[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$ffPxOlOM4wSqi3HGXKuhKKIgBwG3fsEXCME1BHI6EcZg":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":27,"gutenbergSummary":31,"gutenbergTranslators":32,"gutenbergDownloadCount":33,"aiDescription":34,"preamble":35,"content":36},869,"Judithi","Lagervall, Jacob Fredrik",1787,1865,"869-lagervall-j-f-judithi","869__Lagervall_J._F.__Judithi","Kuvaus 4:ssä Kohtauksessa","naytelma",[14],"kansanperinne",[],"fi",1847,null,3066,20526,false,47589,[24,25,26],"Bible plays","Finnish drama -- 19th century","Judith (Biblical figure) -- Drama",[28,29,30],"History - Ancient","Mythology, Legends & Folklore","Plays/Films/Dramas","\"Judithi: Kuvaus 4:ssä Kohtauksessa\" by Jacob Fredrik Lagervall is a dramatic work likely written in the mid-19th century. The book can be categorized as a historical drama, drawing on themes from ancient Israel's narratives. It appears to revolve around the overarching topic of courage and faith, exemplified through the character of Judith, who seeks to protect her people from the invading Assyrians.  The storyline follows Judith, a wealthy widow in Israel, as she devises a plan to save her city, Bethulia, from the siege led by the Assyrian general Holofernes. The narrative unfolds in a series of four scenes where Judith navigates the tensions between her people and their occupiers. She ultimately infiltrates the Assyrian camp, charms Holofernes, and, after getting him drunk, beheads him, thus securing a decisive victory for her people. The text highlights themes of female empowerment, divine intervention, and national identity, showcasing Judith as a figure of strength who transforms her vulnerability into a potent weapon against oppression. Through her cunning and bravery, Judith symbolizes hope and resistance in the face of overwhelming odds. (This is an automatically generated summary.)",[],244,"Nelikohtauksinen raamatullinen näytelmä pohjautuu apokryfikirjojen kertomukseen Judithista, joka pelastaa Israelin kansan assyrialaisten piiritykseltä. Kalevalamittaan kirjoitettu teos kuvaa leskivaimon rohkeutta ja neuvokkuutta sotapäällikkö Holoferneen leirissä.","J. F. Lagervallin 'Judithi' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 869.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","JUDITHI\n\nKuvaus 4:sä Kohtauksessa\n\n\nKirj.\n\nJ. F. LAGERVALL\n\n\n\nViipurissa,\nJ. Cedervaller poikineen.\n1847.\n\n\n\n\n\n        Imprimatur:\n\n                G. Rein.\n\n\n\n\n\nJÄSENET.\n\n JUDITHI, rikas Leski Israilissa.\n OZIAS,     | Israilin kansan valittuja\n OTHONIELI, | vanhimpija.\n HOLOFERNES, Assyrin Sotaväen Päämies.\n ACHIOR, Ammoniitiin päällikkö, Assyrin Joukkoinjuohattaija.\n ABRA, Judithin piika.\n BAGOA, Holofernen huoneenhaltija.\n Israilin Kansaa.\n\n\n\n\n1. KOHTAUS.\n\n    Holofernen Leirissä.\n\n    Holofernes, Achior ja muita Päälliköitä.\n\n\nHOLOFERNES.\n\nMeitä onni ohjannunna\nMeijän vallan vahvistanna.\nAseilla Assyrin vallan\nKansat kaukaiset, läheiset\nVoitettuna meijän voimin,\nValtakunnat meijän valloin,\nAssettunna meijän alle:\nKuninkaasa kuuliaissa,\nAlamaissa aina nöyrät\nVeron vaaitun vetäävät.\nAinos vuoriston asujat\nAlastomat, aivan huonot\nVaruksita vastustaavat\nSota aseita sotiivat,\nMikä heillä mielessä.\nMikä turvana, tukena\nKosto heitä kostoapi.\n\nACHIOR.\n\nTokko totuutta suvaihet,\nTahot kuulla kuinka luulen?\nPuhun puhtaasti sinullen\nMiten minun mielestäni\nNäkyy aineemme, asijat.\nTahon vastata, valihte:\nJos sie joukkomme hävität,\nVoitot ennen voitettumme,\nSaavut saaliimme mänetät,\nPilkaksi ikämme pitkän\nJouvut kaiken joukkoinemme.\nHanki tieto hankkeista,\nVaruksista, vastineista\nKysytä joka kylästä,\nKaikki kaupunnit kysytä:\nMikä mieli vimmoaapi\nVastustamaan vallallemme.\nEhkä tiijon tiijustajat\nSaattaavat samalla tiellä,\nJos on syynä synnintöitä\nVarastaat, valehteloovat\nJa jos juovat Judalaiset\nEivät luota Luojan töihen.\nHeillä on Jumala julma\nKiivas ehtijä ereysten\nJoka vilppijä vihaapi\nSekä kostaapi kovasti\nVäkivallan väärät neuvot\nPalkihtoo pahat tekosa.\nNiin on voitto meijän voiman\nHeittää herra heijät meillen\nIte Israilin Jumala\nLuoja heijät luovuttaapi,\nAntaa allemme ajaksi\nParannuksen päällenpannun,\nKuninkaaksi kuninkaamme\nMeijän herrat herroiksesa.\nVaan jos vaelluksessasa\nOvat vaarinottanunna\nLasten Israilin laista\nSyyttöminä synnintöihen\nVäärät teot välttänynnä\nSotii eistäsä Elohin\nAvunantava Jumala.\nVähäks väsäytyy väkemme\nJoukon jouvutat häpeesen\nAseisen Assyrin vallan.\nMuinoin muissakin soissa\nHeitä herra seurannunna,\nAina ahtaissa tiloissa.\nHeijät päästi pääsijäissä\nErilleen Egyptin maasta\nPharaonin vallan alta,\nSoti puolestaan soassa;\nAuttoi voitollen aseita\nMiesijoukon miekottoman\nPäivän pitkitti pitimmän\nAuringon asetti kiini\nEsti valolta vaellon.\nAina Israilin avuksi.\nVielä vastakin varana.\nLuotto Luojasa avullen\nVaati meillen vastustella\nAntautumata alallen.\n\nHOLOFERNES.\nKuulittako kuin puheli?\nKuinka kunnoton saneli,\nUskalti ulospuhua,\nValtaa vahvempaa olevan\nKuin on Assyrin kuningas?\nJoll on vanhin valtakunta.\nJolla yhä maasta maahan\nMeristä merien valta\nHän on julkinen Jumala\n  [Nebukadnezar. Ei Jumalaa, yksi Kuningas.]\nKuka muita muistuttaapi,\nPaihti häntä palveloopi,\nPääsä pantiksi panoovi,\nHengen kaottaa katala,\nAnsankuolun ansainnunna.\n\nJUOHATTAJAT.\nTämä värtäjä väitti\nEnemmäksi Elohinta\nVahvemmaksi valtahasa\nHän on ansan ansainnunna\nKuriksesa koirankuolun\nMänettännä herjan hengen.\n\nHOLOFERNES.\nKuin on Kuningas sinusta\nArvostasa ansijosta\nAlla Judan Jumalan\nElohin enempi häntä\nValta vahvempi valihte,\nHänen turvaasa tukeuvu\nJos on uskostais jotakin\nElä vapise, varaja;\nTulet aikoin aseita.\nAnna aseesi minullen\nMiekka minun miehilleni.\nSotii eistäsi Elohin\nLuja turva heijän Luoja\nAvun antaapi aseita;\nVaan varota kauloasi\nJospa vielä käissä käynet\nJos sun joukkoni tapaapi.\nViekää häntä viipymätä\nHalttuun Judan Jumalan.\n\n    (Hän viijään ja sijotaan käsistä ja jaloista puuhun).\n\n\n\n\n2. KOHTAUS.\n\n    Bethulissa.\n\n    Israilin Vanhimmija, Judithi, Abra ja Kansaa.\n\n\nOZIAS.\nTämän vaivaisen valitus\nKaikkui kaukoa metästä;\nHällen avuksi häässä\nPääsin, päästin vaivoistasa,\nTänne kurjoa kuletin.\nSaamma tiesä tiijustella\nKuka on, kukali kulki,\nKuka kytki kytkyisiisä?\n\nACHIOR.\nOlen joukon juohattaja\nAchior, Assyrin väistä\nMullen Ammonin asujat\nOli annetut osaksi\nKulettoo sotakulussa.\nHeitä hallihtin halulla\nVaan kuin vallassa Assyrin\nVallattomuus vallan voitti,\nHolofernes pahoin hoiti,\nJuohatteli julman joukon:\nKauhistukset karvaistivat.\nTulin sanomaan sanoja,\nHällen vaarasa varoitin.\nSuuttui tuosta suuri herra\nMinun pakloin panetti\nPuuhun siimoilla sijoitti.\nArmoin Abramin Jumalan\nOzias osautu tuonne\nPäästi, päiväni pelasti.\nPahoin pauhoovat pakanat,\nKaikki kansat alla kynsin\nRupesivat Ruhtinatkin,\nKuninkaatkin kuulijaiksi,\nValtikkaatkin vallan alle\nHävitystä hämmästyissä.\nHe ruhtinat rukoili,\nHältä armoa anoivat\nPolvillasa pokkuroivat.\n\nKANSA (häläiten vanhimmillen).\nSe ois teillä tehtävänä\nKuin jo ruhtinat rukoili\nKuninkaatkin tuonne kulki\nIte ihtesä alenti.\nMikä teillä mielessänne?\nOnko tuumanne tukussa?\nMistä mielittä apua,\nKusta turvoa tulevan?\nKansa nääntyypi nälältä.\nJo on syöty syömisemme,\nKaikki eineemme ehityt:\nVielä veistä viimotuska\nHätä juomasta häreempi:\nMonitarpeinen tavara.\nKaikki kaivot kuivanunna\nKaupuntimme kartanoissa\nTorvet toisista hakatut\nVahit vahvat ympärillä.\nPienet kaivot kaupunnissa\nVaivaiset, vähävaraiset,\nKuivaneet, kuravesiset,\nEivät ennätä herua\nAstijata illoin aamuin,\nPuolta tarvista taloimme.\nElkää ylpeillä yhäite\nKuin on kuolema esissä;\nTäytyy antautuu alallen\nKuninkaallen kuulijaiksi\nVeronvetäjäks hänellen.\nValihtemma vanhempiimme\nSaattamaan tämä sanoma\nKiiruisasti kinkerissä\nLevittää ylite leirin\nLaittain lahjat päälliköllen.\nLepytättä kaiken leirin,\nYhistävät ystäviksi\nTyytyyt meijän tyttäriimme\nNaivat meijän naisijamme\nSulaat yheksi suvuksi\nMeijän kansaamme katoovat.\n\nOZIAS.\nAchiori anna tieto\nMiten missäkin tilassa,\nKuten kussakin kulussa,\nOvat käyttännä kätesä\nJalot armosa jakanna\nHeitä herjanna enemmin\nHävittännä ja häväisyt\nJotka joukoin jouvuttautui\nAlamaissa allakynsin\nVastaankulki kuulijaissa\nLahja käsissä kävivät.\n\nACHIOR.\nHänen vastaasa valitut\nUhritulilla tulivat,\nTulisoitot, rummunsoinnat:\nMenoin toivat rauhanmerkit,\nKukat kullakin käsissä.\nIloihtiit, ihastelivat\nHyvinmielin hyppäsivät\nTanssivat tavalla maasa\nHänen häjyn mieliksesä\nVaikka vapisiit pelosta,\nMaassa kasvoin kaikki kansa\nHuusi hengen huojistosta.\nOmaisuutenne otata\nKaikki karjamme kameelit\nElot eläimet tavarat,\nKaikki kaprista itellen,\nPaamma pantiksi sinullen.\nAnna meillen armostasi\nPerekunnillen pelastus,\nHengenvaivoista vapauta:\nPäästä päämme pyöveliltä.\nKaikki kansallen lupasi\nHolofernes heillen hoijon,\nVahvan valkkasi vakuuven\nJonka vahvisti valalla.\nVaan kuin pääsi vallan päällen\nPääsi maahan päätä myöten\nNäkyi petturin petokset,\nAhistukset kohta alkoi.\nJopen jouvutti käsiisä\nTeki Angen autijoksi\nSobolin soalla voitti,\nKaikki kaupunnit hävitti,\nKartanot katuja myöten\nMetät poltatti poroksi.\nKylät saattoi kylmillesä:\nJerusalmesta Jehovan\nKuvan kultaisen kuletti,\nKalut kalliimmat kokosi.\nLiitonarkunkin avasi,\nIte kaikki irtanaiset,\nTietti temppelin hopijat\nOmiks tarpeikseen omisti.\nTappoi taloista asujat\nParaat parveesa ehitti\nSotajoukkonsa sovitti\nKahtoi kantajiks aseihen\nMuihen vaartajiks valihti,\nJotk ei joukkonsa sopinna\nMiehet miekalla tapatti\nTerveet miekkasa terällä\nKuita kuolijaks kuritti\nHirtti hittolas ilolla\nMonin vaivoin vaarsi vaimot\nPiijat piinalla kovalla\nNeijot häpäsi hävytön\nNarri immet nauroin pilkoin\nLaittoi lapsija kotiisa\nLammas laumoin yhessä\nOtti nuoret orjaksesa.\nVanhat vaivaiset vapahti\nHengen heitti heikommillen\nJoist ei vaaroa varannut.\nSikijöiksi siemeniksi\nKansan kasvuksi kahotti.\nSama satu teillä eissä,\nSamat tuskat on tulossa.\nToiset vähän toimeammat\nAlkoit ajoissa paeta\nMuillen maillen matkustella\nPääsiit, päiväsä pelastit.\nOvat herrat hengellesä\nUskollesa uskolliset.\nEipä heitä herrastasa\nLuovutella Luojastasa,\nKuka petä, ken pelota.\nTuossa leirissä leveessä\nTukussa sata tuhatta\nVielä viisi kymmeninen\nTuhansija on tulossa,\nHevoisväki on väkevä\nKoko kansasta kahottu\nMuut ou monenmuotoisia\nYksin kehnoja kerätty\nVäkisellä värvingillä\nVäistö vähänarvoisia\nPalveloo väkipakolla\nKosto kova mielessäsä\nEron ehtiivät karaten,\nTilan yhtä tiijustaavat\nPoisipoiketa väestä;\nVaikka päälliköt pätevät\nUskotut ja uskolliset\nRaat raakana pysyvät.\nKoska kovat koiruutesa\nVerenhalusa havaihin\nInhoittivat rosmoninnot\nKarvaistivat kauhistukset\nHirvitti verenhimosa\nMielin minäkin erota\nMarssia omillen maillen\nElee salossa salassa\nVäkivallasta vapaana.\nVaan kuin pääsin päälliköksi,\nVaaittiin vala minulta\nSanat kunnian sanelin\nKuningasta aina kuulla\nViimo hengenhetkessäni.\nIte irtauttiit minua\nValastani vannotusta\nSanotuistani sanoista.\n\nOZIAS.\nVuottakaamme vielä viikko,\nVielä viisi vuorokautta.\nJos ei Juhlan Jumala\nMeillen antasi apua\nLuoja saata lohtutusta\nTapahtukoon teijän tahto\nPääsettä halunne päähän.\n\nKANSA (hätäilen)\nJospa vielä viisi vuotta\nOutat piinalla olisit,\nJanoo nälkeä näkisit,\nLieneenkö liseä siitä?\nVahva on Assyrin valta\nNiin on vahvatkin varukset\nHyvät miekat miehilläsä,\nSotakalut kaikenlaiset.\nMistä meilen miekat saatta\nMistä maasta vettä väättä\nRuuvanhankintaan rupeetta?\n\nJUDITHI.\nTosi kyllä, tyhjät toivot,\nTurhan uskon uskallukset\nEttä luotat luojan päällen,\nPäästä määräpäivälläsi.\nVaaranpakosta vapaaksi\nSiekö hällen ajan annat?\nEikö ennemmin sinullen\nSuju hältä suotu aika\nJoka hetki jona hengit,\nJoka tunti jona tunnet\nLuonnonlahjat Laupijaalta?\nSäilöisät on herran säännöt,\nTuumat tutkimattomia.\nAjoin antaapi apusa\nKuin on kurit täyvelliset,\nKonsa kyllin koitellunna.\nHältä anomma apua\nHuonouvessa huojennosta\nYlistämmä yhtä häntä.\n\nKANSA (eroten)\nSepä vasta vahva vaimo\nMiten miehijä häpäsi\nToellasa, toivollasa\nLuojan avun luotannasa,\nEi vapise ei varaja\nVihoa vihollisiimme.\n\nJUDITHI (Oziallen ja Othoniellen).\nMinun mieleni tekisi\nVietellä vihollisija\nMiten, kuten, kuinka voisin.\nToivon toimittaa jotakin\nMikä minun mielessäni\nEn voi eiltäpäin sanoa,\nTohi kellen toimittoa.\nTultuani tuon sanonen,\nTilin, tiijon teillen annan.\nMinä paneuvun paraten,\nKahon puvun kauneimman,\nVaatteet kalliimmat valihten,\nSolet sormukset sovitan.\nJos ei mänöni mänesty\nJos ei Judan Jumala\nMyötenanna ainettani\nAvullapa armialla\nTukeek turvoak minua\nKaikennäkevä näkisi\nYrityksen ylpiäksi\nKäyköön kätesä ylinen\nYli ylpiän Manassen\nLesken Judithin julean.\n    (Polvillaan)\nAnna Abramin Jumala.\nIso Isaakin Jumala\nJalo Jacobin Jumala\nAnna armo kansallesi\nValituillesi valaistus\nKuinka käyvä käskyjäsi\nKaikillen katumus anna.\nEstä syistä synnintöistä\nKaikki kansamme herätä,\nUusi usko säännä vahva,\nPuhas henki Herra heillen,\nLuja luottamus totuuven.\nSäästä säilytä yhäite\nKuin ennen Egyptinmaassa\nIlkeistä irtipäästit\nPharaonin vallanalta.\nSaata samaite vapaaksi\nAhistuksesta Assyrin.\nLainaa lahja lapsellesi\nViisautta viekkautta\nUskossasi uskallusta.\n\nOTHONIELI.\nHerra siunatkoon sinua\nIte Israilin Jumala\nMänestyttäköön mänösi\nOnnestuttakoon olosi\nTurvatkoon tulosi sieltä.\n\nJUDITHI (Abrallen).\nMulla puku muuttamata\nSinä varuksii varustat\nEnnenmainitut evääni,\nLeivät, jauhot, viina leilit\nPane pussiisi purakot,\nLekkerissä leskenviina\nHuonompata, huokiata\nVielä veillä vienonnettu;\nJost en uuvu, enkä uunnu\nJos joisin joka pisaran\nTyhjin pohjin tyhjentäsin.\nToisessa toemmat seljat,\nViinat vahvemmat varoilla\nVäkevämmät miesväellen\nEnsimäistä Engadista.\nKohta miehen koitteloopi,\nSaattaa saattamattomaksi,\nPäähänpystyvä pyryllä,\nVarustettu valtikkaallen.\nKaat siitä kaksin pulloin\nAina täytät täysin määrin.\nVaimonviinoa vajavat\nHäntä mieliksi minullen\nOlet kaksin kaatavina\nToisen puolen toisin ryypit\nKons ei kohtoa sinua\nSilmäsä sinuhun käänny,\nJa jos jätän jäännöksijä\nPuolet pullot, puota maahan,\nLaita hiljoin lattijallen\nSaata sillallen salaite,\nHumalassa miehet hurjat.\nVaipuneena vallan alla\nSalomoni jo sanonna\nViina miehet villihtööpi\nViisaatkin viipuun viepi\nVahvat vaimon vallan alle.\n\n    (Pukeutuu, letittää hivuksensa, panoo uuvet kengät ja voitaa\n    ihtesä hajulla, ottaa veiten jonka piiloaa vaatteihin).\n\nTuon mie panen turvakseni\nHätävaraksi varustan\nJolla pääsen päiviltäni\nJos en muutoin muilla keinoin\nHäpeetä, häteä karta\nSurma toki suojeloopi\nAuttaa' ansasta vapaaksi.\n\n\n\n\n3. KOHTAUS\n\nLeirissä.\n\n\n1. NÄYTÖS.\n\n    Holofernes, Bagoa.\n\nBAGOA.\nEn ou nähnyt sen näköistä\nKuin tuon tulossa olevan\nKaiken kaunistaa majani.\nKyllä sopisi sotia\nSaaha moinen voiton saalis.\nOsautuisko mun osaksi!\n\n\n2. NÄYTÖS.\n\n    Judithi, Anna.\n\nHOLOFERNES (nähen Judithin, hiljaa Bagoallen).\nOisikko oravanpaisti,\nHaukkuvan halun vetävä,\nTuo ei jouva joukolleni\nIte ihteeni likinnä.\n    (Judithillen).\nOmpa päivä onnellinen\nMeillen päivä merkittävä\nOutko maallinen olento\nTaikka taivaan asukas\nTähti tänne täyttänynnä\nKaunijoki maamme kannen\nMaamme asujaks mahoton\nIhan kaunis ihmiseksi\nYlenylpiä akaksi.\n\nJUDITHI.\nOlen orvoksi jätetty,\nMainijon Manassen leski\nJudithi Judaan väestä,\nNeitouvesta neljä vuotta,\nPuoli vuotta vuoteisena\nVaimoin Manassen makasin\nKohta päällen kolmen vuuven\nViisi kuuta viettänynnä\nYksin Abrani yhessä,\nPimijässä piikoineni\nHuolinna säkissä huolen,\nSuru paijassa surunna.\nVasta vaatteihen paneuvuin\nTuskin tyköösi tulolla\nKengittäyvyn ensikerran\nMaahan saatettuu Manassen.\n\nHOLOFERNES (Ihastellen).\nJulma kansa Judalaisten\nTuhmat miehet tunnottomat,\nÄlyttömät, älmämielet;\nJotka koko kolme vuotta\nVielä päällen viisi kuuta,\nMoisen naisen naimatonna\nSalliit leskenä levätä.\nEt sie meistä niin eroa\nEtkä ensinkään eroa,\nJos sie minun joukostani\nMiehen mieluisan yhytät\nVaikka paraimman valihtet,\nTahot ottoa omaksi,\nSuvaihteisit sulhaiseksi.\n\nJUDITHI.\nEläpä kovin korota,\nYlenpaljolti ylistä.\nJospa liijoin liehakoihtet\nEtpä tiijä enkö vaai,\nEsikoista ensimäistä,\nPäälliköihen päällysmiestä,\nKetä vallastais valihten?\nEn mie miehen ehtinnässä\nToivossa toverin saannan\nTänne täyttännä, asijat\nSaattoivat minun salaite\nLäksin estämään ereystä,\nKulin kuulemaan sinulta,\nMinkä annat armon meillen\nJos minä salaite saatan,\nJoukon hiljoin juohattaisin\nTietä tiettyä minullen\nMeijän linnoa likellen\nMeijän kaupunnin kauillen.\nJos sie tahot tappeluta\nKansan kaiken kuuliaiksi\nVeronvetäjäks veretä\nVaimot varajaat sotoa\nAkat sankarin aseita\nHirviääpi hieno rahvas.\nLinnan sievin siepattua\nMiehet viimen mielistyyvät\nYhistyyt yheksi väiksi.\n\nHOLOFERNES.\nHäpijähän se olisi\nJos mie lesken leiristäni\nJudithin julean vaimon\nMaamme kannen kaunistuksen\nTahallain takaisin lasken\nEttä ei yhessä yötä\nMaata, samassa majassa,\nLevättäsi leirissäni.\n    (Kovasti).\nMikä teijän mielessänne\nValtoamme vastustaissa?\nOutko nähnyt, kulloin kuullut\nEttä ken on kestänynnä\nVasten Assyrin aseihen?\nKaikki kansat ympärillä\nRauvettua, rauhan saivat.\nMitä miettinööt uroonne,\nMitkä varat ja varukset?\nKohta heitä kohtoaapi\nTarvis tärkeimmän tavaran\nJano nälkä näännyttääpi.\nAnna ajoissa anoovat.\nArmon, säännän, annan heillen\nEnsikansoimme etuja.\n\nJUDITHI.\nVaikka viisas out valittu,\nYmmärrykseltä ylävä,\nNiin et ellennä eloa,\nTarkoita tapoja heijän,\nUsko uppiniskaisuutta,\nHeijän äksyyttä älyä.\nYksi yllyttää yhäite,\nVielä villihtöö enemmän\nKarkulaisesi kavala\nAchiori aivan viekas.\nVallit meillä melko vahvat\nEikä vähäinen väestö.\nVaikka katkoit kaivontorvet;\nUuvet kaivot kaivettuna,\nEistettynä entisiä,\nVähinvaivoin väljennetty.\n\nHOLOFERNES\nMitkä kaivot Kaupunnissa,\nKuita lähteitä lähellä?\nKaupuntinne kallijolla;\nKova korkia perustus,\nVesikuiva kukkulanne.\n\nJUDITHI.\nKaikki kallijot kahotut\nHeijän halkiimat haetut\nLouhissa ehitty loukut,\nKorvot tuhannet kokoovat.\nVesi herttainen heruupi,\nYhä tippuupi, tihuupi\nVerratonta juontavettä:\nKirkas, kiiltävä makia\nPesullen periparasta.\n\nHOLOFERNES.\nSiitä nään sinun sanasi\nMitä toimitat toeksi.\nEttä ei ehitä vettä\nKaupuntinne kaivannoista.\nPanin paikallen tulolla\nVahit varmat kaivoillenne\nKullenkin sataisen saatoin,\nVesitorvet kaikki katkoin\nVettävetävät kynänne.\nVahit turhin vahtinunna,\nAamutiijot annettuna\nEttä ei ehitä vettä,\nEikä hiirtä hiiskununna,\nKaupunnista kaivoillenne\nEikä eläintään eloa.\n\nJUDITHI.\nRuokavara heillä runsas\nLihat, leivät liijoin määrin\nJa nyt päätti päällikkömme\nEttä eivät löyttä anna\nEnnen eineeksi panoovat\nUhriksi kahotut karjat,\nJumalallen juhlatutkin\nElohin eläimet kaikki.\nVaan ei sitä Luoja siije,\nAnna anteeksi Jumala,\nSuuri isämme suvaihte.\nYhet syynä synnintöihen\nSiitä kaikillen katotus.\nJo mie panin ja papatin\nEttä heillä turhat tuumat,\nVarat vähät vastukseksi.\nPyysin ajoissa avata\nPortit, polvillaan anoa\nHellimmäistä helpotusta\nHuojennusta huonoimmillen\nVapautta varattomillen\nVahvan varjon vaimoväillen.\nJos sie lupoisit lujasti\nEt et sorrata soalla\nMeijän kaupuntii katota:\nEttä vältät värtämistä\nSuosijolla suostut meihen\nJos et joukkoosi mänetä\nPäästessäsi meijän pääksi\nValtikkaaksi meijän vallan:\nKuin jo sanoin, niinmä saatan\nSalaite samoa tietä,\nKuta luoksesi kuleksin\nLiehtoon leiristäis tuhannet,\nIte pantiksi paneuvun\nEttei estettä olisi\nHiljoin sinne hiivittyä.\nEi sovi sotijan moisen\nVallanpäällikön valitun\nVihaistuu vijattomillen,\nKostoak koko kylällen\nKahen syytä kaupunnissa.\n\nHOLOFERNES.\nVannon vahvalla valalla\nLujasti lupoan sullen;\nJos hyö taipuut tappeluta\nVerollisiksi veretä\nNiin en kansaanne katota\nKaikki suojelen soalta\nKahon kansaksi omaksi.\nMinä miesi puolustaja\nKuninkaallen kuulijoita.\n\nJUDITHI.\nLuoja luoksesi lähätti\nSalaite Jumala saattoi,\nJos et onnistu otossa\nJos on vahvat vastuksemme\nTiellä mullen tiijetyllä\nKovat kohtaasi varukset\nArmota minua ammu\nKuolema kuriksi anna,\nKovin kosto palkakseni.\n\nHOLOFERNES.\nUskon, saatana, sanasi\nValmis käärme käskyllesi.\nKuin ennen emäsi Eva\nOnnen omenan ojenti\nMiehellesä, mieluisasti\nMiekin ansaisi asetun.\nVaan jos petät niin varaja\nOma tuomijois tuloopi\nSullen täysin täytetyksi.\nMin'en säästä, vaikka säälin.\n\nJUDITHI.\nTokko puheistain tokahat\nMielettömäksi minua,\nKoska pantiksi paneuvun\nNiin on totta toivossani.\nEi ole elämä mullen\nVielä niin vihava ollut\nEttä ehin surmoani\nKuolemooni kohti jouvun.\nVasta on elämä eissä,\nVielä mulla toiset toivot\nEttä on alulla aika\nIloisin ikä elollen\nNuoren nuorison yhessä,\nKuka tiesi kunka saanen\nParahimman palkinnoksi\nPetettyäni Bethulin\nJoka maksaapi jotakin\nKauniin meijän kaupunneista\nEsiintuin Israilissa\nItämaalla mainioita.\n\nHOLOFERNES (Itekseen).\nSiksi on sitova mullen\nNimin Judan Jumalan\nKuin mie kulen näissä seuvuin\nNäillä mailla matkustelen.\nKuinma kulen näistä seuvuin\nNäiltä mailta matkustelen\nKonsa jouvumme kotiimme\nMarsimme omillen maillen\nTäällä vannotut valani,\nTäällä nainnat narrinpilkat.\nToiset pihat, toiset piijat\nEri naiset naapurissa\nVaan on vaimo jollen vannoin\nEnnennähtyjä enempi.\n    (Kovasti).\nJos sie suostut, morsijaksi\nMinun, mieheksi valihtet;\nIte ihteni tarihten.\nKuinsas joukkoni kuletat,\nSaamma kaupunnin salaite.\nBethulissa häitä piemmä:\nYli vaimoja ylistän\nKoristukseksi kotini.\nRikkaimmaksi riikissämme\nSuurimmaks sukusi nostan,\nAnpa kättä, käy yheksi\nJa jos suostut anna suuta.\n\nJUDITHI.\nAnnan merkiksi avijon\nMuistomuiskun liitostamme.\n\n    (Antaa suuta).\n\nHOLOFERNES.\nEi oisi liijat liitollemme\nJospa mie sataisen saisin.\n\nJUDITHI.\nYksi muisku liiton muisto,\nAvijon alinomaiset.\n\nHOLOFERNES.\nKalliit on sanasi kaikki,\nKallis kaunis out itekkin.\nKaikki kallista sinulla!\n    (Bagoallen).\nPane ruokoa Bagoa\nLaita einettä eteemme.\n\nJUDITHI.\nJos sie suostut suuruksiini\nJa et viinoini vihaistu\nMulla on mukana heitä\nEnsimäistä Engodista.\n    (Bagoallen).\nKuin vaan annat astijoita\nLaitat pöyvällen lasija\nEli tuonet juomatuopit\nTahi pienoiset pikarit.\n\n   (Bagoa panoo astioita ja pikaria, Abra antaa ruokaa,\n   Holofernes ja Judithi syövät. Abra kaataa täyvet pikarit\n   Holofernellen vaan vajaat Judithille).\n\nJUDITHI (Juuven).\nOnnea osoa toivon,\nSuon ikuista sulholleni,\nValitullen valtikkaallen,\nOmituisellen omallen!\n\nHOLOFERNES.\nTätä joisin juotuvani\nMuistoon morsijan mokomman\nKoko nahka nassakkasi\nTyytyväissä tyhjentäsin\nSanottua ne sanasi.\n    (Juopikin juotuankin, Abra yhä toista täyttää).\nTietä Bagoa tiloja\nAbra auttaapi sinua!\n\nJUDITHI.\nVielä mulla viivykkijä\nTahon tarkoin tiijustella\nJos on vahit vaipunnunna\nSalaportin saapuvilla.\nNiitä juotin jouvuttelin\nSamoin viinoin viekottelin\nJot on juotuna yhessä,\nVielä jätin jäännöksijä\nPäätännäksi pääsä täytön.\n\nHOLOFERNES.\nMinä toivon toiste saavan\nKanpuntinne kaapatuksi\nJa nyt levossa levätä\nVaan on vasta vaikiampi\nEhkä eivät toiste usko\nVasta varajaat enemmän\nJuonne sinun juomijasi\nKuin saap kulkusi tutuksi\nMinun leirissäin leposi.\n    (Bagoallen).\nAnna käskyn vahvan käyvä\nKoko leirissä levitä\nVarma käsky vartijoillen.\nJudithi juleesti käypi\nEsteetönnä eistakasin,\nMinne mieliipi mänöökin.\nSitten marsit vaan majaasi\nKunne kuhtumus tuloopi\nSitä ennen en suvaihte\nKennen marssivan majaani.\n    (Laitettua tiloa Bagoa mänöö).\nVannon vahvasti sinullen\nKuin jo lupasin lujasti\nTuven, turvan kansallesi.\nJoka heiltä joukostani\nHivuskarvan katkaiseisi,\nPäästätytän hältä pääsä.\nMitä sie minullen tuosta\nMullen panet palkinnoksi?\n\nJUDITHI.\nMitä minullen enempi\nOmaa olentoo ylempi?\nTalot tavarat rahani\nKaikki kalliimmat kaluni\nLuven vähäväärtiseksi\nVarani minua vasten.\n\nHOLOFERNES.\nMakiat on muistomaljat\nMakiammat muistomuiskut,\nAnna mullen vielä muisku\nPane pantiksi sanasi\nRunhan rakkauven siteeksi.\n\nJUDITHI.\nKoska niin on, en korista\nEttä rauhoa rakennat.\n    (Suuta antain).\nMuisku mullen, toinen sullen,\nYhen yhteissä pijämmä.\n\nHOLOFERNES (Melkein juopuneena).\nOutko juutas vai Jumala?\nOlet enkelii enempi!\nMuiskuiltasi muistomaljat\nItekulta kaksi kaata,\nEipä kaksikaan samoa\nMaljoa, makua anna,\nVastaa mullen muiskujasi.\n\nJUDITHI (Abrallen)\nElä sitten kaa kahta\nKoska kolmea kysyyvät\nMulta muiskut lahjoitetut,\nKaa yhteeseen yheksän,\nKohastasa mullen kolme.\n\nHOLOFERNES.(Juopi ja horjuu).\nEmpä viinoa eneä\nIsoisi, jo inhoittaapi;\nJo oun entistä enemmän\nTällä kertoa kerinnyt\nTulla täysin täytetyksi.\nMutta muiskuisi minullen\nKovin maistaavat makeellen\nVievät viinoa enemmän\nMieluistuissa mielen multa.\n\nJUDITHI.\nEmpä nyt eneä anna.\nYlenmäärin multa yllä;\nKukatiesi kuin kävisi,\nEhkä liijaksi likoat,\nKovin koitteleis sinua,\nLiijat muiskut muistomaljat.\nEnsin tehtävä tekomme\nKaapattava kaupuntimme.\n\nHOLOFERNES (Laulaa).\nMitä sie minua säälit\nEmpä mie sinua säästä,\nEnkä ensin täältä päästä\nJospa häärit, vaikka häälit\n  Vasta kanpunnin kahon\n  Kulta kukan nyt tahon.\n\n    (Vaipuu ja vähän ajan perästä korsaa henkihieverinä).\n\nJUDITHI (Abrallen).\nOle sinä nyt ovella\nVahi vartijoi hyvästi.\n    (Polvillaan).\nLasten Judaan humala\nLaita voitto lapsellesi\nSäännä voitto voimattoman\nPäästä häästä, häpeestä,\nPulasta puhassa auta\nSyyttömänä synnintöihen.\nVahvista vapisevata!\n\n    (Sieppaa Holofernen miekan, lyötyään kahesti sillä, veitellä\n    eroittaa Holofernen pään ruumiista. Ojentain Abrallen).\n\nPistä säkkiini pikemmin\nJouvu jouvutaan pyryllä\nEi ou tuossa tuusimista\nViipyminen viep hitollen.\n\n    (Abra panee pään säkkiin).\n\n\n\n\n4. KOHTAUS\n\n    Bethulissa.\n\n\n1. NÄYTÖS.\n\n    Judithi, Vanhimmat, Achior, Abra ja kansaa.\n\nJUDITHI (ottain Holofernen pään. Achiorillen).\nPää on tuossa päällikkösi\nRaato rauhassa viruupi\nHerjan ruumis hengetönnä\nMakaa makeesti majassa\nEikä uhkoa unessa\nValveillasa meitä vaarra.\n\nACHIOR (kauhistuu).\nOisin tosin sullen suonut\nKuolun toisen kuuluisallen:\nVaan on suuri Herran valta\nTiesä tekosa salaiset.\n\nJUDITHI (Vanhimmillen).\nAjakaatten nyt asijat\nVäjymätä välttämätä\nPannen pääsä paalin päähän.\nVallillen lyhinvalollen\nLoiston loitollen näkyvän\nVavaistuut vahit lähimmät\nNähtyvään näön mokomman\nHämmästyyvät hemmentäävät\nMuita murhehuuvoillasa.\nJoutukatten joukoltasa\nEttä saisitta samassa\nYrittää yhessä kaikki.\nKennen tapaatta tapatta\nJospa leirissä lepeisi\nTaikka tappelun keolla\nVaikka piilossa pijäksen.\n\n    (Pää paalitaan lyhin valoon ja joukko töyteä\n    huuvolla leiriin. Huuto leirissä).\n\nHolofernes hoi isämme,\nKuule sankari sanamme.\nKuule kultainen kuningas\nHiiret hiiskuuvat pesistä,\nYksin ylpeesti tuloovat.\nSuuret suulla, joukoin suurin,\nVahit vangiksi otetut,\nÄijä väkeä vähennyt,\nPaljo leiristä paenna.\nAmmoniitit ammoin männyt\nJuudaan seuroin sekautui\nAsettautui heijän alle.\nTänne täyttäävät pyryllä\nAchiorin käskyn alla,\nKuuluisan kulettajasa.\n\nBAGOA.\nPää on viety päälliköltä,\nRuumis maahan rutjattuna.\nPako neuvona parassa.\nElohini heijän eistä\nSotinna, soaissut meijät,\nKaottanna meijän kansan.\nVahva Juudaan Jumala.\n\n    (Kansa palaitessa tuopi paljo voittokaluja ja vankija).\n\nOTHONIELI.\nVangit orjaksi otamma,\nKulta kukkarot jaamma.\nMiekat jaan miehillemme,\nJudithillen juontamaljat\nYnnä kallimpii kaluja,\nJoka voiton voimakkailta\nTempasi terävä ämmä.\n\nJUDITHI.\nHerran voima heijät voitti\nApu Jumalan alenti.\nKilvoin häntä kiittäkäämme.\nIlolaulut laulakaamme.\nKiitos julkisen Jumalan!\n\nACHIOR.\nVahva Judaan Jumala\nSen jo myöskin myöten antoi\nPaossaan pakana joukko.\nTahon tauvota sekaanne\nOtan uskonne omaksi.\n\nJUDITHI.\nAchior asukoon meillä\nAmmoniitit ansainnunna\nIsrailin eloniloa.\n\nKANSA.\nAmen: ainoan Jumalan\nApu aseita enempi.\n\n\n\n"]