[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fG1b45wYxZdUwEA7vGtBrzAcfDCZSNuXrz5ANg-S_h08":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":23,"gutenbergSummary":21,"gutenbergTranslators":24,"gutenbergDownloadCount":21,"aiDescription":25,"preamble":26,"content":27},894,"Pikku Simon seikkailut joulu-iltana","Järnefelt, Arvid",1861,1931,"894-jarnefelt-arvid-pikku-simon-seikkailut-joulu-iltana","894__Järnefelt_Arvid__Pikku_Simon_seikkailut_joulu-iltana","Näytelmä 3 näytöksessä","naytelma",[],[],"fi",1871,1900,1329,8281,false,null,[],[],[],"Simo-poika päätyy jouluaattona seikkailuun joulu-ukon matkassa. Kolminäytöksinen lastennäytelmä perustuu Viktor Rydbergin satuun ja vie päähenkilön kohtaamaan niin vuoren kuninkaan kuin menninkäisiäkin.","Arvid Järnefeltin 'Pikku Simon seikkailut joulu-iltana' on Projekti\nLönnrotin julkaisu n:o 894. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa\nettä sen ulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan\nvapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","PIKKU SIMON SEIKKAILUT JOULU-ILTANA\n\nNäytelmä 3 näytöksessä\n\n\nViktor Rydbergin samannimisen kertomuksen mukaan sovittanut\n\nARVID JÄRNEFELT\n\n\n\nOtava, Helsinki, 1900.\nSuomal. Kirjall. Seuran Kirjapainon Oy.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n SIMO.\n KERTTUTÄTI.\n JOULU-UKKO.\n VUOREN KUNINGAS.\n VUORENPEIKKOJA, MENNINKÄISIÄ.\n KUNINKAAN TYTÄR.\n\n\n\n\nENSIMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\n(Kerttu tädin tupa. Talvihämärä. Ikkuna on jäässä. Alkaa\nkuulua ulkoa kulkusten kilinä, joka lähestyy ja kovenee.)\n\nSIMO (nukkuu iatuillaan penkillä, kädet ikkunalaudalla, kuorsaa hiljaa.\nHänellä on reijät sukissa.)\n\nJOULU-UKKO (tulee reippaasti sisälle, kantaen suurta säkkiä, katsoo\nympärilleen, huomaa Simon, tulee tämän luokse, kutkuttaa jalkoja\nsukanreijistä ja puhaltaa silmiin. Simo herää ja katsoo kummissaan\njoulu-ukkoa, jolla an karvaiset vaatteet, kasvot rypyssä, harmaa tukka,\ntötteröhattu, ja piippu hampaissa.) Hyvää iltaa, tylsä turpa!\n\nSIMO: Iltaa.\n\nJOULU-UKKO: Onko ketään kotona?\n\nSIMO: Näethän että minä olen kotona.\n\nJOULU-UKKO: Olet oikeassa. Kysymykseni oli vähän tyhmä. Mutta miksi\ntäällä on pimeä, vaikka on joulu-ilta?\n\nSIMO: Pannaan kohta joulutuli uuniin, ja minä saan joulukynttilän,\nkunhan Kerttutäti tulee.\n\nJOULU-UKKO: Voi sentään, kun ei Kerttutäti ole vielä kotona. Eikö sinua\npeloita?\n\nSIMO: Potra poika!\n\nJOULU-UKKO: Juu, juu, potra poika! (Naputtaa piipunkoppaa anturaansa.)\nKuules veli kulta, tiedätkö kuka minä olen? Minä olen joulu-ukko.\n\nSIMO: Vai olet sinä joulu-ukko. Silloin olet sinä siivo äijä. Täti on\nsinusta usein puhunut. Ja mitä on sinulla tuossa säkissäsi?\n\nJOULU-UKKO: Joululahjoja. Meitä on tuhansia tämmöisiä äijiä tänä iltana\nkiertämässä. Minun osalleni tuli tämä maakunta. Tahtoisitko nähdä, mitä\nminulla on?\n\nSIMO: Näytäs.\n\nJOULU-UKKO (avaa säkin suun ja vetää esiin kaikellaisia kapineita,\nniiilkuin puukon, sormustimen, virsikirjan, lankapuntin, sukkulan,\nallakan, silmälasit, paljon onnentoivotuskortteja, ja sanoo joka kerta,\nkehuen): Katsos tätä!\n\nSIMO (ottaa tavaroita käsiinsä ja ihailee: \"ai, ai\", mutta kun\njoulu-ukko vetää esiin leikkipyssyn, ihastuu Simo kovasti ja sanoo):\nKukas tämän saa?\n\nJOULU-UKKO: No se on pappilan pienelle pojalle. (Vetää esiin\nrannerenkaita, solkia, silkkiä ja samettia, kultaa ja hopeata.)\nHovineuvokselle, tuomarille, nimismiehelle. (Vetää esiin\ntinasotamiehiä, jotka nähtyään Simo aivan joutuu haltioihinsa.)\n\nSIMO (juhlallisesti): Kukas saa noilla leikkiä?\n\nJOULU-UKKO (kuiskaa): Kuninkaan poika.\n\nSIMO: Onko säkkisi jo tyhjä?\n\nJOULU-UKKO (pistää piipun jälleen suuhunsa): Melkein.\n\nSIMO: Onkos sinulla mitään minulle antaa?\n\nJOULU-UKKO: En ole sinuakaan unohtanut. Täällä on säkin pohjalla.\n\nSIMO (kiihkoissaan): Näytäs, näytäs.\n\nJOULU-UKKO: Voit odottaa kunnes täti tulee kotiin.\n\nSIMO: Ei, ukko, näytä se nyt jo!\n\nJOULU-UKKO (vetää esille parin paksuja villasukkia): No, katso nyt\nsitten.\n\nSIMO (allapäin): Eikö ollutkaan mitään muuta?\n\nJOULU-UKKO: Eivätkö nämä kelpaa? Sinullahan on reijät sukissasi.\n\nSIMO: Ne olisi täti voinut paikata. Kun olet antanut kuninkaanpojalle\nniin hyvän lahjan, olisit voinut minullekin samallaista antaa. En huoli\nsukistasi!\n\nJOULU-UKKO (panee sanaakaan sanomatta sukat takaisin säkkiin jn sitten\nkaikki muutkin tavarat. Kun kaikki on valmis, ja piippu taskuun\npistetty, nousee joulu-ukko seisaalleen) No, kun en voi muuten\nmieliksesi tehdä, niin tule edes ajelemaan kanssani.\n\nSIMO: Oletko sinä muka hevosella.\n\nJOULU-UKKO: Katsoppa ikkunasta! -- Mitä? No, tulehan selkääni, niin\nkannan sinut ulos.\n\nSIMO (asettuu riippumaan joulu-ukon selkään ja heidän mennessään sanoo\nylenkatseellisesti): Sukat!\n\n    (Sitten kuuluu kulkuset, ensin kovaa,\n    mutta vähitellen yhä hiljemmin).\n\n    (Esirippu lasketaan.)\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\nVuorenkuninkaan hovi. Kuningas pitää joulu-ukkojen, menninkäisten ja\npeikkojen kokousta. Nämät seisovat ympärillä ja tulevat vuorotellen\nesille tekemään tiliä retkistänsä. Kuninkaan vieressä alempana istuu\nkuninkaan tytär valkoisissa vaatteissa, hyvin surullisena.\nValtaistuimen edessä seisoo vaaka.\n\nKUNINGAS (kovalla jn vakavalla äänellä): Nyt tulkaa vuorotellen esiin\nja kertokaa matkoistanne. Jokaisesta hyvästä ajatuksesta ja teosta,\njonka olette ihmisillä nähneet, saatte panna kultapalasen\noikeanpuoliseen vaa'an puoliskoon, ja jokaisesta pahasta ajatuksesta ja\nteosta, josta kerrotte, saatte panna kyykäärmeen tai sammakon vasempaan\npuoliskoon.\n\nKuulkaa siis kaikki! Tämä tyttäreni on sairas. Hän kuolee, ellei hän\npian pääse vuoresta, sillä hän ikävöi saadakseen hengittää taivaan\nilmaa ja nähdäkseen auringon ja tähtien kultaa, ja hänelle on luvattu,\nettä jos hän saapi nähdä taivaan, saapi hän myöskin nähdä enkelit ja\nvoi tulla iankaikkisesti autuaaksi. Hän raukka ikävöipi ja halajaa,\nmutta vuoresta ei hän pääse ennenkuin hyvän vaaka on lattiaan painunut\nja pahan vaaka kattoon noussut. Semmoinen on kuninkaallinen tahtoni.\n\nNo, menninkäinen numero 1, tule esille!\n\n1:NEN MENNINKÄINEN (astuu kuninkaan eteen): Olen käynyt, missä käskit\nkäymään.\n\nKUNINGAS: No kerro miten elävät siinä mökissä.\n\n1:NEN MENNINKÄINEN:\n\n    Ahkeruus asuvi siellä\n    Työ ja toimi taukoomaton\n    Siell' on karja kolmen lehmän\n    Tallissa hyvä hevonen.\n\nKUNINGAS: Sanohan nyt, miten ne hoitavat lehmänsä ja hevosensa.\n\n1:NEN MENNINKÄINEN:\n\n    Nännit kovat, rainta täynnä,\n    Pulskaksi on Polle käynnä.\n\nKUNINGAS: Mitä sanot talon lapsista?\n\n1:NEN MENNINKÄINEN:\n\n    Tyttö siivo, ihanainen,\n    Poika hiukan hurjanlainen.\n\nKUSINGAS: Pankaa neljä kuitapalaa vaakaan. Sydämmeni iloitsee. No,\nmenninkäinen numero 2, tule esille!\n\n2:NEN MENNINKÄINEN (huulet lerpallaan, nurpean näköisenä):\n\n    Ei ole hyvää kertomista.\n    Isä ryyppää viinaa,\n    Perhettänsä piinaa,\n    Äiti aina huoleton,\n    Lapset vallattomat on.\n\nKUNINGAS: Ohhoh! Lapsia on siinä talossa 6, pappa ja mamma lisäksi,\nsiis kaikkiaan 8. Pankaa sammakoita vaakaan!\n\n    (Kuninkaan käsky täytetään.)\n\nTOISET MENNINKÄISET: Kuule, kuule, meillä on hyviä tekoja kerrottavana!\n\nTOISET MENNINKÄISET: Mutta meillä on pahoja tekoja, voi, voi sentään!\n\nKUNINGAS: Tulkaa tänne ja asetelkaa, saamme nähdä kummat painaa\nenemmän, hyvätkö vai pahat.\n\n    (Nyt nousee aika puheen porina ja liike vaa'an ympärille,\n    kunnes kaikki on tehty. Kuningas jatkaa):\n\nPaikoillenne taas kaikki. Kuten näette, vaaka on ihan tasassa. Eikö\ntäällä ole siis ketään enää, joka voisi hyvästä työstä tai vaikkapa\nvaan hyvästä ajatuksesta kertoa? Ei tarvittaisi kuin vähän hyvää\nlisäksi, niin hyvän puoli painaisi enemmän.\n\nJOULU-UKKO (tulee esiin Simon kanssa, kaikki vaikenevat ja katselevat\nuteliaina. Simo säpsähtää, kuu joulu-ukko alkaa hänestä puhua.): Ei\nhuolinut villasukista, olisi tahtonut parempaa, ja itsellä on kuitenkin\nreijät vanhoissa sukissa.\n\n    (Sammakko pannaau vaakaan, joka laskeutuu pahan puolelle.\n    Kuninkaantytär rupee itkemään. Simo peittää kasvot käsiinsä.)\n\nJOULU-UKKO: Tämän Simon on köyhä Kerttu-täti ottanut hoitaakseen, kun\nhällä ei ole isää eikä äitiä. Kerttu palmikoi mattoja ja sitoo vastoja\nja myö ne kirkonkylän kauppiaalle, hankkiakseen Simolle ruokaa. Kerttu\nompelee ja paikkailee Simon vaatteita, tekee työtä ilolla ja\nrakkaudella, kärsii puutettakin pojan tähden ja iloitsee pojan\nreippaasta luonnosta ja urhoollisesta sydämmestä ja punaisista poskista\nja uskollisista silmistä, ja kernaasti antaa anteeksi hänen\nvallattomuutensa. Tänäänkin aamulla varhain oli Kerttu täti paukkuvassa\npakkasessa mennyt kaukaiseen kylään ainoastaan voidakseen illan tullen\nilahuttaa häntä joulukynttilällä ja kaikellaisilla makeisilla.\n\n    (Puheen kestäessä ovat menninkäiset tuontuostakin tipahuttaneet\n    kultapaloja vaakaan, joka lopuksi painuu hyvän puolelle ihan\n    alas ja nostaa pahan puolen korkealle ylös. Kuninkaantytär\n    loistaa ilosta ja nousee seisaalleen ojentaen molemmat kätensä\n    Joulu-ukkoa kohden. Simo nyyhkyttää ääneensä.)\n\nKUNINGAS: Katsokaapas vaakaan, miten sen on käynyt. Nyt on\nkuninkaantytär vapaa!\n\nJOULU-UKKO, MENNINKÄISET JA PEIKOT: Hurraa!\n\n    (Esirippu lasketaan.)\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\nSama Kertun mökki kuin ensimäisessäkin näytöksessä. Ei ole ketään\nsisällä. Kuuluu kulkuset ensin kaukaa, sitten ihan ikkunan takaa:\nse on Joulu-ukko ja Simo.\n\nJOULU-UKKO (Tulee äänettömästi sisälle kantaen nukkuvaa Simoa\nselässään, ilman säkkiä. Hän asettaa Simon varovasti penkille ihan\nsamaan asentoon kuin tämä oli ensimäisen näytöksen alkaessa,\nrikkinäiset sukat jalassa; sitten hän tekee jotain rauhoittavia\nnukutusliikkeitä käsillään Simon yli, pitkin selkää, sitä\nkoskettamatta, ja pujahtaa vikkelästi ja äänettömästi ulos. Kulkuset\nlähtevät taas menemään ja katoovat kuulumattomiin.)\n\n(Pitkään aikaan ei kuulu muuta kuin Simon hiljaista kuorsaamista.)\n\nKERTTUTÄTI (tulee sisälle, kori kainalossa): No vihdoinkin olen kotona\njouluostoksiltani, Ja Simo rukka, kun on niin kauan saanut olla yksin\ntäällä pimeässä. Enhän voinut ennen tulla, kun tie on niin pitkä. Siinä\nse raukka nukkuu rikkinäisissä sukissaan. Mutta nyt hän saa uudet.\nLaitan kaikki valmiiksi ja sitten vasta herätän. (Näin puhellessaan hän\npanee tulta uuniin, lakasee lattian, ripottaa katajia, asettaa pöydälle\nhaarakynttilän, sen ympärille vehnäsiä ja piparikakkuja, panee Simon\nviereen uudet kengät ja samallaiset sukat, kuin oli joulu-nkolla, sekä\nkumartuu sitten Simon yli.) No Simo poika, potra poika, nouse, nouse!\n\nSIMO (unissaan): Sinäkö se olet Kerttu täti? Avaa ovi kuninkaan\ntyttärelle!\n\nKERTTUTÄTI: Mitä puhut, Simo parka. Nyt on joulu. Katso!\n\nSIMO (katselee ihmetellen ympärilleen.)\n\nKERTTUTÄTI: Kas tässä on joulukynttilä, ja tässä on sinulle vehnäsiä ja\npiparikakkuja, onpa vielä leipäkin, jonka huomenna saat varpusille\nsipultaa. Ja kas tässä on pari villasukkia, jotka olen kutonut sinulle\njoululahjaksi, sillä ne sinä tarvitset, pikku velikulta.\n\nSIMO (on ottanut sukat käteensä ja kauan aikaa niitä ihmetellen\ntarkastellut.)\n\nKERTTUTÄTI: No, Simoseni, haetko sukistani väärää silmukkaa, vai mitä\nniitä noin tarkastelet?\n\nSIMO (ajatuksissaan): Ei, ei, täti kulta.\n\nKERTTUTÄTI (riisuu Simolta vanhat sukat ja vetää hänen jalkaansa uudet,\nsamoin myös uudet kengätkin): Pannaan jalkaan, pannaan jalkaan. No, ja\nnyt saat ruveta juoksemaan.\n\n    (Sytyttää haarakynttilän.)\n\nSIMO (hetken mietittyään kietasee kätensä Kerttutädin kaulaan): Kiitos,\ntäti, sukista ja kengistä -- ja sukista.\n\n    (Esirippu lasketaan.)\n\n\n\n"]