doo­ri­nen

adjektiivi/ˈdoːrinen/
Jaa

Merkitys

  1. (musiikki)mollimainen kirkkosävellaji ja sitä vastaava diatoninen asteikko, jonka kaava menee solmisaatiossa do, re, mo, fa, so, la, to, do, toisinsanoen molli, jonka submediantti on korotettu

Etymologia

<< doorilaiset, muinaiskreikkalainen heimo

Liittyvät sanat

Käännökset

  • engl.Dorian

Esimerkkilauseet

Länsimaissa tulivat 800 -luvulla käytäntöön niiden nykyiset nimet: doorinen, fryyginen, lyydinen ja miksolyydinen.
Wikipedia: Kirkkomusiikki
Doorinen oli vakavahko asteikko, lyydinen pehmeä ja nautinnollinen, fryyginen intohimoinen.
Wikipedia: Antiikki

Englanninkieliset vastineet

  • Dorian

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiividoorinen
Genetiividoorisen
Partitiividoorista
Essiividoorisena
Translatiividooriseksi
Inessiividoorisessa
Elatiividoorisesta
Illatiividooriseen
Adessiividoorisella
Ablatiividooriselta
Allatiividooriselle
Abessiividoorisetta

Riimit

-oːrinen

Kaikki riimit

Lähteet