ar­vet­tu­a

verbi/ˈɑrʋetːuɑˣ/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (intransitiivinen)rupeutua tai peittyä ruvella

Esimerkkilauseet

Ja sellaisia haavoja ei niin pian paranneta, varsinkaan ei, jos ne sattuvat semmoisiin paikkoihin, jotka tuskin ovat ehtineet arvettua.
— Mór Jókai, Teodor Dalnoki
Hän arveli, että kai se Mikko kuitenkin palaa järkiinsä, jahka vereksimmät muistot Mikkelin tapahtumista ehtivät vähän hänessä arvettua.
— Santeri Ivalo, Erämaan nuijamiehet

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52, vokaalivaihtelutyyppi C

MuotoTaivutus
Infinitiiviarvettua
Ind. prees. yks. 1.arvetun
Ind. imperf. yks. 3.arvettui
Kond. prees. yks. 3.arvettuisi
Pot. prees. yks. 3.arvettunee
Imperat. prees. yks. 3.arvettukoon
Akt. 2. partisiippiarvettunut
Pass. imperf.arvetuttiin

Riimit

-uɑ

Kaikki riimit

Lähteet