- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan -hän yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, etelävepsä, pohjoissaame
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | ‑hä(n), ‑ha(n): eihä, eiham meil ’eihän meillä’ |
|---|---|
| karjala | ‑hän, ‑han: eigöhän, eigohan, aunuksenkarjala ‑häi, ‑hai: onhäi, onhai, johai |
| lyydi | ‑hän, ‑häi, ‑han: eihän, voihan, sehäi |
| etelävepsä | etelävepsä ‑hän: enhän, ebäthän |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| pohjoissaame | pohjoissaame ‑son: mi-son ’mitenkähän’, jogo-son ’jokohan’, luulajansaame ‑så: lǟ-så te ’onhan niin’ |
|---|
(suomi → eteläsaame ‑ham, ‑hau, piitimensaame luulajansaame ‑ham, pohjoissaame ‑hân, inarinsaame ‑han, hȧn). Liitepartikkeli on alkuaan persoonapronomini hän, jonka takavokaalinen variantti on kehittynyt liittymisen jälkeen vokaalisoinnun vaikutuksesta (huomaa vielä esimerkiksi postilla 1780 »Sinunhän se on työs että särkiä perkeleen töitä»). Sananloppuisella painottomalla asemalla on selitetty myös pronominin epäsäännöllinen äänteenmuutos *s- → h-.