[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fPaLoDJmbzV8vZAA-JFEfSqjupgL6IPtPZrDJNbUuqSs":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":27,"gutenbergTranslators":28,"gutenbergDownloadCount":29,"aiDescription":30,"preamble":31,"content":32},872,"Satu Sallisesta; Uni","Lagervall, Jacob Fredrik",1787,1865,"872-lagervall-j-f-satu-sallisesta-uni","872__Lagervall_J._F.__Satu_Sallisesta;_Uni",null,"runous",[14],"kansanperinne",[],"fi",1831,3229,22073,false,47550,[23],"Finnish poetry",[25,26],"Mythology, Legends & Folklore","Poetry","\"Satu Sallisesta; Uni\" by Jacob Fredrik Lagervall is a narrative poem likely written in the early 19th century. This book explores themes relevant to Finnish folklore, focusing on the culture and mythology surrounding the character of Sallinen and the struggles the Finnish people faced, particularly in regards to war and identity. As a work that combines elements of traditional storytelling and poetic form, it seems to delve into the values and history significant to Finnish heritage.  The story centers around Sallinen, a character emblematic of strength and resilience, intertwined within a rich tapestry of Finnish mythological references. It begins with Sallinen's lineage and quickly transitions into tales of conflict as invaders threaten the land. The narrative captures moments of valor, love, and the longing for peace, notably featuring the wise figure of Väinämöinen who plays a crucial role as mentor and guardian. Interwoven throughout are themes of longing and connection, especially in romantic pursuits, alongside a deep appreciation for the Finnish landscape and cultural legacy, culminating in a reflection on the broader human experience and the quest for harmony within tumultuous times. (This is an automatically generated summary.)",[],211,"Teos sisältää kaksi runomuotoista kertomusta, jotka on kirjoitettu perinteisellä suomalaisella runomitalla. Runoissa esiintyy kansanperinteestä tuttuja hahmoja, kuten Väinämöinen ja Joukkavainen, ja ne kertovat myyttisistä tapahtumista muinaissuomalaisessa maisemassa.","J. F. Lagervallin 'Satu Sallisesta'; 'Uni' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 872. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","SATU SALLISESTA; UNI\n\nKirj.\n\nJ. F. Lagervall\n\n\n\nHelsingissä\nPräntätty Waseniuksen tygönä Wuonna\n1831.\n\n\n\n\n\n        Imprimatur.\n\n        J. M. af Tengström.\n\n\n\n\n\n\nSATU SALLISESTA\n\nJoka epäilemätä oli esi isä niillen mainittavillen Sallisillen,\njotka aina johtahtivat suomen suojelemisen, ja joista se suuri ja\naina muistossa piettävä samannimellinen Karjalan Genraali heijän\nkunniaksensa kehui perijuurensa olevan.\n\n\n\n\nVävy vanhan Väinämöisen\nJoukkavainen jousi Käissä\nKulki yksin Kuusikossa\nMäen alla männykössä,\nVaimon vaipuneen havahti\nToimettomana tokahti\nNäki maahan nääntyneenä\nKuuristautunna Kumoon\nKylilleen Kyyristynnä\nEukko runsas rungaltansa\nVaimo vahva vartalolta\nVaan oli vahtoa vajilla.\n\nPieni lapsi laitumella\nVenyi vieressä veressä\nTantereella miehen taimi\nVeressänsä vierettiisä\nKäänteliisä Kätkyetä\nIlman vitmita vireesti\nIlman liekuta lepäisi;\nPotki poika Sorkillansa\nTanteretta miehen taimi\nLaitumella lauleloopi\nLauleloppi laaullansa\nÄliseepi äänellänsä\nTaputellen tanteretta;\nEhti einettä emältä\nAno eineen apua\nNäkeepi emänsä nännät\nNäki rinnat riippuvaiset\nTapaa hertaisen tavaran\nKullan vertaista venytti\nImeksi imeisen alku\nMiehen alku mieleksiipi;\nVaan ei kuollut kumppaniksi\nEikä kelpaava emäksi,\nEikä synny Syöttäjäksi\nIhanaks imettäjäksi\nEnsinkään elättäjäksi\nKalliiksi Kantajaksi\nVakavaksi vartiaksi\nHolhojaksi huonon lapsen.\n\nJousen kätki Joukkavainen\nVarsinkin vasamat kätki\nPeitti pienen pehkon alle\nNuolet toiste nouvannaksi\nAseet toiseksi ajaksi;\nJätti jänteen ahollen\nAmpu kalut kannon alle\nOtti pojan polvillensa\nSyyttömän syliinsä nosti\nViattoman viisas ukko,\nOmaksensa otti pojan\nOmaksensa orpo lapsen\nLaulu lapsen lapseksensa;\nKotiansa kohti koiti\nKanto pojan kartanoonsa\nSaavun saaliinsa tupaan,\nPerä penkillen asetti.\nKätkyt käytiin samassa\nLaitettiin tuvan lakasta\nParvesta paraan pirtin,\nJoss oli lasta Joukkavaisen\nKuusi kuuta tuuitettu\nViatointa viihytetty\nVaimon tainta taivuttettu\nTyttö lasta tyyvytetty\nÄitin kaimoa katottu.\n\nVaan kuin kului kuusi kuuta\nPuoli auringon ajosta;\nNiin ei käynnyt kätkyensä\nEikä viihy vitmissänsä,\nJätti vapukka vakunsa\nHeitti liekun heinikolle\nJätti kätkyen keollen\nPientarellen pieni impi\nJätti vitmin viisas lapsi.\n\nVierauttua vitmistänsä\nVielä vierautu välemmin,\nHerttaisista herkuistansa\nMaamon maijosta makeesta\nElatuksesta emältä\nEmon eineestä eroisi\nKasnaisista kantajansa\nMuona kontista komeista\nKaunoisista kaksoisista\nMaito maljoista makeista\nToivossa tulevan toisen\nTarvihtevan tuon tavaran.\n\nYli Yötä liekkumata\nVietti liekkusa levossa\nKätkettynä kätkyensä\nSäilöisässä pieni sänky;\nSitten tuotiin tupaan\nTuohon tyynyt tyyrättiin\nTyynyt piettynä tytöltä\nLapselta lakanat pietyt\nVaippa piettynä vapolta\nTuossa lapsi lauleloopi\nHyräilö hyvännäköinen\nRoikoi rohkia näöltä\nKaunis poika karjalassa\nTuota vaimo tuuitteli\nElätti talon emäntä,\nTuuitteli turvaksensa\nVanhan päiväsä varaksi,\nVapollensa vartiaksi\nAvioksi ainoallen.\n\nVaatehti varakas vaimo\nKauhtanalla kauniilla\nSametit oli sarvenoissa\nHihan suussa hirven nahkat\nPuhkina punaiset langat\nPaino paklat kauniiksi\nKeltaisiksi kengän paklat,\nSiniseks sukan siteet,\nPani kaksi paita vyötä.\nAnto paijat paltinaiset\nToiset anto aivinaiset;\nJalot jalkineet jakeli,\nKengät kenkkäisi kepiät\nUpokkaat upoisen uuvet\nPahlikkaat parasta kättä,\nVarsin vahvat varsiltansa\nKauvoiltansa kauniimmat\nPerotoilta pehmiämmät\nKoroiltansa kohtalaiset\nApsatilt alati sievät\nMuilta paikoilta mukavat.\nSukat surman mustunaiset\nSyylingit syven näköiset.\n\nKasvo poika kauniisti\nAnkarasti miehen alku\nHyvä tahtoinen tavoilta\nOpiltansa oivallinen,\nÄmmän neuvokit älyisi\nJohtatukset Joukkavaisen\nVärssyt vanhan Väinämöisen\nYllytykset ymmärtävän;\nTehä suuria tekoja\nPalveluksia paraita,\nKuninkaalle kuuluvia\nIsänmaalle mainioita.\n\nIte vanha Väinämöinen\nOli kummiksi kututtu,\nNimen antajaks anottu\nVaimoinensa vanha ukko\nVaateriksi vaaittuna;\nOtti syyttömän syliinsä\nPani poijan polvillesa,\nKahtoi kaunista näköä,\nSanoi vanha Väinämöinen\nTahon taivaan julisti\nSuonnon julkisen Jumalan;\nTämä suomen suojeloopi\nVarjeloopi valtakunnan,\nKarjalamme kaunistaapi\nSavon saattapi eloon,\nAntaa rauhan Aunukseen,\nPäästä Hämeen häästä,\nPohjan puolen polttajista,\nLaitta lappiinki eloa\nEinettä etäisille,\nOuvoillen opin valoa\nYlimaahan ymmärrystä\nTietoo maahan tiettömään;\nTämä on salosta saatu\nMäen alta männyköstä\nTämä saalis sallituna;\nNiin mä sanon Salliseksi\nKutun kummi poikaiseni\nKutun kuuluisaks tulevan\nSuvun suuren esisäksi.\n\nNousi Sota suomen maassa\nSyttyi synkissä saloissa;\nVihollinen Viipuria\nPoltti selväksi poroksi,\nTurun tuhkaksi mänetti\nKekäleiksi kelpo paikan\nRaunioiksi rautalinnan,\nAjo asukkaat ahollen\nMänemään räntämäillen;\nLöi kumoon Kuuston linnan\nKaappaisi Kajanan linnan\nVahin maatessa makeesti\nKomentantin Korsatessa.\n\nKuningasta kuusi kulki\nKuusi ahnetta ajoivat,\nSuomen maata sortamaan\nSotimaan suomen nientä,\nKaatamaan Karjaloa\nJakamaan jaloa maata.\n\nSano vaimo, Salliselle\nSano hellillä sanoilla\nSytövällä syvämmellä,\nPois tulovi pojan lähtö,\nPojan matka näiltä mailta\nRauhaisilta rannikoilta\nKukkuloilta kuuluisilta\nRannoilta rakastetuilta;\nKuningas on kuhtununna\nEsivalta ehtinynnä\nValtakunta vaatinunna\nMaamme hallitus hakenna\nMaamme haltia manannut,\nKaikki kantajat aseen\nKaikki kantamaan asetta\nKaikki miehet miekalliset,\nMiekalliset miekkasille,\nMiekattomat miettimään,\nKuinka ansaisiit aseen\nMiekan miestä merkihtevän,\nMiekka miehen kaunistaapi,\nAkka on asetoin miesi\nVasamoita vaimonlainen\nNyt on soitettu sotaan\nOn tahoittu tappeluun;\nSekä miehiä merellä\nEttä maalla mantereella\nTappeluissa tarvitaan\nVarjelukseks valtakunnan.\n\nKuin on leikit leikittynä\nKuin on voitot voitettuna\nTapeltuna tappelukset\nKuin on suomi suojeltuna;\nTule tuttuun tupaan\nEnnen maattuun majaan\nUutoiseen uutimeen,\nTule tietyllen tilallen\nLaverillen laitetullen,\nTyönnän sullen tyttäreni\nAnnan Vapon vaimoksesi,\nAnnan Sullen ainoani\nOman lapsen sullen laitan.\n\nTuota toivoin toisin ajoin,\nTuota toivoin toivottua\nAina aijoin aprikoin,\nToisin toivoni hävisi\nLohtutukset loikaistuivat\nPakeni paraat uneni;\nLuotan luojani tekoin\nLuotan vanhan Väinämöisen\nIhmeteltävän Isäni;\nEttä sullen ikeä suovat,\nSuovat sullen miehen mielen\nMiehen miehuuven lupoovat\nSuovat Suomellen sovinnon\nValtakunnallen vapaallen.\n\nPolvet pojalla vapisi\nSyvän sykki Silmät siity,\nMullen Vappo vaimokseni?\nMullen siskoni siviä?\nEukoksi emoni lapsi!\nAkakseni ainoasi!\nEi sitä siiek Väinämöinen\nEikä sukumme suvaihte\nAjatukset myöten anna,\nLupoa lujat lakimme\nLaki kirjat kiinteimmät\nLain lautaiset niotut.\n\nVaimo vastaten sanoopi\nEhättää hyvä emäntä:\nEmpä ole sun Sukuusi\nEnkä oikia emäsi,\nVaikka olin vartiasi\nHuonouvessa holhojasi\nAlti heikkona apus;\nSinä olet otto-poika,\nPoika saatuna salosta\nKuletettu kuusikosta\nMiehen käyessä metällä\nJousen kansa Joukkavaisen.\nLöytty löytönä keolta;\nEntisen emäsi kansa\nJonka sää oli särkenynnä\nHajalleen hajottanunna\nVatan ukkoisen vasama\nUkon ilma irti lyönnyt;\nJos oli silmät siskon päälle\nPalanna pahana lassa\nPovi poikana sytennä\nKolkuttanunna kovasti\nSyvän tuolla syyttömänä\nVireesti viattomana,\nLempöisissä leikissänsä\nLasten lausuissa somissa\nKätköisillä käyessänsä\nPiiloisillansa pihalla\nSyleyksissä syyttömissä;\nNiin paloi tuli paremmin\nRinnan liekki leimuapi\nVaimon tuota vastattua\nEhätettyä emännän;\nSilmät auki aukenivat\nTunto tunnusti totuet\nLuonto toivoja lupaisi,\nAjatukset aivoissansa\nOnnen taitoa opetti;\nKiihty toivossa kipuna\nOnnen etuja ehätti\nAutuen alun osotti.\n\nVappo varjoin vapisi\nIlo ihanan valaisi\nKasvon kauniin punaisi,\nIlossansa viikon itki\nPieni piika riemussansa;\nKauvan maahan kahteloopi\nSilmät siltoa hakivat\nKolpihtoa kohtaisivat\nNoutiit nostopalkkiloita.\n\nViimein sano viisas tyttö\nVastaisi ihana impi\nTyyni tyttö taitavasti;\nSanat on sanottu ennen\nEnnen meitä merkittynä;\n\"Vieras veikkoa parempi\nEmon lasta laupiampi\"\nJopa totuen tokatin;\nJos oli velienä omana\nAina armas mielestäni\nMielen ainoa ajatus\nAjan ainoa huvitus\nAjan vietto veikkonani\nLempee leikki kumppanina;\nNiin on kahta kalliimpi\nVappoo vaimoksi kysyjä\nEmännäksi ehtiväinen\nToveriksi toivojani\nKumppaniksi kuhtujani.\n\nTuli vanha Väinämöinen\nTuli tutisten tupaan\nÄijä ärjäisi äkisti\nÄrjäis äänellä kovalla\nKiljui kiivailla sanoilla,\nMitkä teill on tuhmat tuumat?\nMitkä nerkat neuvon piennät\nMitkä arvella asiat?\nHävetkätten häinne kansa\nKansa naimis kauppoinne,\nKuin on sota suomen maassa\nVaino Valtakunnassamme.\n\nJouvuk kohta Joukkavainen\nSaata Sallinen sotaan\nLaita lapsesi meluun\nOtto poikasi polaan.\nIte vanha Väinämöinen\nJouvuttaapi Joukkavaista,\nJoukkavainen anto jousen\nTarkan tapparan tapaisi\nKeihäs nyökön kelvollisen,\nVapukka vasamat ehti\nVarsin varmimmat valihti\nNopiammat nuolet nouti,\nEhti piilit pieni piika,\nKokoili kylän koristus;\nEmäntä eväät laitto\nVanha Vaterma varusti,\nTallista talutti ruunan\nRassasta ratas hevoisen\nKujasta kululta kuulun\nVarsan vahvimman valihti\nVarsan varsoja paremman\nVarsan vanhan Väinämöisen,\nJonk oli vanha Väinämöinen\nAppi antanna vävyllen\nAnto ajella kotiinsa\nAjella apen tyköön,\nKoska aika myöten antoi\nKoska jouti Joukkavainen\nKonsa enätti emäntä;\nTämän ruunan ruskoittavan\nTämän varsan vaskikarvan\nTämän tähtiin näköisen\nTämän kuuta kuulavamman\nVarsan varsoista valitun.\nVarsan vanhan Väinämöisen\nAntoi poijallen anoppi\nAnopiksi aprikoiva\nEnnestään emän siainen;\nToivoi toilla pääsevänsä\nHällen varsin vanhemmaksi.\nVappo vaatteet varusti.\nSallinen satulan ehti,\nHeitti hellät jäähyväiset,\nHeitti hellät silmän iskut,\nHeitti hellät huokaukset,\nSiittä kiiti kiireesti\nNelisissä neijon luota\nTyynimmän tytön tyköä,\nKerran kahtoi kankaalla\nMännessänsä männykössä\nTaaksensa tantereella.\n\nVaimo vaivoonsa valitti\nEmäntä enemmän itki\nÄiti huoltansa älisi\nErotessa ensi kerran\nKasvokkaasta kauniista\nPolvi pojasta somasta\nTotisesta toivostansa\nVanhan päivänsävarasta.\n\nVaan ei Vappo niin valita\nEikä äännä tyyni tyttö\nÄännä äänellä kovalla,\nItki Sallista salassa\nHuutamata huokaili\nYli öihen yksinänsä\nIteksensä impi itki\nVoivotteli vuooteella\nYksin ollessa olilla\nPehmeillä pehuilla maaten,\nVeikkoansa veisaili\nMuihen maatessa murehti\nKyvetteli kyynäleitä;\nLähätti totiset toivot\nEttä tervennä tekisi\nTämän matkan mainittavan\nTämän kulun kuuluisamman;\nTotisesti toivottaapi\nEttä saisi Sallisesta\nKuulla töitä kuuluvia,\nToiste toivoosa toruupi\nLähättääpi toisen toivon,\nEttä rauha rakentuisi\nEttä katoisi kapina\nSota Suomesta häviisi,\nEttei suotaisi sotoa\nTahoittasi tappeluja;\nNiin se Vapukka valitti\nNiin se toivoi tyyni tyttö\nPieni piika piiskutteli.\n\nKuuli vanha Väinämöinen\nKuuli kummi voivotuksen\nLapsen lapsensa surua\nKeksi vaivat Vaapukkansa\nValitusta pienen Vaapon\nSanoi jäykillä sanoilla\nVappoa toven torujen\nLapsen lasta laimennellen;\n\"Etzäs tunne tuhma lapsi\nTuota älytöin älyä\nAjattele asiaksi\nVakautta valtakunnan;\nEttä soata sovinto\nArvanlyömätä asiat\nKuuen kuninkaan kulungit\nVaivat kuuen valtakunnan,\nEi ne ratkia rahalla\nEikä suoria soatak\nSummat suuret summauk\nIlman soata sovinto,\nSoan aine aina varma\nTakaukset tappelullen\nToista toimittaa toraksi\nViimen saattapi sauksi\nVihtoin viikkoiseks vihaksi\nKapinaksi kauhiaksi\nVarmaksi vainon ajaksi.\n\n\"Vaan kuin on voitot voitettuna\nTapahtunna tappelukset\nVeittynä veriset miekat,\nNähty nälkeä kovoa\nVaisaisuuta ja vajoota,\nMaahan kaattu kansakunnat\nToinen toisen voittanunna\nIlman voitota itellen\nVaivat varsin palkaksensa.\n\n\"Sitten silmät aukiavat\nHavaihtovat hallihtiat\nEttei sopisi sotia\nAivan tyhjijä aseita\nSota solmia sovinnot\nSota rauhan suorittaapi\nValtakunnallen vakuuen,\nToisin on rauha toivottava\nRakas rauha rannoillemme\nRakas rauha rakkaille;\nVaan suomma vakavan rauhan\nLujat lupaukset sovinnon,\nSovittu sota keolla\nTehty miekkamme terällä\nTehty aseimme avulla\nJouvutettu jousillamme\nVasamoilla valmistettu,\nRauvan kansa ratkaistuna\nUrhollisilta ukoilta.\"\n\nSaatiin sanomat soasta\nSaatiin sanat Sallisesta\nSangarista Sallisesta\nTaitavasta tappeluissa;\nKuuluu kummia tekevän\nIhva ihmeteltäviä:\nKiivas kimpussa Keolla\nJulmemp juutasta jutuissa\nPaljon hiittä hirviämpi\nKalmalaista kauhiampi\nMelutessa miekka käissä;\nHerettyä heitti riian\nVihan viskaisi keollen\nTorat toiseksi ajaksi.\nKaatuneista kahtoi kaikki\nVeljet kuin vihollisetkin\nOuvot omainsa tavalla\nKahto kaikkein vajoota\nKaikkein tarpeita tapaisi;\nKuin havaihti haavoitetun\nLöysi lyötyjä Keolla\nJoit oli rauta raaellunna;\nTahi maahan tallattuja\nAhtauessa ylajettu;\nNiitä viinoilla virotti\nNiitä sipautti simoilla\nVoijellutti voiteilla\nOtti ommellut Vapolta\nKaulastansa kaulaliinat,\nNenä riepusa repivi\nHienot liinat liesengiset\nTilkuiksi tihiät liinat\nPalaisiks paraat paijat\nHienot paijat palttinaiset\nAnnetut anopiltansa\nValmistettuna Vapolta\nOsavasti ommeltuna,\nNiillä tulvan tukkejaapi;\nRinnasta ritarin nauhat\nKauhtanasta Kaunistokset\nMekosta metalin nauhat\nKateista kaijat nyörit,\nHipastansa kulta hiihnat;\nJoilla sievästi siteli\nKiinitti kipiät haavat\nVeti verta vuotavaiset.\n\nVappo vaitellen vaelti\nKulta kukka kurkistellen\nHeijas helmi heinikossa\nKoivukkoon kosken luokse\nLahelmaan pienen lammin;\nLahelmassa lauleloopi,\nKuin se tuttuni tulisi\nYli järven ystäväni\nYli maihen mainittava\nSallinen yli saloin;\nTuollen suuta suikkoasin\nJos oisi suu suven veressä,\nTuollen kättä käppejäisin\nJos oisi Käärme kämmenpäässä,\nTuollen kaulaan kavaisin\nVaik oisi kaula kalman luista.\n\nMehtä vastoopi Vapollen\nMetän ukko mehtimiessä,\n\"Nyt se tuttusi tuloopi\nEnnen nähtysi näkyypi\nSill on suu suven veressä\nSill on Käärme kämmenpäässä\nSill on kaula kalman luista.\"\nKuului ruske kuusikossa\nMäen alla männykössä\nVappo varpoja hajotti\nLepän lehtiä levitti\nKoivun sorppia kohenti\nTuomen oksia ojenti\nHaavan haaroja hajotti\nVeti pois vesoja tieltä;\nMerkitäksensä melua\nKapina katellaksensa\nNäki sorian sotian\nSota miehen merkillisen\nJoukon haltian havahti;\nJoll oli miekka päällysmiehen\nJousi joukon juohattajan\nVäen saattajan sapeli\nKortikka komanto herran;\nJoka sutta surmoapi\nMestoa metän petoa,\nVeri juoksoopi jokena\nPirskaapi veri pisarat\nHukan tulva huulillensa\nKasvoillensa kauniilla\nYmpäri suloista suuta,\nParrallen paraimman miehen\nMiehen miehiä ylimmän;\nKantoi kaulassa metalin\nRiippui risti rinnassansa,\nJoss oli kuolema kuvattu\nMaalattuna maanalainen\nKalman luita kauhioita\nRipustettu ristikollen\nAlle Kalman Kauhistavan.\n\nKäissä kärmeen näköinen\nSaatu letti Saksan maalta\nRuoska Ruotista tavattu\nPuolan pojilta otettu,\nJoka käissä käpristisäk\nJoka kääntyi kättä myöten\nKäppyrään kärmeesksi\nSillä surmasi susia\nSillä kaatoi karhut maahan\nMestaisi metän petoja\nSäästi miekan miestä vasten\nVasten vertaista vasamat\nSapelisa sangariillen\nJok ei tahtonna tapella\nEikä tohtinna torailla,\nSitä ruoskalla ropaisi\nKerran keski hartioita\nKerran pitkin selkä piitä\nKolmannen näköä kohti\nVahvasti neneä vasten\nSiitten pani paimeneksi\nHeitti hevoisten vahiksi\nMuutti muihen passariksi.\n\nHäll oli kaaret kasvopäissä\nNaamassa mokommat naarmat,\nOtassansa oiva merkit.\nMerkit miekalla hakatut\nSapelilla saatettuna\nTehtynä terästetyllä\nKovan kortikan kärellä\nHeittääpi heponsa irti\nKoivukkoon konkorinsa\nOpottaan oiva ruunan\nHeinikkoon hyvän heponsa\nRuohokkoon ruskoittavan\nIte vastaan Vapollen.\n\nSanallensa Vappo varma\nSulhon kaulaan kavahti,\nHällen suuta suikkoapi\nHällen kättä käppejääpi.\nJoutuit Joukkavan taloon\nSaattoi Sallisen tupaan\nAmmoin tunnettuun tupaan\nKotvan outettuun kotiin\nJoukkavainen jouvuttiisa\nLasten kummii kuhtumaan\nVaatimaan vanhempia\nVaati vanhan Väinämöisen\nVaati vanhan vaimoinensa\nVaati apen ja anopin\nKuhtupi molemmat kummit\nJotk oli kummit kummallengin\nPappina nimen panossa,\nSallinen salollen saattoi\nJoukkavaisen jousinensa\nSeuraisi yli selyksen\nYli kummun kuusikkoon\nKulki kuusikon yhessä\nKoti korvesta sivuite;\nKaatoi Karhun kaatoi kaksi\nParven tettriä telaisi\nMuita lintuja lisäksi\nTeki purit koivu puusta\nRenttuvat reen tapaiset\nNijo niverä peräiset\nPani patvesta kokoon\nKatajaisen kahvan laittoi\nKapilaiksi suo karangot,\nLyhyet lyly näreet\nJotk oli lujemmat luuta\nVati pahkoa paremmat\nVahvemmat vati visoa\nMalja visoa visummat\nTuuliis kopria kovemmat\nLaittoi kahet kannatokset.\nKarhut kaustoillen asetti\nPajuillen paraat paistit\nMetot keskellen keräisi\nPienemmät pinoon päällen;\nJotk oli jäämässä jälellen\nTaikka tiellen tippumassa\nNiitä niinellä nijoopi\nVihta pannoilla paraiten,\nTaikka konttiisa kokoisi\nSumppusi sumsan kielen alle;\nRiippui vielä viilekkeissä\nJotk oli jälellen jäänyt\nEikä soplihtaan sopinna;\nVappo istu ikkunassa\nLahjuksia laitteloopi\nVaan ei valmistuk tekonsa\nSoristauuk sormikkaansa\nLapaisensa laaullensa\nLangat hällä hämmentyypi\nPuikot putoovat käsistä\nNieklat nieklojan näpistä\nHyvän hymmin hyppyisistä,\nSilmät sihtoovat pihallen\nTapailekset tanhuallen\nVeräjällen vääntelekset\nJosta outtaapi omansa;\nOutti päivän päästä päähän\nAuringon alasmänössä\nOutettuu kotiin koiti\nIlmautupi illan suussa\nTuli tultua hämärän\nTaluttapi tammoansa\nKulettapi kuusikosta\nKaik oli hiirakka hiessä\nVesi herneessä heponsa\nVaahtevana vaalakkansa\nVesi tippu tiilarista\nKannakkeista karpalona\nHelminä hevon kylestä\nKuin kuletti kuusikosta;\nKorventakoa kotiin\nKannakkeissa karhu kuorman\nJoss oli lintuja lisänä.\n\nKututtuja kulki paljon\nKulki kuhtumattomia\nKulki kuokka vieraita,\nVarttuus vanhan Väinämöisen,\nTapa Joukkavan talossa\nKoria kututtu vieras\nKututtuja kuhtumatoin\nKoriampi heijän koissa\nToiset askelin ajoivat\nNuoret nuotreilla jaloilla\nVanhat keppiinsä varassa\nSallinen oli saloa\nKuhtununna kymmen kunnan\nKuuluisia kumppania\nYllyttännä ystäviä\nToveriinsa toivonunna\nHänen häihensä tulevan.\nKulki kututut sotiat\nToivat toisia keralla\nToiset kantoi kanteleita\nToiset torvia ilollen\nSarvet vaskesta valetut.\n\nOli kaikillen olutta\nViljoin viinoja makeita\nMettä melki puolikoita\nOli paistia paraita\nTalkkunaa tavalla maamme\nTaplikkaita tähteiksi\nPaljon paistettu varoillen;\nKen suvahti sullsinoa\nKellen piti piiraisia\nKellen keitin piiraisia\nKuka talkkunaa tapaisi\nRasva rieskoa rakasti\nKuka kukkoja suvaihti\nKaikellen oli Kahtalaiset\nKalasta kalan leveiset\nLiehkemmät sian lihasta,\nRohkeet tungeksen rokallen\nKainut kaalillen asettui\nRokkoo maahan roiskattin\nKaattiin kaalia lavallen,\nLäikkyi maito lämmitöstä\nVapoilla vait varoilla\nEmännällä eine maljat\nJoilla liemiä lisäisi\nJoilla einettä enenti\nAhkerasti ammentaapi.\nEi ollut jouten Joukkavainen\nEikä Sallinen Sanoita\nKehoittaissa kestiänsä\nYllyttäissä ystäviisä\nNautiintoon naapuriisa.\nKen ei sietännä simoja\nVielä viinoa suvainnut\nOsannut olutta juuva\nSillen Kaljaa kaaettiin\nOli vaassoa varoilla\nMakee marjoista katajan;\nOli tehty teppovettä\nHapan maitoa haettu;\nMikä mitäkin suvaihti\nKuka kutakin halaji.\n\nIlohtipi kaikki kansa\nIlohtivat iltakauen.\nLyötiin koppia kovasti\nLinnaisilla liehuttiin\nSoitti paimenet somasti\nSarvillaan saalla lailla\nViisiin viiteen kymmeneen\nToiset torvilla torisi.\n\nParas vieras Parviainen\nJok oli opissa ollut\nPomporissa poika miessä\nTaitoi maaliman tarinat\nLystit laulut lauleloopi\nMonin kielin mongertaapi\nVielä tanssi taitavasti\nVieri ketränä keolla\nPyöri pyöränä pihalla\nTasaisella tanhualla\nEissä rappusiin ratassa\nMäen alla määlihtänä;\nNeuvoi sitten neitosillen\nParviainen pantti leikit;\nVaan kuin vaati palkintoa\nLunastusta pannun pantin\nSuuta suikata tapaisi,\nPakenivat Parviaista\nPojes pojista mänivät\nYlös ehtivät emänsä\nVaraksensa vanhat eukot\nTutut ämmät turvaksensa\nEttei tarvita tapoja\nTapoja tavattomia\nOttook outoja opiksi\nVaarallisia valita.\n\nIte vanha Väinämöinen\nLauloi lauluja somia\nToivoi onneja totista\nSuopi suosio suloista\nSaattain Sallista tilallen\nUntoiseen uutimeen\nJossa Vappo vaipan alla\nPeittäin silmiisä perite\nOutti kauvan Outettua\nOutti viikon viipynyttä\nOutti sulhoa suloista\nOutti miestä oivallista\nOutti onnesa osuutta\nOutti toivosa totuutta.\n\nNuoret nukkuvat uneen\nVanhat vaipuvat levollen\nVaan ei vanhoja nukuta\nAamuisella aivan kauvan\nValppaat on vanhat vaimot\nVirkut viisaat emännät,\nKuin on mielessä mitään\nTesmällensä tehtävätä;\nNostattivat nuoren muorin\nVapon saivat valveillen\nKaasottivat kaunokaisen\nLakin päähän laittelivat.\n\n\n\n\n\n\nUNI\n\nKaavailtu Oehlenschlägerin Uniin Mukaan.\n\nJ. F. Lagervall\n\n\n\nViipurissa, 1831.\n\n\n\n\n\n     Imprimatur:\n\n     J. M. af Tengström.\n\n\n\n\n\n\nKuin kuleksin kuutamella\nOsotuksella Otavan\nNiin en kahtonna katala\nÄlmämielinen älynnyt,\nHuolessani huomannuna\nEnkä tuhma tuntenunna\nKehnopäinen Keksinynnä\nTokahtinna toljosilmä,\nNiitä Maita Maailmoita\nSitä Sakeeta Saloa,\nKuhun Kuu minun kuletti\nMinne osotti otava\nSaattoi vanha Saattajani\nKuulu kulku kumpanini.\n\nYön mänetin mättäällä\nKuluttelin Kuunvalossa\nTähen loistossa lopetin\nUmpi lammin laiteilla\nValo Auringon avitti\nAamun tulo tunnustella\nPäivän terä tiettäviksi,\nEttä olin eksyksissä\nOlin Sakeessa Salossa\nYksin yöni viettänynnä\nMurhannunna mustat tunnit.\n\nVieri Silmäni Siniset\nPilven näköiset näkimet\nKyhkyisen kynän näköiset\nSiirtyi kiini Silmän kannet\nPainu kiini paksut luomet,\nUuvuin raskaasen uneen\nKorsauksiin koviin,\nKantoit unen kakkiaiset\nKantoit kaupungin turulle,\nKaupungissa kauniissa\nPesässä peri Somassa\nKaikki kalut mullen kuului\nKaikki kartanot minullen;\nKaikki käviit käskyjäni\nAsijoitani ajoivat,\nMinun mieleni perästä\nTapaisivat tahtoani\nToimittavat toivoani\nMieli halua hakivat.\n\nLinnani likellä seiso\nSeisoi keskellä ketoa\nKaunis kartano kajotti,\nKatettuna kauniisti\nKatto vaskesta valettu\nKuparista kuuratusta\nKasarilla kaunistettu\nKulta juormuilla kuvattu;\nVielä rauvasta raketut\nVesi rännyt räystäissä;\nIkkunat iloiset nähä\nLasit kauniit katella\nKuumoittivat kuunvalossa\nPimiässä pitkän matkan\nLoistiit loittoa Somasti\nAnkarasti auringossa.\n\nSeinät selvästä kivestä\nRuskialan ruukin luota\nSavotasta Saatettuna,\nSisästä tina Silatut\nMahtavasti maalattuna\nPaksuimman paperin päälle\nKummallisia kuvia\nJoita peitti suuret peilit\nLasi-liinat liikutteli.\n\nIstuimet punaista puuta\nTuolit tuovut Pietarista\nPenkit suuresta Pesästä\nYli Laatokan Laverit.\n\nLaessa lasiset ruunut\nJoissa kynttelit kytivät\nValon aineet asuivat,\nPaistoivat tali palaiset\nVaksiset valoa antoi,\nAntoit aivan Suuren leimun\nValon vankan vaikuttivat,\nLiekin liehkiän levitti\nÖljy yöllä maatessani\nLamppu Laijalla lavani.\n\nUunit tehyt aivan uuvet,\nSavun saattajat raketut,\nUpo uuvet uunin ukset\nOvet aivan oivalliset\nOvet vaskesta valetut,\nHenki reijät heitettynä\nLävet pienet lämpymällen\nVarustettuna varillen.\nSillat Sini Maalattuna\nKummallisesti kuvatut.\n\nOlin aivan onnellinen,\nOlin riistasta rikassa\nVarsin varakas elosta,\nOli kullat kukkarossa\nOli taskussa tavarat\nHousu säkissä hopeat;\nRiippui ristit rinnasani\nPaistoit tähet täyelliset\nVälkyivät moni väriset;\nKauniisti Kaulaani\nSilkki Nauhoilla siotut;\nAnsiosta annettuna\nEnnen tehyistä teoista\nLaillisista laitoksista;\nIlman liian liukastoksen\nVarsin valskita valeeta\nYlenpaltisen pakinan\nKahen kielen Kantamata;\nSyytöintä Sysäämätä.\n\nKuin oli kaunis Kauhtanani\nKuinka Puhtaat pukeni!\nOli rikkaan rimennot\nHousuissa hopia Nyörit,\nMiekka vyöllä mieltä myöten\nKaksi Kannusta jalassa,\nHaukan höyhenet hatussa\nHipassani kulta hiihnat\nSilkki nauhoilla Siotut\nKeltaisiin Keträksiin.\n\nYstävänäni ylimät\nSukulaissa Suuret Herrat\nVirka miehet viisaimmat;\nMorsiammeni monesta\nKaikkein Kauniimmaks katottu\nNätimmäksi aina nähty\nSiviäksi Silmitetty,\nAina arvossa pietty\nAivan hyviltä avuilta\nSuhteen Suuroisen Sukunsa\njoka Soitti Soriasti\nKauniisti Kanteletta,\nNoilla Sormilla Somilla\nNätimmillä näppilöillä\nKielet taijolla tapaisi.\n\nIlo impini ihanan\nSoitto Soman Piikaiseni\nHymmin hyppyisiin hyminä\nSoittonsa Sana Sovitus\nLaulu lapsen lauhkiamman\nMinun mieleni ilautti;\nSyvän toivosta Sytööpi\nRinta riemusta palaapi\nAivot ailahti ilosta\nVeri Suonissa sulaapi\nNääntyypi minun näköni\nHuonot Silmät huikenevat,\nEnkä jaksa ensinkänä\nKanta kaikkii onnejani.\n\nHavain hakoa halaillen\nSylin Määräten Mätästä\nSuuellen Suloa Maata;\nKulta kukkaroo hamuillen\nKeksin ketun kärmeeltä\nNahkan Maalla Matajalta\nSitä koprat kopristeli\nSitä näppini näpisti\nSitä hyppyiset hyväili\nTuo oli typöisen tyhjä\nEikä hohtanna hopiat\nEnkä kuullut kultaisia\nEnkä rautaista rahoa\nEnkä tinaista tipoa;\nEtin oman ympäryksen\nTapaisin omat taukset\nKaivoin oman Karmanani\nEtin eväs konttijani\nSumsoani Suinailin;\nEi ollut eineen apua\nEi millä ruuallen rueta\nSärpimeksi Säästettyä;\nTaskut tyhjät tavaralta,\nKaik oli katottu ennen\nKaikki ennen Kaivettuna\nTurhin tuhlattu eloni\nHävitetty häiriöllä;\nNälkään olin Nääntymässä,\nKova Surma kohti seisoi\nJaloin kaksin kalmalainen,\nKova Kuolema näkypi,\nEtin Moista Morsianta;\nEtin ystävää ylintä\nAnkarata auttajaani,\nTuo oli Paikalta paennut\nLoittoisaksi loikastunna\nEikä jälkee jättänynnä\nKunne kulkea perästä?\nEikä merkkiä metässä\nJost oisin osannut tietä\nMistä armoa anoa?\nLeipä palaista pakota\nMistä saaha Saappaia?\nKuka kengät kenkkejäisi?\nKuka Paijan Paikattoman\nRepaleen reijättömän,\nJoka peittäisi peräni\nJoka Sorkat Suojeleisi\nVarjois Vahtani vajavan;\nKuka kuhtuisi tupaansa?\nKuka korjoisi Kotiinsa?\nKuka Saattaisi Saliinsa?\nSuojeleisi Suojissansa.\nKarhu kahtoopi metästä\nVesasta verinen Ukko\nKuurupi mettän Kuningas.\nMetän ukko uhkoapi,\nHeti käyvä hengen päälle;\nPahoin ilves irvisteli,\nSusi Suruni lisäisi,\nPienet peot pelkoani,\nKonnat Korvessa kutoivat\nKorvissani Korsutteli,\nSammakot Savipurossa,\nRistikkoon rinnalleni\nOli matanna Matoja,\nTuuli tuonnut toukasia;\nOnki lieroja letissä\nKaivelivat kasvojani,\nKaksi kaulalla mateli\nKaksi kaivoi Sieramia,\nSuurin Suuta Syyhytteli,\nUkon Koira korvijani\nKarva hurtta huulijani.\nPovessani mykrä potki\nVesi mykrä myrkyllinen\nVieen hiisi hirvittävä\nSisiliskoja Sisällä.\nItku seurasi iloa,\nIlo muutti muotoansa\nMuuttui mustaksi Mureeksi.\n\n              F. L:ll.\n\n\n\nTässä kielen murteessa on monessa Sanassa aa ee ii oo yy ää ja öö\nluettavat eritäin toisestansa ja ei niin kuin kaksinkertaiset\n(Diphtongit) esimerkiksi:\n\nMättä-ällä ei Mättäällä, Kova-an ei Kovaan, Kauni-issa ei kauniissa,\nja niin edespäin. Senjälkeen kuin ulospuhe värssysä vaatii, ja johonga\nMonessa maanpaikassa Värssyntäytöksi lisätään yksi liika h, esimerkiksi:\n\n Mättähällä\n Kovahan\n Kaunihiissa.\n\nHarvoin sanotaan Mailma Mutta Maalima.\n\n\n\n"]