blu­gaa

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. (slangi)lukea; opiskella; luntata

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (ruotsi: plugga)
Slangissa
1900 lähtien

Helsingin slangissa

bluggaa ’lukea (kirjoja, läksyjä); opiskella; luntata’; myös pluggaa, blugaa, blukkaa, plukkaa, luggaa

← ruotsi plugga ’lukea, päntätä’ (kuvaannollinen merk. verbille plugga ’tukkia (vaarnalla tai tapilla)’ sanasta plugg ’tappi, vaarna’ ← keskialasaksa plugge ’tappi’, saksa Pflock, englanti plug ’tulppa, tappi’).

Johdoksia: bluijaa, bluisaa ’lukea, opiskella’, bluisailla ’lueskella’

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Blugaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/blugaa