a­seis­tau­tu­ma­ton

adjektiivi/ˈɑsei̯stɑu̯tumɑton/
Jaa

Johdettu sanasta: aseistautua

Merkitys

  1. sellainen joka ei ole aseistautunut

Yhdyssanat ja johdokset

Esimerkkilauseet

Neuvottelujen jälkeen naiset, lapset ja aseistautumattomat miehet olivat palanneet pelloille jatkaakseen kylvötöitään, mutta Pershing oli ottanut opikseen tapahtuneesta.
— Wikipedia: Bud Bagsakin taistelu
Ajatus ei kuitenkaan levinnyt laajemmalti ennen ensimmäistä maailmansotaa, jolloin Amritsarin verilöylyssä kuoli satoja aseistautumattomia siviilejä.
— Wikipedia: Nationalismi Intiassa

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviaseistautumaton
Genetiiviaseistautumattoman
Partitiiviaseistautumatonta
Essiiviaseistautumattomana
Translatiiviaseistautumattomaksi
Inessiiviaseistautumattomassa
Elatiiviaseistautumattomasta
Illatiiviaseistautumattomaan
Adessiiviaseistautumattomalla
Ablatiiviaseistautumattomalta
Allatiiviaseistautumattomalle
Abessiiviaseistautumattomatta

Lähteet