emergentismisubstantiivi
/ˈemerɡentismi/
Merkitys
- 1.(Filosofia)näkemys, jonka mukaan alemman tason ilmiöt voivat synnyttää niistä huomattavasti poikkeavia ilmiöitä ylemmällä tasolla
Liittyvät sanat
Esimerkkilauseet
Emergentismi on teoria, joka saavutti suosiota 1900 -luvun alkupuolella.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 5
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | emergentismi |
| Genetiivi | emergentismin |
| Partitiivi | emergentismiä |
| Essiivi | emergentisminä |
| Translatiivi | emergentismiksi |
| Inessiivi | emergentismissä |
| Elatiivi | emergentismistä |
| Illatiivi | emergentismiin |
| Adessiivi | emergentismillä |
| Ablatiivi | emergentismiltä |
| Allatiivi | emergentismille |
| Abessiivi | emergentismittä |
Riimit
-entismi
Kaikki riimit