aal­to­a­mi­nen

substantiivi/ˈɑːltoɑminen/
Jaa

Johdettu sanasta: aallota

Merkitys

  1. teonnimi verbistä aallota

Etymologia

aallota + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Avojalassa nousi äkkiä jälleen sama ajatusten aaltoaminen, mikä hänet kerran ennenkin lapsuuden aikana oli vallannut; mutta nyt hän ei enää puhellut pihlajapuulle, odottaen siltä vastausta, ja kaikki miettimiset johdattivat tähän päätökseen: "Hän tekee oikein, että menee; mutta oikein teen minäkin, kun jään!" Hän iloitsi oikeastaan sydämmessänsä, että Damilla saattoi olla niin luja päätös; tuohan toki osoitti miehen voimaa, ja jospa hänestä tuntuikin hyvin haikealta, olla vast'edes kenties yksinään avarassa maailmassa, niin oikeana hän piti kumminkin, että veli raikkain voimin ryhtyi toimeen.
— Berthold Auerbach, Avojalka

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviaaltoaminen
Genetiiviaaltoamisen
Partitiiviaaltoamista
Essiiviaaltoamisena
Translatiiviaaltoamiseksi
Inessiiviaaltoamisessa
Elatiiviaaltoamisesta
Illatiiviaaltoamiseen
Adessiiviaaltoamisella
Ablatiiviaaltoamiselta
Allatiiviaaltoamiselle
Abessiiviaaltoamisetta

Riimit

-ɑminen

Kaikki riimit

Lähteet