-­han

affiksi, partikkeli/-hɑn/
Jaa
Viittaa artikkeliin

--han (1 tavu) · 4 kirjainta

Merkitys

  1. liitepartikkeli

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan -hän yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, etelävepsä, pohjoissaame
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinen‑hä(n), ‑ha(n): eihä, eiham meil ’eihän meillä’
karjala‑hän, ‑han: eigöhän, eigohan, aunuksenkarjala ‑häi, ‑hai: onhäi, onhai, johai
lyydi‑hän, ‑häi, ‑han: eihän, voihan, sehäi
etelävepsäetelävepsä ‑hän: enhän, ebäthän

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame ‑son: mi-son ’mitenkähän’, jogo-son ’jokohan’, luulajansaame ‑så: lǟ-så te ’onhan niin’

(suomi → eteläsaame ‑ham, ‑hau, piitimensaame luulajansaame ‑ham, pohjoissaame ‑hân, inarinsaame ‑han, hȧn). Liitepartikkeli on alkuaan persoonapronomini hän, jonka takavokaalinen variantti on kehittynyt liittymisen jälkeen vokaalisoinnun vaikutuksesta (huomaa vielä esimerkiksi postilla 1780 »Sinunhän se on työs että särkiä perkeleen töitä»). Sananloppuisella painottomalla asemalla on selitetty myös pronominin epäsäännöllinen äänteenmuutos *s- → h-.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

14 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.2
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). -han. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/-han