ais­ti­ton

adjektiivi/ˈɑi̯stiton/
Jaa

Johdettu sanasta: aisti

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. sellainen, jolta puuttuvat aistit tai toimivat aistielimet

Esimerkkilauseet

Hän kuvaili vain hyveelle pyhitettyä puhdasta, aistitonta taivasta — sitä tulta ja tuskaa, mikä on synnin ja rikoksen palkka.
Edward Bulwer-Lytton, Pompeijin viimeiset päivät
Tällaisissa olosuhteissa oli kaikki Karl Aleksanderille ollut kylläkin onnellista, mutta kumminkin löytyi yksi "mutta" — oleskeleminen hovin sananmukaisesti "kultaisessa kartanossa" — sillä oli oltu aistittomia tykkänään kultaamaan seinät ja katot eräässä rakennuksen osassa, — käyskenteleminen saksanpähkinä-, norsun- ja kilpikonnanluu-lattioilla, itsellä olematta mitään, jota voisi omaksi sanoa, tuntui katkeralta.
Jac. Ahrenberg, Kansalaisemme

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviaistiton
Genetiiviaistittoman
Partitiiviaistitonta
Essiiviaistittomana
Translatiiviaistittomaksi
Inessiiviaistittomassa
Elatiiviaistittomasta
Illatiiviaistittomaan
Adessiiviaistittomalla
Ablatiiviaistittomalta
Allatiiviaistittomalle
Abessiiviaistittomatta

Riimit

-ɑistiton

Kaikki riimit

Lähteet