alkukonsonantti
substantiivi/ˈɑlkuˌkonsonɑntːi/al-ku-kon-so-nant-ti (6 tavua) · 15 kirjainta
sisältää sanat: alku + konsonantti
Merkitys
(käännetty englannista)- sanan tai tavun alussa oleva konsonantti
Esimerkkilauseet
He sinuttelivat meitä ja puhuivat suomea korostaen alkukonsonantteja kovin voimakkaasti.Täydellisen alkusoinnun muodostavat sellaiset sanat, joissa sekä alkukonsonantit että niitä seuraavat vokaalit ovat samat tai jotka alkavat samalla ääntiöllä: Suvun suuren surmasivat — aivoni ajattelevi.Sen loppuun liittyy rajakahdennus, eli seuraavan sanan alkukonsonantti kahdentuu, mitä kuitenkaan ei kirjoituksessa merkitä.Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ɑntːi
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Alkukonsonantti. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/alkukonsonantti