[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$f42-MDVMmBlviGPsSzV7zsbh18mqXu_3CoFf-FBfVKug":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":11,"gutenbergSubjects":20,"gutenbergCategories":21,"gutenbergSummary":11,"gutenbergTranslators":22,"gutenbergDownloadCount":11,"aiDescription":23,"preamble":24,"content":25},987,"Jaakot","Lagervall, Jacob Fredrik",1787,1865,"987-lagervall-j-f-jaakot","987__Lagervall_J._F.__Jaakot",null,"novelli",[],[],"fi",1833,1153,7441,false,[],[],[],"Lyhyt kertoelma kuvaa Pielisjärven kirkkoherrojen Jaakko Steniusten eli Korpi-Jaakon ja Koski-Jaakon elämää ja työtä. Teksti keskittyy erityisesti heidän pyrkimyksiinsä parantaa maataloutta ja seurakunnan elinolosuhteita soiden raivaamisen ja kuivaamisen avulla.","J. F. Lagervallin 'Jaakot' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 987.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","JAAKOT\n\nAlkuperäinen kertoelma\n\n\nKirj.\n\nJ. F. LAGERVALL\n\n\n\nTurussa, 1833,\nI. C. Frenckellin ja Pojan kirjapainossa.\n\nK. E. F. Wesander N:n kustannuksella.\n\n\n\n\n\n\n      Imprimatur C.A. Sanmark\n\n\n\n\nOnnettomin pitäjä kaikilla puolin koko maassamme oli muinen\nPielisjärvi. Se oli huonoutensa puolesta joutunut sananlaskuksikin.\n\n    [Onkamo kaloilta kuulu, Hauvikkaalta Hammaslaksi,\n    Mulo muilta suuruksilta, Liperi sijan lihoilta,\n    Kaavi kaikilta pahoilta, Pitäjiltä Pielisjärvi.]\n\nMutta saman pitäjän pelastukseksi, koko Karjalan kuin myös monen\nmaanpaikan ja, voin päättää, koko maamme hyödyksi sai Pielisjärvi\nerinomaisesti uuraan, kunnollisen ja lujan kirkkoherran Jaakko\nSteniuksen, jonka taito oli kaikkein edellisten pappein ja Karjalan\nvirkamiesten ymmärrystä korkiampi. Hän havaitsi kohta, ettei\ntämäkään paikkakunta ollut luomisessa jäänyt osattomaksi. Siinä\nlöytyi viljeltävää maata, ehkä kuinkakin veden vallassa, peitettynä\nenimmiten vedeltä, sammalilta ja toisin paikoin kitupuilta, paikoin\ntaas puhtaalta järvivedeltä. Nämät maat eivät siinä tilassa olleet\nmiksikään hyödyksi, vaan pikemmin vahingoksi. Mitä kuiviinki maihin\nkylvettiin, sen turmeli soista leviävä halla usiampina vuosina,\ntoisinaan niinkin ettei pelloista saatu paljo mitään.\n\nJaakko alkoi kohta myönnyttää seurakuntaa soita perkaamaan ja\nkuivaamaan, vaan ei kukaan korviansakaan kallistanut, kaikki\nkeskustelivat vaan siitä, \"kuinka kuivissakin maissa halla panee\nviljat, niin että näissä soissa ei ole toivomistakaan hallain\nhäviämistä.\" He eivät tietäneet, että soiden kuivattua halla häviää\nmaasta ja että suot kuivattuna eivät ole aremmat vilulle kuin\nmuutkaan maat, ja aurinkokin soiden mustassa pinnassa erinomaisella\ntavalla edistää viljan kasvamista. Niitä on vaivallinen ensin saada\nviljelysmaiksi, mutta sitten ne ovat keviämmät kyntää kuin paras\npelto ja sontaa niihin saapi tuluksistaan, toisinaan liijaksikin, jos\nkesä on ollut perin kuiva. Niistä ei talvi ollenkaan hävitä orasta;\njos sitä on ollut syksyllä, niin on keväälläkin.\n\nTultuansa vähän varoihin osti Jaakko huonompia ja halvempia tiloja\nsoiden välipaikoilta, kuivasi suot ja teki niistä peltoja ja\nniittuja, ja sai senkautta huonommista hyviä kasvumaita.\n\nEsimerkit vaikuttavat enemmän kuin sanat ja saarnat. Pitäjistö\nseurasi niitä. Kaikki suot, jotka olivat järvien pintaa ylempänä,\nkuivattiin. Niistä saatiin sitten varoja etujen edistymiseen, elämän\nparantamiseen, komiampain asuntojen rakentamiseen ja kelvollisemman\nvaatteuksen varustamiseen.\n\nJaakko herätti heidän halunsa etsimään edistystä niin hyvin\nluonnollisissa kuin hengellisissä asioissa, sanalla sanoen:\ntäyttämään kaikkia laveamman sivistyksen vaatimuksia.\n\nHän ei jättänyt koskaan seurastansa lettiänsä eikä keppiänsä enempää\nkuin kirjojansakaan. Ja ehkä hän oli ymmärryksensä vuoksi ennättänyt\npaljo edemmä sen aikaisia ihmisiä, niin otti hän kuitenkin vaarin\nolevaisen ajan vaatimuksista.\n\nEi hän kurittanut lasta, joka ei osannut lukea, sen osaamattomuuden\nsai äiti kostaa, ja seuraavaisilla lukuvuoroilla oli sama lapsi\ntarkka lukija, niin että usiasti sai Rovastilta jonkun palkinnon\nomaksi ja muiden kehoitukseksi.\n\nKaikesta väärästä käytöksestä kuritti hän lujalla kädellä. Joka\nei ottanut vaaria hänen neuvoistansa ja varoituksistansa, se sai\ntuntea hänen lujuuttansa, ja hänen parannuskoneensa vaikuttivat\npaljo väkisemmin, kuin jotakuta vuosikymmentä aikaisemmin annettu\nvaltakunnan laki, josta he eivät tunteneet ainoaakaan sääntöä\neivätkä siis tietäneet ottaa vaaria; hänen sääntönsä sitä vastaan\ntuntuivat luihin asti ja niitä seurattiin samoin muussakin kuin luvun\npuolesta. Kuin tulet aattona eli juhlana heidän iloisiin, kauniisiin\nja puhtaisiin tupiinsa, niin näet Piplian pöydällä ja sitä luetaan\nahkerasti ja osataanki lukea.\n\nLuja oli ukko omallekin perhekunnallensa. Hänen vanhin poikansa,\njoka oli isänsä kaima, tuli Upsalan yli-opistosta opettavaisena\nMaisterina kotiin ja isä vei hänen myötänsä johonkun erinäiseen\npaikkaan, jossa hän asetti poikansa puuroa keittämään, jota hän ei\nkuitenkaan, ehkä suuresti oppinut, saattanut tehdä isänsä mielen\nmukaan; sentähden säväytti ukko häntä sanoen: \"Sinä pöllö! minä olen\nmonia tuhansia taalaria kustantanut sinua mieheksi saattaissani, ja\nsinä et osaa yhtä jauhopuuroa pohjaan polttamata keittää, jota minun\ntyhmimmät piikani taiten toimittavat.\" Tämä ei ainoastaan koskenut\nherra Maisterin korvaa, näpistipä se sydäntäkin; jonkatähden hän\nkohta pyrki Upsalaan takaisin. \"Vai Upsalaan\", sanoi isä; \"sinä menet\nPorvoon ja annat vihkiä itses minulle apulaiseksi\". \"En koskaan\",\nvastasi poika. \"Vai et\", sanoi ukko ja antoi Jaakolle korvalle,\nantoipa toisellekin sanoen: \"Enkö minä sentähden ole kustantanut\ntuhansia taalaria että saada sinusta apua.\" Samassa ilmaantui\nJaakolle niin palava hengellinen kutsumus, että hän sanaakaan\nlisäämätä Pielisen pitäjän onneksi seurasi isänsä neuvoa ja aika\najottain kaikkia hänen neuvojansa ja esimerkkejänsä.\n\nUkko Jaakko antoi tiloistansa, joita hän oli väljentänyt ja\nparantanut, etuisimman, Sarkkilan, sokialle pojallensa Simunalle\ntasaukseksi siitä, ettei hänen koulunsa ollut maksanut tuhansia\ntaalaria niinkuin toisten poikain. --\n\nUkkoa kutsuttiin Korpi-Jaakoksi; poika sai yhtäläisellä ansiolla\nnimen Koski-Jaakko.\n\nHänen päästyä kirkkoherraksi isänsä siaan, olivat jo kaikki suot,\njotka olivat järvien pintaa ylempänä, kuivatut. Jaakko ei siihen\nseisahtanut; hän alkoi koskia siivota. Senkautta laskeuntui\nPielisjärvi, laskeuntuipa vielä moni muukin liki tienoilla oleva\nlammi, ja yksi suurempikin, Herajärvi, läksi matkaansa Pusonlahteen,\njosta vesi oli Pielisjärven vajennessa tyhjentynyt. Se antoi samoin\nkuin ne muut alenneet järvet kuivattavia soita ja heinämaita, ja sen\npohjalla ilmaantui vaskea, jota Herajoen pajastossa sulataan.\n\nPielisjoen varrella leveni heinämaita, niin että monet monituiset\nniistä ovat laviammat kuin silmä kannattaa.\n\nPielisjärvi edistyi aika ajaltaan niin ettei se ole jäleempänä muita\npitäjiä. Nykyjään on se kahtena, Pielisen ja Nurmeksen, ja jo on\nmäärätty Juuvanki kappeli eri pitäjäksi. Koko Karjalassa kiitoksella\nmainitaan näitä molempia Jaakkoja; ja kuin he kerran tekivät alun,\nniin onkin kaikki se maanpaikka nosnut nousemistaan etuisuudessa.\n\nSarvingin järven puolentaminen, jonka talonpoika Nuutinen aivan\nyksinään aikaan saatti, antoi vielä enemmän hyötyä, kuin Herajärvi\nkaikella vaskellansa, Ilomantsin, Liperin ja Pielisen pitäjille.\nJa suurin työ tätä laatua on par'aikaa tekeellä, ison Höytiön\nvajentaminen. Siitä saapi Pielisen kylä Rompala ja usiammat Liperin\nja Juuvan kylät paljon hyötyä. Eteläis puoli on syvä jyrkkä räntäinen\nja kivinen, mutta pohjais pää on laaka ja mutapohjainen.\n\nIlman näitä Jaakkoja olisivat nämät työt jääneet ken tiesi kuinka\nkauvaksi tekemätä ja kukatiesi ei Saimankaan kanava vielä olisi\ntekeellä.\n\nIlmaantui vielä yksi kaima heille. Arkkipiispa Turussa Jaakko\nTengström, oppilainen, oppitoveri ja erinomainen ystävä\nKoski-Jaakolle. Heidän kirjavaihteensa lakautti Koski-Jaakon kuolema\n(v. 1809). Kuin mainittu Arkkipispa kuuli mistä minä olin kotosin,\nniin sanoi hän: \"Noh, johan Koski-Jaakon vireä kynä on lakastunut\",\nja kuin minä vastasin: \"Jo hän Herrassa nukkui\", niin todisti hän:\n\"Vahinko, vahinko! oli hänelle tosin ikää sallittu, vaan vähän\nsemmoisia miehiä löytyy; mahtaneeko kukaan hänen jälkiänsä, ei parsia\nmyöten vaan toimiansa seurata?\"\n\nHän kokikin itse seurata. Hän vaikutti että Suomeen saatiin\nkoskenlasku-seura, jossa hän oli kiivas jäsen.\n\nKorpi-Jaakon pojista Martti oli Kompromin Tuomarina. Seuraten isänsä\nja veljensä esimerkkiä, siivosi hän Ultran kosken, rakensi siihen\nsahan ja myllyn, joitten kanssa hän yhdisti lohi- ja siika-pyynnön;\nsiivosi Kaluvirran että lotjat (isot lauttapaatit) pääsevät\nkulkemaan, laitti siihenkin kalapyynnön samoin kuin Siikakoskeen, ja\nparansi soita kuivaillen tilojansa Joensuussa ja Mulossa.\n\nYksi heistä vietti aikaansa Loviisan Maaherran istuimessa, josta sai\nKammerierin nimen, ja kuin sama istuin muutettiin Heinolaan, niin\nhän keksi itsellensä niillä paikoilla tilan Suosaarekkeessa; hän myi\nveljillensä tilansa Karjalassa, osti Suotaipalen ja rupesi soita\nperkaamaan. Vuonna 1803 kylvi hän 60 (?) tynnyriä ruista ja ei saanut\nyhtäkään (?) jyvää, parjasivat nauro-narrit. Mutta _Korpi-Jaakon\npoika_ ei semmoisten lipilarein puheista huolinut. Nykyjään\nmaksettiin samasta Taipalesta 133,000 (sata kolmekymmentä kahdeksan\ntuhatta) hopia ruplaa. -- Naurakaanpa vielä, kellä halu on!\n\nYksi Korpi-Jaakon pojista oli Sulkavalla Rovastina.\n\nLieneekö ollut samaa veljeskuntaa Särkivaaran Stenius, joka asui\ntilallansa, jossa \"peltoja ja nurmia oli suosta sotkettuna, vetelästä\nvellottuna, ettei niitä suoksi tunnekaan\"!\n\nJos joku saattaisi tietoa antaa, jos ja miten Jaakot vaikuttivat\nPielisjärviläisten vapaukseksi Villi Simunan af Flechtin orjuudesta,\nniin halulla jatkaisin tätä tekoani.\n\n\n\n"]