alkusoinnullinen
adjektiivi/ˈɑlkuˌsoi̯nːulːinen/
Yhdyssana: alku + soinnullinen
Johdettu sanasta: alkusointu
Merkitys
- 1.(kirjallisuustiede)teksti joka käyttää alkusointua
Etymologia
alkusointu + johdin -llinen
Esimerkkilauseet
Yksinkertaisempia ovat ne, joissa ei yksiä alkupuustavia viljellä. Tämmöisiä alkusoinnullisia värsyjä sanoo olevan arvotustenkin ja sanalaskuin, joista kumpasista vetää esiin esimerkkiä.
Julius Krohn, Suomenkielinen runollisuus Ruotsinvallan aikana
Useissa kohdin alkusoinnullinen ja kauttaaltaan runollinen kehotus kuuluu: "Puolentoista kuukauden paikoille sitten päättyi siis J:nilta julkisen viran toimitus.
Kuuno A. Talvioja, Jaakko Juteini ja hänen kirjallinen toimintansa
Mainittu abbedissa luetutti hänelle toisiakin Raamatun kohtia, joiden pohjalla hän samoin sepitti runoja, mitkä olivat alkusoinnullisella runomitalla kirjoitettuja.
Englanninkieliset vastineet
- alliterative
Esiintymistiheys
10 esiintymää, 0.0 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 38
| Nominatiivi | alkusoinnullinen |
| Genetiivi | alkusoinnullisen |
| Partitiivi | alkusoinnullista |
| Essiivi | alkusoinnullisena |
| Translatiivi | alkusoinnulliseksi |
| Inessiivi | alkusoinnullisessa |
| Elatiivi | alkusoinnullisesta |
| Illatiivi | alkusoinnulliseen |
| Adessiivi | alkusoinnullisella |
| Ablatiivi | alkusoinnulliselta |
| Allatiivi | alkusoinnulliselle |
| Abessiivi | alkusoinnullisetta |
Riimit
-inen
Kaikki riimit