dys­faa­tik­ko

substantiivi/ˈdysfɑːtikːo/
Jaa
Viittaa artikkeliin

dys-faa-tik-ko (4 tavua) · 11 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. henkilö, jolla on kielellinen häiriö eli dysfasia

Esimerkkilauseet

Tukiviittomat erilaisissa häiriöissä Dysfaatikon puheenkehitys näkyy usein pääsevän vauhtiin viittomien avulla.
— Wikipedia: Tukiviittoma

Etymologia

Alkuperä
Kansainvälinen sana

Lähtökohtana lähinnä saksan Dysphatiker ’dysfaatikko’, johdos sanasta Dysphasie ’dysfasia’, oppitekoinen sana (Maria-Dorothea Heidler, 2006), jonka pohjana ovat kreikan dys- ’epä-, huono’ + kreikan ‑fasía ’puhuminen’ (johdos verbistä fánai ’puhua, sanoa’).

Esiintymistiheys

190 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 4 (laatikko), vokaalivaihtelutyyppi A

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ikːo

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Dysfaatikko. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/dysfaatikko