- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä latinan emeritus ’aikansa palvellut’, johdos verbistä emerere ’palvella loppuun; ansaita’, jossa e(x)- ’ulos’ + merere ’palvella, ansaita’.
e-me-ri-tus (4 tavua) · 8 kirjainta
Näitä ja monia muita muistellessa kului päivä puolisiin, istuessamme vanhan "emerituksen" kanssa, hän kertoen ja minä muistiinpanoja tehden."Siis samana päivänä kuin hautaan uskollisen ystäväni Sixtuksen, haen minä eroa virastani tullakseni emeritukseksi ja pian seuratakseni häntä hautaan.Latinankieliset määreet emeritus ja emerita ovat epävirallisia, ja niitä on tarpeen käyttää vain, jos titteliin yhdistetään oppiaine, eläkkeellä olevan professorin erottamiseksi virassa istuvasta professorista.Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan emeritus lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
Sana liitetään yleensä viran jälkeen, esimerkiksi professori emeritus N.N.Lähtökohtana lähinnä latinan emeritus ’aikansa palvellut’, johdos verbistä emerere ’palvella loppuun; ansaita’, jossa e(x)- ’ulos’ + merere ’palvella, ansaita’.
2 543 esiintymää · 1.0 / milj.
Taivutusluokka 39 (vastaus)
Yleisimmät: emeritus 93 % · emerituksen 5 % · emerituksena 1 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-itus
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Emeritus. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/emeritus