[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$ffcxFuzx1dIKGwuSfhoHfuQ6YE4CW9JlXTvva2x-2jZY":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},941,"Kansantaruja Laatokan luoteis-rannikolta: kesällä 1879","Schwindt, Theodor",1851,1917,"941-schwindt-theodor-kansantaruja-laatokan-luoteis-rannikolta-kesalla-1879","941__Schwindt_Theodor__Kansantaruja_Laatokan_luoteis-rannikolta_kesällä_1879",null,"tietokirja",[14],"kansanperinne",[],"fi",1883,4596,31395,false,48419,[23],"Folklore -- Finland",[25,26,27],"Archaeology & Anthropology","History - Other","Mythology, Legends & Folklore","\"Kansantaruja Laatokan luoteis-rannikolta: kesällä 1879\" by Theodor Schvindt is a historical account written in the late 19th century. This book explores the folklore and legends of the indigenous peoples living along the northwestern shores of Lake Ladoga, primarily focusing on the Karelian and Lappish communities. It serves as a compilation of local tales, archaeological findings, and cultural practices that reflect the rich history and traditions of the area.  The content of the book is structured around various chapters detailing folklore related to the ancient Meteliläiset and Lappalaiset, the significance of sites like Linnamäki and old battlefields, monasteries, and burial grounds. Schvindt recounts stories of giants, ancient warriors, and mythical figures like Jaakko Puntus, blending historical references with local folklore. The text also documents customs regarding sacrifices and the significance of various locations, alongside mentions of archaeological discoveries like weapons and currency. Through these narratives, Schvindt paints a vivid picture of the cultural heritage and the historical legacy of the inhabitants near Lake Ladoga during a transformative era in their history. (This is an automatically generated summary.)",[],291,"Kokoelma Laatokan luoteisrannikolta kesällä 1879 kerättyjä kansantaruja ja paikallista perinnettä. Teos esittelee kertomuksia muun muassa muinaisista jättiläisistä, linnamäistä, kätketyistä aarteista sekä Karjalan alueen historiallisista vaiheista ja uskomuksista.","Theodor Schwindtin 'Kansantaruja Laatokan luoteis-rannikolta' on Projekti\nLönnrotin julkaisu n:o 941. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että\nsen ulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan\nkäytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","KANSANTARUJA LAATOKAN LUOTEIS-RANNIKOLTA: kesällä 1879\n\nKoonnut\n\nTheodor Schwindt\n\n\n\nHelsingissä,\nSuomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,\n1883.\n\n\n\n\n\n\nSISÄLLYS:\n\n    I. Meteliläiset ja Lappalaiset.\n   II. Linnamäet, linnasaaret ja vallitukset.\n  III. Tappelutantereet.\n   IV. Monasterit.\n    V. Kirkot, sässynät ja hautausmaat.\n   VI. Taruja maakunnan vaiheista, Jaakko Puntuksesta, y.m.\n  VII. Maalöydöt.\n VIII. Aarteet ja aarrekirjat.\n   IX. Uhrit, y.m. tapoja ja taikoja.\n    X. Arkistot.\n Lisäys.\n\n\n\n\nI. Meteliläiset ja Lappalaiset.\n\n\nLaatokan rantamailla kerrotaan yleisesti, että näiden seutujen\nalkuasukkaat olivat olleet tavattoman suuria ihmisiä (Meteliläisiä,\nMunkkilaisia, y.m.), jotka Lappalaisien ja Suomalaisien tullessa\nsiirtyivät pois maasta. Useassa paikassa kuulin kerrottavan tuon\ntunnetun tarinan jättiläistytöstä ja kyntäjästä, kuinka nimittäin\n\"meteliläis-tyttö\" löydettyään hevosella kyntävän miehen kantoi\nnämä esiliinassaan isällensä näytettäviksi ja kuinka isä tästä\npeljästyneenä käski tytön viedä ne paikoilleen ja samalla lausui: nyt\nmeidän täytyy lähteä pois ja jättää maa tulijoille. Sangen moneen\npaikkaan, etenkin Kurkijoen pitäjässä, liittyy kansantarun mukaan\nmuistoja näistä meteliläisistä. Niin ovat Korpisaaren, Otsalahden,\nLapinlahden, Harvin, Kumolan ja Miklin saloilla olevat metsästyneet\nviljelysmaat meteliläisien entisiä työaloja, maasta nousseet\nsuurennäköiset ihmisluut meteliläisien luita, metsästä löydetyt\nrautakalut meteliläisien atranvaanoja, j.n.e. Meteliläisien tekemiksi\nsanotaan myös useat kivivallit ja \"juornakkeet\", joita Laatokan\nsaarissa ja rannoilla on sangen paljon.\n\n\"Lappalaiset lie olleet tääll' Jaakkimassa meiän iellä, vaan ne\nolivat ristimättömiä, vaikk' sammaa sukkuu\", kertoi eräs Jaakkiman\nukko, ja samanlaista arvelua kuulin muuallakin. Möntsälässä\n(Sortavalan saaristossa) arveltiin, että Lappalaiset ja Vepsäläiset\nolivat asuneet siellä ennen Suomalaisia. Lapin nimi on sangen\nmonella paikalla. Omituinen on esimerkiksi seuraava nimisarja:\nNoin puolipeninkulmaa Kurkijoen kirkolta on Pohin kylän maalla\npieni Lapinsuo. Sen toisessa päässä on Lapinsuomäki ja toisessa\ntaas Louhimäki, Impimäki, Revonlouhet ja Ruotsinmäki. Louhimäen\nvieressä on Louhenalusniitty ja Lapinsuon reunassa on lähekkäin kaksi\nkalliota, joita nimitetään pieni ja suuri Lapinlinna. -- Kurkijoella\non Lapinlahden kylä. Lapinsaaria on ainakin kaksi, toinen Kurkijoen,\ntoinen Sortavalan pitäjässä. Lapinlinnoja on paitsi äsken mainittuja\nyksi Korpsaaressa Kurkijoella, toinen Harvin kylässä Jaakkimassa,\nkolmas Möntsälässä ja neljäs Lapinsaaressa, molemmat Sortavalan\npitäjässä. Useimmista mainitaan, että niissä on lappalaisia asunut,\nja on niissä jäännöksiä kivivalleista vielä näkyvissä.\n\n\n\n\nII. Linnamäet, linnasaaret ja vallitukset.\n\n\nLinnamäkejä ja muita linnanimisiä paikkoja tavataan tiheään:\n_Korpsaaren_ manteren puolisella rannalla on likekkäin Linnamäki\nja Rantalinnamäki. _Hämeenlahden_ rannalla on Linnavuori.\n_Lastikkalinna_ on kallio Laatokan lahdessa pari virstaa Kurkijoen\nkirkolta. _Kumolan_ kylän Lemettilän ryhmässä on Linnamäki, niin\nmyös _Harvin_ kylän Osippalan ryhmässä, jonka vallitukset tarun\nmukaan ovat joko meteliläisien tai lappalaisien tekemiä. Linnamäkejä\non vielä _Rukolan_ Kiislahessa, _Miinalassa_ Uimosien maalla\nja _Miklissä_ Kirkkolammin rannalla Jaakkiman pitäjässä, sekä\n_Otsoisiin_ Pusulassa, _Rautalahden_ päässä, _Kokon_ kestikievarin\nluona, _Paksuniemellä, Tokkarlahden_ rannalla ja _Likolahden_\nrannalla Sortavalan pitäjässä. -- Linnasaari on lähellä _Tervun_\nhovia, toinen _Tokkarlahdessa. Impilahden_ kirkolta noin 7 virstaa\nKitelään päin puoli virstaa maantieltä vasempaan on Linnavaara.\nKaikki nämä linnamäet ovat suuria kallioita ja on enimmillä\nvallijäännöksiä nähtävänä.\n\n_Hämeenlahden_ linnavuorella, jossa sanotaan olleen linna silloin,\nkun Kannsaareen tehtiin kirkko ja monasteri, on 25 sylen pituudelta\nvallijäännöksiä Kannsaareen päin, niin myös 5 sylen pituudelta\nvastaisella puolella, jossa vuoren vierre niinikään on hiukan\nloivempi, kuin muissa paikoin.\n\n_Harvin_ linnamäki eli lapinlinna on korkea ja jyrkkä kallio erään\nniemen kannaksella ja eroittaa täydelleen tämän niemen manteresta.\nKallion viertimillä on useassa kohdassa jäännöksiä valleista, jotka\npaikoittain ovat tehdyt kuutiokyynärän kokoisista ja suuremmistakin\nkivistä. Tästä syystä arveleekin kansa linnaa meteliläisien tekemäksi.\n\n_Miklin_ linnamäellä on mantereen päin selviä vallijäännöksiä, vaan\nkirkkolampiin päin ei ollenkaan, sillä vuoren senpuolinen vierre\non jyrkkä. Kirkkolammin toisella puolella on korkea Kirkkomäki\nniemekkeellä lammin suun ja Miklijoen suun välillä. Joen vastaisella\npuolella on jäännöksiä pienistä vallituksista. Täällä sanotaan\nRuotsin sodan aikana olleen kova tappelu Kirkkolammin ja joen\nympärillä ja ammuttiin silloin sekä joutsilla että pyssyillä. Toisen\ntarun mukaan oli maa silloin Ruotsalaisien.\n\n_Otsoisiin_ Pusulan linnamäki on pieni, vaan jyrkkävierteinen\nkallio Laatokan lahden rannalla. Siinä on selviä vallijäännöksiä\nmaanpuolisella viertimellä.\n\n_Tokkarlahden_ rannalla Riekkalan saaressa oleva linnamäki on\nedellisiä suurempi ja ovat vallijäännökset täällä laveat maallepäin,\njossa kivien lomia täyttävä multakin on vielä osaksi paikoillaan.\nRantapuolisien vallien kivet ovat melkein kaikki vieritetty kalliolta\nalas.\n\nAivan lähellä juuri mainittua Linnamäkeä on Tokkarlahdessa\n_Linnasaari_, jossa on paikoittain kaksikin syltä leveitä\nvallijäännöksiä yhteiseen ehkä 100 sylen pituudelta.\n\nMöntsälän _Likolahden_ rannalla oleva linnamäki on ollut sekin\nvarustettu valleilla, joista selviä merkkiä vielä näkyy.\n\nLikolahden toisella puolella vastapäätä Kirkkosaarta on ennen\nmainittu _Lapinlinna_, jonka ympäri on selvä kiviaita. Tämän kallion\nviertimellä rantaan päin on avara korkea luola eli louhi. Toinen\npienempi luola on lähellä olevassa Niemimäessä.\n\nPaitsi edellä mainittuja vallituksia on Laatokan luoteisilla\nrantamailla muitakin jäännöksiä kivivarustuksista eli panoksista,\nvaikka niitä ei nimenomaan linnoiksi kutsuta. Niin sanotaan\nKurkijoen _Riekkolan_ riutalla meren rannalla olevan laveita\n\"kivijuornakkeita\", joita kansa sanoo meteliläisien tekemiksi.\n\n_Kauppalan Jäämäellä_ Tokkariin päin on ehkä 150 sylen pitkä ja\npari syltä leveä kivivalli, joka yhdistää kahta jyrkkää kalliota.\nKallioiden halkeimatkin ovat varustetut kivivalleilla, niin ett'ei\nniidenkään kautta voitaisi päästä vuoren kukkulalle. Keskellä\njärvenpuolisen jyrkän kallion vierintä on Pakolaisen luola, jossa\nRuotsin sodan aikana lie pakolaisia asunut. Luolan suu on sangen\nahdas ja milt'ei mahdoton alhaalta nähdä. Itse mäki on saanut nimensä\nkahdesta 5 à 6 sylen syvästä vuoren halkeamasta, joissa jää ja lumi\nsäilyy Elokuuhun asti ja joita sentähden kutsutaan jääkaivoiksi.\n\n_Munasyrjäsärkässä_ Rummunsuosta Savojaan päin sanotaan olevan\nvallinjäännöksiä. Siinä on ollut koetelmuspaikka (eli tappelutanner),\nsanoi muuan ukko.\n\n_Janatsaarella_ ja _Spasvuorella_, molemmat lähellä Sortavalan\nkaupunkia, sanotaan olevan vallinjäännöksiä. Niin myös _Peksmäellä_\nTulolansaaressa.\n\nRiekkalan ja Tulolansaarien välisellä selällä on pieni _Lieritsaari_\nja vähän suurempi _Hiiretsaari_, joiden kallioilla on pitkiä vaan\nmatalia, rannansuuntaisia kiviaitoja. Hiiretsaaren kiviaita,\njoka ympäröi melkein koko saaren (kumminkin kymmenkunnan sylen\nkaukaisuudessa rannasta), on noin virstan pituinen. Kiviaidan\nvieressä sisäpuolella on siellä täällä raunioita nyrkinkokoisia\nkiviä. Kansantaru kertoo, että meteliläiset keskinäisissä sodissaan\nviskelivät kiviä virstojen päähän toisesta saaresta toiseen ja\nkyykistyivät kivivallien taakse, kun toisesta saaresta viskattiin.\n\nPienessä _Lapinsaaressa_ Hiienselällä eli tarkemmin Läskelän joensuun\nselällä on monenlaisia vallia ja vallinmerkkiä ympäri saarta, sekä\nhautoja ja äyräitä saaren halki, joita pikemmin voi sanoa ihmisien\nkuin luonnon tekemiksi.\n\n\n\n\nIII. Tappelutantereita.\n\n\nRiekkalan kylän maalla lähellä Kurkijoen kirkolle vievää valtatietä\non _Sakararo_. jossa sanotaan olleen kova tappelu, silloin kun maa\njoutui Ruotsalaisilta Venäläisille ja asukkaat olivat pakolaisina\nniemien louhikoissa tavaroineen. Tappelutanterella alussa ei ollut\nkasvanut niin mitään ja harvassa oli ruoho siinä nytkin. Ne sotilaat,\njotka Sakararon tappelussa kaatuivat, sanotaan haudatuiksi Huhmarmäen\nrinteehen, joka on aivan lähellä maantien toisella puolella. Muuten\non myös lähellä olevan Raholan kylän maalla maantietä tehdessä\nSinvuoresta löydetty paljon ihmisluita, jotka olivat maassa sekaisin\npäällekkäin ja mataneista kirstunlaudoista ei nähty merkkiäkään.\n\n\"_Sillankorvan_ kylän Lukaryhmässä oli ennen 'tapeltu, niin että\nverta oli polvia myöten'\".\n\n\"_Elisenvaarassa_ Kerikän talon maalla on hiekkakankaalla suuri\nkalmisto; siellä lie ennen tapeltu\".\n\n\"Kurkijoen maanviljelysopiston maalla on _Laikkalanlaks_. Siellä\ntappeli Jaakko Puntus venäläisien kanssa\".\n\nKurkijoen kirkon ja pappilan välillä on maantien vieressä\n_Mammalanmäki_, jonka rinteehen sanotaan sota-aikana paljon\nkaatuneita haudatuiksi.\n\nIhojärven kylän maalla _Patasiin_ sillan luona sanotaan olleen\ntappelukenttä ja on sieltä löydetty neliskulmaisia vaskirahoja ja\npaljon piilöitä.\n\nSamoin on _Paasun_ sillan luota 4 virstaa Sortavalasta Impilahteen\npäin löydetty kaikenlaisia kaluja ja sanotaan siinäkin olleen verinen\ntappelu.\n\n\n\n\nIV. Monasterit.\n\n\nKäkisalmen läänin maakirjoissa vuosilta 1589-93 mainitaan autioina\nseuraavia puusta rakennettuja luostareja eli monastereja: Kannansaari\nja Heinisenmaa Kurkijoen pokostissa, Vaivila (eli Vainila) Sortavalan\npokostin Möltsälän kappelissa ja Orusjärvi Salmissa. Näistä olen\nsaanut seuraavat vähäiset tiedot:\n\nKannansaari (myös Kannsaari eli Kannesaari) on pieni saari kaksi\nvirstaa Kurkijoen kirkolta Laatokkaan päin. Siinä ei nykyään ole\npienintäkään rakennusta, vaan se on suuremmaksi osaksi peltona ja\nniittynä. Saaren luoteisessa päässä kirkolle päin on kaksi kalliota\n(Kuutti- ja Läävämäki), joiden välillä on Laiturilaks ja latakka\nLaiturikallio. Tässä sanotaan olleen monasterin laituri. Vähän\nylempänä saaressa on pellon sisällä Kirkkomaa niminen nurmi ja\nKirkkomaakallio. Kallion tasalla on kivikkonurminen mäki, jossa\non kaksi suurta kuoppaa vierekkäin kallion läheisyydessä. Tässä\narvellaan kirkko ennen olleen. Kirkkomaasta on löydetty ihmisluita\nja pellosta tiiliä. Orjantappuroita kasvaa sekä mainittujen hautojen\nympärillä että rannalla. Muutamat kansantarut kertovat Kannsaaren\nmonasterista, toiset nimittävät sitä vaan kirkoksi. Monasterin\nhäviöstä kerrotaan: Kun suuri sota tuli näille maille, upotettiin\nmonasterin kellot Läävämäeltä mereen ja kuudella hevosella vedettiin\naarteet Satulakivelle salmen toiselle puolelle, jonka juurelle ne\nupotettiin; eläjät menivät karkuun.\n\n_Heinisenmaan_ namasteria eli monasteria tietää kyllä moni olleen\nolemassa vanhoina aikoina, mutta toiset arvelevat sen olleen saaren\neteläpäässä, johon venemiehet uhraavat rahaa, tupakkaa, y.m., hyvää\nsäätä saadakseen, toiset taas sanovat namasterin olleen saaren\nitärannalla Namasterilahden pohjoisessa pohjukassa. Täällä onkin\nvedenpinnan alle vaipunut pitkä kivilaituri ja sen läheisyydessä\nmaalla jäännöksiä kiviaidoista ja muista kivipanoksista.\n\n_Orusjärven_ monasteri sanotaan olleen siinä paikassa, jossa nyt on\nsamannimisen kylän kirkko. Kirkon vieressä kalmistossa on muutama\nkymmenkunta vuotta sitten kaatunut kolmatta kyynärää paksu kuusi,\njota kutsutaan monasterin kuuseksi. Kalmiston vieressä olevasta\npellosta pöyhöää useasti atran kärjessä mätäneitä laudan palasia,\ny.m. Monasterin vaiheista kerrotaan: \"Ruotsi\", kun tuli ensi kerran\nnäille maille, tuli vaan siihen ristiin asti, joka on runsaan puolen\nvirstan päässä Salmiin päin, ja siihen sovittiin. Ruotsi kääntyi\nsiitä takaisin ja meni Tulomajokeen, josta löydetään niiden pyssyjä.\nToisen kerran kun tulivat, niin hävittivät monasterin, jonka kellot\n(arvattavasti sitä ennen) upotettiin Punkalan järveen; rahat taas\nkuljetettiin 40 hevosella 8 virstaa koilliseen Orihkivenselälle,\njohon pantiin silmäkaivoon. Monasterista ei jäänyt jäljelle muuta\nkuin puuristi, joka oli asetettu monasterin kuusta vastaan. \"Kun\ntschassovna sroittiin\" (kirkko rakennettiin) oli Walamon manahkoja\n(munkkeja) täällä, ne lukivat, mitä ristiin oli kirjoitettu, ja\nsanoivat, että entinen monasteri olisi ollut 700 vuotta vanha.\nVennäin uskoisien mielestä on Orusjärvi pyhin paikka Suomen\nmantereella ja sen pyhä Nikolai paras auttaja onnettomuuksista.\n\nVaivilan monasterista ei meidän aikoihin lie säilynyt mitään\nkansantarua, eikä itse nimeäkään Möntsälän tienoilla tunnettu. Tosin\non Möntsälässä Kirkkosaari, jossa on hautausmaa ja lahoneita sässynän\nseiniä, vaan ei siellä mistään monasterista tiedetä.\n\n\n\n\nV. Kirkot, sässynät ja hautausmaat.\n\n\nKreikanuskoisien karjalaisien alueella on ennen aikoina melkein\njokaisella suurella kylällä ollut oma rukoushuoneensa (tschassovna,\nsässynä) ja sen ympärillä eli läheisyydessä hautausmaa (kalmisto,\nkuusikko). Vasta nykyaikana on kielletty näihin kalmistoihin\nhautaamasta ja ovat nyt sässynätkin jääneet mätänemään. Tuommoisia\nentisiä hautausmaita ja sässynäpaikkoja sekä kappelikirkkojen\npaikkoja tavataan Laatokan rantamailla lukuisasti semmoisissakin\nseuduissa, joissa nykyään tuskin on ainoatakaan kreikanuskoista\nperhettä. Nuo kalmistot ovat melkein kaikki korkeilla mäeillä ja\nerinomaisen ihanoilla paikoilla. Tahdon tässä luetella joukko\nkalmistoja, joista kuulin kerrottavan. Vaikka aion luetella\nmelkein yksinomaan Kurkijoen, Jaakkiman ja Sortavalan saariston\nja rantakylien kalmistoja ja luetteloni etenkin Sortavalan alalta\non vaillinainen, antanee se kumminkin vähän selitystä muun muassa\nentisien eläjien asuntopaikoista ja voi olla osviittana niille, jotka\npääkalloja tutkivat tai kokoilevat.\n\nKurkijoella.\n\n    _Huhmarmäki_, maantien vieressä Riekkalan kylässä,\n\n    _Sinvuori_ Raholan kylässä ja\n\n    _Mammalanmäki_ kirkon ja pappilan välillä, ovat ennen mainitut.\n\n    _Sässynämäki_ on Hämeenlahden kylässä rannalla, Kannansaaren ja\n    Kurkijoen kirkon välillä.\n\n    _Raholanniemellä_ sanotaan ennen olleen kirkko.\n\n    _Pappilan_ kirkonpuolisella pellolla on kalmisto.\n\n    _Aromäen_ kylässä on hiekkamäki, josta on löydetty paljon luita.\n    \"Sota-aikana lie tänne ihmisiä haudattu\".\n\n    _Elisenvaaran_ kalmisto on jo mainittu, niin myös\n\n    _Kannansaaren_ kalmisto.\n\n    _Savojan_ kylässä on hautausmaa ja mätänyt sässynä.\n\n    _Soskuan_ kylän Löysänurmella on ennen ollut kirkko, jonka\n    vieressä joen varrella on pelto nimeltään Kalmisto. Siinä on\n    kevättulvan jälkeen pääkalloja vierinyt jokeen.\n\n    Lyhyt virsta alempana on talonpaikka, jota kutsutaan\n    _Hautausmaaksi_. Siinä on ollut sässynä ja siinä on omenakuoppia\n    tehdessä löydetty luita.\n\n    _Soskuan kylän Kesäkalliimäki_ on melkein kokonaan kalmistona,\n    vaikka taloja on sen päälle rakennettu. Tässä kaivoin ja löysin\n    lätäkköjen kivien alta kolmen korttelin syvyydessä suuren\n    ihmisluurangon, jonka pää oli sivullaan ja oikea olkapää liki\n    nenää. Eräs ukko sanoi kalmistoa meteliläisien haudoiksi.\n\n    Toinen ukko kertoi nuorra ollessan eräänä sunnuntaina toisien\n    poikien kanssa löytäneen syltä pitkän ja kyynärän leveän latakan\n    kiven alta ihmisluurangon. Se oli ollut joen toisella puolella.\n\n    _Kuuppalan_ kylässä lähellä rantaa kirkolle päin on\n    kivikkokummussa kalmisto, \"johon hauattiin sota-aikana, kun Ruotsi\n    mäni Vennäinmaalle ja täältä mäni kansa pois ja jätti rahat\n    maahan\". Kuuppalassa on myös\n\n    _Tontin_ kalmisto ojan toisella puolella.\n\n    _Lapinlahden Laskelanmäellä_ oli ennen ollut sässynä ja sen\n    alapuolella pöyhöää kyntäessä suuria ihmisluita; \"mahtoi olla\n    meteliläisiä\", sanoi muuan mies.\n\n    _Lapinlahden eli Ryhmälahden_ rannalla on hautausmaa, jossa\n    vieläkin on ristejä pystyssä. Hiukan ylempänä on vanhan sässynän\n    lahonneita seiniä ja siitä vieläkin ylempänä on Kirkkomäki.\n    Sässynä-paikalla (toisen tarun mukaan Kirkkomäellä) sanotaan\n    vanhoina aikoina olleen iso kirkko, joka oli Walamoa vanhempi ja\n    jonka kellot sota-aikana upotettiin Papinniemestä lahteen.\n\n    _Lapinlahden Retsossa_ on vanhoina aikoina ollut hautausmaa (ja\n    sässynä?). Siinä on nykyään talon piha ja on kuoppaa tehdessä\n    löydetty luita ja mätäneitä lautoja.\n\n    _Tervun_ myllyn luona on Kalmistomäki.\n\n    _Tervun_ hovin vanhan karjakartanon luona on löydetty paljon\n    luita.\n\n    _Tervun_ kylän Immosessa on Kirkkomäki ja sen vieressä pellon\n    sisällä on kumpu eli \"kentäs\", josta on löydetty ihmisluita.\n    Siinä sanottiin olleen rahakasna eli aarre. Tässä lie ollut\n    entisen Tervun kappelin kirkko. Lapinlahden vanhan kappelin\n    kirkko oli arvattavasti mainitun Ryhmälahden rannalla.\n\n    _Tervun_ Veijalassa sanottiin olleen kirkkomaa. \"Siitä on\n    löydetty meteliuskoisien luita\".\n\nJaakkimassa.\n\n    _Kalksalossa_ Niulasen riutan luona on ollut \"vennäiuskoisien\n    kirkko ja hautausmaa. Sitä kutsutaan kalmistoksi\".\n\n    _Kesvalahden_ kylässä Niemelässä sanotaan myöskin olleen\n    kirkkomaa. Se on luotomaakumpu, jossa kasvaa nytkin näreitä.\n    Likellä samaa paikkaa oli 80 vuotta takaisin löydetty\n    \"lapinmiekka\" pellosta rahakasnaa etsiessä.\n\n    _Kuhkaan_ kylässä Pamolan saaressa sanotaan ennen olleen kirkko\n    ja hautausmaa, josta kyntäessä vieläkin löydetään luita.\n\n    _Kuhkaan_ kylässä Siprosaaren Kuusikkoniemessä kuuluu olleen\n    hautausmaa.\n\n    _Kuhkaan_ saaressa Sihvolan ryhmässä rannan vierteessä on\n    kalmisto, johon ennen aikoina vennäinuskoisia haudattiin.\n\n    Lähellä samalla rannalla _Lahen ryhmässä_ on läävää tehdessä\n    löydetty ihmisen pääkalloja.\n\n    _Kumolassa_ on ollut kaksi sässynää ja kaksi kalmistoa,\n    toinen joen suun vasemmalla puolella, toinen sen oikealla.\n    Vasenpuolista kalmistoa, joka on korkealla mäellä ja tiheässä\n    kuusikossa, käytetään vieläkin hautausmaana, vaan sässynä on jo\n    hajoamaisillaan.\n\n    _Harvin_ kylän Osippalan ryhmässä on pieni kalmisto, johon vielä\n    äskettäin on haudattu; siinä on myös sässynän seiniä jäljellä.\n\n    _Sorolan_ saaressa on kaksi kalmistoa liki salmen rantaa. Toinen\n    on salmen suussa Lahenpohjaan päin Frimanin hovin nykyisellä\n    pihalla, toinen taas salmen suussa Harviin päin pellolla kallion\n    alapuolella; tämä lienee vanhempi. Edellisen vieressä oli ennen\n    kirkko, josta vielä on jäljellä muutamia kiviraunioita. --\n    Kansantaru: \"Sorolan kirkko hävitettiin suuren sodan aikana.\n    Venäläiset menivät pakoon ja kirkonkellot hukutettiin salmen\n    suuhun ja kivet pantiin päälle. Silloin oli sota suurempi kuin\n    milloinkaan uuden testamentin aikana\".\n\n    _Sorolan_ salmen toisella puolella on _Hietasenkennäs_, josta on\n    löydetty paljon ihmisen pääluita.\n\n    Samaten manteren puolella salmen korvassa on _Kontiinmäki_, jossa\n    vielä 50 vuotta takaisin oli risti; siinä sanotaan myös olleen\n    kalmisto.\n\n    _Sorolan_ Kokonniemellä lie vielä viides kalmisto.\n\n    _Mikli_-joen suussa on ennenmainittu _Kirkkomäki_. Siinä\n    on hautausmaa ja raunioita vanhasta kirkosta. Lähellä on\n    _Järkynmäki_. Siinä taas on _Kirkonkapale_ niminen kentäs, josta\n    myös on luita löydetty. Miklin kirkonkellot ovat tietysti tarun\n    mukaan upotettu Kirkkolampiin Ruotsin sodan aikana, kun kansa\n    pakeni pois. Pappila sanotaan olleen Kirkkolammin suun toisella\n    puolella Helkalistussa, josta myös on ihmisluita löydetty. --\n    Entiset Sorolan ja Miklin kirkot olivat nähtävästi samannimisien\n    kappelien kirkkoja ja kylät tämän seudun asukkaiden pesäpaikkoja.\n    Miklin kylään luetaan nykyäänkin puolitoista sataa taloa ja\n    kutsutaan sitä kansan kesken Pesä-Mikliksi.\n\n    Miklijoen suun toisella puolella _Ohvonassa_ on löydetty luita\n    valliraunioiden luona.\n\nSortavalassa.\n\n    _Otsoisissa_ on Laatokan lahden rannalla hautausmaa. Siinä\n    tuntuu jälkiä vanhan kirkon kivijalasta. Tämäkin kappelin kirkko\n    sanotaan hävinneen silloin, kun Ruotsi valloitti maan.\n\n    _Kirjavalahden_ kestikievarin luona ojan varrella sanotaan ennen\n    olleen sässynä ja kalmisto.\n\n    _Suuressa Tulolassa_ on _Sässynämäki_ ja sen ympäri kalmisto,\n    josta on löydetty luita.\n\n    _Läskelän_ joen suulla on vielä nytkin hautausmaa.\n\n    _Möntsälän_ kirkkosaaressa on kalmisto; 40 vuotta takaisin oli\n    siinä sässynäkin. Samalla paikalla sanotaan ennen olleen kirkko,\n    jonka Ruotsin sota hävitti; nyt on siinä ainoastaan risti.\n    Pappila oli ollut Kannaksen kylässä. -- 1500 luvulla oli Möntsälä\n    niminen kappeli.\n\n    _Möntsälän_ salmen länsipuolella Hiienselkään päin on\n    _Kalmistomäki_, josta on luita löydetty.\n\n\n\n\nVI. Taruja maakunnan vaiheista, Jaakko Puntuksesta, y.m.\n\n\nKurkijoelta.\n\n_Riekkala_: Ennen aikoina ovat asukkaat näillä mailla olleet\ntykkynään vennäinuskoisia. Ne pakenivat päivän nousuun päin. Heidän\nkirkkonsa oli Kannsaaressa, jota myös kutsuttiin Kirkkosaareksi.\n\nToinen taru: Viime vennäinaikana, kun oli sotamiehenotto, niin se,\njoka pääsi karkuun toisen voudin alueehen, oli pelastettu, sillä\nsiellä häntä ei otettu. Ottajat olivat aina hengenvaarassa ja\nsentähden \"mahottoman julmissa aseissa\".\n\nKolmas taru: Niempellolla Raholajoen ja Kurkijoen haarassa aivan\nlähellä kirkkoa oli ennen kaupunki ja siellä asui keisari. Syntyi\nsitten kova tappelu, jossa keisari otettiin kiinni ja kaupunki\nhävitettiin. Se oli vanhoina aikoina. Vielä 100 vuotta takaisin oli\ntäällä ollut vanhojen kivikartanojen raunioita ja kaakkelipalaisia\npöyhöää atrankärjessä nytkin.\n\n_Lapinlahti_: Suuren sodan aikana Ruotsalaiset polttivat taloja ja\ntappoivat paljon ihmisiä. He kulkivat meritsekin ja hävittelivät\npitkin rantoja. Tänne hävittäjät tulivat vettä myöten; ensin\nmenivät sivutse, vaan kääntyivät takaisin, kun karkulainen huusi\nKurkiniemessä. Silloin hävisivät asukkaat täältä niin tarkkaan, että\njäi vaan yksi eläjä ja yksi lehmä. Se, joka jäi, oli Vepsä. Hän meni\npiiloon lampiin ja säilytti siellä itseään, kun oli havulla pyyhkinyt\njälkensä, niin ett'eivät koirankuonalaiset löytäneet. [Tähän, joka\npääasiassa selvästi tarkoittaa Pontuksen sotaa 1500 luvulla, on\nlopulla sekoitettu muistoja ison vihan ajalta. Koirankuonolaiset,\njoista esim. Raudussa tiedetään paljon kertoa, olivat luultavasti\nKalmukkeja.]\n\nToinen taru: Tämän kylän ensimmäiset asukkaat suuren sodan jälkeen\ntulivat Lahenpohjaan. Ne asuivat riihessä ja sentähden kutsutaan\nryhmää Riihelänmäeksi. Se sota oli silloin, kun Riekkalaiset\n(vennäinuskoiset) muuttivat pois, ja silloin poltettiin kaikki talot\nLapinlahden kylässä. Toinen sota, joka oli 200 vuotta takaisin, ei\nhävittänyt niin tarkkaan.\n\n_Tervu_: Kuoppaharjunmäessä, Tervulaisien maalla Saaressiin päin, on\nrautakuonaa ja talon sija. \"Siellä lie ollut laakeri ja laakeripaja\".\n\nToinen taru: Anttilanmäki lienee vanhin talo Tervussa ja Tervu vanhin\nkylä pitäjässä.\n\n\nJaakkimasta.\n\n_Harvi_: Harvin metsässä meren rannalla on piilopirtti, jossa\nvanhana sota-aikana asukkaat olivat Ruotsalaisia piilossa. Kun he\nsieltä tulivat takaisin, panivat venäläiset suomenuskoisien vaatteet\n(paidat) päällensä pelastaaksensa henkensä. Ne, jotka menivät\nVenäjälle, kaivoivat aarteet maahan. Silloin olivat Ruotsalaiset\nhirveän julmia.\n\nToinen taru: Osipan ukko, kun näki partiolaisien tulevan lopotista\npäin veneillä, ehti vaan viskata rahakirstun otraan. Kun he tulivat,\nhakkasivat ukolta käsivarren poikki, ryöstivät ja menivät tiehensä.\nSilloin lie maa ollut Ruotsalaisien.\n\nKolmas taru: Viime sodan aikana kuljetettiin ruumista hyvin komeasti\nIisalmesta Pietariin. Mahtoi olla suuri herra, koska sitä piti kantaa\nkaiken matkaa.\n\n_Sorola_: Hyvin vanhana aikana oli tämä maa rikas ja rahvasta\npaljon. \"Silloin, näät sie, olj tääll' ihan toisenlaista väkkii,\nne olj vennäinuskosii\". Tuli suuri Ruotsin sota, jolloin ihmiset\nryövättiin ja poltettiin. Tuossa on Impvaara [sama taru Annista\nja Anninriutasta], josta tytöt silloin hukuttivat itsensä mereen.\nAsukkaat muuttivat pois ja kaivoivat aarteet maahan, luulivat\npääsevänsä takaisin, mutta jäivätkin pois. -- Viime sota-aikoina,\njoista vasta toista sataa vuotta, täältä hevoset ryöstettiin.\nRuotsalaiset, kun pakenivat, ryöstivät, koska eivät tahtoneet\nvenäläisille hyvää heittää.\n\nToinen taru: 12 virstaa etelään Verkkosaaresta on Vossenisaari. Sinne\ntahtoivat Valamolaiset tehdä naismonasteri. Siellä olikin jo kolme\ntyttöä, mutta ei ne onnistuneet.\n\n_Mikli_: Lähellä Miklin kylää, lammin toisella puolella on\nMielumäenlouhi. Se on syvä ja avara luola, jossa ihmiset olivat\nsota-aikoina paossa. Sieltä on löydetty lusikoita.\n\nToinen taru: Järkynmäkeen haudattiin sotaväkeä silloin, kun \"se suuri\nsota täältä lävitse kävi\". Ruotsalaiset silloin hävitti venäläiset\ntäältä pois, poltti kirkot, talot, tappoi asukkaat.\n\n\nSortavalasta.\n\n_Otsoisiin kylä_: Kansa täällä mahtoi ennen olla rikas. Heillä oli\noma kirkkonsa ja papit asuivat rannalla, missä nyt lähin talo on.\nKun Ruotsi valloitti maan, hävitettiin kirkko ja ihmiset kaivoivat\nrahansa maahan. He asuivat ensin maakuopissa ja muuttivat sitten\nVenäjälle.\n\nToinen taru: Pusu eli Pietari pervoin aikana. Hän oli reipas mies ja\nvaroitti venäläisiä, kun ruotsalaiset pyrkivät Käkisalmeen. Hän piti\nkapakkaa venäläisessä sotaväessä ja kantoi kerran Pietari pervoita\npahasta pulasta. Siitä sai hän palkkioksi Pusulan tilan Otsoisissa,\njossa Pusut nyt asuvat.\n\nKolmas taru, jonka kertoi 90-vuotias ukko Pusu: Tunkkeli tuli merta\nmyöten Sortavalaan ja ampui tykkilöillä, vaan kun Sortavalasta\nvastattiin, niin hän ei päässyt sinne. Sen oli ukon setä nähnyt\npoikana.\n\n_Möntsälä_: \"Protojerei Sortavalassa, joka oli viisas mies, sanoi\nSortavalan saaneen nimensä siitä, kun pyhä mies paholaisen kanssa\nvoittosilla ollessaan sanoi tälle: tschort vali\".\n\nToinen taru: Sota-aikana rääkkäsivät koirankuonolaiset paljon\nihmisiä, joita he jälkiä myöten etsivät metsistäkin, vaan se, joka\nymmärsi havulla pyyhkiä jälkiänsä, pelastui.\n\n\nJaakko Pontuksesta.\n\n_Hämeenlahti_: Jaakko Puntus tappeli Laikkalanlahdella, hän meni\nLyyssinään asti, teki soiden yli siltoja ja raivasi kivikkojen läpi\nteitä.\n\n_Jaakkima_: Pitäjän nimi on alkuaan ollut Jaakon maa, joka nimitys\ntaas on syntynyt siitä, että Jaakko Puntus pitemmän ajan kuluessa\non täällä pitänyt leiriä ja itse asunut Lippumäellä, jossa nykyinen\npappila on. Leiri oli kirkon ja Veltsillan toisella puolella\nVeltkankaalla.\n\n_Tervu_: Jaakko Puntus oli paimenpoika, joka oli alituisessa sodassa.\nKerran hän tappoi tavattoman suuren miehen. Hän pyysi miestä kilpaan\nheittämään kiviä. Kun nyt Puntuksen vuoro tuli heittää ja mies\nkatseli taivasta kohti, kuinka ylhäälle toinen heittäisi, paiskasi\nJaakko Puntus kiven toisen otsaan. Tuommoisilla konstiloilla hän\ntappoi paljon ihmisiä, vaan suomalaisille hän ei tehnyt mitään pahaa.\n\n_Mikli_: Jaakko Puntus oli meteliläinen. Hän raatoi paljon metsiä\naina Aunukseen asti. Miklin kylän Vakokankaalla on penkinkorkuisia\nvakoja, joita Jaakko Puntus aikoinaan oli kyntänyt. Niilessilta\nrahkasuon yli on myös hänen tekemä. Samassa kylässä kerrottiin\nPuntuksen pojasta sama kasku, jonka tämän kertomukseni alussa kerroin\nmeteliläistytöstä.\n\nNäistä taruista huomaa jo, että Jaakko Puntus aikojen kuluessa on\nkansan muistissa muuttunut yhtä myytilliseksi henkilöksi, kuin\nWäinämöinen ja Ilmarinen.\n\n\n\n\nVII. Maalöydöt.\n\n\nMaalöydöt, joista matkallani kuulin kerrottavan, paitsi niitä\nyhteensä puolineljättäkymmentä muinaiskalua, jotka jätin yliopiston\nmuseumiin.\n\n\nKurkijoki.\n\n_Sillankorvan_ kylän Lukaryhmässä on pellosta löydetty malmiluoti,\nsuurempi kuin kanan muna.\n\n_Savojassa_ löydettiin toista kymmentä vuotta takaisin Huotilan\nmyllyllä, rinteestä joen varrella, kolme kupillista hopeisia\npuolanlehtiä (= venäläisien suuriruhtinaiden suikulaisia rahoja).\n\n_Soskuan_ kylässä Antti Poskelaisen pellolla löydettiin suikulainen\nhopearaha, jonka ostin, vaan hävitin.\n\n_Soskuan_ kylässä Jaakko Kontulaisen maalla joen varrella on löydetty\nruostunut tiikka (eli keihäänterä) ja miekka.\n\n_Kuuppalan_ kylän 3:ssa numerossa löysi eräs ämmä vuonna 1866 noin\n100 suikulaista hopearahaa.\n\n_Kuuppalan_ kylässä on ollut useassa talossa monta ukonnuolta (eli\nmuinaiskaluja kivikaudelta). Näin yhden kivikirveen, jota eivät\nmyynneet.\n\n_Ristsaaresta_ veivät venäläiset muutama kymmenkunta vuotta takaisin\nsuuren kirstun täynnä rahoja.\n\n_Ihojärven_ metsässä on raunio tykinluodin muotoisia kiviä.\n\n_Tervussa_ löydettiin Gripenbergin aikana hopearaha-aarre.\n\n\nJaakkima.\n\n_Kumolassa_ löydettiin pari kymmentä vuotta takaisin toista puutaa\nhopeata (rahoja?), jotka myytiin salaa Käkisalmeen.\n\n_Kumolassa_ on löydetty suuri tykinluoti.\n\nNeljättä kymmentä vuotta takaisin löysi _Kumolassa_ Valvatsun\nrinteessä paimenpoika, joki meni louheen sadetta pitämään,\nsieltä noin puolentoista korttelin pituisen ja korttelin paksun\ntuohitöttörön täynnä puolanlehden tapaisia hopearahoja. Töttörö\nhajosi pojan käsissä ja rahat joutuivat osaksi kivien väliin, josta\nmoni niitä sittemmin on poiminut.\n\n_Kesvalahdella_ löysi ennen aikaan Kumolan tyttö niittämään\nmennessään rahakasnan. \"Se oli ikäänkuin sotamiehen manerkka täynnä\nhopearahoja; lie ollut ruplia\". Hän jätti sen metsään ja kävi\nvälistä sitä katsomassa. Talolaiset, kun huomasivat tytön metsässä\nkuleksivan, kävivät hänen jälkiään katsomassa ja varastivat tytöltä\nrahat.\n\nAunuksen miehet ottivat 30 vuotta takaisin _Nuotsaaren_ kallion\nkupeesta suuren summattoman rahakasnan.\n\n_Miklin_ kylästä pari virstaa maantielle päin löydettiin tämän\nvuosisadan alussa kaikenlaisia haulia.\n\n\nImpilahti.\n\n_Unolan_ (Arposenselkä) puutarhassa on ennen löydetty tipurahoja eli\npuolanlehdentapaisia hopearahoja.\n\n_Kerisyrjässä_ Lapan tilalta on löydetty samanlaisia rahoja.\n\n\nSalmi.\n\nUudenkylän kestikievaritalon väki oli löytänyt eheän ja sievän\nhöylänteränmuotoisen kiven, vaan he eivät tahtoneet sitä myydä.\n\n_Aunuksen rajalla_ valtatien vieressä oikealla puolella on raunio,\njonka päällä on latakka haljennut kivi. Tämä kivi lie rajalle\npystytetty silloin, kun raja käytiin Stolbovan rauhan jälkeen.\nKuluneesta kirjoituksesta voi vielä selittää: Gustavus ... Rex\nSvec ... Limites...\n\n\n\n\nVIII. Aarteet ja aarrekirjat.\n\n\nEi missään Suomenmaassa liene niin useasti rahoja maasta löydetty\nkuin Laatokan rannoilla, eikä missään nuo aarteet kummittele\nsiinä määrässä kansan mielessä kuin täällä Kurkijoen ja Jaakkiman\nrantakylissä. Aivan ilmasta otettuja kaikki nuo lukemattomat tarut\naarteista kumminkaan eivät ole. Tahdon tässä kertoa muutamia\nnäytteeksi.\n\n_Laurolan_ hovin palvelustyttö näki sattumalta eräänä yönä\nvenäläisiin pukuihin puettuja miehiä kantavan suuren taakan hovin\npuutarhasta rantaan ja kun päivällä käytiin katsomassa, nähtiin\npuutarhassa iso kuoppa ja sen pohjassa kirstun sija.\n\nKurkijoen _Riekkalassa_ kerrottiin, että siellä oli 30 vuotta\ntakaisin käynyt Venäjän puolelta ukko, joka oli olevinaan\nkäypäläinen, ja kyseli paikkoja; hän kyseli Allaskiveä, jota nyt\nkutsutaan Kukkiveksi, Satulakiveä, niin myös kiveä Raholan aholla.\n\"Aarteita hän lie etsinyt\".\n\n_Kuuppalassa_ ja sen ympäristössä sanotaan olevan monta kymmentä\naarretta. Akankiven juurella kattila täynnä hopeata.\n\n_Verkkosaaressa_ sanotaan olevan Käkisalmen entinen rahasto.\n\n\"_Roitsan_ monasterin kirjoissa oli sanottu, missä aarteita on; mutta\nkun monasteri paloi, paloivat myös kirjat ja sentähden palavat ne\naarteet aikanaan\".\n\n\"_Himmalan_ pellolla on aarrelähde\".\n\n_Jaakkimassa_ käveli muutama vuosi takaisin Venäjän puolen miehiä\naarrepaikkoja kyselemässä; niillä oli kirjat mukana. Kirjat olivat\nsaatu Solokoinamasterista.\n\nNe miehet, jotka _Nuotsaaresta_ ottivat suuren aarteen, olivat\nsaaneet rahakasnakirjat Aunuksen linnasta.\n\n\n\n\nIX. Uhrit y.m. tapoja ja taikoja.\n\n\n_Kuuppalan_ kalmistossa oli ollut hyvin suuri tuomi, jonka juurelle\nuhrattiin ensimmäinen piimämaito, kun lehmä oli poikinut, ensimmäinen\nuutisvilja, j.n.e. Sitä palvelusta katsoivat vennäinuskoiset\nvelvollisuudekseen jatkaa, niin kauan kuin tuomi oli pystyssä ja\ntuomea ei kukaan tohtinut hävittää, sillä se oli pyhä puu. Vihdoin\ntuli Jaakkimalainen, joka humalapäissään hakkasi poikki tuomen. --\nMelkein jokaisella vennäinuskoisella ryhmällä oli oma uhripaikkansa\npuun tai kiven juurella, niin _Riekkalan_ Timoskassa, niin _Soskussa_\nja _Savojassa_.\n\n_Hämeenlahden_ niemellä, jossa ennen kreikanuskoisien talot olivat,\noli puuristi ja sen ympärillä kiviä. Tämä oli uhripaikka. \"Kun\nParikkalan mies humalassa sen perkasi, sai hän tyrät\".\n\n_Lapinlahden_ Laskelan mäellä oli puuristi, siihen uhrattiin\njuhlapäivinä rahoja ja muuta.\n\n_Ruotsaaressa_ on niinikään risti, jonka juurelle venemiehet\nuhrasivat rahaa.\n\n_Ristiniemellä_ Tervun kylän maalla kolme virstaa hovista\nHeinisenmaahan päin on risti kasvavassa petäjässä, jonka luo\nvenemiehet uhrasivat. Välistä ottivat toiset pois, mitä toiset olivat\npanneet, mutta se, joka ei pannut mitään sijaan, tuli sairaaksi.\n\n_Kumolan_ molempiin kalmistoihin uhrattiin ennen ja uhrataan\nluultavasti vielä nytkin, etenkin vanhempaan [etupäässä rahaa], joka\non Tervun puolella.\n\nVennäinuskoiset käyvät kalmistoissa vainajia muistelemassa. Sinne\nviedään ruokaa kahdesti vuodessa, syksyllä kekrinlauantaina ja\nkeväillä kuolleiden pääsiäisenä (tiistaina pääsiäisen jälkeisellä\nviikolla). Ruoka syödään kalmistossa. -- \"Kumolan vennäinuskoisissa\non vielä paljon taikauskoa\". Vielä 15 vuotta takaisin he eivät\nperjantaipäivinä kyntäneet eivätkä karttaneet.\n\n_Sorolan_ saaressa salmen korvalla lopottiin [Lahdepohjaan], päin\non suuri kivi, jonka halkiin on paljon uhrattu. Täällä kävivät\nKumolalaisetkin Jyrinpäivinä uhraamassa, niin että tulisi rauhallinen\nkesä. -- Hyvin vanhat ihmiset muistavat vielä niitä aikoja, jolloin\nvennäinuskoiset kävivät Sorolan kalmiston paikalla \"mölimässä tai\npomiluittamassa\".\n\nKirjavalahden kestikievarin luona oleva kalmisto on myös ollut vanha\nuhripaikka.\n\n\n\n\nX. Arkistot.\n\n\n_Kurkijoen tuomarinarkisto_, ulottuu ainoastaan viime vuosisadan\nmyöhempään puoliskoon, vaan asiakirjoista voi kumminkin saada\nkaikenmoisia tietoja myös edelliseltä vuosisadalta, esim. Käkisalmen\nja Sortavalan kaupunkien oikeuksista, y.m.\n\n_Kurkijoen kirkonkirjat_ alkavat 1700 luvun keskivaiheilta ja eivät\nsisällä juuri mitään erittäin mainittavaa.\n\n_Jaakkiman kirkonkirjat_ alkavat vuodelta 1732 ja sisältävät\nainoastaan tavallisia virallisia tietoja. Kirkossa säilytetään\nkumminkin vielä useita kirjoituksia ison vihan ajalta, jotka ovat\nosittain sangen hupaisia.\n\n_Sortavalan kirkonarkisto_ kuuluu palaneen tämän vuosisadan alussa,\njonka tähden siitä ei paljon tietoja voine saada.\n\n_Sortavalan kaupunginarkisto_ sisältää asiakirjoja ainoastaan tältä\nvuosisadalta.\n\n_Sortavalan ruununvoudinarkisto_ samaten. Nykyinen ruununvouti\nsäilyttää kumminkin ison hevoiskuormallisen vanhoja virkakirjeitä\nviime vuosisadan loppupuolelta, jotka hän oli ostanut huutokaupassa\nmakulatuurina edeltäjänsä perillisiltä.\n\n_Impilahden kirkonkirjat_ alkavat vuodesta 1758 ja ovat tavallista\nlaatua.\n\n_Kitelän_ kreikanuskoisen seurakunnan _kirkonkirjat_ ovat tältä\nvuosisadalta, niin myös _Salmin_, jossa tulipalo sanottiin\nhävittäneen vanhemmat kirjat tämän vuosisadan alussa.\n\n_Valamon_ monasterin vanhat aikakirjat ovat hävinneet ja ovat munkit\nsiinä luulossa, että Ruotsalaiset monasterin hävitettyänsä olivat\nvieneet nämä kirjat Ruotsiin, jossa niitä muka vielä piilossa\npidetään.\n\n\n\n\nLisäys.\n\n\nTähän liitetyt kartta- ja asemapiirrustukset [jätetty tästä\ndigiversiosta pois, mutta löytyvät esim. Dorian pdf-tiedostosta]\novat Maanmittausylihallituksen kartoista kopioitut. Näissä on\nmerkitty muutamia sellaisiakin linna- ja kirkkomäkejä y.m., joista\nen matkallani kuullut kerrottavan, vaan joita olen maanmittarien\ntoimittamista, karttoja seuraavista selityksistä löytänyt.\n\nVaikka tähän olen kirjoittanut ainoastaan kansan suusta kokoomiani\ntietoja semmoisina, ilman mitään selityksiä, en lopuksi voi olla\nhuomauttamatta eräästä seikasta, joka saattaa valaista vanhoja\nasutussuhteita Laatokan luoteisrannalla. Jo tähän liitettyjä\nasemapiirrustuksia tarkastamalla voi kohta huomata, että melkein\nkaikkien vanhojen kirkkopaikkojen ja hautausmaiden likeisessä\nläheisyydessä on ainakin yksi linnamäki ja välistä useampiakin,\nkun sen sijaan kauempana näistä vanhoista pesäpaikoista linnamäet\novat verrattain harvinaisia. Niin on Kurkijoen kirkon läheisyydessä\nmaanviljelysopiston vieressä linnamäki; Kannansaaren vanhan kirkon\neli monasterin luona on Hämeenlahden linnamäki, Kuuppalan kalmistojen\nlähellä on kaksikin linnamäkeä, Soskuan joen rannalla keskellä kylää\nyksi; Harvian kalmiston luona on Lapinlinna eli linnamäki; Sorolan\nvanhan kirkon vastassa Papinsaaren toisella puolella on Linnankanta\nniminen niemi; Miklin Kirkkojärven rannalla on linnamäki, niin\nmyös Otsoisiin kirkon vastassa lahden toisella puolella; salmessa\nTukianmäen, Telkinniemen ja Pohjin kylien välissä Tokkarlahden suussa\non Linnasaari ja rannalla linnamäki; Möntsälän kirkon vastassa taas\non toisella rannalla linnamäki ja toisella Lapinlinna, -- Siinä,\nmissä on ollut hautausmaa tai kirkko, on luonnollisesti myös ollut\njotensakin tuntuva asutus. Koska nyt jyrkimmillä mäeillä näiden\nvanhojen kalmistojen läheisyydessä on linnan nimet ja useimmilla\nniistä vielä on selviä vallinjäännöksiä, niin voi hyvin arvella,\nettä nämä linnamäet olivat entisien asukkaiden turvapaikkoja, joihin\nhe aina vihollisien äkkirynnätessä pikaisesti vetäytyivät vieden\nmukanaan kalliimman omaisuutensa. -- Mäkilinnat olivat tietysti\nvanhemmat kuin kirkot, sen tietää myös kansantaru, joka kertoo,\nettä Hämeenlahden linnamäellä oli silloin linna, kun Kannansaareen\nkirkko rakennettiin, ja tämä kirkko oli vanhempi kuin tuo tiettävästi\nvanha kirkko Kurkijoen suulla, joka antoi nimen koko pitäjälle.\nLuonnollista on, että kreikanuskon juurtuessa Karjalassa kirkkoja\nrakennettiin asukkaiden pesäpaikkoihin ja täten tulivat linnamäet ja\nkirkot olemaan vierekkäin toiset ruumiillisena ja toiset hengellisenä\nturvana. -- Ehkä samaa laatua kuin tässä mainitut linnat, kenties\nvain vähän vahvemmin varustettu, lienee tuo alkuperäisesti\nkarjalainen Käkisalmenkin linna ollut, jonka ruotsalaiset vuonna 1294\nvalloittivat ja joka sitten kohta joutui venäläisten haltuun.\n\n\n\n"]