alistuskonjunktio

substantiivi

/ˈɑlistusˌkonjuŋktio/

Yhdyssana: alistus + konjunktio

Merkitys

  1. 1.(kielitiede)konjunktioihin kuuluva eri tyyppisiä alisteisuuksia osoittava sidesana, jolla alkava sivulause ei voi esiintyä yksinään vaan se tulee sitoa päälauseeseen.Alistuskonjunktio osoittaa aloittamansa lauseen (tai lausekkeen) olevan osa toista lausetta (tai lauseketta)

Etymologia

yhdyssana, alistus, konjunktio

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.subordinating conjunction
  • ruotsiunderordnande konjunktion
  • saksaunterordnende Konjunktion
  • venäjäподчинительный союз
  • viromöönev sidesõna, alistav sidesõna

Hierarkia

Esimerkkilauseet

Erikoisuutena saksan kielessä verbit hyppäävät alisteisissa sivulauseissa eli alistuskonjunktioiden aloittamissa lauseissa, relatiivilauseissa tai epäsuorissa kysymyslauseissa loppuun.

Wikipedia: Saksan kieli

Sitä käytetään tiettyjen alistuskonjunktioiden jälkeen tai ilmaisemassa puhujan subjektiivista mielipidettä.

Wikipedia: Ranskan kieli

Englanninkieliset vastineet

  • subordinating conjunction
  • subordinate conjunction

Esiintymistiheys

44 esiintymää, 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 3

Nominatiivialistuskonjunktio
Genetiivialistuskonjunktion
Partitiivialistuskonjunktiota
Essiivialistuskonjunktiona
Translatiivialistuskonjunktioksi
Inessiivialistuskonjunktiossa
Elatiivialistuskonjunktiosta
Illatiivialistuskonjunktioon
Adessiivialistuskonjunktiolla
Ablatiivialistuskonjunktiolta
Allatiivialistuskonjunktiolle
Abessiivialistuskonjunktiotta

Riimit

-io

Kaikki riimit
aiheet: