blas­ka­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. (slangi)häpäistä itsensä, pilata tai munata asiat, epäonnistua

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: blaska)
Slangissa
1910 lähtien

Helsingin slangissa

blaskaa ’häpäistä itsensä, pilata tai munata asiat, epäonnistua’; myös plaskaa, blasgaa

← ruotsi murt. (Suomessa) blaska ’möhliä, tunaroida, nolata, häpäistä itsensä’, blask ’erehdys, moka; tunari’.

Johdoksia: blaski ’hairahdus, häpeä, munaus; väärä, huono, epäaito’

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Blaskata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/blaskata