doorinen

adjektiivi

/ˈdoːrinen/

Merkitys

1.(musiikki)mollimainen kirkkosävellaji ja sitä vastaava diatoninen asteikko, jonka kaava menee solmisaatiossa do, re, mo, fa, so, la, to, do, toisinsanoen molli, jonka submediantti on korotettu

<< doorilaiset, muinaiskreikkalainen heimo

Länsimaissa tulivat 800 -luvulla käytäntöön niiden nykyiset nimet: doorinen, fryyginen, lyydinen ja miksolyydinen.

Doorinen oli vakavahko asteikko, lyydinen pehmeä ja nautinnollinen, fryyginen intohimoinen.

Taivutusluokka 38

-oːrinen