1aaje1 – lähde; suonsilmäke
- Vanhin tieto
- Lönnrotin sanakirjan lisävihko, 1886
- Levinneisyys
- itämurteet
- Vastineita
- karjala, pohjoissaame
Vastineet sukukielissä (2 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | oaje, uaje ’suonsilmäke, hetteikkö’ |
|---|
Kaukaisemmissa sukukielissä
| pohjoissaame | pohjoissaame ājâ, g. āggjâgâ (eteläsaame uumajansaame piitimensaame luulajansaame) ’lähde’. |
|---|
2aaje2 – suurikokoinen, laaja; iso ala
- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan aaja yhteydessä
- Vastineita
- karjala, lyydi, vepsä, viro, liivi
Lähtökohta: ← germaaninen, vertaa kantaskandinaavi *aǥju (akk. *aǥjo) ← kantagermaani *aǥjō ← varhaiskantagermaani *aǥjā-, vertaa muinaisyläsaksa ekka ’kärki; miekan terä’, muinaisnorja egg ’terä’, nykyruotsi egg, ägg ’terävä reuna’; samasta lähteestä pohjoissaame awˈjo (luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’terä; terävä reuna’.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | akja ’pää, huippu, kärki, latva, loppu(puoli)’, akjata ’lopettaa, kuluttaa loppuun; tappaa, hävittää’, akjatoin ’päätön, loputon’ jne. |
|---|
| lyydi | agj(e̮), agd́(e) ’pää (nuoran, kylän, pellon tms.); loppu’, agd́atoińe ’aluton ja loputon’ |
|---|
| vepsä | agj, agd́ ’pää, loppu, ääri(laita)’, agjatoin, agd́ate̮in ’loputon, rajaton’ |
|---|
| viro | ai (g. aia) ’vaatteen reuna; hameen pallenauha’ |
|---|
| liivi | aigā ’reuna, ääri, ranta, seutu’ |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja