alaviiva

Jos onnistui pääsemään sen kynnyksen yli — mikä ei ollut niinkään helppoa, jopa oli se melkein kaikille mahdotontakin, sillä siihen tarvittiin erikoinen Seesam aukene! — joutui oikealle pieneen eteiseen, mihin päättyivät kahden seinän väliin niin ahtaalle puristetut rappuset, että niitä mahtui kulkemaan vain yksi henkilö kerrallaan, ellei antanut näitä rappusia peittävän kellertävän töherryksen eikä niiden ruskean ala-osan pelottaa itseään, jos rohkeus salli nousta niitä, saapui uskalikko ensin yhdelle tasanteelle, sitten toiselle ja pääsi niin ensimäisen varsinaisen kerroksen käytävään, minne kellertävä töherrys ja ruskea alaviiva seurasivat häntä rauhallisen itsepintaisesti.

Victor Hugo, Kurjat II