bluf­fa­ri

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. (slangi)hämääjä, petkuttaja, juonittelija, valehtelija

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: bluffa)
Slangissa
1900 lähtien

Helsingin slangissa

bluffaa ’pettää, huiputtaa, hämätä (varsinkin korttipelissä), valehdella’; myös buffaa, puffaa

← ruotsi bluffa ’hämätä (1899), hämätä korttipelissä (1903)’ ← englanti bluff ’hämätä, harhauttaa’ (osa nuoremmista esiintymistä ehkä suoraan ← englanti).

Johdoksia: bluffi ’huiputus, hämäys, petos, vilppi’, bluffaus ’hämäys’, bluffari ’hämääjä, petkuttaja, juonittelija, valehtelija’

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Bluffari. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/bluffari