Millä tavalla naiminen Itä-Suomessa tapahtuu

MILLÄ TAVALLA NAIMINEN ITÄ-SUOMESSA TAPAHTUU

ynnä

Siinä tilaisuudessa käytettävät laulut

Kirj.

Rautjärveläinen [Johannes Häyhä]

Wiipurissa.
J. Alfthanin tykönä 1856.

      Imprimatur: G.F. Aminoff.

Esipuhe.

Seuraavassa pienessä kirjassa on noin 16 vuotinen talonpojan lapsi
selittänä naimisen tapaa Rautjärvellä, sentähden ompiki puheenparsi
kirjassa vähän lapsellinen, vaan tämä kirja on huvittava ja ansaitsee
tulla luetuksi.

Rautjärvi on Ruokolahden kappeli Wiipurin lääniä, jossa monet vanhan
aikuiset tavat ovat joksensaki puhtaina pysyneet nykyaikoin saakka.
Sitä vastaan ovat useimmissa paikoissa Suomea ajan vaiheet uusia tapoja
synnyttäneet ja hävittäneet peräti kaiket vanhat muistit. Tämä
kirjainen antaa meille tiedon, kuinka esi-isiemme isien isät morsianta
itsellensä ottivat. Siis varon monen Suomessa, sekä miehen että naisen,
löytävän huvitusta tätä kirjaa lukeissansa. Vaan se ei ole tämän kirjan
ainoa huvitus että ne, jotka vielä tämmöisillä tempuilla hääilojansa
viettäävät ja näitä leikkitapoja arvossa pitäävät, saavat pidoissansa
oi'aista mitä muististansa lienee hävinnä, – eikä sekään ole kyllä,
että lapset tästä oppiivat leikin "olla häillä" esi-isien tavalla, joka
vanhoja naurattaa ajatellessa, kuinka Suomessa ennen leikittiin ja
pitkiä pitoja pidettiin, jos saatiin vävy sukuun ja nuorikko taloon;
ei, nämät tavat, nämät runot ovat Suomen vanhimmista ajoista, usein
Suomemme aina ensimäisistä vapaista, vaikka pakanallisista ajoista, ja
näistä taidamme määrätä, miten oli Suomalainen silloin, joko julma tai
helläsydämmellinen? missä arvossa nainen ja vaimo silloin pidettiin? ja
paljo muuta, jota me esi-isistämme tietää tahdomme. Niin näemme
esimerkiksi näistä menoista, että tyttö ei ollut Suomessa orja,
niinkuin monessa muussa maassa. Hän oli arvossa kotona, "liedellä oli
tytöllä lihanen kaali, pöydällä rukiinen leipä" ja isä kutsui häntä
"kukkaisekei, emo päivän nousennoksi" jne; sentähden kysyttiin tytön
omaa halua ja voitiin sanoa "ei sinun emosi myönyt" jne, luettiin
"aivaat ja sulhaisen suupalat," että tietäisivät, jos "silmän
sirkkaselle" naiminen onnistuisi, ja sentähden pitää vielä nuode-mieski
viimeisen puheensa isännälle. Samoin nähdään kuinka hellästi ämmä
neuvoo morsianta "nouse aamulla varahin" jne, neuvoo sulhoa "elä liivi
linnustasi" jne.

Toivottava olisi että isät ja äidit meidänki aikoina kysyisivät
tyttäreltänsä hänen omaa tahtoansa, eivätkä pakottaisi tyttöparkaa
vasten tahtoansa naimiseen; ah, että he ottaisivat esi-isiltämme
esikuvaa ja neuvoisivat hartailla puheilla morsianta sekä sulhoa ei
ainoastaan hääpäivinä, vaan myös sittemminki nuoren pariskunnan omassa
kotielämässä. Toivomme siis, että tämä pieni kirjainen ei ainoastaan
olisi huvittava vaan myös neuvova.

Potu. [Corander]

Millä tavalla naiminen tapahtuu Itä-Suomessa.

Vähän täältä on yleisölle muistakin tavoista ilmoitettu; mutta
naimisesta ei ole mitään sanottu. Niin minä nyt tahdon yksinkertaisesti
puhua, kuinka täällä naiminen tapahtuu.

Jos joku poika näkee jonkun tytön olevan soveljaan hänelle ottaa
vaimoksi, niin hän ensin menee tytön kotiin ja ilmoittaa aivoituksensa
ja kysyy tytöltä että myös tytön vanhemmilta, jos heidänkin
aivoituksensa niin olis; ja kuin heidän tuumansa niin on, niin mennään
kosiin, joka tapahtuu seuraavalla tavalla.

Sulhanen valitsee soveljaan puhemiehen. Kuin tulevat nyt morsiammen
kotiin, niin puhemies alottaa puheen näin: "Me olemme tulleet kosia,
puhumaan aivan tosia; asiat on vanhat, miehet on nuoret! Jos otetaan
vastaan ja on mieli tytön tulla, niin me toimitamme asiamme". Johon
talon isäntä vastaa, kaikki tekevänsä kuin anovat. Sitten antaa
puhemies tupakkia pojille, jotka pojat hakkaavat ja polttavat.
Nuusku-tupakkia on kyllä, eikä kesken lopu.

Nyt mennään huoneesen sormusta antamaan. Puhemies astuu sisään ja
sanoo: "Hyvä päivä!" joka nöyrimmästi otetaan vastaan; puhemies antaa
nuuskua ja sanoo: "pankaa hienuu hanaa, ja puhukaa makiata sanaa," –
johon vielä joku pojista lisää: "pankaa nuuskua ja haastakaa naimisia".
Naiset ottavat nuuskua, iskevät aivaita, ja lukevat kuinka monta kertaa
pärskyttää. Jos aivaat yhtyvät parikkain, niin uskovat asian aikaan
saavan; mutta jos ei aivaat yhdy parikkain, niin epäilevät, että ei
koko naiminen tapahdu päähän asti. Nyt sanoo puhemies sulhaselle: "mitä
varten olet tullut, niin toimita asias!" jonka kuultua sulhanen ottaa
sormuksen ja tarjoaa sitä morsiammelle, joka seisoo huoneen oven
takana, ja kaaso on edessä, joka puhetta pitää. Kaaso sanoo sulhaselle:
"pane sormus morsiammen sormeen!" ja kaikki naisväki myönnyttävät että
"antaa pitää". Pojat taas sanovat sulhasen puolesta: "Jos on mieli
tulla, niin ottaa pitää". Naiset ovat vaan lujat puoleltaan sanomaan:
"antaa pitää". Tässä he nyt vähän juttelevat antamisesta ja
ottamisesta, ja päätetään sitten milloin morsian ottaa, ja milloin taas
sulhanen antaa. – Nyt menevät sulhaset tupaan, johon emäntä kantaa
ruu'an pöydälle, joka on muna-maitoa eli muuta herkkua, ja vieraat
laitetaan syömään. Kuin sulhanen syöpi, niin ei ämmien silmät jouda
etäälle sulhasen suusta. He lukevat kuinka monta palaa sulhanen pistää
suuhunsa; ne palat merkitsevät naimista niinkuin aivaatkin.

Kuin on jo käyty kosissa, niin sitten ne kontti-eukot vasta rupeavat
oikein liehumaan, jota kestää kaiken sen aikaa kuin naimista. He
luettelevat sulhaselle morsiammen viat, ja morsiammelle sulhasen viat,
ja nyt vasta kuuluu elämäkerta tarkkaan kumminkin puolin. Kyllä ne
asianomaiset saavat kuulla monta puheen punttia niinkuin nuoran
lunttia.

Sittemmin harjukaisia juodessa annetaan toinen sormus. Kuin
harjukaiset ovat juodut, niin kihlaajaiset seuraavat, joissa on jo
sulhasen keralla kaksi puhe-miestä. Ensialuksi annetaan pojille
tupakkia poltella, ja mennään taas huoneesen, joka tapahtuu niinkuin
kosissakin käydessä. Kuin sormus on annettu, niin käydään rahoja
jakamaan, ja annetaan kaikille sukulaisille ensin, ja sitte
morsiammelle enemmän kuin muille. Muutamat ovat jo ostaneet noin 3:men
hopian ruplan maksavan solen, jonka he rahojen kanssa antavat
morsiammelle. Kihlaajaiset kestävät noin 2 vuorokautta, jolla ajalla
tupakat ei laudalta puutu.

Kuin kihlaajaiset ovat pidetyt morsiammen kotona, niin sitten tulevat
ämmäjäiset sulhasen kotiin. Sinne tulee morsiammen kotoa morsiammen
äiti ja toinen setä kolmaski morsiammen lähimmäistä sukulaista. Nämät
niin kutsutut ämmät tulevat syyniä pitämään sulhasen omaisuudelle; ne
katselevat joka paikan niin tarkkaan niinkuin syyni-miesten tuleekin.

Kuuloituksella ja vihillä käymisestä en tahdo mitään sanoa, koska
niissä ei erinomaista tapahdu.

Nyt menee sulhanen ynnä kaksi puhe-miestä morsiantansa ottamaan. Kuin
he menevät tuvan porstuaan, niin aletaan tuvassa laulaa, ja kuin laulu
on loppunut, niin astuvat he tupaan, jossa edellinen puhemies sanoo:
"hyvä ilta!" joka nöyrästi vastataan. Sitten alkaa talon isäntä kysyä,
että "mistä vieraat ovat, ja minkätähden näin myöhään matkustavat?"
Tähän vieraat sanovat olevansa "tuolta puolta tuulimyllyn, katajärven
kirkon luonta," ja sanovat, että "ollaan eksyneet, ja kuin tässä
talossa nähtiin tuli, niin matkustettiin tähän kohti." Sitten tahtoo
isäntä nähdä vierailta passia, ja vieraat antavat passin isännän
käteen. Passin luettua laskee isäntä vieraat istumaan, ja tuodaan
ruoka, ja annetaan matkustavaiset käydä syömään. Kuin vieraat ovat
syöneet, niin nousee puhemies istualtaan ja sanoo: "Me olemme tähän
tulleet sitä varten, että me saisimme vielä enempi seuraamme". Talon
isäntä sanoo: "noo! kuin tiedätte mistä saavanne, niin menkäät
hakemaan". Sitten lähtee toinen puhemies etsimään ja menee huoneesen,
ottaa sieltä morsianta kädestä kiini ja viepi sulhasen viereen.
Kaaso seuraa perässä ja käypi morsiammen toiselle puolelle.
– Sitten käydään makaamaan.

Kuin toinen päivä tulee, niin keitetään kaali, ja pannaan vaatteet
säkkiin, ja kuin ilta tulee, niin varustaivat vieraat matkalle. Kuin
saavat iltasen syöneeksi, niin nousee puhemies istualtaan ylös ja
sanoo: "Kuin me olemme tähän tulleet ja tässä vuorokauden olleet, niin
me nyt tahdomme mennä matkaan ja ottaa kanssamme yhden nuorukaisen, ja
tahtoisimme sille osaa". Isäntä kysyy: "kuinka paljon?" Puhemies sanoo:
"vanhan tavan jälkeen: Lehmä ja lammas, turkki ja viitta (kauhtana),
kaattu ja vaippa, kuokka ja kassara (vesoin), sirppi ja viikate".
Isäntä sanoo kaikki antavansa kuin anovat. – Nyt ottaa kaaso morsianta
kädestä kiini ja viepi hänen lähimmäiseen tupaan eli muuhun suojaan,
jossa pannaan huntu morsiammelle päähän. [Huntu on ominaisella tavalla
kääritty pääliina, joka samaa tarkoittaa kuin Savossa nuorikon myssy
eli lakki.] Sill'aikaa varustaa sulhanen ja puhemiehet hevosensa ja
kantavat vaatteet rekeen. Kuin morsiammelle pannaan huntua päähän, niin
se itkee kun päätä leikaten. Ämmät vielä laulelevat runoja ja moittivat
välistä sulhasta välistä morsianta seuraavaisella tavalla:

    Ensimäinen ämmä:

      (Houkutellen morsianta itkemään.)

    Itke neito naitaessa
    Paru päätä pantaessa!
    Nyt on sulla itku-ilta,
    Kuin muill' on ilonen ilta.
    Sulle huntu huimatahan
    Ikä-lakki laitetahan;
    Huntu sulle huolen tuopi
    Palmikko pahoa mieltä.
    Kuin sä huiskit hunnutoinna
    Niin sä huiskit huoletoinna;
    Vaan kuin huiskat hunnun kanssa,
    Niin sä huiskat huolen kanssa.
    Kuin sä paiskoit palmikoitta,
    Paiskit pahota sanoita;
    Vaan kuin paiskat palmikoissa,
    Paiskat pahoissa sanoissa.
    Kuin sä liikuit liikasita,
    Liikuit liiota sanoita;
    Vaan kuin liikut liikasissa,
    Liikut liioissa puheissa.

      (Moittien sulhoa.)

    Miestä nyt sull' annetahan
    Lörkiäistä loikatahan;
    Miehen mitta, miehen varsi,
    Vaan ei ole miehen mieltä,
    Miel' on viety, mies jätetty,
    Hiukset heitett' heilumahan.
    Suostutkos sä sulhohesi
    Eli sulhon vaatteheisiin?
    Sulholl' on suden ikenet,
    Karhun juonet kainalossa;
    Jo on ohjat ostettuna
    Tervas-kanto katsottuna,
    Johon neito köytetähän.
    Saat sä halkoa harteilles
    Kirves-vartta kyynärpäähän.
    Kuin sä ennen paljon lauloit,
    Niin nyt joudut juomarille,
    Joudut juomarin rekehen.
    Saat sä hurjan hurstillesi,
    Viina-rallin vierehesi,
    Joka käypipä kapakat,
    Joka pullon pyllistääpi
    Joka lekkerin leroipi.
       Osasi sinun emosi,
    Osais emo kultasesi,
    Osasi omenan tehdä,
    Taiden taimen kasvatella;
    Vaan osann' ei istutella
    Panna paikoille hyville.
    Ei sinun emosi myönyt
    Eikä kaupannut isäsi,
    Itse kauppasit katala
    Itses hullu hukkajaisit.
    Ijäkses on itku-määrät
    Kuu-päiväks kujerrus-määrät
    Ei niin iltaa jotk' et itke
    Ei niin kuu jott'et kujerra;
    Illat itket ikkunoilla,
    Aamut aitan rappusilla,
    Puoli-päivät porstuveessa,
    Keski-illat kellarissa,
    Viikkaudet veräjän suussa,
    Kuukaudet kujan perässä:
    "Tuolla mun näkyy kotini
    Kujan katto kuumottaapi,
    Isän ikkunat näkyyvät
    Emon saunat lämpiäävät."


    Toinen ämmä:

      (Moittien morsianta.)

    Otetaan nyt ohko meiltä
    Viedähän viraton piika,
    Saunan lattian lamoja,
    Saunan penkin piereksiä;
    Siltä painui, palkit notkuit
    Vuoliaiset voivotteliit.


    Ensimäinen ämmä:

      (Puolustaen morsianta.)

    En minä emoja kiitä
    Sen vähemmänpä isoja;
    Lasna laiskaksi opetti
    Pienen penkin istujaksi.
    Sitten tunki turnukselle
    Pani paikka-kukkarolle.

      (Kääntäen itseänsä morsianta kohden kiittää ämmä häntä.)

    Ei ne kasva kaikki lapset
    niinkuin sä katala kasvoit,
    Kasvoit kun putki puuta vasten
    Sara-heinä vuorta vasten.
    Niin sinua miehet mieliit,
    Nuoret miehet naimatomat,
    Niinkuin kuuta nousevaista
    Aurinkoo yleneväistä.
    Niin sun poskesi punotti
    Kuin punanen puola-marja,
    Niin sun kasvosi kajahti
    Kuin kaunis kajarin vaski;
    Niin sinun peräsi pyöri,
    Kuin kerä pihalla vieri.
    Kuin sä liikuit, linnat liikkuit,
    Kuin sä järkyit, maat järäjit;
    Linnat liikkuit liitoksista
    Jäsenisti maat järäjit.

      (Pelotellen morsianta.)

    Neitonen sisarueni,
    Neitonen emosen lapsi!
    Kuin menet illalla talohon
    Menet kuin tuli-kipuna,
    Menet kummaksi kylähän,
    Oudoksi omille maille.
    Äkätään sun paljon syövän
    Katsotaan vähän tekevän:
    Kuulet sä kun kukko laulaa,
    Vaan et voi ylösi nousta;
    Pettää pehmyt pää-alanen,
    Nuori sulhosi nukuttaa,
    Käsi-varsi vaivuttelee.
       Kuin olit isäs kotona
    Olit kuin orit-hevonen,
    Tahi tamma-sälkökäinen,
    Käit kun pässi päätä puskein
    Hepo hänteä ravuten.
    Isäs kutsui kukkaiseksi,
    Emois päivän nousennoksi,
    Sisko silmän sirkkaseksi,
    Veikkosi veden kalaksi.
    – Kuin menet toiseen talohon,
    Toisin toisessa talossa,
    Toisin ovet ulvaseevat
    Toisin naukuvat sarannat:
    Appi haukkuu ahkioksi,
    Anoppi vesi-ha'oksi,
    Kyty kynnys-portahaksi,
    Nato naisten rynttäriksi.


    Toinen ämmä:

      (Vastaten morsiammen puolesta.)

    Pian mä pahoista pääsen:
    Apin taudilla tapatan,
    Anopin susilla syötän,
    Kydyn laitan kyntämähän,
    Nadon laitan naapurihin.


    Kolmas ämmä:

      (Neuvoen morsianta.)

    Neitonen, sisarueni,
    Neitonen, emosen lapsi!
    Nouse aamulla varahin,
    Nouse kuuta katsomahan
    Aurinkoo ihailemahan.
    Nyt on nuoren nousu-aika
    Vanhalla lepoon on aika;
    Pitäis olla pestyt silmät,
    Pestyt silmät, kuulot korvat
    Pääpä tarkka, miel tania,
    Seisotella seinän vieress',
    Kuunella kujan perässä:
    Ammuuko anopin lehmä,
    Nadon lehmä naukaseeko.
    Sano sitten sulhollesi:
    "Sulhokainen kaunokainen,
    Tietä mull' teräksest' kengät
    Naulat vaskesta valata,
    Joilla seison seinän vieress'
    Kuuntelen kujan perässä,
    Ammuuko anopin lehmä,
    Navon lehmä naukaseeko".
    Nouse aamulla varahin
    Mene riskist' riihen luokse,
    Hersuttele läävän luokse;
    Lehmille ol'et ojenna,
    Katso lammas karsinassa
    Luo silmäs sikojen päälle.
    Tule kolmella tupahan,
    Lehti-luuta kainalossa,
    Lumi-vakkanen kädessä
    Tuli-tikku hampahissa.
    Pese pöytä, pyyhi penkki,
    Lakase viel lattiakin,
    Lapsia älä lakase!
    Nosta lapset laavitsalle,
    Pienet penkille ylemmä;
    Pese silmät pää silitä
    Anna leipeä kätehen
    Voida voita leivän päälle.

Kuin nyt puhemies tulee morsianta ottamaan, niin laulaa Ensimäinen
ämmä sulhoa moittien, seuraavalla tavalla:

    Mistäs tunsit tyhmä tulla
    Oro-kärsä tien osasit,
    Tähän korkeaan kotihin
    Kannittuhun kartanohon?
    Toista tänne toivottihin,
    Rahallista riistallista,
    Ei sinua tilka-tuppi,
    Tilka-tuppi, talka-tasku.
    Niinkös luulet luppa-korva
    Tämän piian pettäväsi,
    Rupisella huulellasi
    Kaarnasella kielelläsi?
    Elkää meidän neitohista
    Viekäpähän vehka-soille
    Panka parkki-huumarelle.
    Ei, ennen kotonakahan
    Eipä viety vehka-soille
    Pantu parkki-huumarelle:
    Liedell' oil lihanen kaali
    Pöydäll' oil rukiinen leipä;
    Vesi meille vehnät jauhoi
    Koski kuohutti rukiita.
    Kuin viedään sulhon kotihin,
    Liedell' on lihaton kaali,
    Pöydäll' on pömötti-leipä;
    Ei o' aittahan asiaa,
    Eikä tietä kellarihin...


    Kolmas ämmä estäyttää toista, laulaen:

    Sulho vilju, veljueni!
    Elä liivi linnustasi,
    Sinun lintu-kullastasi.
    Neuvo vuosi suu-sanalla
    Toinen vuos' silmän isulla,
    Jalan polunalla kolmas,
    Nelis-nurkkasessa neuvo.
    Jos opi ei vielä siitä,
    Ota vitsa viitan alta,
    Nahka-piiska naulan päältä;
    Elä silmille sivalla
    Eikä korville kohenna,
    Tulee kulppa kulman päälle
    Arpi naamalle laseikse;
    Kysyvät akat kylässä:
    "Oletkos sodassa käynyt,
    Eli konnan tappelussa?"

Kuin on jo huntu pantu päähän, ja runot laulettu, niin puhemies kysyy
siltä, joka hunnun päähän panee: "paljon vaivais maksaa?" Jos hän sanoo
kuinka paljon maksavan, niin puhemies sen maksaa. Sitten ottaa puhemies
soveljaan värssyn ja alkaa laulaa; morsian alkaa sen enempi itkeä. Kuin
nyt on värssy loppu-pnolella, niin ottaa puhemies morsianta kädestä
kiini; morsian kuin nousee istualtaan, niin hän potkasee kamanttaa
istuintansa että se kaatuu. Jos silloin ketä yhtyy siinä olemaan
likeellä, niin kyllä kinttu-luut kalajavat. Puhemies viepi morsiammen
tupaan ja asettaa entiselle siallensa sulhasen viereen. Siinä he
ottavat lähtö-ryypyt, ja alottavat lähtö-värssyn ja lähtevät ulos
tuvasta. Kuin he tulevat hevosensa luokse, niin sulhanen nostaa
morsiammen rekeen ja alkavat ajaa, samassa rupeavat pojat hakemaan eli
huutamaan, ja hakevat niin kauvan kuin näkyy. Kuin he pellon taakse
pääsevät, niin he antavat hevosensa seista ja odottavat vielä lisäksi.
Mutta tiedätkös lukiani ketä he odottavat? He odottavat kaasoa ja
kolmea nuode-miestä, jotka ovat morsiammen lähimmäisiä omaisia ja
lähtevät morsiammen kotoa jälestä päin. Sitten kuin yhteen pääsevät,
niin alkavat he matkustaa. Kuin he jo ovat sulhasen pihalla, jossa
heitä ilolla otetaan vastaan, riisutaan hevoset, ja kuin morsiammen
aika tulee käydä reestä pois, ei hän pane paljaan maan päälle
jalkaansa, vaan panee vaatetta jalkoinsa ala. Kuin he sitte menevät
porstuaan, niin aletaan tuvassa laulaa, ja kaikki tapahtuu samalle
tavalla kuin morsiammenkin kotona. Kuin vieraat lasketaan tuvassa
istumaan, niin talon nais tulee pienen pojan kanssa morsiammen luokse
ja panee pojan morsiammen syliin; kaaso antaa nyt morsiammelle paidan,
vyön ja lapaset, jotka morsian panee pojan päälle. Sitten viedään poika
pois, ja tuodaan ruoka: muut kaikki syövät, vaan morsian ei
maistakkaan. Hän viedään siis toiseen suojaan syömään, ja kuin morsian
saa syöneeksi, niin tuodaan jälleen sulhasen viereen. Sitten alkaa
nuode-mies laulaa, ja ottaa morsianta kädestä kiini, ja viepi huoneesen
makaamaan. Juohtomies [eräs sulhasen lähimmäisiä omaisia;
juohtomiehellä on häissä melkeen sama ammatti kuin puhe-miehellä
kosissa] taas samalla tavalla viepi sulhasen, ja laitetaan he
vieretysten makaamaan; ja juohtomies alkaa laulaa. Laulun lopetettua
ottaa joku pojista housut ja lyöpi hötkittää uutta pariskuntaa sanoen:
"Piikoja poikia, puoleksi kumpiakin!"

Aamulla kuin ylös heräävät, niin nuodemies menee huoneesen ja tuopi
uuden pariskunnan laulun kanssa tupaan. Sitten keitetään kaali, joka
kutsutaan kuokka-kaaliksi; ja illalla kuin keräytyi paljon rahvasta
kokoon, niin heillenkin annetaan atriaksi tätä kaalia. Atrian syötyä,
käydään sitten kantamaan kertaa, joka tapahtuu tällä tavalla:

Morsiammella on lautanen kädessä, jonka sisässä on viina-pullo, jolla
viepi viinan maistajille viinaa, jotka taas pullon tyhjennettyä,
panevat rahan lautaselle. Jotka taas eivät viinaa tahdo, niille viedään
olutta, ja he antavat rahan. Tällä tavalla keräävät sulhaset noin 15,
20 ja 25:kin rupl. hop. Kuin toinen päivä tulee, niin lämmitetään
sauna, ja häärahvas menee kylpemään, jolloin taas maksetaan noin 2 eli
3 kop. hop. Tällä tavalla pidetään häitä noin 4 vuorokautta.

Viimein, kuin häärahvas käypi syömään lähtö-ruokaa, niin nousee
nuodemies istualtaan sanoen: "Me olemme tässä neljä vuorokautta olleet,
nyt tahdomme mennä matkaan ja heitämme tähän yhden nuorukaisen; siis
pyydämme, jos armas isäntä antaisi sen yhdestä ja samasta ovesta muiden
kanssa käydä ulos ja sisälle, ja yksistä asteoista muiden kanssa syödä
ja juoda?" Isäntä lupaa sen nöyrimmästi. Ja kuin he näin puhelevat,
niin morsian itkee samoin kuin kotoansakin lähteissä.

Kaikki olen kertonut totuutta seuraten. Runot, joita siinä lauletaan,
olen myös ilmiantanut. Lukia arvaa, että ne laulut, joita en ole tähän
kirjoittanut, ovat jumallisia lauluja. – Tällä tavalla meidän pojat
ottavat morsianta, enkä tätä selittäissäni ole yhtään valehtellut; mitä
puhunut mä olen, se on aivan totta. Jos kuka tätä vastaan jotakuta
sanoisi, niin totuudella minä jaksan oman puoleni pitää.

Rautjärveläinen.