- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen: *aljan)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan aljo yhteydessä
Lähtökohta: ← germaaninen *aljan ’elättää, syöttää, lihottaa’, johd. *aljōn f., vertaa muinaisnorja elja: arin-elja ’jalkavaimo, rakastajatar’, muinaisyläsaksa ella, giella, keskiyläsaksa gelle ’sama merkitys’; germaaninen kielissä olisi alkuaan tapahtunut suomi:stakin kuvastuva merk.-kehitys ’rakas, elätti, syöttiläs jne.’ → ’rakastajatar, portto’. Toisen käsityksen mukaan suomi aljo, ‑u ’kesyyntynyt metsäneläin’ (paikoin länsimurteet aljohanhi, ‑karhu, ‑kettu jne., joihin vertaa muinaisnorja ali-: alidýr ’kotieläin’, aligás ’kesyhanhi’, alibjörn ’elättikarhu’, nykynorja alefugl ’kesy lintu’, aletre ’istutettu puu’ jne.) ← partis. perf. *aliþ- em. germaaninen verbistä *aljan → nykynorja elja ’kasvattaa’, sen sijaan suomi aljo ’portto’ ← germaaninen *aljōn f., joka olisi jotain toista alkuperää kuin germaaninen verbi *aljan, ehkä germaaninen a. *alja-, vertaa gootti aljis, latina alius ’toinen’ jne.