e­me­ri­tus

substantiivi/ˈe(ː)meritus/
Jaa
Viittaa artikkeliin

e-me-ri-tus (4 tavua) · 8 kirjainta

Merkitys

  1. täysinpalvellut miespuolinen henkilö

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Näitä ja monia muita muistellessa kului päivä puolisiin, istuessamme vanhan "emerituksen" kanssa, hän kertoen ja minä muistiinpanoja tehden.
— Juhani Aho, Muistelmia ja matkakuvia
"Siis samana päivänä kuin hautaan uskollisen ystäväni Sixtuksen, haen minä eroa virastani tullakseni emeritukseksi ja pian seuratakseni häntä hautaan.
— Eliel Aspelin-Haapkylä, Alfred Kihlman II
Latinankieliset määreet emeritus ja emerita ovat epävirallisia, ja niitä on tarpeen käyttää vain, jos titteliin yhdistetään oppiaine, eläkkeellä olevan professorin erottamiseksi virassa istuvasta professorista.
— Wikipedia: Professori

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan emeritus lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Sana liitetään yleensä viran jälkeen, esimerkiksi professori emeritus N.N.
— Wikipedia: Emeritus

Etymologia

Alkuperä
Kansainvälinen sana

Lähtökohtana lähinnä latinan emeritus ’aikansa palvellut’, johdos verbistä emerere ’palvella loppuun; ansaita’, jossa e(x)- ’ulos’ + merere ’palvella, ansaita’.

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Hierarkia

Yläkäsitteet

Englanninkieliset vastineet

  • emeritus

Esiintymistiheys

2 543 esiintymää · 1.0 / milj.

Suomi24
0.8
Sanomalehdet
1.3
Aikakauslehdet
3.8
Wikipedia
2.7
Reddit
0.9
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 39 (vastaus)

Yleisimmät: emeritus 93 % · emerituksen 5 % · emerituksena 1 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-itus

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Emeritus. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/emeritus