- Alkuperä
- Lainasana (ruotsi: blyg)
- Slangissa
- 1910 lähtien
Helsingin slangissa
blyygi ’ujo’; myös plyygi
← ruotsi blyg ’ujo’ (tanska bly, muinaisnorja eli muinaislänsiskandinaavi bljúgr ’ujo’, keskiyläsaksa bliuc ’pelokas, arka’, saksa murt. blūg, blaug ’heikko, herkkä, veltto; ujo, arka’).
Johdoksia: blyygittää ’ujostuttaa’