ar­vai­le­mi­nen

substantiivi
Jaa

Johdettu sanasta: arvailla

Merkitys

  1. teonnimi verbistä arvailla

Etymologia

arvailla + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Mutta tämän muutoksen sisäisiä vaikuttimia ei tarvinnut ihmetellä eikä arvailla, sillä mies oli läpeensä hovimies, jolle keisarillisen tahdon, jopa mielisuosionkin kaukainen arvaileminen ja aulis noudattaminen oli kaikki kaikessa.
— Arvid Järnefelt, Vanhempieni romaani
Mutta arvaileminen oli hyödytöntä, ja heti kahdentoista perästä hän meni asuntoonsa ja rupesi nukkumaan.
— Thomas Hardy, Tessin tarina