various supernatural beings who plot and scheme against him. The dialogue hints at impending conflict, showcasing enchantments and ominous foretellings that surround Ruunulinna’s fate. There is an atmosphere of intrigue and tension, with themes of trust and betrayal emerging as characters deliberate on potential betrayal and violence against Ruunulinna, as well as the consequences of their actions on their community. The opening sets the stage for a complex interaction between the mortal realm and supernatural influences, hinting at a compelling narrative journey ahead. (This is an automatically generated summary.)",[],109,"Viisinäytöksinen murhenäytelmä on Shakespearen Macbeth-näytelmän mukautus, joka sijoittuu muinaiseen Suomeen. Kalevalaiseen mittaan kirjoitettu teos hyödyntää suomalaista kansanrunoutta ja mytologisia hahmoja kuvatessaan valtapeliä ja kunnianhimoa.","J. F. Lagervallin 'Ruunulinna' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 868.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","RUUNULINNA\n\nMurhekuvaus 5:sä Tapauksessa\n\n\nKirj.\n\nJ. F. LAGERVALL\n\n\n\nHelsingissä,\nWaseniuksen kirjapräntissä,\n1834.\n\n\n\n\n\n     Imprimatur.\n\n       J. M. af Tengström.\n\n\n\n\n\nJÄSENET:\n\n ROSTIO, Suomenmaan Kuningas eli suuri Ruhtinas.\n Ruhtinas JYRI eli JUURIKKI, hänen poikansa.\n RUUNULINNA, |\n SUUVUORO,   | Suomen sotaväin ylimäiset päämiehet.\n SALLINEN,   |\n RATASKILPI, Rostion Apumiesi (Ajutantti).\n PIRJO, Ruunulinnan puoliso.\n HAAPALAINEN,           |\n RUUNULINNA, nuorempi   |\n KANTOJUURI,            |\n KALLO,                 | Erinäisiin sotajoukkoin\n ILVESLINNA,            | juohattajija.\n RÄTY,                  |\n PARVIAINEN,            |\n ynnä muita             |\n SIMANAINEN, Sallisen Apumiesi.\n KIERI, Ruunulinnan Apumiesi.\n MARJA, Pirjon Tupaneito.\n LEMMES, miesipuoli    | Varoittavaiset olennot.\n LUONNATAR, vaimopuoli |\n SYÖJÄTÄR, Noitajoukon emäntä.\n MAMMOTAR,  |\n VAIVIATAR, | Noitajoukkoa.\n KIVUTAR,   |\n SAVISUU, noita, siihen aikaan Sotajoukon Lääkäri.\n Suuvuoron Haamu.\n Kartanonvartian ääni.\n Sotaväkeä.\n Kaksi murhamiestä poikineen.\n\n\n\n\n1. TAPAUS.\n\n(Himohirrellä, joka on mäki likellä Kurkjoin hovia.)\n\n\n1. KOHTAUS.\n\n    MAMMOTAR, VAIVIATAR ja KIVUTAR, LEMMES ja LUONNATAR.\n\nKIVUTAR.\n\nMissä näämmä toinen toista?\n\nMAMMOTAR.\n\nSiellä missä liemu loistaa,\nMissä ukko jyrisee\nEttä ilma tärisee.\n\nKIVUTAR.\n\nTaikka synkässä salossa,\nTaikka pohjalan talossa.\n\nVAIVIATAR.\n\nMeitä tuopi pohjatuuli,\nMeitä kaakko kannattaapi,\nLähättääpi lännetuuli,\nSurvoa suvinen tuuli,\nKoiliainen koijattaapi,\nVesimyrsky myyvittääpi.\n\nKIVUTAR.\n\nMyrsky meitä myyvittääpi,\nTuuli tuima tuuvittaapi,\nViepi Virosta Kyröön,\nKyröstä Viroon viepi,\nAvasaksast Aunukseen,\nAlamaahan Aunuksesta;\nLuota ilkiän Iharin,\nLuokse Imatran ihanan,\nKautta karkian Kalarin.\n\nMAMMOTAR.\n\nEnnen kuimme ennätämmä\nNiitä saloja sanella,\nNiitä nimiä nimetä,\nKunne kulkea tahomma;\nAjatukset aivoissamme\nJäävät jälell jälkiämme.\n\n    (Kuuluttua huuvon ulkoa, jota ei voi selittää,\n    varustautuuvat viettelemään Ruunulinnaa.)\n\nKIVUTAR.\n\nJo mie tulen tuttuisein,\nKulen kuhtuin kummisein,\nViettelemään viisasta,\nYllyttämään ylpeetä,\nYlintävaltaa vaatimaan.\nSana kansan kaottaa,\nSana sankarin satuttaa,\nNiin myös viisaan villittää,\nKevätpäiväll pälvelle,\nValo Auringon aholle,\nKäärmeen saattaa kätköstään,\nMaon maasta maattuvaan:\nNiin myös ylpeys yllyttää,\nNäyttäin konnall korkeutta.\nLennän pilvenkannall tuon,\nJossa onnen hällen suon.\nAsettauvun aijallen,\nPanettauvun taijallen:\nEnsin sanon sankariks,\nSitten kuhun kuninkaaks,\nMajesteetiks mainihen,\nRuunattavaks Ruhtinaks.\nJos minust ihtens kavoittaa,\nKyll vaimons hänen tavoittaa.\n\nLUONNATAR.\n\nMinkätähen mielessänne\nJa myös aina kielessänne\nPysyy petos, yllytykset,\nVijattoman villitykset.\n\nKIVUTAR (Ei kuulevanaan Luonnattaren sanoja.)\n\nEmäntä kyllä ennättää,\nKohta sen tuuli lennättää,\nTäyttämään tätä työtäni;\nKuin vaan höplitän vyötäni.\n    (Höplittää vyötään; ukkoisen jyrinä ja tuli.)\nKuulen kummini lennosta,\nMitä hän mielii ennustaa.\n\n    (Lemmes ja Luonnatar loikastautuuvat seurasta.)\n\nMUUT (yksiäänisesti.)\n\nPane mustaan valkiaa,\nNokeen sekoita kalkkia,\nLunta hiilillä hivuta,\nNokea liijulla kihnuta,\nVaria jäällä jäähytä,\nVilua tulella lämmitä.\n    (Liehtovat paletta.)\nLiehtokaam, kiehtokaam,\nPainakaamme paletta,\nVatustakaam valetta;\nNostakaamme painumaan,\nPainakaamme nousemaan,\nLiehtokaam, kiehtokaam.\n\n    (Katoavat.)\n\n\n2. KOHTAUS.\n\n    SUURI RUHTINAS, seuroineen, jossa KALLO ja SAVISUU\n    kohtaa PARVIAISEN, joka saattaa haavoitettuja.\n\nSUURI RUHTINAS.\n\nNäiltäpä nyt sanan saamme\nKuinka kuuluu asiamme,\nKen tappelun on voittanut\nJa riemun soiton soittanut?\n    (Likeneevät.)\nNä kunnolliset kumppanit,\nJotk valtakuntaa varjeliit,\nKunniahaavain kantajat,\nJa esimerkkiin antajat,\nMeill sanokaat nyt salaamat,\nLiek aina hyvin asiat?\n\nYKSI HAAVOITETUISTA.\n\nKuin mäntiin liki mäkeä,\nNiin kaatui paljo väkeä,\nTuhansii kaatui keollen\nJa valmistettiin peoillen:\nVaan Ruunulinna lennätti\nJa meillen avuks ennätti,\nHän saattoi voiton meijän väill,\nHakaten Hattaran omall käill.\nKen taitais haavain sulkea?\nEn jaksais enee kulkea.\n\n    (Nääntyy.)\n\nSUURI RUHTINAS (Sitoin hänen haavojaan pyyhkeellään.)\n\nJos voisin sulkea haavasi\nJa kostaa koetut vaivaisi!\n    (Parviaisellen osottain.)\nTarinoippa tarkemmasti,\nMikä meno metelissä,\nKuinka kuulutaan puhuvan,\nKetä soimataan soassa?\n\nPARVIAINEN.\n\nSallisellen sai sanomat\nMenosta metelijoukon,\nHankkeista[1] Harakkaristin,\nVihollisten viisattua,\nSaastasien saatettua.\nMeijän joukko jouvuttautui,\nMeijän leiri leimahteli,\nKaikki suoriutuit sotaan,\nKaikki keräytyit keollen,\nKaikki toivoivat toroa,\nKaikki tahtoivat tapella,\nVuottiit verenvuuvatosta.\nKuului huuto kuusikosta,\nMetästä meteli kuului,\nSaloista soan sanomat,\nSotahuuvot soihen päistä.\n\nOivamies Oravakangas,\nPohjan poikiin keralla\nOli ketetty keollen,\nTanninen tapettu suollen,\nMullinen[2] muruiksi lyöty,\nSilmät Siekkisen sovaistut,\nSorvali maahan sorrettuna,\nPahoin Hörtsä höyhennetty,\nPaltto painanut pakoon;\nJoukki joutunna jälestä,\nJoukin joukko juoksenteli,\nHämmentyi Hämeen joukko,\nSavolaiset salvattiin,\nSavon sankarit mokommat,\nSavon uhkeat uroot,\nTaakse salmen salvattiin,\nEttei päässeet päästämään\nHämäläisiä häästä,\nSaaneet Aunuksen avuksi.\nMonta kaatui Karjalaista;\nKaikki Kajaanan sotiat,\nVaipui vahva vaimojoukko,\nKaatui kaunis neitokansa.\nMeill ol loppu melko lässä,\nEhto elämän käsissä\nRiipeyvelt Harakkaristin,\nTaluttaissa tappelua,\nYli kukkulan ylävän,\nYmpäri ylävän vaaran,\nKurmon kuoleman kuletti,\nMeijän leiriimme levitti.\n\nSUURI RUHTINAS,\n\nMikä tuli turvaksenne,\nMinkä avuks arvelitten\nKuka kumminkin pelasti,\nAuttoi ahtaassa tilassa?\n\nPARVIAINEN.\n\nTuli Sallinen samassa,\nHajonneet haki kokoon,\nPakeniat paikoillensa,\nYhisteli, yllytteli;\nNerokkaillen antoi neuvon,\nTarkoin outoja opetti,\nTappelemaan taitavasti,\nAlangolla ahtaalla.\nHepo tunkoopi hepoa,\nMiesi miestä haittoapi;\nToiset tiellä toisillensa,\nToiset toisia sysiivät,\nReikeä reväistäksensä,\nAkkunaa avataksensa,\nVeräjätä väljennellä;\nJosta sopisi sotia,\nJosta taitaisi tapella,\nJost oisi jousillen tiloa,\nVasamoillen varma juoksu,\nNuolillen nopia kulku,\nKäsivarrellen varoa.\nRiittoisasti Ruunulinna,\nUros muita uhkiampi,\nKahta pijoa pitempi,\nKorttelia korkiampi,\nTurpiampi tunnetuita,\nTukevampi tuttujamme,\nEnnennähtyjä enempi,\nHakovampi hartioilta,\nLeiriimme lennättääpi,\nNelkoneliseen ajaapi,\nÄäni kuului ärjynnällen,\nKoskenpauhullen komanto,\nRuskeen ruunasa selässä.\nSe ol vatalta vakava,\nVarsin kylläinen kylillä,\nSotikko[3] soassa käynyt,\nTaivutettu tappeluissa,\nTyrmän alla tyynnytetty,\nLinnan luona luonuutettu,\nOjennettu ohjaksilla,\nMiehen mieltä noutamaan,\nAjatuksia ajajan.\nSoan soitot tunsi kaikki,\nTunsi rummut tunnettavat;\nOmat rummut ruuna tunsi,\nOman huiluin huminan,\nOman joukon hurrahuuvon,\nAivan selvästi selitti,\nVirsistä vihollisemme,\nPajatoksista pakanan,\nKohta äänestä älysi.\n\nKALLO.\n\nElä ruunasta rupata,\nHeitä tarinat hevosta.\n\nPARVIAINEN (Ylenkahteella silmiä luuven Kalloa vasten.)\n\nRuunallensa Ruunulinna\nSanoi moniaita sanoja,\nHeitti tietoa hevollen,\nVarman käskyn varsallensa,\nKetä keksiä pitäisi,\nKetä tahtoisi tavata.\nRuuna käännäksen rutosti,\nKepiästi kengillänsä,\nVikevästi viskareilla;[4]\nHakoopi Harakkaristin,\nNopiasti nouvattaapi,\nEhtiipi eripuraisen.\nLikentäytyi Ruunulinna,\nKonnan koljusta kohotti,\nSatulasta maahan saattoi.\nMitattua miekkoansa,\nHakkaisi Harakkaristin,\nMuruisiksi murhamiehen,\nTappoi kurjan tantereellen.\nKuului huuto kulkeneeksi,\nAina leistä letiin,\nKoko joukon päästäpäähän:\nEttä kuoli kurja miesi,\nKaatui kapinan tekiä,\nMestattiin metelin alku,\nSoanaine sorrettiin.\nVaan ei paikalta paennut,\nHänen vähäinen väkensä,\nOutti ouvoilta apua,\nTukee tuntemattomilta,\nKuolemata kostaaksensa\nHattaran Harakkaristin.\nJopa joukot jouvuttautuit,\nJopa turvaksi tulivat.\nRyssät päällen ryykäisivät,\nRuohti runnisti kovasti,\nJuutit julmasti sotivat,\nPuolan pulkat polvillansa\nVasamoita vaihtelivat,\nAsettivat ampuneuvot,\nJoilla silmin sihtaisivat.\nSinikaulat kauhiasti,\nTattarlaiset tappelivat,\nVielä muita villimmästi.\n\nSUURI RUHTINAS.\n\nEikö pelänneet petoja,\nVähän väen väähättäjät,[5]\nPienen joukon juohattajat?\nEikö pehmenneet pelolta,\nPelon tuskoo tuntenunna\nSuuvuoro ja Simanainen,\nSallinen ja Haapalainen?\n\nPARVIAINEN.\n\nSamoin kuin saarva sammakkoa;\nKoiraskokko korppiloita,\nEli varis varpuisia\nJa kuin ohto oravilta\nPelon vuoksi peitteleksen;\nSamoin uhkeet uroot,\nVihollista vierastivat.\n\nSUURI RUHTINAS.\n\nVaan kuka tuossa tulossaan\nNiin kiireesti kiijettääpi.\n\n\n3. KOHTAUS.\n\n    Entiset ja RATASKILPI.\n\nSUURI RUHTINAS.\n\nSaatatko sulasanomat,\nKäypikö toivoni toteen?\n\nRATASKILPI.\n\nSuomen suurta Ruhtinaa\nTervehitään Tervussa:\nJossa viimoviikolla\nHarakkaristi miekalla,\nTavattomast tapatti,\nHävyttömäst hävitti,\nTeijän paraat palveliat,\nYlimäiset ystävänne,\nPoltti teijän puoltajanne.\nVaan Ruunulinna runteva,\nAin paraan tuuman tunteva;\nHän kosti konnall koiruuven\nJa osottaa siellä oikeuven.\n\nSUURI RUHTINAS.\n\nTeot on tehnyt toimelliset,\nPalkittavat palvelukset,\nRehelliset reistannunna.\nMillä palkita paraten\nTainnen, täytetyt tekonsa?\n    (Ajateltua vähäisen.)\nVaan saata hällen sanoma,\nEtt köllinsä on Ruhtina;\nTervehi Tervun haltiaks,\nKuhu Kurkjoin isännäks.\nTämä tästä hetkestä,\nKantakoon kauniin nimensä.\n    (Seuralleen.)\nHolhotkaatten huonot kaikki\nJoita haavat haiskannunna,\nRauta raaka raaellunna,\nJoita vaivat vaivannunna;\nJotk on sorretut soassa,\nSorretut sotakeolla,\nSotarinnassa rikotut,\nTallattuna tantereellen,\nHeitetyt hevoisten alle,\nAlle ruuniin rumiin;\nPoleksia pitkin poikin,\nTaputella tammanvarsan\nKengällä ketoa vasten,\nKaviolla kallioa.\n\nRATASKILPI.\n\nSairashuonees sillanpäässä,\nOn jo oltu oiva häässä,\nEi ou tilaa siukoillen\nEik enee mahu kiukoollen.\n\nSUURI RUHTINAS.\n\nSavisuu mäne samassa,\nSaata sairaita somastii,\nTautiisia taitavasti;\nSaata huonot hurstiloilla,\nLaita lakanan varoilla,\nSiukkahuoneesta sivuitin,\nHolhottavaks maahoviini,\nKahottavaks kartanooni,\nKartanooni kaunoiseen,\nAnnaporiin ankaraan,\nAnkaraan asunsiaani:\nJossa vietin jollonkullon\nIlmassa ihanaisessa,\nJonkun viikon joutilaana:\nViimein viimeissä kesänä,\nRauhanaikana rakassa,\nSuosiossa Suomenkansan;\nKansan kaikkia paraimman,\nJoukon muita muitteramman,\nHyvätahtoisen tavoilta:\nJos ei ou opilta tuttu,\nEikä tuttu tuumiltansa,\nNiin on tuttu tunnoltansa,\nOmantuntosa opilta.\n\nSAVISUU.\n\nViholliset minne viemmä,\nKunne kurjija kuletan?\n\nSUURI RUHTINAS.\n\nEi ole väliä väillä,\nEi vihaa vihollisilla;\nKuin ovat keollen kerran\nKaatununna kaulaksutta;\nLoppuu vaino vaartajilta,[6]\nYhistyyvät ystäviksi,\nKuuluisiksi kumppaniksi;\nTunnustaavat turhan riijan,\nVihan viimeisen vähäksi,\nHupa-aineiseks asian,\nSopimattomaks soaksi.\n\n    (Ratastaavat pois.)\n\n\n4. KOHTAUS.\n\n    SYÖJÄTÄR seuroineen.\n\nSYÖJÄTÄR.\n\nMitä siskoini sanotta,\nMitä minult anotta?\nPitääkö teitä laittaman,\nSyntisiä haittaamaan?\n\nSEURA.\n\nMeill on mieli koettaa,\nRuunulinnan ylpeyttä\nKalat kauniit pyyvetään,\nOngen maimalla[7] ongitaan;\nKulta, kunnia kurjalta\nOmantunnon ongittaa.\n\nSYÖJÄTÄR.\n\nVaimolleen toivon ilmoitin\nJa häntä vimmaan villihin;\nHän alkoi tekoon vaalia\nJa herkut hyvät laatia.\nJos puuhassamme puuttuupi,\nNiin hän suurest suuttuupi;\nJa yksin ylkäns yllyttää,\nTekemään tyhmää tylyyttä;\nJost ei meillen voittoa,\nEi likeistä ei loittoa.\nJa emmä osaa ollenkaan\nTästä täyvest saaliist saa,\nJos emmä ole auttavat,\nEttä hyö ihtens kauttavat.\n\nSEURA.\n\nOlkaamme siis auttavat,\nEttä hyö ihtens kauttavat.\nHelvetin henget kostaavat,\nMitä hyö verellä ostaavat.\n\nSYÖJÄTÄR.\n\nViettäissämme aikoamme,\nTehkääm uuraast taikojamme,\nKennen jo saamme kansaamme,\nSen kyllä saatamme ansaamme.\nMeijän nyt tulee hälytä\nEttei ennätä älytä,\nKavaluutta kankiaa\nJohonka hän lankiaa.\nAnna jouseni laukiaa\nEnnenkuin silmänsä aukiaa.\n\nKAIKKI.\n\nAnna ansamme lauveta,\nVaan ei silmänsä auveta.\nKalat kauniit pyyvetään.\nOngen maimalla ongitaan;\nKulta, kunnia kurjalta\nOmantunnon ongittaa.\n\n\n5. KOHTAUS.\n\n    Entiset, LEMMMES ja LUONNATAR, RUUNULINNA ja SUUVUORO.\n\nRUUNULINNA (Syöjättären seurallen.)\n\nTänne ihtenne kääntäkää,\nJa jos on ääntä, ääntäkää!\n\nSYÖJÄTÄR.\n\nTerve, Tervun isännäll,\nKunnia Kurkijoin haltiall,\nRuunulinnan Ruhtinall,\nKuninkaallen kuuluisall!\n\nSYÖJÄTÄR seuroineen. (Yksiäänisesti.)\n\nTerve, terve, terve teill!\nIlo, ilo meill!\n    Toivotamme.\n\nSYÖJÄTÄR seuroineen. | LEMMES ja LUONNATAR.\n\n    Onnea,           |     Tuntoa,\n    Kunniaa!         |     Kuntoa!\n\nSUUNVUORO.\n\nMulla ei ou sanomista\nEikä mitään anomista;\nEn ano teijän armoanne,\nEnkä hirvii hirmuanne;\nEn mielly toivotuksiinne.\nEn hämmästy voivotuksiinne.\n\nSYÖJÄTÄR seuroineen. | LEMMES ja LUONNATAR.\n\n    Kuntoa,          |     Kunnia,\n    Tuntoa!          |     Onnea!\n        Suomma Suuvuoron suvulle\n        Suurell Ruhtinasuvulle.\n\nSYÖJÄTÄR.\n\nJos et ite jouvukkaan\nSiihen isoon loukkaan,\nNiin siemenestäis sikiivät,\nJotka kansoi juohattaat,\nIsompii kuin isänsä.\nJa ite olet oleva\nRuunulinnaa likinnä\n    Vaikk häntä paljo\n\nSYÖJÄTÄR seuroineen. | LEMMES ja LUONNATAR\n\n    Pienempi,        |     Suurempi,\n    Vähempi,         |     Isompi,\n    Osattomamp,      |     Osallisemp,\n    Onnettomamp,     |     Onnellisemp.\n\nKAIKKI.\n\n    Suuvuoro suuremmaks.\n    Ruunulinna runsaammaks.\n    Molemmillen\n    Onnea,\n    Kunniaa!\n\n(Syöjättären seura pakenee sanoin keskenään.)\n\nJo hän onkeen tempoa,\nVakuus hänes hempoa;\nKuin ou jalka kurjall tiell,\nNiin on syvän ammoin siell.\nKalat kauniit pyyvetään,\nOngen maimalla ongitaan;\nKulta, kunnia kurjalta\nOmantunnon ongittaa.\n\nSUUNVUORO.\n\nMitä olemma tehnynnä?\nOletko mitään nähnynnä?\nOlenko mieleni myönnynnä,\nTai hulluheiniä syönnynnä?\n\nRUUNULINNA.\n\nOn haltioita veessä,\nJa vuoriss, maassa, metässä,\nKorvillain kuulin sanovan,\nSull onnen sanoit ohjaavan,\nEtt siemenestäis sikiivät,\nJotka kansoi periivät.\n\nSUUVUORO.\n\nSinuu kuhtuit kuninkaaksi,\nTervehtiit Tervun haltiaksi.\n\nRUUNULINNA.\n\nSanoit nimittäin nimellein,\nKurkjoin kuuluvan minullen;\nJos olin oikein älyssä,\nHeijän häjyin hälyssä.\nTätä en taija käsittää\nSeposelvään selittää,\nHeijän häjyin pelittä.\nJos hyö tulisivat vielä\nKuka ties mie saisin tielle,\nKuin Harakkaristin voitimma\nJa riemusoiton soitimma,\nNiin toivo rinnas havahti\nJa silmä kahtoin kavahti,\nMitä näki omisti omaksi,\nLuulten lunastetuks palkaksi.\nVaan kuinka päästä kuninkaaks\nJa Suomen suureks Ruhtinaks?\nRostio isäntänäm istuupi,\nJa poikinensa elääpi.\n\nSUUVUORO.\n\nJa eläkäät aina mielessäni,\nEi ainoastaan kielessäm,\nEläkään maamme haltia,\nSitä suokoon kaikkivaltia!\n\nLEMMES.\n\nElä pyri pyörivillen,\nRappuisillen raskaillen,\nValtaa vaai vaikeinta.\n\n    (Pois ynnä luonnattaren kansa.)\n\n\n6. KOHTAUS.\n\n    RUUNULINNA, SUUVUORO ja RATASKILPI.\n\nRATASKILPI.\n\nTerve, Tervun isännälle,\nKunnia Kurkjoin Ruhtinalle!\nSen nimi tulee muutetuks,\nJa nimeltäsi kuhutuks.\nSen ilkiäpäinen isäntä,\nLatto on pahassa paulassa\nJa istuu kahle kaulassa;\nOsallissa oltuansa\nPantsarin pahateoissa.\nIlolla vielä ilmoitan,\nKuninkaan seuran vieraiksi\nSaat tupaantuliaisiksi.\n\nRUUNULINNA.\n\nItekkin kuningas kulkisi,\nJos toivotukseni kuulisi,\nTahtomieleni tapaisi.\n\nRATASKILPI.\n\nVarsin varmaan jo on tiellä,\nKuka ties jos ei jo siellä.\n\nRUUNULINNA.\n\nSiis kumppanini kulkekaam\nJuur joutuisasti, joutukaam!\nJos puolisoni tietäisi\nJa viesti hällen vietäisiin!\n\nRATASKILPI.\n\nSana saatettiin samassa\nIlman juonin[8] juoksemata\nKulokkaan kulettemata.\nJo oli ihtens laatinut,\nJa sinua vastaans vahtinut,\nHän Ruunulinnas outtaapi\nJa kaikki valmiiks laittaapi.\n\n    (Kiirehtiivät Ruunulinnaan.)\n\n\n\n\n2. TAPAUS.\n\n(Ruunulinnassa.)\n\n\n1. KOHTAUS.\n\n    SUURI RUHTINAS, seuroineen ja PIRJO.\n\nSUURI RUHTINAS (Tervehtiin Pirjoa.)\n\nIhana iltaa,\nSuloista suosioo,\nOrpanoilleni onnea,\nRuhtinoillen runsaast,\nTotisesti toivotan!\n\nPIRJO.\n\nArmas kultainen kuningas,\nSuuri Ruhtinas suloinen!\nOnnen suotta, onnen tuotta:\nOnnen saatatta osaksi,\nOsotatta onnenmerkin,\nLäsnäolennoll omalla,\nIhanaksi illan tiettä,\nOnnelliseksi olennon,\nTuliaisemme tupaan,\nAnnettuun asunsiaan.\n\n    (Muut mänevät toiseen suojaan.)\n\nPIRJO (Yksinään.)\n\nEtpä paikalta pakene\nEtkä liiku linnastani,\nNäe koskaan kotiasi\nEtkä pesääsi peräy\nTanaasi[9] takasi käänny.\nHarvoin susi surmaajaansa,\nKarhu ohto kaatajaansa,\nMetänpeto mestaajaansa,\nKohti päätyy koitamaan,\nSattu samalla tavalla\nKuin sie ansaani asetuit,\nTulit tuhma mun kotiini.\n\n\n2. KOHTAUS.\n\n    RUUNULINNA ja PIRJO.\n\nRUUNULINNA.\n\nPirjoiseni, pienoiseni,\nEmoiseni, eukkoiseni,\nKultaiseni, kukkaiseni,\nVaimoiseni, varpuiseni,\nSerkkuiseni, sirkkuiseni!\n\nPIRJO.\n\nTerve, Tervun haltiallen\nKuninkaallen kuuluisallen,\nAinouven ansainneellen,\nHertaisellen herralleni!\nTerve, tehyiltä teoilta\nTerve, vasta tehtäviltä!\nMullen antoit arvanlyöjät,\nUnissani uuvet toivot,\nUuven neuvon onnenneijot,\nNoitajoukko juohatukset,\nSulasanomat saneli:\nHalun maamme hallituksen\nValvoin nähyssä näössä.\n\nRUUNULINNA.\n\nMinä mietin mielelläni\nEnnen tehtyjä tekoja,\nEnnen ajetut asiat,\nSoat ennen suoritetut;\nVaan en vasta alkavia\nEnnen tienne ennustella,\nEnnen saattane sanella,\nEnnen kuin on kunnollansa.\n\nPIRJO (Temmaten puheen.)\n\nKuoletettuna kuningas,\nSuuri herra surmattuna,\nTämän hämärän hälyssä -- -- --\n\nRUUNULINNA.\n\nMitä sanot saastaisuutta?\nMitä pahuutta pakiset?\nSuurta Ruhtinaa suloista,\nYlimäistä ystävääni,\nAina eesauttajaani,\nSukulaista surmoaisin.\nOikeen omalla käillä,\nOikeen omassa koissa,\nMajassani maatessansa,\nKeltä äsköin kenkätyssä?\nJossa turvata tulisi\nMustan murhaajan käsistä,\nKuka turvaaksen tupaani,\nHuomaantuupi huoneeseni\nVarjeluksen vaaliana.\n\nPIRJO.\n\nEi ollut toivoni totiset,\nEikä unet uskottavat!\nKyllä kypärää kysyisit,\nKyllä haet hallitusta,\nKyllä arvosi anoisi,\nYlpeytesi yllyttäisi:\nVaan et tohi toivoasi,\nEtkä tahtoosi tavata,\nMielihalua hakea.\nJos oisin vyötty miehenvyöllä,\nPantu miehenpalkimella\nNiin en saattaisi sanoa,\nJulistoa julkiaisi,\nIlmoittoa ilkiäisi,\nAhtautta aivoissani,\nTuota hengen heikkoutta,\nTyperyyttä tyhmänlaista.\nVoisit väärin voitettua,\nKyllä korjata kotiisi,\nLiki linnaasi liketä:\nVaan ei arkkua avata\nJohon kätkisit käsillä,\nJohon saattaisit salata.\nJos mielit olla miehenäni,\nTahtonet omani olla,\nElä lyki lykkyäsi,\nOnneasi pois osota.\n\nRUUNULINNA.\n\nJos oun kuninkaaks kuhuttu\nMaamme valtiaks valittu,\nSuotu Suomen Ruhtinaksi;\nKyllä onni ohjoapi,\nAuttaa hyvillä avuilla;\nIlman ilkeitä teoita,\nPaihti neuvoita pahoita,\nTekemätä mustan murhan.\n\nPIRJO.\n\nOnni on omassa käissä,\nOnnen ohjakset kotona;\nKääri ympäri kätesi,\nAja niillä aikanansa,\nKotiasi kohti käännä,\nKohti linnaasi likennä.\nKäännä vasten vaimoasi,\nJoll on osa onnessasi,\nJollen on onnesi ihana,\nKorkeutesi koria.\n\nRUUNULINNA.\n\nVaan jos tuumat turhin käyvät,\nKatkiavat onnenohjat,\nOnnenkuolaimet kuluuvat?\nLyhyeksi lykky jääpi,\nPaha palkaksi tuleepi.\n\nPIRJO.\n\nJopa kuulut kultaiseni\nMinun mieltäni perivän;\nJopa tutkit tuumiani,\nHaet mieleni halua,\nOman onnesi etuja.\nLuve onni omaksesi\nNiin on voitto voimassasi.\n\n    (Mänee pois.)\n\nRUUNULINNA (Yksinään.)\n\nMitäs laait, mitäs vaait,\nMitä onneton osotat,\nMitä kaikatat katala;\nMitä pyrit pyytämään.\nMitä vaatimaan varustut,\nEhättäyt ehtimään,\nHärnyytät häjyllen työllen?\nTunnen tuntoni kysyvän:\nMikä on olennon onni\nAutuus vähäisen ajan,\nSuhteen onnen suuremmaisen,\nIjankaikista iloa?\nMuutoin muistossa hyvässä,\nSuloisessa suosiossa,\nAina arvossa pietty,\nSuhteen suuren ansionsa,\nTautta valittuin tapoinsa,\nTautta käytöksen tasaisen,\nKuningas on kuuluisaksi,\nSuomessa tutuksi tullut;\nMitenkä minuukin kohti,\nKuinka kohti kotiani,\nHeikkoo heimokuntoani,\nSukua surunalaista,\nAina levitti apunsa?\nPois turhat tuumat pois!\nPois musta murha pois,\nPois tunnon turmelukset,\nPois ylpeyven yllytykset,\nPois hengen heikkous pois!\n\n\n3. KOHTAUS.\n\n    RUUNULINNA ja PIRJO.\n\nPIRJO (Astuin sisään.)\n\nKuin yksin ylkäni,\nAin ajatuksissa?\nAnn ajatusten männä\nJa käteis tekoon käännä.\nSeuraan ihteis sekoita\nPois miettimiset porota.\nKanna hunaja huulillasi,\nKätkiin käärme käsissäsi,\nHihassa hijottu puukko:\nKarta murha muuvostasi,\nSyvämmestä tuonentoukka.\n\n    (Ruunulinna mänee pois.)\n\nPIRJO (Yksinään.)\n\nTulkaat kaikki tunnonvaivat,\nKaikki kalmat kauhistavat,\nKaikki kauhiat olennot,\nKaikki hiijet hirmuiltavat.\nKaikki kummat kulkekaatten,\nEhätystäin estämään!\nLuven tehyksi teoksi,\nLaitetuksi laitokseksi;\nMink oun miettinnä hyväksi\nKanssa kahtonna paraaksi,\nOtolliseks onnelleni.\n\n    (Mänee pois.)\n\n\n4. KOHTAUS.\n\n    RUUNULINNA ja SUUVUORO.\n\nRUUNULINNA.\n\nSinun kansais kahenkesken,\nKahenkesken, suutasuuksin,\nOisi salaa sanomista,\nOisi suinkin suihkaistava,\nAivan tärkeetä asiita:\nJosta voisit suuren voiton,\nPerillisilleis perinnön,\nHankkia halun perästä:\nIson kunnian itellen,\nYstävällesi ylimmän,\nRuunulinnall runsaimman.\n\nSUUVUORO.\n\nHeitä liijat helvettiin:\nSano yhellä sanalla,\nPuhu puhtaalla puheella;\nOnko vasten valtakunnan,\nVasten luojan, vasten luonnon,\nVasten käskyjä vakoja,\nVasten vanhoja tapoja?\nNiin en pyri pyyvyksiisi,\nEnkä ansaasi asetu,\nEnkä paulaasi panetu:\nEnkä ehi kunniata\nEnkä tavaraa tavoita\nJot ei tunto tunnustaisi,\nOma tieto omistaisi,\nArveleisi ansaituksi,\nLukisi lunastetuksi,\nOman ohtani hijellä,\nOman ansion avulla.\nElä hae haureutta,\nKovin suurta korkeutta,\nYlinpaltista yleyttä.\nKuule kuninkaan puheita\nSuloisuutta suuren herran;\nKuinka jätti jäähyväiset,\nMonet teillen terveykset;\nMolemmillen lahjat laitto;\nRintasolkia somia,\nJoss on kivet kiiltäväiset,\nSolet soivatut hopeesta\nPalin kullasta paraasta.\n\nRUUNULINNA.\n\nJokos pois jouvutaksen?\nEikö jääne eineellen,\nEikö aamuisen ajaksi?\n\nSUUVUORO.\n\nKäski kärrit valmistella,\nLaittaa vaunuja varemmin.\nTahtoo vielä Viipuriin\nTulevaksi yöksi tulla,\nEnnen yötä ennätteä.\n\n    (Ruunulinna mänee pois.)\n\nSUUVUORO (Yksinään.)\n\nEikö ylpeys ylyttäne\nMoista miestä mieleltänsä,\nPaavuta pahatekoon?\n    (Nukkuu istuillaan, nousee äkkiä ylös.)\nKaotkaa kakkiat[10] kavalat!\nKatoa uni kamala!\nMitä kummia kuvailet,\nOnnettomuutta osotat?\nVaikk oisi vaaraksi itellen,\nOmaks surmaksi olisi,\nKavaluuven karttaminen,\nPahan työn pakeneminen;\nNiin en seikkaasi sekau.\nEn tapa miestä taitavata,\nTapa ystävää ylintä;\nJoka pääni pelastaisi,\nHeittäis hengen hengestäni,\nVerestäni kai verensä,\nPäänsä päästäni panisi,\nJoka jo hyväntekiä,\nOmpi kultainen kuningas,\nVartiana valtakunnan,\nVahvuutena ja valona,\nIsänä isänimaalla.\nTunnen tuntoni sanovan,\nOsottavan omantunnon,\nOmantunnon tuomihtevan.\nEn ole konna enkä koira;\nOlen miesi mielellinen,\nSotasankariks sopiva,\nVaan en mustaks murhaajaksi,\nTappajaks tasaisen miehen.\nKatoa uni kamala!\nKaotkaa kakkiat kavalat!\n\n    (Mänee pois.)\n\n\n5. KOHTAUS.\n\n    RUUNULINNA ja PIRJO.\n\nRUUNULINNA.\n\nEi suinkaan sukuisein\nSuuvuoro ikään suostu;\nHän paljo parempi\nOn meitä ontuvii\nJa uros uskollinen.\n\nPIRJO.\n\nEläkään uskollaan\nJa kuolkaan uskossaan!\nKyll hengen hältä saan,\nKuin kerran perin maan,\nSiksi eläkään vaan!\n\nRUUNULINNA.\n\nKuin kummast puhelet,\nJuur julmast juttelet.\nKaik hurskaat huoppaat hukata\nJa tunnolliset turmella.\n\nPIRJO.\n\nOlisikko oman lapsen,\nOman siitetyn sikiön,\nRinnassani riippuvaisen\nSurma suureksi avuksi,\nMyyvykkeeksi[11] hengenheitto,\nTässä tärkeessä tilassa:\nAivan ilman arveluta\nRutistasin ruumiinsa,\nAivot käsilläin avaisin,\nSuonet käärisin kerällen;\nIlman ihastuksiansa,\nKauneuttaan kahtomata.\n\nRUUNULINNA.\n\nSuuvuoro on surmattava,\nHukattava hurskas miesi;\nJos myö juoniin joutunemma,\nRikokseen riettauvumma,[12]\nPaavumma pahatekoon.\nSillä hän kaikki silmeä,\nAlti arvaapi asiat,\nUlosmiettiipi metelin.\nKuinka kummin kuoletamme,\nSurmaamme suuren herran?\nKäymmäkö käsin häneen,\nKulkkua kuristamaan?\nTaikka miekalla tapamma?\nVartiat on valveilla,\nTupavartiat varana,\nVahti vanhassa pesässä,\nSotaväki västingissä.\nEnsi huuvollen hukumma.\nKohta kiini korjataan,\nHirteen saatetaan samassa.\n\nPIRJO.\n\nSull on suru surmastasi,\nHuoli hukkumisestasi.\n\nRUUNULINNA.\n\nMitä miehellen tuleepi,\nSitä silmäni näkeepi,\nMielihaluni hakeepi\nTavoittaa vapainen tahto.\n\n\nKARTANONVARTIAN ÄÄNI (Jota ei hyö älyä.)\n\nMik on korkea kunnia?\nKukkula kuin kukistaa.\nMik on onni noutava?\nMyrkky tauti tappava,\nKuin mont sielun vaivaista,\nKauhiasti kaottaa.\n    (Älyäävät äänen.)\nVaikka maailma kokonaan,\nSinull olisi vihoissaan\nJa soisi sinun hukkuvan\nElä pelkää kumminkaan.\n\nPIRJO.\n\nEikö ruunu Ruhtinata\nMiestä merkihte kypärä?\nMikä olit mielestäsi\nKoska ilmoitit ilolla,\nToivoasi toimittelit,\nPäästä päivänä eräänä,\nKuninkaaks kuhuttavaksi,\nSuomen suureks Ruhtinaksi?\nSilloin olit oivamiesi\nMiesi miehistä valittu.\nNyt kuin jo ajoin asiat,\nLaitoin laatuun hyvään;\nVäsyi kuningas kulusta,\nVaipui vaelluksestansa.\nEttä makeesti makaapi,\nMakiasti matkastansa,\nHermotoinna suuri herra,\nKuin jo juotin juovuksiin,\nTuiti tupavartiansa\nHumallutin huimat pojat;\nEivät ole estäväiset,\nMinun mietittyy tekooni:\nNiin sie siirtäyvyt sivullen,\nVäistäyvyt[13] vähän vähisen\nOle miesi! ota miekka,\nVää veihtesi tupesta!\nKuin sillä sipaiset kerran,\nKerran keski hartioita,\nKäännät kerran ympärisä;\nNiin on valta sulla valmis,\nNiin on ruunu rustuisissa[14]\nNiin on kynsissäis kypärä,\nHyvä osa hyppyisissä.\n\nRUUNULINNA.\n\nO! ylpiän yllytykset\nViheliäisen villihtee!\n    (Kahtoin veistä.)\nTälläkö tuimalla tukeutan,\nTälläkö veitellä vetäisen,\nUneen ikuiseen upotan,\nLevon helmaan hermonnutta?\n\n    (Mänee Rostion makuusuojaan.)\n\nPIRJO (Kuunnellen sen oven takana, jonka kautta Ruunulinna mäni.)\n\nTämä hetki herralleni\nRuhtinallein saattaa ruunun.\n    (Kuulttua erinomaisen köhinän.)\nMun on voitto, mun on voima,\nJo on kynsissäin kypärä,\nOhjat oman valtakunnan!\n\nVARTIAN ÄÄNI.\n\nVastais Aadam itkusuull,\nSe vaimo jonka annoit mull,\nMinun sen tekemään vaati\nJa tähän vaivaan saatti.\n\nRUUNULINNA (Kuulttua takaisi tultuaan Vartian äänen.)\n\nOnko se huuvon humina,\nVain lieneen tuulen tuhina,\nJoka mullen pakisee,\nJa josta ruumiin vapisee?\n\nPIRJO.\n\nTaikka kartanonkahtoja\nSe vanha linnanvahtia.\n\nVARTIAN ÄÄNI.\n\nSynti mun saattoi huolimaan\nEttä mun piti kuoleman\nJa helvettiin vajaaman.\n\nRUUNULINNA (Kahtoin jälelleen.)\n\nTekoni on jo täytetty\nJa musta murha päätetty;\nVaan on kalma kantapäissä,\nVeri verkkona venyypi\nJälilläni jäähtyneenä;\nHyyvyksissä hyllyääpi,\nHaamu kiini hartioissa,\nKalmat kauhiat selässä,\nOhuvissa olkaluissa,\nSelkäpiistäni pitäävät,\nSelkäpiitä pisteleevät,\nRutistaavat runkoani,\nAhistaavat aivojani;\nSytyttäät syvämmen liemun,\nTulen tunnossa palavan,\nHeti helvetin tulella,\nKipunoilla kiusauksen,\nKekäleillä kehnon uunin:\nSanat suuhun salpoavat,\nKulkkutorveeni kutoovat.\n\nPIRJO.\n\nVesi veresi peseepi,\nSaiput jälet sammuttaapi;\nTässä on vettä maljan täysi,\nPala saiputta parasta.\n\n\n6. KOHTAUS\n\n    Entiset ja SYÖJÄTÄR seuroineen\n\nSYÖJÄTÄR seuroineen. (Ikkunasta kahtoin.)\n\nJos sie peset kynsiäis\nNiin et pese syntiäis:\nJos sie peset näppiäis\nNiin et pese häpiäis.\n\nRUUNULINNA.\n\nTosi, tosi, totisesti;\nPestyä peripahemmin,\nHuuhottua hullummasti,\nVeri vetäytyy yleesä,\nLeviää vijaton leppä;\nPunoaa minun pukeeni\nNuttuani nuhroapi,\nKasvoani kauhistaapi.\n\nPIRJO.\n\nVielä viimeiset pisarat,\nVielä viskain visusti,\nVaskikauha varsiniekka,\nKoko koussikka[15] kokooksen.\nPese peripuhtaaksi,\nPese veihtesi verestä,\nPuukko punasta puhista,\nRauta rasvasta imeisen.\nPyyhi pyyhkeellä hyvästi,\nKäsiliinalla kätesi.\n\nRUUNULINNA.\n\nEi ou mehee Naismeressä,\nAaltoja Akankivessä,\nVettä Veräjäselässä,\nLaatokassa laineita,\nMarjasalmes maininkia;\nJotka puhistais pukeeni,\nSoristaisi sormiani,\nNätistäisi[16] näppiäni,\nVetäis pois veripisarat.\n\nSYÖJÄTTÄREN seura.\n\nPese verta verellä\nNiin puhistuu sill erällä;\nNe jotka verta janoovat\nAlti sitä anoovat.\nVeri verta vaatiipi,\nUusiin rikoksiin laatiipi.\n\nVARTIAN ÄÄNI.\n\nKalliiss puvuss vääntelee,\nMies halpa ihtens kääntelee,\nJa ylpiäst elää sangen.\nEi ajattele hukkuvans\nEikä täältä nukkuvans.\nKuitenk kuin ruoho lankee,\nKunka jää sulta koreus,\nMaailman häjy haureus;\nKosk mato silmäis kaivaa\nJa perkel sieluus vaivaa.\nKussa sota, veri siell\nVuotaa hätä hään pääll.\nMurha, pelko, puuttumus,\nTuska, vaino, vaivaisuus.\n\nRUUNULINNA.\n\nTosi, tosi, totisesti!\nMurha, pelko, puuttumus,\nTuska, vaino, vaivaisuus!\nEi pelkoo tuntenna rintani\nVaan nyt on halpa hintani,\nKuin vaan lehti tärisee\nNiin joka jäsen järisee,\nSisuksii horkka silpiipi;\nVaikk varintuska turmelee\nJa syväntäni kaivelee;\nJa murhateko kankia,\nMeijän päällemme lankiaa.\n\nPIRJO.\n\nVie veihteis vartiain tilalle,\nJa verell heitä pilaile\nJa kasvons kauheeks silaile:\nNiin vikapäiksi tuleevat,\nJa murhamiehinä kuoleevat\nJa niinkuin kuninkaan pojalla\nEi ole ikää laillista,\nKuin kuninkaalta vaaitaan\nJa taitoa kuin tarvitaan;\nNiin lähin läsnäoleva,\nJa kuninkaallen kuuluva;\nNiin suhteen suuren sukusi,\nKuin kautta kuhtumuksesi\nJa ansiosi avulta,\nMyös tasaisilta tavoilta,\nIstuuvut kuninkaan penkille,\nVoittain voimakkaat kenkillä.\n\nRUUNULINNA.\n\nEn enee sinne kääntyisi\nJos värttänänä vääntyisin;\nSiell kalma kaikkuu kauhia\nJa ruumiin haju haiseva.\nJos voisin voittaa takaisin\nMun murhain, makeest makaisin.\n\nSYÖJÄTTÄREN seura. (Aina ikkunan kautta.)\n\nNiinpä ne vanhat ennustiit,\nHattomin lennossa tunnustiit:\nEttä ennen loppua,\nPitäisi tuleman hoppua.\nKuninkaat hyvät kuoleevat,\nKonnat sijaan kohoovat.\nSe on meijän mieleemme\nLaittaa lauluun kielemme.\n\nPIRJO.\n\nMakaajat ovat kuin maalatut\nJa kuolleet niinkuin kuvatut.\nEikö Syöjätär estää vois,\nJos kaikki kalmans tänne tois;\nEtt en mie verell pilaile\nVartiain silmii silaile.\nKuin murhateko havataan\nJa hyö niin muotoin tavataan;\nVerinen veihti vieressään\nJa uihkaat unimielissään;\nNiin jääpi heillen vijaksi\nKosk ovat juoneet liijaksi:\nJa eivät virkaans täyttäneet,\nUskollisuutta näyttäneet.\n    (Mänee ja tulee kohta takaisin.)\nNyt olen kaikki täyttänyt,\nJa asiat aikoin käyttänyt\nAnna nyt rauhas levätään\nNiin sitten iloll herätään.\n\nVARTIAN ÄÄNI.\n\nJumalattoman rukous,\nOn sinull suuri kauhistus.\nKen murhall verta vuuvattaa\nEi taija sullen kelvata.\n\n    (Syöjättären seura astuu sisällen.)\n\nSYÖJÄTÄR.\nMinne herjat heittänemmä,\nKunne hylyt hyljännemmä,\nTunnottomat tunkenemma?\nKuhun haiskat hauvannemma?\n\nSEURA.\n\nHelvettiin heijät heittäkääm,\nKivikirnuun peittäkääm,\nTules tuimas keittäkääm:\nAhjoon aivan alavaan,\nPaikkaan aina palavaan,\nRikkii ja pikii valavaan,\nKattilaan aina kiehuvaan,\nLieskaan liemuilta liehuvaan.\n\nKAIKKI NOITAJOUKKO (Yksiäänisesti.)\n\n    Heittäkääm,\n    Keittäkääm,\n    Peittäkääm:\n    Alavaan,\n    Palavaan,\n    Valavaan,\n    Kiehuvaan,\n    Liehuvaan.\n\n(Ruoskiin Ruunulinnaa ja Pirjoa vihalaisilla ja orjanruoskilla.)\n\nViholaisilla vihtokaam\nOrjanruoskilla ruoskikaam.\n\n    (Ruunulinna jo Pirjo tapaileevat heitä,\n    vaan tyhjä aina jääpi näppiin.)\n\n    (Noitajoukko katoaa.)\n\nRUUNULINNA.\n\nNiin onneton on osamme\nKuin kunnoton on tekomme.\n\nPIRJO.\n\nTehtävä oli tekomme\nJos onneton lie osamme.\n\n\n7. KOHTAUS.\n\n    RUUNULINNA, SUUVUORO, RATASKILPI, PIRJO ja MARJA.\n\nSUUVUORO (Ulkona.)\n\nVartia on valveilla,\nLinnanvahti liikkeillä.\n\nVARTIAN ÄÄNI.\n\nMiten maata mahollinen,\nKuinka uupua uneen,\nKuin on Suomi suojeltava,\nVahittava valtakunta.\n\nRATASKILPI.\n\nMikä out Suomen suojelia;\nVartijoija valtakunnan?\n\nVARTIAN ÄÄNI.\n\nEik ou Suomi suojeltava,\nVahittava valtakunta,\nKuin on linnassa kuningas\nSuuri Ruhtinas suloinen?\n\n    (Suuvuoro ja Rataskilpi astuuvat sisään.)\n\nRATASKILPI.\n\nJoko outta joutununna\nNäin varain valveillen,\nTahi vielä viipynynnä,\nIllalliselta ilolta,\nSilmän kiini siirtämätä\nEileisestä ehtoyöstä?\n\nRUUNULINNA.\n\nValvoin kuinne kukko lauloi\nKuinne kuulin vartialta\nMainituksen[17] maata männä.\nTiiman kääntelein tilalla,\nSitten makeesti makaisin\nKuinne kuulin kolkutuksen\nTeijän tullessa tupaan.\n\nRATASKILPI.\n\nAikaiseen kuningas kuhtui,\nVaati tulemaan varemmin;\nTahtoo vuoteelta tavata\nPuntuksen Pukinhovissa\nTilakaartisen tilalta.\nAjattelee aamuisiksi\nKäkisalmeen keritä.\nVaan ei suju matka maaten,\nEikä tie tilalla juokse,\nKulu kulku untuvilla:\nHerättää heti tuleepi\nNopiasti nostattoa.\n    (Kahtoin Rostion makuusuojaan.)\nVaan ei valvo vartiansa,\nHuolettomat hoitajansa\nMakeest makaavat molemmat.\n    (Kahtoo uuvestaan.)\nO hirmu onneton\nJa kurjuus kunnoton!\nKuningas veressä!\nJa vartiain vieressä\nOn veihti verinen,\nOn puukko punainen\nJa kauheest heijän kasvojaan\nOn maalattuna maatessaan!\n\nPIRJO (Hämmästyneenä olevanaan.)\n\nKuin! meijän kultaisen kuninkaan\nJa Suomen Suuren Ruhtinan,\nHeimolaiseni herttaisen,\nSukulaiseni suloisen,\nVarmaan tappamia vahtinsa!\nMieleni muuttuu murheesta\nJa tästä surust suuresta\nYmpäri käy minull ymmärrys,\nSilmäni peittää pimeys.\nNiin hoiperran kuin horkassa\nJa kohmon tässä kolkassa.\n    (Ruunulinnallen.)\nKosta konnill koiruuvensa\nMurhamiehillen mustuutensa.\n\n    (Vaipuu ja viijään iltaisella valmistetullen ja vielä\n    liikuttamattomallen vuotellen. Ruunulinna kiirehtii\n    Rostion makuusuojaan jossa hän tappaa tupavartiat.)\n\nSUUVUORO (Marjallen.)\n\nTapaus ei ou tavallinen\nVaan on varsin kummallinen.\nLava on ennen laitettu\nJa pehmeill peitoill peitetty;\nKen pyörtymään ihtens varustaa\nEi sill ou avust tarvista.\n\n    (Ruunulinnan takaisi tultua sanoo ovelta kahtova)\n\nSUUVUORO.\n\nSie tutkimata tuomihit\nJa raskaasti rankaisit,\nKostit koiruuven kovasti\nVaan et ehtinnä valoa\nEikä tietoa teosta,\nKuka noista kumpaisista\nMolemmista moinen[18] miesi\nJoka juohatti tekoa?\nKuka heistä päältä kuuli?\nTaikka taisivat molemmat\nMaata makeessa unessa\nSyyttöminä synnin töihen.\nOman oikeuven valoksi,\nEpäluulon estännäksi,\nViisata[19] vijattomuutta.\nOlisi oikein pitännä\nArvella tämä asia,\nSelitellä selvillensä.\nPimeni teot pimiät,\nHämmentyi häpiälliset\nKautta kauhian tekosi.\n\nRUUNULINNA.\n\nKuinka kulkukumppanini,\nMiten miekkaserkkuiseni,\nKuinka veihtiveikkoiseni\nSaatoin suruni salata,\nPainella pahoa mieltä,\nKiivauttani kiinitellä?\nKuin näin kuninkaan veressä\nVahit vastaisiit vavisten,\nHamuiliit havaittuvansa,\nVeteliit veristä veistä,\nOliit ouvot muuvoltansa,\nHävyttömät hämmästyivät.\nEivät saattaneet sanoa\nÄäntä ällistöksissänsä,\nPuhistoksekseen puhetta.\n\nSUUNVUORO.\n\nOlit oiva kumppanini,\nVeihtiveljeni totinen,\nRehellinen reissuissamme,\nKuluisamme kunnollinen,\nMatkoissamme mainittava.\nVaan jos on miekkasi mehessä,\nVeihti syyttömän veressä,\nPuukko syyttömän punassa:\nElä kuhu kumppaniksi,\nVirka virkaveljeksesi.\n\nRUUNULINNA.\n\nKuin on puheis kummalliset,\nTaitamattomat tarinat.\nEpäluuloon sie erehyt,\nHämmennyt hälyssä tässä.\n\n    (Mäneevät pois.)\n\n\n8. KOHTAUS.\n\n    RUUNULINNA ja PIRJO.\n\nPIRJO.\n\nSuuvuoro on surmattava,\nSanoi Marjallen sanoja,\nVarsin valon antavia,\nEtt on arvanna asiat,\nUlosmietinnä metelin.\nMinä vastaanpäin varustin,\nJotka salpaavat sanasa,\nTuiki[20] suunsa tukkejaavat,\nKiini kielesä kitaan.\nKolme miestä koivukossa,\nVartioivat kuunvalossa\nTavata tapettavata,\nPohjan ukon poikinensa.\n\nRUUNULINNA.\n\nHeti[21] poika pois eroita,\nSyytön syrjään sivuuta,\nLaske lapsi kulkemaan,\nMinne osottaa osasa,\nKunne kulkea halusa,\nMinne mielisi paeta.\n\nPIRJO.\n\nJokos upoti unohit\nEnnustukset eukkojoukon,\nNoitajoukon juohatukset,\nOnnenämmiin älinän,\nOsotukset onnenseuran:\nEttä ruunu Ruhtinoihen\nTulee tuiti lapsiltasi\nPoisi polvikunnastasi.\nKukaties kuhun sukuun?\nJos ei _Suuvuoron_ sukuun,\nPohjan ukon poikuveellen,\nPelättävän perinnöksi,\nPelkomme perillisillen?\nEstä pahat ennustukset,\nKarta sanoin kahtalaisuus.\nKuin on kurja kuoletettu\nTapettu kypärätaimi,\nMaamme periä peretty,\nPeriköön perkeleeltä,\nSarvipäältä saatanalta,\nRuunun tätä runsaamman,\nPirulta pimiänvallan,\nHerrasvallan helvetistä;\nVaan ei valtakuntoamme,\nSuomenmaatamme suloista.\nSitten Marjan maatessansa\nTahi tapan tanhualla,\nTupapiikani pihalla,\nEli veitellä vetäisen,\nTaikka kulkkua kuristan;\nEttei saattaisi sanoa\nSaatanallen _Sallisellen_;\nEi ole hätää hänestä\nKuin on suusa surman suuna,\nKieli kalmalla kiassa.\nLeirissä levitä tieto,\nEtt on kuollunna kuningas,\nJonk on poika pois paennut,\nRikostansa riikistämme,\nMurhatyötä muillen maillen:\nVenäläisiin veneissä,\nPartasuihen paattiloissa.\nNiin sun Suureks Ruhtinaksi\nYhest äänestä äkisti,\nKuhtuut sotakumppanisi,\nSotajoukkosi soria.\nKuka toisin kuhtuisikkin,\nValihteisi heitä vasten,\nJospa toisin toivoisikkin\nToisin tahtoisi tavata;\nNiin ei tohi toivoansa\nEikä ainettaan avata,\nVasten valtoa sotia.\nSeuraa joukon juohatusta,\nIloa ison pereen.\nMie oun miettinnä pitoja,\nAjatellut atriata,\nAprikoinnut aamuisia,\nKeksinynnä kestilöillä\nVoimakkaimmat voitettavan\nYhistettävän ylimmät.\nNiin mie valmiiksi varustan,\nLaain piot laavullensa;\nPijän huolen huommeneksi\nJohon kuhut kumppanisi.\nKuhu vielä kumppaniksi,\nVielä veikoiksi nimeä;\nVarsin vanhalla tavalla,\nTurvin vanhan tuttavuuven,\nEntisen elämänlaavun.\n\nRUUNULINNA.\n\nKuhtuissani kumppania\nMinä nouvan noitajoukon,\nEhin eukon siskoinensa,\nKumppanineen kummituksen.\nTahon tietää tarkemmasti\nMitä on minullen suotu,\nMitä suotu suvulleni?\nSuotu Suuvuoron suvullen?\nMitä sattuu Sallisellen?\n\n    (Mäneevät pois.)\n\n\n9. KOHTAUS;\n\n    SYÖJÄTÄR seuroineen ja poppaneuvoineen.\n\nSYÖJÄTÄR.\n\nPankaam patamme pankollen,\nNostakaam astiam ahjollen.\n\nVAIVIATAR.\n\nPane hiilillen patasi,\nJäähyttele koskenjäällä,\nHyyllä koskesta kovasta,\nVesikaaren kannan alta,\nJalan merestä janovan,\nJuojan Juortanin joesta,\nImatrasi imevän torven.\nKipunainen kitkantulta,\nPuhu puhtaaksi tuleksi,\nLieho liemuvalkiaksi.\n\nSYÖJÄTÄR.\n\nOtappa oravan viiksit,\nKoiraskonnikan talia,\nHämähäkin häntäjouhet,\nSisiliskon silmäkarvat,\nVoita vuohen vuonnattoman.\nHiero hiireltä hikeä.\nPane paksulta pataan,\nVisko viljalta tuleen;\nPalamaan paksuin pallin,\nPaksuin pallin, mullinmallin.\n\nVAIVIATAR.\n\nOta kyyltä kylkiluita,\nMaolta mahalihoja,\nPartajouhia paralta,\nNäkinkynsii kypsyneitä,\nItraa imevän itikan,\nTorahampaita torakan,\nRakko rasvaisen lutikan,\nMäähnä talvisen mäkärän,\nKeuhkot keltasirkkuiselta,\nSatakerta sammakolta,\nAmpuneuvot ampujaisen,\nRähmäsilmät rääkylinnun.\n\nMAMMOTAR.\n\nPihkoa kovimman koivun,\nPikii pihlajan pitimmän,\nTervaa haavan hapraimman,\nJälttää jäisestä kelosta,[22]\nMahalaa haosta maalta.\nHanki hauvin harjaksia,\nKäsin kaatun karhun sappi,\nAivokettu ampujaisen,\nYtimiä yölipakon.\n\nKIVUTAR.\n\nKeitä kettu keijolaisen,\nHarmaan havukan hammas,\nKokonkynnet kolmisorpat,\nKolmihaaraiset harakan,\nTalia tapetun lapsen,\nTahi tappajan talia,\nPerhon pehmiät sisukset,\nMustalaisen lapsen kieli,\nKorvat koirankuontolaisen,\nHivuksia hiijenimmin.\n\nKAIKKI.\n\n    Paistakaam,\n    Haistakaam,\n    Maistakaam:\n    Makiaa,\n    Takiaa,\n    Sakiaa,\n    Keittäkääm,\n    Heittäkääm,\n    Peittäkääm.\n\n(Peittäävät patasa.)\n\nMAMMOTAR.\n\nKirpunkettuja keräile,\nRunosauvasta sanoja,\nKalmanjauhoja kamahlo,\nLoihtusuoloja loveen,[23]\nKaalinkantoja katoksi.\nKynä kyyhkyisen kylistä,\nSiivistä sinisen sirkun.\nSipulilla siivet voija,\nKynsilaukulla kyniä;\nSulka rasvalla sulalla\nHyyllä hylkeen sipaise.\nRasvalla ratasta voija;\nVoija onnenolkapäitä,\nJatka onnenohjaksia.\n\nKAIKKI.\n\nNokelaisia noijillen,\nPolviheiniä pojillen,\nOhakkeita orjillen,\nKurennuokkia kurjillen.\n\nVAIVIATAR.\n\nMaitoa mahon karihtan,\nKänsät kärpäisen jalasta,\nHikee hiiren varpaista,\nRiijenmarjoja mauksi\nHierimellä hienontele.\nPiirtäkääm pimeitä pilviä,\nLentävän sirkkuisen silmiä.\n\nSYÖJÄTÄR.\n\nKupuvani kutkuttaa,\nSyyleitäni[24] syyhyttää,\nSääriäni särkeepi,\nKylkiluitani luistaapi.\nTuosta tunnen tulevan\nMeijän työtä kuulevan,\nTomun tuhkan tuulevan,\nToeks kaikki luulevan.\nTulee tänne tunnoton\nKulkee tänne kunnoton\nKohti koitaapi kelvoton\nOvee avaapi onneton\nJopa totta tuossa on.\n\n\n10. KOHTAUS.\n\n    Entiset ja RUUNULINNA.\n\nSYÖJÄTÄR seuroineen.\n\nTerve Tervun isännäll,\nSuomen Suurell Ruhtinall,\nKuninkaallen kuuluisall!\nSamati kuin sanoimma,\nEilee ennen ennustimma.\n\nRUUNULINNA.\n\nSanokaa nyt sanalla,\nMahtaako löytyä manalla,[25]\nKuka minun kukistaa\nJoka hätään jouvuttaa?\n\nMAMMOTAR.\n\nJos ei satuta Sallinen,\nNiin ei kukaan maallinen.\n\nSYÖJÄTÄR.\n\nTaikka sun tappaa Sallinen\nTahi ei kenkään maallinen.\n\nMAMMOTAR.\n\nEi ketä vaimo vaivallaan\nTuskall tuonnut maailmaan,\nRuunulinnaa liikuta,\nViisainta vikuuta;\nRuunulinnan Ruhtinaa,\nJaloo sankarii satuta;\nKuningasta kukista,\nJollen ja kuuluu koko maa.\n\nSYÖJÄTÄR.\n\nEnnen kuolleet kuopista\nJuovat eläväin tuopista;\nEnnen haamut hauvastaan\nKaatajansa kauhistaa,\nKuin sinä keltään voitetaan.\nEnnen Anajoilt astuuvat\nKoivut kotiisi korkiat\nPihais pihlajat pitimmät,\nJaloin kaksin kaalamalla\nLikeneevät linnoasi;\nEnnenkuin kukaan uskaltaa\nSinua vasten vastustaa\nEnnen kuin kukaan hirviää\nValtais vasten hiiskua.\n\nMAMMOTAR.\n\nEi kukaan sinua siirrä,\nVoine voittaa voimallista,\nVahvinta pimiänvallan;\nAuringon valon ajalla,\nPäivänloistossa lopeta:\nEi kukaan kuutamalla\nLoistonohjalla otavan\nEikä tähtiin eholla.\nVahva olet valkialla,\nJok on tuotu tuluksista,\nKyvetetty kypeneistä,\nKipunoista kiihotettu,\nSaatuna savun seasta.\nVarsin vahva valkiata.\nPimeessä out pistämätön.\n\nRUUNULINNA.\n\nJos Suuvuoron suku suinkin saa\nPeriä valtakuntoa:\nJos minuun loppuu loukkani,\nJa sammuu minuun joukkoni,\nSe sanalla nyt sanokaa\nJa ansaittunne anokaa.\n\nSYÖJÄTÄR.\n\nEmma sult ehi rahoa,\nVaan että teet paljon pahoa;\nSill kostat meijän vaivamme\nJa ostat meijän taikamme.\nEi piä nyt enee kysyä\nJos mielit meissä pysyä.\n\nRUUNULINNA.\n\nEnkä taho taijoistanne\nEnkä ennustuksistanne\nTietä kuin sen tietyn tiijon.\n\nSYÖJÄTÄR (Näyttäin kainalkuoppoaan jossa näky ikään kuin pieni peili.)\n\nKaho alle kainaloni,\nKäsikuoppaani kuvaile;\nKaho kauhistu katala!\nKaho onnesi osoa,\nVäärän lykkysi lyhyyttä!\nKaho kasvoais katala,\nKaho konna kuontoasi,\nNäe hirmuinen näkösi!\nYksin on ylpiä kuvasi,\nYksin muoto murhamiehen,\nSinuun siemeneis katoopi,\nHäviää häväistyn kanta.\n\nRUUNULINNA.\n\nYksi muoto on yhellä,\nKaksi kasvoa kahella.\n\nSYÖJÄTÄR (Näyttäin toista kainolokuoppoaa, jossa samoinikään\nnäkyy peili.)\n\nKaho kasvoa kaheksan.\n    (Näyttäin uuvestaan.)\nKaho kymmentä kaheksan.\n    (Vielä näyttäin.)\nKaho kaksikin satoa,\nSuuvuoron sukupereä,\nAivan ainos Ruhtinoita.\n\nRUUNULINNA.\n\nEnkä taho taikojanne\nEnkä seuraa seuroanne.\nPoisi pakenen pahoista;\nEroon eriluontoisista.\n\nSYÖJÄTÄR.\n\nOlet pahoja pahempi.\nIlveksiä ilkiämpi,\nJuuri julmempi petoja.\n\nKAIKKI SYÖJÄTTÄREN SEURA.\n\n    Onneton,\n    Kunnoton,\n    Tunnoton,\nMeteli ja murha\nEi ne jouvu turhaan\nEikä sanat sanojan,\nValat väärinvannojan.\n    Onneton,\n    Kunnoton,\n    Tunnoton.\n\n\n11. KOHTAUS.\n\n    Entiset ja PIRJO.\n\nSYÖJÄTÄR (Ruunulinnaa ja Pirjoa vasten.)\n\nPanen paistiksi pakanat,\nMurhamiehet murkinaksi,\nLihoillensa lientä keitän,\nLepästä otan olutta,\nVeren viinana vetäisen,\nSuonivaahen vaassanani,\nKetunkaljan kaljanani,\nJuoksevaisen juomanani.\n\n    (Katoovat.)\n\n\n\n\n3. TAPAUS.\n\n(Ruunulinnassa.)\n\n\n1. KOHTAUS.\n\n    RUUNULINNA, (Suurena Ruhtinana) ja PIRJO.\n\nRUUNULINNA.\n\nJopa joutuut vieraamme,\nJo tuleevat tuttavamme,\nVaan Sallinen on vastannut\nJa Savisuullen sanonut,\nEtt vaikka olen vaatinut\nJa ruunaus piot laatinut;\nNiin tulkaan piru pitooni\nKulkekoon kehno kestiini!\n\nPIRJO.\n\nNiin leirissänsä nukkukoon\nJa laitoksilleni hukkukoon!\n\n\n2. KOHTAUS.\n\n    Entiset, KANTOJUURI, ILVESLINNA, KIERI ja muita\n    sotaväenpäämiehiä ja (jälkeenpäin murhamiehiä.)\n\nRUUNULINNA.\n\nTerve tultua tuttavillen,\nVerrattomill veikkoisillen!\nKuta kuuluu kumppanillen?\nOnko onni terveyven?\n\nMONIAAT SEURASTA.\n\nTerve, terve kuninkaallen,\nSuomen Suurell Ruhtinallen!\n\nRUUNULINNA.\n\nOisi ollut toivottava,\nEttä oisi oivamiesi\nSaatu Sallinen tiloillen,\nSuuvuoron tuloa vuotan,\nKaihoon ukkoo Kantojuurta.\n\nKANTOJUURI nuorempi.\n\nEi ou ukko unouttanna\nKuninkaansa kuhtumista,\nValtiansa vaatimista;\nVaikka vaivat vanhanmiehen\nEstäävät ehätyksistä,\nHalun haittaavat hyvimmän.\n\nRUUNULINNA.\n\nPaljon huonoutta paheksin\nUroon hyvän, uskollisen,\nTaitavaisen tappeluissa,\nNerollisen neuvoissansa.\n\nKIERI (Ruunulinnallen.)\n\nKaksi miestä kauhiata,\nHiijenhirmuista näöltä,\nPorstuvassa poikinensa\nTeitä tahtoovat tavata,\nPari sanoa sanoa\nTeijän käskynkäymisestä:\nLuvun luuleevat olevan,\nHeti heiltä heitettävän,\nTilin teillen tehtävänä.\n\nRUUNULINNA.\n\nAnna astuut aittaiseesi\nKesäkeljaasi[26] mäneevät:\nEli lie esituvassa\nHeijän parempi pakista.\n\n    (Astuu esitupaan.)\n\n1:EN MURHAMIESI.\n\nKatsho nygöi kallishpäämme!\nEi skult hae hallitushta,\nVaaih kengään vallitushta.\n\nRUUNULINNA.\n\nSull on veitenpää veressä,\nPunassa on puukontuppi.\n\n1:EN MURHAMIESI.\n\nNetshe on shusta shuvuoron\nHarvah hambaan kiashta.\n\nRUUNULINNA.\n\nJoko on suora Suuvuoro,\nPohjan ukko poikinensa.\n\n2:NEN MURHAMIESI.\n\nPoiga poishi kynshishtämme\nHämäräshäh hämmentiishäh.\n\nRUUNULINNA.\n\nParas palkka paenneeltä\nOisi ollut outtamassa:\nTässä nyt on tältä työltä,\nTältä käskynkäymiseltä;\nVaikk ei täysin täytetyltä?\n    (Antaa heillen rahaa.)\nVaan on vielä viisi miestä,\nViisi viisasta petoa,\nPäästettävää päiviltänsä;\nRäty räivä ensimäinen,\nRuunulinna runsaspoika,\nHalliparta Haapalainen;\nSimanainen sileeleuka\nVastauksissa varsin varma,\nNäöltänsä näsäkuokka.\nNeljästä satoa neljä,\nSallisesta viissatoa,\nKoko tukulta tuhannen\nAnnan, ilman arveluta,\nTuumimata tuppoaisin.\nVielä muistan murhamiehet\nAvaroilla antimilla\nVielä virkoin ylennän,\nPanen palkanottajiksi.\n    (Itekseen.)\nTaikka teijätkin tapatan,\nMurhatekoin tietettyä.\n\nPIRJO (Ovelta,)\n\nKuinka minun kultaseni,\nViivyt vieraihen tyköä?\nViel on seura seisallansa,\nVielä ilman istumata.\n\n    (Ruunulinna astuu sisään.)\n\nMURHAMIEHET.\n\nJosh oishi tuppoovaah tuhannen\nRuunulinnan Ruhtinashtah!\nNygöi shaishimmah shamassah\nYhell veitshemme veollah,\nYhell rauvan ratkannollah\nKogo summan kobriimmeh,\nKamahloimmeh kaigen kashnan,\nKaigen kullan kukkaroommeh.\n\n    (Ovi suletaan.)\n\nRUUNULINNA.\n\nElkätten pahaksi panna,\nVihastua viipymistä,\nAivan tärkeetä asiita,\nPian tehtävää tekoa\nKuhuttiin kuulemaan.\n\nPIRJO (Ruunulinnallen.)\nPöytä pyöreepää katettu\nVait on päällen valmistetut\nLautaiset on laitettuna:\nSekä pullot ja putelit\nPuiset maljat ja putinat[27]\nPaistit pannut laavullensa,\nPian tuovat piiraisia,\nJuomat joutuuvat samassa.\n\nRUUNULINNA (Seurallen.)\n\nIstuutukaaat laatimata.\nValmistautukaat vaatimata,\nOsotusta outtamata.\nKuka kuhunkin sattuupi\nSikäli kuin mahtuupi.\n\nILVESLINNA.\n\nKuinka käyvä kunnekkaan\nKuin ei istu kuninkaamme\nAsettauvu armiaamme.\n\nRUUNULINNA.\n\nViimeks vieraihen jälestä,\nSopii istua isännän.\n    (Antaa merkin, seura istuutuu ja Suuvuoron haamu\n    Ruunulinnan istuimellen Ruunulinnan keksimätä.)\nOlen kauvan outtanunna\nSuuvuoroa vuottanunna.\n    (Havaihtee haamun ja hämmäistyy).\nKuinka kulet kuhtumata,\nValmistauvut vaatimata,\nKuin et kuullut kuhtumista,\nVastannunna vaatimista?\nMitä silmäilet minua,\nMitä haavojais hajotat,\nVihojaisi miksi viskot!\nKasvo kaunis kauhistuupi,\nHiijen hirmuiseks näkösi,\nMuoto muuttuupi rumaksi\nNaama naamarin kuvaksi,\nlkeniäis irvistelet!\nMillä heitteä heristät,\nMillä tahtoisit tavata?\n\n    (Loikastautuu sivullen.)\n\nILVESLINNA.\n\nNiinkuin kuuluupi kuningas\nEi ou enee ennellänsä:\nMurhe muutoksen mukana,\nOsa kova korkeuven.\n\nPIRJO.\n\nElkää hätäillä hänestä,\nEi se vaivojaan valita,\nTaija tauvistaan puhua;\nVaiva vanha lapsuuvesta,\nPiina pienenä olosta\nTahtoo toisinaan tavata:\nVaan se kohta kollahtuupi,[28]\nHeittää heti heikkouven.\n\nRUUNULINNA.\n\nVoi Suuvuoro sun suutasi!\nVoi ilkiäst irvistelet!\nVoi julmanjuoninen!\nJo julmat hampais hakeevat\nJa puremaan puuttuuvat.\n     (Juomatuoppi liikkuu ja juoma vähenee.)\nJo nyt kuollutkin kuopastaan\nNousi juomaan tuopistain.\n\n     (Seura eroaa hälinällä jota ei saata selittää.)\n\nPIRJO.\n\nKuinka minun kultaiseni;\nKuinka kummia kuvailet,\nMietit tehtyjä tekoja?\n\n\n\n\n4. TAPAUS.\n\n(Sallisen leirissä.)\n\n\n1. KOHTAUS.\n\n    Ruhtinas JUURIKKI, SALLINEN, sotaväenjuohattajija ja sotaväkee.\n\nSALLINEN (Näyttäin sotaväkee Juurikillen.)\n\nTuossa on turvakseis tuhansi\nToinen tuhansi tulossa\nKaikki Karjalan uroita,\nUskolliset urholliset,\nVarmat käskynkäymisessä.\nRäty leiriin lennättääpi\nPoikajoukon jousinensa.\nSimanainen siivopoika,\nKulettaapi Kuussatoa\nVähilleen hevoisväkeä,\nKaikki tuovut Karjalasta.\nVielä viimestään tuhannen\nHaapalainen hallihtoopi.\nSavolaisia samaite\nKakstuhatta Kantojuuri\nAsettaa Aronmäellen.\nLalli vanha laulamiesi\nHiivii tänne Hiitolasta,\nHätyyttää Hämeenväillä,\nTijainen Tiviän kautta\nVarajouset jouvuttaapi,\nToiset vasamat varoillen,\nJänteet jätetyt jälellen:\nJott on muutto murtuneillen,\nVaihos vastalaitetuista.\nRuttoisasti Ruunulinna\nTekee yhtä Tervuntieltä,\nTervunjoilta jouvutaksen.\n\nR. JUURIKKI.\n\nKuinka kulta Salliseni,\nIsän siunatun siainen,\nUskot mokommaa urosta\nJok on surmaajan sukua\nVeljenpoika veihtiniekan?\n\nSALLINEN.\n\nJos on kohta konniakin\nHänen suuressa suvussa;\nNiin on oivamiehiäkin:\nLiijatenkin Ruunulinna\nJota pelkeät peoksi.\n\nR. JUURIKKI.\n\nEn epäile ensinkään\nKoska olet koitellunna,\nNähnyt tarkaksi tapansa,\nLaatusa lailliseksi.\nVaan elä pane pahaksi\nEttä herkästi epäilen.\nEsimerkit ennennähyt\nEpäilyksiin ereyttäävät.\n\nSALLINEN.\n\nOisin tahtonna tavata\nRuunulinnan ruunausta\nSuomen Suureks Ruhtinaksi.\nVaan en vielä varsin tiennyt,\nAsiata arvannunna,\nMurhanmuotoo miettinynnä.\nEikä tunti ollut tuttu,\nKoska korotettasiin,\nKonna muita korkeemmaksi,\nSuomen Suureks Ruhtinaksi.\nEn tavannut Taipalella\nKaupunnissa kaunoisessa\nEnkä tuonne ennättännä:\nKyllä tanassaan tavoitan\nOtan kiini kiijeksessä[29]\nKierrän pettäjän pesäänsä\nKetän kelmin luolassansa\nKonnan koissansa lopetan.\nJo on yltä ympäriisä\nKaikki salmet salvattuna,\nVahvat aijat valmistetut,\nTeillen tehtynä veräjät\nJoissa vahit vartioivat;\nEivät päästä ensinkänä\nEikä eis, tahi takasi.\nKuka kulkia tuleepi\nSekin siihen seisattuupi,\nJosta vahit vahvistuuvat,\nKeräytyypi keksijöitä.\n\nR. JUURIKKI.\n\nMinä miessä ensimäissä\nTahon tappajan tavata,\nEnnen muita murhamiehen,\nKoen tuonne kostamaan\nSurmaa surkiaa isäni,\nKuolunvaivan vanhempani,\nMustan murhan muistettavan.\n\n\n2. KOHTAUS.\n\n    Entiset ja SIMANAINEN.\n\nSIMANAINEN.\n\nJo on joukot kulkemassa\nJo on kärrit käännettynä,\nRossivaunut valmistetut.\nAina Anajoilta asti\nMeijän miehet merkkilöiksi\nOttivat salosta oksat:\nPitkät latvat pihlajista;\nKoivut miehenkorkunaiset\nMeijän sankarii salaavat.\nEttei ennen aikojansa,\nJouvuttua Jousimäillen,\nLopotista loittosalta,\nLinnantorista tokata,\nNähä laitosta lasista,\nMeijän menoa älytä,\nIkkunasta ilveitä,\nSäiky vahit Säkkimäillä:\nVähä väki västingissä\nTiije tienoilla olevan\nEikä linnoa likellä;\nNiin ei vahit valmistauvu\nVastarintaan vartiansa,\nEnnätä eteen juosta.\n\nR. JUURIKKI.\n\nMinä sinun sivullasi\nTahon ensin ennätteä,\nTahon tappajaa isäni,\nOpastaa[30] omalla käillä.\n\nSALLINEN.\n\nElä kiirehi kisaan,\nElä surmaasi ehätä!\nJulmat juonet juuttaalla,\nPahat aineet pahalla.\nRuunulinna runsasmiesi,\nMiesi vahva miekkaisilla,\nVahva vasama käsissä,\nJousi käissä joutuisampi,\nAivan tarkka tapparalla:\nSe kysyypi kymmeniä,\nVaatii varsinkin kaheksan\nMiehii keskenkertaisia.\nMännään kaiken kansan kansa\nJouvuttautaan joukoltansa;\nNiin et tarvihe tapella\nYritellä yksinäsi.\nMinä miesi varsin valmis,\nMinä koittelen kovasti\nKaksikimpussa kisaten,\nJos on miekka mieltä myöten,\nJos on terältä terävä,\nJos on vahva varreltansa,\nKäen piolta pitävä.\nMinun miekkani mitalta\nPuolta pijoa pitempi;\nVaikka vanhuus ou varana,\nVaivat tuskat turvanani,\nVaikka käsi käppyrässä,\nKyttyrässä kyynäspääni,\nPeukalo perintakaisin,\nSormet jäykät solmekkeilta,\nSuonet sortuneet soassa,\nHaavoitetut hartiani,\nTunnen tuntoni sanovan,\nOmantunnon tuomihtevan\nEtt on terveemmät tekoni.\nHäll on syvän sykkyrässä\nTunto turmeltu peräti:\nTuosta tuleepi tutista,\nVarsin varmati vavista,\nHätäytyy hälytilassa.\n\nR. JUURIKKI.\n\nNiinpä tunnon tuomariksi\nOttoa minäkin mielin:\nEnkä päätöstä epäile,\nAsiain on aivan selvä,\nJuttu julkia peräti.\n    (Simanaisellen.)\nLähemmä lävite kansan\nEttä ennen ennättäisin,\nEnnen muita murhamiehen,\nIsäin tappajan tapaisin.\n\n    (Ratastaa pois Simanaisen kansa.)\n\n\n3. KOHTAUS.\n\n    SALLINEN, PARVIAINEN ja Sotaväkee.\n\nSALLINEN (Parviaisellen.)\n\nSinä keskusta kehoitat\nYllytät ylösmänöön,\nAina linnoa liketen.\nHaapalainen hallihtoopi\nJoukon varman jousillansa,\nAivan tarkan ammunnassa.\nRäty seuratkoon selusta,\nPoikajoukon juohattaapi\nHimohirrestä sivuite,\nKuoksivuoren kukkulaite,\nHiijenmäite hiivimällä,\nHiljaan ilman hiiskumata.\nNiemen kiertää kiiruisasti,\nSivun salmesta salaite,\nLaikanlahen laksoiseen,\nPohjanlahen pohjukkaan,\nVeneetä vettä myöten.\nSiell on laksi aivan laaka\nYlikaalaakseen kapia,\nPohja tallata tasainen:\nIlman kiinteitä kivitä,\nMäkisitä mättäitä:\nEi ole haittana hakoja\nEikä kuusia kumossa,\nKaatuneita kannoillensa.\nSiellä löytää selvän jälen\nKujosilta kuusikoite\nKohti hovin koivukkoa,\nPolun heti portin luokse.\nSen jo kahtoi Kantojuuri,\nSimanainen silmäili,\nKeräytyissä kestikunnan,\nMääräisiit mäen aluksen,\nVuoren kylen kyynäröivät,\nSauvoit salmen päästä päähän.\nNopiasti vuori nouse\nKule ylös kukkulaite;\nSiellä yhteen yhymmä,\nSiellä kättä käppäjämme,\nTeoiltamme tervehimmä!\n\n\n\n\n5. TAPAUS.\n\n(Ruunulinnassa.)\n\n\n1. KOHTAUS.\n\n    RUUNULINNA, PIRJO, MARJA ja SAVISUU.\n\nRUUNULINNA (Savisuullen.)\n\nTokko taijat tauvistansa\nPuoskaroija puolisooni;\nParannella pahastansa,\nVaputtaa vaivastansa,\nPäästää päänsäheikkouvesta.\n\nSAVISUU.\n\nIsäin ol Koharist kotoisin.\nUkon ukko Ungerista,\nEnontekistä emäni,\nIte synnyin Ingerissä.\nKerran oun Kemissä käynyt\nToisen kerran Torniossa.\nEn ou noita en näkiä\nEnkä kuitti kummastaan;\nKuulin kumminkin isältä,\nKuulin kummia sanoja,\nOpin loihut loihtioilta,\nKuluissani kummat kuulin.\n\nRUUNULINNA.\n\nEn taho teistäsi tiliä,\nEnkä kurja kuluistasi,\nSano saastainen sanalla,\nTokko toivot terveyven\nEnelleen emännälleni,\nValmistavais vaimolleni?\n\nSAVISUU.\n\nValta julkisen _Jumalan_,\nValta vanhan _Väinämöisen_.\nLopun eillä kaikki loihut\nTurhat kaikki Kalmantuhkat,\nAvuttomat arvanlyönnät.\nVaan en jätä vaivassansa,\nHeitä heikkona avuta,\nJa kuin kahon kaiken yötä\nHoijan huommenen tulollen\nAamuisillen asti valvon,\nLoihtiin lankian loveen;\nEhkä hallassa havainnen,\nÄsköin innossa älynnen,\nEhkä nähä ennättänen,\nTaiten taitanon tavata,\nVasta saattanen sanoa,\nVarmemmasti vaivanluonnon.\n\n    (Ruunulinna astuu ajatuksissaan esitupaan.)\n\nPIRJO (Itekseen.)\n\nPahatekoo jos pakenet,\nPelännet petollisuutta,\nNiin et koskaan kohoa,\nEtkä pääse vallan päällen.\nTapa, tapa taitavasti!\n\nSAVISUU.\n\nPuhukaatten puhtaammasti,\nValittakaa vaivojanne.\nMikä kipu kiusoapi,\nMikä vaiva vaivoapi?\n\nPIRJO.\n\nJos out ite typerä\nNiin jätä mullen kypärä.\nJos täytyy tätinimiestä,\nEnoa oman enoni,\nKäsittää omalla käillä;\nNiin on ruunu mun omani,\nAinous oma ansioni,\nHallitus on hankkimani,\nValta multa valmistettu.\nTapan tarpeessa sinunkin,\nHävitän hätätilassa,\nKansanpääksi päästäkseni.\n\n    (Käsittää veiten jolla hepäisee Savisuuta.)\n\nSAVISUU.\n\nKetä tahtonoon tavata?\n\nMARJA.\n\nTahtoo ylkäänsä tavata,\nMiettii miestänsä telata.\n\nRUUNULINNA (Takaisin tullen esituvasta.)\n\nMitä out miettinnä hyväksi,\nAvulliseks arvellunna,\nKelvolliseks keksinynnä?\n\nSAVISUU.\n\nEipä taija taijoistamme\nHeillen tulla helpoitusta,\nMuutontoivoo murheessansa,\nHeijän tuntoa turmeltua\nTunnonvaivat vaivoaavat.\n\nRUUNULINNA.\n\nNiin en taho taikojasi\nEnkä ehi loihtujasi.\n\n\n2. KOHTAUS.\n\n    (Ulkona illan pimetessä.)\n\nRUUNULINNA (Yksinään.)\n\nKuulen kummia puheita,\nKoukkusanoja kokoilen.\nKuuluu kansassa kapina,\nTaitaat arvata asiat,\nVaan en kumminkaan vapise,\nMuuta muotoa mureesta;\nEnkä lankii lausunnalla,\nEnkä puheista putoa.\nKaikki kansa kannetuita\nSynninsiemen syntyneitä.\nMehtä melkeen etäällä\nAnajoen alangolla,\nPohjoispuolin Pohjanmaata,\nLapinkansan laiteilla.\nEikä ennätä kesässä\nKulkemaan Kurkijoissa,\nPoikki Pohjalankyleä:\nEikä koskaan koivukoita,\nKuunapänä kuusikoita\nNähty kussaan kulkemassa,\nMaata myöten marssimassa.\nMikä valo valkiata?\nKaikk on tuotu tuluksista,\nKyvetetty kypeneistä,\nKipunoista kiihoitettu,\nSaatuna savun seasta.\n    (Muistaa Suuvuoron haamun ja sanoo kauhistuksella.)\nVaan kuollut nousi kuopastaan\nJuomaan minun tuopistain.\nEiköön veitty vertauksia,\nJotka saattoivat sanoilla\nKahenlaisilla, katalaa\nAnsaan aivan ansaittuun.\nVaan en paikalta pakene,\nLiihennäyyk linnastani,\nKurkijoista kunnekkaan.\nPako pelkurin pelastus,\nHuuto huonolla aseena.\nMakaan omassa majassa,\nUuvun uutimeen omaan:\nOutan onneni osoa,\nPalkintoo pahatekoni.\n\n\n3. KOHTAUS.\n\n    Entinen ja KIERI. (Tulisoitto käissä.)\n\nKIERI (Hämmäistyksissä.)\n\nVoi, voi, voi en sa sanoa voi\nMinkä sa sanoman Savisuu toi!\nKu kuule kultainen kuningas,\nSu suomen Su suuri Ruhtinas;\nMinkä me metelin meijäp maass\nSallinen on sa saattanna taas.\nOn saanut sa sata tuhatta\nJoita hän taijolla juohattaa\nJa kohta me meitä kohtoa:\nKu kulkiin Mustaltakummulta\nPo poutalan pohjoispuolelta.\nMehtä A anajoin salosta\nKo kohta on meijän talossa;\nKurkijoin rannoillen kuusia\nA ajautuu alti uusia.\n\nRUUNULINNA.\n\nMitä ilkiö ikität,\nMitä änkytät älytön?\nKuinka papellat pakana\nJämsytät jäniksenpoika?\nSun on pelko pehmentännä,\nTuska äänesi tukennut.\nPuhu puhtaasti asiat,\nSano selvälteen sanomat,\nLaske lauluun kitasi!\n\nKIERI (Seuraten Ruunulinnan neuvokkia laulaa.)\n\nSillan voitti Simanainen.\nJuosten Juurikki ajaapi,\nTäyttää tänne täysin koivin,\nRataskilpi kiirehtinnä\nHeijän joukkoon joutununna.\nMeijän miehii melkojoukko\nPakoon painettu pahoilta.\nKallo kaivoin kellariisa\nSanoin jäykäks jänteensä,\nVasamoitaan vaivaisiksi,\nPiilii pistämättömiksi.\nTyvi tyhjää tynnöriä\nPitää piilopaikkanansa,\nJohon joutu tuskassansa,\nPelossansa peitteliisä.\n\nRUUNULINNA.\n\nJos sie valetta vatustat,\nTypötyhjijä höpäjät.\nNiin sun hirteen nijotan,\nSillanpahtaasen siotan,\nRipustutan ristikollen,\nKuinka Anajoilta asti\nVoipi mehtä meillen tulla,\nLaatokkaan Lapinmailta?\n\nKIERI (Aina laulain.)\n\nAnajok on aivan läsnä,\nKoitsanlahen seiväskorpi,\nParaita Parikkalassa,\nNäistä saloista sakein.\n\nRUUNULINNA.\n\nOlkoon kielesi kirottu,\nOlkoot saastaiset sanasi!\nEi ikään Ilveslinna,\nEikä jätä Kehnokenkä\nHeitä Hännikäs hätään.\nSano sanomat minulta,\nEttä joukkoin juohattajat\nKohta kereevät kokoon,\nKetä kohtoovat kotona,\nKetä keksiivät kylissä,\nKaikki kantajat aseihen.\nJok ei tahtone tapella,\nEikä tohtine torua;\nSitä kaikki kaatakoon,\nSota joukko sortakoon,\nKaikki kahtokoon häjyksi.\nHeittäkäät he miekat meillen,\nVartioillen valtakunnan,\nAseensa auttajillen,\nMiekat miehillen käsiin.\n\n\n3. KOHTAUS.\n\n    Entiset ja MARJA.\n\nMARJA (Itkiin ja parkuin.)\n\nPikaisesti Pirjoisenne,\nRuttoisasti Ruhtinain,\nJuoksi meijän joukostamme;\nTahtoi porttia tavata,\nPaetaksensa pahoja.\nPaljo väkeä väkise,\nSuuri joukko joutuisasti\nPäällentunkeutu tukulla,\nTunkeutu monin tuhansin;\nKaunis kaaeltiin kaullen,\nSoma sorkiltaan lipesi.\nEi kahottu kauneutta\nEikä nähty nätteyttä,\nKoreutta korkeutta,\nHuonoutta hoksattuna.\nTallattiin tantereellen\nJosta joutui joukon alla,\nPaljon kansan kantapäissä,\nRaatona kiviraviin,\nKivikuoppaan kuoliana:\nVarsin henkeä vajilla,\nVarsin vapa vaivoistansa,\nTuiti päässyt tuskistansa,\nHopustansa, huolestansa,\nPelostaan peräti päässyt.\n\nRUUNULINNA.\n\nEikö henkee helmeäkään,\nJoko loppunna lopeti?\n\n\n4. KOHTAUS.\n\n    Entiset ja Ruhtinas JUURIKKI.\n\nR. JUURIKKI.\n\nJo on henki helvetissä,\nKostonjoillen joutununna,\nKipukoskeen kovaan:\nSinne vuottaapi sinua,\nKuhtuu murhakumppania,\nToveriisa toivottaapi.\nTotta torvea perästä;\nTotta kiirehi kipuun,\nPyri perkeleen peliin,\nRymähenki helvettiin,\nPiinattavaksi pirulta.\nKypäräis on kylvetetty\nSuomen veljesten verellä,\nRuunusi on ruskoitettu,\nPunatut sinun pukeesi.\n\nRUUNULINNA.\n\nVielä verta veikkoiseni,\nVielä puuttuupi punoa,\nRuskiata runsaasti.\nVaan en huolisi hoputa,\nTappaa tarpeeta sinua,\nSiirtäyy sinä sivullen\nAnna partasi parata,\nAnna kasvon karvettua,\nRunkais tulla runsammaksi,\nHakovammaks hartiasi.\nEnnenkuin kulet sotaan\nVasten vanhaa sankaria,\nKaho kansoimme kisoa,\nTaitavampiin tappelua,\nJa jos jouvut voiton päällen,\nOta omasi takaisin\nRuunauttauvu Ruhtinaksi.\n\nR. JUURIKKI.\n\nMin en siirtäyy sivullen,\nMinä miessä ensimäissä,\nTahon kansasi tapella.\n\n    (Töyteä hänen päällensä, tappeleevat seuraten toinen\n    toistaan. Juurikki haavoitetaan ja viijään pois,\n    Ruunulinna keksii Sallisen likenevän seuroneen.)\n\n\n5. KOHTAUS\n\n    RUUNULINNA ja SALLINEN seuroneen.\n\nRUUNULINNA.\n\nTässä satun Salliseen,\nKuuluisimmaan kumppaniini!\nMitä kuuluu kumppanillen,\nMitä Sallinen sanoopi?\n\nSALLINEN.\n\nEipä kuuluu kummempia\nSavon metissä satuja,\nKauhistusta Karjalassa,\nEikä tuskoa turusta\nHälyä Hämeenmaalta:\nKuin onn kuullut Kurkijoista\nKaupunnista kauhiasta,\nLinnasta liki mereä\nLaajan Laatokan lahesta,\nSaarettoman saapuvilta.\nKuin on kultainen kuningas,\nSuomenmaaamme suojelia\nSurkiasti surmattuna,\nPeretty peripahoilta.\nJota suuresti suremma:\nVaan nyt kosto kohtoapi,\nTapovaa tavoilta palkka,\nPalkka pahoilta teoilta.\nEi suvaihte Suur Jumala,\nVääreyttä Väinämöinen\nIlkeyttä Ilmarinen,\nTotuuvessa kaikki toivo,\nHyveys hyvissä töissä,\nSiunaus on siveyvessä,\nTurva tunnossa hyvässä.\n\nRUUNULINNA.\n\nElä ylly ystäväni,\nSukulainen armas suutu!\nHyvä Sallinen satuta\nIhteäsi innollasi,\nTupoturhaiseen sotaan,\nKapinaan kauhiaan,\nTointapuuttuvaan toraan!\nEi mua syntinen syseä,\nEikä laita vaimonlapsi,\nEikä kannettu kaota.\nMull on voima, mulla voitto\nKaikkein kannettuin ylite,\nJoita vaimot vaivallansa\nSynnyttäneet synnissänsä,\nSaattoit saastaisuuvessansa,\nLankiaavat vaimonlapset\nMinun miekkani terällä,\nMinun tarkan tapparani,\nElä ylly ystäväni,\nSukulainen armas suutu!\n\nSALLINEN.\n\nOlkoon susi sun sukuusi,\nVerikoira veikkoisesi,\nMetänohto orpanasi!\nElä uhkoa uroa,\nVapisuta vanhempaasi!\nEi se vaatiissa vapise\nUros uhkalla jälise,\nJok ei vaaroissa vapise\nHämmästy hämytiloissa.\nHeitä pois heristämiset,\nUnohuta uhkaukset.\nEi ne tapa taitavata,\nEikä voita voimallista;\nJok on tottunna tosiin,\nJok on kovuutta kokenna\nVaarapaikkoja valinnut.\nEi surunna mun sukuni,\nEikä itkennä isäni,\nEikä äitini älissyt,\nValittanna vanhempani,\nMurehtinna mun emäni,\nKantamista kankiata.\nErinäist eloontuloa.\nUkonilma irtautti\nMinun emästäin erite,\nKantajasta kaunoisesta.\nTulin tuskata eloon,\nVarsin vaivata valoon,\nEi emäni ennättännä\nTuntea tulista nuolta,\nUkonnuolta nopiata,\nJoka hänen häästä päästi,\nVapautti vaivastansa.\nKohta kuoli koskemata,\nTuskan tuntemattomana,\nVaivojaan valittamata.\n\n\n6. KOHTAUS.\n\n    Entiset, ja HAAPALAINEN (rahtain) ja PARVIAINEN.\n\nHAAPALAINEN (Antain hevoisesa käskyläiselleen sanoo Sallisellen.)\n\nKaikki kansa kaupunnissa,\nVähä väki västingissä,\nJoka ei joutunna pakoon\nKehnokengän keimeniin,\nIlveihen Ilveslinnan:\nMeijän merkimme valihti,\nOtti meijän oksiamme:\nSekoittautu seuraamme,\nYhistäyty yksinmielin,\nKuin ei vahit vastustellut,\nTaukoisimma tappelusta,\nHerettiin heristämästä,\nNiin nyt on typöisen tyyni\nEttei hiisku hiirenpoika,\nEikä ammu ampujainen,\nPistä ihmistä itikka.\n\nSALLINEN.\n\nHaasta sitten Haapalainen\nToiste toimita asiat,\nVasta valmista lukusi!\n    (Ruunulinnallen.)\nRuvetaanko Ruhtinani,\nMittailemaan miekkojamme?\nAlamaisesti alotan.\nVasten hattua hakata\nKohti syväntä sysätä.\n    (Ruunulinna horjuu ja vapisee.)\nEipä huoju hurskas miesi.\nVapa sankari vapise.\nValihte parempi paikka,\nTanner tasainen tapella.\n\nRUUNULINNA.\n\nEi vahva valihte maata,\nSankari salatiloa.\nKaikki paikat on paraimmat,\nKeot kaikki kelvolliset\nVoiton maaksi voimakkaallen.\n    (Kauvan tappeltua Ruunulinna kaatuu.)\nNyt oun varsin vallassasi,\nPäästä pian pilkastasi!\n\nSALLINEN.\n\nSun oliit saappaisi savessa\nLipokkaisi liettyneenä;\nJalo jalkasi lipesi\nJosta kaauit kaksinkerroin\nNurin nuljahtiit jäsenet.\n\nRUUNULINNA.\n\nEnkä ano armoasi\nVaai valituksiasi.\n\nSALLINEN.\n\nEn kaa miestä kaatunutta,\nEnkä hosu horjunutta,\nEnkä tapa tantereella\nKetä ketään keolla;\nJoll ei ou pää tasalla pääni,\nNaama vasten naamoani.\n\nRUUNULINNA.\n\nMulta murtu kortikkani,\nMiekka katkesi kaheksi.\n\nSALLINEN.\n\nAkka on aseeton miesi,\nVaruksita vaimonlainen\nLapsenlainen laitumella,\nKeolla kepiämielen,\nSyyttömimmän syrjällänsä,\nPahan puoskan palleellansa,[31]\nPahempi pahoa lasta\n    (Ruunulinna nousee seisalleen.)\nEn lyö miestä miekatonta,\nSapelitonta satuta.\nTempaise terävä miekka\nTempaise terässekainen!\nOta keihäs keltä keksit\nTaikka piikki jolla pistät\nTahi tappara terävä,\nTaikka jousi aivan tarkka,\nJoss on varmimmat vasamat!\nNouvata nopiat nuolet!\nOta miekka miehiltäsi,\nSaattajiltasi sapeli!\n\nPARVIAINEN.\n\nMissä hänen miehijänsä,\nMissä yhyt ystäviinsä?\nKuka hällä kumppanina.\nNe on antanna aseesa,\nIte istuuvat lymössä,\nTahi juosseet jousinensa,\nPakoisallen näiltä paikoin.\n\nSALLINEN.\n\nMiestä autetaan asiissa,\nTarvihtevaa tarpeessa,\nMatkakumppanii kulussa.\nMulla on mukana kaikki\nVarustettu valmiiksi,\nVarmati sinua vasten.\n    (Tuuvaan kaikenlaisia sota-aseita.)\nAnnan miekan aikamiehen,\nOta ase aivan tarkka;\n    (Ojentaa miekan.)\nJok on mellolta mehevä,\nJok on terve teräkseltä,\nJoka jouhen halkaiseepi,\nKarvan jakaapi kaheksi!\n\nRUUNULINNA.\n\nHeitä pilkka pitkällinen\nTapa kerta kerskaamata,\nKerta keihäällä sysäise,\nSysäise syväntä kohti,\nAnna surma armostasi.\nYksi henki on yhellä,\nYhteen henkeen yheltä\nSurman suostua pitäisi.\n\nSALLINEN.\n\nOisit aivan ansainnuima\nRangaistuksen raskaimman,\nSurman kahta surkiamman;\nOisi piiskata pitännä,\nKäkisalmen saapuvilla,\nTahi Taipalen kauilla,\nPää hakata pääpesässä\nJossa Ruhtinaks rupesit,\nSitten raato rannikollen,\nPanna pahtaihen nenään,\nRuunulinnoa likellen.\n\nRUUNULINNA (Ottain miekan töyteä Sallisen päällen.)\n\nMuita murtaisin satoja\nTuhansia tukkuaisin\nPiettyä mokomman pilkan\nSanottuu sanoja näitä.\nVaan on vaipunna väkeni,\nHalvautunna hartiani.\nToisinaan unissa uuvuin\nNäännyin nähessä näköjä;\nNyt on sattunna samaite\nVarsin valveilla olossa.\n\nSALLINEN.\n\nAnnan aikoa havata\nHeikkouvestasi herätä.\nUnenkakkiat kaota\nPainajainen lyö pakoon.\n\nRUUNULINNA.\n\nSie out pahin painajainen,\nKakkiaista kauhiampi,\nTapa tahikka tapata.\n    (Muistain Syöjätteren sanoja, sano itekseen.)\nPimeessä oun pistämätön\nVarsin vahva valkiata.\n    (Kierillen joka kantaa tulisoittoa.)\nTukeuta tuli veessä,\nVesilääsössä läkäytä.\n\n    (Kieri pistää tulisoiton veteen, tuli sammuu.  Ruunulinna\n    töyteä Sallisen päällen, mutta samassa nousee suuri valo\n    tulimaoista, joita löytyy paljonessa ympärillä.)\n\nTämä on valo valkiata;\nEikä tuotu tuluksista,\nKyvetetty kypeneistä,\nKipunoista kiihoitettu,\nSaatuna savun seasta,\n    (Tappeleevat. Ruunulinna kaatuu, sanoin.)\nNiinpä Sallinen satutti,\nNiin sysäsi syntymätön,\nKuin osottiit onnenneijot,\nOnneneukot ennustivat.\nKosk en ennen ennättännä,\nHäntä tieltäni telata.\n\n\n7. KOHTAUS.\n\n    SALLINEN, Ruhtinas JUURIKKI (haavoitettuna)\n    HAAPALAINEN, sotaväinpäämiehiä ja sotaväkee.\n\nSALLINEN.\n\nValmistautukaam valallen,\nOnnee toivomaan totista,\nPitkää ihanaa ikeä\nSuomen suurell Ruhtinallen,\nJuuri vissist Juurikillen.\n\nR. JUURIKKI.\n\nEn minä valoja vaai,\nYstävyys ylemp valoja;\nParaat valat palvelukset,\nTeot tehyt toimellensa;\nJoita outta osottanna,\nNäihenasti näyttänynnä\nMull on lujat lupaukset,\nValan vahvan vasta vannoin;\nKostoakseni kovasti\nKuolunvaivaa vanhempani,\nSurmaa surkiaa isäni,\nVaan ei valtaansa periä\nEikä ruunuu Ruhtinoihen,\nEnkä kärsi käsitteä,\nHallitusta haisevata\nVeikkokuntani verellen,\nEnkä paljolti paheksi\nVallan vaikian eroa,\nEnemmän eroa teistä\nYläisistä ystävistä,\nSurun suruissa sukuuni.\n\nSALLINEN.\n\nKuinka kultainen kuningas,\nJätät meillen jäähyväiset,\nMielikarvan meillen saatat,\nJotka tahomma tapella;\nHeittää henkemme ilolla.\nVahvistukseks vallallesi?\nIhastunna kaikki kansa,\nSotajoukkosi soria\nValtais vastaanottamista,\nKoska koit kostamaan\nKoiruutta kovin kovoa.\n\nR. JUURIKKI.\n\nEnkä kostoa kokemia,\nVoinnut voittoa petoa.\nSie out kaatanna katalan,\nPalkinnut pahatekonsa,\nSuojellunna suomenmaamme,\nVapauttanna valtakunnan,\nVääryyvestä värtäjänsä.\nSullen suomi kuuliainen,\nSie out kauvan kahtonunna,\nEtujansa ehtinynnä.\n    (Sotaväillen.)\nAntakaamme ansainneellen\nRuunu Suomeh Ruhtinoihen.\n    (Sotaväinpäämiehillen.)\nRuunu suokaa Ruhtinoihen,\nAinouven ansainneellen.\n\nHAAPALAINEN.\n\nJos et rupee Ruhtinaksi,\nKuka suomen suojeloopi?\nKetä totteloot torujat,\nKeltä kerätään sotiat\nYhistämään ylpeitä?\nSitt on valta varsin auki,\nVallattomat vallallansa,\nRajat, rannat aukeneevat,\nTuumat käyvät turmiollen,\nHuolenpiännät hupaan.\n\nR. JUURIKKI.\n\nYlimäiset ystäväni!\nHarmaakarva Kantojuuri!\nHammassato Haapalainen!\nRataskilpi kiitettävä:\nRuunulinna liijatenkin!\nJa muut mukana olevat,\nJotka Sallisen sanoja\nKuulleet kaikissa kuluissa.\nKuulleet kunnon kumppania,\nArvoit asianomaiset,\nAina tutut tunnoltansa,\nSukulaiset suosiolta,\nSovinnolta suomalaiset,\nSanokaatten sallisellen,\nVarsin meijän vanhemmallen\nIsänisällen ijältä,\nEttei teistä erkaneisi,\nEttei heittäsi hätään,\nJämistäyy jättämään\nKunnon kulkukumppania.\n\nSALLINEN.\n\nEnkä ota ohjijanne:\nEnkä hae hallitusta,\nVaai valtakuntoanne.\nMun on jäykät jäsenene,\nKypärällen pääni kylmä,\nHiipallen hivukset harvat,\nHapsit harmaat hatullen,\nMyssy myötäinen minullen,\nPaitavyö omassa vyöksi:\nOlin sotiaks sopiva\nMuinon muulla innollani,\nVaan jo vanhuus vaivoaapi,\nVoimattomuus voiton saapi.\nHaavat työstä haittoaavat,\nSotimasta jäykät suonet.\nKuin kului ikä soassa,\nAika alti palvellessa\nVäsyi leirissä väkeni,\nVoima voittotantereilla.\nHeitän leirin heitän leikit.\nKerran koti korjattava,\nKahottava kartanoni,\nVietän viimeisen ikäni\nLastenlasteni keralla;\nJoita kelpoan kesällä\nAkkiloimaan aholla,\nKahtomaan kartanolla;\nKesän nurmella nukatan,\nTalven tuuvitan tuvassa.\nAina aikani kuluupi,\nLäheneepi täällä lähtö,\nTuonne tuonelantupaan,\nJalanjuureen Jumalan.\nTuolla löyvän tuttaviini,\nTuolla yhyn ystäviini,\nJotka olleet joutuisammat.\nToiset torveevat perästä,\nSaattaavat hyvät sanomat\nSuloisesta suomenmaasta.\n    (Juurikillen.)\nMutta kultainen, kuningas!\nVasta aikasi alulla,\nParas aika palveltava;\nEtkä siitä ennen pääse,\nEtkä jouvu joutilaaksi.\nEnnenkuin on kuninkaaksi\nVanhin poikasi varoilla,\nRupeevana Ruhtinaksi,\nIstumaan isän siallen.\nSe on oikia osasi,\nSe on velka veljillesi,\nValtakunnallais vajoona.\nAnon alamaisuuvessa,\nLaske lasteni tyköön;\nKosk on rauha rannoillamme,\nSoat kaikki suoritetut.\nEi ou leirissä lepoa;\nNukkumiset nuijakäissä\nEivät uuvuta uneen,\nMakuuttele makiasti.\nNopioillen nuoremmileen\nAnna saattajan sapeli\nMiekka miestenjuohattajan,\nKortikka komantoherran.\n    (Ojentaa miekan Juurikillen sanoin\n    sotaväillen ja sen päämiehillen.)\nJättäissäni jäähyväiset,\nAnon anteiksi rikokset.\nJos olisin jollonkulloin\nKiivuuksissa kiljununna,\nTaikka toella torunna,\nAivan turhasta asiista.\nJotaik joukossa tuloopi\nKaikkii kansaa kahtoissa.\nJos olin kova komannossa,\nKärsimätön käskyissäni,\nKurinpiennässä pikainen,\nKaikki anon anteiksi.\nElkää estäkä minua\nLepäämästä leikittyä.\nHyvät ystävät hyvästi!\n\n    (Suuri osa Päämiehistä tuleevat hänellen kättä antamaan.)\n\nR. JUURIKKI.\n\nHyvästi hyvä isäni!\nYlin ystävä totinen\nVaka turva valtakunnan!\nKoska ruunun Ruhtinoihen\nLuulet painavaan lujasti\nHapeneita harvenneita,\nValtikkaan myös vanhempani\nHupaiseksi, huonoiseksi\nVaroit vanhuuven varaksi,\nSauvaks saattamattomaksi:\nEn ou estävä eroosi,\nEnkä murtoosi muraja\nLeiristä levottomasta.\nRauha rakas nuoremmillen,\nVarsin vanhallen ihana.\nTäällä on lukusi täysi\nTäällä täytetyt tekosi,\nVaikka luku valtakunnan\nVajoona sinua vasten\nKostota sinua kohti:\nVaan on velka veljilläsi\nSuojellulla suomenmaalla\nAina muistossa mukana,\nAina arvossa hyvässä.\nHyvä ukko jää hyvästi!\n    (Antain kättä.)\nVielä vaain viimeiseksi,\nSaata kulta salliseni\nEsimerkit eillä nähyt,\nTutuks tuntemattomillen\nValoks vasta syntyvillen\nJälimäisillen jätätä\nEsimerkiks etäisillen.\n    (Koko seurallen.)\nJätän häntä jättäissäni\nRuunun Ruhtinasukuni,\nSuomen sukuni perinnön.\nPahaa onneeni pakenen\nKunne onni ohjoaapi.\nEhin etäältä lepoa.\nNämä on rannat raiskattuna\nIlkeest ihmisen verellä,\nKamoittaavat kauhiasti\nPauhoot äänellä pahalla,\nMuistuttaavat murhatyötä,\nLoppua isän ihanan.\nKuinka aikoja asua,\nMiss en kärsisi kävellä;\nMaata mahtaisi väheä,\nKärsisi levollen käyvä?\nMissä mieleeni tulisi,\nHuolenaineita alati.\nValan vahvan vannottua\nKostoakseni kovasti\nSurmaa surkiaa isäni,\nVaan ei valtaasa periä;\nKiijän kiireellä kululla\nNäiltä mailta, mantereilta.\nJo on veneeni vesillä,\nJo on kuuttini kulussa,\nAlus aalloin nojassa.\nLaivistoni laineilla.\nTuuli purjeihen puhuupi,\nLänsi päällen läähättääpi\nLuopi luuve huohtamiset,\nLuuve luotamme ajaapi.\nEhtikää erikuningas\nTahikka tavoittakaatten\nRuotinmaalta Ruhtinoita,\nHerroiks Ruotin Herttuvia.\nJoillen toivotan toemman\nOnnen oikian osaksi;\nKuin ol suotu suvulleni,\nSuotu suomen Ruhtinoillen\nValituillen vallastamme.\n\n    (Ruunulinna ihastellen tätä kuunneltuaan vetäytyy heitä likellen.)\n\nRUUNULINNA nuorempi.\n\nTuoll on kaimani kaulla,\nHeimolainen heinikossa,\nSelkopiillänsä setäni;\nVielä herja hengittääpi,\nVarmaan vetäytyy veressä;\nAnomaan anteiksi\nPaljoja pahantekoja.\n\n\n8. KOHTAUS.\n\n    Entiset ja RUUNULINNA, (pyrkiin ylös vaan ei pääse.)\n\nRUUNULINNA.\n\nOikeinpa onnenneijot\nToven toivoivat minullen\nRuunuu Suomen Ruhtinoihen.\nKuolen kuninkaan nimissä\nVaivun suomen valtiana.\nVaikk on vahvat vallatonna\nVaikka melkoinen meteli\nKaikenkaltainen kapina;\nNiin oun kumminkin kuningas\nHerra henkeni lähössä.\n\n    (Kuolee.)\n\nPARVIAINEN.\n\nHeitti kurja kumman hengen,\nKurjan kulkusa lopetti,\nKurittoman kunnottoman,\nVaellukseni vallattoman.\n\n\n\n\nJÄLKIPUHE.\n\n\nJälkipuheet tavallisesti joutoajanvietto, ovat aina huokeemmat\nesipuheita ja seuraavat välttämättömästi joka kirjaa josta on jotain\nsanottavaa, ja niinkuin minulla nyt tätä nykyä on väliaika, koska\nen taho niin kohta lopetettua kirjaani, käyvä tosiin käsin; niin\nhuvittaissani aikaani koen ennättää ennen muita jälkipuheita pitämään.\n\nAine eelläkäypään murhekuvaukseen on jo ammoin käsitetty Englannin\nkielellä Shakespearilta ja kerrattu ikään kuin se olisi tapahtunut\nSkottlannissa; mutta Walter Scott, tarussaan (History of Scotland,)\nkieltää sen siellä tapahtuneen. Missä se sitten olisi tapahtunut?\n_Kotimaassamme_. Sen jälkeen on sama Murhekuvaus (mitetty Macbeth)\nkäännetty usiammillen kielillen, se on vaikuttanut minua toimittamaan\ntätä meijän omalla kielellämme, ojentain sitä sen jälkeen kuin minä\nolen luullut asian vaativan ettei Walter Scott voisi siinä mitää\nkiistää.[32]\n\nKielenmurteista minä olen tarkoittanut seurata sitä, jonka minä luulen\nenemmittäin harjoitetuksi Sallisen leirissä, jossa löytyi moninaisia\nsuomenkansoja, ja jonka kautta kaikkuu meillen kehoittavaisimmasti se\neesmännyt sankariaika. Tämän murteen avaruus ja taipuvaallisuus tekee\nsen soveliaisimmaks kaikista suomenkielessä, Väinämöisen harjoituksiin.\n\nSanoin kirjoittamisessa olen minä seurannut enemmän suomenkielen\nvaatimusta ja ulospuhetta kuin tavallisuutta, vähentäin, vaan vielä\nuseimmin lisäten kirjoitusneniä esimerkiksi, liijan, piijan, hiijen\n(niinkuin Gananderin Mythologiassa kirjoitetaan) ja niin eespäin: jotka\nsanat muutoin kirjoittain, eivät seuraisi niinkään murteen ulospuhetta.\nEi missään mainittuja sanoja ulospuhuta lii an, pii an, hii en; eikä\nhi en, pi an, li an ja vielä vähemmin li jan, pi jan, hi jan: vaan joka\nmaan paikassa olen minä kuullut ulospuhuttavan täyvellisesti liijan\nj.n.e. Kaikista kielistä on kukatiesi suomenkieli se ainoa, jossa joka\nnenällä on arvo ja oma arvosa.\n\nMinä olen myös tarkoittanut sanoista valita ei ainoastaan niitä\ntavallisimmia, vaan myöskin semmoisia joita ainoastaan sillon tällöin\nsaapi kuulla sananlaskuissa, erinomaisissa puheenparsissa, runoissa ja\nloruissa: ja niinkuin suomen sanoilla on monenkaltaiset käännökset ja\nmukaukset, niin minä en ole sitonut ihteeni yksiin: tahi oikeimmiten,\nminä olen paikoin sovitellut usiammanlaatuisia käännöksiä likeksyttä,\nettä sen paremmin voisi selittää, mikä heistä mitenkin kaikkuu.\nUsiammittain olen minä kumminkin tavannut niitä jotka minun korvissani\novat kauniimmia ja ei ainoastaan semmoisia joihen olen enimmittäin\ntottunut.\n\nEhkä kuinka sanakas suomenkieli on, niin ei siinä kumminkaan, enemmän\nkuin muissakaan kielissä, voi välttää vieraita sanoja: niistä paljo on\njo otettu meijän kieleemmä, joista yhet ovat valautuneet suomensanoin\nmuotoisiksi ja toiset ovat jääneet pahimmoilleen esimerkiksi kraatari,\njoka niissä murteissa joissa paremmin ellennetään suomenkielen laatu,\nkirjoitetaan ja ulospuhutaan räätäli, joka jos kohta ei kauniimmia\nsanoja kumminkin on selvä ulospuhua; sanoin kraatari eli joskohta\nskräätäri eli skraatari, ei kumminkaan ruotinsana skräddare tule oikein\nulospuhutuksi. Sitä muotoin, sanoa skraatari eli kraatari on että\ntahtoa, vaan ei taitaa ulos puhua ruotin sanaa skräddare, jotavasten,\nettä sanoa räätäli, siinä ei ole mitään kiusausta, mutta se kuuluu\nselvällen suomalaisellen sanallen.\n\nPaikat joita mainitaan ovat enimmät Kurkijoissa, nimittäin Linnamäki,\nSäkkimäki, Kuoksivuori, Himohirsi, Hiijenmäki, Jousimäki, Aronmäki,\nAnnapori, Tervus, Pohjala, Naismeri, Akankivi, Marjasalmi, Veräjaselkä,\nLaikanlaksi, Hiijenlaksi, Pohjalaksi ja Tervunjoki. -- Koitsanlahessa\neli Parikkalassa; Mustakumpu, Lamminkylä, Poutala, Tiviä ja\nAnajoki (jonka niminen paikka myös Lapinmaassa löytyy), Hiitolassa,\nPukinniemi. -- Sakkolassa Taipale, josta seisoo yhessä saksalaisessa\nnimiselityskirjassa; Taipol befestigte Stadt an dem See Ladoga, in\nder Provintz Kexholm auf einer Halbinsul. Joka suomeksi sanoo, Taipale\nvahvistettu kaupunti Ladoganjärven saapuvilla, niemellä Käkisalmen\nmaanpaikassa. Siitä kaupunnista ja kukatiesi isosta Jumalan Temppelistä\nei ole nyt enee jälellä, kuin moniaita vallia ja yksi rukoushuone;\nsiellä olevain asukkaihen sukunimi on Laulaja: lieneenkö heijän\nesivanhempasa olleet laulajija Suuriin Ruhtinoihen hovissa ja Jumalan\ntemppelissä?\n\nJ. F. Lagervall.\n\n\n\n\nViiteselitykset:\n\n\n[1] Hanke, laitos, hankkiminen.\n\n[2] Lieneenkö tämä Mullinen ollut esi-isä sillen Mullisellen joka\nnykyjään on Wyrtemberin kuninkaan puolusmiessä (Ambassadöörinä)\nPariississa.\n\n[3] Sotahevoinen, myöskin soturi.\n\n[4] Viskari, rautakappi joka kenkiin asemesta lyyvään hevoisiin\nkavioihen.\n\n[5] Väähättäjä, kulettaja, houkuttaja.\n\n[6] Vaartaja, painostaja.\n\n[7] Maima, onkisyöttö kaloillen.\n\n[8] Postiljuonia kuhiltaan paikoin juoniksi.\n\n[9] Tana, maja, pesä.\n\n[10] Kakkiat, pienet olennot eli haltiat, joita löytyy yleesä, vaan\nenimmittäin kirkkomailla ja jotka unissa välistä näyttäytyyvät.\n\n[11] Myyvyke, myötääminen, apu.\n\n[12] Riettautua, kiihtyä, kehoittautua.\n\n[13] Väistäytyä, pakoon vetäytyä,\n\n[14] Rustuiset, yhtä kuin rystyiset.\n\n[15] Koussikka, kauha.\n\n[16] Nätistää, puhistaa.\n\n[17] Kehoittain muistutus, houkutteleminen.\n\n[18] Moinen, semmoinen, senkaltainen, mokomma.\n\n[19] Viisata, näyttää.\n\n[20] Tuiki, tutti, tukkunaan.\n\n[21] Heti, kohta.\n\n[22] Kelo, kuivanut honka.\n\n[23] Lovi, rako, väli; loveen, väliin.\n\n[24] Syylet, käsnät.\n\n[25] Manalla, sanotaan koska tahotaan sanoa, maan ja taivaan kannen\nalla.\n\n[26] Huoneiset, suljetuksissa; niinkuin Valamossa ja Kononsaaressa.\n\n[27] Putina, korvaniekka tuoppi.\n\n[28] Kollahtua, parata, parantua.\n\n[29] Kiijes, pesä, luola.\n\n[30] Opastaa, opettaa, rangaista.\n\n[31] Palleellaan, kupeellaan (enimmittäin leikkipuheissa).\n\n[32] Walter Scott on äsköin kuollut.\n\n\n\n"]