[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fBVcOL_GkJNYdeQX03i5k_vGzMKdM3QV5_u0IzLcijRk":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":7,"slug":8,"bookId":9,"genreRaw":10,"genre":11,"themes":12,"origin":13,"language":14,"yearPublished":15,"yearPublishedTranslation":15,"wordCount":16,"charCount":17,"usRestricted":18,"gutenbergId":7,"gutenbergSubjects":19,"gutenbergCategories":20,"gutenbergSummary":7,"gutenbergTranslators":21,"gutenbergDownloadCount":7,"aiDescription":22,"preamble":23,"content":24},88,"Aadolfi Eerikki Nordenskiöld","Fries, T. M. (fl. 1880)",null,"88-fries-t-m-aadolfi-eerikki-nordenskiold","88__Fries_T._M.__Aadolfi_Eerikki_Nordenskiöld","ja hänen keksintöretkensä wuosina 1858-1879 sekä","tietokirja",[],[],"fi",1880,7888,54764,false,[],[],[],"Teos on elämäkerta ja matkakuvaus tutkimusmatkailija A. E. Nordenskiöldin retkistä pohjoisilla merillä vuosina 1858–1879. Se sisältää kuvauksen Koillisväylän purjehduksesta Vega-laivalla sekä kapteeni Louis Palanderin elämäkerran.","T. M. Friesin 'Aadolfi Eerikki Nordenskiöld' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 88. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan\nkäytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan on tuottanut Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","AADOLFI EERIKKI NORDENSKIÖLD\n\nja hänen keksintöretkensä wuosina 1858-1879 sekä höyrylaiwa\n\"Wegan\" päällikön Katteini L. Palanderin elämäkerta\n\n\nProfessori T. M. Fries'in kahdesta kirjoituksesta suomeksi mukaillut\n\nArvo Lempiranta\n\n\n\nWerner Söderström, Porwoo, 1880.\n\n\n\n\n\n\nAADOLFI EERIKKI NORDENSKIÖLD.\n\n\nHarwoin -- eikä ainakaan Japanista milloinkaan -- ole sananlennätin\ntuonut Suomeen niin yleisellä ihastuksella terwehdittyä sanomaa, kuin\nse, joka pitkän, malttamattomain odotuksen perästä, 1 p. Syyskunta\nw. 1879 lewisi meidänkin maillemme. Se sanoma, että professori\nNordenskiöld ja hänen seuralaisensa onnellisesti oliwat suorittaneet\nwaarallisen matkansa Aasian pohjois=rannikkoa myöden ja _saapuneet\nJapaniin_, otettiin koko siwistyneessä maailmassa yleisellä riemulla\nwastaan. Mutta meissä suomalaisissa wiritti tätä iloa lisäksi se\nseikka, että tuon rohkean matkueen nerokas johtaja, jonka nimeä nyt\nkaikkialla kunnioituksella mainitaan, _on meidän kansalaisemme,\nSuomenmaan lapsi_.\n\nJa nyt, kuin laajalta isänmaansa rajojen ulkopuolella tuskin kenenkään\nmiehen nimeä useammin mainitaan, kuin _Aadolfi Nordenskiöld'in_, eikö\nolisi säällistä, että loisimme katseen hänen entiseen elämäänsä ja\nmuistuttelisimme pää=asiallisinta siitä, mitä hän sill'aikaa on ehtinyt\nwaikuttaa tieteen hywäksi ynnä omansa ja syntymämaansa kunniaksi?\n\nNordenskiöld'in suku on alkuansa Ruotsista. Jo ennenkuin se oli\nmuuttanut alkuperäisen nimensä Nordberg eli Nordenberg nykyiseksensä\noli se jo 17:nnen wuosisadan loppu=puolella siirtynyt Suomeen, ja\nsitä myöden owat sen polwelaiset sekä Suomessa että Ruotsissa\ntoimeliaisuutensa kautta saaneet hywin ansaitun kunnian. Useammat\nheistä owat olleet kirjallisuuden ja luonnon=tutkimisen ystäwiä. Useat\nowat laiwastolla ja sota=toimissa wirka=tunnosta saaneet maineen ja\nkorkean yhteiskunnallisen aseman; muutamat owat käytännöllisissä\ntoimissa etsineet alaa waikutus=halullensa, toisien taas tehdessä\nitsiänsä tunnetuiksi ihanteellisien miettimisten, etenkin Swedenborg'in\nopin, innostuneina ja hartaina ihailijoina ja edistäjinä, Pontewuus ja\nuutteruus näyttää olewan sukumerkkinä, ja olkoonpa sodan taikka rauhan\ntoimissa, eiwät he ole elämänsä aikeiden toteuttamiseksi epäilleet\nuskaltaa henkeänsä ja wertansakaan. Niinpä esim: kuoli muuan heistä\nmarttyyrikuoleman Sierra=Leonan rannikolla, jonne hän oli, Beruh.\nWadström'in uutterana työ=kumppanina neekerien orjuuden poistamiseksi,\nheikkona ja kiwulloisena lähtenyt toimittamaan wapaan neekeriwaltion\nperustamista. Ne, joiden parasta hän, omaa etuansa katsomatta,\nhartaasti walwoi, ne hänen surmasiwat. Nordenskiöldit owat siis Suomen\nja Ruotsin yhteistä omaisuutta. Niinkuin moni muukin suomalainen suku,\non tämäkin alkuansa Ruotsista tullut, mutta Suomessa on se uudestaan\nistutettu kaswamaan ja on kantanut niin kultaisia hedelmiä, että hänen\nsyntymä=maansa niistä saa ylpeillä.\n\nEtewimpien joukkoon tämän suwun suomalaisia jäseniä, on kieltämättäkin\nluettawa Suomen wuori=wiraston päällikkö _Niilo Kustaa Nordenskiöld_,\nyksi Berzeliuksen ja Gahn'in paraita oppilaita ja tunnettu isoista,\ntieteelle hedelmällisistä kiwennäis=opillisista matkoistansa Uraalissa\nja Siperiassa. Kolmas hänen ja _Margareetta Sofia von Haartman'in_\nseitsemästä lapsesta syntyi Helsingissä 18 p. Marraskuuta w. 1832 ja\nsai niineksensä _Niilo Aadolfi Eerikki_.\n\nJo aikaisin kääntyi tämän mieli luonnon tutkimiseen, 16:nnen wuosisadan\nlopusta alkain oli Nordenskiöld'eillä ollut Frugoordin talo [Frugoord\neli Frugård on suomeksi Rouwan talo eli Rouwala. Sen oli kuningas\nKaarle IX antanut Henriksi Wreden leskelle siksi että se oli pelastanut\nhänen henkensä Kirsholmin tappelussa.] Uudellamaalla. Aikojen kuluessa\noliwat useat perheen jäsenet tänne koonneet arwollisen kirjaston ja\nsangen melkoisia luonnonhistoriallisia kokoelmia, ja etenkin mitä\nkiwennäisiin tulee, oli meidän Nordenskiöld'imme isä niitä melkeästi\nlisännyt. Kaiken tämän keskuudessa kaswaneena, alati nähden isänsä\nesimerkkiä ja jo nuorena seuraten häntä tieteellisillä matkoilla\nkoto=maassansa, oppi Aadolfi Nordenskiöld jo lapsuudestansa rakastamaan\nluonnon tuotteita, ja teroittui hänen katseensa eroittamaan niiden\nwaihtelewia muotoja.\n\nPorwoon lukio oli ensimmäinen julkinen oppilaitos, jossa hän nautti\nopetusta, ja jo täällä huomattiin, ett'ei hänen mielenlaatunsa ollut\njokapäiwäistä lajia. Silloinen lukiolaisille suotu wapaus wietteli 13\nwuotista poikaa sitä suurimmassa määrin täyttämään. Seurauksena oli,\nniinkuin hän itse tekemässä elämäkerrassansa sanoo, että rehtori piti\nwelwollisuutenansa julistaa, Nordenskiöld'in ensimmäisenä lukukautena\nkunnostaneen itseänsä, \"ainoasti paljaassa laiskuudessa\", johon\nkewät=lukukauden lopulla lisättiin arwosana \"kehnoa\" melkein joka\naineessa ja jonka seurauksena oli -- \"ehdot\". Erittäin merkillinen on\nse keino, jota hänen wanhempansa, tarkasti punniten ja werraten sitä\npojan mielenlaatuun, näkiwät hywäksi käyttää: ei muistutuksia, ei\nlisättyä hnolenpitoa ahkeruuden ja käytöksen parantamiseksi, waan päin\nwastoin wanhankin waarinpidon poistaminen. Seuraus olikin mainio.\nWanhemmat oliwat wedonneet pojan kunnian=tuntoon, ja näyttääksensä\nett'eiwät luottamustansa turhaan antaneet, kiihtyi entinen laiskuri\nsemmoisiin ponnistuksiin, ett'ei aikaakaan, niin oli lukion paraita\noppilaita, joka warmaankin hywillä ero=todistuksilla olisi lähetetty\nyliopistoon.\n\nMutta silloin tapahtui sen aikuisia oloja jotenkin kuwaawa seikka, joka\nyht'äkkiä lopetti olon Porwoon lukiossa. Wanhan ja iki=ajoista\noikeutettuna pidetyn tawan mukaan oliwat muutamat lukiolaiset häissä\nkaupungilla saaneet kaikenlaista meteliä ja muuta epäjärjestystä\naikaan, jonka seurauksena oli enemmän syyllisten rankaiseminen,\nmuun muassa -- silloisen Suomen uuden koululain mukaan --\nkämmen=patukallakin, jota rangaistusta kumppanien läsnä=ollessa, jakoi\nwoimakkaalla kädellä koulun rehtori, joka ei ollut kukaan muu, kuin\nitse Runeberg. Tämä, nuorukaisten arwelun mukaan, wallan summaton ja\nsopimaton loukkaus iki=wanhaa lukiolais=wapautta wastaan, yhteydessä\nsen wapauden hengen kanssa, joka juuri silloin (w. 1848) kuohui\nPorwoonkin lukiolaisten aiwoissa, herätti kiiwaan wastuksen sekä\nrehtoria että koululakia wastaan ja loppuna oli se, että lähes puoli\nlukion oppilaita lähti pois. Niissä -- waikk'ei häämetelin tekijöissä\n-- oli myös Nordenskiöld. Lisättäköön wielä, että, niinkuin N. itse\nkertoo, \"Runeberg jäljestäpäin melkein enemmän helli niitä oppilaita,\njotka hänen rehtorina ollessansa saiwat niin paljon häiriötä ja\nepäjärjestystä aikaan. Enköhän juuri näitä poikamaisuuksiani sna\nkiittää siitä, että sittemmin ylioppilaana, muiden kumppanieni kanssa,\nsain wiettää monta iltaa sen suuren ja jalon miehen kodissa.\"\n\nSyksyllä w. 1849 otti N. ylioppilas=tutkintonsa, ja nyt seurasi kolme\nuutteraa työwuotta sekä luku=huoneessa, että wapaassa luonnossa,\nyhteydessä ystäwä=piirin ja sama=mielisten kumppanien hupaisen elämän\nkanssa. Tällä ajalla otti hän innokkaasti osaa joskus kiiwaihin ja\ntuimiinkin taisteluihin päiwän waltiollisista tapauksista, Suomen ja\nRuotsin kielen molemmin=puolisista oikeuksista, ylioppilas=osakuntien\nerinäisistä asioista y.m., jotka usein saawat rauhaisen suomalaisen\nkansallis=luonteen paisumaan taitojensa ylitse. Kewät=lukukautena\nw. 1853 otti hän kandidaatti=tutkintonsa, ja w. 1855 alussa astui N.\nensi kerran esiin kirjan=tekijänä, julkaistessaan kiwennäis=opillisen\ntutkimuksen tohtorin arwon saamiseksi. Muita kirjoituksia kemiasta,\nkiwennäis=opista ja eläin=tieteestä seurasi pian tätä ensimmäistä, ja\nnäiden johdosta nimitettiin N. suuretieteellis=luonnonopillisen\ntiede=kunnan kaitsijaksi ja ylimääräiseksi wuori=työn neuwojaksi.\nMolemmista wiroista oli hänellä pieni palkka.\n\nNämät hänen ensimmäiset julkiset wirkansa oliwat myös hänen wiimeisensä\nSuomessa. Tapahtui nimittäin, että ylioppilaitten joukosta yksi\npakoitettiin eroamaan halweksittawan urkkimis=toimensa tähden. Sen\nwaikutti, muiden muassa, myös N. Samana wuonna (1855) oli kerran\nmuutamilla nuorilla yliopistolaisilla, joiden joukossa oli myös N.,\nyhteiset kekkerit Töölössä Helsingin lähellä. Siellä pidettiin\nkaikenkaltaisia wapaita puheita ja kun niistä waadittiin selwän,\nepäiltiin heidän antamaansa kertomusta. \"Auttamattomasti olimme me\nnäennäisesti syyllisiä,\" kertoo N. siitä itse, \"ja oikeus waatii\ntunnustamaan, että me ennen olimme nostaneet niin paljon waltiollista\nkohua, että meidän totuuden=mukaista kertomustamme, kaikkialla\nkohdeltiin epäluulolla.\" Seuraus kaikista näistä oli, että N. ilman\nmitään muuta sai eron kummastakin wirastansa.\n\nHuolimatta tästä, kenties ei ihan ansaitsemattomasta wastuksesta, meni\nN. Berliinin harjoittamaan kiwennäis=erittelewiä tutkinnoita professori\nH. Rosen laporatorissa. Palattuansa Suomeen seuraawana kesänä, kysyi\nsuuretieteellis=luonnonopillisen tiedekunnan päällikkö tahtoisiko N.\nheti ruweta kiwennäis= ja maan=opin professoriksi, wai tahtoisiko hän\nensin yliopiston kustannuksella matkustaa ulkomaille. N. walitsi\njälkimmäisen ehdon ja sai n.s. Aleksanterin apurahan.\n\nTuli sitten maisteri=wihkijäiset w. 1857. Näillä juhlallisuuksilla on\nmeillä Suomessa, milt'ei kansallis=juhlan arwo, ja N. tahtoi olla läsnä\nniissä, etenkin kuin hän piti wihittämän wiisaus=tieteen maisteriksi\n(ensimmäisessä kunniasijassa) ja tohtoriksi (toisessa). Erityinen\nmerkitys oli tällä juhlalla wielä siitäkin syystä, että sen yhteydessä\nwietettiin riemujuhla kristinopin saattamisesta Suomeen. Ruotsistakin\noli tullut yliopistollisia wieraita. Tämän juhlan aikana pidettiin\nkaikenmoisia puheita ja siinä oli kai N., ajan oloihin nähden, liiaksi\nawosydämminen, koska hänen syksyllä w. 1858 käskettiin neljäntoista\npäiwän kuluessa jättämään Suomenmaa. Tätä maanpakolaisuutta ei\nkuitenkaan kestänyt kauwemmaksi kuin wuoteen 1862, jolloin N. taasen\nsai wapaasti oleskella Suomessa, mutta sill'aikaa oli hänen äitinsä\nkuollut, eikä hän päässyt wiimeisiä jää=hywäisiäkään häneltä ottamaan.\n\nKarkoituksensa perästä asettui N. Ruotsiin, jossa hän ahkerasti rupesi\nharjoittamaan kiwennäis=opillisia tutkimuksia ja kirjailija=tointa.\nWähän tämän jälkeen kuoli etewä kiwennäis=tutkija professori Mosander,\nja jo silloin oli N. saawuttanut semmoisen maineen, että hän, waikk'ei\nollut Ruotsin alammainenkaan ja ainoasti 26 wuotias, Joulukuussa w.\n1858 kutsuttiin professoriksi kunink. Tiedeakatemiaan ja\nwaltio=museumin kiwennäis=opillisien kokoelmain ylihoitajaksi. Tämän\ntapahtuessa oli N. Suomessa, mutta hän kiirehti Tammikuun alussa w.\n1859 jäätyneen Ahwenanmeren ylitse uusiin toimiinsa. Tämä retki oli\ntawallista hankalampi, kun suuri osa matkaa piti kuljettaman\nluistimilla, ja jääkin oli niin heikkoa, että N. tahtomattansa sai\nkolmasti kylmässä kylpeä.\n\nEi N. kuitenkaan i'äksi tahtonut jättää syntymä=maatansa, waan hänen\naikomuksensa oli päästä täällä Suomessa waikuttamaan. Hän haki\nnimittäin w. 1867 kiwennäis= ja maan=opin professorin wirkaa Suomen\nYliopistossa ja hywin halukkaasti olisi hänen jo silloin kuuluisa\nnimensä yhdistetty meidän maan korkeimpaan siwistyslaitokseen.\nYksimielisesti sentähden konsistori ehdoittelikin hänen siihen wirkaan,\nmutta Suomen suruksi Ruotsin riemuksi hän sitä ei saanut.\n\nMitä N. sitten Ruotsissa museumin ylihoitajana on waikuttanut,\nkäsitetään paraiten jos werrataan tämän museumin kiwennäis=kokoelmia\nennen ja nyt. Ennen oliwat ne yhteen=sullottuina muutamiin pieniin\nhuoneihin, ja nyt on niille hankittu awara huoneisto, jonne ne on\nmukawasti lajiteltu. N. on niitä melkoisesti lisännytkin uusilla ja\narwoisilla antimilla, joita on saatu osaksi N:n omilla matkoilla\nSkandinawian ja pohjoisien seutujen eri tienoilla, osaksi ahkeralla\nwaihtokaupalla ulkomaiden tiede=laitosten ja yksityisten kokoojien\nkanssa. Tämä Nordenskiöld'in hoidettawana olewa kiwennäis=kokoelma\nonkin nykyään paraita Europassa. Erittäin tärkeä on melkoinen,\nsuurimmaksi osaksi N:in kokooma meteoriitti eli ukonwaarna joukko.\n\nWuosi 1858 on toisessakin suhteessa käännekohta N:in elämässä. Hän\njoutui silloin uudelle toimintoalalle, pohjois=seutujen tutkimiseen,\njolla hän sitten on saawuttanutkin warsinaisen maineensa. Sanottuna\nwuonna lähti silloinen dosentti, nykyään Ruotsin maanopillisien\ntutkimusten päällikkö, professori _Otto Torell_ tutkimus=retkelle\nHuippu=wuorille, johon N:ikin otti osaa, ja näin oli hän astunut\nensimmäisen askeleensa sillä tolalla, jolla hän myöhemmin yhtä suurella\nälykkäällä arwiolla, kuin nuoruuden uhka=mielisyydellä, uutterasti ja\nrohkeasti on waeltanut.\n\nTämä ei kuitenkaan ollut N:n ensimmäinen pitempi matka. Jo syksyllä\nw. 1854 oli hän seurannut isäänsä kiwennäis=opillisella matkalla\nUraaliin; wanha kotka opetti nuoren lentämään. Melkoisia aarteita\nkoottiin silloin, etenkin Tagilsk'in rauta= ja wnski=kaiwoksissa. Tällä\nsamalla matkalla tapahtui, metalli=opillista koetta tehdessä, tuima\nhappo=räjähdys ihan nuoren N:n wieressä, mutta päästi hänen\nwahingoittumatta waarasta, ehkä koko huone täyttyi rikkihaposta.\n\nÄsken mainittu retki Huippuwuorille -- se oli ensimmäinen Ruotsista\nwiimeisinä wuosikymmeninä tehtyjä pohjoisnawan tutkimus=retkiä -- on\npidettäwä waan seuraawien pohjoisalain tutkimusten wakoilemis=matkana.\nHuippu=wuurien usein jo tutkitut läntis=rannat oliwat silloinkin\ntutkimis=alana, mutta nekin oliwat erinomaisen tuotteliaat eläin=,\nkaswi= ja kiwennäis=tieteilijälle mutta etenkin maanpinnan=tutkijalle,\nja kehoittiwat uusiin, suurempiin ja täydellisempiin tutkimuksiin.\nWuonna 1858 tehdyn matkan etewimpänä hedelmänä on pidettäwä, taaskin\nTorell'in johdolla, w. 1861 tehty tutkimus=retki, jossa paitsi\njohtajaa, oli myös kymmenen tiede=miestä.\n\nNiissä oli N:kin, joka siis matkueen muiden jäsenien kanssa jakaa\nkunnian siitä, että tällä retkellä uutterien, hankaloiden ja joskus\nhengen uhallakin saatujen, tutkimusten kautta on tieto tämän\nkummallisen maan kartasta, luonnon=tuotteista ja muistakin seikoista\nmelkein kaikin puolin tykkänään muuttunut. Erittäin on hänen ansionsa,\nettä hän kahdella waiwalloisella wene=matkalla kartoitti Hinlopen\nsalmen ja Seitsen=saaret, joiden wanhemmat kartat huomattiin sangen\nwirheellisiksi, ja että hän teki tärkeitä hawaintoja, Huippu=wuorien\nwuorista ja maanpinnan muodosta, yhdellä näistä wene=retkistänsä\nkohtasi hän, wallan aseitta, odottamattoman eikä suinkaan terwetulleen\nwieraan, nimittäin jääkarhun, joka, huolimatta huudoista ja kiwen\nheitoista, yhä läheni niin likelle, että olisi woinut sauwalla ulottua.\nTämä tapaus päättyi kuitenkin onnellisesti molemmin puolin.\n\nTämän retken jälkeen luultiin yleisesti -- ja niinpä N. itsekin -- että\nhän pohjois=seutujen tutkijana jo oli tehnyt tehtäwänsä, etenkin kuin\nhänen w. 1863 rakkauden ja awioliiton siteet kiinnittiwät kotiin,\nAsian=haarat saiwat kuitenkin aikaan, että hän pian wähältä\npakoitettiin kääntämään suunnan pohjoista kohden, tällä kertaa\npienemmän matkueen päällikkönä. Sen päämääränä olisi päättää jo w. 1861\npitkälle edistyneitä tutkimuksia Huippuwuorilla aste=mittauksen\nmahdollisuudesta -- maanpallon muodon määräämisessä tärkeä seikka.\nMatkueen warustamiseen oli kunink. Tiede=akatemia waltion säädyiltä\nsaanut waroja, ja walmistukset oliwat jo ehtineet sangen pitkälle, kuin\nsitä warten määrätty johtaja, maisteri _K. Chydenius_, sairastui ja\nkuoli. N., joka hänen sairautensa ajaksi oli määrätty walwomaan näitä\nwalmistawia toimia, joutui näin melkein itsestänsä tämän yrityksen\npäälliköksi, jota, waltio=neuwos B. von Platen'in runsaan\nanteliaisuuden kautta, woitiin saada laajemmaksi, kuin ensin oli\nai'ottu. Pienellä, Tromsö'stä wuokratulla laiwalla, nimeltä, \"Axel\nThordsen\" lähti siis kolmas tutkimismatkue, johon kuuluiwat N.,\nyliopiston apulainen _N. Tuner_ Lund'ista ja tohtori _A. I. Malmgren_\nHelsingistä. Edellisillä matkoilla tutkimatta jääneet Huippuwuorien\neteläiset ja kaakkoiset rannat, tutkittiin nyt hywällä menestyksellä.\nAste=mittauksen tutkimiset onnistuiwat hywin, Suur=wuoman ja sitä\nympäröiwien seutujen karttoja parannettiin, melkoisia kokoelmia\ntehtiin, joiden kautta pohjois=maiden -- sekä nykyisen, että aikoja\nsitten loppuneen -- kaswi= ja eläin=kunnan tunteminen koko lailla\nlawennettiin ja ojennettiin. Huippuwuorien itäpuolella nähtiin\ntaiwaanrannan rajalla tuntemattoman maan wuorien kukkuloita. Tämän maan\nluuli N. siksi, jonka hollantilainen Giles löysi w. 1707 ja jota\nlöytäjänsä jälkeen nimitettiin Gileksen maaksi. (Muutamat sanowat sitä\nKaarle=kuninkaan maaksi. Uudemmilla kartoilla ei ole tätä maata).\nWuoden erittäin suotuisat jää=seikat saiwat matkueen toiwomaan, että\nsyksyllä pääsisiwät pitkälle pohjoiseen päin, mutta kuin heidän\nlaiwallensa joutui kolme haaksirikon tehnyttä laiwuetta, jotka piti\nsaatettaman Norjaan, meni tämä tuuma tuhoon.\n\nNäiden kolmen Huippuwuorille tehdyn matkan päämääränä oli ollut\nluonnon=historialliset tutkimukset. Ainoasti w. 1861 tehdyllä, enemmin\nwarustetulla, retkellä oli ollut tuumana tunkea niin pitkälle\npohjoiseen kuin suinkin mahdollista, wieläpä aina pohjoisnapaan asti.\nLuultiin, että helpoimmin päästäisiin toiwottuun päämäärään, jos\nkuljettaisiin jäätä myöden samatenkuin _Parrykin_ [englantilainen\nmatkustaja Parry kulki w. 1827 jäätä myöden pohjoista kohden ja ehti\n82° 45' pohj'sen.], sillä eroituksella kuitenkin, että ruoka=warojen ja\nmuiden tarpeiden wetäjinä ei käytettäisi peuroja, waan koiria. Niitä\noli sentähden otettu mukaan iso joukko, mutta osaksi se, että jäät\noliwat pakoittaneet matkueen pysähtymään isoksi aikaa Treurenberg'in\nlahteen, ja sekin, että suhteellisesti lämpöisempi wuoden aika ei ollut\nsenkaltaiselle retkelle sowelias, waikutti ett'ei tätä tuumaa\nyritettykään täyttää. Sitä seuraawina wuosina oli, semmenkin tunnetun\nsaksalaisen maantieteilijän _Petermann'in_ uutteruudesta ja innokkaasta\nkiihosta pohjois=nawan tutkimisen halu käynyt yhä wilkkaammaksi, jota\npaitse sama, mainio tiedemies -- waikka ei hänellä ollut ensinkään\ntukea omasta kokemuksestansa lujasti, yksipäisesti ja wieläpä\nkatkerastikin wäitti, että purjehtiminen pohjois=nawalle ei olisi\nensinkään mahdoton. Wanhojen hollantilais=merimiesten kuwitukset\n\"awoimesta napa=merestä\" jossa, muka, wilisisi mitä muhkeimpia\nwalas=kaloja, saiwat täten Petermann'ista melkein wimmatun puolustajan,\njoka oli wähältä pitää kaiken wastustamisen milt'ei wäärä=uskoisuutena.\nOli waan löydettäwä tie -- sillä semmoinen epäilemättäkin löytyi -- sen\njää=wyön wälitse, joka etelä=puolella ympäröi tämän ulapan, ja sitten\nei muka tarwittu muuta, kuin täysin purjein kiitää pohjois=nawalle.\nMutta ei tämä jää=wyökään, jonka olemista älköön kiellettäkö, mitään\nhaitannut; päin wastoin -- \"pohjois=nawan ylitse käypä wiiwa osoittaa\nlyhimmän tien Europasta Kiinaan,\" eikä sillä tiellä \"missäkään\ntawattaisi niin suuria jää=joukkoja, kuin ne, jotka posti= ja\nkauppa=laiwain matkoilla Australiaan (!) etelän=puolisilla merillä\ntekewät niin suurta haittaa.\"\n\nKolmella jo tehdyllä pohjois=seutujen tutkimis=retkellä saatu kokemus\noli tosin asettanut N:n warmana kamppailijana niiden joukkoon, jotka\nwastustiwat awoimen napa=meren olemista. Mutta että kuitenkin\npäästäisiin tuumasta toimeen oli tarpeellista koettaa, ja koettaa niin,\nettä siitä oli parainta toiwomista. Kun asiaa mietittiin, päästiin\nselwille -- ja wuonna 1864 saatu kokemuskin sen todisti -- että jos\njollakin wuoden=ajalla _laiwoin_ päästäisiin pitemmälle, kuin tähän\nasti on onnistunut, niin se ehkä woisi tapahtua myöhäiseen syksyllä.\nTosin silloin täytyy taistella rajuja myrskyjä ja pimeitä öitä wastaan,\nmutta, toiselta puolen asiaa katsoen, olisi kesä=lämpimän pitänyt niin\nsyöwyttäneen jään, ja tuulien ja meri=wirtojen sen hajoittaneen, että\nkiinteätä jäätä löydettäisiin wasta pohjoisempana, kuin muina\nwuoden=aikoina. Päästä napaan saakka -- siihen ei ollut suurin\ntoiwomista, mutta todenmukaiselta näytti kuitenkin, että woitaisiin\npäästä sitä lähemmäksi, kuin tähän asti oli tapahtunut.\n\nLuonnollista on, että tämmöisen tuuman toimeenpaneminen tuntuisi\nwiettelewältä sille, johon jo on waikuttanut pohjois=seutujen\nlumous=woima. Yksi este -- ja se näyttikin woittamattomalta -- oli\nkuitenkin tiellä: puuttui nimittäin, waroja. Ruotsin waltiopäiwiltä ei\nollut niitä pyytämistäkään, sillä ne oliwat, antaessaan waroja wuoden\n1864 matkalle selittäneet, ett'ei lisää ollut odottamista. Monet\nmuutkin kokeet meniwät tuhoon, mutta N. -- tämän luonteensa näyttää hän\nsaaneen suomalaiselta syntymä=maaltansa -- ei luowukaan kerran\ntekemästänsä päätöksestä, etenkin jos siitä riippuu jotakin suurta,\nisänmaalle ja tieteelle tärkeätä. Kun N. tiesi maaherran, kreiwi _Alb.\nEhrenswärd'in_ mieltymyksen kaikkeen tieteesen ja taiteesen, kääntyi\nhän hänen puoleensa, ja tämän halullisuus poisti pian kaikki huolet.\nKreiwi Ehrenswärd'in kehoituksesta lupasiwat muutaman päiwän kuluessa\nGöteborg'in etewimmät miehet koota ne warat, joita tarwittiin tämän\nmatkueen warustamiseksi (w. 1868). Hallituskin auttoi tätä yritystä\ntuntuwasti, kuin antoi matkueen käytettäwäksi merisotawäellä\nmiehitetyn, posti=laitokselle kuuluwan \"Sofia\" nimisen laiwan, jonka\npäälliköksi pantiin silloinen laiwaston kapteini, nykyänsä\nwaltioneuwos, parooni _J. W. von Otter_.\n\nTuuma oli, niinkuin jo sanottiin, päästä niin pitkälle pohjoiseen kuin\nmahdollista. Mutta yksin tätä warten warustaa kallis tutkimusmatka,\nolisi ollut wallatonta onnenseikkailua, etenkin, kuin ennen saadut\ntiedot selwästi osoittiwat, että wielä oli melkoisia saaliita\nkorjattawana luonnontieteiden kaikilla aloilla niissä maissa,\njoissa piti käytämän. Päätettiin siis, että kesän aikana piti\nluonnon=historiallisia tutkimuksia harjoitettaman sekä Huippuwuorilla\nettä läheisillä merillä, ja sitä warten seurasikin, paitsi laiwan\nmolempia upsieria ja lääkäriä, jotka myös ottiwat tehokkaasti näihin\ntöihin osaa, ja N:iä, jonka päämäränä oli maanpinnallisten ja\nmaantieteellisten tutkimusten harjoittaminen, kolme eläintieteen=,\nkaksi kaswiopin=, yksi luonnon=opin= ja yksi maanpinnan=, sekä yksi\neläintieteen muinaisuuden tutkija. Suurellisia saaliita, suurempia,\nkuin rohkeinkaan olisi taitanut toiwoa, saatiin kokoon ja monta muuta\nhuomiota tehtiin, jotka owat suuriarwoisia pohjan=perän ilmiötten\noikein käsittämiseksi. Jos jotain yleisemmin tärkeätä tahdottaisiin\nerittäin osoittaa, mainittanee tätä ennen waan siwumennen huomatun\nBeerenin saarimaan tutkiminen, sekä siellä löydetyt melkoiset\nkiwihiili=kerrokset ja sangen arwoiset kiwettymis=löydöt, kuin myös\nmeren=pohjan naaraamiset, joiden kautta saatiin tietää, että wielä\n2,650 sylen sywällä weden pinnan alla, liikkuu melkoinen eläinkunta,\nennen aawistamattomia asioita, joita pikemmin pidettiin mahdottomina.\nOsanottajille jätti tämä, uutteralla työllä, rikkailla saannilla ja\nhupaisella kumppani=elämällä pian wietetty kesä, kalliin aarteen\nhupaisia muistoja, joka wielä useasti wie heidän ajatuksensa\nsurumielisellä kaipauksella kolkkoon, mutta majesteetillisesti\nwiehättäwään saariryhmään, meren kummallisien jääwuorien keskellä\nkaukana pohjan perillä.\n\nMatkue oli wähältä saada surullisen lopun. Raiwoawa myrsky wiskasi\npimeänä yönä laiwan jääwuorta wasten niin ankarasti, että se sai rei'än\nkylkeensä, ja ainoasti päällikön järkähtämättömän tyyneyden ja koko\nmiehistön yhdistetyn työn kautta saatiin se kuljetettua takaisin\nHuippuwuorille, kussa wahinko tarpeenmukaisesti autettiin, jonka\njälkeen lähdettiin kotimatkalle. Pohjois=napaan ei päästy, päin wastoin\noli saatu uusi, raskaasti painawa todistus \"awointa napa=merta\" ja\nnapaan purjehtimisen mahdollisuutta wastaan, mutta kunniatta ei \"Sofia\"\nkuitenkaan palannut matkaltansa. Syyskuun 19 päiwänä keijui se 81° 42'\npohj. lew. puhjoisimmalla paikalla, minne laiwoja taidetaan todistaa\nsiihen asti koskaan tunkeuneen. Pohjoisempaan, Sunithinsalmeen, owat\nmyöhemmin päässet ainoasti amerikkalainen matkue Hall'in johdolla\n(82° 16') ja englantilainen Nareksen johdolla (82° 27').\n\nWielä löytyi kuitenkin tehtäwiä, joiden selitykset wietteliwät uuteen\nmatkaan Huippuwuorille. Etenkin oli talwen wiettäminen siellä\ntoiwottawaa, että olisi päästy tuntemaan sen maan ilmanlaatua ja\nsamalla olisi myös saatu tehdä luonnonopillisia ja tähti=tieteellisiä\ntutkimuksia, jotka epäilemättäkin olisiwat olleet suuri arwoisia. Wasta\nsitten, kuin näin olisi tehty, woitaisiin sanoa, että Huippuwuorien\ntutkimiset owat loppuun saatetut, ja nyt ruwettiin tarkemmin\nmiettimään, että, kuin kaikki muut wuoden=ajat on huomattu\nsopimattomiksi, talwella ehkä olisi paras tehdä jalkamatka\npohjois=napaa kohden. Parryn, ennen mainittu koe ei juuri ollut turha,\nmutta se oli täytynyt lopettaa liian aikaisin, lumen sulamisen ja jään\nhajoamisen tähden. Talwella sitä wastoin pitäisi jään pysymän koossa\nja lumellakin pitäisi oleman wakawampi ja werraten parempi kulkea.\nPuuttui waan taasenkin waroja ehdoituksen toimeen panemiseksi, kuin\näkki=arwaamatta, kenenkään pyytämättä, sama antelias mies, jonka nimi\nsitä myöden aina on mainittu yhdessä N:n ja hänen pohjanpuolisien\ntutkimustensa kanssa, sitoui auttamaan tätä pyrintöä. Tämä mies oli\ntukku=kauppias Götheborgissa, tohtori _Oskari Dickson_.\n\nTehtäwä yritys ei waatinut ainoasti uutteruutta ja, milt'ei, hurjaa\nrohkeutta, waan myöskin tarkkaan tuumittua walmistusta ja\nosa=seikkoihin ulottuwaa huolta. Tarkkaan piti punnittaman sekin tärkeä\nkysymys, otettaisiinko ruoka=warojen ja muiden tarpeiden wetäjiksi\nkoiria, joita tottuneet englantilaiset, amerikkalaiset ja\nitäwaltalaiset pohjois=seutujen tutkijat puolustiwat, taikka poroja,\njoita N. monestakin syystä luuli paremmiksi. Woidaksensa omasta\nkokemuksestansa saada warman päätöksen tässä kohdin, päätti N. w. 1870,\nai'otun talwenwiettomatkan walmistukseksi tehdä pienen matkan\nGrönlantiin. Waikka se maa jo puolen toista wuosisataa on kuulunut\nTanskaan ja kuin luonnon tieteellisiä keksintöjä näytti sielläkin\ntulewan, lawennettiin tämä matka pieneksi eri tutkimus=retkeksi, johon,\npaitsi N:ä, kolme nuorempaa luonnon=tutkijaa otti osaa. Täälläkin\noliwat löydöt suuremmat kuin toiweet. Monin kohdin tehtiin karttoihin\ntärkeitä muutoksia; melkoisia ja tärkeitä kaswi=, eläin= ja\nkansan=tieteellisiä kokoelmia tuotiin kotiin ja etenkin saatiin\nkolmiais= ja kliitu=aikausiin kuuluwista maadunnais=kaswista\nerinomaisen arwokkaita lisätietoja maanpallon kehkeämis= ja\nwaurastumis=historiaan jo aikoja sitten kuluneilta ajoilta.\n\nSuuren huomion, ei ainoasti luonnon=tutkijoissa, waan myöskin suuressa\nyleisössä, weti puoleensa rohkea ja odottamattomalla menestyksellä\ntehty käwely=matka Grönlannin sisämaan jäällä, jonka N. teki\nmatkakumppaninsa, toht. _Berggren'in_ kanssa. Tunnettu on, että kapeaa\nrantamaata lukuun ottamatta, koko Grönlantia peittää summaton,\nyhdistynyt jääkerros, joka siellä täällä n.s. jääwirtojen kautta wie\nylellisyytensä mereen, joita jääwuoria sitten merenwirta kuljettaa\npitkin aawaa merta, usein kauwas eteläisempiin ja lämpöisempiin\nseutuihin. Tämän jääteen yhä kestäwissä waikutuksissa owat muutamat\nluulleet huomaawansa selityksen maan=pinnan muodossa ja rakennuksessa\ntapahtuneihin muutoksiin, joita, waikka tapahtuwina jo tuhansia wuosia\nsitten, woidaan huomata suurimmassa osassa maapallon pohjoista\npuoliskoa ja sangen selwästi meidänkin maaosamme. Tunteaksemme\nmuinaista jää=aikakautta, jolloin koko pohjoinen Europa, Aasia ja\nAmerikka oli, niinkuin Grönlanti nyt, paksun jääkerroksen peitossa, on\nsiis erinomaisen tärkeätä, tutkia tämän sisämaan jään sisustaa, mutta\ntähän asti owat kaikki yritykset siinä suhdassa loppuneet siihen, missä\nalkoiwatkin. N:dille tulle tässä niinkuin monessa muussakin kohdin\nkunnia sen jään murtamisesta. Kun arkaluontoiset grönlantilaiset\nmatkakumppanit hänen jättiwät, onnistui hänen ja toht. Berggren'in\ntunkea usein hengen=waarallisella käwelyllä yhteen=sullottujen\njää=lohkareitten, kamalain sywyyksien, epäluotettawien lumi=nietosten\nja mitä kirkkaimmissa, jään tekemissä ojissa juoksewien wirtain ylitse,\nnoin wiisi penikulmaa tähän \"Wellamon linnaan\", ja sieltä he,\njää=wuorelta 2,200 jalkaa merenpinnan yläpuolella, woiwat wakuuttaita,\nettä, niin pitkälle kuin silmä kantoi, ei ollut nähtäwänä muuta kuin\ntaiwasta ja jäätä. Tässä ei ole soweliasta ruweta ylön tarkkoihin\nselityksiin tällä retkellä tehdyistä hawainnoista, mutta tämän kirjan\n(alkuperäinen) tekijä -- kaswi=tuntijana ollen -- ei woi olla\nmainitsematta erästä kaswi=tieteellistä -- N:n kumppanin tekemää --\nkeksintöä, joka on yksi tämän retken odottamattomia tuotteita. Sekä\njäällä että weden täyttämissä jääkuopissa löydettiin nimittäin\nparikymmentä eri kaswi=lajia, jotka tosin owat alhaisia kaswia, mutta\nkuitenkin owat erittäin merkittäwiä kylmän kaswin=paikkansa tähden.\nTämä löytö hämmästytti kaswi=tutkijoita yleensäkin, eikä keksijää\nwähimmin.\n\nEnimmän tutuksi tuli tämä Grönlannin matka kuitenkin sen kautta, että\nsiellä löydettiin suuria lohkareita puhdasta nikkeli=metallin sekaista\nrautaa, joita N. luuli meteoreiksi eli ukon=waarnoiksi -- semmoisina ne\nowat suurimmat tähän saakka löydetyistä. -- Hän luuli niiden pudonneen\nmaahan n.s. mioseeni=aikakaudella, jonka paasaltti=kerroksissa ne\nselwästi kerran owat olleet. Niinkuin tiedetään, käwi kaksi pienempää\nruotsalaista sotalaiwaa, \"Ingegerd\" ja \"Gladan\", waltioneuwos _J. W.\nwon Otterin_ ja komentajakatteini _P. W. von Krusenstiernan_ johdolla,\nne sieltä noutamassa. Heti kun ne oli tuotu Ruotsiin, alkoi yksi ja\ntoinen epäillä niiden maailman=awaruudellista alkuperää, ja nyt jo\ntaitawat useammat asiantuntijat kieltää niiden meteori luonnon, mutta\nkukaan ei kiellä niiden rautamöhkäleiden löytöä arwolliseksi ja\nmerkilliseksi, päin wastoin niille annetaan iso tieteellinen arwo.\nHywällä syyllä woisi sanoa, että niiden todenmukaisesti maapallollinen\nsynty antaa niille wielä suuremman arwon, koska niiden kautta on saatu\naihe tarkemmin tutkia useoita tärkeitä, mutta tähän saakka huomaamatta\njääneitä seikkoja maapallon kehkeämis=historiassa. Muuten on\nkohtuullista huomauttaa, että wiimeistä sanaa tässä tiede=riidassa\ntuskin wielä on sanottu.\n\nPalattuansa Ruotsiin, rupesi N. innokkaasti walmistamaan isoa\npohjois=seutujen tutkimis=retkeä, jolle wihdoin w. 1872 lähdettiin ja\njonka warustamiseen ei mitään kustannuksia säästetty. Paitsi kauppias\nOskari Dickson^ia, joka antoi enimmät tällen tarwitut warat, oli usea\nGöteborgin arwollisista rahamiehistä antanut isompia ja wähempiä\nrahamääriä, ja lopuksi oli H. kunink. Majesteettinsa antanut sekä\nraha=apua 15,000 kruunua (2l,000 markkaa) ja kosolta ruoka=waroja y.m.,\nettä myös kaksi sitä warten warustettua ja miehitettyä laiwaa,\nnimittäin höyryalus \"Polhem'in\" luutnantti _L. Palander'in_ johdolla,\nja prikin \"Gladan\", jonka päällikkönä oli luutnantti _G. von\nKrusenstierna_. Aikomus oli, että wiimeksi mainitun laiwan piti\njohonkuhun Seitsen=saarista, Parryn saarta oli ehdoitettu, wiemän\nhnoneenrakennus=aineita, hiiliä ja muita tarpeita, sekä sitten palaaman\nkotiin. Sitä warten tehdyssä rakennuksessa piti talwen wietettämään\ntieteellisiä tutkintoja ahkeraa harjoitettaissa, ja sieltä piti sitten\nlähdettämään jalkaisin retkelle pohjoista kohden, sittenkuin aurinko,\npitkän talwiyön perästä olisi takaisin palannut. Sitä paitsi piti\nyritettämän päästä Gileksen maalle, ja muuten kaikkia tilaisuuksia\nahkeraa käytettämän luonnon esineiden kokoamiseksi ja hawaintojen\ntekemiseksi y.m.\n\nEnnen tehdyiltä retkiltä oli jo saatu milt'ei uskon=kappaleeksi, että\nNordenskiöld'in johdolla aina oli \"Caesar onninensa\" muassa.\n\"Nordenskiöldin onni\" oli ehdoituksia tehtäissä lukuun otettawa yhtä\nhywin kuin mikään muukin asia. Mutta tällä kertaa näytti siltä, kuin\nolisi se unhotettu kotia, ja koko retki tuli eriomaiseksi alituisista\nwastoinkäymisistänsä. Jääseikat oliwat w. 1872 hankalammat, kuin ne\nmiesmuistiin oliwat olleet; sen sijaan, kuin jo aikaisin kesällä piti\nehdittämän Seitsen=saarille, piteliwät jääjoukot matkuetta aina\nSyyskuun alkupuoleen Huippuwuorien luoteisen niemen lähellä, ja töin\ntuskin pääsi se Syyskuun 3 päiwänä pieneen Mosselin=lahteen, jossa nyt\npäätettiin wiettää talwi, paljoa etelämpänä, kuin ensin oli ai'ottu. --\nTutkimuksissansa Grönlannin retkellä luuli N. saaneensa warmuuden\nsiitä, että -- huolimatta kokeneen pohjoisseutujen=tutkijan Payer'in\nihan päin wastaisesta mielipiteestä -- koirat owat sopimattomia\nwetäjiksi pidemmillä rekimatkoilla, ja sentähden oli suurella työllä ja\nkustannuksella hankittu koko joukko poroja ja niiden ruokkimiseksi\nmelkoinen määrä jäkäliä; paljaastansa tätä warten oli wuokrattu eri\nlaiwa, höyryalus \"Onkel Adam\", kapteeni L. Clase'n johdolla. Jo kolme\npäiwää sen jälkeen, kuin porot oli pantu maalle Mosselin lahdessa,\nmeniwät ne lumi=myrskyisenä yönä karkuun eikä niitä sen enempää\nlöydetty, paitsi yksi ainoa. Arweluttawampaa oli, että matkueen kaksi\ntalwenwiettoon wallan walmistaumatonta laiwaa, joutui, muutamaa tuutia\nennen kuin niiden piti kotiin lähtemän, jäihin, joissa niiden täytyi\npysyä seuraawaan kesään, ja heti tämän kowan onnen jälkeen uhkasi näitä\ntahtomattansa täällä talwehtiwia retkeläisiä toinenkin pula, se\nnimittäin, että oliwat wähältä saada talwiwieraikseen 58 norjalaista\npyydystäjää, joiden laiwat niinikään oliwat jäätyneet. Jos heidän olisi\ntäytynyt ottaa nämä kaikki luoksensa, olisi tuskin muu kuin nälän=hätä,\nehkä kuolemakin, heitä kohdannut. -- Eikä tässäkään kylliksi; \"matkueen\nkowimpana päiwänä\", Tammikuun 30:nä, oli kowan myrskyn raiwotessa,\nkaikki kolme laiwaa wähältä hukkua ja ainoasti mitä waikeimpien\nyhteisien ponnistusten päästä saatiin ne pelastetuiksi. Kaikenlaisien\nwahinkojen, turmioiden ja wastuksien luetteloa woisimme helposti\npidentää, mutta se, mikä jo on sanottu, osoittaa kylliksi, ett'ei tämä\ntutkimus=retki ollut mikään huwi=retki.\n\nKäwelymatkakin pohjoiseen päin onnistui niin huonosti, että\npahan=luuloisinkin olisi parempaa tulosta ennustanut. Waikka tehtiin\nsangen uutteria, työläitä ja woimallisia ponnistuksia, päästiin waan\neteläisimpiin Seitsen=saariin, ja kukkuloilta siellä saiwat matkailijat\nwakuutuksen, ett'ei pohjoisempaan tunkemista ollut ajattelemistakaan.\nSielläkin missä tämän kirjaisen (alkuperäinen) tekijä w. 1868 näki jään\nniin tasaisena, että werraten mukawa rekiretki ei ensinkään näyttänyt\nmahdottomalta, oli nyt ankaran isoja jäälohkareita sekasortoisissa\nryhmissä, ikäänkuin yhteen paiskattuina ja korkealle nousseina\ntoistensa päällä, ja semmoisia etuwarustuksia wastaan uljainkin turhaan\nryntää.\n\nEmme kuitenkaan tahdo sanoa, että tämä matka oli tykkönään turha. Ei\nniin päinkään! Tälläkin kertaa onnistui N:n rohkeine kumppanineen\n(joissa italialainen meriupsierikin) tehdä melkoisia\nluonnontieteellisiä kokoelmia sekä suurenkin arwoisia\nwaarin=ottamuksia. Erittäinkin muisteltakoon tällä ajalla tehtyjä,\nlukuisia ja tarkkoja luonnonopillisia, ilmanopillisia ja\ntähtitieteellisiä hawainnoita ja niinkin odottamattomia tutkintojen\nseurauksia, joita matkueen kaswi=tutkija merenpohjan kaswikunnasta\nhuomaili monen kuukauden pituisena, pakkaisena talwi=yönä. Erittäinkin\nmainittakoon pidempi, yhtä waikea kuin huwittawa käwelymatka, jonka N.\nja luutnantti Palander tekiwät pitkin n.s. Koillismaan pohjoista ja\nitäistä rannikkoa sekä sitten suoraan sen sisämaan jään poikki, jonka\nkautta tämä ennen tuskin tunnettu maa tarkemmin kartoitettiin. Gileksen\nmaalle ei woitu pyrkiäkään; edellisenä suwena oli kuitenkin norjalaisia\npyydystäjiä päässyt sinne aluksillansa.\n\nWarmaankin luuliwat useammat, että tämän matkan wastoinkäymiset\nolisiwat sekä kyllästyttäneet N:n näihin pohjoisseutujen\ntutkimis=retkiin, että jähdyttäneet hänen anteliaan suojelijansa, toht.\nOskari Dickson'in, harrastuksen niihin. Tässä ei kuitenkaan ollut\nperää; heti matkueen kotiin palattua w. 1873 tarjosi Dickson\nNordenskiöldille rahoja uuden retken warustamiseksi. Toinen päämäärä\nnyt kuitenkin wiittasi puoleensa. Jo w. 1860 lopulla oliwat muutamat\nnorjalaiset pyydystäjät näyttäneet, ettei Nowaja Semljan itäpuolella\nolewaa Kaarianmerta, enään sowi sanoa \"Pohjois=meren jääkellariksi\",\nwaan että siellä eräinä wuoden=aikoina woidaan päin wastoin\nesteettömästi purjehtia ja menestyksellä pyydystää. Monta kertaa\ntehtiin sentähden \"Sofian\" retkellä suunnitelmia tulewiksi\ntutkimusmatkoiksi Nowaja Semljaan ja sitä ympäröiwiin meriin, jossa oli\nluonnontutkijalle laweita waikutusaloja odottamassa. Ei kuitenkaan\nolisi silloin sopinut jättää Huippu=wuoria, sillä niistä oli wielä\nainakin neljännes tutkimatta. Nyt oli jo kuitenkin tullut Kaarian meren\nwuoro, jossa ennen kaikkia oli päästäwä Ob'in taikka Jenisei'n suille,\nNämät yritykset oliwat, sekä ihan maantieteellisessä, että myös ja ehkä\nwielä enemmänkin, kauppasuhteissa erinomaisen tärkeitä. Tämän\nonnistumista wastustawat suurten wenäläisten tiede=miesten (esim.\namiraali Lütken) jyrkät todistukset; sitä wastoin tätä puolustawat\nnorjalaiset pyydystäjät (etenkin E. H. Johannesen, E. Karlsen ja F. K.\nMack) ja englantilaisen Wiggins'in matkat wiimeisinä wuosina, johon\nwielä tuli lisää tieteen kannalta saatu wakuutus, että mainittujen\nisojen wirtain kaukaa etelästä tulewat wedenpaljoudet, ainakin lopusta\nkesää sulattaisiwat ja ajaisiwat kauwemmaksi talwella muodostuneen jään\nja niin tekisiwät wapaan wäylän wirtojen suulle. Tämän nojassa teki N.\nmatka=ohjelman ja pohjois=seutujen tutkimis=historiassa ennen tuskin\nkuultu seikka tapahtui, että se kaikin puolin onnistui. Mittumaarin\naikaan w. 1875 lähti hän purjeille Tromsö'stä pienellä, \"Pröwen\"\nnimisellä, laiwalla, ja 15 p. Elokuuta ehdittiin, muutamassa paikoin\nNowaja Semljalla wiiwyttyä, Waygatschin saarelle ja Samojedien niemelle\nJenisei'n suulla. N:n seuraajat luonnon=tutkijat saiwat nyt tilaisuuden\ntehdä ennen tuskin ensinkään taikka ainakin sangen wähän tutkituilla\naloilla melkoisia eläin=, kaswi= ja kansan=tieteellisiä kokoelmia; jo\nennen tunnettujen seutujen kartoissa tehtiin tarpeen=mukaisia\nmuutoksia. Jenisei'n suulla jakaui matkue kahteen osaan; dosentti\nKjellman'in johdolla palasi \"Pröwen\" takaisin joksikin samaa tietä,\nkuin se oli tullutkin, ja toinen osa, N:n johdolla, kahden jääneen\nluonnontutkijan ja kolmen merimiehen kanssa muassa olleella\nnorjalaisella weneellä pyrki wirtaa ylöspäin, kunnes tapasiwat\nhöyry=laiwan, jolla pitkittiwät matkaansa Jeniseisk'in kaupunkiin.\nLoppu matkaa Wenäjän ja Suomen läwitse kuljettiin maata myöden, ja\nkaikissa isoissa kaupungeissa, joihin poikettiin, muiden ohessa\nHelsingissä 27 p. Marraskuuta w. 1875, oliwat he innostuneen riemun\nesineinä.\n\nKuitenkaan ei woitu pitää warmana ja päätettynä asiana, että tämän\n\"Pröwen'in\" matkan kautta, murtumattomina pidetyt jääkahleet, jotka\nestiwät wapaan kulun Europan ynnä Ob'in ja Jenisei'n suiden wälillä,\nolisiwat murretut. Päin wastoin oli helppo luulla että tämä odottamaton\nonnistuminen w. 1875 ainoasti oli sen wuoden erinomaisen suotuisien\njää=seikkojen seurauksena. Saadaksensa tässä asiassa suuremman\nwarmuuden ja wieläkin todistaaksensa tämän uuden tien käytännöllisyyden\n-- ainakin suotuisina jääwuosina -- päätti N. jo seuraawana wuonna\ntehdä uuden matkan Jenisei'lle. Jonkinlaista wirkistystä ja lepoa\ntarwittiin kuitenkin näiden molempien matkojen wälillä, ja kun N.\nnäytti kuuluwan niiden joukkoon, joista on sanottu että he \"lewähtäwät\njuostessansa\", teki hän matkan Pohjois=Amerikkaan, jossa hän oli\nkilpa=tuomarina Philadelphian maailman=näyttelyssä. Sieltä palattuansa,\nlähti hän höyrylaiwalla \"Ymer\" 25 p. Heinäkunta Tromsö'stä ja oli,\nwaikka useoihin paikkoihin tiellä poikettiin, jo 15 p. Elokuuta perillä\nJenisei'n suulla. Yhteydessä tämän O. Dickson'in ja Nordenskiöld'ille\ntuntemattoman, siperialaisen tilanomistajan _Aleksanteri Sibiriakow'in_\nkustantaman matkan kanssa, oli sitä paitsi yhden suomalaisen ja kolmen\nruotsalaisen luonnontutkijan tekemä tutkimusretki Wenäjän läpitse ynnä\npitkin Jenisei'n laaksoa, ja oli esitetty, että näiden molempien\nmatkueiden piti tuleman yhteen wirran suulla, kaikenmoiset asiainhaarat\nwaikuttiwat kuitenkin, ettei nämät osastot tawanneet toisiansa, waikka\nmatka kumpaisenkin olopaikan wälillä ei ollut erin pitkä. Molemmat\npalasiwat sitten samaa tietä, kuin oliwat tulleetkin, kumpikin\nwarustettuna hywillä tieteellisillä saaliilla, luonnollista oli että se\nmenestys, jolla nämät Jenisei'n matkat oli tehty, herättäisi semmoisiin\nretkiin niin innostuneessa hengessä, kuin N., tuumia uuden samallaisen\nretken tekemiseen. Wielä ei ollut mikään laiwa purjehtinut koko matkaa\npitkin Aasian pohjoista rantaa, waikka kyllä löytyi tietoja siitä, että\njonkun laiwan, ainakin menneellä wiisi sadalle, oli onnistunut\npurjehtia isompia eli wähempiä matkoja siitä. Yleisesti luultiin, että\nsuurimmat waikeudet ilmestyisiwät Aasian pohjoisimman kärjen, Kap\nTseljuskin'in, lähellä, jonka ei ole purjehtinut ympäri kukaan muu kuin\nmahdollisesti se wenäläinen perimies, jonka nimi sillä on, ja jolle\ntuskin on astunut muu, kuin joku pitkin kuljeksiwa, maatieteellisistä\nkysymyksistä ihan wälin=pitämätön Samojedi. Tänne arweltiin jäiden\nparaastaan kokoontuneen, ja pitkin koko matkankin luultiin rohkean\npurjehtijan yhtämittaa saawan taistella jäämöhkäleitä wastaan. N.\nuskalsi kuitenkin ajatella wallan toisin. Niiden suurten lämpöisien\nweden=paljouksien, joita Siperian wirrat tuowat Jäämereen, pitäisi\nkesän aikana tekemän kapeamman eli leweämmän, purjehtimiselle sopiwan\nwäylän rantaa pitkin ja wielä senkin tähden, että maan pyörimisestä\npitäisi wäkewän, itään=päin juoksewan meriwirran syntymän. Näihin ja\nmuihinkin syihin perusti hän ohjelman uudelle matkueelle, jonka piti\ntunkeman pitkin Aasian pohjoista rannikkoa aina Beering'in salmeen, ja\nsen jälkeen palaawan Aasian ympäri Suctsin kanawan kautta: siis\npurjehdus -- ensimmäinen laatuansa -- Europan ja Aasian ympäri.\nEhdoitus oli rohkea, useimman mielestä mieletönkin, mutta sen\npäättyminen on, niinkuin tiedetään, antanut N:lle täyden oikeuden.\nYrityksen toimeen=panemiseen tarpeelliset rahat saatiin helposti:\nRuotsin kuningas harrasti mielihalulla tätä hanketta ja määräsi sille\nyksityisistä waroista 40,000 kruunua (56,000 markkaa) ja N:n pyrintöjen\ntunnetut edistäjät, Oskari Dickson ja Aleks. Sibiriakow osoittiwat\ntawallista anteliaisuuttansa. Ruotsin waltio antoi 32,000 kr, (44,800\nmarkkaa).\n\nMatkan eri seikat owat luultawasti wielä tuoreena muistossa, sen\npääkohdat, sekä siihen kuuluwa pikkuinen kartta annetaan lukijoille\nseuraawassa L. Palander'in elämäkerrassa. Peljätyn Kap Tseljuskin'in\nsaawutti \"Wega\" ja purjehti wähintäkään wastuksetta sen ympäri, ja\nwasta silloin, kuin ainoasti wähäpätöinen matka Beering'in salmelle\nnäytti olewan jäljellä, teki siihen asti arwaamattoman myöntywäinen\njää, jyrkästi pystyn matkan yhtämittaa jatkamiselle. Kieltämättäkin on\nharmittawaa näin joutua arestiin -- ja wieläpä 264 päiwäksi -- kun\nluulee itsellänsä olewan oikeuden wapaasti kulkea; mutta warmaa on,\nettä, tieteelliseltä kannalta katsoen, tämä wastentahtoinen\ntalwehtiminen on puhdasta hyötyä. Tämä hätäinen matka oli\nepäilemättäkin ollut haitallinen lewollisille ja tarkoille\ntutkimisille, ja sentähden antoi talwen wiettäminen myötä=seuraawille\nluonnontutkijoille terwetulleen tilaisuuden ennen wallan\ntutkimattomassa seudussa korjaamaan melkoisia tuloja, jotka, kerran\ntyöksi tehtyinä ja julkaistuina, siwistynyt maailma warmaankin\nmielihywällä ottaa wastaan. Luultawaa on wieläkin, ett'ei tämä retki\nolisi herättänyt niin suurta huomiota, eikä olisi saanut osaksensa niin\nsuurta sääliä, sekä meidän maassamme että kaikkialla sen ulkopuolella,\njos ei lewottomuus uljaiden matkailijoiden epä=tietoisista kohtaloista\npitkän talwen aikana olisi ollut niin suuri ja -- niinkuin se kaukaa\nkatsoen ehkä näyttikin -- oikeutettu.\n\nLyhimmästä tärkimpään olemme nyt tehneet tiliä niistä 9:stä\npohjois=seutujen tutkimusretkestä, jossa Nordenskiöld on ollut\nosallisena. Niitä oli, nimittäin: 5 Huippu=wuorille, 1 Grönlantiin, 2\nNowaja=Semljaan ja Jenisei'lle, 1 Beeringin salmelle -- kahdella näistä\nwietettiin talwikin Pohjan perillä. Yksikolmatta wuotta on kulunut\nsiitä, kuin ensimmäiselle näistä lähdettiin, ja nyt palattuansa saa\nhäntä jos ketään pitää täysiwaltaisena pohjois=seutujen tutkijana. Ei\nkukaan -- eiwät nekään, joiden erityinen huwi on wähentää toisten\nansioita -- woi kieltää, että hän aina on osoittanut masentumatonta\npontewuutta, tulista intoa, sywää oppia, hywää taitoa\nkaikkien esteitten poistamisessa, pelwotonta rohkeutta ja\nomanwoiton=pyytämätöntä waatimattomuutta, jonka tähden hänen nimeänsä\naina ihastuksella mainitaankin pohjois=seutujen parhaiden tutkijoiden\njoukossa. Niinkuin muutkin ihmiset, ei N:ikään pohjois=seutujen\ntutkijana, ole ilman wioitta ja heikkouksitta, ja näiden esimerkkinä\nkuulee usein mainittawan hänen tulista luonnettansa. Olkoonpa, että se\non totta, mutta ilman semmoisetta luonteetta on turhaa työskennellä\nalalla, joka enemmän kuin muut waatii tulewaisuuden näkemistä iloisien\ntoiweiden kulta=ruskossa, eikä nureissansa murheksia waaroja, äkeästi\nkiukutella wastoinkäymisistä taikka weltosti wäistyä waiwoista.\n\nUseiden ihmettelemistä nostaa wielä yksi N:n omaisuus, jota taitaisi\nsanoa hänen heikkoudeksensa. Hän nimittäin monista ja pitkistä\nmeri=matkoistansa huolimatta ei ole mikään meri=uros: neri=tauti saa\nhänestä helposti uhrin. Ett'ei se häntä kuitenkaan woita, todistaa se\ntapakin, jolla hän kokee helpoittaa tätä harmillista tautia. Ainakin\nw. 1868 oli Heinen, kaikkia muuta kuin alakuloisien runojen lukeminen\nse keino, jolla hän koki lyhentää näitä \"meri=taudin öitä.\"\n\nJos nyt joku kysyisi, mitä hyötyä on tullut näistä matkoista jään\nwieraan=warattomiin seutuihin, täytyy meidän wilpittömästi tunnustaa,\nettä olemme epätietoiset, mitä wastaisimme, mutta ainoasti sentähden,\nett'emme tiedä mistä alkaisimme, mitä -- tilan lyhyyden tähden --\nmainitsemme, mitä jätämme pois. Paitsi niitä runsaita hedelmiä, jotka\nNordenskiöld'in matkat tieteille tuottawat, on erittäinkin hänen\nwiimeisestä onnistuneesta retkestänsä olewa suuri hyöty maailman\nkauppa= ja keskuus=liikkeelle. Tästä seikasta on Nordenskiöld itse\nhuomauttanut A. Sibiriakow'ille Jokohamasta lähettämässään\nsähkösanomassa, jossa hän sanoo: \"_Laiwaliikkeelle Pohjois=Siperian ja\nEuropan wälillä ei ole mitään esteitä; jäämeren Siperian=puolinen osa\non kesällä kuuden wiikon aikana awoinna laiwaliikkeelle_.\"\n\nNostawatpa myös nämä retket niiden warustajain ja osan=ottajien\nkotimaan arwoa muun maailman silmissä.\n\nIhmisen sielussa on wastustamaton tiedonhalu, joka ei tahdo huolia ajan\neikä paikan rajoituksista; kaukaisimmistakin taiwaan kappaleista ja\nniiden luonnonsuhteista pyrkii hän saamaan selwää ja -- mitä on enemmän\nosaksi on se hänelle onnistunutkin. Ja kuitenkin täytyy hänen suoraan\ntunnustaa, että hän ei tunne edes sitä pientä kierto=tähteä, jossa\nasumme, waan että tämä hänelle suureksi osaksi on ihan tuntematon. Ei\nwähimmän taideta tätä sanoa maan pohjois=nawan seuduista. Lukemattomat\nowat ne kokeet, joita kolmena wiimeisenä wuosisatana on tehty sen\nsalaperäisen werhon nostamiseksi, joka niitä peittää. Monet owat peräti\nmenneet turhaan, osa niistä on wähän onnistunut, ei mikään ole ehtinyt\nsuureen päämäärään. Pettyneet toiweet, suuret kustannukset oliwat ja\nruwenneet wäsyttämään, ja pidempi seisahdus tieteelle niin tärkeissä\nyrityksissä olisi ehkä ilmaantunut, ell'ei Nordenskiöld ja useat\nRuotsalaiset olisi astuneet siihen awoimeen sijaan, jonka Englannin ja\nPohjois=Amerikan tutkijat oliwat jättämässä. Ruotsista lähteneiltä\npohjois=nawan retkikunnilta sai pohjois=nawan kysymys uutta eloa,\nja sittemmin Saksasta, Itäwalta=Unkarista, Englannista,\nPohjois=Amerikasta, Hollannista, Tanskasta, Norjasta ja Wenäjältä\nlähteneitä suurempia taikka pienempiä pohjois=nawan matkueita sopii\npitää ikäänkuin wastauksena sille huudolle, joita kaikille\nsiwistyneille kansoille annettiin niiden pohjan=puolisten\ntutkimus=yritysten kautta, joissa kaikissa Nordenskiöld on ollut\ntoimeliaana osanottajana tai johtawana henkenä.\n\nMeidän ei tarwitse muuta kuin luoda wertaawa katse maapallon pohjoisen\npuoliskon karttaan nähdäksemme millainen se oli ennen näitä\ntutkimus=retkiä ja millainen se on nyt, niin heti huomaamme, mitä\nsuuria muutoksia Pohjois=seutujen maantieteessä on tehty. Tämä ei\nkuitenkaan ole niin perin tärkeätä. Nämät suorastaan kartalliset\ntutkimiset, jotka owat olleet useimpien ennen tehtyjen pohjois=seutuin\ntutkimus=retkien päämääränä, owat seurauksensa puolesta jotenkin\nlaihoja. Niistä on waan saatu muutamia enemmän tai wähemmän wääriä\nwiiwoja kartan lehdille. Wasta tarkkojen, asiantuntijain tekemien,\nerityisseikkoihin ulottuwien tutkimusten kautta pohjois=seutujen\nluonnon=seikoista, woidaan saada todellinen, hyötyisä tieto niistä --\neikä liene liian rohkeata lausua, että ennen meiltä kaikin puolin\npuuttui senkaltaista tietoa pohjois=seuduista. Me olimme tyytyneet\nulkopuolisiin, aloittelijoiden suunnitelmatta, ajattelematta ja\ntiedoitta tekemiin hawainnoihin ja kokoelmiin ja niiden kautta olemme\nsaaneet wäärän käsityksen asiain oikeasta laidasta; me olimme luulleet,\nett'ei juuri sanottawaa ollut toimitettawana seuduissa, jotka\ntutkijalle sittemmin owat tarjonneet niin lawean waikutusalan.\nRuotsista lähteneitä pohjois=nawan matkueita woidaan tässä suhteessa\npitää käänne=kohtana; niihin kaikkiin on ottanut osaa tieteellisesti\nsiwistyneitä miehiä, jotka, kukin kohdastansa, owat innolla ja\nuutteruudella työtä tehneet -- ja mitä hywää näin on tieteelle ollut,\nhuomataan helposti pikaisellakin silmäyksellä siihen melkoiseen listaan\nniistä tieteellisistä töistä, jotka owat syntyneet näillä matkoilla\ntehdyistä hawainnoista ja kokoelmista. Lyhyesti -- kaikin puolin\nlawennettu ja melkein tykkönään toiseksi muodostettu pohjois=seutujen\nluonnon=tieteen ja luonnon=tuotteiden tunteminen, on niiden etewin\ntieteellinen hyöty.\n\nJos taasen katsellaan näitä retkiä suoranaisen hyödyn kannalta -- onko\nniillä silloin mitään merkitystä? Tosin emme uskalla ennustaa, että\nniillä löydetyt kiwihiilet ja muut kiwennäiset, woiwat tulewaisuudessa\nolla erinomaisen arwosia ihmiskunnan tarpeiden täyttämisessä: emme myös\ntahdo puhua siitä muuten sangen painawasta asiasta, mikä merkitys\nihmishengen ja tawaran warjelemisessa on suotawa niiden seutujen\nparannetuille kartoille, joissa wuosittain koko joukko merenkulkijoita\nhankkii elatustansa. Mutta yhtä asiaa emme woi emmekä saakaan olla\nmainitsematta, ja se on se tärkeä hyöty, jonka maailman=kauppa ww.\n1875-1879 tehdyillä matkoilla awatuista kulku=wäylistä ehkä saa. Tällä\nkertaa wiitattakoon waan sitä asiaa, että koillinen kulku=wäylä\nyhdistää, waikkapa waan wähän aikaa wuodesta, Siperian mahtawat wirrat\nläntisen Europan ja läntisen Amerikan kanssa, sekä Atlantin ja Tywenen\nwaltameren keskenänsä. Tämä kulku=wäylä on paljoa tärkeämpi, kuin\nluoteinen wäylä Amerikan pohjois=rannikolla. Sillä meritie yhä enemmän\nedistywästä Kaliforniasta Englantiin, joka ennen kulki Etelä Amerikan\neteläisimmän kärjen ohitse ja oli äärettömän pitkä, monta kuukautta\nkestäwä matka, saattaa tästä lähin kahtena kesä=kuukautena, Heinä= ja\nElokuulla, mennä pohjoisen Jää=meren kautta. Missä \"Wega\" ennen kulki\nsala=karien keskellä tuntemattomia wesiä, wälistä sumussa ja pimeässä,\nsiellä kerran kulkee muita laiwoja, niiden wiittain ohjaamina, jotka\nmeri=liikkeelle owat niin tärkeitä. Ja tämä koillisen kulku=wäylän\nkeksintö, jonka löytämistä aina Kolumbuksen ajoista on harrastettu, se\non meidän kansalaisemme Nordenskiöldin suuri työ.\n\nMutta olisiko N:llä wielä mielessä uusia puhjois=nawan tutkimisien\ntuumia? Ihmeteltäwää ei se suinkaan olisi, sillä suuren, sangen\nkaunista tuloa lupaawan tutkimus=wainion on hän nyt omannut, mutta itse\non hän, niin sanoen ainoasti siwu=mennen, saanut nähdä sen aarteita.\nTosiaankin tuntuu niistä kertomuksista, jotka hän talwi=paikastansa\nAasian Itäniemen läheltä on kotiin lähettänyt, ikäänkuin hän aikoisi\nuutta tieteellisille erityis=tutkimuksille sowellettua matkaa.\nPohjan=puoliset tienot tarjoawat muuten wielä niin monta kysymystä\nselitettäwäksi, että waikeampi on walita mihin niistä ensin ryhtyy.\nKaikissa tapauksissa on hänellä suuri ja ylewä pää=määrä ja\nkiitollisesti toiwotetaan häntä ja hänen uljaita toweriansa\nterwetulleiksi kotia historian lehdille piirrettäwältä\nkeksintö=retkeltä.\n\n\n\n\nLUDWIIKKI PALANDER\n\n\nWoimallisempaa kiihdyttäjää waarallisille keksintö=retkille\nkieltämättäkään ei ole ollut, kuin halu löytää lyhyt tie Europasta itä\nAasian rikkaihin maihin. Näihin yrityksiin on lähes neljänä\nwuosi=satana menetetty ihmis=henkiä, rahaa ja uutteroita ponnistuksia:\nei ainoasti etelässä, waan pohjoismerien joidenkin lomitse on koettu\npäästä sen toiwotun määrän päähän. Tiet Afrikan ja Amerikan eteläisien\nkärkien ympäri on sillä tawalla saatu ilmi ja wiimein löydettiin\nluoteinenkin kulku=wäylä Amerikan puoleisia Jäämeren rantoja pitkin,\njos siksi saattaa sanoa sitä onnen=potkausta, jonka kautta kerran on\npäästy hiipimään jää=wuorien peljättäwäin etu=warustusten läwitse.\n\nYritykset löytää koillistakin kulku=wäylää Europan ja Amerikan\npohjoisia rantoja pitkin eiwät ole harwoja; ne owat neljättä=sataa\nwuotta wanhoja ja niiden yrittäjissä on Englantilaisia, Hollantilaisia,\nTanskalaisia, Wenäläisiä ja Saksalaisia. Täydelliset tappiot näissä\ntaisteluissa pohjoisien merien jäitä wastaan waikuttiwat wihdoin, että\ntämmöinen matka luettiin täydellisesti todistettujen mahdottomuuksien\njoukkoon; ainakin luultiin epäilyksen wiimeisen haamunkin kadonneen,\nsittekuin mainio pohjois=seutujen tutkija Payer w. 1874 lausui wakaan\nuskonsa, että koillisen kulkuwäylän keksiminen oli yhtä mahdoton kuin\npohjois=nawalle purjehtiminen. Suoraan tieteellisellä perustuksella\nuskalsi kuitenkin N. ajatella toisin, ja hän on loistawalla tawalla\nosoittanut olewansa oikeassa. \"Wegan\" melkein kummallinen matka on\nnäyttänyt, että koillista kulku=wäylää myöden kulkeminen on taitawille,\nrohkeille miehille mahdollista -- ja tämä satojen wuosien wanha tehtäwä\non tehty ainoankaan ihmishengen hukkumatta ja werraten wähäisellä\nrahan=kululla.\n\nKunnia tämän suuren yrityksen onnellisesta menestyksestä ei ole\nkuitenkaan yksistänsä N:n. Kun yleinen ja oikeutettu riemu raikuu hänen\nkunniaksensa, ei olisi ainoasti kohtuutonta, waan suorastansa wäärin\nolla mainitsematta sen miehen nimeä, jonka ansio on, että hän on wienyt\n\"Wegan\" osoitettua tietä myöden, ja jonka rohkeudetta, walppaudetta,\nmeritaidotta ja tälle yritykselle kaikkia alttiiksi antamatta\nrakkaudetta, tämä kysymys luultawasti wieläkin saisi odottaa päättäwää\nwastausta. Nordenskiöld on senkintähden ansainnut suuren kunnian, että\nhän on tietänyt \"Wegan\" päälliköksi walita niin sopiwan miehen, ja\nopettaa hänen tätä yritystä niin harrastamaan, että hän jättäen hellän\nkodin ja hyötyisän wiran, on lähtenyt matkalle, jolla paljon waaroja ja\ntietämätön loppu oli häntä wastassa.\n\n\"Wegan\" uljaan päällikön, _Aadolfi Arnoldi Ludowiikki Palander'in_ nimi\ntunnetaan nyt laajalla hänen isänmaansa rajojen ulkopuolella. Syntynyt\nKarlskronassa 2 p. Lokakuuta w. 1842 jo ennenkin Ruotsin laiwastossa\ntunnetusta suwusta, tunsi hän aikaisin halun merimiehen raikkaasen\nelämään. Asianhaarat käänsiwät pian hänen mielensä pohjoiseen ja sen\njäisiin meriin eikä hän aloittelijana lähtenyt sille matkalle, joka nyt\non wetänyt koko siwistyneen maailman huomion puoleensa.\n\nPäinwastoin oli hänellä tässä runsaasti kokemusta, joka teki hänet\nmuita soweliaammaksi nykyiselle paikallensa. \"Mitä ken kesällä tekee,\nwielä tahtoo talwellakin,\" on tawallinen sanan=parsi, joka tässäkin\ntoteentuu; joka kerran on tuntenut pohjoisseutujen lumoawan\nwaikutuksen, sen ajatukset mielihalulla lentäwät sinne. Jo sotakoulussa\nollessaan (ww. 1857-63) oli Palander niillä harjoitus=retkillä, joihin\nhän otti osaa, kahdesti käynyt Islannissa, ja siis jo silloin saanut\njonkinlaisen aawistuksen retkistä pohjan=puolisissa kulkuwesissä. Wasta\nsittekuin hän w. 1864 tehtiin laiwaston upsieriksi ja semmoisena samana\nwuonna seurasi \"Gesle\" laiwaa sen retkeilyllä wälimeressä, Sierra\nLeonalla ja Liberiassa sekä sittenkuin hän wielä kauppalaiwallakin oli\nwuoden ajan kuljeskellut pitkin, sai hän kääntää laiwan keulan\nwarsinaiseen jäämereen ja siellä tutustua Pohjois=seutujen ilojen,\nwaiwojen ja waarojen kanssa. Pohjois=nawan retkellä w. 1868 teki hän\nnimittäin alaluutnantin wirkaa kruunun=laiwalla \"Sofia\" -- ja hywin\ntiedetään, että se tuttawuus, jonka hän sai tehdä pohjois=seutujen\njäiden kanssa, \"ei ollut waan huwiksi.\" Tällä retkellä saadut hawainnot\nwaikuttiwat kuitenkin, että, kun wiidettä pohjois=nawan retkeä warten\nw. 1872 hänelle tarjottiin päällikkyys \"Polhem\" laiwalla, ei hän\nepäillyt sitä ottaa, ja waaran hetkinä osoittamastansa woimasta,\nkelwollisuudesta ja älykkyydestä, sai hän yleisen kunnioituksen ja\nhartaimman kiitollisuuden. Ei ainoasti laiwan päällikkönä, waan myöskin\nosanottajana tieteellisiin tutkimuksiin ja miehistön johtajana\nhankalalla ja waarallisella jääwaelluksella Seitsen=saariin ja\nKoillismaalle, osoitti hän lempeän harrastuksensa tutkimuksen\nonnistumiselle.\n\nTätä kahdella tutkimus=retkellä saatua kokemusta jäästä ja niistä\nwaaroista, joita wastaan laiwan siellä pitää taisteleman, on Palander\nwieläkin ollut tilaisuudessa muualla päin lisätä. Tawattoman kowana\ntalwena ww. 1870-71 kuljetti hän silloista posti=laiwaa \"Polhem\"\nGotlannin ja Ruotsin mannermaan wälillä, ja osoitti silläkin ajalla\ntaitawuuttansa ja rohkeuttansa niin uljaalla tawalla, että hän woitti\nyleisen suosion. Seuraawankin talwen wietti hän \"Polhem'illa\", joka\nsilloin oli määrätty Öresund'iin, antamaan purjehtiwille laiwoille\ntarpeellista apua.\n\nNäin hywin walmistuneena otti hän wastaan päällikkyyden \"Wegalla\",\njonka tukkukauppias, toht. O. Dickson tätä tarkoitusta warten oli\nostanut Göteborgista. \"Wega\" warustettiin Palander'in johdolla, mitä\nhuolellisimmalla tawalla Karlskronassa. Palander itse walitsi\nmiehistönkin. Tällä aluksella on hän sitten woittanut taistelun\nmahtawia woimia wastaan, jotka tekewät kulun pohjois=nawan meressä niin\nwaaralliseksi ja usein saawat paraatkin toiweet haihtumaan. Jää=joukot,\nsyys=myrskyt, oudot wedet, pimeys owat kukin yksinkin auwoisia\nwastustajia, ja liitossa keskenänsä ne näyttäisiwät woittamattomilta.\n\"Wegan\" matka waatikin, warsinkin Lena=wirran suusta talwi=paikalle\nmelkein joka hetkellä, päällystön koko taitawuuden ja walppauden.\nPitkiä matkoja kuljettiin, jossa kartan mukaan olisi pitänyt olla\nmaata; hieta= ja sala=karit olisiwat millä hetkellä hywänsä woineet\ntehdä lopun ei ainoasti matkasta, waan myös matkustawaisista;\nkokoontuneiden jää=röykkiöiden lomitse täytyi laiwan hiipiä eteenpäin,\nja niihin se wihdoin kiintyikin todistukseksi siitä, että taitawin ja\nrohkeinkin tämmöisessä taistelussa aina on heikompi. Mutta sitä ennen\noli \"Wega\" jo tehnyt merkillisemmän matkan, kuin mikään laiwa sitä\nennen siellä on tehnyt ja tuskin wastakaan tekee; nuori luutnantti oli\ntehnyt työn, jota amiraalit saawat kadehtia.\n\nMuistelkaamme nyt tämän retken pääkohtia, jommoisena ne tunnemme\nmatkalta kotiinlähetettyjen kertomuksien mukaan.\n\n4 p. Heinäkuuta w. 1878 lähti \"Wega\", wahwa, Jäämeren=matkalle erittäin\nsoweltuwa höyry=laiwa, Göteborgista. Palander'in alapäällikkönä oli\nalaluutnantti _E. Brusewitz_, ollut myös Grönlannin matkalla w. 1871.\nNordenskiöldiä seurasiwat dosentti Upsalan yliopistossa _F. Kjellman_,\nkaswitutkijana, (ollut mukana matkoilla ww. 1872-73 ja 1875), toht.\n_A. Stuxberg_, eläintutkijana (Nordenskiöldin seuralainen matkoilla\nww. 1875 ja 1876), toht. _E. Almqwist_, lääkärinä ja kaswi=tutkijana,\nluutnantti Italian sotalaiwastossa _Boue_, wesitutkijana, luutnantti\nTanskan sotalaiwastossa _A. Howgaard_, luonnontutkijana, sekä\nsuomalainen luutnantti _A. Nordqwist_, tulkkina ja eläintutkijan\napulaisena. Miehistönä oli 17 wapaehtoista Ruotsin sotalaiwaston\nwäestä, yksi gotlantilainen merimies, eläintutkijain erityisenä apuna,\njoiden lisäksi otettiin Tromsö'stä kolme norjalaista pyyntimiestä.\nLähtiessään oli matkue warustettu muonawaroilla kahdeksi wuodeksi.\n\n18 p. Heinäkuuta ehdittiin Tromsö'hön, jossa N. Norjan läpi tultuansa\nyhtyi matkueesen, ja josta lähdettiin saman kuun 21 p:nä. Wähän\nwiiwähdettiin sitten pienellä, Pohjois=niemestä lounaasen päin olewalla\nMaasö'n saarella, ja sitten sanottiin Europalle hywästi. Jugor salmen\nkautta kulki laiwa 1 p. Elokuuta Kaarian mereen, ja ilman mitäkään jään\nestettä saapui 6 p. Dickson'in satamaan Jenisein suulla. Neljän päiwän\nkuluttua jatkettiin matkaa [lukija taitaa tähän liitetystä kartasta,\nks. kuvatiedosto kartta.jpg, päiwä päiwältä seurata tätä matkaa], ja\nwanhan maailman pohjoisin niemi, Kap Tseljuskin, pidettiin päämääränä;\nsinne päästiinkin erinomaisitta wastuksitta, ja yksin jo se olisi tehnyt\n\"Wegan\" matkan kuuluisaksi kaikkina aikoina. Wähän siinä wiiwyttyä\nohjattiin kulkua Lena=wirran suulle, johon myös joksikin helposti\npäästiin 27 p:nä Elokuuta. Tänne jätettiin \"Wegaa\" seurannut\n\"Lena\"=laiwa, joka lähti kulkemaan wirtaa ylöspäin, ja jonka kautta\nensin saatiin tietoja Europaan kaikki toiweet woittaneesta matkan\nensi osasta.\n\nNyt oli syytä luulla suurimpien hankaluuksien jääneen taakse. Tosin oli\nnoin 200 wuotta kulunut sittekuin mikään laiwa oli kulkenut koko matkaa\nLenasta Beeringin salmelle, mutta pidempiä taikka lyhempiä osia siitä\noli sittemmin usein kuljettu laiwoilla, jotka eiwät missäkään suhteessa\nwoineet \"Wegalle\" wetää wertoja. Eteläänpäin mutkiwa ranta, antoi myös\ntoiwoa wähemmän jäisiä wesiä. Toisin kuitenkin tapahtui. Pimeiden\nsyys=öiden kanssa eneni jääkin, ja ainoasti taitawuuden ja rohkeuden\nkautta woitiin hiljalleen päästä eteenpäin. Syyskuun 28 p:nä oli\nkuitenkin mahdotonta tunkea kauwemmaksi. Yks'päiset tuulet ajoiwat jäät\nyhä rannemmaksi, pakkanen jääti kaikki kiinteäksi jäänpaljoudeksi ja\nniin tuli wälttämättömäksi wiettää talwea siellä. Wielä pari penikulmaa\neteenpäin -- ja \"Wega\" olisi wielä saman wuoden syksynä ehtinyt\nJapaniin. Talwehtimis=paikka oli Seitse=Kamen awoin ranta, pieni niemi\nluoteesen päin Itäniemestä ja Beeringin salmesta, eikä erin kaukana\nniistä. Tänne asti oli Beering w. 1729 woinut tunkea. Muutamista\nlähellä olewista, wäki=rikkaista tshuktshilais=kylistä oli matkueelle\niso hyöty, ei ainoasti sentähden, että ne sieltä saiwat tuoreita\nmuona=warojn, waan senkin tähden, että siellä woiwat lyhentää\n\"wankeutensa\" pitkiä päiwiä.\n\nWihdoin 18 p:nä Heinäkuuta w. 1879 päästiin jatkamaan matkaa; kaksi\npäiwää myöhemmin kuljettiin Itäniemen ohitse Beeringin salmesta, ja\nmuutamien, tieteen hyötyä tarkoittawien poikkeuksien perästä Aasian ja\nAmerikan rannikoilla, kiiruhdettiin Japaniin, jossa Syyskuun 2 p:nä\nillalla ankkuri laskettiin Jokohaman satamassa. Pohjois=matka oli\ntehty, ja palausmatka pitkin lämpimiä meriä oli jälellä. Se on\ntapahtunut Aasian etelärannan ympäri Suctsin=kanawan kautta, ja niin\nnäki Palander sen taasen senlaisissa suhteissa, joita hän warmaan ei\naawistanutkaan, kun hän w. 1869 \"Wanadis\" laiwalla oli läsnä sen\njuhlallisessa awauksessa.\n\nOnko nyt, tämän koillis=wäylän löydön kautta, uusi kauppa=tie\nitä=Aasiaan raiwattu? Tähän kysymykseen wastattaissa huomattakoon\nensin, että Suctsin kanawan awaamisen kautta tämmöisen tien tärkeys on\nmuinaisista ajoista ihan muuttunut. Kieltämättäkin on sitä paitsi liian\nrohkeata, yksinäisen tapahtuman perusteelle tehdä yleistä päätöstä,\netenkin näin tärkeässä asiassa. Luultawaa on myös, että matkat pitkin\nEuropan ja Aasian pohjois=rannikkoa owat liiaksi waaran=alaisia ja\najan=pituutensa puolesta niin arwaamattomia, ettei tämän tien\nkäyttäminen liene liian wiettelewätä. Todenmukaista on kuitenkin, että\ntällä, ennen ihan autiolla merellä lukuisia laiwoja rupeaa liikkumaan,\njotka wiewät sisä=Aasian wirtoja pitkin rantamaille tuotuja, runsaita\ntuotteita tienosta toiseen, ja tämä on nähtäwästi käytännöllisessä\nsuhteessa tämän wiimeisen ja kahden sitä ennen tehdyn koillis=wäylän\ntutkimus=retken tärkein seuraus.\n\nPitkin isoja, sywälle keski=Aasiaan purjehtimiselle kelwollisia\nwirtoja, asuu nimittäin ahkeraa kansaa, jonka rikkaat ja ihmisien\ntarpeille tärkeät tuotteet ainoasti puuttuwien yhdistys=neuwojen kautta\njääwät turhan taikka pian ei minkään arwoiseksi kuolleeksi pääomaksi.\nEhk'ei se aika olekaan järin kaukana, jolloin kaikki tämä ylellisyys\nwoidaan, werraten helposti, nyt osoitetuilla teillä kuljettaa osaksi\nEuropaan, osaksi Beeringin salmen kautta Amerikaan ja Aasian eteläisiin\nrantamaihin, -- ja miten mahdottoman tärkeäksi tämä woi tulla, etenkin\nsisä=Wenäjän niin monin puolin kowa=onnisille maille, on helppoa --\ntaikka ehkä pikemmin mahdotonta -- nyt jo arwata. Tämmöisien\nkauppa=matkojen alku Europan ja Ob= ja Jenisei=wirtain wälillä on jo\ntehty, ja jos näitä kokeita onnestaa kymmenenäkin wuotena, alkaa\nwarmaankin koko kauppalaiwastoja purjehtia tähän asti aina tukituksi\nluullulla Kaarian merellä. Wielä on kuitenkin paljon tutkittawana,\npaljon koetettawana, ennenkuin woidaan sanoa, että iloisien toiweiden\nalalta on tultu wakaan kokemuksen alalle. Ei ole mahdotonta, että jäät\njonakin wuotena, niinkuin w. 1872 ja -- kuten äsken sanottiin -- myös\nw. 1879, tykkönään sulkewat ahtaat wäylät Kaarian meren suulla, ja näin\nmuuttawat odotetun woiton pelkäksi häwiöksi, ja että muitakin\nsamallaisia wastuksia idemmässäpäin ilmaantuu. Tämä kuitenkin lienee\nwähemmän painawata, sillä yleisesti sanotaan, että onnistuneen matkan\nwoitto on niin suuri, ett'ei joka 5:tenä eli 6:tena wuotena sattuwa\nhäwiö ole kowin tuntuwa. Tulewaisuus epäilemättäkin ratkaisee nämät\ntärkeät kysymykset.\n\nMutta jos näitä, taloudellisessa suhteessa tärkeitä hedelmiä ei\nollenkaan, taikka waan wähissä määrin saadaankin -- warmaa on\nkuitenkin, että lawea wainio nyt on tieteellisille tutkimisille\nraiwattu. Ja tästä, niinkuin myös \"Wegan\" kunnia=rikkaasta retkestä,\nsaawat kiitoksen ennen kaikkia _N. Nordenskiöld_ ja _L. Palander_.\n\n\n\n"]