Johannes Alfthan

Ruotsinkielinen runokokoelma koostuu vuosina 1850–1852 kirjoitetuista säkeistä. Runot käsittelevät muun muassa kaipuuta, unelmia ja luontoa. Kokoelma sisältää myös paikallisia aiheita, kuten Viipuriin ja Imatraan sijoittuvia runoja.

Kokoelma lyhytproosaa ja matkakuvauksia, jotka sijoittuvat muun muassa Ahvenanmaalle, Viipuriin, Laatokan rannoille sekä Puolaan ja Venäjälle. Teos sisältää historiallisia havaintoja 1800-luvun puolivälin matkoilta ja elämästä eri puolilla Pohjois-Eurooppaa, yhdistäen kaunokirjallisia kerrontatapoja omakohtaisiin muistoihin.

Ruotsinkielinen romaani sijoittuu 1800-luvun Suomeen ja kuvaa kehittyvän kansakunnan vaiheita. Kertomus kuljettaa lukijan Imatran maisemiin ja suomalaiseen erämaahan käsitellen samalla aikakauden yhteiskunnallisia keskusteluja, kuten fennomaniaa ja suhdetta Ruotsiin.