elektroniaffiniteetti
substantiivi/ˈelektroniˌɑfːiniˌteːtːi/e-lekt-ro-ni-af-fi-ni-teet-ti (8 tavua) · 21 kirjainta
sisältää sanat: elektroni + affiniteetti
Merkitys
(käännetty englannista)- atomin tai molekyylin kyky sitoa elektroni ja vapauttaa samalla energiaa
Esimerkkilauseet
Vetyä yhdistää alkalimetalleihin kuitenkin sen alhainen elektroniaffiniteetti, toisin sanoen energia, joka vapautuu tai sitoutuu, kun kaasumaisessa muodossa olevan alkuaineen atomiin lisätään yksi elektroni.Astatiinin elektroniaffiniteetti on pienempi kuin muilla halogeeneilla, mutta suurempi kuin halogeeniryhmän ulkopuolisilla alkuaineilla.Negatiivisempi elektroniaffiniteetti kasvaa mentäessä alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä ylös ja oikealle.Taivutustiedot
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-eːtːi
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Elektroniaffiniteetti. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/elektroniaffiniteetti