1.(Oikeustiede)saksalaisessa valtiosääntöoikeudessa 1950-luvulla kehitetty, myöhemmin Euroopan ihmisoikeussopimukseen ulotettu termi, jolla kuvataan oikeudenkäynnin asianosaisen oikeutta vedota suoraan perustuslain perusoikeussäännöksiin ja vaatia oikeudenkäynnissä julkiselta vallalta tai toiselta yksityisoikeudelliselta asianosaiselta jotain oikeutta tai etua. Yleisemmin määriteltynä kysymyksessä on perusoikeussäännösten vaikutus yksityisten oikeussubjektien keskinäissuhteessa (ns. perusoikeussäännöksen horisontaalivaikutus termin vastaparin, vertikaalivaikutus, viitatessa perusoikeusrelaatioon julkinen valta/yksityinen henkilö).