dispergoitua

verbi

/ˈdisperɡoi̯tuɑ/

Merkitys

(käännetty englannista)

1.(intransitiivinen)hajaantua tai sekoittua hienojakoisesti väliaineeseen, esimerkiksi kolloidin muodostuessa

Taivutustiedot

Infinitiivi	dispergoitua
Ind. prees. yks. 1.	dispergoidun
Ind. imperf. yks. 3.	dispergoitui
Kond. prees. yks. 3.	dispergoituisi
Pot. prees. yks. 3.	dispergoitunee
Imperat. prees. yks. 3.	dispergoitukoon
Akt. 2. partisiippi	dispergoitunut
Pass. imperf.	dispergoiduttiin

Riimit

-oituɑ

hoitua erakoitua haltioitua