al­ku­pit­kä

adjektiivi
Jaa
Viittaa artikkeliin

al-ku-pit-kä (4 tavua) · 9 kirjainta

sisältää sanat: alku + pitkä

Merkitys

  1. (runousoppi)daktyylinen

Esimerkkilauseet

Alkupitkinä olen pitänyt semmoisia kolmitavuisia sanoja, joiden ensimäinen tavu on pitkä ja toinenki samote, mutta jos tilaisesti, niin siten vaan, että kaksois-kerake tahi keveät l, m, n ja r kerakkeen edellä seuravat sen ääntiötä, sekä kolmas lyhyt ja avoin; esim. raataapi, valmiina; kunnekka, huomenna, torpassa; kaihelma, orsilta, nuorempi, huojensi, luikersi y.m.
— Johan Ludvig Runeberg, Hirven-hiihtäjät
Alkupitkä — kantele, rintawa, polttanut, kultana.
— Elias Lönnrot, Kalevala (1835) 1. Osa
Ja missä kansanrunomme käyttää sananjakoa, siihen he panivat selviä alkupitkiä eli daktyleja.
— Julius Krohn, Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet

Etymologia

alku + pitkä Luokka:Suomen kielen runojalat

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Alkupitkä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/alkupitkä