[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fvYdJlGO9p_DoUhvB0uCMOnlqMa9CTXBvnWyQy0O8apQ":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":11,"gutenbergSubjects":20,"gutenbergCategories":21,"gutenbergSummary":11,"gutenbergTranslators":22,"gutenbergDownloadCount":11,"aiDescription":23,"preamble":24,"content":25},993,"Millä tavalla naiminen Itä-Suomessa tapahtuu","Häyhä, Johannes",1839,1913,"993-hayha-johannes-milla-tavalla-naiminen-ita-suomessa-tapahtuu","993__Häyhä_Johannes__Millä_tavalla_naiminen_Itä-Suomessa_tapahtuu",null,"tietokirja",[],[],"fi",1856,2547,15599,false,[],[],[],"Häyhän teos kuvaa 1800-luvun puolivälin hääperinteitä ja kosintamenoja Rautjärvellä. Kirja sisältää selostuksia juhlan kulusta sekä tilaisuuksissa esitettyjä kansanrunoja ja lauluja. Se tarjoaa aikalaiskuvauksen itäsuomalaisesta talonpoikaiskulttuurista ja entisajan avioliittotavoista.","Johannes Häyhän 'Millä tavalla naiminen Itä-Suomessa tapahtuu' on\nProjekti Lönnrotin julkaisu n:o 993. E-kirja on public domainissa sekä\nEU:ssa että sen ulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia\nkirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","MILLÄ TAVALLA NAIMINEN ITÄ-SUOMESSA TAPAHTUU\n\nynnä\n\nSiinä tilaisuudessa käytettävät laulut\n\n\nKirj.\n\nRautjärveläinen [Johannes Häyhä]\n\n\n\nWiipurissa.\nJ. Alfthanin tykönä 1856.\n\n\n\n\n\n\n      Imprimatur: _G.F. Aminoff_.\n\n\n\n\nEsipuhe.\n\n\nSeuraavassa pienessä kirjassa on noin 16 vuotinen talonpojan lapsi\nselittänä _naimisen tapaa Rautjärvellä_, sentähden ompiki puheenparsi\nkirjassa vähän lapsellinen, vaan tämä kirja on huvittava ja ansaitsee\ntulla luetuksi.\n\nRautjärvi on Ruokolahden kappeli Wiipurin lääniä, jossa monet vanhan\naikuiset tavat ovat joksensaki puhtaina pysyneet nykyaikoin saakka.\nSitä vastaan ovat useimmissa paikoissa Suomea ajan vaiheet uusia tapoja\nsynnyttäneet ja hävittäneet peräti kaiket vanhat muistit. Tämä\nkirjainen antaa meille tiedon, kuinka esi-isiemme isien isät morsianta\nitsellensä ottivat. Siis varon monen Suomessa, sekä miehen että naisen,\nlöytävän huvitusta tätä kirjaa lukeissansa. Vaan se ei ole tämän kirjan\nainoa huvitus että ne, jotka vielä tämmöisillä tempuilla hääilojansa\nviettäävät ja näitä leikkitapoja arvossa pitäävät, saavat pidoissansa\noi'aista mitä muististansa lienee hävinnä, -- eikä sekään ole kyllä,\nettä lapset tästä oppiivat leikin \"olla häillä\" esi-isien tavalla, joka\nvanhoja naurattaa ajatellessa, kuinka Suomessa ennen leikittiin ja\npitkiä pitoja pidettiin, jos saatiin vävy sukuun ja nuorikko taloon;\nei, nämät tavat, nämät runot ovat Suomen vanhimmista ajoista, usein\nSuomemme aina ensimäisistä vapaista, vaikka pakanallisista ajoista, ja\nnäistä taidamme määrätä, miten oli Suomalainen silloin, joko julma tai\nhelläsydämmellinen? missä arvossa nainen ja vaimo silloin pidettiin? ja\npaljo muuta, jota me esi-isistämme tietää tahdomme. Niin näemme\nesimerkiksi näistä menoista, että tyttö ei ollut Suomessa orja,\nniinkuin monessa muussa maassa. Hän oli arvossa kotona, \"liedellä oli\ntytöllä lihanen kaali, pöydällä rukiinen leipä\" ja isä kutsui häntä\n\"kukkaisekei, emo päivän nousennoksi\" jne; sentähden kysyttiin tytön\nomaa halua ja voitiin sanoa \"ei sinun emosi myönyt\" jne, luettiin\n\"aivaat ja sulhaisen suupalat,\" että tietäisivät, jos \"silmän\nsirkkaselle\" naiminen onnistuisi, ja sentähden pitää vielä nuode-mieski\nviimeisen puheensa isännälle. Samoin nähdään kuinka hellästi ämmä\nneuvoo morsianta \"nouse aamulla varahin\" jne, neuvoo sulhoa \"elä liivi\nlinnustasi\" jne.\n\nToivottava olisi että isät ja äidit meidänki aikoina kysyisivät\ntyttäreltänsä hänen omaa tahtoansa, eivätkä pakottaisi tyttöparkaa\nvasten tahtoansa naimiseen; ah, että he ottaisivat esi-isiltämme\nesikuvaa ja neuvoisivat hartailla puheilla morsianta sekä sulhoa ei\nainoastaan hääpäivinä, vaan myös sittemminki nuoren pariskunnan omassa\nkotielämässä. Toivomme siis, että tämä pieni kirjainen ei ainoastaan\nolisi huvittava vaan myös neuvova.\n\n_Potu_. [Corander]\n\n\n\n\nMillä tavalla naiminen tapahtuu Itä-Suomessa.\n\n\nVähän täältä on yleisölle muistakin tavoista ilmoitettu; mutta\nnaimisesta ei ole mitään sanottu. Niin minä nyt tahdon yksinkertaisesti\npuhua, kuinka täällä naiminen tapahtuu.\n\nJos joku poika näkee jonkun tytön olevan soveljaan hänelle ottaa\nvaimoksi, niin hän ensin menee tytön kotiin ja ilmoittaa aivoituksensa\nja kysyy tytöltä että myös tytön vanhemmilta, jos heidänkin\naivoituksensa niin olis; ja kuin heidän tuumansa niin on, niin mennään\nkosiin, joka tapahtuu seuraavalla tavalla.\n\nSulhanen valitsee soveljaan puhemiehen. Kuin tulevat nyt morsiammen\nkotiin, niin puhemies alottaa puheen näin: \"Me olemme tulleet kosia,\npuhumaan aivan tosia; asiat on vanhat, miehet on nuoret! Jos otetaan\nvastaan ja on mieli tytön tulla, niin me toimitamme asiamme\". Johon\ntalon isäntä vastaa, kaikki tekevänsä kuin anovat. Sitten antaa\npuhemies tupakkia pojille, jotka pojat hakkaavat ja polttavat.\nNuusku-tupakkia on kyllä, eikä kesken lopu.\n\nNyt mennään huoneesen sormusta antamaan. Puhemies astuu sisään ja\nsanoo: \"Hyvä päivä!\" joka nöyrimmästi otetaan vastaan; puhemies antaa\nnuuskua ja sanoo: \"pankaa hienuu hanaa, ja puhukaa makiata sanaa,\" --\njohon vielä joku pojista lisää: \"pankaa nuuskua ja haastakaa naimisia\".\nNaiset ottavat nuuskua, iskevät aivaita, ja lukevat kuinka monta kertaa\npärskyttää. Jos aivaat yhtyvät parikkain, niin uskovat asian aikaan\nsaavan; mutta jos ei aivaat yhdy parikkain, niin epäilevät, että ei\nkoko naiminen tapahdu päähän asti. Nyt sanoo puhemies sulhaselle: \"mitä\nvarten olet tullut, niin toimita asias!\" jonka kuultua sulhanen ottaa\nsormuksen ja tarjoaa sitä morsiammelle, joka seisoo huoneen oven\ntakana, ja kaaso on edessä, joka puhetta pitää. Kaaso sanoo sulhaselle:\n\"pane sormus morsiammen sormeen!\" ja kaikki naisväki myönnyttävät että\n\"antaa pitää\". Pojat taas sanovat sulhasen puolesta: \"Jos on mieli\ntulla, niin ottaa pitää\". Naiset ovat vaan lujat puoleltaan sanomaan:\n\"antaa pitää\". Tässä he nyt vähän juttelevat antamisesta ja\nottamisesta, ja päätetään sitten milloin morsian ottaa, ja milloin taas\nsulhanen antaa. -- Nyt menevät sulhaset tupaan, johon emäntä kantaa\nruu'an pöydälle, joka on muna-maitoa eli muuta herkkua, ja vieraat\nlaitetaan syömään. Kuin sulhanen syöpi, niin ei ämmien silmät jouda\netäälle sulhasen suusta. He lukevat kuinka monta palaa sulhanen pistää\nsuuhunsa; ne palat merkitsevät naimista niinkuin aivaatkin.\n\nKuin on jo käyty kosissa, niin sitten ne kontti-eukot vasta rupeavat\noikein liehumaan, jota kestää kaiken sen aikaa kuin naimista. He\nluettelevat sulhaselle morsiammen viat, ja morsiammelle sulhasen viat,\nja nyt vasta kuuluu elämäkerta tarkkaan kumminkin puolin. Kyllä ne\nasianomaiset saavat kuulla monta puheen punttia niinkuin nuoran\nlunttia.\n\nSittemmin harjukaisia juodessa annetaan toinen sormus. Kuin\nharjukaiset ovat juodut, niin kihlaajaiset seuraavat, joissa on jo\nsulhasen keralla kaksi puhe-miestä. Ensialuksi annetaan pojille\ntupakkia poltella, ja mennään taas huoneesen, joka tapahtuu niinkuin\nkosissakin käydessä. Kuin sormus on annettu, niin käydään rahoja\njakamaan, ja annetaan kaikille sukulaisille ensin, ja sitte\nmorsiammelle enemmän kuin muille. Muutamat ovat jo ostaneet noin 3:men\nhopian ruplan maksavan solen, jonka he rahojen kanssa antavat\nmorsiammelle. Kihlaajaiset kestävät noin 2 vuorokautta, jolla ajalla\ntupakat ei laudalta puutu.\n\nKuin kihlaajaiset ovat pidetyt morsiammen kotona, niin sitten tulevat\nämmäjäiset sulhasen kotiin. Sinne tulee morsiammen kotoa morsiammen\näiti ja toinen setä kolmaski morsiammen lähimmäistä sukulaista. Nämät\nniin kutsutut ämmät tulevat syyniä pitämään sulhasen omaisuudelle; ne\nkatselevat joka paikan niin tarkkaan niinkuin syyni-miesten tuleekin.\n\nKuuloituksella ja vihillä käymisestä en tahdo mitään sanoa, koska\nniissä ei erinomaista tapahdu.\n\nNyt menee sulhanen ynnä kaksi puhe-miestä morsiantansa ottamaan. Kuin\nhe menevät tuvan porstuaan, niin aletaan tuvassa laulaa, ja kuin laulu\non loppunut, niin astuvat he tupaan, jossa edellinen puhemies sanoo:\n\"hyvä ilta!\" joka nöyrästi vastataan. Sitten alkaa talon isäntä kysyä,\nettä \"mistä vieraat ovat, ja minkätähden näin myöhään matkustavat?\"\nTähän vieraat sanovat olevansa \"tuolta puolta tuulimyllyn, katajärven\nkirkon luonta,\" ja sanovat, että \"ollaan eksyneet, ja kuin tässä\ntalossa nähtiin tuli, niin matkustettiin tähän kohti.\" Sitten tahtoo\nisäntä nähdä vierailta passia, ja vieraat antavat passin isännän\nkäteen. Passin luettua laskee isäntä vieraat istumaan, ja tuodaan\nruoka, ja annetaan matkustavaiset käydä syömään. Kuin vieraat ovat\nsyöneet, niin nousee puhemies istualtaan ja sanoo: \"Me olemme tähän\ntulleet sitä varten, että me saisimme vielä enempi seuraamme\". Talon\nisäntä sanoo: \"noo! kuin tiedätte mistä saavanne, niin menkäät\nhakemaan\". Sitten lähtee toinen puhemies etsimään ja menee huoneesen,\nottaa sieltä morsianta kädestä kiini ja viepi sulhasen viereen.\nKaaso seuraa perässä ja käypi morsiammen toiselle puolelle.\n-- Sitten käydään makaamaan.\n\nKuin toinen päivä tulee, niin keitetään kaali, ja pannaan vaatteet\nsäkkiin, ja kuin ilta tulee, niin varustaivat vieraat matkalle. Kuin\nsaavat iltasen syöneeksi, niin nousee puhemies istualtaan ylös ja\nsanoo: \"Kuin me olemme tähän tulleet ja tässä vuorokauden olleet, niin\nme nyt tahdomme mennä matkaan ja ottaa kanssamme yhden nuorukaisen, ja\ntahtoisimme sille osaa\". Isäntä kysyy: \"kuinka paljon?\" Puhemies sanoo:\n\"vanhan tavan jälkeen: Lehmä ja lammas, turkki ja viitta (kauhtana),\nkaattu ja vaippa, kuokka ja kassara (vesoin), sirppi ja viikate\".\nIsäntä sanoo kaikki antavansa kuin anovat. -- Nyt ottaa kaaso morsianta\nkädestä kiini ja viepi hänen lähimmäiseen tupaan eli muuhun suojaan,\njossa pannaan huntu morsiammelle päähän. [Huntu on ominaisella tavalla\nkääritty pääliina, joka samaa tarkoittaa kuin Savossa nuorikon myssy\neli lakki.] Sill'aikaa varustaa sulhanen ja puhemiehet hevosensa ja\nkantavat vaatteet rekeen. Kuin morsiammelle pannaan huntua päähän, niin\nse itkee kun päätä leikaten. Ämmät vielä laulelevat runoja ja moittivat\nvälistä sulhasta välistä morsianta seuraavaisella tavalla:\n\n\n    Ensimäinen ämmä:\n\n      (Houkutellen morsianta itkemään.)\n\n    Itke neito naitaessa\n    Paru päätä pantaessa!\n    Nyt on sulla itku-ilta,\n    Kuin muill' on ilonen ilta.\n    Sulle huntu huimatahan\n    Ikä-lakki laitetahan;\n    Huntu sulle huolen tuopi\n    Palmikko pahoa mieltä.\n    Kuin sä huiskit hunnutoinna\n    Niin sä huiskit huoletoinna;\n    Vaan kuin huiskat hunnun kanssa,\n    Niin sä huiskat huolen kanssa.\n    Kuin sä paiskoit palmikoitta,\n    Paiskit pahota sanoita;\n    Vaan kuin paiskat palmikoissa,\n    Paiskat pahoissa sanoissa.\n    Kuin sä liikuit liikasita,\n    Liikuit liiota sanoita;\n    Vaan kuin liikut liikasissa,\n    Liikut liioissa puheissa.\n\n      (Moittien sulhoa.)\n\n    Miestä nyt sull' annetahan\n    Lörkiäistä loikatahan;\n    Miehen mitta, miehen varsi,\n    Vaan ei ole miehen mieltä,\n    Miel' on viety, mies jätetty,\n    Hiukset heitett' heilumahan.\n    Suostutkos sä sulhohesi\n    Eli sulhon vaatteheisiin?\n    Sulholl' on suden ikenet,\n    Karhun juonet kainalossa;\n    Jo on ohjat ostettuna\n    Tervas-kanto katsottuna,\n    Johon neito köytetähän.\n    Saat sä halkoa harteilles\n    Kirves-vartta kyynärpäähän.\n    Kuin sä ennen paljon lauloit,\n    Niin nyt joudut juomarille,\n    Joudut juomarin rekehen.\n    Saat sä hurjan hurstillesi,\n    Viina-rallin vierehesi,\n    Joka käypipä kapakat,\n    Joka pullon pyllistääpi\n    Joka lekkerin leroipi.\n       Osasi sinun emosi,\n    Osais emo kultasesi,\n    Osasi omenan tehdä,\n    Taiden taimen kasvatella;\n    Vaan osann' ei istutella\n    Panna paikoille hyville.\n    Ei sinun emosi myönyt\n    Eikä kaupannut isäsi,\n    Itse kauppasit katala\n    Itses hullu hukkajaisit.\n    Ijäkses on itku-määrät\n    Kuu-päiväks kujerrus-määrät\n    Ei niin iltaa jotk' et itke\n    Ei niin kuu jott'et kujerra;\n    Illat itket ikkunoilla,\n    Aamut aitan rappusilla,\n    Puoli-päivät porstuveessa,\n    Keski-illat kellarissa,\n    Viikkaudet veräjän suussa,\n    Kuukaudet kujan perässä:\n    \"Tuolla mun näkyy kotini\n    Kujan katto kuumottaapi,\n    Isän ikkunat näkyyvät\n    Emon saunat lämpiäävät.\"\n\n\n    Toinen ämmä:\n\n      (Moittien morsianta.)\n\n    Otetaan nyt ohko meiltä\n    Viedähän viraton piika,\n    Saunan lattian lamoja,\n    Saunan penkin piereksiä;\n    Siltä painui, palkit notkuit\n    Vuoliaiset voivotteliit.\n\n\n    Ensimäinen ämmä:\n\n      (Puolustaen morsianta.)\n\n    En minä emoja kiitä\n    Sen vähemmänpä isoja;\n    Lasna laiskaksi opetti\n    Pienen penkin istujaksi.\n    Sitten tunki turnukselle\n    Pani paikka-kukkarolle.\n\n      (Kääntäen itseänsä morsianta kohden kiittää ämmä häntä.)\n\n    Ei ne kasva kaikki lapset\n    niinkuin sä katala kasvoit,\n    Kasvoit kun putki puuta vasten\n    Sara-heinä vuorta vasten.\n    Niin sinua miehet mieliit,\n    Nuoret miehet naimatomat,\n    Niinkuin kuuta nousevaista\n    Aurinkoo yleneväistä.\n    Niin sun poskesi punotti\n    Kuin punanen puola-marja,\n    Niin sun kasvosi kajahti\n    Kuin kaunis kajarin vaski;\n    Niin sinun peräsi pyöri,\n    Kuin kerä pihalla vieri.\n    Kuin sä liikuit, linnat liikkuit,\n    Kuin sä järkyit, maat järäjit;\n    Linnat liikkuit liitoksista\n    Jäsenisti maat järäjit.\n\n      (Pelotellen morsianta.)\n\n    Neitonen sisarueni,\n    Neitonen emosen lapsi!\n    Kuin menet illalla talohon\n    Menet kuin tuli-kipuna,\n    Menet kummaksi kylähän,\n    Oudoksi omille maille.\n    Äkätään sun paljon syövän\n    Katsotaan vähän tekevän:\n    Kuulet sä kun kukko laulaa,\n    Vaan et voi ylösi nousta;\n    Pettää pehmyt pää-alanen,\n    Nuori sulhosi nukuttaa,\n    Käsi-varsi vaivuttelee.\n       Kuin olit isäs kotona\n    Olit kuin orit-hevonen,\n    Tahi tamma-sälkökäinen,\n    Käit kun pässi päätä puskein\n    Hepo hänteä ravuten.\n    Isäs kutsui kukkaiseksi,\n    Emois päivän nousennoksi,\n    Sisko silmän sirkkaseksi,\n    Veikkosi veden kalaksi.\n    -- Kuin menet toiseen talohon,\n    Toisin toisessa talossa,\n    Toisin ovet ulvaseevat\n    Toisin naukuvat sarannat:\n    Appi haukkuu ahkioksi,\n    Anoppi vesi-ha'oksi,\n    Kyty kynnys-portahaksi,\n    Nato naisten rynttäriksi.\n\n\n    Toinen ämmä:\n\n      (Vastaten morsiammen puolesta.)\n\n    Pian mä pahoista pääsen:\n    Apin taudilla tapatan,\n    Anopin susilla syötän,\n    Kydyn laitan kyntämähän,\n    Nadon laitan naapurihin.\n\n\n    Kolmas ämmä:\n\n      (Neuvoen morsianta.)\n\n    Neitonen, sisarueni,\n    Neitonen, emosen lapsi!\n    Nouse aamulla varahin,\n    Nouse kuuta katsomahan\n    Aurinkoo ihailemahan.\n    Nyt on nuoren nousu-aika\n    Vanhalla lepoon on aika;\n    Pitäis olla pestyt silmät,\n    Pestyt silmät, kuulot korvat\n    Pääpä tarkka, miel tania,\n    Seisotella seinän vieress',\n    Kuunella kujan perässä:\n    Ammuuko anopin lehmä,\n    Nadon lehmä naukaseeko.\n    Sano sitten sulhollesi:\n    \"Sulhokainen kaunokainen,\n    Tietä mull' teräksest' kengät\n    Naulat vaskesta valata,\n    Joilla seison seinän vieress'\n    Kuuntelen kujan perässä,\n    Ammuuko anopin lehmä,\n    Navon lehmä naukaseeko\".\n    Nouse aamulla varahin\n    Mene riskist' riihen luokse,\n    Hersuttele läävän luokse;\n    Lehmille ol'et ojenna,\n    Katso lammas karsinassa\n    Luo silmäs sikojen päälle.\n    Tule kolmella tupahan,\n    Lehti-luuta kainalossa,\n    Lumi-vakkanen kädessä\n    Tuli-tikku hampahissa.\n    Pese pöytä, pyyhi penkki,\n    Lakase viel lattiakin,\n    Lapsia älä lakase!\n    Nosta lapset laavitsalle,\n    Pienet penkille ylemmä;\n    Pese silmät pää silitä\n    Anna leipeä kätehen\n    Voida voita leivän päälle.\n\nKuin nyt puhemies tulee morsianta ottamaan, niin laulaa Ensimäinen\nämmä sulhoa moittien, seuraavalla tavalla:\n\n    Mistäs tunsit tyhmä tulla\n    Oro-kärsä tien osasit,\n    Tähän korkeaan kotihin\n    Kannittuhun kartanohon?\n    Toista tänne toivottihin,\n    Rahallista riistallista,\n    Ei sinua tilka-tuppi,\n    Tilka-tuppi, talka-tasku.\n    Niinkös luulet luppa-korva\n    Tämän piian pettäväsi,\n    Rupisella huulellasi\n    Kaarnasella kielelläsi?\n    Elkää meidän neitohista\n    Viekäpähän vehka-soille\n    Panka parkki-huumarelle.\n    Ei, ennen kotonakahan\n    Eipä viety vehka-soille\n    Pantu parkki-huumarelle:\n    Liedell' oil lihanen kaali\n    Pöydäll' oil rukiinen leipä;\n    Vesi meille vehnät jauhoi\n    Koski kuohutti rukiita.\n    Kuin viedään sulhon kotihin,\n    Liedell' on lihaton kaali,\n    Pöydäll' on pömötti-leipä;\n    Ei o' aittahan asiaa,\n    Eikä tietä kellarihin...\n\n\n    Kolmas ämmä estäyttää toista, laulaen:\n\n    Sulho vilju, veljueni!\n    Elä liivi linnustasi,\n    Sinun lintu-kullastasi.\n    Neuvo vuosi suu-sanalla\n    Toinen vuos' silmän isulla,\n    Jalan polunalla kolmas,\n    Nelis-nurkkasessa neuvo.\n    Jos opi ei vielä siitä,\n    Ota vitsa viitan alta,\n    Nahka-piiska naulan päältä;\n    Elä silmille sivalla\n    Eikä korville kohenna,\n    Tulee kulppa kulman päälle\n    Arpi naamalle laseikse;\n    Kysyvät akat kylässä:\n    \"Oletkos sodassa käynyt,\n    Eli konnan tappelussa?\"\n\nKuin on jo huntu pantu päähän, ja runot laulettu, niin puhemies kysyy\nsiltä, joka hunnun päähän panee: \"paljon vaivais maksaa?\" Jos hän sanoo\nkuinka paljon maksavan, niin puhemies sen maksaa. Sitten ottaa puhemies\nsoveljaan värssyn ja alkaa laulaa; morsian alkaa sen enempi itkeä. Kuin\nnyt on värssy loppu-pnolella, niin ottaa puhemies morsianta kädestä\nkiini; morsian kuin nousee istualtaan, niin hän potkasee kamanttaa\nistuintansa että se kaatuu. Jos silloin ketä yhtyy siinä olemaan\nlikeellä, niin kyllä kinttu-luut kalajavat. Puhemies viepi morsiammen\ntupaan ja asettaa entiselle siallensa sulhasen viereen. Siinä he\nottavat lähtö-ryypyt, ja alottavat lähtö-värssyn ja lähtevät ulos\ntuvasta. Kuin he tulevat hevosensa luokse, niin sulhanen nostaa\nmorsiammen rekeen ja alkavat ajaa, samassa rupeavat pojat hakemaan eli\nhuutamaan, ja hakevat niin kauvan kuin näkyy. Kuin he pellon taakse\npääsevät, niin he antavat hevosensa seista ja odottavat vielä lisäksi.\nMutta tiedätkös lukiani ketä he odottavat? He odottavat kaasoa ja\nkolmea nuode-miestä, jotka ovat morsiammen lähimmäisiä omaisia ja\nlähtevät morsiammen kotoa jälestä päin. Sitten kuin yhteen pääsevät,\nniin alkavat he matkustaa. Kuin he jo ovat sulhasen pihalla, jossa\nheitä ilolla otetaan vastaan, riisutaan hevoset, ja kuin morsiammen\naika tulee käydä reestä pois, ei hän pane paljaan maan päälle\njalkaansa, vaan panee vaatetta jalkoinsa ala. Kuin he sitte menevät\nporstuaan, niin aletaan tuvassa laulaa, ja kaikki tapahtuu samalle\ntavalla kuin morsiammenkin kotona. Kuin vieraat lasketaan tuvassa\nistumaan, niin talon nais tulee pienen pojan kanssa morsiammen luokse\nja panee pojan morsiammen syliin; kaaso antaa nyt morsiammelle paidan,\nvyön ja lapaset, jotka morsian panee pojan päälle. Sitten viedään poika\npois, ja tuodaan ruoka: muut kaikki syövät, vaan morsian ei\nmaistakkaan. Hän viedään siis toiseen suojaan syömään, ja kuin morsian\nsaa syöneeksi, niin tuodaan jälleen sulhasen viereen. Sitten alkaa\nnuode-mies laulaa, ja ottaa morsianta kädestä kiini, ja viepi huoneesen\nmakaamaan. Juohtomies [eräs sulhasen lähimmäisiä omaisia;\njuohtomiehellä on häissä melkeen sama ammatti kuin puhe-miehellä\nkosissa] taas samalla tavalla viepi sulhasen, ja laitetaan he\nvieretysten makaamaan; ja juohtomies alkaa laulaa. Laulun lopetettua\nottaa joku pojista housut ja lyöpi hötkittää uutta pariskuntaa sanoen:\n\"Piikoja poikia, puoleksi kumpiakin!\"\n\nAamulla kuin ylös heräävät, niin nuodemies menee huoneesen ja tuopi\nuuden pariskunnan laulun kanssa tupaan. Sitten keitetään kaali, joka\nkutsutaan kuokka-kaaliksi; ja illalla kuin keräytyi paljon rahvasta\nkokoon, niin heillenkin annetaan atriaksi tätä kaalia. Atrian syötyä,\nkäydään sitten kantamaan kertaa, joka tapahtuu tällä tavalla:\n\nMorsiammella on lautanen kädessä, jonka sisässä on viina-pullo, jolla\nviepi viinan maistajille viinaa, jotka taas pullon tyhjennettyä,\npanevat rahan lautaselle. Jotka taas eivät viinaa tahdo, niille viedään\nolutta, ja he antavat rahan. Tällä tavalla keräävät sulhaset noin 15,\n20 ja 25:kin rupl. hop. Kuin toinen päivä tulee, niin lämmitetään\nsauna, ja häärahvas menee kylpemään, jolloin taas maksetaan noin 2 eli\n3 kop. hop. Tällä tavalla pidetään häitä noin 4 vuorokautta.\n\nViimein, kuin häärahvas käypi syömään lähtö-ruokaa, niin nousee\nnuodemies istualtaan sanoen: \"Me olemme tässä neljä vuorokautta olleet,\nnyt tahdomme mennä matkaan ja heitämme tähän yhden nuorukaisen; siis\npyydämme, jos armas isäntä antaisi sen yhdestä ja samasta ovesta muiden\nkanssa käydä ulos ja sisälle, ja yksistä asteoista muiden kanssa syödä\nja juoda?\" Isäntä lupaa sen nöyrimmästi. Ja kuin he näin puhelevat,\nniin morsian itkee samoin kuin kotoansakin lähteissä.\n\n       *       *       *       *       *\n\nKaikki olen kertonut totuutta seuraten. Runot, joita siinä lauletaan,\nolen myös ilmiantanut. Lukia arvaa, että ne laulut, joita en ole tähän\nkirjoittanut, ovat jumallisia lauluja. -- Tällä tavalla meidän pojat\nottavat morsianta, enkä tätä selittäissäni ole yhtään valehtellut; mitä\npuhunut mä olen, se on aivan totta. Jos kuka tätä vastaan jotakuta\nsanoisi, niin totuudella minä jaksan oman puoleni pitää.\n\n_Rautjärveläinen_.\n\n\n\n"]