al­je

Jaa
Viittaa artikkeliin

4 kirjainta · Suomen kielen 8 697. yleisin sana

Merkitys

  1. itu, aihe

Etymologia

Sanakirjassa
Johdos, käsitellään sanan alkaa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 3 muuta kieltä

: mon. alkeet ’alku, -oppi, -tieto, ‑tiedot; itu, aihe jne.’, alkeella, alkeissa jne. (Suomalaiset Tieto-Sanomat 1766 »owat sodan alkeisa»), uud. muun muassa: alkeinen (Eurén 1860), alkeellinen (Europ 1853) ’elementaarinen; alkukantainen, kehittymätön’ (murt. hajat.; kumpikin sana lienee osittain ← kirjak.), alkeiskoulu (Hannikainen 1845), alkeisopetus (Lönnr 1874) yms., aljeta ’alkaa’, aloittaa (katso tätä) jne.

Vastineet sukukielissä (9 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenalkā, alkua ’alkaa’, alku, aloittā, aluttā ’aloittaa’
karjalaalkoa ’alkaa’, alku, alottoa, aluttoa ’aloittaa’
lyydialgottada ’alkaa’
vepsäaugotada ’sama merkitys’, aug (mon. ‑ud) ’alku; taikinan alustusaine l. juuri’
vatjaalkā, alkua ’alkaa’, alku, alge̮tuz ’aloitus’
viroalata (prs. algan) ’alkaa’, algatada (ehkä uud.) ’aloittaa, panna vireille’, alg (g. alu) ’alku’, alg (g. ala) ’alkuperä jne.’ (1800-luvun uud. algu- ’alku’ ja alge, mon. alged ’alkeet’ osittain ← suomi)

Kaukaisemmissa sukukielissä

saame(jollei ← suomi) alˈget ’alkaa’, alˈgo ’alku’
etelämansietelämansi awəl, itämansi owl, länsimansi pohjoismansi ɔ̄wl ’alku; loppu, ‑pää’
itähantiitähanti aləŋ ’alku; loppu’, etelähanti otəŋ ’loppu(pää, ‑kappale)’, pohjoishanti aləŋ ’etu- tai takapää; alku, loppu’
–? enetsi oðo ’aiemmin, ennen’
–? selkuppi ol ’yläosa, pää; (puun) latva’
–? kamassi koibaali ulu ’pää’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

17 395 esiintymää · 6.6 / milj.

Suomi24
7.4
Sanomalehdet
6.7
Aikakauslehdet
6.7
Wikipedia
2.0
Reddit
2.6
Tekstitykset
0.6

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Alje. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/alje