[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$f7UUCcFHQUqyR7IZ9iC-d2h2q6a3waUn_5kRCL1LPBOo":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},873,"Tuhkapöperö","Lagervall, Jacob Fredrik",1787,1865,"873-lagervall-j-f-tuhkapopero","873__Lagervall_J._F.__Tuhkapöperö","Kuvaus 4:ssä Kohtauksessa","naytelma",[14],"kansanperinne",[],"fi",1847,null,3091,20097,false,47551,[24],"Finnish drama -- 19th century",[26,27],"Mythology, Legends & Folklore","Plays/Films/Dramas","\"Tuhkapöperö: Kuvaus 4:ssä Kohtauksessa\" by Jacob Fredrik Lagervall is a dramatic work written in the mid-19th century. This play is based on the classic Cinderella tale, reimagining it within a Finnish cultural context. The storyline centers on the themes of social standing, injustice, and the triumph of the underdog.  The narrative focuses on the character Pöperö, a servant girl treated poorly by her stepmother and stepsisters, who symbolize the oppressed and marginalized in society. Throughout the play, Pöperö is depicted as persevering under duress, longing for recognition and love. The arrival of Kersko, a charming suitor looking for a bride, adds a layer of romantic tension and conflict, particularly when the stepsisters attempt to win his favor. Ultimately, the play encapsulates the struggle for dignity and the hope for a brighter future, suggesting that true beauty and virtue transcend social hierarchies. (This is an automatically generated summary.)",[],231,"Lagervallin nelinäytöksinen näytelmä on varhainen suomenkielinen sovitus Tuhkimo-sadusta. Teos kertoo orpotyttö Pöperöstä, jota äitipuoli Pirjo ja sisarpuolet kohtelevat huonosti. Tarina huipentuu kenkätestiin, jonka avulla kuuluisa nuori Kersko etsii itselleen puolisoa.","J. F. Lagervallin 'Tuhkapöperö' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 873.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","TUHKAPÖPERÖ\n\nKuvaus 4:ssä Kohtauksessa\n\n\nKirj.\n\nJ. F. LAGERVALL\n\n\n\nViipurissa,\nJ. Cedervaller poikineen,\n1847.\n\n\n\n\n\n     Imprimamr: G. Rein.\n\n\n\n\n\nJÄSENET.\n\n HÖLMÖNEN, Kylävanhin.\n PÖPERÖ, Tyttäresä entistä vaimoo, yhä toimittaissa töhkeimpiä töitä\n    asuin liijoksiin ääressä, hän on alti tuhkassa; josta nimi\n    Tuhkimus ja Tuhkapöperö.\n PIRJO, Hölmösen vaimo.\n SOMA ja SORJA, Pirjon tyttäret entistä miestä.\n SYÖJÄTÄR, Pirjon seukku.\n LEMMES, Pöperön emäneno.\n KERSKO, Kuuluisa Nuoriso.\n\n\n\n\n1. KOHTAUS\n\nHölmölammin rannalla.\n\n\n1. NÄYTÖS.\n\n    Lemmes (valkamolla). Pöperö (toisella). Soma\n    ja Soria (nurmella, eivät tiije toisistaan,\n    eivätkä kuule Lemmeksen laulavan).\n\nLEMMES.\n\nRauha näillen rannikoillen,\nTämän lammin laiteillen\nJossa muinoin lassa lauloin,\nKussa poikana polaisin:\nPoimin mansikat makiat.\nValvoin tuolla valkamolla\nIsän vestäissä venettä.\nNukuin tuohon nurmikollen\nÄitin pestessä pesua\nPuhistaissa puukaluja.\nOjansuuhun onget viskoin,\nLaitoin lahnoillen katitsat,\nKannoin Kotiimme kaloja.\nKalakeitot äiti keitti\nHöllötökset Hölmönämmä.\n\nPÖPERÖ (laulaa valkamolla itekseen).\n\nHeitti herttainen emäni,\nHeitti kallis kantajani,\nIhana imettäjäni;\nHeitti kaikki heimokunta.\n    (Puhuu).\nHeitti heitoksi, hylyksi,\nLyötäväks, lykättäväksi.\nJätti vaivallen vajaallen:\nPirjon piijaksi poloisen,\nSisärpuolillen poluksi;\nOrjaksi omassa koissa:\nSekä nääntymään nälällä\nEttä vaatteita vajillen:\nVaikka ei varoa puutu\nEi ou tyhjyyttä elosta.\nPirjo pitääpi pitoja,\nSyöttää kyllin Syöjättären,\nYhä lahjat laitteloopi.\nSiitä syystä Syöjätärkin\nTyyvyttääpi tyttäristä,\nEmänniksi ennustaapi\nKauniimmillen kaupunnista:\nMullen mustan Kiertolaisen\nElikkä ei ensinkään,\nOmituista, ollenkaan.\nTyötäk syövät tyttäresä,\nKävelöövät käissä puuhkin:\nHeilen herkut hempeimmät,\nHuparuuvat ruokittua:\nMullen viskovaa muruja,\nPilkoin vielä pilppuvaapi:\nVähentää vähät palaiset.\nÄitin vaatteista valinna,\nHöyhentyynyt tyttärillen.\nVapon vaipat vallannunna\nSekä paijoista paraimmat\nEttä uuvet uutimeni:\nSisärillen siistit hunnut,\nHurstit huonoimmat minullen,\nRepalaiset reikäniekat\nHelmukset minullen heitti,\nJoita Pirjo on pitännä,\nKuluttanna kuusi vuotta.\nMulla musta ajanjuoksu,\nMinun iltani ikävät;\nMinun työni työläimmät,\nVaivannäöt vaikeimmat\nVaan en kellenkään valita,\nSaata kylällen sanoja:\nKoen puolustoo kotia.\nItekseni toiste itken,\nYksin vaivani valitan\nYöllä yksin ollessani,\nMaatessani maaperässä.\nVaan mitä minä valitan?\nLevollinen on leponi,\nTunto selvä Tuhkimuksen.\nMuita murehtii tulisi.\nPirjo pieksettyy Iseä\nItköö ite iltayöstä,\nAamun auringon valosta\nTahi kellen tappeloopi\nEli pahoin pauhovaapi,\nYliyötä riitelööpi:\nTyttäresä tyynylöistä\nTanhuvalla tappeloovat\nVihan kiivoin kiistettyä\nKummaista on kuhtununna\nTäti täyveksi täheksi,\nHaluisammasti halainna?\nKellen tuopi Kerskon pojan,\nKullen suopi sulhaiseksi?\n\n    (Laulaa).\n\nKolkko on minun kotini,\nYltä kylmät kynnykseni.\nEmänä emintimäni,\nIsintimänä Isäni!\nHeitti j.n.e.\nVaan ei vanha _Väinämöinen_.\nHylkeä hyvä Jumala!\n\n    (Puhuu).\n\nMitäpä minä valitan?\nPilkat leikkinä pitelen,\nKärsin lyönnät lykkäykset,\nKärsinki kovimmat käskyt;\nTyöni toimitan toella,\nJouvun aina työstä työhön,\nAskarelta askareellen.\nSamat vaivat vanhempana,\nAskaret, talonasiat\nTäytän täysvartisena\nKuin jo piti pienempänä,\nSilminnähen nääntyneenä,\nVaivanpakolta vavisten\nPirjon piesten toimitella,\nVireesti vitan eholla.\n\nSOMA (näyttäin Soriallen kukkia).\n\nKunka näistä kukkaisista,\nKunka ottaisit omaksi?\nMinkä mielestäis valihtet,\nMinkä hylkeisit minullen?\n\nSORIA.\n\nKuin en tiije kuin nimesit,\nKuita kukkaiset kuvaavat\nNiin on vaikia valita.\nAnna arvelen vähäisen.\nTuo on muita turpiampi\nKaunis päivänkakkarainen.\nRuusu vielä runsaampi;\nSe on mieleinen minullen,\nSen minä otan omaksi,\nJätän jäänöksen sinullen.\n\nSOMA.\n\nSe on seukkumme Simuna.\nJätit jäänöksen minullen,\nKerskon pojan Keskimäisen.\n\nSORIA (Tavoittaa päivänkakkaraa).\n\nEt peto petä minua!\nAnna poisi Kerskon poika,\nSe on mieleinen minullen;\nMullen muinon jo luvattu.\nSimo omasa sinullen.\n\nSOMA.\n\nKehno Kerskollen olisit,\nSimo liijaksi sinullen,\nSimo sinua parempi.\nLuvattuni pien lujasti.\n\n    (Lemmes läheten heitäksen ojaan).\n\nSORIA.\n\nSimo Kosiipi sinua,\nSe on omasa sinullen.\nAnna poisi Kerskon poika\nJos ei toilla niin toralla!\n    (Hepäisöö Somaa vaan näköö Lemmeksen).\nMikä Kummitos Kumossa,\nKuka onneton ojassa?\n\nSOMA.\n\nOlkoon onnesa nojassa!\nVeissä pehmiä venyä,\nRopakossa moisen rosmon.\n\nLEMMES.\n\nKulta kukkaiset, käköiset!\nSomat neitoiset soriat!\nAuttakaa avunalaista,\nVanhaa vaivaista lijasta,\nHätäistä hätätilasta,\nSavikuoppaan kuolemasta.\n\nSORIA.\n\nPuvin puhtaaksi käteni,\nSotkin sormeni somaiset.\nPuhas out kuin pulsterisi.\nKuin et kurja tuohon kuolle\nRumanmotoinen mutaan,\nKuolet kumminkin keollen.\nKuole koirankuotolainen\nTulemattasi tupaamme!\nSinun käsissäis käteni\nKoprissasi konnikainen\nEivät käy minun käteni!\n    (Pöperöllen joka ilmantuu).\nTuossa sullen sulhapoika\nSekä nuori ja nopia\nEttä kaunis Kasvoiltasa.\nEnsin veistä poisvetele\nSitten siivoat lijasta,\nPeset muotosa muvasta,\nHyvin puvet ja puhistat.\nToilla pörhistät Pöperö,\nSaaneesi leivänsaajan;\nMieronkäyjän mieheksesi,\nRuuvanhankkijaks hakenna.\n\n    (Pöperö autta Lemmeksen, pesee hänen ja omat kätesä;\n    Sisärekset juoksoo pois naurain ja käsiä taputtain, sanoin):\n\nToentotta toisillenne\nOutta oikein omanne,\nHurtat huonossa puvussa.\n\nLEMMES.\n\nSiuna sinua Jumala!\nValloin vanha _Väinämöinen_!\nAnna elämä etuisa.\nLaita lapsellen hyvällen\nElonolo onnellinen,\nHyvä hyvätahtoisellen!\n\nPÖPERÖ (Ehtiin taluttaa Lemmestä).\n\nAnna talutan taloomme,\nTuonne Isäni tupaan!\nIte on Isä kotona,\nKyllä se kyllin syöttelööpi,\nHoiteloopi holhovaapi.\nKohallinen on kotini,\nVarakkaat on vanhempani,\nAina vieraillen apuisat.\n\nLEMMES.\n\nVoin minä ominki voimin\nHiljon tarpoa taloonne,\nJälestä tupaanne tulla.\nKultainen! Kuka Isäsi?\nKuka vaimo vanhempasi?\n\nPÖPERÖ.\n\nIsä Hölmölän isäntä.\nVappo vainaja emäni,\nKohta kuollut kuusi vuotta,\nKuusi keseä keossa.\nIsä lesken leivättömän\nKohta korjasi kotiimme\nEmännäksi, emäkseni\nJa ne neitoiset koriat\nOvat sisären sijaiset.\nKyllä sie tupamme tunnet,\nSen on seinät veistettynä,\nPunamullalla punatut,\nSekä ikkunat isommat.\n\nLEMMES.\n\nNekö piijat pilkkanuokat\nSinun sisär lentämäsi.\n\nPÖPERÖ.\n\nNe oli puhtaassa puvussa\nJa kuin satuin saapuvillen,\nMinun jättivät jälellen,\nSullen antamaan apua.\n\n    (Talosta Pirjon ääni).\n\nTule Tuhkimus tupaan,\nJouvu joutava pihaan.\n\n\n\n\n2. KOHTAUS\n\nTuvassa.\n\n\n1. NÄYTÖS.\n\nPIRJO.\n\nTahon harmilta haleta,\nPaisua vihan pakolla.\nTuossa Tuhkimus tulookin\nTyly tytärlentämäni,\nÄlmä äitisä kuvainen,\nVielä ilkeempi iseesä.\nHällen mie vihani viskon,\nHäpiäni hällen kostan.\nMinä pöyhötän Pöperön\nHylyn, mieleni hyviksi,\nKypsyttelen kylkiäsä,\nSuuttumiseni suloan.\nAinama asian löyvän,\nAina ainetta torailen.\n\n\n2. NÄYTÖS.\n\nPÖPERÖ.\n\nNyt oun pessynnä pesumme,\nHurstit, hunnut huuhtonunna,\nLiinat valkiat valaissut!\n\nPIRJO (Lyyven Pöperöä).\n\nEtkö hävytön häpiä!\nTuuva tuommoista pesua!\nTuhma Tuhkimus oletkin,\nPahasiivoinen sikainen.\nLiinat haisoovat lipeellen,\nSelvällen sekaporollen,\nPaijat huuhotut pahasti;\nHurstit huivit huonommasti.\nTuossa sullen suuta vasten,\nTuossa kohti korviasi.\nKylillesi tuossa kylpy,\nPalkka paitoimme pesusta.\n\n\n3. NÄYTÖS.\n\nHÖLMÖNEN.\n\nTaasko tyttö tyhmä ollut?\nSe on äksy ja älytön.\nEi se oikeesta ojennu,\nVältä vähällä kurilla.\nAnna kovuutan kovemmin,\nAnna _nauhon nahkavyöllä_\nTaikka _ruoskalla ropistan_.\n\nPIRJO.\n\nKyllä se sen tarvihtoopi,\nSen se aivan ansainnunna.\n\n\n4. NÄYTÖS.\n\nLEMMES,\n\nTerve tuttavaan tupaanne.\nRauha rakkaus taloonne.\nHyvä suosio sovinto!\n\nHÖLMÖNEN.\n\nToen toivotat hyveä,\nYlimäinen ystäväni,\nAina neuvoni apuni!\nEno entisen emännän!\n\nPIRJO (Itekseen).\n\nSekö se on Lemmes retka,\nJosta mieronjuoksiasta\nYhä Hölmönen hövännyt:\nJoka kielti meijän kihlat,\nMeijän häitämme häpäisi.\nSanat saattoi ilkeimmät,\nKantoi konttia kovasti,\nPanetteli mun pahaksi.\nLausui lapsuuven vikani,\nTapani kotitalossa,\nMielitietot miehelässä;\nIlmi saattoi irvihammas\nKaikki retket rengin kansa.\nVaivat miesi vainajani\nHänen kuolusa kuvaili\nEhkä liikojaik lisäsi?\nKahenkesken heijät heitän,\nEn tuo einettä eteesä.\nAjan nälällä ahollen,\nKarkottelen kartanosta,\nKyyvihten koko kylästä.\nVaan se hitto hirvittääpi;\nMullen silmät muljautti.\nJokohan vihoja viskoi,\nUkko uhkasi minua?\nEn ole pelännä ennen\nEnkä pahoa paennut\nTätä pakanaa pakenen,\nTämä hiittä hirviämpi.\n\nLEMMES.\n\nMissä entisen emännän,\nVapon vainajan sikiöt?\n\nPIRJO.\n\nHukat söivät hukkuisena,\nPeot peltoimme perillä.\n\n    (Heristää männessään, suutanäyttäin Hölmösen olla vaiti).\n\nLEMMES.\n\nSe oil kauppa kauhistava;\nMureellinen mullen muisto,\nSuru sullen surkiampi!\n\nHÖLMÖNEN.\n\nSe on vaimoni valeita!\nLeikillään asetti akka.\nTyttö ihteni tykönä,\nPoika poikessa soassa.\nKonsa koivennoon kotiimme?\nKoska rauha rannoillamme.\n\nLEMMES.\n\nPaljo oun pahoa kuullut\nTavoista sinun talosi,\nElämästäsi emännin\nKuin jo ennen ennustelin.\nEi vanha valetta hauku.\nTyöllä sorrat tyttäresi\nYhä ylenpaltisella;\nPijät vaivalla, vajaalla;\nTurha turva on sinusta,\nVara vähä vanhemmasta:\nVielä päällen päätteiksi\nKurit isoimmat isältä.\nVapon vaatteita pitäävät;\nTyttö ryysyissä rypööpi:\nVaikka Vapon vaateorret,\nOlivat täpöisen täynnä,\nNotkui vaatteihen nojalla.\nVapon vaipat vallattuna;\nVapon tyttö vaipatonna,\nTyytyväinen tyynytönnä.\nPirjon tytöt tyynyllissä\nPulsterillasa puloovat.\nMyöskin poikasi poloisen,\nTäytyi koiveta kotoosa,\nEmänkonnulta erota\nJoka joutui nainnan kautta\nHöplän Hölmösen käsillen.\nNyt hän marsiipi majaasa,\nKaunis kapraali komia.\nHevoisväissä keppiherra.\nSota monia sovaissut,\nTuskat monen turmellunna;\nHänen palvelus paranti,\nVirka taivutti tapasa,\nYhä totuuteen totutti.\nKohta joutuupi kotiisa,\nPerimään emänperuja\nTahtoo hallita taloosa\nPitee kovemman komennon.\nTuohon turva Tuhkimuksen;\nTuohon turvauva itekkin\nKuin out kunnoton isäntä.\nOle miesi, pijä mieli!\nPijä Pirjoa kurissa;\n_Nauho häntä nahkavyöllä\nRopsi häntä ruoskallasi_.\nElä pötki pöyvän alle\nKonsa korviais tapaapi\nPirjon pilkkana pitäyvyt,\nKylänvanhimmaks valittu\nOlet vaimon vallan alla,\nPahan porton potkittava.\n\nHÖLMÖNEN.\n\nToentotuutta sanelet.\nNeuvo nerokkaan uroisen!\nNyt otan isännän innon,\nVallan vanhimman talossa:\nPieksän Pirjon vuorostani,\nVaimon vatkoan äkäisen.\nUlos syöstän Syöjättären.\n\n\n3. KOHTAUS.\n\nEteisessä.\n\n\n1. NÄYTÖS.\n\nSYÖJÄTÄR (Pirjollen).\n\nUpo uutoisen sanoman,\nToivon toimitan sinullen.\nKerskon poika keskimäinen\nMiesi kaunis kaupunnissa\nMiesi miehistä valittu,\nRikas riistalta, rahalta;\nOma kaunis kartanosa\nSeisoo linnoa likellä,\nKaupunnin alakaulla;\nOmat laivat laineilla;\nLäksi koistasa kosiin\nEmänteä ehtimään,\nVaimoa valihtemaan.\nEi se kaho kauneutta\nEikä valkeita valihte.\nSaisi vaimoja valiten\nKaunoisia kaupunnista,\nVaan ei taho tansijoita,\nKärsi kovin kouluttuja\nSuuri oppisii suvaihte,\nKysyjijä kyntäjältä,\nMillen maallen maltasia,\nKullen kaskellen kanarvat,\nSuollen suola kylvettynä,\nVaan se tahtoopi tavoilla\nEntisen emäsä laista,\nÄiti vainaasa älyistä.\nSitämuuvoin on mukana\nEntisen emäsä kengät.\nKellenkä ne kengät käyvät,\nKen sen pakloin paneksen.\nSe sen jälet parsinoonkin,\nSen valihtoo vaimoksesa.\nNeuvoin teijän neitojanne\nEnnen muita ehtimään.\nSiinä aineessa asuksin\nVuosikauven kaupunnissa.\n\nPIRJO.\n\nKen ne kengät arvoasi,\nMinkä pituuven pitäävät?\nLaveuven kyllä laitan,\nRinnan korkeuven kohennan.\n\nSYÖJÄTÄR.\n\nOvat pieksut pientä kättä.\nSoman jalat ja Sorian,\nVaivoin sopiivat somaiset,\nTuskin myöskin Tuhkimuksen;\nVaikka nälkä näiventännä,\nTyösävaivat vaivannunna,\nKasvun estännä katalan.\nNerokkailla aina neuvo,\nYhä vastaukset varoilla;\nAltis valta vaimopuolten\nMiten miehet miettinöötkin.\nViekkaat viisaita enemmät.\nPiemmä jalkoja pihissä,\nKämmenyksissä käpälät;\nTaputellen taivutellen,\nPaamma pakloilla kovasti,\nLitistämmä liinavöillä,\nKapaloilla kaijennamma:\nOtamma sukat ohimmat,\nPäällen ahtaimmat ajamma.\nSukat voijamma sulalla,\nVoilla kengät voitelemma:\nVäen voimalla veämmä.\nKerran kengät koiteltuna;\nKerran Kerskoa petelly:\nSuutari sukua mullen\nKen ne kengät ommellunna,\nToiset kohta toimittaapi\nJospa pikkuista pitemmät,\nVähän väljemmät terältä.\nSamoin lestin saumovaapi.\n\n\n2. NÄYTÖS.\n\n    Entiset. Soma ja Soria.\n\nPIRJO.\n\nTehkee terveykset tätillen!\nSe vasta sanoman saattoi,\nHyvän toivon toi minullen.\nKerskon pojan keskimäisen\nTäti tänne juohattanna,\nNeuvonna nerokas ämmä,\nMuija muita muitterampi.\nKohta joutuupi kotiimme,\nEmänteä ehtimään,\nVaimoa valihtemaan.\nHäll on kenkiä keralla,\nPienet pieksut pehmeimmät.\nValihtoopi vaimoksesa\nKellen moiset kengät käyvät.\nPitäkää jalat pihissä\nYli yötä painumassa.\nAamulla tätin avulla,\nNeuvoin seukkuni neroisan\nYhäite kokoon koputan,\nVarmoin varpaanne varustan\nAivan alle jalkapöyvän.\nOtan sukista ohimmat,\nVapon valkeimmat valihten,\nAjan päällen ahtaimmat,\nVäen voimalla veämmä,\nVaan jos vaivaksi tulisi,\nJos pahoin pakottaisikkin,\nTyöksi työlääksi tulisi,\nPitäkää kipunne kiini,\nTukeuttakaa tuimat tuskat.\nEi pie äänteä älistä:\nPäättäkäätten pättäviksi\nTeijän sorkillen somillen.\n\n    (Pirjo ja Syöjätär takoot tyttöin jalkoja monin\n    muuvoin muokaten. Tytöt älisten irvistäät ikeniään).\n\nSYÖJÄTÄR. (Ulos kahtoin.)\n\nTuossa sulhanen tulookin;\nTuolla lammin tuolla puolen\nKuulen kulkusiin helinän.\nKovin Kersko on kerinnyt,\nHyvin ruunasa hypännä.\n\nPIRJO (Somallen ja Soriallen).\n\nPaneutukaatten paraten;\nTäyttäkää tätinne käskyt!\n    (Syöjättärellen).\nEhi puvut puhtaimmat\nVapon vaatteista koreimmat!\nVaan jos valihteis Pöperön\nJa ei tyyvy tyttäriini?\nMinun harmi halkaseisi,\nMaahan kaatasi kateus.\n\nSYÖJÄTÄR.\n\nMinä tuhkoon Tuhkimuksen,\nPöperön pölyllä sieklon.\n\nPIRJO.\n\nPistän piiloon Pöperön,\nKuuruun tungen Tuhkimuksen,\nUunin soppeen sovitan,\nTahi laitan laitumellen,\nKarjan katsantaan kiristän.\n\nSOMA.\n\nKehno Kersko meillen oisi,\nJos se tuhmaan Tuhkimukseen\nMieltyisi minua saahen;\nJos se Pöperön pölysen\nOttaisi minun ohalla.\nHän oisi narri naurettava.\n\nSORJA.\n\nTäytä nyt täti lupasi;\nMullen muinon jo nimesit!\n\nSOMA.\n\nEikös ennemmin minullen,\nMullen ammoin aikojasa\nTäti lujasti luvanna?\n\nSYÖJÄTÄR.\n\nKellen teistä Kerskon saisin,\nHyvä osa, onni oisi.\n\n\n\n\n4. KOHTAUS\n\nTuvassa.\n\n\n1. NÄYTÖS.\n\n    Lemmes, Hölmönen, Pöperö.\n\nLEMMES.\n\nTuossa vieraita tuloopi.\nLiekkö posti portillasi.\n\nHÖLMÖNEN.\n\nKovin konttisa komiat,\nAjovärkit välkkyväiset,\nVahva varsa valjaissa,\nJoka on jotai parempi,\nHolliluhoja lujempi.\n\n\n2. NÄYTÖS.\n\nPIRJO (Pöperöllen).\n\nMäne peltoin perillen,\nAja lampaat aholta!\n\nLEMMES.\n\nAjoin lampaat aholta;\nNe on korjatut kotiinne\nKarsinoissaan karihtat,\nLämpimissä läävissään.\n\nPIRJO (Pöperöllen).\n\nAja tamma tallin luokse,\nKanna kakroja eteesä!\n\nLEMMES.\n\nAmmoin tamma tallissanne,\nKappa kakroja rupussa.\n\nPIRJO (Pöperöllen).\n\nLaske lehmät laitumellen\nIrti iltasyötöllesä!\n\nLEMMES.\n\nLaskin lehmät laitumellen,\nTein jotakin joutessani.\n\nPIRJO (Pöperöllen kiivaasti).\n\nTotta torvea tuvasta,\nEhi piiloa pihalla,\nTuossa vieraita tuloopi.\nKuka kurja kulkenoonki?\nPaavin pakanan väkeä,\nPirun Birgerin uroja\nUuven uskon puoltajija,\nVainoojija vaimopuolten.\nEi ou sijoa sinullen\nTuossa tuommoisten tulolla,\nLiijoin out sinä likainen,\nKovin pölyinen Pöperö.\nMiss out ryysyssäis rypennä,\nReikiin repaleis repinnä?\n\nLEMMES.\n\nTuossa tila Tuhkimuksen,\nPöperöllen pöyvänpäässä.\nKoti, kontu Tuhkimuksen.\nSe on oikia emäntä.\n\nPÖPERÖ.\n\nSovin istumaan sopessa:\nPiiloin pimeessä pitäyvyn,\nUunin turvin turvauvun.\n\nPIRJO (Kiivaasti Lemmeksellen).\n\nPöperöä pöyvän päähän!\nMikä sitten mie olisin,\nEnkö ensinkään emäntä?\nTotta torvea pihallen;\nHerja heittolas hävytön,\nKonna koirankuotolainen:\nEt ou ilmoin imeisten\nKerju-ukko kelvollinen!\n    (Pöperöllen).\nTotta lyöttäyvy lymöön\nKyykistäyvy kynkillesi,\nPainu pankon siimekseen;\nKata kasvosi hameilla,\nPeitä ruumis peitteillä!\n\nLEMMES.\n\nEmpä paikalta pakene,\nTuosta tultuini tuvasta;\nTämä tupa Tuhkimuksen;\nMinä oun eno emäsä.\n\nPIRJO (Riehkäisten Lemmestä käsikynkästä).\n\nUlos sitä sievemmästi,\nSitä pikemmin pihallen,\nKutka kunnoton pakene,\nPötki Pöperön omainen:\nKyllä sullen kyyvin annan\n    (Hölmönen ehtii puolustoo Lemmestä).\nTohitko torata mullen,\nVastustella vaimollesi?\nJoko ukkoni unohit\nMonet saavut mammansaunat.\n    (Hölmönen pakenoo pöyvän alle).\nKuule kulta ukkoiseni!\nNouse nopeesti jaloillen,\nVieraat tuloovat tupaamme!\n\nHÖLMÖNEN.\n\nNäätkö Lemmes onko leikki?\nTokko tottelen toroosa?\nKäynpä yli käskystäänki!\n\n\n3. NÄYTÖS.\n\nKERSKO.\n\nTerve teiltäni taloonne,\nSeurallen ihana ilta,\nIsännällen ilta kaunis!\n\n    (Hölmönen kaataa pöyvän).\n\nLEMMES.\n\nTuossa ilmautuu isäntä,\nKylältä valittu vanhin.\n\nKERSKO.\n\nKummat nään tavat talossa\nOikeuven erinomaisen.\nMikä ihtoisen isännän\nAsettanna pöyvän alle,\nKylänmiehen kyyvinnynnä?\n\nLEMMES.\n\nMissä vaimot vallan päällä;\nKussa emäntä enempi,\nSiellä ihtoisen isännän\nPako vahvinna varana.\n\nKERSKO.\n\nJätän hyvät jäähyväiset!\nNeuvoi mullen neitoisija\nTästä talosta tavata,\nVatusteli vanha akka:\nVaan sanoovat sananlaskut,\nAasit aasista sikiivät,\nTammat tammoja tekeevät\nSukuusa on suopetäjät,\nTekijääsä tervaskannot.\n\nLEMMES.\n\nPolvi muuttuupi pojasta.\nMonesti emeä moiti\nVaikka tyynet tyttäresä.\n\nKERSKO.\n\nTytöt ovat kaikki tyynet;\nVasta vaimoina vihaiset.\n\nLEMMES.\n\nVaimot vallan pyytäjijä\nMissä miehet puolimiehet,\nHöplät Hölmösen tapaiset.\n\nKERSKO.\n\nEmpä ensinkään varaja\nValtaa vaimon multa saavan;\nKuhu kumpaiset tupaanne.\nKellen nämä kengät käyvät,\nSen valihten vaimokseni,\nEnkä valtaasa varaja.\n\n\n4. NÄYTÖS.\n\n    Soma, Soria ja Syöjätär.\n\nSYÖJÄTÄR (joka salaa syöstäin uunillen tuhkin siekloo Pöperön\nja alastultua sanoo).\n\nTuossa Soma ja Soria,\nTytöt tyynet työntekiät,\nHyvätahtoiset tasaiset.\n\n    (Kersko ojentaa kengän. Soma ja Soria sysiit toisiaan\n    vihalla pois. Pirjo ja Syöjätär kokoovat sanotuin neuvoin\n    tunkee kenkää Sorian jalkaan: vaan se ei mahu turvonneesen\n    jalkaan. Soria ähkää ja irvistää).\n\nOisi oikeen omasa,\nMuutoin lykkynään mukava,\nVaan on kenkä vanhennessa\nKutistunna, kuivanunna,\nVielä se viruupi kyllin,\nMukautuu jalan mukaan.\n\nKERSKO.\n\nNiin oisi sopu sovuton,\nAivan arvoton avio,\nKuin on työläs työntekonne.\nEi ole mukava mullen,\nEmännäksi ei pätevä.\n\nSYÖJÄTÄR.\n\nJo on oikeen jalassa,\nMahtui päällen mainiosti.\n\nKERSKO.\n\nPaneppa nyt paklat kiini,\nSolet, palkimet sovita.\n\n    (Syöjätär panoo salaa paklat niekloilla kiini ja\n    kaivaa uuvet palkimen reijät, kuin ei muutoin yllä).\n\nKäyppä tuossa käpsyttele;\nPitkin siltoa sileetä.\n\n    (Soria yrittää käymään; tuskassaan kaatuu,\n    paklat ja solet irtautuu).\n\nEt ole emäni verta,\nEtkä emäntä minullen.\nEhkä sisko sievempäsi.\nSomalla somemmat sorkat!\n\nSORIA (Itkiin).\n\nMinun somemmat Somalla!\nOvat pikkuista pitemmät,\nVaravammat varpailta;\nVaikka vaimot suurin vaivoin,\nKaksin kääntivät käpälät,\nVarsin varpaasa varusti.\nPonnistivat pohjan alle.\n\nPIRJO (Näpistäin Soriaa, jota Syöjätär tapaa purrakseen, tahtoo\nkenkiä Somaa, joka viimen akkain avuin saapi kengän Sorialta.\nVielä työläämmät reistaukset: hän parkuu äänissä).\n\nPijä suusi piikaiseni,\nKohta kenkä koiteltuna!\n\nSYÖJÄTÄR.\n\nTällen käypi täyvellesä,\nTällen tehty tietettykin.\nSomalla somemmat sorkat.\nElä itke impiseni!\nHeität herttaisen kotisi;\nMuutat korempaan kotiisi\nKerskon pojan puolisona.\n\n    (Ponnistaissa kenkä halkiaa. Akat ja Soma purskahtaat itkemään).\n\nKERSKO.\n\nNyt on koiteltu koriat,\nKaunisvaatteiset kehutut.\nKuka tuolla kurkistaksen,\nKen se piilossa pijäksen?\n\nSYÖJÄTÄR (Kerskollen, vaan Lemmeksen kuulla).\n\nSe on Pirjon piikatyttö.\nEi ou puhas puolimieli.\nSe on Pöperö pölyinen,\nToimenpuuttuva, tomuinen:\nJalat laajat kuin lapiat.\n\nLEMMES (Puhuin tomun Pöperöstä, joka on muuttanna veljeltä\nLemmeksin lähätetyt vaatteet ja sukat).\n\nSe on puhas pulmuiseni.\nToimen tyttö ja totinen!\n\nKERSKO.\n\nTule pieni piikaiseni!\nEhkä liet sinä emäntä,\nJota kauvan kaihonnunna\nOlen ehtinnä ehäten.\n\n    (Pöperö koittaa toista kenkää).\n\nVarsin on Varoa kyllä\nEttä panna paklat kiini,\nSekä solkija solaten.\nNiissä käyvä käpsyttääpi,\nKuin ennen kävi emäni,\nOma äitini osaisi.\nTahotko minun talooni,\nElämään, emäntänäni?\nOmakseni, onnekseni?\n\nPÖPERÖ.\n\nKernaasti Kerskoiseni,\nHyvä sulhainen suloinen!\nMiten miettinöön Isäni?\nSano sana vanha vaari,\nElä epäile emäni,\nEläkä eno emäni!\n\nPIRJO.\n\nEi minun elossa ollen,\nSinun silmäni näössä,\nMinä laske miehelään;\nLasta niillen laitumillen,\nPahoillen rekipajuillen,\nLikasillen liisteillen,\nKerskon pojan puolisoksi.\nKovin komia näöltä,\nKehno Kersko on tavoilta.\n\nLEMMES.\n\nOle vaiti vanha portto,\nPijä suusi suuri konna.\nTuossa on ite isäsä;\nVaikka vallan antanunna,\nOllut alti allakynsin,\nNiin on oman tyttäresä\nIho ihtoinen isäntä.\n\nHÖLMÖNEN.\n\nKuin on kerran tunto tullut,\nPitkän piinani lopetan,\nHaureuvestani havahan:\nEnkä ota ollenkaan\nMuilta tässä muistutusta.\nTyyvyn työhön tyttäreni\nAnnan avulla Jumalan,\nValloin vanhan _Väinämöisen_,\nHänen häitä piettyväni,\nKerskon pojan puolisoksi.\nTehköön Pirjo piijantöitä\nPojan poikessa ololla.\nKonsa joutuupi kotiisa,\nAnnan ehtiä emännän.\nPiemmä Pirjoa kurissa\nTahikka talosta poisi,\nJos on mieli mierontiellen,\nJosta korjaisin kotiimme.\nAjan työllen tyttäresä\nTekemään talontekoja.\n\nKERSKO.\n\nKiitos ikuinen Isällen!\nEmänenollen enemmän;\nToimen, totuuven ukollen!\nJos tahot taloomme tulla,\nKilvoin kiitämmä sinua;\nSullen valta vanhempamme.\n\nPÖPERÖ.\n\nKilvoin palvellaan paraten!\n\nLEMMES.\n\nPoltin poikana poloissa,\nKarjan, kartanon poroksi,\nKaikki taloni tavaran.\nMurhe saattoi muillen maillen\nTavaroita tarjoin kannoin,\nKauppakaluja kuletin:\nAina rossan alttinalla\nVoitin, säästin sääveliini.\nTahoin takasi taloni\nOstoa, oman kotini.\nTuli mullen tuttavaksi\nKaunis Kapraali komia:\nOtin ottopojakseni.\nNyt en tarvihte taloa,\nEnkä tiijusta tiloa;\nYhä elämmä yhessä.\nEi ou höplä Hölmön poika:\nKonsa joutuupi kotiisa,\nKohta ottaapi komennon,\nTahtoo hallita taloosa.\nSiks' en pääse paikan päältä:\nAina tarpeita talossa,\nKahtomista kartanossa.\nKäyn mie teillä käynnän tietä,\nOlijammissa oleksin\nAika ajalta ajelen.\nIhailen iloa teijän,\nKahon kapraalin eloa.\n\n    (Akat ovat pyörtyvinään).\n\nPÖPERÖ (Laulaa):\n\nAina luotin Luojan töihen,\nValtaan vanhan _Väinämöisen_.\nIjankaikkinen Isämme\nKaikki kahtonna paraten,\nOsuttanna onnekseni.\nKävi toivoni toeksi,\nLuojan laitos luotolleni,\nEtt'ei vanha _Väinämöinen_\nHylkeä, hyvä Jumala!\n\n\n\n\nJÄLKIMAINE.\n\n\nMoni loru, iskeytyneenä lapsuutemme muistoon jospa halvempi arvoinen,\nou meillen mieluisa.\n\nKuulin lapsena kerrattavan Tuhkapöperöö kerrattuvakin. Luvin poikana\nAskepot, joka on sama satu Juuvin kielellä. Näin sen Cendrillonnina\nkuvattuna Franskan kielällä: moni sitä moitti, enimmät kiitti ja\nylenkiittivät. Ei mieleeni pystynnä toimittaa tätä suomalaisen kuvaisto\npukuun. Jotain puuttui. Luvettuvani Silmänkääntäjän, löysin Hölmösessä\nomituisen isän Pöperöllen; vaan hän oli toisen oma. Saatuvani luvan\nhäntä ylentää ja alentaa olen toimittanna Pöperön senkaltaisena\nkuin sen oletta nähneet. Toivon, jos se nyt ei ole otollinen, että\nsaatuvamme kansallista kuvaistoo, kuvaiston holhoja ej sitä hyli:\nsen vuoksi että se oleva suorasanainen (Alevasteinen) kepeesti pysyy\nmuistissa. Eikä se vaai erinäisiä pukuja eli laitoksija eikä monia\njäsenijä.\n\nSenki suhteen että tämä kuvaus voisi sietää vertausta muukalaisina\ntavanneihin Pöperöin, toimitin hänen suorasanaiseksi, että jos\nkuvastossa sattuu usiampia joilla on ääntä ja mahtija niin voipi\nenimmät paikat laulattaa. Kielestä muistutan sanojani Ruunulinnan\nJälkimaineessa. Vielä vähemmin nyt oun pakloin paneutunna. Kiistäkää\njos hyvää, ettei Kerskoniuksiin ja Hölmöliiniin esivanhemmat\npuhuneet semmoista Suomea: vaan suokaa Lemmeksellen, Pirjollen ja\nSyöjättärellen, jotka olivat monikotiset, moninaista murretta.\n\nKysymys on tehty ei kauvan (1837), jos Italijan kielessä, kirjakielen\ntuloo mukautua puhekieleen eli puhekielen kirjakieleen. (Se si debba\navvicinare la lingua scritta alla parlata o sia la parlata alla\nscritta). G.B. Grossi luulee puhekieltä pitävän muvata kirjakieleen.\nJos oisi paljo Italijanki kielen suhteen sanottava, niin en käy\nkiistämään. Vaan Suomen kielestä arvelen aivan toista. Voipiko emä\nluottautua vastasyntyneesen keskoiseesa? Työ vastaatta että monesti\nilman sitä keskoiseta äiti ajettasiin pois talosta ja että tästä\nkeskoisesta voipi tulla ylimys sukukunnassaan. Niin on; niin olla\npitääkin tällen emällen, että jos hän jäisi hetelmättömäksi, niin\nhäntä hiljoin pereestä pois vierautettasiin. Hänen keskoisestaan voipi\ntulla ei ainoastaan sukusa; voipi tulla koko kansan kaunistus: mutta\nsiihen paljon tarvitaan, ennenkuin hän sillen varrellen pääsöö; ja\nemäsä holhoominen, emäsä eine ovat soveliaisimmat hänen ruumiillisellen\nhyöstymiselleen; mutta äitisä puhe paremmin muita vesoittaa hänen\nhengellisiä avujasa. Seuraten murettani sikäli kuin soveliaksi nään,\nomistan muistakin mitä mieleeni sattuu; lukiin ihteäni perilliseksi\nkaikillen: luulenkin vähemmän vaartavani kansaperillisijäni, kuin jos\nen uurastasi lisätä tätä perintöä.\n\n_J. F. Lagervall_.\n\n\n\n"]