el­vy­ke

substantiivi/ˈelʋykeˣ/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. virkistävä tai elimistöä stimuloiva aine

Esimerkkilauseet

Turhamaisuuden tyydytys se meillä on uurastuksen elvyke ja levon viihdyke; niin likeisessä kosketuksessa se on itse elonlähteiden kanssa, että turhamaisuutemme haavoittamista mainitaan aina (ja oikein) jotenkuten kuolettavaksi: sen tuottaman tunnevamman vastineena on englanninkielen sanastossa mortification, sama ilmaus, jota käytämme syöpyvästä ja paranemattomasta ruumiillisesta vauriosta.
— John Ruskin, Kuninkaitten aarteet
Hän uskoi, sanomme, että jälkipöydässä tarjoiltu viini oli riittävä elvyke kirvoittamaan jokaisen rehdin miehen kielenkantimen.
— Alexandre Dumas, Bragelonnen varakreivi II

Taivutustiedot

Taivutusluokka 48, vokaalivaihtelutyyppi A

SijamuotoYksikkö
Nominatiivielvyke
Genetiivielvykkeen
Partitiivielvykettä
Essiivielvykkeenä
Translatiivielvykkeeksi
Inessiivielvykkeessä
Elatiivielvykkeestä
Illatiivielvykkeeseen
Adessiivielvykkeellä
Ablatiivielvykkeeltä
Allatiivielvykkeelle
Abessiivielvykkeettä

Riimit

-elʋyke

Kaikki riimit

Lähteet