[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$flK7PfAd4wACDIInIq4gMrh8ypqo1NkV8fXsSxPEA9Sw":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":27,"gutenbergSummary":31,"gutenbergTranslators":32,"gutenbergDownloadCount":33,"aiDescription":34,"preamble":35,"content":36},879,"Josephi","Lagervall, Jacob Fredrik",1787,1865,"879-lagervall-j-f-josephi","879__Lagervall_J._F.__Josephi","Kuvaus 3:ssa Kohtauksessa","naytelma",[14],"kansanperinne",[],"fi",1847,null,2875,19661,false,47590,[24,25,26],"Bible plays","Finnish drama -- 19th century","Joseph (Son of Jacob) -- Drama",[28,29,30],"Mythology, Legends & Folklore","Plays/Films/Dramas","Religion/Spirituality","\"Josephi: Kuvaus 3:ssa Kohtauksessa\" by Jacob Fredrik Lagervall is a dramatic work likely written in the mid-19th century. This book is a play that delves into the story of Joseph, a biblical figure, focusing on his experiences in Egypt and interactions with his brothers. It explores themes of betrayal, redemption, and familial bonds, reflecting the complex narratives found in biblical texts.  The story unfolds in a series of scenes where Joseph, after being sold into slavery by his brothers, finds himself in a position of power in Egypt. As a famine strikes, his brothers come to Egypt seeking food, unaware of Joseph's identity. The play captures the emotional turmoil of reconciliations and the weight of past betrayals, particularly highlighting Joseph's struggle between his responsibilities as a powerful figure and his feelings towards his family. Throughout, Lagervall's work emphasizes the importance of mercy and forgiveness, ultimately portraying Joseph as a character who rises above adversity for the sake of his family. (This is an automatically generated summary.)",[],234,"Kalevalamittaan kirjoitettu kolmikohtauksinen raamatullinen näytelmä kertoo Egyptin valtiaaksi nousseesta Joosefista. Nälänhädän vallitessa Joosef hallinnoi viljavarastoja ja kohtaa Kanaanin maalta apua hakemaan saapuneet veljensä.","J. F. Lagervallin 'Josephi' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 879.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","JOSEPHI\n\nKuvaus 3:ssa Kohtauksessa\n\n\nKirj.\n\nJ. F. LAGERVALL\n\n\n\nViipurissa,\nJ. Cedervaller poikineen,\n1847.\n\n\n\n\n\n        Imprimatur:\n\n        G. Rein.\n\n\n\n\n\nJÄSENET.\n\n JOSEPHI, Egyptissä nimetetty valtikkaaksi eli Maanisäksi.\n JACOBI, hänen Isäsä.\n RUBENI,    |\n SIMEONI,   |\n JUDA,      | Jacobin poikija.\n LEVI,      |\n BENJAMINI, |\n Muita Jacobin poikija ja perettä.\n Sangari ja Muita Egyptin virkamiehijä.\n Tulkki ja palvelijoita.\n\n\n\n\n1. KOHTAUS.\n\nJosephin Koissa.\n\n\n1. NÄYTÖS.\n\n    Josephi ja Sangari.\n\nSANGARI.\nJo oun jauhoja jakanna\nMetrettä tuhat tuhatta.\nElosta enimmät salvot\nTämän vuuven vuoisvarasta\nJäävät vielä jäänökseksi,\nTurvaksi tulevan vuuven\nKuin ei kukaan siemenijä\nKysy, kylvyksi eloa.\n\nJOSEPHI.\nTurha tuuma kylväminen;\nTyötä työtöntä olisi\nKylvämiset, kyntämiset;\nKuin on vielä viisi vuotta\nEllei siemenet sikiä,\nElo eisty kasvussasa,\nKylvyt pääse kypsyntääsä.\nVarat vuonna vuotuisesa\nKaikki leiväksi kahotut,\nElot eineeksi ehitty.\nSitten siementä jaamma\nViime vuonna viijentenä\nYnnä eineeksi eloa.\nSitä varten jo varustin\nKahenkaltaiset varukset.\nSitä ennen emmä anna\nEheetä elonjyveä,\nJoka kelpoisi keollen,\nItäviä ihmisillen,\nJotka turhin tunkisivat\nVasten varoituksijamme,\nMätänemään mättäisivät,\nSiemenkatoon kaivaisivat,\nJospa konsa on ohite\nKylvyaika ammoin männyt,\nVielä ehtisiit eloa\nJa jos emmä ennättäisi,\nSatu saaha jauhetuksi,\nJauhamatonta jaamma.\nSaapi salvot tyhjennellä\nPurnut puhistoo peräite.\n\nSANGARI.\nJo on kansallen omallen\nKyllin kullenkin kylällen,\nTarkoin kullenkin talollen\nKaikki tarpeesa kahotut:\nVaan on vielä vaatijoita.\nMonta muuta muukalaista,\nMonta elonehtijätä,\nKatras on Kanaankimaalta\nVarakkaita vastineella,\nJotka ehtiivät eloa,\nTahtoot tarvistaan rahalla.\nTokko myyvä tohtinemma,\nAnnanko apua heillen,\nTaikka työnnönkö takaisi?\n\nJOSEPHI (Itekseen).\nKalliista Kanaanmaasta,\nIsänmaasta itketystä!\nEhkä tuossa tuttujani\nJoku joukossa olisi;\nJoka saattaisi sanomat\nEttä on koti kohennut,\nVarat yhä vahvistunna,\nVeljet suostuneet sovullen.\nEhkä lie eloa tarvis\nIsällä ison pereisä,\nKoska aikoa kovoa\nMainihtoovat siltä maalta,\nSiellä valittaat vajaata:\nNiinmä saan sanoman heillen\nEttä täällä täysin määrin\nEloneinettä kerätty,\nSäästettynä säälijöihen.\n    (Kovasti).\nKysy ensin kyllinmäärin,\nKaho kansamme vajaata,\nLainnoin lahjota omija.\nSitten siivenpyyhinnällä\nMyyvistämmä myötäväksi\nPuoit puhtaasta rahasta,\nHinnoin liijat hinkalomme\nTämän vuuven vuoisvarasta.\nAuta avunehtijöitä!\n\nSANGARI.\nOmat on osasa saanut.\nEivät hae, ei halaja\nYli tarpeestaan tahota.\nSaatko santoa merestä\nLopen loppumaan, samaite\nMeijän aitat aivan täyvet\nEivät kansalta Egyptin\nVäsäyvy omin väkimme,\nHiiventäyvy hinkalomme;\nJospa tänne joukoltansa\nKanaanmaalta kaikki kansa\nKeräytyisi, kerjäläiset,\nKaikki nälkäiset näkyisi.\n\nJOSEPHI.\nKansalaiset laita kaikki\nTänne, täytyypi kysellä\nTarkoin heijän tarvistasa,\nHeijän vajaata, varoja\nTuloo tulkin tutkistella.\nEhkä toisin toimittivat,\nValittivatkin vajaasa.\nEhkä heillä toiset toimet\nVallata varat soalla,\nAitat väkise avata.\n\nSANGARI.\nVähä on väkeä heillä,\nTyhjät tyhjillä varukset\nMeijän vallan vastukseksi.\n\nJOSEPHI.\nEtpä tiije ehkä tiellä\nSalaite sata satoja\nTaikka tulolla tuhannet.\nTahon tarkoin tiijustella\nKysellä kylät talotkin,\nValtakuntasa varukset,\nLuvettoo väkilukunsa:\nVasta voin varan piteä,\nVasta varmana levätä.\nJospa joutavia puhuuvat,\nSanan sanoovat valella,\nHirtän heijät hiittolaiset,\nKostan koitteesa kovasti.\n\n\n2. NÄYTÖS.\n\n    (Entiset ja Josephin 10 veljeä polvillaan. Hän heijät tuntoon\n    vaan liijoin liikutettuna hän tuskin voipi murtain sanoa).\n\nSanogaitte Sangarilleh,\nTuolleh tulgillen puhuttah\nMigä milläih asiah.\n\n    (Liijoin liikutuksin väästäksen syrjään\n    viitaten veljiin ylös nousta).\n\nRUBENI.\nYhet pereellä yhellä\nAsijat, elonehinnät,\nKuin on omat kuivanunna.\nEnsin eineeksi eloa,\nSitten siemenet haemma\nKerkiästi toisen kerran.\n\nSANGARI.\nTokka totuutta sanonet\nVakaaja, valehtelija?\nUskallatko ukko rukka\nValehella valtikkaallen,\nMahotonta Maanisällen?\nEttä ehtimään eloa\nTulitta tukulta kaikki,\nKaikki kaupallen kulitta\nKymmenkunta kyntömiestä.\nMissä talossa tapaamme\nYhessä yheksan miestä,\nKymmenkunnan kyntäjijä?\nKuka korjoa kotinne,\nKenkä talonne tavarat?\n\nRUBENI.\nOumma vaat, ei vakaajat,\nPojat yhtä poikuvetta,\nTaimija talon isoimman,\nVeljeskunnan kuuluisamman.\nPere pellot pehmittääpi,\nVastaiseksi valmistaapi,\nKarjan kahtoovat yhessä\nPojat, piijat, pojanpojat,\nPalkkalaiset paimentaavat,\nVaimot vaatteita tekeevät.\nHoitaat lapset, lapsenlapset.\nNoita nuorempi kotona\nVarana isämme vanhan,\nSauvana ukon sataisen.\nLohtuttaa ijän lopulla,\nHuolen suuren huojentaapi,\nKatoomista kauvan sitten\nYhen pojan poikuveesta\nPiennä poikana poloissa.\nJot oun outoa osoa\nItkennä isäni kansa,\nMeijän parvesta parasta\nMurhehtinna muihen kansa.\nTuosta muoto muuttununna;\nParran valkeeksi valaissut,\nHapeneeni harmentanna,\nIsän itkut katkerammat,\nVeljesten vesipisarat.\n\n    (Veljekset kauhistuu).\n\nSANGARI.\nVastapa valetta kuulin\nElämässä ensi kerran!\nVarsin vakaajat olotta,\nAsijanne meijän aitat.\nNiihen tietä tiijustella,\nNiitä tutkimaan tulitta.\nMeiltä ehittä eloa,\nMeiltä tahotta tavarat.\nNyt sie vaait vastineella\nRauhassa, rahan eholla.\nVasta vaait valloinvoimin:\nToiste toivoisit toralla,\nVihollissa viimen viijä,\nKaikki vallata varukset,\nOmistoo omin käsisi\nKonsa kotoosi takaisi\nIsoin pereeneis peräyvyt,\nSuurin joukoin jouvuttauvat,\nKaikki kahleihen sepitän,\nRautoin pakanat panetan.\n    (Kahtoin Josephii hiljenöö).\nEi ole eloa myyvä,\nEinettä rahan eholla:\nNe on ostetut omillen,\nOman valtamme varaksi,\nKahottuna kansallemme.\nVaan jos vaihtoa tahotta:\nMiesi mieluisa minullen\nYheksästä yksi käypi\nPalkkalaiseksi paneksen.\nEn mie vanhinta valihte\nEnkä elinajaksesa\nOta orjaksi ijäite.\nMinä tahon tarkan miehen\nVaain vaikiaks ajaksi\nTyössä työläässä avuksi.\nAnnan aikana kovana\nTarpeenne koko talollen,\nRahata ravinnon laitan.\nKonsa aika on ohite,\nKatovuuvet karkonnunna;\nSitten siemenet varustan:\nLaitan lapsenne takaisi\nPoisi poikanne otatta.\nJos että taho takaisin\nAnnan arvosa rahana\nMiehen hinnan mieluisasti.\n\nRUBENI.\nMikä teillä miehen hinta?\nOnko teillä ostoisana\nVeljet, veljiisä tavara?\nTahomma tavarat saaha\nOman ohtamme hijellä,\nOman ansijon avulla,\nEineemme eholla työmme;\nEmmä veljemme verellä:\nJospa kohta kuolisimma\nVäännymmä nälänpakolta\nEnnen parvessa paremmin\nKaulaksutta kaatuisimma.\nOsta raavaita rahalla,\nAasit kameelit kaluilla,\nEläimii elolla vaiha:\nVerälläsi meijän veljet.\n\nJUDA.\nOikeus on omasa meillen\nPalkka työstämme pahasta,\nVähä väärästä teosta,\nVelka veljenmyömisestä,\nKauppavoitto kaihotusta.\n\nRUBENI (Kauhistuksella).\nKuinka kurjat, kunnottomat!\nVerikoirat, veljenmyöjät,\nKaininkaltaiset pakanat!\nTeittäkö teon mokomman\nJota karhut kauhistuisi.\nPelkeisi metänpeotkin?\nMillen murheellen minua,\nMillen ilkullen isämme,\nSurullen koko sukumme\nSaattoi saastainen tekonne?\nVerivelka veljenmyöntä,\nIsänmurhoa isompi.\nTeijän surut suottaitkut\nKurjat kursaukset olivat;\nKoiruutenne kohta kostan,\nPäällenkannan kaiken päällen\nKaikki kahleihen panetan\nMustat murhaajat tapatan:\nIte itkulta tukahun.\nKuolkoon joukkomme kotona\nHävitköön häväisty kansa.\n\nJUDA.\nKaho syvämmeen katuvan;\nKuinka kurja yöt ja päivät\nPaheksii pahatekoosa!\nUseesti unessa uihkan,\nVoihkan vuoteella levota\nSilmän kiini siirtymätä,\nVeljen veri Silmissäni,\nLeppä leiväksi leviipi.\nMilloin raatosa rahana.\nKonsa ruumis ruiskekona,\nKonsa hiilijä kokoopi\nTulisia pääni päällen,\nItkulleni irvistääpi.\n\nSANGARI (Viittaa).\nTässä tiemmä tietäväksi,\nKansan kaiken kuuluviksi,\nIlmi Israelin pojillen:\nMikä tullut tuomijossa\nPäällenpantu päätöksessä.\nJotta myönnän myyvystämmä;\nEttä täytämmä elolla\nTeillen säkit säilöistämme\nYheksällen yltämäärin,\nYhen jätättä jälellen\nYhen vangiksi varoilla,\nHänen pantiksi panetta\nEttä tuolta tullessanne,\nVaeltaissa vasta tänne\nMeillen merkiksi totuuven,\nPuhistukseksi puheenne\nVeljen nuoremman nopeesti,\nKohta tultua kotiinne.\n\nRUBENI,\nKytke koko kymmenkunta,\nKaikki kahleihen sepitä\nPane rautoin pakanat!\nVarsin olemma vakaajat,\nVaaralliset vallallenne;\nAivan aineessa pahassa\nTänne tutkimaan tulimma,\nValloin ryöstämään varanne\nOttamaan omin käsimme.\n\n    (Kaikki kummeksiit Rubenija).\n\nSlMEONI.\nPijä Sangari sanasi!\nElä vanhinta valihte,\nVijatonta vie ritaan,\nItse kuulet kuin puhuupi\nEttä liijoin liikutettu\nHän on vähän hämmentynnä\nMielipuoleksi poloinen.\nOta otukseks minua.\nMinä pantiksi paneuvun,\nVangin vaatteita valihten\nMuutan mustankeltaisia.\nNiisset vaatteisa varaja\nMinun painavain pakoon;\nNiissen loitois loikastauvu,\nPääse matkan pitkän päähän\nKaupunnistanne karaten.\n\n    (Simeoni pannaan vangin pukuun).\n\nSANGARI.\nMuillen muistutan sanani\nEttä tuotta tullessanne,\nKohta jouvuttuu kotiinne\nVeljen veikkokunnastanne,\nKoissa teitä kotvittavan,\nNopiasti nuorempanne\nMeillen merkiksi totuuven.\nSillä vankinne vapaaksi\nSaatta tänne saatuvanne:\nPäästän tänne päästyvänne.\nJos on mieli joutukaatten,\nHalu häntä poishakea.\n\nRUBENI.\nMinä miehen täältä päästän,\nLuvantäytöllä lunastan,\nVeljen veljellä pelastan.\n\n    (Männessään itkiin halailoat Simeonii).\n\nJOSEPHI. Yksin, (itkee, sitten laulaa).\n\nKasvoin kanaan kallijoilla,\nHyöstyin ilona isäni\nKoissa vuotta kolmetoista,\nVielä viijentoisisena\nIsän silmänä ihaite,\nSauvana liki sataisen\nVanhan vaivalaan apuna.\nSaatuna sanat salosta,\nErämailta mainittua\nEttä eväät on vähässä,\nRuoka puuttumaan ruvenna:\nLaittoi Israili isäni\nViemään veljillen evästä\nLoitos sivun Siehemijä,\nLaajan lakson laiteillen\nKussa karjankatsannossa,\nKaskenkaannassa olivat:\nVarustamassa varoja\nVuuven vuotetun tulollen,\nPanin painon hartijoillen,\nKontin selkääni kohotin,\nOtin huonollen olallen.\nVaan ei takka vaivannunna\nEikä paljous eväihin,\nTullut tuskaksi minullen,\nEro isästä enemmän\nMinua pahemmin painoi,\nMinun mieltäni muserti.\nAloin pahoin aavistella\nEttä jätän jäähyväiset\nIkuiset isänkoillen.\nKaikkiin mieltä katkeroitti,\nKoko kotoisen pereemme\nIte itkin iltakauven,\nItki itekki isäni\nEroani ensikerran\nLuota itkevän isäni.\nAamulla alotin matkan,\nKulun päätin päivän päässä\nIllan lopulla lopetin.\nOisi ollut tarpeina\nUni mullen uupuneellen,\nLepo leipä paastonneellen:\nMutta muistin muistutuksen,\nSanat Israilin isäni\nEttä työnä ensimäissä,\nKiitosvirret viimetyönä\nLuojallen lopulla matkan,\nPäästyväni matkanpäähän.\nPalmunjuurellen paneuvun,\nPolvin heitin heinikolla\nHuokaukset huonoin äänin.\nHeitin Herrallen hyvällen\nEsirukoukset erite\nIsästäni, itestäni,\nVeikkoisista, veljeskunnan\nPereistä, perillisistä,\nKoko seurasta kotona.\nVaan jo vastaani tulivat\nVeljet tukasta vetivät,\nKulettivat Kuopan luokse\nMullen hauvaksi haetun:\nJohon viskaisiit vihassa.\nSyyksi syöstäissä sanoivat\nMinun uhkaavat uneni\nEttä heillen kerraksesa\nPääsen päälliköks pereellen\nSuvun suuren haltijaksi.\nViskoin kiroten kivijä,\nSortiit mullalla muvalla,\nMäräks vaatteeni valoivat.\nTuossa kylmin kyynpesässä\nVähähenkissä värisin.\nMaot päälleni matoivat,\nKäärmeet jaloissa kähäji:\nVilu, nälkä vieraina.\nEipä unta uupuneellen\nOllut yksin yöntyvällen.\nAamuisella kiisto alkoi,\nVäitös, veljesten välillä:\nMillä tappoa tavalla,\nUnten kuolettoo minua?\nKuristookko kulkkuvani,\nTappoakko tapparalla\nRauvoin raaella terävin?\nEli hauvata elävin\nKuoppaan kussa yötä vietin,\nKussa puolikuolijana\nKuulin tuumat tuomijoni,\nHeijän herjoin tarinat?\nEli jättääkkö jälellen\nOman onneni nojailen,\nPerinnöks metänpeoillen,\nHaiskaks hauvan käärmeillen?\nTott ei toeksi uneni\nNähty näköni kävisi.\nVaan ei vanhin veljistämme\nTuohon Rubeni ruvenna\nTyytynynnä murhatyöhön:\nUhkasi ukollen viijä\nSanan työstä saastaisesta,\nIlmi antoa isällen.\nMenoin suurin mehtälöstä\nKuului kulkevan majallen,\nKaravaani kauppijaita.\nJuda saneli samassa;\nEihän veljemme verestä,\nLihasta liseä meillen,\nRahat raatoosa paremmat.\nEikö paljoa parempi\nKaupoitella kauppijoillen,\nMuuttoo raatoosa rahaksi?\nTuompa tuuman tutkimata\nKaikki kahtoivat hyväksi.\nNuoran nostookseen minua\nKoppaisivat kontistasa;\nSiihen silmukan sitoivat,\nVihtoin mullen viskaisivat\nKäskyin käsin käyvä kiini,\nTuohon tarttua takeesti,\nKovin koprin kopristaija.\nOisimpa omin käsini\nSurman silmukan sitonna,\nOmin sormin solminnunna,\nKapaloina kaulaani:\nPäästä päiviltä pahoilta\nOrjaksi osautumata.\nVaan oil kynnet kylmettynnä,\nJäseneni jäykennynnä.\nPahoin näppijä palelti\nKovin kahmoi koprijani,\nTuntui turraksi käteni.\nTuoss ei käynyt kääriminen,\nOsautunna osmansolmut.\nViimen miehin viskaisivat\nPuita portaiksi poloisen,\nVaan en kylmennyt kyvennä\nKahmennut ylöskohota.\nKaikki kävi, kauppiaatkin\nMäiltä mättämään hakoja,\nKalikoita yksin kaksin:\nHauvan täyttivät haloilla.\nMinä aina päällen pääsin,\nNousin nuorin nostamata\nKoon kasvulla kohoisin.\nOisi saatuna satoja\nVaan en ollut enelläni\nVoimaltani, voinnaltani\nJa kuin vaivalta vapisin\nKivultani kieletönnä,\nÄlyltäni ällistynnä\nOlin pehminnyt pelolta;\nYlenkahtoi kauppamiehet\nHuonon, huonoksi panivat.\nYksi kummin yhtänäinen,\nKahottua kaikinpuolin\nYksin suunkin suinattua,\nKovin koprin koiteltua,\nKäänettyy käet jalotkin\nPisti pilkoin pilkkahammas\nNenärauvaksi rahoja,\nAntoi viimen aasin hinnan,\nMaksoi markkinaluhosta.\nOsti minun orjaksesa\nVähin henkivän vähästä,\nPuolikuolleena polusta.\nTuohon suostui suorasteesa\nOitis paikalla olijat:\nVaraitessa vanhimpamme\nTuonne takaisi tuloa,\nLauman luota laitumelta.\nVeljet hormivat hoppijat,\nPojat Jacobin jakoivat,\nRahat lupsiisa lukivat.\nItkin irti ollessani,\nItkin Israelii iseeni;\nKahleissa kauppamiehen\nItkin myöskin myöjijäni.\nKauppijas kalusa kahtoi\nTarkoin markkina tavaran,\nParanti parissan vuoksi;\nJonka saksa saikin kohta\nMerenrannalla rahana.\nEn valita vainoasa\nVihastu vihasta heijän\nHeijän pahuuttaan paheksi!\nKoettiin kovimmat koulut,\nKärsittyä vangin vaivat\nOrjan kauhiaa osoa:\nLuoja laittoi lohtutuksen\nHeijän pahasa paranti,\nVaivat, vankiuvet, vahingot\nKäänti viisain vihasa\nLykykseni heijän lyönnät,\nMyyvykkeeksi myömiseni.\n\n\n\n\n2. KOHTAUS.\n\n\n1. KÄYTÖS.\n\n    Josephi, veljesä polvillaan, Sangari ja Palvelijoita.\n\nSANGARI.\nOutta ukot uurastanna\nTänne täyttämään sanaanne\nVeljen toitta toistukseksi,\nPuhistukseksi puheenne.\nTokko entinen elonne\nJo on joutunna lopullen,\nKoska koijitta ehäten,\nTänne täytittä pyryllä?\nTahi vaivat vangittunne\nTuli huoleksi, hopuksi,\nHäntä päästeä häästä,\nPelastaa pelonpakosta\nTeijät kiirehti kivulla?\n\nRUBENI.\nEipä vielä elonpuute\nKivoittanna ruuvankiire.\nElollamme entisellä\nMonet viikot viettäisimmä,\nKuukauvet kuluttaisimma.\nEreys erinomainen\nSaattoi samassa takaisin\nTänne täyttämään pyryllä.\n\nSANGARI (Josephillen).\nTokko toisikymmenisen\nHeijän parveesa panetan.\n\nJOSEPHI.\nEngä kielläh, engäh eschtäh\nTahtosi tapahtumaschtah.\n\nSANGARI.\nIlmoitus Isältä maamme,\nVaatimus on valtikkaalta\nEttä nousetta nopeesti\nJalollenne Jaakonpojat.\nKäsky hältä teillen käypi\nTehä tiestänne tilijä,\nKuten kulkunne mänestyi,\nMatkanne omallen maallen,\nOlosta oman talonne,\nPereestä, perillisistä,\nIsästänne Israilista\nKuinka kuluupi ikäsä.\n\nRUBENI.\nJumalata julki kiitän,\nPoika puolesta Isäni\nAntimista aina hällen.\nLahjat lainnoin terveyven\nArmoin Abramin Jumalan,\nVaikka vanhuus vikana!\nPalvelijanne panetti,\nIte, Israili isäni\nMeijän maamme mantelija\nKannatoksen kasvujamme\nLaittoi lahjat Maanisällen.\nPojan poisipääsemistä\nVaatii nöyrin Valtikkalta\nRukoustaa Isäni rukka!\nEnnensaavusta elosta\nRahat tuotu tuota kättä\nKoska hairauven havahin\nSäilöt löysin säkkilöistä\nPuistain purnuimme eloa,\nTäytyi tänne kiirehtiä,\nTänne joukoin jouvuttaija,\nMulla rahoja mukana\nMillä kahet kannatukset,\nVasta saatavat varukset\nSekä elot ennen saanut,\nKohta kostan paikallasa.\n\nSANGARI.\nElostanne entisistä,\nMaksu täysin täytettynä\nSe on kiini kirjoissamme\nKuitattuna kuuluvussa.\nRahat varsin vaivastanne\nIte isiinne Jumala\nMatkallanne meijän mailta,\nPannut teillen palkinnoksi\nSuonut ravinto rahaksi.\nVaatimus on Valtikkaalta\nEttä kaikki _Kaksitoista_.\n    (Temmaten takaisin).\n_Ykstoista_ yhessä syöttä,\nEloneinettä otatta\nTässä samassa salissa\nÄärin pöyvän pyörykäisen,\nYmpyräisen ympärillä.\nMännään mättämään eloa;\nKuin on täysin täytettynä\nSäkit säilijöön jätämmä\nKoko atrijan ajaksi.\nSiksi ennettää Simuna\nTeijan keskuuteen keritä.\n\n    (Mänööt).\n\nJOSEPHI (Palvelijoillen jotka pöytijä kattaa).\nErittäin Egyptiläiset,\nIte istuu heijän kansa.\nKansa Kanaalta erite,\nVanhin valitkoon tilasa;\nMuita nimeät nimeltä\nVeljen veljesä perästä,\nAina arvolta ikäsä:\nKuin on tuossa toimitettu.\nPane muistoosi paperi!\n\n\n2. NÄYTÖS.\n\n    Entiset. Egyptiläisijä, Simeoni jota\n    veljeskunta kättelöö. Sangari.\n\nSANGARI.\nTuossa vettä veljeksillen\nKaikillen _Kahellentoista_.\n    (Temmaten takaisin).\nYhessä yhellentoista:\nJalat puhtaaksi puvetta\nMatkan pitkän marssittua,\nKulettuu kulun ikävän.\n    (Palvelijallen).\nHanki pyyhkeitä pyryllä\nKäsiliinat tuota kättä.\n\n    (Kanaalaiset peseytyyt ja pyyhkiytyyt. Josephi viitta\n    käyvä eineellen, Egyptiläiset ottaat tavalliset tilasa).\n\nPALVELIJA (Kanaalaisillen).\nVanhin valitkoon tilasa\nToiset toisesa perästä\nSeura seuraten ikeä.\n    (Luvetteloo).\nRubeni, Simeoni, Levi, Juda, Dani, Naphtali,\nGadi, Asseri, Isaschari, Sebuloni, Benajamini.\n\nSIMEONI.\nKuta kuulen kummistellen?\nIte tietäävät ikämme;\nMeijät nimeltä nimesi!\n\nJOSEPHI (syötyä sanoo veljilleen).\nTehkäh terveykset minuldah\nIschällenne Ischrailelleh.\n\nRUBENI.\nSuuri kiitos suuri herra,\nRavinnostasi, rahasta!\nAvarasta armostasi\nMainihtemma Maaniseä,\nElinaikamme avusta\nOuvoillen osutetusta!\n\n    (Muut pois).\n\nSANGARI (Josephillen).\nSyyvessämme tulkki syösti\nRahat ravintoajalla\nItekunki kukkarosa,\nSäkinsuihen säävelisä\nElon päällen päällimäissä:\nJuontamaljasi mahutti,\nPikarisi pilkoin pisti.\nKellen yhtynöön yhellen?\nEttä on enemmän syytä\nAinetta ajaa takaisi\nEhittyy elot evääsä,\nKahottuu kalusa kaikki.\nMinä oun toruva toilla\nSinä siihen paat liseä\nMitä mieleesi tuloopi.\n\n\n3. NÄYTÖS.\n\n    Entiset. Tulkki tuuven Kanaalaisija\n    jotka ovat repinnä vaatteesa.\n\nTULKKI.\nTuossa tuon pahatekijät!\nKaikki kaprinna rahasa\nTassinna tavaran hinnan:\nMutta muita koirasampi\nBenjami, peräite viekas,\nMuita juhtija juleempi\nMahuttanna juontamaljan\nSäkkiisä pikarin pisti.\n\nSANGARI.\nKuinka kurjat uskallitta\nHyvän palkita pahalla?\nNiinkö luulitta luvuta\nMeijän talossa tavarat,\nArvotonna astijamme,\nEttei kaihota kaluja?\nIhteäsä Maaniseä\nTietäkäätten tietäjäksi.\nNäkijän hänessä näättä.\nKysymätä kyllä tiesi,\nArvanlyömätä asian\nKellä arpa-astijasa,\nJuomakuppisa kulussa.\n\nRUBENI.\nKaikki tapata katalat\nHävitä häväisty kanta.\nAmmoin surman ansaihtimma\nKuolun veljemme verestä.\n\nSANGARI.\nEipä Valtikas valita\nMuihen muistuta rikosta.\nEhkä lailta entisellä\nIte isiinne Jumala\nRavinnoks rahanne laittoi\nMillä ehtiä eloa\nAjan ahtaimman varaksi.\nSiltä vaan on vastattava\nKulta löytyi juomakuppi.\nMiksi piilotti pikarin,\nArpa-astijan salaisi?\n\nRUBENI.\nMinun syyni, hän on syytön\nMinä vatinne varastin,\nArpa-astijan salaisin.\nHän on veljemme verestä\nPuhas, puhtaampi minua.\nHäntä kotvittaa kotona\nVanha itkevä isäni.\n\nSIMEONI.\nValehteloo vanhimpamme\nVijan päällesä vijaton.\nEipä ole ennen näitä\nVielä vijalta tavattu\nPantuna pahateosta.\nVaan on vielä vanhempaasa\nIhteäsä Israilija\nSääli, häntä säikyttännä.\nPuita, heinijä puhuupi.\nMaljan mainitun salaite\nVihamiehet viskannunna,\nSäkin suuhun suistanunna.\nTästä vijasta vijaton\nMulla muuta kostaminen,\nPahateko palkittava.\nMinä miesi tänne jääpä.\nSano Sangari sanoja\nMinun puoleeni poloisen\nEttä työhön tyytyväinen\nOlit orjana ololla.\n\nJUDA.\nYhen veljenkö yhäite\nJättäisimmä myö jälellen\nKuin on kummin veljeskunta\nYksi ylikymmenestä.\nOta otukseks minua.\nVarsin vanhin sekä nuorin\nVijattomat, mie vikainen.\nSyntisäkki, syynalainen.\n\nLEVI.\nMiten sie sivuu minusta\nTahot tehä tarjoasi?\nMinä Levi miesi jääpä\nTänne lain täytännäksi.\nSulla sutkainen perettä,\nMulla kaksi kaikkiasa.\nOikoo orvoillen isinä\nHellin kahtokaa katalat.\n\nSANGARI.\nVijatonta emmä veisi,\nVikapäätä emmä päästä.\nKen on teon Kelvottoman\nTehnyt teijän joukostanne\nSen myö orjaksi otamma.\n\nRUBENI.\nTuolla tapat tuomijolla\nVanhan Israilin isäni,\nSaatat sanalla kovalla\nHautaan harmenneet hapenet.\nEmpä ilmesty eteesä\nEnkä siije silmiäsä\nNäköä vähänäköisen.\nAnna armosta minullen\nKahleet veljellen kahotut\nHän on syytön, muilla muita\nTehtyjä pahateknja.\n\n9 VELJEÄ.\nVanhin veli varsin syytön\nBenjami peri vijaton,\nMeistä ota orjaksenne\nKennen kelpoovan näettä.\n\nJOSEPHI (Itkiin mänöö kammariisa pesee silmäsä kyynaleistä;\ntultuvaan vahvistaa ääntään sanoin).\n\nElkää pelätkö eneä.\nOmat veljeni oletta.\nPahoittaa minua paljon\nTeitä kovin koitelleeni.\nArmas Abramin Jumala\nNähneenä nälän tulevan,\nKatovuuvet kauhiammat\nUloskahtoi teijän kautta\nMinun Israelin iloksi,\nJalon Jacobin tuveksi,\nPelastukseksi pereemme.\nLaittoi, lahjotti minua\nSillä vallalla, varalla\nEttä voin omilla voimin\nVarsin varalla omalla\nAuttaa eineellä, elolla\nKunne kulkoopi ohite\nKatovuuvet karkkovaapi,\nMeijän kuluisa kuningas\nMonet konnut Gosenissa,\nLaajat lahjoitti tilukset.\nSamat lahjotan sanotut\nKoit, konnut veljilleni,\nSuvulleni suon omaksi.\nKoska vielä viisi vuotta\nEessä elonpuuttuvia\nEttei siemenet sikiä,\nKylvyt jouvu kypsyntääsä:\nKesannot keseä kaksi\nKyntämätä, kylvämätä\nVielä viijettä viruuvat:\nNiin on paras paikan päällä\nAsumassa alti olla,\nEttei tarvihte elollen\nKuletusta kustennella.\nKesannolla kesät, talvet\nRaavaat rauhassa ravinnon\nSaavat nautat nautintosa.\nKuningas on kuhtununna\nTänne ihtesä isämme\nLapsinesa, laumoinesa,\nVaunut kymmenet varusti\nLaittoi lahjotti hänellen\nTäynnä eineitä eväiksi\nKohin Goseniin kotiinne\nTalonkalut kaikenlaiset.\n\n    (Tuuvan vaatteus joka veljellen vaan Benjamillen viisi\n    ja 500 hopija rahaa. Josephi suuteloo ja halailoo\n    veljijään, Benjamin kaulassa itkee).\n\nArmo Abramin Jumalan\nTeillen suokoon sopuva,\nÄsköin näytettyy älyä,\nYhä yksimielisyyttä.\n\n\n\n\n3. KOHTAUS.\n\nGosenissa.\n\n\n1. NÄYTÖS.\n\n    Jacobi Pereineen.\n\nBENJAMINI.\nTuossa kulkoopi kuningas\nVai lie Valtikas tulossa.\n\n    (Jacobi pereineen polvilleen).\n\n\n2. NÄYTÖS.\n\n    Josephi Seuroineen.\n\nJOSEPHI.\nTuossa tunnustan uneni\nPiennä nähtyä näköä.\n    (Käypi Jacobin etteen polvillen).\nTässä poika polvillasa\nSinun siunaustais anova.\n\nJACOBI.\nAnna Abramin Jumala,\nIsän Isaakin Jumala\nSiunaus runsain sinullen!\n\n    (Käypi Josephin kaulaan, Josephi auttaa\n    hänet ylös ja tervehtii kaikkia).\n\nArmon Abramin Jumala;\nIlon isiimme Jumala\nSääti, säästi runsaimman,\nSuurimman surun perästä.\nItkin pojan poisoloa\nKaihoin häntä katkerasti.\nNyt mie valmissa vaellan\nHänen huohmaasa hoputak,\nIlolla ikäni päätän!\n\nJOSEPHI.\nEihän tok eroksi meitä\nArmo Abramin Jumalan\nMeitä yhteen yhytä.\n\nJACOBI.\nAika antaisi erota,\nIlo jatkaapi ikeä.\nMiten eksyit, kuin erehyit\nLaitettua laitumellen,\nMinne kulkusi asetit?\nMinä vaivainen valitin\nSurulla koko sukumme\nKaonnutta kaihoisivat.\n\nJOSEPHI.\nLaitettua laitumellen\nKulin päivän päästäpäähän,\nPääsin sivun Siehemista.\nEksyin tieltäni, erehyin\nMatkaltani matkustaissa:\nAina astuin loitommaksi:\nSattui katras kauppijaita.\nHätä käski työhön käyvä,\nKauppatyöhön kauppamiesten\nKuin oil kulkuni kotiimme\nMahotonta matka mullen.\nKulin yhä maasta maahan.\nIso Israilin Jumala\nViimen askelein asetti\nNilivirran vierusteihen.\nViimen virta kaupunnissa\nAsetuin, asunnan löysin.\nPäivä päivältä parani\nElämä eloni kasvoi,\nYhä vaurastui varani.\nSanan laitoin liekkö saanut\nKonsa joutunna kotiimme\nElostain Egyptinmaalla.\n\nJACOBI.\nMullen toivat toiset, pojat.\nVeljet vaatteesi veriset\nSinun haalakan hameesi\nTuiki tuhlatun verellä\nJosta pelkäisin peoilta\nRakkaampani raelluksi.\n\nJOSEPHI.\nVielä mulla muistonani\nIhanaa isän kotija\nSama paita palttinainen,\nSama haalakka hameeni,\nKallis kasna kaapissani.\nVaateparsi täällä vaati\nEri leikkausta leveetä\nKaijempia kakluksija.\n\nJACOBI.\nKiitos julkisen Jumalan\nHerran apu aina käypi\nPäällen meijän päätöksiimme\nTohtimista meijän toivon.\n\n\n\n\nJÄLKIMAINE.\n\n\nTähän asti olen toisin puhunna toisin kirjoittanna. Nyt kynä\nja korvat tekivät sovinnon.\n\n_J. F. Lagervall_.\n\n\n\n"]