Asiasanasto.fi

ais­ti­tonadjektiivi

/ˈɑi̯stiton/

Johdettu sanasta: aisti

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.sellainen, jolta puuttuvat aistit tai toimivat aistielimet

Esimerkkilauseet

Hän kuvaili vain hyveelle pyhitettyä puhdasta, aistitonta taivasta — sitä tulta ja tuskaa, mikä on synnin ja rikoksen palkka.

Edward Bulwer-Lytton, Pompeijin viimeiset päivät

Tällaisissa olosuhteissa oli kaikki Karl Aleksanderille ollut kylläkin onnellista, mutta kumminkin löytyi yksi "mutta" — oleskeleminen hovin sananmukaisesti "kultaisessa kartanossa" — sillä oli oltu aistittomia tykkänään kultaamaan seinät ja katot eräässä rakennuksen osassa, — käyskenteleminen saksanpähkinä-, norsun- ja kilpikonnanluu-lattioilla, itsellä olematta mitään, jota voisi omaksi sanoa, tuntui katkeralta.

Jac. Ahrenberg, Kansalaisemme

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviaistiton
Genetiiviaistittoman
Partitiiviaistitonta
Essiiviaistittomana
Translatiiviaistittomaksi
Inessiiviaistittomassa
Elatiiviaistittomasta
Illatiiviaistittomaan
Adessiiviaistittomalla
Ablatiiviaistittomalta
Allatiiviaistittomalle
Abessiiviaistittomatta

Riimit

-ɑistiton

Kaikki riimit