disorganisaatiosubstantiivi
/ˈdis.orɡɑnisɑːtio/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.epäjärjestys tai tila, jossa asiat eivät ole organisoituja
Esimerkkilauseet
Hän esittää vastakkainasetteluna organisaation ja disorganisaation, sopeutuvuuden ja sopeutumattomuuden vallitsevaan järjestelmään.
Tätä tietoisuuden epäjärjestystä ja disorganisaatiota Csíkszentmihályi kutsuu psyykkiseksi entropiaksi.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 3
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | disorganisaatio |
| Genetiivi | disorganisaation |
| Partitiivi | disorganisaatiota |
| Essiivi | disorganisaationa |
| Translatiivi | disorganisaatioksi |
| Inessiivi | disorganisaatiossa |
| Elatiivi | disorganisaatiosta |
| Illatiivi | disorganisaatioon |
| Adessiivi | disorganisaatiolla |
| Ablatiivi | disorganisaatiolta |
| Allatiivi | disorganisaatiolle |
| Abessiivi | disorganisaatiotta |
Riimit
-ɑːtio
Kaikki riimit